tutkijana oulun ylioPiSton bioloGian laitokSella S. 23. töiSSä ekoloGian oSaStolla turun ylioPiStoSSa S. 26 bioloGian oPiSkelijan työharjoittelu laPin tutkimuSlaitoS kevolla
24.5–20.8.2010 S.28 naturan ekSku Suomen turkuun S. 32 matkailun mielettömyyS S. 34 kiiPeily turuSSa S. 36
Seili 2010 S. 40 korkeakulttuuria kiljun voimalla S. 42
SynaPSin Piltit 2010 S. 45 kuSimanSeja, luumunkiviä ja
Suklaabanaaneja S. 58
SukelluS tuntemattomaan S. 60
Pro Gradun aihe
- Se Suuri mörkö SänkySi alla S. 64
SynaPSin kaikkitietävä horoSkooPPi S. 69 ilmeiSeSti iloitSimme ilmiöStä ilmiömäiSeSti S. 72 maailma kyläSSä S. 74
“Puhtaat” valkeat lakanat S 76 arkiStojen kätköiStä S. 78 oPetuS, takaSivu
Faabeli 2/10
Faabeli on Turun yliopiston biologian ja maantieteen opiskelijoiden ainejärjestön Synapsi ry:n julkaisu. Lehti ilmestyy lukuvuoden aikana kaksi kertaa, keväällä ja syksyllä.
Osoite: Synapsi ry, Biologian laitos 20014 Turun yliopisto
Sähköposti: synapsi@lists.utu.fi
Web: http://synapsi.utu.fi
Päätoimittajat: Tanja Konstari, tmkons@utu.fi
Pihla Sillanpää, pmmsil@utu.fi
Ulkoasu ja taitto: Tanja Konstari ja Pihla Sillanpää
Toimitus ja avustajat: Elina Rahkonen, Arto Koski, Piippa Wäli, Tero Klemola, Matti Mäkilä, Minna Laihonen, Niko Kulha, Noora Parre, Riikka Armanto, Moona Rahikainen, Kristiina Mutkala, Iisa Orell, Faris Alsuhail, Tea Ammunét, Elisa Männistö, Annika Vaahtoranta, Janne Sulku, Tiia Seeve, Henna Henriksson
Valokuvat: Pihla Sillanpää, Elina Rahkonen, Kristiina Mutkala, Tanja Konstari, Niko Kulha, Oskari Härmä, Arto Koski, Piippa Wäli, Tero
Klemola
Piirustukset: Kaisa Laiho, Pihla Sillanpää
Kannen kuva: Emilia 12v.
Levikki: 130
Paino: Painosalama Oy, Turku
Pääkirjoitus
Teksti: Pihla Sillanpää
”Tuttu ja turvallinen Turku” oli päällimmäinen ajatus, kun saavuin kotiin takanani ensimmäinen sivuainepäivä vieraassa yliopistossa, vieraassa kaupungissa ja vieraiden ihmisten joukossa. Sopeutuminen uuteen ympäristöön on yllättävän rankka prosessi, vaikka kaikki tuntuisikin menevän juuri niin kuin on suunnitellut. Vieraissa olosuhteissa ihminen on kokoajan jotenkin varuillaan eikä pääse rentoutumaan, kuten tutussa ympäristössä.
Uusiin paikkoihin ja tilanteisin on helpompi sopeutua, jos saa opastusta paikalliselta tai muuten ympäristön tuntevalta henkilöltä. Yksin hortoilu ja sattuman varassa pyöriminen saattaa olla miellyttävääkin, jos ei ole pakko löytää juuri tiettyä paikkaa ja sisäistää kaikki uusi tieto ympäristöstään saman tien. Olen omien sivuaineseikkailujeni myötä oppinut arvostamaan myös tiedekuntamme järjestämää tutortoimintaa.
Uudet kokemukset ovat osa elämää, joten ei kuin rohkeasti uusia elämyksiä ja vastoinkäymisiä päin. Onneksi aina voi palata takaisin Turkuun, tuttuun ympäristöön ja tuttujen ihmisten pariin. Uusien paikkojen näkeminen ja matkustelu avartavat, ja samalla oppii myös arvostamaan entistä enemmän oman kotipaikkakuntansa hyviä puolia (ja ehkä huomaa paremmin myös ne epäkohdat). Ja onhan kotiin paluu aina sen poissaolon veroista.
Turkulaisia syytetään usein liiallisestakin kotipaikkauskollisuudesta, mutta miksi lähteä merta edemmäs kalaan, kun Turusta löytyy (lähes) kaikki..? Monien korkeakoulujen kaupunki tarjoaa ainakin opiskelijalle lukuisia mahdollisuuksia niin opiskeluiden kuin opiskelijaelämänkin suhteen, sillä opiskelijakaupunkina Turku on maamme parhaita.
Nauttikaa siis Turun tarjoamista mahdollisuuksista, mutta uskaltautukaa myös ajoittain Turun ulkopuolelle!
Mielenkiintoinen luento
Toimitus käy vierailemassa mielenkiintoisen kuuloisilla luennoilla ja jakaa kokemuksensa Faabelin lukijoille.
007 ja burberryhuivit
Teksti: Tanja Konstari ja Pihla Sillanpää Saavumme kauppakorkeakoulun aulaan hieman epäluuloisina. Tiedossamme on vain luennon nimi ”Institutionaalisen taloustieteen perusteet” ja mystinen sali 16. Sali löytyykin helposti heti aulasta, ja sen edessä odottelee jo joukko ”innokkaita” opiskelijoita. Jo tässä vaiheessa luonnontieteilijä tuntee olonsa hieman ulkopuoliseksi ylityylikkäiden kauppislaisten joukossa, mutta ei auta kuin astua sisään tuntemattomaan.
Kolkossa luentosalissa on painostavan keskittynyt ja rauhallinen tunnelma. Tästä ei taida tulla erityisen ratkiriemukas luento... Suuntaamme suoraan kohti turvallista takariviä, mutta taktisesta paikkojenvalinnasta huolimatta tunnemme erottuvamme joukosta. Muut tuntuvat burberryhuiveineen ja kauluspaitoineen kuuluvan jo bisnesmaailmaan, mikä taas eroaa perinteisen luonnontieteilijän rennosta ja maanläheisestä ulkoasusta saappaineen ja kulahtaneine villapaitoineen.
Vihdoin luento alkaa, ja aiheena on luentomonisteesta päätellen ”Agenttisopimukset ja tulospalkkaus”. Päätoimittajien silmät alkavat kiilua ja ajatukset siirtyvät agentti 007:ään trimmattuine kroppineen. Paluu karuun todellisuuteen tapahtuu, kun kuivaakin kuivempi luennoitsija pääsee ”vauhtiin”. Aihekin on kaikkea muuta, kuin mitä monisteessa luvattiin. Luennoitsijan kannattaisi käyttää edes mikrofonia, etteivät opiskelijat nukahtaisi tuutulaulua muistuttavaan mutinaan. Näköjään muillakin on vaikeuksia keskittyä, sillä nukahtamista koitetaan estää niin kahvin, ruuan kuin Iltalehden lööppien avulla. Tässä vaiheessa päätoimittajat havaitsevat luentosalin parhaaksi puoleksi Finnairin lentokoneen penkkejä muistuttavat tuolit, joiden niskatuet estävät tehokkaasti pään rojahtamista.
Yritämme kuitenkin jälleen keskittyä luentoon. Luennoitsijan käyttämät sanahirviöt vaikeuttavat ymmärtämistä, ja ehkä meidänkin pitäisi erään kanssaopiskelijan tavoin turvautua Wikipediaan. Moduulirakenteen, hold up –ongelman, kontingenssisopimuksen ja vertikaalisen integraation käsitteet jäävät ”hieman” epäselviksi, kuten kaikki muukin. Epäluuloa herättää myös luennoitsijan esittämä make or buy –teoria, jonka suomennos on hämmentävästi valmistaa tai tehdä. Tämän johdosta päätoimittajien onkin kyseenalaistettava koko luento!
Siirrymme luennon seuraamisesta kellon vahtimiseen, sillä 45 minuutin jälkeen luvattu tauko alkaa kuulostaa kovin houkuttelevalta. Tämän luennon perusteella kiinnostus kauppakorkeakoulua kohtaan rajoittunee lähinnä Montun lounastarjontaan. Livistämme heti tilaisuuden tultua, vaikka agentti 007 sopimuksineen jääkin tällä erää väliin. 007 - opiskelu saa odottaa!
Euroopan vanhin yhtäjaksoisesti toiminut rockfestivaali
Ruisrock
Suomen vanhin ja suurin kaupunkifestivaali
Down By The Laituri
Kyselimme kampusalueella: Mikä tekee Turusta Turun ja
turkulaisesta turkulaisen?
Turun nähtävyydet
Synapsin hallituslaiset ja toimihenkilöt suosittelivat kukin Turusta tiettyä kohdetta, jonka esittelisivät ulkopaikkakuntalaisille.
Päätoimittajat lähtivät kiertämään Turkua ottaakseen selvää, mikä kyseisissä kohteissa kiehtoo.
Vartiovuoren huipulla sijaitseva tähtitorni.
Vartiovuori on yksi Turun suurista mäistä, jotka rajaavat Aurajokilaaksoa. Tämä kaupungin ylle kohoava puisto tarjoaa miellyttävän ja rauhaisan ympäristön niin ulkoiluun kuin vaikka piknikille. Puistosta aukeaa upea näkymä alas kaupunkiin, ja toisaalta Vartiovuoren huipulla sijaitseva tähtitorni on erotettavissa maisemasta eripuolilla kaupunkia. Päätoimittajille Vartiovuori on tullut tutuksi erityisesti vappupiknikin ja liukuvan laskiaisen merkeissä.
Tuomiokirkko on ollut tärkeä osa Turkua jo vuosisatojen ajan. Tämä muita ympäröiviä rakennuksia paljon korkeammalle kohoava rakennus ei voi jäädä ohikulkijalta huomaamatta. Tuomiokirkon ympäristö kokonaisuudessaan on pala historiaa, sillä Uudenmaankadun toisella puolella sijaitsee Vanha Suurtori eli Turun vanha keskusta ennen kuin Uusi tori rakennettiin tois pual jokke. Vanhalla Suurtorilla järjestetään erilaisia tapahtumia kuten Keskiajanmarkkinat ja Joulumarkkinat. Valtakunnallisestikin Vanha Suurtori on tunnettu ainakin sieltä lähetettävästä joulurauhan julistuksesta.
Tuomiokirkko on upean ulkokuoren lisäksi näkemisen arvoinen myös sisältä, sillä mahtavat korkeuksiin kohoavat sisätilat muodostavat pysäyttävän kokonaisuuden. Turkulaisille tuomiokirkko on tärkeä maamerkki ja kohtauspaikka, joka on keskeinen osa Turun kaupunkikuvaa. Aiemmin tuomiokirkko ja Vanha Suurtori olivat kaupungin ydinaluetta; siitä ilmaisu täl pual jokke.
Siirrytään tois pual jokke…
Turun kaupunginkirjasto koki muodonmuutoksen keväällä 2007, kun vanhan kirjastorakennuksen rinnalle rakennettiin uusi moderni kirjastorakennus. Uudistuksen myötä kirjastosta tuli mielenkiintoinen ja toimiva kokonaisuus. Vanha kirjasto henkii historiaa, kun taas uuden kirjaston moderni arkkitehtuuri pysähdyttää. Uuden kirjastorakennuksen suunnittelusta vastasi Arkkitehtitoimisto JKMM Oy, ja sen pääsuunnittelijana toimi Asmo Jaaksi. Rakennuksessa on hyödynnetty paljon lasiseinämiä, jotka yhdistävät sisätilat osaksi ympäröivää kaupunkitilaa.
Kauppatori eli Turun uusi tori muodostaa nykyisen keskustan ytimen. Toria ympäröivät muun muassa useat kauppakeskukset ja tavaratalot lukuisine liikkeineen. Niin Hansa, KOP-kolmio, Forum kuin Wiklundkin sijaitsevat aivan torin laidalla. Kauppatorin ympäristössä sijaitsevat myös Hamburger Börs, Turun ortodoksinen kirkko, Åbo Svenska Teater, Turun kauppahalli ja elokuvateatteri Finnkino. Torikauppa käy vilkkaana arkisin ja lauantaisin aamuvarhaisesta alkaen. Torista ympäristöineen on muodostunut uuden keskustan vilkas kauppakeskittymä.
Kuvassa Turun kauppatori.
Aurajokiranta on usein mielletty Turun merkittävämmäksi elementiksi, sillä sen varrelle on aikoinaan koko kaupunki muodostunut ja sen vartta pitkin myös aikojen saatossa levittynyt.
Siirrytään täl pual jokke…
Aurajokirannan erikoisuutena ovat ehdottomasti lukuisat jokilaivat, jotka ovat suuressa suosiossa varsinkin lämpimämmällä säällä ja tietysti vuotuisen Akateemisen Aurajokilaivuritutkinnon aikaan. Kesäisin jokiranta herää eloon, kun ihmiset suuntaavat joen varrelle istuskelemaan ja viettämään aikaa. Aurajoenrannalla järjestetään myös yksi
Suomen harvoista kaupunkifestareista eli Down By The Laituri.
Wärtsilän nosturit
Aurajoen alajuoksulla
muistuttavat Aurajokivarren olleen aikoinaan merkittävä teollisuusalue. Wärtsilän
telakan nostokurjet Turun linnaa vastapäätä ovat muodostuneet koko
kaupungin symboleiksi.
Telakka poistettiin
käytöstä, kun se alkoi käydä vanhanaikaiseksi 1970-luvulla ja kun sen ympärille kasvanut asutus esti sen laajentamisen.
Kuvassa Wärtsilän nosturit.
Föri tarjoaa joenylitysmahdollisuuden lähimpänä alajuoksua, sillä lukuisat Aurajoen yli menevät sillat loppuvat Martinsiltaan Puistokadun kohdalla. Aiemmin Aurajoessa on ollut nykyisen "alisen " Förin lisäksi "ylinen" Föri, mutta jälkimmäinen poistettiin tarpeettomana, kun läheinen Martinsilta valmistui 1940. Föri ylittää Aurajoen noin puolessatoista minuutissa, ja ylitys on ilmainen. Föri on Suomen ainoa kunnallinen jokilautta.
Halistenkoski on Aurajoen alin koski Turun Halisissa. Koski on padottu Turun vesilaitoksen raakavesitarpeisiin. Vesilaitos on sijainnut kosken tuntumassa vuodesta 1923, ja se ottaa padosta 45 000 kuutiota vettä päivittäin. Kosken ylittää kaksi siltaa, kevyenliikenteensilta ja Halistensilta. Halistenkoski on osa Halisten kylämäen valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä yhdessä viereisen
Halisten kylämäen ja Turun vesilaitoksen rakennusten kanssa.
Kampiföri on Föriä ympäristöystävällisempi vaihtoehto Aurajoen ylitykseen, sillä käsivoimin pyöritettävä lossi yhdistää
Kuralan ja Halisten ulkoilualueet toisiinsa Kuralan Kylämäen kohdassa. Kampiföriin mahtuu kerralla 12 henkilöä. Se on käytössä jäiden lähdöstä alkaen syksyn ensimmäisiin pakkasiin saakka.
Kurjenrahkan
kansallispuisto sijaitsee noin 35 kilometriä Turusta pohjoiseen.
Kansallispuisto on VarsinaisSuomen laajin ja monipuolisin suojeltu suoalue, johon kuuluvat Varsinais-Suomen laajimmat luonnontilaiset suot sekä aarniomaiset vanhat metsät. Suot ovat enimmäkseen karuja keidaseli kohosoita ja metsät kuivia kangasmaita. Kansallispuistossa voit muun muassa kävellä merkityillä reiteillä, tehdä pidempiä erävaelluksia, marjastaa ja sienestää, tarkkailla lintuja, kalastaa ja harrastaa geokätköilyä.
Vuonna 2011 Turku on Euroopan kulttuuripääkaupunki.
Kulttuuripääkaupunkivuotta valmistelee Turku 2011 –säätiö Turun kaupungin toimeksiannosta. Turku 2011 –päätavoitteita ovat kansainvälisyys, hyvinvointi, luova talous ja kulttuurivienti.
Kulttuuri käsitetään laajasti, sillä sekä ruokakulttuuri, liikuntaja hyvinvointikulttuuri, tiedekulttuuri sekä monikulttuuristen kohtaamisten teema ovat kulttuuripääkaupunkivuonna esillä taiteiden rinnalla.
Kaupungin rikas tutkimustraditio on yksi kulttuuripääkaupungin kiistattomista vahvuuksista. Turun yliopisto on ollut rakentamassa ja tukemassa kulttuuripääkaupunkihanketta monella eri tasolla alusta asti. Turun yliopiston Turku 2011 –tutkimushankkeet liittyvät mm. luovaan talouteen, hyvinvointiin, kaupunkikulttuuriin ja kulttuuripääkaupunkivuoden vaikutusten arviointiin. Turku on ensimmäinen kaupunki, joka haki avoimella haulla myös tutkimushankkeita mukaan kulttuuripääkaupunkivuoteen. Mukana on kaikkien alueen korkeakoulujen välistä yhteistyötä.
Turun yliopiston henkilökunta on monella tasolla mukana Turun kulttuuripääkaupunkivuodessa. Useita yliopistolaisia osallistui jo vuonna 2004 alkaneeseen kulttuuripääkaupunkihankkeen hakuprosessiin ja suunnitteluun työskentelemällä 2011-tiimissä ja ohjausryhmässä.
Turun yliopiston tutkijat toimivat muun muassa ”Street Life” –, ”Olemisen monet tarinat” – sekä ”Osallisuuden luova vaiva” –hankkeissa. Lisäksi tutkijat toimivat Turku 2011 -tutkimushankkeiden lisäksi lukuisissa yhteistyöhankkeissa asiantuntijoina ja toteuttajina. Näihin hankkeisiin kuuluvat muun muassa ”Bongaa turun murkut” –, ”Pimeyden 876 sävyä” –, ”Taistelu Turusta” – ja Joutomaa –hankkeet.
Lähteet:
Turun yliopisto Turku2011 –tutkimushankkeet (http://www.utu.fi/sivustot/2011/) www.turku2011.fi
Maantieteen opiskelija
vaihdossa
Grüetzi mittenand eli moikka kaikille!
Teksti: Elina Rahkonen
Iloisen reissaajan terveiset
Sveitsistä! Kohta on kolme kuukautta tullut asusteltua
Zürichissä, jossa olen vaihdossa mantsan laitokselta. Asun opiskelija-asunnossa, jossa meitä on 170 vaihtaria ympäri maailmaa.
Jokaisella on oma viihtyisä huone ja sokerina pohjalla
YKSI keittiö sekä olohuoneruokatilakompleksi. Kyllä, kaikille 170 asukkaalle. Meno on välillä aika sotkuista ja ruuhkaista, mutta ei ole mitään helpompaa tapaa saada ystäviä kuin kokkailemalla ja viettämällä iltaa yhdessä kotona!
Aletsch-jäätikköreissulla oli jo satanut lunta. Kuvassa matkaaja itse.
Ystävät, niin vaihtarit kuin paikalliset, ovatkin olleet yksi parhaasta annista tähän mennessä. Aina löytyy joku, jonka kanssa suunnitella retkiä, lähteä ulos, kauppaan, salille... Oikeastaan minne vain!
Vaikka mitä onkin ehtinyt nähdä ja kokea tässä ajassa. Kaikki luonnonmaisemat, jotka tämä pieni, kaunis alppimaa tarjoaa ovat olleet varsinkin mantsan lukijalle ihan mieletön kokemus! Melkein joka viikonloppu on tehty kaveriporukalla reissuja mm. pääkaupunki Berniin, Geneveen, vaellusreissu kuuluisaan Jungfrau-regioniin... Omana suosikkinani oli nähdä Euroopan pisin jäätikkö, Aletsch-gletscher, ensin lumihuippuisen vuoren päältä 3km:n korkeudesta ja sen jälkeen vaeltaa alas jäätikön reunalle kosketusetäisyydelle. Siinä kyllä konkretisoitui luennoilla opetellut asiat!
Ja mitä tulee sitten niihin luentoihin... Kyllä täällä täytyy myös vähän opiskella (tosin yliopistolla ei tartte kauheasti käydä = paljon vapaaaikaa eikä aikaisia aamuja)! Kaikki, varsinkin kanditason mantsan kurssit yliopistolla (itse luen kolmatta vuotta) ovat pääasiassa saksaksi. Kuitenkin monella kurssilla on ulkomaalaisia luennoitsijoita, jotka mieluummin luennoivat osaksi englanniksi, ja tenteissä voi vastata saksaksi tai englanniksi.
Syksyn kurssini ovat hyvin luonnonmantsapainotteisia; täällä on mm. mielenkiintoisia luentoja vuoristoekologiasta, jäätiköistä ja ikiroudasta. Kaikkea en tietenkään ymmärrä, mutta jos jaksaa tutustua materiaaleihin ennen luentoa, kyllä täällä pärjää (tosin tänään palautin paikallisen teknillisen korkeakoulun geologian tentissä käytännössä vain nimelläni varustetun paperin, sillä vaaditut geofyysiset yhtälöt eivät olleet ihan sitä, mitä olin kurssilta odottanut...). Väki yliopistolla on myös ollut tosi ystävällistä ja avuliasta.
Bachalpsee n. 2km:n korkeudessa Grindelwaldissa, kuuluisassa Jungfrau-regionissa.
Luin koulussa saksaa kahdeksan vuotta, mutta olin aika ruosteessa sen kanssa tänne tullessani, ja alun perin epäilinkin taitojeni riittävyyttä.
Olen kuitenkin pärjännyt hyvin kielen kanssa arkiasioiden hoidossa sekä yliopistolla. Yllättävää onkin ollut, miten vähän varsinkin palvelualoilla työskentelevät ihmiset edes puhuvat englantia. Kaikki hoituukin paremmin saksaksi, vaikka aina ei osaisikaan ilmaista itseään kaikista parhaimmalla kieliopilla. Hauskan vivahteen täällä oloon tuo kuitenkin se tosiasia, että täällä ei puhuta saksaa, vaan schwiitzerdüütschiä eli sveitsinsaksaa, joka ei alkuun kyllä muistuttanut paljoa koulusaksaa!
Tästä ei kuitenkaan kannata olla huolissaan, jos haluaa tulle opiskelemaan tänne; professorit puhuvat luennoilla hochdeutschia, ja tähän mennessä tapaamani sveitsiläiset ovat aika kiltisti vaihtaneet kirjakieliseen saksaan pyydettäessä. Yliopistolla on myös hauska kurssi, jossa opetellaan Sveitsin eri murteiden alkeita.
Mykistäviä maisemia Grindelwaldissa.
Asumiseen Zürich on kaupunkina aivan ihana; kaupungilla onkin ehkä vähän väärä maine pelkkänä pankki- ja business-kaupunkina.
380 000 asukkaan kaupunkina se on Sveitsin suurin, mutta silti hyvin pikkukaupunkimainen. Keskusta on hyvin käveltävissä, täynnä hienoja vanhoja rakennuksia ja tunnelmallisia kujia, ja kaupunkia ympäröivien kukkuloisen ansiosta maisemia pääsee ihailemaan monesta suunnasta. Viimeisen silauksen tuovat Zürich-järvi ja hyvällä säällä näkyvät Alppien huiput. Mitä tulee hintatasoon, kyllä kallista on mutta niin se on Suomessakin. Liha on useimmiten ihan mielettömän hintaista, viini ja juustot halpoja! :D
Voin suositella lämpimästi kaikille Sveitsiä vaihtomaana, enkä vaihtaisi aikaa täällä pois! :) Mailitse voi kysellä lisää, emrahk@utu.fi.
Liebe Grusse, Elina
Toimitus suosittelee:
* Aino-maitosuklaajäätelöä
* Matkustelua
* Kotiseutuun tutustumista
Toimitus EI suosittele:
* Yli vuorokauden valvomista
* Puhelimen tuhoamista
* Loskakelejä
Sattumalta maantieteeseen ja sattumalta ulos
Teksti: Arto Koski
Sattuman merkitystä ei juurikaan tieteessä noteerata – ei ainakaan ennen noteerattu. Minun opiskelujani ja sen jälkeistä työuraa sattumat selittävät poikkeuksellisen paljon.
Yksi tärkeä sattuma osui heti opiskelujeni alkamiseen eli kun pääsin lukemaan maantiedettä vuonna 1974. Minulla oli ylioppilaskirjoitusten lyhyessä matematiikassa laudatur ja sain sitä kautta oikeuden päästä opiskelemaan joko matematiikkaa tai maantiedettä. Oli helppo päättää, kumman niistä valitsin!
Aloittaessani opiskelujani olin kiinnostuneempi biologiasta kuin maantieteestä. Ensimmäisen vuoden opiskelut maantieteen laitoksella saivat minut kiinnostumaan toden teolla kulttuurimaantieteestä. Biologia sai jäädä ja valitsin myöhemmin sivuaineiksi yhteiskuntatieteellisestä tiedekunnasta sosiaalipolitiikan, tilastotieteen ja taloustieteen sekä oikeustieteellisestä tiedekunnasta finanssioikeuden paikkaamaan lyhyeksi jääneitä taloustieteen opintoja.
Gradusta alkoi pitkä urakka
Gradutyöni aihe syntyi professori Pentti Yli-Jokipiin avustuksella, kun mietimme yhdessä kotipitäjäni Keuruun kehittämishaasteita. Tein opinnäytetyöni kuntien teollistamispolitiikan vaikutuksesta teollisuuden sijoittumiseen Keski-Suomessa. Innostuin tuosta aiheesta niin paljon, että jatkoin siitä väitöskirjaan saakka. Tosin se urakka otti koville, sillä tein tuotatutkimustani pitkään ja hartaasti, lähes kymmenen vuotta.
Harrastuksesta työ
Kun olin saanut väitöskirjani valmiiksi vuonna 1988, sattuma puuttui peliin ja Rauman kaupungilta tuli kysely, olisiko joku valmis tulemaan mukaan Rauman, Rauman maalaiskunnan ja Kodisjoen kuntien kuntaliitosselvitykseen. Kiinnostuin tarjouksesta ja suostuin. Se
olikin mielenkiintoinen ja opettavainen projekti, joka vaikutti myös myöhempään uravalintaani - tosin vasta viidentoista vuoden kuluttua!
Palasin tuon runsaan vuoden mittaisen Rauman selvityskeikan jälkeen takaisin maantieteen laitokselle. Uutta sattumaa odottelin useamman vuoden, kunnes vuonna 1995 päätin perustaa yhden miehen konsulttiyrityksen, jonka toiminta liittyi kuntonyrkkeily-harrastukseeni! Heti tullessani Turkuun opiskelemaan olin alkanut käydä nyrkkeilysalilla ja ryhdyin ennen pitkää vetämään harjoituksia ja valmentamaan. Olin pyytänyt ja saanut joitakin vuosia aikaisemmin Suomen Nyrkkeilyliitolta luvan ryhtyä kouluttamaan nyrkkeilyseuroihin kuntonyrkkeilyohjaajia.
Kun aika ei tahtonut riittää sekä tutkimukseen että nyrkkeilyyn, valitsin vaimoni varoittelusta huolimatta jälkimmäisen. Siitä alkoi seitsemän vuoden työrupeama yksityisyrittäjänä.
Ministeriön Paras-hankkeeseen
Vuonna 2002 Loimaan kaupungilta tuli kysely maantieteen laitokselle
Pentti Yli-Jokipiille siitä, löytyisikö laitokselta Loimaan ja Loimaan kunnan kuntajakoselvityksen tekijää. Pentti muisti minun Rauman projektini, soitti ja kysyi halukkuuttani. Olin useasti vuosien varrella miettinyt, että olisi mielenkiintoista mennä vielä uudelleen mukaan kuntajakoselvitykseen ja hyödyntää Raumalta aikoinaan saamaani kokemusta. Nyt tilaisuus tuli ja siitä alkoi yli kolmen vuoden mittainen, lähes yhtäjaksoinen kuntajakoselvitysten sarja, joka vei minut Loimaan jälkeen Ulvilaan, sieltä Tohmajärvelle ja lopuksi Rovaniemelle.
Kun sisäasiainministeriössä avautui vuoden 2005 alussa kuntajakoasioihin liittyvän neuvottelevan virkamiehen vakanssi, hain ja onnistuin saamaan sen. Ministeriössä oli juuri silloin käynnistymässä kunta- ja palvelurakenneuudistuksen suunnittelu. Sen mielenkiintoisempaa ja opettavaisempaa tehtävää tuskin olisin voinut toivoa. Kun Paras-laki saatiin kasattua ja alkoi sen toteuttaminen, siirryin Suomen Kuntaliittoon, jossa olen ollut nyt neljä vuotta. Tosin sinä aikana olen ollut kahdesti vajaan vuoden mittaisilla virkavapailla toimiessani kuntajakoselvittäjänä - ensin Salon seudulla ja sitten Oulun seudulla, jossa selvitystyö päättyi viime kesänä.
Hyviä sattumia kannattaa mennä vastaan
Jos saisin mahdollisuuden aloittaa kaiken alusta, niin mitä tekisin toisin? Listaan omat ajatukseni viiteen asiakohtaan nimimerkillä ”kokemus viisasta opettaa”:
1. Panostaisin kielten opiskeluun paljon enemmän kuin mitä itse tein. Kielitaitoni on pysynyt ”akilleen kantapäänä” koko työurani ajan.
2. Murehtisin paljon vähemmän sitä, että maantiede ei kouluta suoraan tiettyihin ammatteihin. Pidän sitä nykyisin pikemminkin vahvuutena, sillä maailma muuttuu kovaa vauhtia, ammatit vanhentuvat ja uusia syntyy tilalle.
3. Pitäisin paremmin mielessäni, että ”työketju” tietojen hankinnasta niiden analysointiin ja esittämiseen sekä johtopäätösten tekemiseen on se ydinjuttu, jota tarvitaan lähestulkoon kaikissa työtehtävissä, ja sitä pitää harjoitella opiskeluaikana.
4. Suuntaisin opiskeluani vieläkin rohkeammin henkilökohtaisen mielenkiintoni mukaisesti, sillä oma kiinnostus on aina se tärkein liikkeellä pitävä voima.
5. ”Hyvä kello kuuluu kauaksi, mutta paha kello kuuluu vieläkin kauemmaksi!” Tämä vanha sanonta merkitsee työelämässä sitä, että tekemällä aina oman parhaansa varmistaa sen, että hyvät sattumat osuvat hieman paremmalla todennäköisyydellä omalle kohdalle.
Arto Koski Erityisasiantuntija
Suomen Kuntaliitto
Maantieteen opiskelija vm.1974
Kuvassa oikealla nyrkkeilee Arto Koski.
Tutkijana Oulun yliopiston biologian laitoksella
Teksti: Piippa Wäli
Minkälaisessa työtehtävässä toimit nykyisin? Työskentelen tutkijana Oulun yliopiston biologian laitoksella. Minua työllistää tällä hetkellä kolmivuotinen, Suomen Akatemian rahoittama tutkijantohtorin projekti. Tutkimusalani on kasviekologia ja tämänhetkinen projektini istuttaa minua kovasti läppärin ääressä. Työni pitää sisällään myös labratöitä sekä kokeiden toteuttamista kasvihuoneissa ja maastossa. Maastotöitä teen tämän projektin puitteissa pääasiassa Utsjoella ja Sveitsissä Alpeilla. Varsinaisen tutkimuksen toteuttamisen vaatimien matkojen lisäksi matkustelen kongressien ja palaverien vuoksi sekä Suomessa että ulkomailla. Pidän tutkijantyöstä kovasti, sillä se on haastavaa, monipuolista, luovuutta vaativaa eikä missään tapauksessa tylsää. Olen saanut elää tässä työssä ”lapsuuden unelmani” todeksi, joten voin kai sanoa olevani onnellisessa asemassa työn puolesta. Olenkin todella kiitollinen kaikille, jotka ovat edesauttaneet minua pääsemään tutkijanuralla näinkin pitkälle!
Miten olet päätynyt kyseiseen työtehtävään? Millaisia opintoja ja aiempia työtehtäviä sinulla on takana?
Valmistuin maisteriksi vuonna 1998 Turun yliopiston biologian laitokselta pääaineenani systemaattis-ekologinen kasvitiede.
Valmistelin kasviekologian alaan kuuluvaa väitöskirjaani heinien ja endofyyttisten sienten vuorovaikutussuhteista Turun yliopistolla ja maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksella (MTT) sekä Oulun yliopistolla. Valmistuin filosofian tohtoriksi Oulun yliopistosta 2006. Väittelyn jälkeen jatkoin tutkimusta apurahojen turvin ja syksyllä 2008 sain Suomen Akatemialta tutkijatohtorin projektin vuosiksi 2009-2011.
Perusopintojen yhteydessä luin sivuaineina biologian omien aineiden lisäksi maantiedettä, kasvatustieteitä ja ympäristönsuojelua sekä yksittäisiä opintoja mm. tilastotiedeestä ja filosofiasta. Minulla
on myös biologian ja maantiedon opettajan pätevyys, eli olen suorittanut opetusharjoittelun. Yliopiston ulkopuolella olen suorittanut keruutuotetarkastajan erikoisammattitutkinnon. Välissä olen tehnyt tutkimusavustajan töitä sekä opettajansijaisuuksia. Tutkimustyöhön liittyen olen opettanut myös yliopistossa.
Miten ja kuinka paljon olet hyötynyt opinnoistasi työtehtävässäsi ja sen saamisessa?
Yliopisto-opinnot ovat hyvin valmentaneet minua niihin töihin, mitä olen tehnyt, ja hankkimani tutkinnot ovat olleet edellytys töiden saamiselle. Keruutuotetarkastajan opintoja en ole varsinaisesti tarvinnut työssäni (ainakaan toistaiseksi), mutta ne ovat vahvistaneet biologin ammattitaitoani.
Mitä tekisit toisin opinnoissasi tai työelämän vaiheissa, jos voisit nyt muuttaa jotain?
Yksittäisiä opintoja ajatellen, tilastotiedettä ja matematiikkaa olisi aikanaan kannattanut opiskella enemmän, eikä ylimääräisistä kieliopinnoista olisi ollut haittaa.
Ajoittain kaipaan hieman tasaisempaa, paikallaan pysyvämpää, ennustettavampaa ja turvatumpaa elämää. Silloin tulee mietittyä, että olisiko kannattanut väitöskirjan sijaan valmistumisen jälkeen panostaa opettajan uraan. Tällä hetkellä en kadu mitään valintojani. Tutkijan työ haittaa jonkin verran niin kutsuttua tavallista arkielämää, ja varsinkin läheisiltä tämä työ vaatii kovasti joustavuutta. Poikani toivoo ajoittain, että äiti tekisi tavallisempaa työtä. Hän on päässyt/joutunut työni takia aika paljon reissaamaan mukanani ja asumaankin välillä poissa kotoa Pohjois-Lapissa ja Sveitsissä, mutta ei tämä liikkuva elämä kai hänellekään ole pelkästään kurjaa ollut.
Vaihto opetustyöhön peruskouluun ja/tai keskiasteelle ja joihinkin ihan muihin työtehtäviin voi olla minulla edessä, sillä tutkijanuran jatkuminen ei todellakaan ole itsestään selvää niin kauan, kuin ei ole pysyvää vakanssia. Ja minä kun en välitä asua ”ruuhkasuomessa” maailman suurkaupungeista puhumattakaan, joten tutkimustehtävien
saaminen voi tulla jatkossa ylivoimaisen vaikeaksi. Koko ajan katselen ympärilleni avoimin silmin ja mietin, että mikähän minusta mahtaa ”tulla isona”, seuraavaksi.
Mitä vinkkejä antaisit tulevaisuuttaan suunnitteleville opiskelijoille?
Eri ihmisillä eri asiat ovat tärkeitä ja kannattaakin miettiä tarkkaan, mikä on oman elämän arvojen tärkeysjärjestys, ja rakentaa elämäänsä sen mukaan. Kaikki opiskelu on hyödyksi ja on hyvä jatkuvasti kehittää ja kouluttaa itseään monipuolisesti, myös harrastusten puitteissa.
Unelmat kai pitäisi ainakin koettaa toteuttaa. Unelmien toteuttamiseen voi olla useampia keinoja, kuin äkkiseltään huomaakaan. Työuralla samoin kuin elämässä yleensäkin on valtavasti hyviä vaihtoehtoja, joita kannattaa ennakkoluulottomasti etsiä ja kokeilla. Kaikissa töissä on tietenkin omat hyvät ja huonot puolensa, ja omasta senhetkisestä työstä kannattaa tietenkin korostaa niitä hyviä puolia. Silloin työssä viihtyy paremmin! Töiden saamisen kannalta on varmaan tärkeää olla aktiivinen ja toimelias, tarttua reippaasti tehtäviin ja tarjoutuneisiin tilaisuuksiin sekä tehdä työt ripeästi ja hyvin (täytyypä itsekin tässä koettaa ryhdistäytyä :) ).
Toivotan kaikille Faabelin lukijoille riemukasta opiskeluaikaa ja kaikkea hyvää elämässä eteenpäin!
Kuvassa Piippa Wäli.
Töissä ekologian osastolla Turun yliopistossa
Minkälaisessa työtehtävässä toimit nykyisin?
Teksti: Tero klemola
Toimin yliassistenttina Turun yliopiston ekologian osastolla. Aikaisemmin toimin puhtaammin tutkijatehtävissä tutkijatohtorina ja akatemiatutkijana, mutta nyt opetuksen ja tutkimuksen suhde on noin 50:50.
Projektimme on pitkään tutkinut tunturimittarin, ja viime vuosina myös hallamittarin, syklisen kannanvaihtelun syytä erityisesti Lapin tutkimuslaitoksella Utsjoen Kevolla. Olemme keskittyneet etenkin mittareiden ja loispistiäisten välisiin suhteisiin, joilla näyttäisi olevan merkittävä rooli syklisyyden tekijänä. Tämän päätutkimuksen oheen olen yrittänyt liittää joitain pienempiä hankkeita aina silloin tällöin, viime aikoina tällaisia ovat olleet esim. isäntäkasvin, hyönteisherbivorien ja hyönteissyöjälintujen väliset vuorovaikutukset ja aivan viimeisenä tutkimukset ruskan adaptiivisestä merkityksestä. Kaikkien hankkeiden suoritus on paljolti kiinni onnistumisessa varainhankinnassa, eli tutkijan työstä suuri osa menee apurahahakemusten tekoon ja myönnetyillä apurahoilla tehtyjen tutkimusten raportointiin rahoittajalle.
Miten olet päätynyt kyseiseen työtehtävään? Millaisia opintoja ja aiempia työtehtäviä sinulla on takana? Olen ollut pitkään Turun yliopiston biologian laitoksella eri tehtävissä. Filosofian maisteriksi valmistumisen jälkeen aukeni sopivasti paikka sopivasta aiheesta tutkijakoulussa, ja väittelin tohtoriksi. Sitten olen ollut erimittaisissa pätkätöissä tähän päivään asti, mukaan lukien parin vuoden pätkä Oslon yliopistossa. Koska olen ollut koko ajan ”akateemisena tutkijana”, niin meidän perus-, aine- ja syventävät (nyk. LuK- ja FM-opinnot) opinnot antoivat hyvän pohjan (tutkijalinjalla koulutetaan/koulutettiin tutkijaksi), enkä ole kauheasti osannut sen ihmeellisempiä sivuaineita kaipailla. Suoritin ympäristötieteen
kokonaisuudet ja jälkeenpäin olen ajatellut, että tilastotieteen opintoja olisi ollut hyvä suorittaa enemmän.
Miten ja kuinka paljon olet hyötynyt opinnoistasi työtehtävässäsi ja sen saamisessa?
Suoritetut opinnot olivat ehdoton edellytys näihin tehtäviin yliopistossa.
Mitä tekisit toisin opinnoissasi tai työelämän vaiheissa, jos voisit nyt muuttaa jotain?
Jaa-a, ei kai se vaihtamalla parane.
Mitä vinkkejä antaisit tulevaisuuttaan suunnitteleville opiskelijoille?
Tutustukaa rohkeasti projekteihin ja tutkijoihin laitoksellanne.
Sitä kautta on mahdollisuus päästä tutkimustehtäviin kiinni jo opiskeluaikana.
Kuvassa Tero Klemola.
Biologian opiskelijan työharjoittelu Lapin tutkimuslaitos Kevolla 24.5. – 20.8.2010
Teksti: Kristiina Mutkala Erilaiset työtoimet, työpäivät maastossa ja laboratoriossa, mukavat työkaverit ja pohjoinen luonto. Tunturi- ja hallamittaritoukkia, koivujen juuria, linnunpönttökierroksia, poroaitojen korjauksia, pitfall-näytteitä ja kasvillisuuskartoituksia. Tähän kun vielä lisää ilmaisen majoituksen, rantasaunan ja hyvät ruuat, niin saadaan kokoon biologian opiskelijan kolmen kuukauden harjoittelu Kevon tutkimuslaitoksella Utsjoella.
Maaliskuussa huomasin ekologian käytävän lasiovessa ilmoituksen, jossa haettiin harjoittelijaa Kevon asemalle kolmeksi kuukaudeksi – heti paperit vetämään! Mahdollisuudet paikan saamiseksi olivat huonot: yksikin tutkijalinjan hakija, ja hän saisi etuoikeuden paikkaan opettajalinjalaisen sijaan. Ainoana hakijana (!!!) paikka oli kuitenkin minun, joten sunnuntaiaamuna 23.5. hyppäsin Kevon pakettiauton kyytiin.
Suomi se sattuu olemaan pitkä maa, joten perillä Utsjoella oltiin vasta maanantai-iltana. Pakettiauton matkassa Kevoniemelle muutti tutkimuslaitoksen toimistovälineistö ja Turussa talvensa viettävä henkilökunta. Taakse jäi jo hyvin kesäinen Turku, tilalle tuli vaarojen täyttämä maisema, hyytävä pohjoistuuli ja vasta vähän aikaa sitten lumen alta paljastunut luonto. Pitkän matkan jälkeen oli mukava päästä perille ja asettua pikku hiljaa taloksi.
Kotiuduin Kevoniemelle nopeasti. Tutustuin ensimmäisten päivien aikana paikkoihin ja aseman muuhun henkilökuntaan. Töitä oli aina hieman vaihteleva määrä, mutta kenttäkauden edetessä tekemistä riitti. Ensimmäinen kuukausi menikin yhdessä hujauksessa. En kaivannut yhtään etelän kiireeseen, ja työt tuntuivat välillä lomailulta. Aika kului linnunpönttöjen tarkastuskierroksilla ja sekalaisten askareiden parissa. Pari viikkoa meni etsimällä tunturikoivujen hienojuuria ja ottamalla mahla- ja lehtinäytteitä. Autoin myös saksalaista vesikirppututkijaa ja tunturimittariprojektin hommissa.
Päivien vapaa-aikaa täyttivät lenkkeily, leffaillat, souteleminen Kevojärvellä ja Facebuukkaus (kyllä, siellä toimii SPARK!!). Kävimme tunturimittariprojektin ihmisten kanssa pari kertaa paikallisessa kylillä, mutta suurimman osan ajasta vietimme niemellä kehitellen yhteistä puuhaa tai katsoen jalkapallon MM-kisoja. Kiipesimme myös porukalla lähistön korkeimmalle huipulle, Jesnalvaaralle. Juhannuskin tuli vietettyä hyvässä seurassa, ja ilta meni muun muassa kokon polttamisen, syömisen ja juomapelien merkeissä…
Kesän edetessä kävin myös vaeltamassa parina pitempänä viikonloppuna. Kävin tarkastamassa Kevon kanjonin maisemat, ja Utsjoen retkeilyreittikin oli mahtava. Myös muutamien kilometrien pituiset reitit oli tehty mukaville paikoille. Työpäivät taas menivät fenologiaruutujen, sienilinjojen ja kasvillisuuskartoitusten parissa. Linnunpönttökierrokset jatkuivat koko kesän, ja Suomisen Otsolla oli ehtymättömät pitfall -näytevarastot. Viimeisillä viikoilla aikaa meni myös poroaitojen korjaukseen. Kesän huippuhetki olikin viimeisellä viikolla, kun pääsin pienkoneen kyydissä keskelle-ei-mitään tutkimusalueen aitoja korjailemaan. Maisemat olivat upeat myös ilmasta käsin!
Kolme kuukautta meni sitten loppujen lopuksi yhdessä hujauksessa, ja Kevoniemeltä oli surku lähteä pois. Ensi kesänä pitää päästä takaisin, ellei töihin, niin ainakin käymään!
Lapin tutkimuslaitoksesta löytyy lisää tietoa sivuilta www.kevo.utu.fi Kevon kanjoni.
Teksti: Pihla Sillanpää
Joensuun ekskursio starttasi hieman aamukuuden jäljestä, jolloin lähdimme matkaan Yliopistonmäeltä eläinmuseon edestä kohti Joensuuta. Bussin tunnelma oli alkumatkasta hyvinkin väsynyt ja sopivia nukkumapaikkoja etsittiin aina bussinkäytävää myöten. Parin tunnin kuluttua torkahteluista virkistyneenä porukka jaksoi taas pitää yllä tasaista puheensorinaa.
Lumiseen Joensuuhun saavuimme vielä sopivasti lounasaikaan eli hyödynsimme paikallisen opiskelijaruokalan etuja. Samalla saimme ensisilmäyksen Joensuun kampusalueeseen. Tämän jälkeen suunta jatkui ensimmäisen yön majoitus- ja bilepaikkaan eli joenrannalle Pursiseuran tiloihin. Leviteltyämme tavaramme ympäri tiloja lähdimme vaeltamaan kohti keskustaa ja kauppoja.
Patikoinnista selvittyämme aloimme valmistautua iltaan ja vastaanottamaan joensuulaiset kanssaopiskelijat. Juomapelit omassa porukassa olivat täydessä vauhdissa, kun paikalliset biologit ja maantieteilijät alkoivat valua paikalle. Makkaroiden grillailun oheen paikalliset olivat järjestäneet synapsilaisille ajanvietettä Karjalan metsästyksen parissa. Näin synapsilaiset ryntäilivät pitkin
Pursiseuran pihaa etsien
Karjala-tölkkejä, ja palkkiona oli tietysti lupa tyhjentää kyseiset tölkit. Ilta jatkui uusiin ihmisiin tutustuen, yhdessä aikaa viettäen ja osa suuntasi vielä Joensuun keskustaan tutustumaan paikalliseen yöelämään.
Lumisissa Kolin maisemissa synapsilaisten kanssa.
Seuraavana aamuna oli kymmenen jäljestä lähtö Kolin kansallispuistoon, jossa tarvoimme lumisessa metsässä peräkanaa kiertäen kaikki merkittävimmät huiput, lasketellen persliukua alas suurimpia kallioluiskia ja nauttien talvisen metsän hiljaisuudesta. Luminen Koli oli kokemisen arvoinen, vaikka aluksi lumisessa metsässä kulkeminen tuntuikin täysin kahjolta idealta.
Lumisina suuntasimme jälleen takaisin Joensuuhun, jossa ruokailun ja kauppareissujen jälkeen lähdimme etsimään tulevan yön majoituspaikkaa eli Skarppia. Samainen tila toimi jälleen myös illanviettopaikkana, kun paikalliset opiskelijat saapuivat taas ilostuttamaan synapsilaisten iltaa. Synapsin laulukirjat, Kimble-peli ja lattialle muodostunut tanssipaikka toimivat illan tunnelman nostattajina.
Aamulla suuntasimme tutustumaan tarkemmin Joensuun kampusalueeseen, jonka laajuus ja punaisten tiilirakennusten määrä yllättivät monet synapsilaiset. Hämmennystä aiheuttivat myös ”kopit” eli paikalliset ainejärjestötoimistot. Ensin vierailimme Mikrovilluksen kopissa ja seuraavaksi meidät opastettiin...
...Corioliksen kopille, joka oli koppi sanan varsinaisessa merkityksessä. Kaikki mukavuudet eli jääkaappi ja kahvinkeitin kyseisestä tilasta kuitenkin löytyivät, vaikkei tilassa mahtunut muuta kuin pyörähtämään. Tämän jälkeen suuntasimme takaisin Turkuun! Kiitos Coriolikselle ja Mikrovillukselle vieraanvaraisuudesta.
Synapsi ry:n vieraana
Naturan eksku Suomen Turkuun
Teksti: Matti Mäkilä ja Minna Laihonen
Lokakuun 27. päivä kolmetoista innokasta naturalaista saapui Turkuun kolmen päivän opintomatkalle Lahdesta, jossa opiskelemme ympäristöekologiaa Helsingin yliopistossa. Majoituttuamme ystävällisten synapsilaisten (ja parin muun paikallisen tutun) koteihin aloitimme Turun yöelämään ja turkulaisiin tutustumisen Edisonbaarista. Iltaa jatkettiin Club Marilynissä karaoken ja tanssin pyörteissä, eikä letkajenkaltakaan voinut välttyä Dirlanda-laulun kajahtaessa soimaan.
Reilulla Tauolla Synapsin kahvihuoneessa, jossa saimme ostaa myös upeita haalarimerkkejä ja tutustua muutamaan uuteen synapsilaiseen Reilun kaupan kahvin ja keksien äärellä. Parin tunnin jumittamisen jälkeen kierroksemme jatkui suuren eläintieteellisen kokoelman ihastelemisella. Käytävällä saimme napattua hihasta geologian laitoksen korkeakoulusihteeri Kari Yli-Kyynyä, joka ystävällisesti esitteli meille laitoksen kattavaa kivikokoelmaa. Keskustelua syntyi muun muassa Turun jätehuollosta ja geologian merkityksestä ympäristöekologian saralla. Nähdyksi tulivat myös maantieteen puolen kuuluisa karttapallo ja Foucault’n heiluri, johon ei valitettavasti saanut mennä keinumaan.
Ruokailun jälkeen evoluutiopsykologi Markus Rantala piti ryhmällemme mielenkiintoisen luennon kasvonpiirteistä, kauneudesta ja niiden yhteyksistä ihmisten seksuaalivalintaan. Aiottu tunti venyi kahdeksi tunniksi Rantalan hauskan ja innostavan esityksen parissa, mikä ei haitannut meitä lainkaan - päinvastoin.
Turun yliopistolla kun oltiin, oli tietenkin pakko käydä paikallisten opiskelijoiden kantapaikassa Proffassa. Hieman myöhemmin illalla pistäydyimme etkoilla Pihla Sillanpään kauniissa kodissa, josta matka
jatkui Hamburger Börsiin oikeustieteen opiskelijoiden järjestämiin Plexi-bileisiin. Ja sitten me ryypättiin.
Kun olimme nukkuneet yön yli (enemmän tai vähemmän), oli vuorossa Turun komea tuomiokirkko, jossa filosofian opiskelija
Annika Nivala piti meille asiantuntevan esittelykierroksen. Lounaan nautimme Educariumissa, minkä jälkeen siirryimme viimeiseen matkakohteeseemme eli Aboa Vetus & Ars Nova -museoon.
Nykytaiteen museo Ars Novassa äänipainotteinen Klangi-näyttely hämmästytti ja ihastutti meitä, ja Aboa Vetuksessa meidät imaistiin keskiaikaisen Turun kaduille sekä sen ajan ihmisten kiehtovaan elämään.
Naturalaiset tulivat vierailulle Lahdesta Turkuun!
Syksyinen opintomatkamme Turkuun oli sekä opettavainen että hauska, mistä kuuluu kiitos kaupungin vieraanvaraisille opiskelijoille ja asiantunteville oppaille. Natura toivottaa Synapsin tervetulleeksi
Lahteen ja kaikille hyvää jatkoa!
Matkailun MielettöMyys
Teksti: Tanja Konstari Kävin jokin aikaa sitten Keski-Euroopassa. Ja käymisellä myös tarkoitan käymistä; reissu kesti vain viisi päivää. Mutta jo siinä ajassa ehdin saada muistutuksen siitä, kuinka hankalaa matkustelu voikaan olla.
Jo pakkaaminen on joka kerta yhtä tuskaista. Jostain syystä sitä aina luulee lähtevänsä ainakin kuukauden reissulle vähintäänkin äärimmäisiin olosuhteisiin. Kaikkeen on siis varauduttava. Täytyy ottaa huomioon niin helle-, sade- kuin myrskysäähänkin sopivat varusteet, sillä eihän ikinä voi varmaksi tietää, mikä näistä uhkista milloinkin tulee vastaan. Tavaraa kasautuu tästä päätellen helposti parin matkalaukullisen verran.
Mitä järkeä on ensinnäkään lähteä pois tutusta ja turvallisesta arjesta? Kotona kaikki toimii niin sujuvasti. Ensinnäkään ei tarvitse mongertaa kieltä, jota ei ymmärrä, saati sitten osaa puhua. Ruokakaupassa, kun kassatäti pyytää pienempää rahaa, ei tarvitse näyttää yhdeltä suurelta kysymysmerkiltä. Kotikaupungissa et myöskään tarvitse karttaa löytääksesi lähikaupalle, eikä julkisiin kulkuneuvoihin uskaltautuminen ole suuremman ponnistelun takana.
Majoituspaikka vieraassa maassa ei välttämättä ole täysin odotusten mukainen. Ehkä halvimmassa mahdollisessa hotellissa ei tulisi olettaakaan olevan hiustenkuivaajaa tai minibaaria, mutta kuuluvatko myös homeiset suihkuverhot ja vuotavat ikkunat asiaan? Ohuet seinät ja tupakalta haisevat kokolattiamatot tuovat vielä oman lisänsä tähän pahaa-aavistamattoman vierailijan kokemaan elämykseen.
Ulkomailla kuluu myös liikaa rahaa. Kaikki on "niin halpaa" ja "ainutlaatuista". Jollei tavaraa kerry riittävästi itse kohdemaasta, roinaa ehtii tarttua mukaan vielä lentokentältä, jos vain rahaa on tässä vaiheessa yhtään jäljellä. Aivan viimeiset rahat on toki tuhlattava tuliasiin, joita pitääkin sitten raahata yhdelle jos toiselle sukulaiselle pikkuserkun lapsia myöten.
Kuitenkin, muistellessani viimeisintä reissua mieleen palaa erään paikallisen kahvilan terassilla viettämäni hetki. Katseltuani erilaisia ihmisiä ja kaupungin vilinää muistin yhtäkkiä, mikä siinä matkailussa oikein viehättää. Juuri tämä; erilaiset kulttuurit, ihmiset, maisemat, kaupungit ja jo itsessään se tietty tunnelma, joka uusien paikkojen näkemisestä ja kokemisesta syntyy. Ja yhtäkkiä kaikki onkin taas ollut vaivan arvoista.
Identtiset kaksoset
Risto Kalliola maantieteen PRofessoRi
Puuha-Pete animaatiohahmo
Kiipeily Turussa
Teksti: Niko Kulha
Nykykiipeily on alun perin luonnollisesta liikkumismuodosta jalostunut urheilulaji, josta on erotettavissa useita alalajeja. Nämä alalajit ovat tarkoin säännöillä säädeltyjä. Alalajeja ovat esimerkiksi boulderointi, jossa kiivetyn reitin pituus tai korkeusero ei ole merkittävää, vaan kyse on tekniikkaa ja voimaa vaativasta, muutaman metrin suorituksesta. Lisäksi erotetaan mm. seinäkiipeily, jossa kiivetään seiniin kiinnitettyjä otteita pitkin ja jääkiipeily, jossa kiipeäminen tapahtuu, kuten arvata saattaa joko ihmisen tekemää- tai luonnon jääseinää pitkin.
Miten tämän jalon lajin harrastaminen sitten onnistuu Turussa, kaupungissa, joka ei niitä maailmalla arvostusta korkeuserojensa ja kallioseiniensä johdosta? Vastaus on; jopa yllättävänkin hyvin.
Arttu Ravattulassa roikkumassa.
Monipuolisia ulkokiipeilyvaihtoehtoja löytyy, ja talviharjoittelun mahdollistavat runsaat sisäkiipeilypaikat. Turun ulkokiipeilypaikoista mainittakoon Kärsämäen ja Luolavuoren alueet, jotka ovat tunnettuja hyvistä buolderointimahdollisuuksistaan. Isompia, joskaan ei kovin suuria, köysikiipeilykallioita löytyy Turun alueelta esimerkiksi
Ravattulasta ja Biolaaksosta. Lisäksi (pienehkön katkeruuden saattelemana) mainittakoon Ispoisen erinomaiset kiipeilykalliot, jotka Lounais-Suomen ympäristökeskuksen päätöksellä ovat kuitenkin asetettu kiipeilykieltoon. Syynä tähän on alueelta löytynyt, erityisen harvinainen Louhukehräjäkäläkasvusto. Höh. Toki kiipeilijät ovat tunnetusti ympäristövastuullista porukkaa, joten rauhoitetut kalliot ovat päätöksen jälkeen jätetty pitkin hampain rauhaan kiipeilyltä.
Lisäksi Turun lähiympäristöstä löytyy erityisen hyviä paikkoja ulkokiipeilyyn. Niistä erikseen mainittakoon Kustavi, josta löytyy yli 60 eri reittiä. Korkeimmat reitit ovat noin 14-metrisiä. Muita hyviä kiipeilypaikkoja Turun lähiseudulla ovat Kahiluodon Uhrikallio, joka ei niinkään ole tunnettu korkeudestaan, mutta on erityisen luonnonkaunista aluetta, sekä Taivassalon Hyppivuori, jonka korkeimmat reitit ovat noin 12-metrisiä. Hyppivuorella on kuitenkin kiipeilykielto 15.2.-15.6. välisenä aikana, sillä silloin aluetta hallitsee kallioilla pesivä huuhkaja. Jälleen kerran kiipeilijän ympäristövastuu korostuu, ja alue jätetään rauhaan pesinnän ajaksi. Myös Turusta kohtalaisen helposti saavutettavissa oleva, Ahvenanmaalla sijaitseva Geta tunnetaan erinomaisena kiipeilypaikkana. Geta onkin hienon luonnonympäristönsä ja monipuolisuutensa vuoksi yksi Suomen suosituimmista ulkokiipeilypaikoista.
Ulkokiipeilyn lisäksi Turussa on suorastaan erinomaiset mahdollisuudet kehittää kiipeilytaitojaan sisätiloissa. Jo aiemmin monipuolista tarjontaa parantasi edelleen Nummen kaupunginosaan syksyllä 2010 auennut Bouldertehdas, joka nimensä mukaan tarjoaa monipuolisia boulderointireittejä. Myös Länsi-Suomen kiipeilykerho Kruxi ry ylläpitää omaa, pienemää bouldersaliaan, joka sijaitsee Urheilupuistossa tälpuoljokkee. Tosin tämä sali on tarkoitettu vain Kruxin jäsenille.
Isompia seiniä ja ns. yläköysikiipeilyä tarjoaa Yliopistonmäellä sijaitseva Kiipeilypalatsi. Kiipeilypalatsin ja Bouldertehtaan eduiksi voidaan myös lukea se, että ne soveltuvat aloittelijoille. Et tarvitse mitään omia varusteita, sillä kaikki on vuokrattavissa. Lisäksi aloittelijat saavat peruskoulutuksen, jolloin kiipeily säilyy turvallisena. Hieman erilaisia kiipeilypalveluja Turun alueella tarjoaa kauppakeskus Skanssin yhteydessä sijaitseva Flowpark oy. Flowparkissa kyse ei niinkään ole puhtaasta kiipeilystä, vaan erilaisten, puihin rakennettujen ratojen läpäisystä. Myös Flowpark tarjoaa asiakkailleen koulutuksen ja varusteet, joten aiempaa kokemusta ei tarvita.
Tässä pähkinänkuoressa Turun kiipeilymahdollisuuksista. Loppuun kuitenkin pieni varoituksen sananen; kyseessä on erinomaisen koukuttava urheilulaji. Tästä ei kuitenkaan pidä hätkähtää, vaan lähteä rohkeasti kokeilemaan taitojaan. Itsensä ylittäminen, ja uusien taitojen oppiminen kiipeilyseinällä on hieno tunne, suosittelen. Ohessa vielä muutamia nettisivuja sekä Turun alueen kiipeilystä, että kiipeilystä ylipäänsä. Tschüs!
Lisätietoa:
http://www.kruxi.fi/ - Lounais-Suomen kiipeilykerho Kruxi ry
http://www.kiipeilypalatsi.com/ - Kiipeilypalatsi
http://www.bouldertehdas.fi/ - Bouldertehdas
http://www.climbing.fi/skil/ - Suomen kiipeilyliitto
http://www.camu.fi/products/tervetuloa - Turkulainen kiipeily- ja ulkoiluvarusteliike
Sarjakuva: Noora Parre
Korkeakulttuuria kiljun voimalla
Teksti: Riikka Armanto
Hei, tämä on tarina eräästä vauhdikkaasta illasta, jossa uusista biologian ja maantieteenjäsenistä tuli ilmeisesti Synapsi ry:n täysivaltaisia jäseniä. En takaa mitään, sillä olen rappiollinen ja kirjoitan tällä hetkellä melko hämärässä mielentilassa. Lisäksi voin antaa vain hyvin yksipuolisen näkökulman illan tapahtumiin. Mutta ei se mitään, tästä se nyt kuitenkin lähtee, whaaaa!
Kaikkihan siis alkoi hyvin jännittävästi
Yliopistonmäeltä, jonne meidät tuoreet piltit oli pyydetty saapuviksi. Saimme haukata herkullisen viinahyytelömaljan ja vannoa kautta kiven ja kannon, ettemme veljeile niin kemistien kuin matemaatikkojenkaan kanssa ilman erittäin suurta varovaisuutta ja itsesuojeluvaistoa. Tämän jälkeen meidät jaettiin mukaviin pikku ryhmiin ja niin matka alkoi mukavissa ihmevaatetuksissa mukavien pikku vanhuksien opastuksella. Oma ryhmämme oli maailmankuulut Oopperatädit, muita loistokkaita joukkueita olivat Orkesterilaiset, Juopot Ex-taiteilijat, ”Kulttuuri kuuluu kaikille” - raksamiehet, Taidemaalarit ja Urheilijaihmiset. Tehtävänä oli kierrellä maita ja männikköjä rastilta rastille suorittaen samalla mitä ihmeellisempiä ja hömelömpiä toimenpiteitä.
Alkoholia ainakin tarjoiltiin hyvin anteliaasti: jokaisen ryhmän piti tyhjentää suuri pullollinen jotain, jota ei hyvällä mielikuvituksellakaan voi kutsua turvalliseksi juotavaksi. Me urheat piltit kuitenkin uhrasimme mielihyvin terveytemme ja vastaanotimme känniintulemisen lahjan. Ja niin sujui retkemme mukavasti paikasta paikkaan, joka pisteellä saavuimme paikalle suuren spektaakkelin saattelemana ja aina meidät otettiin hyvin ihastuneesti ja vaikuttuneena vastaan. Rasteilla meille annettiin kaikenlaista hupsua tekemistä kuten ryhmäspedenspeli laulaen dirlandaata, pukkihyppelyä viinipullon ( El Tiempo) kanssa, kondomien ja tatuointien keräilyä viattomilta ohikulkijoilta, luontodokumenttien esittämistä ja laulamista. Eräs rasti oli hyvinkin jännä, piti saada sykettä nousemaan. Ei tainnut oikeen onnistua, meillä oli ihan liian kylmähermoinen alkoholia nauttinut kaveri siinä kohdehenkilönä. Ja liian siveellisiä tyttöjä?
Rastien välillä suunniteltiin illan loppuhuipennosta, eli Spektaakkelimaista Spektaakkelia, joka oli määrä esittää kaikille muille ryhmille ennen jatkopaikalle siirtymistä. Ja kyllähän siinä rastien välissä oli kaikennäköistä muutakin hauskaa sijaistoimintaa, suutelokisaa ynnämuuta pientä ajankulua. Kun kierros oli kasassa olikin aika siirtyä takaisin Ylipistonmäelle nauttimaan huikeista esityksistä, joille upeat ryhmät vuorollaan antoivat kaikkensa. Viimeinen ja, jos sallin sanoa, vallan mainio esiintuleminen oli ”Les Operatädeillä”, joihin itsekin siis tietysti kuuluin. Heidän suuri draamansa rakkaudesta, eläinrakkaudesta, mustasukkaisuudesta, kateudesta, Aurajokeen syöksymisestä ja muista kuolemisista oli valtava yleisömenestys, ja niin he saivat vielä ylimääräisenä ohjelmanumerona laulaa aarian pitsoista ja kebabeista.
Sitten tulikin hetki, jolloin ainakin itse luulin kastamisen tulleen. Taisin jopa varoittaa jotakuta riisumaan ylimääräiset vaatteensa, jotta on edes jotain lämmintä päällepantavaa väistämättömän märkyyden kohdattua. Mutta ei! Tavoitteena olikin muodostaa viestijoukkueena mahdollisimman pitkä jono päälläolevista vaatteista ja voih, itse olin riisunut niin takin kuin kaulahuivinkin. No, tällä rastilla nähtiinkin sitten yhden jos toisen hyppivän vähissä vaatteissa suihkulähteen reunamilla. Yksi ryhmä havitteli voittoa niin paljon, että sen kaikki jäsenet olivat ainoastaan alusvaatteisillaan yhtä lukuunottamatta. Hänellä ei ollut enää niitäkään.
Sotkulla seurasi kivaa palkintojen jakoa, musiikkia ja yleistä riehumista. Monet saattoivat siinä vaiheessa olla jo niin väsyneitä kautta kännissä, että lähtivät pikkuhiljaa kotiinsa nukkumaan tai jonnekin jotain. Koska menin itse myöskin jonkun ajan päästä nukkumaan, kotiin, en voine spekuloida loppuyön mahdollisia tai mahdottomia tapahtumia. Olen kuitenkin varma, että voin kaikkien mukanaolleiden puolesta sanoa: kiitos alkoholista! Kiitos mahtavista rastinumeroista, hyvistä tyypeistä, loistavista jatkoista. Kostajaisissa sitten nähdään, eiköhän teille järkkäydy ihan yhtä hauska meisinki kuin meille, aye?
Synap S in piltit 2010
Esittelemme maantieteen ja biologian uudet pilttiset.
Ennakkoon jaettujen pilttikyselyiden vastaukset (ja niiden ylitulkinnat) toimivat varsinaisena jutun sisältönä.
Toimitus haluaa painottaa kaiken tehdyn olevan silkkaa lämminsydämistä huumoria, jota ei pidä ottaa turhan vakavasti.
Piltit on esitelty ryhmittäin järjestyksessä vasemmalta oikealle ylhäältä alkaen.
Kristiinan ryhmä / Biologia
Nanni L: missing data
24-vuotias Riina S. kertoo vaatimattomasti olevansa kotoisin Elias Lönnrotin synnyinseuduilta, jonka rantoja huuhtelee Etelä-Suomen suurin järvi. Ja tämä merkittävä kaupunki olkoon nimetty loisteliaasti Lohjaksi. Riina on vuosien saatossa eksynyt polulta, sillä hän on harhautunut humanistisektorille eikä näin ollen ole enää vapailla markkinoilla. Kysyttäessä lohjalaisen tietoutta Turusta Riina uskaltaa esittää itsevarmasti vastakysymyksen ”Mitä sää haluut tietää turuust, nii kyl mää kerron?”. Vapaa-ajallaan tuleva biologi nauttii kirjakahvilan tummapaahtokahvista ja
vegaanipatongista jalostaessaan siinä samalla kasveja kotipuutarhassaan. Tämä maailmanparantaja voi muuttua aggressiiviseksi, jos hänelle ei tarjota päivittäistä liikuntaannosta. Riina väittää, että kosmofyytti on kasvimaailman jokapaikanhöylä, jota esiintyy vähän jokapuolella. Vai puhuukohan harhautunut biologi itsestään?
Taina H. on saapunut suureen kaupunkiin Lapelta, joka on Tainan mukaan hyvinkin tunnettu paikkakunta. 20-vuotias nuori biologi ei tiedä Turusta yhtikä mittä, eikä hän innostu siviilisäädyn utelemisesta. Tämä vapaa taivaanlintu on kiinnostunut superkasvien valmistamis-
esta, ja siksi onkin päätynyt opiskelemaan tähän kyseenalaiseen toimitukseen valmentavaa biologiaa. Taina viettää aikansa milloin pystyssä milloin ei, mutta leffojen töllöttely ja kavereiden kanssa möllöttely ovat hänelle parasta vapaa-ajan viettoa.
Lahden läheltä Hollolasta Turkkuseen saapunut Terhi B. on 21-vuotias vapaa neitokainen. Turusta Terhi tietää kaiken oleellisen, eli sen, että tamperelaiset haukkuvat turkulaisia aina. Eikä ikinä toisinpäin. Tällä tiedolla pääsee jo pitkälle, mutta Terhi on kuullut huhuja myös siitä, että Turku on kesällä viihtyisä ja passelin kokoinen
unelmakaupunki. Biologiassa Terhi on kiinnostunut fysiologiasta ja genetiikasta, ja koulun ulkopuolella Terhi lenkkeilee tai valokuvailee musiikin, elokuvien, perheen sekä kavereiden tahdissa.
Aurelia M. on saapunut pitkän matkan takaa Vaasan perukoilta tänne etelän lämpöön. 20-vuotias nuori nainen on varma, että on nähnyt ainakin yhden turkulaisen joen, muutaman metsän sekä jonkin sortin peltomaiseman. Vapailla markkinoilla oleva vaasalainen on löytänyt peltojen
kyllästämästä Turusta myös ihmisiä. Biologia on Aurelian mieleen, sillä häntä kiinnostaa, mitä kaikkea ympärillä onkaan. Ihmisistä Aurelia ei kuitenkaan taida pahemmin perustaa, sillä heti tilaisuuden tullen neito haluaa karata joko suksilla tai kajakilla kauas pois ihmisasutuksesta. Erakoitumisesta haaveileva Aurelia tietää isostasian tarkoittavan opiskelijoiden loputonta innostusta istua sisätiloissa kuuntelemassa luennoitsijoita ja lukemassa vaikeita tekstejä. Synapsilaisten onneksi tämä innostus ei ole tarttuvaa laatua.
EI KUVASSA Johanna L. saapui Turkuun saariston virallisesta pääkaupungista, Paraisilta. 26-vuotias lääketieteen ja biologian opiskelija kertoo tyytyväisenä olevansa varattu. Johannan voi löytää Aurajokirannasta tai Ruissalosta söpöjä eläimiä bongaamasta. Turun elinvoimaiseen alakulttuuriskeneen sulautuva kauniista kukkasista ja askartelusta innostuva kirppiskoluaja ihmettelee ja pohdiskelee elämän suurta ihmettä, joka saattaa hyvällä tuurilla löytyä maailmankaikkeudessa kasvavasta kosmofyytistä.
Nikon ryhmä / Maantiede
Leikkiminen ja muumien katsominen kuuluvat ehdottomasti parhaisiin vapaa-ajanviettotapoihin, jos 21-vuotiaalta Lauri K:lta kysytään. Tulevissa maantieteen opinnoissa Lopelta Turkuun saapunutta nuorta herraa kiehtoo erityisesti alan moniulotteisuus, joten ei tiedä, vaikka opiskelukuvioihin eksyisi kosmofyytti eli avaruuden pienoiseliö.
Varissuon karuudesta Yliopistonmäelle sivistykseen kohonnut Ville-Veikko M. mieltääkin nykyään Turun ehdottomasti parhaimmaksi paikaksi yhden sivistyksen kehdoista eli kaupungin pääkirjaston. Toisaalta myös jokiranta, jonka sivistystasosta voi olla montaa mieltä, tulee mainituksi samassa yhteydessä. Ilmeisesti 25 vuoden ikään ehtinyt herra on oppinut jo yhdistämään velvollisuudet ja vapaa-ajan oikeassa suhteessa. Vapaaaika tosin kuluu paljolti järjestötoiminnassa ja politiikan parissa, minkä viihdearvoa voi hieman kyseenalaistaa. Tulevaa maantieteilijää kiehtovat erityisesti kaupungit, kun taas kosmofyytit eli maailmankaikkeusintoilijat sekä isostasiat eli rippileiriohjaajien mittaamisopit jäävät vähemmälle huomiolle.
”Vanhaan mestaan” turkulaisia mollaamaan tai mollattavaksi turkulaisten joukkoon saapunut Tuomas M. odottaa tulevien opiskeluiden tarjoavan jatkossa erityisesti työmahdollisuuksia. 21v hyvinkääläinen odottaa Turusta löytyvän myös hyviä apajia, sillä vapaana liikkuva Tuomas listaa harrastuksiinsa kalastuksen. Koukun lisäksi nuoren herran suunnalta voi varautua myös nyrkiniskuihin, varsinkin jos sattuu olemaan erityisen ruma olento eli kosmofyytti.
Järvenpäästä saapuneen Ville K:n voi löytää yliopis-
tolta tai Halisten S-marketilta tutustumasta uusiin ihmisiin, koska ainakin nämä paikat ovat tulevalle maantieteilijälle tuttuja. Toisaalta 19-vuotias nuorukainen on saattanut myös kartan kanssa suunnistaen laajentaa piiriään ja löytyy näin ollen ”opiskelemasta” jostain päin Turkua. Ville tuntuu olevan kaikelle avoin eikä rajaa kiinnostuksen kohteitaan, joten ei tiedä, mitä kaikkea tältä vapaana liitelevältä herralta vielä oikein on odotettavissa.
Aurajoki, Ruisrock, linna, kauppatori ja kiva saaristo ovat jo entuudestaan Kangasalta saapuvalle Helmi S:lle Turusta tuttuja. Valitettavasti joudumme 19v neidin pettymykseksi toteamaan, että tulivuoria ja hurrikaaneja Turusta on turha etsiä muualta kuin päiväunista. Toisaalta eiköhän kavereiden kanssa hengailusta ja musiikin kuuntelusta nauttiva vapaa tyttö löydä Turusta paljon muutakin mielenkiintoista. Samalla voi selvitellä tarkemmin, mikä kosmofyytti oikein onkaan, koska tosiaan se liittyy jotenkin maailmaan… vai liittyykö?
Melko varattu Anni T. tiesi ennakolta, että Turussa on joki ja että turkulaiset inhoavat helsinkiläisiä, mutta lähti silti Helsingistä mantsaa opiskelemaan availlakseen ajankohtaisia ovia ja samalla turkulaisten ennakkoluuloja. Helsinki-tuntemuksen laajentaminen Turun suunnalle
on jo hyvä alku maapallon kokonaisuuden hahmottamiselle, ja ainahan ikävän tullen voi puhua puhelimessa maratonpuheluita ystävien kanssa tai viettää aikaa Millikoiran kanssa. Parikymppisen tulevan maantieteilijän mukaan isostasia tarkoittaa jäävuoren kellumista vedessä ja kosmofyytti taas kosmisessa avaruudessa sijaitsevaa epifyyttiä eli päällyskasvia, joka ei kuitenkaan ole missään tapauksessa loinen.
Raision opiskeluiden takia Turkuun suunnannut Heidi N tietää jo tärkeimmät paikalliset nähtävyydet eli Finnkinon, Hansan ja Kauppahallin. Opiskeluissaan 19-vuotias neitokainen haluaa kuitenkin suuntautua enemmän luonnonmaantieteellisten ilmiöiden pariin. Vapaa-aikaansa nuori neito viettää hiukset hulmuten, sillä tie vie kovaa laukkaa talleille päin. Tässä vauhdissa myös kosmofyytit eli avaruuden kappaleiden liikkeet saattavat olla vaarassa.
Merja L. lähti Rovaniemeltä täydentääkseen perustietojaan Turusta, koska kaikkea ei voi oppia lukien, läppärin ääressä hengaillen tai tv:tä katsoen. Täysin uudenlaiseen kulttuuriin opettelu voi olla nuorelle 18v. tytölle hankalaa, mutta onneksi monipuolinen opiskeluala tarjoaa ajanvietettä.
Janin ja Tuulin ryhmä / Biologia
Juha K: missing data
Björneborgista Åboon viipottanut 20 vuotta saavuttanut Juuso H. on asunut uudessa kotikaupungissaan jo yli vuoden päivät, mutta tietää silti kaupungista häpeällisen vähän. Lieneekö tähän syynä se, että vapaa-ajallaan Juuso viihtyy liiankin tiiviisti tyttö(tai poika)ystävänsä seurassa? Juuso kuitenkin väittää myös urheilevansa innokkaasti, joten tässä yhteydessä Juuson voi sattumalta nähdä vilaukselta myös kotiovensa ulkopuolella.
Hanna S, Kaisa V, Johanna M.: missing data
Riikka A. on melkein 20-vuotias paimiolainen tai ehkä sittenkin turkulainen neito-
nen. Jompikumpi. Turussa parasta ovat tietysti baarit underground-väestöineen, ja myös kesäinen jokiranta uppoaa tähän biologinalkuun. Biologia on Riikan lempparitiede, koska se on aitoakin aidompaa, ja luonto on Riikan mukaan jepa. Riikka tanssahtelee vapaa-ajallaan baletin ja nykytanssin askelilla ja siinä sivussa hengaa musiikin tahdissa. Riikka on ilmeisesti hyvin perillä biologian koukeroista, sillä hänen mukaansa kosmofyytti on aika-avaruudellista jatkumoa hyödyntävä sieni.
Helsingistä Turkuun syystä tai toisesta joutunut Salla M. on 19-vuotias varattu nuori nainen. Kauppatorin ja Lynin jo ennestään Turusta tunnistavan Sallan luppoaika
menee pitkälti opiskelun, datailun, telkun töllöttämisen sekä ennen kaikkea armottoman bailauksen parissa. Salla kertoo, että kosmofyytti on endofyytin serkku, joka loisii avaruusolioissa. Isostasia sen sijaan on ymmärrettävästi suhde, jossa isompi on suhteessa suurempi kokoon pieni.
Johanna M. kertoo, että on viimeksi majaillut Porissa. 20-vuotias vapaa neito tiesi opiskelujen alussa Turusta lähinnä Ruisrockin, mutta nyt jo paljon muutakin elintärkeää informaatiota. Kaiken maailman ympäristöekologiajutut kiinnostavat Johannaa. Aina, kun Johanna ekologioiltaan ehtii, hän lagailee tai nautiskelee aromikkaista kahvihetkistä kavereiden kera. Kosmofyytti
on Johannan tuntema avaruuskasvi, ja isostasia on eristäytymiseen tähtävää mittausta. No niinpä tietysti.
Porista kotoisin oleva 19-kesäinen Jemina L. haaveilee huippubiologin urasta ja on erityisen kiinnostunut kaikista kummallisista luonnonoikuista, kuten genetiikasta. Jemina tietää, että Turusta löytyy ihan oikea linna ja
messukeskuskin, mutta sen enempää tämä villi ja vapaa biologinalku ei tiedä Turussa olevan. Vapaa-ajallaan Jemina yrittää vaihtelevasti tehdä ja olla tekemättä asioita.
Turkulaisen Anna-Emilia S:n saatat löytää kotosalla vetelehtimästä ja tutkimasta hyönteisiä ja muita öttiäisiä. Biologiksi pyrkivä varatuksi ilmoittautuva Anna-Emilia
onkin selvästi päätynyt oikealle alalle ötökkämieltymystensä perusteella.
Uittamolla uiskentelemaan tottunut Anna-Emilia viihtyy myös YO-kylän kodikkaissa itsemurhayksiöissä. Tasapainoisena ihmisenä Anna-Emilia ymmärtää, että myös kosmofyytin on oltava tasapainossa kosmoksessaan.
Hannan ryhmä / Maantiede
Ruotsinkielisiä tienviittoja seuraten Sakari P. suuntasi tiensä Jokioisista Turun yliopistolle maantiedettä opiskelemaan. Muista 19-vuotiaista nuorukaisista hänet erottaa siitä, että ko-
tityöt kuuluvat vapaa-ajan harrastuksiin. Onneksi luuttuamisen ohella tämä vapailla markkinoilla liikuskeleva nuorukainen ehtii myös nähdä kavereitaan.
21-vuotias Tommi S. jäi Turkuun opiskelemaan maantiedettä ymmärtääkseen, mitä ympärillä tapahtuu ja miksi. Toivottavasti opiskelut myös antavat uudenlaisia vastauksia kesäiseen bissen juontiin
jokilaivoilla, koska tämä kuuluu ehdottomasti Tommin mielestä Turun parhaisiin puoliin. Toivottavasti tämä ei kuitenkaan johda isostasiaan eli jonkinlaiseen eristäytyneeseen osaan jossain.
Sienimetsälle olisi syytä hankkia luotettavampi opas, sillä Tommin mielestä kosmofyytti on kosminen sieni.
Antti R:n positiivinen ennakkokäsitys tulevasta paikkakunnastaan koostui siitä, että Turku paloi joskus ja pois pääsee Silja Europalla. Varattu Antti kuitenkin rohkaistui lähtemään
Kauhajoelta maantiedettä opiskelemaan, koska siinä tutkimuksessa ovat oikeat asiat, erityisesti luonto. Parikymppisen herrasmiehen voi nähdä metsästämässä, mutta vain eläimiä, koska oma kulta kainaloon on jo löytynyt.
Helsingin kautta Lappeenrannasta Turkuun suunnannut Elisa P. tietää asuvansa täl pual jokke, joten sekä paikallinen murre että sijaintitiedon määrittäminen tuntuvat tältä osin olevan hallussa, vaikka muuten puheeseen eksyykin vähän väliä edelleen vahvasti Karjalan murre. Nykyisen kotikaupungin grilliruuan lemusta huolimatta 23-vuotias nuori neito aikoo kuitenkin nauttia elämästä ja tutustua maantieteen
laajoihin saloihin. Mahtaakohan neiti törmätä matkallaan kosmofyytteihin, jotka ovat hänen mukaansa kosmonautteja, vaikkei lähellekään niitä, että otappa tästä sitten selvää.
Helsingistä maailman ihmeellisyyksiä Turkuun opiskelemaan saapunut 23v Jenny H kammoaa vuorovaikutusta turkulaisten kanssa kamalan murteen takia. Varatulle Jennylle Turun merkittävät maamerkit joki ja Tuomiokirkko ovat jo entuudestaan tuttuja ja vapaa-aikaa tullaan todennäköisesti viettämään tiiviisti erilaisissa kuppiloissa.
”Asun täl puolel jokkee!” toteaa ylpeästi Espoosta tiensä Turkuun löytänyt Sofia T. Turkulaisille tyypillinen sijaintitieto alkaa jo olla hallussa, vaikka murre vaatiikin vielä hieman hiomista. Määrätietoinen 19-vuotias neiti on jo valinnut maantieteestä oman kiinnostuksen kohteensa eli pohjoismainen luonto ja ilmastonmuutos siinä ympäristössä. Vapaa-aika menee juosten, ratsastaen, rokaten ja koiran kanssa haukkuen. Vapaa-ajan harrastuksiin voimme lisätä myös kosmoksen arvuuttelun eli onko kyseessä jokin maa-juttu?
Tiia S:n mielipiteen mukaan kaikkien pitäisi olla kiin-
nostuneita maantieteestä, sillä kuka tässä maailmassa asuisikaan, jos ei olisi siitä kiinnostunut. Nuorella 19v neidolla tuntuu oleva hyvin myönteinen käsitys ympäröivästä maailmasta, sillä isostasiassakin on kyse iloisten laattojen harmonisesta sopusoinnusta. Vapaaaikaansa liian nopeasti viettävä neiti ei osaa myöskään sijoittaa itseään vain yhteen paikkakuntaan, vaan toteaa, että Lahdesta mutta Turusta, eli liekö tahti ollut turhankin nopeaa? Kosmofyyttiin Tiialta löytyy myös selvä vastaus, koska kyseessähän on selvästi kypärissä elävä liaanikasvi, jonka astronautit ovat kehittäneet kosmonauttien kiusaksi.
Suvin ryhmä / Biologia
22-vuotias Iida V. saapui opiskelemaan biologiaa Mansesta. Tamperelainen on selvästi hyvin perehtynyt kaksintaistelun parempaan osapuoleen Turkuun, sillä Iida väittää tuntevansa ”ainakin sen yhen joen”, jolla toki on nimikin. Periytyminen on Iidan mielestä kiehtovaa, mutta vapaa-aikaa neidolla ei valitettavasti ole sitten yhtään. Iida kertoo, että avaruusimusolu on kosmofyytin alter ego.
Tommi S. on 20-vuotias sinkku Ulvilasta eli Porin nurkilta. Fiksuna poikana Tommi on havainnut, että jos joku tulee ja sanoo ”ai joo vai” tai ”kui vartte”, tämä ei välttämättä olekaan sekaisin tai puhevikainen vaan turkulainen, tai vain asunut Turussa liian pitkään.
Biologi-Tommi pitää itseään ylivertaisena, sillä biologia on tämän kestävyysjuoksijan mielestä ylivoimainen muihin aloihin verrattuna. Tommi syö aina tilaisuuden tullen niin paljon kuin ehtii, ja loput vapaa-ajasta kuluvat frisbeegolfin ja iirin kielen opiskelun parissa. Tommi nimittäin kertoo kosmofyytin tarkoittavan iirin kielellä kahvakuulaa.
Vihdistä biologian saloja oppimaan tullut Juho Y. on 21-vuotias vapaa nuorukainen. Juhon tietämys Turusta on kovin laaja; ”sieltä löytyy kiekko”, kuten Juho sen itse tyhjentävästi ilmaisee. Juho ei kuitenkaan ole pelkkä penkkiurheilija tai penkinlämmittäjä, sillä hän yrittää parhaansa mukaan urheilla ja hengailla muiden ja joskus myös itsensä kanssa. Juho on
ehdottomasti sitä mieltä, että kosmofyytti on yhtä kuin kosmonautti, joten myös hänen avaruudellinen hahmotuskykynsä on selvästi hallinnassa.
Paljasjalkainen turkulainen Heidi M. on päätynyt opiskelemaan biologiaa, sillä siinä kiinnostaa ehdottomasti jokin, vaikkei Heidi tiedäkään vielä mikä se on. Tätä arvoitusta selvittäessään 20-vuotias nuori biologi lässyttelee päivät pitkät kissojen kanssa, jos ne vaikka osaisivat auttaa. Heidi viettää joka päivä normipäivää ja tekee normijuttuja kavereiden kanssa aina kun yleisurheilulta ehtii. Heidi on siviilisäädyltään naimaton ja tietää, että kesä on Turussa parasta.
Forssan mailta Turkuun eksynyt Noora A. on vapaa ja
kaikkiruokainen, sillä hänelle kelpaavat sekä söpöt että vähemmän söpöt ”otukset” . 19-vuotias tuleva biologi on kuitenkin mitä ilmeisimmin kiiruhtanut kaukaa Forssasta muuan Iken perässä, sillä tämä kuulemma asustaa Turussa. Heti luennolta päästessään Noora rientää metsään rämpimään, sillä sieltä voi löytyä kaikenlaista jännittävää. Jännitystä elämään Noora yrittää metsästää myös lagaamalla ja dataamalla, eikä äksöniltä voi välttyä myöskään vammauksen tai urheilun parissa.
Saana M. on 20-vuotias Littoisista kotoisin oleva nuori nainen. Saana ilmoittaa olevansa varattu, ja vapaaaikaansa hän viettelee vaihtelevan vaihtelevasti. Turku on Saanalle oiva opiskelupaikka, sillä kaupunki on juuri oikean kokoinen. Saana ei ole perehtynyt kosmofyytteihin kovin tarkasti, mutta luulisi niiden liittyvän avaruuteen. Tai jotain.
Jokirannassa yöelämää viettävä Kaisa L. on saapunut Turkuun pitkän matkan takaa. Kaarinalainen 21-vuotias vapailla markkinoilla asioivan nuoren naisen voi yleensä löytää luuhaamasta metsästä. Kaisa viihtyy elukoiden parissa satunnaisesti zumbaten, bailaten sekä möllöttäen. Kaisa toteaa,
että kosmofyytti on tietysti kosminen nymfo, ja isostasiassa tehdään pienest sanast isost asiaa.
Eläin- ja kasvirakas Hilla L. tulee kaukaa idästä läntiseen suurkaupunkiimme. Turusta helsinkiläinen neito tietää hyvin vähän, ja vapailla markkinoilla oleva biologi voisikin tarvita opastusta tutustuakseen paremmin uuteen kotikaupunkiinsa. Vapaa-ajallaan Hilla näkee kavereita, leffoja, kissoja ja koiria, kaikkia tasapuolisesti.
Kärkölästä Turkuun vaeltaneessa Heini N:ssä on selvästi suunnistaja-ainesta, sillä hän on tässä ajassa jo oppinut tien kotoa yliopistolle. 19-vuotias biologinalku ei kerro siviilisäätyään utelijoille, mutta paljastaa sentään olevansa erityisen kiinnostunut molekyylitason elämästä. Myös eläimet kiinnostavat, ja Heini arvelee myös kosmofyytin olevan jonkin sortin eliö. Uskomatonta päättelytaitoa vaativa arvio saattaa osua oikeaan, mutta sen sijaan isostasia ei nykytietämyksen mukaan suoranaisesti viittaa eristykseen. Heini on ylpeä kärköläläinen, vaikka silloin tällöin epäileekin, ettei Kärkölä sittenkään ole Helsingin metropolialueen ykkösmesta.
Salolainen Emilia L. on 20-vuotias luonnosta ja eläimistä pitävä innokas tuleva bilsalainen. Vain yliopisto ja Ruisrock ovat salolaiselle ennestään tuttuja kohokohtia Turusta, mutta eiköhän todellinen Turku pian paljastu tällekin pahaa-aavistamattomalle neitoselle. Emilian lempipuuhia ovat lukemisen ja kirjoittamisen harjoittelu, ja Emilia viihdyttää itseään myös tietokoneen kanssa pelailemalla.
Pihlan ryhmä / Maantiede
Helsinkiläinen Otso M varoittaa tamperelaisten teekkareiden kokoontuvan kerran vuodessa Turun rajalle lyömään kiiloja maahan, jotta Turku irtoaisi muusta Suomesta. Tästä huolimatta 21-vuotias mesikämmen uhmasi kohtaloaan suuntaamalla Turkuun ihmettelemään maailmaa. Onneksi Otso ei suunnannut tutkimaan kosmofyyttejä, jolloin tutkimus olisi kohdistunut kosmonauttien avaruuspuvuissa eläviin alkuelukoihin, vaan tyytyi mantsaan, koska jopa hän ymmärtää sitä. ”Jos jotain menee jossain maan alle. Se nousee toisessa paikassa ylös maasta.” Toivottavasti Otso ei joudu isostasian tavoin vaipumaan maan alle (syystä tai toisesta) ja tupsahtamaan
pintaan jossain muualla kuin Suomen 1. pääkaupungissa.
”TURUSTA!!!!”- toteaa
uhmakkaasti Vesa A., koska tunnetustihan turkulaiset ovat hyvin ylpeitä taustastaan. Asiaa parantavat myös 22-vuotiaan tulevan maantieteilijän arvostamat suhteellisen monipuolinen kulttuuritarjonta sekä liikuntatoiminta. Luonnonläheisyys kiehtoo jatkuvasti partioivaa ja ympäriinsä kiipeilevää turkulaista.
Sami L:ää maantieteessä kiehtoo varsinkin GIS, mistä tiedosta paikalliset opettajat hyppivät varmasti innoissaan, mutta 19-vuotias kokemäkeläinen saa sanoa hyvästit vapaa-ajan rentou-
tumiselle, sillä monipuolisen alan tällä saralla löytyy kyllä opeteltavaa. Toisaalta suunnan valinta saattaa olla aivan oikea, kun isostasian selittäminen tuntuu olevan työn ja tuskan takana, mutta jotain tasapainoa on kuitenkin havaittavissa tälläkin saralla. Paikkatiedon opiskelun kokemäkeläinen Sami joutuu aloittamaan aivan nykyisen kotioven ulkopuolelta, sillä vaikka Turussa on tullut aiemminkin kaupoilla käytyä, tuntuu kaikki olevan taas aivan uutta ja ihmeellistä.
”Turussa on kauniita naisia! 51 % turgulaisista on sinkkuja, jee!”. Mahtoivatkohan nämä ennakkotiedot vaikuttaa seinäjokelaisen Matias M:n opiskelupaikan
valintaan? Toisaalta onhan 20 vuoden iän saavuttanut nuorukainen saattanut suunnata Turun suunnalle myös ratkaistakseen kosmofyytin eli ratkaisemattoman avaruuteen liittyvän arvoituksen.
Nämä ”opiskelut” jäänevät kuitenkin känni-iltoihin, koska mantsan myötä Matias suuntaa katseensa varsinaisissa opiskeluissa luonnonläheisempiin asioihin ja ympärillä avautuvaan maailmaan.
Talvi tulee myöhään tietää
Taivalkoskelta/Oulusta Turkuun saapunut 26-vuotias
Tiina M. paikallisista oloista. Onneksi talvea odotellessa voi syventyä maantieteen kiehtoviin teorioihin maailman menosta ja maailman synnystä, mutta vapaa-aikaa tämä varattu nainen viettää toki opiskelematta. Liekö vapaa-ajan harrastuksiin kuuluvan kuitenkin venäläinen avaruusepifyytti, joka myös kosmofyyttinä tunnetaan.
Marianna K. taivalsi pitkän matkan Porista Turkuun poikaystävän perässä, minkä hän mainitsee myös Turun tärkeimpänä asian. Toivottavasti isostasia eli tasapainotila myös pysyy tällä saralla, ettei 24v neitokaisen tarvitse pettyä paikkakun-
nan vaihdokseen. Onneksi neitokainen viettää aikaansa myös mielellään lukien, miltä saralta seura ei aivan heti lopu.
Helsingistä 18v Maija L. suuntasi kohti lounaisrannikkoa etsien öö kirkkoa ja kysellen ihmisiltä entistä pääkaupunkia. Kosmofyytiksi eli avaruuden kasvitutkijaksi neito ei aio ruveta, vaikka maantieteen luonnonläheisyys ja laaja-alaisuus kiehtovatkin. Onneksi omaa alaa lähempänä oleva sanasto on paremmin hallussa eli isostasian tasapainotila on laatoista löytynyt.
Pallon pyöritys on 21-vuotiaalle kokkolalaiselle Tiina K:lle tuttua jalkapallon myötä, joten maapallon tutkimiseen keskittyvä maantiede on varmasti oiva valinta. Käytännönläheisyys tieteenalassa tuntuu myös kiehtovan, mutta lähitienoiden tutkiminen on jäänyt neidiltä turhan vähälle, koska jo kolme vuotta Turussa asunut neitokainen tietää nykyisestä kotipaikkakunnastaan ”aika vähän”. Toisaalta vapaa-aika menee poikaystävän kanssa hengaillen ja maanpinnan kohoamista eli isostasiaa tutkiessa.
Nastolalaiselle Elina S:lle kosmofyytti tarkoittaa lentävän lähdön saanutta lemmikkihamsteria eli rakettihamsteria. Rakettiteorian taustalla saattaa olla kahdenkymmenen vuoden ikään ehtineen neitokaisen räjähtäviä liikkeitä sisältävä vapaa-ajan harrastus eli taekwondo. Ehkäpä neitokainen löytää tasapainotilan ympäristönsä kanssa maantieteen opiskeluiden kautta.
Minnan ryhmä / Biologia
24-vuotias Michael L. on perehtynyt Turkuun niinkin tarkasti, että tunnistaa Turun tuomiokirkon, eikä sitten muuta. No, jostain pitää aloittaa. Vantaalta Turkuun rantautunut Michael on sitä mieltä, että biologiassa yhdistyvät käytännönläheisyys ja puhdas tiede; ja kyllähän Michael kaikennäköistä tietääkin, sillä hän viettää koululta liikenevän ajan kirjojen parissa. Fiksuna biologinalkuna Michael tietää myös, että kosmofyytti on vanhan neuvostoliittolaisen kosmonautin ja näivekasvin muodostama hybridi. Ja isostasia on suurempi kuin pikkustasia. Tämä selvä.
Keravalta maailmalle paennut 24-vuotias Vesa H. osaa selvästi arvostaa uutta kotikaupunkiaan: ” No Turkuhan on Suomen per...siis paras paikka!” Hyvin huomattu tältä sinkkuna viihtyvältä kaikennäköisistä pikkupaskiaisista ja fygestä kiinnostuneelta nuorukaiselta. Vesa nauttii oluesta ja saattaakin testata thainyrkkeilytaitojaan niihin epäonnisiin, jotka kajoavat hänen olueensa. Vesalla on myös teoria kosmofyytti-nimisestä päällyskasvista, joka voi halutessaan ympäröidä koko maailmankaikkeuden hallintaansa.
Nelli P: missing data
Oripäästä Turkuun ilmestynyt 19-vuotias biologinalku Jenni K. on saanut päähänsä oudon kuvitelman siitä, että Turussa olisi pahaa vettä. On Jennillä sentään jotain oikeaa informaatiotakin, sillä hän on kuullut Turun kuuluisista jokilaivoista. Luonnonläheisen, varatun Jennin syksy on ollut kouluhommia täynnä, mutta raivoa on ehtinyt välillä käydä purkamassa karatetreenien merkeissä. Välillä täytyy käydä myös opiskelijabileissä, ettei täysin jämähdä biologian termien syövereihin. Jenni kuitenkin myöntää, ettei tiedä kysymäämme biologian termiä. Ehkä kannattaisi kuitenkin perehtyä
enemmän siihen biologiaan kuin biletyspaikkoihin...
Espoosta kaukaiseen Turkuun päätynyt Sanni T. väittää tietävänsä Turusta jo paljonkin, vaikka on juoksennellut ja hengaillut uudessa ympäristössään vasta muutaman kuukauden. 21-vuotias varatuksi ilmoittautuva dekkareita ja lehtiä ahmiva Sanni laittelee vegeruokaa päivät pitkät. Tällä hetkellä Sanni on erikoistunut lähinnä kirppisten kiertelyyn, mutta toivoo voivansa joskus tulevaisuudessa erikoistua myös opinnoissaan.
19-vuotias seikkaileva luonnonlapsi Roosa L. saapui niinkin kaukaa kuin Haa-
pajärveltä opiskelemaan biologiaa Suomen Turkuun. Bilsassa Roosa on kiinnostunut sarvikuonoista ja muista kivoista pikkuelukoista. Vapaa-aikaansa tämä sinkku viettää laiskottelemalla, syömällä, nukkumalla, painimalla koiran kanssa sekä hikoilemalla metsässä. Isostasia tarkoittaa haapajärveläisen mielestä tasapainoa.
Jenna R, Laura A: missing data
Maiju T. on parisuhteessa oleva 18-vuotias loimaalainen. Maiju seuraa ilmeisen aktiivisesti uutisia, sillä hän kertoo, että Myllysilta on romahtanut. Ei voi olla! Maiju muistelee lämmöllä kivaa
Ruisrockia ja Iken levottoman peukalon oireyhtymää, joilla luultavasti on selvä syyseuraussuhde. Vaikka Maijun päivä menee pilalle hänen tajutessaan, kuinka mahdottoman kaukana rautatieasema on Börssistä, on Maiju kuitenkin havainnut, miten hieno systeemi maailma tästä huolimatta oikein onkaan. Maiju on kaiken lisäksi innovatiivinen nuori biologi, sillä hän on melkein keksinyt ratkaisun sateella suoristuvien hiusten ongelmaan. Maiju on keksinyt ratkaisun myös hänelle esitettyihin kysymyksiin; kosmofyyttihän on kosmonautiksi ryhtynyt epifyytti ja isostasiassa teorisoidaan litosfäärilaatoista ja niiden tasapainottelusta.
Kusimanseja, luumunkiviä ja suklaabanaaneja
Teksti: Moona Rahikainen
Tänä syksynä Biologian laitoksen ja henkilökunnan tutustumisilta Planttu järjestettiin aurinkoisella yliopistonmäellä. Paikalle oli saapunut ilahduttavan suuri joukko pää- ja sivuaineopiskelijoita sekä henkilökuntaa. Illan aikana osallistujat pääsivät kisailemaan ja testaamaan taitojaan hyvinkin omaperäisillä rastitehtävillä, eikä kotiin tarvinnut tälläkään kertaa lähteä tyhjin vatsoin.
Kristiinan ja Suvin rastilla joukkueet pääsivät testaamaan Synapsin tuliteriä puujalkoja. Tällainen hyvinkin hyödyllinen ja laajasti sovellettavissa oleva taito ei kaikilla nykybiologeilla ollut aivan hallussa, mutta harjoitus tekee mestarin asiassa kuin asiassa. Tyyli oli vapaa ja lopputulos omalla vastuulla.
Janne ja Moona testasivat joukkueiden verbaalista näppäryyttä sananselitystehtävällä. Jottei tehtävä olisi käynyt liian helpoksi, oli sanoja hiukan viritetty. Osallistujat saivat selittää ja arvata kahdesta yhdyssanasta koostuvia tuplayhdyssanoja. Munasoluasunto sujui hyvinkin mallikkaasti, mutta infrapunatulkun, opintopistemutaation ja emäsparitanssin kanssa meni hieman enemmän aikaa.
Synapsin uusien puujalkojen testailua.
Veijo Jormalaisen rastilla eivät edes päärakennuksen ikkunat olleet turvassa. Kisailijat pääsivät nimittäin etsimään sisäistä aboriginaaliaan ja metsästämään jäniksiä bumerangilla. Harjoittelunvaraa jäi vielä rastin jälkeenkin, sillä jäniksiä useammin kolhuja taisivat saada lipputangot,
vaahterat ja viereiset rakennukset. Jänikset siis pääsivät pälkähästä, mutta bumerangi ei selvinnyt käsittelystä täysin ehjänä.
Kalle Ruokolainen käytti rastillaan hyväkseen syksyn satoa ja pisti osallistujat sylkemään luumun kiviä. Pisteitä sai sekä lentomatkan pituudesta että sylkäisyn tarkkuudesta. Nyt vain odottamaan, montako luumupuun taimea LT:1:n eteen ensi keväänä putkahtaa. Lajintuntemusta kisailijoilta testasivat Lotta ja Oskari. Joukkueet vastasivat kymmenen minuutin aikana joukkoon kysymyksiä, joissa vilahteli joukko oudoimpia suomenkielisiä lajinimiä. Olisitko sinä tiennyt, millä nimellä kaksivarvaslaiskiainen nykyään tunnetaan, tai miltä näyttää degu? Viimeisessä kysymyksessä turkulaiset biologit saivat päästää mielikuvituksensa valloilleen ja piirtää oman näkemyksensä siitä, miltä näyttää kusimanse (Crossarchus obscurus).
Minna Vainion rastilla samaistuttiin keisaripingviinien elämään. Osallistujat yrittivät kuljettaa kananmunia jalkojensa välissä turvallisesti pesään asti. Ahkerilla luontodokumenttien katsojilla oli tekniikka hyvin hallussa, vaikka biologien anatomia ei soveltunutkaan tehtävään aivan parhaalla mahdollisella tavalla.
Riippumatta siitä, sujuiko munien kuljetus vai ei, ainakin arvostus pingviinejä kohtaan kasvoi.
Kun rasteilta oli selvitty ja aurinkokin alkoi laskea, sai kuumasta grillistä hakea makkaroita. Illan viileys ei tuntunut väkeä haittaavan ja kun kahvia ja suklaabanaaneitakin oli tarjolla, jatkui hälinä Yliopistonmäellä vielä hyvän aikaa. Kiitos kaikille osallistujille ja tervetuloa mukaan ensi syksynäkin!
Planttu parantaa yhteishenkeä.
SukelluS tuntemattomaan
Teksti: Kristiina Mutkala
Synapsi osallistui Project AWARE -tapahtumaan Ruissalossa lauantaina 25.9.2010. Tapahtuman aikana joukko vapaaehtoisia siivoili Ruissalon uimarantoja ja rantaviivaa Ruissalon sillan luona. Tapahtuman järjestivät Turun Project Aware -aktiivit ja Turun Viherliikelaitos.
Vapaaehtoiset sukeltajat etsivät rantamudista sinne kuulumattomia esineitä sekä Kansanpuiston edustalta että Ruissalon sillan alta. Paikan päälle saapui päivän mittaan noin kymmenen synapsilaista.
Saavuimme viiden kaverin porukalla Kansanpuistonrantaan hieman ennen puoltapäivää. Paikalla oli jo tapahtuman järjestäjiä ja siivoustalkoolaisia, ja pienen neuvonpidon jälkeen saimme itsellemme siivousvälineet. Saimme vielä ohjeen pitää kirjaa löydöksistämme, sillä suuren maailman malliin tapahtumasta raportoitiin Amerikkaan asti (varmasti Obaman työpöydällä komeilee nyt paksu selonteko Ruissalon rannoilta löytyneistä jätteistä).
Siivoilimme hyvässä säässä pari tuntia Kansanpuistonrantaa, ja vapaaehtoisia alkoi olla lähemmäs 30. Yleisilmeeltään uimaranta oli siisti, mutta millainen määrä vähäpätöisen oloista roskaa tarttuikaan kätösiimme ja keräyspihteihin! Sukeltajat taas eivät löytäneet Kansanpuistonrannalta mitään, joten he siirtyivät Ruissalon sillan alle. Porukkamme piti ruokatauon, ja sitten lähdimme auttamaan sukeltajia ja siivoamaan sillan alueen rantaviivaa.
Sukeltajat olivat työn touhussa, kun saavuimme sillalle. Aluksi porukkamme hajaantui siivoamaan rantaa, joka oli selvästi kärsinyt jo monta vuotta kunnon siivouksen puutteesta. Sukeltajat tarvitsivat rannalla kuitenkin auttavaa käsiparia, joten Janne Sulku puki urhoollisesti päälleen keltaisen sadetakin ja ryhtyi ottamaan vastaan liikennemerkkejä, pyöriä ja muita meren ”aarteita”. Me muut jatkoimme siivousta, ja etenimme yhä pidemmälle pitkin rantaviivaa.
Sukeltajat työn touhussa.
Siirryimme katsomaan sukeltajien puuhia saatuamme maaston siivottua. Tulimme paikalle juuri kun merestä nousi jälleen yksi pyörä. Oman pyöränsä kesällä varkaille menettänyt Janne ihastui löydökseen ja intoutui kokeilemaan sen ajo-ominaisuuksia, kun huomasimme ketjujen vielä pyörivän sangen hyvin. Meno ei päätä huumannut, ja pyörä jäikin muiden löydösten pariin parkkipaikalle, josta
Viherliikelaitos kävi ne myöhemmin noutamassa. Syvyyksistä nousi pyörien ja erilaisten roskien lisäksi vielä neljä liikennemerkkiäkin. Siirryimme sillan luota Saaronniemelle vielä pariksi tunniksi: uimarannalla riitti puuhaa muovi- ja metallijätteen sekä tupakan tumppien parissa. Siivoilimme porukalla uimarantaa ja läheistä kallion lakea, ja päätimme työurakkamme siinä puolen kuuden maissa.
Istuuduimme tyytyväisinä saunarakennuksen portaille, ja kulutimme aikaa jutellen ja tarkkaillen paikalle sattuneen lehtohepokatin puuhia odotellessamme järjestäjien saapumista.
Moni talkoolainen päätti lähteä kotiin, joten jatkoille jäi vain noin puolet porukasta. Korkkasimme oluset (uuh, Duff-beer!), saunoimme hyvissä löylyissä ja otimme ruokaa nälkäämme. Illan hämärtyessä porukka kutistui kutistumistaan, kunnes jäljelle jäivät vain tapahtuman järjestäjät ja seitsemän synapsilaista. Grillailimme, juttelimme, söimme, joimme ja lauloimme - ilta meni hauskassa seurassa hirmuisen nopeasti! Onneksi joku tajusi puolta tuntia ennen viimeisen bussin lähtemistä, että paikka olisi vielä siivottava, joten lähteminen tapahtui yhtäkkiä ja hyvin nopeasti.
Tapahtuma oli erittäin onnistunut ja lauantaipäivä meni mukavasti tehden käytännön luonnonsuojelutyötä. Synapsi ry tulee jatkossakin osallistumaan vastaavanlaisiin tapahtumiin mahdollisuuksien mukaan, joten toivottavasti jäsenistö lähtee aktiivisesti mukaan. Hallitukselle kannattaa aina vinkata erilaisista luonnonsuojelutapahtumista, joihin olisi mielenkiintoista lähteä suuremmalla porukalla mukaan!
Janne iloisena löydettyään kadonneen pyöränsä.
”Reiska ei ollut ehkä se ihan reiluin pomo. Ylityönakit kuulemma kuuluivat työn luonteeseen ja niiden hoitaminen urakehityksen nimissä yleinen käytäntö.”
– Onneton Omakustanneuraputkessa
”Kilautin geigermittarin kiviin ja esimies pidätti palkasta laitteen hintaa takaisin koko projektin ajan. Jälkikäteen selvisi, että firmalla olis ollu vakuutus tohon.”
– Saapas88
”Meitsi on kyllä niin pätevä, ettei noi fudut osu mun kohdalle.”
– Pälikkö
”Kesähommissa vessatauot eivät kuuluneet työaikaan. Company policynä oli se, että joko leimasit itsesi ulos tai tönötit jalat ristissä. Yleensä iltapäivällä otsassa oli sen luokan kupla, että härdelli otsikossa näytti nahkalippalakilta. Siinä vasta työsuhde-etu...”
– P. Sorsa
Mikä meni vikaan – suuremmat saappaat ja pirun pätevä lakimies meiltä.
Pro gradun aihe – se Suuri Mörkö sänkysi alla
Teksti: Kristiina Mutkala
Pro gradun aiheen valitseminen aiheuttaa monelle harmaita hiuksia ja lyhyeksi järsittyjä kynsiä. Mistä edes saisi idean aiheeseen?
Allekirjoittanut otti yhteyttä tutkijoihin, tutustui laitoksien nettisivuihin ja uteli muutamalta gradun kirjoittajalta aiheesta. Toivottavasti haastattelut kertovat hieman enemmän tuosta tarujen mystisestä vastustajasta, joka näyttäytyy meille jokaiselle hieman eri muodossa. Haastattelut liittyvät luonnonmaantieteeseen ja ekologiaan.
Hetkinen, mikäs se gradu nyt olikaan?
- ohjattu opinnäytetyö, joka osoittaa opiskelijan aihepiirin tuntemuksen, tutkimusmenetelmien hallinnan, sekä hänen kykynsä tieteelliseen ajatteluun ja viestintään
- biologialla ja maantieteessä tutkijalinjalla laajuus 40 op, opettajalinjalla 20 op
- opettajalinjalla voi perustua vain kirjallisuuteen, tutkijalinjalla myös käytännön työtä
- ehdota aihetta itse valitsemastasi aiheesta, löydä vinkkejä internetistä, saa ideoita kavereilta, kysele laitoksen tutkijoilta, mene suoraan keskustelemaan aiheen hyväksyvän professorin kanssa…
- valitse SINUA KIINNOSTAVA aihe
Kysymyksiä pro gradusi aiheesta ja sen valinnasta:
1) Mikä on/oli pro gradu -tutkielmasi aihe?
2) Mistä sait idean/kuinka päädyit aiheeseesi?
3) Mikä on ollut/oli vaikeinta gradusi työstämisessä?
4) Mitä vinkkejä antaisit omaa graduaihetta pohtivalle opiskelijalle?
Iisa Orell, maantiede
1) Kunnoltaan heikentyneen, lyhytviipymäisen järven tilan ja sopivien kunnostusmenetelmien arviointi. Tapaustutkimus: Karppijärvi. Tutkielma käsittelee Jämsän kunnan alueella Keski-Suomessa sijaitsevaa pientä mökkijärveä: sen tilaa, valuma-alueen ominaisuuksia ja siellä tehtyjä muutoksia, sekä arviointia kyseiselle järvityypille parhaimmin soveltuvasta kunnostusmenetelmästä.
2) Olen ollut aina kiinnostunut hydrogeografiasta ja tein kandini myös aiheeseen liittyen. Idean sain ystävieni kautta, joiden kesämökki sijaitsee ko. järven rannalla. Järven ranta-asukkaat ovat perustaneet Karppijärvi ry:n järven kunnon parantamisen edistämiseksi ja päätin tarjota omaa tutkielmaani heille projektin tueksi, sekä antamaan lisätietoja järven ja sen valuma-alueen tilasta. Yhdistys tarjosi minulle omat aineistonsa, mutta en saanut rahallista tukea projektiini.
3) Vaikeinta oli uusien menetelmien opetteleminen ja laajan aineiston kasaaminen kokonaisuudeksi. Gradussani perehdyin useisiin menetelmiin ja perehdyin useaan eri järven tilasta kertovaan muuttujaan, joten kirjallisuutta piti lukea paljon. Aikaa oli lopulta vähän, koska jäin äitiyslomalle ennen kuin graduni valmistui.
4) Innostus ja mielenkiinto aihetta kohtaan on ratkaisevaa, koska silloin työskentely on mielekästä. Luonnonmaantieteilijälle hyviä vinkkejä graduaiheisiin saattaa löytyä ympäristökeskuksen sivuilta.
Faris Alsuhail, maantiede
1) Otsikko on (tällä hetkellä) Answering to the needs of integrated coastal zone management: a gis approach. Tutkin ICZM:n tietotarpeita ja niihin vastaamista GIS:in avulla kolmella eri rannikkoalueella Suomessa.
2) Alussa ideat pyöri ihan yleisellä tasolla GIS:in ja rannikon ympärillä. Olin aiemmin tehnyt töitä rannikkoaiheisissa projekteissa, jossa GIS oli merkittävässä roolissa. Tuntui luonnolliselta ja samalla kiinnostavalta pysytellä samoilla linjoilla, joten hakeuduin Risto Kalliolan ja Harri
Tolvasen puheille. Pari aivoriiheä myöhemmin idea alkoi muotoutua.
3) Tähän mennessä vaikeinta oli varmaan suunnitteluvaiheessa gradun riittävä rajaaminen. Itse gradun tekemisestä puhuttaessa oli aika työlästä sovittaa yhteen graduun osallistuvien osapuolten aikataulut.
4) Tee työ aiheesta, joka aidosti kiinnostaa! Kierrätetään tässä vielä minullekin annettua neuvoa, eli "löydä hyvät rajat".
Tea Ammunét, biologia
1) Larval parasitism of autumnal moth reduces defoliation intensity of mountain birch eli loisinta vähentää tunturimittarin aiheuttamaa defoliaatiota tunturikoivussa.
2) Idean sain Tutkimusprojekti-kurssilta. Kurssin aikana puhuttiin tunturimittarin aiheuttamista tuhoista ja loispistiäisten vaikutuksista populaatiodynamiikkaan, sekä loispistiäisistä ja niiden muista mahdollisista vaikutuksista isäntäeliöön. Minulla sitten heräsi kysymys, onko loispistiäisten vaikutuksia tunturimittarin syömiskäyttäytymiseen tutkittu.
3) Näin jälkikäteen miettien varmaan kirjoittaminen. Sekin alkoi sujua sitten kun vain aloitti kirjoittamisen väkisin (ja ohjaajalta saadun kannustus-sähköpostin myötä). Gradun tekemisen yhteydessä varmaan menetelmien opetteleminen ja hiominen. Plus olihan itse tekemisen aikana muutama kriisitilanne ja myös juhannusaattona joutui tekemään paljon töitä, mutta jotenkin nämä vaikeudet tohtii unohtaa aika nopeasti :)
4) Kannattaa rohkeasti esittää ideoitaan projektien ohjaajille. Kannattaa mennä jutustelemaan sellaisten projektien vetäjille, jotka tuntuvat tutkivan sitä sinua kiinnostavaa aihealuetta. Jos vielä sattuu tuntemaan jonkun, joka olisi tehnyt gradua kyseiselle henkilölle, niin kannattaa kysäistä millainen hän on ollut ohjaajana. Lisävinkkinä ehkä se, että ei kannata panikoida. Loppujen lopuksi se on vaan gradu.
Elisa Männistö, biologia
1) Aiheena on testata ruskan evoluutioon liittyvää yhteisevoluutiohypoteesia, jonka mukaan lehtien punainen syysväri varoittaa hyönteisiä siitä, että puu ei ole niille sopiva isäntä. Puulajeina tutkimuksessa ovat vaivaiskoivu ja tunturikoivu Lapissa, sekä haapa ja pihlaja etelässä.
Kokosin työssä yhteen eri ruskan tarkoitusta selittävät hypoteesit ja yhteisevoluutiohypoteesi oli niistä keskeisimpiä. Olen ollut kaksi kesää Tero Klemolan tunturimittariprojektissa tutkimusavustajana ja hän keksi, että voisimme testata yhteisevoluutiohypoteesia.
3) Työni on vasta aineistonkeräämisvaiheessa ja toistaiseksi kaikki on sujunut hyvin. Uskon, että vaikeinta tulee olemaan aineiston analysointi sekä itse kirjoitustyön aloittaminen.
4) Kannattaa mennä rohkeasti kysymään ideoita ja vinkkejä opettajilta ja tutkijoilta. Tietääkseni monet ovat vain lähinnä mielissään voidessaan auttaa opiskelijaa opinnäytetyön kanssa.
Annika Vaahtoranta, biologia
1) DNA-transpositioteknologian yhdistäminen uuden sukupolven sekvensointitekniikoihin
2) Tiesin jo etukäteen että haluaisin mieluiten aiheen molekyylibiologian/ molekyyligenetiikan sisältä. Tein virusaiheisen LuK-työn, ja kävin pari virologian kurssia, ja olin aikeissa jatkaa virusten parissa myös gradussa. Näissä pohdiskeluissa kuulin Harri Savilahdelta hänellä tarjolla olevasta aiheesta. Aihe tuntui heti kiinnostavalta, sopi hyvin aiempiin opintoihini, ja oli myös sopivan kompakti ja hyvin suunniteltu, mikä oli minulle tärkeää. Niinpä ryhdyin hommiin tämän aiheen parissa, enkä ole katunut.
3) Aluksi aikaa meni eniten aihepiiriin tutustumiseen, sillä aihe sisälsi paljon itselleni ihan uusia monimutkaiselta tuntuvia asioita. Alun pienen "miten mahdan selviytyä tästä" -paniikin jälkeen hommat alkoivat kuitenkin luistaa mukavasti, ja kokeet etenivätkin ihan hyvin. Toki niitä päiviä tuli myös kun tuntui ettei mikään onnistu ja ei osaa mitään, eikä silloin auta kuin aloittaa seuraavana päivänä tsempillä uudestaan. :) Yksi haaste oli se, että kokonaisuus pysyi hallinnassa: täytyy koko ajan tietää mitä tekee ja miksi, ja pysyä skarppina kokeita tehdessä. Pieni väsymyksestä johtuva herpaannus tms. johtaa äkkiä tyhmään virheeseen, joka voi pilata koko kokeen. Nyt kirjoitustyötä tehdessä kokonaisuuden hahmottamisen ja olennaisten asioiden poimimisen tärkeys korostuu vielä.
4) Sanoisin että mieti rauhassa aihealuetta mikä kiinnostaa. Kysele sitten rohkeasti ympäriinsä tarjolla olevista paikoista. Kun kiinnostava aihe löytyy, kannattaa vielä miettiä (asioista tietävän henkilön kanssa) melko tarkkaan, että millaiseksi työ käytännössä tulee muodostumaan: millä todennäköisyydellä ko. aiheella saa graduun riittävän aineiston kasaan ja missä ajassa (suunnilleen)? Onko aiheen rajaus realistinen? Onko riittävää ohjausta tarjolla? Gradussa on joka tapauksessa omat haasteensa useimmille ensimmäisenä itsenäisempänä projektina, joten ylimääräisestä epävarmuudesta ei ole iloa. :) Oma työni on edennyt mielestäni hyvin, ja tärkeimpänä tekijänä tässä on ollut mielestäni se, että en ole jäänyt yksin graduni kanssa, vaan ohjausta ja neuvoja on aina tarvittaessa ollut saatavilla. Jokainen koe myös suunniteltiin huolellisesti etukäteen ja käytiin läpi jälkikäteen.
Maantieteen laitokselta valmistuneiden gradujen otsikot löytyvät laitoksen sivuilta osoitteesta http://www.sci.utu.fi/maantiede/laitos/julkaisut/Gradu.htm
Biologian laitoksen kansliasta saa pyydettäessä valmiin listan kaikista hyväksytyistä graduista vuosittain (tekijä, linja, otsikko). Amazon-tutkimusryhmässä valmistuneet gradut on lueteltu tiimin sivuilla http://www.sci.utu.fi/sivustot/amazon/publications/ msctheses/
Turun yliopistosäätiön nimikkorahastoista löytyvät Kevon ja Seilin rahastot, joista voi hakea kyseisissä tutkimuslaitoksissa tehtävälle gradulle rahoitusta. Muista siis tämä, jos mieleesi tulee aihe, jonka tutkimiseen kenttäasemat sopivat.
SynapSin kaikkitietävä horoSkooppi
(oikeudet muutokSiin pidätetään)
Teksti: Kristiina Mutkala
Oinas 21.3. – 20.4.
Uskot B – viinan voimaan, joka vapauttaakin sisäisen supersankarisi uuden vuoden hipoissa. Päädyt joogaamaan sukkasillasi lumihankeen, ja krapula-aamuna näytät pensaskrotilta. Tämän jälkeen pyhität elämäsi raittiudelle ja Seiskan pyhien tekstien lukemiselle. Tulet tekemään väitöskirjasi Matin ja Mervin ennalta arvaamattomasta suhteesta.
Härkä 21.4. – 20.5. Sinulle saattaa tapahtua vaikka mitä mielenkiintoista, tai sitten ei. Rahatilanteesi näyttää kaikesta huolimatta hyvältä, muista siis ostaa Luontoarpa joka kolmas parillinen torstai-aamu ja lahjoita osa voitostasi Synapsille!
Kaksonen 21.5. – 21.6. Löydät viimein suunnan elämällesi, ja kiinnostut kumpparikansan pyhistä sfääreistä. Sivistät itseäsi eräänä pimeänä maaliskuun iltana katsomalla Terminaattorin, jonka jälkeen uskot olevasi kyborgi. Kiva juttu. Ei puhuta rahasta tällä kertaa mitään.
Rapu 22.6. – 22.7. Kaikki mitä valo koskettaa 22. joulukuuta, on oleva sinun valtakuntaasi. Foreca lupaa päivälle kuitenkin pilvistä säätä, joten vähänkö jänskättää! Ennustajaeukko suosittelee aurinkotanssin suorittamista ja pulahtamista Aurajokeen. Pidäthän kuitenkin opiskelijatoverisi iloisina jakamalla avokätisesti alekuponkeja Akateemiselle, jos satut tulemaan sen keisariksi.
Leijona 23.7. – 22.8. Elämäsi on yhtä helvettiä, mutta Vappuna helpottaa! Sitä ennen naapurisi tökkii sinua grillivartaalla pottuvarpaaseen, vaihtaa sokerisi suolaan ja pistää sinut katsomaan Armin ja Dannyn ”Tahdon olla sulle hyvin hellä” – musiikkivideota tauotta. Revi siitä sitten huumoria.
Neitsyt 23.8. – 22.9. Tulet tienhaaraan, jossa joudut tekemään valinnan. Löydät elämäsi rakkauden helmikuun 27. päivä, jos päädyt sattumalta maantieteen mikroluokkaan. Samaan aikaan toimistolla olisi kuitenkin tarjolla piirakkaa. Älä vaivu Mordorin varjon alle valintaa tehdessäsi! Ruinaa äidiltä pari euroa.
Vaaka 23.9. – 23.10. Joulun jälkeen päätät repäistä ja muutat asumaan YO – kylään. Harrastat innovatiivista katutaidetta, mutapainia ja polttelet sanomalehtiä täydenkuun aikaan Vartiovuorenmäellä. Osta välillä kanelia, se rauhoittaa herkkää vatsaasi. Muonatilanteesi paranee, jos tulet ensi vuoden hallitukseen: nakkeja tulee napsahtamaan nopeammin kuin ehdit syödä.
Skorpioni 24.10. – 22.11. Saat VIHDOINKIN kauan kaipaamasi pöllökirjeen Tylypahkasta ensi kesänä. Voit siis luottavaisin mielin jättää kaikki kurssit kesken, ja jos KELAn täti kyselee, muuta se kurttuturpa fletkumadoksi. Pääsetpähän hiomaan taikataitojasi. Muista hoitaa terveyttäsi mallasjuomilla tai muilla käymistuotteilla.
Jousimies 23.11. – 21.12. Varo lattialle tippuvaa saippuapalaa, se voi olla ansa. Vietä aikaa pohtien kolmikulmaisen pallon dilemmaa, niin saatat päästä jyvälle jostakin suuremmasta. Auta ystävää hädässä, ja syö jouluna ekstra-annos rosollia. Löydät viisisenttisiä toimiston sohvan alta.
Kauris 22.12. – 20.1. Napsit tenteistä vitosia tuosta noin vaan. Sinulla on naapurinasi Leijona, jonka kanssa menetät hermosi pahemman kerran. Facebook –profiilisi poistetaan vahingossa helmikuun loppupuolella, ja jäät sosiaalisen median sijaan koukkuun nikotiinin makuiseen nikotiinipurkkaan.
Löydät suuren rahakätkön tukkoisesta lattiakaivostasi maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna – siedä siis tulvivaa lattiaasi vielä muutama kuukausi!
Vesimies 21.1. – 19.2. Huhtikuussa rakkauselämäsi kukoistaa, elämä on ihanaa, lemmikkipupusi lisääntyvät eksponentiaalisesti, linnut visertävät ja jääkaappisi on täynnä kylmiä virvokkeita! Saat kullaltasi lahjaksi ihanan pinkin yksisarvisen, jolla ratsastatte kohti auringonlaskua. Yöllä saattaa kuitenkin esiintyä hallaa, joten muista pakata mukaan villahousut tai vilustut! Raha-asiasi menevät kauden aikana ojasta allikkoon.
Kalat 20.2. – 20.3.
Tunnet suurta kaipuuta Itämeren tyrskyihin lajitoveriesi seuraan. Pyrit geenimuunnellun kolibakteerikannan avulla kasvattamaan itsellesi kidukset, mutta saat vain kolmannen nännin ja pahan vatsahaavan. Purat vihaasi lähikaupan valikoimaan ja vapautat kymmeniä tonnikaloja purkeistaan. Poliisi keskeyttää kuitenkin toimesi, ja päädyt jatkoille kaverisi pesukoneeseen.
Ilmeisesti iloitsimme Ilmiöstä ilmiömäisesti
Teksti: Janne Sulku
Kesä on kieltämättä parempi vuodenaika järjestää festareita kuin talvi. Syitä tähän löytyy jokaisen kiven alta, mutta näistä mainittakoon lämpötila. Tällä tasolla pystyy Homo sapiens samaistumaan vaikka tuttavallisen Lacerta vivipara –liskon kanssa, sillä molemmat paistattelevat miellään päivää Isä Aurinkoisen turvallisten aurinkotuulten alla.
Tämän tiedon omaavat monet festarijärjestäjät, mutta tämän artikkelin kannalta tärkeimmät näistä ovat Ilmiö-festarin järkkääjät, sillä he ovat minun ja monen muun synapsilaisen sielunkumppaneita. Nämä hienot ihmiset ovat näet tajunneet järjestää Turun uskomattomassa Uittamossa tavallisuudesta poikkeavan festarin juuri otolliseen aikaan, eli keskellä Suomen armeliainta ja rakkautta kumpuavaa vuodenaikaa, loppukesää.
Festarimassasta Ilmiön erottaa... se jokin. Jone Nikula, Maija Vilkkumaa ja kaikki nämä nykyajannuorison humpuukit erottuisivat Ilmiön kävijäjoukosta kuin aqueous humouriin jumittunut rosoinen tikku. Joku minua pinnallisempi henkilö voisi kuvailla Ilmiötä ”undergroundiksi”, sillä siellä raikuvat taivaalle tavallisesta festariskeidasta poiketen proge, reggae ja muut tällaiset hihhuligenret ja rastapäät ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus.
Ilmiö järjestettiin ensimmäistä kertaa kesällä 2009, joten nyt se on täyttänyt jo kaksi vuotta. Sehän on aika hyvin se, eikö niin? Paljon paremmin kuin kenenkään teidän järjestämällä festarilla (tod.näk.)! Tulevaisuuteen ei voi nähdä, joten kukaan ei osaa sanoa, kuinka isoksi tämä tapahtuma paisuukaan! Lieneekö Uittamo, vaikka äärettömän kaunis onkin, enää tulevina vuosina riittävän iso paisuneelle festarikansalle?
Itse olen ollut paikalla joraamassa monenlaisen musiikin tahtiin molempina vuosina, ja minun suureksi ilokseni ja onneksi mukanani ovat pyörineet ja hyörineet myös monet muut Synapsilaiset. Tämän vuoden Ilmiö (2010 herp derp) on erityisen mieleenpainuva, sillä esiintyvistä artisteista en muista muita kuin Cleaning Womanin, joka oli kieltämättä tosi awesome, mutta festarialueen ulkopuolella vietetty, rakkaustäytteinen jammailuaika on varmasti ikuisesti polttoraudattu sieluuni. Muistoni ovat siis ihmismäisesti huterat!
Näin sum summarumsum sum summarum, Ilmiö-festari keskittyy yleisesti hippimäiseen ailavjuu:hun, mutta sehän ei tietenkään tarkoita, ettei joku hevarihörhö voisi nauttia ylitsevuotavasta rakkaudesta ja sisintä hivelevästä säästä. Tästä siis muodostuukin juttuni kaksiteräinen miekka; toisaalta haluaisin mahdollisimman monen ihmisen kokevan Ilmiö-ilmiön, mutta toisaalta olisi hienoa säilyttää tämän pienen festarin uniikkisuus. Ihminen on kuitenkin itsensä herra, joten tehkää kuten haluatte!
Nähdään ensi vuonna Uittamolla!
Ilmiössä esiintyi ilmiömäisiä artisteja.
Maailma kylässä
Teksti: Tiia Seeve
Kaikille kotona viihtyville tiedoksi: nyt on mahdollista saada kosketus omaa kaupunkia kaukaisempaan ulkomaailmaan ilman kaikkea sitä suunnittelua, pakkausta, rahanmenoa ja muuta inhottavaa ja kamalaa, jota maailmanmatkaus vaatii. Voitte kutsua kommunikaatioon kykenevän palan maailmaa kotiinne tai viedä sen vaikka kiipeilemään, kahville tai uimaan avoavantoon! Tämä on tietysti aina ollut mahdollista, mutta nyt sekin on päätetty tehdä helpoksi. Kansainvälisty kotonasi on AMK:n järjestämä, kaikille avoin ohjelma, jonka tarkoituksena on tutustuttaa opiskelijavaihdon kautta Suomeen päätyneitä ulkomaalaisia nuoria paikalliseen väestöön, jottei heidän tuttavapiirinsä koostuisi ainoastaan samassa veneessä olevista, yhtä lailla täkäläistä menoa kummastelevista kohtalotovereista. Ohjelman avulla yritetään saada myös täällä asuvien maailmankaihoisten elämään hiukan lisäväriä, vaikka aina ei syystä tai toisesta maailmalle fyysisesti pääsisikään lähtemään.
Itse osallistuin ohjelmaan kämppikseni kautta, ilmeisesti kuulumalla kategoriaan ”perhe”. Minut raahattiin tilaisuuteen, jossa istutettiin vierasmaalaisia ja tuttumaalaisia samaan pöytään jutustelemaan ja syömään pullaa. Tapahtuman seurauksena löysin itseni muutaman viikon päästä kämppikseni äidin luota keskustelemasta keittobanaaneista, Perun junaliikenteestä ja Octoberfestistä monikulttuurisessa seurassa.
“Pidemmän päälle kotona kansainvälistyminen
on hyvin
hankalaa.”
Pari viikkoa tästä eteenpäin oma asuntomme täyttyi englantia pajattavista nuorista (ja vähän vanhemmista), jotka pyrkivät luomaan jotain japanilaiseksi ruuaksi miellettävissä olevaa suuhunpantavaa. Illan tähti oli mestarikokki Mizuki, jonka kärsivällisellä opastuksella puuroriisi (halvempaa kuin sushiriisi ja ilmeisesti jollain tavalla parempaakin) tosiaan saatiin menestyksellisesti vangittua merilevämaton sisään.
Tuotosten ulkonäkö vaihteli rajusti siroista ja näteistä rullista niihin, joiden päälle voisi vannoa jonkun epähuomiossa istuneen. Mutta kuten eräs viisas asian joskus ilmaisi: ei muoto makua muuta. Ruoka ja seura oli hyvää, voisiko sen enempää pyytää?
Sushi-ilta onnistui siis mainiosti, mutta rehellisyyden nimissä on huomautettava, että mikäli ohjelmaan osallistuu, kannattaa varautua myös pieniin hankaluuksiin, kuten vaikkapa tapaamisaikojen sisäistämisen vaikeuteen. Päivämääriä voidaan kirjoittaa kalentereihin ja numeroita tallentaa puhelimiin, mutta siitä huolimatta ei oikein voi olla varma vaihtareiden ilmaantumisesta sovittuun paikkaan sovittuna aikana. Omakohtaisena esimerkkinä voin mainita bingoillan, joka lopulta toteutui lähes täysin vailla kansainvälisyyttä - vain yksi vaihtooppilas noin kahdeksasta löysi paikalle. Mutta eipä tuo mitään, ensi kerralla enemmän! Huonompi suoritus vaatisi jo taitoa.
Pidemmän päälle kotona kansainvälistyminen on hyvin hankalaa. Kotona pysyminen käy nimittäin vaikeaksi, kun tuodaan, tai oikein hankitaan, lähelle eläviä todisteita siitä, kuinka upeaa toisessa maassa asuminen voi olla.
Identtiset kaksoset
Toogabileet 14.10.2010
”Puhtaat”
valkeat lakanat
Teksti: Henna Henriksson
Jo muinaiset roomalaiset... Kuka ihme välittää siitä, mitä muinaiset roomalaiset tekivät? Emme ainakaan me. Bileet alkoivat rock- & pop-pläjäyksellä, josta on muinaiset bakkanaalimeiningit kaukana. Ja hyvä niin. Kuka sitä nyt harppujen kitinää jaksaisi kuunnella? Hengausmusiikin siivittämänä väki tutustu toisiinsa ja piltit uppoutuivat pullon pyörteisiin. Kaikki ryntäsivät nostalgisten biisien aikana tanssilattialle, ja sitten palasivat takaisin juomaan ilolientä.
Varsinkin hallituslaiset aloittivat vahvasti (tai olivat jo aloittaneet, ja jatkoivat...).
Toogaa oli vaikka minkä moista, ja eräskin saapuu paikalle joulupukin kaavussa vyönään sähköjohto. Niko ihastutti Synapsin kukkavilttiin asustautuneena, ja Moonan ja Lotan toogat muistuttivat kimonoja. Roomalaista ylimystöäkin löytyi punaisissaan ja saviruukut käsissään.
Maantieteilijät toogissa.
Erilaisia toogatyylejä nähtiin paljon illan aikana.
Illan aikana tapasi paljon uusia ihmisiä, sillä väkeä saapui paikalle lähes kaikista matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan ainejärjestöistä ja paljolti muualtakin. Vanhoistakin tutuista näki uusia puolia helmojen heiluessa ja solmujen lipsuessa. Hedonismi pääsi illan kuluessa valloilleen; viina virtasi niin lattialla kuin suonissakin, ja meno tanssilattialla villiintyi hetki hetkeltä mukaansatempaavien diskobiisien innostamana. Bilekuntokin oli kiitettävää viimeisten juhlijoiden lähdettyä vasta aamu seitsemän jälkeen.
Bilekansa pääsi myös opettelemaan latinaksi sanontoja kuten: In porto perse vitulus est
Satamassa on vuohi Bibo ergo sum
Juon siis olen olemassa
Henna Henriksson (aka Synapsin bilehile)
Arkistojen kätköistä
Teksti: Kristiina Mutkala
Oletkos huomannut niitä isoja kansioita Synapsin kirjahyllyn päällä? Sellaisia nuhjuisia, epäjärjestyksessä lojuvia muinaismuistoja menneiltä vuosikymmeniltä? Allekirjoittanut norkoili tuttuun tapaansa toimistolla alkusyksystä, ja rohkaistui ottamaan nämä kansiot alas ylhäisestä majapaikastaan. Ne Ikean tuolit eivät sitten ole parhaimpia kiipeilyä varten… Kansioiden sisältä paljastui osa Synapsin kirjoitetusta historiasta erilaisten asiakirjojen muodossa. Niitä lukiessani sain vilkaista ainejärjestömme menneisyyteen, ja nauraa moneen kertaan. Alla on merkintöjä pöytäkirjoista, niiden liitteistä ja toimintasuunnitelmista vuosien varrelta!
Ps. Poistin ne monet, monet, MONET merkinnät Synapsin toimiston siirtämisestä uusiin tiloihin. Ensi kevään toimistosiivouksen yhteydessä voisivat halukkaat tuulettaa sohviamme juoksemalla niiden kanssa toimiston ja YO – talo A:n väliä edestakaisin sellaiset kymmenen kertaa niin saataisiin vähän kurottua entisten sukupolvien muuttovimmaa kiinni.
4.8.1976
”- - K. Valta ehdotti, että Synapsin hallitus ryhtyy painostamaan laitosta pyrkimään yhteistyöhön opiskelijoiden kanssa. - -”
17.9.1980
”Synapsi ry:n yleiskokoukselle Koska olen päättänyt siirtyä työelämän palvelukseen ja ryhtyä törkeäksi oman edun tavoittelijaksi, olen pakotettu jättämään pyyteettömän ainejärjestötyön.
Anelen täten armahdusta ja vapautusta puheenjohtajan tehtävistä.
Eläköön Synapsi!”
Silloisen puheenjohtajan eroanomuksesta
24.9.1981
”Vapaamuotoista keskustelua teen ja omenapaistoksen kera.”
4.10.1984, Liite 1.
”- - Olen tänään suorittanut Synapsi ry:n tilille lainaamani summan, yhteensä 2.581,20 mk sekä tutorryhmän epäasialliseen juottamiseen käteiskassasta nostamani 120,00 mk, mitä summaa en epäonnekseni kyennyt nimeämään esim. Wappusumpun edustuskuluiksi. - -”
Silloisen puheenjohtajan eroanomuksesta 24.10.1984
”Kadoksissa olleita pöytäkirjoja ei ole vieläkään löydetty.”
24.4.1985
”- - Alkon lakon vuoksi Synapsi hankkii keskikaljaa 10 koria ja limsaa 2 koria. - -”
30.10.1985
Pikkujoulujen arpamyyntien suunnittelusta:
”- - Palkinnot kerjättäneen tai taiotaan maan alta… - -”
22.1.1986
Hallituksen on toivottu osallistuvan aktiivisemmin liikunnallisiin rientoihin. Vastaus:
”Hallitus myönsi laiminlyöntinsä, katuu ja uskoo parempaan tulevaisuuteen.”
3.4.1986
”- - Synapsi on kutsuttu to 17.4. Pultereiden orgioihin. - -”
”- - päätettiin kieltää tupakointi uudessa toimistossa. - -”
5.9.1989
”- - Mielestäni lehti ei vastaa käsitystäni siitä, mikä on hyvätasoinen ainejärjestölehti. - -”
Faabelin päätoimittajan eroanomuksesta
7.11.90
”- - Päätimme järjestää coctail-partyt
Synapsin toimistolla 8.11. - -”
Vuoden 1991 toimintasuunnitelmasta
”- - jäseniltä toivotaan aktiivista osallistumista järjestön asioiden hoitoon. Toimimalla itse vaikuttaa parhaiten omien ideoidensa toteuttamiseen. Se, joka ei toimi, ei myöskään valita… - -”
2.5.1991
”- - Sumppu-yhteenveto: Rahaa tuli yli 20.000 mk. - -”
17.9.1992
”- - Ehdotettiin kalja-arpajaisia ja yksimielisesti päätettiin järjestää sellaiset. - -”
31.10.1994
”- - Haalarit ovat tulossa näillä hetkillä… maltti on valttia. - -”
8.12.1998
Hallituksen saunaillan suunnittelua: ”- - Sopivaa saunaa ei ilmeisesti ole saatavilla nyt, kun Haliskylän saunavastaava, Synapsin edellisen saunaillan jälkeen hermonsa menettäneenä, erosi. - - S. Pitkäsen poissa ollessa päätimme mennä viettämään iltaa hänen luokseen 17.12.. - -”
”- - Puheenjohtaja päätti kokouksen klo 18.39 (Uusi nopeusennätys!) - -”
6.9.1998
”- - kaikki halukkaat järjestävät
pilteille kastajaiset to 8.10. kun opintotuetkin ovat sopivasti tulleet. - -”
7.5.2008
”Toimisto järkyttävässä kunnossa vapun jäljiltä.”
3.3.2009
”- - Joku oli sotkenut sitseillä maton, ja piilottanut sen - -”
27.10.2009
Palautetta:
”- Jee puurojuhla on kohta!
- Buu syysmasennus on NYT”
Tämän Faabelin opetus oli:
“Virheistä oppii, joten tartu päättömästi uusiin haasteisiin.”
