Synapsi on tuonut mukanaan monenlaisia iloja elämääni. Yksi hieno ilo ja haaste on ollut Faabelin tekeminen ja uuden asian oppiminen sen myötä. Erityisen mukavaksi sen on tehnyt yhteistyö Jonnan kanssa. Tänä vuonna Faabeli täyttää 40 vuotta eli kyseessä on juhlavuosi. Olemme keränneet lehteen muistoja näistä vuosista, ja yllätykseksemme niitä selaillessa huomanneet, että vuosien saatossa opiskelijat, heidän huumorinsa, ilonsa ja ongelmansa ovat pysyneet lähes samanlaisina.
Muutamia päiviä sitten Synapsin syyskokouksessa mietin pienoisella haikeudella näitä kuluneita opiskeluvuosiani. Niihin on liittynyt paljon riemua ja aherrusta, olen tavannut paljon uusia tutta-
FAABELI II/2008
vuuksia ja löytänyt toivottavasti ikuisia ystäviä. Yksi opiskeluaikani tärkeimmistä asioista on ollut ainejärjestötoiminta. Juuri Synapsin toiminnan ansiosta tulen muistamaan opiskeluajastani kaikkea hauskaa, antoisaa ja opettavaista.
Syyskokouksessa en enää noussut seisomaan, kun kysyttiin halukkaita hallituslaisia ja toimihenkilöitä tulevaan ensi vuoden hallitukseen. On uusien aktiivien aika, itselläni uusien haasteiden aika. Menkää rohkeasti mukaan Synapsin toimintaan! Tulevaisuudessa työpaikkaa hakiessa, tai ylipäätään elämässä, ainejärjestötoiminnan mukanaan tuoma kokemus ja oppi on suureksi hyödyksi ja avuksi.
Kiitos kaikille ihanille ihmisille, jotka ovat ilostuttaneet (ja yhä niin tekevät) opiskeluaikaani sekä jokaiselle, joka on antanut panoksensa tämänkin Faabelin juttuihin, kuvitukseen, ideoihin tai ollut muuten vaan henkisenä tukena.
Oikein ihanaa joulunaikaa teille kaikille sekä tsemppiä loppuvuo-den rutistuksiin! Toivot tavasti viihdytte Faabelin parissa. Sini, toinen Faabelin päätoimittajista.
Faabeli on Turun yliopiston biologian ja maantieteen opiskelijoiden ainejärjestö Synapsin ry:n julkaisu. Lehti ilmestyy lukuvuoden aikana kaksi kertaa, keväällä ja syksyllä.
Osoite:
Synapsin ry, biologian laitos, 20014 Turun Yliopisto
Maija Holma, Jaakko Ilvonen, Kukka Kyrö, Veronika Laine, Satu Lowndes, Christina Nokkala
Jorma Paranko, Minna Pienimäki, Jonna Sinkkonen, Sini Tuomola
Toimitus ja avustajat:
Jaakko Ilvonen, Kukka Kyrö, Veronika Laine, Tiina Laiterä, Tikli Loivaranta, Satu Lowndes, Teemu Makkonen, Janina Stauffer
Levikki: 120
Paino: Painosalama Oy
Kiitokset: Christina Nokkalalle ja Jorma Parangolle, jotka kiireiltään ehtivät vanhoina synapsi aktiiveina raapustaa Faabelin 40 vuoden kunniaksi. Kiitokset myös kaikille, jotka osallistuivat lehden tekoon. Arille kiitokset tuesta!
Faabeli 40 vuotta s.5 Faabelin mahtavat 40 vuotta s.17 AforismeistaPolitics-comics-omics-miks ajatteluunja Faabeliin JormaParanko s.19Biologianopiskelua30 vuottasittenChristinaNokkala
s.16 Kuin kaksi marjaa I
s.16 Electroporation...
s.36 Työharjoittelutyötä vai opintoja
Synapsi järjestää
s.38 Yösäbä
s.39 The Lepakkoretki
s.41 Synapsin syysretki
s.43 Seilin Lehdet
s.58 Synapsin kevät 2009 s.35 “No mikä hymyilyttää?” s.50 Kuin kaksi marjaa II s.51 Isän, Pojan ja pyhän hengen nimeen s.52 The Room s.53 Mistä on hyvät kemut tehty - 10 kohtaa järjestäjälle s.55 Baila Baila s.57 Kuin kaksi marjaa III ja IV
Opiskelija,
Puheenjohtajalta
Hope.
Sitä termiä tässä kuultiin kuukauden päivät tuolla Atlantin toisella puolella ja Facebookissa. ”Toivo muutoksesta” taisi olla se virallinen pitkä nimi Obaman kampanjasta. Harvinaisen originaali kampanjaidea. Eipä sinänsä, itsekin olisin Obamaa äänestänyt ja aika moneen Facebook-juttuun lähdinkin tukimielessä. ”Toivo muutoksesta” sopisi kyllä omaakin kampanjaani varten. Vai keksiikö joku tehokkaampaa termiä vie-mään Synapsia kohti suurempaa, parempaa ja toimivampaa kokonaisuutta? Pakko se on nimittäin myöntää, sitä tässä on yritetty jo kohta kolme vuotta.
Eräiltä vanhoilta
opiskelijoilta olen kuullut ajasta, jolloin Synapsin bileet olivat yleisesti ottaen erittäin isoja ja muidenkin ainejärjestöjen ”kunnioittamia.”
heikoista aikatauluttamisista ja opinnollisiin epäkohtiin on pyritty aktiivisesti puuttumaan.
Mutta
ovatko Synapsin asiat riittävän hyvin? Olemmeko saavuttaneet sen optimaalisen tilanteen, jolloin kaikilla on hyvä mieli toiminnastamme? Oletteko tyytyväisiä Synapsin toimintaan? Vai kaipaatteko kenties muutosta, jotain uutta, jotain rohkeaa, mitä Synapsilta puuttuu?
Jos vastasit edelliseen kysymykseen kyllä, ei huolta. Synapsin toimintaan vaikuttaminen ei edellytä äänestäjäksi rekisteröitymistä ja valitsijamiehen valintaa. Jokainen synapsilainen saa osallistua kerran viikossa järjestettäviin kokouksiin ja tulla vaikuttamaan.
Hope.
Toisilta, astetta nuoremmilta, itseäni vanhemmilta opiskelijoilta olen kuullut ajasta, ei niin kauan aikaa sitten, jolloin Sy-napsin opiskelijat ottivat rennommin vain Kastajaisten aikaan, jos silloinkaan. Noista ajoista on tultu pitkälle.
Aloitin
Synapsissa 2005, jolloin asiat olivat mielestäni hyvällä mallilla. Nyt ne ovat vielä paremmalla mallilla. Bilerintama on monipuolistunut mm. Dynamon pippaloilla eikä Sedun viihdemonopolia ole tuettu aikoihin. Isommissa pippaloissa pyritään järjestämään alkoholittomia virvokevaihtoehtoja ja jopa vegaanit koitetaan huomioida. Kiivaita palautteita on annettu kurssien
Jos ei löydy uskallusta, voi jättää nimetöntä palautetta, joista jokaikinen tullaan virallisesti käsittelemään kokouksessa. Ja palautteeseen tullaan reagoimaan.
Älä siis harmittele Synapsin huonoa toimintaa yksin kotona vaan tee asialle jotain! Vaikka uusi Facebookohjelma!
Toivottavasti mahdollisimman moni synapsilainen uskaltautuisi vaikuttamaan toimintaamme. Uusi veri tarkoittaa uusia ideoita ja uusia tuulia ja sitähän se kehitys on. Hope for Change, Hope for Synapsi.
Synapsi ry:n puheenjohtaja, Jaakko Ilvonen.
1968 1968
F aabelin mahtavat
1968 Kekkonen toimi Suomen presidenttinä, Vietnamissa sodittiin ja Faabeli, Synapsin rakas ainejärjestölehti, näki ensimmäiset päivänsä. Jotta jokainen itseään synapsilaiseksi tituleeraava ihminen ymmärtäisi sekä Synapsin,
että Faabelin nykyisen olemuksen, tulisi teidän tietää myös jotain niiden historiasta. Seuraavat lainaukset ja kuvaelmat ovat poimintoja Faabeleista, jotka kuvaavat silloista elämää synapsin ja Faabelin parissa. Emme vastaa asiasisällöstä.
1968
Ensimmäinen
Faabeli ilmestyi. Sen tarkoitus oli toimia Synapsin tiedotus-, mielipide- ja kulttuurilehtenä. Nykyisestä tekniikasta vielä haaveiltaessa, Faabeli tehtiin kovalla työllä kirjoituskoneella, sekä leikkaa-liimaa -tekniikalla.
1970
1969
Faabeli toimi Synapsilaisten jäsenlehtenä. Meille tutut tieteen termit olivat 40 vuotta sitten uusinta uutta.
”Vierasperäisiä fakkitermejä on vältettävä. Nykyaikaisia, noin 10 vuotta oppikoulukurssiin kuuluneita termejä voi käyttää niitä selittelemättä. Tällaisia ovat esim: atomi, molekyyli, solutuma, mikrobi, bakteeri, virus, elektroni.”
Faabeli toimi jäsenmonisteena.
Faabeli ilmestyi viidesti vuoden aikana ja jokaisessa oli erikseen oma toimituskuntansa.
”Kirjasto on hankkinut parisenkymmentä kirjaa, jotka käsittelevät luonnonsuojelua joltakin kantilta. Kirjat on järjestetty omaan osastoonsa näkyvälle paikalle ikkunalaudalle. Kunnon biologin osuus tässä hommassa on mennä kirjastoon ja lainata näitä teoksia. Onhan toki näin tehtykin. Menestys on ollut valtava. Etenkin suomenkieliset teokset ovat POP. On toki jotain valitettavaakin. Kansan syvät rivit eivät jostain syystä ole ottaneet asiakseen lainata ruotsinkielisiä opuksia (rotusortoako).(Jukka Mankki).”
1971
Ensimmäinen värillinen kansilehti.
Sammonmaljan historiaa:
”Sammonmalja on Vakuutusyhtiö Sammon lahjoittama kiertopalkinto. Kilpailun osaan ottajien tulee olla Turun Yliopiston opiskelijoita tai toimihenkilöitä. Kilpailua käydään eri lajeissa. Tärkeintä ei ole voitto, vaan runsas osaan otto, jolla on voimakas psykologinen vaikutus ”vastustajiin”.”
1973
Vuoden parhaat vitsit.
”Einsteiniä ei päästetty ravintolaan liiallisen humalatilan takia, mikä sai hänet mietteliääksi. Vihdoin hän tokaisi: Teoriassa olen suhteellisen selvä.”
1972
Aika
köyhää tekstiä, emme oikein löytäneet mitään julkaisemisen arvoista...
”Saksalaisisä kertoo ylpeänä pojalleen Lapissa: Tämän talon on isi polttanut.”
”Faabelin toimittaja: Käy hakemassa uusi Faabeli eläinmuseosta. Kiitos, meillä onkin puulämmitys.”
Jim Hendrix 1942-1970
Nykyopiskelijalle
tutusta rahanpuuttesta kärsittiin myös vuonna 1974. Ensimmäinen päätoimittaja Mirja Lohikoski. Myös Jorma Paranko mukana toimittamassa Faabelia (1974-1979).
”Mikä nykyisessä opintotuessa on vikana?
Opintotuki ei riitä. Opintolainan enimmäismäärä 5500 mk. Opintotuki on lähes yksinomaan lainamuotoista. Vain n. 20% korkeakouluopiskelijoista saa 700 markan opintorahan, joka ei riitä kattamaan edes kuukauden keskimääräisiä opintokustannuksia.
Lainanmaksu ajoittuu vaikeimpaan mahdolliseen aikaan.
Mitkä ovat opiskelijoiden vaatimukset?
Opintotuen kehittämisessä on kysymys opiskelijoiden aineellis-sosiaalisen aseman turvaamisesta ja samalla koulutusmahdollisuuksien demokratisoimisen erään keskeisen edellytyksen turvaamisesta, vähävaraisten opiskelumahdollisuuksien parantamisesta.
Nykyinen lainamuotoinen tuki ei voi turvata näitä tavoitteita, ne edellyttävät opiskelijoiden velkaantumisen estämistä. On vaadittava opintorahamuotoiseen tukeen siirtymistä. Opintotuen enimmäismäärät on korotettava siten, että ne kattavat kohtuulliset opiskelu- ja elinkustannukset.”
1977
1975
Päätoimittajana Ilmari Pulli
1978
Vuonna 1978 päätoimittajana toimi Jorma Paranko. Myös Christina Nokkala (os. Minn) oli mukana Synapsin toiminnassa. Vuonna 1978 hän toimi emäntänä.
”Synapsilainen: Sinä voit auttaa opiskelullasi kavereita myymällä heille sinulle tarpeettomaksi käyneitä kurssikirjoja. Käsi sydämelle, kumpi on tarkoituksenmukaisempaa: sekö, että esimerkiksi pikku-Odumisi lojuisi sen tentittyäsi pölyttymässä kaapissasi vai että se olisi kymppinä selvää rahaa kourassasi. Tuntematonta sotilasta mukaellen: sen minä vielä ymmärrän, että rakastaa naista, mutta että rakastaa kirjoja, sitä minä en ymmärrä.”
”Synapsin historiaa: Ajatus biologian ja maantieteen opiskelijainyhdistyksen perustamisesta syntyi kesällä 1962 pidetylllä kenttäkurssilla Korppoon Lohmissa. Alettiin vieraantua maakuntahenkisestä osakuntatoiminnasta ja samastua omaan opiskelualaan ja tulevaan ammattiin. Suomen biologian ja maantieteen opiskelijain liitto perustettiin.” (Peter Portin)
”Ilmari Häkkinen tarjosi toimitukselle koiraan paritteluelimen kehitystä käsittelevää kirjoitusta uskoen sen kiinnostavan lukijoita. Tätä toimitus ei ollenkaan epäile.”
1979
Päätoimittajana Päivi Sihvola. Sumppumestarina Christina Minn. Vuosi 1979 taisi olla todellista urputusta. Tosin löytyi vuodelta mm. Vappusumpun historia.
Silloisen toimituksen kommentti: ”Biologian laitoksen sisäinen tiedotus on tosiaan ollut yleisen ihmettelyn aihe jo pitkään.”
Päätoimittajalta:
1976
Päätoimittajana Seppo Sällylä ja Synapsin puheenjohtajana Jorma Paranko. Kuulostaapa tämäkin tutulta...
1980
”Köyhät kirjoittakaa!”
Toimitus oli hukassa, kun ei saatu ihmisiä kirjoittamaan juttuja. Päätoimittajana Matti Kiiskilä.
1981
-Minun kolmas aviomieheni oli oikea herkkupala.
”Vetoomustoivomus (ja käskykin, ellei muu auta). Nimittäin. Kyse on Synapsin toimistossa säilytettävistä monistuspapereista, vahoista, musteista, nitojista, tei-pistä, liimoista, piirtureista, piirustuslevyistä ym kamoista, jolla tämäkin Faabeli on tehty. Omin luvin ei viedä mitään. Jos Synapsin hommia varten viette, niin ilmoittakaa, ja palauttakaa myös. T: toimitus”
”Uusi opiskeija ei osallistu järjestötoimintaan. Johtuuko tämä siitä, että aines on vuosi vuodelta passiivisempaa: ei ole kiinnostunut sen kummemmin hallinnon- kuin tutkinnonuudistuksestakaan, ei edes harrastustoiminnasta... …Opintojaan aloittelevan omalla aktiivisuudella on aivan keskeinen merkitys. Kuluneet kehäraakit eivät välttämättä jaksa henkilökohtaisesti täiharavalla etsiä toiminnasta kiinnostuneita. Tulkaa ihmeessä kysymään, siitä kehäraakki ilostuu ja kertoo koko surullisen elämänsä tarinan saman tien.”
”Päivystys on palvelua. Päivystysajat ti 12-13 ja to 12-13. Päivystystä ovat tähän asti hoitaneet lähinnä Synapsin hallituksen jäsenet, joilla piru vie on parempaakin tekemistä. – Anteeksi.”
”Vappusumppu järjestettiin viime keväänä ensimmäistä kertaa. Idea saatiin Helsinkiläisiltä ja Oululaisilta biologian ja maantieteen opiskelijoilta, jotka ovat järjestäneet omien yliopistojensa eläinmuseoissa luontoaiheiset vapputapahtumat (Vappushokkelo ja Vappu-Vimpa) jo useana vuonna.”
Vuonna 1981 pohdittiin maantieteilijöiden työllistymistä, sekä parhaita ajanviettopaikkoja. Päätoimittajana Matti Marjamäki.
”Miten pärjätä maailmassa ja työelämässä, kun pääaineena on maantiede? Tätä kysymystä pohdittiin jälleen 26. helmikuuta SMY:n (Suunnittelumaantieteen yhdisty RY) / Turun järjestämässä palaverissa ”Kunta työnantajana”. Illan anti oli arvokasta paitsi maantieteilijöille, myös niille, jotka ylipäätään ovat kiinnostuneita työelämään sijoittumisesta.”
”Kauppis on melko epämiellyttävä paikka. Teoreettinen ikäraja 18 v., mutta sieltä tuskin yli 18-vuotiaita löytyy. Myös keskiolutoikeudet. Paikka on kuitenkin melko pieni ja discjockeyt ovat enempi tyhmiä. Avoinna viikonloppuisin.”
Biologeilla oli identiteetti kadoksissa. Päätoimittajana Juha Flinkman.
”Arvoisa lehti Luonnontutkija kirjoitti taannoin, että biologeista ei ole mihinkään. Eikö muka? On toki, mutta täytyy myöntää, että monilta puuttuu itseluottamusta ja oma-aloitteisuutta. Ehkä vähän häpeämme olla biologeja, koska sana saa joidenkin ulkopuolisten korvissa negatiivisen sävyn. Meidän on osoitettava, että emme ole vain epäsiististi pukeutuneita ympäristöräyhäreitä, vaan koulutettua, yhteiskuntakelpoista työvoimaa.” (Tiina Vahala, Mikä minusta tulee isona?)
1983
1984
Päätoimittajana A.Hirvonen.
Toimituksessa mukana mm. Esa Tyystjärvi.
Ensimmäinen pilttiesittely: mukana mm. Tapio Eeva, Eira Kanervo.
1983
Tänä vuonna biologit löysivät kadonneen itsetuntonsa maantieteilijöiden kustannuksella. Päätoimittajana A. Hirvonen.
”Mikä on biologi: syntynyt arvoon, valittu tehtäväänsä valaisemaan maailmaansa. Kiltti, kaunis + komea, fiksu & filmaattinen (ja juoppo?). Pelastaa perikadolta, on yhteiskunnan kuohukermaa.
Mikä on maantieteilijä: onneton perässä rämpijä, pudonnut pienenä hoitopöydältä. Pyrkii kepulikonstein nauttimaan jumalten suosiosta: biologiasta ja biologien seurasta. Halveksittava olio, säälittävä elämän laitapuolen kulkija, joka haluaisi biologiksi biologien paikalle. Verrattavissa kemisteihin ja biokemisteihin yms.”
HUOMAUTUS PÄÄTOIMITTAJILTA:
Nykyinen hallitus ja Faabelin toimittajakunta eivät ajattele maantieteilijöistä samalla tavalla, mutta tämän luettuaan ymmärtävät maantieteilijöiden kokeman alemmuudentunteen.
1985
80-luvulla opiskelijoita ei paljoa politiikka kiinnostanut, vaan mielessä liikkui kuvien perusteella naisten rintavarustus. Kielenkäyttö oli ronskia ja karua. Mahtoiko naisia olla hallituksessa laisinkaan? Toimituskomitean puheenjohtaja J. v. Bright.
”F-varoitus. Viimeinen tilaisuutesi! Synapsin jäsenmaksun voit maksaa maaliskuun loppuun mennessä. Mitä pikemmin maksat, sen parempi. Liikuta veltto perseesi lähimpään maksulaitokseen ja täytä velvollisuutesi. Jos et tätä tee kuun loppuun mennessä, niin sanonpa vaan, että olet yksi saatanan veltto paska. Ns. ideologisista syistä jäsenmaksusta kieltäytyvät ilmoittautukoot toimistoon kuun puoleenväliin mennessä (koskee erityisesti lenkkisaunassa kävijöitä!). Varoittavia esimerkkejä löytyy niinkin korkeilta tahoilta kuin yhdistyksen päärahoitustapahtuman luottohenkilöistä ja yhdistyksen tiedonvälityksestä vastaavasta kolleegiosta. Hävetkää mulkut!!!!”
1986
Puheenjohtajan palsta: ”Tässä ihan aluksi tekee mieli mainita, että NE onnettomat yksilöt, jotka akateemisen suunnitellusti suorittivat kaljakorien ryöstön Lexiltä, voivat vielä ilmoittautua ennen julkista höyhennystä.”
Jei! Go synapsilaiset! Päätoimittajana ehkä Harri Helminen.
1988
1987
Jari Hänninen toimittamassa Faabelia. Päätoimittajaa ei mainittu, todennäköisesti vastuuta lehden sisällöstä ei haluttu ottaa.
”Edellisessä lehdessä oli noin yksi asiajuttu. Se oli siis mitä ilmeisimmin liian asiapainotteinen. Tällä kertaa teimme toisin. Tässä lehdessä ei tietääksemme ole yhtään mitään asiaa.”
Vuonna 1988 keskusteltiin yhteistyöstä Tarton opiskelijoiden kanssa. Päätoimittajana Riitta Salo
Tämän kuun 5.-8. päivä liehui Yliopistonmäellä joitakuita kummastuttanut sini-musta-valkea lippu: Tarton yliopiston naiskuoro Eestistä oli vierailulla. Seuraavassa jotain Eestistä, Tarton Yliopistosta ja opiskelusta siellä…
Suomalaiselle Eesti tarkoittaa yleensä Tallinnaa ja halpaa viinaa.
Opiskelu Eestissä – niin kuin muuallakin N-L:ssa on melkoisen rajua työtä. 6 päivää viikossa pakollisia luentoja.
Koska kyseessä oli kuorovierailu, niin mukana oli vain yksi geneetikko. Biologit käyttävät aikansa yleensä hieman erähenkisemmin kuin laulamalla yli 6 tuntia viikossa kuorossa. Katon hankkiminen kirjojen ja sängyn päälle on Tartossa vähintään yhtä hankalaa kuin Turussa. Aviopari joutuu odottamaan asuntoa 2-3 vuotta, avopari ei jonota missään jonossa.
Kannattaisi kuitenkin yrittää (entistä tehokkaammin, hallitus hoi) avata yhteyksiä eteläiseen naapuriimme, myös ja varsinkin meidän Synapsilaisten.
(HUOMAUTUS PÄÄTOIMITTAJILTA: Ei siihen kulunut kuin 21 vuotta, ensi keväänä suuntaamme excursiolle Tartoon. Tosin jo seuraavana vuonna 1989 Tartosta tuli vierailijoita Turkuun.)
1989
Päätoimittajana Mika Miettinen. Synapsin varapuheenjohtajana toimi Joni Mäkinen.
Seilin lehdet-jutun yhteydessä oleva ”historiikki” on julkaistu vuonna 1989.
1990 tp
de Vuonna 1990 Faabelin päätoimittaja hommia hoiti Jorkke
”Päivän mietelause: Kulkiessasi syksyisin paljain jaloin aivastuksesta tulee orgasmisi.”
”Yön mietelause: Parempi naida kuin palaa.”
1991
d Näin se tasa-arvo
toteutui Synapsissa vuonna 1991. Päätoimittajana Jouko
”Nainen tieteen valossa:
Nainen on Homo sapiens Feminina -erotukseksi miehestä, joka on –paitsi luomakunnan kruunu – myöskin
Homo sapiens Maskuliina. Nainen kuuluu imettäväisiin ja on tasalämpöinen paitsi silloin kun hänessä palaa intohimon tuli, tai hänessä on kuumetta. Naisia tavataan mm. puistokaduilla, kahviloissa ja ravintoloissa. Naisen tapaamista sanotaan täräykseksi eli Rendez-Vous´ksi. Nainen on levinnyt yli maapallon.
Ennen kuin nainen on nainen, hän on lapsi, tyttö, neito. Sen jälkeen, kun hän on ollut nainen, hänestä tulee akka.
Nainen jakaantuu useaan luokkaan, joista mainittakoon: kokenut, kokematon, irtonainen. Edelleen: morsian, rouva, leskirouva sekä erikoinen laji: vanhapiika.”
d
Vuoden 1992 Faabeli oli pelkkää paskaa.
”Mihin sinä näistä mahdollisesti kuulut asioidessasi WC:ssä?
Pelokas tyyppi: Ei voi liriä jos joku katselee, teeskentelee kusseensa ja tulee myöhemmin uudelleen.Mutiseva tyyppi: Seisoo hetken paikallaan, mutisee, kiroilee ja pieraisee yrittäen kusta. Ei voi ja pieraisee vielä kerran. Lähtee ulos murahdellen.
”Uskontunnustus Synapsille eli legenda banaanista… Minä uskon Synapsiin ainejärjestöjen kaikkivaltiaaseen biologien ja maantieteilijöiden yhdistäjään Ja suureen banaaniin
Synapsin ainoaan korkeuteen Meidän maamerkkiimme joka löytyi supermarketista, kohosi teleskooppivavan päähän johtaa Synapsin joukkoa tungoksessa joutui kilpailijan anastamaksi hävitettiin, mutta uudelleen löydettiin hajosi taistelun tuoksinnassa paikattiin kolmantena päivänä täytettiin sukkahousuilla ja teipattiin odottaa Synapsin toimistolla kirjahyllyn oikealla puolella ja on sieltä tuleva johtamaan meitä täältä ikuisuuteen ja Faabeliin painettuun sanaan pyhään ”hämähäkki Telluksella” -tunnukseen Sammalenvihreään haalariin ja ikuiseen opiskelijaelämään”
”Miten vaihdat haalarin lahkeen vappuna?
1.Etsi uhri, jonka voit vapaasti valita vapunaattona päivällä väentungoksen ollessa suurimmillaan. Vihje: Varaudu siihen, että tietyt uhrit ovat tarkempia haalareistaan kuin toiset, kuten esim. vaaleanpunaisten haalarien omistajat.
2.Odota iltaa.
3.Siirry biletiloihin.
4.Paikallista jo aiemmin huolellisesti valittu uhri.
5.Ryhdy juttusille. Tässä kohdassa kannattaa kaksi seikkaa: Vastakkainen sukupuoli ja runsaasti nautittu vappujuoma toimivat helpottavina tekijöinä. Kun uhri ei enää pysty kohdistamaan katsettaan, on se valmis preparoitavaksi.
6.Preparointi. Sano ”hihihii”, kyllähän sä vaihdat mun kans lahkeen tosta vähän ylempää. Jätä mahdolliset vastustelut huomioimatta. Irroita ohut kaistale haalarinlahjetta. Jos olet mukava tyyppi, leikkaat omista haalareistasi samankokoisen kaistaleen ja kiinnität sen uhrin jalkaan hakaneulalla.
7.Liukene paikalta ja toivo, ettei uhri muista sinua. Vältä myös näyttäytymistä uhrin mahdollisille kavereille.”
1997 d Otteita runosta Turku:
”Niin ennakkoluuloisia hymyjä ei missään muualla, niin tietäväisiä tuhahduksia lopulle valtakunnalle.
Ja silti näitä tuoksuja merituulta pihkaa pakokaasuja grilliruokaa näitä ääniä lintuja lapsia oppii kaipaamaan Tähän kaupunkiin rakastun niin kuin ennen en yhteenkään.”
1999 d Vuonna 1999 naurettiin luennoitisoijden kustannuksella. Päätoimittajana Antero Keskinen.
Luennoitsijoiden suusta:
”Helsinkiläisraukoilla ei ole mitään vastaavaa!” -retkellä Ruissalossa
”Tässä seisoo mutaation tulos ja siellä istuu toinen.”
-Y-kromosomin evoluutiosta
Opiskelija: ”Onko tuo pieni vai iso s?”
Luennoitsija: ”Hyvä kysymys, juuri tällaisia tarvitaan!” -tilastotieteen suhteellisuudesta
- ”Tällä organismilla on suurempi oikeus olla täällä kuin meillä.” -herkkä hetki limasienten äärellä
1998
d Vuonna 1998, Faabelin päätoimittajana oli Anne Melin.
”Sinunkin huoneistossasi saattaa sinun tietämättäsi, ja ennen kaikkea ilman lupaasi, asustella monenkirjava joukko erilaisia mönkijöitä, joista pölypunkit ovat harmittomimmasta päästä: Mikäli se ketään yhtään lohduttaa, voi tästä kaikesta vetää sen johtopäätöksen, ettei sinkkukaan joudu koskaan menemään yksin nukkumaan, vaan mukana on varsinainen armeija näitä mukavia pikku veijareita!”
2000
Taisi vuosituhat pitää synapsilaiset kiireisinä, sillä vuonna 2000 ilmestyi vain yksi Faabeli.Päätoimittajana oli Antero Keskinen ja uusina opiskelijoina mainittakoon Mikko Selin ja Joni Vainikka.
2001
Vuonna 2001 ei paljon vitsejä murjaistu. WTC iskut olivat juuri tapahtuneet, joka sai myös synapsilaisten maailman hetkeksi tolaltaan. Päätoimittajana Tuuli Lappalainen.
2002
Kaikki maantieteilijät huomio: Jos tulevaisuutesi on vielä avoinna, käy lukemassa Faabeli 1/2002 Synapsin toimistolla. Päätoimittajana Tuuli Lappalainen.
”Kiire on kuin jääpuikko takapuolessa. Kun siihen tottuu, se on jo sulanut pois.” Mikko Selinin mummi
2003
Päätoimittaja Lasse Ruokolainen
Tämän lehden pakollinen latteus eli rimanalitus.
2005
Päätoimittajana Ville Härmä.
”Mitä hyötyä on maantieteilijöistä?
Mies ,kauppakorkeasta 25v. ”Opettavat lapsille ettei maa ole litteä.”
HH:Tunnetusti kauppislaisilla huono yleistieto …
Nainen Saksan kielen ja kulttuurin opiskelija 25v. ”No,nehän tekee ne hienot kartat... ööö tai sitten ei...kyllä niistä jotain hyötyä...Mutta älä kysy multa mä olen vain humanisti..” HH:Yllättävää humanistilta …..” (Heikki Heinonen)
Palaute:
TÄMÄ TOIMISTON TUOLI HAISEE PASKALLE!ASIALLE
2004
Päätoimittajan Ville Härmä
Erään auskultantin kuvaus opettamisesta yläasteella
”Piha on laatoitettu, ettei se näkyisi. Tangossa liehuu vihreä lippu, jonka tarkoitus on viestittää koululaitoksen antautumisesta tietokonesukupolven rynnäkön edessä. Yhdeksän dee, Hell on Earth 2004, ryskii sisään luokkaan. Meno on alusta alkaen kuin neekeriheimon juhlissa. On rummutusta ja ujellusta, mölinää ja pauketta. Muutama pelästynyt opetusharjoittelija istuu takaseinään liimautuneena. Keskirivin sudanilaisvahvistus pyörittää rumbaa ja osoittelee muutaman ympärillä istuvan kanssa opetusharjoittelijoita ja nauraa näiden ulkonäölle. Tässä joukkueessa kotimaiset voimat ovat laitahyökkääjinä. Pallo on sijaisopettajalla vain hetken. Sen jälkeen se on vuoroin milläkin oppilaalla.”
PITÄÄ TEHDÄ JOTAIN, SELVÄ BIOHASARDI!!!! L O P P U P E L E I S S Ä KAIKKI ON PELKKÄÄ LOBAALIMUUTOKSEN TEMATIIKKAAAA!! ALFA-UROS
Hyvä ”emme todellakaan arvaa kuka olet ”,oletko varma ettet itse juuri päästellyt eilisen l a s k u h u m a l a k e b a b i n jälkihöyryjä meidän HIENOON tuoliin...
Kuin kaksi marjaa
2006
Päätoimittajan Jaakko Ilvonen
Synapsin Kastajaiset:
“Aluksi piltit halusivat elää Salattua elämää, mutta se ei kastajaisissa tunnetusti onnistu. He joutuivat vanhempien synapsilaisten Kylmään rinkiin. Me marssitimme heitä alas Turun Melrosea aina
Aurajoen rannassa lepääville Lemmenlaivoille asti, missä he joutuivat Baywatcheiksi. Myöhemmin illalla he kokivat Orange Countyn kuumat rytmit. Nyt he ovat Kauniita ja rohkeita synapsilaisia!” – Osmander
2007
Päätoimittajana Pipsa Lappalainen
Vuonna 2007 Synapsi teki ekskun Hollannin
Amsterdamiin.Seuraavassa Jennyn muistiinpanoja.
”Anssi: Peppuveturin toimintaa
Ellu: Mä luulen et jonku sänky natisee tänä yönä
Tiina: Kaamee JYYSTÖN ääni
Olli: Oraakkeli vittuilee
Anssi: Onko olotinni hindurangi vai assanti? (tunnustan et tässä kohtaa mä en välttämättä ollu ihan kartalla, enkä osaa enää lukea käsialaani…..)
Olli: Taas tuli haistapaskavastaus
Anssi: Mahdankohan mä olla sellanen joka ei itekkään tiä mitä se ajattelee?”
2008
Päätoimittajina Jonna Sinkkonen ja Sini Tuomola.
Turun yliopiston genetiikan professori Harri Savilahti
Suomen presidentti Urho Kekkonen
Tiina Laiterä
Politics - comics - omics -miks
Aforismeista
ajatteluun
ja Faabeliin
Politics: ”Kapitalismissa ihminen riistää ihmistä, sosialismissa asiat ovat päinvastoin”. Puolalainen sananparsi.
Opiskelijoiden poliittinen radikalisoituminen 1960- ja 1970 –luvuilla oli yleismaailmallinen ilmiö, joka heijastui aktiivisena toimintana ja positiivisena jännitteenä. Esimerkiksi hallinnonuudistus toi vuonna 1975 yliopistohallintoon nykyisen kolmikantamallin. 70luvulla keskityttiin politikointiin, eikä sivuansiotöille jäänyt aikaa. Vasta 80-luvun puolivälissä opiskelijat ovat alkaneet opintoja rahoittaakseen todenteolla hakeutua ympärivuotiseen ansiotyöhön.
Yliopistomäen nivelkuppila, nykyinen Myssy, ja varsinkin sen koillisnurkka heijasti mielenkiintoisella tavalla yhteiskunnan kahtiajakautumista. Nurkassa majailivat solmioon ja pikkutakkiin sonnustautuneet Lexläiset ja heidän sirot naisopiskelijakollegansa. Oikeustieteellinen tiedekunta toimi vielä 1970-luvulla Luonnontieteiden talossa. Nurkkaan ei mustissa kumisaappaissa tai harmaissa
maihinnousukengissä liikkuvilla viherpiipertäjäbiologiradikaaleilla ollut mitään asiaa. Eivät edes valkoisissa labratakeissa liikkuvat eläinfysiologit uskaltautuneet sinne. Rauha säilyi ehkä siksi, että emme tienneet, tai ehkä juuri siksi, että jotkut tiesivät, millä keinoin Lexsiläiset rahoittivat toimintansa; alkoholin salamyynti kukoisti Armas Puolimatka Oy:n lahjoituksen avulla hankitussa Lex ry:n toimitilassa Kirkkotiellä!
Synapsilaisten rehti toiminta perustui TYY:n myöntämiin toiminta-avustuksiin ja emeritusprofessori Yrjö Mäkisen kirjoittaman arvokkaan ja arvostetun oppikirjan ”Tilastotiedettä biologeille” myynnistä kertyviin tuloihin.
On varmaan useita tapoja opetella satojen ja taas tuhansien selkärankaisten, selkärangattomien, putkilokasvien ja itiökasvien nimiä sekä tuntomerkkejä.
Lauluniekat saattoivat tapailla ”Miks Alauda arvensis lensit Suomehen niin varhain kevähällä…”. Tai ”Muista, että eläinmuseon parven keskiosassa ole-
van ruskosuohaukkakoiraan (Circus aeruginosus) tunnistaa vasemman siiven tyvessä pilkottavasta rautalanganpätkästä”. Kepulikonsteihin turvautuminen oli tehokasta: tentistä läpi, eivätkä eliöt pitkään painaneet muistin rasitteena. Ikimuistoisimmat naurun- ja ilonhetket bongasi varmimmin Synapsin bileistä, jotka useimmin järjestettiin TVO:n tiloissa. Ohjelmallisissa illoissa tunnelma oli vauhdikas ja assistenttien osallistuminen näkyvää; tunnolliset opettajat usein varmistivat myös turvallisen siirtymisen jatkoille. Tunnollisimmat saattoivat jopa mennä riittävän pitkälle.
Omics:
”Gary Cooper ja Greta Garbo ovat mahdollisesti yksi ja sama henkilö. Vai oletteko joskus nähneet heidät yhdessä?” Ernst Lubitsch.
Vuonna
1973 aloittaneelle vuosikurssilleni, ja vielä monelle sen jälkeenkin, DNA oli lähinnä korkkiruuvispagettia muistuttava, ilmeisen merkittävä biologinen rakenne. Vasta 1980-luvulla kuvaan tuli proteiinibiokemia ja molekyylibiologia, elämän arvoitusta uudella tavalla avaava biologia. Perinteisen lajintuntemuksen ja solubiologian rinnalle on muutamassa vuodessa kasvanut laajoja omics-datapaketteja, kuten ge-
nomics, proteomics, transcriptomics, metabolomics, lipidomics, glycomics, interactomics. Elävät organismit on pilkottu nukleotidisekvensseiksi. Hiiri ja ihminen ovat melkein yksi ja sama.
Faabeli: ”Faabelit sopivat erityisesti lasten ja mielenvikaisten lukemiseksi”. Platon.
Tuskin kukaan meistä on kasvanut kuulematta tai lukematta eläinsatuja. Äkkipäätä ei kuitenkaan tule mieleen ainuttakaan Faabelissa ilmestynyttä eläintarinaa. Kun selailin viimeisimpiä Faabeleita Synapsin verkkosivuilla, vakuutuin, - ihminenkin on eläin. 70-luvulla Faabelin teko oli kuin mankelin käyttöä sillä erotuksella, että se oli vahasmonistustekniikasta ja
musteen käytöstä johtuen suttaavaa hommaa. Se meni jotenkin näin: Ensin kirjoitimme tesktin kirjoitukoneella vahamonistinpaperille, korjasimme kirjoitusvirheet, ja lopuksi veivasimme kahvasta niin kauan, että sivuja tuli riittävä määrä; lopuksi sivujen nitominen. Alkuvalmistelut veivät oman aikansa ja koneet yleensä vähän reistailivat. Kuvat, mitenkähän ne saatiinkaan mukaan? Joka tapauksessa niiden laatu oli surkea, ja vain kaksi väriä –enimmäkseen mustaa.
Miks
- epilogi: ”Ollessani neljätoistavuotias isäni oli niin tietämätön, että tuskin siesin häntä lähelläni. Mutta kun sitten täytin kaksikymmentäyksi vuotta, hämmästyin siitä, miten paljon hän oli oppinut seitsemässä vuodessa”.
Mark Twain.
Kunminulta pyydettiin kirjoitusta 40-vuotisjuhla-Faabeliin, toivottiin samalla kommenttia siitä, onko toiminta ainejärjestössä vaikuttanut työurani valintaan, mahdollisesti sillä edistymiseen. Tähän ei ole yksiselitteistä vastausta. Tiedän, että monet ei-ainejärjestöaktivistikurssikaverit ovat edenneet ammatissaan toiveidensa mukaisesti, jopa yli odotusten. On mahdollista, että sukkulointi opiskeluaikana opiskelija-opettaja -akselilla on edesauttanut assimiloitumista yliopistoympäristöön. Tyytyväinen olisin todennäköisesti muunlaisenkiin ammatinvalintaan. Ainejärjestötoiminnasta tuli hyvä fiilis, polttoainetta muihin toimintoihin. Faabelin teko sinällään palkitsi: sain tilaisuuden oppia uutta, kuten vinojen sivujen ladontaa.
Sivistymättömän on hyvä lukea sitaattikirjoja. Winston Churchill.
suurpiirteisesti tarkastellen asiat ovat pysyneet aika samanlaisina vuosi(kymment)en läpi, paljon on muuttunutkin. Tutkintokin on ehtinyt uudistua kaksi kertaa kolmenkymmenen vuoden sisällä ja laitoksen henkilökunta muuttunut 99 %:sti. Itse ehdin vielä valmistua sen ikivanhan tutkintojärjestelmän puitteissa, jossa suoritettiin arvosanoja. Aloittaessani biologian opiske-
lun, ei ollut olemassa mitään
Biologian laitosta, vaan kolme erillistä laitosta, Eläintieteen, Kasvitieteen ja Perinnöllisyystieteen laitokset, jotka yhdessä antoivat biologian opetusta.
Eläintiede ja Kasvitiede olivat kumpikin jakautuneet ekologian ja fysiologian osastoihin.
Sittemmin laitokset yhdistyivät
Biologian laitokseksi ja laitoksen sisäistä jakoa on muokattu useampaankin kertaan.
Luennoilta
toki lintsattiin myös 30 vuotta sitten, mutta epätieteellisen arvioni mukaan siellä käytiin kuitenkin ahkerammin kuin nykyisin. Siihen oli ihan käytännön syitäkin. Nykyisin itsestäänselvyyksinä pidetyt WorkMates tai Moodle tulivat mukaan kuvioihin itse asiassa vasta muutama vuosi sitten. Omana opiskeluaikanani opiskelua tukevaa materiaalia
jaettiin hyvin vähän. En muista, että käytössäni olisi ollut muita monisteita kuin perinnöllisyystieteen approbatur-kurssin monisteet sekä hiljattain edesmenneen professori Rauno Tenovuon laatima ”Eläinmorfologian perusteet” -moniste, jota käytettiin kokonaisen lukuvuoden yli ulottuneella luentokurssilla. Aihe saattaa vaikuttaa tylsältä, käytiin läpi eläinkuntaa ja päntättiin päähän
Millaista
biologian opiskelu oli kolmisenkymmentä vuotta sitten? Käytiin luennoilla ja harjoituksissa, kesäaikaan oli kenttäkursseja, Seilin kursseja odotettiin erityisen innokkaasti. Tentteihin valmistauduttaessa yöunet tahtoivat jäädä vähiin ja monella opintojen valmistuminen saattoi juuttua graduun, jota väännettiin otsa hiessä. Laitoksen henkilökunnan kanssa tultiin hyvin toimeen ja ainejärjestö Synapsi piti huolta siitä, että varsinaisen opiskelun ohella opiskelijaelämä oli vilkasta. Synapsin väreissä osallistuttiin erilaisiin tempauksiin ja tapahtumiin, pelattiin sählysarjaa, järjestettiin juhlia ja valmistauduttiin Vappusumppuun – ja tietysti luettiin Faabelia. Onko mikään siis muuttunut?
mitä kummallisimpien anatomisten rakenteiden nimityksiä, mutta professori Tenovuo osasi erinomaisena opettajana tehdä kurssista mielenkiintoisen. Hänen johtotähtenään oli koko luentokurssin ajan evolutiivinen näkökulma, johon nojautuen hän osoitti, miten rakenteet ovat kehittyneet toisistaan adaptaationa erilaisiin olosuhteisiin. Kurssista oli kuusi osakuulustelua vuoden aikana, ja Tenovuolla oli tapana kirjoittaa kunkin opiskelijan jokaisen osakuulustelun arvosana pienelle lapulle (n. 1 x 2,5 cm). Lappuset hän jakeli opiskelijoille henkilökohtaisesti, ilmoitustaululle ilmestyivät vasta koko kurssista saadut arvosanat.
Jonkin verran, mutta harvinaisina, jaettiin johonkin yksittäiseen asiaan liittyvää monistemateriaalia, esim. lajilistoja tuntemustentteihin valmistuville. Luentomuistiinpanojen tekeminen oli siis aivan välttämätöntä. Jos itse ei päässyt luennolle, piti pyytää
kaveria kalkeeraamaan, tai jos ei tiennyt etukäteen olevansa pois, ei auttanut muu kuin kopioida käsin kaverin muistiinpanot. ”Kalkeeraus” lienee useimmille nykyopiskelijoille täysin vieras termi. Sillä tarkoitettiin sitä, että oman paperin alle laitettiin kopioinnin mahdollistava kalkeeripaperi ja sen alle paperi, johon muistiinpanot kopioituivat. Itse en pitänyt kalkeeraamisesta, sillä silloin minun täytyi käyttää kuivamustekynää, vaikka normaalisti tein muistiinpanot mustekynällä. Mustekynää käyttäessä ei tarvinnut käyttää voimaa, käsi ei väsynyt ja käsiala pysyi parempana –mutta kaveria piti tarpeen tullen auttaa. Nykyopiskelija voi tietysti ihmetellä, miksei luentomuistiinpanoja tarvitseva yksinkertaisesti ottanut kaverin muistiinpanoista valokopioita, mutta kolmisenkymmentä vuotta sitten valokopiokoneita ei ollut edes laitoksilla.
Ennen
nettiaikakautta ilmoitustaulut olivat
tärkein tiedonvälityksen kanava. Opiskelijalta vaadittiin paljon omatoimisuutta opintojen suunnittelussa. Opinto-oppaasta selvitettiin tutkintovaatimukset, ja sen jälkeen lähdettiin tutkimaan ilmoitustauluilta, löytyisikö vaatimuksiin sopivaa opetustarjontaa. No, parin ensimmäisen vuoden opinnot olivat kyllä melko tarkkaan etukäteen lukujärjestettyjä, mutta pidemmälle ehtineet opiskelijat saivat olla varsin omatoimisia oman ohjelmansa suunnittelussa.
Jamistä sitten tarkistettiin opintosuoritukset? Kuulustelujen tulokset ilmestyivät nekin ilmoitustauluille, ja hyväksytyn suorituksen jälkeen piti mennä hakemaan merkintä opintokirjaan. Kun kaikki tiettyyn arvosanaan liittyvät tutkintovaatimusten mukaiset suoritukset olivat kasassa, mentiin oppiaineen professorilta pyytämään arvosanamerkintä. Kesäksi opintokirjat jätettiin tiedekuntaan, jossa suoritukset kirjattiin arkistoihin. Opintokirjan katoaminen oli melkoinen onnettomuus, muttei sentään ihan katastrofi, sillä oppiaineet olivat velvollisia pitämään kortistoja suorituksista.
Automaattinen tietojenkäsittelykin oli kolmisenkymmentä vuotta sitten aivan erilaista kuin nykyisin.
Ohjelmat lävistettiin reikäkorteille, yksi ohjelman rivi per kortti, ja perään laitettiin data korteille lävistettynä.
Korttipakka vietiin sitten silloiseen laskentakeskukseen, josta tulokset sai yleensä seuraavana päivänä. Päätteiden ilmestymien helpotti työtä huomattavasti. Enää ei tarvinnut lävistää kortteja, vaan ohjelmat ja datan saattoi kirjoittaa päätteelle. Tulokset haettiin edelleen laskentakeskuksesta. Graduni aineiston taisin vielä kokonaan lävistää reikäkorteille, mutta lisensiaattitutkielmani ja sittemmin väitöskirjani aineiston sain jo syötellä päätteen kautta sisään.
Minkälaista sitten oli tekstinkäsittely? Työselostukset kirjoitettiin yleensä käsin, mutta opinnäytetyöt piti sentään kirjoittaa kirjoituskoneella. Korjauslakka oli kova sana ja cut/pastetoiminnot tehtiin kirjaimellisesti saksilla ja liimalla. Olin onnellinen, kun sain kirjoittaa graduni puhtaaksi osaston sähkökirjoituskoneella – tosin sillä huonommalla, jossa ei ollut korjausnäppäintä. Fontin vaihtokin onnistui, kunhan irrotti kirjasinkiekon koneesta ja vaihtoi tilalle toisen. Hieman kypsyttävää, jos halusi esim. kirjoittaa tieteelliset nimet kursiivilla, ja niitä vilisi tekstissä vähän väliä.
Kaiken
kaikkiaan opiskelu oli siis käytännön tasolla 30 vuotta sitten paljon vaivalloisempaa kuin nykyisin. En kuitenkaan usko, että se, miten aikanaan koin opiskeluni ja opiskelijaelämän, poikkeaa kovinkaan paljon siitä, miten nykyopiskelijat kokevat sa-
mat asiat omalla kohdallaan. Murheet ovat samat; mahtuuko haluamalleen kurssille, opintojen edistyminen, päällekkäisyyksistä johtuvat aikatauluongelmat, hankaluudet gradunteossa jne. Opiskelijana ollessani arvostin sitä, että suhteet laitoksen henkilökuntaan olivat mutkattomat ja yhteistyö pelasi hyvin, aivan samaa asiaa arvostan nyt opettajan näkökulmasta – suhteet opiskelijoihin ovat mutkattomat ja yhteistyö pelaa hyvin. Tämä traditio kantaa ja se saakin säilyä muuttumattomana, vaikka tutkinnot, opiskelijapolvet, henkilökunta ja opiskeluun liittyvät käytännön asiat muuttuvat.
RAHKONEN on 18vuotias Sipoolainen eikä hänkään päässyt Helsinkiin, joten tuli Turkuun, joka on hänen mielestään kompakti ja kivankokoinen sekä -näköinen kaupunki. Elina haluaa opettajaksi ja maantiede tarjoaakin laaja- alaisen ja mielenkiintoisen aineen. Tällä hetkellä hän ei harrasta mitään, mutta toivoo tulevaisuudessa yliopistoliikunnan parista löytyvän mieluisia harrastuksia. Lempiruoka koulussa oli spaghetti ja jauhelihakastike.
MVuosi 1988
Yleensä erotat meidät jo kaukaa: me vaellamme ohitsesi eksyneen näköisinä etsiskellen paikkaamme tässä sosiaalisessa yhteisöissä (tai kukaties oikeata luentosalia / kotia / tutoria yms.). Lähempi tarkastelu paljastaa fanaattisen innon olla jokaisella millä tahansa luennolla sekä ilmeisen viattomuuden ja sinisilmäisyyden: mielemme täyttävät fantasiat nopeasta valmistumisesta, uraputkesta ja mahd. pienestä opintolainasta… Kuitenkin ja kaikesta tästä huolimatta me olemme mukavia ja ihania ja viksuja ja vilmaattisia ja oikein koulutettuina meistä saattaa vielä jonain päivänä tulla jotain.. Ehkä kakkoskurssilaisia.
utta miksei teihin vanhuksiin tutustu sitten niin millään? Tuskin vika ainakaan kokonaan meissä on. Mitä järkeä järjestää tutustumisjuhlia, jos vanhukset ovat yhdessä nurkassa ja me tulevaisuuden toivot toisessa nurkassa. Emme me pure, nielemme vain kokonaisina.
Vuosi 1982
RIIKKA
ELO on 21-vuotias paljasjalkainen turkulainen.
Hänen oli pakko pysyä Turussa, kun osti täältä juuri asunnon.
Maantiede on Riikan mielestä ihanan laaja ja kiinnostava ala.
Hän harrastaa jumppailua sekä Ikeassa käymistä. Lempiruoka on kesäkeitto.
PIHLA
SILLANPÄÄ on kotoisin Piikkiöstä ja iältään 20-vuotias. Turkuun hän tuli
Turku sopivankokoinen kaupunki. Maantiede on Pihlan mielestä aihealueeltaan laaja ja monipuolinen tieteenala, ja matkustelun kautta kiinnostus eri maita kohtaan on lisääntynyt. Hän harrastaa maalausta ja muuta taiteilua eikä omaa lempiruokia. Tupakka ja keskisormen vilauttelu kuuluvat neitokaisen arkipäivään.
TANJA
KONSTARI on 19vuotias ja kotoisin Porista. Maantiede on hänestä monipuolinen ja mielenkiintoinen ala ja Turkuun hän tuli, koska tämä
ei ole niin kallis kuin Helsinki ja on lähempänä kuin Oulu. Hän harrastaa yleistä oleskelua ja syö mieluiten makaronilaatikkoa. Kilttinä pilttinä Tanja kertoo vaatekaapistaan löytyvän heppapaita.
Jennan ryhmään kuuluivat myös:
MATTI SAHLA
STELLA SELINHEIMO
JOUKO JÄRNEFELT
MINNALIINA
OJALA
(20v.) on kotoisin Kaarinasta. Hän tuli opiskelemaan maantiedettä, koska se meni lukiossa hyvin (eikä keksinyt muuta) ja manipuloi itsensä uskomaan, että maantiede on hänen juttunsa. Turun MinnaLiina valitsi, koska ei vaan jaksanut muuttaa Helsinkiin. Minna-Liina harrastuksiin kuuluu Nautilus-kortin omistaminen, jossa siis ilmeisesti pitäisi myös käydä. Koulussa yli yhdeksän keksiarvo aiheutti mm. useita jännetupentulehduksia... ainakin melkein.
JUHO
ELISA
on 21vuotias ja ihmettelee kysymystä nro 3, sanoo olevansa kotoisin vaan Suomesta. Maantiede häntä on aina kiinnostanua ja on jo asunut jo vuoden Turussa ja hyvin on kotiutunut, joten mitä sitä kaupunkia vaihtamaan. Elisa harrastaa koiran kanssa touhuilua ja musiikkia.
HENNA
LOUKONEN (19 v.)
on myöskin kotoisin Kaarinasta ja häntä alkoivat jo lukiossa kiinnostaa maailman asiat (menneet ja nykyiset), siksi maantiede. Harrastuksiin kuuluu lumilautailu, taekwondo, lenkkeily, leffat ja amatöörigolf. Juho tykkää kaikesta kouluruuasta ja omistaa heppapaidan.
JASKANEN (20 v.) on Espoolainen heppapaitainen penkkiurheilija. Mielenkiinto maantieteeseen lähti matkailusta ja hän on asunut jo vuoden Turussa ja tykkää Yliopistosta. Lempi kouluruoka on makaronilaatikko, mutta mieli muuttuu varmasti vielä Parkkiksen versiosta.
MAARIT
KOTTI (19 v.) tuli Turkuun Tampereelta, koska maantiede kiinnosti.
MOONAN RYHMÄ, maantiede
Turku on kuulemma tarpeeksi suuri ja tuttu kaupunki. Maarit harrastaa lenkkeilyä ja tykkää syödä heppapaita päällä kouluruuan kunkkua, kanaa ja riisiä.
ANTON
LEPPÄNEN on 20-vuotias nuori mies Jokioisilta. Turku on tuttu kiva kaupunki ja maantiede tuntuu omalta aineelta. Hän harrastaa musiikkia ja oleskelua eikä omaa lempiruokia. Tosin jännetupentulehdukselta haarukkaa hän ei edes saisi suuhunsa, eikä lähes kympin keskiarvoltaan edes ehtisi.
LOTTA
KOISTINEN on 19-vuotias Vehmaalainen, jonka suosiossa ovat hevoset ja matelijat. Turussa sukulaiset ja ystävät ovat lähellä ja maantiede on mielenkiintoisin ala. Lotta ei ole ollut kova kouluruuan ihailija (yllättävää!), joka ei kyllä tule muuttumaan Yliopistollakaan.
TAIJA
KAAPPA on turkulainen ja 22-vuotias, joka tietysti ajattelee Turun olevan paras kaupunki, niin kuin kaikki muutkin turkulaiset tekevät (jeah!). Maantiede on aina kiinnostanut Taijaa, joka pitää myös musiikista ja eläimistä. Hernekeitto ei kuulu hänen lempiruokiinsa. Taija oli koulussa aina vähän pihalla, heppapaita päällä ja tupakka suussa.
MINNA
YLI-KARJAMAA on 18-vuotias ja kotoisin Ilmajoelta, sieltä Koskenkorvan viinatehtaan kupeesta. Hän lähti opiskelemaan biologiaa, koska omaa neuroottisen tarpeen selvittää, kuinka kaikki toimii (oikeasti eksyi väärään pääsykoesaliin). Turussa hänen tehtävänään ja halunaan on oppia uusi kieli: ”Ketä menisi sit sinne täl pual jokke?” Hän harrastaa pianoilua ja erinäisiä liikuntamuotoja vaihtelevalla menestyksellä. Kouluruuaksi kelpasi mieluiten näkkileipä, joka ei pettänyt koskaan. Sitä kun oli kevyintä nostella jännetupentulehduksen takia.
JUSSI
LAMPINEN on 20-vuotias
Helsinkiläinen. Hän ei päässyt -yllätys, yllätys- opiskelemaan Helsinkiin, joten joutui Turkuun. Luonto ja kasvit ovat kiinnostaneet aina ihan sikana, siksi biologia. Harrastuksiin kuuluvat lukeminen, metsäily ym. luontoon liittyvä, kuten esim. hevospaitojen keräily. Lempiruoka on kalapuikot.
LASSI
LAHTI on kotoisin Viialasta eli nykyisestä Akaasta (on muuten kummallisin kaupunginnimi ikinä!) ja on iältään 19-vuotias. Biologiaa hän lähti opiskelemaan kiinnostuksesta luontoon ja ihmisen toimintaan. Turkuun hän tuli syystä, että lapsuusajan hoitotäti asuu Turussa eli tiedossa ilmaista ykkösluokan ruokaa. Aika omalaatuinen perustelu kieltämättä! Lassi harrastaa lentopalloilua sekä punttisalilla käymistä ja pitää erityisesti hernekeitosta.
MARJAANA
RANTALA on 20-vuotias Järvenpääläinen. Biologia on hänen mielestään kiinnostavaa ja Turku vanha ja mielenkiintoinen kaupunki (pälä pälä..).
Marjaana harrastaa joogaa ja valokuvausta ja pitää erityisesti kumisista perunoista. Kukapa ei?
TEEMU
SULÉN on 21-vuotias
Raumalainen, jonka mielestä biologia on kiinnostavaa eikä Turku ole liian kaukana. Hänen harrastuksiinsa
sä.
TIINAN RYHMÄ, biologia
kuu luvat kuntosali ja joskus sähly. Pelipaidoiksi käyvät kaikki heppapaidat. Lempiruoka koulussa oli lihapullat.
ANNAN KOSKELA on 19-vuotias ja myös aito Turkulainen. Anna on aina pitänyt luonnosta ja haluaa tutustua siihen lähemmin, tästä syystä biologia. Turku on hyvä paikka Annan mielestä ja hän jäi tänne, koska on laiska lähtemään muualle. Hän harrastaa pianonsoittoa ja muuta musisointia, sulkapalloa, lukemista ja käsitöitä. Lempiruokia ovat pastamössöt.
SALLA
KOSKINEN on 19-vuotias ja kotoisin Nurmosta, Etelä-Pohjanmaalta. Hän huomasi voivansa saada vuosien intohimosta ammatin ja tästä johtuen lähti opiskelemaan biologiaa. Turkuun hän tuli, koska tämä on tarpeeksi kaukana kotoa sekä sopivankokoinen ja viihtyi-
Hänrastaa pesäpalloa, lentopalloa sekä mangaa (ai onks se sitä japanishittiä?). Lempiruoka koulussa oli riisi ja broilerikastike.
Forssalainen
EIJA NUMMELA on 20-vuotias. Häntä kiinnostavat luonto ja eliöt ja tämä sai hänet lukemaan biologiaa. Turku on sopivankokoinen kaupunki lähellä kotikaupunkia. Eija harrastaa lukemista, valokuvausta sekä piirtämistä. Lempiruoka koulussa oli makaronilaatikko.
19-vuotias
ANNA BLOMBERG on kotoisin Vaasasta. Hän on ollut aina kiinnostunut biologiasta ja lähti sitä lukemaan, koska jotain piti lähteä opiskelemaan. Turku on Annan mielestä mahtava kaupunki. Hän harrastaa kuvataiteita ja ukulelen soittamista. Harvinainen harrastus. Lempiruoka on kasvislasagne.
MARJO TURUNEN kuului myös Tiinan ryhmään.
LAURIN JA KALLEN RYHMÄ, biologia
SAMU
HIMANEN on 19vuotias ja kotoisin Espoosta. Turkuun hän joutui, koska ei päässyt Helsinkiin. Biologiasta ja elävästä luonnosta hän ollut kiinnostunut jo lukiosta lähtien. Niin kuin myös lukemisesta, lenkkeilystä ja tietokoneista. Naputtelun vuoksi poika kärsikin koulussa jännetupentulehduksesta. Lempiruoka on monen pienen oppilaan tavoin makaronilaatikko.
IIDA
LAATU (23 v.) on alunperin kotoisin Turun seudulta, mutta asunut myös Lahdessa ja Helsingissä. Biologia on aina ollut se ykkönen ja veri veti Turun Yliopistoon. Iida harrastaa kuntosalia ja pacea (mikä se on?!?!) ja tykkäsi kovasti kaikista kouluruuista. Kouluikäisenä tyttö oli kova väläyttämään keskisormea, josta hän saikin kroonisen jännetupentulehduksen. Tosin tytön tiedettiin kotona pukeutuvan heppapaitaan.
MILLA
ALKIO on 25vuotias helsinkiläinen. Turkuun hän tuli, koska kaikki on lähellä, asuminen halvempaa sekä ihmiset mukavampia kuin Helsingissä ja pitää biologiasta, koska se on niin mielenkiintoista. Hän harrastaa ratsastusta ja omaa tietenkin siis heppapaidan ja tykkää makaronilaatikosta.
Vihtiläistä LAURA
VAHTERAA (19 v.) biologia on kiinnostanut jo pikkutytöstä asti. Hän ei päässyt Helsinkiin, joten Turku oli toinen vaihtoehto. Pitää Turkua nättinä kaupunkina. Harrastaa kilpaaerobiciä (kilpapukunaan heppapaita) ja tykkää pastoista.
LAURA
LINKOLA (21 v.) on alunperin Lahdesta kotoisin, mutta on viimeaikoina kotiutunut Helsinkiin. Siksi ihmettelee kovasti, miksi tuli Turkuun. (Ilmeisesti joutui..)
Biologian hän valitsi, koska musiikkia lukuunottamatta muut vaihtoehdot karsiutuneet pois (periytyyköhän ne geenien mukana? ;))Harrastuksiin kuuluvat musiikin tekeminen, soittaminen, lumilautailu ja muut lautahäröilylajit, sukellus ja kaikki hiukan hullu ja extreme. Mutta miten heppapaita sopii mukaan?
MAIJU
KYYHKYNEN
on 23-vuotias ja kotoisin
Yläneeltä. Häntä on luontokyllästetty pienestä pitäen, joten siksi biologia. Turku on lähellä kotia ja siksi kiva kaupunki. Hän harrastaa mitä milloinkin keksii, mutta myös taijia ja huilunsoittoa. Lempiruoka oli hanhenmaksapallerot...
KATJA
MÄKINEN (20 v.) on kotoisin Porvoosta ja biologia on jo pitkään ollut lähellä hänen sydäntään. Turku vaikutti kivalta kaupungilta. Hän harrastaa kaikennäköistä liikuntaa ja käy paljon kirppareilla sekä näiden lisäksi pitää kasviskääryleistä.
EERO
JUKARINEN on 22-vuotias helsinkiläisnuorukainen. Bilsa on hänen mielestään aina ollut kivaa ja tuli Turkuun, koska Helsinkiin ei päässyt ja Turus puhutaan
hassusti. Harrastaa PC-pelailua, irc:tä ja animea. Todellinen heppapaitafani!
LOTTA
OIKARI on kotoisin Tampereelta ja iältään 22-vuotias. Hänkään ei päässyt Helsinkiin, mutta Turku alkaa tuntua ihan kivalta (greit..). Biologiaa hän lähti opiskelemaan, koska luonto ja kaikki elävät elukat kiinnostaa. Ajattelee biologian olevan jossain määrin tulevaisuuden ala. Hän harrastaa matkustelua, pianonsoittoa, urheilu vaihtelevasti, talvisin laskettelua ja lautailua. Lempiruoka koulussa oli omenapiirakan tapainen jälkkäri, jonka mukana tuli vaniljakastiketta. Lotta kärsi varhaisteiniydestä ja löysi sisäisen nörttinsa vasta lukiossa.
JOHANNA HILTUNEN
kuuluu myös Kallen ja Laurin ryhmään.
ELINANRYHMÄ, maantiede
MINNA PIENIMÄKI on 21-vuotias ja kotoisin Hangosta. Hän lähti lukemaan maantiedettä, koska mikään muu aine ei oikein kiinnostanut ja maantieteessä on vähän kaikkea ja se innostaa. Turku on Minnan mielestä ”the place to be”. Hän harrastaa suunnistusta ja muuta urheilua ja lempiruoka koulussa oli pyttipannu.
SUSANNA
SIRKIÄ 21-vuotias ja kotoisin Kaarinasta. Hän tuli opiskelmaan maantieedettä, koska ympäristöasiat kiinnostavat.Turku on Susannan mielestä kiva kaupunki ja kaverit ovat lähellä. Harrastuksiin kuuluu mm. eläminen.. Hmm?
Kouluruuista hän ei juurikaan pitänyt, mutta nyt näin vanhempana kelpaa kasvismakaronilaatikko. Heppapaitatyttöjä.
ELISA MIKKILÄ on kotoisin Rauman vieressä sijaitsevasta pikkukunnasta nimeltä Lappi ja on iältään 20-vuotias. Maapallon ilmiöt ja asiat kiinnostavat, siksi maantiede. Turku oli luonteva vaihtoehto, koska se on kotipaikkakunnan lähin opiskelijakaupunki. Elisan harrastuksiin kuuluvat partio, kantele, kansantanssi. Näitä hän on harrastanut kauan, mutta nyt ne on jääny opiskelujen takia. Lempiruoka on broilerkeitto. Elisalla ei ollu koskaan heppapaitaa. Eikä kyllä jännetuppitulehdustakaan. Mut keskiarvo tais olla >9 melko pitkälti.
KATJA KOSONEN on 20vuotias helsinkiläinen. Hän valitsi maantieteen, koska on aina ollut kiinnostunut luonnontieteistä ja ympäristöasioista. Turusta Katja pitää, eikä täältä ole kotiin kohtuuttoman pitkä matka. Harrastuksiin kuuluvat jumppa, lenkkeily. Lempiruoka on pinaattiletut heppapaita päällä.
Elinan ryhmään kuuluivat myös:
TIKLI LOIVARANTA
PETRA LUTHJE
JOHANNA HÄNNINEN
EVELII
NA HUSSI on 21-vuotias turkulainen.
Biologia on kiinnostanut häntä jo kauan ja tämän lisäksi hän omaa työkokemusta Turun Yliopistosta ekologian osastolta. Turkuun hän jäi, koska kaupunki on hänen kotipaikkansa ja kaikki kaveritkin ovat täällä. Eveliina harrastaa lenkkeilyä koiran kanssa. Lempiruokia on monia. Ei mikään näistä.
tillä kesäisin. Lempiruoka on hernekeitto.
TIINAN JA MAIJAN RYHMÄ, biologia
NNI TIEVA on 24vuotias helsinkiläinen ja tuli Turkuun, koska Helsinkiin ei päässyt. Biologiassa Annia kiinnostaa kaikki, tämä on mahtava ja laaja ala, jossa tieto ei lopu koskaan. Hän harrastaa ulkoilua, kuntoilua, lukemista ja sukellusta. Lempiruoka koulussa oli Italian pata.
CLARISSA
PAULAN RYHMÄ, biologia
JENNI HÄNNINEN on kotoisin Porista ja iältään 24vuotias. Hän lähti opiskelemaan biologiaa, koska ympäristön ja maapallon tila huolestuttavat ja hän toivoo ehkä joskus vanhana ja viisaana pystyvänsä vaikuttamaan asioihin jollakin tavalla. Turkuun häntä veti Etelä-Suomen ja meren kaiho sekä se, että perhe ja ystävät ovat lähellä. Jenni har-
. on 19vuotias turkulainen, joka on ollut aina kiinnostunut biologiasta. Tiesi kuulemma jo 4-vuotiaana haluavansa lukemaan Yliopistoon biologiaa. Turku oli helppo valinta, kun asui jo valmiiksi täällä. Hänen harrastuksiin kuuluu lasten luontokerhon pitäminen, miekkailu, larppaus, roolipelit, kuvataide, hiihto, uinti, agility, vaellus ja kaikki luontoon liittyvä. Onpas siinä lista harrastuksia heppapaitaselle röökinpolttajalle..
DINGHAM on 31-vuotias helsinkiläinen, joka tuli Turkuun, koska halusi ilmastonmuutosta. Kiva, koska yleensä helsinkiläiset tulevat Turkuun vain pakon edessä. Hän haluaa pelastaa maailman jääkarhut, ja tästä syystä valitsi biologian. Clarissan harrastuksiin kuuluu kaikenlainen liikunta ja heiluminen sekä purjelaivailu. Hän pitää kovasti pinaattiletuista.
NOORA
LAUKKANEN on kotoisin Turusta ja 23vuotias. Noora keksi vuosi sitten, että biologia voisi olla mielenkiintoista. Hänen mielestään eläimet ovat kivoja. Turkuun hän jäi, kun on täältä kotoisin. Noora harrastaa aerobicia ja viulunsoittoa. Lempiruoka koulussa oli lasagne.
SUVI
AROMAA kuului myös
Tiinan ja Maijan ryhmään.
Pohjois-Pohjanmaan käpykylästä. Hänestä bilsanlukijat ovat koviksia, siksi siis kyseinen ala. Hänkään ei päässyt Helsinkiin, joten tästä syystä päätyi Turkuun. Turussa on kuulemma komeammat miehetkin. Harrastuksia Tuuli-Marjaanalla ei ole, sen sijaan pitää kovasti kalapuikoista ja siitä möhnäkastikkeesta.. Ennen tyttö kärsi hikipingon maineesta, mutta nykyisin leikkii biologikovista näyttelemällä keskisormea tuntemattomille.
KRISTIINA
MUTKALA on kotoisin Lappeenrannan Nuijamaalta ja on iältään
20-vuotias. Hän on kiinnostunut luonnosta, joten biologia oli mieluisin alavaihtoehto. Turku on hänelle uusi ja mielenkiintoinen tuttavuus, kuten myös jännetupentulehdus oli joskus ekalla luokalla. Krisniina harrastaa lukemista, musiikkia sekä lenkkeilyä ja lempiruoka on kanakeitto.
UVI VANHAKYLÄ on 19vuotias ja kotoisin
Kaarinasta, lähes
Turusta (mut ei kuiteskaan!).
Tästä syystä Turku tuntuikin kotoisalta vaihtoehdolta. Hän lähti lukemaan biologiaa, koska biologian opettaja oli niin päättänyt. No, on hän muutenkin alasta kiinnostunut. Hän harrastaa lukemista, piirtämistä, sienetystä sekä kaikenlaista metsässä mönkimistä kunnon saapasjalkabiologin tavoin. Lempiruoka on makaronilaatikko.
TYTTI
TURKIA on 19-vuotias ja kotoisin
Elimäeltä eli Suomen väkinäisimmän kuntaliitoksen jälkeen Kouvolasta. Luonto on aina kiinnostanut häntä ja biologia tuntui ainoalta mahdolliselta
valinnalta 8. luokalta lähtien. Hän tuli Turkuun, koska luuli tämän olevan vähän lähempänä (ilmeisesti kotia)ja pelkäsi Helsinkiä. Ehkä maantiedon kursseille kannattaisi osallistua, jotta tulisi tämä koti-Suomi tutuksi! Hän kasvattaa harrastukseen kasveja ja yrittää hoitaa niitä hyvin. Kasvien lisäksi hän harrastaa lukemista. Lempiruoka koulussa oli kasviskääryleet.
19-vuotias
SANNA HIETIKKO on kotoisin Pirkkalasta. Hän on pitänyt biologiasta jo vuosia eikä näin ollen halunnut opiskella mitään muuta. Turkuun hän päätyi, koska Pirkkalasta on tänne lähes sama matka kuin Jyväskylään ja Turku sai bonusta historiallisista nähtävyyksistä sekä koulutusohjelman tarjonnasta (sepä oli eka!). Lempiruoka on tamperelaisille tyypilliseen tapaan mustamakkara sekä lihapullat.
JANNE
SULKU on iältään 20-vuotias ja kotoisin Salosta, omien sanojensa mukaan ikävä kyllä. Biologiaa hän tuli opiskelemaan, koska anatomia on aina kiinnostanut.. Eiku hitto! Sehän on lääkiksessä. Taisi mennä alat sekaisin. Jannen harrastuksiin kuuluvat musiikki ja awesomina oleminen… Ja lempiruoka oli hernekeitto.
Paulan ryhmään kuuluivat myös: STEFAN SIIVONEN, NOORA PORKKA, SUVI HÄMÄLÄINEN sekä RIIKKA ALAKOSKI.
Yleinen
päätelmä biologian ja maantieteen pilteistä voisi olla, että he pitivät ala-asteella päällään heppapaitoja, lempiruokana oli makaronilaatikko. Aika moni olisi myös mieluummin halunnut Helsinkiin opiskelemaan, mutta kun eivät sinne päässeet, tulivat Turkuun. Voitte kyllä huomata jossain vaiheessa, että Turkuun ”joutuminen” ei ollutkaan ollenkaan huono vaihtoehto!
Jumppaa taikka kuole!
eli Synapsin kastajaiset 2008
Teksti Tikli Loivaranta Kuvat Jaakko Ilvonen, Minna Pienimäki
Herään varsin epäharmonisessa olotilassa kondomipaketti käden ulottuvilla ja taskussa kourallinen pullonkorkkeja. Hetken aikaa ihmeteltyäni päädyn siihen johtopäätökseen, että iltani on ollut ikimuistamattoman hieno. Lähdenkin heti selvittämään, mitä ihmettä oikein on tapahtunut?
Vaatteita pukiessani huomaan, että niistä on tallella noin puolet. Äkkiä muistan asetelleeni riepuja, omiani ja toisten, jonoon LTtalon aulassa hämärissä olosuhteissa. Tällaista voi tapahtua vain… kastajaisissa!
Iltapäivällä raahustan luentosaliin todetakseni, että mielikuvani on oikea ja että muilla menee yhtä huonosti. Huhu kertoo, että eräs piltti
joutui lähtemään luennolta kesken kaiken ”puhumaan puhelun” eli kaulailemaan wc-pytyn kanssa. Seuraavien päivien aikana haastattelujen ja omien pätkittäin palaavien kultaisten muistojen pohjalta kykenen pikku hiljaa rakentamaan koherentihkon kokonaiskuvan illan tapahtumista.
Leikkimielinen kisailumme alkoi yliopistonmäeltä
synkeän sateisena keskiviikkoiltana. Teema tuli selkeäksi, kun Lauri juoksi paikalle kantaen olympiasoihtua ja sytytti grilliin melkoisen protuberanssin. Lauri lienee joutunut olympiamielenosoittajien kynsiin, sillä soihtu oli päässyt sammumaan ja se jouduttiin ”salaa” sytyttämään juuri ennen paikalle saapumistaan. Se ei toki menoa haitannut, kun grilliroihu lämmitti mieltä, kisat julistettiin alkaneeksi ja
meille annettiin sisua vaativat dopingjuomat, joiden koostumus oli ihan sanoinkuvaamattoman kamala.
Meidät jaettiin joukkueisiin, joita oli hiihtäjistä, uimareista ja lätkäjoukkueesta ratsastajiin, faneja ja lehdistöä unohtamatta. Oma joukkueemme koostui notkeista voimistelijoista. Hajaannuimme yliopiston ympäristöön suorittamaan rakkaudella laadittuja
Heti ensimmäisellä suorittamallamme rastilla piti laulaa muna suussa ja muiden piti arvata mistä laulusta on kyse. Selvennetään nyt vielä, että kyseessä oli kananmuna, jota piti myös lauluesitysten välillä siirtää suusta suuhun. Voittajaksi suoriutui suksijengi, ja eräs hiihtäjätyttö kommentoi asiaa näin: ”Taidoista en tiiä, tais olla vaan hyvät lahjukset”. Noh, eipäs nyt olla vaatimattomia! Palkinnoksi voittajat saivat yllätysmunat.
Seuraavan
tehtäviä. Jokaisella rastilla valittiin parhaiten suoriutunut joukkue, joka palkittiin illan jossain vaiheessa. Kilpailijajoukkueet laativat myös upeat, omaa urheilulajiaan kuvaavat performanssit, jotka varmasti eskaloituivat loppua kohti, eikä ihmispyramideilta vältytty varmaan monessakaan joukkueessa – paitsi yhdessä, joka teki ihmiskolmioita. Ih-hah-haa!
rastin tarkoitus oli sykkeen nostaminen. Tätä emme tehneet perinteiseen suomalaiseen tapaan sauvakävelemällä, vaan henkilön, jolta syke mitattiin, piti istua paikallaan muiden yrittäessä saada henkilön sydän tykyttämään. Keinot vaihtelivat hurjasta lääppimisestä kirkumiseen ja pelästyttelemiseen, sekä sylija tankotanssiin ja ”raipalla tökkimiseen”. Toimittajajoukkueen lähestymistapa ei ollut ainakaan haastattelun perusteella niin aggressiivinen: ”No me yritettiin vähän riisua”. Fanijoukkue kunnostautui tässä rastissa nostamalla sykkeen ilmeisesti 157:ään
kuuman lyhtypylvästanssin avulla, ja sai palkinnoksi ainakin maukkaan tikkarin. Ajankohdasta joukkue kommentoi:
”No se oli sillon ku sato”.
Syke
nousi leikin tiimellyksessä varmasti muillakin kuin kohdehenkilöllä. Jatkoimme matkaa sydän pamppaillen tuomiokirkolle, jossa pääsimme harrastamaan meille ominaista voimistelulajia, eli pukkihyppelyä ja siinä ohessa viinipullon tyhjentämistä. Akateemiset ihmiset osaa tehdä monta hommaa samaan aikaan! Varsinkin lätkäjoukkue, joka voitti rastilta skumppapullon, jotta voisivat reenata vielä lisää.
Tuomiokirkon puistosta takaisin yliopistonmäelle liikkuessamme voimisteluryhmällemme kehittyi spontaanisti uudenlaista koreografiaa; jalat ristissä kävelemistä. Onneksi pääsimme pian helpottamaan oloamme LTtalolle. Matkalla kävimme myös ostamassa lahjuksia tuomareille, sillä näissä olympialaisissa voittoon ei vaadittukaan reilua peliä vaan lah-
jontaa reilulla kädellä.
Mäen päällä meitä odotti koordinaatiota vaativa tehtävä. Absolutistitkin joutuivat tässä vihdoin sekavaan olotilaan. Tehtävänä oli pyöriä pesismailan ympäri, potkaista pallo edessä olevan jalkojen välistä maaliin ja juosta puun ympäri. Hiihtojoukkue koordinoi tämänkin tehtävän suvereenisti kotiinpäin. Sateenvarjo oli säähän nähden osuva palkinto, vaikka sade ei ketään haitannutkaan. Rasti oli kisaajien suuressa suosiossa, sillä useampikin haastateltu muisteli lämmöllä, miten kivaa oli kaatuilla.
Pyörimisrastin jälkeen olimme jo valmiiksi aivan pyörryksissä, ja meitä hämmennettiin vain lisää: nurkan takaa löytyi hemaisevia ihmisyksilöitä, jotka meidän piti vietellä kanssamme makuualustalle. Vaahtokarkkimme taisivat maistua iskemisen kohteille, vaikka askartelu- ja perinnevastaavamme olikin reaktioista päätellen tottunut perinteisempään askarteluun. Palkinnon, eli rfsu:n tuotepak-
kauksen, korjasimme kuitenkin kotiin. Sehän selventää, miksi niitä löytyi aamulla; näin ne palapelin palaset loksahtelevat yhteen. Muiden joukkueiden iskulauseisiin kuului mm. ”Do you want to have sex with us?”, kermavaahdon kera tarjoiltuna. Melko erikoinen iskurepliikki oli heppahullujen ”Haluutsä koskettaa mun hevosen turpaa?”, jolla saatiin kuulemma patjalle kunnon bileet. Aika vakuuttava repliikki mielestäni oli ”Mä pelaan lätkää”. Ainakin vakuuttavampi kuin: "Sanotaan, että oikea jalkasi on joulu ja vasen uusivuosi - saisinko viettää kanssasi vähän aikaa näiden pyhien välissä?" Kokeilkaa näitä dynamossa, eikä tarvitse jäädä kirjaston portaille ulvomaan!
Proffan
kellarissa pääsimme lyömään viisaat päämme yhteen boolimaljan ympärillä. Jokainen kävi ostamassa tiskiltä oman lempijuotavansa. (Luulisi henkilökunnan olleen innoissaan valtavasta rahavirrasta joka kassaan lankesi, sekä iloisesta urheilutunnelmasta jonka muka-
namme toimme, mutta ei se ainakaan naamasta näkynyt).
Juomat kaadettiin kaikki samaan saaviin ja ryystettiin saavi yhteisvoimin tyhjäksi. Kuin ihmeen kaupalla jumppajoukkueen kaikkien jäsenten lempijuoma oli samanlainen shotti, mikä selittyy tietysti sillä että pidämme linjoistamme kiinni emmekä juo litroittain mitään siideriä. Nyt täytyykin nostaa hattua toimittajajoukkueelle, joka imaili kaljasta ja siideristä koostuvan, ”ei ees niin pahan ku ois voinu kuvitella”, jäätävän boolinsa samassa ajassa kuin me kiskoimme shotit. Tällä irtosikin heille ansaittu voittopullo. Ratsastajilla tavaraa tuli kuulemma nenästäkin, ja mikäs sen maukkaampaa ja ekologisempaa kuin kierrätetty booli! Uimarijoukkueen kasaama juoma oli massiivinen. Se sisälsi salmaria, olutta sekä eri laatuja siidereitä, ja etteivät tilavuusprosentit nousisi liian korkealle, myös tuopillisen vettä. Uimareita ei toki tippa tapa, eivätkä he hukkuneet tähänkään ämpäriin.
Seuraavalla rastilla pääsimme lähestymään myös ulkopuolisia ihmisiä, kun meidän piti löytää stringit, minihame,
”No mikä hymyilyttää?”
Palsta synapsilaisia hymyilyttävistä asioista.
Dämet! Taitaa synapsilaiset olla viittuuntunutta porukkaa, kun viime lehden
vitutus palsta oli paljon suositumpi kuin tämän lehden hymyily palsta. No, koittakaa kestää ensi vuoteen, jos vaikka palsta saisi jatkoa.
kondomi ja jotain muita esineitä sekä pissis. Turkulaiset eivät ilmeisesti pelästyneet innokkaita lähestymisyrityksiä, sillä ainakin uimarijoukkueella jäi aikaa vielä ylikin. palkinnoksi voitostaan he saivat kohtalokkan puolentoista litran viinipullon. Ainakin yksi joukkueen jäsenistä kunnostautui kurlauksessa. Selityksenä syytökseen ”sä joit siitä aika paljon” uimarityttö huudahti: ”No ku mul oli se korkki niin sit kaikki anto sitä pulloo mulle koko ajan.” Hei, hukkaa se korkki suosiolla ;) Onneksi itse tyttö ei joutunut hukkaan, kun neuvokkaat opiskelutoverit pitivät yöllä vielä kotiovella huolta: ”Selviiksä tästä asti himaan?”
nilleen tähän vaiheeseen, mutta haastattelujen perusteella onnistui kerätä joitain välähdyksiä jatkoilta:
”Soittelin tosi huonolla menestyksellä sitä epävireistä pianoa.”
”Se viiskätinen pianoesitys oli hiano, ja sit ne beatboxaajat.”
”Mä muistan sen ku me kaaduttiin siinä tanssilattialla.”
”Muistan että siellä oli hauskoja junatuoleja”.
”Hulvatonta tanssimista ja KUUMA!”
”Sun vatsalihakset on siks kipeet ku sä teit niitä siltoja.”
”Mä muistan vaan ääniä.”
”Mitkä jatkot?”
TYÖHARJOITTELU
Useimpiin opintoihin liittyy erilaisia työharjoittelujaksoja ja epäselvyyttä onkin usein siitä, onko työharjoittelija työsuhteessa harjoittelupaikan tarjoavaan työnantajaan. Kyse on yksinkertaisesti siitä, onko noudatettava työoikeudellisia lakeja, kuten työsopimuslakia, työaikalakia, vuosilomalakia jne. sekä alalla mahdollisesti noudatettavaa työehtosopimusta.
– TYÖTÄ VAI OPINTOJA?
Työn johto ja valvonta
Työsuhteessa tehdylle työlle on myös tunnusomaista se, että sitä tehdään työnantajan johdon ja valvonnan alla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että harjoittelija on velvollinen noudattamaan työnantajan toimivaltansa puitteissa antamia työnteon tapaa, paikkaa ja aikaa koskevia määräyksiä.
Merkitys harjoittelijalle
Työnantajalle maksettava harjoittelutuki on tarkoitettu harjoittelijan palkkauskustannuksien kattamiseen sivukuluineen. Nämä sivukulut (eläke- ja vakuutusmaksut) ovat n. 30 prosenttia työntekijälle maksettavasta palkasta. Tämän vuoksi harjoittelijalle palkkana maksettava osuus on yleensä n. 850 euroa.
No IVA:n vuosijuhlat lauantaina! Kivaa!
Mahdolliinen uusi paritumisepäily synapsin piireissä…
Viimeisen rastin saivat kaikki piltit suorittaa samassa paikassa. Kyseessä oli vaateketjun kokoaminen LTtalon aulaan. Kun rusketusraidat oli taas peitetty housuilla ja paidoilla (ja märillä sukilla jotka olivat mystisesti vaihtaneet kokoaan) siirryttiin palkintojenjakoseremonian pariin.
Hienot
Se että Janina lupasi liittyä puutarhatontut sukupuuttoon –yhdistykseeni
Mäyräkoirat ja Walesin Corgit.
Koko olympialaisten voittajaksi suoriutui lätkäjoukkue. He konstruoivat pisimmän ja upeimman vaatejonon ja saivat tästä palkinnoksi synapsin laulukirjat.
Virallisen olympiaohjelman päätyttyä vyöryimme olympiarenkaiden tavoin Sotkulle jatkoille. Allekirjoittaneen oma muisti ja mielikuvitus päättyy suun-
kisat ovat siis takanapäin. Mielestäni olympiapuitteet olivat hienommat kuin Pekingissä konsanaan, eikä tänne tarvinnut perustaa erillistä säänmuuntelukomiteakaan, koska ketään ei tuntunut sade haittaavan – tuskin sitä edes huomattiin. Paljon kiitoksia kisojen järjestäjille, sekä kaikille jotka auttoivat toimittajan muistikuvien selvittämisessä eli vastailivat haastatteluun.
Loppuun voisin vielä välittää elämänohjeen, jonka meille antoi maantieteen professori Pentti Yli-Jokipii: ”Elämässä täytyy muistaa rentous. Se tietty rentous on urheilusuorituksissakin erittäin tärkeää.”.
Sillä, onko työharjoittelija työsuhteessa vai ei, on siis varsin paljon merkitystä niin harjoittelun järjestäjän kuin harjoittelijankin oikeuksien ja velvollisuuksien suhteen. Liittymällä Ympäristöasiantuntijoiden keskusliiton, YKL:n opiskelijajäseneksi, saat tietoa työharjoittelusta, oikeuksistasi ja suojaat itsesi mahdollisten ongelmien varalta ja voit liittyä myös työttömyyskassaan.
Työsuhteen synty Jotta kyseessä olisi työsopimus, edellytetään, että harjoittelijan tekemä työ on sellaista, että se tavalla toisella hyödyttää työnantajaa ts. harjoittelijan työllä tulee olla työnantajalle taloudellista merkitystä. Työsuhde voi syntyä vain sopimuksen perusteella. Lähtökohtaisesti sopimuksen tekevät suullisesti tai kirjallisesti harjoittelija ja työnantaja, mutta joissain tapauksissa sopimuksen on voinut tehdä työnantaja oppilaitoksen kanssa.
Ansiotarkoitus
Työsopimuksen tärkeimpänä tunnusmerkkinä on se, että työstä on maksettava palkkaa tai muuta vastiketta. Rahan sijaan vastikkeena voi olla myös tavaraa, ilmainen asunto tai vaikkapa ateria- tai kulukorvaus, jos sillä on tosiasiallisesti taloudellista merkitystä.
Pääsääntöisesti YKL:n edustamilla aloilla opiskelevat työharjoittelussa olevat ovat työsuhteessa harjoittelun järjestäjään nähden. Harjoittelupaikka voi olla yksityisessä yrityksessä, kunnassa, järjestössä, valtionhallinnossa tai ulkomailla suomalaisessa yrityksessä. Työnantajan sektorilla ei ole merkitystä vaan kaikki ovat samassa asemassa.
Harjoittelun järjestäjä on siis työnantajan asemassa ja velvollinen noudattamaan sekä työlainsäädännön ja alan työehtosopimuksen määräyksiä. Harjoittelija puolestaan rinnastuu määräaikaiseen työntekijään, jolloin hän ei voi päättää työharjoittelua ennen aikojaan ellei tästä mahdollisuudesta erikseen ole sovittu. Harjoittelijalle kertyy myös vuosilomaa harjoittelun ajalta ja esim. sairastapauksen sattuessa hänellä on oikeus saada palkallista sairaslomaa.
Kuka maksaa palkan?
Oppilaitos odottaa työnantajan osallistuvan harjoittelijan palkkauskustannuksiin. Useat työnantajat maksavat harjoitteluajan palkan kokonaan tai osittain. Yliopistolta voi saada harjoittelutukea, joka maksetaan työnantajalle. Harjoittelutuen suuruus on 1100 euroa/kk.
Harjoittelutuki ja harjoittelijalle maksettava palkka eivät välttämättä kulje käsi kädessä. Työnantaja voi halutessaan maksaa harjoittelijan palkkakustannukset kokonaan ja määritellä harjoittelijan palkan itse työehtosopimuksen mukaisesti. Jotkut työnantajat haluavat myös maksaa harjoittelutuen päälle vielä harjoittelijan kanssa erikseen sopimansa summan, jotta kuukausipalkaksi tulisi yli 961 €, jolloin työttömyyskassan jäsenyyden ollessa voimassa työssäoloehto alkaa karttumaan.
Palkatta ei yleensä kannata harjoitella Palkattomaan harjoitteluun suostumista emme suosittele. Palkatta harjoittelu on arveluttavaa, koska tällöin harjoittelija jää ilman työtodistusta ja työsuhteen antamaa suojaa esim. työtapaturma-asioissa. Harkitse siis tarkkaan, onko harjoittelupaikka niin hyvä, että se kannattaa ottaa vastaan ilman palkkaa.
Lisätietoa alasi ammattiliitosta ja työttömyyskassasta osoitteessa: www.ykl.fi
Ja ota yhteyttä jos sinulla on kysyttävää työelämästä tai harjoittelusta!
Juha Vauhkonen Asiamies Ympäristöasiantuntijoiden keskusliitto YKL ry. opiskelijat@ykl.fi
No ei vittu mikään!
Tunge se hymy perseeseen…
Kallen varpaat -> tarkistettiin: rusketusrajatkin oli.. puhuttiin myös jaakon ja sinin varpaista.
Aurinko paistaa eikä oo darraa, joten mikäs tässä ois ollessa! :)
Pj:n omituiset allekirjoitukset maileissa
No vittu! Hämeenkadun Appro torstaina! Jabadabaduu!! SKÅL!
KELAN selvityspyyntö :) hyvin meni eka vuosi…
Nonaiset! Ne on joko hotteja, söpöjä, hassuja tai niin kummallisia, että on pakko vaan nauraa!
Sepon ja Christinan parisuhde
Nikinmaan kysymykset
Hymyilyttää, että just kun mulla ois ollu asiaa ”mikä vituttaa”-palstalle, niin siitä tuli hymypalsta!
Synapsin hurjan jänskä
The Lepakkoretki
20.5.2008
Veronika Laine, Kukka Kyrö
Synapsin keväisellä luontoretkellä tutustuttiin tällä kertaa tuttujen ja turvallisten lintueläinten sijaan nisällisiin siivekkäisiin. Retkiympäristö oli ehkä joidenkin makuun vähän turhan vähän luontoisa, mutta miksipä sitä suotta lähtisi Aurajokea saatikka yliopistonmäkeä edemmäs kalaan –tai lepakkoon… Matkaan lähdettiin siis eläinmuseon edestä kello 22.40 ja porukkaa oli mukavasti messissä. Oppaana toimi laitoksemme ikioma musisoiva lepakkoguru Thomas Lilley. Ilma oli ajankohtaan nähden lähes hyisen kylmä, joten ennakko-odotukset eivät olleet järin korkealla. No onneksi lepakkodetektorista lähtee paremman puutteessa ihan hauskoja ääniä myös esim. avain-
nippua detektoitaessa… Käytiin ensin tsekkaamassa Juslenian nurkalta onko tuttu pohjanlepakko (Eptesicus nilssoni) herännyt mutta ei veikkosta kuulunut. Liekö sitten ilma vai vanhuus kangistanut reppanan… Jatkoimme tästä kasarmialueelle ja jokirantaan. Kasarmilla oli hiljaista ja meinasimme jo luopua toivosta, mutta lähdimme kuitenkin tarkastamaan vielä jokirannan vesisiippatarjonnan. Tsekkaus kannatti, sillä rannalla hetken palloiltuamme hyökkäsi selustasta käsin yhtäkkiä yllättäen pohjanlepakko!
Otus kävi juomassa ja näytti lentotaitojaan (kello oli 23.15, jos jotakuta kiinnostaa), mutta hävisi sitten yhtä nopeasti kuin oli paikalle ilmaantunutkin. Jatkoimme lepakkojahtia parikymmentä metriä yläjuoksuun ja siellä lenteli aivan katseen korkeudella
ja kosketusetäisyydellä vesisiippa (Myotis daubentoni). Aurajoen lepakkoantimista innostuneena päätimme vielä käydä Vartionvuorenmäellä kokeilemassa onneamme. Vartiovuorenmäen huipulla ilma taisi kuitenkin olla vielä liian viileää lepakkosiipien heilutuslihaksille ja niinpä havainto saldoksi jäi 0, vaikka alueella tavallisesti lentelee paljon lepakoita.
Ensi vuonna ehkä uudestaan.
Thompan TOP3 Turun lepakkopaikkaa:
1. Yliopiston kasarmialueen ranta: vesisiippoja
2. Urheilupuisto: pohjanlepakoita ja vesisiippoja. Jo aikaisin keväällä voi tavata vessuja lammikoiden yllä
3. Vartiovuorenmäki: pohjanlepakoita
Seilin lehdet –tapahtumamme? Pikaisella vilkaisulla löytyi vuoden 1984 pöytäkirjoista merkintä
”Seiliin lehtiä haravoimaan ilmottautui vain 9kpl, näin ollen peruutettiin Jalosen tilausbussi.”
Vuonna 1986 mukaan mahtui enintään 30 hlö:ä ja piltit olivat etusijalla.
Reissu kustansi 2 x 20,20 mk ja ruoka 10 mk. Samana vuonna Seilistä oli pyydetty synapsilaisia myös rantaruovikoiden niittotalkoisiin, mutta
”Seilin ruovikoita” ei koskaan järjestetty. Sen sijaan Seilin pöntöt on järjestetty useana vuonna kevät talvella, kuten myös 1989, jolloin syksyn Seilin lehdet mainitaan jo perinteikkäänä.
Kuinka kauas Seilin lehtien historia oikein kantaa? Alkoiko kaikki siitä kun puuvartiset kasvit kehittyivät ja alkoivat tiputella lehtiä, vähän niin kuin leprapotilaat raajoja…Tämän vuoden osallistujista useimmat olivat sitä mieltä, että henkilökunta/talonmies on aikoinaan kyllästynyt haravointiin ja opiskelijat
on nakitettu hommaan. Järjestely koettiin hyväksi, koska työvoima oli halpaa, vaiko jopa ilmaista. Muutama arveli loistavien kenttäkurssien sysänneen perinteen alkuun, koska ainejärjestömme edustajat tunnetusti viihtyvät luonnonhelmassa ryypäten (-kin) ja tanssien (-kin). Tottahan sekin, että marraskuussa on jo myöhäistä juhlia lukukauden alkua ja tois-
aalta pikkujouluihin on vielä aikaa, joten jotakin on pitänyt keksiä. Lepradiscon arveltiin alkaneen, kun ”siitä kopista” löydettiin sammuneita opiskelijoita, joiden ulkonäkö inspiroi nimen keksimisessä. Todettiin myös, että kun n. 30 opiskelijaa laitetaan viikonlopuksi saareen, lepradiscon syntyminen on ollut aivan luonnollista. Kauemmas
Seilin lehdet
historiaan katsoneet osallistujat näkivät alkuperän 60-luvun opiskelijaradikaaleissa, saaren räikeän historian jatkamisessa sekä Dominikaanisen tasavallan Monte Chinton saaren Lepradisco- baarissa…
Tänä
vuonna Seiliin olisi mahtunut 36 hlö, mutta jostain kumman syystä osallistujia oli
vain 30...? Sukupuoli jakauma oli naisten hyväksi 22-8, siltikin joku mahti uros valitti naisen puutteesta kyselyssä...Mantsalaisia oli mukana yhdeksän ja bilsalaisia loput 21. Pilttejä lähti tällä kertaa mukavasti mukaan ja muutama vanhuskin jaksoi vielä. Monesko Seilin reissu oli kyseessä korreloi vahvasti opiskeluvuoden kanssa. Ensik-
Janina Stauffer
“Tytöilläeituu tytöillätouhutippa, tulee touhupuollitraa.”
Jäälleen koitti marraskuun ensimmäinen viikonloppu, Pyhäinpäivä ja Synapsi ry:n perinteinen Seilin lehdet –tapahtuma. Nakki viuhahti ja jutun kirjoitusvuoro on minulla. Harjaantuneena delegoijana raapustin kyselyn osallistujille 10 min ennen lähtöä. Kyselyn pohjalta kirjottaisin koko jäsenistölle kattavasti kaikkien kokemuksista, mutta...mahtoiko 30:n krapulaisen väsyneen tyhjäpään paluumatkalla bussissa raapustamat harakanvarvas vastaukset helpottaa tehtävääni lainkaan...
ertalaisilla yleisin syy lähteä oli muiden huikeat kertomukset edellisiltä reissuilta, varsinkin tuutoreille tästä 10 pistettä ja papukaijamerkki! Vanhat konkarit lähtivät aiempien huikean hauskojen kokemusten ja perinteen kannattelemina. Muita lähtö syitä oli halloween bileet, tekosyy ryyppäämiselle, halu olla avuksi haravoiden ja mahtui mukaan myös yksi kaverin ylipuhuma lähtijä ja toinen ketä panetti.
Lähes kaikkien odotukset kohdistuivat hauskan pitoon ja mukavaan yhdessäoloon ja nämä odotuksethan ylittyivät! Muutamalla oli odotuksissa kauhea krapula, joka ei sitten tullutkaan.., mahtoikohan se kolkutella maanantai aamulla makuuhuooneen ovea? Monilla odotuksissa oli myös uusiin ihmisiin tutustuminen, saunominen, haravointi, nesteytyminen ja joku vanha ja viisas osasi odottaa myös vilustumista, mistä todennäköisesti yli puolet porukasta kärsi arkeen palattuaan.
Selissä ohjelma on ollut jo muutamia vuosia sama: Perjantaina pelailua, sauna ja lepradisco. Lauantaina haravointi, ruokaa, päiväunet, sauna,
asut päälle ja lepradiscoon, sitkeimmät saunaan vielä lepran tyhjetessä. Sunnuntaina siivoilua ja kävely reissu rantakallioille. Parina viimevuonna pieni porukka on lähetetty metsään muiden haravoidessa. Käsiin lahoavat linnunpöntöt on kerätty pois ja tänä vuonna pönttöryhmällä oli karttakin, johon merkattiin kunnossa olevat ja puuttuvat pöntöt.
Sekasauna, toiselta nimeltään hermafrodiitti vuoro, jakoi mielipiteitä. Sekavuoron parempaa mainostamista kaivattiin. Moni kaipasi saunaan parempaa menoa ja sauna olikin puolityhjä sekavuorolla. Sekavuoro mainittiin niin parhaissa kuin ikävimmissäkin asioissa Seilin lehdissä ja joku valitti jälleen tyttöjen liian pitkästä saunavuorosta. Saunakammarissa istuskelu ja makkaran grillaus ja uiminen sai myös ”parasta Seilissä” -pisteitä.
(Kukka), Valtteri-manne ja Litmanen (Ossi). Yhden äänen sai
myös asu, joka ymmärsi olla osallistumatta tänä vuonna eli muumio.
Parhaaksi asuksi 2008 lauantain lepradiscossa jyräsi 19 äänellä Moonan Dr Zoidberg raputansseineen Futuramasta.
Lotan Jokeri ja Laurin barbaari viikinki saivat molemmat kaksi ääntä ja yhden äänen kerääjiä olivat Samara (Ehkä Suvi oli Suvi Samara vai Suvi oli Suvi Samara...?), Shrek=sammal
Lepradisko oli ylivoimaisesti suurin ääntenkerääjä ”parasta Seilissä” –äänestyksessä ja ilahduttavasti toiseksi parhaimmaksi asiaksi kipusi itse porukka! Erikseen oli vielä mainittu yhteishenki, kaverit ja porukan koko. Kunnioitettavasti ääniä sai myös itse Seilin saari paikkana. Joukkoon mahtui myös piereskely, perjantain peli-ilta, sää (useimmat kokivat inhottavaksi),
shotit, DJ, musisointi, järjetön dehydraatio, zimzalabim, glögi, tissit, nukkuminen, haravoiminen ja sunnuntainen kävely kallioilla. Osallistujat keksivät karkeasti noin puolet vähemmän ikäviä asioita kuin parhaita asioita Seilissä. Ikävimmäksi paljastui, yllätys, yllätys, krapula. Vastauksista löytyi niin pe-, la- kuin su –krapulaa ja erityisesti haravointi kyseisessä tilassa oli todettu ikäväksi. Ikäväksi koettiin myös siivoaminen, sen organisoimattomuus (orjapiiskuria kaivattiin), muiden jälkien korjaaminen ja ruumiillinen työ yleisesti. Mutta muistakaahan, kuten joku niin osuvasti kirjoitti ”mukana Seilissä on tärkeää olla oikea asenne työntekoon, sillä ne on pakko tehdä”. Hajonta oli suurta; Laurin kuorsaaminen, änkyräkänniset ihmiset, nightwish soittolistalla, vaihtosukkien unohtaminen, kamojen kantaminen, paskajutut, ihmiset jotka eivät sauno, flunssa, lauantain musiikki joka ei tanssittanut, lämmin lonkku, vaikean kyselylomakkeen täyttäminen, lepradiscon puuttelliset wc-tilat, oksennusjutut, muta, ihmiset jotka eivät käy leprassa, väsymys, märät kengät, lakkajuttu.. ja teiden kunto saarella harmitti satunnaisia synapsilaisia. Useita osallistujia hiersi lehtien roudaus, pressut sekä märät ja painavat lehdet haravoitaessa. Ruuassa oli monen moista vikaa, se oli epäterveellistä, siitä saattoi löytää ruotoja tai se loppui kesken.
Ylivoimaisesti
johon viitattiin yli 25 % kyselylomakkeissa. Popklassikoiden laulu aamu seitsemältä, parin kilon kinkun kiertäessä kädestä käteen, (kyllä, oikea kinkku!), johti torkahtaneen Laurin maustamiseen ketsupilla, sinapilla, jogurtilla ja koristeeksi vielä keksin muruja. Lähes yhtä monessa paperissa mainittiin kuvausretki hautausmaalle lepradiskosta pimeässä harhaillen. Matkalla huomattu tähtitaivas jäi monen mieleen. Halloween juhlana, asuineen, valmisteluineen ym. ja tietysti lepradisco sekä nousuhumala jutut ja ”pesintä” olivat myös joillekin mieleenpainuvimpia asioita. Muita mainittuja mieleenpainujia olivat Suvin (joka oli Suvi) saunominen, puolityhjä sauna sekavuorolla, tohtori Sykerö (?), herääminen sunnuntai aamulla, haravointi, lakkakakat imurin
suurin osa kuitenkin kaipasi eni ten unta. Seilin lehdistä jäi puuttuumaan osallistujien mielestä mm. Gimmelin tuotantoa leprassa, vaahtokarkkien grillausta, monipuolisempaa ruokaa makaronin ja nuudelien sijaan, kuten naudan sisäfilettä, lisää porukkaa, lisää aikaa, lisää glögiä ja vesimukeja mökkeihin. Monet ensikertalaiset kaipailivat parempaa johdatusta mihin mennään milloinkin
ja esimerkiksi karttaa rakennuksista. Pilttejä olisi toivottu kannustettavan enemmän yhteiseen olemiseen ja yhteistä ohjelmaa toivottiinkin lisää niin uusien kuin konkareidenkin puolesta, myös selvinpäin. Tässä ensivuodeksi parannettavaa! :)
Vinkiksi ensi vuoden lähtijöille kysyin myös mitä on tärkeintä ottaa mukaan, parhaitenhan sitä oppii kantapään kautta ja tässäkohtaa muistijälki oli vielä tuore. Juotava on kaikessa sanan merkityksessä tärkeä, sillä kuten todettiin, se myös lämmittää. Asenteeksi kan -
päällä sekä simsalabim.
Jopaluu
useimpien
mieleen jäänyt tapahtuma oli Lauri-episodi ”kaikilla mausteilla”,
Seilin biostatistiikkaa
bussissa muutama kaipasi takaisin Seilille, sielä saunomista ja Jaakon siika-tanssia. Ehkä
pakata mukaan rento ja avoin mieli, huonoa huumoria, kisa kestävyyttä, ja iloista mieltä. Diagrammissa näkyvien asioiden lisäksi suositeltiin ottamaan mukaan myös hammasharja, tukkupaketti näkkejä (vaikkei saiskaan), pari tentti kirjaa(???!?!!!?), makuupussi, soittimia, purkinavaaja, buranaa, sisäinen intohimo haravointia kohtaan, kyniä, kamera, kännykkä, joka toimii myös taskulamppuna sekä tehokas maksa.
Luxembourgissa on kaikenlaista
♂1: Missä se pönttö 26 oli?
♀: Hei missä puussa oli pönttö 24?
~ 5 min hiljaisuus
♂1: Huhuu?
♂2: Joo, mä yritän vaan pukea tätä sanoiksi.
Mä luulen, että mä oon huono oksentamaan.
Ootteko ikinä katsonu, kun pornoleffoissa niiden miesten kivekset elää ihan omaa elämää? Mä yritin googlettaakin sitä ilmiötä, mutta ei löytynyt…
Hei olisko kauhean paha, jos sä vähän tonkisit mun kassia?
Se on kolme tai satoja
♂: No anna tuhnuttaa.
♀: Enkä. Te ette tiedä kuinka pahalta mä haisen!
Siitä se sitten alkaa, että mennään samaa matkaa kotiin, ja sitten sitä löytääkin itsensä ilman pikkuhousuja.
Mä värisen hyvällä tasolla.
Lentävät lauseet
pesästä ja muualta
♀: Ihanan sopulimainen aivastus.
♂: Niin kuin Laurin pieru.
♀1: Kiinnostaa kuin kilo paskaa.
♀2: Kyllä kilo paskaakin voi kiinnostaa, konseptista riippuen.
♂: Niin, jos esimerkiksi herää yöllä siihen, että posteljooni vääntää paskaa sisään postiluukusta, niin voi kummasti kiinnostaa.
Mä en ole ikinä piirtänyt näin säälittävää kullia.
No jos se on joku rassaamaton lovi, niin kyllä se haittaa.
Ei sitä nuorena tiedä, onko se lintu vai kala, ja kuinka paljon niitä pimppikarvoja kasvaa.
Nyt meni plasmat sekaisin.
♀: Kyllä näkee, että ihmiset on savannieläimiä. Ei tää metsässä liikkuminen kovin sirosti mee.
♂: Niin, kottikärryjäkin olisi helpompi työntää savannilla.
♂1: Olisko se sitten kivaa olla sellaisen kanssa, että se on kuiva kuin korppu eikä sisään pääse.
♂2: Se on sitä kitkaa.
Eikö se mennyt niin, että kun tän palauttaa ehjänä (pullon etiketti) pimppiä?
Tää ei ikinä mahdu kerralla suuhun.
Seili -värikästä historiaa ja nykypäivää
http://www.utu.fi/erill/saarmeri/
”Nauvon saaristo on kaunis ja vaihteleva, mutta joko tieto täällä asuvasta onnettomuudesta synkistää mielen tai luonto itse on saanut tästä vaikutteita, sillä harva matkamies lähestyy yksinäistä Seilin saarta tuntematta ahdistusta, joka ei lakkaa ennen kuin hän on jälleen kääntänyt selkänsä tälle paikalle, jonne onnettomuuksista kauhein on kotiutunut. Samaa väristystä tuntee vaeltaja lukiessaan Venetsian vankilan portin päältä kauhistuttavat sanat: lasciati ogni sperenza! Myös Seilin muureilta kuuluu, kaikuu sama raudankova tuomio: ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää!”
Topelius 1845
1691
1624
1800
Spitaaliset Seiliin, hoidokit eristettiin täysin muusta maailmasta.
Seili saa kirkon.
-luvulla Seilistä mielisairaala, koska spitaalisten luku vähentyi. 1800-luvun lopulla Seilistä naispotilaiden pitkäaikaissairaala.
1962 Sairaala tyhjennettiin.
1964
Perustettiin saaristomeren tutkimuslaitos, rakennus valmistui kokonaisuudessaan uuteen käyttöönsä 1978.
Kuin kaksi marjaa
Synapsi ry:n liikuntavastaava
Olli Jakobsson
Näyttelijä Paul Dano
Kolumni
NO
VOI JEESUS. Olenko ainut, jolla palaa hermot gradun kanssa? Tai ennemminkin palaa hermot itsensä kanssa. Itseluottamukseni on alempana kuin koskaan aiemmin. Tieteen tekeminen tuntuu raskaalta ja näyttää sujuvan vain silloin, kun on tarpeeksi uskoa ja rukoilee pyhää henkeä.
Ennen tulevaisuus näytti valoisalta. Tutkijan ura tuntui kiinnostavalta ja vapaalta sekä houkuttelevalta. Mutta nyt loppumetreillä, tulevaisuus ahdistaa. Gradu ahdistaa, valmistuminen ahdistaa.
Luulen että kaikki johtuu nykyyhteiskunnasta. Kaikki on huippuja. On huippukokkeja, huippumyyjiä, huippututkijoita, huippuyksikköjä. Ennen tutkija oli yhtä kuin nörtti. Pullonpohjalinsseineen yksin koneensa ääressä, ei paineita ulkomaailman puolesta. Perus juntit eivät välittäneet tutkijoiden saavutuksista. Mutta nykyään kun kaikki on niin huippuja, ei keskiverto tutkijan duuni enää miellytä. Jos odotan jo gradustani ihmelääkettä syöpään, niin mitä odotankaan tulevaisuudelta? Uskoin oikeasti jossain vaiheessa, että Nobel on vain yksi etappi saavutettavissa. Ryhmänjohtajan titteli kuulosti hyvältä suussa ja silmissäni näin miljoonien apurahoja sekä matkoja maailman ääriin.
Mutta
ja tulokset ovat suoraan perseestä, tuntuu tulevaisuuden haaveet aina vaan etäisimmiltä. Onko musta huipuksi, onko musta edes pakko tulla huippua?
Lääketieteen
Isän, Pojan ja Pyhän hengen nimeen
Nobel voittajan Sir Richard Timothy Huntin esitelmöidessä Turussa, hän aloitti esitelmänsä vertaamalla tutkijan ammattia kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Suurin osa elämästä kuluu masennusvaiheessa, kunnes muutaman kerran elämässä, ihan sattumalta, iskee kunnon mania vaihe. Silloin ollaan superihmisiä. Koko maailma saa tietää saavutuksista ja rahoitusta löytyy olan takaa. Mutta sitten iskee todellisuus ja arki. Töitä on painettava uusien saavutuksien valossa.
Epäonnistuminen nakertaa sisintäni, mutta silti löydän itseni uudestaan ja uudestaan tieteen parista. Mikä se on, joka vetää minut siihen? Luulen, että se on onnistumisen tunne. Se tunne kun raskaan päivän päätteeksi huomaa onnistuneensa omassa tutkimuksessaan, vaikka se olisikin jokin pienen pieni juttu. Jos saan sellaisia kiksejä jo pienistä iloista, niin mitä tapahtuisikaan suuremmista saavutuksista. Taidan vetää pari henkistä diapamia ja jatkaa haaveilua Nobelista. Siihen asti kunnes pääsen tavoitteisiini, jatkan isän, pojan ja pyhän hengen rukoilemista. AAMEN.
nyt kun päivät venyvät kymmentuntisiksi, hommat eivät edisty
Biocity 6. kerros, Kasvifysiologian ja molekyylibiologian osasto:
Aamu
Kafyn osastolla valkenee ja porukka aloittelee päiväänsä kahdeksan ja yhdeksän välillä tottuneesti ”The Roomissa” aamupalalla tai kupposella kahvia/teetä. ”Käy peremmälle vaan, vielä on tilaa”. Matti-Myöhäisille kaivetaan pöydän alta penkkiä, tiivistäkää!! ”Se tuoli on sit vähän rikki, älä ihmettele!”. Uuden kahvihuoneen teemana on raikkaat vihreät värit. Kyllä raskaan työn raatajilla on oltava paikka, missä sielu ja ruumis lepää, feng shuin on oltava kohdillaan! Optimaalisen feng shuin metsästystä toteutettiin mm. yhteisellä Ikean reissulla.
Muutosprosessi taukotilana käytetystä suhruisesta laboranttivarastosta vehreäksi ja virkistäväksi tilaksi oli pitkä. Itse arkkitehti kävi ihmettelemässä huonetta ennen kuin lupa maalaamiseen saatiin. Avajaiset pidettiin koko osaston voimin. Emer. professori Jatta sai kunnian leikata nauhan ovensuussa. Eipä oo kellään muulla näin hienoa kahvihuonetta, eikä varmasti yhtä pientä!
Lounastauolla ihmiset valuvat
The Roomiin. Mitäs tänään syötäisiin? Lämminkuppi-keitot nuudelien kera ja valmispuurot
ovat aina kova sana, kun aikaa on rajoitetusti. Liian myöhään paikalle tulleet joutuvat jonottamaan kiltisti istumapaikkaa, kyllä sopu sijaa antaa! Nurkkapaikalle sattunut on auttamatta jumissa, ulospääsyä ei ole! Myös irtonainen pöytälevy aiheuttaa päänvaivaa: ”Beware of the unstable table!” –teksti komistaa vihreälle seinälle maalattua pyöreää liitutaulua.
Iltapäiväkahvit tarjoillaan kahden tienoilla, ihmiset saapuvat paikalle inkubaatioaikojen sallimissa rajoissa timerit kourassa: ”3 min 40 s aikaa, liikettä!” Osaston monikansallista ilmapiiriä
Satu Lowndes
vahvistavat lounasaikaan kotikokkausten eksoottiset tuoksut sekä herkut, joita tutkijat ovat tuoneet tuliaisina kuka mistäkin maasta; kuka uskaltaa maistaa ensimmäisenä? Usein herkutellaan myös milloin kenenkin synttäreiden tai läksiäisten kunniaksi. Kakkutarjoilusta ilmoittaa aina lehmänkellon kilinä: ”Hey everyone, we have some cake [keikki]!” Suomi vaihtuu lennossa englanniksi, kun ulkomaalaisvahvistuksia ilmestyy ovensuuhun. Osastolla on syntynyt oma slanginsa, englannin kielisiin sanoihin lisätään usein –i, tapa on tarttunut vahvasti niin suomalaisiin kuin ulkomaalaisiinkin työntekijöihin.
Janina Stauffer
Mistä on hyvät kemut tehty – 10 kohtaa järjestäjille
Jaakko Ilvonen
Harvassa
ovat ne ihmiset, jotka eivät halua järjestää ystävilleen illanistujaisia, bileitä tai muita tapahtumia. Jotta jokainen voisi järjestää ne elämänsä kemut polttamatta taloaan tai saamatta häätöä, tässä on listattuna 10 kohtaa, jotka saattavat auttaa asiaa.
1.Ajoitus
Tapahtuma kuin tapahtuma onnistuu vain jos sen ajankohta on sopiva. Jos tiedät jo etukäteen, että ystäväsi menevät katsomaan Sinkkuelämä 3:sta, ei silloin kannata järjestää Tupperware-kutsuja. Päivän valitseminen on siis ehdottoman tärkeää, kuin myös kellonaika. Mieluummin koulun jälkeen kuin ennen koulua. Niin, ja muista naapureitakin – kukas niitä bileitä sitten järjestää jos häätö tulee?
2.Paikka
Oli kyseessä sitten koti, kesämökki, vuokrattava teollisuushalli tai metsäaukko, tulee paikan valinnassa ottaa huomioon kolme pääasiaa: sijainti, koko ja mukavuudet. Ihmisten tuleminen paikalle kasvaa progressiivisesti mitä lähempänä juhlapaikka heitä on – alakerran pippaloihin on paljon helpompi lähteä kuin 700km:n päähän Itä-Suomeen. Paikan koko määrää varsin tehokkaasti kutsuttavien ihmisten määrän. 38 neliön saunallisessa yksiössä voi juhlia syntymäpäiviä jopa 42 ihmisen voimin, mutta tällöin tanssitaan jo pöydillä. Paikan valinnassa tulee myös miettiä mitä sillä on tarjottavanaan. WC, juomaveden saanti ja sateen sattuessa katto ovat kolme tärkeintä kohtaa – muu on jo luksusta.
3.Syy
Tapahtumalla on aina syy, ja yleensä se on hauskan pitäminen (masokistibileet poik-
keus). Riippuen kuitenkin minkälaisesta setistä on kyse, osallistuvat kaverit saattavat valikoitua. Metallikeikan etkot houkuttelevat eri porukkaa kuin viini+suklaa -illat. Gay Bar -teemalla on oma viehätyksensä, mutta jääkiekon kisakatsomoa varten on helpompi varautua. Kivointa on kuitenkin järjestää erilaisia pippaloita mahdollisimman usein, jolloin kaikilla on kivaa (naapuria lukuunottamatta)!
4.Vieraslista
Riippuen hieman tapahtuman syystä, vieraslistaa on syytä miettiä tarkkaan. Jos järjestät illanistujaisia vain pariskunnille, ei välttämättä ole hyvä idea kutsua mukaan sitä sinkkukaveria, joka laukoo kaikkein härskeimpiä vitsejä. Koska ihmisistä ei ikinä tiedä, kenestä he loppujen lopuksi pitävät tai kenestä eivät, kerro vieraille keitä kaikkia on tulossa. Näin he osaavat varautua. Onnistuneissa bileissä luodaan koko elämän kestäviä suhteita.
5.Mainostaminen
Mikään tapahtuma ei ole niin hyvä, hieno tai mahtava, että sitä ei tarvitsisi mainostaa. Mainoksen tulee olla informatiivinen, helposti ymmärrettävä ja huomiota herättävä, jotta se saisi maksimaalisen lukijakunnan. Mainostaminen tulee aloittaa riittävän ajoissa, jotta ihmiset osaavat varata omista kalentereistaan aikaa juhlimiseen. Nykyihmisen kalenteri täyttyy jo pari viikkoa etukäteen, kesästä puhumattakaan, joten on hyvä tietää, kuinka paljon aikaa tapahtumaa varten tulee varata.
6.Aktiviteetit
Tapahtuman nimikin sen jo velvoittaa, joten toimintaa on oltava. Se voi olla niinkin yksinkertaista kuin suolapähkinöiden
syöminen ja Evianin juominen, mutta sitä on oltava. Tietyn promilletason saavuttaessaan ihmiset kyllä alkavat keksiä itselleen tekemistä (halusit sitä tai et), mutta esim. seurapelien, musiikin tai saunan järjestäminen vieraille auttaa heidän viihtyvyydessään kummasti.
7.Velvollisuudet
Kun isännöit/emännöit juhlia, olet velvoitettu keskustelemaan jokaisen vieraan kanssa riippumatta siitä, kutsuitko sinä kyseisen vieraan, vai onko hän vain jonkun avec. Tämä voi tuntua joskus varsin rankalta, etenkin jos mielenkiintosi on keskittynyt siihen yhteen ainoaan ihmiseen, mutta vieraasi odottavat sitä sinulta. Jos bileet eivät toimikaan halutulla tavalla ja sinulle tulee suru, sano vieraille, että tuli ongelmia ja heidän olisi jo aika lähteä baariin pitämään hauskaa. Näin voit mennä vessaan itkemään kurjaa elämääsi pilaamatta kavereidesi fiiliksiä.
8.Huolehdi vieraista
Vieraat ovat kaikki kaikessa, joten pidä heistä huolta. Tarjoa juotavaa, syötävää, heidän mielimusiikkiaan ja tarvittaessa kuuntele heidän ongelmiaan. Hehän sen juhlan kuitenkin luovat, joten pidä heidät tyytyväisenä.
9.Hauskanpito
Kaikista etukäteisvalmisteluista ja vieraiden kanssa stressaamisesta huolimatta muista itsekin pitää hauskaa. Kun näyttää siltä, että vierailla on kivaa ja meno luultavasti jatkuu yhtä hyvänä, voit ottaa rennommin ja nauttia tilanteesta toden teolla. Ja vaikka nukahtaisitkin kesken omien kemujesi, niin ainakin sinulla oli hauskaa!
vaikeaa, mutta kokemus tuo varmuutta ja tietoa. Järjestä tapahtumia paljon ja usein, niin kyllä se siitä alkaa sujua. Virheistä tietenkin kannattaa ottaa oppia, jotta jokainen tapahtuma olisi edellistä parempi. Kohta jopa naapurin pappa tietää sinut hyvänä organisaattorina, jolloin vain mielikuvitus asettaa rajat.
PS.Vainjärjestämällä itse pippaloita, voit
10.Määrä
Alussa järjestäminen voi olla
“Baila Baila”
Kuumim-
mat uutiset
Synapsin yöstä
Hurmuripojat vikittelivät Lauraa, Karoa ja Niinaa Börsissä. Juomien määristä päätellen homma näyttää jopa edistyvän. Valkoiseen pukeutunut lääkäripoika sai melkein houkuteltua Johannan ja Sinin takinkääntäjiksi.. Prkl.. Synapsin vihreä on tytöillä kuitenkin veressä.
Börsin SyyStartissa Maija ja Tiina kaappasivat kainaloonsa pornoviihteen suurimman komeetan, Ron Jeremyn, joka kuuleman mukaan viihtyi hyvin Synapsin tyttöjen joukossa. Tiinallakin meinasi mennä pala kurkkuun komeetan nähdessään. Tai näin ainakin kerrotaan... Dr. Zoidberg nähtiin viilettämässä Seilin Lepradiscossa. Saunajatkoilla tohtorin nähtiin pelleilevän “kärsillään”.
“Mä oon aina halunnu sun Idoliksi, eiku..!” huudahti Juha Leino nähdessään pitkäaikaisen idolinsa, Soman rumpalin ja Idolsin juontajan, Heikki Paasosen Bar Kukassa. Synapsin uudet pilttitytöt juhlivat synapsilaisuuttaan Kastajaisten jatkoilla Sotkulla.
Pj Jaakko esitteli vartalonsa kaaria Synapsin haalareisiin sonnustautuneena. “Tykkään tästä!” oli Ilvonen huudahdellut tanssilattialla.
Kuin kaksi marjaa
Synapsin joukkue MM-mölkyssä
Kuin kaksi marjaa
Biohazard Isabelo, Viini Etelä-Afrikasta
KALENTERIT AUKI JA kynät ESIIN! Synapsin kevät 2009
13.1 Uuden hallituksen järjestäytymiskokous Proffan Kabinetissa
21.1. Vanhan hallituksen Kaatajaiset TYY:n saunalla
12.2. Kostajaiset VY:n yläkerrassa
19.2. SYNAPSIKLUBI @ Dynamo
12.3. Sitsit Gillesgårdenilla
25.3. Bileet @ Night Club Vegas
1.4.-5.4. Ulkomaaneksku Tarttoon. Kaikki innolla mukaan!
8.4. SYNAPSIKLUBI @ Dynamo
23.4. Kevätsitsit Gillesgårdenilla
30.4. Geniuspatsaan pesu ja vappuboolia LT1 edessä, Lakitus Taidemuseonmäellä
