Ennallistamalla luontoa investoidaan tulevaisuuteen
Suomen luonto saadaan elpymään laajamittaisella ennallistamisella. Eri elinympäristöjen ennallistamisen tavoitetasoista ja toimenpiteistä sovitaan kansallisessa ennallistamissuunnitelmassa. Onnistuakseen suunnitelma tarvitsee elinympäristörajat ylittävää suunnittelua ja vaikuttavia ohjauskeinoja. Huolellisesti toteutettu ennallistaminen vahvistaa luonnon lisäksi aluetaloutta ja ihmisten hyvinvointia.
Ennallistamissuunnitelmassa luontoa tulee tarkastella kokonaisuutena. Esimerkiksi Itämeren ennallistamistavoitteisiin pääseminen vaatii toimenpiteitä metsissä ja pelloilla. Tällaiset yhteisvaikutteiset toimet voidaan tunnistaa, kun eri elinympäristöjä tarkastellaan yhdessä.
Luonnon tilan parantamiseksi tulee laatia pitkän aikavälin suunnitelma. Suunnitelmassa on huomioitava ennallistamisasetuksen tavoitteet vuosille 2030, 2040 ja 2050. Sen säännöllistä päivittämistä on hyvä tukea jaksoittaisella seurannalla ja jälkikäteisarvioinnilla. Erilaisia käytännön toimenpiteitä ja ohjauskeinoja kokeilemalla voidaan rakentaa koeasetelmia, jotka mahdollistavat vaikutusten vertailun. Seurannalla ja arvioinnilla varmistetaan, että toimeenpano on riittävää ja siinä onnistutaan.
Ennallistamiseen on ohjattava nykyistä tehokkaammilla ohjauskeinoilla. Nykyisiä ohjauskeinoja päivittämällä ja uusia käyttöön ottamalla voidaan luoda ohjauskeinokokonaisuus, joka varmistaa ennallistamistoimien toteutumisen yli elinympäristöjen ja aikajänteiden. Ennallistamissuunnitelmaan tulee tunnistaa ja kirjata vaadittavat lainsäädäntömuutokset ja lisärahoitustarpeet. Ennallistaminen tuleekin nähdä investointina luonnon ja ihmisten hyvinvointiin, jolla samalla luodaan työpaikkoja ja elinvoimaa alueille.
Strateginen suunnitelma ohjaa vaikuttavalle ennallistamisen polulle
Ennallistamisasetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan nykyisten keinojen rinnalle kunnianhimoisia uusia toimenpiteitä ja ohjauskeinoja sekä suurempaa ennallistamisen mittakaavaa. Ennallistamisen vaikutusten näkyminen luonnossa vie aikaa, mutta ennallistamistoimien vaikutukset aluetalouksissa alkavat heti. Ennallistamissuunnitelmassa varmistetaan toimenpiteille toimintamallit, vastuutahot, tekijät ja riittävä rahoitus.
Luonnon tila on heikentynyt
80 % eteläisen Suomen suopintaalasta on ojitettu.1
100 % Suomen boreaalisen alueen luonnonmetsistä, lehdoista, harjumetsistä ja puustoisista soista on arvioitu tilaltaan huonoksi. 2
100% Suomessa esiintyvistä, luontodirektiivin Itämeren alueen luontotyypeistä on tilaltaan heikoimmassa luokassa. 2
Nykyisten toimenpideohjelmien tavoitepintaalat ja toimenpiteet ovat riittämättömiä
Esim. Helmi-elinympäristöohjelman soiden suojelun kokonaistavoite on 60 000 hehtaaria.3 Huonossa tilassa olevien soiden kokonaismäärä on tätä huomattavasti suurempi: Yksistään aapasoita on arvioitu olevan koko Suomessa huonossa tilassa 1,3 miljoonaa hehtaaria. 2
Ohjauskeinoja on nyt enemmän ja ne ovat vaikuttavampia
Toimenpiteet ja ohjauskeinot: Vahvistetaan nykyisten toimeenpanoa ja aloitetaan uusien käyttöönotto
Käytännön toimenpiteet ovat rutiinikäytössä
Huomioidaan viive ohjauskeinojen käyttöönotossa ja vaikutusten näkymisessä luonnossa
Luonnon tilan paraneminen alkaa näkyä eri mittareilla ja ihmisten arjessa
Vaikuttava ennallistamissuunnitelma
Riittämätön ennallistamissuunnitelma jatkaa nykyisin toimenpitein ja ohjauskeinoin
Toimenpiteiden päivitys, jotta päästään tavoitteisiin
Pitkäjänteinen ennallistamistyö näkyy luonnon ja ihmisten hyvinvointina
Liian myöhään aloitetut ennallistamistoimet ovat vaikeita ja kalliita
Lähteet: Sallinen ym. 2019. Kukkala ym. 2025. Gummerus-Rautiainen ym. 2021. © Suomen ympäristökeskus. 2025.
Ennallistamisella tavoitellaan riittävän hyvää luonnon tilaa
Luontokato jatkuu Suomessa voimakkaana. 2 Heikentyneiden elinympäristöjen ennallistamisella tavoitellaan luonnon riittävän hyvää tilaa. Se ei tarkoita elinympäristöjen muuttamista takaisin sellaisiksi kuin ne olivat joskus menneisyydessä, vaan hyvää luonnon tilaa, jossa lajit ja elinympäristöt säilyvät elinkelpoisina myös tulevaisuudessa.
EU:n ennallistamisasetus 4 sisältää joukon tavoitteita heikentyneiden elinympäristöjen tilan parantamiseksi. Esimerkiksi luontodirektiivin luontotyyppien tilan parantamiselle on asetettu tavoitteet vuosille 2030, 2040 ja 2050. Lisäksi määritetään riittävät kansalliset tavoitetasot tietyille seurattaville indikaattoreille. Asetus antaa jäsenmaille joustoa valita toimenpiteitä kansalliseen ennallistamissuunnitelmaan.
Tarpeet eri elinympäristöjen ennallistamiselle jakautuvat Suomessa epätasaisesti, ja tarvittavat ennallistamisen keinot vaihtelevat alueellisesti. Tavoitteisiin pääseminen edellyttää sekä riittävää pinta-alaa että ekologista laatua. 2, 5 Elinympäristöjen laadun varmistamiseksi on tärkeää laittaa etusijalle kaikkein arvokkaimpien kohteiden ennallistaminen ja suojelu. Näitä kohteita on mahdollista tunnistaa muun muassa maakunnittain ja kunnittain osana Luonnon monimuotoisuusohjelmia eli LUMO-ohjelmia.
Ennallistamisessatarvitaankäytännön toimiajaohjauskeinoja
EU:n asetuksessa ja tässä julkaisussa ennallistaminen ymmärretään laajasti. Käytännön toimenpiteillä tarkoitetaan niitä konkreettisia luonnon tilaa parantavia toimenpiteitä, joita tehdään paikallisesti eri elinympäristöissä. Ne voivat olla sekä aktiivisia että passiivisia. Aktiivista ennallistamista on esimerkiksi laidunnus tai vieraslajien poistotalkoot. Ennallistamista on myös passiivinen toiminta, jolla pyritään vähentämään ihmisen aiheuttamaa häiriötä luonnolle, esimerkiksi jättämällä hakkuut tekemättä arvokkaissa luontokohteissa. Ohjauskeinoilla julkishallinto vaikuttaa kansalaisten ja yksityisen sektorin toimintaan, ja ne ovat välttämättömiä useiden käytännön toimenpiteiden toteutumiseksi.
Tavoitteet saavutetaan aloittamalla toimet heti
Ennallistamissuunnitelmassa rakennetaan tulevaisuuden luontoa. Vuoden 2050 tavoitteet voidaan saavuttaa, kun riittävät toimet aloitetaan ja niihin sitoudutaan tarpeeksi varhaisessa vaiheessa. Ennallistamisen onnistumiseen eri elinympäristöissä liittyy epävarmuuksia, ja luonnon tila voi joissakin tapauksissa elpyä vasta vuosikymmenten päästä. Ilmastonmuutos tuo lisähaasteita ennallistamiselle. Tutkimus on osoittanut, että ennallistaminen voi tukea ilmastotavoitteita,6 mutta se voi myös olla niiden kanssa osin ristiriidassa.7 Toimenpiteiden ja ennallistamisen vaikutuksia sekä luonnolle8 että ihmisille ja elinkeinoelämälle on tärkeää seurata. Elinympäristöjen seurannat ja luontotietojärjestelmien kehittäminen tukevat siinä onnistumista.
Ennallistamisen suunnittelua on tehtävä yli elinympäristörajojen
Ennallistamissuunnitelman tavoitteena on tunnistaa kullekin elinympäristölle parhaat ennallistamistoimet. Elinympäristökohtaisten toimien lisäksi on tunnistettava myös elinympäristörajat ylittäviä käytännön toimenpiteitä ja ohjauskeinoja.
Oheen on koottu suosituksia vaikuttavimmista toimista eri elinympäristöissä. Listaus ei ole kaiken kattava. Useita listattuja toimia tehdään jo, mutta niitä tulisi tehdä enemmän ja laajemmin sekä kasvattaa toimenpidevalikoimaa. Toimenpiteiden toteutuminen tulee varmistaa ohjauskeinoilla, joista esitämme esimerkkejä.
Kokonaisvaltaisella suunnittelulla vältetään tilanteet, joissa parannukset yhdessä paikassa johtavat heikentymiseen toisessa.
Metsät ja suot
Vanhojen puiden säästäminen sekä kuolleen puuston määrän ja lehtipuuosuuden lisääminen metsänkäsittelyssä parantavat metsäluonnon tilaa.
Vesien palautus ympäröivien ojitusten muuttamille soille elvyttää suoluontoa ja vähentää vesistökuormitusta.
Ojitetun suon ennallistaminen tukkimalla ojia elvyttää suo- ja sisävesiluonnon monimuotoisuutta sekä palauttaa vähitellen suon kyvyn puhdistaa sen läpi virtaavia vesiä.
Varmistetaan lakimuutoksella, että hakkuissa jätetään riittävästi säästöpuita ja jätetään riittävän leveät puustoiset suojavyöhykkeet vesistöjen varrelle.
Säädetään kaikki suometsien ojitukset ja niiden kaltaiset maanmuokkaukset luvanvaraisiksi.
Kannustetaan soiden ennallistamistuilla soiden ja vesistöjen tilaa parantaviin ennallistamisratkaisuihin.
Lisätään arvokkaimpien metsä- ja suoelinympäristöjen suojelua valtionmailla sekä yksityismailla mm. METSO-ohjelman riittävä rahoitus varmistamalla.
Maatalous
Viljelemättömät alueet, kuten pientareet, kesannot ja luonnonlaitumet, tarjoavat elinympäristöjä mm. niittykasveille, pölyttäjille ja linnuille.
Suojavyöhykkeet vesistöjen varsilla, leveät ojanpientareet ja monivuotiset kesannot vähentävät tehokkaasti ravinnepäästöjä pelloilta vesistöihin.
Kehitetään maatalouden ympäristötukia tulosperusteisemmiksi.
Lisätään tukea arvokkaiden perinneympäristöjen hoitoon ja tilan parantamiseen.
Otetaan käyttöön piennarvelvoite (1 m) ja laidunnusvelvoite sekä tarkennetaan lannoitusrajoja.
Tuetaan pientareiden leventämistä ja pitkäaikaisten kesantojen hoitoa.
Kaupungit
Viheralueiden ja puuston säilyttäminen ja lisääminen kaupungeissa tukee monimuotoisuutta ja tarjoaa suojaa helteeltä, auttaa hallitsemaan hulevesiä ja lisää virkistysmahdollisuuksia.
Varmistetaan yleis- ja asemakaavoituksella sekä muilla alueidenkäytön ohjauskeinoilla kaupunkivihreän ja puuston riittävyys, ekologinen laatu ja kytkeytyvyys tiiviistä keskustoista esikaupunkeihin saakka.
Tuetaan kuntia suojelemaan ja ennallistamaan arvokkaita luontokohteitaan.
Sisävedet ja Itämeri
Sisävesien ja Itämeren kannalta vaikuttavimmat käytännön ennallistamistoimet tehdään valuma-alueella, mutta vesiympäristön lajit tarvitsevat myös lisää suojelualueita.
Vesistöjen kunnostustoimenpiteet, kuten esimerkiksi virtavesien patojen purkaminen, luovat edellytyksiä vaelluskalakantojen ja muun sisävesiluonnon elpymiselle.
Rantaviivan rakentamattomuus ja ruoppausten vähentäminen parantavat vesiluontotyyppien tilaa.
Ohjataan vesistöjen tilaa parantaviin ratkaisuihin tuilla, rajoituksilla ja lakimuutoksilla.
Rehevöitymiskehitys kääntyy
Lajisto elpyy Itämeren tila paranee
© Suomen ympäristökeskus. 2025.
On hyödynnettävä jo hyväksi havaittuja keinoja ja uusia ideoita
Ennallistamisasetuksen toimeenpanoa edesauttaa elävä, päivittyvä strategia, jossa tunnistetaan yhteydet muihin strategioihin ja yhteiskunnan toimintaan. Ennallistaminen on syytä ottaa huomioon käynnissä olevissa maa- ja metsätalouden, rakentamisen ja alueidenkäytön käytäntöjen uudistamisissa. Ennallistamissuunnitelman kustannustehokasta toimeenpanoa voidaan tukea nykyisiä toimenpideohjelmia päivittämällä. Esimerkiksi metsien vapaaehtoista suojeluohjelmaa (METSO) ja Helmi-elinympäristöohjelmaa tulee laajentaa ja kohdentaa niin, että ne huomioivat ennallistamisasetuksen tavoitteet. Myös hyväksi todettuja toimintamalleja ja yhteistyöverkostoja, kuten esimerkiksi valtakunnallista vesienkunnostusverkostoa, on syytä jatkaa ja vahvistaa.
Nykyiset toimenpiteet ja ohjauskeinot eivät riitä ennallistamisasetuksen tavoitteiden saavuttamiseen, vaan toimien mittakaavaa on kasvatettava. Uusia ratkaisuja on etsittävä myös yksityismailla tehtävään ennallistamiseen.
Ennallistaminen edistää luonnon ja ihmisten hyvinvointia
Ennallistamiseen käytetyt eurot eivät mene hukkaan. Suomen luonnon pääomaan sijoittamalla saamme ekosysteemipalveluita.9 Elinympäristöjen ennallistaminen tuottaa meille monenlaisia hyötyjä, muun muassa puhtaampia uimavesiä, laajempia virkistyskalastusmahdollisuuksia ja viihtyisämpiä kaupunkiympäristöjä. Ennallistamalla panostetaan Suomen kokonaisturvallisuuteen, sillä luonnon tilaa parantavat toimet vahvistavat luonnon ja samalla myös yhteiskunnan kykyä palautua erilaisista häiriöistä. Esimerkiksi tulvien aineelliset vahingot jäävät pienemmiksi, metsät kestävät paremmin häiriöitä ja viihtyisien viherympäristöjen puusto tarjoaa kaupunkilaisille viilennystä tukalan hellejakson aikana.10 Järkevästi ja oikeudenmukaisesti toteutetut ennallistamistoimet ja ohjauskeinot ovat kustannustehokkaita ja vaikuttavat myönteisesti luontoon, aluetalouteen, luonnon virkistyskäyttöön ja ihmisten terveyteen. Valtion, kuntien, yritysten, järjestöjen ja maanomistajien toteuttamat ennallistamishankkeet tuovat ihmisiä yhteen, ja ne tukevat paikallista liiketoimintaa, jolloin niillä on myönteisiä aluetaloudellisia vaikutuksia.11 Soiden ennallistaminen työllistää jo nyt paikallisesti koneurakoitsijoita ja suunnittelijoita.12 Ennallistaminen avaa myös uusia yrittämisen mahdollisuuksia esimerkiksi maaseutu- ja luontomatkailussa.
Lähteet
1 Sallinen, A., Tuominen, S., Kumpula, T. & Tahvanainen, T. 2019. Undrained peatland areas disturbed by surrounding drainage: a large scale GIS analysis in Finland with a special focus on aapa mires. Mires and Peat 24: Article 38, 1–22.
2 Kukkala, A., Arvela, M., Annala, M. ym. 2025. Luontodirektiivin luontotyypit Suomessa. Luontodirektiivin mukainen suojelutasoarviointi 2019–2024 ja ennallistamisasetuksen luontotyyppejä koskevat tavoitteet. Suomen ympäristökeskuksen raportteja, 32/2025.
3 Gummerus-Rautiainen, P. ym. 2021. Helmi-elinympäristöohjelma 2021–2030: Valtioneuvoston periaatepäätös
4 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1991, annettu 24 päivänä kesäkuuta 2024, luonnon ennallistamisesta ja asetuksen (EU) 2022/869 muuttamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti). Asetus - EU - 2024/1991 - EN - EUR-Lex
5 Hanski, I. 2011. Habitat loss, the dynamics of biodiversity, and a perspective on conservation. Ambio 40(3): 248–255.
6 Forsius, M., Heikkinen, R., Junttila, V. ym. 2024. Luonto- ja ilmastotavoitteet metsissä – miten niihin päästään?: IBC-Carbon-hankkeen tutkimustulosten yhteenveto ja tutkimuspohjaisia suosituksia
7 Tuittila, E.-S. & Laine, A.M. 2025. Metsäojitetun ja ennallistetun suon ilmastovaikutukset. Julk.: Aapala, K., Similä, M. & Kuhmonen, A. (toim.). 2025. Soiden ennallistamisopas Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 260, 422 s. Metsähallitus. S. 35–36.
8 Elo, M., Kareksela, S., Ovaskainen, O. ym. 2024. Restoration of forestry-drained boreal peatland ecosystems can effectively stop and reverse ecosystem degradation Communications Earth & Environment 5: 680.
9 Dasgupta, P. 2021. The Economics of Biodiversity: The Dasgupta Review (London: HM Treasury).
10 Schwaab, J., Meier, R., Mussetti, G. ym. 2021. The role of urban trees in reducing land surface temperatures in European cities. Nature Communications 12: 6753.
11 Thomas, C.C., Huber, C., Skrabis, K.E. ym. 2024. A Framework for Estimating Economic Impacts of Ecological Restoration. Environmental Management 74: 1239-1259.
12 Aapala, K., Similä, M. & Kuhmonen, A. (toim.). 2025. Soiden ennallistamisopas. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 260, 422 s. Metsähallitus.
Syke Policy Brief | 9.10.2025
Ennallistamalla luontoa investoidaan tulevaisuuteen
Kirjoittajat:
Aija Kukkala, Sampo Pihlainen, Mats Godenhielm, Samuli Korpinen, Aino Juslén, Riikka Paloniemi, Antti Sallinen, Marjaana Toivonen, Kati Vierikko
Toimittaja: Hanna Talikka
Layout ja grafiikat: Satu Turtiainen
Kannen kuva: unsplash.com
Piirroskuvat: stock.adobe.com
Julkaisija: Suomen ympäristökeskus (Syke)
ISBN 978-952-11-5793-6 (pdf)
ISBN978-952-11-5794-3(nid.)