Kesäpojan lukijalle uusi Myrskyluoto-elokuva on erityisen antoisa

1

Kuva: Solar Films / Therese Andersson

Kesäpojan lukijalle uusi Myrskyluoto-elokuva on erityisen antoisa Teksti: Salla Yli-Erkkilä, kuvat: Solar Films

E

lokuvateatterin edessä on ihmisiä. Lippujonon häntä! Teatterin tiskiltä alkava jono ulottuu ulkorappuja pitkin kadulle asti. Myrskyluodon Maijasta kertovan uutuuselokuvan on uutisoitu olevan poikkeuksellinen yleisömenestys ensi-illastaan alkaen, silti ihmismassa pikkukaupungin teatterilla pääsee yllättämään. Odotellessani jonoon tulee vielä kymmenkunta ihmistä lisää. Sisällä teatterissa toinen hämmästys: jokainen 122-paikkaisen salin penkkiriveistä on tulossa täyteen. Pääsen istumaan takarivin keskelle, yksittäinen paikka on jäänyt tyhjäksi. Minun jälkeeni saliin tulee vielä muutamia ihmisiä, he täyttävät viimeiset paikat eturiviä myöten. En ehdi kuin riisua takkini, kun elokuva jo alkaa. Merenpohjan virtauksissa huljuvat levät ja vesikasvit täyttävät suuren kankaan, kuulaat luotokuvat vaihtuvat tyrskyäviin aaltoihin. Vaikutun, asetun.

2

I

meydyin Myrskyluodon Maijan maisemaan kustannustoimittaessani viime vuonna ilmestyneen Hans Collianderin Kesäpojan. Colliander oli teini-ikäisenä kesähoidossa Myrskyluodon Maijan luojan, Anni Blomqvistin luona Ahvenanmaan koillissaaristossa, pienessä Simskälan saaressa. Anni Blomqvistista tuli Collianderille Anni-täti, kära Tant Anni, ja koulupojan ja saaristolaisnaisen välille syntynyt yhteys kesti noista 1960-luvun kesistä aina Blomqvistin kuolemaan saakka. Heidän ystävyytensä aikana Anni-tädistä myös tuli rakastettu Myrskyluoto-kirjailija. Colliander vieraili Simskälassa useita kertoja, hän oleili Anni-tädin luona nuoruusvuosinaan välillä pitkiäkin aikoja, mutta pääasiallisesti yhteyttä pidettiin 25 vuoden ajan kirjeitse. Kirjeissään Anni-täti kertoi paitsi arkisista asioista myös siitä, miten

Kuvat: Solar Films / Antti Rastivo

Myrskyluodon Maijan yllättävä suursuosio heijastui hänen elämäänsä. Colliander kirjoittaa Kesäpojassa Blomqvistin suurista menetyksistä, niistä, jotka myös loivat pohjan Myrskyluoto-kirjojen keskeisille tapahtumille, jakaa Anni-tädin mietteitä teosten syntymisestä ja niiden saamasta vastaanotosta. Kesäpoika myös kuvailee Blomqvistin saaristolaista elämäntapaa ja mutkatonta, samalla syvällistä luontosuhdetta.

V

alkokankaan alkukuvien kesäinen meriluonto vaihtuu vehreisiin kylämaisemiin. Tiina Lymin ohjaaman elokuvan tapahtumat käynnistyvät, rippikouluikäinen Maija elää nuoruutta kotitalossaan. Ahvenanmaalainen saaristolaisyhteisö on voimissaan 1800-luvun puolivälissä, arki näyttäytyy turvallisena. Saaristolainen elämäntapa kuvitetaan valoisana ja toiveikkaana, kovuus tulee mukaan vasta vastoinkäymis-

ten myötä. Syntymä ja kuolema ovat elämässä läsnä hyvin konkreettisesti, niiden vaikutukset nuoreen mieleen näytetään vaikuttavasti. Maija kapinoi aikuistumista vastaan, elämällä on tarjottavanaan nuoren tytön näkökulmasta liian paljon taakkoja. Maija voisi nykytermein olla erityisherkkä. Hän on luonnon tutkija, enteiden näkijä. Veenemo ja muut luonnonjumalat sekoittuvat hänen mielessään kristinoppiin hyvin luonnollisena osana saaristolaiselämää. Luonto näyttää asioita, vastaa kysymyksiin ja ottaa omansa.

P

oimin elokuvasta kaikuja Myrskyluoto-kirjailijasta itsestään, siitä, mitä Colliander on Anni-tädistä kirjassaan kertonut. Blomqvist oli saaristossa kasvanut, luonnon rytmiä kuunteleva ja kaikkea elämää kunnioittava nainen. Elokuvan arkiset kohtaukset tuovat mieleen Kesäpojan kuvaukset Anni

Blomqvistin lapsuusajoista. Tuolloin elettiin vielä lähes täysin omavaraistaloudessa, mutta kaikkea kuitenkin oli riittävästi. Elämä oli yksinkertaista, kuitenkin hyvää. Blomqvist ehti elää kahdessa hyvin erilaisessa ajassa ja kertoi kirjeissään olleensa siitä onnellinen. Esimerkiksi sähköt kotisaareen oli saatu vain vuotta ennen Collianderin ensimmäistä Simskälan-kesää.

C

olliander kertoo Kesäpojassa, kuinka Anni-täti opetti hänelle, kaupunkilaispojalle, hienovaraisesti luonnon kunnioittamista. Kyytä ei saanut ilman syytä tappaa, isokoskelon munia sai ottaa pesästä ruoaksi, kunhan osasi tehdä sen oikeassa pesinnän vaiheessa. Kirjassa tärkeänä elementtinä mukana olevat linnut ovat useina viittauksina myös elokuvassa. Ilahdun, kun kamera tarkentuu luodon yli lentäviin haahkoihin. Linnunmunan rikkoutuminen on enne. Linnunsulilla on roolinsa arjessa ja uskonnossa.

3

Kuvat: Solar Films / Antti Rastivo

Kun elokuvassa kerrotaan satua tontuista, mieleeni nousevat Kesäpojan pienet tarinat, joiden pohjana on nuoruuden Simskälassa Anni-tädiltä kuullut monet kuvaukset hämäränhetkistä ja pimeässä piileksivästä pahasta. Vielä 1900-luvun alun saaristolaisyhteisöissä tonttujen ja muiden henkiolentojen todellisuus oli samalla tavalla lähellä kuin sata vuotta aiemmin, yliluonnolliset tarinat luonnonvoimista sekoittuivat kristilliseen uskoon.

tapaa kohtaan. Naisten sitkeys ja rohkeus jäädä kotiin pitkiksi ajoiksi miesten lähtiessä merelle alkeellisissa varusteissaan tuntuu hämmästyttävältä. Samoin ymmärryksen ylittää pelottomuus synnyttää omin avuin pienessä saaressa keskellä merta, pitää perhe hengissä kaikissa olosuhteissa, kun yhteyttä mantereeseen ei välttämättä ole viikkokausiin. Elämän onni tiivistyi kahteen: odotukseen ja täyttymykseen.

Suolavesi on elokuvassa aivan iholla. Pinnanalainen näytetään upein kuvin. Meri on saaristolaiselämän toimeentulon lähde, mutta myös ainainen vaaranpaikka. Niitä se oli Blomqvistille omassa elämässään kalastajan vaimona ja äitinä, ja saman ristiriidan hän kirjoitti myös Maijan elämään. Meri ottaa ja meri antaa. Ihminen voi rukoilla ja pyytää, mutta lopulta on otettava vastaan se, mitä annetaan.

Samaa kunnioitusta tunsin Anni Blomqvistia kohtaan kustannustoimittaessani Collianderin kirjaa. Vaikka Blomqvistin elämä oli 1900-luvun loppua kohti jo monin tavoin modernimpaa kuin romaanin Maijan, hän eli silti pohjimmiltaan koko elämänsä luonnossa ja luonnosta. Viimeisinä vuosina kirjailijan piha muuttui hiljaiseksi. Kun voimat eivät enää antaneet myöten huolehtia lintujen talviruokinnasta, lintulauta pysyi tyhjänä. Jänikset järsivät puutarhan vanhoja omenapuita.

E

lokuvan tapahtumat herättävät kunnioitusta kadonnutta elämän-

4

E

lokuvan lopussa soi Lasse Mårtensonin säveltämä, vuonna 1976 valmistuneesta Myrskyluodon Maija -televisiosarjasta tutuksi tullut melodia nostattavana orkesterisovituksena. Kallioiden ja meren värisävyt ovat viimeisellä kynnyksellä lämpimät. Elämä otti, mutta se myös antoi, enemmän kuin rippimekossa ujona elämää odottava Maija olisi osannut aavistaakaan. Samaa aavistelen Anni Blomqvistin elämästä. Pieni elinpiiri ahvenanmaalaisessa ulkosaaressa on ollut täyteläisen elämän paikka. Kesäpoika avaa kirjan lukijalle oven tähän Myrskyluodon takaiseen todellisuuteen ja kirjailijan elämään. Pieni suuri teos syventää elokuvan tuottamaa elämystä. Nousen penkistä vasta, kun viimeiset sävelet ovat hiljentyneet ja katsomo on tyhjä.•