Faabeli 1/2021

Petteri Savolainen

Mukana

Aleksi Elovaara

Lyydia Leino

Elina Tuomikoski

Niklas Tremel

Siiri Aalto

Jenni Autere

Lauri Pulli

Oskari Uoma

Levikki

Paino: Painosalama

Nro. 1/2021

Päätoimittajan palsta

Terve tervehdys jokaiselle. Joku saattaa minut jo ehkä tuntea tai sitten ei. Oli miten oli, nimeni on Petteri Savolainen ja olen viidennen vuoden maantieteilijä eli voin ylpeästi todeta olevani todellinen akateeminen fossiili ja papparainen. Olen jo muutaman vuoden ollut mukana työstämässä Faabelia mutta tällä kertaa minut valittiin työstämään Faabelia. Kenties viimeisenä joutsenlaulunani jo tärkeäksi muodostunutta ainejärjestöäni kohtaan. Muistan tuon viime syksyn syyskokouksen, kun olin täysin tylsistynyt äänenlaskijan tehtävääni ja sitten (lievässä) nousuhumalassa päätin, että joo miksen minä voisi olla Faabelin päätoimittaja.

Joten vielä kerran, tervetuloa lukemaan jo toista poikkeuksellisten aikojen Faabelia. Kaikki varmaan tietävät, että mihin poikkeukselliseen aikaan tässä oikein viittaan. Varmasti jokainen tietää, että miten se on vaikuttanut aivan kaikkeen tällä planeetalla. Tämä korounaust on edelleen tämänkin lehden kantava teema ja olen päättänyt vääntää aiheesta myös kuluneita vitsejä, joten toivottavasti annatte sen minulle anteeksi. Ja jos ette anna niin ei voi mitään. Ajattelin myös paukuttaa järkyttävän pitkiä artikkeleita tähän Faabeliin ja sit vielä rikkoa perinteitä mutta ehkä tässä taustalla oli sitten sen, että erikoiset ajat vaativat erikoisia tekoja.

Vappu myös lähenee taas jälleen ja se on taas hyvin erilainen vappu kuin ”normaalisti” tai oikeastaan se on erilainen kuin mihin minä olen tottunut. Viimeksi koin vapun herran vuonna 2019 ja näyttää siltä, että se jäi minun viimeiseksi kunnolliseksi vapukseni. Koittakaa silti jaksaa, koska sitä samaa meidän valtioneuvostomme haluaa toitottaa. Vappu voi olla hauska ihan etänäkin, se vaatii hieman enemmän mielikuvitusta ja panostusta.

Muistakaa silti pistää haalarit jalkaan ja lakki päähän koska korona voi yrittää viedä meiltä vapun mutta kuten jo muutkin ovat ennen sanoneet ja toteneet, vabu ei lobu.

Petteri-poika, Faabelin päätoimittaja

Puheenjohtajan palsta

Hei kaikki ihanat synapsilaiset! Toivottavasti keväänne on sujunut hyvin ja aurinko on saanut teidät hymyilemään. Olemme eläneet poikkeustilassa nyt jo yli vuoden, ja se on vaatinut sopeutumista niin opiskelijoilta, yliopiston henkilökunnalta kuin Synapsiltakin. Pitkään jatkunut etäopetus ja tiukat kokoontumisrajoitukset ovat herättäneet keskustelua opiskelijoiden hyvinvoinnista. Osa meistä on sopeutunut etäopiskeluun hyvin, osa huonommin, ja monet kokevat korkeakouluopiskelijat unohdetuiksi koronapolitiikassa, mikä on korostanut edunvalvonnan tärkeyttä. Pidetään huolta toisistamme, niin selviämme tämän yli.

Tänä keväänä Synapsi on pyrkinyt löytämään oikeat palaset mielekkään etätoiminnan palapeliin, ja olemme erityisesti kiinnittäneet huomiota tapahtumiin. Olemme kokeilleet ensimmäistä kertaa muun muassa rastikierrosta ilman rastinpitäjiä sekä etäsitsejä, jotka kummatkin osoittautuivat kannattaviksi. Jatkuvampaa yhteisöllisyyttä pyrittiin loppukeväästä luomaan huhtikuun hengähdystauoilla, joissa pystyi helpottamaan toimistokahvien vieroitusoireita. Kevät huipentuu vappuun, ja meillä onkin ollut tämä viikko täynnä erilaista etätoimintaa. Toivottavasti olette pitäneet vapun ohjelmasta ja yhteisestä tekemisestä paitsi synapsilaisten, myös muiden järjestöjen kanssa.

Edessäpäin näkyy valoa. Yöt lyhentyvät, ja kesä koittaa pian. Toivottavasti se tuo tullessaan meille paremman tartuntatilanteen ja löyhemmät rajoitukset, ja kuka tietää, jos syksyllä näemme taas toisemme Naturan nurmella, toimistolla, Q-talolla ja luentosaleissa. Vappu on meidän juhlamme, ja se on myös mielentila! Nauttikaa munkeista, simasta, raikkaasta ilmasta ja siitä, että taas on yksi lukuvuosi lopuillaan.

Iloista vappua toivottaen, Jenni Autere

Puheenjohtajan lempiaforismeja ovat vapu ei lopu ja että,

.

Siirin salaisuuslaatikko

Kerätty aidoilta synapsilaisilta 4.–21.4.2021.

▪ Kiihotuin kerran perhosesta, ja se on musta vieläkin seksikkäämpi ku jotkut ihmiset.Lepidopterafiili?

▪ Mulla on kotona kahdet sakset joissa lukee Synapsi. Enkä palauta!!!!

▪ Olen seurustellut parhaan kaverini veljen kanssa neljä kuukautta eikä kaverini tiedä mitään.

▪ Mulla on Onlyfans!

▪ Koronan aikaan on Synapsinkin sisällä syntynyt säpinöitä.

▪ Oon ollu jumalanpalveluksessa pelkät bikinit päällä (tää oli rippikoulun jumalanpalvelus MUTTA mä en ollu siellä riparilaisena tai työntekijänä vaan täysin ulkopuolisena, en taidakaan paljastaa muuta ;)) -Elinikäinen ateisti

▪ Meinasin murtaa selkäni ja halvaantua kännisekoiluissa -Sippe

▪ Joskus kesken luennon menen jääkaapille, otan kinkku- ja juustosiivun, pistän ne rullalle, syön ja mietin miten tähän pisteeseen on päädytty.

▪ Esitän tykkääväni mun synapsikamuista, mutta oikeesti vihaan niitä kaikkia ja en malta odottaa, että valmistun eikä tarvi niiden kanssa enää tehdä ryhmätöitä tms.

▪ Faabelin päätoimittaja on kommunisti. -Petsku

▪ Olen monesti vakavasti harkinnut Synapsista eroamista.

▪ Olen täysin päihteetön, mutta oli hyvin lähellä etten ostanut huumeita lukion Lontoon matkalta ihan vaan koska päihteiden käyttö oli kielletty niin tiukasti. Olin siis jo ojentamassa rahaa, kunnes myyjä itse totesi, ettei se oo sen arvoista ja varmaan parempi niin.

▪ En ees aio valmistua bilsalta tai mantsalta mutta oon täällä silti!

▪ Valehtelin työhaastattelussa, että puhun kuutta kieltä (oikeasti puhun noin kahta ja puolta) ja jopa luettelin ne pyydettäessä ihan hihasta vetäen. -Sain sen työn

▪ Bilsa ei aineena tai alana kiinnosta enää ollenkaan, mutta oon tullu jo niin pitkälle ettei tässä voi enää keskenkään jättää enkä tiiä mitä muutakaan tekisin xd

▪ Tajusin yhtäkkiä näin vajaa kolme vuotta myöhemmin, etten koskaan maksanut entisen lippukuntani hupparia (hinta joku 50 euroa), mutta kukaan ei ole kyselly sen perään ja nyt olen jo pois toiminnastakin, joten päätin vaan pysyä hiljaa.Hyvä partiolainen

▪ Masturboin kerran (läsnä)tunnilla opettajaa ajatellen. -idk ei se ollu ees niin kuuma

▪ Kuulin salaisuuden, että muutama muiden toiminnasta korona-aikana valittava henkilö on nähty useissa kotibileissä kuluneen vuoden aikana.

▪ Minut on esitelty opettajani vanhemmille lukiossa.

▪ en ole koskaan jäädyttänyt kieltäni kiinni mihinkään -toisten virheistä oppiva

▪ Otin kerran lakun toimistolta maksamatta >:D -Lakuburglar

▪ Inhoan Synapsin passiivis-aggressiivista toimintakulttuuria.

▪ Yläasteella rikoin vahingossa isosiskoni hiuspannan, jota hän oli kieltänyt lainaamasta. Hemuliefekti iski ja piilotin pannan askartelutarvikelaatikkoon. Eräänä päivänä isosiskoni sitten meni tuolle laatikolle ja löysi hajonneen lempipantansa. Hemuloin lisää ja syytin 5-vuotiasta pikkusiskoani asiasta. Totuus ei ole tullut vieläkään julki. Joudun varmasti helvettiin... -Kikkelikarva

▪ Oon pitäny kädessä ihmisen kalloa (ja sitä kalloa ei löydy Turun yliopistolta :D).Skeletor

▪ En ole edes uskaltanut laskea montako kiloa lankaa omistan. -Hamsteriko?

▪ Tykkään hyödyntää aikani mahdollisimman tehokkaasti, joten tyypillisesti teen esim. kyykkyjä tai pesen hampaita ollessani suihkussa -kiireinen kana

▪ Oon ihastunut erääseen aiempien vuosien toimariin mutta se ei saa koskaan tietää sitä :(

▪ Olen biseksuaali, mutta en ole uskaltanut vielä puhua tästä julkisesti.

▪ En osaa luetella aakkosia loppuun asti ja jos haluun aakkostaa mun täytyy kirjottaa ne aina ylös, koska mistä mun pitäis tietää tuleeko m ennen p:tä?? Ja kuka sen järjestyksen päätti ees? -Aakkoset on hallituksen salaliitto

▪ Varastin kerran jälkiruokakulhon ABC:ltä.

▪ Olen "lainannut" lasin 4 eri Aurasoutujen jatkobaarista. -Bätmän

▪ haluan kuolla

Exchange experience in Finland

My time here in Turku as an exchange student

Hello!

My name is Niklas and I am an exchange student from Germany, from the city of Augsburg in southern Germany. I am studying Geography and I am here in Turku since August 2020 for the whole academic year of 2020/2021.

I very much enjoy my stay hereand I did some awesome trips to Lapland, EasternFinland or the bigger cities and I liked all of it so much (even though the landscape can get kind of monotonous with only lakes and trees after some time). Especially seeing the northern lights and experiencing a “real” winter was incredible.

The best thing here however are the people that I have met. I live together with other exchange students in the student village, and I made some very good friends. I can only recommend to all of you who read this to go for it and do an exchange if you have not done it yet! It is an amazing experience, and you get to know so many different cultures, languages, and people. Unfortunately, I could not meet as many Finnish students as I had wished, because of the pandemic and the Zoom-classes, but still I can say that all Finns that I have met were super nice and willing to help me when I had troubles. I even tried to learn Finnish for about two months, and I know some basics, although it is impossible for me to seriously have a conversation in Finnish. But thanks to the good English skills that almost all people I met have, I never had problems to communicate.

I was asked to write about the differences in academic working in the university between Finland and Germany, so I will share my experiences regarding this. The first thing that I learned here and never did before in my life, is writing learning diaries, which I had to do in three of my courses here. Even though it was new, I like the concept, because it forces the students to think about and to deal with the theories that were discussed in the lectures. Further I had to search and read many scientific articles for this which I think is

very helpful for writing your Bachelor or Master thesis later. Another major difference is that in Turku, in many courses I had no exam in the end of the semester. In Germany in contrary, all courses end with an exam in the end of the semester. Additionally, in my home country the semester is not split in periods, so this means that in the end of one semester, it is possible to have 5 or theoretically even more exams in 12 weeks. In the first two months of the semester on the other hand, there is not so much (at least not mandatory) work to do. In conclusion, I think the main difference in the university is that here the work is more equally split during the whole semester and in Germany I just have maybe one month where I spend my whole days in the library, but in the rest of the time I do not always have to study so much.

Overall, I can just say that I am very happy and grateful to have the opportunity to spend such an amazing time here in Finland!

Thank you for everything, Niklas Tremel

Lyydian vaihtokokemukset Norjassa

UiT Norges arktiske universitet, Norja

Hallais!

Terveisiä vaihtelevan lumiselta Pohjois-Norjan saarelta, Tromssasta.

Olen Lyydia, viidennen vuoden biologian opiskelija, ja päätin lähteä vaihtoon vielä maisterivaiheen viime metreillä. Miksi? Koska vaihtarius on ollut to dolistallani ikuisuuden, ja tietysti aktivoiduin edistämään asiaa vasta viimeisen tilaisuuden ollessa käsillä. Tromssa ei ollut ykkösenä hakulistassani, mutta väitän, että olosuhteet huomioon ottaen oli onnenpotku päätyä kaikista maailman paikoista juuri tänne.

Olosuhteilla tarkoitan tietenkin koronaa, joka täällä päin on kuin mörkö, joka välillä kurkistaa nurkan takaa ja saa ihmiset varpailleen. Onneksi tilanne on pysynyt kurissa ja yhteiskunta pyörimässä lähes normaalisti. Lähiopetusta on toistaiseksi tarjolla, eikä pienimuotoisia opiskelijatapahtumia ole kielletty. Oma arkeni täällä pyörii pitkälti opiskelun sekä pienissä porukoissa tapahtuvien ulkoilmaseikkailujen ympärillä.

Ulkomaalaisena virustilanteen keskellä olen motivoitunut larppaamaan norjalaista ja opettelemaan katu-uskottavan kuuloista norjaa. Yllätyksekseni rakastuinkin päätä pahkaa norjan kieleen ja erityisesti täällä päin puhuttuun pohjoisen murteeseen. Suloisemman kuuloista kieltä saa hakea (ei pahalla, ruotsi ja tanska). Norja on kielenä väliaskelma ruotsin ja tanskan välissä: norjalaiset ymmärtävät hyvin kumpaakin, mutta tanskalaisilla ja ruotsalaisilla on enemmän vaikeuksia tulla toimeen toistensa kanssa (kämppis ym. 2021). Siispä pakkonorja, anyone?

Toinen yllättävällä tavalla pauloihinsa kietonut asia, tuo kuuluisa liikuntatuntien inhokki, on hiihto. Kuka voi pysyä hiihtämisen vastustajana, kun sukset jalassa on pääsy luontoon näköalalaavuille ja lumisiin vuorimaisemiin? Hiihtää voi myös esimerkiksi suoraan kotiovelta yliopistolle, mikä onkin suorastaan hupaisan yleinen työmatkamuoto täällä. Ja faktahan on, että kaikki norjalaiset ovat huippuurheilijoita.

Tromssassa on kokoonsa nähden loputtoman tuntuiset urheilumahdollisuudet: löytyy kiipeilyä, laskettelua, uintia, mäkihyppyä, melontaa ja niin edelleen. Lisäksi Tromssa on biologian opiskelijan unelmakohde. (Nimim. meriekologia-kurssin laivareissua Lofooteille odotellessa.) Tämän ei oikeastaan ollut tarkoitus kuulostaa matkailumainokselta, mutta kai sitä vähän tohkeissaan saa olla.

Vaihto-opiskelu on tärkeä kokemus, jonka eteen on kannattavaa nähdä vähän vaivaa, jos vain yhtään sattuu kiinnostamaan ulkomaille lähtö. Vaihto-opiskelu voi vaikuttaa opiskelijan koko loppuelämään niin maailmankuvan avartumisen, urakehityksen kuin tulevan asuinmaankin osalta. Oma vaihtokokemukseni olisi epäilemättä monelta osin erilainen ilman pandemiaa, mutta yhtä kaikki olen kiitollinen mahdollisuudesta olla Norjassa. Pitäkäähän huolta niin omastanne kuin muidenkin hyvinvoinnista, missä päin Suomea tai maailmaa vaikutattekaan.

Tsemppiä kaikille synapsilaisille kesälaitumia odotellessa! <3

Lyydia Leino

Kuva 1. Minä ihmettelemässä ekaa aurinkoista päivää kaamoksen jälkeen. Kuva: Emmi Toukko.

Petterin yllätys

Perinteisesti Petteri on aina kirjoittanut jonkun sosialistisen höpöhöpö artikkelin Faabeliin mutta tällä kertaanäineitapahtunut.Jotainmuutakuitenkintapahtui ja vastaus löytyy alla olevan koodin kautta :)

Suomen ja Euroopan faunan ja flooran muutokset

kvartäärikaudella

Kvartäärikausi tarkoittaa viimeisintä, parhaillaan elämäämme geologista kautta, joka alkoi noin 2,6 miljoonaa vuotta sitten. Sille ovat olleet ominaisia toistuvat jääkaudet ja niiden välillä koetut lämpökaudet. Nykyajalle niin tyypillinen jäätiköityminen alkoi Etelämantereella jo 30 miljoonaa vuotta sitten Draken salmen avauduttua, jolloin kylmä merivirta pääsi kiertämään Etelämannerta, mutta pohjoisella pallonpuoliskolla vasta 10 miljoonaa vuotta sitten.

Pohjoisen pallonpuoliskon ilmaston merkittävä kylmeneminen alkoi noin kolme miljoonaa vuotta sitten, laajat jäätiköitymiset Fennoskandiassa 900 000 vuotta sitten. Sen jälkeen on koettu kymmenkunta jääkautta, jotka kestävät tyypillisesti 100 000 vuotta ja niiden väliset interglasiaalit 10 000 vuotta.

Kvartäärikausivoidaanjakaageokronologisestiepookkeihinjaedelleenaikoihin, mutta myös diakronologisesti eli tietylle alueelle pätevällä ajoituksella esimerkiksi klimatokronologisesti. On nimittäin ilmennyt ongelmia rinnastettaessa esimerkiksi Alppien ja Fennoskandian jääkausia, PohjoisAmerikan vastaavista puhumattakaan. Keskityn tässä artikkelissa eläimistön ja kasviston vaihteluun ilmaston muuttuessa Euroopan ja soveltuvin osin Fennoskandian alueella.

Kvartäärikauden aluksi koettiin Pretiglia-niminen jääkausi 2,588–2,4 miljoonaa vuotta sitten. Tuolloin arktinen kasvillisuus levisi Alankomaihin asti, joten Fennoskandiassa oli jäätiköitä. Keski-Euroopan puustoa olivat tuolloin koivut (Betula), männyt (Pinus) ja lepät (Alnus), kenttäkerroksessa eli puolestaan erilaisia heiniä, saroja (Cyperaceae) ja kanervia (Ericaceae). Huomattavaa on, että nykyään Pohjois-Amerikassa elävät punapuut (Sequoia) ja suosypressit (Taxodium) olivat Pretiglia-kaudella hävinneet Alankomaista.

Seuraavalla Tiglia-lämpökaudella (2,4–1,7 miljoonaa vuotta sitten) ilmasto vaihteli useasti lehtimetsistä havumetsiin ja tundraan. Tiglia-kaudella Euroopassa tavattiin vielä, joskin hyvin harvinaisena, korkkipuita (Phellodendron), joita elää nykyään enää Kaakkois- ja Itä-Aasiassa, laikkuköynnöksiä(Actinidia),joidensukuunkuuluumm.kiivi(Actinidiadeliciosa) sekä magnolioita (Magnolia), joita elää nykyään luonnonvaraisina Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa.NämäovatvainjoitakinesimerkkejäEuroopastajääkausien

aikana hävinneistä lajeista. Syy lajien katoamiseen mantereeltamme ovat länsi–itäsuuntaiset vuoristot, jotka ovat muodostaneet leviämisesteen kasveille.

Tiglian jälkeen koitti Eburon-jääkausi (1,7–1,45 miljoonaa vuotta sitten), jolloin ilmasto vaihteli kylmästä lämpimään seitsemästi. Alankomaissa oli lämpiminä aikoina havumetsiä, kylmempinä jäätiköitymiskausina puutonta. Eburonjääkauden lämpiminä aikoina Alankomaissa oli vielä suosypressejä (Taxodium) ja punapuita (Sequoia), joskin vain paikoitellen ja harvinaisina. Muuten puusto oli nykyistä, esimerkiksi mäntyä ja koivua. Eläimistössä oli havaittavissa ensi kertaa jääkauden eläimiä, kuten kaulussopuleja (Dicrostonyx).

Eburonin jälkeen koitti Waal-lämpökausi, joka oli noin 1,45–1,2 miljoonaa vuotta sitten. Kauden alussa oli lämmintä, silloin kasvoi runsaasti tammea (Quercus), siipipähkinöitä (Pterocarya), jalavia (Ulmus), saarnia (Fraxinus), lehmuksia (Tilia), vaahteroita (Acer) ja myös paljon lauhkean vyöhykkeen pensaita ja puita, kuten kuusia (Picea), valkopyökkejä (Carpinus) ja pajuja (Salix).

Noin 1,2–1,07 miljoonaa vuotta sitten seurasi Menapjääkausi, jolloin Keski-Eurooppa ei kuitenkaan vielä muuttunut myöhempinä jääkausina vallinneeksi kylmyysaavikoksi. Kylminä aikoina Alankomaissa vallitsi ruohosto ja varvikko, interglasiaaleilla puolestaan mäntyä ja koivua kasvava lauhkean vyöhykkeen metsä, tavattiinpa harvinaisena marunoitakin (Artemisia).

Bavel-kautta (1,07–0,85 miljoonaa vuotta sitten) kutsutaan myös Bavelkompleksiksi, koska se sisälsi kaksi interglasiaalia ja kaksi jääkautta. Bavelkaudella Euroopan eläimistöön kuuluivat luolakarhu (Ursus spelaeus), aromammutti (Mammuthus trogontherii), mäyrä (Meles meles), täplähyeena (Crocuta crocuta) sekä Maija Karalan pohjannorsuksi nimeämä Palaeoloxodon antiquus,jokaonsuomennettumyösmetsänorsuksi.Hemlokit(Tsuga)kasvoivat vielä Bavelin alussa Pohjois-Saksassakin – enää sukua tavataan PohjoisAmerikassa ja Aasiassa. Bavelin jääkausien aikana kasvillisuus oli jääkaudelle tyypillinen: ruohoja, mäntyjä, koivuja ja katajia (Juniperus).

Seurasi pitkä Cromer-kompleksiksi kutsuttu ajanjakso noin 850 000–475 000 vuotta sitten. Tällöinkin ilmasto vaihteli, ja nisäkäslajistossa tavattiin pohjannorsu, aromammutti, etruskisarvikuono (Stephanorhinus etruscus), metsäsarvikuono (Stephanorhinus kirchbergensis), siperiansarvikuono (Elasmotherium sibiricum), hevonen (Equus sp.), villisika (Sus scrofa), euroopanvirtahepo (Hippopotamus antiquus), euroopansuohirvi (Cervus

elaphoides), punahirvi (C. acoronatus), jättiläishirvi (Megaloceros giganteus), arohirvi (Praemegaceros verticornis), kuusipeura (Dama dama), metsäkauris (Capreolus capreolus), leveäotsahirvi (Cervalces latifrons), peura (Rangifer tarandus), myskihärkä (Ovibos moschatus), euroopanvesipuhveli (Bubalus murrensis), metsävisentti (Bison bonasus), arovisentti (Bison priscus), Trogontherium cuvieri -jättimajava, euroopanmajava (Castor fiber), makaki (Macaca sp.), preeriahyeena (Hyaena perrieri), täplähyeena (Crocuta crocuta), sapelihammaskissa (Homotherium latidens), ilves (Lynx lynx), leijona (Panthera leo), leopardi (Panthera pardus), euroopanjaguaari (P. gombaszoegensis), jättigepardi (Acinonyx pardinensis), ahma (Gulo gulo), mäyrä, saukko (Lutra lutra), Xenocyon lycaenoides -euroopanvillikoira, susi (Canis lupus), vuorisusi (Cuon alpinus), luolakarhu ja sepelkarhu (Ursus thibetanus).

Seuraavilta klimatokronologisilta ajoilta on Skandinavian maa-alueeltakin kerrostumia: Cromer-kompleksin jälkeen koitti Elster-jääkausi noin 475 000–370 000 vuotta sitten. Elsterin aikana jää eteni pitemmälle kuin viimeisimmällä jääkaudella, Veikselillä: jää ulottui nykyisten Lontoon ja Moskovan päälle sekä Dresdenin liepeille. Elster-jääkaudella Euroopassa eli heidelberginihmisiä (Homo heidelbergensis); oma lajimme ei ollut vielä kehittynyt. Tälle jääkaudelle uusi nisäkäs oli villasarvikuono (Coelodonta antiquus). Muita eläimiä olivat pohjannorsu, aromammutti, metsäsarvikuono, siperiansarvikuono, hevonen, punahirvi, jättiläishirvi, arohirvi, metsäkauris, leveäotsahirvi, peura, myskihärkä, metsävisentti, arovisentti, täplähyeena, leopardi, ahma, vuorisusi, kettu (Vulpes vulpes) sekä luolakarhu. On huomattava, että osa eläimistä oli jääkautisen arotaitundravaiheeneläimiä,osalämpimämmänmetsävaiheen,so.interglasiaalien eläimiä. Ne vuorottelivat ilmaston mukaan niin, että lämpimämmän metsävaiheen eläimistön turvapaikkoina toimi jääkausina Välimeren seutu, kylmän arovaiheen eläimet puolestaan elivät Pohjois-Venäjällä interglasiaalien aikoina.

Elster-jääkausi päättyi Holstein-interglasiaaliin, joka oli lämmin jääkausien välinen vaihe noin 370 000–300 000 vuotta sitten. Suomen kasvistoa Holsteinin aikaan valottaa Kittilän Naakenavaarasta 6,5 metrin syvyydestä, kolmen moreenipatjan alta löydetty turvekerrostuma. Interglasiaalin aikaisessa suossa kasvoi sukupuuttoon kuollutta vehkaa (Aracites interglacialis), mäntyä ja lehtikuusta. Suon ympärillä olleessa metsässä elivät kuusi (Picea abies), serbiankuusi (Picea omorika), pihta (Abies sp.) ja tähkäkanerva (Bruckenthalia sp.), tunturin laella koivu ja kosteikoissa leppä ja kuningassaniainen (Osmunda sp.), jota tavataan nykyään lähimmillään Etelä-Ruotsissa.

Tuon ajan ihmiset lienevät heidelberginihmisiä. Joitakin jääkausia ja interglasiaaleja myöhemmin koitti Saale-jääkausi (noin 200 000–125 000 vuotta

sitten). Siihen kuului kaksi jäätiköitymistä ja lämpimämpi vaihe. Saalekin oli Veikseliä ankarampi, jäätiköt levisivät laajemmalle ja painoivat litosfäärin Skandinaviankohdaltaalemmas kuinmyöhemmälläVeiksel-jääkaudella.Saalen eläimistöön kuuluivat muun muassa aromammutti, villasarvikuono, arosarvikuono ((Stephanorhinus hemitoechus), hevonen, euroopanvilliaasi (Equus hydruntinus), punahirvi, jättihirvi, metsäkauris, leveähirvi (Cervales sp.), peura, saiga (Saiga tatarica), myskihärkä, vuohi Capra sp.), euroopantari (Hemitragus bonali), euroopanvesipuhveli, metsävisentti, arovisentti, metsähärkä, hyeena (Crocuta sp.), leijona (Panthera leo), ahma, mäyrä, susi, kettu,naali(Vulpes lagopus),luolakarhu,ruskeakarhu(Ursus arctos)jajääkarhu (Ursus maritimus). Euroopassa eläneet leijona- ja hyeenalajit voidaan erottaa omiksi alalajeikseen afrikkalaisista sukulaisistaan: luolaleijona ja -hyeena. Ulkoisenaerikoisuutenaluolaleijonauroksella eiollut harjaa. Kasvillisuusseurasi totutusti ilmaston vaihtelua.

Saalen jälkeen koitti edellinen interglasiaali, Eem noin 131 000–115 000 vuotta sitten. Jään sulettua Fennoskandia oli joitakin tuhansia vuosia saari, ja Itämerta edeltänyt Eemmeri oli lämpimämpi ja suolaisempi, koska merivirta pääsi kiertämään Fennoskandian Vienanmereltä Karjalan kannaksen paikalla olleen salmen kautta. Maankohoaminen tukki sittemmin tämän salmen.

Eurooppalainen eläimistö pysyi aika samana kuin aiemminkin, mutta uusina subfossiiliaineistossa ovat gemssi (Rupicapra rupicapra) ja villikissa (Felis silvestris). Eem-interglasiaalille ajoitettu kiistelty Susiluolan asuinpaikka voi olla neandertalinihmisen asuttama, sillä hän oli silloin ainoa ihmislaji Euroopassa. Kasvillisuus Pohjanmaalla oli interglasiaalin aluksi koivu-mäntyvaltaista metsää, missäelitammiakin.Myöhemminlauhkeanilmastonlehtimetsätyleistyivät, koivu oli valtapuu ja mänty harvinaisempi, kuusi oliehtinyt levitäpieniksi saarekkeiksi. Merenrannalla oli tervaleppää (Alnus glutinosa) ja pähkinäpensasta (Corylus avellana). Jaloja lehtipuitakin oli, kuten tammi, jalava ja saarni. EteläPohjanmaalla oli myös misteliä (Viscum), joka nykyään on levittäytynyt Varsinais-Suomeen, sekä orjanlaakeria (Ilex aquifolium), jota nykyään esiintyy esimerkiksi Norjassa ja Tanskassa; Ruotsista kasvi on kuollut sukupuuttoon. Viimeksi mainitut kertovat lauhoista talvista Eem-interglasiaalilla. Tammen levinneisyyden pohjoisraja oli nykyisen Oulun korkeudella ja pähkinäpensaan Pudasjärven korkeudella. Lämpökauden lopulla jalot lehtipuut ja pähkinäpensaat alkoivat taantua, ja kuusesta tuli valtapuu. Keski- ja EteläPohjanmaalla kasvoi vielä valkopyökkiä. Ilmaston kylmetessä siirryttiin jälleen koivu-mäntymetsiin ja niistä viimein koivumetsiin, enne kuin Veiksel-jääkausi alkoi.

Veiksel-jääkausi jaetaan varhais-, keski- ja myöhäis-Veikseliin. Vasta keski- ja myöhäsi-Veikselin jäätiköityminen peitti koko Suomen. Suomesta on löydetty varhais-Veikselillä 107 000 vuotta sitten rakennettu majavanpato Vimpelistä neljä metriä moreenin alta. Maaperästämme johtuen luita ei ole säilynyt.

Varhais-Veikselin ensimmäisen jäätiköitymisen aikaan mannerjää levisi Lappiin ainakinPudasjärvelleasti.MuuSuomiolijäätön,jamaankohoamisenjatkuminen pirstoiItämerenuseisiinmakeanvedenaltaisiin.MuunmuassaPerämerioli järvi, jonka pinta oli nykyistä alempana, sillä silloisten joenuomien voidaan todeta jatkuvan pitkälle nykyistä merenpohjaa.

105 000–100 000 vuotta sitten oli Brørup-interstadiaali, jolloin Pohjanmaalla eli mäntyjä ja koivuja metsinä, kuusta ja leppää yksittäisinä puina sekä katajaa, saroja (Cyperaceae), heiniä ja eräitä ruohovartisia kasveja. Lämpimintä oli ItäSuomessa. Järvissä eli muun muassa lumpeita (Nymphaea), ulpukkoja (Nuphar), keiholehtiä (Sagittaria), sarpioita (Alisma) ja osmankäämejä (Typha) Ilmaston kylmetessä mäntymetsät hävisivät.

Varhais-Veikselin toinen jäätiköityminen 100 000–85 000 vuotta sitten ei ollut yhtä ankara kuin ensimmäinen, vaan jää ulottui Suomen Lapissa suunnilleen napapiirille. Sen jälkeen koitti Odderadde-interstadiaali 85 000–75 000 vuotta sitten.Kasvillisuusolituolloinsubarktistakoivikkoa,pajukkoajavarvikkoa.KeskiVeikselin (75 000–25 000 vuotta sitten) stadiaalin aikaan mannerjää peitti ensimmäisen kerran koko Suomen Veiksel-jääkauden aikana. Nykyihmisen 70 000vuottasittenkohtaamapullonkaulaosuutähänsamaanstadiaaliin,joskin tulivuorenpurkaus Indonesiassa kylmensi ilmastoa entisestään. Hieman myöhemmin nykyihminen levisi menestyksekkäästi Afrikasta – ilmeisesti ns. kongnitiivisen vallankumouksen ansioista.

Suomesta on joitakin villamammuttilöytöjä noin 37 000–27 000 vuoden takaa, joten tuolloin jäätikön laajuus on pienentynyt, ja maassamme on ollut näille sopivaa mammuttiaroa. Mammuttiaro oli vähäluminen, periglasiaalinen elinympäristö jääkausien aikana. Muita Veiksel-jääkauden eläimiä olivat hevonen, punahirvi, metsäkauris, peura – joka on villamammutin lisäksi ainoa Suomestakin löydetty (noin 41 000–39 000 vuotta vanha, Torniosta), saiga, gemssi,mufloni(Ovis ammon),vuohi,metsävisentti,euroopanmajava,villikissa, ilves, ahma, mäyrä, saukko, susi, kettu, naali, ja ruskeakarhu sekä nykyisin Euroopasta hävinneet arosarvikuono, villasarvikuono, euroopanvilliaasi, kulaani (Equus hemionus), jätti- ja leveähirvi, myskihärkä, euroopantari, arovisentti, alkuhärkä, täplähyeena, sapelihammaskissa, leijona, leopardi, vuorisusi ja luolakarhu. Hävinnyt on niin ikään nykyihmisen syrjäyttämä neandertalinihmisen

Kouluissakin opetettu viime jääkauden huippukohta koettiin myöhäis-Veikselillä noin 20 000 vuotta sitten, jolloin Suomi viimeksi oli kokonaan mannerjään peittämä. Jään sulettua alkoi 11 700 vuotta sitten nykyinen holoseeniepookki, joka ei ole ollut yhtä lämmin kuin edellinen. Siihen liittyvät kasvillisuusvaiheet ovat noudattaneet edellisten interglasiaalien sukkessioita. Eläimistö on muuttunut niin, että suurnisäkäslajisto on köyhtynyt useilla lajeilla. Ilmeisesti ilmastonmuutos yhdessä metsästyspaineeseen koitui näille jättiläiseläimille kohtaloksi.

Aleksi Elovaara

Kirjallisuus

Elovaara, Aleksi (2019). Suurnisäkäslajiston katoaminen kvartäärikauden lopussa. Turun yliopisto.

Harari, Yuval Noah (2017). Sapiens – Ihmisen lyhyt historia. Bazar. Helsinki. Karala, Maija (2021). Lämmin Eurooppa vilisi villieläimiä. Tiede 3/2021, 44–49. Koivisto, Marjatta (2004). Jääkaudet. WSOY. Helsinki. Ojala, Antti (2021). GEOL1120 Skandinavian kvartäärikauden kehitys -luennot. Ukkonen, Pirkko & Mannermaa, Kristiina (2017). Jääkauden jälkeläiset Museovirasto. Helsinki.

Olisitko mieluummin jurakaudella?

Aleksi Elovaara

✓ Jurakausi oli lämpimin kausi viimeisten 600 miljoonan vuoden aikana; keskilämpötila oli jopa 28 °C. Tarkenisit taatusti!

✓ Koronaa ei vielä ollut.

✓ Sauropodit, suurimmat koskaan eläneet maaeläimet, olivat monimuotoisimmillaan.

✓ Ilmastodenialisteja/-vouhottajia ei vielä ollut. Kukaan ei saastuttaisi autollaan/saisit rauhassa ajella autollasi.

✓ Tyrannosauruksia ei vielä ollut. Et jäisi (ainakaan) niiden saaliiksi!

✓ Ei olisi mannertenvälisiä lentoja, koska kaikki mantereet olivat vielä yhdessä.

✓ Kela ei vaatisi opintotuen tarkistamista, koska sitä ei vielä ollut.

✓ Anomalocaris, kambrikauden suurin peto, oli jo kuollut sukupuuttoon.

✓ Opinto-oikeutesi ei olisi vielä vanhentunut, etkä tuntisi oloasi fossiiliseksi muiden dinosaurusten vielä eläessä.

✓ Geologia, biologia ja maantiede eivät olleet vielä lajiutuneet omiksi tieteikseen, vaan niiden kantamuoto eli ja voi hyvin.

Kansaneläkelaitos tiedottaa

OLEMME EDELLEEN KIINNI!

VI ÄR KIIN!

Koronan vuoksi Kelan täti ei ota kysymyksiä vastaan. Asiaan palataan epidemian päätyttyä, jos edes silloinkaan. Suurimman harmin välttääksemme, Kelan sosiaalitantta kertoo teille kuitenkin vitsin.

På at av Korona kommer Kela's kan inte att tala frågor nu jå. Vi ska vilja kom till baka nära korona är slut. Ny Kela sosiaaltant ska vil berättä som vits. Presis tvåsråkiga.

Kolme poikaa, joiden nimet olivat Tuki suusi, Tapasi ja Harmi, leikkivät yhdessä. Yhtäkkiä Harmi katosi. Vaikka Tuki suusi ja Tapasi tutkivat joka paikan, Harmia ei löytynyt. He päättivät lähteä poliisiasemalle. Tapasi jäi rappusille istumaan. Tuki suusi astui sisään.

• ”Mikä sinun nimesi on?”, poliisi kysyi.

• ”Tuki suusi.”

• ”Mitä? Missä on tapasi?”

• ”Istuu tuolla rappusilla.”

• ”Taidat etsiä harmia”, poliisi ärjäisi.

• ”Mistä arvasit”, Tuki suusi hihkaisi.

Pilvikoulu: 2. osa, keskipilvet

Aleksi Elovaara

Keskipilviin lasketaan kuuluvaksi 2–6 kilometrin korkeudella esiintyvät pilvet. Niitä ovat verhopilvi eli Altostratus, hahtuvapilvi eli Altocumulus. Toisinaan myös aito sadepilvi eli Nimbostratus luetaan keskipilveksi, joskus se sijoitetaan yhdessä ukkospilven eli Cumulonimbuksen kanssa paksuihin pilviin, koska sekin yltää alapilvien korkeudelta keskipilvien korkeudelle.

Verhopilvi on kuin taivaan yli vedetty himmennysverho, jonka läpi aurinko voi kuultaa, kuten kuvassa 4, jos pilvi on ohut. Se vastaa yläpilvistä harsopilveä eli Cirrostratusta. Latinan stratum merkitsee mm. kerrosta. Verhopilven muodostavat tavallisesti alijäähtyneet pilvipisarat, mutta se voi koostua jääkiteistäkin.

Verhopilvellä ei ole lajeja, mutta sillä on muunnokset Altostratus translucidus (läpikuultava), A. opacus (läpinäkymätön), A. duplicatus (kaksinkertainen), A. undulatus (aaltomainen, kuva 6) ja A. radiatus (säteittäinen). Lisäksi verhopilveä voivat täydentää erilaiset lisäpiirteet, kuten sadejuovat (kuva 5) ja utarepilvet, ja voipa em. pilvi sataa maahankin asti – sekin on lisäpiirre.

Hahtuvapilvi (kuva 5) on hyvin monimuotoinen pilvi. Sitä vastaava yläpilvi on palleropilvi (Cirrocumulus), josta sen erottaa aste-eroista: 30 ° korkeudella taivaanrannasta ollessaan hahtuvapilven laikkujen koko on 1–5 astetta eli 1–3 sormenleveyttä ojennetun käden päässä, kun palleropilvellä taas alle asteen (pikkusormen leveys em. etäisyydellä) ja alapilviin kuuluvalla kumpukerrospilvellä yli kolme sormenleveyttä. Kerrottakoon taivaallisista kulmamitoista vielä, että auringon ja kuun leveys on ½ astetta.

Hahtuvapilven suvussa on seuraavat lajit: Altocumulus stratiformis (kerrosmainen), A. lenticularis (mantelimainen), A. castellanus (vallinharjamainen) ja A. floccus (kokkareinen). Pilvellä on samat muunnokset kuin verhopilvellä, mutta lisäksi lacunosus eli kennomainen.

Kuva 5. Kokkareisia hahtuvapilviä. Kuvan alaosassa sadejuovia. CC BY-SA 4.0 Aleksi Elovaara.

Kuva 6. Hahtuvapilviä, joiden alla aaltomaista verhopilveä. Alinna todennäköisesti kumpukerrospilveä. CC BY-SA 4.0 Aleksi Elovaara.

Kirjallisuutta

Pretor-Pinney Gavin. Pilvibongarin taskuopas. Atena. Jyväskylä.

Elinan artikkeli

Elina Tuomikoski

joo Elinan piti kirjoittaa jotain tästä et ihmiset ympäri maailmaa yhdistykää intersektionaalisen feminismin ja vasemmistolaisen vapausaatteen alle jne. mut sit Elina ei ehtinyt / jaksanut / kehdannut, joten hyvät vabut

Kiitos tästäkin Elina :) :) :) Kiva kun jaksoit kirjoittaa!

Yst. Terv.

Faabelin päätoimittaja

Mitä kaikkea missaat, kun vabu 2021 on peruttu?

Nauramisen

Juhlimisen

Vapun

Humalan

Sokerihumalan

Toverillisuuden

Hauskuuden

Juhlallisuuden

Koronan

Vappuboolit

Teekkarien kasteen (lol)

Vappulumisateen

Vappusumpun

Toimistojatkot

Toimistoetkot

Toimiston

Lakituksen

Ylioppilaslakin

Vappusaunan

Vappuisen lumisateen

Humalaiset teekkarit

Humalaiset humanistit

Ei niin humalassa olevat geologit

Pepsi-grilliltä ostetut jättilihapiirakat kahdella nakilla ja munalla

Assarilla nautitun överimättövabbusyömingit joka saa sinut voimaan pahoin koska ilmeisesti 3 munkkia alle 2 minuuttiin oli hyvä idea

Lukemattomien uusien tuttavuuksien muodostumisen ja niiden unohtamisen heti seuraavan 40 minuutin aikana.

Itsesi ja muiden nolaamisen julkisesti

Välikuoleman vappuna noin klo 12–14 välisenä aikana ja sen jälkeisen ylösnousemuksen, jolloin tuntuu siltä, että kuin olisit nukkunut 4 päivää putkeen ja unohtanut kaiken muun.

Ja kaiken muun mikä tässä jäi sanomatta

Perinteistä kuvataidetta, joka painettiin SINUN jäsenmaksullasi. Kiitos!

Ei. Jutut eivät olleet vähissä.

Tällaista ei tapahdu

Oskari Uoma

Olin lakannut laskemasta päiviä. Mutta minusta tuntui, että on perjantai.Amber, joka oli joskus ollut lentäjä koneessa, joka minut tälle saarelle toi, istui vieressäni tuijottaen merelle. Hänen hiustensa ja oman partani kasvusta päätellen olimme olleet tällä nimettömällä atollilla jo kuukausia.

– Alan pikkuhiljaa luopua toivosta, että meidät joskus löydetään.

– Minä luovuin jo aikaa sitten, hän vastasi.

Silloin, kun meillä vielä oli lentokone, hän oli käynyt laskuveden aikaan käyttämässä sen moottoreita saadakseen virtaa radioon.Antenni oli kuitenkin huono, eikä kukaan tainnut kuulla hätäkutsuja. Sitten erään tulvavuoksen aikaan sattunut myrsky oli irrottanut koneen matalalta riutalta, jonne se pakkolaskussa oli päätynyt, ja upottanut hylyn syvään veteen. Nyt sitäkään ei siis voitaisi havaita ilmasta käsin. Meillä oli merkinantoon vain nuotiomme jaAmberin lentäjäntakki, joka oli sisäpuolelta kirkkaan oranssi.

– Mitä oikein tulit tänne tutkimaan? Tai sinne Howlandille?Amber kysyi, vaikka olin kertonut sen useita kertoja. Ehkä hän oli epäuskoinen.

– Perhosia. Tutkin, miten maailman lajistomäärä vaihtelee. Ja testaan saariteoriaa.

– Mitä väliä tuolla on? Ovathan ne ihan nättejä, mutta entä sitten?

Hän nojasi käsiinsä niin, että käsivarren perhostatuointi näkyi. Jokin merkitys perhosilla oli siis hänellekin. Häpeäkseni olin huomannut, että hänen hauiksensa oli melkein isompi kuin omani.

– Maapallon lajidiversiteetti on tärkeä tuntea, jotta luontoa voidaan suojella, jatkoin. Amber naurahti.

– Ja tuon takia sinulta ovat jääneet tytöt väliin?

Punastuin. Mistä hän sen saattoi tietää? En ollut kertonut.

– Oikeastaan ajattelin, että kannattaa olla mielenkiintoinen tutkimuskohde loppuelämäksi, kun en kuitenkaan löydä ketään, siteerasin Esko Valtaojaa.

Hän katseli minua ilkikurisesti hymyillen.

– Oletko koskaan edes suudellut tyttöä, Juho?

En vastannut.

– Tiedätkö, mistä tiedän, ettet?

– Näkyykö naamasta, ettei ole saanut? mutisin.

Hän hymähti ja tuijotti minua silmiin.

– Tavallaan. On tiettyjä miehiä, joiden ulkonäkö ei miellytä ketään naista. Sinä olet sellainen. Siksi ajattelin, että jos suomalaisilla naisilla on hyvä maku, olet jäänyt ilman. Et saisi kuin jollain autiolla saarella.

– Miten se sinun poikaystäväsi jakselee? vaihdoin kiusallista puheenaihetta.

– Luulee minua kuolleeksi, kuten kaikki muutkin.

– Mutta kun palaamme…

– Juho, hän äänsi nimeni jo hieman suomalaisemmin, – me emme palaa. Kuolemme tälle perhanan atollille, ja ainoa mikä saattaa tänne vuosien päästä eksyviä kookoksenkerääjiä yllättää, on että elimme viikon asemesta muutaman kuukauden. Hän piti tauon ja mietti sanojaan. Katselin välinpitämättömänä turkoosia pikkulintua, joka lenteli puiden latvoissa. Olikohan se tieteelle tuntematon, vain tällä saarella esiintyvä laji?

– Joten ei, poikaystäväni ei tule vetämään sinua turpaan, vaikka olisit kanssani sillain. Se ei sitä paitsi ole pettämistä, me olemme jo kuolleet.

Kuolleet ehkä muun ihmiskunnan mielestä, mutta biologisesti katsoen yhä elossa. Muistin hämärästi, kuinka löysin hänet pakkolaskun jälkeen ohjaamosta. Kasvot veressä jostain ohimoon tulleesta pikkuhaavasta, mutta yhtä kaikki elossa. Tajuttomana, mutta elossa. Huonommin oli käynyt lentosuunnistajalle: hän retkotti tuolissaan katkenneen ohjaussauvan lävistämänä kuin perhonen neulassa.

Suunnistusvirhe siinä kelissä oli maksanut hänen henkensä. Miksi oli pitänyt lähteä?

Eihän tutkimuksella olisi ollut niin kiire. Vai oliko ollut? Nyt väitöskirjani ei valmistuisi ikinä. Sitten ajattelin turkoosia pikkulintua ja perhosia ja lentämistä.

– Miltä se tuntuu,Amber?

– Seksikö?

– Ei, kun lentäminen.

– No, siinä on oma vapauden tunteensa. Jäin koukkuun heti ensimmäisellä kerralla. Sen jälkeen tiesin, että lentäminen on ainoa, mitä haluan tehdä elääkseni.

– Voin kuvitella. Varmaan miesvaltainen ammatti vielä nykyäänkin.

– Amelia Earhart teki kovan pioneerityön, hän sanoin ja puri sitten huulensa tiukasti yhteen. Ehkä tämän lentäjättären kohtalo muistutti liikaa hänen omaansa.

– Tiedätkö, ajattelin joskus niin typerästi, että haluaisin kadota tutkimusmatkallani, sanoin.

No nytpä katosit! Mutta olisit hyvä ihminen vaikka lahjonut minut ja Normanin ja hypännyt laskuvarjolla jonnekin! Pitikö tartuttaa kirouksesi meihinkin!

Norman oli lentosuunnistajamme. Hänellä oli kuulemma ollut kokemusta sekä merenkulusta että lentämisestä, avomerinavigoinnista tähtien avulla. Jossain kaukana jumalat varmaan huvittelevat ihmiskohtaloilla, ja heistä oli kai hyvä idea neulata hänet kuin perhosen.Ajattelin, miten vanhempani varmaan olivat kaivanneet minua. Mitä kautta he olivat saaneet tiedon katoamisestani? Kun mitään ei kuulunut pitkään aikaan, tekivätkö he ilmoituksen poliisille, joka on tehnyt virka-apupyynnön ja… Onkohan lehdille kerrottu mitään? Näin sieluni silmin iltapäivälehtien sensaatiootsikot:

SUOMALAINEN TOHTORIOPISKELIJAKATOSI TYYNELLÄMERELLÄ

Sitten mietin, kuinka keskustelupalstoilla spekuloitaisiin katoamissyystäni, toisten mukaan olisin kuollut. Jotkut kehittelisivät mitä oudoimpia salaliittoteorioita, miten minun oli käynyt. Olisin muka jäänyt pohjoiskorealaisten vangiksi, merirosvojen tappamaksi tai jotain muuta yhtä kahjoa.

– Kuuluisalla suomalaisella kirjailijalla, Mika Waltarilla, on pienoisromaani nimeltä Sellaista ei tapahdu. Siinä suomalainen liikemies ja ulkomaalainen nainen joutuvat lento-onnettomuuteen Balkanilla. Siinä tosin sekä lentäjä että suunnistaja saavat surmansa pakkolaskussa.

– Olisinpa minäkin saanut.

Näin suoraanAmber ei ollutkaan vielä puhunut kuolemantoiveistaan. Paitsi silloin kun uhkasi ampua itsensä. Nyt hän nousi ja seisoi kädet puuskassa edessäni. Olihan hän ihan sievä, kun hänen hiuksensa olivat pitemmät, mutta ei hän oikein ollut luonteeltaan tyyppiäni. Kuluneet nahkahousut ja lentäjäntakki kyllä pukivat häntä.

– Tällaista ei tapahdu. Lentäminen on oikeasti turvallisin matkustusmuoto, ainakin reittilennoilla. Mutta sitten on kaheleita, jotka eri syistä haluavat autiosaarille tutkimaan jotain hiivatin perhosia.

– Minusta siinä lautassa olisi ideaa, sanoin ajatuksissani. – Meidän kannattaisi tehdä pelastuslautta.

– Ja lähteä tältä paratiisisaarelta?Aina tämä kuoleman merellä voittaa.

Katselin saaren sisäosaan raivaamamme laikkua, jolla olimme polttaneet nuotiota. Nyt siinä oli hylyn osista ja isoista puista tehdyt merkit lentokoneita varten, jotka kertoivat, että olimme avuntarpeessa. Muistan pilviharson horisontissa, jota luulimme laivaksi ja jolle turhaan välkytimme signaalipeilillä. Tai ehkä se olikin laiva, mutta niin kaukana, ettei se ollut nähnyt meitä.

– En edes ajatellut, että seurassakin voi tulla hulluksi, mutta välillä tuntuu siltä, ettet ole edes todellinen, Juho.

– Kuinka niin?

Sinusta puuttuu jokin empatia tai sellainen. Et kuuntele minua.

Sankarittareni oli tyytymätön. Kävelin hänen viereensä ja laskin varovasti käteni hänen olalleen. Hän oli melkein pituiseni, ja lyhyyteni olikin eräs syy matalaan itsetuntooni. Koskin varovasti hänen hiuksiaan.

– Olet minulle sen velkaa, Juho. Minä onnistuin pakkolaskussa. Siinä olisi voinut käydä miten vain. Olisin voinut tuoda koneen tonttiin nokka edelläkin.

Suutelin häntä varovasti. Tätäkö hän halusi?Ainakaan hän ei tehnyt elettäkään estelläkseen, kuten vanhojentanssiparini silloin lukiossa. Nytkö vihdoin kelpaan naiselle, kun olen hänen maailmansa ainoa mies? Riisuin hänen takkinsa ja kierähdimme hiekalle. Suutelimme intohimoisesti. Hän riisuutui alusvaatteisilleen niin, että olisi voinut luulla hänen olleen ammatiltaan strippari eikä liikennelentäjä.

*

– Voi Juho, se oli… ihan kivaa, jos rehellisiä ollaan.

– Ei ihanaa?

– Ei, siihen tarvitaan harjoitusta. Kuten lentämisessäkin.

Hänen hengityksensä oli yhä hyvin kiihkeää.Amber pyyhki hikeä otsaltaan ja katsoi taivaalle. Minäkin nostin katseeni.

– Juho, muistan kun pikkutyttönä ammuin aina rottia isoisän navetassa. Ja kiipeilin puissa.

– Olit sitten varsinainen poikatyttö, totesin. – Minä keräsin kovakuoriaisia ja simpukoita.

– Täällä voit jatkaa sitä, hän naurahti. Lauseessa saattoi olla sarkasmin hiven, mutten koskaan tajua sarkasmia.

– Niin voi rottien ampumista ja puissa kiipeilyäkin.

Jotenkin tällekin saarelle oli päässyt rottia. Eli joskus tänne oli tullut laivoja.

Mitä tapahtui, kun oli syyskokous 2020?!?

3.11.2020, Natura-rakennus, Turku, Suomen tasavalta

17:55 Siihen aikaan antoi yhdistyslaki käskyn, että Synapsissa oli toimitettava vuosittainen syyskokous. Tätä vuoden jännittävintä tapahtumaa olivat kaikki vartoneet, ja kun jylhät XXVIIVIIXIIX-salien ovet avattiin, saapui toimitusta seuraamaan myös tutkiva journalisti Lari Luuppi. Seuraava kertomus on koottu hänen muistiinpanoistaan. *

“Heti saliin astuessani sain tuntea, että tämä tilaisuus on todellakin erityinen. Ylivoimaisen suosion sekä muiden pienten muuttujien seurauksena vuoden 2020 syyskokous oli jaettu kahteen mahtavaan kamariin, minkä lisäksi kokous välitettiin myös valtakunnallisena internetlähetyksenä.”

18:14: Seremonian alussa harvoille ja valituille suotiin tärkeät osat illan tapahtumissa: Wahlsten aateloitiin päivän pyhäksi puheenjohtajaksi ja Autere nimitettiin suurenmoiseksi sihteeriksi. Seuraavaksi kaksi synapsilaisista rohkeinta - järjestölleen fanaattisen lojaalit Savolainen sekä Kostamo - ottivat avomielin vastaan ääntenlaskijan roolin…

“Istuin hiljaa aitiossani päätäni pudistellen. Nuo sinisilmäiset nuoret eivät tuolloin vielä arvanneet, että tästä tehtävästä oli tuleva heidän kahleensa lukemattoman moneksi tunniksi.”

20:50 Tätä seuranneet hetket ovat vain kuvan ja äänen kuohua. On kuin jokin kosminen voima olisi vallinnut salissa, estäen yksityiskohtaisten muistojen muodostumista, ja tämän tekstin deadline on noin vartin päästä.

“Tulevaisuuden toiminnan tuumailuun mahtui muun muassa tunnin kestävä kiihkeä keskustelu siitä, millaista ruokaa pakanallisissa pöytäjuhlissa tarjotaan, vaikkakin kuutamoyön kuiskaukset kolkoilla käytävillä kertovat, kuinka kyseinen asianlaita on aina ollut kulttuuri- ja perinnevastaavan päätettävissä.”

21:56 Äänestys siitä, miten äänestys toteutetaan, on klassinen syko-hetki, joka saa koko seurakunnan pureskelemaan kynsiään jännityksen vallassa. Vaalien jakamattoman läpinäkyvyyden säilyttämiseksi miltei jokainen äänestys oli suljettu lippuäänestys, tuo äänestystavoista jalomielisin.

??:?? Lopulta illan päätehtävä, Synapsin uuden, upean, hulppeanhehkeän hallituksen valitseminen, saatiin päätökseen. Tätä seurasi miltei samanmoinen liuta toimihenkilönimityksiä, jonka aikana suuri osa juhlakansasta joutui lopettamaan kisan kesken. SYKO oli vaatinut veronsa.

“Toimihenkilöiden valintavaiheessa alkoivat yön henget huohottamaan niskaamme, sillä salissa oli hädin tuskin tarpeeksi koettelemuksesta kärsineitä ehdokkaita. Selkäpiitäni karmii hyytävä ajatus: Pitäisikö minunkin myöntää olevani käytettävissä…?”

Synapsin SYKO 2K20 -faktapläjäys:

Virallinen kesto: 8 h 7 min

Osallistujien määrä yhteensä: 77

Osallistujien määrä kokouksen päättyessä: 30

Alkoholin määrä: Ei tarpeeksi

Seuraava aamu, Natura-rakennus, Turku, Suomen tasavalta 02:00 KELLO LYÖ KAKSI. Salissa vallitsee salaperäinen, mutta oudon huojentunut tunnelma. Viimeisetkin yön tapahtumien selviytyjät hievahtavat hereille. Kukaan ei sano sitä ääneen, mutta paikallaolijoilla on yhteisymmärrys siitä, että nämä yhdessä koetut hetket tulevat säilymään heidän sydämissään ikuisesti.

“Syko

-ennätys! Siis lol tää kesti oikeesti yli kaheksan tuntia!?”

- Lari Luuppi, tutkiva journalsiti, Suomen Sanomat

*Muistiinpanot rekonstruoitu jälkeenpäin. Emme takaa tapahtumien 100 %:sta autenttisuutta. Pidätämme oikeuden valehdella.

Faabelin ikioma vappuhaaste

Kuinka monta ”Jakke” sarja_kuva_hahmoa löydät tästä Faabelista? :o

Vinkki: ”Jakke” muistuttaa tikku-ukkoa

Oikea vastaus: kolme

Korona ja opiskelijat

Tämä on aihe, josta halusin varta vasten kirjoittaa Faabeliin. Aihe on hyvin moninainen ja monimutkainen mutta ajattelin keskittyä lähinnä siihen, millä tavalla korona muuttaa opiskelua ja opiskelijakulttuuria yliopistoissa Suomessa. Korona on nyt jyllännyt yli vuoden ympäri maapalloa ja on selvää, ettei se tule myöskään katoamaan ihan hetkessä yhtään mihinkään.

On selvää, että korona on muuttanut opiskelua ja opiskelutapoja kenties pysyvästi. Jää nähtäväksi, että millä tavalla korona tulee vaikuttamaan opiskelijaelämään ja opiskelijakulttuuriin. Toivon, että koronan jälkeen opiskelijaelämä ja opiskelijakulttuuri virkoaa vähintään entiselle tasolle, sillä olisi sääli, mikäli opiskelijaelämä näivettyisi pois tai sen merkitys vähenisi. Vertaan tässä kenties muihin maihin, joissa ei ole yleensä Suomen kaltaista yhtä näkyvää opiskelijaidentiteettiä, koska opiskelijat eivät erota samalla tavalla muusta populaatiosta yhtä värikkäästi kuin Suomessa. Itse olen tämän ”näivettymisen” huomannut jo itse, koska en ole viime syksyn jälkeen osallistunut yhteenkään opiskelijatapahtumaan etänä tai livenä.

Toki, varmasti osa perinteistä katoaa ja osa muuttuu sekä uusia syntyy tilalle, kun koronan vuoksi yhä useammat opiskelija ”sukupolvet” (eli vuosikurssit) eivät ole päässeet kokemaan opiskelijaelämää täysin rinnoin ilman koronan aiheuttamia rajoitustoimia. Minun toiveeni onkin tallaisena vanhana jääränä, että nuoremmat polvet uskaltavat silti yrittää tehdä uusia asioita eikä uusien opiskelijoiden tarvitse pakosta ylläpitää vanhoja perinteitä sillä minäkin olen näitä perinteitä rikkonut tämän Faabelin muodossakin. Tästä Faabelista puuttuu asioita, joita on perinteisesti ollut paljon mutta samalla tässä Faabelissa on kenties enemmän jotain muuta, mitä ennen on jäänyt uupumaan (tai sitten ei).

On kuitenkin mahdollista, että tulevaisuudessa korona aikaa osataan katsoa uudella näkökulmalla sekä korona-ajan vaikutuksia kenties on nykyisellään aliarvioitu tai sitten yliarvioitu. Nähtäväksi jää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan mutta varmaa on se, että tulevaisuus silti tulee.

Päätän tämän avautumisen tähän ennen kuin teksti muuttuu aivan liian kliseiseksi ja ympäripyöreäksi mutta hei ainakin sain täytettä taas tähänkin ainejärjestölehteen, johon sinäkin varmasti upotit omaa kallisarvoista aikaasi lukiessasi minun ja muiden laatimia tekstejä :)

Petteri Savolainen

Faabelin pää_toimittaja_heppu