Faabeli 2/2012

Faabeli 2/12

SISÄLLYS

Pääkirjoitus s. 3

Vanha synapsilainen s. 4

Synapsin arkistot s. 8

Toimiston muutto s. 12

Vuosijuhlia ennen, nyt ja ennen niitä s. 13

Vuosijuhlat Logomossa 17.11.2012 s. 14

Synapsin piltit s. 24

Synapsin ekskursio Tukholmaan s. 33

Kastajaiset s. 34

Synapsilaiset foliovetimissä s. 36

Kurjenrahkan retki 29.-30.9. s. 38

Itkuja, manauksia ja sexappelia s. 40

Oi oi, oisipa lehtipuhallin ollut meillä… s. 43

Stibli s.46

Faabeli 2/12

Faabeli on Turun yliopiston biologian ja maantieteen opiskelijoiden ainejärjestön Synapsi ry:n julkaisu. Lehti ilmestyy lukuvuoden aikana kaksi kertaa, keväällä ja syksyllä.

Osoite: Synapsi ry, Biologian laitos 20014 Turun yliopisto

Sähköposti: synapsi@lists.utu.fi

Web: http://synapsi.utu.fi

Päätoimittajat: Elisa Paakkonen, elkapaa@utu.fi

Pihla Sillanpää, pmmsil@utu.fi

Ulkoasu ja taitto: Elisa Paakkonen & Pihla Sillanpää

Toimitus ja avustajat: Fatih Kayaanan, Anni Laitinen, Noora Moilanen, Katja Raitanen, Helmi Seppälä, Maiju Tiiri & Anna Ventola

Valokuvat: Henna Henriksson, Fatih Kayaanan, Anniina Kovalainen, Päivi Mikkolainen, Anni Pyykkönen, Katja Raitanen, Helmi Seppälä, Pihla Sillanpää & Maiju Tiiri

Levikki: 200

Paino: Painosalama Oy

Pääkirjoitus

Faabelin päätoimittajat Elisa Paakkonen ja Pihla Sillanpää

Synapsi ry täytti tänä vuonna 50-vuotta ja juhlisti sitä hulppeasti ja arvokkaasti Logomossa 17.11.2012. Päätoimittaja olivat myös mukana vuosijuhlatoimikunnassa, minkä johdosta lehdessä on vanha vuosijuhlapainotus. Tämän lisäksi kävimme läpi Synapsin pölyisiä arkistoja, erityisesti pöytäkirjoja, joten lehdessä on katsauksia myös menneeseen. Tähän teemaan liittyen toimituksemme kävi myös tekemässä haastattelun viidelle vanhalle synapsilaiselle, joiden vastaukset löydät seuraavalta sivulta alkaen. Vuosijuhlaja historiapainotteisuudesta huolimatta on Faabelissa toki myös uusien pilttien esittelyt sekä muuta Synapsin tämän hetkistä toimintaa kuvaavia juttuja.

Hyvää loppuvuotta ja antoisia lukunautintoja toivotellen

Faabelin vuoden 2012 päätoimittajat, Elisa ja Pihla kiittävät ja kuittaavat!

Toimitus haastattelee

Vanha synapsilainen

Anni Laitinen & Noora Moilanen Kävimme haastattelemassa ainejärjestömme vanhoja jäseniä ja jopa itse perustajaa. Esitimme heille kahdeksan enemmän tai vähemmän kiinnostavaa kysymystä. Onneksemme vastaukset olivat loistavia! Kuten huomata saattaa, eivät ne ajat ole niin paljoa muuttuneet sitten 60-luvun… Mukana on myös oivia elämän ohjeita ”vanhalta kansalta”. Kiitoksia paljon kaikille haastateltavillemme!

1. Nimi

2. Pääaine

3. Milloin olet opiskellut?

4. Mikä on paras muistosi opiskeluvuosistasi?

5. Miten näet Synapsi ry:n muuttuneen omista opiskeluajoistasi?

6. Kuvaile kolmella sanalla synapsilaista

7. Mitä tulee ensimmäisenä mieleen seuraavista sanoista

a. 50 v. Synapsi

b. Vappusumppu

c. Biologi

d. Maantieteilijä

e. Faabeli

f. Yo-kylä

g. Seili

h. Minkälaiset terveiset haluaisit lähettää nykyisille ja tuleville synapsilaisille?

1. Petter Portin

2. Perinnöllisyystiede (nyk. genetiikka)

3. 1960 – 65

4. Professorin erikoiskiitos perinnöllisyystieteen approbatur lopputentin vastauksista sekä vetämäni Synapsin matka Leningradiin pääsiäisenä 1965.

5. Muuttunut etujärjestöstä viihdeyhdistykseksi.

6. Iloinen, reipas, ahkera

7. a. Perustamani yhdistys, joka edelleen toimii vireästi

b. Synapsin ehkä paras hanke ikinä

c. Rento pukeutuminen

d. Vähemmän rento pukeutuminen

e. Hauska ja perinteikäs lehti

f. Opiskelijaslummi

g. Ei ollut vielä toiminnassa omana opiskeluaikanani, vaan kenttäkurssit pidettiin Korppoon Lohmissa

h. Vanhana yliopistodemokraattina olen pettynyt siihen, että kolmikantainen hallinto on romutettu. Vaatikaa sitä takaisin!

1. Joni Mäkinen

2. Maantiede

3. Aloitin opiskelun vuonna 1987, gradu vuonna -93 ja väitöskirja vuonna 2004

4. Löysät välitunnit ja kahvihetket, joita nykyopiskelijat eivät enää tunnu harrastavan. Kiireettömyys ja väljempi tahti.

5. En ole seurannut aktiivisesti Synapsia enää väikkärin aloituksen jälkeen, vaikka opiskeluaikoina olin aktiivisesti mukana Synapsin toiminnassa. Vappusumput olivat iso juttu, kun opiskelin. On kuitenkin tärkeää opiskelijoille, että on tuollainen yhdistys olemassa.

6. Vihreähaalarinen, iloinen, tarmokas

7. a. Still going strong

b. Tosi hyvä juttu

c. Kaveri

d. Moniosaaja

e. Hyvä lehti

f. Paljon opiskelijoita

g. Rakas paikka

h. Pitäkää hyvä meno yllä, nyt ja aina

1. Kaitsu Ruohomäki

2. Biologia

3. 80-luvulla

4. Vaimon bongaus

5. En osaa oikein sanoa, oon ollut tosi vähän tekemisissä synapsin kanssa, enkä edes Faabelia ole lukenut viimeiseen 15 vuoteen (suosittelimme lukemaan tällä kertaa).

6. Matemaattisluonnontieteelliseen suuntautuneita (pyrkivät olemaan enemmän eksakteja), mukavaa porukkaa oon huomannut olevan kenttäkursseilla.

7. a. Virkeä

b. Mukava perhetapahtuma

c. Ei kasvatustieteilijä

d. Opettajalinjalainen

e. Synapsin lehti

f. Torakka

g. Kenttäkurssi

h. Muistutus: On muutakin elämää kuin opiskelu. Synapsi on hyvä taho muistuttamaan tästä uusia opiskelijoita. Muutakin kannattaa ajatella kun tätä virallista!

1. Sanna Mäki

2. Maantiede

3. 1992-1997, väitöskirja valmis 2003

4. Seilin retki on yksi ensimmäisistä parhaista muistoista, kurssi oli mittaus- ja kartoituskurssi ensimmäisenä vuonna. Toinen on gradu reissut Perussa. Eli siis yhteisölliset asiat tärkeitä! Yksi vielä on Faabeliin tehty juttu pilteistä, yhä mielessä ne kuvat. (Kaivetaan esiin…)

5. Webbisivut ovat paremmat ainakin kuin ennen (ei ollut nettiä) ja se on organisoituneempi. Koulutuspoliittista kannanottoa on nykyään ehkä enemmän.

6. Vihreä, ulospäin suuntautunut, jollakin tavalla kunnollinen

7. a. Aika nuori

b. En ole koskaan ollut

c. Vihreä

d. Monialainen

e. Hauska

f. Vanha koti

g. Meri

h. Pitäkää molemmat alat terveinä ja Vahvasti yhteistyössä toistensa kanssa!

1. Esa Lehikoinen

2. Ekologinen eläintiede, nykytermein ekologia

3. 1967–1973 perustutkinto, -1974 FL, -86 FT

4. Jos tarkastelee kysymystä laajemmin, ehdottomasti puolison tapaaminen; opinnoissa pro gradun ja lisensiaattityön valmistuminen; opettajissa oli monta kannustavaa tulevaa työtoveria.

5. En ole vieraillut tilaisuuksissa viime aikoina, joten toivon vain että teillä on yhtä hauskaa juhlissa kuin meillä aikoinaan ja samoin yhtä hyvä yhteistyö laitosten kanssa kuin meillä ”radikaaliylioppilaiden vuosikymmenellä”.

6. Oli meidän aikanamme ryhmähenkinen, keskusteleva ja luontoharrastaja. Ehkä on vieläkin?

7. a. Hyvä, että on hengissä. Sitä tarvitaan pitämään silmällä biologian ja maantieteen opetuksen kehittymistä ja hiukka myös vaihtoehtona vapaa-aikana

b. Hyvää ulospäin näkyvää toimintaa

c. ”fygeläinen tai kasvibiologi”, me muut ”biologit” olemme ekologeja

d. tärkeä spatiaalisen tiedon hallinnan yhteistyökumppani

e. yo-kulttuurilehti, jonka nimen ehdotti yksi meistä, siis vuosikurssilta 1967.

f. rakennettiin opiskeluaikanani ja tarjosi hyvän asuinympäristön valmistumiseen saakka; mainio sijainti Yliopistonmäen ja hautausmaan välissä.

g. kenttäkurssit, mutta saari on sairaan kaukana yliopistosta, varsinkin talvella. Itse asiassa yliopistolla ei olisi tutkimuslaitosta Seilissä, jos 1920-luvun professorit eivät olisi katsoneet, että Kultaranta on liian kaukana kaupungista. Miksi jouduimme Seilin mielisairaalaan, kun olisimme voineet kurssit käydä presidenttitason ”palatsissa”! h. Pitäkää yhteyksiä myös opiskeluajan jälkeen. Vuoden 1967 vuosikurssi (biologit ja maantieteilijät yhdessä) tapasi 45-vuotisjuhlan merkeissä viikkoa ennen Synapsin juhlaa ja pienen hapuilun jälkeen tunsimme toisemme ”kuin silloin ennen”.

1. Timo Vuorisalo

2. Ekologinen systemaattinen eläintiede, mitä ei enää ole. Se oli nykyisen ekologian edeltäjä.

3. 1979-1984

4. Matka Jukka Salon johdolla Perun Amazoniassa. Kaikki luulivat, ettei me palata, ei siihen aikaan sellaisia matkoja tehty. Se oli se asenne silloin, että se on menoa sitten sitä myöten. Siitä matkasta on poikinut kaikenlaista, esimerkiksi elinikäisiä ystäviä. Toinen on Synapsin retki Gotlantiin kesällä -81. Laulettiin keskellä kaupunkia serenadeja ja poliisit tuli paikalle ajamaan meidät pois.

5. En ole hirveästi seurannut, mutta opiskelijat ovat paljon uratietoisempia kuin ennen. Ennen tultiin vain opiskelemaan ilman aikarajoja, huolta ei ollut työllistymisestä ja hauskaa täytyi olla. Synapsi on kuitenkin säilyttänyt perustehtävänsä, ollut opiskelijan edunvalvoja ja yhteys henkilökuntaan. Mutta yksi asia on hävinnyt täysin: bileet, joissa on opiskelijat että henkilökunta. Silloin kun mä tulin opiskelemaan niin siellä oli kaikki proffat rivissä kaljaa kittaamassa. Nykyään etäisyys on kasvanut ja se ei oo kauheen hyvä asia. Kerran eksyin bileisiin ja huomasin olevani väärässä paikkaa, olin joku assistentti silloin, ni puhe loppu ku seinään.

6. Kiinnostunut, laaja-alainen, nuori

7. a. Lähes keski-ikäinen

b. Onginta, olin monta vuotta siellä kojussa laittamassa sinne niitä lahjoja, varmaan neljänä vappuna.

c. Darwin

d. Opettajalinjalainen

e. Wau, ainakin vanhaa aikaa ne oli aika hurjia

f. Kaukana, kun kaupungista katsoo

g. Lepradisco, siellä huuli lensi!

h. Semmoinen terveinen, että nykyään on kauheen muotia tällainen kilpailuhenkisyys ja uratietoisuus, mutta täytyy muistaa, että ihminen on nuori vain kerran, ja opiskelee toivon mukaan vain kerran. Siksi kannattaa varata aikaa vapaa-ajalle, hauskanpidolle ja sille et oppii näkemään vähän maailmaa. Huokaus lopussa: (Kaikkeen sitä joutuu…)

SynapSin arkiStot

Päätoimittajat päättivät viettää hetken jos toisenkin Synapsin pölyttyneiden arkistojen parissa. Pöytäkirjojen sisällöstä löytyi herkkupaloja jaettavaksi Synapsin eri vuosikymmeniltä.

Arkistot 70-luku

Arkistot 80-luku

Toimiston muutto

Kesällä 2012

Synapsi muutti uuteen toimistoon (jälleen).

Toimiston muutto/ siitä haaveilu ei olekaan mikään uusi juttu synapsilaisille...

Vanha osoite: LT 2 kellarikerros

Uusi osoite: Quantum 2.krs

...eli muuttopuuhissa ollaan oltu useamman kerran. Seuraavaa kertaa odotellessa.

Vuosijuhlia ennen, nyt ja ennen niitä

Tylkkäriähän jaettiin taas 50-vuotisjuhlien varainkeruuta varten. Mieleen jäi erityisesti hyytävä pakkanen, vedenpaisumus ja painomusteiset kädet. Mutta synapsilaisen yhteishengen ja ahkeruuden ansiosta tämäkin vuoden mittainen pesti hoidettiin kunnialla.

Vuosijuhlat logomossa

juhlaillan eteneminen

Cocktail-tilaisuus, Hybridi ry tervehdysvuorossa

Hiljentyminen huikalle

Tervehdysvuorossa Symbioosi ry

Pääjuhlan aika

Puheenjohtajan tervehdys

Juhlapuhe, Esko

Tanssiesitys, Riikka Armanto

Konferenssi

Oodi snapsille

Iloitkaamme, riemuitkaamme

snapsit taas nostakaamme

Snapsit saamme, snapsit saamme onnen hetki kokekaamme

Lasin laita huulille laittakaamme kulaus lämpöä nauttikaamme

Kohta ollaan lärveissämme siis muisti menettäkäämme!

Suuret kiitokset kaikille juhlavieraille!

Skool kaikille vuosijuhlatoimikuntalaisille!

Emännät

Moona Rahikainen, Pihla Sillanpää & Ilona Välimaa

Juhlamarsalkka

Elisa Paakkonen

Laulunjohtaja

Maiju Tiiri

Riikka Armanto, Fatih Kayaanan, Noora Moilanen, Noora Parre, Senni Peltonen & Suvi Vanhakylä

SynapSin piltit 2012

Kysymykset: Nimi? Bilsa vai Mantsa? Ikä? Sivilisääty? Mistä kotoisin?

Synapsi ry täyttää tänä vuonna 50-vuotta.

Miltä haluaisit oman elämäsi näyttävän 50-vuotiaana?

Janin ryhmä / biologia

Ylärivi: Leevi M, Kati S, Lea T, Johanna H, Ida P. Alarivi: Siiri J, Liisa L, Ella S, Hilla M.

Leevi M. tuli Vaasasta Turkuun opiskelemaan biologiaa. 21-vuotias sinkkumies haaveilee viisikymppisenä perheestä, isosta talosta ja urasta huippututkijana. Vaatimattomasti.

Kati S. on 21-vuotias sinkkuneiti Lohjalta. Tämä neiti ei turhista murehdi eikä varsinkaan suunnittele elämäänsä kymmenien vuosien päähän. Eipä sitä tarvitsekaan, sillä nyt voi vaan nauttia bilsan opiskelusta.

Lea T. ei pitkälle kotipaikkakunnaltaan päässyt, sillä Turun vetovoima on valtaisa. Tämä 26-vuotias biologineitonen vaeltelee tällä hetkellä Turun katuja sinkkuna

ja haaveilee viisikymppisenä olevansa onnellinen ja vakavarainen.

Johanna H. uskaltautui stadista Turkusseen opiskeleen bilsaa täl pual jokkee. 20-vuotias sinkku haluaa elämän hymyilevän 50-vuotiaanakin.

Ida P. on onnellisesti kihloissa, joten pojat älkää yrittäkö! Taivassalosta kotoisin oleva 22-vuotias neitonen haluaa elämän olevan niin onnellista ja rakkaudentäyteistä viisikymppisenäkin, ja mahdollisesti elämään kuuluu myös ripaus biologiaa.

Siiri J. tuli landelta (Nousiainen) kaupunkiin

opiskelemaan bilsaa!! Tämän 19-vuotiaan sinkkupimun unelmissa on aviomies, maatila, koira, kissa, lukiossa bilsaopena, kesät menee omaa kasvimaata hoitaessa ja mustikkametsässä… huh jne listaa Siiri!

Missing data: Liisa L.

Missing data: Ella S.

Hilla M. saapui Espoosta bilsaa opiskelemaan Lounaisrannikolle. Tällä hetkellä sinkkuna liikkuva 21-vuotias neiti haluaa viisikymppisenä olla vain tyytyväinen elettyyn elämään, mutta silti tavoitella jotain uutta.

Sofian ryhmä / maantiede

Ylärivi: Heini K, Mikko K, Lari J, Leevi A.

Alarivi: Salla K, Liina R, Katja R, Mira M, Johanna S. Heini K. on 27-vuotias naimisissa oleva tuore mantsalainen. Tämä nokialainen nainen haluaisi elämänsä 50-vuotiaana näyttävän suunnilleen samalta kuin omien vanhempieni elämä siinä iässä, eli tavalliselta ja tasapainoiselta, muttei kuitenkaan tylsältä.

Mikko K. on kotoisin Turusta, mutta tässä välissä on viihtynyt pitkään tehtaiden varjossa Harjavallassa. Innokas 20-vuotias sinkkumies haluaisi pyhittää koko elämänsä maantieteelle ja viisikymppisenä elämä näyttää ”Maantieteelliseltä!”.

Lari J. kurvasi maantiedettä opiskelemaan Kokkolasta. 23-vuotiaan sinkkumiehen näkemys tulevaisuudesta viisikymppisenä on iso töhry, tai sitten ei kuitenkaan.

Leevi A. on karauttanut Turkusseen Ypäjän pitäjiltä. 21-vuotias nuorimies kirmaa naimattomana. Tuore maantieteen opiskelija toivoo, että viimeistään viisikymppisenä olisi jo valmistunut täältä.

Salla K. on 19-vuotias ja epävarma siviilisäädystään. Selvää tälle pöytyäläiselle tyttöselle on, että Turun ja Pöytyän lisäksi olisi nähtävä

paljon muutakin maailmaa ennen viittäkymmentä, mutta tämänkin jälkeen tulisi olla jäljellä elämän janoa.

Liina R. ei uskalla ajatella tulevaisuuttaan, ainakaan viisikymppiseksi asti. Mustasaarelta kotoisin oleva 22-vuotias neiti haluaa täyttää elämänsä maantieteellä ja seurustelulla.

Missing data: Katja R. Mira M. loikkasi Espoosta Turkuun maantiedettä opiskelemaan. Tämä juuri täysi-ikäistynyt sinkkuneiti haaveilee elämänsä 50-vuotiaana

olevan aurinkoista, joten mahtaakohan neiti matkustaa Suomea aurinkoisemmille leveysasteille?

Johanna S. on Joensuun beibe, joka lähti opiskelemaan Turkuun asti MANTSAA! Tällä 20-vuotiaalla sinkulla on tavoitteet korkealla, sillä

hän toteaa tulevaisuudesta: ”Onnelliselta, koska mie oon just voittanu Nobelin palkinnon”.

maiJun ryhmä / biologia

Ylärivi: Janne T, Julia R, Veera V, Laura V, Jan L.

Alarivi: Krista Y, Hanna K, Anni P, Otto S, Linda U, (puuttuu Hanna H.)

Janne T. on 23-vuotias ukkomies Paimiosta. Tuore bilsan opiskelija haluaa 50-vuotiaana elämänsä näyttävän yhtä valoisalta kuin nykyisin.

Julia R. saapui Turkuun opiskelemaan biologiaa Järvenpäästä. 19-vuotiaan sinkkuneidin odotukset viisikymppisen elämästä näyttävät ”SUPER HIENOLTA! :O”.

Veera V. on naimaton lietolaisneiti. Tämän 21-vuotiaan bilsalaisen mielestä elämän viisikymmisenä ” Ei sen tarvi

näyttää miltään kunhan olis yksityinen kirjasto Siperiassa”.

Laura V. tuli Vampulasta (1700 asukkaan tuppukylä) Turkuun opiskelemaan bilsaaaaaaaaaaa! Tämä 23-vuotias toistaiseksi sinkkuna viihtyvä neiti toivoisi tulevaisuuden olevan hulvatonta ja huoletonta.

Jan L. on juuri täysiikäisyyden saavuttanut nuorimies Porist. Tämän sinkkuna hengailevan tuoreen bilsalaisen haaveet itsestään ja elämästään 50-vuotiaana ovat: ” Olen onnistunut kaikessa mihin

olen ikinäkään ryhtynyt, joten unelmani on toteutunut ja asun delfiiniparven kanssa Tyynellämerellä.

Krista Y. tuli Kuopiosta asti opettelemaan Lounaisrannikolle Turun murretta sekä opiskelemaan siinä lomassa myös biologiaa. 19-vuotias neitokainen seurustelee ja tulevaisuudessakin olevansa iloinen ja onnellinen.

Hanna K. kertoo opiskelleensa bilsaa jo muutaman vuoden samalla ikää on kertynyt vähän yli 20 vuotta. Naimattomana

porilaisena hän ei halua tulevaisuudessa katua mitään tekemättä jätettyä.

Anni P. on tiedonjanoinen, toiveikas idealisti, ja ihmettelee asioita lapsen tavoin, ja toivoo näin olevan myös tulevaisuudessa. Turkuun tämä 21-vuotias naimaton neiti saapui Siuntiosta.

Otto S. otti riskin ja vaihtoi stadin kadut Aurajokirannan maisemiin ja bilsan saloihin. 19-vuotias sinkkumies kuvaa tulevaisuuttaan seuraavasti: ”Film noir eläköityneestä parraskasvattajasta, joka asuu Amazonin varrella puumajassa, tutkien kitaransoiton vaikutusta pirajoiden soidintanssiin. Myös kunniamaininta

aboriginaali.”

Linda U. vahvistaa helsinkiläisrivejä tuoreiden biologien parissa. Sinkkuna viihtyvä 18-vuotias neitokainen haaveilee perheestä ja työpaikasta, josta pitää, sekä toivoo 50-vuotiaana olevan paljon hyviä kokemuksia takana.

annin Ja KirSin ryhmä / maantiede

Ylärivi: Anniina K, Iiris Y, Ville K, Jani K, Samuel S.

Alarivi: Sunna K, Emma A, Lotte S, Siiri P, Anna V.

Anniina K. saapui Äetsästä Turkuun opiskelemaan maantiedettä. Tämän 20-vuotiaan sinkkunaisen tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu pelastaa maailma vaaleanpunaisten hepohirvien hyökkäykseltä.

Iiris Y. ei halunnut vaihtaa Aurajokimaisemia mihinkään, joten turkulaisille hyvin tyypilliseen tyyliin

valitsi opiskelupaikan kotipaikkakunnaltaan. Tuore 19-vuotias mantsalainen kulkee vieläkin sinkkuna Turun katukuvassa ja toivoo mukavan tasaisen, mutta ainutlaatuisen kulkunsa jatkuvan vielä 50-vuotiaanakin.

Ville K. tavoittelee sosiaalipummin statusta, mutta aikoo nyt näin

kaksikymppisenä ensin katsoa hieman maantieteen opiskelijapiirejä. Tämä heinolalainen nuorimies seurustelee, joten näpit irti!

Jani K. tallusteli Turkuun opiskelemaan mantsaa Suonenjoelta. Seurustelu ei tämän 20-vuotiaan menoa haittaa, sillä tulevaisuudessakin hän näkee edessään boolimukin ja

ympärillään ketkäs muut kuin mantsalaiset.

Samuel S. tavoittelee suuria, sillä tämä 20-vuotias sinkkumies aikoo viisikymppisenä olla jossain eksoottisessa maassa suurena ympäristöihmisenä pelastamassa maailmaa. Toistaiseksi meriittejä on lahtelaisuus, unohtamatta kuitenkaan mantsalaisuutta.

Missing data: Sunna K.

Emma A. on 24-vuotias naimisissa oleva euralainen. Tämän maantieteilijän opiskelut saattavat hieman venähtää, sillä hän itse määrittelee olevansa 50-vuotiaana ainakin LÄHES valmistunut.

Lotte S. pomppi Perniön perukoilta Turun toreille tanssimaan ja siinä sivussa opiskelemaan mantsaa. Tämä 23-vuotias seurusteleva neiti toivoo elämänsä näyttävän

viisikymppisenäkin yhtä ruusuiselta kuin nytkin.

Siiri P. taittoi pitkän taipaleen Oulusta aina Turkuun asti opiskellakseen maantiedettä. Sinkkuna vaelteleva 19-vuotias eräihminen toivoo tulevaisuudelta kunnon seikkailua.

Missing data: Anna V.

Villen ryhmä / biologia

Ylärivi: Alisa O, Juuli R, Tiina L, Mira H, Ina-Sabrina T, Anni K.

Alarivi: Anni V, Aino M, Saara S, Sanni T, Martina M.

Missing data: Alisa O.

Missing data: Juuli R.

Tiina L. lähti kivenheiton päähän kotipaikkakunnaltaan Salosta opiskelemaan biologiaa Turkuun. Toistaiseksi sinkkuna viihtyvä

20-vuotias neitokainen pitää tulevaisuuden suunnitelmansa realistisina eli tarkoituksena olisi löytää kiinnostava työ, omistusasunto hyvällä paikalla ja, että olisi ehtinyt nähdä jo paljon maailmaa ja olisi terve.

Missing data: Mira H.

Missing data: Ina-Sabrina T.

Anni K. on selvästi asettanut riman korkealle tulevaisuuden biologiuransa suhteen. Tarkoituksena tällä 25-vuotiaalla Keravalta

tulevalla sinkkunaisella on tulla törkeän rikkaaksi tutkijaksi, joka on onnistunut toteuttamaan kaikki unelmansa !

Missing data: Anni V.

Missing data: Aino M.

Missing data: Saara S.

Sanni T. saapui Porist Turkuun opiskelemaan bilsaa. Tämä 19-vuotias sinkkuneiti haaveilee tulevaisuudeltaan seuraavaa: ”50-vuotiaana minulla on hyvä työpaikka. Olen matkustellut eri maissa ja ehkä jopa muuttanut

ulkomaille. Minulla on pieni perhe ja koira tai kissa.”

Martina M. on 19-vuotias sinkkuna viihtyvä espoolainen. Tuore bilsalainen haluaa ehdottomasti omistaa tulevaisuudessa koiran, mutta toivoo myös työpaikkaa ja ehkä perhettä.

annin ryhmä / maantiede

Ylärivi: Olli, Aleksi, Pekka V, Markus K.

Alarivi: Kristiina V, Essi A, Sara D, Riikka J, Arla H.

Missing data: Olli

Missing data: Aleksi

Pekka V. on 21-vuotias sinkku Sipoosta. Tuore mantsalainen toivoo elämänsä 50-vuotiaana olevan värikästä, onnellista, hauskaa ja aurinkoista.

Markus K. tähtää maantieteilijän urallaan tutkijaksi johonkin eksoottiseen maahan. Tämä 21-vuotias sinkkumies haluaa myös matkustella paljon tulevaisuudessa, muttakin kuin Kouvola-Turku väliä.

Kristina V. halusi jäädä sahaamaan täl pual/ tois pual jokkee –akselille eikä sen takia voinut jättää rakasta kotipaikkakuntaansa Turkua. Sinkkuna viihtyvä 23-vuotias maantieteilijän alku näkee itsensä 50-vuotiaana onnellisena.

Essi A. toivoo olevansa onnellinen, mihin tahansa tulevaisuudessa päätyykin. Ensimmäisen haasteen tämä 19-vuotias sinkkutyttö otti vastaan lähdettyään stadista Turkuun opiskelemaan maantiedettä.

Sara D. on Salost ja nyt Turust oleva mantsalainen. Sinkkuna liikuskeleva 19-vuotias neiti toivoo

viisikymppisenä elämänsä näyttävän: ”Hyvältä, sellaselta että kaikki tai ei välttämättä kaikki (vielä) unelmat toteutunu. jeejee”

Riikka J. ei halunnut paljastaa tarkkaa ikäänsä, mutta sen tiedämme, että tämä neitokainen seurustelee ja on kotoisin Nurmijärveltä. 50-vuotiaana hän näkee itsellään hyvän

työn ja perheen sekä toivoo elämässään matkustelleen paljon ja nähneen maailmaa.

Arla H. on maratoonari (ainakin toivottavasti tulevaisuudessa) Hyvinkäältä. Tuore 20-vuotias mantsalainen seurustelee ja tulevaisuuden haavekuviin kuuluu ammatti, perhe ja hieno auto.

nooran ryhmä / biologia

Ylärivi: Joni T, Katariina V, Maiju M, Viivi O, Maija L.

Alarivi: Vesa K, Anni S, Tuomas T, Minttu N, Merja H.

Missing data: Joni T.

Katariina V. ei halunnut hylätä rakasta kotiseutuaan, vaan tämä 18-vuotias lietolainen suuntasi naapurikaupunkiin opiskelemaan biologiaa. Tämä sinkkuneiti haaveilee hyvästä työstä ja perheestä.

Maiju M. suuntasi

itärajalta Lounaisrannikolle ihmettelemään biologian mysteereitä. Lappeenrantalainen 19-vuotias sinkku haluaa tulevaisuudessa kokea paljon huikeita asioita ja olla viisikymppisenä äärettömän onnellinen.

Viivi O. on omien sanojensa mukaan suurin piirtein sinkku.

Tämä 19-vuotias vihtiläinen biologin alku kuvailee tulevaisuuttaan seuraavasti: ” Haluaisin elämäni näyttävän onnelliselta. tai siis olevan todella onnellista, ei vain näyttävän :D Paljon rakkaita ihmisiä ympärillä ja hauskuutta yllin kyllin”.

Missing data: Maiju L.

Vesa K. ei juurikaan halua paljastaa mitään itsestään. Sen tiedämme, että hän saapui Hämeenlinnasta sinkkuna Turkuun opiskelemaan biologiaa. Tulevaisuus on kuva-arvoitus: ”Gröger rest in peas”.

Anni S. on 20-vuotias seurusteleva porilaisneiti.

Tämä tuore biologi suunnittelee tulevaisuuttaan seuraavasti: ” Haluaisin asua viinitilalla Italiassa kolmen koiran ja vaikka miehen kanssa”.

Missing data: Tuomas T.

Minttu N. haluaa miehen, lapset, koiran ja ISON

omakotitalon. Ja tietysti hyvän ja kiinnostavan urakokemuksen biologian alalta ja SUUREN eläkkeen! ”Puolivälissä” ollaan jo, sillä tämä 18-vuotias salolaisneito seurustelee jo ja aloitti juuri biologin opinnot.

Missing data: Merja H. Tervetuloa

Opiskelijat 5 €/ näytös (sisältää 2 elokuvaa yhteiskestoltaan n. 50 minuuttia)

Monipuolisia elokuvia maksimissaan 40 hengelle kerrallaan.

Varaa paikkasi internetistä!

SYNAPSIN EKSKURSIO TUKHOLMAAN!

Helmi Seppälä

Perjantaina 20. huhtikuuta Synapsin seikkailijat astuivat laivaan ja matkasivat lahden toiselle puolelle ekskursioimaan Tukholmaan. Aamukuudelta ilmassa väreili väsymyksen ja nälänsekaista odotusta ja pian jo hurautimme tunnelbanalla keskustaan! Ensimmäiseksi lohdutimme kurnivia vatsoja kahvilan antimilla ja sitten jatkoimme matkaamme Gamla Staniin. Lauantaina todistetusti paikat eivät ole auki kovinkaan aikaisin, joten kadut vain kaikuivat kun kävelimme mukulakivikaduilla. Tukholma nuokkui aamukoleudessa, ja Victoria ja Daniel tuijottivat meitä turistikauppojen näyteikkunoissa. Pian kuitenkin alkoi taas ontto tunne hiipiä vatsanpohjaan ja suuntasimme brunssille. Minnekäs muualle kuin Burger Kingiin. Sillä aikaa kun nautimme kulinaristisesta makuelämyksestä, alkoi Tukholma herätä lauantaiaamun horroksesta ja saatoimme kierrellä kaupoissakin.

Huhtikuussa ilmassa oli vielä talvea, mutta sinnikkäästi kukkivat kirsikankukat Kungsträgårdenissa valoivat toivoa keväästä. Vaaleanpunaista kukkaloistoa harmauden keskellä menimme varta vasten ihastelemaan! Hupia tarjosivat myös kaupungin leijonapatsaat ja rullaportaat, joiden kaiteella voi myös mennä vatsallaan. Jossain kohtaa myös auringon säteet lämmittivät poskiamme ja meditatiivisesti tuijotimme kohti taivasta. Aivan kuin huomaamatta ekskursion kantavaksi teemaksi otti roolin vatsamme ja sen pohjattomuus. Ja kuinka ollakaan pian olimme taas matkalla kohti lounaspaikkaa. Seikkailuretkikunnan valikoidessa omia tutkimuskohteitaan päädyin itse viettämään viimeiset tunnit Södermalmin kaupunginosassa.

Sieltä löysin itseni loppujen lopuksi juomassa kahvia värikkäässä kahvilassa ja itkemässä musiikkikaupan edessä kaikkia niitä hyviä levyjä, joita en voinut ottaa mukaani. Lisäksi totesimme kaupunginosan olevan kuin tehty viiksekkäille hipstereille ja katutaidetta rakastaville olennoille. Mutta kuten aina, pian jo kipitimme metroon ja kohti odottavaa laivaa. Pikkuekskursio oli takana ja olo oli ruotsalaisen onnellinen. Kiitos ja kumarrus seikkailijaretkikunnalle, det vad så fint!

“Minä uusi synapsilainen/ vannon kautta liuskeisen kiven ja lahoavan kannon/ olevani ainejärjestöni uskollinen ja aktiivinen jäsen./

Kannan ylväästi vihreää haalariani/ enkä julkisesti esiinny teekkareiden/ tahi humanistien/ tahi oikeustieteen opiskelijoiden seurassa./

Lupaan suhtautua epäilevin mielin/ kemistien ja geologien aivoituksiin/ ja toteuttaa omaa harkintakykyäni/ myös deltalaisten seurassa./

Tahdon tarjota auttavan käteni, lohduttavan olkapääni ja vähäiset varani opiskelijatoverilleni/ horjuessamme pitkin

Aurajoen rantaa,/ kiivetessämme loputtomia Tiedon portaita/ ja taistellessamme paikastamme baaritiskillä./

Täten liityn synapsilaisten uljaaseen joukkoon/ oppiakseni uutta/ ja unohtaakseni vanhan.

Ja jos sanani syön, niin KELAn täti minut periköön”

Synapsilaiset foliovetimissä

Katja Raitanen

Keskiviikkona 21. marraskuuta Turussa tavattiin jediritareita, avaruusolentoja ja

MIB:in agentteja synapsilaisten kokoonnuttua Uusikselle viettämään scifi-teeman mukaista puurojuhlaa. Pilttien järjestämässä perinteisessä puurojuhlassa jokainen saattoi kokea olevansa keskellä tieteiselokuvaa: pöytäliinat ja kuusenkoristeet oli valmistettu alumiinista, vessa oli verhottu mustaksi aukoksi ja katto tuikki tähtitaivaan lailla. Taustalla soivat tunnettujen scifi-elokuvien tunnusmusiikit ja muut avaruushenkiset kappaleet.

"pöytäliinat ja kuusenkoristeet oli valmistettu alumiinista, vessa oli verhottu mustaksi aukoksi ja katto tuikki tähtitaivaan lailla"

Siiamilaiset humanoidikaksoset pukin sylissä

Useimmat synapsilaiset olivat käyttäneet mielikuvitusta asuvalinnoissaan ja alumiinifoliota oli ymmärretty hyödyntää luovasti. Paikalla nähtiin muun muassa terminaattori, siamilaiset humanoidikaksoset ja pikkuinen Elliot ystävänsä E.T.:n kanssa. Tyttöjen upeat foliohameet keräsivät kehuja ja avaruuskypärä nousi illan muotihitiksi. Ne pahaiset, jotka eivät olleet muistaneet pukeutua teeman mukaisesti, saivat ainutlaatuisen tilaisuuden suunnitella kuudessakymmenessä sekunnissa omannäköisensä scifi-puvut alumiinifoliosta ja jätesäkeistä. Lopputulokset olivat henkeäsalpaavan upeita.

Puurojuhlan ohjelmassa oli sketsejä, kilpailuja ja palkintojenjakoa sekä tietysti yhteislaulua ja puuronsyöntiä. Scifitietovisa testasi tietämystä tieteiselokuvista ja snören syöntikilpailu otaksuttavasti kykyä toimia avaruudessa. Sketsit olivat viihdyttäviä ja sisälsivät runsaasti viittauksia eri scifi-teoksiin. Esimerkiksi ”Luken surma” perehdytti yleisön Tähtien sodan suurenmoiseen maailmaan, mutta sisälsi hahmoja myös Terminaattorista ja Avatarista.

Onko viimeisiä toiveita?

"herkuteltiin sinisellä scifi-puurolla, josta löytyi mantelin sijasta alienperuna"

Scifi-teema oli huomioitu puuroa myöten ja näin ollen puurojuhlassa herkuteltiin sinisellä scifi-puurolla, josta löytyi mantelin sijasta alienperuna. Kurkkuja kostutti — perinteiseen tapaan — terästetty glögi, ja illan kruunasi muhkean joululahjasäkin kanssa paikalle saapunut humanoidipukki, jonka polvelle istumaan pääsyä jaksettiin odottaa maltillisesti pitkästä jonosta huolimatta. Puurojuhlan viralliset jatkot olivat Night Club Marilynissa järjestetyt scifijoulubileet.

Vaikka Uusis koettiin epäkäytännöllisenä tilana, palaute puurojuhlasta oli muilta osin positiivista. Etenkin puuro ja tilan näyttävä koristelu saivat kehuja. Muutamat olivat erityisesti kiinnittäneet huomiota pilttien toimivaan yhteistyöhön ja pitivät tätä seikkaa puurojuhlan parhaana puolena. Pukin mielestä kuitenkin antamisen ilo oli kaikista mukavinta, Sofia taas piti puurojuhlan parhaana antina Annia, joka oli osa häntä, ja Janne aikoo jättää seuraavan vuoden puurojuhlan väliin, mutta vain koska kokee olevansa silloin jo liian vanha osallistumaan juhlaan. Näin ollen scifi-teemainen puurojuhla oli varsin riemukas ja onnistunut tapahtuma, joka jätti varmasti pysyvän muistijäljen Synapsin pilttien, mutta toivottavasti myös vanhempien opiskelijoiden mieliin.

Kurjenrahkan retki 29.-30.9.

Fatih Kayaanan

Oli syyskuinen lauantaiaamu kun reilun tusinan verran riuskoja ja ulkoilmahenkisiä synapsilaisia hypähti retkinyssyköineen bussiin ja suunnistaa huristivat läheiselle Kurjenrahkan kansallispuiston retkeilyreitistölle. Eivätpä vielä aamutuimaan osanneet Kuhankuonon retkeilyreitistön varrella asustava fauna varautua siihen iloiseen ja rempseään luontoväkeen, joka jo iltapäivästä toisi eloa jotoksen varrelle.

Monta reipasta synapsilaista marssi näin...

Bussin jarrut kirskahtivat Tortinmäen päätepysäkin kohdalla ja metallimasiina vapautti innokkaat eräilijät reppuineen keskelle viehättävintä Varsinaissuomalaista muotomaastoa. Alkureitti kuljetti kulkijat Vajosuota kohti, jossa kulkijoita odotti kauniit supisuomalaiset suomaisemat ja niljakkaat pitkospuut. Viimeistään lounaan keittely Vajosuon lintutornin kupeessa irrotti arjen hektisyyden jokaisen mielestä.

Kurjenrahkan suo, mies ja rinkka

Vaikka kuljettavaa yöpaikkaan olikin runsaat viisitoista kilometriä eivät eräilijät kuitenkaan kiirehtineet, vaan havannoivat ja nauttivat ympäristöstään silminnähden kiinnostuneina. Toiset jopa niin paljon, että muodostivat pysyvän jälkikärjen vaellusletkaan.

Tutkailematta eivät jääneet mädäntyneet lahokannot, tuulen kallistamat kelot, sammalten hautaamat kivipaadet kuin puiden kyljistä törröttävät käävätkään. Luontoäiti tarjosi kulkijoille antimiaan erityisesti suppilovahveroiden muodossa.

Lauantaipäivän talsittuaan seurue saapui Lakjärven laavulle iltahämärän jo laskeutuessa ja suoritti onnistuneen laavunvaltauksen kolmelta nuotiolla tulistelevalta herralta. Tosiasiassahan sopu sijaa antaa ja kultakurkkuinen synapsilaiskuoro päätyikin antamaan näytteen sitsilaulutaidoistaan. Nimettömien lähteiden mukaan tuona iltana useat oravat moksahtelivat puista maahan joutuessaan tukkimaan molemmilla käpälillään tupsukorvansa. Hämärän illan taittuessa vielä hämärämmäksi yöksi retkueemme vetäytyi kukin taholleen nauttimaan makuupussien suomasta yösijasta.

Kurjenrahkan maisemat ja ne niljakkaat pitkospuut

Sunnuntai koitti myös Lakjärvelle ja akateeminen korporaatio irtautui jälkiä jättämättä yösijaltaan suunnistaen kohti Kurjenpesän luontotupaa ja Kurjenrahkan suota. Jos mahdollista olivat maisemat vielä eilistäkin kauniimpia ja aivan liian nopeasti retkiväki huomasi suuntaavansa kohti bussipysäkkiä ja kaupungin asfalttiviidakoita.

Onneksi Kurjenrahka kärsivällisesti odottaa synapsilaisten seuraavaa vierailua.

Mielenkiintoinen luento

Toimitus käy vierailemassa mielenkiintoisen kuuloisilla luennoilla ja jakaa kokemuksensa Faabelin lukijoiden kanssa.

Itkuja, manauksia ja sexappelia

Anna Ventola

Pitkän ja opiskeluntäyteisen päivän päätteeksi suuntaisi mieluiten kotiin, mutta minä olin keskiviikkona 14.11. päättänyt tutustua humanistien maailmaan puolestanne. Niinpä suuntana oli Folkloren lajit ja folkloristiikan tutkimushistoria –luento Minervassa, Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksessa.

Saapuessani Minervaan, ei minulla ollut aavistustakaan, mistä löytäisin oikean luentosalin ja muiden opiskelijoiden katseista päätellen se paistoi suoraan kasvoiltani. Ujous vei jännittävässä tilanteessa voiton ja harpoin itsevarman oloisena opastaulun viittomaan suuntaan kysymättä neuvoa. Luulisi, että matkalla folkloristiikan luennolle löytäisi oikean luentosalin siitä suunnasta, jonne folkloristiikan nuoli osoittaa. Ei pidä paikkaansa. Päädyin pitkälle käytävälle, jonka varrella ohitin joukon opettajia, jotka hekin silmäilivät minua epäluuloisena. Koska en voinut enää perääntyä, jatkoin kävelemistä ja aloin vahvasti epäillä olevani henkilökunnan siivessä. Kahvihuone osoitti epäilykseni oikeaksi. Onneksi huomasin seinän täynnä tenttituloksia, joita esitin tutkivani kiinnostuneena. (Hyvä pelastus?) Palattuani vihdoin takaisin aulaan, jossa eksymiseni oli jo kaikille selvää, löysin oikean luentosalin, tietysti, heti pääoven vierestä.

Auditorion ovella kurkistin varovasti sisään ajatellen, että mikäli muut opiskelijat näyttivät maantieteilijäpilttejä syöviltä hirviöiltä, voisin vielä ehtiä seuraavaan bussiin. Reitti kuitenkin vaikutti selvältä ja kapusin portaat ylös takariviin.

"Kahvihuone osoittioikeaksi."epäilykseni

Ensimmäiseksi kiinnitin huomiota siihen, miten pehmeistä penkeistä folkloristiikan opiskelijat saivat nauttia. Kyllähän tällaisissa nojatuoleissa kelpasi loikoilla vielä iltaluennoilla! Kateellisena pohdin Luonnontieteiden talon muistuttavan peruskoulun bilsanluokkaa 90-luvulla. Tästä luentosalista oli ankeus kuitenkin kaukana. Kaikki oli tyylikästä ja huoliteltua, jopa professorin villapaita sointui salin värimaailmaan (murrettuja syksyn sävyjä). Tein nopean arvion folkloristiikan opiskelijoista. Huomiota herättävän suuri osa oli ruskea- tai punatukkaisia tyttöjä ja oma porkkanatukkani soveltui joukkoon täydellisesti. Poikien ja blondien kato tosin ihmetytti.

Sympaattisen parrakas professori aloitti kertomaan inkeroisten hääperinteestä. Voi pojat, että oli morsiamilla tuolloin rankkaa! Häärituaali kihlajaisista vihkimiseen kesti useamman viikon ja tuona aikana morsiamen kotona laulettiin päivittäin itkuvirsiä neidon raskaan kohtalon vuoksi. Samaan aikaan sulhasen kotona hoilattiin hauskoja lauluja onnistuneen kaupanteon kunniaksi.

Kaiken lisäksi morsian joutui hääjuhlassa antamaan lahjan sulhasen jokaiselle sukulaiselle, eikä saanut tämän jälkeen tavata perhettään kuuteen viikkoon. Ei ihme, että itketti. Toisaalta huomasin ajattelevani nykyaikaisia hääperinteitä morsiamenryöstöstä kakunleikkaukseen. Olen aikaisemmin kammoksunut näitä ärsyttäviä kliseitä, mutta nyt huomasin ajattelevani niitä ennemminkin oman aikamme rituaaleina. Nähtävästi inkeroisten hääperinteet saavat kyynisimmänkin luonnontieteilijän herkistymään.

"Ei ihme, että itketti."

Luennolla kuuntelimme myös hääitkuja levyltä ja siirryimme sitten käsittelemään loitsuja. Koska kukaan ei kaivanut laukustaan sauvaa, oletin tämän luennon olevan hieman teoriapohjaisempi kuin Tylypahkassa. Opin, että loitsuja on neljänlaisia: rukous-, kertomus-, synty- ja manausloitsuja. Rukousloitsulla voidaan esimerkiksi toivoa onnea omalle karjalle ja syntyloitsulla kuvata tulen synty parantaessa palohaavaa. Manausloitsulla pakotetaan tauti tai muu paha erityiseen manauspaikkaan. Manaukset ovat jääneet meille arkipäivään elämään kirosanojen muodossa. Kirosanoja ei kyllä tällä kertaa tarvinnut viljellä, sillä mielenkiintoinen luento soljui eteenpäin yllättävän nopeasti.

Aivan loppuluennosta pääsimme siihen kaikkein mielenkiintoisimpaan aiheeseen: lemmenloitsuihin. Tyttöjen loitsuilla havittelema lempihän ei tarkoittanut tuohon aikaan rakkautta, vaan eräänlaista ominaisuutta, joka teki naisesta viehättävämmän miehen silmissä. ”Sexappeal”, tiivisti professori asian lyhyesti. Lemmenloitsut olivat vahvempia, mikäli loitsun luki karhunkynsi taskussaan. Myös saunominen ja peseytyminen edesauttoivat loitsun onnistumista. (Tälle voi tietysti olla ihan luonnollinenkin selitys.) Eli kaikki te naiset vielä pikkujouluheilaa vailla, tässä ratkaisu:

Keitän mie miehen mielet

Pienosessa kattilassa

Kulukan mäntävässä

Paan mie miehet mielimähän

Mielet keikelehtämähän

Syämet sykkelehtämähän

Varpahat vapajamahan

Jott ei yölläkään makoa

Ei päten päivälläkänä

Suostu, minun suoloni

Rakastu minun rakehin

Lepy miun leipini

Syö suustasi parahiksi

Makihiksi mielestäsi

Tosin, mikäli morsianten itkuvirsiä on uskominen, on ehkä parempi pysyä sinkkuna.

Oi oi, oisipa lehtipuhallin ollut meillä…

Maiju Tiiri

Olipa synkkä ja tihkusateinen perjantai-iltapäivä, kun koitti taas aika innokkaiden synapsilaisten matkata kohti Seilin saarta ja Saaristomeren tutkimuslaitoksen pihamaan loputtomilta tuntuvia lehtimassoja. Tänä vuonna perinteikäs tapahtuma oli tutkimuslaitoksella pidettävän kenttäkurssin vuoksi jouduttu siirtämään tavallista myöhemmäksi, marraskuun ensimmäiselle viikonlopulle. Vähältä piti, ettei tapahtuma siirtynyt entisestäänkin, sillä heti alkajaisiksi yliopistonmäellä synapsilaisia täyteen pakattu bussi ei ollut päästä lähtemään lainkaan liikkeelle! Teknisistä ongelmista selvittiin kuitenkin säikähdyksellä, kun bussi vaihdettiin ja odottelun aikana eläinmuseon pihalla luikautettiin ilmoille muutama tunnelmaa nostattava laulu Synapsin laulukirjasta.

Pieni alkuviivästys ei onneksemme myöhästyttänyt matkaa siinä määrin, että olisimme myöhästyneet Nauvosta Seiliin liikennöivältä lautalta, joten saapuminen Seilin saarelle sujui perinteisin menoin. Myöhemmin samana iltana Seiliin rantauduttiin myös tavallisesta poikkeavalla kulkuvälineellä: huononlaista veneilysäätä uhmaten saapui pieni, mutta sisukas juhlijoiden joukko laituriin omalla veneellään! Illalla lämmitettiin rantasauna, ja uskaliaimmat taisivat pulahtaa syksyisen virkistävään veteenkin. Pukuhuoneen takkatulella käristyivät makkarat, ja väittelyä perinteisen sekä aidon tamperelaisen mustan makkaran paremmuudesta kuultiin. Lepradisko avattiin juhlakansalle, ja tänä vuonna kukaan ei tainnut hukata kaiuttimia kesken bileiden…

Lauantaiaamu valkeni odotusten vastaisesti (onneksi) kauniin aurinkoisena, ja pirteät sekä pirteähköt synapsilaiset tarttuivat tunnollisesti haravan varteen. Vain noin viikkoa aiemmin maahan oli satanut Turun seudulla ensilumi, mutta onneksi se oli jo ehtinyt sulaa pois ennen synapsilaisten haravointiurakan koittamista. Väliaikainen lumipeite oli kuitenkin ehtinyt ikävästi muuttaa maan mutaiseksi ja maahan pudonneet lehdet kosteiksi, jolloin suuremmat kasat muodostuivat raskaiksi kantaa. Synapsilaiset ihmettelivät lisäksi mystisiä kukkaistutuksia, joiden päälle ei lehtiä saanut missään tapauksessa haravoida… Pienistä harmia aiheuttavista tekijöistä huolimatta urakka saatettiin kunnialla päätökseen ja haravoijien toimintakunnosta pidettiin huolta muun muassa otettujen askelten laskemiseen perustuvalla tehokkaalla nesteytysfrekvenssillä.

Vaikka etukäteen synapsilaisia olikin varoitettu kirkon lähistöllä käyskentelevistä hevosista, ei niistä viikonlopun aikana saatu satunnaisten nurmeen painautuneiden kavionjälkien lisäksi muita havaintoja. Niiden sijaan lauantai-iltana havaintoja tehtiin saunan jälkeen mitä loistokkaimmista ja hartaudella valmistelluista lepradiskoasuista: tanssilattialla nähtiin niin supersankareita, elokuvahahmoja, piirretty- ja animaatiohahmoja kuin erinäköisiä eläimiä ja muuta eliöstöä.

Pukukilpailu muodostui siis arvatenkin äärimmäisen tiukaksi, mutta voiton vei lopulta loistokas tohtori Sykerö. Toisen sijan ansaitsi mykistävä seepra ja kolmanneksi kiilasi Pokemonista tuttu tehoduo Rakettiryhmä.

Perinteiseen tapaan juhlinta jatkui pitkälle yöhön, ja pisimmän kaavan mukaan juhlivat kävivät lämmittämään saunan vielä uudelleen lauantaisunnuntaiyön pikkutunneilla. Tässä vaiheessa jo aiemmin illalla saunasta loppunut lämmin vesikään ei enää menoa hidastanut: olivathan sentään vedenlämmityspata suihkuhuoneen puolella sekä rohkaisevan ponnekas laulutaito saunan puolella vielä tallella.

Sunnuntaiaamu koitti monelle vasta iltapäivän puolella, mutta kollektiivisen appelsiinimehun juonnin ja muiden aamupalatraditioiden jälkeen oli aika siivota riemukkaan illan jäljet. Leipomolla ihmeteltiin muun muassa erästä tiettyä ovea sekä lattialle ilmestyneitä ja ilmeisen tiukasti pinttyneitä tahroja… Kosteiden olosuhteiden aiheuttamasta mutakerroksesta lepradiskon lattiallakin selvittiin voittajina. Paluu Turkuun tapahtui rauhallisissa merkeissä: Nauvosta lähteneessä bussissa muutamat eivät jaksaneet enää pysyä kovin aktiivisesti hereillä.

Seili-lokikirjan antia

Stibli

Fanny A. Takahai Stibli on pieni adaptiivisen radiaation lapsena syntynyt poikkeuksellisen depressiivinen kukkakärpänen. Se vihaa polaaririntaman kostean koleita sykloneita, maapallon latteaa geoidimaisuutta, itseään ja koko maailmaa.

Juuri nyt Stiblin nerokasta, mutta niin alkeellista hermostoa ei rasittanut moinen maailman taakka, vaan jokin muu hyvin alkeellinen tunne, joka meitä ihmisiäkin toisinaan koettelee: sen masua kutitti vietävästi. Mitä se merkitsi? Tulevaisuus toi tähän napakan vastauksen nopeudella, jolla keskiverto kana ajaa kolmipyörän ojaan. Stiblin karvaisesta imukärsästä rähähti korahdus, joka olisi tulkittavissa suurin piirtein seuraavanlaisesti: ”NAa!Ras?”. Vahvistaakseen tavanomaista pidempää ajatusketjuaan Stibli päätti tehdä painovoimaa kiusoittelevan surmansilmukan niin, että sen mimikrymäisyydessään huippuunsa hiotut mustat ja keltaiset raidat suorastaan sulautuivat yhteen.

Äkkiä sen valtasi hassu muistikuva, joka viittasi vahvasti siihen ruskeaan, kiehtovaan möttiin, johon Stibli oli aikaisemmin kuluneen minuutin aikana pysähtynyt jaloittelemaan. Sen elastiselta pinnalta maailma oli näyttänyt niin kauniilta. Ruohonkorret olivat taittuneet neitseellisellä sulokkuudella tuulen syleilyssä ja taivas oli auennut kiiltävänä kuin koppakuoriaisen kitiinikuori. Stibli muisti kuinka sen kyljissä sijaitsevat ilmaputket olivat haukkoneet raitista ilmaa ja kuinka hyvältä alusta olikaan maistunut sen makureseptoreilla varustettujen nivelikkäiden raajojen alla. Jos kukkakärpänen voisi nähdä unta olisi se juuri tällaista. Hermosolujen surkean kapasiteetin takia tämä ei kuitenkaan ole mahdollista.

Se iski kuin nepalilainen mahapöhö rantalomalla: paineaalto herisytteli Stiblin herkkiä karvoja. Fysikaalisen ilmiön synnyttäjänä oli toinen valtaisa, ruskea ja elastinen klöntti, joka iskeytyi tantereeseen löysästi lässähtäen. Depressiivinen kukkakärpänen jäi tuijottamaan maanisena eteensä juuri noin puolestatoista metristä tipahtanutta lantapalleroa.

”Wau!” Viime kulunut minuutti oli todellakin ollut mahtava, jos depressiivisyyttä poteva kärpänen olisi sitä mahtavana pitänyt. Nyt sitä kiinnosti ainoastaan hemaisevan oloinen tyttökärpänen, jonka päällä heilui tohkessaan.

”Ei kai sua häiritte?” Stibli kysäisi vaisusti.

”Hih ei. Tuolla on kukka. Mikä päivä! Kutittaa!”, tyttökärpänen kiljaisi.

”Nonni se oli sitten siinä”, Stibli mylväisi ja oikoi jäseniään.

”Aurinko! Uhhuh. Nähdään!”, tyttökärpänen purki lörpöttelytulvaansa ja surisi itseriittoisesti.

”Hyvästi”, totesi Stibli melankolisesti ja lähti etsimään elämänsä sirpaleita sielunsa suolakentiltä.

Tämän Faabelin opetus oli: “Yhteistyö on valttia, nyt ja aina!”