Värikkäät poliisimuistot Teksti: Minna Isotalo
Tähänkin selliin Pentti Hiirijoki on aikoinaan toimittanut asiakkaita. - Kuva: Minna Isotalo.
19
Sastamalassa, Vammalan poliisiasemalla Pentti Hiirijoki tunnetaan. Melkein neljä vuosikymmentä virkavallan vermeissä takaavat pääsyn valokuvattavaksi entisen työpaikan tiloihin. ”Jos ei nyt kaikkein pyhimpään, niin aika lähelle sitä”, Hiirijoki vitsailee putkan ovea avatessaan. Vinkkamies, puliukkojen säilöön kuskaaja, tv-lupatarkastaja, väkivallan todistaja, epäiltyjen kiinniottaja, kuulustelija. Mutta myös turvan tuoja, kuuntelija ja ymmärtäjä. Pitkän poliisinuran tehnyt Hiirijoki, 71, on nähnyt paljon, oppinut työn kautta tuntemaan ihmiselon ilot, surut ja ne ikävimmätkin puolet. Värikkäitä vaiheita Hiirijoen työuralle mahtuu siinä määrin, että hän päätti kirjoittaa muistelonsa kirjaksi. Luova työ on yllättänyt entisen poliisimiehen. Kun muistojen arkun on avannut, on tekstiä syntynyt kuin itsestään. ”Iltaisin meni välillä myöhään, kun oli kirjoittamisessa hirmuinen draivi päällä. Kirjassa on poliisin arkea sellaisena kuin minä sen koin.” Jos on poliisin työssä toisinaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita, ei niitä muistelmistakaan puutu. Hiirijoki kuvailee kirjoitustyyliään kepeäksi. Ajan oloon perspektiivi muuttuu. Jotkut sellaisetkin seikat, jotka nuorena poliisina otti hyvin vakavasti, voivat
20
myöhemmin näyttäytyä hieman koomisessa valossa.
H
iirijoen kiinnostus poliisin työhön sai alkunsa 1950-luvun loppupuolella kesäisenä päivänä Sastamalan Tyrväänkylässä. Kotipihaan kurvasi poliisiauto, ja pian auton kaiuttimesta raikui: ”Hei Ville, tus kotio sieltä pellolta!” ”Meillä oli käynyt varkaita, ja konstaapeli Lehtimäellä oli isälle asiaa. Isää odotellessa Lehtimäki esitteli minulle poliisiautoa. Tapaus oli pikkupojalle niin merkittävä, että kipinä poliisin työhön jäi kytemään.” Armeijassa Hiirijoki hakeutui sotilaspoliisikoulutukseen. Sen jälkeen oli Poliisiopiston vuoro. Työsarka alkoi maaliskuussa 1970 passipoliisina Tampereella. Passissa käveleminen oli pääasiassa leppoisaa kuljeskelua. Kadunvarren kahvilanpitäjät tarjosivat mieluusti poliiseille kahvit, kun nämä kävivät tuomassa turvallisuuden tunnetta kahvilan sisätiloihin. Hiirijoen työsarkaa olivat niin puistokemistien paimentaminen kuin liikenteenohjauskin. ”Siihen aikaan päihtyneitä korjattiin talteen paljon herkemmin kuin nykyään. Jos vähän horjahteli, kopin ovi heilahti. Toisinaan suoritettiin puisto-
Nuorempi konstaapeli Hiirijoki 1970-luvun alussa. - Kuva: Pentti Hiirijoen kotialbumi.
jen puhdistuksia ja kyydittiin juoppoja oikein urakalla.” Hämeenkadulla oli tuohon aikaan vain yhdet liikennevalot, ja liikenteenohjaus työllisti poliisia etenkin arki-iltapäivien ruuhkahuippuina ja juhlapyhien aattoina. Taitojen karttuessa piti hommaan saada Hiirijoen mukaan vähän pientä show’ta. ”Joskus otin vanhemman naisihmisen käsikynkkään ja talutin kadun yli suojatietä pitkin turvallisesti. Liikenne tietysti seisoi sen ajan. Ihmisiltä tuli hymyileviä hyväksymisiä.”
Jouluaattona saattoi joku kansalainen tuoda pienen paketin vinkkamiehelle. Heillä oli myös omat ihailijansa.
ole näkynyt. En tosin ole enää vanhemmalla iällä ollut yöaikaan keskustassa asiaa tarkkailemassa.”
”Nuoret tytöt seisoivat jalkakäytävällä ja seurasivat työskentelyäni. Olinhan kuin liikenneorkesterin kapellimestari.”
Puolenyön jälkeen, kun ravintolat sulkivat oviaan, vähän varttuneempi nuoriso purkautui ulos nuorempien sekaan. Grillijonossa syntyi usein riitaa. Poliisin läsnäolo esti monta tappelunnujakkaa.
K
otikonnuilleen Pentti Hiirijoki palasi kahden Tampere-vuoden jälkeen. Maaseudulla poliisin työtehtäviin kuuluvia erikoisuuksia oli hirvieläinten aiheuttamien viljelysvahinkojen arviointi. Moni poliisi takoi lisätienestiä Yleisradion tv-lupatarkastajana – niin Penttikin. ”Kaikenlaista tönöä ja ihmistä tuli tutuksi siinä työssä. Hommassa näki elämän koko kirjon, kenellä menee huonosti ja kenellä hyvin.” Pienellä paikkakunnalla nuorison viikonloppuhuveihin lukeutui ”pilluralli”. Nuoret miehet ajoivat muutamaa keskustan korttelia ympäri hiljaisella vauhdilla. Hiirijoki muistelee, miten ralliin piti välillä puuttua. Silloin otettiin sopiva parkkipaikka ja seurattiin, kuinka monta kertaa sama auto ohitti tarkkailupisteen. Kun viides kerta tuli täyteen puolen tunnin sisällä, auto pysäytettiin ja kuljettajalle kirjoitettiin sakko tarpeettomasta ja häiritsevästä ajosta. ”En tiedä mihin nämä pillurallin ajajat hävisivät, kun niitä ei enää 1990-luvulla ja tämän vuosituhannen puolella
Ajan oloon perspektiivi muuttuu. Jotkut sellaisetkin seikat, jotka nuorena poliisina otti hyvin vakavasti, voivat myöhemmin näyttäytyä hieman koomisessa valossa. ”Toisinaan naapurikunnista, Nokialta ja Huittisista, tultiin haastamaan riitaa ja nahistelemaan. Useimmiten tämä tapahtui vielä sellaisina iltoina, kun Myllymaan urheilutalolla järjestettiin tansseja. Jos ei siellä saatu aikaan tappelua paikallisten kanssa, tultiin torin nakkikioskille.” Hiirijoki kertoo, että yöllä partioidessa näki aina silloin tällöin myös uusia parinmuodostuksia. Osapuolet olivat kumpikin tahollaan naimisissa, ja hetken huumassa he saattoivat unohtaa,
että tapahtumilla on silminnäkijöitä. Pienellä paikkakunnalla juorut kantautuivat helposti petetyn osapuolen korviin. ”Silloin ei säästetty sanan säilää, vaan annettiin kuulua kunnolla. Niin että naapuritkin kuulivat. Poliisi kutsuttiin paikalle erotuomariksi sovittelemaan riitoja.”
P
oliisin tärkeimmät ominaisuudet ovat Hiirijoen mukaan hyvä ihmistuntemus ja maltti. Harkintakyvyllä pärjää pitkälle, usein hurjimmatkin riehujat talttuvat, kun virkavallalla on kärsivällisyyttä ja aikaa. Kuolemantapaukset piti yrittää ottaa osana elämää, eikä niitä saanut jäädä miettimään. ”Vammalan uran alkuaikoina eräs isäntä oli ampunut itsensä haulikolla, ja minut laitettiin tunniksi ruumisvahtiin. Ehkäpä vanhempi kollega vähän testasi minua siinä.” Hiirijoki myöntää, ettei hänkään kaikille ihmiselämän epäkohdille immuuni ollut. Perheväkivaltatilanteet, joihin liittyi pieniä lapsia, jäivät toisinaan mieleen kummittelemaan. Parasta poliisin työssä oli ongelmien ratkaiseminen. ”Kun olin asian hoitanut hyvin, ja sain siitä jälkeenpäin kiitoksen, silloin tunsin onnistuneeni. Joskus tuli pulla-
21
pussi tai kukkapuska kiitokseksi poliisiasemalle, vaikka kyllä se lämmitti vaatimattomampikin myönteinen palaute.” Tärkeää oli myös poliisin arkea keventävä huumori. Poliisin radiopuhelinten salakuuntelu oli ennen mahdollista, ja Vammalassa muutamat ottivat sen oikein asiakseen. Hiirijoki ja kollegat järjestivät tarvittaessa hämäyskeikan, jonka avulla salakuuntelija narautettiin. Mopolla hurjastelleiden teinipoikien ajoneuvo päätyi joskus puuhun, ja poliisia pakoon pinkoneet kännikuskit saattoivat päästä Hiirijoen kanssa vielä ylimääräiselle juoksulenkille. ”Pieniä jekkuja on tullut tehtyä. Monet metkut sellaisia, etteivät nykyään päivänvaloa kestäisi”, hän naurahtaa. Kotipaikkakunnalla poliisina työskentelystä Hiirijoki keksii vain yhden varjopuolen. Ihmiset nykäisivät tuttua miestä helposti hihasta ja raportoivat mitä milloinkin. Toisinaan kotiinkin soiteltiin havaituista epäkohdista. Työ seurasi aina mukana. ”Olihan se joskus puuduttavaa, mutta huomattavasti enemmän paikallistuntemuksesta silti oli hyötyä kuin haittaa.” Yhteiskunnan muuttuessa poliisin työkin on muuttunut, mutta edelleen
22
Pentti Hiirijoen poliisien mestaruuskisoissa Suomessa ja ulkomailla saavuttamat lukuisat mitalit ovat palkintokaapissa Vammalan poliisiaseman neuvotteluhuoneessa. - Kuva: Minna Isotalo.
sen ytimessä on yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen. Suurimmat ammatilliset mullistukset liittyvät tekniseen kehitykseen ja uusien tietojärjestelmien käyttöönottoon. ”Kun tietokoneet tulivat osaksi poliisin työtä, merkitsi se valtavaa kehitysaskelta erilaisissa tutkintatehtävissä. Siinä oli monella vanhemmalla miehellä haastetta uusien asioiden oppimisessa.”
H
yvä fyysinen kunto on kentällä työskentelevälle poliisille eduksi. Hiirijokea suunnistustausta avitti jo heti työuran alussa, sillä Tampereen Poliisiurheilijat oli valtakunnallisesti maineikas urheiluseura. Uran aikana saavutetusta urheilumenestyksestä muistuttavat lukuisat pokaalit ja mitalit Vammalan poliisiaseman kokoushuoneen palkintokaapissa.
Pentti Hiirijoki kiersi työvuosiensa aikana lukemattomia urheilukisoja. Aktiivinen kuntoilu ja kisareissut kuuluvat elämään myös eläkkeellä ollessa. - Kuva: Pentti Hiirijoen kotialbumi.
kansainväliset suunnistuskisat, klapitalkoot ja marjastus.
”Aika monta epäiltyä juoksin kiinni. Joskus kävi niinkin, että epäilty luopui pakosuunnitelmasta heti alkuunsa, kun tunnisti minut.” Kotipaikkakunnallaan Hiirijoki tunnetaan myös Neon Sport -nimisen
urheiluliikkeen perustajana. Edelleen hän on intohimoinen urheilija. 70-vuotiaana Pentti Hiirijoki hiihti kuukauden kestäneen matkan Suomen halki, etelästä pohjoiseen. Eläkepäivien harrastuksiin kuuluvat myös
Nykäistäänkö entistä paikallispoliisia enää koskaan hihasta virkavallan tekemisien tiimoilta? ”Harvoin on tullut eteen tilanteita, joissa on kysytty jotain poliisin työhön liittyvää. Olen päässyt siihen, etten enää ole poliisi liikkuessani kaduilla tai liikenteessä. Mitä niitä enää murehtii. Se aika on ohi.” •
23