23 Yhdistysuutiset: Helsingin Verhoilijamestarit ry:n vuosi 2025
25 Yhdistysuutiset: Turun terveiset
26 In Memoriam
27 Liitto onnittelee
28 Suomen Verhoilijamestarien Liitto ry:n jäsenliikkeet 2026
31 Tuutorit tukenasi
Verhoilija -jäsenlehti 2026
Verhoilija -lehti ilmestyy kerran vuodessa ja jaetaan liiton jäsenille, alan oppilaitoksille ja yhteistyökumppaneille. Lehteä jaetaan myös Verhoilualan Päivillä.
Julkaisija: Suomen Verhoilijamestarien Liitto ry | www.verhoilijamestarienliitto.fi
Verhoilija-lehden työryhmä: Saida Blomberg, Karoliina Virkkunen, Mari Tikkanen, Maija Nurmi ja Evalis Sundkvist.
Taitto: Anita Kataja | www.anitakataja.fi
Paino: Waasa Graphics Oy | www.waasagraphics.fi
ISSN: 2954-1646
Paimion parantola.
Suomen Verhoilijamestarien Liitto ry
Suomen Verhoilijamestarien Liitto ry valvoo ja edistää valtakunnallisesti verhoilualalla toimivien yrittäjien yhteisiä ja yleisiä etuja. info@verhoilijamestarienliitto.fi www.verhoilijamestarienliitto.fi
Vuosi on alkanut vauhdikkaasti. Haluan aloittaa kiittämällä teitä luottamuksesta, jonka olette minulle osoittaneet, kun valitsitte minut jatkamaan puheenjohtajana uudelle kaudelle. Se tuntuu aidosti merkitykselliseltä. Tätä työtä ei tehdä yksin, vaan yhdessä teidän kanssanne.
Uusi hallitus on lähtenyt liikkeelle hyvällä energialla ja tekemisen meiningillä. Olemme käärineet hihat ja tarttuneet toimeen: tavoitteena on kehittää yhdistystä tässä ajassa eläväksi, jäseniä aidosti palvelevaksi yhteisöksi. Haluamme rakentaa toimintaa, joka tukee teitä arjessa ja työn tuoksinassa.
Huonekaluala elää tällä hetkellä monella tapaa murrosvaihetta. Talouden epävarmuus, kulutustottumusten muutokset ja kustannuspaineet haastavat niin yrittäjiä kuin koko kenttää. Työ ei ole vähentynyt, mutta sen luonne on muuttunut. Moni meistä joutuu tekemään yhä harkitumpia valintoja, kehittämään omaa osaamistaan ja etsimään uusia tapoja pysyä mukana. Pyrimme järjestämään koulutuksia ja kursseja pitääksemme inspiraation ja osaamisen valloillaan uusien projektien edessä.
Samaan aikaan on nähtävissä jotakin hyvin olennaista ja meidän työllemme ominaista: halu säilyttää, korjata ja antaa vanhalle uusi elämä. Huonekalujen kunnostus ja korjaaminen ovat selvästi nousussa. Yhä useampi arvostaa kestävyyttä, laatua ja sitä, että esineillä on tarina. Tämä on juuri sitä työtä, jota me osaamme ja jota olemme tehneet pitkään, usein hiljaisella ammattiylpeydellä. Sitä ammattiylpeyttä olisi nyt syytä nostaa esiin isolla kädellä.
Kohtaamiset ja keskustelut kollegojen kanssa vahvistavat sitä tunnetta, että kuulumme samaan ammattikuntaan.
Vaikka ajat voivat tuntua ajoittain raskailta, tässä kehityksessä on vahva toivon siemen. Meidän työllemme ei ole vain tarvetta, vaan sille on myös kasvavaa arvostusta.
Tässä ajassa korostuu sitkeys, mutta myös yhteisön merkitys. Kaikkea ei voi ratkaista nopeasti, eikä epävarmuus katoa hetkessä. Silti voimme tukea toisiamme, jakaa osaamista ja rakentaa yhdessä alaa eteenpäin. Meillä on paljon enemmän yhteistä kuin erottavaa.
Yksi tulevan vuoden kohokohdista on syksyllä Haikon Kartanossa järjestettävät Verhoilualan päivät. Luvassa on monipuolinen kattaus luentoja, tutut tukkurit sekä myös uusia toimijoita. Ennen kaikkea toivon, että tapahtuma tuo meidät yhteen. Kohtaamiset ja keskustelut kollegojen kanssa vahvistavat sitä tunnetta, että kuulumme samaan ammattikuntaan.
Pidetään kiinni siitä, mikä tässä työssä on arvokasta. Käsityön laadusta ja kyvystä nähdä vanhassa uutta. Ja ennen kaikkea: pidetään kiinni toisistamme.
Aurinkoisin kevätterveisin
Puheenjohtaja Saida Blomberg
Hallituksen
Suomen Verhoilijamestarien Liitto ry
Saida Blomberg. Verhoilijamestari, Lahti. Puheenjohtaja saida@saidanverhoomo.fi 050 4777 783
Ida Eklund. Verhoilijamestari, Hyvinkää. Varapuheenjohtaja ida@verhoiluliike-eklund.fi 040 7778 870
Johanna Heiskala. Verhoilijakisälli, Ikaalinen verhoomoartes@gmail.com 050 0631 313
Piritta Oksanen. Verhoilija, Tampere piristamo@gmail.com 050 4704 117
Matleena Uurtio-Anttila. Verhoilijakisälli, Turku info@verhoomoroosa.fi 045 1717 383
Huippuammattilaisen jälki alalla – verhoilun taito ja osaamisen perintö
Suomessa ajoneuvoverhoilu on ala, jossa harva nousee huipulle. Reilun 30 vuoden uran tehnyt autoverhoilijalegenda Eugen Helminen on yksi alansa arvostetuimmista ammattilaisista. Hänen uratarinansa kertoo määrätietoisuudesta, luottamuksesta omaan osaamiseen, rohkeudesta ja siitä, miten osaaminen siirtyy seuraavalle sukupolvelle. Eugen on ottanut vuosien varrella verstaaseensa yhteensä 62 harjoittelijaa ja myös muutama opettaja on käynyt hänellä opissa.
Teksti Virve Juola
Kuvat Virve Juola ja Design Eugen
Design Eugen
Eugenin yritys Design Eugen perustettiin vuonna 1995 Tampereella. Eugenin ura alkoi armeijan jälkeen matkailuautojen sisustajana, mistä hän sai arvokasta oppia ja kokemusta. 90-luvun lama ja työelämän myllerrykset saivat hänet pohtimaan omaa tulevaisuuttaan. Rakkaus autoihin ja nahkaverhoiluun sekä ripeästi lisääntyvät verhoilutoimeksiannot johtivat oman yrityksen perustamiseen. ”Rakkaudesta lajiin”, Eugen hymyilee vastatessaan, mikä sai hänet kiinnostumaan juuri verhoilualasta.
Menestyksen salaisuudet
Eugen nimeää menestyksensä salaisuuksiksi perfektionismin, kunnianhimon, luovuuden, nöyryyden oppimi-
seen ja rohkeuden tarttua toimeen. Myös monipuolinen käsityöosaaminen ja lapsuudesta asti jatkunut kiinnostus käsillä tekemiseen ovat olleet tärkeitä tekijöitä. Kuusivuotiaana hän tutustui äitinsä ompelukoneeseen ja parikymppisenä hän voitti omalla rakennetulla avokuplallaan pokaaleja Tampereen Hot Rod & Rock Show-tapahtumassa. Kunnianhimo kohti täydellisesti onnistunutta lopputulosta veikin Eugenin nopeasti monenlaisten erikoisautojen sisustojen pariin. Sana levisi nopeasti laadusta ja periksiantamattomuudesta vaikeankin työn äärellä ja Eugen päätti näyttää kaikille. “Aloitan siitä mihin muut lopettaa”, Eugen toteaa lennokkaaseen tyyliinsä.
Eugenin kädenjälki näkyy tuhansissa autoissa, penkinkorjauksista luksusjahteihin. Kohokohdiksi Eugen mainitsee esimerkiksi 1,5 miljoonan euron arvoisen ’59 Mercedes-Benz 300SL -verhoilun ja Ferrari Testarossan verhoilun aikana, jolloin niitä ei vielä ollut Suomessa. Viimeksi mainitulla työllä hän pääsi isolla jutulla Aamulehden kanteen ja sai paljon näkyvyyttä yritykselleen.
Ajoneuvoverhoilun tulevaisuus ”Nykyautojen heikkenevä laatu, valmiit nahkaverhoilut, sähköosien ja sisustojen monimutkaistuminen, alan arvos-
tuksen puute ja alhainen hintataso muuttavat alaa, mutta ihmisen työpanos on edelleen keskeinen. Penkinkorjauksissa, työkoneissa ja harrastusautoissa tarvitaan kuitenkin aina käsityöosaamista”, Eugen pohtii alan tulevaisuudesta. Koronavuosina lisääntynyt harrastuneisuus näkyy hänen mukaansa vieläkin entisöintiasiakkaiden määrän kasvuna. Voimme ajatella, että alalla on töitä vielä tulevaisuudessakin.
Yhteistyö ja oppi
Itse olen ollut Eugenin opissa opiskellessani verhoilijaksi vuosina 2006—2009. Sen jälkeen olemme tehneet yhteistyötä ensin aloittaessani omaa urapolkuani tekijänä ja nykyisin toimiessani verhoilun opettajana Ammattiopisto Tavastiassa Hämeenlinnassa. Omasta kokemuksestani voin tuoda esille oppipoika-mestari ja kisälli-mentori-suhteen tärkeyttä. Eugen on ollut kärsivällinen, avoin ja kannustava ohjaaja, jonka varmasti moni hänen harjoittelijoistaan allekirjoittaa. Tämä suhde osoittaa miten kokemus, osaaminen, yhteistyö ja koulutus voivat kulkea käsi kädessä ja kuinka se parhaimmillaan tarjoaa elinikäisen ammatillisen yhteistyösuhteen ja syvällisen näkemyksen alasta.
Koulutuksen merkitys
Ajoneuvoverhoilun koulutus on haasteellista, koska ala vaatii laajaa monialaista osaamista. Meillä Ammattiopisto Tavastiassa tarjotaan verhoilualalla myös ajoneuvoverhoilun perustutkintotason koulutusta. Tänä keväänä opintotarjontaan on otettu myös verhoilijan ammattitutkinto, josta ajoneuvoverhoilun sisältöjä räätälöidään opiskelijalle yhteistyössä
työssäoppimispaikkojen kanssa. Opintoja voi suorittaa henkilökohtaisen aikataulun mukaisesti ja monet jo alalla toimivat huonekaluverhoilijat ovatkin tulleet meille oppimaan ajoneuvoverhoilun perusteita.
Alan omaleimaisuuteen kuuluu jo mainittu monialainen osaaminen. Erikoistyöt jäävät usein harrastuneisuuden ja itseoppimisen varaan, mutta pyrimme kuitenkin kehittämään opetuksen sisältöä vastaamaan alan ajankohtaisia tarpeita ja oppimaan uutta koko ajan. Viimeisimpänä olemme tutustuneet opiskelijoiden kanssa nukkauksen tekniikoihin. Teemme myös mahdollisuuksien mukaan yhteistyötä pintakäsittely-, auto- ja metallipuolen kanssa. Seuraavaksi olemme menossa pintakäsittelyalan kanssa yhdessä mainostamaan koulutuksiamme tämän kevään Hot Rod & Rock show-tapahtumaan Tampereelle 11.—12.4.2026.
Koulutuksen haasteet
Haasteena koulutuksessa ovat osaalueet, joihin ei voida vastuu- ja turvallisuuskysymysten takia ottaa kantaa sekä osaamisalueet varsinaisen verhoilualan ulkopuolelta. Yksi kysytyin asia on turvatyynyt, joiden käsittely vaatii valmistajan ohjeiden noudattamista, eikä oppilaitosympäristössä niiden käsittelystä voida ottaa vastuuta.
Lisäksi ajoneuvoverhoilussa hankalana koetaan metalli- ja sähkötyöt sekä osien irrottaminen autosta, jotka vaativat herkästi jo muuta osaamista. Kouluttajan näkökulmasta tilanne on joiltain osin haastava, mutta ratkaisut löytyvät hyvästä yhteistyöstä eri alojen kanssa sekä monipuolisten verkostojen avulla, josta hyvä-
nä esimerkkinä on yhteistyömme Design Eugenin kanssa.
Terveiset opiskelijoille
“Taidon oppiminen lähtee aasta”, Eugen toteaa painokkaasti. Ompeluosaaminen, hahmotuskyky ja kaavoituksen ymmärrys ovat keskeisiä taitoja autoverhoilijalle. On myös hyvä sisäistää perustöiden ja erikoistöiden ero; aloitetaan penkinkorjauksista sekä helpoista sisustoista ja sitten vasta edetään kohti kisällija mestaritason töitä. Osaamista – mutta myös luovuutta – on tunnistaa, milloin alkuperäisyyttä kunnioitetaan ja milloin sovelletaan. Milloin tehdään huippulaatua ja milloin voi päästä itsensä hieman helpommalla.
”Asenne ratkaisee – kantapäät kipeytyy väistämättä matkan varrella”, Eugen tiivistää lopuksi ajatuksensa tyylilleen uskollisena.
Inspiraatio ammattilaisille
Verhoilutaito kehittyy kokemuksen, harjoittelun ja jatkuvan oppimisen kautta. Itseoppineen mestarin tarina muistuttaa, että osaaminen ei synny sattumalta eikä itsestään – se vaatii kärsivällisyyttä, kunnianhimoa, kurinalaisuutta ja halua haastaa itseään. Oma ajatukseni on, että autoverhoilijan tärkein ominaisuus on halu tavoitella parasta lopputulosta. Sen jälkeen vasta tulevat rohkeus tarttua toimeen, luovuus, tarkkuus ja motivaatio sekä kyky verkostoitua, kysyä apua ja hankkia tietoa erilaisista lähteistä. Tämän kommenttini allekirjoittaa myös Eugen. Yksi Eugenin lempisanonnoista onkin: “Täydellisyyteen on hyvä pyrkiä: siellä on tilaa kaikille mutta siellä ei vielä ole ketään.”
Englannissa opettamassa
Voin myöntää, että kun Gareth Rees muutamia vuosia sitten ruokapöydän ääressä heitti minulle ehdotuksen, että lähtisin opettamaan Englantiin, minulta meni soppa väärään kurkkuun ja nauroin asialle raikuvasti. Mutta jotenkin siinä sitten vain kävi niin, että kun lokakuussa 2025 Englannissa järjestettiin ensimmäistä kertaa Festival of Upholstery -tapahtuma, huomasin olevani tilanteessa, että olin lupautunut pitämään siellä kurssin.
Festival of Upholstery oli kuusi päivää kestänyt tapahtuma, josta meidän Verhoilualan päiviä muistuttavat messupäivät tukkureineen ja luentoineen kestivät kaksi päivää. Ennen tätä oli tarjolla erilaisia maksullisia kursseja, joista osa kesti kaksi päivää ja osa kolme päivää.
Oma kurssini ”Scandinavian Springing technigues with Katja Torvinen” kesti kolme päivää.
Kurssit pidettiin Ely hotellissa, joka sijaitsee lähellä Camberley nimistä kaupunkia, reilut 60 kilometriä Lontoosta. Itse messut pidettiin Royl Military Academyssä, Sandhurstissa, joka on tältä kurssipaikalta pienen ajomatkan päässä.
Kaikki kurssit olivat samassa, isossa huoneessa. Tämä järjestely oli ainakin itselleni mieluista, koska pääsin siinä opetuksen lomassa edes hieman seuraamaan mitä muilla kursseilla tehtiin. Kurssin aiheeksi olimme Garethin kanssa yhdessä miettineet joustavalaitaisen istuimen sitomisen. Englannissa kun ei ihan vastaavaa sidontatapaa ole.
Meidän tapamme sitoa tulee alun perin todennäköisesti Saksasta, mutta on
Teksti/Kuvat Katja Torvinen
niin vakiintunut, että kestää aivan hyvin nimityksen ”skandinaavinen”. Huonekalujemme rungot ovat hieman erilaisia kuin Englannissa ja myös käyttämämme joustimet eroavat Englannissa käytettävistä. Valikoimaa joustimissa on englantilaisilla enemmän kuin meillä, varsinkin tällä hetkellä, kun oma valikoimamme on kaventunut Orientin lopetettua joustinten myynnin.
Käydessäni tammikuussa 2025 Englannissa, katsoimme siellä käytettävistä jousista muutaman vaihtoehdon, jotka toin mukanani Suomeen ja sidoin koerivin. Näin sain varmistuksen, mitä sidontaa voisin opettaa ja mitä joustimia käyttää. Pohjavyönä käytimme englantilaista vyötä, ja kaikki kiinnittäminen tapahtui tietysti nupittamalla. Myös kehälangan kiinnittämistapaa piti myös hieman muokata, sillä englannissa vastaava reunalanka tulee tietyn pituisissa pätkissä ja valmiiksi suoristettuna. Se, että suoristaminen jää pois, kuulostaa varmaan monen suomalaisen korvaan isolta helpotukselta, se kun ei ilmeisesti ole kaikkien lempipuuhaa.
Sidontalangan vein mukanani, koska halusin oppilaitteni päästä kokeilemaan meillä käytettävää lankaa. Olen aikaisemminkin sitä kuskannut mukanani Englantiin Garethille, joka on siihen kovasti mieltynyt. Ja kyllähän siihen muutkin tykästyivät, jatkossa saan viedä sitä ilmeisesti enemmänkin mukanani.
Sidontakaaviot käänsin englanniksi, eli lähinnä solmujen nimet ja muutama lauseen sidonnasta. Kurssin alussa pidin hyvin lyhyen teoria osuuden, jossa lähinnä kerroin millaisissa huonekaluissa sidontaa käytämme ja mitkä ovat mielestäni ne isommat eroavaisuudet meidän ja englantilaisen tavan välillä. Muuten kurssi oli konkreettista tekemistä. Tarkoituksena oli saada jouset sidottua ja kehälanka kiinni ja välitukilangat paikoilleen. Olimme varautuneet siihen, että mikäli joku on niin nopea, että pääsee täyttämään, sekin onnistuu.
Oma kurssini alkoi tiistaina, ja kun ryhmäni aloitti vöiden kiinnittämisen, melutaso nousi hetkellisesti aika korkealle ja lampunvarjostimien tekijät siirtyivät vieressä olevalle katetulle patiolle. Ihan ymmärrettävää, ottaen huomioon, että he olivat saaneet edellisenä päivänä nauttia rauhallisesta tunnelmasta ja jutella käsinompelun ohessa.
Kurssien oppilasmäärät olivat maksimissaan noin kahdeksan henkeä ja kaikki olivat loppuunmyytyjä, myös omani,
vaikka olin ollut alussa hie man skeptinen ja mietin, että löytyykö osallistujia tarpeek si. Oppilaani olivat innostu neita ja pärjäsivät hienosti, vaikka osalla ei sidonnasta kovin paljoa kokemusta ollutkaan. Meidän sidonnassa käyttämiemme solmujen määrä tuntui osalle alussa hieman vieraalta, mutta keksittyäni hokemia kuten never leave a wrap alone, he sisäistivät ajatuksen hienosti.
Omat päiväni olivat melko kiireiset, ja lounashetken pieni breikki tuli aina tarpeeseen. Me opettajat lounastimme aina yhdessä ison pöydän ääressä ja siinä oli mukava vaihtaa kuulumisia ja tunnelmia siitä, miten kelläkin menee oman ryhmän kanssa. Englantilaiseen tapaan, kurssilla oli tarjolla koko ajan myös teetä ja keksejä. Opettaminen on muutenkin aika intensiivistä, saatikka kun sen tekee vieraalla kielellä. Sain vielä ensimmäisen päivän jälkeen itselleni napattua flunssan, joten loppukurssin sekä itse messutapahtumaan osallistumisen hoidin kuuman inkiväärijuoman ja lääkkeiden siivittämänä. Omalla kurssillani osallistujat olivat kaikki englantilaisia, mutta kaiken kaikkiaan kursseilla oli hyvin kansainvälinen meininki. Me ”skandinaavit” (Suomi, Ruotsi ja Norja) löysimme heti tietenkin toisemme. Olen itse käynyt jonkin verran kursseilla englannissa ja parasta antia on aina oppimisen lisäksi ollut uudet tutta-
vuudet. Niitä tuli nytkin iso määrä. Kurssin aikana pääsimme tavoitteeseen, jokainen sai kehälangan kiinni ja suurin osa taisi saada välitukilangatkin. Minä onnistuin vetämään kurssin englanniksi, ilman, että kielimuurista johtuen sanoisin jotakin todella törkeää (tätä olin hieman pelännyt etukäteen...). Kaikilla oli hauskaa, teetä ja keksejä kului. Ainoa harmi itselleni oli, että koska olin itse opettamassa, ei ollut mahdollisuutta osallistua millekään muulle kurssille; tarjonta oli erittäin kiinnostavaa. Kurssien jälkeen oli ohjelmassa vielä messut, joissa paljon nähtävää, opittavaa ja uusia ystäviä. Kaiken kaikkiaan hieno kokemus.
Aika mörkö projekti
Moomin Charactersilta otettiin yhteyttä elokuun 2025 lopulla ja esitettiin toive pehmustetusta Mörkö -kuvausseinästä, jolta
Stockmannin joulusesongin asiakkaat voisivat saada halutessaan halauksen.
Teksti/Kuvat Senja Sirkeinen
Tiesin, että aikataulu tulisi olemaan tiukka ja että suuntaansa yli kaksimetrisen hahmon toteutus vaatisi hyvän suunnitelman, jotta se olisi paikallaan samaan aikaan upean mahtava, mutta myös kestävä ja turvallinen. Tiesin myös, että mitkään suunnitelmat eivät veisi projektia mutkitta maaliin, sillä olihan kyseessä kuitenkin prototyyppi, sillä varsinaisiin malli- tai koekappaleisiin ei olisi aikaa.
Vastasin kyselyyn tietenkin kyllä. Olenhan suuri Tove-fani, kyseessä oli vielä Muumien 80-vuotisjuhlavuosi ja pidän tämän tyyppisistä haasteista, jotka poikkeavat verhoilijan normityöstä.
Ensimmäiset saamani luonnokset olivat hyvin suuntaa-antavia, mutta pikkuhiljaa mittasuhteet, kangastoiveet ja ruumiinosien muodot ja koot alkoivat saada
tarkkoja raameja ja aloin uskoa projektin valmistuvan tilaajan toiveiden mukaisesti ja vieläpä ajallaan!
Vanerisen rungon muotoonsahasi ja toimitti verstaalleni alusta asti projektissa mukana ollut Moomin Charactersin yhteistyökumppani Mytime.
Mörön rungon pehmusteeksi tuli 3cm paksu HR35 vaahtomuovi ja 150g polyesterivanu. Silmät ja suun rakensin vanerikappaleista, jotka päällystin vanulla ja keinonahalla, johon olin koneommellut yksityiskohdat.
Nenä ja kädet olivat työn konstikkaimmat tehdä. Rakensin nenän annettujen mittojen mukaan tehtyjen kaavojen avulla sahaamalla vaahtomuovilevyistä nenän profiilia mukailevia paloja ja liimasin ne yhteen ja nenän muotoiseen vaneriin. Nenän pohjaa kannattelemaan kiinnitin
tukevan pahvin. Tästä aihiosta muotoilin vaahtomuovisahalla nenän, joka sai vielä vanukerroksen päälleen. Silmät, suu ja nenä ruuvattiin päähän kiinni takapuolelta sen jälkeen kun pään levy oli muilta osin pehmustettu ja verhoiltu. Tämä vaihe vei aikaa, sillä kaikkien osien asemointi ja vaahtomuovilevyn muotoilu niin, että ”ulokkeille” jäi juuri oikean kokoiset pehmustamattomat alueet, oli haastavaa.
Käsien tuli olla lähes 1,5m pitkät ja hieman muotoutuvat, jotta ne asettuisivat halattavana olevien ymärille. Ensimmäinen ajatus oli tehdä käsien runko pohjalangan avulla muotoillen, mutta muotoutuvuus ei ollut ihan toivotunlainen. Hankin kavaverkkoa ja lopulta käsiin tuli melko monimutkainen rakenne, jossa kanaverkon sisään tuli pitkänomaiset vaahtomuovitäytteet käsivarsiin ja sormiin. Jokaisella sormella oli myös tarkka mittansa, joten käsien muotoilu oli yksi työn hitaimmista ja haastavimmista. Käsivarret saivat kanaverkkorungon päälle vielä vaahtomuolevyt ja vanut, sormet kieputtelin vanusoirolla.
Käsistä tuli lopulta melko raskaat ja käytin paljon aikaa ja rautaa, jotta sain ne tukevasti kiinnitettyä vanerin taakse.
Kankaaksi valikoituivat kaksi eri villaa Lauritzonin valikoimasta: Liila Fenice vartaloon ja tummansininen Ecolana käsiin ja nenään. Kankaat toimivat työssä loistavasti: ne ovat riittävän ohuita, hyvin muotoutuvia, eikä langansuunta rajoita kappaleiden leikkaamista kankaiden huopamaisuuden vuoksi.
Mörkö oli alunperin tarkoitus tehdä vain kahdesta palasta, mutta sahasin alaosalevyn pystysuuntaan puoliksi, jotta yhden kappaleen käsittely olisi kevyempää ja ylipäätään mahdollista.
Paketoin valmiit mörköpalat 30.10. ja Mytimen porukka haki ne samana yönä olevaa asennusta varten.
Pitihän sitä valmista työtä käydä paikan päällä Helsingin keskustan Stockmannilla katsomassa. Mörkö pääsi Mannerheimintien puoleisen sisäänkäynnin tuntumaan ja se oli osa Muumi-tehtävärataa, jossa ympäri tavarataloa oli piiloteltu muumiaiheisia rasteja.
Vuoden vaihteen jälkeen sain mukavan tiedon, että Mörkö oli siirtynyt joulusesongin päätytyttyä Design-museoon, jossa niin ikään juhlistetaan 80-vuotiaita Muumeja upealla näyttelyllä. Täytyy käydä rouvaa sielläkin tervehtimässä!
Vuoden vaihteen jälkeen sain mukavan tiedon, että Mörkö oli siirtynyt joulusesongin päätytyttyä
Design-museoon, jossa niin ikään juhlistetaan 80-vuotiaita Muumeja upealla näyttelyllä.
Mukavuusalueen ulkopuolelle
– harjoitteluun toiselle paikkakunnalle
Elsa Möbel on vuodesta 2009 toiminut yritys, joka yhdistää perinteisen käsityön ja nykyaikaisen tekemisen. Kaksi vuotta sitten kolme huonekalualan yrittäjää yhdisti voimansa ja aloitti uuden yhteisen Elsa Möbel & Interiör -toiminnan. Elsa Möbeliin voi tulla harjoitteluun jos opiskelet verhoilua, sisustusalaa tai entisöinti-/ puupuolen alaa.
Yhdistämme vanhaa ja uutta, kangasta ja puuta. Elsa Möbel on vuosien varrella ottanut vastaan useita harjoittelijoita eri oppilaitoksista. Viimeisimpänä joukkoon liittyi Milja, joka opiskelee verhoilijaksi. Hänen yhteydenottonsa ilahdutti meitä. On rohkeaa lähteä nuorena opiskelemaan uuteen ympäristöön ja toiselle puolelle maata, vieläpä ruotsinkieliselle paikkakunnalle. Arvostamme suuresti tällaista oma-aloitteisuutta ja halua oppia uutta,
vaikka onkin vasta aloittanut opiskelunsa. Milja asui harjoittelun ajan luonamme vanhassa koulussamme, joka sijaitsee lähellä verstastamme. Yhdessä toisen harjoittelijan kanssa hän pääsi tutustumaan lähialueen kaupunkeihin Pietarsaareen ja Kokkolaan, kahviloihin, konserttiin ja muuhun vapaa-ajan tekemiseen. Koulun pihalla oli myös pieni jääkiekkokaukalo, jossa Milja kävi iltaisin luistelemassa työpäivän jälkeen.
Harjoittelun aikana Milja pääsi työskentelemään monipuolisesti erilaisten verhoilutöiden parissa. Hän teki sekä yksittäisiä huonekaluja yksityisasiakkaille
Teksti Evalis Sundkvist
Kuvat Elsa Möbel
Theresa Särs on yksi Elsa Möbelin yrittäjistä ja verhoilija. Hän on myös toiminut verhoiluopettajana aikaisemmin.
Milja sai olla mukana toteuttamassa erilaisia asiakastöitä.
Miljan tervehdys:
Olen Milja Korhonen, 19-vuotias lahtelainen ja opiskelen verhoilua.
Minulla on suuri intohimo huonekalujen tekemiseen. Koulun ulkopuoliset asiat saattavat välillä väsyttää, joten etsin uutta virtaa ja löysin sitä kauempaa. Sain mahdollisuuden majoittua lähelle työpaikkaa, mikä helpotti arkea.
Jaksoin tehdä töitä hyvin, kun sain keskittyä itseeni ja työhön, ja työpaikan työntekijät olivat tukena. Pääsin tekemään paljon perinteistä verhoilua, ja toimimme yhdessä. Lähes kaikki, mitä kokeilin työharjoittelussa, oli minulle uutta verrattuna koulussa opittuun.
Työpaikan kruunasivat ystävälliset työntekijät ja iloiset asiakkaat. Evalis, Theresa ja Malin pitivät huolta siitä, että työt etenevät ja kaikilla on hyvä olla. Pääsin tutustumaan uusiin ihmisiin ja uusiin paikkoihin.
Viikonloppuisin kävin kotona ja tein omia mallitöitä. Sunnuntaisin palasin 4–5 tunnin junamatkalla takaisin töihin. Junalippuihin kului lähes 300 euroa, mikä tuntui suurelta summalta, enkä saanut siihen tukea, mutta työssä oppiminen oli kaiken sen arvoista. Suosittelen nuorille rohkeutta ja heittäytymistä. Kannattaa olla utelias, uskoa hyvään ja uskaltaa kokeilla.
että osallistui sarjatyöhön yritysasiakkaalle. Työskentelemme yleensä yhdessä projektien kanssa ja työt valmistuvat hyvällä tahdilla.
Harjoittelupaikkaa hakeville haluamme antaa muutaman vinkin. Tee selkeä CV, jossa kerrot itsestäsi, taidoistasi ja aiemmasta kokemuksestasi. Liitä mukaan kuvia töistäsi tai linkki esimerkiksi Instagram-tiliin, jos jaat siellä opintojesi aikana tehtyjä töitä.
Kun yritys harkitsee harjoittelijan ottamista, arvostamme erityisesti oma-aloitteisuutta ja huolellista valmistautumista. Ensimmäisessä yhteydenotossa kannattaa olla mukana kaikki olennaiset tiedot. Kiinnostavan viestin jälkeen otamme usein yhteyttä ja jatkamme keskustelua.
Jaa taituruuttasi – pidä kurssi!
Oletko erityisen haka jollain verhoilun osa-alueella? Onko sinulla muita erityisiä taitoja, joista verhoilijakollegasi voisivat hyötyä?
Liiton yksi tärkeimmistä tehtävistä on tukea jäsentensä osaamista osallistumalla kurssimaksuihin ja järjestämällä toisinaan omiakin kursseja.
Mikäli innostut järjestämään oman kurssin, liitto on tukenasi!
Löydämme varmasti kurssille tilat, tuemme jäseniä osallistumismaksuissa ja sinä voit myydä osaamistasi.
Tampereen Verhoilijamestareiden 2024 kevätkokouksessa nostetiin viimein kissa pöydälle: seuraavana vuonna olisi Tampereen vuoro järjestää Verhoilualan päivät. Kuinka moni jäsenistöstä on innokas lähtemään järjestystoimikuntaan mukaan? Käsiä nousi ylös kolme.
2025 messutiimi: Evalis, Jenny, Laura, Marika, Piritta, Leena ja Sari.
Nopeasti pääteltiin, että kolmeen pekkaan perinteisten, suhteellisen isojen messujen järjestäminen koituu liian työlääksi, joten siihen ei ryhdytä. Vaihtoehtoja oli siis kolme: ei järjestetä messuja laisinkaan, hankitaan lisää apuvoimia tai pienennetään messut.
Pienen puntaroinnin jälkeen päädyttiin siihen, että koetetaan ensin hankkia apuvoimia ja katsotaan sen jälkeen, miten hommaa jatketaan. Helsingin Verhoilualan Päivillä Jollaksessa Liiton kokouksen yhteydessä heitimme pallon ilmaan: Tampereen messutiimi tarvitsee apua. Löytyisikö innokkaita apukäsiä jostain pienen yhdistyksemme ulkopuolelta? Suhteellisen nopeasti saimme seitsenhenkisen tiimimme kasaan, ja lopulta porukkaa löytyi Rajamäeltä Kokkolaan asti.
Hommiin mars!
Helsingin yhdistyksen messuperehdytyksen jälkeen aloimme jakamaan työtehtäviä. Kuka ottaa minkäkin osa-alueen haltuunsa? Allekirjoittaneet ottivat haltuun ryhmän vetovastuun, päälinjat, budjetin ja paikkaehdotusten läpikäynnin. Evalisille some ja graafinen viestintä tuntui luontevalta ja se rooli hänelle mieluusti annettiin. Laura, Leena ja Marika ottivat vastuun messukassien sisällöstä sekä kymmenien pikkutehtävien hoidosta ja Jenny toimi liimana kaikkien edellä mainittujen tehtävien ja roolien välillä.
Edellisten vuosien datan pohjalta oli helppo aloittaa suunnittelu ja tehtävien aikataulutus. Jouluun mennessä meillä oli jo messujen pitopaikka tiedossa, mutta sen julkaisua hillottiin tammikuulle asti.
Ensimmäinen livetapaaminen koko tiimin kesken pidettiin Piritan verstaalla. Siellä käytiin messujen runkoa laajasti läpi ja aloitettiin ohjelman suunnittelu. Suuntaviivojen selkiydyttyä otettiin kaikki omilla tahoillamme kiinni tehtävistä ja alettiin kyselemään tarjouksia. Ajatuksena oli pitää kaikki luennot kahteen otteeseen, jotta messualue ei tyhjenisi luentojen aikana. Idearikas livetapaaminen nos-
Viimeinen ryhmäsuunnittelupäivä Sarin verstaalla.
ti esiin muutamia tunnettuja nimiä, joita lähdettiin tavoittelemaan.
Kun luennoitsijoiden tarjoukset saatiin pöydälle, todettiin yhdessä, että kokonaiskustannus on äkkiseltään turhan korkea. Verhoilualan Päivät ovat yhdistykselle käytännössä ainoa tulonlähde, joten riski tappion tekemisestä on tehtävä olemattomaksi. Olimme taas dilemman äärellä: etsitäänkö jostain yhdistystoiminnan kukkarolle ystävällisempää kokonaisuutta vai koetammeko löytää jostain sponsoreita matkaa turvaamaan? Koska tiimistä löytyi uskoa ja innostusta, aloimme työstämään jälkimmäistä ideaa. Prosessin päätteeksi päiviä saatiin sponsoroimaan Suomen
Yrittäjät ja yhteistyökumppaneiksi matkaan lähtivät Nevotex, Kiinnike-Heinonen, Adora Interior sekä Lauritzon.
Tämän uutisen myötä löimme kahden päivän ohjelman lukkoon ja siirryimme kutsujen ja ilmoittautumisten maailmaan. Helpottaaksemme kävijöiden kulkua Ikaalisiin ja takaisin päätimme testata, kuinka jengi ottaa vastaan mahdollisuuden yhteisestä bussikyydistä.
Täysin ongelmitta loppuun asti ei toki päästy. Viime hetken paniikkia aiheutti yhden luennoitsijan peruuntuminen. Parin viikon ajan puhelin pirisi ja esiintymispyyntöjä läheteltiin ristiin ja rastiin, kunnes apu lopulta löytyi yllättävän läheltä. Aukkoa ohjelmistossa saatiin paikkaamaan yhden luennoitsijan sijasta kolme sekä vuoden -46 Chevrolet. Ja voi sitä riemua, kun lopulta saatiin tieto, että auton voi ajaa messuhalliin sisään näytille.
Ja voi sitä riemua, kun lopulta saatiin tieto, että auton voi ajaa messuhalliin näytille.
Ikaalisten kylpylässä kokoonnuimme useampaan otteeseen erilaisilla kokoonpanoilla. Nurkat kävivät tutuiksi ja kokonaisuus selkeytyi joka käynnin myötä. Kun lopulta oli aika pistää messuhulinat pystyyn oli homma jo aika hyvin hanskassa. Vaikka palavereita pidettiin messuja kohti lisääntyvään tahtiin ja asioita
Teksti Sari Piensalo ja Piritta Oksanen
Iltajuhla retroteemalla.
valmisteltiin pitkälti ennakkoon, niin siltikin hommia riitti torstaina pitkälle yöhön asti. Torstai päättyi savusaunan ja järven kautta pehmeisiin lakanoihin ja jännityksen täyteiseen yöhön.
Messut
Messupäivät sujahtivat suuremmitta ongelmitta nopeasti läpi. Perjantain messuilla Gareth Rees piti työnäytöksen reunatukiompeleista ja Timo Huhtamäki kertoi faktoja kiertotaloudesta. Pekka Kropsu, Artturi Saari sekä Hannu Nivala kertoivat vision ja yhteistyön merkityksestä Chevroletin kunnostuksessa ja Fintexin Ari Salmela tutustutti meidät liimojen maailmaan. Illalla vietettiin isosti kansaa sykähdyttäneet retrobileet O`jess ja Pamela Kilpeläisen tahtiin. Oli mahtava nähdä, kuinka innolla messuvieraat lähtivät mukaan retroteemaan, sillä lähes jokainen oli panostanut illan asuihin. Ohjelmassa oli myös yllätysvieras Mr. Verstas, joka laittoi porukan hämmennyksiin ja nauramaan.
Lauantain tiivis ohjelma alkoi Suomen Yrittäjien puheenvuorolla Yel-muutoksista. Mieliä kuohuttaneen aiheen jäl-
keen inspiroiduttiin tekemään enemmän myyntiä ja markkinointia Pasi Raution kolmen tunnin luennolla. Pasi tarjoili tuttuun tapaansa kasan faktaa huumorilla höystettynä. Tapahtuma päättyi perinteisesti Liiton vuosikokoukseen.
Totesimme kaikki yhteen ääneen, että tätä se tiimityö on parhaimmillaan: kenenkään ideoita ei lytätä, vaan niiden puolia ja mahdollisuuksia puntaroidaan yhdessä.
Vaikka messujen alkuun saaminen vaikuttikin vähän epätoivoiselta, saimme timanttisen tiimin avulla lopputuloksen, josta ainakin itse olemme ylpeitä. Samalla keräsimme seuraavia järjestäjiä varten paljon tietoa bussikyytien, sponsoreiden, ison esiintymislavallisen messutilan käytöstä sekä rohkeudesta ajatella ja toteuttaa isommin. Totesimme kaikki yhteen ääneen, että tätä se tiimityö on parhaimmillaan: kenenkään ideoita ei lytätä, vaan niiden puolia ja mahdollisuuksia puntaroidaan yhdessä. Lisäksi kaikki työt jakautuivat kuin automaattisesti ja jos yhden aika ei riittänyt tehtävien loppuun saattamiseen, toiset ryntäsivät pian paikkaamaan.
Osa tiimistä jatkaa myös 2026 Verhoilualan Päivien järjestelytiimissä, ja me muut odotamme innolla, mitä messuilla saadaan tällä kertaa kokea. Parasta Verhoilualan Päivissä onkin se, että jokainen vuosi on hieman edellisestä poikkeava, messutiiminsä näköinen kokonaisuus.
Nykyaikaiset verhoiluliimat ja lakat ammattilaisille
Mäkirinteentie 13, Kangasala 020 785 1210 Kotimainen, jo pitkään verhoilun luottokumppanina
Uutena valikoimassamme myös M1-luokiteltuja liimoja
Meiltä toimivat ratkaisut keinonahan liimaukseen
Lisää liima- ja lakkatuotteitamme osoitteessa: www.fintex.fi
Vakava sairaus tai tapaturma pysäyttää – tai vähintäänkin
hidastaa merkittävästi – yksinyrittäjän työt ja muuttaa radikaalilla tavalla koko arjen pitkäksi aikaa. Näin etenkin meillä verhoilijoilla, jotka teemme kovaa fyysistä työtä koko kehollamme. Tapaturmasta selviytymisen tai sairaudesta parantumisen epävarmuuden ohella isoin huoli on taloudellisesta pärjäämisestä. Miten minä tästä selviän, kun oma toiminta ja työnteko pysähtyy, mutta kulut juoksevat?
Toimintakyky ja looginen ajattelu lamaantuu ainakin hetkeksi, koska alkushokki, järkytys ja pelko diagnoosin tai tapaturman jälkeen ovat usein uuden, synkän tilanteen edessä niin valtavia. Onneksi ja toivottavasti lamaannus menee kuitenkin pian ohi, mutta koska me ihmiset reagoimme, toimimme, ajattelemme, tunnemme ja koemme asiat hyvin eri tavoin eri tilanteissa, ei ole mitään yhtä ainoaa, hyvää ohjenuoraa lohdukkeeksi ja apuvälineeksi kaikille. Tässä kuitenkin joitakin huomioita ja vinkkejä, miten ennakoida asioita tai toimia sitten, jos sairastuu. Tapaturmaan voi liittyä muitakin seikkoja tai ohjeita, mutta nämä tiedot on kerrottu oman syöpätaipaleeni pohjalta.
Sairauspäiväraha
Kaiken perusta on tietenkin etukäteen varautuminen, jotta talous olisi turvattu siinä vaiheessa, kun sairaus iskee tai tapaturma sattuu. Ensimmäisenä sairastumisen alussa hakeudutaan lääkäriin, joka kirjoittaa sairausloman sekä B-lausunnon, jolla haetaan Kelan sairauspäivärahaa. Se määräytyy maksetun (ja nykypäivänä niin parjatun) YEL:n eli vahvistetun YEL-työtulon mukaan ja on oltava voimassa sairauspäivärahan hakuhetkellä. Tämä on aiheena kuuma peruna, sillä moni maksaa YEL:ttä vain pakollisen minimin ajatellen, että eläkkeenä niitä rahoja ei tule koskaan näkemään.
Asiaa kannattaa kuitenkin pohtia ja
laskea tarkkaan – varsinkin, jos ei ole mitään muuta vakuutusta tai rahaa jemmassa pahan päivän varalle tai puolisoa auttamassa kulujen maksussa, sillä sen mukaan tosiaan määräytyy myös sairauspäivärahan määrä. YEL-vakuutetulla omavastuu on vain yksi päivä (sairastumispäivä) eli lääkäriin kannattaa hakeutua heti. Ensin maksetaan YEL-sairauspäivärahaa yhdeksältä päivältä ja sen jälkeen normaalia sairauspäivärahaa.
Enimmillään sairauspäivärahaa maksetaan 300 päivältä, eli noin vuoden ajan ja yrittäjille maksetaan vain arkipäiviltä maanantai—lauantai. Sunnuntailta ei siis makseta eli hullunkurista, mutta totta: silloin saa tehdä töitä ilman, että sairauspäiväraha katkeaa. Varsinaisen sairausloman eli 300 päivän jälkeen voi hakea osasairauspäivärahaa tai määräaikaista työkyvyttömyyseläkettä eli kuntoutustukea, jos tarve vaatii.
Esimerkiksi syövän jälkeen moni aloittaa tekemään töitä 40 %, 50 % tai 60 % tahdilla, jolloin osasairauspäiväraha on hyvä apu siinä rinnalla. Tämä riippuu toki työn laadusta sekä syöpätyypistä ja miten sen hoitopolku on sujunut. Sairauspäiväraha on verotettavaa tuloa eli sitä varten tarvitaan verokortti. Yleensä veroprosentti on sama kuin palkkatulossa, ja jos et tarkistuta oikeaa prosenttia, veroa pidätetään vähintään 25 %.
Jos työkyky on vielä kovin heikko varsinaisen 300 päivän sairausloman jälkeen eikä osasairauspäiväraha ole sopiva ratkaisu, voi vaihtoehtona olla määräaikainen työkyvyttömyyseläke eli kuntoutus-
tuki. Se antaa lisää toipumisaikaa ja tarkoituksena on pikkuhiljaa kuntouttaen ja vahvistaen saada henkilö työkykyiseksi ja palaamaan takaisin omaan työhönsä. Määräaikaista työkyvyttömyyseläkettä haetaan lääkärin lausunnolla ja nimensä mukaisesti se on tietyn mittainen jakso, usein noin 4–6 kuukautta kerrallaan, mutta määräaikaisuuksia voi hakea useamman peräkkäin uudella lääkärin lausunnolla ja jatkohakemuksella. Työkyvyttömyyseläkettä eli kuntoutustukea haetaan sekä omasta työeläkeyhtiöstä että Kelasta, mutta yhdellä Kelaan lähetettävällä hakemuksella hoituu kerralla molemmat.
Eläke/tuki maksetaan myös molemmista paikoista eli suurin osa myönnetystä summasta tulee työeläkeyhtiöstä työeläkkeenä ja loput Kelasta kansaneläkkeenä. Eläke on myös verotettavaa tuloa eli sitä varten on haettava oma verokorttinsa tai muuten veroa pidätetään 40 %. Eläkkeen ohella saa hieman myös tienata ja jokaisella on laskennallinen ansaintaraja, jota ei saa ylittää, jotta eläke ei keskeydy. Eläkkeellä tehty työ kerryttää uutta eläkettä. Pienituloisten on mahdollista hakea myös eläkkeensaajan asumistukea.
Vapaaehtoiset vakuutukset
Pakollisten henkilö- ja yritysvakuutusten lisäksi tarjolla on erilaisia vapaaehtoisia vakuutuksia, joiden luonnollisesti on oltava jo voimassa sairauden tai tapaturman sattuessa. Monissa vakuutuksissa voimassaolon rajana on 90 päivää, puoli vuotta tai yksi vuosi. Nämä tuppaavat monilla jäämään vähän puolitiehen, kun ajatellaan, että ”ihan turhaa rahan haaskausta, ku enhän mä nyt semmosta tartte”. Kunnes sitten tuleekin päivä, jolloin sitä tarvitsisi. Esimerkiksi syöpä on nykypäivänä yleistynyt niin radikaalisti, että sen todennäköisyys osua omalle kohdalle on varsin suuri.
Yrittäjään itseensä liittyviä vapaaehtoisia vakuutuksia ovat esimerkiksi tapaturmavakuutus, sairauskuluvakuutus, matkavakuutus sekä henki- ja työkyvyttömyysvakuutus. Vakuutusten erilaiset nimet saattavat aiheuttaa hämmennys-
Teksti Mari Tikkanen, Verhoomo Unelma
tä ja senkin takia sisältö on syytä tutkia tarkkaan. Esimerkiksi jossain ”terveysvakuutuksessa” on oleellista, että siellä on rastitettuna erikseen kaikki kohdat: vakava sairaus, tapaturma ja kuolema. Itse luulin maksaneeni vuosia kaiken kattavaa terveysvakuutusta, mutta sieltäpä puuttuikin juuri se vakavan sairauden rasti eli koski vain tapaturmaa ja kuolemaa, joten en saanutkaan siitä mitään apua.
Yrityksen toimintaan liittyviä vapaaehtoisia vakuutuksia ovat vastuu- ja oikeusturvavakuutus, toiminnan keskeytysvakuutus sekä irtaimiston ja työkalujen vakuutukset. Toiminnan keskeytysvakuutuksessa on myös oleellista rastittaa kaikki kohdat eli erilaiset ulkoiset keskeytyksen syyt (tulipalo, vesivahinko yms.), mutta myös yrittäjästä itsestään eli esimerkiksi vakavasta sairaudesta johtuva keskeytys. Tässä kärsin toisen takaiskun luullessani keskeytysvakuutukseni edes pelastavan, mutta siitäkin puuttui se yrittäjän työkyvyttömyydestä eli sairaudesta johtuva keskeytys, joten ei korvauksia.
Vakuutusten viidakko on hyvin kiemurainen ja sanamuodotkin ehkä sekavia, joten sisältöjen kanssa on oltava todella tarkkana, mitä valitsee, mistä todella maksaa ja minkälaisia korvauksia mistäkin sopimuksesta saa. Päällekkäisyydet saattavat poissulkea toisiaan, eli sekin kannattaa selvittää korvausten osalta niin ei maksa turhia vakuutuksia. Eli jos on vakuutukset x, y ja z, maksetaanko kaikista korvaus samasta sairaudesta vai vain jostakin niistä?
Muita vakuutuksia
Monilla vakuutusyhtiöillä ja pankeilla on tarjolla erikseen vakavan sairauden turvia erilaisilla ehdoilla ja korvauksilla, joita kannattaa vertailla. Pääsääntöisesti niissä maksetaan vakuutetulle iso kertakorvaus ja se on verovapaata tuloa.
Pankista asunto- tai muuta lainaa nostaessa siihen kannattaa lisätä lainaturvavakuutus, joka turvaa lainan takaisinmaksun yllättävissä tilanteissa kuten työttömyyden, pitkäaikaisen työkyvyttömyyden tai kuolemantapauksen sattuessa. Lainaturvavakuutuksen voi lisätä lainoihinsa myös jälkikäteen, mutta sen on oltava voimassa vähintään puoli vuotta ennen sairastumista, jotta korvausoikeus täyttyy. Tämäkin tuntuu olevan monelle ”ihan turhaa kulua”, mutta se on mitätön
Muita toimenpiteitä yritystalouden helpottamiseksi
YEL-vakuutuksen voi lopettaa, kun päätös sairauspäivärahasta on tullut.
Sairauden alkuvaiheessa erääntyvien aiempien kuukausien arvonlisäverojen jaksottamisesta eriin voi sopia verottajan kanssa.
Jos yritystoiminnan pistää kokonaan ”jäihin”, niin alv-rekisteristäkin voi poistua, mutta sitten ei saa ostoistakaan tehdä alv-vähennyksiä, ja niitä tulee kuitenkin jonkun verran peruskuluista kuten puhelin, netti, sähkö yms. Satunnaisesti saattaa tulla jotain pientä myyntiäkin, joten kokonaan lopettaminen ei ehkä ole paras ratkaisu.
Muutkin yrityksen vakuutukset kannattaa tarkistaa/supistaa (ehkä jopa lopettaa) toiminnan pienuuden takia ja ottaa itselleen kenties vain jokin ”tavallinen” terveysvakuutus sairauden ajaksi. Jos verstas on kotona, on hyvä tarkistaa myös kotivakuutuksen sisältö, niin ei olisi ainakaan päällekkäisiä, turhia vakuutuksia maksettavana.
Kirjanpitäjän kanssa on hyvä neuvotella eri vaihtoehdoista sekä onko hänen kuluistaan mahdollista nipistää.
Kaikki ylimääräinen karsitaan tilapäisesti pois, esim. mainoskulut, erilaiset jäsenmaksut, lehdet yms. Mikäli korvauksia ei mistään vakuutuksista saa, kannattaa pankkilainoille hakea lyhennysvapaata, jolloin niistä maksetaan vain korot. Tämä on nykyään hieman työlästä ja aika kallistakin eikä sittenkään ole täysin varmaa, myönnetäänkö lyhennysvapaa. Pankki tekee tarkan kartoituksen tilanteesta ja omaisuudesta, mikä maksaa 150 € ja itse maksusuunnitelman muutos maksaa 200 €/laina (summat Osuuspankista), joten tämänkin kannattavuus on hyvä laskea tarkkaan. Aina kannattaa kuitenkin yrittää, jos heti on jo tiedossa, että sairauslomasta tulee pitkä ja lyhennykset suhteessa korkoon ovat sellaisia, että tauosta on selkeästi hyötyä.
Hankalimpia kuluja lienee ulkopuolisen verstaan vuokra, jota ei voi tietenkään lakata maksamasta. Vuokranantajan kanssa kannattaa toki keskustella tilanteesta, saisiko siihen jotain helpotusta tai koittaa etsiä tilapäisesti vaikka joku toinen henkilö tilan vuokralaiseksi.
Muita toimenpiteitä oman talouden helpottamiseksi
Hae ja hyödynnä kaikki mahdolliset tuet ja avut – niin henkiset kuin fyysiset – mitä hyvinvointialueesi erikoissairaanhoito kuhunkin tilanteeseen tarjoaa. Esim. HUS:n alueella syöpäpotilaille on tarjolla psykososiaalisen tuen yksikkö, sairaanhoitajien tuki sekä sosiaaliohjaajat, jotka auttavat käytännön asioissa kuten sosiaaliturvaan, talouteen ja kuntoutukseen liittyvissä kysymyksissä ja jopa hakemusten täyttämisessä.
Kela maksaa sairauspäivärahojen lisäksi lääke- ja matkakorvauksia, jotka keventävät omavastuiden jälkeen kuluja huomattavasti. Lääkäri kirjoittaa tietoihin (sairaudesta riippuen) automaattisesti jonkun kolmeportaisesta lääkekorvausoikeudesta, mikä näkyy Kelassa, joten potilaan ei tarvitse sitä erikseen hakea. Vakavissa sairauksissa kuten syövässä se on 100 %, jolloin kaikki siihen liittyvät lääkkeet maksavat vain 4,50 €. Vuosiomavastuun täytyttyä hinta on vain 2,50 €.
Erikoissairaanhoidon lisäksi Suomessa on syöpään ja varmasti moneen muuhunkin vakavaan sairauteen liittyviä alueellisia yhdistyksiä kuten Etelä-Suomen Syöpäyhdistys. Alueyhdistysten kattojärjestönä toimii Suomen Syöpäyhdistys, joka tukee taloudellisissa vaikeuksissa olevia syöpäpotilaita. Avustusta haetaan hoitavan sairaalan sosiaaliohjaajan kautta. Kattojärjestön alla toimii myös vielä pienempiä, eri syöpiin liittyviä yhdistyksiä kuten esimerkiksi Rintasyöpäyhdistys – Europa Donna Finland ry tai Suomen Kurkku- ja Suusyöpäyhdistys ja muutama muu. Näitä kannattaa hyödyntää, sillä heiltä voi myös saada jotain pientä taloudellista tukea ja ainakin monenlaista muuta tärkeää vertaistukea.
Kotona on syytä karsia myös kaikki ylimääräiset, ei-pakolliset kulut pois kuten lehdet, suoratoistopalvelut yms., jos vain mahdollista. Isommat hankinnat, kuten vaikkapa lämmitysöljyn, voi maksaa erissä.
Pienituloiset yrittäjät voivat hakea Kelasta viime kädessä myös toimeentulotukea ja yksinhuoltajille on lisäksi joitakin omia tukia.
raha kuukausilyhennyksen päälle, jos sillä tosi paikan tullen pelastetaan vaikea ja synkkä elämäntilanne.
Eroja ehtojen ja korvausten välillä varmasti on, mutta oleellisinta näissäkin on rastittaa kaikki tilannevaihtoehdot (työttömyys, vakava sairaus, tapaturma ja kuolema), jotta se on kattava. Esimerkiksi Osuuspankin lainoja turvaava vakuu-
tusyhtiö AXA Partners maksaa yrittäjille vakavasta sairaudesta kertakorvauksen, joka on hakemuksen hetkellä jäljellä oleva lainan määrä. Se on verotonta tuloa ja se on vapaasti käytettävissä.
Palkansaajille maksu on erilainen ja veronalaista tuloa. Kertakorvauksen käyttöä on kuitenkin syytä miettiä tarkkaan, sillä kukaan ei voi tietää kauanko
työkyvyttömyys kestää. Sillä ei siis suinkaan kannata rynniä maksamaan heti koko lainaa pois, koska sitten raha on kulunut ja kuukausittaiseen elämiseen ties kuinka pitkäksi aikaa on edelleen keksittävä tasaista tuloa.
Miten huomioida sairastunutta
Sairastuneelle tärkein vinkki on: älä jää yksin vaan pyydä apua! Tosin suomalaisissa elää usein sisukas, mutta vähän jääräpäinenkin itsenäisyys ja ajatus ”etten vaan olisi muille vaivaksi”, minkä vuoksi avunpyynnöt voivat jäädä tekemättä. Tästä syystä muille tärkein vinkki on: älä jätä sairastunutta yksin tai odota avunpyyntöä vaan tarjoa ja anna sitä! Pelkkä läsnäolo tai arjen mitättömimmätkin pikku puuhat ovat suureksi avuksi ja piristävät merkittävästi sairastuneen päivää. Lisäksi hän kokee, että hänestä välitetään, vaikka hänellä olisi omakin perhe kotona tukemassa.
Suomalaiset ovat vähän kehnoja kommunikoimaan sairaan ihmisen kanssa, kun yhtäkkiä tutun, läheisen ihmisen päällä leijuukin joku pelottava, vieras uhka. Ei oikein tiedetä, mitä voi tai saa sanoa tai ei uskalleta ottaa yhteyttä, kun ajatellaan sen häiritsevän sairastunutta. Tai näin yhteydenpidon välttäminen ainakin itselle perustellaan, mutta se on virhe! Sairastunut kaipaa ihmisiä ympärilleen – varsinkin yksin asuva – kun muutenkin kokee sairauden myötä putoavansa yhteiskunnan, arjen ja tuttujen piirien ulkopuolelle. Hän kyllä kertoo, milloin ei jaksa puhua puhelimessa tai ottaa vieraita vastaan, joten muiden on turha miettiä sitä etukäteen. Mikään ei ole niin kamalaa kuin yksinäisyys vakavasti sairaana, joten ole läsnä.
Alkuvaiheessa kaikki on hyvin sekavaa, pelottavaa, synkkää, epätietoista kaaosta. Sairauden osalta informaatiotulva on valtava ja härdelli melkoinen kaiken maailman lisätutkimusten ja kokeiden takia, mutta mieli on sekaisin eikä pysty sisäistämään kaikkea. Samalla pitäisi kuitenkin ryhtyä järjestelemään myös niitä byrokraattisia asioita töiden ja hakemusten osalta tai myöhemmässä vaiheessa kunto on niin huono, ettei todella pysty oikein mihinkään. Kukaan ei selviä sellaisesta musertavasta tunnemyrskystä tai koettelemuksesta yksin, joten lähde tuplakorviksi tai kuskiksi lääkäriin kuulemaan uutisia. Tarjoudu joskus käymään kaupassa, imuroimaan kotona tai vaihtamaan petivaatteet, kolaamaan lunta tai kastelemaan puutarhan kukat tai keitä joskus vaan hyvät kahvit herkkupullien kera. Vie puistoon piknikille tai huonona päivänä lähde kaveriksi vaikka metsään huutamaan, jos siitä on apua. Ihan sama, mitä se on, kunhan osoitat tukesi ja olet jollain tasolla läsnä. Varmaa on, että saat itsekin siitä hyvän mielen. Useimmiten ihan tavallinen, kaverillinen läsnäolo esimerkiksi leffaillan merkeissä tai nimenomaan mistä tahansa muusta kuin siitä sairaudesta puhuen on kaikkein tärkeintä. Jos ei tiedä, miten muuten kohdata sairas ihminen tai mitä hänelle voi sanoa, niin kaikkein helpointa on lähettää edes pieni viesti, jos ei uskalla soittaa. Kysymyksen muotoon aseteltu yhteydenotto ei pitäisi olla kenellekään pelottavaa. Lähettäjältä vie muutaman sekunnin elämästä kysyä tekstarilla ”Mitä sulle tänään kuuluu?” tai ”Miten jakselet?” tai toivottaa lyhyesti tsemppiä sydänemojin kera, mutta sillä on valtava vaikutus sairastuneen päivään. Välitetään toisistamme!
51
966
kertaa kiitos
Liitto oli monella tapaa mukana edistämässä kansalaisaloitetta korjauspalveluiden arvonlisäverokannan alentamiseksi. Nimiä kerättiin elokuusta 2025 maaliskuuhun 2026 ja huikean loppukirin ansiosta saimme mielettömät 51 966 nimeä täyteen. Kansalaisaloitteeseen tarvitaan vähintään 50 000 allekirjoitusta, jotta aloite etenee eduskunnan käsiteltäväksi. Suurenmoinen kiitos siis jokaiselle, joka jakoi aloitetta someissaan ja kertoi siitä asiakkaille ja kavereille!
Aloitteen luotsasi käyntiin suutarimestari Ville Hasala, ja mukana vastuutahoina oli liuta eri käsityöläsialojen yrittäjiä ja edustajia, mukaan lukien Suomen Verhoilijamestarien Liitto y:n asiahenkilö Karoliina Virkkunen. Liitto ei voi virallisesti olla aloitteen vastuutahona, joten Karoliina oli mukana yksityishenkilönä. Samoin liiton puheenjohtaja Saida Blomberg liittyi mukaan julkiseksi tukijaksi. Yhteisen tekemisen ansiosta tämä oli mahdollista.
Työ kiertotalouden edistämiseksi ei lopu tähän: nyt se vasta alkaa. Kansalaisaloitteen alullepanijoilla on nimien hyväksymisestä vielä vuosi aikaa toimittaa aloite eduskunnan käsittelyyn, joten sopiva ajankohta aloitteen toimittamiselle lienee vasta vaalien jälkeen. Poliitikkoja täytyy lähestyä ja pyrkiä saamaan heitä tukemaan aloitetta äänestyksissä, kun sen aika on. Pidetäänhän ääntä kestävämmän huomisen puolesta.
Kiittäen
Karoliina Virkkunen, asiahenkilö
Yhdistysuutiset
Helsingin Verhoilijamestarit ry:n vuosi 2025
Johtokunta järjestäytyi tammikuussa totutun ravintolakokouksen sijaan allekirjoittaneen kotona Marigårdissa, jonne osa saapui oikein yökyläilyn verran ja osa etänä kokoustaen. Perjantaina 10.1. aloitettiin puolilta päivin tehokkaalla lounaskokouksella ja puhelimet sekä sähköpostit lauloivat, kun ryhdyimme järjestelemään ja varaamaan keväisen Turun retken kohteita. Illalla rentouduttiin saunan ja hyvän ruoan merkeissä ja lauantaina leidit tarjosivat mittaamattoman arvokasta kodinhoitoapua, kun olin itse vielä heikko raato sairauksien ja leikkausten keskellä enkä pystynyt oikein mihinkään fyysiseen hommaan. Jättikiitos heille vielä siitä!
Kevätretki Turkuun 28.–29.3. ja kevätkokous
Maaliskuun lopun perjantaiaamuna ennen yhdeksää kuului Kiasman turistipysäkiltä iloisia huomenien toivotuksia, kun lähes kolmenkymmenen hengen poppoo starttasi kohti Turkua. Loput porukasta hyppäsi kyytiin Espoon Ikean pysäkiltä ja matkalla bussissa aloitimme kevätkokouksen, jota varten oli tarjolla myös nettilinkki etänä osallistuville. Ensimmäinen kohteemme oli upea, värikästä historiaa huokuva Paimion parantola. Nautimme aluksi maittavan lounaan parantolan ravintola Toivossa ja sen jälkeen saimme kokea kerrassaan mielenkiintoisen opastetun kierroksen ympäri parantolaa. Todella hieno kohde! Paimiosta hurautettiin Vollen ja kump-
paneiden luokse Raisioon. Siellä kuultiin tietoa Muovikumin synnystä, toiminnasta ja tuotteista ja sitten alkoi mahdoton sutina tarvikkeita shoppaillessa maukkaista tarjoiluista samalla nauttien.
Muovikumilta suuntasimme Turkuun Aurajoen rantaan ja majoittauduimme museoalus ja laivahostel s/s Borelle. Alus toimi vuosina 1987–2010 myös risteilyaluksena ja tunnettiin paremmin nimellä Kristina Regina. Hetken huili ja vaattei-
den vaihto, minkä jälkeen siirryimme kaupungille aloittamaan illanviettoa ja kuulemaan – kuinkas muuten kuin –Turun ikiaikaisista paheista ja synneistä ”Paheiden Turku” -kävelykierroksella. Seuraamme illanviettoon liittyi myös paikallisvahvistuksia eli kollegoita Turun yhdistyksestä.
Kierrokselle sattui varsin raaka keli, mutta mielenkiinnolla kuuntelimme silti menneiden aikojen pahuuksista, joihin
Paimion parantola.
Muovikum. Bore.
Paheiden Turku -kierros.
Kreivi Gustaf Mauritz Armfelt jo aikoinaan viittasi nimeämällä Turun ”koirankoloksi, josta tulivat kaikki Suomessa vallitsevan pahan siemenet”. Piispa Rothovius puolestaan valitti turkulaisten kiroilevan, elävän säädyttömästi, tottelemattomasti ja kevytmielisesti. Me pysyimme kuitenkin pääpiirteittäin tottelevaisina ja säädyllisinä koko reissun ajan. Kierroksen jälkeen ilta jatkui maittavilla herkuilla viikinkiravintola Haraldissa ja taisipa joku käydä hieman tutkailemassa Turun muutakin yöelämää.
Lauantaina aamiaisen jälkeen oli retken vapaavalintainen osuus eli kierros Turun linnassa, jossa teimme yhdistyksen kustantaman opastetun kierroksen esilinnan kalustettuihin tyylihuoneisiin. Siellä eri aikakausien ja tyylisuuntien tunnusomaiset piirteet näyttäytyivät lähes elävänä aikamatkana silmiemme edessä. Linnakierroksen sijaan oli mahdollista viettää myös omaa aikaa vapaamuotoisesti muualla ja linnassa käyneetkin kerkesivät pyörähtää vapaasti kaupungilla ennen starttia kotimatkalle.
Paluumatkalla pysähdyimme kahville Kasvihuoneilmiöön ja testasimme paikan kuuluisat jättimunkit, jotka toden totta olivat isoja! Helsinkiin palasi väsynyt, mutta iloinen joukko monta kokemusta ja muistoa taas rikkaampana. Kiitos kaikille mukana olleille!
Syyskokous 18.9.
Syksyinen vuosikokous pidettiin 18.9. Keravalla Maria Brunoun uudehkolla showroomilla. Esittäytymässä kävi myös samoissa tiloissa toimiva Sisustus Närhen sisustusräätäli Pia Närhi. Maria edustaa upeita kangasmerkkejä Trapiche & co, Pagunette, ILIV, Alhambra, Jover, KA International, Linwood, Harlequin ja Scion ja niihin pääsimme kokouksen jälkeen tutustumaan lähemmin.
Muu toiminta
Alkuvuodesta konsultoimme uutta Verhoilualan päivien järjestelyporukkaa monenlaisilla taustatiedoilla järjestelyjen avuksi. Vuoden mittaan olimme aktiivisesti mukana liiton sääntömuutosehdotuksen hiomisessa ja jaoimme stipendejä budjetin mukaiset 400 euroa. Niistä 200 € jaettiin kahdelle TTS:sta valmistuneelle ja 200 € Stadin AO:sta valmistuneelle ansioituneelle opiskelijalle.
Mari Tikkanen Puheenjohtaja
Helsingin Verhoilijamestarit ry
Ravintola Harald.
Turun linna.
Turun linnan kalustettu tyylihuone.
Turun terveiset
Huikean kivan kesäretken lisäksi Turussa tapahtui muutakin. Alkukeväällä yhdistys järjesti kaksipäiväisen rottinkikurssin TAO:n tiloissa, jossa opeteltiin rottingin punomisen saloja pieniin harjoituskehyksiin. Punoessa aika kului kuin siivillä ja jotkut eivät olisi malttaneet edes pitää lounastaukoa. Kiitos Leena Vaahteralle opeista, ehkä saamme joskus jatkoakin!
Kevätkokoukseen kokoonnuttiin tällä kertaa keskelle Turkua, Iso-Puolalan taloon, jota Rakennusperinteen ystävät ry ylläpitää. Historiallisella talolla on kahvilatoimintaa ja pieni puoti, josta saa kaikenlaista hyödyllistä perinnerakentamiseen. Käykää ihmeessä täällä jos Turussa liikutte.
Marraskuussa käytiin porukalla vielä katsomassa Addam’s Family -musikaali Turun kaupunginteatterissa. Esitys oli oikein viihdyttävä ja myös mukana olleet lapset pitivät näytelmästä.
Syyskokoukseen kokoonnuttiin ravintola Suomalaiseen pohjaan ja siellä syötiin oikein maittava illallinen. Virallisen kokouksen jälkeen oli hyvä jatkaa pikkujoulujen merkeissä, jotka pidettiin Paint and party -hengessä. Varsinaisia taiteilijoita täältä Turusta löytyykin!
Turkulaisten kesäretki 6.6.2025 Vihtiin ja Karkkilaan
Turun verhoilijamestarien järjestämä kesäretki suuntautui tällä kertaa Vihtiin Salmelan Rusthollin kotiseutumuseoon sekä Karkkilaan Högforsin ruukin tehdasalueelle. Retkelle osallistui pikkubussilastillinen kulttuurista ja ulkoilusta kiinnostuneita henkilöitä.
Starttasimme matkaan kauniissa aurinkoisessa säässä Turun linja-autoasemalta kello 7.30. Matkalla pidetyn pienen kahvitauon jälkeen saavuimme klo 10 retkemme ensimmäiseen kohteeseen Vihdin Oravalaan, jossa sijaitsee Pirkko ja Reino Ritvala -säätiön ylläpitämä Salmelan Rusthollin kotiseutumuseo. Vihdin Oravalassa on Törnström–Hiidenheimon suvulla pitkä historia 1500-luvulta alkaen ja Salmelan rakennus on osa tätä historiaa.
Salmelan rakennus on rakennettu 1784 ja se toimi asuinrakennuksena aina 1900-luvun puoliväliin saakka. 1984 valmistui mittava restaurointityö, jonka jälkeen museotoiminta sai alkunsa rakennuksen 200-vuotispäivän kunniaksi.
Matkalla mukana oppaana ja suvun jäsenenä oli Volter Pousar, joka kertoi rakennuksen, museon sekä suvun historiaa. Tutustuttuamme rakennukseen ja sen esineistöön sekä historiaan nautimme kauniista alkukesän säästä pihamaalla kahvin ja lettujen kera. Matka jatkui tämän jälkeen kohti Karkkilaa. Matkalla pysähdyimme Vihdin kirkonkylään, jossa tutustuimme Hiidenheimon sukuhautamonumenttiin opastuksen kera. Karkkilassa meitä odotti noin neljän kilometrin mittainen koskireitin kävely jokimaisemissa Pitkäkosken parkkipaikalta Högforsin ruukin tehdasalueelle. Kävelyn jälkeen ruokailimme kyläravintola Kannossa ja vierailimme myös ruukkialueella olevissa myymälöissä sekä verhoomossa.
Ruokailusta siirryimme ensin opastetulle kierrokselle valimomuseoon, jossa tuli tutuksi tehtaan pitkä historia. Meille esiteltiin valimossa käytettyjä työvälineitä, menetelmiä sekä siellä valmistettuja tuotteita tehtaan alkuajoilta aina tähän päivään saakka.
Valimokierroksen jälkeen jatkoimme alueella olevalle entisöidylle masuunille ja kuulimme oppaalta kattavasti tämänkin tuotantolaitoksen vaiheista. Masuuni toimi vuosina 1823–1915 ja sen ympärille rakentui Karkkilan metalliteollisuus.
Näiden mielenkiintoisten kierrosten jälkeen lähdimme paluumatkalle kohti Turkua noin klo 18.
In Memoriam
Ykän viimeinen matka Rhodokselle 3 kuukautta ennen kuolemaansa.
YRJÖ WIIK
Yrjö Wiik syntyi Helsingissä 20.12.1952, kuoli 20.11.2025 ja siunattiin haudanlepoon 20.12.2025 Forssan Koijärven kirkossa.
Huomioni tätä muistokirjoitusta tehdessäni kiinnittyy seuraavaan: noita kaikkia edellä mainittuja tapahtumia yhdistää päivämääräluku 20. Minulle, fatalistiseen ajattelusuuntaan taipuvaiselle, se on merkki jostain suuremmasta. Ykä, kuten me tuttavallisesti häntä kutsuimme, oli jotain erityistä.
Ensikosketukseni Ykään sain kokea noin 40 vuotta sitten, varmaankin liiton talvipäivillä ja liiton vuosikokouksissa. Lukuisia ulkomaanmatkoja liiton sekä Helsingin yhdistyksen kanssa teimme yhdessä monine muistorikkaine tapahtumineen!
Elämän polku ja verhoilijan vaellus
Nuoren miehen tie vei Vallilaan verhoilijakouluun. Verhoilijaura alkoi P. Kanervan verstaalla. Ykä asui Kanervan Juhanin äidin yläkerrassa. Kesäisin Ykä vietti aikaa myös Kanervien Lopen mökillä, näin kerrottiin. Kanervalla ollessa tehtiin runsaasti ns. laivakeikkoja mm. Finnlinesille. Laivakeikat suuntautuivat Lyypekkiin, Antwerpeniin, Rostockiin…
Yrittäjätaipaleensa Ykä aloitti Ritvansa kanssa vuonna 1974 Sipoossa, perustaen sinne ensimmäisen verstaansa. He saivat isomman tilauksen Valtiolta Rautatiehallitukselle. Onneksi tilaaja tarjoutui maksamaan Friitalan nahkat etukäteen, sillä työ oli suuri. Tämä auttoi nuorta yritystä alkuun.
Seuraava verstas ja asunto olikin sitten Forssan Matkussa, jonne he muuttivat Ritva-vaimon kanssa 1983 yrittämisen ohessa. Perhe kasvoi yhdellä tyttärellä ja kahdella pojalla. Ykä ehti suorittaa myös alan tutkintoja, kisällintutkinnon vuonna 1973 ja mestarintutkinnon 1988.
Harrastuksista rakkaimmat Ykälle olivat kotona nurmikon leikkuu sekä ulkomaille suuntautuvat matkat vaimon kanssa. Viimeisen matkan ulkomaille he tekivät Ritvan kanssa Rodokselle n. 3 kuukautta ennen Ykän menehtymistä.
Huumori oli aina läsnä siellä missä Ykäkin. Minun ainakin oli luontevaa orientoitua hänen huumoriinsa sekä elämänasenteeseensa, johtuen varmaankin siitä, että olimme lapsuutemme lähtökohdista alkaen vähän samanlaisia ”siipirikkoja” tälle elämän tielle kammetessamme.
Verhoomo Wiikillä on ollut vuosikymmenten aikana useista alan kouluista paljon sekä kisälli- että mestariopiskelijoita harjoittelussa ja Ykän opissa. Erittäin laajan alan osaamisen ja tiedon opettaminen oli Ykälle tärkeää. Koko elämäntyönsä verhoilualalle antanutta pitkän linjan, ns. ”vanhan liiton” mestaria ja moniosaajaa jäämme yhdessä haikein mielin kaipaamaan.
Verhoilijamestari Mauri Vartiainen
ERNST BRAUNSCHWEILER
Diplomiverhoilijamestari Ernst Gottlieb Braunschweiler kuoli 27.03.2025 Tampereella. Hän oli 93-vuotias, syntynyt Sveitsissä Bubikonissa, lähellä Zürichiä 21.07.1931, samana vuonna kuin Verhoilijamestarien Liitto perustettiin.
Verhoilijan ammatti tuli Ernulle, kuten häntä verhoilupiireissä kutsuttiin, isänperintönä. Ernun isällä oli huonekaluverhoiluja satulaseppäverstas, jossa Ernu auttoi jo kahdeksanvuotiaasta lähtien. Sveitsissä Ernusta tuli verhoilija oppisopimuksella ja hän sai kokemusta monesta verhoomosta, joissa tehtiin erilaisia huonekaluja ja sisutuksia ja käytettiin eri työtapoja. Toisen maailmansodan aikaan hän oli noin 10-vuotias ja sen ajan kaiken niukkuus vaikutti häneen läpi elämän. Hän oli hyvin kekseliäs löytämään ratkaisuja, kokeilemaan erilaisia tekniikoita ja halusi kokea ja oppia uutta. Ernu lähti 1952 töihin Kööpenhaminaan ja sieltä vuonna 1954 matkusti ystävien kanssa peukalokyydillä Nordkappiin ja Suomen kautta takaisin. Tampereella Pyhäjärven rannalla hän tapasi tulevan vaimonsa Airin. Yhteistä elämää kesti melkein 70 vuotta, perheeseen syntyi kolme lasta ja lapsenlapsia on seitsemän. Sitä ennen Ernun piti kuitenkin suorittaa vielä Sveitsissä verhoilija-sisustajakisällin tutkinto vuonna 1955 ja mestaridiplomi vuonna 1956.
Ernun ura Suomessa alkoi 1956 Tampereella työnjohtajana Kotikalustamon verhoomossa, jossa hänellä oli enimmillään yli 10 alaista, vaikka alkuun verhoomo toimikin vanhassa saunassa. Kun Kotikalustamon verhoomo lopetettiin vuonna 1969, hän perusti oman verhoomon, jota piti yli 30 vuotta, vuoteen 2003 saakka. Suomessa vuonna 1957 suoritetun verhoilijamestarintutkinnon ja vuonna 1978 suoritetun ylemmän ammattitutkinnon jälkeen Ernu oli kolminkertainen mestarin ja ammattitutkinnon suorittanut huonekalu- ja sisustusverhoilija, erityisalanaan tyylihuonekalut ja verhot, mutta kaikenlaisten huonekalujen verhoilu sujui, samoin kuin tapetointi ja lattiamattojen kiinnitys. Hän oli erittäin hyvin perillä eri huonekalutyyleistä ja verhoilutyön historiasta ja tekniikoista. Sveitsissä Ernu oli oppinut, että huonekalut verhoillaan kauneus edellä. Värien ja tyylien piti sopia yhteen. Hän laati taulukon värien yhteensopivuudesta, joka on edelleen kollegoilla käytössä ja saatavilla. Suomessa piti ottaa kestävyys huomioon eikä tehdä esimerkiksi niin pehmeitä istuimia kuin
Sveitsissä. Ernu näki urallaan suuren muutoksen työtavoissa ja materiaaleissa, kun vaahtomuovi ja vanut korvasivat huonekaluissa metallijoustimet ja meriheinän. Työ keveni muutosten myötä ja alalle tuli aiempaa enemmän naisia, mutta perinteisten menetelmien osaajia tarvitaan edelleen vanhojen tyylihuonekalujen verhoilussa. Tämän tietäen lopetettuaan verhoiluhommat Ernu lahjoitti meriheinän repimiskoneensa verhoilijamestarien yhdistyksen verhoilijoiden käyttöön.
Ernu oli työssään ahkera ja vaativa niin itseltään kuin alaisiltaan, mutta myös kannustava ja toisia arvostava. Hän ei säästänyt itseään, tulos oli tärkeä, ei sen saavuttamiseen mennyt aika ja vaiva. Häntä kiinnostivat haastavat työt. Hän verhoili paljon antiikkihuonekaluja Tampereen kaupunginmuseolle ja raatihuoneelle sekä teki esimerkiksi sisäkaton Nokian kirkkoon ja näyttämöverhoja Tampereen teatteriin. Ernu opetti ja jakoi taitojaan kursseilla ja ammattikirjoituksissa, sekä huonekaluverhoilusta että verhojen ompelusta. Hän myös tarkasti useita vuosia opinnäyte- ja mestarintöitä verhoilijamestari Erkki Savolaisen kanssa. Teuvan aikuiskoulutuskeskuksen kanssa hän teki yhteistyötä yli kymmenen vuoden ajan. Hän oli itse osallistunut vuonna 1977 Teuvalla Suomen ensimmäiseen huonekaluverhoilijan ammattitutkintoon ja seuraavana vuonna ensimmäiseen ylempään tutkintoon. Ernulla oli verstaallaan useita harjoittelijoita ja apulaisia. On yleistä, että pientä verhoomoa ei jatka kukaan, vaan uusi verhoilija perustaa uuden verhoomon. Niin kävi Ernullekin, kun myöskään meistä lapsista ei tullut verhoilijoita.
Koska käsityöläistaidot ja -perinteet olivat Ernulle tärkeitä, hän liittyi jo 1957 Tampereen mestarikiltaan. Hän toimi siellä pitkään, kymmenkunta vuotta oltermannina ja sai kunniaoltermannin arvonimen vuonna 1996 sekä oli kunniajäsen vuodesta 2023 lähtien. Vuoden käsityömestariksi hänet valittiin 1984. Hän oli perustajajäsen Tampereen verhoilijamestarien yhdistyksessä vuonna 1962 ja toimi muunmuassa toiminnanjohtajana ja pitkäaikaisena rahastonhoitajana. Lisäksi hän toimi pitkään ja aktiivisesti Suomen verhoilijamestarien liitossa, jonka kunniajäseneksi hänet nimitettiin vuonna 2011. 1960- ja 1970-luvut olivat verhoilijoiden yhdistysten aktiiviaikaa, kun alalle tuli Tampereella useita noin 30-vuotiaita verhoilijoita. Heidän samanikäiset perheensä seurustelivat paljon keskenään yhdistysten virkistystoiminnassa, jota Ernukin oli mukana järjestämässä.
Ernu auttoi läheisiään ja ystäviään, viljeli huumoria ja seurusteli mielellään. Ernu oli hyvin sisukas, ehkä hänen suomalaisin piirteensä, ja se korostui erityisesti viimeisinä vuosina hänen voimiensa vähetessä. Hän eli pitkän, hyvän elämän ja muistamme Ernun sydämellisenä ja elämäniloisena ihmisenä. Muistoksi jäivät myös lukuisat hänen verhoilemansa huonekalut.
Onnittelut
30 vuotta täyttävät
Jenny Karén
40 vuotta täyttävät
Leena Hovattala
Anna Mähönen
Miina Montonen-Fehrmann
50 vuotta täyttävät
Maria Lastuniemi
Eva Jägerholm-Brunberg
Inka Vilja
60 vuotta täyttävät
Sari Lindström
Vesa Parkkinen
Annina Pudas
Pia Stenlund
Sami Tontti
Pirjo Ylönen
80 vuotta täyttävät
Jouko Takatupa
Antti Tuomi
Ahti Välske
Hannu Braunschweiler, Ernun poika
Raimo Niininen, verhoilijamestari, Tampereen verhoilijamestarien yhdistyksen perustajajäsen
Liitto onnittelee lämpimästi täyspyöreitä täyttäviä jäseniään.
HELSINKI
Haagan Verhoilupalvelu
Keijo Matilainen
Verhoilijamestari
Kyttäläntie 8 B, 00390 Helsinki keijo@haaganverhoilupalvelu.fi 0400 306 316
Halosen Verhoiluliike Oy
Antero Saarinen
Verhoilijamestari
Porvoonkatu 28 B, 00520 Helsinki antero.saarinen@halover.fi 040 742 9464
Laatuverhoomo Popelka / Senja Sirkeinen Tmi
Senja Sirkeinen
Verhoilijakisälli
Helenankatu 4, 00170 Helsinki senja@popelka.fi 041 506 1569
Sago Oy
Goran Pavlovic
Mäntytie 17 B, 00270 Helsinki sago@saunalahti.fi 040 757 4342
Verhoiluliike P.Kanerva Oy
Juhani Kanerva
Verhoilijamestari
Jäämäentie 20 A, 00970 Helsinki verhoiluliike.kanerva@kolumbus.fi 040 589 9162
Verhoomo Elegante
Tiina Pyykkö
Verhoilijakisälli
Louhikkotie 9, 00770 Helsinki verhoomoelegante@gmail.com 050 331 6979
Verhoomo J.Hietala
Jukka Hietala
Verhoilijamestari
Pyynikintie 5 S, 00710 Helsinki j.k.hietala@gmail.com 050 350 8230
Suomen Verhoilijamestarien Liitto ry:n
Yrittäjäjäsenet
2026
Verhoomo Laiskanlinna Oy
Ari Toivonen
Verhoilijamestari
Temppelikatu 10, 00100 Helsinki ari@verhoomolaiskanlinna.fi 050 406 2417
Verhoomo Linnan Kellari
Outi Linna
Verhoilijamestari
Hallainvuorentie 12 C, 00920 Helsinki outi.linna@verhoomolinnankellari.fi 050 352 3818
Liiton jäsenetuihin kuuluu tuutorointipalvelu. Tuutoreina toimii rivi taitavia ja kokeneita vapaaehtoisia verhoilijoita, joilta voit kysyä neuvoa ja ohjausta verhoiluun ja yrittäjyyteen liittyen. Ethän epäröi ottaa heihin yhteyttä mieltä askarruttavissa asioissa!
Sinä verhoilualan yrittäjä, päätoiminen opettaja ja työnjohtaja, joka tahdot olla mukana huolehtimassa verhoilualan tulevaisuudesta, tervetuloa mukaan tähän osaavaan porukkaan!
MITÄ SAAT YRITYSJÄSENENÄ
VERKOSTO & YHTEISÖLLISYYS
Tapaat muita alan ammattilaisia
Laaja verkosto kollegoita – neuvoja, tukea ja ystäviä
Mahdollisuus tavata ja verkostoitua tapahtumissa
Kevät- ja syyskokoukset – koulutusta, kohdevierailuja ja kohtaamisia
Jaetaan kokemuksia ja opitaan yhdessä
TUKI JA TURVA ARJESSA
Apua haastaviin asiakastilanteisiin
Neuvoja ja tukea työn eri vaiheisiin tuutoreilta
Valmiit sopimuspohjat ja lomakkeet käyttöösi
Ajankohtaista tietoa alasta ja yrittäjyydestä
Jäsenviestintä ja tärkeät päivitykset suoraan sinulle
NÄKYVYYS JA MAHDOLLISUUDET
Yrityksesi tiedot liiton verkkosivuilla ja karttapalvelussa
Liitto ohjaa asiakkaita jäsenyrityksille
Näkyvyyttä markkinoinnissa, mediassa ja somessa
Liiton logo käytössä markkinoinnissa ja omissa kanavissasi
Koulutuksia ja tapahtumia edullisemmin
Verhoilija-lehti kerran vuodessa
Mahdollisuus vaikuttaa alan kehitykseen ja päätöksentekoon
Hae jäseneksi osoitteessa: www.verhoilijamestarienliitto.fi/hae-jaseneksi/
Lisätietoa saat liiton asiahenkilöltä tai hallituksen jäseniltä.
