Päätoimittaja
Petteri Savolainen
Mukana
Aleksi Elovaara
Aleksi Pekonen
Aliisa Wahlsten
Levikki 120
Paino: Painosalama Nro. 2/2021
Anni Valkeinen
Antti Kola
Elina Tuomikoski
Henri Kääriäinen
Ida Palmroos
Inka Koskenkorva
Jenni Autere
Jessica Rapp
Joona Silvola
Miika Laihonen
Taitto
Petteri Savolainen
PÄÄTOIMITTAJAN KYNÄSTÄ
Hei ja tervetuloa lukemaan uutta (ILTA-)FAABELIA. Tämä on omien laskujeni mukaan joviidettäkymmenettäneljättävuosikertaa(54.)Faabelista. Yleensänämäpäätoimittajan sepustukset ovat olleet tarina tai kertomus siitä, mitä on viime aikoina tapahtunut tai sitten päätoimittaja on yrittänyt kertoa siitä, millä tavalla kokosi faabelinsa. Oikeastaan tällä kertaa syy tehdä tämännäköinen teos johtui yhdestä nimeltä mainituttamattomasta tapahtumasta,jonkajohdostaSynapsikinpääsihienostivaltakunnanotsikoihin.Faabelia on tuotettu erittäin laadukkaasti jo 60-luvulta saakka ja tälläkin kertaa on tarkoitus varmistaa, että saadaan jälleen kerran maailmaan lisää turhanpäiväistä sisältöä.
Siitä on jonkun verran aikaa, kun aloitin Turun yliopistossa opinnot eli Herran vuonna 2016. Aika paljoa kaikkea on ehtinyt näkemään ja kokemaan sen jälkeen mutta yksi parhaista muistoista on tietenkin Faabeli. Faabelia olen aina odottanut innolla ja se tietyllä tavalla on jaksottanut opiskeluja. Olkoon tämäkin Faabeli taas yksi paalu Synapsin pitkässä historiassa.
Huomasin tämän projektin lopussa, että aika moni kirjoittaja ja vaikuttaja on ollut hyvin pitkään mukana Synapsissa tai Faabelissa. Hyvin monen osalta nämä ovat kenties viimeiset kirjoitukset, joten älä pelästy, jos tulee paljon juttua wanhoilta pieruilta. Se oli kaitmyösvähäntarkoituskin.Ehkätämänvuosikerranjälkeentoimitushiemanuudistuu. Yhden aikakauden päätös? Kenties.
Tämän jälkeen on kuitenkin minunkin aikani siirtyä ajasta ikuisuuteen (akateemisessa mielessä). Haluan kiittää kaikkia synapsilaisia ja myös muita opiskelututtuja näistä vuosista. Minulla ainakin oli todella hauskaa.
Nyyhkypuheista huolimatta toivotan sinulle oikein rattoisia lukuhetkiä!
Moikku kaikki suloiset synapsit! Kuinka nopeasti vuosi onkaan mennyt. Tätä kirjoitusta tehdessäni fiilis ja meisinki ainejärjestössämme on huikean eri, kuin keväällä vapun Faabeliin kirjoittaessani. Toivottavasti kaikki ovat nauttineet syksystä sekä opinnoissa että vapaa-ajalla. Allekirjoittanutkin pääsi ensimmäistä kertaa vuosijuhlille, kuten kuvasta näkyy. Mahtavaa, että ensi vuonna juhlitaan myös 60-vuotista Synapsia!
Kevään Faabelissa toivoin, että näkisimme toisemme jälleen syksyllä Naturan nurmikolla, toimistolla, luentosaleissa ja Q-talolla. Ja sehän toteutui! Kaikenlaista hauskaa ja hyvääkin on tehty, eikä kaikkia ideoita ehditty tänä vuonna edes toteuttamaan. Malttamattomana odotan, mitä tuleva vuosi ja uusi hallitus toimihenkilöineen tuovat tullessaan. Kannustan kaikkia olemaan avoimia kehitykselle! Hyvin haikein fiiliksin koittaa minun aikani eläköityä tästä hallituksesta, minusta siis tulee pikkuhiljaa vanha patu. Ikäkriisi ei ole mitään akateemisen ikäkriisin rinnalla. Odottakaa vain, kun tulen jupisemaan toimistolle, miten ennen kaikki oli paremmin. Keittäkää kahvia valmiiksi.
Synapsilaiset pääsivät pitkästä aikaa kokoontumaan juustojen ja viinien äärelle!
Aikaisemmista tapahtumakerroista poiketen tällä kertaa tarjolla oli myös vegaanista syötävää ja alkoholitonta juotavaa. Tapahtuman akateemisen iän keskiarvo hipoi suorastaan pilviä ja paikalle saavuttiinkin pääsääntöisesti kävelykeppien ja rollaattorien tukemana. Puheensorinakin oli niin vauhdikasta, että tekohampaat hädin tuskin pysyivät suussa. Syötävää ja juotavaa riitti ja ilta oli muutenkin kaikin puolin onnistunut. Toivottavasti nuoremmatkin opiskelijat löytävät tiensä seuraaviin viini-juustoiltoihin!
Synapsin viini-juustoillan osallistujaraadin tuomiot löydät alta.
1. Flat Roof Manor Sauvignon Blanc (11,98 € / 1 l)
o Vegaaninen
o Alkon nettisivuilla tuotetta kuvaillaan näin: ”Kuiva, hapokas, greippinen, karviaismainen, herukkainen,hennonparsainen,raikas”
o Synapsilaiset olivat tätä mieltä: Tuoksuu säilykeherkkusieneltä Ei kovinkaan hyvä :(
2. Cono Sur Bicicleta Reserva Syrah (9,48 € / 0,75 l)
o Ympäristövastuullinen pakkaus ja kestävän kehityksen sertifiointi
o Alkon nettisivuilla tuotetta kuvaillaan näin: ”Täyteläinen, keskitanniininen, tumman kirsikkainen, boysenmarjainen, herukkainen, mustapippurinen, kevyentamminen”
o Synapsilaiset olivat tätä mieltä:
Maistuu ihan 2u Duas Uvakselta..... Semi mauton, ikävä kirpsakkuus
Menis ehkä kovassa jurrissa
Alkoholipitoisten juotavien (tyhjentyneet) pullot kaivettiin kuvaa varten pullopussista, koskajanoisetjärjestäjätunohtivatkuvataneennentapahtumaa
3. Les Dauphins Rosé (11,49 € / 0,75 l)
o Alkon nettisivuilla tuotetta kuvaillaan näin: ”Kuiva, keskihapokas, vadelmainen, metsämansikkainen, hennon karpaloinen, persikkainen,yrttinen”
o Synapsilaiset olivat tätä mieltä:
Viettelevä, taisin jopa ihastua :O
Himokas pirkästelevä päiväuni ;) Aika houkuttelevan kesäinen ;)
Maistuu roseeviiniltä
Liian hapokas
Kevyen pirskahteleva suutuntuma, sopiva kesään
4. 2u Duas Uvas (8,28 € / 0,75 l)
o Vegaaninen
o Alkon nettisivuilla tuotetta kuvaillaan näin: ”Täyteläinen, tanniininen, boysenmarjainen, kirsikkahilloinen, kevyen suklainen, hennon tamminen”
o Synapsilaiset olivat tätä mieltä: Paska leikki, en leiki enää Vastaus ylempään kommenttiin: :( Parempi ku se toinen punkku Nousi nopeasti päähän
Tää oli valopilkahdus huonossa joukossa
Valle: tä on nyt se!
Ju ju ;)
5. 1+1=3 Organic Rosé Cava Extra Dry (11,99 € / 0,75 l)
o Luomu, vegaaninen ja ympäristövastuullinen pakkaus
o Alkon nettisivuilla tuotetta kuvaillaan näin:
”Kuiva, hapokas, vadelmainen, kirsikkainen, kevyen aprikoosinen, viherpäärynäinen, hennon paahteinen”
o Synapsilaiset olivat tätä mieltä: Ihan juotava kuohariks 4/5 Soljuu kurkusta alas
Helposti juotavaa
1. Gracioso Hugo Alkoholfrei (4,98 € / 0,75 l)
o Ympäristövastuullinen pakkaus
o Alkon nettisivuilla tuotetta kuvaillaan näin:
”Vaaleanviherkeltainen, puolikuiva, hapokas, sitruksinen, seljankukkainen, herukkainen, kevyen minttuinen”
o Synapsilaiset olivat tätä mieltä: Tuoksu omenainen, mutta maistaessa paljastui pettämätön seljankukka Jännästi polttelee kurkussa Onkohan tässä sittenkin hieman prosentteja? 3/5
2. Torres Natureo Garnacha Syrah (4,99 € / 0,375 l)
o Vegaaninen
o Alkon nettisivuilla tuotetta kuvaillaan näin:
”Punainen, keskitäyteläinen, vähätanniininen, puolikuiva, mansikkainen, vadelmainen, punaherukkainen”
o Synapsilaiset olivat tätä mieltä: Hapan mansikka tuo mieleen muistot lapsuuden kesistä
Maku ei tosin ollut kovin voimakas ja sekä maku että suutuntuma laimennetun tuntuisia
Mehumainen, mutta toimii jos ei halua jotain
todella raskasta
2/5
3. Château del ISH Sparkling Rosé (4,59 € / 0,25 l)
o Alkon nettisivuilla tuotetta kuvaillaan näin: ”Vaaleanpunainen, kuiva, hapokas, vadelmainen, sitruksinen, kevyen metsämarjainen, hennon raparperinen”
o Synapsilaiset olivat tätä mieltä:
Maistuu siltä miltä sirkkeli ja puukässäluokka haisee
Haju todella voimakas ja kemiallinen
Pelottaa
1/5
Tää haisee siltä kun joku ois polttanut kumia
Jotenkin teollinen
Pellavakangas? :D
Semmoi autotalli, jossa on jotain öljyä
Siis tän piti olla joku pidetty uutuus… t: järjestäjät
4. The Good Cider of San Sebastian Apple (1,93 € / 0,33 l)
o Vegaaninen
o Alkon nettisivuilla tuotetta kuvaillaan näin: ”Kullankeltainen, puolimakea, keskihapokas, punaomenainen,limettinen,kevyenkiivinen,raikas”
o Synapsilaiset olivat tätä mieltä:
Yllätyin siiderimäisestä mausta, mutta sehän olikin siideriä!
Maku muistuttaa kirpeää hedelmäkarkkia
Kieltämättä raikas ja sopisi hyvin rentoon illanistuntaan
3/5
5. Freixenet Alcohol Free Sparkling (2,95 € / 0,2 l)
o Alkon nettisivuilla tuotetta kuvaillaan näin: ”Vaaleankeltainen, puolimakea, keskihapokas, kypsän sitruksinen, aprikoosinen, päärynäinen, kevyenmausteinen”
o Synapsilaiset olivat tätä mieltä:
Aika neutraali
Oon juonut joskus vappupiknikillä ja tää on just semmonen, jonka ostaa kun tarvii nimen vuoksi jotain kuohuvaa, mutta ei tää mitenkään ihmeellistä oo Hapan aprikoosi dominoi 2/5
Pullopussista ei löytynyt muita alkoholittomien juotavien pakkauksia, mutta tämä yksilö olikin ehkä koko illan tunteita herättävintapaus →
Muita illan mittaan heränneitä ajatuksia:
• Viinit on hyviä, juustot on hyviä, hillot on hyviä, seurakin menettelee
• Bängerii :)
• Lit sam!
• Hyvät bileet, paitsi jos Marian team voittaa trivialin
• :)
• Riittävästi juotsikkaa
• Taru Sormusten herrasta on parempi kuin pelle Potter!
• Viini-juustoiltaolimielestänionnistunut<3Ihmisilläonhauskaa,”erittäin hauskaakivaajee!”
• 2/3 kypsää rypälettä mammaa kaivaten </3
➢ Mammasta tuli rusina ;) ➢ Pappa hoitaa!
• MAMMAAAAAA kaivaten t: Pappa
• Moikka! Viiniä ja ruokaa, mitä muuta voi tarvita?
• Vastaus ylempään kommenttiin: ei mitään paitsi seksiä ja seurapelejä
Ilta-Faabelin toimitus sai kuvat anonyymisti. Toimituksen mielestä kuva osoittaa selvästi, että Turun yliopiston tutkimusjutuissa tehdään sairaita ihmiskokeita. Mitä todennäköisemminkyseessäon tarkoituksenasekoittaa ihmisenjasammakonDNA:ta ja täten saada aikaan jokin kiero yhdistelmä.
Toimitus kuitenkin myöntää, että kyseessä saattaa vain olla sattuma, sillä tunnetusti suurin osa Turun yliopiston tutkimusavustajista on persjalkaisia metsässä, mudassa ja paskassa kahlaavia ihmisraakileita.
Vaakaan:
2. Mikä yritys ruokkii Turun opiskelijat?
5. Eräs ainejärjestö, joka on perustettu vuonna 1962
6. Minkä suuren tapahtuman Synapsi järjestää ensi vuonna?
8. Opiskelijan luottokulkupeli
10. Mikä laitos huolehtii, että opiskelijat eivät tienaa liikaa?
Pystyyn:
1. Opiskelijan univormu
3. ”kuollut viiva”
4. Perinteiset teematapahtumat yliopistossa
7. Mikä hyönteinen on Synapsin logossa?
9. Minne soitetaan, kun on joku terveyshuoli, mutta ei niin akuutti, etteikö se voisi odottaa pari kuukautta?
Faabelin sisältämien asioiden ja asiattomuuksien lukeminen tunnetusti valmistaa ihmistä kohtaamaan elämän haasteet paremmin kuin myyttinen Sudenpentujen käsikirja. Viimeisimpiin synapsilaiskronikoihin ei ole kuitenkaan ikuistunut ohjenuoraa tilanteesta, jossa maisterin paperit saavuttanut synapsilainen ei ole saanut opiskelusta vieläkään tarpeekseen, vaan jatko-opiskelee itsensä tohtoriksi. Uhrauduin tutkimaan tätävalintaaomakohtaisesti.Maalinhäämöttäessäjahyvänmatkankulkeneenapystyn vihdoin valottamaan kiinnostuneille, mitä jatko-opiskelijaksi hakiessa vaaditaan ja millaista tohtoriksi opiskelu käytännössä on maisteriopintoihin verrattuna.
Tärkeintä tohtorikoulutukseen hakeutuessa on haluta tohtoriksi. En voi suositella tätä matkaa kenellekään motivaatiollisesti rajoittuneelle. Kannattaa myös tiedostaa, että tohtorit keskimäärin työllistyvät enemmän ratkomaan akateemisen maailman mysteereitä ja maisteri työllistynee myös yksityisellä sektorilla. Erot työtehtävissä ovat kuitenkin kaventumassa, joten tätä ei tarvinne liikaa pelätä. Tohtorien palkka on keskimäärin hieman maisterien palkkaa suurempi, mutta jos raha kiinnostaisi sinua hyvä lukija, niin lukisit todennäköisemmin jotain muuta kuin tätä Faabelia. Syillä haluta tohtoriksi ei siis sinänsä ole tässä vaiheessa suurta merkitystä ja niitä kannattaakin etsiä henkilökohtaisista haaveista. Joku haluaa tohtoriksi, jotta voi pallopelin katsomossa nousta aplodien saattelemana esiin kuullessaan ”Is anyone here a doctor?!?”, ja toisen esikuvina ovat lapsuudesta asti toimineet ysärivideopelien pääpahikset, joista hämmentävän moni on tittelinsä perusteella suorittanut tohtorintutkinnon. --
Faabelin lukijana tavoittelemasi tohtoriohjelman lyhenne on todennäköisimminBGG,jostalöytyyhyvintietoanetistä. Jatko-opinto-oikeusvaikuttaa rehellisesti sanoen läpihuutojutulta. Tarvitset maisterinpaperit, tutkimussuunnitelman ja ohjaussuunnitelman. Hakea voi kerran keväisin ja kerran syksyisin. Maisterivaiheesi opinnoilla on tuskin suurta merkitystä. Oletettavasti teet väitöskirjasi kuitenkin aiheesta, jota olet maisterivaiheessa opiskellut. Vahvistamattoman tiedon mukaan prosessissa auttaa gradun arvosana 3 tai 4. Toki on ok myös, mikäli sait arvosanan 5, kunhan nyt pyrin tässä ohjeessani realismiin. Uskottava tutkimussuunnitelma on avain opinto-oikeuteen. Sen kasaat helpoiten, kun suunnittelet tutkivasi jotain samansuuntaista kuin tutkit gradussasikin ja käytät pohjana jonkun aiempaa tutkimussuunnitelmaa. Pari avainlähdettä on hyvä mainita suunnitelmasi tueksi. Vaikutelma paranee, kun Wikipediaa käyttäessäsi laitat Wikipedia-sivun lähteet lähteiksi itse Wikipedia-sivun sijaan. Nyt sinun tulee houkutella enää joku vähintään dosenttitasoinen yliopistolainen uskomaan sinun ohjaamisesi kannattavuuteen seuraavat neljä vuotta.
Opiskelemaan siis kyllä pääsee kunnollisella hakemuksella, mutta pelkkä opiskelupaikka ei paljon lämmitä tuoretta maisteria, jonka mielikuvissa kaverit takovat jo rahaa työelämässä. Kynnyskysymykseksi nousee monen kohdalla juurikin raha tai pikemminkin sen puute. Opintotuellakaan sinun ei anneta enää kitua. Jatkoopiskelijanaoletväliinputoaja,jotayhteiskuntaeiainaymmärrä.Nyrkkisääntönätuntuu olevan, että opiskelijastatuksesta ollessa jotain hyötyä et käy opiskelijasta ja taas opiskelemisen ollessa esteenä sinut satavarmasti lasketaan opiskelijaksi. Haluat siis löytäätutkimuksellesirahoituksen.Parasdiilionansaitatohtorikoulutettavantittelijoka syksyisessä haussa. Tällöin olet yliopiston palkollinen ja saat työterveyspalvelut ja voit muun muassa liittyä työttömyyskassaan. Todellisuus on kuitenkin se, että hakijoita on paljon ja tarvitset hyvän hakemuksen lisäksi tuuria. Suurempi mahdollisuus on saada apurahaa ulkopuolisilta säätiöiltä (Kone, Nesling, Kulttuurisäätiö jne.). Apurahatutkijana joudut huolehtimaan enemmän itse itsestäsi ja virallisen työsuhteen puuttuminen voi haitata silloin tällöin. Helpoin tie on kuitenkin löytää itselle sopiva valmispaketti, jolloin voit unohtaa suurimman osan jo kirjoittamastani. Joillain projekteilla nääs ilmenee ajoittain tarvetta väitöskirjatyöntekijöille (=kohtalaista ja halpaa työvoimaa). Sinun kannaltasi tämä todennäköisesti tarkoittaa, että tutkimusaihe, ohjaus ja vähintään osittainen rahoitus kuuluvat jo diiliin.
-- Mikä sitten on se väitöskirja, mikä on koko homman ydin? Väitöskirja on joko artikkelikokoelma tai monografi. Luonnontieteilijänä sinun on luontevampi ja hyödyllisempi tehdä artikkelikokoelma ja veikkaan yli 95 % valitsevan tämän. Tällöin sinuntuleesaadavähintäänkaksiartikkeliajulkaistuaalanvertaisarvioiduissalehdissä. Lisäksi kolmannen jutun täytyy olla edes siedettävästi viilailtu. Nämä tutkimuksesi sitten laitat samoihin kansiin ja kirjoitat niille lyhyehkön intron, jossa mielikuvituksesi äärirajoilta haet järkevää syytä sille, miksi juuri nämä jutut muodostavat väitöskirjan arvoisen kokonaisuuden. Kaikki tekemäsi artikkelit ovat hyödyllisiä väitöksesi jälkeen riippumatta lopullisesta väitöskirjasi sisällöstä. Erityisesti biologin kannattaa varautua poikkeamaan alkuperäisestä suunnitelmastaan jossain kohtaa prosessia, sillä elävä materiaali ei aina käyttäydy suunnittelemallasi tavalla. Tähän kunnolla turhautuessasi saat varmasti aikasi kulumaan.
Muuten jatko-opiskelu on hyvin vapaata. Yhteensä tarvitset 40 op edestä suorituksia, joistapakkovalintojaovatkäytännössävain”lopputentti”jatieteenetiikankurssi,jonka hyvin lyhyt oppimäärä on, ettei ihmiskokeet ole julkaisukelpoisia ilman toistoyksikön antamaa tietoista suostumusta. Kursseina voi käydä samoja kursseja kuin maisterivaiheessakin. Lisäksi voit hakea itse opintopisteitä kaikesta toiminnasta, mikä jotenkin liittyy alaasi. Matkan varrella pääset ehkä vierailemaan myös tieteellisissä konferensseissa ja opettamaan jotain kurssia. Paljon on itsestäsi kiinni, mihin neljässä vuodessa ehdit sotkeutumaan. Todennäköisesti löydät itsesi auttelemasta ainakin oman tutkimusryhmäsi projekteissa unohtaaksesi oman väitöskirjasi keskeneräisyyden.
Matkatohtoriksionpitkäjakivinenenkäajattelesenolevanmielekästavoiteläheskään kaikille. Toivottavasti kuitenkin he, jotka ovat pohtineet tätä matkaa mahdollisuutena, saivat tästä tekstistäni eväitä lähteä tutkimaan aihetta lisää. Uskon, että näillä näkymin ensi vuonna järjestettävän karonkkani jälkeen minusta ainakin tuntuu siltä, että vörttiä oli. Muistoksi koko hommasta saa vetää päähänsä vielä kuoharin tahrimaa ylioppilashattuakin eeppisemmän juhlapäähineen.
Meemikuraattori Elina Tuomikoski esittelee!
Bingo: huuda bingo, kun olet bongannut jokaisen
"Milleniaalit ja muut vanhemmat opiskelijat yrittämässä tutustuu piltteihin"
JUURI NYT: Jäsenistö kysyy, että miksi hallitus ei tee mitään
1/17: 18–19)
”Toimistoonkauttaaikainollutsynapsilaisilletärkeä.Sinnekokoonnutaan venyttelemäänesaaaina,kuneitarvitsetaitarvitsisitehdäjotain kehittävää. Vanhimmatfossiilitmuistavatperätineljäaikakautta.Harvamuistaatoimistoa, jossaeiollutikkunaa.Sitä,joltamentiinParkkiksellesyömään,kunAssarilleoli pitkämatka . ”
M. Antinluoma vuonna 2017
Tiesitkö, että Synapsin toimisto sijaitsi joskus muuallakin kuin Naturassa? Tämä historiikkiosuus valottaa hieman Synapsin toimiston menneisyyttä, sillä vain harva muistaataiedestietää,ettätoimistonsijaintionmuuttunutaika-avaruudenjatkumossa. Mikko Antinluoma kirjoitti jo vuonna 2017 historiapläjäyksin Faabeliin toimiston historiasta, joten onkin aina hyvä muutaman (puoli)vuosikymmenen välein muistella, että missä sitä on ennen oltu ja kenties yrittää arvuutella, että missä sitä tullaan joskus jatkossa taas olemaan.
Toimistokäyttäytyminen ei tietävästi ole juuri muuttunut, sillä entiseen tapaan toimisto on lähes aina joko muuten vain likainen tai joku paikallinen terroristi on käynyt hajottamassa paikat tuusan nuuskaksi (ei se denssi). Toimistossa edelleen on sama wanha kahvinkeitin, jonka läpi opiskelijat edelleen jostain syystä uskaltavat juoda kahvinsa. Toimitus arvioi, että näin tehdään humaltumistarkoituksessa. Toimisto on synapsilaisille tärkeä, sillä se muodostaa synapsilaisille kiinteän pisteen, jossa voi nähdä opiskelijatovereitaan, riidellä, vaihtaa kuulumisia ja muutenkin kuluttaa aikaa, ettei vaan joudu mitään opiskelemaan. Tästä kaikesta huolimatta hurjimmat yksilöt oikeasti jopa yrittävät opiskella toimistolla!
Seuraavalla sivulla on kuva tai joku kartta mikälie, jossa havainnollistetaan menneisyyttä.
1–2 2012 Synapsian hallinto joutui väistymään kellarihuoneestaan (LT2 0.krs) barbaarien vallatessa LT2:n. Maita kutsutaan nykyään Agoraksi, jossa Riskia elää symbioosissa Digitian kanssa.
2–3 2015samatbarbaaritryöväsivätQuantuminsydäntilat(Qua2.krs)jaSynapsian hallinto jäi eristyksiin kaukaiselle saarelle (Qua 0. krs). Deltaania kukisti myöhemmin barbaarit.
3–4 2016 Synapsian onnistui rakentaa hallintonsa vahvasti omalle maalleen (Natura 3. krs) ja eristys päättyi. Kukoistakoon se nyt pitkään muuttumattomana!
A Vanhojen synapsijohtajien muistomerkki.
B Eteläinen meri, josta ei nouse kalan kalaa, mutta se soveltuu peseytymiseen.
Välimerellä
Kirjoittaja on viidennen vuoden
veteraani EGEAssa, ja on reissannut järjestön
tapahtumissa Venäjällä, Välimerellä, Romaniassa ja Belgiassa.
EGEA eli European Geography Association tarjoaa maantieteestä kiinnostuneille opiskelijoille upean mahdollisuuden kehittyä alalla ja nähdä Eurooppaa opiskelijabudjetilla. Turussa on oma EGEA jaosto, joka järjestää laajasti mahdollisuuksia kansainvälistyä mm. 5 päivän minivaihdoilla jossain yli 90 Euroopan EGEA kaupungeista. Jos reissaaminen ei ole sinun makuusi, niin EGEA Turku järjestää ympäri vuoden paljon muuta hauskaa ohjelmaa, jossa pääset tutustumaan Turun mantsalaisiin yli vuosikurssirajojen! :)
Alun selvennyksen jälkeen siitä, mikä tämä EGEA oikein on, voisin kertoa pikku reissukertomuksenyhdestä EGEAntarjoamistajutuista eli kongresseista. Konsepti voi kuulostaa tylsältä ja tieteelliseltä, mutta todellisuus on aivan muuta!
Lähdin ensimmäiseen kongressiini Maltalle keväällä 2019. EGEA-kongresseja pidetään vuodessa 5 ja tämä oli niistä pienimmästä päästä, osallistujia oli noin 60. En tuntenut osallistujista ketään muuta, mutta vanhempien egealaisten vakuuttamana lähdinkuitenkin. Heti alkumetreillätiesin,ettäse kannatti!Ilmapiiri oli lämminjakaikille saattoi jutella ilman vaivaannuttavia kuppikuntia. Uusille osallistujille pidettiin Newbie area, jossa tutustui moneen tyyppiin ja siihen, miten kongressit toimivat.
Päiviin kuului monipuolisesti ohjelmaa: Tieteellisissä työpajoissa tutkimme esim. saaren ekologiaa tai sen kaupunkisuunnittelua. Kävimme ekskursioilla, vaelluksilla ja kaupunkikierroksilla. Iltaisin oli teemabileitä, karaokea ja perinteikästä kaljanjuontikisaa. Oma ohjelmasuosikkini oli ehdottomasti Cultural Fair, jossa tutustutaan muiden osallistujien omien maiden perinneruokiin ja viinaksiin. Siellä oli suomalaisen hauska olla, kun muut ihastelivat meidän haalareita ja minttu-viinaa :D Päivien aikana oppi tuntemaan lähes kaikki osallistujat nimeltä ja reissusta jäi uusia kavereita. Kongressi kesti vain viisi päivää, mutta se oli aivan mahtava. Lähtisin – ja lähdenkin – heti uudelleen, kun kongressit taas (toivottavasti) ensi keväänä jatkuvat!
Ps. EGEAssa ei ole pakko olla maantieteen pääaineopiskelija, vaan esimerkiksi sivuaine tai pelkkä kiinnostus mantsaa kohtaan riittää :)
Toimitus nappasi häiritsevät kuvat näistä yhdennäköisistä veijareista. Katso ja vertaa itse!
Olen avustanut järjestölehteämme Faabelia koko opiskeluaikani. Tätä ennen toimin vastaavissa hommissa Sugrin järjestölehti Sielulinnussa, ja Faabelista sain myös kipinän elvyttää Turun Korkeakoulujen Reserviläisten lehden Tuliannoksen. Aika näyttää, miten järjestölehdille käy. Parhaimmillaan ne ovat hauskaa ja ajankohtaista luettavaa jäsenistölle, vuosikymmenten päästä ehkä ajankuvaakin antavavia.
Näinä vuosina olen kirjoitellut lukuisia enemmän tai vähemmän järkeviä, tosia ja kuvitteellisia juttuja tähän lehteen. Faabeli on ollut paikka novellieni julkaisulle ja myös kanava, jossa olen voinut jäsentää paleontologiaa ja astrobiologiaa koskevia ajatuksiani, kun laitos ei ole taipunut niihin opinnäytetöiden aiheena. Opinnäytetöistä puheenollen, eräs sellainen on hitaasti, mutta varmasti valmistumassa aiheenaan amazonilainenloispistiäissuku,jostaitsekäänenollutennentyöhönryhtymistäkuullut. Samalla häämöttää viimein valmistuminen.
Työelämä on vienyt minua jo opintojen kestäessä, ja aina pidempää työskenneltyäni minulle on herännyt kaipuu yliopiston helmaan oppimaan uutta. Mutta nyt alkaa tämä koulupolku jo riittää. Tai minun tapauksessani olen varmaan koulussa työuranikin, mutta kuitenkin. Joten, hyvät synapsitoverit, ellei minusta enää kuulu (tai lue), on aika toivottaa hyvää jatkoa itse kullekin.
Alapilviä ovat määritelmän mukaan alle kahden kilometrin korkeudella leijuvat pilvet. Niitä ovat kumpupilvi eli Cumulus, kumpukerrospilvi eli Stratocumulus sekä nytkin monenasyksyisenäaamunaesiintynytsumupilvieli Stratus. Toisinaanmyösukkospilvi eli Cumulonimbus luetaan alapilveksi (!), joskus se sijoitetaan yhdessä aidon sadepilven (Nimbostratus) kanssa paksuihin pilviin, koska se yltää alapilvien korkeudelta yläpilvien korkeudelle.
Kumpupilvi on kaikille tuttu kauniin kesäpäivän pilvi, joka haastaa Leonardo da Vincin ajatuksenpilvistäkappaleinavaillaselvääpintaa.Kumpupilvienalarajankorkeudenvoi laskea, jos tietää ilmankosteuden. Se on nimittäin rajalla, jolla ilman sisältämä höyry tiivistyy vedeksi eli on saavutettu kastepistelämpötila. Yleensä se on suunnilleen 0,5–2 kilometrinkorkeudessa. Kumpupilviä on neljä lajia: repaleinen Cumulus fractus, kauniin ilman Cu. humilis, keskikokoinen Cu. mediocris ja korkeaksi pullistunut Cu. congestus. Kuvan 1 Cu. humilis on korkeuttaa leveämpi, Cu. congestus kuvassa 2 on leveyttään korkeampi ja Cu. mediocris siltä väliltä. Kumpupilvillä on yksi alalaji, radiatus, joka tarkoittaa horisontissa yhtyviä pilvijonoja.
Cumulus fractus esiintyy matalina ja repaleisina muodostelmina, joiden muoto muuttuu nopeasti. Se esiintyy usein aamuisin lämminten, nousevien ilmavirtausten ollessa vielä heikkoja. Erotustuntomerkkinä samannäköiseen Stratus fractus -pilveen kerrottakoon, että muiden kumpupilvien tavoin Cumulus fractuskin tarvitsee nousevia ilmavirtauksia.
Kumpukerrospilvi (kuva 3) on alin kumpumaisista eli cumuliformeista pilvistä. Se esiintyy 0,5–2 kilometrin korkeudella, kuten kumpupilvikin. Kumpukerrospilviä on kolmea lajia: vallinharjakumpukerrospilvi Stratocumulus castellanus, mantelimainen Sc. lenticularis sekä laaja Sc. stratiformis. Kumpukerrospilvet voi erottaa muista kumpumaisista pilvistä seuraavasti: kumpukerrospilven osaset ovat yli kolmen sormenleveyden kokoisia ojennetun käden päästäkatsottuna,hahtuvapilven1–3sormenleveydenjapalleropilvenenintäänyhden sormenleveyden levyisiä. Kumpupilvet taas ovat irrallisia, ja ukkospilveen liittyy paljon tyypillisiä sääilmiöitä, kuten sadekuuroja ja ukkosta.
Alalajeja kumpukerrospilvillä on seuraavasti: kaksinkertainen (duplicatus), verkkomainen (lacunosus) läpinäkymätön (opacus), osittain läpinäkyvä (perlucidus), säteittäinen (radiatus), translucidus ja aaltomainen (undulatus). --
Kuva 3. Kumpukerrospilviä Ailigas-tunturilla Utsjoella. CC BY-SA 4.0 Aleksi Elovaara.
Sumupilvi on kerrosmaisista eli stratiformeista pilvistä ja samalla kaikista pilvistä matalimmalla esiintyvä; toisinaan se laskeutuu ihan maanpinnalle asti, ja silloin puhutaan sääilmiöstä nimeltä sumu, jos näkyvyys on alle kilometrin ja udusta, jos näkyvyys on yli kilometrin. Sumupilvi voi siis esiintyä 0–2 kilometrin korkeudella. Suvussa on kaksi lajia: repaleinen Stratus fractus ja piirteetön, utuinen Stratus nebulosus. Sumupilvet voivat sataa tihkua tai sen kiinteää vastinetta, lumijyväsiä. Tihkusade ei tee renkaita vesilätäkköön, mitä voi käyttää erotustuntomerkkinä. Aivan mahdollista kuitenkin on, että sumupilvien yläpuolella on esimerkiksi aito sadepilvi satamassa.
Stratus fractus on sumupilven kehityksen alkuvaihe, repaleinen pilvenkappale. Se muistuttaa ulkonäöltään kumpupilvien suvun vastaavaa lajia, mutta esiintyy eri olosuhteissa, kerrospilville tyypillisen rauhallisessa tilanteessa. Kokonaan piirteetön sumupilvikerros on lajia Stratus nebulosus. Se voi peittää koko taivaan, ja riippuen, kuultaako aurinko pilven läpi vai ei, jaetaan St. nebulosus vielä alalajeihin St. neb. translucidens eli läpikuultava utuinen sumupilvi ja St. neb. opacus, läpinäkymätön utuinen sumupilvi.
Kirjallisuutta
Dunlop, Storm 2006. Sää. Tutustu sääilmiöihin ja opi tunnistamaan pilviä. WSOY. Helsinki.
Paasonen, Seija 2007. Pilvibongarin taivas – tunnista peruspilvet, ihaile erikoisuuksia. Sanoma. Helsinki.
Perinteistä taidetta Faabelissa, joka painettiin taas kerran sinun jäsenmaksullasi Kiitos tästä!
Olen Aleksi Pekonen ja aloitin maantieteen opinnot vuonna 2016. Opintojen viimeisiä hetkiä siis viedään ja valmistuminen lähestyy. Opintojen ohella olen ollut töissä Sitowisella paikkatietoasiantuntijana. Kuulin Sitowisesta ensimmäisen kerran vuoden 2018 Paikkatietomarkkinoilla, jossa paikkatietokurssiimme liittyi tehtävä, jossa piti mennä keskustelemaan eri tahojen kanssa paikkatiedosta. Tehtävä itsessään ei ollut mitään omaa lempipuuhaa, kun hieman kiusaantuneena piti mennä esittämään yritysten edustajille ”hyviä” kysymyksiä. Tästä tapaamisesta ei muodostunut mitään työllistymiseen johtavaa suoraa kontaktia, mutta päähäni jäi ajatus siitä, että Sitowise voisi olla tulevaisuudessa minua kiinnostava työpaikka, sillä sieltä löytyy paljon paikkatietoon sekä liikenne- ja kaupunkisuunnitteluun liittyviä asiantuntijatehtäviä ja sellainen halusin myös itse joskus olla, kunhan pääsen yliopistolta eteenpäin.
Hain Sitowiselle ensimmäisen kerran syksyllä 2019, kun huomasin, että he hakivat NextGen-harjoitteluohjelmaansa paikkatietoharjoittelijaa ja lopulta parin mutkan jälkeen sain kyseisen harjoittelupaikan Sitowisen Paikkatietopalvelut-tiimistä ja pääsin aloittamaan Turun toimistolla huhtikuussa 2020. Heti aloittaessani nopeasti tuli esille, että Sitowise työllistää paljon maantieteilijöitä ja esimerkiksi omassa noin kymmenen hengen tiimissämme oli silloin neljä (nykyään viisi) maantieteilijää, joista kolme on opiskellut maantiedettä Turun yliopistossa.
Harjoittelun aikana pääsin tekemään töitä oikeaan projektiin ja työtehtäviini kuuluivat mm. karttapalveluiden ja aineistojen päivitystä sekä uusien karttapalveluiden ja karttojen tekoa. Jotkut teistä lukijoista ovat todennäköisesti itse käyttäneet tiimimme tekemiä karttapalveluita ja julkaistuja aineistoja, sillä PTP-tiimi vastaa Väyläviraston paikkatietopalveluista. --
Esimerkiksi Väylävirastonlataus- jakatselupalvelusekä avoimetWMS- ja WFS-rajapinnat ja niiden aineistot tulevat meidän työpöytämme kautta ja julkaisemme ne sitten käyttäjille käytettäväksi.
Harjoittelun aikana pääsin tekemään töitä oikeaan projektiin ja työtehtäviini kuuluivat mm. karttapalveluiden ja aineistojen päivitystä sekä uusien karttapalveluiden ja karttojen tekoa. Jotkut teistä lukijoista ovat todennäköisesti itse käyttäneet tiimimme tekemiä karttapalveluita ja julkaistuja aineistoja, sillä PTP-tiimi vastaa Väyläviraston paikkatietopalveluista. Esimerkiksi Väyläviraston lataus- ja katselupalvelu sekä avoimet WMS- ja WFS-rajapinnat ja niiden aineistot tulevat meidän työpöytämme kautta ja julkaisemme ne sitten käyttäjille käytettäväksi.
Kesän kestävää harjoittelujaksoa seurasi se, että sain jatkaa tiimissä paikkatietoasiantuntijana ja tein syksyn 2020 ja kevään 2021 töitä noin kahdesta kolmeen päivää viikossa opintojen ohella. Tämä onnistui hyvin joustavasti ja työt oli helppo liittää opintojen yhteyteen. Samalla pysyin hyvin kiinni työelämässä, vaikka toisaalta gradun aloittamista tuli lykättyä sen takia, kun ”ei ehdi”. Huhtikuussa 2021 siirryin jälleen kokoaikaiseksi työntekijäksi ja töissä kiireisenä piti muun muassa se, että Väylävirasto siirtää palveluitaan pilviympäristöön ja tähän liittyen myös Väyläviraston karttapalveluita ja aineistoja tuli siirtää/siirretään edelleen pilven puolelle. Yleisten työtehtävien lisäksi työtehtäviini kuuluu myös tukisähköposteihin vastaamista, jotka usein jalostuvat myös laajemmiksi työtehtäviksi, kun sitä kautta toivotaan esimerkiksi uusia karttoja- tai karttapalveluita. Toki osa viesteistä koskee myös esimerkiksi ongelmia aineistoissamme, jotka sitten tulee ratkaista.
Tällä hetkellä olen lyhyellä opintovapaalla, sillä nyt teen sitä gradua, jota aiemmin olen lykännyt ja vuodenvaihteessa olisi tarkoitus palata takaisin töiden pariin. Loppuun mainoksena, ettäSitowise hakee jälleenuusiaNextGen-harjoittelijoita, jotenkannattaa pitää silmällä, jos vaikka löytyy itseä kiinnostava harjoittelupaikka.
”Mitentääliittyymaantieteeseen?”onkysymys,jotaolenmonestijoutunutpohtimaan astuttuani vuoden alussa harjoitteluun ja sitä kautta pidempään työsuhteeseen Business Tampereen yrityskehitystiimissä.
- ”Nomuttahetkinen,mikäihmeenBusinessTampere??”
Työskentelen Tampereen seudun elinkeino- ja kehitysyhtiö Business Tampereessa, joka verorahojen turvin houkuttelee yrityksiä seudulle sekä tukee seudun nykyisten yritystenkehitystätähdätentyöpaikkojenlisääntymisen alueella.Voinmyöntää,ettäen ollut minäkään ollenkaan perillä organisaation toiminnasta tai tarkoituksesta ennen kuin se työnteon ohella pikkuhiljaa valkeni.
Työtehtäväni kuluneen vuoden aikana ovat vaihdelleen asiakasyhteydenotoista ja yritystapaamisten koordinoinnista Tampereen seudun startup-selvityksen laatimiseen sekä organisaatiomme kokonaisarkkitehtuurin kartoittamisesta uuden asiakasrekisterijärjestelmän kehittämiseen yhteistyössä Tampereen kaupungin eri yksiköiden kanssa. Käytännössä työni on ollut yrittäjille, niin pienten kuin suurtenkin puljujen johtohahmoille rupattelua, datan keruuta, Excelin pyörittelyä, sähköpostien lähettelyä ja sisäisissä palavereissa istumista.
Työni perusainekset lienevät olevan samoja kuin missä tahansa akateemisessa toimistotyössä, mutta organisaatiomme syvempi tarkoitus luo työlle pitkän tähtäimen merkityksen. Yhtiömme tarjoaa tukea erityisesti kasvaville teknologiayrityksille, jotka luovat uusia, innovatiivisia ratkaisuja erinäisiin ongelmiin tavoitteenaan esimerkiksi päästöjen synnyn kokonaisvaltainen vähentäminen. Maantieteessä olemme tarkastelleet yhteiskunnallisia ja ympäristöllisiä ongelmia laajemman kuvan kautta, emmekä paneutuneet niiden konkreettisiin ratkaisuihin ruohonjuuritasolla - eihän tässä mitään insinöörejä olla. On siis ollut antoisaa nähdä, minkälaisia keksintöjä maailman ongelmiin onkaan kehitteillä. Työnantajaorganisaatiossani edistämme myös parhaamme mukaan työpaikkojen syntyäalueelle kasvuyrityksiätukemalla, minkäarvon tuntee jokainen, jokavähääkään on valtakunnanpolitiikan työllisyyskeskusteluja kuunnellut.
Miten siis työni liittyy maantieteeseen? Työskentelen organisaatiolle, joka pyrkii edistämään Tampereen seudun innovaatioklusterin kehittymistä. On aika kaivella mieleentalousmaantieteestätuttukäsiteRegionalInnovationSystem,niinyhteysalkaa valkenemaan. Vaikka yhteyttä en jokapäiväisessä työssäni aina ajattelisikaan, niin joustavat toimistotyöajat, vapaa työnteon kulttuuri, mukavat työkaverit sekä erilaisten ihmisten kohtaamiset innostavat jo itsessään työntekoon. Kuten olen monille alanvalinnan parissa tuskailleille tuttavilleni todennut, että pääasia kunhan on itse on tyytyväinen työnkuvaansa.
Valmistuin maisteriksi keväällä 2021 ja aloitin työskentelyn projektikoordinaattorina LEADER Varsin Hyvässä syyskuussa. LEADER-toiminta on Euroopan Unionin, Suomen valtion ja paikallisten kuntien rahoittamaa ruohonjuuritason maaseudun kehittämistoimintaa. Toiminnan perusajatuksena on, että maaseudulla asuvat ihmiset tietävät itse parhaiten, miten maaseutua tulisi kehittää. Maaseudun kehittämisyhdistys Varsin Hyvä on yksi Suomen 55 LEADER-ryhmästä ja toimii Turun alueen maaseudulla. Fyysinen toimistomme sijaitsee tällä hetkellä Turun Kuralassa, mutta toiminta-alueeseemme kuuluu yhteensä 11 kuntaa aina Taivassalosta Sauvoon saakka.
Voi olla, että sain nykyisen työpaikkani ennemmin pitkän nuorisovaltuustokokemukseni ansiosta kuin maantieteellisen koulutukseni ansiosta.
Keskeinen tehtäväni on nimittäin alueellisen nuorisotyöryhmän perustaminen. Tällä tavoin yhdistys pyrkii ottamaan nuorten mielipiteet paremmin huomioon toiminnassaan ja strategiassaan. Toisena keskeisenä vastuualueenani ovat alle 25vuotiaille tarkoitetut NuorisoLeader-tuet, joita myönnetään nuorten omiin yleishyödyllisiin hankkeisiin sekä maaseudun nuorten yritystoiminnan tukemiseen. Koordinoinmyös nuorten kansainvälistenmahdollisuuksienkasvattamiseentähtäävää ”Opportunities for Young People” -hanketta yhdessä suomalaisten ja italialaisten hankekumppaneidenkanssa.Tästäsiisnimike”projektikoordinaattori”.
Koska pääasiallisena työtehtävänäni on yhdistyksen nuorisotoiminnan uudelleenkäynnistäminen, on työ ollut tähän mennessä hyvin käytännönläheistä sidosryhmätyötä. Erilaiset esittelytilaisuudet ja rahoitusmahdollisuuksien mainostaminen ovat tulleet tutuiksi. Matkapäiviä ympäri Varsinais-Suomea on tullut paljon. Jatkossa nuorten hankehakemusten käsittely sekä kansainvälisen hankkeen käytännön toteutus tulevat todennäköisesti viemään suuremman osan työajasta, kuin mitä ne tähän mennessä ovat vieneet. --
Eniten maantieteellisiä teemoja olen kohdannut osallistuessani yhdistyksenstrategianvalmisteluun. On selvää, että koskayhdistyksentavoitteita ovat sekä maaseudun elinvoimaisuus että yritystoiminnan edistäminen, ovat aluekehittämisenjainnovaatiomaantieteenteemathyvinkinkeskeisiä.Toiminta-alueen muuttuminen kaupunkimaisesta maaseutumaiseen luo kuitenkin oppikirjoista poikkeavan lähestymistavan. Työpaikkani kautta olen myös saanut työurani jatkoa ajatellen arvokasta kokemusta erilaisista EU:n rakennerahastoista ja niiden mahdollisuuksista. Työn keskiössä on tietysti Euroopan maaseuturahasto, mutta olen päässyt tutustumaan myös EAKR:n ja ESR:n mahdollisuuksiin. Looginen askel eteenpäin uralla olisi varmasti syvempi paneutuminen EU-rahoituksen kiemuroihin ja mahdollisuuksiin, niin maalla kuin kaupungissa.
Maantieteilijöiden ja mielestäni myös ekologien kannattaa pitää LEADER-ryhmät mielessään hakiessaan esimerkiksi harjoittelupaikkaa, sillä elinvoimaisuuden ja yritystoiminnan lisäksi kestävä kehitys on yksi kantavia teemoja maaseudun kehittämistyössä. Ja vaikka olisitkin henkeen ja vereen kaupunkilainen, ei rahoitusmekanismien ymmärtäminen nykymaailmassa kenellekään pahitteeksi ole. Virallisia hakuilmoituksia olen nähnyt harvemmin, mutta ryhmiin kannattaa olla yhteydessä avoimella hakemuksella. Sellaisella sain itse paitsi nykyisen työpaikkani, myös harjoittelupaikkani toisesta LEADER-ryhmästä muutama vuosi takaperin.
JESSICA RAPP
Suunnittelija, Metsähallitus
Aloitin maaliskuussa 2021 suunnittelijana Metsähallituksen Rannikon luontopalvelujen maaluontotiimissä. Tätä ennen olin kesällä 2020 gradutyöntekijänä samassa tiimissä kartoittamassa Saaristomeren pikkuapolloperhosen (Parnassius mnemosyne) esiintymiä graduani sekä ympäristöhallinnon tarvitsemaa dataa varten. Kartoitukset toteutettiin yhteistyössä EU:n rahoittaman CoastNetLIFE- ja Ympäristöministeriön Helmi-hankkeiden sekä Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kanssa. Kartoituksissa selvisi, että tämän vaarantuneeksi luokitellun lajin esiintymät olivat tippuneet lähes puoleen edellisestä, vuonna 2001 tehdystä kartoituksesta. Saman kartoituksen tulosten yhteydessä laji lisättiin kiireellisesti suojeltavien lajien listalle. Jotain on siis tehtävä, jotta tämä kaunis, keräilykohteenakin houkutteleva perhoslaji säilyisi maankäytön- ja ilmastonmuutoksen ristipaineessa Saaristomerellä.
Saaristomeren alueella pikkuapollo elää välisaaristossa, lehtojen ja perinnebiotooppien muodostamassa mosaiikkimaisessa kokonaisuudessa. Pikkuapollon toukka käyttää ravintonaan ainoastaan pystykiurunkannusta (Corydalis solida), jonka pääasiallinen kasvupaikka on ravinteisten lehtojen reunamilla. Perhosmuoto puolestaan tarvitsee niityillä ja hakamailla kasvavia mesikasveja ravinnokseen,jotenlajitarvitseesekäperinnemaisemienmuodostamiaavoimiaalueita että puoliavoimia lehtometsien reuna-alueita selvitäkseen. Saaristomerellä nämä luontotyypit ovat uhanalaistuneet viime vuosikymmeninä maankäytön muutosten luoman umpeenkasvun sekä ilmastonmuutoksen luoman rehevöitymisen myötä. Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että ravinteikkaat lehtometsät happamoituvat kuusettumisen ja typpilaskeuman myötä sekä avoimet niityt kasvavat umpeen tai heinittyvät peittäen mesikasvit alleen, sillä niitto ja laidunnus eivät pidä enää alueita avoimina. --
Tällä hetkellä työskentelen suunnittelijana Saaristomerellä juuri näillä umpeenkasvavilla alueilla, joilla pikkuapollo sinnittelee tai on jo hävinnyt. Luonnonhoitotoimilla on tavoite saada pikkuapollolle lisää elintilaa, palauttaa laji jo hävinneelle saarelle tai luoda uusia elinalueita pikkuapollon ydinalueelle. Suunnittelutyöt alkoivat huhti-toukokuussa kiurunkannusinventoinneilla, jotta niiden tärkeimmät sijainnit voidaan luonnonhoitotyössä ottaa huomioon. Pikkuapollon lentoaika on keskimäärin kesäkuun alusta juhannukseen riippuen säästä, joten kesäkuu oli suhteellisen hektistä perhosinventointia. Minulla ja työparillani oli kuusi ennakkoon päätettyä pikkuapollon hoitosaarta Saaristomerellä, joten kesäkuun jälkeen näillä saarilla alkoivat varsinaiset inventoinnit. Inventoinnit tarkoittavat luontotyyppitiedon päivittämistä, puuston mittaamista sekä aluekohtaisten luonnonhoito-ohjeiden kirjaamista sen hetken luontotyyppitiedon perusteella. Veneellä kuljettaessa työ on hyvin sääriippuvaista: merelle oli lähdettävä, kun tuulet olivat tarpeeksi maltilliset. Nyt maastokauden loputtua suunnittelemme työmaaohjeita kyseisillesaarilleensikesänhoitotoimiavarten.Suurimmastaosastasaaristaraivataan kuusen taimia pois, poistetaan muuta puuta perinnemaisemien ennallistamiseksi sekä luodaan alueista laitumia.
Päädyin itse luonnonsuojelutyöhön vähän sattuman kautta – ELY-keskuksen harjoittelussa kyselin gradutyön aiheita aktiivisesti, ja tätä aihetta tarjottiin minulle. Suunnittelijan työtä hain tavallisen haun kautta ja sain paikan. Jokaisessa työssä olen jännittänyt putkilokasvien tuntemusosaamistani, sillä kasvit unohtuivat nopeasti mielestäni pilttivuodententinjälkeen:D Lohdutuksenamuillesamanongelmankanssa painijoille: suurimman osan tietotaidostani olen oppinut töiden kautta. Huomasin itse heti opintojeni alussa, että tutkijan työ varsinkaan yliopistolla ei ole minua varten ainakaan tällä hetkellä, mutta onneksi muitakin vaihtoehtoja on, jos opettajan työ tai tutkijalinja ei ole se oma polku!
• Luonnonhoidon kokonaissuunnitelma Saaristomeren luonnonsuojelualueille https://julkaisut.metsa.fi/julkaisut/show/2556
• CoastNetLIFE-hanke https://www.metsa.fi/projekti/rannikko-life-hanke/
• HELMI-elinympäristöohjelma https://ym.fi/helmi
MulkkU (666/1337) 69.1 §:n ___ _ k L (____/____)____§:n ___k
ANTTI KOLA
Työskentelen parhaillani määräaikaisena asiantuntijana puolustusministeriöön sijoitetussa Turvallisuuskomitean sihteeristössä. Komitean tehtävänä on avustaa valtioneuvostoajamuitakeskeisiäsidosryhmiävarautumiseenjaennakointiinliittyvien laajojen asiakysymysten parissa. Työnkuvaamme voi näin ollen yhtään liioittelematta kuvata erittäin laaja-alaiseksi. Komitean toiminnasta ja kokonaisturvallisuudesta voi lukea enemmän Yhteiskunnan turvallisuusstrategiasta, jonka päivitystyö on tällä hetkellä vahvasti toimintamme keskiössä.
Nykyisissä tehtävässäni aloitin kesällä, joskin taloon tulin ensimmäisen kerran jo vuoden 2020 alussa korkeakouluharjoittelijan roolissa. Olin edeltävän vuoden lopulla saanut kandin paperit käteeni maantieteeltä, eikä minulla suoraan sanottuna ollut mitään käytännön hajua siitä, millaisten tehtävien pariin tulisin hyppäämään. Työ painottui harjoittelijana vahvasti viestintään liittyviin toimiin, joskin (kuten varmasti monet ovat huomanneet) pandemia laittoi asioita hyvin nopeasti uuteen järjestykseen myös valtionhallinnossa. Kovassa paineessa tehty työ kannatti, ja sain seuraavan harjoittelupaikan ulkoministeriön turvallisuuspolitiikan ja kriisinhallinnan yksikössä, jossa työnkuvani muuttui edelliseen verrattuna radikaalisti – Yhtäkkiä huomasin tekeväni töitä uusien teknologioiden, kyberturvallisuuden ja kansainvälisen kyberpolitiikan parissa.
Harjoittelut ulko- ja puolustushallinnon parissa muovasivat vahvasti omaa käsitystäni siitä, millaista työtä kansallisen ja kansainvälisen turvallisuuden eteen tehdään. Kyseinen työ on ennen kaikkea monipuolista. Joinain päivänä työ voi olla erittäin reaktiivista. Tästä hyvä esimerkki on Puolustusvoimien ja ulkoministeriön yhteistyössä suorittama evakuointioperaatio Afganistanissa. Turvallisuuden eteen tehty työ on kuitenkin pääosin pitkäjänteistä, Turvallisuuskomitean osalta hyvinkin kauas katsovaa ja varautuvaa. Tällöin kyse voi olla esimerkiksi lainsäädäntötyöstä tai sen tarpeen arvioinnista eri sektoreilla.
Koen olevani onnekas, sillä olen saanut jatkaa työtä itselle mielekkäiden asioidenparissa.Parhaillaantyöskentelenkyberturvallisuuteen,hybridivaikuttamiseen jadisinformaatioonliittyvienasiakysymystenparissa. Asiantuntijanapäivätovaterittäin vaihtelevia. Jotkin päivät menevät pitkälti tapaamisissa, kokouksissa ja tiedonhaussa. Toisinaan sitä huomaa istuvansa pitkiä ajanjaksoja julkisissa matkalla pitämään luentoja eri sidosryhmille. Päivät ovat erilaisia – Niin kliseiseltä kuin se varmasti monelle kuulostaakin.
Aikanaan, yliopistouraa aloittelevana fuksina, halusin ennen kaikkea perehtyä luonnontieteisiin ja kenties jokin päivä lukea maisteriksi geologiasta. Näin taaksepäin katsoessa lienee turvallista todeta, etten olisi voinut maaperäanalyysista ja seismologiasta juuri kauemmaksi päätyä. Pidän tämän aina mielessäni, sillä se muistuttaa minua siitä, ettei asioissa tarvitse aina onnistua ensiyrittämällä. Joskus omien kiinnostuksen kohteiden löytäminen vie aikaa, eikä tätä kannata pelätä.
Työssäni olen jatkuvasti tekemisissä useiden toimijoiden kanssa useilla eri tasoilla, joten hyvät vuorovaikutustaidot ja analyyttinen työote ovat tärkeitä. Tästä huolimatta parastapapäästätekemäänitsellemielekkäitäasioitaonennakkoluulottomuus.Tähän hieman päättäväisyyttä ja resepti on valmis.
Trainee,
Täällä naapuruston ystävällinen GIS konsultti, Ohto Nygren. Olen 5. vuoden mantsan opiskelijajauunituoreGISTraineeGIS-velhojenja-noitienkotiluolassaEsriFinlandilla.
Bileissäei meikäläistäoonäkyny, muttajotkutehkämuistaa Synapsinfutsalissa kultaa voittaneen joukkueen mystisen maalitekijän. Toimin Esrin konsultoinnin tiimissä paikkatietokonsulttina, joka on erityisen kivaa sukujuhlissa koska A) kukaan ei tiedä mitä paikkatieto on ja B) kukaan ei tiedä mitä konsultit tekee. Näin kahden ja puolen kuukauden kokemuksella voin kertoa, että Esri on erinomainen työpaikka, jossa kaikki työkaverit on vähän epäilyttävänkin mukavia. Työtehtävät vaihtelee muiden kouluttamisesta kokonaan uusien palveluiden rakentamiseen. Työkaverit tietää paikkatiedosta lähes enemmän kuin Google ja Esrin kehittämä teknologia kokonaisuudessaan on oikeasti aika uskomatonta. Suosittelen perehtymään myös ArcGIS Onlinen tarjoamiin palveluihin kurssitöitä tehdessä. Virallinen kantani on Esri >>>>QGIS.Työsuhde-edutonaikamakoisatjatoimistoEspoossatyylikäs.Suosittelen ehdottomasti kaikkia GIS intoilijoita hakemaan Esrille töihin tulevaisuudessa (ja opiskelemaan edes vähän Python koodausta). Itse onnistuin ruikuttamaan itselleni työpaikan aktiivisella häirinnällä. 2019 yritysvierailun jälkeen laitoin heille sähköpostia ja pääsin haastatteluun, josta ei irronnut työpaikkaa. Seuraavana talvena kyselin uudelleentyöpaikkaajajälleenjäinilman.Lopultaheilläaukesi2021keväällähakuGIS Trainee ohjelmaan ja tässä vaiheessa eivät varmaan enää kehdanneet torjua minua ja pääsin vihdoin sisään paikkatiedon luvattuun maahan. Olo oli aika surrealistinen ja on edelleen. --
Jos tällainen 29-vuotias entinen rengasasentaja/golfkentänhoitaja/sekatyömies, jolla oli lukiosta seiskan keskiarvo ja joutui hakemaan yliopistoon kolme kertaa, pääsee töihin Esrille niin kuka vaan ahkera, mukava ja motivoitunut ihminen pääsee. Ilmeisesti jotain oppeja on tarttunut päähän Turun yliopiston erinomaisilta opettajilta, sillä nyt maisterivaiheen keskiarvo on yli 4 ja meistäneljästäGISTraineestäperäti kolme onTurunyliopistonmaantieteenlaitoksen opiskelijoita. GIS Trainee ohjelmassa töitä tehdään kaks päivää viikossa vuoden ajan, jonkajälkeentarkoitus onjatkaatäyspäiväsenätyöntekijänä.Näinjääainakinteoriassa hyvin aikaa suorittaa opinnot loppuun." Nyt alkaa loppumaan motivaatio kirjoittamiseenjaluultavastiSynapsinkassastalaskutettavaraha,jotenloppuunnetistä pöllittyjä meemejä konsultoinnista ja GIS velhoilusta, joista voi laskuttaa 1000 sanaa per kuva. Ottakee rohkeasti yhteyttä Esrin tuotteisiin tai toimitaan liittyvissä kysymyksissä ja muistakaa levittää Esrin tuotteiden ilosanomaa tulevissa työpaikoissanne!
Motivoiva kirjoitus ajatuksista valmistumisen kynnyksellä tms.
(Ei Loimun kirjoitus CV-pajasta tai opiskelijajäsenyydestä)
N-vuoden maantieteen opiskelijan statuksen tuomalla kokemuksella ja Synapsin rivijäsenenä (ja päätoimittajan painostuksesta) halusin kirjoittaa ajatuksista valmistumisen kynnyksellä. Tarkoitukseni on jakaa muutama hyväksi havaittu vinkki tietoisuuteesi. Alex Stubbin tapaan kolme vinkkiä, jotka olisin mielelläni kuullut pilttinä ovat:
1. Älä kuuntele muiden kuumottelua
2. Verkostoidu :D
3. Uskalla manöveerata
Äläkuuntelemuidenkuumottelua -vinkkikoskeekurssejajaharjoittelupaikkoja.Miksei myös muutakin opiskelijaelämää. Jo Johdatus maantieteeseen-kurssista lähtien on kuullut,mitenjokukurssionerittäintyöläsja mahdotonpäästäläpi.Maisteriopinnoissa samaa leimaa on ylläpitänyt esimerkiksi Maantieteen tutkimuskurssi. Nämä kuumottelut ovat osoittautuneet turhiksi. En muistaakseni yhdelläkään kurssilla ole tehnyt opintopisteiden eteen vaadittua tuntimäärää. Totta kai kurssiarvosanojen eteen tulee opiskella. Kuitenkinomankokemukseni mukaan kursseistaselviääosallistumalla luennoille ja lukemalla tenttiin päivän pari. Turhasta on turha stressata. Kesätyö- ja harjoitteluhakujen avautuessa on selvää, että osaan paikoista tulee olemaan tunkua. Muistan kuulleeni erään Brysselin harjoittelijakollegani suusta, ettei suosituimpiin harjoitteluihin edes kannata hakea, koska niihin on mahdoton päästä. Pöyristyttävä neuvo. Älä anna muiden latistaa opintojasi tai työnhakuasi sillä, että joku on liian vaikeaa tai vaativaa. Jokaisesta kurssista pääsee läpi ja aina lopulta joku sen harjoittelupaikan saa.
-- Verkostoituminen on aika vastenmielinen sana ja nostaa itselläni karvat pystyyn. Mielikuvat vaeltavat asiantuntija-larppaamisesta cocktail-tilaisuudessa, josta pääpalkintona voi saada LinkedIn-kontaktin toisesta larppaajasta. Tällä kertaa haen verkostoitumisella sitä, että oltaisiin aktiivisia ainejärjestössä, kursseilla ja muussa opiskelijatoiminnassa. Kannattaa rohkeasti tutustua uusiin ihmisiin. Monet opiskelijapiireistä tutut naamat tulevat vastaan myös työelämässä, jolloin ihmisten tuntemisesta on ystävyyden lisäksi ammatillista hyötyä. Esimerkiksi omat harjoitteluja työpaikkani olen löytänyt sen avulla, että olen tuntenut jonkun firmasta tai minulle on vinkattu auki olevasta hausta. Lisäksi hyvät suhteet laitoksen henkilökuntaan auttavat, jos opinnoissa on tullut tenkkapoota.
Kahta ensimmäistä vinkkiäni olen noudattanut tunnollisesti. Kolmatta en. Tarkoitan uskalluksella manöveerata pysähtymistä tietyn väliajoin, ja itsensä pakottamista miettimään mitä haluaa oikeasti tehdä ammatikseen ja sitten muuttaa opintojen suuntaa sitä kohti. Olin kiinnostunut opettamisesta lukion jälkeen, kun työskentelin alakoulussa. Tein opintoni opettajuus-kärjellä, vaikka politiikka ja yhteiskunnalliset asiat alkoivat kiinnostaa jo kandi-vaiheessa. Biologian pitkä sivuaine oli murtovesiekologian kenttäkurssia lukuun ottamatta aikamoista nevassa rämpimistä. Tiesin jo ensimmäisten kurssien jälkeen, ettei biologia ole juttuni. Onhan metsässä mukava samoilla, kun tunnistaa eri lajeja, ei siinä. Omalla kohdallani olisi selkeästi pitänyt vaihtaa biologia yhteiskunta-alan opintoihin. Onneksi oma polkuni on vienyt minua haluamaani suuntaan, mutta olisin päässyt vähemmällä, jos olisin tehnyt peliliikkeitä aiemmin. Älä siis pelkää tehdä peliliikkeitä opintojen aikana.
Nämä kolme kultaista neuvoa vievät sinut pitkälle. Jos ei, niin palautetta otetaan vastaan :D
Kiitos Synapsi 2015–2021!
kukaan ole vieläkään vienyt sitä pois!
Koronatilanne ei välttämättä ole yhtä paha kuin ennen tai näin ainakin Kelan tädit kuvittelevat tai näinsiisheainakinlukivatVauva.fi:nfoorumeilta.Kelaaikoopalatatulevaisuudessataasottamaan vastaankysymyksiäjavastaanäihinparhaimpansamukaan.
Kirotut opiskelijat! YRITTÄKÄÄ NYT
Kelan sosiaalitantat kuitenkin ovat sieltä mieltä, että opiskelijat – varsinkin synapsin opiskelijat –ovat pääsääntöisesti laiskoja, rumia, ankeita, tyhmiä, tylsiä, epämotivoituneita, alkoholistuneita, uskoon tulleita ja sittemmin taas uskosta kääntyneitä, epäisänmaallisia, jähmeitä, saamattomia, aloitekyvyttömiä, toimettomia, joutilaita, vetelyksiä, makaavia, kunnottomia, tokkuraisia, tyhjäntoimittajia, hidasälyisiä, sekavia, viallisia, heikkoja, voimattomia, pölkkypäitä, aivokuolleita, pellejä, lahjattomia, ääliömäisiä, huonokäytöksisiä, hidasjärkisiä, tökeröitä, törkeitä, junttimaisia, kusipäisiä, ilonpilaajia, narreja, mulkkuja, sopeutumattomiskyvyttömiä, hyväuskoisia hölmöjä, mielipuoleja, puupäitä, myöhästeleviä, unohtelevia, outoja, vääränlaisia, aaseja, apinoita, tyhmänrohkeita,todellatyhmiä,epäasiallisia,korruptoituneitajaylipäätäänhuonojaihmisiä.
Kelakuitenkinilahduttaaopiskelijoitakertomallahauskanvitsin.
Mitä työ ukon kissa tekee, kun sitä rapsuttaa? - Kjeh rääh ;))
Pelejä rakastava tonttujoukko on testaillut ahkerasti viime aikojen kuumimpia pelejä ja pukki on niistäparhaimmat poiminutkonttiinsa. Näiden parissa perhejouluei ainakaan ole tylsää nysväämistä!
The Quest for El Dorado
Kilpajuoksu kultaiseen kaupunkiin on alkanut. Korttejapelaamallamatkaathalkiviidakonyrittäen karistaa kilpailijat kannoiltasi.Matka viidakon halki käyrivakamminomaakorttipakkaaparantelemalla. Pelilaudan voi rakentaa joka kerta erilaiseksi. Perhepelien eliittiä, jota haluaa aina pelata uudestaan. Peli on suomeksi ja englanniksi samassalaatikossa.
Carcassonne (20 v juhlapainos)
Tämän modernin klassikon alkuperäisestä julkaisusta on jo 20 vuotta, eikä komeampaa juhlalaitosta osaisi toivoa. Pelialue rakentuu pelaajien asettamista karttalaatoista ja ovelimmin seuraajansa kartalle asettanut pelaaja vie lopussa voiton.Jospelieioleentuudestaantuttutaisitäei vielä hyllystä löydy, niin tämän laitoksen hankkimista ei tarvitse kahta kertaa harkita! Kielivapaapelata.
Varsin eriskummallisella teemalla maustetussa pelissäsekoitellaankilpaataikaliemiä.Vaaranaon, että ahneudesta seuraa räjähdys pataan kuulumattomien ainesosien luiskahtaessa sekaan. Onnistuakseen liemet kuitenkin vaativat riskinottoa. Peli on täynnä jännitystä eikä läheskään niin monimutkainen kuin laatikon avaamalla voisi luulla. Englanniksi peli löytyy nimelläTheQuacksofQuedlinburg.
MicroMacro: Rikospaikalla
Kyseessä ei perinteisessä mielessä ole lautapeli, vaanpelaajatratkovatyhdessäkaupunkiariivaavia rikoksia hauskalla ”etsi kuvasta”-mekaniikalla. Tarkkasilmäisimmätpääsevätpianroistojenjäljille. Laatikko sisältää useita rikoksia, joiden ratkettua peli on pelattu loppuun ja sen voi antaa vaikka naapuriperheelle pelattavaksi. Englanniksi peli löytyynimelläMicroMacro:CrimeCity.
Tässä sanapelissä pelataan joukkue vastaan joukkue. Molemmilla joukkueilla on omat salaiset sanansa joihin yksi joukkueen jäsen yrittää viitata tietyssä järjestyksessä. Vihjeiden täytyy olla riittävän selkeitä, jotta oma joukkue saa järjestyksen selvitettyä, mutta riittävän ympäripyöreitä, jotteivat vastustajat pääse jyvälle. Pelikannattaahankkiaomallaäidinkielellä.
Pelimies69
Ilmoita asiaton viesti 18:44
Taas aivan turha uutinen,.. ei ketään kiinnosta tälläset. Pitäis pistää koko synapsin hallitus vaihtoon.
Vastaa viestiin
Iso-Hiisi K.
Hyvin sanottu (342)
Ilmoita asiaton viesti 11:34
En kyllä rupia mitään toimistoa siivoamaan, se on muitten homma se!!!1!
Vastaa viestiin
Kissanomistaja
Hyvin sanottu (236)
Ilmoita asiallinen viesti 04:23
Olen hämmentynyt, että miksi ei uutisoida tai kirjoiteta Synapsin lemmikeistä enemmän…
Vastaa viestiin
Delta_on_paras
Hyvin sanottu (124)
Ilmoita asiaton viesti 28:11
PARHAIMMAT BILEET LÖYTYY DELTASTA EIKÄ MISTÄÄN SYNAPSISTA!
Älä vastaa viestiin
Huonosti sanottu (32)
Papua-Uuden-Guinean Laessa kaksimoottorinen kone odotti lähtövalmiina. Sen oli määrä viedä minut Howlandin saarelle keskelle Tyyntämerta. Siellä minun piti tutkia paikallista perhoslajistoa väitöskirjaani varten. Luvat Yhdysvaltain kala- ja luontopalvelulta olivat kunnossa, samoin rahoitus.
Kone oli melko iäkäs, mutta soveltui tehtävään hyvin: pienempi kone ei olisi selviytynyt tuhansien kilometrien matkasta, isompaan minulla ei olisi ollut varaa, eikä laskeutuminen Howlandiin olisi ehkä onnistunut.
Lentäjänä oli minua ehkä pari vuotta vanhempi Amber Cook, lentosuunnistaja Fred Norman, kokenut merikapteeni, joka hallitsi avomerinavigoinnin, vaikka pelkän tähtitaivaan avulla.
– Alkaa olla valmista, mister, lentäjä totesi. Näin suunnistajan väittelevän vielä jostain lentokenttähenkilökunnan kanssa ja poistuvan päätään pudistellen. En kysellyt syytä, vaan kapusin koneeseen heidän perässään.
Lentäjä ja suunnistaja olivat jo paikoillaan ohjaamossa, kuulokkeet päässä ja kävivät englanniksi jotain keskustelua lennonjohdon kanssa radiossa. Olin nuorempana ihmetellyt lentokoneiden mittaristojen moninaisuutta, kun vielä joskus minun lapsuudessani lapset oli päästetty Finnairin lennoilla tutustumaan ohjaamoon. Syyskuun 11. päivän jälkeen kaikki tällainen oli lopetettu, metalliset veitset oli korvattu muovisilla ja tietenkin kaikki turvatoimet olivat tulleet matkustajien kiusaksi. Paitsi jos sattui olemaan oman tilauslentonsa ainoa matkustaja. Mittareista luin myöhemmin, että suurin osa niistä näytti samoja asioita, lentäjä vain löysi haluamansa tiedon monesta mittarista, joten kaikki ei ollut yhden varassa.
Ajattelin aina lähtiessä, mitä unohdin, vaikka kaiken pitäisi olla pakattuna. Aikomani lentomatka ylitti koneen suurimman kantaman, mutta sitä oli kasvatettu lisätankeilla. Lentokoneessa olisi ilman muutoksia ollut paikat kymmenelle matkustajalle. Minulle kuitenkin riitti, että mahduin kaikkine tutkimusvälineineni mukaan.
Cookin mielestä laskuvarjot olivat turhat, eihän niillä aavalla merellä tekisi mitään. Pelastuslautta sen sijaan oli otettu mukaan. Meillä pitäisi kuitenkin olla lisätankkien ansiosta polttoainetta reilusti, kuulemma joiksikin sadoiksi
kilometreiksi vielä määränpään jälkeen. Sinne oli toimitettu polttoaine- ja elintarviketäydennystä, jotta Cook ja Norman pääsisivät takaisin. Varsinaisesti saari oli asumaton, joten olisin aika omillani seuraavat kuukaudet.
Katselin, kuinka moottorit käynnistettiin ja kone rullasi kiitotien päähän. Se nousi yllättävän ketterästi ilmaan, ja seurasin ikkunasta kaupungin pienentymistä allamme. Pilvet kätkivät sen osittain. Sitten kone suuntasi merelle. Seuraisi pitkä lentomatka meren yllä. Tartuin matkalukemiksi varaamaani Robinson Crusoeen. Jotenkin se inspiroi minua, sillä olihan Howland nykyisin virallisesti asumaton.
Olin torkahtanut hetkeksi, päivä oli sillä välin vaihtunut illaksi. Havahduin ohjaamosta kantautuvaan väittelyyn.
– Tuolla sen pitäisi olla, laskelmieni mukaan se on ihan allamme, suunnistaja Norman sanoi.
– Ei se ole siellä päinkään, uskon vasta kun näen! lentäjä tiuskaisi.
– Katso tarkemmin, nainen. Saari on niin pieni, että sitä on vaikea erottaa pilvistä.
– Odota, kysyn radiolla lisäohjeita. Ilmeisesti täydennykset tuonut alus oli yhä saaren lähellä valmiina ohjaamaan meidät oikeaan paikkaan. Cook ei ollut aivan väärässä, sillä tuota pinta-alaltaan Seilin kokoista saarta tai paremminkin atollia oli vaikea erottaa ilmasta. Katselin pilvenlonkia, jotka näyttivät hämmentävästi saarilta hohtavan valkoisine hiekkarantoineen. Nousin paikaltani jaloitellakseni ja kävelin ohjaamoon.
– Missä mennään? Taisin nukahtaa hetkeksi.
– Olemme ihan kohta perillä.
– Mutta missä? He eivät kuulemma näe meitä, lentäjä totesi keskusteltuaan laivan kanssa.
– Sano, että ainakin oikealla pituuspiirillä. Kyllä Howland löytyy, kun lennät tätä etelään ja pohjoiseen.
– En ihan loppupäivää voi lentää, kun polttoaine loppuu.
– Ei niin käyt kuin elokuvissa, Norman yritti rauhoitella. – Tein tarkat laskelmat.
– Otitko huomioon vastatuulen?
Lentosuunnistaja oli kuin ei olisi kuullut kysymystä.
Lentäjä otti kyllästyneen näköisenä radiopuhelimen: – Kuuleeko Itasca? Toistan, kuuleeko Itasca? Täällä N-661. Meidän pitäisi olla ihan yllänne, mutten näe teitä. Korkeus 900 jalkaa, polttoaine alkaa olla vähissä.
Radio särisi ja räsähteli, mutta laivan vastausta ei kuulunut.
– Täällä Itasca, kuuleeko N-661?
– N-661 kuulee, kuuntelen.
– Emme näe teitä. Koko taivaalla ei ole yhtään lentokonetta. Mikä on sijaintinne?
Lentäjä katsoi epäuskoisena suunnistajaa, joka hääräsi vastaanottimen kanssa.
– Tässä on monen kilometrin virhe häirinnän takia, mutta…
– Mitä?
– Olemme kai toisella puolella päiväntasaajaa.
– Ei hell- polttoaine ei riitä Howlandille asti, lentäjä totesi ja katsoi suunnistajaa vakavana.
– Pilvisyys haittasi suunnistusta. Piti kiertää eräs sykloni, ja laskin ilmeisesti sijainnin väärin päiväntasaajan ylityksen takia. Miksei meillä ole nykyaikaisia navigointilaitteita? Mitä sinä nyt?
– On kaksi vaihtoehtoa: lentelen tässä ympyrää, kunnes polttoaine loppuu, tai etsin vaihtoehtoisen laskeutumispaikan.
Otsalleni nousi hikipisaroita, muttei enää trooppinen kuumuuden takia.
– Tuo tuolla taitaa olla…
Suunnistajan osoittamassa suunnassa, kaukana näytti häämöttävän pieni piste.
– Voiko sinne laskeutua? kysyin.
– Otamme siitä selvää. Istukaa ja kiinnittäkää turvavyönne.
Palasin paikalleni ja kiinnitin istuinvyöni. Kävin mielessäni läpi eri vaihtoehtoja. Saari saattoi olla asuttu, ja siellä olisi lentokenttä. Sitten täytyisi vain tankata kone tai odottaa laivaa. Havahduin, kun tunsin vatsassani korkeuden pudotuksen. Lentäjä ilmeisesti vähensi korkeutta laskeutumista valmistellessaan. Kuulin ohjaajien epäselvää keskustelua ja radion rätinää moottorien melun yli. Yhtäkkiä Norman tuli viereeni penkin selkänojasta kiinni pitäen.
– Poika, ota pakkolaskuasento.
Katsoin häntä niin hämmentyneenä, että hän kai tunsi velvollisuudekseen selittää:
– Amber ja minä koetimme katsoa, mutta tuolla saaripahasella ei ole mitään kenttää eikä kai asutustakaan. Lähinnä laskeutumiseen käy tasainen riutta tuossa edustalla. Tiedät kai, pää tällä lailla käsien suojaan, hän näytti kuin stuertti. Tuijotin häntä epäuskoisena, mutta nyökkäsin. Sitten hän palasi paikoilleen ohjaamoon.
Kuulin, kuinka vasen moottori yskähteli kuin sammuisi pian. Siivekkeet kääntyivät ääriasentoon vauhdin hidastamiseksi. Enempää en ikkunastani nähnyt, vaan painoin pääni tiukasti polvieni väliin. Hetken vaikutti siltä, kuin Normanin huomautus olisi ollut huonoa pilaa. Eihän näin voi käydä minulle, ehdin ajatelle. Sitten kaikki kävi silmänräpäyksessä: tasainen lento vaihtui voimakkaaseen tärinään, jota säesti metallin kirskuna ja jokin lasin särkymistä muistuttava ääni. Tuntui, että lentokone jatkaisi matkaansa ikuisesti, eikä pysähtyisi lainkaan.
Havahduin sydän tykyttäen ja kämmenet kylmässä hiessä siihen, kuinka kone oli kuin olikin pysähtynyt. Nostin varovasti päätäni ja näin ikkunastani pysähtyneen potkurin. Ilmassa leijui kerosiinin katku. Jokin tankeista ilmeisesi vuoti. Maistoin metallisen maun suussani. Koetin tarkistaa, että olin ulkoisesti kunnossa, ennen kuin irrotin turvavyöni ja kävelin ohjaamoon.
Tuulilasi oli rikki, siitä avautui näkymä merelle riutan takana. Amber Cook retkotti paikallaan, Fred Norman makasi omallaan hiljaa. Tiesin, että onnettomuuksissa suurimmassa vaarassa oli paradoksaalisesti se, joka ei turhia valitellut.
Lähempää näin metalliputken törröttävän Normanin selästä vasemman lapaluun ja selkärangan välissä. Hän oli kuin perhonen neulassaan ja taatusti eloton. Loikkasin lentäjän viereen, kohotin naisen yläruumista varovasti ja säikähdin nähdessäni verta valuvat kasvot.
Hieman hämmentyneenä avasin naisen lentäjäntakin vetoketjua niin paljon kuin sain. Valkoisessa kauluspaidassa ei näkynyt verta. Tunnustelin häntä haavojen varalta, ellei tilanne olisi ollut niin järkyttävä, olisin tajunnut, etten ollut koskaan päässyt näin lähelle nuorta naista. Ja kun viimein pääsen, on tilanne näin vakava. Hän kuitenkin hengitti, ja sydänkin tuntui lyövän.
– Neiti Cook, haloo, kuuletteko? Ei vastausta. – Amber, Amber! Herää! Hitaasti nainen avasi silmänsä, mutta katseesta näki, että hän oli desorientoitunut.
– Missä minä olen? Taivaassa? Vai Helvetissä?
– Olet jossain päin läntistä Tyyntämerta, kuten me kaikki, vastasin.
– Siis mitä hittoa?
– Niin. Pelastit meidät tekemällä onnistuneen pakkolaskun, sanoin tukien häntä vieläkin kädelläni selästä.
– Ai niin, pakkolasku. Voi helvetti. Kiitos mr. Lehtimaki, hän sanoi ja siirsi käteni pois.
– Yritimme jo ilmasta lähettää hätäkutsun, hän totesi katsoen minua silmiin.
Vastasiko kukaan? Onko radio rikki?
Lentäjä oli hiljaa.
– Tietääkö se laiva sijaintiamme?
– En ole varma. Ehkä he kuulivat meitä. Miten Norman muuten voi?
Viittasin hiljaa ruumiin suuntaan. Lentäjä ymmärsi heti, ettei mitään ollut tehtävissä suunnistajan hyväksi. Otin varovasti tämän kuulokkeet. Niistä kuului vain vinkunaa ja surinaa.
– N-661, mayday mayday, kuuleeko kukaan?
Radio särisi.
Hetken kuuntelun jälkeen Amber manasi:
– Kukaan ei kuule.
– Tai me emme kuule. Kerro sijaintimme.
Sitä hän ei kai tiennyt, vaan sammutti virran, kuulemma akkua säästääkseen.
– Tehdään parempi antenni, ehdotin. Pitkäantennin kuuluvuus olisi hyvä, mutta samalla kuuluvuusalue kapenisi hyvin kapeaksi. Antenni olisi siis osattava suunnattava juuri oikein kohti Havaijia.
– Se vaatii liikaa virtaa, oli lentäjän vastaus.
Sitten vain moottorit käyntiin ja uusi yritys, ajattelin.
– Mikä näistä on polttoainemittari? kysyin.
Amber osoitti sormellaan yhtä mittareista, jonka neula oli tukevasti E:n kohdalla. Empty, lähes tyhjä. Kovin pitkään polttoainetta ei siis riittäisi, edes tyhjäkäyntiin. Sekin vähä taisi parhaillaan vuotaa ulos jostain tankkiin tulleesta reiästä. Katselin mietteliäänä muita mittareita. Osa oli särkynyt pakkolaskussa, erityisesti kakkosohjaajan puolelta, jolla Fred-parka oli istunut.
– Norman sanoi, että meidän olisi hyvä evakuoida koneesta kaikki tarpeellinen, sillä nousuvesi peittäisi hylyn melko varmasti. Lentokoneessa oli ollut jonkin verran ruokaa ja juomavettä minua varten, vaikka suurimman osan piti odottaa minua tutkimuskohteessani. Onneksi lentokoneen hätävaralaatikko oli aika hyvin varusteltu: siimaa, koukkuja, pienoiskivääri panoksineen, vedenpuhdistustabletteja, keksejä, tölkinavaaja, pilli, peili, erilaista narua… Ei tarvitsisi kuin kantaa tavarat riutalta saareen, myös tutkimustarvikkeet. Saattaisinhan piankin päästä lopulliseen määränpäähäni, enkä halunnut pullojen, haavien ja kirjojen silloin olevan veden vallassa olevassa koneenhylyssä.
+ 30 °
KLIMATOLOGIAN PERUSKURSSIN JÄLKEEN PERUSTEELLA VOIDAAN SANOA, ETTÄ:
Tuntuu kuin -20°
Sademäärä 0 mm
Sateen riski 177 %
Tuuli 5 m/s toiseen suuntaan
Tiedätkö jo, mitä aiot tehdä valmistuttuasi, ensi vuonna kesätöiksi tai haluaisitko tehdä sivutoimista työtä opiskeluiden ohella? Turun seutu on täynnä monipuolisia mahdollisuuksia kehittää työelämäaitoja omalla alalla. Loimu haluaa auttaa sua löytämään itselle sopivan paikan, oli se sitten selkeä polku unelmien työpaikkaan tai omien mielenkiinnon kohteiden kautta suunnan selvittäminen. Meillä on alakohtaista tietoa ja työelämäosaamista, joita tarjoamme jäsenillemme. Se näkyy esimerkiksi työhakemusten, CV:n tai saatekirjeen kommentointina tai lakimies- ja mentorointipalveluina. Lisäksi kun koronataittuujapäästäänmatkustamaan,onmatkustajavakuutusjälleenhuippu etu esim. Synapsi ry:n ekskursiomatkoilla. Mulle voi laittaa viestiä, jos ei tiedä kehen olisi yhteydessä ja voin ohjata eteenpäin oikealle taholle. Toimintaa ja tukea siis tarjolla elämäntilanteisiin nyt ja tulevaisuudessa. Ihanaa joulun odotusta! Laittakaa rohkeasti mulle viestiä, jos mietityttää mikä vain asia työelämästä
Terkuin Aliisa Wahlsten, Loimun kampuspromoottori Turussa, promoottori.turku@loimu.fi
Kesälomat, kesätyöt ja harjoittelut ovat pian taas edessä niihin hakemisen muodossa.Toisaaltaloppusyksyonkulta-aikaakaikellemukavalletapahtumalle, varsinkin näin koronan jälkeen. Me Loimussa haluamme olla läsnä sinun opiskelija-arjessasi.
Loimu tukee oman ainejärjestösi toimintaa monipuolisen yhteistyön kautta esimerkiksi sponsoroimalla haalareita ja erilaisia yritys- ja työelämäexcursioita. Ainejärjestön tukemisen lisäksi Loimulla on kampuksellasi oma aktiivinen opiskelijayhdistys, joka järjestää tapahtumia ja työelämätilaisuuksia juuri sinua varten! Kannattaakin ottaa Loimun opiskelijat-turku seurantaan somessa ja osallistua aktiivisesti tarjolla oleviin aktiviteetteihin. Kampuksellasi toimii myös Loimun oma kampuspromoottori, johon voit ottaa yhteyttä kaikenlaisissa Loimuun liittyvissä asioissa ja kysymyksissä. Loimu tukee opiskelijan matkaa kohti työelämäämonineritavoin. Ole yhteydessäLoimunopiskelijayhdistykseen tai kampuspromoottoriin, jos haluat esimerkiksi ideoida tai järjestää loimulaisten opiskelijoiden työelämää tukevia tapahtumia tai vaikkapa yritysvierailuja.
Opiskelijan arki on usein aktiivista, jolloin sattuu ja tapahtuu. Olethan jo huolehtinutomantonttisikuntoonjahoitanutitsellesiasianmukaisetvakuutukset turvaamaan selustasi vahingon varalle? Jos et, niin ei hätää: liittymällä Loimun jäseneksi pääset vaivattomasti käsiksi myös merkittäviin vakuutusetuihin. Kannattaa tutustua! Talven lähestyessä ajankohtaiseksi nousevat myös erilaiset laskettelu-, hiihto- ja muut mökkireissut. Eipä ehkä ensimmäisenä arvaisi, mutta meilleloimulaisillenämäkinreissutjärjestyvätedullisemminjaLoimuonkinsyytä pitää mielessä mökkivarauksia ja reissusuunnitelmia tehdessä. Kannattaa tutustua samalla muihinkin Loimun etuihin ja palveluihin ja liittyä opiskelijajäseneksemme.
Oikein antoisaa ja nautinnollista opiskeluaikaa sinulle toivottaa Henri Loimun toimiston opiskelijasektorilta!
