Faabeli 2/2009

Faabeli

2/09

Pääkirjoitus

SISÄLMYS

Faabeli 2/09

Faabeli on Turun yliopiston biologian ja maantieteen opiskelijoiden ainejärjestön Synapsi ry:n julkaisu. Lehti ilmestyy lukuvuoden aikana kaksi kertaa, keväällä ja syksyllä.

Osoite: Synapsi ry, Biologian laitos 20014 Turun yliopisto

Sähköposti: synapsi@lists.utu.fi

Web: http://synapsi.utu.fi

Päätoimittajat:

Maija Arvonen, mkholm@utu.fi Kalle Laitila, kalait@utu.fi

Ulkoasu ja taitto: Maija Arvonen, Kalle Laitila & Pihla Sillanpää

Toimitus ja avustajat: Henna Jeskanen, Elisa Mikkilä, Kristiina Mutkala, Moona Rahikainen, Pihla Sillanpää, Janina Stauffer, Anna Suuronen, Ilpo Tammi, Roosa Tuomaala & Johanna Yliportimo

Valokuvat: Oskari Härmä, Jaakko Ilvonen, Janina Stauffer, Ilpo Tammi, Johanna Yliportimo & Google

Kannen kuva: Perttu Pyysalo

Levikki: 130

Paino: Painosalama Oy, Turku

PÄÄKIRJOITUS

John Adams on sanonut: ”Muistakaa, demokratia ei koskaan säily pitkään. Pian se kuihtuu, uupuu ja murhaa itsensä. Ei ole vielä koskaan ollut demokratiaa, joka ei olisi tehnyt itsemurhaa.”

Uusi yliopistolaki astuu voimaan ensi vuoden alusta, ja sen myötä meillä on uusi Turun yliopisto. Uuden yliopiston myötä muuttuu moni asia, etenkin yliopiston hallinnossa. Laitosneuvostot, jotka ovat noudattaneet kolmikantaa ja joissa päätökset on tehty demokraattisesti, lakkautetaan. Tilalle tulevat yksilöjohtajat, joille lankeaa ennen laitosneuvostoilla ollut vastuu mm. budjetista.

Pessimistisimmät maalaavat uhkakuvia laitosjohtajista diktaattoreina, vain talouden ehdoilla toimivina hegemoneina. Toiset näkevät laitos-johtajat visionääreinä, jotka edustavat yritysmaailmasta tuttua tehokkuutta ja tuloshakuisuutta. Diktaattoreita tai ei, demokratiasta kannattaa olla huolissaan. Onneksi yleinen ilmapiiri laitoksilla näyttää olevan ainakin jonkinlaisten yhteisten toimielimien kannalla. Vaikka vastuu päätöksistä onkin yksittäisellä johtajalla, on tärkeää, että päätösten tueksi kuullaan sekä muuta henkilökuntaa että opiskelijoita.

Ainakin yhdessä tilanteessa diktatuuri on kuitenkin toimiva strategia. Vastasyntynyt lapsi on perheessä yksinvaltias. Tasa-arvoisessa parisuhteessa tapahtuu vallankumous, ja yhtäkkiä äidin ja isän elämä pyörii pienen sinappikoneen ympärillä. Vauvan itku pakottaa vanhemmat reagoimaan ja tekemään kaikkensa, jotta pienellä napakeisarilla on jälleen hyvä olla. Evoluutio on näin varmistanut jälkeläishuollon toimivuuden.

Oman napakeisarini syntymän myötä jätän hyvästit järjestötoiminnalle. Kiitän kaikkia nykyisessä ja edellisissä hallituksissa toimineita ihania ihmisiä mukavista hetkistä! Kiitokset myös kaikille synapsilaisille hauskoista tapahtumista ja yhteisistä muistoista!

teksti: Maija Arvonen

Polkupyöriä, kaljapulloja ja maustesilakoita...

...Synapsin ympäristötempaus 2009!

Synapsi osallistui syyskuussa AWAREympäristötapahtumaan, jonka tarkoituksena siivota Aurajoen pohjaa. Tapahtuman pääjärjestäjinä toimivat Turun seudun sukeltajat ja Saariston puhtaanapito oy KLARA. Mukaan houkuteltiin myös muutama sisarainejärjestömme Dendriticumin edustaja. Opiskelijoiden tehtävänä oli auttaa sukeltajia puhdistamaan Aurajoen pohjaa lajittelemalla joesta nostetutut tavarat. Samalla osa opiskelijoista kiersi keräämässä roskia jokirannasta keskustan alueelta.

Aurinkoinen päivä houkutteli mukaan melkein parikymmentä Synapsin ja Dendriticumin jäsentä. Tavoistamme poiketen vedimme jalkaamme siniset haalarit. Lahkeet käärittyämme ja värin aiheuttamasta järkytyksestä selvittyämme alkoi joesta nousta rojua. Aluksi pintaan kiskottiin lähinnä pulloja, epämääräistä metalliromua ja pari pahasti korroosiosta kärsivää polkupyörää. Sukeltajat kokosivat tavaraa ostoskoreihin, jotka opiskelijat sitten nostivat rannalle. Joenpenkalle oli joko auringon tai kovaäänisen juontajan houkuttelemana kokoontunut myös suuri joukko muuta yleisöä.

Aurajoen vesi oli tuttuun tapaan sameaa, ja sukeltajat joutuivatkin haravoimaan pohjaa käsillään näkemättä lainkaan eteensä. Tästä huolimatta pintaan nousi pian myös pienempiä aarteita. Ihastusta aiheuttivat muun muassa lähes uutuuttaan kiiltävät Volvon avaimet. Pian avainten löydyttyä pintaan nousi pysäköinnin kieltävä liikennemerkki. Luultavasti joku on siis parkkisakon saatuaan heittänyt ensin menemään avaimensa ja viskannut Aurajoen syvyyksiin seuraavaksi vahingon aiheuttaneen liikennemerkin. Saattoihan osa löytyneistä kaljapulloistakin kuulua tuolle epäonniselle kaverille.

Iltapäivän edetessä pohjamudista nostettiin rullalauta. Laudan omistaja ei onneksi kuitenkaan tarttunut haaviin. Hämmennystä herätti myös pohjassa heti laiturin vieressä oleva rengas, jota luultiin aluksi skootteriksi. Kun aarretta yritettiin nostaa, narunpäässä roikkuikin pelkkä pyörä ja pätkä ruostunutta akselia. Tarvittiin useampi reissu alas syvyyksiin, ennen kuin selvisi, että rengas kuuluikin kottikärryihin. Kärryjä ei kuitenkaan opiskelijavoimin saatu nostettua ja puolustukseksi todettakoon, että ne olivat edelleen täynnä kiviä. Luultavasti joltakin huolimattomalta rakennusmieheltä on päässyt kuorma karkuun joenpengertä rakennettaessa.

Kun nälkä alkoi hidastaa työntekoa, apukin löytyi läheltä. Aivan rantapenkereen vierestä onkeen tarttui parin litran muovipurkki. Tuskin kellään vesi herahti kielelle kun purkin kansi väännettiin auki ja sisältä paljastui suuri parvi mausteliemessä uivia silakoita. Purkista nouseva haju ei houkutellut ketään maistamaan, olivatko silakat vielä kalvollisia. Ja voihan olla, että ne oli heitetty jokeen juuri siksi, ettei niiden tuoksu ollut alun perinkään miellyttänyt ostajaa. Kun kaikkien ruokahalu oli toistaiseksi kaikonnut, jatkettiin hommia rannassa vielä nostamalla vedestä pari polkupyörän raatoa.

Iltapäivän aikana kerätty pullosaalis oli melkoinen. Polkupyörien osuus jäi odotettua pienemmäksi ja talkoiden päättyessä pyörille varattu jätelava ammottikin tyhjyyttään. Muuta rojua kertyi mukavasti, mutta siivottavaa jäi myös seuraavaksi vuodeksi. Toivottavasti yhteistyötä joen siistimiseksi jatketaan tulevina vuosina ja lisää synapsilaisia saadaan mukaan naaraamaan aarteita. Kiitokset vielä kaikille Aurajoen siivoukseen osallistuneille.

teksti: Moona Rahikainen

Joen syövereistä löytyneet aarteet toivat riemun paatuneimmankin duunarin kasvoille.

Kysyttäessä satunnaiselta matkustajalta syitä bussin käyttöön, todennäköinen vastaus on sen edullisuus, ympäristöystävällisyys, helppous tai monipuolisuus – ja juuri näitä asioita myös kehitetään jatkuvasti. Paikallisliikenteen bussimatkat ovatkin tänä syksynä edullisempia kuin aikoihin, sillä alkukesästä toteutettiin historiallinen 10 prosentin hinnanalennus arvokortilla maksettavista matkoista. Samalla yhtenäistettiin opiskelijabussikorttien myöntämisperusteita, jotta yhä useammalla olisi mahdollisuus matkustaa alennettuun hintaan. Opiskelijoiden onkin järkevää hankkia bussikortti jo opiskelija-alennusten hyödyntämiseksi.

Se, mikä bussikortti sopisi parhaiten juuri sinulle, riippuu luonnollisesti omista matkustustarpeistasi. Jos käytät bussia vain harvoin, mutta haluat silti mahdollisimman edullisia matkoja, paras vaihtoehto on arvokortti. Arvokortilla maksettaessa jokainen matka veloitetaan erikseen, ja hinta riippuu vuorokaudenajasta (ks. taulukko!). Useammin, mutta välillä epäsäännöllisesti bussia käyttävän kannattaa valita yhdistelmäkortti Fifty-Fifty. Siinä yhdistyvät arvo- ja kausikorttien parhaat puolet: joustavuus ja edullisuus. Jokaisen 30 vuorokauden jakson alussa Fifty-Fifty toimii arvokorttina, mutta jos tehtyjen matkojen arvo ylittää kausikortin hinnan, kortti muuttuu automaattisesti kausikortiksi. 30 vuorokauden matkat maksavat siis enintään kausikortin hinnan. Päivittäin bussilla matkustavalle helpoin vaihtoehto on kausikortti. Se on voimassa 30 vuorokautta ja maksaa opiskelijoille 28 euroa.

PAIKALLISLIIKENTEEN OPISKELIJATAKSAT

Opiskelija-alennusten saamiseksi kortti tulee päivittää opiskelijakortiksi aina uuden lukuvuoden alkaessa. Jos sinulla on jo bussikortti, olethan muistanut käydä paikallisliikenteen palvelutoimistossa näyttämässä voimassa olevaa opiskelijakorttia tai opintotoimiston todistusta opiskelusta? Uudistusten myötä opiskelijahintaiseen bussikorttiin ovat oikeutettuja Turussa asuvat tai kirjoilla olevat 20–30-vuotiaat päätoimiset opiskelijat. Myös yli 30-vuotiaat voivat matkustaa opiskelijahintaan, mikäli saavat Kelan opintotukea.

Bussilla matkustaminen on nykyään paitsi edullisempaa, myös vaivattomampaa. Aikataulut löytyvät pdf-muodossa paikallisliikenteen nettisivuilta osoitteesta www.turku.fi/bussit. Tarkemmat, pysäkkikohtaiset aikataulut voi selvittää Brahen matkainfon avulla kohdasta ”aikataulukot” (bussit.turku.fi/brahe). Brahesta saa myös reaaliaikaista tietoa bussien saapumis- ja lähtöajoista Nettinäytön ja Taskunäytön avulla.

Lue lisää paikallisliikenteestä ja Brahe-palvelusta: www.turku.fi/bussit http://bussit.turku.fi/brahe!

teksti: Roosa Tuomaala

Identtiset kaksoset

The Ripper Arttu Forsell

Last Action Hero -badass Maantieteen 1. vuoden opiskelija

Luomu- ja reilunkaupan kahvimerkkien makuvertailu

Turun Yliopiston biologian ja maantieteen opiskelijain yhdistys Synapsi ry on tehnyt periaatepäätöksen suosia luomu- ja reilun kaupan tuotteita. Eri kahvimerkkien maut ovat jakaneet mielipiteitä merkittävästi. Suomessa näitä tuotteita on markkinoilla muutamia kymmeniä, ja päätimme testata niistä kahdeksaa.

Testaus toteutettiin mahdollisimman puolueettomasti sokkoarvioinnilla. Koehenkilöiden arviot käsiteltiin tilastollisin menetelmin. Tulosten hajonta oli suuri ja tilastollisesti merkittäviä eroja ei ilmennyt, mutta trendin mukaan laadukkainta oli Arvid Nordquist Classic Reko -kahvi. Tulosten perusteella Synapsi ry:llä on siis mahdollisuus tarjota jäsenistölleen parhaimmaksi todettua sumppilaatua.

Kuva 1. Tutkimuksessa käytettyjen luomu- ja reilun kaupan sertifikaattien logot. a) Reilu kauppa (FAIRTRADE), b) UTZ CERTIFIED, c) Maa- ja metsätalousministeriön aurinkomerkki, d) KRAV-merkki (Ruotsalainen luomu-merkki).

Materiaalit ja menetelmät

Testissä oli mukana kahdeksan eri kahvimerkkiä. Käyttämämme merkit olivat Arvid Nordquist Classic Reko, Mundo (Paulig), Pirkka Reilun kaupan kahvi, Meiran Reilu Kahvi, Reilu kahvi by Robert Paulig, Luomu Café Original (Meira), Pirkka Luomu Kahvi ja Löfbergs Lila ekologiskt odlat. Kahvinpuruja punnittiin 53 g keittiövaa'alla (Tefal Ovelys, Ranska) ja keittimeen mitattiin 1 l hanavettä. Kaikki kahvit keitettiin Synapsi ry:n toimiston keittimellä ja keitin pestiin eri kahvimerkkien välillä. Taulukossa 1 on lueteltuna keitinveden lämpötila.

Kahvi tarjoiltiin valkoisista pahvimukeista koehenkilöille merkki kerrallaan. Koehenkilöt arvioivat neutraalissa ympäristössä kahvin ulkonäköä, hajua ja makua asteikolla 1-5 (1: ihan pyllystä, 5: iso naaaaammm...). Arviointiin liittyi myös vapaa sana. Kaikkien koehenkilöiden suoritettua henkilökohtaisen arvionsa suoritettiin vapaata keskustelua kahvimerkistä arvioitavista parametreistä. Koehenkilöiden kahvinjuonnin tausta selvitettiin, koska se todennäköisesti vaikuttaa mieltymyksiin. Koehenkilöiden taustat ovat esitettynä taulukossa 2.

Taulukko 1. Vertailussa käytetyt kahvimerkit, niiden luomu ja/tai reilunkaupan sertifikaatit, paahtoaste ja kahvin keitinveden lämpötila.

Tulokset

Kahvit saivat mitä mielenkiintoisempia sanallisia arviointeja, mutta silti suurin osa raadista oli arvioinut kahvit melko yksimielisesti. Arvioinnit on esitetty taulukossa 3 ja ulkonäön, hajun ja maun pisteytykset kuvassa 2.

Tulosten tarkastelu

Tulosten hajonta oli merkittävää todennäköisesti koehenkilöiden kahvinjuontitaustojen vuoksi. Useimmat koehenkilöt olivat tottuneet juomaan kahvinsa erilaisten lisukkeiden kanssa ja maistelu suoritettiin mustalla kahvilla. Suuresta hajonnasta huolimatta tuloksissa on tietty trendi jonka mukaan Arvid Nordquist Classic Reko -merkki on parhain ulkonäöltään ja maultaan. Kahvien ulkonäön ja maun arviot korreloivat positiivisesti keskenään, mutta hajun arviot vaihtelevat ilman minkäänlaista trendiä.

Tuloksien avulla voimme suositella Arvid Nordquist Classic Reko kahvia, mutta laajemmat tutkimukset olisivat hyödyllisiä. Selkeämpien tulosten saamiseksi koe tulisi toteuttaa myös maidolla ja sokerilla maustetuilla kahvinäytteillä. Koehenkilöiden määrää tulisi myös lisätä ja heidät voisi ryhmitellä kahvinjuontitapansa mukaan. On myös suositeltavaa verrata Arvid Nordquist Classic Reko kahvia muihin tumma paahtoisiin reilun kaupan kahveihin, sillä tässä kokeessa muut kahvit olivat vaaleapaahtoisia tai paahtoaste ei ollut tiedossa. Tämän vuoksi saattaa olla, että Arvid Nordquist Classic Reko kahvin suosio johtui paahtoasteesta.

Kiitokset

Koehenkilöille: Henna Silén, Moona Rahikainen, Janne Sulku, Kalle Laitila, Ilkka Nousiainen, Maija Arvonen, Veronika Laine ja Pihla Sillanpää. Lisäksi haluamme kiittää Synapsi ry:tä kahvien sponsoroinnista ja tiedekuntaa maistelutilan tarjoamisesta.

“NELJÄS HUONE

OIKEALLA”

Eläinfysiologian käytävä, neljäs “huone” oikealla. Kapean kahvihuoneen perällä on useimmiten autio pyöreä pöytä.

MUTTA VAPISE MYSSY! Täällä suoritetaan jäätelöiden irtomyyntiä, 0,50 €/tuutti! Lounasaikaan muutamat henkilökunnan jäsenet mutustavat apetta rinnan alle. Kahdelta tasapaino järkkyy. Päivittäin klo 14:00 lähes koko osaston henkilökunta sulloutuu kahvi”käytävän” perälle pyöreän pöydän ympärille. Keskustelu siirtyy lennossa omista lemmikeistä osaston leikeltäviin ystäviin…mitä kaikkea preparoidessa voikaan sattua. Opiskelijoiden luento- ja labrakäyttäytyminen nousee myös ajoittain puheenaiheeksi. Oletko Sinä elfyn kahvihuoneen jutunjuuri? tekstit: Janina Stauffer & Anna Suuronen

Synapsin piltit 2009

Tänä syksynä yliopistonmäellä on jälleen pyörinyt lukuisia tuoreen näköisiä pärstöjä. Synapsi ry:n elämää on saapunut rikastuttamaan lukuisia uusia opiskelijoita, jotka esittelemme tässä parhaamme mukaan. Ennakkoon jaettujen pilttikyselyjen vastaukset (ja niiden ylitulkinnat) toimivat varsinaisena jutun sisältönä. Toimitus haluaa painottaa kaiken tehdyn olevan silkkaa lämminsydämistä huumoria, mitä ei pidä ottaa turhan vakavasti.

TIINA JYLLIKOSKEN RYHMÄ / BIOLOGIA

1= Maria Louna syntyi samana vuonna, kun Miami Vice sai ensiiltansa Jenkeissä, eli 1984. Louna tokaisee näppärästi tulleensa Turkuun junasta opiskelemaan todennäköisesti ekologiaa. Kyseessä on ilmiselvästi ns. reissaajatyttö-prototyyppi, joka ei käytä turhaa aikaa kyselyihin, vaan huitelee milloin missäkin päin maapalloa absorboimassa uusia virtauksia. BB-talosta Maria karkaisi pois ja juoksisi mahd. kauas…;) (Kauas lounaaseen, josta ajautuu maukkaan lounaan tuoksu? anteeksi, tämä oli kenties surkein vitsin yritelmä, mutta toimitus on kiireinen ja epätoivoinen).

2= Elsa Ruotsalainen on 20-vuotias biologirouva. Elsa on siis jo pitkälle edennyt ilmiselvä kohtalon lapsi. Jyväskylästä tuleva Elsa joutui Turkuun vahingossa luultuaan hakutoivelistaa bingoruudukoksi. GIS tarkoittaa

hänen mielestään Gefunden In Sibirien, joka ohjaa sinut oikeaan paikkaan. Hän on siis eksynyt joskus Siperiassa gulakkien keskelle ja ystävälliset saksalaissedät ovat ohjanneet tytön raiteilleen.

3=Helinä Anttila, missing data

4=Tuuli Hoikkala, missing data

5= Anette Pekkola on 20-vuotias sinkku Tampereelta. Hänen mukaansa Tampereelta ei voi lähteä muualle kuin Turkuun (MOT). Tällä tulevalla biologilla on faktat tukevasti hallussa, ainoastaan GIS-lyhenteestä Anettella ei ole hajuakaan. Kunnon köyhän opiskelijan tapaan hän tyhjentäisi BB-talossa ruokavaraston ja häipyisi.

7= 19-vuotiaalle Iida Vainionpäälle Turku oli itsestäänselvä vaihtoehto opiskelupaikaksi. Etelä-Pohjanmaan lakeudet saivat siis jäädä tämän sinkun taakse, kun ovet avautuivat lukemaan biologiaa. Spermakilpailuun Iida ottaa ujosti kantaa: ”Varmaan joku poikien juttu”. GIS taas on aivan selvästi Gene Simmonsin fanien rekisterijärjestelmä (Gene Is Sexy!). BB-talossa Iida juttelisi syntyjä syviä Isoveljen kanssa päiväkirjahuoneessa. 1 2 3 4 5 6 7

6= Maarit Peura, sinkku, päätyi Turkuun sisarustensa jalanjäljissä Tikkakoskelta. Tämä 19-vuotias neitokainen ratsastaa tiedon aal-

lonharjalla nykynuorten tapaan ja googlasi oikeat vastaukset sananselityksiimme. Toimitus kiittelee Maaritia oma-aloitteisuudesta, mutta varoittaa, että biologian tenttitilaisuuksissa internetin käyttö ei ole sallittua. Myös muusta oma-aloitteisuudesta rangaistaan. BB-talosta Maarit aikoisi mielikuvituksettomasti karata yksin.

HANNA HOLMROOSIN & HELI KOSKISEN RYHMÄ / MAANTIEDE

1= Loskaisena kuuna yheksäntoistkasikuus syntyillyt Ulpu Mankinen suoritti kunniakkaan ristiretken Kauniaisista Lappiin ennen Varsinais-Suomen etappiaan. Tulonsa syyksi Ulpu kiteyttää: ”koska Turku on Suomen Åbo”, mitä toimitus pitää syksyn parhaana vastauksena sinänsä haasteettomaan kysymykseen. Ovipositori on ovenpielessä positiivia soittava mies.

2= Kirkasotsainen Eero Karjalainen tuli Turkuun Paimiosta paremman tulevaisuuden toivossa. Tämä 23-vuotias nuorimies on tuleva maantieteilijä ja tällä hetkellä naimaton. Toimitus ei tiedä millaisten villien huhujen uhriksi Eero on joutunut, kun hän arvelee Synapsin puurojuhlan olevan yhtä spermakilpailua, mutta emme toki halua romuttaa nuoren miehen kuvitelmia vielä tässä vaiheessa. BB-talossa Eero vaklaisi Henna Kalinaista.

3= Kesän -90 lapsonen Niina Pahkamäki mielsi Turun miellyttävimmäksi paikaksi lukea mantsaa ja seurustella. Pahkamäki

2 3 4 5 6 1 7 8 9 16

pitää tiukkaa jöötä profiilistaan ja lunttasi d-kohdan lukiokirjasta. Ja toden totta; okkluusiorintamahan kirjoitetaan kahdella k:lla! BB-talossa Pahkamäki leikkisi kaikkia kivoja leikkejä kaikkien kanssa. Kaikki leikit eivät voi kuitenkaan mitenkään olla kaikkien mielestä kivoja, kysykää vaikka Bill Clintonilta tai Monica Lewinskyltä.

4= Kuopiosta Turkuun on hölöytellyt muantietoa lueskelemaan 21-vuotias Ville Pietarinen. Tämän virallisesti naimattoman savolaisen mukaan GIS on lyhenne sanoista ”Geography is sexy” ja spermakilpailussa otetaan selvää kenellä on vilikkain piimä. Okluusiorintama tapahtuu, kun tosi viileä tyyppi astuu saunaan, ja BB-talossa tämä tyyppi voisi olla Ari Vatanen, jolle Ville kertoisi pari valittua sanaa ilmastonmuutoksesta.

5,6,7= Riku Mäkelä, Teemu Peltoniemi, Jenna Porvari missing data

8= Henkiseltä iältään 4,289-vuo-

tias Inka Ahonen pakeni Keravalta ”tiedät kyllä miksi”. No kyllä, eihän nyt kukaan voi kestää kessinmunkkeilijoita ja kammottavaa steissiä kummitusjunineen koko elämäänsä. BB-talossa tämä maantieteellinen sinkku vetäisi lärvilaudat Vapun kanssa, eli naiset hakkaisivat toisiaan päähän laudalla, kunnes puun pintaan jää selvästi tunnistettava kasvoprofiili.

9= Juuri ennen joulua –87 syntynyt Valtteri Harsu saapui Turkuun opiskeltuaan ensin Vaasassa yhden vuoden. Alun perin parillinen Harsu on Sastamalasta (=Jumalan selän takaa, mutta sieltä myös Mauri Kunnas!) ja hän pitää Turkua kivana paikkana. Spermakilpailua Valtteri kuvailee simppelisti ”Kellä on eniten?” . Ovipositori on synonyymi narikkaukolle. BB-talossa Valtteri saunoisi keskenään. Valtterin on kuitenkin syytä muistaa, että liian hapokkaasta saunomisesta seuraa harsuuntuminen.

JAAKKO ILVOSEN & TUOMAS HUOKON RYHMÄ / BIOLOGIA

1,2,9,11= Liisi Matilainen, Sanni Översti, Jan Immonen, Katja Puskala: missing data

3= Harjavallasta kotoisin oleva Erika Naakka tuli Turkuun, koska ei päässyt Helsinkiin. Toimitus lohduttaa Erikaa muistuttamalla, että ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella, paitsi Helsingissä. Erika on 20-vuotias epäsinkku. Okluusiorintamasta kaverit ovat tienneet kertoa Erikalle, että se on se ”liila juttu” säätiedotuksessa. BB-talossa

Erika seukkailisi BB-Matin kanssa, koska heitä yhdistäisi kotiseuturakkaus Harjavaltaan.

4= Nurmijärveläinen Satu Orasniemi ei päässyt Helsinkiin ja tuli sitten Turkuun. Vuonna 1990 syntynyt tuleva biologi on siviilisäädyltään naimaton. BB-talossa hän pynttäisi itseään jonkun samanhenkisen kanssa. Spermakilpailussa kilpaillaan Sadun mukaan tuotosta ja sen määrästä, ja ovipositori selvästikin päättää kuka pääsee sisään ja kuka ei.

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 17

5= Elina Ode on tuusulalainen varattu (mutta Kelan mukaan naimaton!) nuori nainen. Turku on Elinan mukaan kiva paikka ja yliopistoon hän tuli lukemaan biologiaa. Ikää on kertynyt vasta 18 vuotta. Ovipositori on Elinan mukaan ”sellane kaiutin ovessa, josta voi huutaa”, kun taas okluusiorintamasta löytyy myrsky ja paljon salamia. Toimitus ei tiedä, tarkoittaako Elina jälkimmäisellä ukkosmyrskyssä tapahtuvia sähköpurkauksia vai italialaista makkaraherkkua. BB-talossa Elina hankkisi sylihomon, jonka kanssa voisi istuskella päiväkirjahuoneessa. Kaikkien urosten pettymykseksi Elina ei vilauttaisi tissejään porealtaassa.

6= Keväällä –82 syntynyt Lauri Nikkanen lohkaisee, että hänen ikänsä on juuri radiohiiliajoituksella mitattavissa. Nikkanen saapui Turkuun Raisiosta, vaikka olisikin ehkä vielä viime metreillä halunnut kääntyä U-käännöksellä takaisin (chicken?!). Laurin sivi-

ilisääty on fyge ja linjauksena tiukasti avoliitto. GIS-järjestelmänä Nikkanen kuvailee musiikkitekelettä, jossa ylennettyä Gsäveltä toistetaan ad nauseum. Kerrassaan nausevaa sanailua. Spermakilpailu tarkoittaa skabaa, jossa Marja-Terttu (huom. nimi muutettu) toimii kylän yhteisenä polkupyöränä, jokaisen äijän polkaistessa ainakin kerran. Maaliviivalla miesväki jännittää, minkä väriset silmät pikku suvunjatke kohdusta ulostautuessaan avaa. Voittaja saa palkinnoksi 18 vuotta elatusmaksuja. OKLuusiorintamahan on tietysti opettajankoulutuslaitoksen 1. vuoden opiskelijoiden perinteinen vappumarssi. BB-talosta Lauri hankkiutuisi häädetyksi nopeasti, kuten kunnon teräväsanaisen koomikon kuuluukin!

7= Inttileskenä riutuva 19-vuotias Milka Keihäs valitsi Turun, koska se on sopivan lähellä kotikuntaansa Paraisia ja ekologian puoli on hyvä. Milka on tavannut bileissä ovipositorin. Se oli se

oven viereen asettuva, tupakkaa ja juotavia muilta aneleva pummi. Tosi rasittava tyyppi todellakin! BB-talossa Milka ei tekisi mitään kenenkään kanssa. ”Big Brother on hirveä ohjelma!” Amen to that!

8= 1990-vuotias Suvi Virtanen saapui opiskelemaan fygeä Mansesta. Virtasen siviilisääty on hänen omien sanojensa mukaan piltti. Suvia on ilmeisesti Treen suunnalla ahdisteltu pahviläpysköillä kriittisen rajan yli, sillä hän pitää GIS-järjestelmää ”tietsikka jutskana, johon on kerätty tietoa ihmisistä ja

ympäristöstä, ja tätä tietoa mainostajat sitten käyttävät ahdistellakseen viattomia ihmisiä…” Virtanenhan on ilmiselvä Greenpeacen Suomi-jaoksen seuraava kenttätyön pääkoordinoija. Hän ei luultavasti edes halua saada selville, mitä spermakilpailu tarkoittaa. Toimitus haluaa painottaa, että asian voi kyllä selvittää olematta välttämättä juuri itse objektina.

10= Noora Parre on syntynyt talvisena aamuna vuonna 1989. Stadista hänet potkittiin pois huonon kielitaidon takia. Ilmeisesti kommunikointi paikallisten

kanssa tuotti ongelmia. Yliopistossa Noora aikoo opiskella biologiaa. Okluusiorintaman kohdalla Noora on oikeilla jäljillä, ilmiöön eivät liity oksennukset rinnoilla. Esimerkiksi ovipositoreista hän mainitsee Onnelan poket, jotka eivät päästä kylmässä palelevia ihmisiä sisään, vaikka siellä olisi tilaa. BB-taloon tämä sinkku ottaisi kavereikseen Hugh Jackmanin ja Vin Dieselin, joiden kanssa hän vaarantaisi terveytensä tekemällä uppopaistettua ruokaa.

2 3 4 5 1 6 7 8 9 18

1,5= Juho Kuusisto, Juuso Haapaniemi: missing data

2= Annika Tella ei halunnut homehtua Raumalla loppuelämäänsä, ja hän päätti kokeilla uusia tuulia. Tella homehtuu siis tätä nykyä Turussa. Kakskööntwee Annika muotoilee erittelevästi olevansa naimaton mutta varattu. Okkluusiorintamaselitykseen Tella onnistuu kunniakkaasti lätkäisemään kansantajuisimman version: se violetti viiva sääkartassa. BBtalossa Tella kiillottaisi lattioita laahaamalla perässään muovipusseja.

3= Seniorikaartia edustaa Jonas Qvist, joka syntyi samana vuonna kun Rooman Klubi julkaisi Kasvun rajat –teoksen. Qvistin mukaan Turkuun on aina välillä hyvä tulla. Maantieteilijä Qvist toteaa nykäsmäisesti ehkä seurustelevansa, ehkä ei… Vastauspäivä taisi olla ennemmin kysymyksiä tuottava kuin niihin tyhjentävästi vastaava. Spermakilpailu tarkoittaa ”mastouintia”, eli vapaasti tulkittuna esim. sitä, että Näsinneula, Eiffel-torni, Seattle Space Needle, kalteva Pisa & kumppanit suuttuvat ihmiskunnalle ja lähtevät suurelle valtamerivaellukselle. Kuulostaa siis seuraavalta ja aiempia jälleen paljon idearikkaammalta Pixar-animaatiolta. (toimitus pahoittelee…tässä toinen lievästi väsynyt vitsi). Ovipositori, kuten Qvist itsekin, on muinaisjäänne. Qvist olisi BB-talossa jatkuvasti itsekseen laitamyötäisessä, eli talon keskiosissa Jonasta ei juurikaan nähtäisi.

4= Niina Ojaniemi on parisuhteellinen 22-vuotias tamperelainen. Turkuun hän tuli opiskelemaan maantiedettä. BB-talossa hän päästäisi sisäisen kyylänsä valloilleen ja vakoilisi ”sitä vanhinta naista”. Lyhenteen GIS hän on selittänyt jo pääsykokeessa, ja ilmeisesti tiennyt oikein, koska on päässyt sisään. Ovipositori on Niinan mukaan ystävällinen vahtimestari hotellissa.

6= 23-vuotias Eeva Mäntymaa on saapunut Turkuun Helsingistä. Pääaineena Eevalla on maantiede ja siviilisäädykseen hän ilmoittaa olevansa naimaton. Maantieteen osalta kysymykset ovat hyvin hallussa, mutta Eevalle tiedoksi, että spermakilpailu ei ole runkkauskisa ja ovipositorn kautta tirkistely voi osoittautua hyvin hankalaksi. BBtalosta Eeva poistuisi vähin äänin yön pimeinä tunteina.

7= Strategiset mitat 7-1-88 omaava Leena Laamanen mainitsee Turkuun tulonsa syyksi ”opiskelemaan espoosta”, mikä lienee syksyn yleisin vastaus tähän kohtaan. Seukkaava Laamanen mieltää spermakilpailun yksiselitteisesti runkkauksen maailmanmestaruuskilpailuiksi. Toimitus otti asian selvitettäväksi: San Franciscossa järjestettiin järjestyksessään yhdeksäs Masturbate-a-thon toukokuussa 2009. Alkusyksystä 2009 Wackerin kaupungissa Georgian osavaltiossa Ameriikassa järjestettiin World Masturbation Championshipsit. Aiempina vuosina kisat on järjestetty esim. Wankerissa, Englannissa ja Beaterissa, Australiassa.

8= Paljasjalkaiseksi turkulaiseksi tunnustautuva Johanna Aaltonen kehottaa kysymään syytä karuun kohtaloonsa (=turkulaisuuteen) äidiltään. Soitimme äidillesi ja vastaus oli: sukuvika. 23-vuotias maantieteilijä tunnustautuu sinkuksi. Vastaukset sananselityksiin ovat täydelliset, toimitus onnittelee (onnistunutta googlausta?). Big Brotherista Johanna ei sen sijaan tiedä mitään, ja äityykin filosofisesti toteamaan, ettei tekisi BB-talossa mitään, koska ei koskaan olisikaan siellä. Hmm, loogista.

9= Arttu Forssell ei ilmoita kotipaikkaansa, ja tuli Turkuun, koska ei päässyt Helsinkiin. Tough luck, Arttu! Tämän 22-vuotiaan sinkun mielestä spermakilpailu on hieno homma! BB-taloa koskevaan kysymykseen Arttu kommentoi: ”Kännissä on hyvä olla vaikka yksin.” Edessäsi on loistava tulevaisuus!

KRISTIINA MUTKALAN RYHMÄ / BIOLOGIA

1= Magneetin vetämänä Oulusta Turkuun tullut Tiina Piltti on 28-vuotias bilsalainen. Tiina on kuullut, että spermakilpailu on Kuninkuusravien epävirallinen kutsumanimi. Okluusiorintama kasvaa suhteessa puolison yksin baarissa viettämään aikaan ja se purkautuu suurella jylinällä.

2= -89 –vuotias Laura Kalliola tuli Turkuun seurustelun takia Espoosta. Siviilisäätynä hän mainitsee ”opiskelen”. Kalliolalla on ilmeisesti synkkä kuva tulevaisuudesta, sillä hänen mukaansa BB-Lauraa ei tule koskaan olemaan.

3= Kira Elfving, joka enteellisesti täytti 20 vuotta Darwinin 200-vuotisjuhlapäivänä, saapui Turkuun Tampereelta. Turussa oli kuulemma mätsäävin fygepuoli. Elfvingin elämään loi psykologisia jännitteitä psykologian pääsykoe, mutta Elfving kallistui niukin naukin biologian saloihin pääosin vajavaisten tilastomatematiikkataitojensa takia. Kira myös raportoi innokkaasti löytäneensä Turusta miehen. Pelkästään naisten kansoittaman suomalaiskaupungin etsintä siis jatkuu edelleen.

paljasjalkainen turkulainen on Johanna Yliportimo. Hän on 20-vuotias tuleva biologi ja tällä hetkellä sinkku. Johannassa taitaa olla salaliittoteoreetikon vikaa, sillä GIS on hänen mukaansa salainen tietokanta, johon nämäkin kyselyt talletetaan. Voimme paljastaa, että Synapsi on oikeasti SD-6:n alainen organisaatio, jonka tarkoituksena on kerätä tietoa potentiaalisista agenteista. Et sitten kuullut tätä meiltä! Spermakilpailu on tietenkin spermapankin työntekijöiden tapa tappaa aikaa. 8= Vapunpäivänä -88 syntynyt ja kuohuviiniin kastettu Aino Talja saapui Turkuun lakeuksien hellästä huomasta Seinäjoelta, koska pelkäsi sikäläistä musiikinopettajaa. GIS on viritysjärjestelmä, joka pohjaa säveleen gis. Järjestelmän tavoitteena on murtaa kaikki maailman vakiintuneet systeemit alkaen musiikin teoriasta. Talja osoittaa olevansa ajan hermolla ja tietävänsä yhtä sun toista populäärikulttuurista tokaistessaan spermakilpailusta: ”pilin pituuden vertailu on niin 90’s”. 2 3 4 1 5 6 7 8

4= Uutena vuotena syntynyt 20-vuotias Anna Aalto on muuttanut Turkuun jo vuosi sitten Jokioisilta opiskelemaan. Tänä vuonna ala vaihtui biologiaan. Anna on sinkku ja tietää kaikesta kaiken, tai ainakin osasi vastata täydellisen oikein sananselityskysymyksiimme.

5= 19-vuotias Henna Nakari tuli Kotkasta Turkuun, koska kokonaisuus ratkaisi. Niinhän se usein ratkaisee! Tulevaksi ekologiksi tunnustautuva Henna on naimaton, eikä menisi BB-taloon, vaikka maksettaisi. Toivottavasti ovipositori ei tule koskaan soittelemaan Hennan ovelle, se olisi vasta näky! Muissa kysymyksissä Henna on kyllä oikeilla jäljillä, GIS on joku satelliittihomma ja okluusiorintama liittyy ilmastoon.

6= Jo aiemminkin Turussa opiskellut, alkuvuodesta -85 syntynyt Kaisa Ikkala ilmoittaa harrastuksekseen avoliiton Sääksmäellä. Sanaselityksiä taisi Kaisa hieman jännittää, ja BBtalostakin Ikkala poistuisi vähin äänin.

7= Kyselymme kolmas (edit. huom. tai kuinka mones tahansa)

1 2 3 4 5 6 7 8

TAIJA KAAPAN RYHMÄ / MAANTIEDE

1= Maantieteellinen sinkku Milja Norja on niini kään vuosikertaa ysikytä. Sukunimen perusteella voidaan tuskin käyttää kulunutta termiä ”nomen est omen”. Milja tuli Vaasasta, koska oli jo pienenä päättänyt muuttaa Turkuun. Kaikki on siis ollut selvää alusta lähtien, hienoa! Ovipositoria hän arvelee topakasti biologian termiksi, joka ei liity mantsaan. BB-talossa Milja kököttäisi siivouskomerossa tökkien harjanvarrella niitä, jotka yrittäisivät päästä sisään. Fantasiamaailmatermein voitaisiin häntä luonnehtia BB-talon Klonkuksi, jolle pölyhuiska on ”my precious”. Toimitus haluaisi myös tietää, puhuiko Milja norjaa Synapsin kastajaisten yhteydessä. 2= Vapaamuotoisimmasta vastauksesta on vastuussa Antti Honkasalo, joka tarinoi näin: ”Harrastelijamuusikko, pääsi juuri ja juuri yliopistoon opiskelemaan maantiedettä, mikä on ollut jo pidemmän aikaa suunnitelmissa. Ei kuitenkaan tiedä, sopiiko yliopisto kuitenkaan hänelle, sillä yliopisto on kuitenkin koulu, jossa pitää

tehdä runsaasti töitä ja lukea x4 sekä tallentaa miljoonia asioita paperille loogisesti. Haluaisi tutkijahommiin vaikka heti, mutta se on unelma, jota ei ole tällä hetkellä mahdollista toteuttaa.” Ei syytä huoleen, Ana! Ensimmäiset vuodet ovat opintosuoritusten osalta sangen rentoja, joten aikaa jää kitaranrämpyttelyyn ja päänsisäisen ajatusmaailman uudelleenorganisointiin, mikä puolestaan helpottaa Sinunlaistasi persoonaa löytämään oman lähestymistavan tieteen jaloon, mutta arvaamattomaan viidakkoon.

3= Syyskuussa 1990 maailmaan pullahtanut Emma Nikander jatkaa suoraan lukiosta yliopistoon pyyhältäneiden joukkoa. Tutun turvallisesta ja kliinisestä Espoosta matka Turkuun johtui pelkästään siitä, että ”Turun murre on hauskan kuullosta!” Turkulaiset murret maistuvat myös hyvältä kun niitä kuullottaa sipulin kera. Spermakilpailu on Emman mielestä ”jonkin sortin kilpailu”, mikä on eräitä syksyn ikimuistoisimpia vastauksia. BB-talossa Emma voittaisi

vaatimattomasti pääpalkinnon ja ennenkuulumattomasti yksin!

4= Ville Santala tituleeraa itseään kasarituotokseksi. Hän on tullut Turkuun Hesasta avartamaan maailmankuvaansa. Sinkkuna viihtyvä maantieteilijä kommentoi spermakilpailua näin: ”Huhhuh! Ai siitäkin järjestetään kilpailuja?” Kyllä, ks. toimituksen selvitys MM-kisoista muualla tässä jutussa. GIS liittyy Villen mukaan varmasti maantieteeseen. Aika lähelle osuit! BB-talossa Ville itkisi tupakkaa Ninon kanssa, vaikkei edes polta. 5, 8= Tiia Villman, Heli Sipilä: missing data

6= Heinäkuussa –90 syntynyt Milla Martikainen on kotoisin Rukan tasangoilta, ja myöntää omaavansa fetissejä päästä vuotamaan sisäpiirin tietoa kaikille pohjoisen ”opintomatkaa” suunnitteleville. Se, liittyykö salainen tieto mahd. esim. Rukan karjujen spermakilpailun laatuun ja yleiseen ilmenemiseen, jää kaikille avoimeksi. Suurin syy Turkuun tulemiseen oli neitietsivämäinen halu selvittää, miksi Turkua vihataan niin paljon. Toimitus

veikkaa kuitenkin, että A.Melan

Milla-biisin sanoitukset tekivät Martikaiseen vaikutuksen jossain vuosituhannen vaihteen limudiskoteekissä.

7= 1980-luvulla tuotettu, siitä

asti muhinut ja fermentoitunut (ja aina välillä pulpahdellut) kiihkeä maantieteiljä Niko Kulha sublimoitui Turkuun Nokialta. Okkluusiorintama iskee Kulhan mukaan juhlien jälkeisenä aa-

muna. Väärä vastaus, kyseisenä ajankohtana iskee kukkuusiorintama. BB-talossa Kulha yrittäisi etsiä ulospääsyä lihavyörymä Johanna Tukiaisen tieltä.

SATU MÄKI-NEVALAN RYHMÄ / BIOLOGIA

1= Porista saapuva Laura Savola putkahti mualimaan v. 1992. Sinkku-Laura tuli Turkuun, koska se oli Oulua lähempänä. Sanaselityksiin Savola vastaa a:sta d:hen näin: paikkatietodataa, paras voittaa!, työkalu tarkkaan työhön, säätiedotuksesta sen näkee. BB-talossa Laura rikkoisi sääntöjä, jotta pääsisi pois. Toimituksen mielestä sääntöjen rikkomiseksi riittää porilaisuus.

2= 23,091986 –vuotias Sini-Meri Jämsen saapui niinikään Espoon luonnontieteilijälegioonasta.

GIS:ää Jämsen arvuuttelee Grizzley Interior Systemiksi, mistä voisi päätellä tämän eurustelevan sekologin haluavan suurpetotutkijaksi, tai sitten hänellä on kotonaan lukuisia laittomasti maahantuotuja karhunpen-

tuja. BB-talossa Sini-Meri iloitsisi ystävänsä Sannan kanssa, kunnes hänet ajettaisiin pois hänen kerrottuaan muille pakkomielteestään karhuihin. Tämän jälkeen Jämsen kostaisi muille istuttamalla taloon itiöitä, joista kasvaa vuorokauden kuluessa mutatoituneita akakabuutoja.

3= Linnea Pauliina Perälä syntyi –90 ja saapui Turkuun Jokioisilta. Kuin ohimennen sivulauseessa Perälä mainitsee omaavansa poikamaisen ystävän niin ikään Turussa. Siviilisäädynkin pohtiminen tuottaa ainakin kirjallisessa muodossa epämääräistä pohdintaa: ”öööö avoliitossa…?” Spermakilpailua Linnea Pauliina kuvailee elegantisti ”keneltä tulee isoimmat mällit”; olisi kiinnostava tietää järjestetäänkö

Jokkarissa MTT:n sonnien mälläyskilpailuja. BB-talossa Linnea keskustelisi syvällisiä Esa A:n kanssa. (BB-talossa todellakin on Mensaan kuuluva henkilö! Huomionhakuiset älyköt erottaakin muista älyköistä nimenomaan siitä, että ensiksimainitut kuuluvat Mensaan. Tämä mahdollistaa sen, että älykäs ihminen hakeutuu BBformaatin piiriin. Ja tämä analysointi ei liity enää mitenkään itse pilttiimme.)

4, 7= Maria Nurmi, Henna Henriksson: missing data

5= Espoosta kotoisin oleva, 18.9.1987 syntynyt Jani Sormunen toteaa katkerasti että tuli Turkuun, koska Hkiin pääsevät vain fiksut. Ihmissuhdepuolella 1 2 3 4 5 6 7

Sormunen on kovasti kahleissa. Where’s the chastity belt? Janin mielestä GIS meinaa Give It Sweets –järjestelmää, jossa koehenkilöä palkitaan antamalla tälle namia. Sormunen kokee siis kaikki kanssaihmisensä koirien ja rottien arvoiseksi. Spermakilpailusta Sormusella on virkistävän roisi näkemys: vähintään kolme jätkää tekee ”tarpeensa” jonkun naamalle, minkä jälkeen tarkkaillaan, kenen kamat valuvat ensiksi pois. Ovipositoria Sormunen kuvailee ovea rakennustyömaalla kantavana työmiehenä, jota työnjohtaja ohjailee mielensä mukaan. Tämähän kuulostaa ilmiselvältä jatkolta Kummelin Luomisen tuskaa- sketsin arkkitehtuurijaksolle: ”Martti, täs ei oo ovia ollenkaan!”

6= Sanna Rantala on kaksikymmenwuatias seinäjokelainen, ja paljastaa tulleensa Turkuun, koska posankkakin on täällä. Sijaitsevatko posankan sukujuuret Pohjanmaalla? Sanna on ilmeisesti avoliitossa fygen kanssa. Spermakilpailu on vähän samanlainen kuin hampaiden kilpailu Jenkki-mainoksessa. Toimitus ei ole nähnyt mainosta, mutta oikealla jäljillä varmasti liikutaan. Totuus on kuitenkin huomattavasti tiukempi & kosteampi.

vastausten pohjalta omapäisesti tekstiä muokkasivat: Maija Arvonen & Kalle Laitila huomio! t. vuorisalon & p. portinin evoluutio nyt! - kirjaa saatavilla synapsilaisille 20 euron hintaan (-10%)! tarjous voimassa vuoden 2009 loppuun.

Magyar Posse, eli pössiksiä Unkarista!

Varoitus: Tämä teksti saattaa sisältää huikean määrän hehkutusta. 16.-22. syyskuuta kuluvaa vuotta isähahmomme Euroopan unioni vietti tapahtumaa koodinimeltään European Mobility Week, jonka ydinteemana on kestävän kaupunkikehityksen, erityisesti kevyen- ja joukkoliikenteen edistäminen niin paikallisella kuin globaalillakin tarkastelutasolla. Tapahtumaviikko konsentroituu tyypillisesti erityisen voimakkaasti hyppyselliseen kaupunkeja, jotka vaihtelevat vuosittain. Tänä vuonna hot-spottina toimi vuoden 2008

Mobility Week Awardin voittanut Budapest. Kaupungissa järjestettiin teemaviikon kehyksessä, monenmoisen muun ohjelman ohessa maailmanparantamista takova Workshop, tehtävänään puida kaupungin ongelmat ja leipoa niistä jonkinsortin maukas leipä.

Mobility Week Workshop oli kytköksissä European Youth Exchange -systeemiin, eli työpajaan valittiin Euroopan laajuiselta pelikentältä fiksu ja filmaattinen, nuoruutta uhkuva aivosymposiumi. Pikkulintujen laulun välityksellä Synapsi ry oli kuullut asiasta ja päässyt mukaan karsintaan, ja kas kummaa, valikoitunut Unkariin lähetettävien ryhmien joukkoon. Ainejärjestömme joukosta valikoitiin hakemusten perusteella kiihkeän

kiinnostuneiden ja kvalifioituneiden kilta ristiretkelle pahuutta vastaan. Ryhmänjohtajanamme (kiitokset monituisten asioiden huolehtimisesta) toimi Jenna Viertola, opetuslapsinaan Mikko Nikkanen (luulin, että tän piti olla youth exchange...), Sonja Oksman, Satu Rinkinen, sekä minä, Ilpo Tammi. Maantieteilijöitä kaikki tyyni. Useimmat meistä eivät juurikaan tunteneet toisiamme ennen lähtöä, mutta palatessa olimme kuin jokin outo inside-juttujen agglomeraatio-organismi.

Todellisuudessa matkamme oli kymmenpäiväinen sessio 15.-24. syyskuuta, joka suhahti ohi aivan liian nopeasti. Alkutiedotus työpajan tyypistä ja tavoitteista sekä muista käytännön asioista ei ollut aivan täydellistä, mutta itse pidin sitä hyvinkin jännittävänä spontaaniuden mahdollisuutena. Eivätkä todellisuudessa järjestäjätkään olleet aivan varmoja siitä, mitä tuleman pitäisi (tämä huoleton ja hämysti virtaava elämäntyyli kyllä aiheutti ongelmia joillekin almanakka-addikteille). Paikan päälle suunnistaminen ja saapuminen tapahtui maantieteilijöiltä odotettavalta tavalla kuin leikki (itselläni ei ollut minkäänlaista osaa tähän menestykseen), ja myös itse työpajan juoni alkoi vähitellen realisoitua.

“Kotinamme toimi happomatkanvärinen hostelli Casa de la Musica...”

Kotinamme toimi happomatkanvärinen hostelli Casa de la Musica, jossa no, ehkä oli muutama epäilyttävä niveljalkainen huoneessa, tarunhohtoinen wlan ei pahemmin toiminut ja samoissa tiloissa toimivasta tanssikoulusta raikasi kukonlaulun sijaan 50 Cent. Itseäni ei kyllä haitannut, digautin mestaa isolla kädellä. Tunnelma oli aurinkoinen, yhteisöllinen ja hyvin chillailtavissa oleva. Kanssaryhmittymämme olivat saapuneet Unkarista, Espanjasta, Italiasta, Itävallasta sekä ”monikansallinen” ryhmä World Carfree Network Europe -järjestöstä, porukkaa lähinnä itä- ja länsinaapuristamme. Intressit ja osaamisalat olivat mm. pyöräilyä (tapahtumasta vastaava organisaatio oli siis Unkarin pyöräilyklubi), arkkitehtuuria, kaupunkisuunnittelua, sosiologiaa, mediaa ja... me.

Työleirinämme toimi arkkitehdintoimisto vanhan jesuiittakirkkohässäkän kupeessa, ja itse kirkon ”laivassa” esitelmöitiin. Kantaravintolanamme toimi pienen kävelymatkan päässä ”Architect's Cellar”, joka rakennuksena oli suhteellisen päräyttävä, mutta ruoka ei kaikkia, etenkään kasvisruokavalion edustajia niinkään miellyttänyt. Melko perinteistä unkarilaista mättöä siis nautimme: aamiaiseksi makkaraa, lounaaksi possua, päivällisellä ehkä kinkkua, ja iltapalalla saattoi nakin nauttia pikku huikoon. No, oli siellä sentään muutakin, ja itse pidin tätä kulttuurisesti sivistävänä tasapainotuksena ensi päivän Burger King -syntiinlankeemuksellemme.. Mutta ai että teki gutaa kun palasi Kupittaan Cittariin ostamaan kaikenmaailman papuja ja irstaan isoja vihanneksia.

Itse asiaan. Ryhmät sekoitettiin monietnisiksi. Työskentelymme jakautui kahteen kolmen päivän sessioon eri viikkoina. Ensimmäisen osuuden ideana oli havaita, hahmottaa ja syntesoida kaupungin ongelmia esimerkiksi niin konkretian kuin sosiaalipsykologian näkökulmista. Käytännössä teimme ekskursioita niin itsenäisesti kuin opastettuina kaupunkiin, mikä oli erittäin avartavaa. Käytössämme olivat myös toisinaan polkupyörät, ja kokeilimme, millaista on fillaristin arki Budapestissä. Karua oli maailman maku. Kaupungissa ilmeisesti 1-2 prosenttia

matkoista taittuu polkupyörällä, ja kyllä siinä torvisoittokunnan välissä ruuhkassa tsombailu sai äitiä kaipaamaan. Eivät turhista siis valittaneet organisaattorimme, mutta onneksi me olimme saapuneet apuun!

Työskentely oli hyvin mediapainotteista, ja mukana olleet alan osaajat olivat kyllä alansa osaavia. Itse viestintään ja visuaalisuuteen perversioituneena henkilönä nautin tällaisesta toimintatavasta huomattavasti. Osallistuminen, luominen, asioiden esilletuominen konkreettisin keinoin ja ihmisten mielten tavoittelu oli mainiota vastapainoa täällä Suomessa perinteiselle, toisinaan kuivakalta tuntuvalle teoreettiselle löpinälle. Brainstormingia kehiin ja mylly pyörimään! Lopputuotteita ongelmien esilletuomiseen löytyi animaatiosta videoklippeihin ja diashow:sta performansseihin. Vaikka kaikkien kulttuurien välinen yhteistyö ei sujunut aina ilman konflikteja (esim. pohjoismainen ja italialainen temperamentti voivat olla keskenään hyvin reaktiivisia..), oli yleisote mielestäni mahtava. Ihmisiä, joilla on samankaltaisia intressejä, nuoruuden energiaa, tarmoa ja visioita, lyövät luovat päänsä yhteen ja syntyy kriittinen massa synergiaa!

“En tiedä olinko jossain tripeissä siitä kusenhajun ja otsonin kombinaatiosta...”

Toisen viikon sessioissa rakennettiin ongelmalähtöiselle jalustalle ratkaisujen monumenttia. Aika samankaltaista settiä oikeastaan, pyrittiin tuomaan esille keinoja asioista tietoisuuden lisäämiseen ja esittämään ongelmat suuremmalle yleisölle. La grande finale. Perus manipulaatiota... Ainakin järjestäjät olivat häkeltyneet siitä, mitä saimme aikaan näin lyhyessä ajassa. Succès!

Verbaaliset kykyni eivät riitä kuvaamaan sitä fiilistä, joka minulla alkoi siitä hetkestä kun matkaan lähdin, ja joka jatkui lähes tauotta (kirjaimellisesti, ei siellä pahemmin noita yöunia ehtinyt kokea). Usein sanotaan, että erilaisuus kiehtoo, mutta itse rakastuin lähes koko porukkaamme suuren yhteenkuuluvuuden tunteen vuoksi. Aivan käsittämätöntä

tykitystä koko ajan. En tiedä olinko jossain tripeissä siitä kusenhajun ja otsonin kombinaatiosta, mut voi elämä miten kaunista oli olla näiden ihmisten kanssa!

Vapaa-aikaa oli myös käytettävissämme, mutta aina oli niin kutkuttavaa vapaaehtoista ohjelmaa tarjolla, että tuli oltua koko ajan liikenteessä. Hyvin huomattavaa oli myös ”yhdellä” käymisen osuus tästä toiminnasta. Palinkaa tarjottiin joka välistä. Koska vetäjämme olivat hyvin mukana paikallisissa piireissä, saimme kokea jos jonkinlaista undergroundilmiötä ja muita elämyksiä: visuaalisen päräyttävyyden ja tunnelman barometreissä huikeita salabaareja, ”ruin pubs” hämärillä kaduilla, paikallisten vaihtoehtoyhteisöjen toimia ja edustajia, kesäpäivän viettoa ja akrobatiaa nurtsilla, ulkoilmakonserttia, suuria katutapahtumia... korkeakulttuuria tuntui punkevan joka kolosta esiin. Meinasi pää räjähtää kun oli niin hienoa.

Ehkä mieleenpainuvimpia juttuja oli öinen rentoutumisretki erääseen kuuluisimmista turkkilaisista kylpylöistä (Barroson pussista, tietysti), sekä tutustuminen suljettuun raunioituneeseen kylpylään, jonka huoltotunnelin perukoilta löytyi 6 kilometriä pitkä geotermisen veden täyttämä luolasto, jonne pääsimme kurkistelemaan. Mesta muistutti jotenkin The Prodigyn No Good -musavideota. Osallistuimme myös esimerkiksi tee-se-itse-suojatie Flash mob -tapahtumaan yhdellä vilkkaimmista kaupungin risteyksistä, jolla siis ei pahemmin suojateitä ollut. Kapinoinnin tunne oli suuri ja toi kasvoilleni jokerimaisen hymyn. Ihmiset osallistuivat. Kaunista.

Eräänlaisena kliimaksina Mobility Weekille toimi 22. päivän iltana järjestetty ”radical”, eli ilman autoliikenteen virallista pysäytystä tapahtuva Critical Mass -tapahtuma, jossa reilut 20000 pyöräilijää valtasi Budapestin katuja, haistattaen pitkät autoilijoille. Voiman ja kollektiivisuuden tunne oli huumaava – jatkuvaa pyörän päällä joraamista, naurua, huutoa ja huudattamista. Loppuhuipentumana oli symbolinen pyörien nosto kohti taivasta. Vain taivas on rajana! En osaa tässä selittää, miten nautin tästä. Aivan kuin löysin itseni uudelleen.

Jäähyväiset olivat monille hankalat, olimme useat jo kuin yhtä sydäntä. Mutta siksi ajattelinkin, että ensi vuonna pyöräilen Keski-Euroopan ympäri, jotta tapaan nämä ihmiset uudelleen. Onko mukaan lähtijöitä?

Jottei aika loisi tahratonta kultaista kehää muistoille, haluan mainita, että urbanisaation ongelmat saivat minut voimaan usein pahoin matkalla, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Saasteita, kerjäläisiä, pelkoa, aggressiota, yksinäisyyttä miljoonan ihmisen ympäröimänä, inhimillisen tilan käsitteen katoamista hektisyyden ja auktoriteetin paineen alla.. Ongelmat ovat aina suhteellisia – globaalissa vertailussa Budapest on melkoinen paratiisi. Mutta ihminen elää aina tietyssä ajassa ja paikassa, ja jokaiseen paikkaan määräytyy uusi ongelmien Gaussin käyrä viitekehyksen mukaan. On ensisijaisen tärkeää auttaa maailmanlaajuisesti kaikkia alueita voittamaan ongelmiaan, mutta vaikka katsoisi kauas, pitää nähdä myös lähelle. Enpä siis kotiin palatessani tuntenut olevani utopistisessa hyvinvointiparatiisissa, vaan työmaalla, jolla elementit ja työkalut ovat sekaisin, ja rakennus, jota rakennetaan, menee vinoon kuin Pisan torni. Täälläkin on niin paljon parannettavaa. Ihmisystävällisen kehityksen uusi aalto alkaa itsestä, levittäytyen yhä edemmäs ympäristöön, kuin kiven pudotessa veteen. Kuvottaa usein tämän suomalaisen pullamössökansan itsekkäät preferenssit, sisäänpäinkääntyneisyys, uskaltamattomuus ja laiskuus. Tarvitsemme avoimuutta ja lämpöä, synergiaa ja rohkeutta. Rohkeuden jakaa ympäristömme ja mielemme keskenämme. Mitä oikeen avaudun, nyt kaikki fillarilla sinne kauppaan ostamaan jotain vapaan kanan munia, hus.

Köszönöm!

Ilpo Tammi

P.S. Tämäkin wannabe-ekosoturi oli ensimmäistä kertaa lentokoneessa. Oli ihan helvetin siistii.

Markus Rantala

Kalle Ruokolainen

Olet paljasjalkainen maailmankansalainen. Mumiset donitsipartaasi analyyttisiä viisauksia ja käytät kiltisti pyöräilykypärää. Autat kernaasti nuorempia kanssatutkijoita ja –opiskelijoita. Katselet maailmaa vihreiden, sammalten päällystämien ayahuasca-linssien läpi. Toisin kuin kengistä, pidät kasveista, koska ne eivät voi satuttaa sinua henkisesti tai fyysisesti.

Muut ovat väärässä. Sinä olet oikeassa. Olet oman alasi paras. Muodostat työpaikkasi käytäville uskollisia kuulijakuntia selittäessäsi oman tieteensektorisi uusimpia uutuuksia. Haluat käännyttää toisten maailmankatsomukset omiesi kaltaisiksi. Testosteronitasosi eivät ole kovin korkealla. Lennokkaan urasi aikana koittaa hetki, jolloin sisustat tutkijankoppisi Futon-patjalla.

Harri Savilahti

Pirkko Mäenpää

Viihdyt terveyssandaaleissa ja Vaatehuoneelta 90-luvun alussa hankitussa kukkamekossa. Kissojesi terveydentilasta huolehtiminen on sinulle tärkeää, ja luottoeläinlääkärisi puhelinnumero on palanut verkkokalvoillesi pysyvästi. Polttoaineesi on musta tee ja kätesi on muotoutunut niin, että se solahtaa täydellisen anatomisesti ”Maailman paras äiti”-mukisi korvan ympärille.

Jaat ihmisten mielipiteet kahtia. Olet suorasanainen ja omissa mielipiteissäsi hyvin järkähtämätön. Et kuitenkaan pahemmin kerskaile saavutuksillasi, vaikka niitä urallasi olisikin. Olet sitä mieltä, että eri tutkijasukupolvien välistä kuilua pitäisi kuroa umpeen, mutta valitettavasti et ihan tiedä miten. Vaikka suonissasi virtaa yhä nuoruusvuosien anarkistin veri, noin 50 ikävuoden jälkeen kovempikin punkkari väsyy riehumaan ja rauhoittuu. Vapaa-ajallasi tykkäät harrastaa joukkuelajeja, ja aina silloin tällöin näyttäydyt työpaikallasi trendikkäästi joukkueesi logolla varustetussa swetarissa.

tyyppikuvaukset Maantiede

Sanna Mäki

Tapanasi on ns. ”jokapaikanhöyläily”, eli otat kontollesi liikaa tehtäviä, minkä vuoksi olet usein hieman myöhässä. Olet omaksunut asiantuntijuuden elämän polttavissa kysymyksissä opinto-oppaan äärellä. Häiriköit kanssaihmisiäsi lukuisilla erikoislaatuisilla nettilinkeillä. Olet allerginen uusille tuttavuuksille ja heidän lemmikeilleen. Nauraessasi muistutat hieman nuorta Steve Buscemia.

Jussi Jauhiainen

Pentti Yli-Jokipii

Olet perinteitä arvostava ja henkseleitä paukutteleva konservatiivi, jonka mielestä asiat voi (ja pitää) tehdä rauhallisesti turhan hosumisen sijaan. Valitettavasti oikeamieliset työskentelytapasi ovat pikkuhiljaa luokiteltavissa katoaviin luonnonvaroihin. Sinulla on tapana piristää keskusteluita absurdein tarinoin. Omaat äärimmäisen hyvän nimimuistin.

Saatat urasi aikana saavuttaa tärkeän aseman, mikä saattaa toisista tuntua kiistanalaiselta. Otat haasteet kuitenkin innolla vastaan ja päätät asennoitua selittämään yksinkertaisetkin asiat muille juurta jaksain. Turvaudut kysyttäessä yksitavuisiin vastauksiin, jottei mikään jäisi epäselväksi. Muistutat ulkoisesti hieman Tarzania ja sukulaissielusi Viidakon Ykän tavoin tykkäät kirmailla keväisin arabianhevosten kanssa niityllä.

Reija Hietala

Olet aina kärsivällinen ja ystävällinen. Suuren joukon keskellä olet kuitenkin hissukkatyyppiä. Matalan äänenvoimakkuutesi takia muilla voi olla vaikeuksia saada selvää sanomisistasi. Jotta sinut huomattaisiin, sinun olisi syytä pukeutua räväkämmin eikä mukailla kameleonttimaisesti ympäröivien seinien värigradientteja.

Kuvaukset & kaavion laati Synapsin työryhmä

Naamat

Saavuimme Billnäsiin festivaalin kolmantena päivänä. Matkaa oli tehty moottori- ja hiekkateitä pitkin, alla pikkuruinen Fiat ja autostereoissa C-kasettien ääni vuosien takaa. Billie Jean päässä soiden ja hyytävästä säästä huolimatta innostuneena tarvoin tyyny kainalossa halki mutaisen parkkipaikan. Lähes kaikki elämä oli ryöminyt telttoihin tai kleinbusseihin, ja vaivalloisen puolituntisen jälkeen myönsimme, ettemme ole insinööriainesta. Sade lakkasi, kun olimme saaneet teltan pystyyn.

Lähtökohta tälle reissulle oli poikkeuksellinen: olimme tulleet Billnäsiin ainoastaan kuuntelemaan musiikkia ja nauttimaan tunnelmasta. Ei siis alkoholia eikä muitakaan päihdyttäviä aineita, jos kuskin ryystämiä kahvilitroja ei oteta lukuun.

Faces-festivaalin ainutlaatuisuus oli välittömästi silminnähtävää. Vanhempia lapsineen paikalle oli tuonut perheille erikseen järjestetty leirintäalue, jossa hiljaisuus tuli aikaisemmin – tai ylipäänsä. Rauhallisemmilla keikoilla lapset ryömivät kuralätäköissä ja kaivoivat aarteita niiden syvyyksistä.

Viehättävää oli tapahtuman kotikutoisuus ja pienuus. Keikkojen lomassa oli monenlaista workshoppia, joissa vieras itse voi opetella käsilläseisontaa, didgeridoon soittoa tai itäeurooppalaisia kansantansseja. Kävimme katsastamassa yhden tällaisen mutta luikimme pois, kun näimme salin täydeltä kuorossa mumisevia kukkaisihmisiä.

Festivaalin aikana oli meneillään myös Suomen katusoiton finaali: nurkan takaa (tai nurkasta) löytyi aina jonkinlainen houreista musiikkia soittava orkesteri. Pienillä lavoilla artistien ja yleisön välillä ei ollut minkäänlaista muuria, eikä siitä syntynyt ongelmia.

Perjantai-illan aloitti helsinkiläinen yhtye, jonka vieraana lavalla oli ilmeisesti maineikaskin rumpali, ”King” Guarcharan Mall. Shava soittaa alun perin punjabilaista bhangraa, johon on sotkettu vähän räppiä ja sanoituksiin suomalaisia aihepiirejä. Lavalla nähtiin ilmaisutaiteen opiskelijoiden tanssia ja huimaa akrobatiaa. Yhtye aloitti bhangra-versiolla kappaleesta Kaiken takana on nainen, mutta esitti myös omia kappaleitaan. Kovin monella keikalla en ole kuullut intialaisen laulajattaren laulavan, kuinka haluaisi rakastaa

suomalaista miestä. Jos minulla oli ollut jonkinlaisia epäilyksiä festivaalin suhteen, tämä esitys toimi kuin jäänmurtaja.

En ole eläissäni kokenut samanlaista. Voi hyvin olla että tämänkaltaiseen tapahtumaan kerääntyy marginaali-ihmisiä, mutta pian huomasin oman estyneen itsenikin alkavan liikkua, kuraisen maan kuivuessa varpaiden väliin.

Ilta jatkui rytmikkäissä merkeissä ja yleisö päälavalla kasvoi jatkuvasti isommaksi. Ihmiset pyörivät, hyppivät, nykivät ja tekivät kaikkea muuta mahdollista tanssia muistuttavaa. Alkua letkalle ei antanut kukaan kuuntelijoista vaan Capital Beatin saksofonisti, joka viihtyi yleisön joukossa jonkin aikaa. Kukaan ei sylkenyt, kiroillut, töninyt, oksentanut tai virtsannut julkisesti.

Lähimmäksi nöyryytystä päästiin perjantain viimeisellä keikalla, kun humalainen mies kiipesi Frank Zappa Memorial Pancake Breakfastin esityksen aikana lavalle ja alkoi selittää elämänkertaansa mikrofoniin. Tosin myötähäpeää

aiheutti jo kokoonpanon omat kappaleet sekä pulskemman laulajan hyvin epäzappamainen elämöinti.

Kompuroimme euforisin mielin pilkkopimeässä telttaamme ja rumpuimprovisoinnista ja yhteislaulusta huolimatta sain unta jossain vaiheessa, vain herätäkseni parin tunnin kuluttua uudestaan.

Aurinko oli hädin tuskin noussut, kun eräs ”omalaatuinen” neiti päätti, että majapaikan puute on tarpeeksi painava syy pitää kaikki muutkin hereillä. Lähes olemattomien yöunien jälkeen päätimme lähteä kuskimme perheen mökille saunomaan. Väsyneenä mutta ilman krapulaa kelluin järvessä ja nautin hiljaisuudesta.

Ehdimme Billnäsiin takaisin juuri ajoissa nähdäksemme Faso Kanin,

burkinafasolais-suomalaisen musiikki-/tanssikokoonpanon. Samalla kun Issa Dembelen johtama yhtye aloitti, pilvet alkoivat rakoilla. Jonkin aikaa sinnittelimme auringon polttaessa, kunnes oli pakko nolona riisua kumisaappaat ja villasukat jalasta.

Yhtyeen perussoundi koostuu djempeistä, balafoneista ja pentatonisesta laulusta. Jokainen kappale alkoi rauhallisesti ja kiihtyi pikkuhiljaa tempon vaihdosten kautta kaaosmaiseksi rumpujen ja laulun harmoniaksi. Muusikot olivat onnellisen näköisiä, eräs yhtyeen jäsenistä alkoi tanssia ja huitoi käsiään ja jalkojaan huimaa vauhtia – tunsin vaipuvani jonkinlaiseen transsiin, josta heräsin pettyneenä vasta kun Faso Kan lähti lavalta.

Eräs seurueestamme oli lukenut jazzista, skifflesta ja juutalaisten kansanmusiikista, klezmeristä, vaikutuksia ottavasta ryhmästä, joka tekee kiertuetta pyöräilemällä ympäri Eurooppaa. Rannan pikkulavalla Too Dumb To Die osoittautui silti vielä hämmentävämmäksi kuin olisi saattanut odottaa. Vankikarkureiksi pukeutuneet herrat (ja yksi neiti) sisällyttivät orkesteriinsa kontrabasson, kitaran ja saksofonin lisäksi muun muassa klarinetin, trumpetin ja pasuunan, ja musiikin ohella ne onnekkaat, jotka näkivät jotain massan seasta, saivat nauttia komediasta ja sirkustempuista.

Vanha teollisuusmiljöö ruukki, johon festarialue on keskittynyt, oli täynnä kojuja, joista kauppiaat tyrkyttivät niin koruja ja paitoja kuin djempejäkin. Eräs kauppias antoi avuliaisuudessaan toisen soitinvalmistajan yhteystiedot. Ruokatarjonta oli sangen monipuolista. Päätin kokeilla tavallisen paistetun nuudelin sijasta jotain vähän erikoisempaa ja tilata afrikkalaista. Fiksuna tyttönä

pyysin chiliä ”ihan vähän”. Se oli liikaa, eikä inkivääriolut ainakaan auttanut. Onneksi alueelta löytyy vesipisteitä, jopa enemmän kuin anniskelualueita. Tyhjät pullot läpäisevät tarkistuksen ja niitä saa täyttää, kunnes napa tai virtsarakko halkeilee. Haistelin ilmaa ja toisin kuin jok’ikisillä muilla festareilla se ei löyhkännyt rahastukselta.

tehtaanpiiput piirtyivät oranssinsinistä taivasta vasten.

Päälavan viimeinen esiintyjä oli taas pienoinen pettymys. Heavyreggaeksi kuvailtu Paprika Korps keräsi runsaan yleisön. Niin musiikki kuin valoshow’kin oli psykedeelistä ja basso tuntui sydänalassa saakka. Nenään tulvahti tämän tästä makeanimelä tuoksu, eikä

“Rauhallisemmilla keikoilla lapset ryömivät kuralätäköissä ja kaivoivat aarteita niiden syvyyksistä.”

Iltaa jatkoi balkanilaista kansanmusiikkia ja klezmeriä yhdistelevä Dobranotch. Alku oli varsin kiusallinen: ihmisiä ei juuri näkynyt ja paikalla olevat pitelivät korviaan musiikin kierron takia. Kaiken kruunasi viulun kielen katkeaminen, jota setvittiin jonkin aikaa. Yleisön kerääntyessä eturiviin ilmestyi jostakin mustavalkoraita-asuisia herroja, jotka melkein varastivat show’n mimiikallaan. Millään ei kuitenkaan enää ollut merkitystä, kun onnellisen näköinen viulisti katsoi edessään hurmiossa pyörivää ihmisjoukkoa. Mustalaistyylinen viulu sekoittui kauniisti tuubaan ja harmonikkaan. Aurinko alkoi laskea ja vääristyneen muotoiset vanhat

tunnelma jumittavan ihmismassan keskellä ollut enää kovin mukava. Päätimme jättää vihreän konemaailman ja lähteä ajamaan mökille, tosin vasta höyryävien suklaakastikevohvelien jälkeen.

Sunnuntaina tunnelma alkoi olla haikea. Monikansallinen Grupo Kanye jaksoi tanssittaa jonkin aikaa. Ehkä kyseessä on vain kulttuuriero, mutta laulajan säteily auringon kanssa kilpaa tuntui silti liialliselta.

Paria tuntia myöhemmin suvi jaksoi jälleen yllättää ja istuimme puun alla suojassa - sateen naputtaessa vasten sadeviittojakuuntelemassa Abdua, marokkolais-senegalilais-serbialaista

kokoonpanoa, jonka kappaleilla tuntui olevan yhteiskunnallinen sanoma. Lopulta sade väsähti ja jaksoimme vielä kerran ponnistaa pohjelihaksemme, mutta tällä kertaa laiskaan, välittömään sunnuntaitanssiin.

Lähdimme kotimatkalle, kun oli vielä valoisaa. Autossa The Beatles lauloi avun perään ja haikeana, mutta virkistynein mielin katselin peltojen sulautuvan toisiinsa. Festivaalin tulevaisuus näyttää synkältä. Rajoittavana tekijänä on aina suuri vapaaehtoistyöntekijöiden tarve. Viime vuonna Billnäsin alue vaihtoi myös omistajaansa ja siitä, vuokrataanko alue ensi vuonna festivaalin käyttöön, ei ole varmaa tietoa. Olisi ikävä, jos

Faces jäisi kaavailtujen kulttuurimaisemahankkeiden varjoon. Loppujen lopuksi ruukki on vain vanha tehdasalue, mutta Facesilla luodaan uutta kulttuuria joka vuosi.

Jokaisella keikalla tuntui hyvältä nähdä, kuinka suomalaiset voivat joskus irrottautua sovinnaisuuden kahleistaan ja kuinka palkitsevaa se on - erityisesti artistille. Päiviä kotiinpaluun jälkeen kuullessani musiikkia havahduin siihen, että olin vaistomaisesti alkanut tanssia.

Lähes kaikki esiintyjät löytyvät osoitteesta www.myspace.com.

Faces-festivaalit seuraavan kerran 29.7. – 1.8.2010.

teksti: Johanna Yliportimo

identtiset kaksoset

OnkO sinulla tylsää tenteissä?

kyllästyttääkö kuiva esseetyyli? PulPPuaakO runOsuOnesi?

Virkistä tentaattoria ja vastaa seuraavalla kerralla tentissä hieman eri tavalla! Tässä Faabelin vinkit, joilla saat hymyn kuivimmankin kysymyksenlaatijan suupieliin!*

Mallivastaus kysymykseen:

Selitä lyhyesti spermakilpailu

“Spermakilpailu on kahden tai useamman uroksen siittiöiden välistä kilpailua munasolun hedelmöittämisestä. Uroksella on sitä paremmat mahdollisuudet voittaa kilpailu ja hedelmöittää munasolu mitä enemmän siittiöitä spermassa on. Eri eliöiden uroksilla on havaittu kymmeniä eri sopeumia, jotka auttavat menestymään spermakilpailussa. Nämä sopeumat voivat olla käyttäytymiseen liittyviä, esim. naaraan vartiointi, tai fyysisiä, esim. siittimen muoto.”

Raplyriikka

Jou, valkonaama, tsekkaa hoodis

Sä jätkä luulet et muijas on duunis

Mut mikäs posse himassas häärää

Korisjengi kaapin paikan määrää

Pyssyt laukee ja mällit lentää

Kun mahla eebenpuun tapeteilles rientää Agricola

Qun kaxi mihen rakawden lientä mittelee nopeuwes, ia se ioca kercee ensimeine munan lwoxe, ombi siemen ylitze mviden.

Kaksi karjua mittelöivi

Siemen kumman vikkelöivi

Ensin kynnelle kykenevi

Munan suuren murtamahan

Lapsukaisia tuottamahan

Haiku

Siittiöt uivat

kohti kirsikankukkaa.

Paras voittakoon!

Kontinkieli

Kormaspenttikolpailukintti konontti kohdenkantti koitantti koseammanuntti koruksen untti koottioidensintti kolistaväntti kolpailuakintti konasolunmuntti kodelmöittämisestähentti. Koroksellauntti konontti kotasintti koremmatpantti kohdollisuudetmantti koittaavontti kolpailukintti kojantti kodelmöittäähentti konasolumintti kotamintti konemmänentti koottioitasintti kormassaspentti konontti.

*Faabeli ei vastaa tentaattorin huumorintajusta tai hylätyistä arvosanoista.

teksti: Maija Arvonen & Kalle Laitila

Identtiset kaksoset

LYHYESTI

TAPAHTUMISTA

LYHYESTI

Syyskuun ensimmäisenä päivänä järjestetty pilttisauna tarjosi uusille opiskelijoille ainutlaatuisen mahdollisuuden esitellä paljasta pintaansa Proffan kantiksille. Ensimmäisten viikkojen lievän jännittyneestä tunnelmasta huolimatta alkoholi oli läsnä ja hauskaa oli.

Syyskuun kolmantena päivänä järjestettiin pilttien päänvaivaksi kaupunkisuunnistus, minkä jälkeen suunnattiin Börsiin kohti iki-ihanaa SyysStarttia. Eksyneisyyden tunnetta lievitettiin erinäisillä saunajuomilla ja hauskaa oli.

Syyskuun 29. päivänä järjestettiin Synapsin kastajaiset. Hyisestä säästä johtuen mukaan oli hankittu ”lämmikettä” ja hauskaa oli.

Lokakuun 28. pnä järjestettiin Synapsin jokasyksyinen öinen sähläily. Mukaan oli jopa saatu harvinaisuus: pronssinvärinen parittaja suoraan Miamista, joka höyryävine vartaloineen ja tiukkoine rannelaukauksineen johti itsensä ja alaisensa vastoin yleisiä odotuksia aina loppuotteluun saakka. Turnauksen voittaneen raitapaitajoukkueen tosikkomaisuudesta huolimatta joukkueiden huoltajat olivat kunnostautuneet ja varanneet mukaan riittävästi murheilujuomaa ja hauskaa oli.

Loka-marraskuun vaihteessa oli vuorossa jälleen perinteinen Seilin lehtien haravointi. Tällä kertaa retkeilijät pääsivät todistamaan saarelle keväällä rantautuneiden karvattomien vuoristogorillojen iloista telmintää rantavedessä.

Viikatemiehen läsnäolosta, Ville Backmanista (ja tämän vesilinjasta) huolimatta kummitukset olivat ottaneet mukaansa riittävästi balsamointiainetta ja hauskaa oli.

22.10.2009

Charles Darwinin syntymästä tuli tänä vuonna kuluneeksi 200 vuotta. Turun yliopiston biologian ja maantieteen opiskelijain yhdistys Synapsi ry juhlisti tapahtumaa syksyisenä iltana Luonnontieteiden talolla pidetyn luentotilaisuuden sekä Sotkulla järjestetyn jatkojuhlinnan muodossa. Paikalle saapui mukavasti juhlijoita, ja tunnelma oli sopivan intiimi.

Synapsi ry:n puheenjohtaja Janina Stauffer avasi luentotilaisuuden, minkä jälkeen puheenvuoro annettiin neljälle tilaisuudessa puhumaan lupautuneelle ansioituneelle tutkijalle. Heistä ensimmäisenä yliopistonlehtori Timo Vuorisalo piti esitelmän Darwinin juhlavuoden annista Suomessa ja muualla. Professori Craig Primmerin aiheena oli Evolutionary applications. Hänen jälkeensä emeritusprofessori Petter Portin kertoi Darwinista ja perinnöllisyydestä. Lopuksi akatemiatutkija Markus Rantala toi oman näkemyksensä evoluutioon puhumalla aiheesta Darwin ja evoluutiopsykologia.

Varsinaisen luentotilaisuuden jälkeen juhlaväki siirtyi luentosalin ulkopuolelle aulaan, jossa ensin kohotimme virallisesti maljan Darwinin kunniaksi. Emeritusprofessori Petter Portin piti maljapuheen. Tämän jälkeen tarjolla oli kakkua ja kahvia. Kaikki toivotettiin tervetulleiksi Sotkulle jatkamaan juhlintaa ja viettämään loppuiltaa yhdessä.

Sotkulla intiimi ja juhlava tunnelma jatkui. Pöydillä hohtivat valkoiset pöytäliinat ja musiikin ohella puheensorina raikui. Luvassa oli myös leikkimielinen ja huumorilla höystetty tietovisa. Tämän lehden sivuilta voit kyseisen tietovisan kysymysten avulla testata tietosi Darwinista. Tietovisan voittajajoukkueen jäsenet saivat palkinnoksi itselleen upeat

Synapsi ry:n t-paidat. Loppuilta kului vapaasti seurustellessa. Juhlatunnelma säilyi katossa aamuun saakka.

teksti: Elisa Mikkilä

DARWIN - TIETOVISA

1. Charles Darwin aloitti lääketieteen opiskelun arvostetussa Edinburghin yliopistossa, mutta lopetti ne myöhemmin veren pelkonsa takia. Mihin ammattiin hän seuraavaksi alkoi lukea Cambridgessä..

a) museon hoitajaksi

b) asianajajaksi

c) opettajaksi

d) papiksi

2. Charles Darwin matkusti tutkimusmatkallaan

HMS Beagle – laivalla. Alus oli nimetty beagle – koirarodun mukaan. Aku Ankka –sarjakuvissa seikkailevan Karhukoplan englanninkielisessä nimessä vilahtaa sama koirarotu. Karhukoplan nimihän on englanniksi…

a) The Beagles

b) The Beagle Band

c) The Beagle Gang

d) The Beagle Boys

3. Ennen evoluutioteoriaa korkealta vuoristoista löytyneitä fossiileita pyrittiin selittämään..

a) vedenpaisumuksella

b) Jumalan huijauksella

c) geologien alkoholismilla

d) niiden olemassaolo kiellettiin

4. Charles Darwinin pääteos Lajien synty julkaistiin vuonna..

a) 1790

b) 1824

c) 1859

d) 1890

5. Mikä erikoisuus liittyy darwininsammakon (Rhinoderma darwinii) lisääntymiseen?

a) koiraat kuolevat saatuaan hedelmöitettyä naaraan munat

b) naaraat voivat munia jopa 10 000 munaa, joista kuitenkin vain murto – osasta kuoriutuu nuijapää

c) koirassammakko vartioi naaraan 20 – 30 munimaa munaa ja noukkii kuoriutuneet nuijapäät leukapussiinsa, jossa nuijapäät jatkavat kehitystään ja kasvuaan

d) naaras munii noin parituhatta munaa, ja niiden kuoriutuminen kestää lähes kuusi viikkoa

6. Kuka tai mikä Darwin EI OLE?

a) Australian Pohjoisterritorion pääkaupunki

b) saari Polynesiassa

c) mutanttihahmo Marvelin sarjakuvamaailmassa

d) ESA:n vuodeksi 2014 suunnittelema avaruuslento

7. Mikä näistä EI ole evoluution mekanismi..

a) luonnonvalinta

b) sukuvalinta

c) sukupuolivalinta

d) migraatio

8. Charles Darwin koristaa kymmenen punnan seteliä, mutta kuka komeili setelissä vuoteen 2000 asti ennen häntä?

a) Charles Chaplin

b) Charles Dickens

c) Charles Babbage

d) Charles Mountbatten – Windsor (Walesin prinssi Charles)

9. Kenelle voidaan myöntää Darwinin palkinto?

a) henkilölle, joka on parantanut ihmisten geeniperimää poistamalla itsensä erityisen typerällä tavalla (esimerkiksi steriloimalla itsensä tai kuolemalla)

b) henkilölle, joka kirjoittaa vuoden merkittävimmän luonnontieteellisen artikkelin

(Lontoon Royal Society myöntää ensimmäisen kerran 9.12.2009)

c) henkilölle, joka on ansioitunut jollakin Charles Darwinin taitamalla luonnontieteellisellä alalla

d) henkilölle, joka onnistuu bongaamaan kaikki darwininsirkkujen varpusryhmään kuuluvat lajit Galápagossaarilla

10. Darwinin viimeiseksi jäänyt teos käsitteli..

a) ihmisen karvaisuuden evoluutiota

b) kastematojen vaikutusta maaperään

c) pilvisyyden vaikutusta etanoiden esiintymiseen

d) darwininpeippojen taksonomiaa

OIKEAT VASTAUKSET:

1. d) Darwin ei kiirehtinyt papiksi valmistumisessaan, ja harrasti vapaaaikanaan koppakuoriaisten keräilyä serkkunsa kanssa

2. d) Muita tunnettuja beagleja ovat Tenavat –sarjakuvan Ressu ja Karvisen seuralainen Osku, joka on puoliksi beagle.

3. a) Raamatussa usein mainittu vedenpaisumus selitti pitkään merenelävien fossiileita kuivalla maalla

4. c) Lajien synty julkaistiin 24.11.1859

5. c) Charles Darwin löysi lajin tutkimusmatkallaan (sammakko elää Chilessä ja Argentiinassa)

6. b) Tyynellämerellä on Darwin – saari, mutta se sijaitsee Galápagossaarilla

7. b) Sukuvalintaa harjoittavat vain ihmiset!

8. b) Charles Babbage oli 1800 – luvulla elänyt matemaatikko

9. a) Kyseessä on internetissä jaettava ironinen palkinto. Darwin – mitali on puolestaan Lontoon Royal Societyn parillisina vuosina jakama tunnustus ja se myönnetään henkilölle, joka on ansioitunut jollakin Darwinin taitamalla luonnontieteellisellä alalla.

10. b) Kyseinen teos julkaistiin vuonna 1881

kysymykset laati Kristiina Mutkala & Henna Jeskanen

Faabelin kirjoittamisesta

Syksyn pimetessä tuli taas aika laskeutua alas vuorilta ja julistaa luovan kirjoittamisen ilosanomaa. Useamman kuukauden onkalomietiskelyn jälkeen äänetön kutsumus (ja ulkoinen pakko) ajoi minut jälleen tuntikausiksi tekstinkäsittelyohjelmien sini-harmaa-musta-valkoisten kehysten pariin; tarkoituksena koota ympärillä toikkaroivien olentojen toilailuja yksien kansien sisään.

Niin ikään syksyn numerossa yhtenä kantavista voimista on absurdin satiirinen huumori, mikä toimii lyömättömänä sisällöntuottajana varsinkin silloin, kun mahdollisesta ”lähdemateriaalista” on hankalaa muokata juuri mitään informatiivista. Tätä asiaa helpotti huomattavasti se, että my fellow –päätoimittajalla oli edes jossain määrin yhteneväinen huumorintaju. Mielestäni tähän pestiin ei kannata lähteä, mikäli esimerkiksi Julmahuvi tai brittihuumori ei naurata tai Fear and Loathing in Las Vegas miellytä kerronnan muotona. Siis suomeksi: jos diggaatte ihan vääriä asioita, ei lopputulos ainakaan silloin voi olla hyvä. * väkinäinen silmäniskuhymiö *

Syysnumeron työstämisprosessin alkaessa tutut tunteet nousivat pintaan: takki oli tyhjä, tuntui, että kaikki verbaalinen ilotulittelu suunnattiin kohti kevätaurinkoa. Lisäksi huomasin, että wanha tuttu flegmaattisuus oli ilmeisesti tullut jäädäkseen. En kuitenkaan ahdistunut tästä ja opin päättäväisesti tekemään saamattomuudestani suoranaisen voimavaran. Hiljaa hyvä tulee. Sen kun kaikki hiffais, hitsi vie! Jatkuva toimeliaisuus on pahasta!

Tekstioperointikikkailua helpotti ja hauskuutti myös lukuisten halukkaiden toimitusapulaisten innokas puskajaosto. Toivottavasti jotkut näistä runoilijoista ovat vielä jatkossakin tekemisissä käsissänne olevan läpyskän parissa, ja pitävät tunnelman ”sopivan undergroundina”.

Tiettyjen ainejärjestöihmisten antaumuksellinen toiminta interwebin pärstäraamattu-yhdyskuntapalvelussa ansaitsee kunniamaininnan molemmilta päätoimittajilta. Kaikki syksyn (luultavasti vähintään yhden

henkilön oksentamiseen johtaneet) tapahtumat on käsitelty kuvineen ja asianosaisten asianmukaisine kommentteineen todella kattavasti, ja näin ollen toimituksen ei juurikaan tarvinnut näihin kokonaisuuksiin puuttua. Kiitos, teitte asian meille todella helpoksi!

Toinen suuritöisempi tuotos on aina hankalin. Ensimmäisen julkaisun tyyli & juttujen taso tulisi kyetä vähintäänkin säilyttämään, mielellään tietysti pyrkien edelleen löytämään uusia lähentelytapoja ja sfäärejä. Niinpä vaihtoehtoina on, että syksyn numero on hauskempi kuin keväinen, tai vastaavasti entistä vaikeaselkoisempi. Niille, ketkä kallistuvat viimeisen tulkinnan puolelle, tiedoksi, että ensi vuodelle ei todennäköisesti ole tiedossa miespuolista päätoimittajaa. Voitte huokaista helpotuksesta!

Kaiken kaikkiaan näiden pikku pamflettien parissa puuhastelu on ollut todella hauskaa. Tekemiseen liittyviä raja-aitoja ja käsitysluutumia on murrettu urakalla, ja uusiakin vastaavia ollaan (ainakin toivottavasti) saatu luudutettua tilalle. Tuleville päätoimittajille suosittelen itsepintaista omissa visioissa pitäytymistä.

HOI SIE! LÄHE OSTELEEN SYNAPSIN TOIMISTOLLE!