74.... Pikaraportti: Synapsin delegaatio nappasi riemukkaan voiton Deltan kaljaviestissä
76.... Elokuvissa
79... Katsaus virkamiehen arkeen
82... Hehän ovat kuin kaksi marjaa...
84.... Seilin Lehdet 2006
94.... Sitsit Dentricumin kera – Berusat som kännissä
96.... Synapsin runonurkkaus
Faabeli II / 2006
Faabeli on Turun yliopiston biologian ja
maantieteen opiskelijoiden ainejärjestö
Synapsi
ry:n julkaisu. Lehti ilmestyy lukuvuoden aikana kaksi kertaa, keväällä ja syksyllä.
Osoite:
Synapsi, Biologian laitos, 20014 Turun Yliopisto
Sähköposti: synapsi@utu.fi
Web: http://synapsi.utu.fi
Päätoimittaja: Jaakko Ilvonen jjilvo@utu.fi
Mainosvastaava: Jaakko Ilvonen
Ulkoasu- ja taitto: Jaakko Ilvonen, etukansi Tiina Laiterä ja takakansi Olli Kannaste
Kuvat: Synapsi ry
Toimitus ja avustavat: Jaakko Ilvonen, Mikeal Kukkonen, Elina
Harju, Ossi Karvonen, Kirsi Reponen, Sini Tuomola et all.
Levikki: 200kpl
Paino: Digipaino Turku
Hello! Tästä alkaa allekirjoittaneen toistaiseksi viimeinen itsetehty Faabeli Pipsan, eli seuraajani, toivottavasti tehdessä seuraavan. Päätoimittajana leikkiminen on sen verran hauskaa ollut, että en taida kokonaan hylätä rakasta lehteämme vaan vaikuttanen jatkossakin lehteen, tavalla tai toisella.
Tämänkertainen numero on varsin erikoislaatuinen, koska piltit ovat pääosassa. Tämän vuoden pilttikyselyt olivat sen verran mittavat ja ihmisten tuntemus on kuitenkin varsin hyödyllistä, joten palstatilaa tällä infopaketille on varattu todella paljon.
Kuvien määrää on myös lisätty kysynnän johdosta, tosin mustavalkoisena ne eivät aina pääse oikeuksiin.
Siispä taas kerran suosittelenkin, että lataatte ja luette tämän lehden värillisen version Synapsin sivuilta.
Kivaa oli, mutta nyt kohti uusia haasteita. Kiitos kaikille! Jaakko “Lizardwizard” Ilvonen
Kastajaiset 2006
Teksti: Elina Harju ja Ossi Karvonen
Palataanpa ajassa pari kuukautta taaksepäin muistelemaan hieman Synapsin kastajaisia. Me piltti pienokaiset voimme haikeina muistella tuota suurta päiväämme, ja te muut saatte tietää miten meidän kastajaisemme sujuivat. Ehkäpä juttuni pelastaa myös jonkun armottomasti juovuksissa olleen, kun hänen täytyy kertoa vanhemmilleen kastajaisistaan.
Jahyvänä lisänä jutussa mukana ’kokeneemman’ synapsilaisen versio tapahtuneista, minkä perusteella ei voi/saa kertoa tapahtuneista vanhemmille.
Ilta alkoi kokoontumisella yliopistonmäellä. Näytimme kaikki innokkailta, tietämättömiltä sekä
hyytelöllä, jota kiltit vanhemmat synapsilaiset olivat meille valmistaneet.
Hyytelö maistui erittäin hyvälle, jos sattuu tykkäämään raa’an viinan mausta. Herkuttelun lomassa meidät jaettiin ryhmiin, jotka oli nimetty jonkun suositun tv-sarjan mukaan.
Piltit näyttivät erittäin muotitietoisilta sekä halukkailta altistumaan absoluuttiselle nöyryytykselle. ”The Green Jell-O” oli tänä vuonna erityisen maukasta.
Annostelijan apulaisena pääsin osalliseksi nauttimaan tuota ihanaa ektoplasmaa. Monet piltit valittivat sitä, että joutuivat syömään Jell-O’ta jopa kaksi teelusikallista. Viime vuonna tavaraa sentään annosteltiin pilttien suihin puurokauhalla.
Minun ryhmälläni oli ensimmäisellä rastilla “kananmunalaulua“.
Niin hyvää ettei sanotuksi saa!
matkan päähän esittämään joku ennalta määrätty kappale, kuten Täti Moonika tai Hardrock Hallelujah. Muut yrittivät luonnollisesti arvata mikä kappale oli kyseessä. Eli muna suuhun ja estradille!
Tämä rasti oli edellisenä vuonna itselleni hyvinkin mieluisa, olihan ryhmässäni itseni lisäksi viisi naisopiskelijaa. Muutenkin muna suussa juoksentelu ja lauleskelu oli itselleni jo ennestään tuttua.
Toisella rastilla pelattiin mölkkyä. Kulloinkin vuorossa olevan henkilön silmät sidottiin ja häntä pyöritettiin hiukan. Muiden ryhmänjäsenten tehtävänä oli neuvoa mihin päin heittää kapulaa kaataakseen palikan. Tarkennan, että kyse on nyt sellaisesta pienestä puupalikasta, eikä rastinvetäjästä. Lopuksi esitettiin etenkin miespuolisen rastinvetäjän iloksi aistikas tanssiesitys kauniin laulun säestyksellä.
Tämän rastinvetäjinä toimi kaksi palikkaa, ja sitten vielä joutui
Boolimaljasta nautitaan litra päärynäsiideriä oluella höystettynä puoleen minuuttiin ja heti perään hoilataan Frederikin hittipotpuri kuusiäänisesti. Tämän jälkeen on hyvä suunnata kaupunkirasteille aukomaan housunnappeja ja juomaan pullo unkarilaista pöytäviiniä. Loistava combo!
Ja neitokaisethan imivät!
Illan
kohutuin rasti sijaitsi Yliopiston suihkulähteellä, jossa me saimme leikkiä vesileikkejä kumiveneen kanssa. Rastinvetäjät ystävällisesti huolehtivat siitä, että kaikki saivat annoksensa virkistävästä vedestä, ettei kuumuus päässyt yllättämään. Kumisaappaani osoittautuivat todella hyväksi suojavarusteeksi, kun niistä kummastakin pystyi rastin päätteeksi kaatamaan noin litran vettä. Ennen kuin jatkoimme matkaa, halusimme kiittää rastinvetäjiä esittämällä mukaansa tempaavan laulusikermän huikealla koreografialla.
Sään
Jumala Jaakko oli ankara tuona päivänä!!! Siinä ei
auttanut Reiman kumisaapaskaan kun
Jaakko paiskoi kylmää vettä armotta pilttien niskaan ja Yliopistonmäen suihkulähteen aaltokone kävi ylikierroksilla. Piltit puhuivat tästä rastista pelonsekaisin tuntein jo aamupäivällä, ja heidän pelkonsa osoittautuivat todeksi. You’ve been baptised!
Seuraavaksi
siirryttiin kaupan kautta kaupungille. Kaupasta hankimme ketsuppia, banaanin, lisää juomista, suklaakastiketta, mässyä, tupakkaa, kissanruokaa ja kortsuja. Eli hieman peruselintarvikkeita rastinvetäjien lahjomiseksi. Keskustassa rastirata
jatkui vielä seitsemällä rastilla. Näiden rastien järjestys sekä sisältö saattavat poiketa absoluuttisesta totuudesta.
Tästä voimme syyttää kenties liiallista alkoholin nauttimista.
Siirtyminen kaupungille sujui hienossa epäjärjestyksessä ja kaupasta hankittiin Elinan kauppalistan mukaisia peruselintarvikkeita. Musiikki pauhasi Hämeenkadulla, kun maailman kauneimmat luonnontieteilijät marssivat kohti Turun sydäntä.
Ensimmäinen kaupunkirasteistamme sijoittui torille. Tällä rastilla peloteltiin viattomia ohikulkijoita esimerkiksi pyytämällä heitä lainaamaan sukkahousunsa, kortsunsa tai koiransa..
Piti myös löytää jostain komea mies ja saada hänet vielä suostuteltua mukaansakin. Kertokaapa joku minullekin miten se tehdään!
Turkuhan on täynnä komeita miehiä, jotka ovat valmiita auttamaan humaltuneita, mustaan jätesäkkiin pukeutuneita, naisia, ja miksei miehiäkin. Mutta jos pyydät häneltä vielä sukkahousuja sekä kortsuakin lainaan, niin silloin menee jopa turkulaismieheltä auttamattomasti sormi suuhun.
Kananmuna näytteli jälleen pääosaa seuraavalla rastillamme. Tällä rastilla kanamuna piti kuljettaa vuorotellen jokaisen ryhmänjäsenen vaatteiden läpi. Mikäli halusi joko
Myös neitokaisia lahjottiin, vaikkakin
se välillä tuotti suurta fyysistä tuskaa ja henkistä kärsimystä. Mutta elämä on.
pujoteltiin housuihin ja paitoihin ennennäkemättömällä tarkkuudella sekä hämmästyttävällä ripeydellä.
toisiaan milloin milläkin ruumiinosalla. itten oli vuorossa vaatejono, jonka muodostaminen ei sinänsä tuonut meille uusia haasteita, koska olimme
Synapsin pilttien paleltuneet pakarat ja säihkyvät sääret tulivat taas tutuksi puolelle Turun asukkaista. Samalla tuli kerrattua syksyn alusvaatemuoti, catwalkina Teatterisilta. Stringit on hot,
Pukkina toimiminen oli
Synapsin menopelin penkki oli ahkerassa käytössä stimuloidessaan neitokaisten aisteja.
työntäessä menopeliä.
En ymmärrä vieläkään miten se punainen leikkimopo selviää kastajaisista vuodesta toiseen. Jos mopon selässä on 50-100 kiloa synapsilaista lihaa ja sitä työntää hurjalla voitonhalulla sekä veren alkoholipitoisuudella varustettu synapsilainen, niin minun laskujeni mukaan tuon kyseisen leikkimopon kardaaniakseli tulisi jo hajota. Mutta mitä vielä! Piltit rikkoivat tänä vuonna kaikki rataennätykset ja vielä tyylillä.
Suojavarusteena uskomattoman upea VM:n kypärä, mallia Edmonton Oilers 1980’s!
Viimeisenä oli vuorossa tukkihumala, joka osoittautui yllättävän haasteelliseksi. Siinä mailan nokassa pyöriessäni muistan ajatelleeni,
pian mietin yllättyneenä miksi makasin mahallani sorassa. Onneksi illan mittaa tunnollisesti suoritettu nestetankkaus vaimensi iskua huomattavasti. I’m spinning around, move out of my way. I know you’re feelin’ me ‘cuz you like it like this. Näinhän se Kylie sanoi, ja piltit ottivat siitä opikseen. Uskomatonta omistautumista asialle ja joukkueelle!
Rastiradan päätteeksi minun piti vielä viimeisen kerran lannoittaa keskustan puistokasvillisuutta. Joskus tulevan ekologin täytyy uhrata naisellisuutensa luonnon hyvinvoinnin puolesta.
Sitten
suunnattiin S-Osikselle jatkamaan iltaa. Illan päänumerona
Kun Mestarit ovat lavalla, on kostuminen itsestäänselvää.
“Harva meistä on rautaa! Tai oikeestaan... I’ve been looking for a Freedom! - Lauri
Muiden ryhmien esitykset menivät minulta valitettavasti täysin ohi, joten en pysty tässä esittämään mitään kommentteja niistä. Oman ryhmäni mukana nousin kuitenkin innokkaasti lavalle. Pettymykseksemme OC-ryhmämme poistettiin lavalta melkein saman tien, koska joku ryhmän känniääliö (allekirjoittanut punastelee nolona) valutti vahingossa rekvisiittaketsuppia lavalle. Kyllä harmitti, kun luvassa olisi ollut huikea ampumakohtaus sekä lesbosuudelmia kaikkien miesten iloksi. Toisaalta säästyin varmasti vieläkin suuremmalta häpeältä, koska en edelleenkään pysty
muistamaan mitään vuorosanoistani.
Loppuilta sujuikin sitten rattoisasti tanssin ja örvellyksen merkeissä.
Ikävä kun lesbosuudelmat jäi näkemättä, mutta muuten jatkot olivat varsin onnistuneet. Voin kyllä ikäväkseni todeta että itseltäni jäi myös suurin osa esityksistä näkemättä, mutta ensi vuonna taas uudet performanssit.
Seuraavana aamuna jouduin heräämään aivan liian aikaisin. Rapsutellessani väsyneenä keltaisia maalijämiä nenästäni ja pyyhkiessäni edellisillan meikkejä silmänalusilta muistelin kastajaisiani. Jopa päänsäryn,
“Aluksi piltit halusivat elää Salattua elämää, mutta se ei kastajaisissa tunnetusti onnistu. He joutuivat vanhempien synapsilaisten Kylmään rinkiin. Me marssitimme heitä alas Turun Melrosea aina Aurajoen rannassa lepääville Lemmenlaivoille asti, missä he joutuivat Baywatcheiksi. Myöhemmin illalla he kokivat Orange Countyn kuumat rytmit. Nyt he ovat Kauniita ja rohkeita synapsilaisia!” – Osmander väsymyksen sekä jehovamummojen aiheuttaman vitutuksen läpi illan tapahtumat saivat minut hymyilemään itsekseni. Kiitos kaikkien synapsin pilttien puolesta kastajaisiemme järjestäjille! Kostajaisissa tavataan….
Aamun harjoituskurssi jäi väliin, oli niin uskomattoman autuas olo noin klo 10:00 seuraavana aamuna. Siihen ei tarvittu edes jehovamummojen apua. Mutta pidemmittä puheitta… Tässä vaiheessa haluan kiittää kaikkia pilttejä, te varmistitte näiden bileiden onnistumisen loistavalla fiiliksellä ja fantastisella biletys-asenteella. Muistakaahan palkita meidät yhtä komeilla kostajaisilla tammikuussa. Niitä odotellessa, Karvonen OUT!!!
Hyvät naiset ja herrat,
vuoden 2006 PILTIT
Piltit, nuo uudet, tuntemattomat ja ehkä hieman pelottavatkin olennot ovat saapuneet keskuuteemme.
Hälventääksemme pelkoa ja ihmetystä esittelevät nyt tämän vuoden tuutorit oman ryhmänsä jäsenet. Monipuolistaaksemme tavallisen tietouden määrää, kysyimme pilteiltä myös ehkä hieman epätavallisiakin kysymyksiä.
Hämmästelkää ja kummastelkaa sillä tässä he nyt ovat!
Osasta pilttejä ei valitettavasti ole kuvia tai he eivät ole vastanneet pilttikyselyyn. Näissä tapauksisa olemme spekuloineet.
Pilttikysely:
Nimi:
Fyysinen & henkinen ikä:
Sinkku or not:
Millä paikkakunnalla olet kasvanut kypsäksi ihmisolennoksi?
Miksi, oi miksi, päätit tulla juuri Turkuun?
Mikä Turussa on kivaa?
Millainen on hirvein vaate mitä sinulta löytyy?
Kauhein duuni mitä olet tehnyt?
Missä haluaisit viettää kiihkeän seksiloman ja millaisen ihmisen kanssa?
Selitä seuraavat termit mahdollisimman tarkasti:
- Lemmennuoli:
- Seksuaalivalinta:
- Lattamies:
- Uhkuavanto:
Maantieto, Anna Harjun ryhmä:
Ennen maantieteen opiskelupaikan saamistaan Ilkka Salminen kypsytteli itseään Hyvinkäällä. Ilkan mukaan fyysistä ikää tarkasteltaessa tämän hetkinen kypsymisaste on 40- 100 vuotta ja henkinen puoli 6,5 vuotta. Tuutorin mielestä Ilkalla taitaa olla käytössä jokin muu kuin juliaaninen kalenteri. Herran ikä taitaa liikkua jossain 25 vuoden tienoilla. Ilkkaa on turha yrittää houkutella viettämään kiihkeää seksilomaa, koska hänellä on jo oma kulta kainalossa. Ilkka lähtisi kyllä mielellään oman rakkaansa kanssa jollekin trooppiselle paratiisisaarelle herkistelemään. Ilkka huokaa helpotuksesta, että kyselyn termien selitykset eivät ole osa pääsykoetta, koska muuten ovet Turkuun eivät olisi auenneet. Nokkelana miehenä hän katsoisi vastaukset
Maija Laaksonen on fyysiseltä iältään kaksikymmentä vuotta. Henkinen ikä on kuulemma omasta mielestä lähempänä seitsemää vuotta, mutta erään netissä olevan kyselyn mukaan Maijan henkinen kypsyys olisi 28 vuoden tienoilla. Maija muutti kauniiseen Turkuun Helsingistä opiskelemaan maantiedettä. Hänen mielestään Turku on oikeasti tosi jees paikka. Opiskeluelämä on Suomen parasta. Kaupunki on kaunis ja Turussa on mukavia ihmisiä ja hyvä ilmapiiri. Urhojen harmiksi kerrottakoon että, Maijalla on jo oma mussukka. Jos omaa poikaystävää ei oteta huomioon, niin Maija ottaisi seurakseen kiihkeälle seksilomalle Lostin pahapoika Lomaromanssin kukoistamispaikaksi sopisi esimerkiksi Turun saaristo. Kamalimmaksi työkseen, jota on koskaan tehnyt, Mallu valitsee empimättä on saapunut Turkuun monen mutkan kautta Itä-Suomesta. Sonja
asui Turussa jo ennen maantieteen opiskelun aloittamista. Sonjalla on ollut kauheita työpaikkoja vaikka muille jakaa.
Työhistoriaan kuuluvat esimerkiksi mansikanpoiminta ja pesulassa pyykkien ripustaminen sekä viikkaus. Sonjan mielestä kamalin vaate, jonka hän myöntää omistavansa on kelta-vihreät alkkarit
joissa on sammakkoprinssi.
Tuutori myöntää hämillään omistavansa samanlaiset.
Sonjan mielestä Turussa kivointa on jokiranta, kesä, tammet, lehmukset, nyrpeät nenät, kirjastopalvelut, levykaupat, känniset turkulaiset, keikat ja ennen kaikkea ystävät. Sonja väittää olevansa ikisinkku. Hän haluaisi lähteä viettämään kiihkeää seksilomaa merirosvosaarelle
haaveilee samasta. Sonjan mielestä lattamies voisi olla ”se jätkä
on kasvanut kypsäksi ihmisolennoksi Lohja-Cityn sykkeessä.
Jenna on kaksikymmentä vuotias ja sinkku.
Neiti päätti tulla Turkuun opiskelemaan maantiedettä, koska Turussa on suhteellisen suuri yliopisto, hyvä sijainti ja leppoisa tunnelma. Turussa on myös mukavaa, että täällä on vehreää ja paljon nuorisoa sekä palvelut ovat lähellä. Jennan mielestä vihreä
köyhäilypaita, joka on täynnä
. Se päällä voi kuitenkin saada joitain etuja, koska näyttää ihan köyhältä. Ravintolassa blokkaaminen eli käytännössä toisten ihmisten ruokien sorkkiminen on ällöttävin työ, jota Neiti Viertola on joutunut tekemään. Jennan mielestä seksiloman viettopaikalla ei varsinaisesti ole mitään väliä, jos kyseessä on oikeasti kiihkeä loma. Jennaa kiehtoisi esimerkiksi Vietnamiin matkustaminen. Jennan mielestä Lemmennuoli olisi hyvä nimi palkokasveihin kuuluvalle osittain syötäväksi kelpaavalle rikkaruoholle. Lattamies-
termin selitys osoittaa myös neidin mielikuvituksen korkeaa tasoa. ”Jokaisessa kaveriporukassa on aina yksi, jonka hiukset ovat päätä myöten. Hän on lattamies, jonka tila johtuu varmaan geeneistä”.
Tanja Litmanen on opiskellut aiemmin jo varsin kiitettävästi maantiedettä Avoimessa yliopistossa. Tanja seurustelee ja on iältään 31 vuotta, mutta väittää henkisen ikänsä laahaavan hieman perässä. Tanja on muuttanut Turkuun Pohjois-Karjalan helmestä eli Joensuusta. Hänestä Turussa on parasta kaunis Aurajoki. Hirvittävimmäksi työksi Tanja mainitsee keittiötyön huonossa ilmapiirissä. Tanja viettäisi seksiloman mökillä jossakin Lapissa erähenkisen tyypin kanssa. Tanjan mielestä uhkuavanto on varmaankin avanto, joka on ihku ihana. Tanja tietää lattamiehen olevan henkilö, joka ei värähdä suuntaan eikä toiseen.
Leena Ahonen on kypsynyt 23 vuoden ikään Tampereen Hervannan hellässä huomassa. Leena on mielestään henkisesti noin 65vuotias täti, joka toivoisi olevansa 16 -vuotias teini. Lenni muutti Turkuun opiskelemaan maantiedettä, koska Turussa on esimerkiksi todella kattava valikoima Hesburgereita. Turussa on myös mainiota se, että voi polkaista pyörällä suoraan ruotsinlaivalle ostamaan näennäisen halpaa alkoholia. Kamalimmiksi omistamikseen vaatteiksi Leena paljastaa keltaiset pallosukat. Utelut kauheimmasta työpaikasta, jossa on joutunut raatamaan, Leena kuittaa ilmoittamalla, että kaikki ovat olleet kamalia. Leena tähtääkin suoraan villeille eläkepäiville. Leena vastaa diplomaattisesti viettävänsä kiihkeän seksiloman mieluiten oman ukkonsa kanssa. Paikalla ei ole niin väliä, jos kyseessä on oikeasti kiihkeä seksiloma. Leenasta lemmennuoli saattaisi olla sopiva nimitys sille poikien housuissa olevalle ”jutulle” ja termi lattamies voisi viitata dysleksiaa sairastavaan laattaavaan mieheen. Uhkuavanto lienee anagrammi ´avuttomasta kuhasta`.
Niina Koittila on fyysiseltä iältään 23 vuotta vanha, mutta henkinen ikä vaihtelee ajankohdasta riippuen huomattavasti.
Elämänsä ensimmäiset 19 vuotta tuleva maantieteilijä asui Nakkilassa. Turkuun hän muutti, koska silloin muualla ei voinut opiskella kestävää kehitystä.
Niinasta Turussa on kivaa kaikki, mutta erityisesti joki, ihmiset ja hyvät harrastusmahdollisuudet lämmittävät mieltä.
Niinalla on vaatekaapissaan ns. erotiikan tappaja eli ylivenynyt, lähes puhki kulunut raidallinen yöpaituli. Niina on tuskin ainoa, jonka vaatevalikoimaan tällainen asu kuuluu. Niinalle on selkeästi jäänyt traumoja vanhempien naapurin kasvihuoneella viettämistään hetkistä. Kahden kesän ajan Niina istutti, kasteli, perkasi ja poimi avomaakurkkuja. Niina joutui konttaamaan vaikka millaisten rottaa pienempien eliöiden seassa ja sen jälkeen hän ei todellakaan pystynyt enää syömään kurkkuja. Lattamies voisi olla mies, jonka pitää hyppiä suihkussa kastuakseen. Lemmennuoli on Niinan mukaan terävä esine, joka ihmiseen osuessaan aiheuttaa joko lyhyt- tai pitkäaikaista aivojen vajaatoimintaa. Niinaan tämä terävä esine on osunut todella napakasti, koska hän on seurustellut poikaystävänsä kanssa huimat ja kunnioitettavat kahdeksan vuotta. Nykyisin he asuvat yhdessä. Seksilomalle hän lähtisi oman avomiehensä kanssa ja jos kyseessä olisi todella kiihkeä loma, niin ei silloin paikalla olisi enää mitään väliä.
Mia Hytti on valmistunut merikapteeniksi, seilannut maailman meriä (no ainakin yhtä merta) ja ehtinyt naimisiinkin vaikka ikää on vasta 29 vuotta. Miasta tuntuu välillä, että henkiseltä iältään hän voisi olla jo eläkeiässä. Kahden merikapteenin arjen yhteensovittaminen ei ole kovinkaan helppoa, joten Mia päätti alkaa lukemaan maantiedettä. Mian voi silti välillä bongata laivan komentosillalta tienaamasta opiskelurahoja. Mia asuu Paimiossa eikä omasta kodista muuttaminen houkuttanut, joten Turun yliopisto oli luonnollinen valinta. Hyvä asia Turussa opiskelukaupunkina on myös esimerkiksi se, että täällä ilman karttaa liikkuessaan ei tarvitse pelätä eksyvänsä. Mia myöntää omistavansa kauhean miesten kalsarialuspuvun. Mia kuitenkin vakuuttaa, että ei koskaan pidä sitä koulussa. Merikarhujen parissa sellaisella asulla saisi kyllä
varmasti uskottavuuspisteitä. Karmivimmaksi kesätyökseen Mia nimeää peräkylän Osuuspankin siivoamisen. Seksilomailuseuraksi mieleisiä olisivat esimerkiksi Viggo Mortensen tai Ewan McGregor. Luonnollisesti paikalla ei olisi mitään väliä, jos pääsisi jommankumman uroksen kiihkeään syleilyyn.
Maantiede, Emmi Löyttyniemen ryhmö:
Helsingistä kotoisin oleva Laura Vainio kertoo fyysiseksi iäkseen 21 vuotta mutta henkiseksi iäksi on eräs testi puolestaan paljastanut peräti 36 vuotta! Laura on tällä hetkellä sinkku eli hän on itsenäinen nainen, jolla on itsenäinen vaihe. Turussa häntä viehättää keskustan kanaali, vaikka maantieteen vuoksi hän olisikin ollut valmis muuttamaan vaikka Kihniöön. :) Liekö tähän vaikuttanut karsea duuni käyntikorttienskannaajana! Rumimmaksi vaatteekseen hän paljastaa Suomen luonnonsuojeluliiton ylisuuren norppa-collegen. Kiihkeä seksiloma on Lauralle yhtä kuin rajajooseppi, syksyllä jonkun hauskan tyypin kanssa. Lemmennuolta hän kuvailee erään kreikkalaisen tarun hahmon aseeksi, jonka avulla levitetään rakkauden ilosanomaa ja seksuaalivalinta puolestaan liittyy seksuaalien väliltä. Lattamies-sanan alkuperä juontaa Lauran mukaan juurensa aina 1700–1800-lukujen taitteeseen, jolloin sillä alettiin kuvailla latteahuumorisia miehiä. Uhkuavanto puolestaan kuvaa reikää jäässä, johon ihmiset saunasta tullessaan pulahtavat intoa ja lämpöä uhkuen, jotka pitävät avannon auki tuntikausia käytön jälkeen.
Outi Vanhanarkaus ei olisi ilman mantsan opiskelupaikkaa välttämättä päätynyt juuri Turkuun, vaikka onkin innokas oppimaan paikallista kieltä. Outi on pääkaupunkiseudulta, mutta on asunut myös muualla Suomessa. Työskentelemään hän on kuitenkin päässyt aina Norjaan
saakka, vaikka kaladuuni ei ilmeisesti täysin täyttänytkään odotuksia! Hirveimmäksi vaatteekseen hän tunnustaa vanhat trikooshortsit. Kiihkeälle seksilomalle sinkkua Outia kannattaa pyytää mielellään Saloon, mutta itse salolaisten tai lattamiesten ei tosin kannata vaivautua.
lemmennuolella on valitettava taipumus lennellä ohi. Lopuksi Outilla on kaikille uhkuavantoon törmääville hyvä vinkki: hämäävä reikä jäässä kannattaa nimittäin kiertää, sillä ylöspääseminen voi tuottaa ongelmia!
kivuliaaksi aseeksi. Lattamies puolestaan edustaa hänen mukaansa kolmiomittausta harrastavaa setää ja uhkuavanto uhkailevaa avantoa
vain värjätessään jonkun hiuksia. Elämänsä aikana hän on päässyt myös jo lähemmin tutustumaan kunnan vuokra-asuntoihin siivotessaan niitä. Kokemus taisi kuitenkin olla melko saastainen! Kiihkeän seksiloman Henna haluaisi viettää jossain eksoottisessa paikassa, mutta arvailujen varaan
jää, onko oma kulta mieluisin seuralainen tälle matkalle…hän huomauttaakin, että seksuaalivalintahan on järkivalinnan vastakohta! Lemmennuoli ammutaan kuitenkin Hennan mukaan haluamaansa ihmistä kohden ja se joko osuu tai ei. Lattamies puolestaan edustaa mitäänsanomatonta vastakkaisen sukupuolen edustajaa.
Kypsäksi ihmisolennoksi Joensuussa fyysinen ikä on 20 mutta henkinen puolestaan lähentelee hänen omasta mielestään neljää. Maantieteen opiskelukaupunkia valitessaan Anna käytti pudotuspeliä, jossa vähitellen tippuivat muut vaihtoehdot ja Turku jäi jäljelle. Turussa hänestä ovat kivaa lokkien huudot ja vanhat talot sekä se, että Turku Anna elelee Turussa yksin, mutta kauheimmassa vaatteessaan eli ruskeassa Marimekon kerrastossa Anna saattaa steppailla vanhempiensa luona pitkälle iltapäivään. Hän on myös elämässään säästynyt kauheaan duuniin törmäämiseltä. Kiihkeää seksilomaa hän viettäisi mieluiten kuumassa ilmastossa jonkun hemaisevan uroksen seurassa. Amorin ampuma lemmennuoli voi Annan mukaan osua kenen tahansa pahaa aavistamattoman takapuoleen! Seksuaalivalinta puolestaan ilmentää lihatiskibaarien tanssilattialla suoritettua pariutumista edeltävää valintaa, joka humalatilan edetessä menee yleensä väärin. Aviomiesainekseksi Anna luokittelee lattamiehet, koska nämä eivät yrityksistään huolimatta koskaan ole normaalia erityisempiä. Uhkuavantoa hän kuvailee sauna-illan huipennukseksi, jolla kerskaillaan rohkeutta uhkuen. Sieltä
Biologia, Jenni Mäki-Jouppilan ryhmä:
on fyysiseltä iältään 21vuotias. Henkiseksi iäkseen hän kuitenkin ilmoittaa 6 vuotta. Jenni ei enää ole vapailla markkinoilla, joten sorry boys… Kypsäksi ihmisolennoksi tämä tyttö on kasvanut Kauhajoella, Etelä-Pohjanmaalla. Jenni halusi lukemaan biologiaa juuri Turkuun.
Turun hyvä puoli hänen mielestään on se, että kaupunki on tarpeeksi iso eksymiseen.
Turussa on Jennin mukaan kivaa ihan kaikki. Ihmisiä on paljon, ja kaupungista löytyy lisäksi yksi mahtava kebab-paikka. Jennin hirvein vaate on keltainen trikoopaita.
Kauhein duuni, mitä Jenni on koskaan tehnyt, oli laitoskeittiön remontin jälkeinen siivous. Kiihkeän seksiloman Jenni haluaisi viettää jossain sademetsän siimeksessä Brad Pittin tai Sinkkuelämän Smithin kanssa.
Lemmennuoli: Kepukka, jonka rakkauden jumala ampuu sydämeen.
Valinta siitä, että kestä tai
Reikä talvella järvessä, jossa vesi on niin kylmää, että ihminen alkaa
on 28-vuotias nuori nainen, jonka henkinen ikä kuulemma vaihtelee. Tämä sinkkutyttö on kotoisin Espoosta, golf-kenttien ja autobaanojen ihmemaasta. Mutta veri veti Hannan Turkuun.
Turussa on Hannan mielestä kaunis saaristo ja paikallisten kieli. Hmmmm... Turkuun muuton yhteydessä Hanna yritti päästä eroon mahdollisimman monesta vanhasta vaatteesta, mutta kaapista löytyy vielä yhdeksän vuotta sitten ostettu ”Fruit of The Loom” –huppari. Siitä ei vain pysty luopumaan. Kauhein duuni, mitä Hanna on ikinä tehnyt, on telemarkkinointi. ”Meillä on täällä toimistolla tänään mediapäivä (siis on aina) ja sen kunniaksi saan lähettää sinulle 20 euron arvoisen lahjan, jota et saa mistään muualta (koska et siitä mitään maksaisi, jos vain näkisit), kun tilaat tämän uudistuneen lehden (lähinnä mainoksia)
puoleen hintaan (älä kuitenkaan päässäsi ynnäile…).” Hanna kesti kahdeksan päivää, jonka jälkeen meni töihin Ärrälle. Kiihkeälle seksilomalle Hanna lähtisi kesällä luonnonhelmaan, Saarenmaalle, turkulaisen uroon kanssa.
Lemmennuoli: Näitä on liikkeellä kuulemma, ja ne saattavat kohdalle osuessaan vaientaa järjen äänen.
Seksuaalivalinta: Sen tuloksia me kai kaikki ollaan.
Uhkuavanto: Sieltä poistutaan henkeä haukkoen (uh uh = uhkuminen) kiireesti
21-vuotias pirteä sinkku, mutta henkistä ikää on karttunut 18 vuotta. Kypsäksi ihmisolennoksi Minna on kasvanut Ylöjärvellä. Turkuun hän tuli opiskelemaan, vaikka Helsinki olikin ykkösvalinta. Turussa on Minnan mielestä kivaa laajat urheilumahdollisuudet. Esimerkiksi kiipeily on tytön sydäntä lähellä. Hirvein vaatekappale Minnan kaapissa on kuulemma kireä kukkamekko. Kauhein duuni on Minnan mielestä siivous. Kiihkeän seksiloman hän haluaisi viettää jossain lämpimässä paikassa, jotta saisi olla alasti koko ajan. Seuraksi Minna ottaisi fiksun, komean, lihaksikkaan, pitkän, hauskan ja kaikin puolin täydellisen miehen, joka jaksaa
Lemmennuoli: Amorin ase. Se kun osuu, niin se on
Seksuaalivalinta: Valinta, jota tavallisesti naaraat suorittavat suosiessaan tietyn tyyppisiä uroksia esim. värikkyyden perusteella. Eli sen takia värikkäät pääsevät lisääntymään.
Uhkuavanto: ”Tähdenmuotoinen” avanto.
on 21-vuotias sinkku Turusta. Niinpä Turku oli myös luonteva opiskelupaikaksi. Lisäksi Turussa on Tiian mielestä kivaa aivan kaikki. Eihän täältä sitten kannata minnekään lähteä… Ikivanhat ”sammakkomiestyyliset” verskahousut ovat Tiian hirvein vaatekappale. Työstä Tiialla ei ole kuin hyviä kokemuksia. Kauheinta duunia Tiia ei siis voi nimetä. Kiihkeän seksiloman Tiia haluaisi
viettää viidakossa Tarzanin kanssa.
Lemmennuoli: Iskiessään se saa elämän heittämään häränpyllyä, ainakin ihmisillä.
Seksuaalivalinta: Kumppanin/puolison valinta
lisääntymismielessä, tapahtuu yleensä baarissa juuri ennen valomerkkiä.
Lattamies: Mies, joka rakastaa mittailla. Uhkuavanto: Avanto, jossa uinti ei ole suositeltavaa.
Eero Vesterinen (kaikki e:llä alkava käy lempinimenä) on fyysiseltä iältään 28-vuotias.
Henkistä ikäänsä hän ei ilmoittanut, joten jokainen voi tehdä omat johtopäätöksensä.
Tämä varattu ekologi on varttunut Turussa, jonka vuoksi hän myös valitsi Turun opiskelupaikakseen. Oulussakin tuli opiskeltua ennen Turkua. Eero tietää, että vaatimattomuus on kaunista. Turussa kun on kivaa hän itse. Eero arvelee, että suurin osa hänen vaatekaappinsa sisällöstä on jonkun mielestä hirveä. Hän ei kuulemma pahemmin mieti vaatteita. Kaameinta duunia Eero ei osaa nimetä. Kaikki työt ovat olleet mieleen. Kiihkeän seksiloman Eero haluaisi viettää mielellään naisen(sa) kanssa. Paikalla ei ole niin väliä.
Lemmennuoli: Se on sellainen tikku, jolla Cupido ja Amor tykittelevät joitakin. Kaipa sitä muutkin voivat käyttää.
Seksuaalivalinta: Voi valita seksuaali(suude)n tai olla valitsematta.
Lattamies: En tiedä.
Uhkuavanto: Varmaan jokin avanto tai kolo, johon mennään/pyritään tarmoa uhkuen.
Ville Vaurola on sekä fyysiseltä että henkiseltä iältään 25-vuotias. Kypsäksi ihmisolennoksi on tämä sinkku kasvanut Espoossa. Vaihtoehtoina opiskelupaikaksi olivat Turun lisäksi Jyväskylä, Oulu ja Helsinki, mutta Turkuun Ville jostain syystä ajautui. Turussa on Villen mielestä kivaa tytöt ja tekno sekä ”se yks joki”. Siskolta lahjaksi saadut boxerit ovat Villen hirvein vaatekappale. Vai ovatkohan ne sittenkin ne isältä saadut boxerit? Kauhein Villen tekemä duuni
on ollut ilmaisjakelu. Kiihkeän seksiloman Ville haluaisi viettää maaseudulla tai suurkaupungissa tai jossain siltä väliltä. Mukana oleva ihminen saisi olla mielellään naispuolinen, rento, laiska, huumorintajuinen… ja tietenkin nymfomaani.
Lemmennuoli: Siis jos… tota… öö… kaks jousiampujaa on rakastunu toisiinsa ja sit ne joutuu kilpailuun keskenään… Niin sit jompikumpi ampuu tahalleen viimeisen nuolen huonosti ja antaa sen toisen voittaa… ni se on sit se lemmennuoli… joo…
Seksuaalivalinta: Jos esim. työpaikan hakijoista valitaan uusi työntekijä sukupuolen perusteella.
Lattamies: Fiktiivinen hahmo jostain scifisarjasta?
Uhkuavanto: Avanto-festivaalin varjotapahtuma…?
on 20-vuotias fyysiseltä iältään, mutta henkiseksi iäkseen hän ilmoittaa 20,5 vuotta. Varatun Sadun kasvuprosessi aikuiseksi ihmisolennoksi on tapahtunut mm. Viitasaarella ja Hattulassa. Prosessi on kuitenkin vielä kesken. Turkuun Satu halusi opiskelemaan, koska biologian laitoksella ovat hyvin edustettuna häntä kiinnostavat tieteenalat, ja muutenkin Turku kaupunkina viehätti jostain syystä enemmän kuin Helsinki. Kivaa Turussa on opiskelijaelämä, ilmasto… öö…jne. Ensin Satu sanoi, että hänellähän ei rumia vaatteita ole. Sen jälkeen hän kuitenkin tuli toisiin aatoksiin tyylitajustaan. Kaapista löytyy järkyttävä
Kauhein Sadun tekemä duuni oli ruusukaalien pakkaus hyisen kylmässä hallissa. Sormet olivat kohmeessa tuntikausia, mutta kokemus se oli sekin. ”Seksiloma? Mitä siel tehään?” oli Sadun ensimmäinen kommentti seksilomahaaveista kysyttäessä. Kiihkeän loman hän voisi viettää jollain luxus-saarella Tyynellä merellä. Saarella ei tietenkään olisi muita kuin Satu ja joku tuttu ja turvallinen…
Sellanen nuoli, jolla ammutaan toista, kun on
on 20-vuotias hevostyttö Porista. Henkinen ikä riippuu päivästä. Varattu Anni tuli Turkuun, koska se on tietenkin Suomen paras opiskelukaupunki.
jäänyt yksi Turun seudun kauheimmista vaatteista: pelipuku. Kamalaan duuniin Tiinalla on liikaa suhteita.
Seksiloman hän haluaisi viettää nätissä lämpimässä paikassa rokkistaran kanssa. Lemmennuolesta Tiinalla on sellainen käsitys, että sen saa ostamalla Alkosta ja käyttämällä mahdollisimman nopeasti. Paras lemmennuoli saattaa syntyä nauttimalla pullo koskenkorvaa pikaisesti, sillä silloin saattaa rakastua jo ensimmäiseen olentoon, jonka näkee. Tiinan mielestä seksuaalivalinta modernissa yhteiskunnassa tarkoittaa sitä, että kukin voi valita seksuaalisen identiteettinsä lukuisista vaihtoehdoista (metrot sun muut). Lattanaa Tiinan mielestä lattamies ja uhkuavanto on klisheisen jäänsärkijan tulos, uhkunnan muoto sitten taas vaihtelee halveksunnasta
on kasvanut kypsäksi Punkalaitumella mistä käyttää paikkakuntaa kuvaavaa lyhennettä Peelaidun. Hänen syntymästään on varsinaisesti kulunut jo 18 vuotta, mutta henkisesti hän on kuitenkin vasta ala-asteen lopettelu-iässä. Laurin aikuistumisasteesta kertoo paljon mm. hänen hirveimmät ja melko lailla hurjat vaatteensa: norsutangat ja vaaleanpunainen nallekoristeinen kokovartalopyjama. Kaikesta huolimatta Lauri on kuitenkin ehtinyt ahkeroimaan paljon yhden sun toisen jutun kanssa ja on jopa ehtinyt kokea sen kauheuden, millaista on toimia postinmiehenä.Lauri tuli Turkuun siksi, että Tampereella ei voinut lukea biologiaa. Turussa on hänen mielestään kuitenkin
paljon hyviä puolia, kuten esimerkiksi se, että täällä on paljon kauniita naisia ja hyvin rumia miehiä, paitsi tietysti miesten kohdalla löytyy yksi Punkalaitumelta muuttanut poikkeustapaus. Laurilla on erittäin omaperäinen seksifantasia, kenties näiden turkulaisten kauniiden naisten innoittamana, sillä hän haaveilee, että hänet kahlittaisiin sänkyyn ja kolmentoista hemaisevaa nymfomaanihempukkaa ahdistelisi häntä. Laurin käsitys lemmennuolesta on sellainen pienen alastoman siivekkään kakaran jousella ampuma terävä objekti, joka lävistää sydämiä, siten että seurauksena on rakastuminen ja kroonisia sydänsärkyjä. Seksuaalivalintaa hän kuvailee siten, että yhteiskuntamme soidin alueella vain karskeimmat karjut ja kuumimmat emakot pääsevät puuhiin. Hän tarkentaa vielä seksuaalivalintaa siten, että se karsii mm. kaikki kädettömät yksilöt heidän tavalla tai toisella kuollessa puutteeseen. Seksuaalivalinnan todennäköiseksi uhriksi joutuvat Laurin mukaan mm. sellaiset miespuoliset henkilöt, joista voidaan käyttää nimeä lattamies. Lattamiestä kuvaavaksi esimerkiksi hän mainitsee tiedekuntamme miespuoliset tuutorit. Uhkuavanto on yksi niitä asioita, mihin Laurilla ei ole kaiken kattavaa selitystä, mutta siitä huolimatta hän kertoo, että sana kuulostaa erittäin lupaavalta.
Leena Karhunen tulee Kuopion naapurikunnasta Karttulasta, jossa hän alkoi varttua kypsäksi ihmisolennoksi 20 vuotta sitten– tosin prosessi on edelleen kesken- ja hän kertoo henkisesti olevansa siinä 11-vuotiaan tasolla. Leena kertoo olevansa sinkku ja päätyneensä sattumien summana Turkuun, tosin opiskelupaikan saaminen Turusta varsinaisesti on tekijä, joka johti muuttamiseen. Turussa Leena pitää tapahtumien ja menopaikkojen paljoudesta sekä kaupungin koosta ja ulkonäöstä. Hänen arvostuksestaan Turkua kohtaan antaa hyvän kuvan se, että muuttaessaan Turkuun hän otti vain hienot ja tyylikkäät asunsa mukaan ja jätti hirvitykset Karttulaan. Leenan hirvein työpaikka on ollut metsässä hakkuuaukolla, jossa seura koostui pääosin paarmoista, jotka silmätarkkana seurasivat, miten Leenan kuusentaimien istutus sujui. Leena selittää lemmennuolen sellaiseksi nuoleksi, mitä alaston pikkupoika Cupido (Amor) ampuu uhreihinsa. Seksuaalivalinnasta Leena kertoo sen verran, että se on luonnonvalinnan muoto, joka vaikuttaa parittelumenestykseen. Leena on selvästi myös erittäin fiksu opiskelun aloittaja, sillä hän tietää, että lattamies on maanmittaushenkilö (hän etsi sen Googlella).
Uhkuavanto on hänen mielestään avanto, jonka kautta on tullut vettä jäälle muodostaen sahamaisia kuvioita. Leenan seksilomaunelma olisi viettää aikaa hyvin erityisen ihmisen kanssa jonkinlaisessa syrjäisessä sopessa (paikalla ei niin väliä, seuralaisella enemmänkin).
käytettävät hiekkahousut. Hän antaa erittäin valaisevat kuvan housuista, sillä ne ovat hänen mielestään sekä kovat, epämukavat että erittäin rumat, mutta puolustukseksi hän kertoo että housut ovat kuitenkin tarkoitukseensa nähden hyödylliset ja tyylikkäät. Hänen hirvein työpaikkansa on ollut sellainen haastatteluhomma (markkinatutkimusta koskien), jossa aiheet olivat outoja ja haastateltavaa vedätettiin kerrottaessa haastattelun alkuvaiheessa kestoajaksi 10 minuuttia, vaikka todellisuus oli puolisen tuntia. Sinin seksilomahaave olisi viettää ”lomaa” etelän lämmössä mukavan, huumorintajuisen, sporttisen ja hyvännäköisen miehen kanssa. Sini on selittänyt lemmennuolen sellaiseksi, mitä Amor ampuu lemmenkipeisiin ihmisiin ja seksuaalivalinnan hän kertoo tarkoittavan jommankumman sukupuolen suosimista. uhkuavanto on avanto, johon sulloutuu samaan aikaan erittäin suuri
Toijalasta kotoisin oleva pilttinuorukaisemme Noora Palin kertoo heti kyselylomakkeen alussa, että poikkeuksena useisiin muihin, hän ei ole sinkku vaan varattu. Hän kuvailee Turun jokilaivoja ja murretta kaupungin parhaiksi puoliksi ja kertoo halunneensa opiskelemaan Turkuun siksi, että helsinkiläiset ovat …… helsinkiläisiä. Hänen kammottavin vaatteensa on trikoista itse tehdyt pyöräilyshortsit ja kauhein homma, mitä hän on tehnyt, on ollut painavien tavaroiden kantaminen paikasta toiseen sateessa keskellä yötä. Noora kertoo, että kiihkeän seksiloman hän haluaisi viettää viiden tähden hotellissa tajuissaan olevan ihmisen kanssa. Nooran sanaselityksen ovat oikein mielenkiintoisia. Hän kuvailee lemmennuolta näin:
Seksuaalivalintaa hän kuvailee sellaiseksi, että menee bileisiin ja bongaa sieltä Nooran mielestä henkilö, joka vastaa aina korkeintaan yhdellä sanalla, kun toinen yrittää keksiä jotain puhuttavaa rikkoakseen kiusallisen hiljaisuuden ja uhkuavanto tarkoittaa hänen mielestään vihamielistä avautumista tuntemattomille baari-illan jälkeen grillijonossa.
jänöjussin esittäminen lasten metsäretkellä. Lohtua toi kaverin ahdinko joka oli pukeutunut mörrimöykyksi.
Merirosvolaiva tai vaihtoehtoisesti jokin mukava saari
Karibianmerellä olisi ihanteellinen seksiloman kohde, jota olisi ihana viettää karskin ja komean Jack Sparrown kanssa. Henna muistelee lemmennuolen olevan Amorin ampuma väline joka aiheuttaa vakavaa tykästymisen tunnetta toista henkilöitymää kohtaan. Seksuaalivalinta on valinta (virkaan/toimeen/jäseneksi/opiskelijaksi/muuhun) joka perustuu henkilön seksuaalisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen, seksuaalisuuden määrään tai johonkin muuhun seksuaalisuuteen liittyvään.
Lattamies on Hennan mukaan mies joka on latta eli latistunut, lattana, littana tai
Uhkuavanto on avanto joka uhkuu (kylmää/tunnelmaa/jotain muuta?).
on 18-vuotias suhteessa elelevä tyttö, jonka henkinen ikä on usein huomattavasti alhaisempi. Turku oli lähin ja halvin vaihtoehto opiskeluille. Turussa on kivaa se, että kaikki palvelut ovat suhteellisen lyhyen matkan päässä.
Hirvein vaate on varmaankin joskus kauan kauan sitten käsityötunnilla tehty lila kauluspaita tai äidiltä joululahjaksi saadut who knows.
Kauhein duuni on ollut Ville Viking-maskottina
Kiihkeää seksilomaa olisi ihana viettää ihan vaan jossain rauhallisessa paikassa, jossa muita ihmisiä ei ole, oman kullan kanssa.
Nina kuvaa lemmennuolta nuoleksi, jonka Amor ampuu ja joka osuessaan saa ihmisen
Seksuaalivalinta on sitä, että jokainen ihminen valitsee oman seksuaalisuutensa.
Lattamies taas on mies, joka on ruumiinrakenteeltaan lättänä ja uhkuavanto on avanto, joka saa ihmiset uhkumaan.
on 19-vuotias varattu tyttö joka ei omien sanojensa mukaan ole ihan vielä kasvanut kypsäksi
ihmisolennoksi. Turkuun hän päätyi kohtalon saattelemana ja Turussa kivointa ovat lyhyet välimatkat ja tietysti baarit. Hirvistyttävin
vaatekappale tämän tytön kaapissa pinkki tekoturkis
Kauheimmaksi duuniksi hän nimeää lannan luomisen tai jos nyt ihan totta puhutaan, niin asiakaspalvelu Hesen tiskillä oli myös jostain nimellä mainitsemattomasta paikasta.
Kiihkeän seksiloman hän haluaisi viettää oman kullan kanssa autiolla saarella, jossa olisi tietysti viiden tähden palvelut. Mut eihän se sillon
Terhi toteaa lemmennuolen olevan nuoli joka saa rakastumaan. Toisaalta voisihan se
Seksuaalivalinta on seksikumppanin valintaa erilaisin kriteerein kun taas lattamies
on iältään mysteeriksi jäänyt seurusteleva tyttönen Itä-Helsingin getosta. Koska hän ei Helsinkiin päässyt ja biologiaa oli aivan pakko päästä lukemaan, niin Turku oli hyvä kakkosvaihtoehto kun on niin lähelläkin. Turussa kivaa on opiskelu, Eerikinkatu sekä Ruissalo. Hirvein vaate löytyy alusvaatepuolelta nimittäin iki ihanat mummoalushousut. Vahtimestareiden wc:n siivoaminen on ollut kauhein duuni, sillä he eivät aina tunnu tietävän missä kohtaa se pönttö oikein sijaitsee. Kiihkeää seksilomaa
Anna lähtisi viettämään mieluusti kääpiön tai hobitin kanssa suolle. Ei ehkä niin suosittu vaihtoehto, mutta rauhassa saisi varmasti ainakin olla. Anna veikkaa lemmennuolen olevan jonkinnäköinen injektio, luultavasti testosteronia.
Seksuaalivalinta on sitä kun tarpeeksi yrittää, niin joskus voi tärpätä. Ken eniten
yrittää se eniten lisääntyy, kait. Lattamies on mies jolla on lattajalat. Uhkuavannon oikean selityksen oli joku kertonut, mutta se oli Annalta päässyt jo unohtumaan.
Kaarinassa ja Jyväskylässä asunut sinkku Riina Kaukonen kertoo fyysiseksi iäkseen kohta 21, hänen henkinen ikänsä taas on harvoin yhtä korkea. Turkuun Riinan houkutteli perheen ja ystävien lisäksi genetiikka, jota ei Jyväskylässä voinut opiskella pääaineena. Riinan mielestä Turussa on kivaa kesäiset festarit ja jokilaivat sekä meri, ja löytyy Turusta kuulemma kivoja baarejakin. Hänen kauhein duuninsa on ollut tylsää ja puuduttavaa tietokonehommaa. Riina viettäisi kiihkeän seksiloman mieluiten jossain lämpimässä ja eksoottisessa paikassa. Seuraaviin termeihin Riina on keksinyt tällaiset selitykset: Lemmennuoli: Amorin työväline Seksuaalivalinta: Ilmiön voi havaita baarin tanssilattialla valomerkin aikaan Uhkuavannossa Riina kertoo käyvänsä aina talvisin.
on 19-vuotias inttileski Ylöjärveltä, Tampereen kupeesta. Hänen henkinen ikänsä taas vaihtelee vuorokaudenajan sekä nälkäisyysasteen mukaan. Aurajoen puiston ja iloisten turkulaisten lisäksi Turussa on Sannan mielestä kivaa Tampereelle vievä tie. Sanna kertoo, että hirveimmät hänen omistamansa kirkkaan pinkit, mustilla hapsuilla koristellut sekä paljetein koristeltu napapaita. Hänen ikävin duuninsa on ollut leikata nurmikkoa kahdeksasta neljään kaatosadekesänä. Kiihkeän lemmenloman Sanna haluaisi viettää Jude Law’n kanssa rantasaunassa. Sannan
Lemmennuoli: Miehen navasta alkava karvoitusjuova, joka kulkee kohti strategisia
Lattamies: Tumma, kikkurapäinen ja -rintainen
mies.
Uhkuavanto: Vessanpönttö krapula-aamuna.
Laura Sipilä arvioi henkiseksi iäkseen noin 15 vuotta. Hän on sinkku ja kasvanut kypsäksi ihmisolennoksi Lahes. Turkuun hän päätti tulla, koska Helsinki ei huolinut häntä. Kauheimmat työkokemukset Lauralla on Prisman kassalta, missä hän istui kuuntelemassa loukkauksia. Kuuman seksiloman kohteeksi hänelle kelpaa mikä tahansa paikka, kunhan seura on hyvää. Näin Laura
Lemmenuoli: Jotain, mitä kotiloilta löytyy, että ne voi pitää hauskaa. Seksuaalivalinta: Sitä tapahtuu viikonloppuisin baareissa vähän ennen puolta neljää.
Biologia, Santtu Salmisen ja Juho Virtasen ryhmä:
on fyysisesti 22 ja henkisesti 16-vuotias sinkkutyllerö, joka ei ole vielä saavuttanut kypsän ihmisolennon statusta. Annina joutui pakon edestä Turkuun, ovet Helsinkiin eivät ottaneet auetakseen. Onneksi se lohduttaa, että täällä Turussakin on baareja (vaikkei niistä mitään Viggo Mortenseneja tai Gael Garcia Bernaleita löydy. Kyseisten miekkosten kanssa seksiloma kyllä kuitenkin maistuisi, ihan missä vaan :P) Vaatekaapin perukoilta Anninalta löytyy 10 vuotta vanhat verkkarit violetit pissishousut. Tämän vaaleaverikön mukaan lemmennuoli iskee silloin kuin sitä vähiten odottaa/kaipaa ja seurauksena on ongelmia. Seksuaalivalinta on kuulemma vähän sama kuin luonnonvalinta, eli huonoimmat ei saa ja uhkuavanto on Norppien kutupaikka.
on 21-vuotias pääosin Sssomerolla kypsynyt sinkkutyllerö. Tanja päätti mennä Helsinkiin opiskelemaan mutta päätyi kuitenkin Turkuun. Åbo on ollut kuitenkin positiivinen yllätys: hinnat on halvempia ja Turun baareistakin tyttö on tykännyt. Tanjan vaatekaapin häpeäpilkku on itse alaasteella väännetty napillinen, oranssi, ruutukuvioinen kauluspaita. Ei paha jos vertaa kauheimpaan työpaikkaan, jossa väännettiin tauotta voileipiä aamuneljästä aamukahdeksaan. Aikookohan Tanja elfy-linjalle, koska hänen mielestä lemmennuoli on urospuolisen olennon suvunjatkamisväline. (Mikäköhän lienee siinä tapauksessa naaraille vastaava termi?) Lattamies on Tanjan mukaan hyvin, hyvin
Uhkuavanto on avanto, jossa harrastaa seksiä, kaksin
on fyysisesti 19 ja henkisesti 23-vuotias singlelistan ykkönen Raumalt. Nooran houkutti Turkuun joulukaupungin asema ja halu jatkaa pitkää sekä lämminhenkistä ystävyyssuhdetta Suomen Turkuun(???). Nooran hirvein vaate tulee kuulemma olemaan sellainen metsän vihreä haalari(!!?). Kiihkeän seksiloman Noora viettäisi ranskalaisen lemmennuolen kanssa hänen kotikaupungissaan Pariisissa. Lemmennuoli on siis Nooran mukaan hänen kauneudesta ja viisaudesta huumaantunut ihminen joka syöksyy nuolena hänen luokseen. Seksuaalivalinnan suorittaa nainen valitessaan metro- ja retroseksuaalin väliltä ja uhkuavanto on maahisen yöllä jäähän nakertama salaperäinen aukko.
Hanna Urtti on fyysisesti 22 ja henkisesti 13-vuotias single-tyttö Jyväskylästä. Hanna halusi vaihtaa maisemaa ja Turku kuulosti parhaalta vaihtoehdolta, koska vain täällä on voi opiskella hänen haluamaansa biologian alaa. Hannan eniten kauhua herättävät vaatekaapin asukit ovat rusehtavat mummoalkkarit tai pinkit trikoot. Tämä tyttö on ulkomaillakin ehtinyt työskentelemään. Ainakin uskon ettei Jyväskylässä saati Suomessa ole kovinkaan monta liukuhihnatyötä, jossa erotellaan megatuliset punaiset chilit vihreistä,. Joka paikkaa kuitenkin alkoi
kirvellä ja potkut tuli. Eroottisen lomansa tämä tyttö viettäisi eksootisella saarella kahdessa osassa: ensin bungalossa ja puolessa välissä siirryttäisiin toiselle saarelle viiden tähden hotelliin. Toisen osapuolen
mukavat, kun on dagis. Kauhein duuni, mitä hän on joutunut tekemään, on ollut lihanleikkaajien veristen essujen pesu. Kiihkeällä seksilomallaan oman kultansa kanssa Elina on päättänyt varmistaa painottoman lentämisen tunteen lähtemällä kyseiselle matkalle kuuraketilla.
krapulaverkkarit, jotka ovat kuulemma
Lattamies on terminä Elinalle vieras. Hän veikkaa, että kyseessä voisi olla drinkin nimi.
Katja Männistö on turkulainen sairaanhoitaja jonka fyysinen ja henkinen ikä eivät kuulemma kohtaa ja kypsymistä on odoteltava vielä ainakin tovi. Hän ei ole ilmoittanut ikäänsä ja koska naiselta ei ole soveliasta kysyä kyseistä asiaa jää se ilmoittamatta, vaikka uteliaisuudestamme käytimmekin tutkivan journalismin menetelmiä ja otimme asiasta selvää. Myöskään vastaus sinkkuudesta ei ole mitenkään yksiselitteinen. Juuri Turkuun hän tuli, koska ei ole koskaan täältä edes pois lähtenyt. Turkulaisittai täällä on kivaa kuulemma talven jäätiköt ja pimeys (?). Hirveimmäksi vaatteekseen Katja ilmoittaa pitkiä kalsareita muistuttavat valkoiset trumpettihousunsa. Kauhein duuni jota Katja on tehnyt vie voiton muista ilmoitetuista hommista, nimittäin sairaanhoitajalle lähes arkipäiväistä oleva melenan siivoaminen. Kyseiseen tuotteeseen vähemmän perehtyneille kerrottakoon, että tämä tyrmäävän hajuinen tavara on sitä itseään, jonka veri on värjännyt mustaksi. Seksiloman Katja viettäisi mieluiten täydellisen ihmisen kanssa ja mieluiten jatkuvana ja kiihkeänä. Tilannetta hän pitää ilmeisesti kuitenkin teoreettisena, koska mainitsee, että unelmia olisi aina hyvä olla. Lemmennuoli on kuulemma sydänsairaus ja seksuaalivalinnassa ratkaisee sisäinen kauneus heti ulkoisten puitteiden jälkeen. Seuraavaksi on vuorossa tunnustus: Katja ei tiedä mitään miehistä, varsinkaan lattamiehistä. Tunnustus, jonka soisi kuuluvan useammankin yksilahkeisen suusta...
Kati Pihlaja on tullut Turkuun opiskelemaan Keski-Suomen suunnalta. Henkinen ikä vaihtelee välillä 14 - 30 vuotta. Ennen Turkuun tuloaan hän kertoo asuneensa kolme kuukautta Huittisissa, jossa hän kertoo tulleensa aikuiseksi. Se kuinka se tarkalleen ottaen tapahtui jää lukijoiden mielikuvituksen varaan. Turkuun hän tuli, koska se kuullosti kivalta paikalta. Käsitys Turusta on jäänyt ilmeisesti hieman kaksijakoiseksi, koska Kati ilmoittaa Turun kivoiksi puoliksi rauhallisuuden ja eläväisyyden. Hirvein vaate, mitä Katilta kaapistä löytyy on Minni
maantieteen termistöt tai Googlettamisen taito tuntuvat olevan Jannilla hallussa, sillä
Seuraavana piltit, jotka päättivät jättää faktojen keksimisen
Markus Kukkonen
Turkuun aikeenaan opiskella maantiedettä. Huhupuheiden mukaan hän olisi 20vuotias, mutta mitä henkiseen kehitykseen tulee, lienee häneltä vielä puhaltamatta 10-vuotiskakun kynttilät. Markus on nähty ostoksilla viehättävä nainen seuranaan, muta oliko kainalossa oleva nainen tyttöystävä vai työntekijä, jää arvailujen varaan. Banaaneja ja alkoholia he kuitenkin olivat ostamassa, ovathan nuo peruselintarvikkeet Markussedän suurta herkkua, tosin vain oraalisesti nautittuna. Turkuun Markus tuli opiskelemaan, vaikka kaikki ei kuitenkaan ole mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Hänet on nimittäin nähty poistuvan Kiinanmyllynkadulla sijaitsevasta kiinalaisesta ravintolasta
Pieni kertomus vaeltavasta biojätteestä
Teksti: Tapahtui Tosielämässä
Ympäristöystävällisyys voi olla elämäntapa. Toisinaan se saattaa silti saada kohtuuttomat mittasuhteet.
tarkoittaa, että tentti on mennyt varsin
Tuuli-Anna Raippalinna tuli Turkuun Jyväskylästä. Sosiaalisuus, tai ainakaan sen tutkiminen eivät liene Tuuliksen sydäntä lähellä, koska vuoden sosiologiaa opiskeltuaan päätti hän aloittaa maanmittaamisen hienon alan. Vaikka emme sitä kuvassa olevan kissanaamion takaa voikaan päätellä, on Tuulis herttainen olento. Miehet ja naiset kuitenkin pitäköön varansa, sillä herttaisen ulkomuodon taakse kätkeytyy terävät raatelukynnet!
Periaatteessa jätteiden lajittelu ja kierrättäminen on aivan helppoa eikä vaadi mitään ylimääräistä vaivaa, ainoastaan oikeaa asennetta, mutta joskus siitä voi kuitenkin koitua harmaita hiuksia, kuten seuraava tarina osoittaa.
Olin
taannoin vaihto-opiskelijana Sveitsissä, Genevessä. Opiskelijoiden asema oli heikompi kuin Suomessa, mutta ihmiset eivät valittaneet, koska eivät osanneet haaveillakaan opintotuesta tai puoliilmaisesta lounaasta. Opiskelijaasuntoloita oli vähän ja niissäkin asui lähes yksinomaan vaihto-opiskelijoita ja Pohjois-Afrikan maista peräisin olevia tutkinto-opiskelijoita. Huonon asuntotilanteen vuoksi vietin ystäviä
löydettyäni suurimman osan ajasta heidän nurkissaan. Kerroskeittiössä oli hyvä laittaa ruokaa ja leipoa kunnon suomalaista pullaa! Aloin myös vaistomaisesti lajitella roskikseen heitettyjä lasi- ja metallitölkkejä ja lopulta myös biojätettä, vaikkei sitä kukaan tuntunut ymmärtävänkään. Jätehuolto oli järjestetty yhtä hyvin kuin Suomessakin, jopa paremmin sikäli, että kadunvarsilla ja puistoissa ei lojunut tupakantumppeja ja rikkonaisia kaljapulloja toisin kuin täällä.
Jostain syystä Genevessä biojäte oli pantava muovipussiin. Koska muovipussiin pystyy laittamaan huomattavasti enemmän tavaraa kuin paperipussiin, siitä tulee varsin painava. Biojätettä kertyikin valtavia määriä, koska afrikkalaiset olivat taitavia kokkeja ja tekivät kaiken ruokansa alusta asti itse. Heidän ruuanvalmistuksensa jäljiltä biojätesäkissä oli bataatinkuoria, avokadon ja mangon kiviä,
ananaksen ”tupsuja”, pilaantuneita banaaneja, lampaanluita ynnä muuta haisevaa ja painavaa. No, onneksi vihreä biojätesäiliö oli kadulla heti ovenpielessä. Kyljessä oli siilin kuva ja teksti ”compost”.
Sveitsi
ei ole erityisen edullinen maa, minkä vuoksi meillä oli tapana käydä muutaman viikon välein Ranskassa ostoksilla. Lähimmälle rajalle oli matkaa muutama kilometri mutta varsinainen hypermarket oli toisella puolen kaupunkia olevalla rajalla, noin kymmenen kilometrin päässä. Tehokkaiden saksalaistoverieni kanssa päätimme maksimoida kauppareissuista saatavan hyödyn kävelemällä Ranskaan ja tulemalla bussilla kotiinpäin. Selässä meillä oli rinkat kuin kunnon vaeltajilla ikään.
Yleensä ihmisillä on tapana ottaa roskat mukaan ulos lähtiessään.
Niin minäkin tein eräänä kauniina keväisenä iltapäivänä, kun tyhjä rinkka selässäni ja biojätepussi kädessäni lähdin ystävieni kanssa kauppareissulle. Mutta voi, miten huono tuuri; roskaauto oli juuri noutanut kompostisäiliön tyhjennettäväksi. Pahus. En silti kantanut biojätesäkkiä takaisin kerroskeittiöön, vaikka se painoikin kuin synti, vaan ajattelin työntää sen heti seuraavaksi vastaan tulevaan kompostiastiaan. Sitä astiaa ei kuitenkaan koskaan tullut.
Aurinko paistoi, linnut liversivät ja eko-ihminen laittoi monoa toisen eteen. Jokaisessa kadunkulmassa toivo hetkeksi virisi ja pian hiipui pettymykseen. Mihin olivat häipyneet kaikki kaupungin biojätesäiliöt?
Kumppanini ehdottivat, että laittaisin biojätteni tavalliseen roska-astiaan. Mitä! Ei tule kuuloonkaan!
Olimme edenneet jo esikaupunkialueelle ja toivo alkoi olla mennyttä. Omakotitaloalueella ei ollut kaupungin roska-astioita. En voinut jättää biopussiani myöskään tien poskeen odottamaan paluumatkaa, koska tulisimme takaisin bussilla. Tässä vaiheessa ei ollut enää kanttia luovuttaa, olinhan kantanut säkkiäni jo kilometritolkulla. Sormeni alkoivat muuttua valkoisiksi ja tunnottomiksi. Hartioissa oli tuntoa senkin edestä, paino veti jo selän kieroon. Saksalaisten mielestä olin omituinen masokisti, omasta mielestäni päättäväinen, sisukas suomalainen.
Valtakunnanraja alkoi häämöttää. Nyt olisi viimeinen tilaisuus päästä eroon biopussista, mutten tarttunut tilaisuuteen, vaan kannoin urheana ja naama peruslukemilla (sikäli kuin se enää oli mahdollista) säkin tullista läpi. Olin sen verran epäilyttävän näköinen, että passini tarkistettiin –mitä ei yleensä tapahtunut- mutta virkailijat eivät sentään kurkistaneet säkkiini tarkemmin, vaikka sitä kulmat kurtussa kyräilivätkin.
Rajalta oli matkaa hypermarkettiin muutama sata metriä. Pinnistelin viimeiset askelet ja kirosin jääräpäisyyttäni. En voinut pyyhkiä otsalleni kihoavaa hikeä, koska käpäläni ei enää taipunut. En sentään raahannut parin tunnin aikana jo rakkaaksi muodostunutta kantamustani sisälle myymälään, vaan jätin sen marketin
pihaan, lyhtypylvääseen nojaamaan. Palattuani sitä olisivat jo kymmenet koirat haistelleet ja varmasti sen ylle lirunsakin lorauttaneet.
Palattuamme kaupasta pussi tuntui todellakin lemuavan kahta kauheammalle. Rinkka oli täynnä lohduttavia juomia ja käsissä ruokakassit, mutta biojätepussi oli otettava jälleen mukaan. Bussiin sai nousta vasta tullin jälkeen, joten piina jatkui. Olen aina säälinyt aasi-raukkoja, jotka etelän maissa kantavat itseään suurempia kantamuksia. Nyt olin itse samassa tilassa, enkä voinut edes syyttää siitä ihmiskunnan pahuutta. Kaverini pitivät minuun muutaman metrin hajurakoa, eivätkä olleet tuntevinaan. Harmitti, mutta toisaalta olin tyytyväinen sinnikkyyteeni.
Tullivirkailija vilkuili kantamuksiani ja tiedusteli, mitä olin ostanut. Kiusallista.
Bussissa ei ollut enää istumapaikkoja, mutta en olisi voinut istuakaan, koska en olisi päässyt enää ylös. Lopulta SE tapahtui. Pussin
sanka ei enää kestänyt, vaan katkesi. Kananmunankuoret alkoivat vyöryä lattialle. Nostin pussin syliini viimeisillä voimillani ja vuodon tyrehdyttääkseni painoin sen rintaani vasten kuin pienen lapsen.
Kun vihdoin olimme pääsemässä kotiin, luulin kadulle tähyillessäni hetken jo näkeväni harhoja; vihreä kompostiastia tökötti jälleen reippaana ovenpielessä ikään kuin ei olisi siitä koskaan poistunutkaan. Huokasin syvään ja punnersin säkin säiliön ammottavaan kitaan. Säkki jysähti pohjaan niin, että maa tärähti. Siili näytti vinkkaavan silmää.
Jos olisin lähtenyt kauppareissulle puoli tuntia aikaisemmin tai myöhemmin... Jollen olisi ottanut sillä kertaa biojätettä mukaani... Olisin säästynyt paljolta. Mutta sainpa tehokasta kuntoilua, todistin ulkomaan eläville, että suomalaiset totta tosiaan ovat hulluja, ja luultavasti hyppysissäni oli maailman ensimmäinen ja viimeinen ulkomaanmatkan tehnyt biojäte.
Synapsi ry:n kaudenavausbileet Dynamossa
31.8.2006
Tavanomaisia lihatiskipirskeitä viihtyisämmät kekkerit johtuen mm. porukan
Oli ihan kivaa vaihtelua että bileet oli välillä Dynamossakin varsinkin kun olin nyt ekaa kertaa siellä... Toisaalta en kyllä oo ihan varma onko se opiskelijabileille paras mahdollinen paikka. Livebändi oli myös hyvä juttu, mutta yksi bändi illalle olis riittänyt et olis jäänyt enemmän aikaa myös tanssimiselle. J - Emmi
Tosi onnistuneet bileet, koska kaikilla näytti olevan hauskaa ja meno oli erilaista kuin ennen.
Livemusiikki oli parasta, sitä lisää! - Sini
Dynamon bileet olivat hyvää vaihtelua tavanomaisemmille
Synaspin baaribileille. Alkuíllan musiikkitarjonta oli enemmän kunneltavaa musiikkia, mikä hieman harmitti. Ylipäätänsä musiikkitarjonnassa olisi saanut olla hieman enemmän tanssittavaa musiikkia. Livebändit olivat hyviä mutta soundit oli säädetty liian lujiksi korvilleni. Ylipäätänsä kuitenkin tykkäsin. Pusipusi. - Santtu
Harha nimeltä Sveitsi
Teksti: Päivi Rinta
Lumihuippuiset Alpit, salaperäiset pankit ja eristynyt sisämaavaltio. Ehei, nämä ovat vain maailmalle luotu keinotodellisuus pienestä, Euroopan sydämestä sijaitsevasta maasta. Oikeasti Alpeilla ei ilmastonmuutoksen takia ole pian lainkaan lunta, pankkitilin avaaminen vaatii monia pitkiä vääntöjä sekä kymmeniä eri todistuksia, armeijalla on merivoimat ja maa on voittanut valtameripurjehduksen maailmanmestaruuden. Parin kuukauden vaihto-oppilasaikanani Sveitsin Zürichissä olen saanut hieman kurkistaa sveitsiläisten kulissien taakse ja todeta, että kaikki ei aina ole sitä, mitä uskotaan.
Ensimmäinen täydellinen yllätys minulle oli kieli. Zürich sijaitsee Pohjois-Sveitsissä saksankielisellä alueella ja tarkoituksenani oli tulla tänne parantamaan saksankielen taitojani. Olin kyllä etukäteen kuullut, että sveitsissä puhutaan
omaa vaikeaa murretta, mutta joku olisi voinut mainita, että kyseessä on kokonaan oma kieli! Sveitsinsaksaa eli schwiizerdütschiä käytetään kaikkialla ja sen ymmärtäminen on koulusaksaa lukeneelle ulkomaalaiselle yhtä helppoa kuin rauman giäl maahanmuuttajalle. Ja jos saksa ei muutenkaan ole maailman kauneimpia kieliä, niin sveitsinsaksa se vasta rumaa onkin. Kirjoitettu ja luennoilla puhuttu kieli on kyllä yläsaksaa, mutta se ei helpota sitä pikkuseikkaa, että tavallisesti en ymmärrä sanaakaan, mitä kurssitoverini tai kaupantädit puhuvat. Lauseella ”Können Sie bitte hochdeutsch sprechen?” on täällä siis hyvin paljon käyttöä ja toisinaan olisi myös paikallisella kirosanalla ”Hueregopfertelinomaal!”, jos sen vain oppisi ulkoa.
Ajatus aidon ja oikean sveitsiläisen tapaamisesta on turha haave. Sellaista ei nimittäin ole olemassakaan. Väestö on geneettisesti hyvin sekoittunutta ja kansallispukuiset jodlaajat turismiviraston palkkaamia balkanilaisnäyttelijöitä. Jos alkuperäiseksi sveitsiläiseksi luulemasi tuttavuuden vanhemmat eivät suorastaan puolisuomalaisiksi paljastu, niin vähintään perheen isoäiti on kotoisin Equadorista. Zürichissä on lisäksi paljon opiskelijoita Saksasta, Itävallasta ja Sveitsin italiankielisestä kantonista, eikä täten yksi hassu ulkomaalainen kurssilla ole sen ihmeellisempi juttu kuin Freitagin kierrätyslaukku
sveitsiläisopiskelijan olalla. Väitteet ystävällisestä palvelusta pitävät paikkaansa, ainakin turistisesongin aikana, mutta ellei ”Merci” ja ”Bitte” –sanojen jatkuvaa hokemista oteta huomioon, sveitsiläiset ovat pääasiassa yhtä pidättyväinen kansa kuin suomalaisetkin.
Se, että kaikki sveitsiläiset ovat rikkaita, ei sellaisenaan pidä paikkaansa.
Tottakai elintaso on täällä korkea ja sveitsiläiset tienaavat paljon, mutta varsinkin Zürichissä hinnat ovat yhden Euroopan kalleimman ostoskadun, Bahnhofstrassen, ulkopuolellakin niin huimaavia, ettei vähemmällä yksinkertaisesti voisi itseään elättää. Erityisesti asumisen, ruuan ja palvelujen hintataso vetää kuukauden neljättä päivää odottavan suomalaisopiskelijan hiljaiseksi. Kaupungin ulkopuolella sijaitsevan pienen soluhuoneen vuokralla saa Turussa keskustayksiön. Keskimäärin kolme lihanpalaa sisältävää opiskelijaruoka-annosta ilman mitään lisukkeita maksaessani ymmärrän, miksi
kaduilla ei näy lihavia ihmisiä. Edullinen sisäänpääsy baariin 10 euroa, drinkki 15 euroa, taksi 40 euroa – kuuluisa Zürichiläinen yöelämä lienee tarkoitettu vain Sveitsissä veroja pakoileville julkkiksille.
Ajatus modernista, puolueettomasta ja kansainvälisestä maasta ei arkielämässä toteudu. Vaikka Sveitsistä löytyy kaiken maailman hiukkaskiihdyttimet, proteiinilaboratoriot sun muut, naiset saivat äänioikeuden viimeisessä kantonissa vasta 90-luvulla. Vaikka maa on jokaisella liittoutumakartalla aina se valkoinen tyhjä kohta, on täällä jokaisella takuulla oma mielipiteensä EU-politiikasta ja olen keskustellut aiheesta niin aamupalapöydissä kuin bileissä varmasti enemmän kuin Suomi koko puheenjohtajuuskautenaan. Vaikka kukaan ei tunne kansallishymniä tai presidentin nimeä, ovat kansalaiset silti vainoharhaisen isänmaallisia, valkoristiliput näyttävästi esillä niin elintarvikkeissa kuin kodinsisustuksessa ja äärioikeisto nousussa kunnallispolitiikassa. Elämä lintukodossa on kuitenkin melko rauhallista ja suurimmat väännöt julkisuudessa käydään siitä, pitäisikö DJ Bobo lähettää Helsingin euroviisuihin vai ei.
Myöskään vaihto-oppilaana olemisella ei ole mitään tekemistä todellisuuden
kanssa. Sillä aikaa, kun paikalliset opiskelijat ahertavat, erasmukset juhlivat railakkaasti, reissaavat ympäriinsä ja syövät fondueta useammin kuin sveitsiläiset käyvät äänestämässä. Ensimmäisten viikkojen vaihtaribileissä vallinnut ylitsevuotava tutustumishype sai vain hetkeksi kuvittelemaan, että paikallisiin opiskelijapiireihin soluttautuminen olisi mahdollista. Elämme omassa kuplassamme. Vaikka kuinka yrittää päästä kosketuksiin paikallisen kulttuurin kanssa ja pysytellä erossa suomalaisuudesta, lopulta huomaa kuitenkin palloilevansa joka päivä yliopiston ruokalassa tutun, äänekkään vaihtariporukan luona ja päivittelevänsä toisten turkulaisten kanssa sitä, mitä Suomessa tapahtuisi, jos alokkaat saisivat viikonloppulomillaan kävellä kaupungilla aseet mukanaan ja yliopistolla tarjoiltaisiin alkoholia.
Yliopistolla liikun kuin näkymätön kameleotti vaihtaen sujuvasti maantieteen ja biologian välillä. Otan kursseja, jotka sillä hetkellä tuntuvat mielenkiintoisilta, istun luennoilla yksin ja kirjoittelen tärkeän näköisenä turhia suomalaisia sanoja muistiinpanoihin peittääkseni sen, etten ymmärrä yhtään, mistä luennoitsija puhuu. Ainoastaan silloin tällöin aiheutan hämmennystä toimistoissa joko sen takia, että heille tulee täydellisenä yllätyksenä, että heidän laitoksensa ylipäätään on mukana jossain ERASMUS-ohjelmassa tai sen takia, että minä olen SE suomalainen vaihto-oppilas. Opintoihini kuuluu niin turismimaantiedettä, antropologiaa kuin teknillisen korkeakoulun jäätikkökursseja, minkä avulla elättelen toiveita mahdollisimman monipuolisen kuvan saamisesta paikallisesta yliopistomaailmasta ja Sveitsistä.
Mitä sitten vaikka tämä kaikki onkin vain unta? Se on ainakin kaunista sellaista. Ennen taloudellista vararikkoani veistän linkkuveitsellä palan alppijuustoa, suuntaan iloisin mielin kohti vuoria ja käsken tulemaan perässä. Adieu!
Ruissalon kätköissä
Teksti: Mikael Kukkonen
Tämän lyhyen katsauksen tarkoitus on hieman valaista sitä tosiseikkaa mihin mykologit eli sienitieteilijät ja toisaalta muut hortoilijat voivat törmätä Ruissalon tammilehdoissa. Tässä esitellään kolme kääpälajia, jotka ovat pääasiassa vanhojen tammien loisia ja lahottajia. Mainittakoon, että tässä katsauksessa oleva kaikki tieto pohjautuu lukemattomiin eri sienikirjoihin ja kunnia kuuluu niiden kirjoittajille. Kaikki vähemmän asiallinen onkin sitten omasta päästä revittyä.
Rikkikääpä (Laetiporus sulphureus) 16.9.06
Rikkikääpä on rikinräikeä tammien runkojen loinen ja lahottaja. Voimakkaasta hajustaan huolimatta rikkikääpää käytetään eräissä maissa ravintona. Se sopii erityisesti alkoholin kanssa nautittuna, sillä silloin vaarana on vakava allerginen reaktio, jonka seurauksena omat sisuskalut on mahdollista laatata pellolle.
Koppelokääpä (Grifola frondosa) 13.10.06
Koppelokääpä on harvinainen maassa kasvava tammien juuri- ja tyviloinen. Joku siivekkään mielikuvituksen omaava on keksinyt, että koppelokääpä muistuttaa erehdyttävästi hautovaa metsokanaa eli koppeloa ja siitä siis sen nimi.
Häränkieli (Fistulina hepatica) 13.10.06
Häränkieli kasvaa harvinaisena vanhojen tammien tyvillä loisien isäntäpuuta. Sen erikoinen ominaisuus on itiöemästä kihoava verenpunainen neste. Tiesittehän, että esim. Englannissa häränkielen lahottama ja punaruskeaksi sävyttämä puuaines on kysyttyä huonekalutehtailijoiden keskuudessa.
Loppukevennys:
Pörhösuomuhelokka (Pholiota squarrosa) eli ”pörhis” kuvattuna lehmuksen rungolla Ruissalon Kansanpuistossa 13.10.06. Kuvan perusteella näyttäisi vähän siltä, että pörhiskin osaa kumartaa syvään ja vielä kohtisuoraan päälavan suuntaan. On oikein kunnioittaa kovan työn tehneitä rokkareita!
Pörhösuomuhelokka on helttasieni, joka lahottaa puuainesta rihmastollaan. Se kasvaa tavallisesti tiiviinä tuppaina lahottamansa puun tyvellä aivan maanpinnan tasolla. Mutta mitä helvettiä se sitten kuvan tapauksessa tekee metrin korkeudella maasta??? Vallitsevan paradigman mukaan rockartistien jokakesäinen kovaääninen musiikki rimmaavine telekineettisine kitarariffeineen on aikaansaanut pörhiksemme rihmanjänteiden kohoamisen korkeuksiin ja syksyisten itiöemien ilmaantumisen varsin erikoiseen ulottuvuuteen. Tai ei kai nyt sentään! ;) Ehkä tämä on vain yksi biologinen esimerkki siitä, että poikkeus vahvistaa säännön ja sääntö poikkeavuuden. Ota tästäkin nyt sitten selvää. Tässä olikin kaikki sanottava sienistä tältä erää. Keväällä saattaa sitten olla luvassa sienten osalta kunnon turparullasettiä!!!
15 metriä, vapaa tyyli: 2minuuttia 34 sekunttia ja kyynerpää auki.
Dharma Initiativen logo tv- Synapsi ry:n logo Turun sarjassa Lost. Yliopistossa.
Hehän ovat kuin kaksi marjaa...
Vastauksia biologian arvoituksiin tokan vuoden lukiolaisilta!
Etsitkö yhä selkeitä vastauksia genetiikan tai solubiologian kinkkisiin kysymyksiin?
Eikö biologian sanakirjasta ole apua?
Leikkaa seuraava talteen ja säilytä sitä lähellä työpistettäsi. Näin et ole hukassa kun seuraavan kerran törmäät näihin biologeja askarruttaviin asioihin.
Entsyymi:
Esimerkiksi haju.
Tai vaihtoehtoisesti
Kromosomeissa on entsyymejä. Ne vaikuttavat perintötekijöihin
Haihtumisimu :
Tapahtuu soluhengityksessä, samanaikaisesti solu hengittää ja imee kemiallisia aineita.
Solulimakalvosto :
Kalvomainen otus, joka uiskentelee solulimassa. Solulimakalvoston tehtävät riippuvat sen iästä ja koosta.
Partenogenees:i
Tiettyyn ilmiöön esim. pituuskasvu ei vaikuta yksi tietty alleeli, vaan useat tekijät perimässä.
Kemosynteesi:
Elottomien yhteyttämistä.
Mitokondrio:
Mitokondrioissa tapahtuu solunjakautuminen ja mitokondrio on tuman vieressä.
Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää DNA:n rakenteesta ja kahdentumisesta:
DNA koostuu nukleotideistä. DNA:ssa on kromosomeja jotka sisältävät geenejä. Eli vanhempien DNA:sta ”siirtyy” geenejä jälkeläisille, jotka tämän takia perivät vanhemmiltaan joitain ominaisuuksia. DNA on kromosomeja sisältävä spiraalin muotoinen geeni. DNA koostuu nukleotideistä, joita on neljää erilaista, A, T, C, G. Nämä yhdessä muodostavat tikapuita muistuttavan geeni yhdistelmän joka muokkautuu spiraalin näköiseksi.
Kinkkinen perinnöllisyystieteen tehtävä:
Poikansa varttuessa vanhemmat alkoivat epäillä hänen aikoinaan vaihtuneen synnytyslaitoksella. Suoritetuissa tutkimuksissa todettiin perheen isän veriryhmän olevan A ja Rh+ (Rh – positiivinen), äidin B ja Rh+ sekä pojan O ja Rh(Rh – negatiivinen). (Rh = reesustekijä, Rh+ -ominaisuus on dominoiva (D) Rh- -ominaisuuteen (d) nähden). Perheen äiti on myös punavihervärisokea, sen sijaan isän ja pojan värien näkemiskyky on normaali. Vahvistavatko vai kumoavatko nämä tiedot vanhempien epäilykset? Esitä kirjainkaaviot ja perustele vastauksesi.
V: On heidän poikansa, koska 0 on yleisin veriryhmä, joka voi olla kenellä tahansa vanhemmista riippumatta. Molempien, isän sekä pojan näkökyky on normaali, mutta poika voi silti olla äidiltä saadun taudin kantaja vaikka se ei näkökykyyn vaikutakaan. Vaikka Rh+ onkin dominoiva niin tuloksista saatiin selville, että pojalla on 25% mahdollisuus olla Rh-.
Tai yksinkertaisesti:
V: Kumoaa epäilyt -bilsan maikka
Villin taimenen jäljillä
- tietopaketti järvitaimenesta ja sen hoitotoimista nyt dvd:llä!
Luonnovaraisen järvitaimenen kannat ovat heikot lähes koko maassa, eikä luonnonkierto juurikaan toimi. Taimenet pyydetään liian pieninä, minkä vuoksi poikastuotanto on alhainen. Pikaisia toimenpiteitä tarvitaan estämään vaeltavan järvitaimenen perimän heikkeneminen.
DVD:llä esitellään järvitaimenen biologiaa ja luonnonkierron keskeisiä ongelmia.
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tuottaman filmi toteutettiin osana Keski-Suomen TE-keskuksen vuosina 2003-2006 rahoittamaa järvitaimenhanketta, jonka päärahoittaja oli EU (EMOTR). Lisäksi useat keskisuomalaiset kunnat, kalastusalueet ja yhteisöt olivat tukemassa maakuntakalan hyväksi tehtävää työtä. Kuvauksista vastasi Kari Kemppainen ja käsikirjoituksen laativat Pentti Valkeajärvi, Mikko Airaksinen, Anssi Eloranta ja Jarmo Kovanen.
Tilaa DVD:n hintaan 10 euroa + postikulut osoitteesta www.rktl.fi/julkaisut/ - kirjat ja oppaat.
Pikaraportti:
Synapsin delegaatio nappasi
riemukkaan voiton Deltan kaljaviestissä
Teksti: Kalle Laitila
Tämän raportin ensisijainen tarkoitus on epätoivoisesti saattaa legendaarista saavutustamme suuremman yleisön tietoisuuteen.
Deltan perinteinen kaljaviesti järjestettiin hyisenä keskiviikkoiltana 18.10.2006. Ilmoittautuminen tapahtui Proffan kellarissa iltakuudesta eteenpäin. Synapsikin sai haalittua tiimin kokoon, joskin osaa sai hieman taivutella mukaan. Seitsenhenkinen miehistö koostui viidestä piltistä ( Elina Harju,
Niina Laakso, Sanna Tuomisaari, Kalle
Laitila ja Lauri Rantanen ) ja kahdesta jo kokeneemmasta kehäketusta (TuuliMaija Stenman ja arvoisa pj:mme Pipsa Lappalainen). Jokainen oli löytänyt jotain hölmöä päällepantavaa, mutta mitään yhteistä teemaa ei ollut, mikä hieman huolettikin aluksi, paikalla kun oli lähes kaikkea transformerseista smurffeihin ja miimikoista japskikinky-koulutyttöihin, jotka näyttivät panostaneen ulkoiseen olemukseensa huomattavasti enemmän.
Rasteihin kuului mm. luontodokumentin tekoa Proffassa,
piirrä-arvaa-leikkiä Bremerissä, lohikäärmeen nylkemistä Pelimiehessä ja verenpaineen nostatusta Paviaanissa. Vahvasti menneihin rasteihin kuuluivat erityisesti kaksi ensiksi mainittua, varsinkin jäsen L.n virtuoosimainen savannikana-improvisaatio aiheutti luontodokumentin selostajille vaikeuksia pokan pitämisessä. Myös jäsen E:n vakaa käsi ja selkeät piirrokset antoivat muille helpon tehtävän tuherruksien arvaamisessa. Urheiluaiheinen tietovisa Bolterissa oli täysin jäsen K:n heiniä, muiden jäädessä statistin rooliin. Pisteitä ropisi, mutta tietää noinkin paljon sirpaletietoa jostain v. ’36 olympialaisista on tarkemmin ajateltuna vähintäänkin säälittävää.
Rasteihin
kuului myös jonkinlaista spedeilyä Zanzibarissa ja yhtiöneuvottelu tekaistuin repliikein Galaxyssä. Viimeksi mainittu kuului myös vahvasti menneihin rasteihin (lahjonta…??), todettakoon kuitenkin että olimme viimeisiä tiimejä tuolla rastilla ja tuomariston humalatila oli ilmeisen aistittavissa. Tour de Forcemme huipentui The Clubille, jossa jäsenten K ja L tehtävänä oli kaataa tuoppi + paukku kurkkuunsa niin, että juomat sekoittuvat matkalla toisiinsa. Myös täydellistä yhdenaikaisuutta painotettiin, ja tässähän onnistuttiin mitä mainioimmin ja pahimmilta roiskeiltakin vältyttiin. Lisäksi tiimimme esitti ekstrana Teräsbetonin tuotantoa, ja tuomaristo joutui jo hieman meitä toppuuttelemaankin.
Tämän jälkeen tiimimme joraili ja häröili lähes tyhjyyttään kumisevalla Klubilla. Vähitellen
yhä useampi meistä valui väsyneenä kämpilleen, koska seuraava koulupäivä siinsi jo pahaenteisenä horisontissa. Joukkueita oli ilmeisesti ilmoittautunut niin paljon, että tulosten julkistamisessa meni verraten kauan. Viimeisetkin pilttijäsenet kyllästyivät karjumaan toisilleen, ja häipyivät noin kello kahdelta Hesen kautta kotiansa koisimaan. Noin puoli tuntia pidempään olisi enää tarvinnut odottaa, tällöin nimittäin koitti mieltäylentävä tulosten julistus.(Itse asiassa pari seuraavaa päivää meni osalta tiimistä Jaffan lipittämiseen ja epätietoisuudessa kieriskelyyn, kunnes perjantaina 20. pvä saimme varmistuksen villeinä velloneille huhuille.) Kokeneet kehäkettumme, jäsenet T-M ja P kävivät pokkaamassa pullon kuohuvaa, ja joutuivatpa vielä tyhjentämään palkinnon lähes samalta istumalta. Lisäksi saimme kaikki ”Deltan kaljaviestin voittaja”-haalarimerkit (jollaisia ei ihan joka jannulla ole) ja huimana pääpalkintona pullon Leijonaa, jonka osa jäsenistöstä tyhjensi äkäiseen tahtiin ensimmäisenä Seilin-iltana joitain viikkoja myöhemmin.
Tarkkaa tietoa Kaljaviestin historiasta en jaksanut etsiä mutta kovinkaan usein ei Synapsi varmaankaan ole ko. skabaa voittanut. Jotain ainutlaatuista olimme siis tekemässä, ja tästähän voi tietysti kerskailla ja paukutella henkseleitä loputtomiin sekä laittaa merkinnät kaikkiin mahdollisiin akateemisiin ansioluetteloihin. Ilmeisesti järjestäjä Delta ei voitostamme hirveästi ilahtunut, sillä tähänkään päivään mennessä (n. kk koitoksesta) ei ole tuloksia heidän sivustolleen ilmestynyt.
Elokuvissa
Teksti: Kalle Laitila
Kuluvana syksynä on osa Synapsilaisista käynyt porukalla elokuvissa.
Tarjolla on ollut kunnon toiminta- ja naurupläjäyksiä elokuvien Snakes on a Plane ja Borat!: Cultural Learnings of America for Make Benefit Glorious Nation of Kazakhstan muodossa. Mikäli arvoisa lukija ei ole kuullutkaan näistä kahdesta jo kulttimainettakin saavuttaneesta teoksesta, ohessa hieman esittelynpoikasta:
Snakes on a Plane: Tämä lähes
B-luokan kauhuelokuva saavutti jo ennakkoon huikeata suosiota ja hypetystä netissä mm. idioottimaisen nimensä (ja faktan, että setä-Samuel otti duunin vain ja ainoastaan nimen vuoksi) takia. Itse elokuvassa Samuel L. Jackson siis esittää FBI:n agenttia, jonka tehtävänä on suojella yleisen syyttäjän murhaa Hawaijilla todistanutta sivullista, ja saattaa tämä turvallisesti takaisin Valtoihin lentokoneella. Mutta kuinka ollakaan, ilkeän gangsterin kätyrit lastaavat ruuman täyteen myrkkykäärmeitä, jotka hullaantuvat matkustajien leihin suihkautetuista feromoneista, ja siitäkös riemu repeää. Time is tissue!
Borat!: Cultural Learnings of America for Make Benefit Glorious Nation of Kazakhstan: Ali G:nä tutuksi tullut brittikoomikko Sacha Baron Cohen teki elokuvan myös Ali G –shown sivuhahmosta, kazakstanilaisesta tv-reportteri Boratista. Borat tunnetaan
perverssinä ja yksinkertaisena tomppelina, joka kertoo vähemmän mairittelevia asioita kotimaastaan.
Elokuvassa Borat lähtee tuottajansa kanssa tekemään raporttia maailman mahtavimmasta maasta, Yhdysvalloista. Matkalla kohdataan lähes koko kirjo kyseisen valtion väestöstä. Sivussa Borat myös rakastuu Pamela Andersoniin ja haluaa naimisiin tämän kanssa.
Päätimme tiedustella elokuvat nähneiltä Synapsilaisilta heidän mielipiteitään kyseisistä filkoista, ja antamaan arvosanat, asteikolla 1-5 tähteä (1=huono, 5=loistava).
Snakes on a Planea kehuttiin mm. seuraavasti: ”hyvä, muttei kuitenkaan mitenkään huippu”, ”kliffa leffa”. Joillekin tuli mieleen lentokoneeseen sijoittuva Scary Movien jatko-osa. Eräs kuvailee kokemusta: ”puoliväliin saakka yks paskimpia leffoja joit on tullu nähtyy,mut överiks veto pelasti kokemuksen ja tuli loppujen lopuksi naurettua ihan v*tusti, viihdyttävä.”
Monien odotukset hyvästä huonosta leffasta myös ilmeisesti toteutuivat, ainakin koko teatteri raikui naurusta, vaikka paikalla ei juuri ketään muita synapsilaisten lisäksi ollutkaan.
SNOAP:lle annettiin jopa kaksi kertaa neljä tähteä, mutta yleisimmät pisteytykset olivat kuitenkin 1 tähteä (4x) ja 2 tähteä (3x). Yhteensä 11 ihmistä antoivat SNOAP:lle 24 pistettä, mikä tekee keskiarvoksi 2,18 tähteä, eli yleisarvosana noin Välttävä.
Boratia kehuttiin hauskaksi, mutta huumoria ei pidetty pelkästään hyvänä, vaan myös nolona. Eräs henkilö kaipasi enemmän yhteiskuntakritiikkiä, ja luokitteli elokuvan samaan kategoriaan Chaplinin Nykyajan kanssa, jälkimmäisen ollessa kuitenkin kuulemma paljon hauskempi. Eräs elokuvasta selkeästi pitänyt arvioi näkemäänsä näinkin syväluotaavasti: ”Borat oli idealtaan tuore ja todella hyvin toteutettu. Huumori oli osuvaa, niin hyvässä kuin pahassa. Paranoia terroristeista, ihmisten homovastaisuus ja jopa ystävällisen tervehdyksen pakokauhuinen pelkääminen ovat hyviä naurun kohteita, mutta ne valitettavasti kuvastavat hyvin nyky-yhteiskuntaa ja sen rappiota. Jos näin vakavista ja huolestuttavista asioista voidaan ”raportoida” näin hauskasti, on se ehdottomasti hatun noston arvoinen suoritus. Ehkäpä tämä elokuva aukaisee jonkun ihmisen silmät maailman ankeudelle ja epäoikeudemukaisuudelle, jolloin olemme pikkuisen lähempänä parempaa maailmaa.”
Naurua leffa sai kyllä koko teatterilta osakseen, mutta muuten on vaikea sanoa, kumpi nauratti suhteellisesti enemmän, Boratin tapauksessa sali kun oli täynnä (ennakkonäytös).
Maksimipojot Boratille olivat 4+, eli kummallekaan filkalle ei suotu täysiä pointseja. 15 ihmistä antoivat pisteitä yht. 45,5, eli k.a. 3,03. Yleisarvosana siis selkeästi Tyynen puolelle.
Vertailun vuoksi mainittakoon, että molemmat leffat on rankattu Internet Movie Databasessa huomattavasti korkeammalle: Borat keskiarvollaan 8,5 / 10 mahtuu jopa paljon hehkutetulle Top 250-listalle. SNOAPinkin ka. on jopa 7,3 / 10 (näin siis kirjoitushetkellä marraskuussa 2006).
Kun tarkastellaan sukupuolittain annettuja ääniä, homma menee seuraavasti; naisten antamien tähtien keskiarvot elokuville: SNOAP 1,75; Borat 2,90 / miesten vastaavat: SNOAP 2,43; Borat 3,10. Miespuoliset henkilöt siis rankkasivat molemmat elokuvat korkeammalle. Hameväkeä ei siis selvästikään slaikkuun & meijereihin tarraavat kärmekset ja hotellihuoneen alastonpaini huvittanut yhtä paljon. Miksiköhän?
Molemmilla tahoilla Boratista kuitenkin pidettiin enemmän. Voisiko tätä kutsua kulttuurilliseksi voitoksi? Snakes on a Planea kun kuitenkin jopa tietoisesti tehtiin kieli poskessa –asenteella. Synapsin väki ei myöskään ole ilmeisesti niin eläinrakasta porukkaa, kuin voisi kuvitella. Ja ehkäpä lopultakin tuli tieteellisesti (kuulummehan tiedeyhteisöön) todistettua, että miehet ovat lapsenmielisempiä kuin naiset……
Katsaus virkamiehen arkeen
Teksti: Sami Saari, Leväseurannan vastuuhenkilö, Lounais-Suomen ympäristökeskus, kesäkausi 2006
Kesä teki taas tuloaan ja mieltä piinasi jälleen sama ongelma kuin edellisenä keväänä: mistä kasata kesäansiot tällä kertaa? Kesätyö tutussa hirsitalotehtaassa hikisten ja ärisevien sahaäijien keskellä häämötti jälleen harmaana mielessä. Voi sitä sanoinkuvaamatonta ilon tuntemusta, mikä ravisteli mieltäni ottaessani vastaan kesätyöpaikan Lounais-Suomen ympäristökeskuksessa työnharjoittelijana. Vihdoinkin saisi rasittaa enemmän päätään kuin selkäänsä. Luvattu palkkataso oli tosin niin pieninumeroista, joten aivonystyröiden liikakäyttö tuskin järkyttäisi mielenrauhaani.
Esimieheni oli todella mukava ja rauhallinen heppu. Jotain aivan muuta kuin mitä ulkonäön perusteella voisi päätellä. Meitä, kaikkiaan noin kahtakymmentä työnharjoittelijaa, kierrätettiin ympäri virastotalon käytäviä, kuin joukkokuolemaa vieroksuvaa sopulilaumaa. Tarkoituksena oli tietenkin perehdyttää harjoittelijat talon tavoille. Tämä piti sisällään mm. kellokortin käytön, korkean virkamiesmoraalin velvoitteiden omaksumisen ja läjän asioita mitä ei saa tehdä.
Työympäristö oli yllättävän viihtyisä. Hikipinkoja tai kyylääjiä ei esiintynyt. Jokainen oli kiinni omassa työssään, eikä heille jäänyt aikaa tai halua seurata työnharjoittelijoiden toimia. Harjoittelijoiden oli parin ensimmäisen
viikon aikana pidettävä muoviläpyskää kaulassaan, mikä osoitti vakituisille ettei uusista naamoista olisi vaaraa virastotalon rauhalle.
Oma
toimenkuvani oli vastata leväseurannasta ja leväneuvonnasta.
Leväseurantaa pidettiin yllä kentällä toimivien havainnoitsijoiden avustuksella.
Tämä joukko oli varsin kirjava koostuen terveystarkastajista paikallisiin kalastajiin. Sain kaiken leväisen tiedon lähinnä puhelimen ja sähköpostin välityksellä, mutta muutamat henkilöt suosivat fakseja. Leväneuvonta sisälsi kaikenlaisia, enemmän tai vähemmän päteviä vastauksia, mitä eriskummallisimpiin maallikkojen esittämiin kysymyksiin, joista parhaimpiin ja pahimpiin palaan myöhemmin.
Jouduin
heti ensimmäisen työviikon alussa varsinaiseen tulikasteeseen. Eräs Nauvon kunnanvaltuuston edustaja halusi tietoa lehdistöhaastatteluun kysyen: >>Mihin Nauvon kunnan ympäristökeskukselle myöntämät varat menevät leväseurannassa?>>. Mulla ei ollut hajuakaan. Onneksi vesiensuojeluosastosta löytyi aina joku henkilö, jolle ongelmalliset kysymykset saattoi toimittaa, ja pääsin itse pälkähästä.
Loppukesän aikana jouduin Nauvon kunnan ympäristöpäällikön puhuteltavaksi. Turun AMK oli asettanut automaattisen sinilevän havainnointimittarin Nauvon vierasvenesatamaan kokeiluluontoisesti. Koska sinilevää esiintyi poikkeuksellisen
vähän sataman uimarannalla, päätti
AMK:n projektipäällikkö siirtää mittarin jonnekin leväisempään paikkaan.
Tästä ei kunnan ympäristöpäällikkö ilahtunut, vaan kertoi minulle sata asiaa miksi mittarin pitäisi jäädä em. paikkaan. Sattumoisin tunnen
AMK:n projektipäällikön ja tiesin, ettei ympäristökeskuksella ole sanaansa sanottavana kyseisessä ongelmassa. AMK saa nimittäin projektirahoituksensa EU:lta eikä täppiä tullut lainkaan kyseiseen projektiin ympäristökeskuksen taholta.
Levähavainnoitsijoiden joukossa oli myös hauskoja tapauksia.
Mietoistenlahden seurantaa jo useita vuosia hoitanut vanha ukkeli oli lähes paras kaverini alkukesällä. Hän pyysi minua jopa poikkeamaan pullakahville kunhan vain liikkuisin Mietoisten seudulla. Ääni kellossa muuttui sinilevien myötä ja äijä poltti totaalisesti päreensä Mietoistenlahden muuttuessa levämassaksi. Muutoksen parempaan suuntaan oli tapahduttava, muuten äijä sanoisi itsensä irti. Kerroin tyynen rauhallisesti etten omaa poliittista päätösvaltaa, jonka avulla ravinnekuormitus saataisiin kuriin ja vedenlaatu parannettua. Tähän hän tokaisi: ”Mää en tiiä mitä politiikkaa sää oikeen edustat. Mää oon niin monta vuotta tätä kattonut, mut nyt on pinna loppu. Ettikää joku tarkkailijanne Velkuan puolelt. Ei tässä oo enää mitää järkee.” Esimieheni mukaan tämä draama toistuu joka kesä. En pahoittanut mieltäni.
Paikallinen maalaistalon isäntä soitti minulle ja manaili lannoituskäytännön toteutusta. Virkamiehenä jouduin ”vakavasti” kuuntelemaan hänen kertomaansa. Puhelun päätyttyä nauroin itseni lähes kuoleman partaalle. Yritin kertoa uskomatonta juttua myös samassa huoneessa olleelle työparilleni, mikä osoittautui kuitenkin uskomattoman vaikeaksi. Maalaistalon isäntä oli huolissaan typpilannoitteiden levityksestä kuivuudesta kärsivään maahan. Tästä aiheutui kuulemma viherlevien dramaattisen voimakasta kasvua typen vapautuessa lannoitteista suoraan ilmaan. Isäntä sanoi:”Ei ne perkele usko. Mul on tääl viherlevää joka paikka täynnä. Traktoorin renkaatkin on levän peitossa. Kokonaan ihan vihreet. Polkupyöräki on täynnä levää. Tulkaa ny joku ihmeessä kattoo tänne.” En voinut kuin rauhoitella vanhaa miestä ja sanoa että lähetämme jonkun katsomaan tilannetta. Mietin myöhemmin oliko soittaja tosissaan vai ei. Mikäli ei, niin hän ansaitsisi vähintään pikku-Oscarin tai jonkin muun tunnustuksen näyttelijän taidoistaan. Isäntä ei kaiketi ollut tutustunut typen kiertoon ja hoksannut että ilmassa itsessään on lähes 80% typpeä, joten lannoitteista teoreettisesti vapautuva typpi tuskin muuttaisi tätä normaalia pitoisuutta. Nyt myöhemmin harmittaa. Olisi pitänyt käydä henkilökohtaisesti dokumentoimassa tapaus.
Viikko
Toinen
hauska juttu tuli käsittelyyni
Sääksjärven seudulta Satakunnasta.
31 oli todella veemäinen. Sinilevät pulpahtivat pintaan Ruissalon edustalla ja levää esiintyi laajalti koko Airiston seudulla. Puoli Turkua päätti ilmoittaa asiasta LounaisSuomen ympäristökeskukselle. Puhelin
soi koko maanantain ja tiistain ajan.
Välillä sain kuunnella pitemmän aikaa vanhan mummon kertomuksia
Paraisten hyvistä menneistä ajoista, jolloin vedet olivat vielä puhtaat. Kun luulin jo tilanteen helpottuneen niin tiedotusvälineet hyökkäsit kimppuuni kuin pirulliset paparazzit uhkuen tiedonjanoa.
Tiedotusvälineiden toimittajien kanssa tulin erittäin hyvin toimeen. Poikkeuksiakin tosin esiintyi, etenkin eräs paikallisradion äpärä äijä. Kyseinen toimittaja soitti eräänä maanantaina ja halusi kuollakseen saada tietää tulevan viikon levätilanteen. En kyennyt sanomaan mitään varmaa ja pyysin häntä soittamaan uudelleen seuraavana keskiviikkona, jolloin sinilevien esiintyminen olisi päivitetty ajan tasalle. Toimittaja ei tyytynyt tähän vaan alkoi sättiä ja vaati saada tietoa, jota ei ollut olemassa, käyttäen lähes painokelvotonta tekstiä. Sanoin äijälle etten valitettavasti omaa leväprofeetan meriittejä. Pystyn ainoastaan arvioimaan levätilanteen kehittymistä viime viikkojen tietojen sekä kuluvan viikon sääennusteiden perusteella. Tämä oli ainut kerta kesän aikana, jolloin virkamiehen maltti horjui uhkaavasti. Teki mieli pistää pataan.
Eräänä päivänä neuvonnasta soitettiin, että siellä odottaa mökkiläinen, joka haluaa puhua levistä. Kyseisen herran ongelma oli pakottanut hänet tulemaan henkilökohtaisesti virastotaloon. Kesämökin rannassa oli alkanut kasvaa rihmamaista levää, todennäköisesti Pilayella littoralis, joka oli saatava häviämään. Levä uhkasi
kuulemma rannan virkistyskäyttöä ja alensi rantatontin sekä vapaa-ajan asuntojen arvoa. Ukkeli oli jo yrittänyt haravoida levää pois, mutta todennut pian tämän mahdottomaksi. Hän halusi tietää onko kehitetty jonkinlaista myrkkyä, jolla ongelma saataisiin ratkottua. Ihmisen lyhytnäköisyydelle ei kaiketi ole olemassa rajoja. Ongelmaan pitää aina saada helppo ja nopea ratkaisu, mikä takaa helpotuksen ja hyvän mielen. Kun kerroin hänelle, ettei myrkkyä ole saatavilla, niin seuraavana vaihtoehtona oli rannan peittäminen pressulla. Sanoin ettei sekään olisi järkevää, koska pressu peittyisi nopeasti virtausten mukana tulevaan hienoainekseen ja vajoaisi pikkuhiljaa pohjamutaan. Ainoa ratkaisu, joka tuli mieleeni, oli parantaa veden virtausta lahdelman kohdalla pienen ruoppauksen tai järviruokokasvustojen poistamisen avulla. Annoin ruoppausasiantuntijan puhelinnumeron ukolle ja hän oli sangen tyytyväinen. Taas jäi työharjoittelijalle hyvä mieli päivän päätteeksi.
Nämä edellä mainitut työtilanteet muodostavat ainoastaan pienen katsauksen kesän aikaisista tapahtumista. Kaikkea tapahtunutta ei tähän juttuun saa tiivistettyä. Tosin välillä oli suoraan sanottuna tylsää, kun puhelin ei soinut, ja nuokkuminen näyttöpäätteen edessä alkoi. Onnekseni sain jakaa saman työhuoneen toisen työnharjoittelijan kanssa. Aivastelimme yhdessä homeitiöitä keuhkoistamme ja jammailimme Groove FM:n tahdissa. Kesä kului todella nopeasti ja syksyn tullessa olin yhtä kokemusta rikkaampi. Virkamiehen elämä osoittautui kaikin puolin kiinnostavaksi. Voin vahvasti
Mikko Ellmen, opiskelija. Dana Carvey, Wayne’s Worldin Garth Algar.
Seilin Lehdet 2006
Teksti: Sini Tuomola ja Jaakko Ilvonen
Synapsi ry. Pyhäinpäivä. Syksy. Seilin tutkimuskeskus.
Joillekin meistä nämä sanat muodostavat vastustamattoman cocktailin reseptin, toisille tämä drinkki on vielä tuntematon käsite.
Tänä vuonna sekoitus toimi erityisen hyvin ja Seilin Lehdet 2006 oli kaiken hypetyksen ja kohun arvoista. Tässä paikalta selvinneiden raportti, siinä muodossa kun se vaan kehdataan esittää.
Seilin
lehdet on perinteisesti pyhäinpäivän tienoilla järjestettävä Synapsi ry:n syysretki Seilin saarelle.
halloween-bileet. Niin, ja taidetaanhan siellä vähän töitäkin tehdä. Siitä, kuinka monesti retki on järjestetty, meillä on vain Timo-konkarin vankka epäilys: MONTA!
Tänä
vuonna mukaan Seiliin lähti yli 30 synapsilaista ”vanhuksista” piltteihin. Laukut oli pakattu täyteen retkieväitä: viinaa, purtavaa ja viinaa. Kannettava tietokone muiden musavermeiden ohella kuljetettiin paikan päälle DJ Lizardwizardin laukussa. Matkaan siis lähdettiin perjantai-iltapäivällä eläinmuseon edestä. Heti matkan alussa saatiin jännitystä ilmaan, kun bussi ei päässyt yliopistonmäkeä ylös liukkaalla tiellä
Onneksi kuski havaitsi läheisen hiekkalaatikon, ja lopulta 15 minuutin hiekoittamisen jälkeen päästiin kuin päästiinkin matkaan. Ehdimme jopa lautoille ajoissa. Juomat korkattiin viimeistään bussissa.
Perille
Seiliin saavuimme ennen kahdeksaa illalla. Saari oli pimeä ja kylmä, kosteus levisi vaatteiden läpi kalman nihkeisiin ihohuokosiin. Ilma oli aavemainen. Pesimispaikkojen valinnan ja tavaroiden purkamisen jälkeen alkoivat yhteisriitit
Yhteistilan hillittyä aloittelua seurasi saunominen. Lauteet olivat täynnä hyvää vauhtia humaltuvia synapsilaisia ja iloiset saunalaulut raikuivat. Monet uskaltautuivat hyiseen mereen uimaan useaan kertaan. Uiminen sysimustassa meressä, makkaran käristäminen ja pariutumisrituaaleista tutuksi tulleiden
juhlivalta kannalta monta tuntia.
Loppuilta, tai pikemminkin
loppuyö, vierähti tuttuun tapaan
”lepradiskon” humussa. Musiikki oli monimuotoista ja se vaihteli eurodancen parhaimmistosta Justin Timberlaken
Sexy Backiin bilefiiliksien silti pysyessä korkealla. Veren alkoholipitoisuuksien kasvaessa juomaa kului ja sitä myös riitti. Ossi joutui jossakin vaiheessa yötä lähes kantamaan Laurin omaan sänkyyn
olipahan ainoa joka sitä osasi juoda yli oman suorituskykynsä. Ilonpitoa jatkui
viimeisillä juhlijoilla aamukuuteen
saakka. Viimeisenä musiikkia
fiilistelemään jäi viimevuotiseen tapaan
Jaakko, joka sai seurakseen (ainakin Sinin mielestä) kaksi epämääräisen
oloista ja humalaista miestä, jotka paljastuivat kuitenkin vanhoiksi synapsilaisiksi yli 10 vuoden takaa.
Lauantai-aamu koitti liian pian
porukkaa aamupalalle ja töiden pariin. Ennen puolta päivää oltiin kuitenkin jo työn touhussa (osa aktiivisesti, osa ei ihan niin aktiivisesti) ja haravoinnin ja lehtien keruun parissa vierähtikin monta tuntia. Tänä vuonna ei saatu avuksi traktoria eikä muitakaan apuvälineitä lehtien keräämiseen. Se aiheutti vähän lisähommia, mutta kun ilma oli raikas ja laulu raikui tuntikausia (kiitos Jenny ja Anssi!) ainakin meidän haravaporukassa, niin työnteko sujui yllättävän kivuttomasti. Eikä tainnut krapulakaan kovin pahasti ketään vaivata. Tai ehkä
valmistautuminen. Suuri yllätys oli
ja yön. Syömistä seurasi luonnollisesti saunominen ja uiminen. Kaikki eivät uskaltautuneet mereen vaan suorittivat lumienkelien tekemistä ihanassa valkoisessa hangessa. Niin uimareita kuin enkelien tekijöitä karaistiin jäätävillä lumipalloilla ja mm. Ossin heittokädessä nähtiin kesäiset pesäpallotreenit Laurin saadessa
lumipallon suoraan omiin kuukusiinsa. Saunassa raikuivat ”Siis ryyppäämään, ryyppäämään”, ”Päivänsäde ja menninkäinen”, ”Hyvää yötä ja huomenta” ja monet muut ikivihreät laulut.
Saunan jälkeen alkoi ehkä viikonlopun odotetuin osuus: pukeutuminen illan Halloween-juhlia varten. Lepradiskoon saavuttaessa joukkoon mahtui vampyyreita, transu-nunna, barbaari ja vaikka mitä muita oliota. Pukeutumiseen ja halloween-tunnelmaan oli panostettu. Ymmärrettävää kyllä, alkutunnelma oli varsin raukea ja rauhallinen, mutta nousi exponentiaalisesti veren alkoholimäärän noustessa. Jo varsin aikaisessa iltaa huomasi yksi jos toinenkin ongelman: viinan uhkaavan loppumisen. Vaikka jokainen oli mielestään ottanut riittävästi ilolientä matkaan, ei kukaan ollut tainnut arvata miten rankasti keittoa
Seilissä juodaan. Tästä ongelmasta huolimatta juhlat jatkuivat ja hauskaa oli. Tosin yksi ihminen oli ottanut miltei riittävästi juotavaa mukaan. Lauri, tuo pilteistä pippurisin iloliemen litkuttaja. Lauri sammui illan aikana ainakin
Halloweenasuja:
Dr. Alien Anal
Vampyyrejä
Transu-nunna
Western-äijä
Ninja
Kleopatra
Munkki
Muumio
Natsi-Zombie
Robin
Räppäri
Piru
Barbaari
Kissanainen
Ihmissusi
Noita
ihmeellisen paluun floorille. Yön puolen välin tienoilla suurin osa joukosta kävi tutustumassa kirkon hautausmaahan.
Päärakennuksessa Timo pimputteli pianoa ja Sami lauleskeli Hotel Californiaa pelotellen pilttityttöjä. Tapahtuiko pelottelu rääkymisellä vai muin keinoin jäi hämärän peittoon. Lepradiskon jatkuttua floorilla havaittiin niin pirullisen latexisappaan nuolemista transu-nunnan toimesta, munkin ja nunnan hengellistä yhdyntää, Robinin tarjoamaan eroottista viittashowta kuolleille kuin myös erinäisiä
ilmassa varsin monessa eri muodossa ja varsin eri asteisena.
Koska ilta oli kiva niin, päädyimme me vielä saunaankin. Pojat, pääasiassa Lauri, joka oli jo tässä vaiheessa selvinnyt niin paljon, että kaipasi kurkun kostuketta, kävivät hakemassa aiemmin nukkumaan menneen Kallen juomat saunareissulle. Varsin pelivetoliike, koska tässä vaiheessa iltaa varsin monen ihmisen kurkut olivat kuivan karheat.
Saunomisen jälkeen yö jatkui osalla omassa sängyssä nukkuen, toisten sängyssä nukkuen tai varsin monen ihmisen tapauksessa Jennyn ja Kirsin huoneeseen muodostetussa ” pesässä”, jonne monen mieli olikin halajanut pitkin iltaa. Aamulla pesästä kaivautui pikkubussin verran ihmisiä ja pesä muistuttikin 60-luvun hippiaatteen hedonistista kommuunia punaisina silmineen, nihkeine lakanoineen ja
Meri-ilmasto ja synapsilaisten aggregoituminen liian pieneen tilaan liian pitkäksi ajaksi lisäsivät Seilin paluumatkalla aivojen happivajetta siinä määrin, että uutta luovat aivot alkoivat kehitellä synonyymisanastoa joka pojan ja tytön parhaalle ystävälle, miehen… No – Sille.
(säv.,sov. Ismo Alanko, san. Friar Tuck ja Ismo Alanko)
Perjantaina neljältä me bussiin astuttiin
Bussilla lähtövaikeuksii, mut hiekalla selvittiin
Matkajuomaa nappailtiin reilulla kädellä
Juttu alkoi luistamaan myös takapenkillä
Löylyy, vain paljon löylyy on riittävä annokseni
kyrsää, vain vähän kyrsää mä tartten ravinnokseni
taas kohtuuttomasti täytyy pian humaltuu
Lauantaina kaamea krappe, olinko juonu eli jees
Haravat käsissä heiluttiin, ei auttanut puhallella ees
Keskikaljaa, siiderii, punaviinii… juu aina maukas Thaimaan rommi välipalana maistuu
Liikaa, vain vähän liikaa mä lientä siemailen
liikaa, vain vähän liikaa mä poppista tanssahtelen
joka yö kun liikaa minä humallun
Saaristolaiselämää, minä, Stallone ja Dickelsson
Saaristolaiselämää, nimeni Faabelin sivuilla pian on
Saaristolaiselämää, transu-nunnasta SS-joukkoihin
Saaristolaiselämää, Seilin kellastuneet lehdet puista putoaa ja lumi peittää maan
Sunnuntaina täytyi jotenkin hoitaa armotonta krapulaa
Siivousta sekä Buranaa ja naamaan jotain sapuskaa
Nauvossa Robin roikkui männynoksilla
Bussissa JJ varustettuna peililaseilla
Liikaa, taas tunnen karmivan krapulan ahdistavan liikaa, se vaatii liikaa mun pieneltä sielultani taas kohtuuttomasti täytyy pian humaltuu
Saaristolaiselämää, minä, Messias ja Mannerheim
Saaristolaiselämää, suurista afroista noitavainoihin
Saaristolaiselämää, nimeni Faabelin sivuilla pian on Saaristolaiselämää, Seilin kellastuneet lehdet puista putoaa ja lumi peittää maan
Sitsit Dentricumin kera
–
Berusat som kännissä
Dentricum ja Synapsi yhdistivät taasen voimansa syysjuhlien merkeissä. Siitä, miltä Gillesgårdenin alakerta näytti musta-kultaisten synapsilaisten sisään mennessä, ei todellakaan pystynyt kuvittelemaan lopputulosta.
Välittömästi, kun alkumuodollisuudet oli hoidettu, alkoi viina virrata. Kukaan ei myöskään ollut nähnyt syytä järjestää pöytiin vesikannuja (mitä niillä tekee?) ja ruokajuomana toimi snapsit/ olut/lonkero/siideri/viini. Myös omat evästykset sullottuina puvuntakkien povitaskuihin olivat äärimmäisen suosittuja. Kaikki kuitenkin näytti menevän hyvin, laulettiin, juotiin, syötiin, keskusteltiin henkeviä kaksikielisesti ja harjoitettiin kaikkea muuta mukavaa kunnon opiskelijoille sopivaa ajanvietettä. Mutta kukaan ei osannut aavistaa sitä hetkeä, joka kärkkyi pöytien alla piilossa, jolloin mopo lähtisi totaalisen käsistä. Kukaan ihminen, ei edes turkulainen opiskelija, pysty hanskaamaan yli viittä snapsia yhden tunnin sisään. Miksei kukaan kertonut?
Lauri alkoi saavuttaa jonkinnäköistä lähes eeppiseltä kalskahtavaa taistelutahtoa, joka purkautui sellaisena
äänen tulvana, ettei sen kaltaista oltu ennen kuultu. Yritimme kuitenkin parhaamme mukaan pitää tilanteen hallinnassa (vielä tässä vaiheessa iltaa jopa välitimme siitä), ja pöydällä laulaessamme uhrasin käteni sulloen sen Laurin suuhun. Myös Pipsa käytti puheenjohtajallista auktoriteettiaan, ja aika ajoin hillitsi vastapäätä istuvaa Lauria merkitsevin katsein. Olimme kaikki kuitenkin alkoholin yllättämiä, ja ennen kuin huomasimmekaan, se oli ottanut meistä vallan. Jaakko pudotti itsensä ennätysajassa, ja silminnäkijähavaintojen mukaan ympäri vessaa päätyneessä purjossa (johon myös Lauri antoi ahkeran panoksensa) oli joukossa verisiä yskäyksiä. Myöhemmin selvinnyt syy Jaakon suusta lähtöisin olevaan vereen kuitenkaan ei ollut suoranaisesti
alkoholi, vaan esiin täydellisellä ajoituksella tunkevat viisaudenhampaat. Who knows. Anssi puolestaan, analyyttisen veriysköstutkintansa ohella, kävi vakavilla jazz-kierroksilla. Saimme jopa kuulla promillemäärän huomioon ottaen täysin käsittämättömän ansioituneen esityksen, lukuisten väliaika-, eteis- ja sisäpihavetojen ohella. Jenny, kuten myös minä, kunnostauduimme loppuillasta luennoimmalla oikeaoppisesta tavasta lähestyä naispuolista henkilöä pariutumisen tiimoilla. Santtu, joka saa kaikki ihailevat huokaukset ja pisteet (jälleen), toimi esimerkillisesti humalaisten huoltajana. Lupaamme vastavuoroisesti kantaa Santun joskus tulevaisuudessa kotiin.
Lopulta
Lauri, ja siviiliuhreina Santtu ja Kalle, saivat päälleen lasillisen vettä Teräsbetonin siteeraamisen johdosta. Tämän harhautuksen jälkeen Lauri ohjattiin ystävällisesti
vaihtopenkkinä toimivalle eteisen lattialle, ja myöhemmin Santtu otti tilanteen käsiinsä suorittaen sekä Jaakon että Laurin taksiin. Kuuleman mukaan molemmat ovat vielä toistaiseksi elossa ja hyvinvoivia. Mitä muuhun juhlakansaan tulee, muutamasta ylilyönnistä ja viinapullon lunastamisesta huolimatta selvisimme paikalta suurin piirtein omin jaloin. Viimeiset tolpillaan olivat ainakin Anssi, Jenny, Pipsa, Tuuli-Maija ja allekirjoittanut (mikäli listasta puuttuu joku, pahoittelen. Saatoin olla humalassa havaintojen tekohetkellä.)Hyvästelimme Gillesgårdenin tahmean lattian ja tuhotut vessat n. neljältä lauantai aamuna. Anssi tosin jätti paikan päälle kenkänsä ja Satu käsilaukkunsa. Muuta vähempiarvoista synapsilaisten taakseen jättämää omaisuutta huomioimatta. Aamusella löytyi mustelmia, ja
Teksti: Tiina Laiterä
Synapsin runonurkkaus
Teksti: Kirsi Reponen
Päivystys ei ole ainoastaan kahvin juontia ja virallisten asioiden hoitoa. Kultturelleimmat synapsilaiset ehtivät paneutuvat myös korkeakulttuuriin sohvilla istuessaan ja juuri tällaisesta tilaisuudesta syntyi upeita tulkintoja Helen Kellerin runosta:
Itkin, kun olin ilman kenkiä
Kunnes tapasin ihmisen, joka oli ilman jalkoja.
Annabellan ja Jacken tulkinnan kautta runo symboloi elämää ja sielua. Ah, miten upeaa.
Santeri löytää runosta korkeampia merkityksiä: elämä, seksi ja kädet. Eli siis:
”Itkin, kun oli ilman seksiä
Kunnes tapasin ihmisen, joka oli ilman käsiä.”
Callen mielestä runosta välittyvät Hiroshiman tunnelmat, mikä herättää keskustelun ydinpommin aiheuttamien tuhojen mekanismeista.
Santeri: ”Lehmä höyrystyy niityllä. Muuu.”
Noràn mielestä runossa puhutaan siitä, miten aina jollakin ovat asiat huonommin. Eli Chirsin tulkinta tästä on, vahingonilo on paras ilo.
Jaakkima lausuu lopuksi kummallisia ranskalaisia sanoja, ah, miten kylttyrelliä!
Hyvä Synapsi! Hyvä!
Räkäläkierros
Teksti: Anna Harju ja Jaakko Ilvonen
Seoli yksi noista lauantai-illoista. Kostea, pimeä ja sumuinen. Suurin osa kavereista oli lähteny kotikonnuilla tai sitten ne vain nollaili kotona. Vätykset. Ilmassa kyllä tuntui pientä baarinostetta.
Jotain pitäisi ehdottomasti tehdä tai jonnekin päästävä. Hmm, Harju on online, kysytäänpäs siltä... Jees, vai räkäläkierros?! Ei muuten huono idea ollenkaan. Siitähän vois tehdä
Faabeliinkin jutun!
Valot sammuvat. Ovi sulkeutuu.
Reportterit Harju ja Ilvonen ovat liikenteessä.
Wanhan
Portin kello näyttää 21:52 kun istuudumme alas.
Entuudestaan tuttu paikka ei poikkea
tavallisuudesta. 11 ihmistä plus me, varsin normimäärä siis. Tämän hetkiset asiakkaat kuvaavat perusräkälän perusasukkaita varsin osuvasti: savuttomalla puolella on kaksi wanhaa puku-herraa ja toisella puolella kolmen hengen seurue, jossa on perussiisti mummo, noin 53-vuotias kapakkarotta toppatakissa ja alle 47vuotias nahkatakkimies. Kapakkarotan pää näyttää vaarallisen lakatulta, onneksi pöydissä ei ole kynttilöitä.
Televisiosta tulee Uutisvuoto, jukeboxista kuuluu ”särkynyt sydän, sinä joka kaipaat aurinkoon...” ja päätämme avata kierroksen kuivalla omenasiiderillä. Golden Cap hienolla jalallisella lasilla kustantaa 4;30.
Kuten olen huomannut, Wanha Portti tarjoaa varsin miellyttävän paikan muutamaan rentouttavaan.
Mikä tämmöisissä paikoissa on vielä erityisen huomioitavaa, on kantiksien olemassaolo. Mikään ei ole hauskempaa kuin tuopillisen nauttiminen ja näiden kapakkarottien seuraaminen. Niin myös tällä kertaa. Huomaamme nimittäin, että tästä kolmen hengen porukasta alkaa kuulua ääntä, varsin paljon. Ryhmän Mummon huutoa tulee tukahduttamaan varsin söpö tarjoilijatar mm. uhkauksia käyttäen. Tässä vaiheessa kolmikon lakkapääkapakkarottanainen siiryy häiritsemään viereisessä pöydässä olevaa 70+ Jaffa-miestä. Pelottavaa. Alamme tehdä lähtöä ja reportteri Harju siirtyy tarkastamaan saniteettitiloja, joten hän menettää Mummon räyhäämisen alun. Tiskillä käyty keskustelu Mummon ja tarjoilijattaren kanssa kantautuu varsin kauas: ”ÄLÄ TULE MULLE SANOMAAN NÄIN, SAATANA!
TULE PIHALLE!!!” Tämän tietoiskun jälkeen Mummo alkaa selittämään viereiselle miehelle ”...rakastaa mua ja tyttö tulee sanomaan mulle että ulos!”
Hämmästyttävää kyllä tämä varsin humalainen Mummo alkaa yhtäkkiä puhumaan englantia ja vieläpä varsin hyvää sellaista! Mihin tämä maailma on menossa kun vahvasti humaltuneet kapakkamummot puhuvat parempaa englantia kuin Suomen pääministeri?!?!... Ei näin lapset, ei näin.
Harju saapuu tarkastukseltaan ja tilat saavat luokituksen ”Juuri pesty supersiisti. Loppuillasta tuskin.”
Jätämmä Wanhan Portin lievässä hämmennyksessä: oliko kyseisen paikan humalaisin ihminen todella se herttainen puluja syöttävä puistomummo?
22.22
Local Time reportterit astuvat rohkeasti sisään illan järjestyksessä toiseen baariin Oluthuone Olkkoseen.
Istuutuessamme alas taustalla soi Virve
Rostin ”Sata salamaa”, joka aiheuttaa pienen pelonsekaisen tunteen. Televisio on päällä ja sieltä tulee ”13th Warrior” tähtenään Antonio Banderas. Oluthuone Olkkonen on nimensä mukaisesti yksi iso huone. Katto tuo mieleen kolkon uimahallin. Sisustus on muuten huomiota herättämättömän simppeli ja uudenoloinen. Paikasta löytyy jukeboksi, kaksi naisten vessaa, miesten vessa ja Inva-WC. Vessojen siisteydessä ei löytynyt moitteen sijaa.
Toimittaja Harjulla oli melko negatiivinen ennakkoasenne Oluthuone Olkkosta kohtaan. Yllätys oli hyvin positiivinen, kun tajusimme että kyseessä olikin yleisvaikutelmaltaan kiva ja rento paikka.
”Järkyttävä räkälä” -ennakkokäsitys osoittautui vääräksi pääasiassa ihmisten siisteyden johdosta.
Asiakkaita on reporttereiden lisäksi kolmekymmentä ja keski-ikä on 30 vuoden paikkeilla. Kännisin ihminen oli tuulipukuinen nainen. Suoritimme erittäin analyyttisen psykologisen analyysin, jonka jälkeen olimme yksimielisiä siitä, että kyseessä on eronnut ja säälittävä tapaus. Hänellä on tuulipuvun alla hämmentävä farkkukauluspaita. Mistä muuten vielä löytää farkusta tehtyjä kauluspaitoja? Nainen yrittää puhua kännykkäänsä, mutta humalan aste on jo sitä luokkaa, että puhelin ei kestä otteessa vaan tippuilee lattialle.
Toimittaja Ilvonen tilaa Golden Cap Light -siiderin, jonka äitelä maku yhdistettynä katriylandermaiseen suomi-iskelmään yhdistettynä, saa molemmissa aikaan puistatuksia. Harju uhrautuu ja kumoaa juoman kitaansa. Juice-lookin omistava baarimikko hallitsi asiakaspalvelun salat ja jätti hyvän mielen siiderivalikoiman heikkoudesta huolimatta. Pomolta
näyttävä noin 45-vuotias kalju mies jammailee Barry Whiten tahtiin ja rupattelee asiakkaiden kanssa, kun päätämme siirtyä seuraavaan räkälään.
Saavumme täpötäyteen El Gringoon 22:46, mutta saamme kuin saammekin pöydän! Harju asettuu nuoren miekkosen viereen ja Ilvonen selkä ”flooria” päin. Alamme observoimaan ympäristöä ja huomiomme kiinnittyy meksikolaistyyppisen sisustuksen lisäksi varsin nuorekkaaseen asiakaskuntaan. Avioimme paikalla olevan noin 38ihmistä joiden keksi-ikä hipoo 27:ää. Paikalla on kolme lähes teinin näköistä nuorta miestä, useita ihmisiä jotka ovat saaneet enemmän aurinkoa kuin Rovaniemeltä kotoisin oleva jänkhä. En tiedä kumpi on syy ja seuraus, mutta El Gringossa soi vain rap/hip-hop/R&B ja melkein kaikilla ihmisillä on varsin löysät vaatteet. Huomioni kiinnittää Seinään nojaava miekkonen, jolla on noin teevadin
kokoinen kuparinen leijonanpäätä muistuttava kohokuva. Korniudessaan ja mauttomuudessan tämä koru vetää vertoja jopa ”oikeiden” gänstöjen bling bling –koruille. Eipä tule heti muuta mieleen kuin 50-luvun kupariset kahvipannut ja niiden kylkiin tehdyt kuvioinnit... Harjun vieressä istuva nuori mies avaa keskutelun kysyen puuhiamme. Dialogi Harjun ja mustaan huppariin, mustaan pipoon, tummiin housuihin ja isoon kelloon varustautuneen miehen kanssa alkavat.
22:54 Kanya West aloittaa ”Touch the Skyn” lurittelun ja ihmiset vastaavat biisin tuomaa melua korottamalla äänensä tasoa. Vaikka tunnelma on tiivis ja kakofoninen, paikassa vallitsee rauhallinen Bronxin ghetoissa huokuva toverillinen lämpö.
23:04 reportteri Harju saa Samiksi paljastuvalta mieheltä sähköpostiosoitteen. Vaikka mitään ei sanota, havaitsen Harjun silmistä selvää
harmistusta olemassaolostani. Olen selvästikin luonnonihmeistä hienoimman, ihmisen pariutumisrituaalin, esteenä! Harjun lähtö kestää, mutta viimein lähdemme Black Eyed Peassin ”My Hump”-biisin soidessa. Olen havaitsevinani Harjussa tiettyä tyytyväisyyden säteilyä. Mitäköhän tämä Sami saikaan aikaan reportterissamme...
ElGringon monikulttuurisesta ilmapiiristä siirrymme aivan päinvastaiseen räkälään. 23.30 uskaliaat ja hyväntuuliset reportterit morjenstavat Whisky Baarin portsaria ja kävelevät oudon luikeron malliseen viskipyhättöön. Paikka on pieni ja tupaten täynnä.
Panteran ”Fucking Hostile” soi melko kovalla ja tunnelma on muutenkin sellainen, että siideriä on turha alkaa tilaamaan. Toimittaja Harju suuntaa tiskille ja esittää tilauksensa: ”Mä haluaisin jotain viskiä, joka olis halpaa, mutta sellasta, josta tällainen viskeistä tykkäämätön vois pitää”. Keski-ikäinen baarimikko vaikuttaa sympaattiselta eikä katso viskikeltanokkaa yhtään alas. Hän vastaa rehellisesti: ”No kaikki halvat
viskithän maistuvat ihan paloviinalta, mutta tämä olisi varmaan hyvä valinta”, ja ottaa pitkästä viskihyllystä yhden pullon käteensä ja kertoo hinnan. Hintaa kahden senttilitran elämykselle mukaan kuuluvalle lasilliselle vettä kertyy kirpaisevat 6,5 euroa. Viskimerkin nimi kuulostaa joka kerta hieman erilaiselta ja Harju luovuttaa. Kyseessä on siis viski, jonka nimi on jotain Cherry Whitchenin tapaista.
Istuudumme alas ja alamme katselemaan ympärillemme. Asiakkaita on viitisenkymmentä. Ikähaitari on parikymppisistä ammaripojista vanhoihin viskinystäviin. Erikoisuutena paikalla on myös goottihenkisiä ihmisiä. Ilma tupakoimattomalla puolella on tehokkaan ilmastoinnin takia raikas ja kevyen viskimäinen. Kerrankin Reportteri Harjulla ei ole kuuma baarissa. Toimittaja Ilvonen myhäilee tyytyväisenä musiikkivalinnoille. Olemme olleet sisällä muutaman minuutin ja sillä aikaa on ehtinyt tulla jo Nirvanaa, Kornia ja Panteraa.
Harju rohkaistuu, ottaa viskilasin käteensä ja tsemppaa itseään. ”Jos ollaan Whisky Baarissa, on pakko ottaa viskiä”. Toteutamme huolellisen empiirisen tutkimuksen tämän ajatuksia jakavan juoman saloista. Tuoksu on makean pehmeähkö, ei nenäkarvoja polttava, liköörimäinen, melko kevyt, jopa vesimäinen. Vesi ei tuoksu miltään.
Viskin alkumaku on kevyt. Jälkimaku tulee puun takaa ja liemi polttaa sekä desinfioi kurkkua. Harju laskee tyynesti lasin alas ja tokaisee: ”Jos joku voi olla pahaa, niin tuo on pahaa! Miltä se paloviinalta maistuva mahtaa sitten maistua?” Pienen painostuksen jälkeen Ilvonen suostuu osallistumaan empiiriseen tutkimukseen, mutta siirtää
vuoron pian Harjulle. Naispuolinen reportterimme yrittää turhaan löytää vastausta kysymykseen kuinka kaksi senttiä voi tuntua niin paljolta. Hän maistelee tuliliemen kuitenkin loppuun uskonnollisia metaforia viljellen. Ennen baarista lähtöä reportteri Harju käy katsastamassa naisten vessat, mutta ei uskalla laskea housujaan, koska kummassakaan vessassa ei ollut toimivaa lukkoa. Toteamme, että on aika vaihtaa maisemaan ja sanomme hyvästit räkälälle. Tuleville Whisky Baarissa vieraileville vinkiksi kerrottakoon että, jos haluaa olla erottumatta muista, ei kannata alkaa virittelemään keskustelua yksityisautoilun haitoista. Paljon parempi valinta keskustelunaiheeksi on esimerkiksi vanteet, iskarit, nahkatakit, subbarit, heavy, misun kellistäminen auton takapenkille tai viski.
Humalistonkadulle päästyämme
kohtaamme ilmiön, jota emme ole aikaisemmin nähneet: Gigglin Marliniin on aivan mielettömän pitkä jono!
00:05 saavumme hieman saluunamaiseen, iloisen piristävään karaokejuottolaan nimeltään Naxin Pub Paikalla on noin 48 ihmistö, joista mies ja nainen ovat jo sammuneet. Alkuvilkaisen jälkeen tajuamme, että olemme tähän asti
humalaisimmassa paikassa. Paikassa oleva karaoke on ehdoton valttikortti. Suurin osa asiakkaista on 40+ ihmisiä, keski-iän ollessa mitä luultavimmin yli 35:n, ja he kilpailevat vuoroista päästä rääkymään omia suosikkejaan. Harmi vaan, että esityksen jälkeen laulujen hienoudet ovat tuhottu mielistämme ja tilalle on noussut kuva 40-vuotiaasta maajussista, joka on sonnustaunut mustaan nahkatakkiin, farkkuihin ja kultakäätyihin ja siitä faktasta, että tämmöinen mies ei löydä ulko-ovea. Paikka on myös XL-kokoisten naisten kantapaikka, joille mallaspirtelö on jäänyt vyötärölle. Tämä on siis varsin hyvä paikka mikäli haluaa tuntea ylemmyyden tuntea siitä timmistä nelikymmpisestä kehostaan. Naxin Pubin normaali tarjonta on tänä iltana kyllä hieman värikkäämpää, koska pakkasesta johtuen Gigglinin jonosta saapuu ihmisiä Pubin lämpöön. Tosin jos päällä on noin 17,8cm pitkä farkkuhame, niin siinä jonossa saattaa kyllä hieman kylmettyä. Nice, yes!
00:15 paikalle saapuu noin 35-vuotias japanilaistyyliseen häröön kukkamekkoon pukeutunut nainen, joka on koittanu kaventaa alkavaa kaljamahaansa ylisuurella nahkavyöllä.Hiukset olivat peroksidiblondit 3 kuukauden tyvikasvulla. Osa tukasta oli nostetty
hämmentävälle tortulle pään päälle. Nisella oli jalassaan verkkosukkahousut, mikä oli kunnioitettava suoritus nollakelissä. Valitettavasti tämmöiset näyt eivät liene mitenkään harvinaislaatuisia
Naxin Pubissa...
00:20 alkaa Madonnan ”Sorry”, mutta onneksi ei karaoke-versiona. Pitää kyllä antaa pisteet karaoken tasolle: harvinaisen hyvä keskiarvo esityksillä on ollut, ihan kuin he olisivat harjoitelleet jo aikaisemminkin...
Huomaamme kaksi asiaa, joista toinen on kossuvissy: mitä korkeampi on ihmisen humalataso, sitä kovempaa pitää puhua. Onko kukaan löytänyt tälle fysiologista tai psykologista selitystä?
00:35 astumme Humpubiin, joka paljastuu sympaattiseksi maksimissaan kahdenkymmenen neliön pikkuräkäläksi. Paikalla on meidän lisäksi 19 ihmistä, joiden keksi-ikä on päälle viisikymmentä vuotta. Asiakkaat ovat vahvasti humaltuneita miehiä ja leidejä. Tunnelma on känninen, lämmin ja intiimi. Sisustuksessa on tavoiteltu jotain herkkää ja romanttista. Seinät ovat pehmeän roosan väriset. Lamput ovat kristallikruunumaisia ja piristyksenä on vahvasti pölyttyneitä muovisia viherkasveja. Seinillä roikkuu hempeitä
enkelikoristeita ja yli 50-vuotiaiden naisten mieleen olevia maalauksia. Televisio ja Jokeripokeri kuuluvat varustukseen. Jos haluaa sulautua pukeutumisensa puolesta Humpubiin, kannattaa laittaa päälle nahkapusakka. Ne ovat kuuminta hottia!
00:45 ensimmäinen
biisi laitetaan pyörimään. Ilvosen mieliksi se on Ozzy Osbournea. 00:47 paikan pitkätukkainen juniori nahkatakissaan kaatuu lattialle ja kokoilee sieltä itseään hetken ajan. Tupakkaa polttavalla noin 45-vuotiaalla miehellä on päällään mielenkiintoinen San Jose Sharks`in tuulipuvuntakki, joka on luultavimmin peräisin 80- ja 90-luvun vaihteesta. Paikalla on myös mies, jolla on kunnioitettavat viikset ja Jack Daniels -lippis. Sharks-mies kimpaantuu yhtäkkiä Viiksimiehelle ja huutaa: ”Älä tuu meidän pöytään sekaantumaan! Meillä on meidän omat jutut. Mene kuule omaan pöytään!”
Huomaamme, että Sharks-miehellä on samaa sarjaa olevat valkoiset housut ja valkoiset purjehduskengät. Tyylikästä!
Reportteri Harju uskaltautuu vihdoin vessaan. Toilettiin meno puistatti, mutta pelko osoittautui turhaksi. Vessa oli siisti ja baarin herkkä teema jatkui siellä. Vesiputkien taakse oli tungettu muovikukkia luomaan tunnelmaa.
Kalastaja Ramiksi esittäytyvä äijä alkaa heittämään juttua pyydettyään tulta. Hän kertoo olevansa Taivassalosta ja alkaa kertoa elämäntarinaansa. Sekavasta selostuksesta mieleen jää vain se, että hän ei tunne rakasta ystäväämme Santtu Salmista ja hän rukoili joskus puistossa ja
seurauksena oli, että hän sai neljä naista. Aika kiinnostavaa. Onneksi Kalastaja Rami luulee, että Reportteri Ilvosen muistiinpanot, joita hän lukee, ovat ruotsiksi. Tulemme siihen tulokseen, että meidän on syytä poistua räkälästä, koska olemme viipyneet siellä jo melkoisen tovin emmekä ole silti ostaneet mitään.
Kipparin
Tuopin ovet aukeavat meille noin 1:10.
Hakeudumme pöytään, josta näemme televisiosta tulevan Antonio Banderaksen ja Salma Hayekin tähdittämän
Desperadoksen. Valitettavasti missaamme kuuluisan tissikohtauksen. Hauskaa sinänsä, että viereisessä pöydässä istuu hyvin paljon Salmaa muistuttava nainen.
Not bad. Taustalla soi Guns & Rosesin Welcome to the Jungle ja alamme tutkimaan ympäristöä.
Porukkaa on tähän asti eniten, ehkä jopa 80, ja se on keskiarvoltaan nuorehkoa.
Keski-ikää on sen tarkemmin vaikea analysoida.
Vieressä vaalea ihan nätti känniblondi iskee humalan rohkaisemana vastapäätä istuvaa Tommy Lindegrenin näköistä pipopäätä Irwinin Las Palmasin soidessa.
Paikassa on niin huono happi, että reportteri Harjun silmät meinavat pullahtaa ulos kuopistaan.
Paikan asujaimisto koostuu mm. rokkabilleistä, nahkaliivimiehistä, feikkitiikeriturkkinaisesta, motoristijengimiehistä sekä ”taviksista”.
01:20 Zen Cafén ”Mies Jonka Ympäriltä Tuolit Viedään” alkaa soimaan jukeboxista. Mielenkiintoista kyllä, mies joka automaattia räpeltää voisi olla laulun sankari...
Kippari on varsin mielenkiintoinen paikka asiakkaidensa suhteen. Bongaamme mm. humalaisen Courtney Love –lookaliken,
Union Jack –neulehupparin, miehen joka kaataa puoli tuopillista olutta omaan syliinsä sekä noin 50-vuotiaan miehen joka kovasti yrittää vikitellä noin 20vuotiasta aasialaista naista. No luck there. Olemme herättäneet viereisen pöydän naisseurueen huomion kirjoittamisellamme! He kysyvät mitä teemme ja vastaamme totuudenmukaisesti. Harmi vaan, että reportteri Harju sattui matkaan. Tästä reissusta olisi muuten saattanut tulla varsin mielenkiintoinen...
Paikka on varsin siisti, vaikka happi meinaakin loppua. Heavy-ilmapiiri on paikalla ja tämän takia luokittelisimmekin Kipparin Tuopin heavy-baariksi, ainakin täksi illaksi.
Baarin ovi sulkeutuu takanamme. Huokaisemme helpotuksesta, koska kotimatka voi alkaa. Siellä odottaa rauha ja lepo.
Mutta mitä opimme tästä?
No sen, ettei kannata ruveta ryyppäämään tai päätyy 32-vuotiaana räkälään tuulipuku päällä juomaan halpaa olutta! Todistimme siis vaihtoehtoisen tulevaisuuden, sen mitä me pyrimme välttämään. Paitsi keskiviikkoisin, perjantaisin ja lauantaisin. Silloin saa nauttia. :)
Sportti-vartti
Teksti: Jaakko Ilvonen
Kesän alkaessa ja perinteisen sählyvuoron kuollessa alkoi suuri pohtiminen vaihtoehtoisista liikuntamuodoista. Vääntö oli kiivasta, mutta voittajana selviytyi Suomen kansallisurheilu, pesäpallo.
Kovan treenikauden päätteeksi joukkueemme osallistui yliopistotason pesäpallon SMturnaukseen mikä järjestettiin tänä vuonna Kupittaalla.
Kovan uurastuksen, veren, hien ja värikkäiden voimasanojen ansiosta voitimme kuin voitimmekin kuudennen sijan. Tämä ei ole yhtään huono saavutus näinkin kokemattomalta joukkueelta ja voimmekin kaikki taputtaa toisiamme pyllylle ja hymyillä hienolle saavutukselle.
Hyvä Synapsi, hyvä me! ON-NEN-PYÖ-RÄ!
Sportti-vartti
Pesäpallon lisäksi pelasimme myös jalkapalloa, mutta joka syksyisessä Sammon Maljon -turnauksessa emme pärjänneet yhtä hyvin kuin pesäpallossa.
Treenit pesäpallossa ja jalkapallossa alkavat heti ruohon viheriöidessä, todennäköisesti siis huhti- toukokuussa. Kaikki ovat tietenkin mitä tervetulleimpia!
