Miten Suomi nostetaan ekohyvinvoinnin mallimaaksi?

Toimintasuosituksia | ORSI-projekti | Marraskuu 2025

Miten Suomi nostetaan ekohyvinvoinnin mallimaaksi?

Suomalaisen hyvinvointivaltion menestystarinan jatkaminen vaatii yhteiskunnallisen huomion siirtämistä talouden kestävyydestä ympäristöongelmien ratkaisuihin. Luonnonvarojen uudistava hyödyntäminen, ympäristökuormituksen ehkäisy ja päästöjen minimointi sekä johdonmukainen ympäristöpolitiikka kansallisesti ja kunnissa tarjoavat avaimet kestävään hyvinvointiin.

• Suomen tulee pyrkiä maailman kärkeen ekohyvinvoinnin toteuttajana. Tämä tarkoittaa rivakkaa ja reilua siirtymää hyvinvointivaltioon, joka toimii ekologisten rajojen puitteissa. Mikään maa ei vielä ole tässä onnistunut.

• Ympäristönsuojelun osittaisesta edistymisestä huolimatta luonnonvarojen kulutus ja ympäristön kokonaiskuormitus ovat Suomessa kestämättömän suuria.

• Kansallisella tasolla tarvitaan hyvinvoinnin ekologista pohjaa vankistavaa, strategista ja vahvaa kestävyyspolitiikkaa, jossa ei anneta suhteetonta painoarvoa lyhyen aikavälin taloushuolille.

• Kunnille määrätietoinen ekohyvinvoinnin edistäminen tarjoaa mahdollisuuden paikallisen elinvoiman pitkäjänteiseen turvaamiseen.

• Yhteiskunnallisen ohjauksen ensisijaiseksi perustaksi tulee ottaa käyttöön mittaristo, joka kuvaa luonnonvarojen käytön kestävyyden ja hyvinvoinnin edellytysten kehitystä.

syke.fi | ymparisto.fi

Suomella riittää tekemistä ympäristökuormituksen vähentämisessä ja luonnonvarojen liikakulutuksen hillitsemisessä

Suomen talous on pitkällä aikavälillä kehittynyt varsin hyvin, jos mittarina käytetään bruttokansantuotetta: asukasta kohden laskettu BKT on kasvanut 1,5-kertaiseksi vuoteen 1990 verrattuna. Sen sijaan monilla ympäristömittareilla mitattu kehitys on ollut riittämätöntä.

Suomi on taloudellisesti vauras, yhteiskunnallisesti vakaa ja hyvin koulutettu maa. Kykymme luoda kestävän hyvinvoinnin edellytyksiä on heikolla pohjalla nimenomaan luonnonvarojen liikakäytön takia. Ympäristökuormitustamme kuvaava materiaalinen jalanjälki kasvoi nopeasti vuosituhannen vaihteessa, eikä sitä ole juurikaan pystytty pienentämään viimeisten 15 vuoden aikana. Taloutemme haukkaa nyt henkeä kohden laskettuna luonnonvaroja eniten Euroopassa.

BKT:lla mitatun kasvun ja kestävän kehityksen tavoitteet olivat aiemmin monelta osin samansuuntaisia. Enää näin ei ole, kun lähes kaikkien suomalaisten materiaalinen elintaso ja ympäristökuormitus ylittää kestävyyden rajat. Suomen kestävän kehityksen asiantuntijapaneelin mukaan keskimääräinen ekologinen jalanjälkemme on globaaliin kestävään tasoon verrattuna noin 3,5-kertainen, hiilijalanjälkemme noin nelinkertainen ja materiaalijalanjälkemme noin viisinkertainen.

Euroopan ympäristökeskus (EEA) on valikoinut kymmenen indikaattoria, joiden avulla Euroopan maiden kehitystä voidaan arvioida vuodelle 2030 asetettuihin ympäristötavoitteisiin nähden. Suomi on nykytoimin saavuttamassa tavoitteet vain muutaman mittarin osalta. Harvaan asutussa maassa ilmanlaatu on hyvä ja pienhiukkasten aiheuttamien ennenaikaisten kuolemien määrä jää vähäiseksi. Liikenne ja puun pienpoltto tosin aiheuttavat erityisesti kaupunkialueilla hiukkasaltistusta, jota tulee edelleen vähentää.

EEA:n mittareiden mukaan ilmastonmuutoksen aiheuttamat taloudelliset haitat ovat pienentyneet Suomessa. Tähän mittariin liittyy kuitenkin suurta vuosien välistä vaihtelua ja menetelmällisiä epävarmuuksia. Esimerkiksi tulvien tai myrskyjen aiheuttamat vahingot voivat nousta rajusti ilmastonmuutoksen edetessä. Välilliset vaikutukset ovat paljon merkityksellisempiä kuin suorat kustannukset. Esimerkiksi kuumenevassa ilmastossa viihtyvät Suomelle uudet taudit ja tuholaiset voivat muuttaa niin terveydenhoidon kuin maa- ja metsätalouden toimintaedellytyksiä.

Kasvihuonekaasujen päästöjä on pystytty vähentämään erityisesti energiantuotannossa, mutta maankäyttösektorin hiilidioksidipäästöjen kasvu on merkittävä huolenaihe. Metsiä hakataan Suomessa liikaa ja myös turvepeltojen viljelystä syntyy runsaasti päästöjä.

Emme ole pääsemässä vuoden 2030 tavoitteisiin jätteiden määrän vähentämisessä emmekä kiertotalouden edistämisessä. Maataloudessa luomuviljellyn alan pitkään verkkaisena jatkunut kasvu on nyt tyrehtymässä, eikä tavoiteltuun neljäsosan osuuteen peltoalasta olla pääsemässä.

Energian kokonaiskulutus on 2000-luvulla hitaasti vähentynyt. Uusiutuvan energian osuus on kasvanut ja varsinkin viime vuosina vähäpäästöisen tuuli- ja

Näkymät kymmenen ympäristöja ilmastotavoitteen toteutumiselle Suomessa

Tavoite saavutettu tai saavutetaan nykykehityksellä

• Ilmansaasteiden terveyshaitat

• Kasvihuonekaasupäästöt

Kehitys oikean suuntaista, mutta lisätoimia tarvitaan

• Luonnonsuojelualueet maa-alueilla

• Uusiutuvien energialähteiden osuus

• Energian kokonaiskulutus

Kehitys on menossa väärään suuntaan

• Luomuviljelty ala maataloudessa

• Maankäyttösektorin kasvihuonekaasupäästöt

• Jätemäärä

• Kiertotalousaste

Todennäköistä kehitystä ei mahdollista arvioida

• Ilmastonmuutoksen aiheuttamat taloudelliset haitat

ORSI-projektin arvio vuodelle 2030 asetettujen ympäristötavoitteiden toteutumisesta EEA:n mittareiden perusteella. Tässä arviossa on painotettu viime vuosien kehitystä.

aurinkosähkön tuotantoa on kasvatettu ripeästi. Tärkein uusiutuvan energian lähde on kuitenkin edelleen puun poltto, josta aiheutuu runsaasti hiilipäästöjä. Poltettua puuta ei myöskään voi hyödyntää materiana.

Luonnon monimuotoisuuden vähenemistä ei pystytä pysäyttämään vuoteen 2030 mennessä. EteläSuomessa luonnonsuojelualueiden verkosto on harva ja repaleinen, eivätkä luontoa elvyttävät toimet ole riittäviä suojelualueiden ulkopuolella.

Politiikassa tarvitaan sekä ekohyvinvointiin johtavien isojen uomien pitkäjänteistä avartamista että pienten purojen johdonmukaista ohjaamista oikeaan suuntaan

Suomen kestävän kehityksen politiikka on ollut liian heiveröistä, eikä sillä ole ollut toivottua vaikuttavuutta. Se on koonnut yhteen toimiamme kestävyystavoitteiden toteuttamiseksi, mutta siltä on puuttunut aito kyky uudistaa yhteiskuntaa ja ohjata kehitystä määrätietoisesti ja strategisesti. Kestävä kehitys on noussut laajasti hyväksytyksi, mutta julistuksenomaiseksi tavoitteeksi niin kansallisella tasolla kuin kuntien strategioissa. Sen edistämiseksi tehdyt konkreettiset toimet ja pilotoinnit ovat jääneet vaikutuksiltaan liian pieniksi ja hajanaisiksi.

Tästä huolimatta Suomi on muiden Pohjoismaiden rinnalla komeillut monien kansainvälisten kestävyysvertailujen kärkisijoilla. Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen on ollut yhdensuuntaista varsinkin kestävän kehityksen sosiaalisten ja taloudellisten tavoitteiden kanssa. Esimerkiksi YK:n 17 kestävän kehityksen tavoitteen toteuttamista arvioivassa Sustainable Development Report 2025 vertailussa palkintosijoilla ovat Suomi, Ruotsi ja Tanska. Hyvä sijoitus kansainvälisissä vertailuissa kertoo kuitenkin enemmän kaikkien maiden heikkoudesta, kuin oman suoriutumisemme vahvuudesta. Mikään maa maailmassa ei ole vielä pystynyt luomaan edellytyksiä ekohyvinvoinnille, eli ihmisten hyvinvoinnille, ylittämättä ekologisia rajoja.

Kestävän kehityksen maailmanmestaruuskisoissa mikään maa ei ole päässyt karsintarajan yli

Lähtökohtamme ekohyvinvoinnin rakentamiseen ovat edelleen hyvät. Meillä on paljon osaamista ja resursseja, joita ei ole riittävästi hyödynnetty ympäristönsuojelussa. Varsinkin viime vuosina talouskasvun tavoittelua painottava lyhytnäköinen ja kapeaalainen politiikka on entisestään korostanut tätä alisuoriutumista.

Samaan aikaan talouskasvun tavoittelun haitalliset sivuvaikutukset ovat tulleet yhä selvemmiksi resurssiniukkuutena, ilmaston kuumentumisena, luontokatona sekä yhteiskunnallisena polarisoitumisena ja eriarvoistumisena.

Talouskasvua ei enää voida pitää yhteiskunnallisena tavoitteena, johon pyritään millä tahansa hinnalla. On löydettävä tapoja suunnata taloutta ja kaikkea yhteiskunnallista toimeliaisuutta nykyisiä ympäristöllisiä ja sosiaalisia ongelmia lievittäväksi ja uusia ehkäiseväksi.

Kestävän kehityksen politiikan pitää ohjata vahvasti talouspolitiikkaa, ei päinvastoin

Tiedon parempi hyödyntäminen on ensiarvoista. Tähän tarvitaan laaja-alaisesti kestävyyttä kuvaavien mittareiden käyttöönottoa niin kansallisella tasolla, kunnissa kuin yrityksissäkin. Erilaisia kestävyysindikaattoreita on jo kehitetty runsain mitoin, mutta niitä on hyödynnetty liian vähän päätöksenteossa. Osin tämä johtuu siitä, että kestävyysindikaattoreiden ylläpitoon ja ajantasaiseen päivittämiseen ei ole panostettu riittävästi.

Kyse on myös päätöksenteon ajattelutavoista ja julkisen keskustelun painopisteistä, eli siitä, mitkä asiat tunnistetaan ja hyväksytään yhteiskunnassa tärkeiksi. Jaettu ymmärrys ja selkeä visio ekologisesti kestävästä hyvinvointivaltiosta tarjoavat ohjaavan kehyksen politiikalle ja toiminnalle. Sen kautta on mahdollista rakentaa eri toimijoiden verkostoja, yhteistyötä ja aktiivista osallistumista. Nämä auttavat parhaimpien nyt saatavilla olevien ratkaisujen laajaa käyttöönottoa, oppimista ja uusia oivalluksia sekä kestävyysinnovaatioita, jotka voivat olla rahallisestikin arvokkaita.

Tutkimustiedon määrätietoinen jalostaminen kestävän kehityksen innovaatioiksi on Suomen kohtalonkysymys

Julkisella vallalla on erityinen vastuu pitää hyvää huolta korkealaatuisen tutkimus- ja kehitystoiminnan edellytyksistä. Tärkeää on myös rahoittaa tietoa jalostavien ja toimijoita yhteen saattavien verkostojen pitkäjänteistä toimintaa.

Kunnille ekohyvinvointi tarjoaa erityisiä mahdollisuuksia. Kunnissa tehtävät asumiseen, liikkumiseen, palveluihin, koulutukseen, maankäyttöön ja kuntien omiin hankintoihin liittyvät päätökset luovat konkreettisesti edellytyksiä niin kuntalaisten kuin yritysten kestävälle toiminnalle. Kunnilla on mahdollisuus astua kestävyysmurroksen paikallisiksi johtajiksi.

Suosituksia ekohyvinvoinnin menestystarinalle

Ekohyvinvoinnin edellytyksiä tutkinut kuusivuotinen ORSI-projekti (www.ecowelfare.fi) viitoitti Suomea kestävän kehityksen tielle. Projektissa selvitettiin sitä, miten hyvinvointivaltio, joka on menestystarina monilla taloudellisilla ja sosiaalisilla mittareilla, saadaan myös planeetan kantokyvyn rajoissa pysyväksi menestystarinaksi? Projektin tulokset kiteytyvät kolmeen suositukseen:

2 .

Luodaan myönteinen tulevaisuudennäkymä ekohyvinvointiin

Ekohyvinvoinnin käsite avaa myönteisen näkökulman kriisistä toiseen kipuilevan hyvinvointivaltion uudistamiseen. Se yhdistää hedelmällisesti oikeudenmukaisuuden, demokratian ja ympäristön kantokyvyn tavoitteet ja luo edellytykset uudenlaisen, toimintaan kannustavan yhteiskuntasopimuksen solmimiselle.

Orkestroidaan muutos kansallisesti

Valtion ja julkisen vallan tulee ottaa vahva rooli erilaisten kestävyystavoitteiden asettamisessa ja yhteen sovittamisessa sekä eri toimijoiden ja verkostojen mobilisoinnissa ja yhteistyön virittämisessä.

Hyödynnetään kokeiluja ja uusia keinoja johdonmukaisesti

Erilaisia ohjauskeinoja, kuten vaikuttavuusperusteisia hankintoja, ilmastobudjetointia tai uusia indikaattoreita kestävyyden seurantaan kannattaa kokeilla rohkeasti ja onnistuneet keinot pitää ottaa jämäkästi ja laajasti käyttöön.

Lue lisää:

► EEA (2025). Europe’s environment and climate: Knowledge for resilience and sustainable prosperity. European Environment Agency, Copenhagen.

► Europe’s Environment 2025. Country profile: Finland. European Environment Agency.

► Hirvilammi, T., Peltomaa, J., Tiilikainen, S., Pihlajamaa, M. (2023). Towards an eco-welfare state: Enabling factors for transformative eco-social initiatives. European Journal of Social Security 25(4), 445-463.

► Jäntti, A., Bhatia, R., Häikiö, L., Jalas, M., Lehtonen, P., Lyytimäki, J., Pihlajamaa, M., Peltomaa, J. (2025). Kunnat kestävyysmurroksen johtajiksi. Politiikkasuositus 1/2025. ORSI-projekti.

► Kestävyyspaneeli (2024). Kestävän talouden mittarit Suomelle Kestävyyspaneelin taustamuistio 1/2024.

► Lyytimäki, J., Kentala-Lehtonen, J., Halme, M., Linnanen, L., Mönkkönen, M., Ratinen, I., Salonen, A. O., Soini, K., Soininen, N., Teperi, A-M., Toivanen, R. (2025). Assessing the effectiveness of Finland’s sustainable development policy to facilitate a sustainability transition. Discover Sustainability 6: 751.

► Reinikainen, T., Finel, N., Horn, H., Lyytimäki, J., Merenheimo, T., Nyberg, E., Pykäläinen, N., Savolahti, H. (2023). Ilo irti indikaattoreista! Kestävän kaupunkikehityksen avainindikaattorit . Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristökeskuksen raportteja. 42/2023.

► Salo, H. H, Berg, A., Korhonen-Kurki, K. Lähteenoja, S. (2022). Small wins enhancing sustainability transformations: Sustainable development policy in Finland. Environmental Science & Policy 128, 242-255.