Faabeli 1/2016

FAABELI

Faabeli on Turun yliopiston biologian ja maantieteen opiskelijoiden ainejärjestölehti, joka ilmestyy kahdesti vuodessa, keväällä ja syksyllä.

PÅÅTOIMITTAJA TAITTO AVUSTAJAT

Fatih Kayaanan faalka@utu.fi

Fatih Kayaanan

Miika Laihonen

Mathilde Legoguelin

Lucas Brisson

Magdaleena Kupila

Mikko Keski-Laturi

Piia Lemmetty

Anna Pauna

R.S.

Anni Pyykönen

Juho Loukonen

Otto Selenius

Tero Iikkanen

Henri Kääriäinen

Jani Aaltonen

Nasse-Setä

VALOKUVAT

Puustinen

Keskil-Laturi Barniaudy

OSOITE: Synapsi ry, Biologian laitos 20014

Turun yliopisto

SÄHKÖPOSTI: synapsi@lists.utu.fi

WEB: http://synapsi.utu.fi

LEVIKKI: 150

PAINO: Painosalama Oy

Tämän julkaisun valmistamista ovat tukeneet K. Ofeiini ja N. Ikotiini.

PÄÄKIRJOITUS

Hurraa Faabeli on täällä taas!

Käsissäsi on mitä oivallisin painotuote ympärivuorokautisesti käytettäväksi sekä yksinäisiin–että seurallisiin hetkiin. Itse olen aina arvostanut niitä omia pieniä yksinäisiä hetkiä, jolloin on tilaisuus jäsennellä asioita oikeille paikoilleen pääkopassa.

Ehkäpä juuri tästä syystä niin pidän luonnon helmassa käyskentelystä. Riski sille, että viereinen petäjä tai oksalla lauleskeleva tiainen toteaisi jotain häiritsevää ja sekoittaisi mahdollisesti antoisan jäsentelyprosessin, on hyvin pieni. Jopa äärimmäisen epätodennäköistä voisi joku tilastoguru todeta.

Ja onhan se kiistämätön tosiasia, että vastakohdat luovat piristäviä kontrasteja arkeen. Aivan kuin kylmä jäätelö maistuu niin hyvältä kuuman saunan lauteilla nautittuna, niin pieni puikahdus pois urbaanista ympäristöstä vihreän eri sävyillä leikittelevään luontoon tekee poikkeuksellisen hyvää päänupille.

Tässä lehdessä ehkäpä suurin kontrasti on paperin ja painomusteen välillä, mutta älkää an-

tako tämän himmentää lukukokemuksen hohdokkuutta. Lehden jutut ovat huolellisesti ja tarkkuutta noudattaen valikoitu silmälläpitäen lukijakunnan suurimpia toiveita ja odotuksia. Ja koska kerrankin työprosessi on aloitettu hyvissä ajoin, ei minunkaan tarvitse lehden sivuja täyttää näennäishauskalla hupsuttelulla. Kjeh heh.

Fatih Kayaanan

Yhdessä Vappumaksan kanssa luotsaamme sinut läpi Faabelin

LINTURETKI fRISKALANLAHDELLE

29.3. –16

Friskalanlahden lintutorni on mitä oivallisin paikka käydä nauttimassa luonnosta ja erityisesti sen siivekkäistä selkärankaisista. Kohde lepää Hirvensalon kaakkoiskulmassa olevan lahden rannalla ja on näin ollensuhteellisen saavutettavissa Turusta käsin vaikkapa joukkoliikennettä tai apostolinkyytiä käyttäen. Lahdella on 12 hehtaarin suuruinen luonnonsuojelualue ja se kuuluu myös valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan ja Natura 2000verkostoon. Rantaniityt ovat olleet karjan laidunmaita viimeiset 25 vuotta.

PTeksti: Fati

ieni, mutta innokas bongausporukkamme hiippaili läpi keväisten peltojen lintutornin kupeeseen laitoksen kaukomaputket kainaloissaan. Aamupäivän auringontuike lupaili kaunista tarkkailuhetkeä lämpötilan ollessa jokseenkin optimaalinen. Torni kohosi kutsuvana jo odottaen meitä ruokoisen lahden rannalla. Eväät ja kofeiinituotteet repuissamme kipusimme portaat ylös torniin ja iskimme putket paraatipaikalle lintujen tiirailua varten.

Onneksemme lahti oli vapautunut jään ikeestä kolme päivää aikaisemmin ja edessämme avautuikin maaliskuiseksi päiväksi hyvin

runsaslintuinen näkymä. Eipä aikaakaan, kun lahden toisella rannalla merikotka kävi tervehtimässä paikalle saapuneita luontointoilijoita heristäen hymyn itse kenenkin suupieliin. Sinisorsien, tavien ja muutaman joutsenekin keväisiä puuhasteluita oli mukava seurailla. Oi mikä vapaus olisi olla kuin sorsa vain ja mätä lahden pohjalta löytyviä kasvinosia nokkaansa ilman lukukiireiden aiheuttamaa tarvetta samariinille.

Sattuipa tornille poikkeamaan, arviolta viisissä kymmenissä oleva, vanha maantieteen opiskelija ja lintufanaatikko. Hän kyseli ensimmäisen Jauhiaisen kuulumiset ja epäili tämän professorin olevan myös vannoutunut lintumies tai ainakin jonkun samannimisen tehneen runsaasti ”haviksia” lintuseuran nettisivuille. Tämän lisäksi puhelias setä valoi uskoa paikalla olleisiin maantieteilijöihin kertomalla jatkokouluttautuneensa ”aika moneen kertaan” ennen työllistymistään.

Joka tapauksessa, retki oli tekemisen väärti ja osa porukasta vannoi tulevansa tornille takaisin ainakin ”joka kerta”, jota voinee pitää jo aika suurena määränä. Jos torni olisi Michelin-tähden ravintola olisi se eittämättä mukavan sään kera viisi kautta viisi tähteä. Höhö.

PJ LAIHOSEN TERVEHDYS

Hyvää vappua sinulle arvon Faabelia lukeva organismi! Mikäli lukiessasi

tätä ei ole vappu, otan osaa, mutta muistutan sen saapuvan kyllä taas vuoden sisällä. Pidän tämän lyhyenä, jottei tämän lukeminen olisi hirveästi pois muista vapun perinteistä.

Vuoden 54 kevät synapsilaisen kalenterin mukaan on ollut yhdistyksellemme varsin

toiminnantäyteinen ja olemmekin olleet abaut viikoittain järjestämässä erilaisia häppeninkejä. Toimistolle piti oikein tapahtumakalenteri ripustaa, kun ei enää perässä pysynyt. Toivottavasti olet viihtynyt ja viihdyt jatkossakin. Eiköhän syksylläkin keksitä yhdessä kaikennäköistä.

Menneenä vuonna mieleni viimein valtasi ajatus siitä, etten ehkä opiskelekaan ikuisesti, klassinen 5. vuoden kriisi. Ajattelin, että jotain täytyy vielä saavuttaa ja puheenjohtajuus tuntui sopivan arvokkaalta lopetukselta. Kiitos siis tästä mahdollisuudesta.

Puheenjohtajuus on tuonut elämääni valtavasti sisältöä. Lukuisten menetettyjen yöunien, suorittamattomien opintojen, jokusen turhautumisen hetken, muutaman valituksen ja ensimmäisen aidon oikeustoimiuhkauksen lisäksi olen saanut olla kehittämässä rakasta Synapsiamme. Hassua huomata, miten ihmiset, joita en juuri tunne, tervehtivät käytävällä ja laitoksen väkikin tuntuu suhtautuvan olemassaolooni uudella tavalla.

Harmillisen paljon aikaani on kulunut kursseilla istuen ja viime aikoina myös BiTan järjestämisen kanssa, mutta olen kokonaisuutena tyytyväinen toimintaamme hallituksessa. Näen jopa edistystä asioissa, jotka ennen vuoden alkua näin Synapsin heikkouksina. Odotan innolla, mitä kevään jäsenkyselyn pohjalta saamme aikaiseksi. Myös uudet aktiiviset jäsenet saavat milloin vain tulla kanssamme ideoimaan.

Ainakin itselläni kevät on jälleen kadonnut jonnekin ja olen huomannut, että ihmisillä ympärilläni on ollut yhtä kiire. Vappu on onneksi se vuodenaika, jolloin suurin osa kursseista on ohi ja kesälaitumet odottavat opiskelijaa. Syksyllä ehtii taas murehtia opintojaan. Nyt juhlitaan henkilökohtaisia suorituksiamme yhdessä niin monta päivää kuin kunto kestää. Mikäli emme vielä tunne mielestäsi kunnolla, on nyt mitä mainioin aika tutustua toisiimme simaa maistellen.

Kohotetaan juomapakkauksiamme Synapsille, toisillemme ja itsellemme!

Miika Laihonen

YEAR IN FINLAND

Text: Mathilde Legoguelin and Lucas Brisson, ecology students from France

We arrived in Turku on the 20th of August to spend 9 months here, discover the culture, cities, landscapes, go to school, learn english and live this famous Erasmus life.

We have never been in a country like Finland and we were really excited to discover it. Why did we choose Finland? Simply because it was the most atypical country between our list of choices and especially because we didn't know anything about here. We just wanted to have a completely new experience.

We started our course at the Department of Biology and we were surprised by the education system. For example the relation between teacher and student is closer because in France we call our teacher by last name, whereas here we can use first names. Moreover compared to France there are a lot of presentations and discussions here that we don't have in France, we had to adapt rapidly but it was a very good experiment for us!

We definitely don't regret this choice, we like this country because of its wonderful landscapes, finnish kindness, sauna, parties and of course Erasmus life! But the weather, darkness and the long winter prevent us to want to live here for more than one year. We miss our country, food, culture and sun ;) ! We'll never forget this year, people that we met here and of course our best tutor ever !!!! Thank you Finland!

Kuin kaksi marjaa

Petteri Alho

Maantieteen professori

Jason Statham, Toimintanäyttelijä

TULEN, JÄÄN JA ROSKISTEN LUVATUN

MAAN KUTSU

Teksti: Magdaleena Kupila ja Mikko Keski-Laturi

*Tämä reportaasi saattaa sisältää satiirisia kuvauksia, jotka perustuvat kirjoittajien omiin havaintoihin, eivätkä noudata Turun Yliopiston tai Synapsin virallista linjaa*

Góðan daginn elskurnir okkar rakkaat synapsilaiset ja tervehdys täältä Reykjavíkista Islannin yliopistosta (Háskóli Íslands). Muistelemme teitä täällä lämmöllä ja kaiholla (not!) kaakaosopan ja mielenosoitusten keskeltä. Seitsemän ja kolme kuukautta maassa asuttuamme voimme sanoa, että kulttuuri, ruoka ja sääilmiöt ovat jo käyneet arkipäiväksi opiskelun ohella. Siksi haluammekin jakaa osan niistä kanssanne ja toivomme voivamme innostaa tulevia vaihtoonhakijoita myös harkitsemaan tätä ihmeellistä vastakohtaisuuksien maata.

Kuva: Puustinen. Kirjoittajat sulautumassa Islannin metsämaisemaan. Lähes jo paikallisia!

Geologithan täällä paratiisissaan varmasti viihtyvät; mantsan ja biologian englanninkielinen kurssitarjonta sen sijaan on heikompaa, mutta mielenkiintoisia kursseja löytyy myös esimerkiksi ympäristötieteen puolelta. (Älkää huoliko, kyllä täällä yksi piilohumanistikin on hyvin selvinnyt ;)). Kaikilla kursseilla rakastetaan ryhmätöitä ja esseitä, joten varaudu loputtomiin group meetingeihin ja assignmentseihin.

Kaikki on kallista, se on myönnettävä. Kaikki paitsi skyr, kokis, happy hour -kalja, maalämpö ja villalanka. Mutta onneksi roskisdyykkaus on vaihtareiden keskuudessa suuressa suosiossa ja erittäin kannattavaa: kylmä sää jatkuu pitkälle kevääseen ja jos omistaa pakastimen, huolesi ovat kirjaimellisesti ohi. Olemme tutustuneet pohjoiseen kotikaupunkiimme aivan uudesta perspektiivistä leipomoiden ja kauppojen dumpstereita bongaillen. Ruoka itsessään on hyvin skandinaavista eikä suurta shokkia syntynyt. Perinneruuat, kuten lunnin, valaan sekä lampaan kivekset ja pään voi sivuuttaa ravintolassa mikäli haluaa. Suosittelemme toki maistamaan hákarlia, mädätettyä haita, kera Brennivínin, tuon juomista jaloimman.

Islannissa ei ole junia, joten autot ja bussit ovat ainoa tapa liikkua pitkiä välimatkoja. Autonvuokraus on kannattavaa – vaikkei halpaa – ja liftatenkin pääsee usein paikasta toiseen. Islantilaiset taittavat kaikki yli 100 metriä pitkät matkansa autoillaan, ja Reykjavíkin kadut ovatkin massiivisten jeeppien ja maastureiden valloittamia. Kaikki taitavat Lontoon murretta maailman hurmaavimmalla aksentilla, aivan alakouluikäisistä lähtien. Islantilaiset, nuo Pohjolan latinot, ovat erittäin mukavaa ja nopealiikkeistä kansaa. Toisaalta jonon käsite on heille tuntematon ja leppoisuus, etenkin yliopistolla, välillä liiallista.

Kuva: Keski-Laturi. Kálfafellsstađur.

Keski-Laturi. Dumstergirl on a mission.

Islannin luonto on ehdottomasti paras syy matkustaa maahan. Lumihuippuisia vuoria löytyy kaikkialta, niin kuin myös sammaleiden peittämiä laavakenttiä ja satumaisen upeita vesiputouksia. Olemme huiputtaneet ensimmäiset tulivuoremme ja uhmanneet railoja jäätiköillä. Islantilaiset metsät ovat harvinaisia ja erittäin sympaattisia, sillä puut yleensä seisovat kauniisti rivissä. Luonnon helmassa vietetyn ajan jälkeen paluu hektiseen, amerikkalaisturistilaumo-

jen kansoittamaan RVK Cityyn on aina häkellyttävä. Silloin aina ikävöimme ylängöillä kirmailevia lampaita sekä pelottavia islanninhevosia (jotka eivät ole poneja, helvítis fokking fokk!!).

Islannista saa myös helposti töitä turismin parista (maan työttömyysaste vain 1%), mikäli haluaa tienata täällä ollessa – tätä aiomme kokeilla! Turisteja tosiaan Reykjavíkissa riittää, koska matkailualan kasvu on tulivuorenpurkausmaisen räjähdysmäistä ja hotelleja nousee kuin sieniä sateella (aiheesta voitte lukea lisää M. Kupilan [vielä keskeneräisestä] luonnontieteiden kandidaatin tutkielmasta).

Myös Reykjavíkin keikkatarjonta on tutustumisen arvoista ja suuri osa keikoista on ilmaisia (!!!).

Unohda siis Of Monsters and Men, Björk ja Sigur Rós – paikallisten suursuosikkeja ovat muun muassa Úlfur Úlfur ja Páll Óskar. Islantilaisteinien sydämet on sulattanut Justin Bieber, jonka kahteen

syyskuussa Reykjavíkin lähellä pidettävään konserttiin emme valitettavasti pääse.

Maan ilmasto ansaitsee täysin oman lukunsa. Säätiedotuksia katsoessa ensimmäinen ajatus suomalaisena on, että kyllä kevätvarusteissa pärjää noilla lukemilla, sillä lämpötila ei usein putoa alle nollan talvellakaan. Toisaalta bikinikelit maassa ovat mahdollista ainoastaan geotermisissä altaissa. Kylmä täällä siis on – johtuen tuulesta. Se on kaikkialla ja ainainen, jopa ostoskeskuksissa, kahviloissa ja luokkahuoneissa; ilmastointilaitteet pitävät huolen siitä etteivät kansalaiset joudu luonnonilmiöstään eroon. Virkistävä merituuli tekee kaikesta säästä aina hieman kurjempaa, eikä sitä vastaan voi edes taistella useilla vaatekerroksilla. Joulukuussa viimeisten 25 vuoden kovin myrsky iski Reykjavíkiin ja kaupungissa satoi eniten lunta sitten kultaisen 1930-luvun. Sää myös muuttuu Islannissa arvaamattoman nopeasti. Vannomme nähneemme 10 minuuttia bussipysäkillä odotellessamme kaikki veden olomuodot, jotka taivaalta on mahdollista saada.

Kylmyyden vastapainoksi ovat onneksi olemassa kuumat lähteet –niin luonnolliset kuin uimahallit. Islantilaiset eivät välttämättä mene uimahalliin uimaan matkaa, vaan rentoutumaan kuumiin altaisiin, joita löytyy useissa eri lämpötiloissa. Kuumissa altaissa voi myös törmätä Björkiin tai muihin maan kuuluisuuksiin. Saunoja ei maassa juurikaan ole (ja jos onkin, ne ovat suomalaiselle karu kokemus), mutta kauniit ja luonnolliset ulkoilmakylpylät eksoottisissa maisemissa korvaavat lämmön kaipauksen. Mikäpä sen nautinnollisempaa kuin pulahtaa lämpimään veteen ja ihailla pilvettömällä talvitaivaalla kirkkaana loistavia revontulia.

Pirkka-olutta ja Assarin lounaita kaivaten ja tulivuorenpurkauksia odottaen, kohta n-vuoden maantieteen opiskelijat TeamKaiveluhanskat

HALLITUS

– JA TOIMARIHYYPIÖT

Teksti ja piikittelyt: Nasse-Setä

Synapsin entropiaa ehkäisemään on valittu hallitus– ja toimihenkilökaudelle 2016 tosielämän Ryhmä-X. Tämän juttusen tarkoitus on avata hallitus– ja toimihenkilöiden sielunmaisemallisia ja fysikaalisia ominaisuuksia sekä tarjota oivallisia keskustelunavausargumentteja. Hallituksen jäsenet ovat merkitty Professori Charles Xavier –Legolla.

MIIKA Vezku LAIHONEN

Erityiskyky: puheenjohtajuus

Ryhmä-X nimeltään ”Sima-Sa(n)kari” on parhaimmillaan puheenjohtajuuden ja Kelan toimistoankkojen aiheuttamassa ristipaineessa. Miika tunnetaan ikinuoresta olemuksestaan ja rajattomasta kiinnostuksestaan jäsenistön hyvinvointia kohtaan. Tulevaisuudessa Sima-Sa(n)kari saattaa sankaroida tutkijatohtorin saappaissa.

LAURI ”Lapin Kettu” KAKKO

Erityiskyky: varapuheenjohtajuus, ekskursiovataavuus

Sukkahousu– eli supersankaripiireissä hänet tunnetaan nimellä: Генеральная Stolichnaya. Lapin kasvatti ei niinkään pidä nahkan karrelle polttavasta auringosta, mutta nauttii sitäkin suuremmin Tabascon sisuskaluja hellivästä poltteesta. Hullutellessaan hän käy grilleilemässä Seinäjoella. Tulevaisuudessa hänet löytää BSL-5 tason labrasta.

ANNA Emilia PAUNA

Erityiskyky: taloudenhoitajuus

Ryhmä-X:n kesken hänet tunnetaan ”Pirskana”, *tirsk*. Erityistaitoihin kuuluu muun muassa neuroottisuus, aromaattisuus ja tuliset sattumat. Tulevaisuudessa hän näkee itsensä tortilla-ateriana ja Hesburgerin listalta Pirska poimisi hyvän miehen, koiran ja kasan harvinaisia haviksia.

LOTTA Camilla ISAKSSON

Erityiskyky: sihteeriys

Supersankareillessaan Lotta tägää itsensä käyttäen Hilpeä haalarikansalainen -nimimerkkiä. Maaseudun kasvatin suurimmat heikkoudet (ns. kryptoniitti) ovat terveet elämäntavat. Hilpeä haalarikansalainen hallitsee sujuvan Wordin käytön, mutta Youtuben kulutus on hänellä jäänyt harvinaisen vähäiseksi.

MARI Katariina LINNA

Erityiskyky: tuutorvastaavuus, ekskursiovastaavuus

Ryhmä-X:n Spyro the Dragon on tunnettu kauniista kielenkäytöstään ja mielipiteittensä piilottelusta. Ennen supersankaritouhuiluita (kuten Venejän federaation diktaattorimaista johtamista) Spyro the Dragon tankkaa itsensä kebaboaterialla. Henkisesti tasapainoinen Spyro the Dragon luki kaksi vuotta matikkaa, koska luuli olevansa sukua Isaac Newtonille.

JOONAS V. SYRJÄLÄ

Erityiskyky: perinnevastaavuus

Supersankari Jöönäs kuvailee itseään Juustoateriana, josta puuttuu limu, ranskalaiset, leipä, juusto ja pihvi. Buffaloihin fiksoitunut veitikka on hullutellut palauttamalla kurssityön peräti kolme (3) päivää ennen deadlinea. Kaiken kaikkiaan hauskan oloinen kaveri!

KATRI Emilia AKSENTJEFF

Erityiskyky: tiedotusvastaavuus

”Kuplivalla konttaaja” on saturoittanut itsensä juustoaterioilla välttääkseen k(h)annibaalien kulmahampaat supersankaritehtävissään. Tämän sankarin voi löytää pomppimasta katoilta, aidoilta ja muiltakin horisontaalisilta pinnoilta. Kuplivalla konttaaja on jo tilannut lentoliput kuuhun.

OLLI ”Ähky” VIRTANEN

Erityiskyiky: Toimistovastaavuus

Sukkahousut jalassa Olli tunnetaan nimellä Olé ja tässä miehessä on paljon tehoa pienissä kääreissä. Olé on hullutellut vapaa-aikanaan tekemällä laboratoriotöitä. Hänen erityisvahvuuksiinsa kuuluu tuhon kylväminen koeorganismien keskuudessa. Olé toivottaa tervetulleeksi aikuisuuten, jossa kaikki surkeus on jo annettu sinun puolestasi

SAMPO AHLHOLM

KIRSIKKA JOKINEN

Erityiskyky: vappusumputtelu

Nämä supersankarit ovat elementissään vappusumpun puuhasteluissa. Heidän kyvyistänsä parhaat ovat jo valmiiksi punertavat silmät (ks. kuva), jolloin vappusiman aiheuttama valkuaisen punerrus saattaa jäädä osalta muksuista huomaamatta.

ELSA

Helena OJANIITTU

Erityiskyky: bilevastaavuus

Ridge F. supernimellä tunnettu touhuilija pitää kanoista mieluummin kuolleina, nimittäin kanaateriassa. Kimmon ja Karin kokkikoulusta (ks. Youtube) oppeja saanut sankaritar aikoo tulevaisuudessa olla onnellisesti naimisissa.

KAROLIINA E.M. LINTUNEN

Erityiskyky: retkeilyvastaavuus

Ryhmä-X:n JalluKarsu lienee porukan karskeimipia tyyppejä savunhajuisine vaatteineen ja nokisine naamoineen. Retken jälkeisen energiavajeensa JalluKarsu täyttää juustoaterialla maidon ja kurkkumajoneesin kera. Sairaan nopeana sankarina hän uraohjustelee vähän siellä ja täällä.

OTTO ”Sele” SELENIUS

Erityiskyky: biologian koulutuspoliittinen vastaavuus

Tylypahkasta kotoisin oleva ”Selecaster” on tämän tiimin kovimpia skeban näppäilijöitä. Erityiskykyinä myös ihmismassojen villitseminen moshpittiin esim. Ace Of Spadesin tahtiin. Selecasterin pitkien hiusten hieromisen uskotaan parantavan erilaisia ongelmia, kuten syövän.

MIKKO Juhani ANTINLUOMA

Erityiskyky: kuljetus– ja hankintavastaavuus

Ryhmä-X:n keskuudessa Benderinä paremmin tunnettu Antti Mikonluoma kuvailee itseään pieneksi ja lightiksi. Tämä legendojen mukaan krapulalle immuuni tuoppostelija on saanut porilaisen hulluuden paikallisesta (porilaisesta) juomavedestä. Hän suositteleekin veden keitettäväksi ennen nauttimista, mikäli Benderin synnyinkaupungin suuntamilla liikutte. Tulevaisuus ei hänellä siinnä tois puol jokke vaan tois puol Tellust!

HENRI Ilmari KÄÄRIÄINEN

Erityiskyky: liikuntavastaavuus

Tunnetaan myös nimellä Hönö. Mies vertaa ominaisuuksiaan juustoiseen katkarapusalaattiin, kiehtovaa! Kyltymätön pitkän linjan kolikkokleptomaanikko on syntynyt markka-aikana. Nokkelimmat pokkelimmat voivat tästä päätellä hänen syntyneen ainakin ennen 1. tammikuuta 1999. Hönö nauttii hyvästä punaviinistä laadukkaan ryytipojan kera.

TERO Akseli IIKKANEN

Erityiskyky: liikuntavastaavuus

Tämä lähes kolmipäinen liikuntavastaava on valinnut supersankarinimekseen Cerberus Kreikan mytologiassa esiintyvän kolmipäisen koiran mukaan. Cerberuksen kunnianhimoisena tavoitteena on voittaa Sammonmalja Synapsin väreissä.

JESSIKA "Strokemybeaver" KARVINEN

Erityiskyky: ympäristövastaavuus

Eräs Ryhmä-X:n kivijaloista, tai pikemminkin karvakäsistä, on supersankarinimeä Miss Myyräkuume kantava Jessika. Tämä syntymähumalan kourissa kamppaileva majavadiggari ei lisää järjestelmäänsä asioita, joissa on liikaa kofeiinia, alkoholia, kuplia, ureaa tai hemoglobiinia.

AARNE ALAMERI

Erityiskyky: bilevastaavuus

Aarne tunnetaan sukkahousupiireissä IsoArskana. Arskalle itselleen ei ole tarpeeksi isoja sukkahousuja.

ANNIINA HAARANEN

Erityiskyky: YKL-vastaavuus

Anniina kantaa ylpeästi nimeään Hän-Joka-OnKeskuudessamme. Anniinan superkyky on pitää yhteyttä Ympäristöasiantuntijoiden Keskusliittoon.

TIIA Annika Marjaana KÄHKÖNEN

Erityiskyky: kulttuurivastaavuus

Supersankaritar on toimistolla ja muissa supersankaritehtävissään tunnistettavissa peitenimellä Ei-Niin-Väliä-Kuha-On-Viinii!. Minikanamaisella sulavuudellaan tämä toimariheppuli kiitää kohti tulevaisuutta, sen pipettejä ja ehkäpä myös liitutauluja.

MILLA Annika TULKKI

Erityiskyky: sosiaalipoliittinen vastaavuus

Milla vielä etsii itselleen sopivaa supersankarinimeä, ehkäpä sinä voisit auttaa häntä? Vanhat intiaanitarinat kuitenkin kertovat hänen spirituaalisen eläimen olevan kana. Semmoinen valkoinen. Turkuun Milla on löytänyt tuppukylästä asumattoman Suomen sydämestä.

MAIJA ”Erä” JORTIKKA

Erityiskyky: YKL-vastaavuus, taloussihteeriys

Jos olet pulassa, huuda mahdollisimman kovaan ääneen Maksakirroosi-Maijaa, ja huolesi ovat ohi. Maksakirroosi-Maija voi aamuisin olla kärttyisä, mutta hän leppyy Pekonihampurilaisaterian ja maidon avulla käden käänteessä. MaksakirroosiMaija viihtyy erityisesti erämaaympäristössä, kuten Puolalan puistossa.

FATIH Albert KAYAANAN

Erityiskyky: Faabelius

Filantrooppinen, finnitön ja filmaattinen fiilistelijä nauttii fasaanin fileoinnista ja faaraodokumenteista. Supersankarinimenä toimii suomennos alkuperäisestä nimestä eli palttiarallaa ”Kiven Valloittaja”. Hänet voi vuokrata.

SITSIHULLUN PÄIVÄKIRJA

Teksti: Piia Lemmetty ja Anna Pauna

Toimitus pyysi kahta rehtiä ja riuskaa tosielämän Paavo Pesusientä arvioimaan lukuvuoden mittaan kuudet eri sitsit. Tämän Vesa Keskisenkin niskavillat kunnioituksesta pystyyn nostavan urakan hedelmät ovat nyt kaikkien luettavissa. Arvioinnin aikana ei vahingoitettu viattomia maksoja.

Rakas päiväkirja,

Bioshock-sitsit 27.1.2016

Showroom

Paikalle olivat kerääntyneet TYK, IVA, Synapsi, Nucleus + pari muuta ja me kaksi, koska sitsinälkä. Ennakko-odotukset olivat kovat, sillä edellisistä sitseistä on jo peräti kaksi kuukautta! Ei ollut pelkoa että tarjoiltu ruoka olisi ollut lämmintä. Sekalainen tarjonta purkkiruokaa, ruisleipää sekä päälle pääruoaksi kylmä euron juusto. Maukas ja vivahteikas ruokaelämys oli täysin teeman mukainen. Laulunjohtajan kaasunaamarista johtuen laulut johdettiin ilahduttavan epäselvän muminan säestäminä. Rangaistukset olivat mielikuvituksellisia ja hyvin toteutettuja.

Fiilikset ensimmäisen tauon jälkeen:

-Hyvät nousut

-Meno vielä varsin sivistynyttä

Toinen tauko:

-Ei muistikuvia

-Homma lähti perkelöitymään erityisesti syrjään laitetussa showroomin nurkkapöydässä, jonne oli isketty lähes ainoastaan Synapsilaisia. Sitsien loppupuolella alue alkoi muistuttaa enemmänkin sikanurkkaa.

Tunnelmat aamulla:

Neljän tunnin yöunet sekä X-määrä juomalippuja ovat johtaneet yllättävän heikkoon olotilaan. Kokemusta voisi luonnehtia jopa traumaattiseksi.

Synapsin nimeämättömät edustajat kävivät heti aamusta pankissa hoitamassa tiliasioita. Pankkivirkailija sisään kutsuessaan pahoitteli vanhan viinan hajua, sillä edellinen asiakas oli ”vähän semmonen”. Valitettavasti haju huoneessa tuplaantui pian vielä lisää aiempaan asiakkaaseen verrattuna.

Poikkitieteelliset Afterski-sitsit Osakuntasalilla 17.2.2016

Kansainvälisyyttä ja uusia ihmisiä sekä erilaisia sitsikulttuureja, huisia! Sitsiarvostelijat olivat oman määritelmänsä mukaan erittäin selvinpäin = joimme vain sitsitarjoiluun kuuluvat juomat. Ruoka oli valitettavan lämmintä. Sitseillä ehti myös tutustumaan vierustovereihin, hämmentävää. Rangaistukset koostuivat lähinnä jesariteippauksista ja esityksistä. Teemaa oli toteutettu osallistujien osalta kiitettävän hyvin, vaikka fiilis ei ihan yltänytkään Vinkkarin terassin tasolle.

Fiilikset sitsien jälkeen:

Kaiken kaikkiaan sitsit olivat melko rauhalliset, mutta mukavan värikkäät. Synapsi sai erikoismaininnan perseilystä käyttäydyttyään kerrankin hyvin. Tosi kivaa!

Tunnelmat aamulla: <3

Hybridin hallitussitsut Osakuntasalilla 24.2.2016

Pienet mutta hauskat sitsit. Muitakin mat/lut-tyyppejä, jee.  Teemana smart casual.

Epäonninen Anna unohti ainoan sitsijuomansa toimiston jääkaappiin. Onneksi sitseillä oli kuitenkin runsaasti tarjolla mitäpä muutakaan kuin jallua, ja lisäksi arska sai loisittua kanssaihmisiltään yhden oluen. Osallistujia kestittiin runsaalla kädellä ja Anna saikin tupla-annoksen ruokaa JA SÖI KAIKEN. Rangaistukset olivat mukavan mielikuvituksellisia ja tarjoilijakin pääsi sitsaamaan epäasiallisesti käyttäytyneen sitsaajan joutuessa häntä tuuraamaan.

Fiilikset sitsien jälkeen

Hyvät, ei humalassa  kotiin nukkumaan!

Tunnelmat aamulla: <3

Speksitsit Osiksella 25.2.2016, viiniä ja BratvaKontraa

Teemaa oli toteutettu hyvin, riemukseni sain sitsata aivan elävän roskiksen vieressä. Ruoka tarjoiltiin lämpimänä, kurjaa! Muistan syöneeni jälkiruokavanukkaan käyttäen samanaikaisesti kolmea pikkulusikkaa, syöminen on ilmeisesti ollut aivan liian helppoa ilman turhaa ponnistelua. Koska epäilin yhden viinipullon riittävyyttä sitsijuomana, varmistelin ja otin kaksi pulloa mukaan, olinhan sentään luvannut jakaa juomani ystäväni kanssa..!

Fiilikset ensimmäisen tauon jälkeen:

”Se tunne kun ensimmäinen pullo viiniä on juotu jo ennen ensimmäistä taukoa.”

Voidaan myös todeta, että ennen ensimmäistä taukoa ei niin hitaasti nautiskellen hörpitty vuoden viini ei kaikessa happamuudessaan kenties olekaan niitä parhaimpia sitsijuomia.

Toinen tauko: Ei varmoja muistikuvia. Ollaan laulettu, ehkä. Ko-ko-ko koskenkorvaa? Onneksi viiniä on vielä tiinukaupalla.

Tunnelmat aamulla:

Ilta jatkui aina aamukuuteen, jalkoihin, päähän ja sieluun sattuu. Kotimatka tuntui kuin pirunkurua olisi tarponut ylöspäin.

Johtopäätös: ei enää ikinä viiniä sitsijuomaksi, tästä ei seuraa mitään hyvää

Pakko ottaa 2.3.2016, Showroom

Ennakko-odotukset:

Ruoka, juoma ja yleinen fiilis: Muistamme juoneemme vaapukkamehua. Joku on juonut vaapukkamehua miksattuna fisulla. Vaapukkamehua siemenineen saattoi joutua myös heittiövierustoverimme oluen sekaan. Uusien juomainnovaatioiden joukkoon kuului myös siideri jälkkäriletuilla maustettuna – ehdoton ensi kesän suosikkidrinkki. Letun voi jälkikäteen vaikka imeskellä, namnam. Ruokatarjoilu koostui ainakin valkosipulipizzasta sekä niistä letuista.

Nämä sitsit ylittivät hulluudessaan ja jekkuilun määrässä jopa edellisvuoden Pakko ottaa-sitsit.

Fiilikset ensimmäisen tauon jälkeen: -??? Onko tätä tapahtunut

Toinen tauko:

Tauko kannattaa aina aloittaa menemällä ensimmäiseksi saniteettitiloihin. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan kannata laittaa siiderilasiaan altaan reunalle automaattisen saippua-annostelijan alle. Aiemmista mielikuvituksellisista juomakokeiluista huolimatta saippua ei sovi yhteen siiderin kanssa…

Tunnelmat sitsien jälkeen:

Sitsipöydässä tapahtunutta: erään sitsaajan arvokas ja korvaamaton jaloviinashotti kaatui pöydälle. Tämä ei kuitenkaan sitsaajaa lannistanut, vaan hän terävänä tyttönä päätyi pöydän reunan alle laappimaan kaatuneen arvojuoman kitusiinsa.

Tässä vaiheessa myös paperinen pöytäliinamme oli auttamattomasti mennyttä kaatuneiden ja läikkyneiden juomien vuoksi. Älykkyyttä tihkuva pöytäseurueemme päätyi puristamaan paperipöytäliinasta irronneista kaistaleista arvojuomaa suoraan suihinsa. Alkoholilla ei ollut mitään tekemistä tällaisen käyttäytymismallin kanssa.

Tunnelmat aamulla:

Käsittämättömän hyvät, mitä ihmettä!

Nucleus ry:n 8v- vujusitsit 12.3.2016

Ennakko-odotukset:

Sitsieläin ei ollut koskaan ollut vujuilla. Odotti mielenkiinnolla, miten tilanne kehittyisi.

Ruoka, juoma ja yleinen fiilis:

Jallua, jallua, jallua, jallua lisäksi ehkä jallulla maustettua jallua. Hataria muistikuvia vihreästä muffinsista. Sitsieläin muistaa laulaneensa ainakin ”täällä jallutähden alla”, muutenkin laulut olivat järjestäjiensä näköisiä.

Kaiken kaikkiaan filmi on ylivalottunut valtaosalta illasta.

Tunnelmat sitsien jälkeen: Jatkokuljetus-bussiin oli eksynyt mukaan yksi pullo jallua. Lisäksi juotiin hieman jaloviinaa, kenties myös leikattua. Vaihtelun vuoksi myös brandya ja viiniä sekä tuksu-jallua. Kotimatka sujui kävellen ns. äärest viereentyylillä. Anonyymien Alkoholistien Auttava puhelin: 09– 750 200

HYVÄ PILTTI (uusi opiskelija)

Tervetuloa opiskelemaan biologiaa tai maantiedettä Turun yliopistoon. Olet saanut käsiisi Faabelin, Synapsi ry:n toimittaman lehden. Synapsi on Turun yliopistossa toimiva, sinulle suunnattu opiskelija-aineyhdistys.

Yhdistys järjestää jäsenilleen tapahtumia ja ajaa heidän etujaan korkeammissa toimielimissä. Synapsi etsii joka vuosi uusia toimijoita toteuttamaan tavoitteitaan. Olet lämpimästi tervetullut osallistumaan!

Sinua opastamaan on valittu tuutori. Tuutorit ovat vanhempia opiskelijoita ja synapsilaisia. He opastavat sinua kaikessa tarvittavassa. Sinulla ei siis ole hätää.

Minä olen Synapsin puheenjohtaja ja myös yksi tuutoreista. Vuonna 2011 olin siinä, missä sinä olet nyt. Minä vastaan mielelläni kaikkiin yhdistystä koskeviin kysymyksiin, vaikka uskon, että myös oma tuutorisi siihen pystyy. Sähköpostiosoitteeni on mvplai@utu.fi.

Tulemme näkemään säännöllisesti opintojesi alkuvaiheessa, biologien kanssa hieman enemmän kuin maantieteilijöiden. Minulle saa vapaasti tulla juttelemaan. En ole niin pelottava kuin miltä näytän. :)

Näkemisiin, Miika Laihonen

Synapsi ry:n puheenjohtaja

TAPAHTUIPA KERRAN LABRASSA

Tekijä: R.S.

TERVEISET AMMATTILIITOSTASI: LIIT-

TOFUUSION ETENEMINEN JA TYÖTTOMYYSKASSAN HYÖDYT OPISKELIJALLE

Teksti: Henri Annila, YKL:n opiskelijatoiminnan koordinaattori henri.annila@ykl.fi, 050 343 8980, www.linkedin.com/in/annila

1.1.2017 on jännittävä päivä kaikille Ympäristöasiantuntijoiden keskusliitto YKL ry:n jäsenille ja ympäristöalan osaajille. Uusi vuosi tuo mukanaan uudenvuodenlupausten ja uusien kujeiden lisäksi uuden liiton ympäristöalan opiskelijoille ja asiantuntijoille! Tuolla päivämäärällä aloittaa toimintansa Luonnon-, ympäristö- ja metsätieteilijöiden liitto Loimu ry, jonka jäseniksi YKL:n jäsenet siirtyvät. Jäsenyyden siirtäminen YKL:sta Loimuun ei vaadi jäseniltä mitään erillisiä toimenpiteitä. Uuden liiton kaksi muuta perustajatahoa ovat Luonnontieteiden Akateemisten Liitto LAL ry ja Metsänhoitajaliitto.

Uuden liiton jäsenmäärä on noin 15 000, joista hieman alle 3 000 on opiskelijoita. Akavan mittakaavassa uusi liitto on jäsenmäärältään keskikokoinen. Jäsenmäärän kasvun myötä haemme myös parempia vaikutusmahdollisuuksia Akavan toiminnassa sekä yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa.

Opiskelijatoiminnan näkökulmasta fuusio tuo paljon uusia mahdollisuuksia, kun jo tällä hetkellä tiivis yhteistyö liittojemme välillä voidaan

Loimu-liiton työstäminen on hetkittäin käynyt suunnistamisesta, kun yhteisiä tavoitteita ja toimitapoja on etsitty viimeisen vuoden aikana kolmen eri liiton toimijoiden kanssa.

iskeä oikeasti yhteen. Fuusion tarkoituksena on parantaa jäsenpalveluitamme ja mahdollisuuksiamme vaikuttaa edustamillamme aloilla. Uuden liiton opiskelijatoiminnassa kampustoiminnan määrää lisätään. Yhteistyö ainejärjestöjen kanssa on Loimu-liiton toiminnan kulmakiviä.

Jos Loimun opiskelijatoiminta kiinnostaa sinua, ole tarkkana syksyllä, kun Synapsi valitsee toimijoitaan vuodelle 2017. Luvassa on varmasti mielenkiintoinen vuosi, kun uuden liiton toimintaa sorvataan parhaaseen mahdolliseen muotoon. Loimun opiskelijatoiminnassa on vahva ”opiskelijalta opiskelijalle” –henki ja opiskelijoiden mielipiteitä kuunnellaan toimistolla herkällä korvalla.

Näin kesätöiden kynnykselle on hyvä palauttaa mieleen työttömyyskassaan kuulumisen toimintalogiikka ja siitä koituvat hyödyt. Työttömyyskassan kuulumalla vakuutat itsesi työttömyyden varalle. Toimintaidea on sama kuin esimerkiksi kotivakuutuksen kanssa: maksat tasaisin väliajoin pienen summan rahaa vakuutusyhtiölle eli työttömyyskassalle, jotta he turvaavat tulosi, jos sinulle sattuu vahinko mistä et ilman vakuutusta selviäisi, tässä tapauksessa työttömyys.

Kun lohkaiset pienen osan vakaista tuloistasi, saat sillä varmuuden odottamattoman tilanteen varalle. Biologian ja maantieteen opiskelijoiden keskiansioilla kesällä 2015 (n. 1800-2000 €/kk) ansiopäivärahaa saa 1200-1245 €/kk, joka on n. 500 euroa enemmän kuin Kelan peruspäiväraha (n. 700 €/ kk). IAET-kassan jäsenmaksu on 105 euroa vuodessa, joten jäsenmaksut kuittaantuvat melko nopeasti takaisin jo lyhyen työttömyysjakson kautta. Ja jos työtilanteesi pysyy hyvänä, ei tuo 105 euroa vuodessa ole kovin suuri menoerä tuloistasi.

YKL:n opiskelijajäsenet voivat halutessaan liittyä työttömyyskassaan. Tämän voi tehdä samalla kun liittyy YKL:n jäseneksi tai myöhemmin täyttämällä uuden hakemuksen opiskelijajäseneksi, missä ilmoittaa liittyvänsä myös työttömyyskassaan. Liittyessäsi kassaan sinulla pitää olla voimassa oleva työsopimus tai tieto siitä, milloin työsuhteesi alkaa. YKL:n jäsenet ovat vakuutettuja IAET-kassaan. Ammattiliitto ja työttömyyskassa ovat siis kaksi erillistä organisaatiota. Kassaan liittymisestä voi ilmoittaa YKL:lle etukäteen heti, kun tiedät minä päivänä työsuhteesi alkaa.

Jotta olet oikeutettu ansiopäivärahaan, sinun täytyy olla työtön työnhakija ja täyttää työssäoloehto Huomaathan, että opiskelijana et voi olla työtön työnhakija. Työssäoloehto tarkoittaa sitä, että sinun täytyy työskennellä vähintään 26 viikkoa sen jälkeen, kun olet liittynyt työttömyyskassaan. Työajan on oltava vähintään 18 h/vko. Tarkastelujakso, jonka aika nuo työviikot tulee kerryttää, on normaalisti 28 kuukautta. Opiskelu kuitenkin pidentää tarkastelujaksoa maksimissaan seitsemän vuoden mittaiseksi. Kuukausipalkan tulee olla alan työehtosopimuksen mukainen, tai vähintään 1173 €/kk. Jos teet töitä osa-aikaisella sopimuksella, lasketaan tuntipalkastasi täysi kuukausipalkka, mikä toimii palkkatasonasi työehtoa tarkasteltaessa.

Jos haet ansiopäivärahaa, sinulla on todistusvelvollisuus työssäoloehdon täyttymisestä. Säilytä siis seuraavat dokumentit: palkkakuitit tai -todistus (saat sen pyytämällä työnantajaltasi), työsopimukset sekä työvuorolistat, jos työaikasi on työsopimuksessa alle 18 h/vko, mutta olet tehnyt yli 18 tunnin työviikkoja. Myös yksittäiset työviikot kerryttävät työssäoloehtoa. Toden-

näköisin ajankohta lyhyelle työttömyysjaksolle on valmistuvista seuraava vuosi, joten työssäoloehdon täyttäminen opintojen aikana on erittäin suositeltavaa!

Saat YKL:n toimistolta lisätietoja sekä liittofuusioon että työttömyyskassaan liittyen. Me olemme ainejärjestösi työelämässä, jotta voit keskittyä työntekoon meidän huolehtiessamme työoloistasi!

Oheisesta kuvaajasta voit hahmotella sitä, minkä suuruiseen ansiopäivärahaan olet työttömyyskassan jäsenenä oikeutettu eri tulotasoilla. Huomaa, että Kelan peruspäivärahan suuruus ei kasva, vaikka tulosi kasvaisivat.

HYEENAN HERKUT

Teksti: Anni Pyykönen

Sisäinen viherpiipertäjäni kihisee raivosta, jos joudun kantamaan roponi ruokakauppoihin, jotka heittävät häikäilemättä syömäkelpoista ruokaa pois. MTT:n raportin(2012)arvio ruokakauppojen hävikistä Suomessa on 65-75 miljoonaa kiloa vuodessa. Turun tori on onneksi kelpo vaihtoehto, sillä siellä vähän mustelmaisetkin omenat myydään muhkeissa euron pusseissa. Ekologinen ravinnonhankintani kohosi kuitenkin aivan uudelle tasolle muuttoni myötä, kun kämppikseni tutustuttivat minut (viimeinkin) dyykkauksen saloihin. Viisasta kämppistäni lainaten dyykkaaminen on gandhilaista kansalaistottelemattomuutta. Jaan nyt kanssanne pieniä otteita ja reseptin tynkiä yhden illan antimista.

Maaliskuisena maanantaiiltana saimme hyvä saaliin. Oli siinä taas äimistelemistä, mitä myymäläapulaisen päässä on oikein liikkunut. Purimme reput lattialle valokuvaa varten ja tanssimme onnesta Yle Klassisen tahtiin. Dyykkaaminen kannattaa jo pelkästään primitiivisen, kenties metsästäjä-keräilijällekin tutun euforian tunteen takia. Eksoottiset aarteet, mangot, kiivit, limet ja yksi murheellinen päärynä, joka otoksessaan oli harvinaisuus, pääsivät omaan koriinsa. Kiljahtelimme ilosta, kun päärynälle löytyikin hiukan kolhiutunut pari, ihan kuin Nooan arkissa. Tasa-arvosensitiivinen kämppikseni tosin oivalsi, että päärynähän olisi aivan hyvin voinut kaveerata myös muidenkin hedelmien kanssa.

Pari viikonloppua takaperin vieraileva tähti, entinen Rauman OKL:n opiskelija rikastutti keittiötämme raumalaisella dyykkausklassikolla: banaanileivällä. Pikaversiossa sopivan kypsä banaani (sellaisiapa ei juuri kaupan hyllyiltä löydy, ha!) paukautetaan keskeltä kahtia ja tursotetaan ruisleivälle kuin sinappituubista konsanaan. Sovelsimme innovaatiota edelleen loistokkaimmat päivänsä nähneelle avokadolle: se toimi erinomaisena levitteenä mehevällä juuresleivällä ja omenaviipaleen päällä (kuva alla). Ripauksella mielikuvitusta tämä hienostunut cocktail-palanen muistutti kuulemma siivekästä porsasta.

Herkkusienistä (loput säilyivät yli viikon!), porkkanasta, paprikasta ja sipulista pyöräytin seuraavana päivänä värikkään wokin, jonka höystin omilla mungopavun iduilla ja inkiväärillä. Vinkkivitosena vielä kaikille kanssasniiduilijoille: nahistuneita appelsiineja (tai muitakaan hedelmiä) ei kannata ylenkatsoa: mehulinko taikoo ne taivaalliseksi brunssijuomaksi (varsinkin jos lisää sekaan inkiväärin palasen).

Tervetuloa pakuriteelle ja dyykkypullalle,

Rakkaudella Anni

AHVENANMAAN LINTURALLI OMIN SILMIN

Teksti: Miika Laihonen, Rallijoukkueen kapteeni

Lähes 150 opiskelijaa tai opiskelijanmielistä on hajaantunut ympäri Ahvenanmaata muutaman hengen klustereiksi. Fjällräven näyttää olevan vahvasti muodissa. Perjantaiaamun kolea kevätusva on vaihtunut pilvipoudaksi ja minä tähyilen viereiselle pellolle toiveikkaana potkiessani hanhenpaskaa tienpientareella. On Ahvis, Suomen suurin linturalli. Kännykkäni digitaalisen tiimalasin mukaan pian on aika. Tästä se jälleen lähtee: 24 tuntia lintuja.

Maalis-huhtikuisen Ahvenanmaan hienous on siinä, ettei voi täysin varmaksi tietää, mitä kaikkea vastaan tulee. Ohimuuttavia lajeja on paljon ja keväänvaihe määrää pitkälti lajiston. Ahvenanmaalla on myös monipuolisesti habitaatteja, joista lintuja etsiä. Kyseinen saaristo on muutenkin kokemisen arvoinen.

Ralli on vasta lähtenyt käyntiin ja kirjuri hukkuu jo lajitulvaan, kun pyrstötiaiset saapuvat ihmettelemään viereiseen tyrnipensaaseen. Ikinä en ole moisen lajin edustajaa löytänyt.

Näköjään sen piti löytää ensin minut.

Ensimmäisiä tunteja seuraa jo hämärä ja kävelemme tyhjällä hakamaalla taivaanvuohen määkiessä. Päätämme käyttää viimeiset valonsäteet läheisellä lintutornilla. Torni on wanha ja korkea, mutta jo Leevi sen tiesi: ”Eihän rallia voiteta, jos siellä pelätään”.

Keväisen saariston tuuli on kylmä ja on tärkeää pitää itsensä lämpimänä. Kuvan teeri saattaa liittyä tapaukseen.

Olen meditoinut muutaman viikon putkeen, jotta tämä yö ei kaataisi minua. Kiertelemme etsimässä pöllöjä, lähinnä huuhkajaa ja sarvipöllöä. Etsintämme ei tuota toivottua tulosta ja kaikki joukkueeni jäsenet eivät selvästi ole enää virkeitä. Päätämme ottaa muutaman tunnin unta.

Aamu on jo ehtinyt turhankin pitkälle, kun lähdemme seuraamaan merilintujen muuttoa saariston länsilaidalta. Matkalla ajamme harhaan käytännössä niin paljon kuin Ahvenanmaalla vain voi käyttämättä lauttaa. Perkele.

Kiertelemme kartuttamassa lajilistaamme muun muassa keväisessä pähkinälehdossa, jossa mukulaleinikit, sinivuokot ja muut kevään aikaiset kukkijat peittävät väreillään jo lumetonta maata. Heitän munat turpeeseen ja jään kiikareilla seuraamaan vanhassa tammessa olevaa reikää. Ulos pomppii pähkinänakkeli koiras! Eikä siinä vielä kaikki, sillä nyt tulee myös naaras kaupan päälle! Pesäkoloa hiotaan selvästi pesintää varten. Jotta myös kasveista kiinnostuneet saataisiin kateellisiksi, niin kerrottakoon, että kenkäni vieressä kasvaa suomukka, pähkinän juuriloiskasvi. Retki on luontoharrastajan märkäuni. Putkilointia Torpfjärdenillä.

Rallin viimeisinä hetkinä juoksen kaukoputken kanssa kolmimetrisessä ruovikossa etsien tuloksetta sitä vitivalkoista jalohaikaraa, joka legendan mukaan siellä piilottelee. Dendriticumin edustusjoukkue kuulemma sen löysi. Aina ei onnista…

Päätämme rallin 75 lajipinnan nurkille ja laskujemme mukaan se riittää siihen, että olemme tuloksissa paremmalla puoliskolla. Asetin lähtiessämme meille kaksi tavoitetta: 70 lajia ja voitto Dendriticumista. Molemmat saavutettiin. Koko homman voitosta tässä tapahtumassa on turha haaveilla, sillä vanhat konkarit pääsivät taas yli käsittämättömän 110 lajin. Oikeasti tästä ei vuorokausi muutu hauskemmaksi. Ensi vuonna uudelleen!

Ennen kuin otat ketään joukkueeseesi varmista, mitä mieltä he ovat nisällisistä elukoista. Joukkueemme tuntui havaitsevan enemmän kissoja, kauriita ja muita kenguruita kuin lintuja reissuna aikana.

Paikallisten alkuasukkaiden leipomaa pannukakkua kannattaa maistaa Maarianhaminassa rallin lopuksi.

Kuin kaksi marjaa

Risto Kalliola Maantieteen professori Bear Grylls Seikkailija, Äijä

MAANTIETEILIJÄNÄ TYÖELÄMÄSSÄ

Teksti: Juho Loukonen, Synapsin jääräosaston jäsen

Heippa nuoret ja vähän vanhemmatkin opiskelijat! Tässä alumnikirjeeni teille.

Aloitin opinnot v. 2008 suoraan lukion penkiltä. Koulutusalan valintaperusteena oli lähinnä mutu; johonkin oli haettava, enkä hyvän opettajan motivoimana sitten muuta paperiin laittanut. Tällä tiellä olin aina aprillipäivään 2015 saakka, ja näihin vuosiin mahtui kyllä kaikenlaista.

Alkuaika on jo hämärän peitossa. Ensimmäisenä talvena menin armeijaan ja kotiuduin sieltä seuraavana syksynä (siilitukka ei muuten sovi meikälle) jatkamaan innokkaana peruskursseja. Ne tuskin kovin radikaalisti ovat siitä muuttuneet. Olin kahden vuosikurssin välissä, joten syksyllä päätin hakea mukaan Synapsin toimintaan, joka muun järjestötoiminnan kanssa vei aimo siivun vapaa-ajastani. Aktiivisuuttani opiskelijayhteisössä muistelen suurella lämmöllä, ja ehdottomasti suosittelen sitä. Muistakaa kuitenkin valmistua (ainakin joskus).

Tutkinnossani lukee matemaattisluonnontieteellinen tiedekunta. Kävin luonnontiedepainotteista lukiota, mutta en esimerkiksi lopulta koskaan kirjoittanut matematiikkaa. Maantieteessä ”valitsin” ihmismaantieteen ja jossain välissä ajauduin Rehtorinpellon-

kadun synkälle puolelle talousmaantieteen ja logistiikan pariin. Nämä sivuaineet poikivat kuitenkin tilastoaiheisen kandiaiheen, kesäharjoittelun Pohjanmaalla ja loppujen lopuksi mielikuvituksettomuuden iskiessä myös graduaiheen.

Ensimmäisessä oman alan kesätyössäni Etelä-Pohjanmaan liitossa vuonna 2012 tein liikenneanalyyseja ja osallistuin maakuntakaavoitukseen, Etelä-Koreasta, kun kiipeät 1500 vertikaalimetriä ja tulivuoren kraateri on hernerokkasumun peittämä eikä mitään näe.

jossa kartoitettiin tuulipuistoille sopivia paikkoja tuulivoimabuumin lähtiessä tuohon aikaan käyntiin. Seinäjokikin on muuten ihan mukava kaupunki kesällä. Tekemisen meininkiä, joskin Turun taudin soisi iskevän valikoidusti keskustan betoniviidakkoon ja vaikka keski-ikäiset kuseskelevatkin virastotalon seinät piloille tangomarkkinoiden aikaan.

Työharjoittelun jälkeen ajatus maisterinopinnoista ja etenkin tarjotuista kursseista ei heti inspiroinut. Lähdin hetkeksi reissuun ja sen jälkeen sijaistin lukio-opettajaani talven ajan. Halusin opettaa täysipäiväisesti, jotta voisin sanoa kokeilleeni sitä. Tuntien suunnittelu ja pitäminen, kokonaisten kurssien läpiviemisestä puhumattakaan, oli todella vastuullista, ja opiskelijan tuloihin nähden siitä saatu kompensaatio kyllä vastasi hyvin työmäärää. Kannattaa rohkeasti kysellä vanhoilta opettajilta lyhyempiäkin sijaisuuksia!

Reissaamista ja opetusta seurasi Etelä-Korean vaihto Soulissa. Opiskelin, mitä englanniksi satuttiin tarjoamaan, ja suosittelen perspektiivin laajentamista muillekin. Oli se sitten taloustiedettä (joka muuten mielestäni on pohjimmiltaan humanistinen tiede), taideaineita tai nykyään Suomessa niin muodikasta koodaamista, voi niistä kaikista saada yllättävää hyötyä tai uusia näkökulmia ja mielenkiinnon kohteita. Itselleni suurimman vaiku-

tuksen jätti taloustieteen perusteet erinomaisen amerikankorealaisen professorin pitämänä.

Sain kinuttua vaihtokurssini hyväksiluetuiksi, joten opintojen loppuvastus, gradu, häämötti. Maantieteen työelämäkurssin vierailulla satuin käymään tuulipuistoja kehittävässä yhtiössä erään alumnin luona. Kävi ilmi, että maakuntakaavoitus Seinäjoella oli hyvin samankaltaista hankekehityksen kanssa, joten sain siltä istumalta osa-aikatöitä valmistumiseeni saakka. Aloitin työt ja gradunteon alkuvuodesta 2014 ja samalla ymmärsin jättää järjestöhommat mm. Synapsissa, Hybridissä ja TYYn edustajistossa vähemmälle. Samaan aikaan sekä energia- ja meriliikennealan ammattilaiseksi tuleminen oli haasteellista, mutta sain G:n lopulta valmiiksi runsaassa vuodessa, valmistuin, ja vakinaistin työpaikkani keväällä 2015.

Tuulivoima-alasta Ilona Välimaa kirjoitti tällä palstalla jo muutama vuosi aiemmin konsultin näkökulmasta. Ala ei voisi sopia paremmin BI/GE -opiskelijalle. Sain oppia teknologiasta, kaavoituksesta, ympäristöselvityksistä ja -laeista, tehdä maastotöitä, paikkatietoanalyyseja ja esim. yritysvierailuja vajaan kahden vuoden aikana. Tuulipuistojen kehittäminen yhdistää ihmis- ja luonnonmaantiedettä tavalla, josta yliopistossa oltaisiin kateellisia. Suunnittelimme VarsinaisSuomen suurinta tuulipuistoa

sen ehkä parhaalle paikalle, mutta erinäisistä itsestäni riippumattomista syistä oli projektit laitettava jäihin, ja niinpä sain ensi kertaa kenkää!

Infrastruktuurin ja kaavoituksen tunteminen mahdollisti kuitenkin seuraavassa työhaastattelussa pärjäämisen. En päässyt nauttimaan työttömyyskassan saajapuolesta, vaan aloitin tammikuussa 2016 asiantuntijana Rapal Oy:ssä Espoossa. Paikkaan muuten haettiin teekkaria tai kylteriä, mutten välittänyt. Tällä hetkellä yritän kotiutua Leppävaaraan ja oppia rakennetun ympäristön kustannuksista parhaani mukaan.

Yliopistolla muistutellaan aina, että kunkin urapolku on erilainen, eikä mitään valmista muottia ole. Omani on varmaan hyvä esimerkki siitä. Meidän tutkinnoillamme on mahdollista päätyä hyvinkin erilaisiin töihin opetuksen ja tieteen lisäksi, vaikka sukulaisille sitä onkin joskus vaikea takoa päähän. On ihan hyväkin olla opiskelujen aikana joskus hieman ahdistunut omasta tulevaisuudestaan, sillä se tarkoittaa, että puntaroi omia vahvuuksiaan ja kiinnostuksen kohteitaan. Niiden vaaliminen ja hyödyntäminen, eri asioiden kokeilu (tai jopa yrittäjyys!) ja työkokemuksen kartuttaminen painavat vaakakupissa mielestäni paljon enemmän kuin nykyisin haluttu nopea valmistuminen.

Menkää eri alojen messuille ja seminaareihin, ekskuilkaa (muistakaa herätä vierailuille) ja osallistukaa Boostin startup-meininkeihin tai opiskelijatoimintaan. Lähettäkää sähköpostia, kysykää tyhmiä ja tyrkyttäkää itseänne paikkoihin, johon ei maantieteilijää tai biologia osata kaivata – niitä on enemmän kuin luulettekaan. Ja kun ajatte junalla Helsinkiin, pysähtykää Leppävaarassa Panorama Towerilla kahvilla!

kaksi marjaa

MUSAKORNERI

Teksti: Otto Selenius

Katsaus toimistomme Spotifyn soitetuimpiin biiseihin viime vuodelta. Dataan ei valitettavasti saatu Youtubesta soitettuja biisejä, jotka ovat varmasti aivan yhtä merkittäviä rennon ja inspiroivan työskentelyilmapiirin luomisessa.

Synapsin Year in music 2015

Otoskoko: 3971 eri biisiä 1628 eri artistilta. Hieno osoitus luonnon monimuotoisuudesta ja synapsilaisten avarakatseisuudesta.

Musiikkia kuunneltiin 23 000 minuuttia eli 382 tuntia eli 16 päivää. Paljon hyvin käytettyä aikaa siis. Tässä ajassa on varmasti monta kandia ja gradua saatu kirjoitettua.

Kuunnelluin artisti oli Rammstein vain 187 toistolla. Loput top viidestä menivät järjestyksessä: Iron Maiden, Kreator, Nyrkkitappelu ja Mumford & Sons. Hevarit ovat ilmeisesti pysyneet uskollisina lempibändeilleen.

Kuunnelluin biisi oli kuitenkin poppari Zola Jesuksen kappale Dangerous Days. Top viiteen kuunnelluimpaan biisiin mahtui myös musiikkia elokuvasta FiftyShadesofGrey. Keep it kinky!

Genret ovat aina hyvä kiistelyn kohde, mutta kuunnelluimpien tyylilajien listaus meni seuraavasti: Pop, SuomiRock, Metal, Indie R&B, Indie Folk Melko sekava kattaus, mutta tätä toimittajaa ainakin lämmittää se että emme ole ainakaan jämähtäneet yhteen kategoriaan. Toimistolla voivat siis viihtyä kaikki hevareista hipstereihin!

Yllätyksiä:

Vuoden kolmanneksi kuunnelluin levy oli Vivaldi – Classical Masterpieces, joka päihitti kuuntelukerroissa täpärästi The Best of JimiHendrixin.

Kesällä synkisteltiin (luultavasti uupuneet tuutorit) kun soitetuimpia artisteja olivat DimmuBorgir ja Nightwish.

Miltä vuosi 2016 tulee näyttämään tilastoissa? Tule mukaan vaikuttamaan! Synapsin Spotify –aina auki toimistolla!

SYNAPSIN URHEILUVUOSI 2015 – 2016

Teksti: Tero Iikkanen ja Henri Kääriäinen, Synapsin Liikuntavastaavat

Synapsin vuosi on ollut menestyksekäs urheilun saralla. Sammonmaljan kokonaiskilpailussa ainejärjestömme sijoittui toiseksi lääkiksen Functio Laesan jälkeen. Perinteiset menestyjät, kuten Opex ja P-Klubi, jätettiin tänä vuonna kauas taakse. Ohessa on lyhyt tiivistelmä jokaisen turnauksen tärkeimmistä tapahtumista.

Sammonmaljakausi alkoi syyskuun lopussa jalkapalloturnauksella. Synapsi lähti turnaukseen kovin odotuksin. Alkusarja menikin mallikkaasti ja Synapsi eteni jatkopeleihin lohkokakkosena. Puolivälierissä nähtiin todellinen trilleri klassikkopariksi muodostuneessa ottelussa P-Klubia vastaan. Ottelu eteni illan pimetessä tasatilanteessa 2-2 aina rankkareille asti, jossa P-Klubi onnistui jokaisessa yrityksessään, Synapsin osuessa kerran tolppaan. Näin turnaus päättyi Synapsin osalta ennen aikojaan. Synapsin sijoitus oli turnauksessa kuudes.

Lentopalloon Synapsi oli kunnostautunut viime vuoden farssin jälkeen. Vahvan alkulohkon jälkeen kohdattiin puolivälierässä aina vahva Functio Laesa. Synapsi venyi tärkeässä paikassa huippupeliin, ja Functio Laesa kaatui 2-1. Välierissä tuli takkiin turnauksen voittaneelta Räntämäen Kesähessuilta, mutta pronssipelissä Synapsi sai koottua rivinsä. Todella tiukan ottelun ratkaiseva erä päättyi Synapsille 25–23, ja päästiin nauttimaan kauden ensimmäisistä mitalijuhlista.

Synapsi osallistui tammikuussa ensimmäistä kertaa Sammonmaljan kaukalopalloturnaukseen. Neljän joukkueen turnauksessa Synapsi sai toisen pronssinsa – voittamatta otteluakaan. Turnauksen välierässä nähtiin kuitenkin Synapsilta hyvin vahva alku, joka päättyi sulamiseen ja jatkoaikatappioon. Karvas tappio tuli jälleen P-Klubia vastaan.

Samanaikaisesti käytiin myös koripallon sammonmaljaturnausta. Tässä turnauksessa nähtiin Synapsin kauden heikoin sijoitus, seitsemäs. Alkulohkossa nähtiin kuitenkin yksi huippuottelu Synapsilta, jossa Synapsi nousi selvästä takaa-ajoasemasta kuuden pisteen voittoon. Puolivälierissä Functio Laesa murskasi Synapsin.

Futsaliin lähdettiin jälleen kovin odotuksin – olihan Synapsi viime vuonna turnauksen finaalissa. Tänä vuonna turnaus oli pettymys, sillä pelit loppuivat lohkokakkosena alkulohkoon erikoisen turnaussysteemin seurauksena. Synapsi oli paras välierien ulkopuolelle jäänyt joukkue sijoittuen viidenneksi.

Toiseksi viimeisenä lajina Sammonmaljassa pelattiin sählyä. Kohtalaisen alkulohkon jälkeen kohdattiin puolivälierissä jälleen P-Klubi. Tällä kertaa Synapsi sai revanssin kahdesta aiemmasta kirvelevästä tappiosta.

Synapsin sähläysjoukkue

Ottelu meni jälleen – kuten kaikissa kauden aiemmissa kohtaamisissa PKlubia vastaan – jatkoajalle, Synapsin ottaessa tärkeän voiton. Välierissä hävittiin Tuohtuneelle Tapiirille. Kauden kolmas pronssi ratkesi Deltastikaa vastaan tiukassa ottelussa kaksi sekuntia ennen loppua tulleella voittomaalilla.

Sammonmalja päättyi pesäpalloturnaukseen huhtikuussa. Synapsi eteni turnauksessa lohkovoittajana välieriin takoen todella suuria juoksumääriä, mutta välierissä ja pronssiottelussa kärsittiin niukat tappiot, ja kausi päättyi pesiksin neljänteen sijaan.

Maaliskuussa pelattiin myös Sammonmaljaan kuulumaton Turun yliopiston salibandyturnaus, johon Synapsi lähti hallitsevana mestarina. Tänäkin vuonna Synapsi eteni voittamattomana aina turnauksen finaaliin asti. Finaali SC Gravitaatiovakiota vastaan oli melkoinen jännitysnäytelmä: Synapsi nousi kolme kertaa tasoihin, ja mentiin rankkarikilpailuun asti. Ratkaisu nähtiin vasta rankkarikisan jatkovedoilla, ja epäonnekkaasti Synapsille jäi finaalista lopulta luu käteen. Kuitenkin Turun yliopiston finalistina Synapsi osallistuu tänäkin vuonna Turun korkeakoulujen väliseen salibandyturnaukseen. Kirjoittamishetkellä turnaus oli vielä pelaamatta.

Kiitos menestyksekkäästä vuodesta kaikille liikuntatoimintaan osallistuneille!

PROFFAN KELLARI 1982–2016

Teksti: Nasse-Setä

Teppo Toivasen yhdeksänkymmentä luvulta lähtien luotsaama elegantti ja oivallinen illanistujaispaikka sulkee ovensa näillä näkymin vapunaattona. Kaiken kaikkiaan 34 kaunista vuotta Proffan Kellari tarjosi kävijäkunnalleen paikan viihtyä ja turruttaa janoaistiaan.

Toimitus ehdottaa, että paraikaa kuluvan aikakauden nimi muutettaisiin nykyisestä holoseenista

tepposeeniksi merkkinä erään upean ajanjakson loppumisesta. Vapun aatosta eteenpäin voimmekin jo puhua janoseenistä.

Nyt, vapunaattona, on viimeinen mahdollisuus virkistää muistiasi, miltä tuntuikaan istua Proffan Kellarin kotoisessa ilmapiirissä kylmän pitkän viilentäessä kämmenesi sisäpintaa Tepon hymyillessä intiaanimaista hymyään tiskin takana.

MARXISMI ja muita luokattomia vitsejä

Luokattomat vitsit tarjoilee: Jani Aaltonen®

Matti ja Laura olivat isoäitinsä luona hoidossa. Lapset olivat ulkona metsän reunassa leikkimässä kun isoäiti kutsui lapsia syömään. "Maura! Maura!" huusi isoäiti, sillä tällä nimiyhdistelmällä hän oli tottunut kutsumaan lapsia. Ä- ja y-vikainen mäyrä kuuli huudon ja söi lapset.

Mikä on pieni, punainen, hyrskyy verta ja pienenee koko ajan?

- Vauva

Mitä yhteistä on kahvinkeittimellä ja parisuhteella?

-Se että on pannu.

Mitä yhteistä on Prinsessa Dianalla ja tennismatsin ässäsyötöllä?

- Molemmat lähtee 140km/h...

Minkä takia hamsteri pitää kietoa hyvin teippiin?

- Ettei se räjähdä raiskatessa

Suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen menivät saaressa sijaitsevaan kouluun. Ruotsalainen ampui kaikki.

Miten vauvan saa pois tehosekoittimesta? -Pillillä.

Kaksi valasta meni baariin. Ensimmäinen sanoi baarimikolle ”ÖÖÖOOOOLÖÖÄÄÖÖHHHÖÖÖÖUUUEEAEAEEEE”

Toinen sanoi: ”Mikä helvetti sua Anselmi vaivaa?”

Hevonen meni baariin. Baarimikko kysyi ”Miksi näytät niin pitkää naamaa?”

Hevonen vastasi: ”Perheeni on hylännyt minut alkoholismini vuoksi.”

Mikä on viidakon tyhmin eläin?

-Jääkarhu

Miksi afrikkalaisen lapsen yöpöydällä on riisinjyvä?

-Raukkaparka on oksentanut koko yön

Mitä black metal -muusikko sanoi tullessaan studiosta

-Demoni on valmis.

Miksi luuranko ei ylittänyt katua?

-Sillä ei ollut munaa

Miksi Obi-Wan Kenobi näkee niin hyvin lukiessaan vasemmistopropagandaa?

-Hän lukee Voiman valoisalla puolella.

Miksi saksalaiset ovat niin hyviä futiksessa?

-Keskitysleirien ansiosta.

Tutkimuksen tulos: Onko Suomessa liikaa maahanmuuttajia?

11 % vastasi Kyllä

7 % vastasi Ei

The difficult is what takes a little time; the impossible is what takes a little longer.

Fridtjof Nansen Naparetkeilijä, diplomaatti ja tiedemies