FAABELI 1/15
Faabeli on Turun yliopiston biologian ja maantieteen opiskelijoiden ainejärjestölehti, joka ilmestyy kahdesti vuodessa, keväällä ja syksyllä.
Osoite:
Synapsi ry, Biologian laitos 20014 Turun yliopisto
Sähköposti: synapsi@lists.utu.f i
Web: http://synapsi.utu.fi
Päätoimittaja:
Jani Kinnunen
Ulkoasu ja taitto:
Jani Kinnunen
Toimitus:
Sara Dahlström, Helmi Seppälä, Tero Iikkanen, Niko Kallio, Fatih Kayaanan, Emma Hietaniemi, Lari Jaakkola
Valokuvat:
Jani Kinnunen, Tero Iikkanen, Niko Kallio, Helmi Seppälä, Lari Jaakkola
Levikki: 160
Paino: Painosalama Oy
PÄÄTOIMITTAJALTA
Aamu alkaa seesteisesti. Keittimessä porisee mundo ja ulkona visertää
Phylloscopus trochilus. Vaan ei viserrä enää, sillä näiden lauseiden välillä on noin 10 tuntia. Hirveän mukavaa hommaa tämä taittaminen.
Asiaan. Korviini on kantautunut huhu, että tätä lehteä lukiessa saattaa olla vappu. Pyydänkin siis nauttimaan lehdestä samalla rennolla otteella, kuin pidät toisessa kädessäsi olevaa huurteista.
Työväenjuhlan, ylioppilaiden juhlan ja opiskelijoiden juhlan lisäksi Vappu on myös kesän alkamisen juhla. Niinpä määräänkin jokaisen vakavasti unohtamaan tekemättömät opiskeluhommat sekä saamattomat kesäharjoittelupaikat ja kehotan keskittymään vapun olennaisuuksiin.
Tämä Faabeli on kasattu rakkaudella ja samalla tyylilleni uskollisena ”aivan liian myöhään ei perkele en ehdi”- menetelmällä. Koska kuitenkin selailet tätä todennäköisesti vappuna ja erittäin todennäköisesti primäärisiin alkoholeihin kuuluvan antiseptisen värittömän nesteen vaiku
tuksen alaisena, uskon että mukaan on tarttunut myös mielekästä sisältöä. Vaikka hallitsen lehden sisältöä diktatuurinomaisesti, parannusehdotuksia otetaan vastaan. But not today! Nauttikaa.
P.S. Koska kaikissa hyvissä kirjoituksissa lainataan Raamattua tai jotain muuta pyhää kirjaa, tässä ote Koraanin toisesta lehmän suurasta, jae 197: ”Ja varustautukaa matkaeväillä. Paras matkaeväs on jumalanpelko.”
Vappuna jumalanpelko menee alas kivasti siman kanssa.
Glada vappen!
Jani Kinnunen
HELLUREI!
Äänessä puheenjohtaja
Tässä niska limassa kandia työstäessä on hyvä välillä hengähtää ja vaihtaa muihin aiheisiin, joka tällä hetkellä siis koski tämän Faabelin tekstin kirjoittamista. Ulkona paistaa aurinko ja sää on kesäisin varmaan sitten viime kesän. Chili kasvaa hyvää tahtia ikkunalaudalla ja ulkona lapset huutelee äidin perään (taitanut avaimet jäädä sisälle). Lasissakin on pieni siemaus eri hyvää skumppaa sukulaisten vierailun jäljiltä. Taustalla soi kesän tuloon tai sen tunnelmalle viritetty soittolista. On lauantai alkuilta. Ei paha.
Kerrostalojen taa hiipivä aurinko uumoilee kesästä, kesäisistä illoista parvekkeellani. Onhan niitä ikävä, vaikka kesä ei välttämättä olekaan
se itselleni tärkein vuodenaika. Mut-
ta toisaalta kesällä on omalla tavalla aikaa olla (ainakin jollei ole niitä paljon puhuttuja töitä, katsotaan), olla ja nauttia kesäöistä, istua ja lukea jokirannassa, popittaa sitä kesälistaa, palaa [koska aina palan, toki nyt on jo tältä vuodelta ehditty palaa ja kerätä tyylikäs pohjarusketus (sanoi kuka mitä tahansa)] ja palautua opiskelujen aiheuttamasta stressistä. Ja toisaalta, kesän jälkeen koittaa aina syksy. Syksy on itselleni sitä parasta aikaa.
Ei se sitä aina ennen välttämättä ole ollut, mutta opiskelujen myötä, se on se mitä aina odotan. Syksyssä on sitä jotain. Kaikki eivät tästä välttämättä ja luultavammin ole samaa mieltä, mutta minulle se on se juttu. Syksy tarkoittaa itselleni uuden lukuvuoden alkua. Uusi lukuvuosi tarkoittaa kaikkea uutta opiskelussa ja
olkoot melankolinen, mutta niin kaunis, syysmyrsky on myös jotain niin mahtipontista. Se myös tuudittaa huonounisen hyvin uneen.
Palatakseni kuitenkin tähän hetkeen ja kevääseen, niin onhan tämä kevät ollut hyvin stressaava. Kevään teemaksi on tullut "tee se itse: Sara neljään osaan!" Ei, en viittaa jäsenten pilkkomiseen (tässä en myöskään viittaa Synapsin jäsenistön pilkkomiseen, vaan ruumiinosien) vaan siihen, että yksinkertaisesti on ollut niin paljon hommaa kokoajan ja pitänyt olla monessa paikassa samaan aikaan. Eikä vain Turun sisällä vaan pallotella Turun ja Hesan (kyllä, Hesa) välillä. No tämä urakka alkaa kuitenkin kohta olla loppumetreillä ja sanoisinko, että suhteellisen hyvin asiat on kuitenkin saatu hoidettua monelta eri kantilta. Kokemus se on tämäkin ja opettaa, myös itsestään.
Narut pysyy käsissä, eikä se ole huono taito ollenkaan.
Tätä kevättä on ollut tosi kiva tehdä monelta kantilta. On kiva kuulla ja huomata positiivisia kommentteja ja vaikutuksia omasta ja muiden toimista. Uskonkin, että jokainen on saanut tältä keväältä jotain reppuunsa tulevaisuutta varten, kokemuksia, itsetuntemusta, hyviä muistoja, ja toivottavasti myös niitä opareita, edes muutaman hassun. Tämän Faabelin tullessa ulos, on vappu, opiskelijan juhla-aika. Heitetään stressi hetkeksi nurkkaan. Juodaan simaa. Täytetään maha munkeilla. Pistetään se ylioppilaslakki päähän ja katsotaan ympärille. Katsotaan kuinka kivaa tämä kaikki onkaan. Opiskeluaika. Ollaan ja nautitaan.
Sara Dahlström Puheenjohtaja
HALLITUSESITTELY
Seuraavatiloisetveikotpitavathuolensiita,ettaSynapsiRytoimii,kuin saksalainenjunanvessa.Hallitusonmerkittytahdella.Olkaahyva.
Sara Dahlström*
Sara ”Rautarouva” Dahlström toimii Synapsin puheenjohtajana. Herkkujen voimalla Saran ääni kuuluu miten vaan ja missä vaan: ”Sitä mennään eikä meinata.” Pappa-Tunturin Sara suuntaisi runollisiin maisemiin ihan aikamiespoika Pekkona kesämekko hulmuten. Rautarouva risteytyisi viikinkijumala Thorin kanssa. Pitkät hiukset ja lihakset, siinä perusteluja, tapahtuma paikkana tietenkin Norjan vuonot. (toimitus puistattaa ajatuskin Rautarouva/Thor– hybridistä). Sara ei seiso ainakaan päätoimittajan joukoissa, koska pitää kysymystä poliittisena. PJ kertoo kuitenkin seisovansa Synapsin takana. Intohimonsa Sara tyydyttää karkkeihin ja tulevaisuudessa kokonaisvaltaiseen itsensä toteuttamiseen. Tämä tapahtuu matkustelemalla ja kenties asumalla ulkomailla. Lempparibiisin osalta ”the one and only” on vielä löytämättä.
Siiri Pyykkönen*
Varapuheenjohtaja, maantieteen koPo ja kolmannen vuosikurssin maantieteilijä on ”ihan kiva, Oulusta ja 21v.” Pappa-Tunturin Siiri suuntaisi kiertelemään maailman kolkkia. Hän risteytyisi Batmanin kanssa, koska: ”...jos ei ole varma vastauksesta , niin Batman on aina hyvä vastaus.” Ja koska Bruce Waynellä ”on sitä massia”, niin Bruce veisi Siirin risteytymään minne vaan. Siiri seisoo symppisten opiskelijoiden joukossa ja tyydyttää intohimonsa ystävillä ja nukkumisella, ja” siilit on kivoja.” Maailman paras biisi Siirin mielestä on ympyrä, koska pii on hauska. Lähetetty iPhonesta.
Miika Laihonen*
Toimitus arvostaa taloudenhoitajamme esimerkillistä panostusta hallituskyselyyn vastaamisessa, joten se julkaistaan tässä täysin lyhentämättömänä:
Synapsi ry:n taloudenhoitajana pyrin lähes yliluonnollisten kykyjeni avulla pysymään selvillä yhdistyksemme raha-asioista ja täten estämään kahvinjuojien juonitteleman vararikon. Vapaaajallani uin Synapsin rahasäiliössä ja puhdistan omistamiamme jalokiviä ja kultaesineitä. Se tuo mukavaa vastapainoa numeroiden kanssa painimiselle.
Sattumalta minulta löytyy kesämenopelivalikoimastani myös vihreä Pappa -Tunturi, jolla ajelen peltojen reunustamia teitä heinä suussa heinäkuussa ihan vain siksi, että voin niin tehdä. Kyseessähän on myyttinen "pappisi" ja hypoteesini mukaan edes naiset eivät voi vastustaa rekisteröimättömän museomopedin pärinää. Tämän naispyydyksen toimivuuden testaaminen tosin on osoittautunut vaikeaksi, sillä ihmisnaaraan löytäminen tyhjentyneestä maalaismaisemasta on vielä huomattavasti papikseen käyntiin saamista epätodennäköisempi tapahtuma.
Vaikka minulle ei olekaan aivan selvää, viittako toimittajamme "risteytymisellä" suoraan ihmisten risteytymisen kannalta melko pakolliseen naaras- ja urosgenitaalien yhteen liittämiseen vai yksinkertaisesti mallikkaiden risteymien tuottamiseen prosessista välittämättä (Toim. Huom.: valitse toinen), yritän silti vastata parhaani mukaan koulutukseni pohjalta. Ihmisen parinvalintateorian mukaan minä suosin hedelmällisiä saman lajin naaraita, jotka ovat riittävän vanhoja kestääkseen synnytyksen, mutta riittävän nuoria synnyttääkseen vielä pariin kymmeneen kertaan ja jäännöslisääntymisarvon ollen täten mahdollisimman suuri. Sellaisten kanssa siis haluaisin teoriassa risteytyä! Tällaisen naaraan minä tunnistan sen lähettämistä signaaleista, joille aistini ovat luonnonvalinnan seos
tauksena herkistyneet… Ai missäkö? Paras paikka suoritukselle on ehdottomasti luonto, esimerkiksi sammalikko, josta kävyt on kerätty pois. Monet sukupuuttoon kuolemassa olevat eläinlajit voivat oppia käyttökelpoisia lisääntymisniksejä toimenpidettä seuraamalla!
Kenen joukoissa seisot on Jouko Aaltosen ohjaama dokumenttielokuva vasemmistolaisesta laululiikkeestä. Se voitti vuonna 2007 parhaan dokumentin Jussi-palkinnon. Veikkaan, että suurin osa ei tätä tiennyt!
Intohimojani ovat luonnontiede, vauhti, naiset, hyvä ruoka ja pimeä huumori. Kun niistä kaikista saa nauttia yhden päivän aikana, niin voisi jopa sanoa, että olipa hyvä päivä.
Tuntemamme maailmankaikkeuden paras biisi on Stigin Roy Robinson. Ajellessani loputtomia teitä keskellä yötä vain Suomipop seuranani tämä rallattelu saa joka kerta aikaan yhden miehen car- dance-partyt. Mikä sen parempaa kuin ajaa koko yö autolla? No tietenkin ajaa koko yö ilman käsitystä autonsa sijainnista. Sillä sun kanssas synapsibeibe se on tarpeeton!
Olli Nevalainen*
Olli on ihan perus sihteeri, eli juo kahvia, istuu kokouksissa ja lähettää sähköposteja. Sihteerin taidot ulottuu myös myyntipuolelle; Pappa-Tunturi lähtisi välittömästi myyntiin ”hyvään hintaan.” Risteytymishommansa Olli hoitaisi Synapsin toimistolla Daenerys Targaryen kanssa, ihan vaan koska ”lohikäärmeet on siistejä.” Sihteeri on samoilla linjoilla puheenjohtajan kanssa poliittisesta seisomapaikastaan: ”Synapsi, aina ja ikuisesti.” Olli suhtautuu intohimoisesti pallopeleihin ja hyviin juustoihin, samalla kuunnellen Alice in chainsin Down in a hole-biisiä.
Milla Tulkki*
Synapsin ekskursiovastaavana Milla järjestää ”kivoja opintomatkoja synapsilaisille.” Ekskursioekspertti kertoo, että viimeksi Synapsi on tutustunut uusiin juomakulttuureihin Turun lähikunnissa. Millalla oli jo mopoikäisenä unelmissaan punainen Pappa-Tunturi. Nykyisellään Pappa-Tunturi ja Milla viettäisi aikaa ympäri Turkua toisiaan paijaillen. Ekskuvastaavamme risteytyisi ensisijaisesti kotonaan ehkä majailevan teekkarin kanssa ja hänen maailmassaan kaikki seisovat onnellisesti yhdessä. Seuraaviin kysymyksiin vastaukset olivat niin hämmentävä, että toimitus esittelee ne sellaisinaan: ” Intohimoni on heitellä kavereiden kanssa levypainoja lattialle, rimpuilla ja heilua leuanvetotangossa, irvistellä, pölyttää mankkua ympäriinsä ja sen jälkeen lähmiä sitä naamaani ja housuille (omiin ja muiden), paskoa kaikki mahdolliset nivelet mitkä eivät vielä kropassani rikki ole ja tehdä tämä kaikki mahdollisimman nopeasti monta kertaa peräkkäin kunnes tulee huono olo. Se kappale mikä tulee sillon kun luulee ettei jaksakaan heilua siellä tangossa ja sitten saakin eeppistä musakannustusta vielä pariin heilahdukseen. ”
Mari Linna*
Oikealla toinen ”menevä matkaopas” eli ekskursiovastaavamme ja samanaikaisesti neljännen vuoden ”mantsari” sekä ”kaikkien tuutoreiden äiti” eli tuutorvastaava. Myös Mari kaavailisi PappaTunturin myymistä harvinaisuutena ja suuntaisi myyntirahoilla maailmanympärimatkalle. Risteytymisprosessissa tuutoräitimme arvostaa älyä: ”Mahdollisesti jonkun ovelan ketun kanssa, jolloin voisin ottaa sen kanssa älyjen mittelön! ” Mari ei joukoissa seiso, vaan rötvää. Rötväämisen lisäksi intohimoihin kuuluu Peak Performancen
huppari, Mars-jäätelö, salmiakki ja matkustaminen. Matkaoppaan lempparibiisi tulee Harry Potterin maailmasta: ”...piristi silloin, kun sitä kaivattiin.”
Lauri Kakko*
”Synapsin sitsimaisteriperinnevastaava, LaL-nakkikone ja yleinen ATK-tukihenkilö. Sydämeltään hassunhauska labrarottabiologi.” Siinä Kakon Lauri pähkinänkuoressa herran itsensä mukaan. Maailma suuntaisi myös Laurin Pappa-Tunturi, jopa ”spontaaniin maailmanvalloitukseen.” Risteytymistiedusteluun Lauri vastaa biologisella kiertoilmauksella: ”Ei ole rakkautta, on vain rekombinaatio.” Labrarotta liputtaa House of Starkin puolesta, koska ”Winter is coming”. Intohimot listautuvat seuraavanlaisesti: ”Toimistolla lorvailu labratakki päällä, Ehrmann tuplasuklaavanukas, toimistovastaavalle piikittely, yritykset pitää kantasoluja elossa.” Maailman parhaat biisit lauletaan tietenkin sitseillä. Laurin kohdalla se on Sörkän sällit.
Katri Aksentjeff*
Katri toimii tiedottajana, joka näkyy erityisesti sähköpostisi määrästä. Tiedottajalla on hyppysissään vastuu informaation kulkeutumisesta opinnoista, vapaa-ajasta sekä muusta mukavasta hässäkästä synapsilaisten tietoisuuteen. Pappa-Tunturin omistamisessa jälleen samoilla linjoilla: myyntiin ja maailmanympäri, mutta kuitenkin alle 80 päivässä. Lisäksi Katri tuumaa notta: ”Risteytymiseen top 2: 1. Liskot, vois olla melkein dino. 2. Kasvit, auringosta ravintoa saapaha syyä koko ajan kiitos! ” Jonkun joukoissa seisomisen sijaan Katri valitsee maassa istumisen tai makaamisen. Maailman parasta biisiä kysyttäessä kynnyskysymykseksi nousee liiallinen hyvien biisien mää-
rä maailmassa, mutta tiedottajamme lupautuu lopuksi säveltämään maailman parhaan biisin itse.
Joonas Syrjälä*
”25v toimistonatsi Keravalta.” Melkoinen jäänsärkijä Lynin tiskillä. Toimistovastaajana Joonas kukkoilee Synapsin toimistolla ja ärhentelee reviirilleen tunkeutuville pesänlikaajille. Joonas liittyisi uudella Pappa-Tunturillaan Pappa-Tunturi-kerhoon ja ajelisi ympyrää, ”tai sit myisin sen”. Risteytymisen toimistomies hoitaisi seuraavasti: ”Haluaisin risteytyä risteilyllä ristityitten ristiä kantavien ristiretkeilijöiden kanssa jouluristeilyllä.” Puheenjohtajan, sihteerin ja Synapsin joukkoihin liittyy myös toimistovastaava. ”Salaisena” intohimonaan toimii opiskelijoiden keskuudessa kovinkin suosittu nukkuminen. Myös Joonaksen mielestä maailman parhaita biisejä on liian monta yhden jalustalle nostamiseksi. Yksi asia on kuitenkin varma: ”Yksikään niistä ei oo tehty 80-luvun jälkeen” (toimitus yhtyy vahvasti tähän).
Olli Virtanen*
Vappusumppuvastaavana Olli huolehtii vuosittain järjestettävän Vappusumppu-tapahtuman organisoinnista.
Tuomas Metsäniemi
Pian valmistuva Tuomas viettää onnellisia kissanpäiviään ”suojatyöpaikassaan” Synapsin retkeilyvastaavana. Pappa-Tunturin omistajana Tuomas ”Twiittaisi siitä omppuläppärillä ja ajaisi Kallioon ottamaan instagramiin kuvia, joissa näkyisi myös retrohenkinen Airamin termari, päällään normcorea.” Se kenen kanssa retkeilijä risteytyy on selkeä homma: ” Te tierätte!” Tuomas seisoo Sauronin joukoissa, ei perustele. Intohimoina on mies ja kitar...eikun ruoka, lappi ja kitara. Myös maailman paras biisi on yksiselitteinen, eli Pink FloydDark side of the moon konseptialbumi, joka nautitaan yhtenä biisinä.
Otto Selenius
Tässä ois tällänen biologian KoPo eli koulutuspoliittinen vastaava. Speksit: kengän numero 43, pituus 191, keihään heitto 35m. Pappa-Tunturilla Otto ”tietty keulis, mikä auttaa risteytymismahdollisuuksia meritähtien (Asteroidea) kanssa. Jälkeiläisemme olisivat regeneroituvia superihmisiä.”
Surukseen toteamme, että selkärangattomana KoPomme ei kykene seisomaan kenenkään joukoissa. Intohimoisissaan Otto kuuntelee tai tanssii (tai både och) macarenaa ja ”rapsuttelee korvia vanutöpsyköillä.” Maailman paras biisi on N.W.A - Straight Outta Compton, koska ”siinä on juuri sopivasti triangelia.”
Mikko Antinluoma
Kuljetus- ja hankintavastaavana Mikko pitää huolen toimiston tarjonnasta ja tavaroiden kuljetuksesta.
Niko Kallio
Sporttisesta olemuksesta näkyy jo, että nyt on kyseessä liikuntavastaava. Mielikuvaa hieman latistaa se, että Pappa-Tunturin iskutilavuus jäisi liian pieneksi ja rahat tulisi käytettyä ”isomman pyörän ostoon.” Risteytymään Niko ei vielä lähtisi, sillä jälkeläiset ei kiinnosta. Puoluekantaansa liikuntavastaavamme ei paljasta: ”vaalisalaisuus!” Intohimoihin lukeutuvat moottoripyörät, ruoka ja liikunta, oletettavasti tärkeysjärjestyksessä. Universumin paras musiikkikappale on A horse with no name, ”koska Breaking bad.”
Tero Iikkanen
Toisena vuoden maantieteilijä ja liikuntavastaava Tero pitää Synapsin urheiluosasto tiukassa ruodussa yhdessä Nikon kanssa. Päinvastoin kuin kollegansa, Tero ei pidä itseään kaksipyöräisten ystävänä, mutta Pappa-Tunturi olisi ”sympaattinen kulkupeli” ajeltavaksi. Sen sijaan risteytymisessä liikuntavastaavilla on konsensus: ”Ei mitään erityistä kohdetta.” Herra Iikkasen paikallinen identiteetti on selkeä: ”On vain yksi Synapsi!” ´Intohimot tyydyttävät vasta, kun Synapsin liikuntatoiminta on ”viety huipulle.” Huipun saavuttamista edistää kuningas jalkapallo ja tuliset wingsit. Viimeinen kysymys on aina haastavin, eniten kolahtaa kuitenkin Michael Jakcsonin Thriller. Oiva valinta.
Emma Hietaniemi
”Maailma kaipaa pelastusta”. Näin on. Ympäristövastaavana Emma pääsee kantamaan kortensa kekoon maapallomme puolesta. Ajattelua puoltaa Pappa-Tunturin myyntiajatukset, koska mopedinajo-
taidot loistavat poissaolollaan. ”Katoavana luonnonvarana” Hietaniemi ei risteydy. Sen sijaan Emma on valmis seisomaan Team Samin rinnalla, koska ”Dean on liian miehekäs”. Kauas pois suklaan ja viinipullon kanssa, silloin tyydyttyy Emman intohimot. Ja tässä vielä vaihtoehtoja maailman parhaasta raidasta: ”Kirjotin toisella luokalla ystäväkirjaan, että Sibeliuksen Finlandia. Nyt oon vähän mainstreamimpi. Jos kysyt multa keskiyön jälkeen Dynkyssä niin vastaan varmaan 212. Tai vappuna mäellä sanon varmaan joku Lieminen. No ei oikeasti ole. Joku Sufjan Stevens ihihihi.”
Anniina Haaranen
Graafiset perustiedot:
Kv-vastaava lahjoittaisi uudenkarhean Pappa-Tunturin Iljalle, ”koska sen tyyliin se sopii paljon paremmin :).” Anniina risteytyisi Feenix-linnun kanssa, koska ”lentämisunet on niin kivoja, et todellisuudessa se ois varmast 3x kivempaa ja tää oli nätein lintu, mitä tuli mieleen .” Hän ”tekisi sen kai Harry Potterissa.” Uuden vuoden lupaukset kuulemma lipsuvat, jonka takia kvvastaavamme seisoo nöyrästi myöhästelijöiden joukossa. Anniina nauttii intohimokkaasti yhtä aikaa Masterchef Australiasta ja avokadoista.
Maailman paras biisi koostuu pyöräillessä baariin porukalla, siihen sopii Bohemian Rhapsody.
Jani Kinnunen
Hyvänen aika, pitääkö tähän itsekin kirjoittaa jotain.
En ehdi, lehti täytyy saada painoon. Vastaan siis tämän lehden sisällöstä ja toimittamisesta. Valituksia sisällöstä ei kuitenkaan huomioida. Pappa-Tunturia en myisi, paitsi oikein hyvällä hinnalla. Risteytyisin robotin kanssa, koska wanhan kansan sanonnan mukaan ”kyborgeilla on aina kivempaa.” Intohimoni on saada Microsoft Publisher tottelemaan ja maailman paras biisi on Tenacious D-Tribute (koska sanat).
Suvi-Tuulia Haakana
Suvi on toinen bilevastaavistamme. Hän on siis vastuussa yhdessä Iljan kanssa hupaisten partyjen ja partyjen tapaisten tapahtumien järjestämisestä.
Ilja Vuorinne
Synpasin toinen bilevastaava, Lahest, joka suuntaa Pappa-Tunturin keulan kurvailemaan hiljaa (Wiskarin Artun?) mökkitielle. Maantieteilijällä risteytyminen ei ollutkaan tuttu käsite tai sitten Ilja ohittaa kysymyksen tietoisesti kuittauksella: ” Öö...mitä?” Iljan bileissä on pienille ja altavastaajille tilaa, sillä siellä seisoo hänkin.
”Maailmankaikkeuden kauneus”, se on Iljan intohimo. Herkkä vastaus.
Np. Robert Johnson-Crossroads
Noora Moilanen
Ympäristöalojen keskusliiton vastaavamme (YKLvastaava) Noora puuhailee kaikenlaista ja statuksessa lukee ”kiireinen”. Häntä on kuvailtu tylsäksi ja ahkeraksi, mutta peilistä hän itse näkee hölmön. Pappa-Tunturilla mahdollistaisi Neiti Moilasen luennoilla osallistumisen myös aamulla ja huonolla säällä. Luennoiden lisäksi etupyörä suuntautuisi Turun saaristoon. Uuden asenteen omaavana
Noora ei aio enää risteytyä sitten kenenkään kanssa. Tämä saattaa tietysti johtua siitä, että hän toteaa seisovansa ihan yksinään. Toisaalta intohimoinen kuuluu matkustaminen, ”aina, mihin vain, milloin vain.” ” Iätön, ikiihana mielenkohottaja” Hakuna matata ,on Nooran valinta maailman parhaaksi kappaleeksi.
Magdaleena Kupila
Oikealla näette kulttuurinvastaavan, siivousintoilijan ja aivan aidon piilohumanistin. Anniinan tavoin
Mafi kuuluu myöhästelijöiden joukkoon, joten
Pappa-Tunturi saattaisi helpottaa ajoissa saapumista. Geographic Information System (GIS) on lähellä kulttuurisydäntä, sillä risteytyminen tapahtuisi ArcMapin kanssa, mieluiten atk-luokassa.
Tästäkin huolimatta Magdaleena tuntee kuuluvansa Synapsin, Åbon ja maalaisjärjen kannattajiin. Seuraavaksi pitkä lista intohimoista: ” Elämä, luonto, seikkailu, musiikki, suklaa, ystävät, hyvät kirjat, (Synapsin) miehet, ihmisten stalkkaus, hämmennyksen aiheuttaminen jne.” Paras kappale on Mafin mukaan Joseph Holdenin Introduction to physical geography and environment- kirjan johdantokappale, sillä ” se oli ainoa, jonka täysin ymmärsin koko kirjasta.” Mitä tulee musiikkikappaleeseen niin vastaava on Mike Oldfieldin A New Beginning, koska ”uusia alkuja ja mahdollisuuksia ei voi koskaan olla liikaa.”
Maiju Tiiri
Sosiaalipoliittisena vastaavana eli SoPona Maiju huolehtii opiskelijoiden hyvinvointiin liittyvistä asioista.
UTU-MEMES
SANOTTUA
”Milla, mites sulla meni aineenvaihdunta?”
-Synapsilaiset pitävät huolta myös toistensa ruumiintoiminnoista.
”Kakkamöykystä ei voi jalostaa konvehtia.”
-Henkilökunnan rakentava palaute on voimavara.
”Me ollaan Tero.”
-Uusi hallitus on entistä kompaktimpi.
”Eli käytännössä me voitais kahden hallituksen kokouksen päätöksellä ryhtyä taistolaiseksi järjestöksi.”
-Valtakunnan politiikka ulottuu myös opiskelijajärjestöihin.
”Mun kandis oli niin paljon kirjoitusvirheitä et niitä ei kantsinu alkaa ees korjaan kun se kuulemma sopi siihen tyyliin.”
”Multa ja Penalta (nimi muutettu) meni just varmaan kymmenen minuuttia selvittää longituden ja latituden ero.”
-Luonnonmaantiede on vaikea ihmismaantieteilijöille.
”Voiko lopettaa kandin kirjottamisen, kun yrittää tallentaa facebook
-keskustelua ctrl+s:llä?”
-Tutkielman kirjoittaminen saattaa aiheuttaa mielialahäiriöitä.
”Nyt on haarat auki!”
”Ei mun jalkojen väliin kaikki mahu!”
”Puhuu kuin Ruben Stiller ja näyttää Tuomas Enbuskelta”
-Opettajakuntaan mahtuu monenlaista menijää.
”Tykkään kun otetaan väkisin.”
”Ville on liian pieni merikotkan pesittäväksi.”
”Yhdellä kahvilla pärjää sen aikaa, että ehtii miettiä missä juon seuraavan.”
-Kofeiinilla on vankka asema synapsilaisten opiskelussa.
”Täältä tulee lasti, pureskele ja niele”
”Tuli iso mälli kyllä nyt!”
AVAUTUMISLAATIKON ANTIA
Seuraavaksi synkeitä lyhentämättömiä mietteitä synapsilaisten arjesta
Synapsilla on liian kalliit haalarimerkit eikä vieraille tarjottu kahvia!
SAATANA. Vieläki vituttaa perkele
Mua ahdistaa kun mä en tiedä minkä taustavärin mä laitan mun powerpoint-esitykseen
Synapsilla vaan nakkeillaan ja bussaillaan. T: Arvovieras
SAATANA PERKELE!!!
Mua ahdistaa että potkujoonas on niin tymä
KANDI >_<
Perkele lunta sataa ja kohta on huhtikuu :(
Perkele oispa kesä töitä
VoihitonVeijolainen!!!
KANDI………
Scar! Veli. Auta.
Kesätyöpaikat, miksi ette voi ilmoittaa ajoissa työvalinnoista? Miksi pitää pantata...vittu. Joskus vaan haluaa saada asiat tietoon ajallaan. Rahaasiat voi olla ahistavia muutenkin. MUR.
Kadonneen motivaation metsästäjälle töitä tarjolla
Ärsyttää kun hesekupongeis-
sa ei oo enää ranskalaisia + dippiä. WHY?!!
Perkele edelleen vituttaa
onneksi on baarikierros
Vittu kun vituttaa kun himassa on sotkusta kengätki hajos
Milestäni synapin tomisto on lian pini! T. Tekari
VITTU! SAATANA!
Miksi on pakko käydä kursseja
Autismin vähyys haittasi omaa autismiani. T. Synapsin toimistolla vieraillut pirikiikari.
Ahdistaa, kun kevät ei tule
Vittu mikä sirkus! T. Tireh-
tööri
Nokun aika kuluu liian no-
peaa
Voi nyt perkeleen vappusumppu ja byrokratian loppumattomat syöverit
LANDERUNDI 2015
Synapsi ja pulterit matkasivat pitkin Varsinais-Suomea tutustuen paikallisiin juomakulttuureihin. pysähdyspaikkoina toimivat Paimiossa Poimari, Halikon Ravintola meno, Salon Prockis sekä Piikkiön Ihan vaan pubi. Aurinkoa ja olutta riitti eikä karaokeltakaan säästytty! Kuvat kertokoon tunnelmasta.
PERUSJUTTUJA
Lähdin toteuttamaan maantieteilijän tutkimusmatkaa pallon toiselle puolelle Peruun ja täällä nyt kuukauden seikkailtuani voisin kertoa havaitsemistani asioista.
Saapuessani Iquitokseen muistan kuinka kostean kuuma ilma lehahti kasvoilleni ja tunsin kuinka hiki alkoi valua, ensimmäiset viikot menivätkin lämpöön totutellessa, sillä keskilämpötila on täällä noin +30. Lentokoneen ikkunasta olin nähnyt Amazonjoen kiemurtelevan sademetsän halki kuin suuren käärmeen ja voin kertoa olon olleen melko surrealistinen kuin Avarassa luonnossa näkemäni joki olikin alapuolellani. Lentokentällä hyppäsin mototaksiin, joita kaupungissa on varmaan yhtä paljon kuin asukkaita ja ajellessamme kau-
pungin halki kuulin salsan kantautuvan kadulle ja näin ihmisten grillaavan talojen edustalla. Tieto siitä, että koti oli 10 000 kilometrin päässä sai hämmentymään ja voin kertoa, että täällä ollessani olen monesti kokenut hämmennyksen ja ihmetyksen hetkiä huomatessani kuinka erilailla asiat voidaankaan hoitaa.
Kaupungin tunnelmaa voisin luonnehtia samanaikaisesti kaoottiseksi ja rennoksi. Mototaksit ja moottoripyörät kaahaavat kaduilla kulkukoirien lomassa ja tienreunassa mummo myy kookoksia, jotka macheten avulla avataan, jotta kookosveden saa juotua kirkkaanvärisellä pillillä.
Kadulla kävellessä saa kuulla hola bonita!-huutoja ja muiskautuksia, jotka pitää vain yrittää olla huomioimatta. Isot palmut huojuvat lempeässä tuulessa ja aurinko polttaa ihon punaiseksi jos aurinkorasvan unohtaa.
Kadulla kävelee myös miehiä pakas-
telaatikoiden kanssa ja heiltä voi ostaa kookoksen tai lucuman makuisia mehujäätelöitä. Iltaisin asuintaloni katolta näkee kuinka aurinko laskee horisontin taakse ja lapset pelaavat lentopalloa tien yli viritetyllä verkolla.
Jos täällä haluaa hoitaa asioita, on oltava kärsivällinen ja koetettava tajuta, että on muunkinlaisia aikakäsityksiä kuin suomalainen tarkkuus. Esimerkiksi puhelinliittymä on täällä mahdollista maksaa vain yhtenä päivänä kuukaudessa ja saadakseen selville kyseisen asian on ensin juostava neljässä saman ketjun liikkeessä ja viimeisessä kuultava ettei puhelinta voi maksaa. Sitten käteen annetaan puhelinnumero johon voi
soittaa tiedustellakseen asioita, mutta puhumisesta ei tule mitään, kun espanjankielinen selostaja puhuu aivan liian nopeasti.
Tämän matkan perimmäinen tarkoitushan on vaihto-opiskelu, mutta tällä hetkellä opiskelusta ei ole paljon kerrottavaa, sillä yliopisto siirsi kurssien aloituspäivämäärää melkein kuukaudella. Sen verran olen yliopistoon tutustunut viikoittaisilla tiedustelureissuillani, että informaatiota pitää tulla hakemaan aina seuraavalla viikolla ja asioita ei hoideta sähköpostitse. Tosin se on ihan ymmärrettävää, sillä netti on täällä yhtä nopea kuin Suomessa 90-luvulla.
Aion täällä opiskella metsäekologiaa ja kuulemani mukaan laitos sijaitsee keskellä sademetsää, vielä en tiedä missä siellä, mutta eiköhän se tästä selviä. Olen kuulemma yliopiston ainoa vaihtari, joten välillä onkin olo, ettei täällä tiedetä mitä kanssani pitäisi tehdä. Täällä oltiin esimerkiksi luultu, että tulin viimeistelemään opintoni tänne. Gradu espanjaksi, joo tota joo.
Kaiken kaikkiaan täällä on paljon asioita jotka ovat mahtavia sekä asioita jotka saavat minut puhisemaan
turhautumisesta. Parasta täällä ovat mangot, jotka ovat aina täydellisen kypsiä, sekä muut hedelmät joita ei Suomesta saa. Ihmiset ovat niin hyväsydämisiä, että päivittäin tunnen suurta kiitollisuutta saamastani avusta ja ystävällisyydestä. Asiat joihin sitten menee hermot on asioiden toimimattomuus ja pullahöttöleipä. Onneksi kaikesta kuitenkin selviää. Jos siis haluat lähteä tapaa-
maan ihmisiä muista maista ja juoda kaljaa, lähde Erasmus-vaihtoon.
Mutta jos haluat kokea oikeasti paikallista elämää, joka saattaa välillä olla melko raastavaakin, lähde tänne.
Helmi Seppälä
PCRClab etsii uusia koehenkilöitä!
Haluatko ansaita lisätuloja luentojesi välissä ja samalla auttaa tieteellistä tutkimusta?
Tutkimme ihmisten päätöksentekoa tietokoneella tehtävillä kokeilla. Kokeen suorittaminen kestää 1–2 tuntia, joten voit käydä tekemässä sen luentojesi välissä. Osallistumisesta saat aina rahallisen korvauksen. Kokeet eivät edellytä sinulta erityisiä tietoja tai taitoja. Kuinka voit osallistua?
Rekisteröidy netissä koehenkilöksi, niin saat säännöllisesti kutsuja kokeisiimme. Jos ilmoittaudut kokeeseen, tulet koepäivänä laboratorioon ja istut tietokoneen ääreen. Sinulta kysytään kysymyksiä, ja vastaat niihin tekemällä päätöksiä erilaisissa tilanteissa. Kokeen lopussa saat rahapalkkion, jonka suuruus riippuu tekemistäsi valinnoista ja sattumasta. Rekisteröidyttyäsi verkkosivuillamme voit kunkin kokeen kohdalla päättää vapaasti haluatko osallistua.
Tervetuloa, toivomme näkevämme sinut kokeessa!
Koelaboratoriomme sijaitsee PharmaCityn 1. kerroksessa, Itäinen Pitkäkatu 4 Ilmoittaudu koehenkilöksi osoitteessa http://pcrclab.utu.fi
PRCR – Julkisen valinnan tutkimuskeskus
SYNAPSIN
LIIKUNTAKATSAUS
Sammonmalja
Vuoden 2014-15 Sammonmaljaturnauksessa Synapsi osallistui jalkapalloon, lentopalloon, koripalloon, sählyyn ja pesäpalloon. Kaukalopallo jäi ainoaksi lajiksi, johon joukkuetta ei saatu kasaan. Ennen jokaista turnausta harjoittelimme kyseistä lajia Synapsin liikuntavuoroilla ja menestys on ollutkin erityisen hyvää tänä
vuonna. Lentopalloa lukuun ottamatta pelasimme jokaisessa lajissa vähintään välierissä. Tänä vuonna
Sammonmaljan kokonaissijoituksemme on kolmas. Ensi vuonna lähdemme tästä ylöspäin.
Jalkapallon turnaukseen Synapsi lähti luottavin mielin, sillä olihan joukkueemme edellisenäkin vuonna edennyt pitkälle. Joukkueemme voittikin alkulohkon sekä ensimmäisen pudotuspelin, mutta mitalipeleissä taso olikin tällä kertaa vielä liian kova ja Synapsi sijoittui neljänneksi. Parannettavaa siis jäi hieman ensi vuodelle. Lentopallon osalta turnaus olikin puolestaan täysi farssi, sillä Synapsi jäi alkulohkoon ja sijoittui yhdeksänneksi. Tämä koitui lopulta kohtalokkaaksi Sammonmaljan voittohaaveiden kannalta. Koripallossa
Synapsi kohotti taas hieman päätään ja pääsikin pronssiotteluun, mutta sai siellä kuitenkin melko pahasti selkäänsä. Sählyssä joukkueemme kulki murskavoitosta toiseen, kunnes välierässä tuli karvas ja hieman yllättävä tappio. Pronssiottelussa joukkue kuitenkin tiivisti rivinsä ja otti selvän voiton. Tätä kirjoitettaessa pesäpalloturnaus on vielä kesken, mutta runkosarjassa Synapsi koki vain yhden tappion sijoittuen runkosarjan toiseksi.
Synapsilaisten osallistuminen turnaukseen on ollut erittäin kiitettävää ja joukkueissa on vallinnut mahtava joukkuehenki. Ensi vuonna lähdem-
me hakemaan koko turnauksen mestaruutta.
Futsal
Vuoden 2015 futsalturnaukseen Synapsi lähti kovin toivein, olihan joukkueen laadukas runko säilynyt viime vuodesta. Alkulohkon Synapsi voittikin ilman tappioita. Välierissä voittokulku jatkui ja Synapsi varmisti historiallisesti paikkansa korkeakoulujen välisessä turnauksessa. Finaalissa tuli kuitenkin niukka tappio Bootlexia vastaan, 2-0.
Korkeakoulujen välisessä turnauksessa kaikki ottelut olivat erittäin tiukkia, mutta yksi voitto ei kuitenkaan riittänyt alkusarjaa pidemmälle.
Synapsi lähtee ensi vuonna kirkastamaan tämän vuotista menestystä.
Salibandy
Synapsin voitto oli historiallinen, sillä turnaus oli ensimmäinen laatuaan Turun yliopistossa ja samalla myös ensimmäinen mestaruus Synapsille pitkään aikaan. Tätä voittoa joukkue juhlikin riehakkaasti Turun yössä.
Koulujen välinen turnaus on vielä pelaamatta, mutta joukkueemme lähtee turnaukseen luottavin mielin..
Liikuntavastaavat Tero Iikkanen ja Niko Kallio
Viimehetken tietojen mukaan Synapsin salibandyjoukkue on voittanut
PRONSSIA korkeakoulujen välisessä turnauksessa, Sammonmaljan pesä pallojoukkue HOPEAA ja Sammonmaljan kokonaisturnauksessa Synapsille tuli PRONSSIA!!! Toimitus onnittelee.
17.4. 2015 Lofootit, Norjan
rannikko
On kulunut kolmisen kuukautta siitä, kun näin terässiipisen rautalinnun katoavan puolipilviseen horisonttiin. Mukanaan se vei lentomiehistön lisäksi mahdollisuuteni palata etelän lämpöön ja Turkuun tuttujen pariin. Tämä mahdollisuus ei minua oikeastaan kiehtonut lainkaan, sillä suonissani virtaava veri himoitsi pohjoisten lakeuksien suomaa mahdollisuutta tyydyttää ahnasta seikkailuviettiäni.
Ja seikkailu, tuo miehen mieltä alituisesti notkealla sulalla kutitteleva seireeni, sitä olen täällä saanut kokea. Ehkäpä olisi parempi puhua seikkailuista, sillä arki Pohjoisen Pariisissa eli Tromssassa on täynnä pienempiä seikkailuja. Ne saattavat odottaa läheisten tunturin huipulla, suojaisen vuonon poukamassa, meren ulapalla tai keittiön nurkassa nököttävässä käymisastiassa. Oikeastaan en enää muista mitä arki tai päivittäin toistuvat rutiinit tarkoittivat.
Pohjoisen elämä on karuudessaan kiehtovaa. En kaipaa niskat jumiuttavaa pälyilyä yli neljämetristen pui-
den latvuksiin tai ilman seisovaksi tekevää tuulettomuutta. Kunnolla posket lepattamaan puhaltava tuuli, se se vasta on iloa parhaimmillaan!
Paikalliset ravitsevat itsensä oikeastaan millä tahansa syötäväksi kelpaavalla. Pääasiassa lautaset täytetään meren antimilla merinisäkkäitä unohtamatta ja ehkäpä porolla ryyditettynä. Makkaroissa paikalliset ovat onnettomia, mutta kuivattu turska ja makean suolainen lampaanmaidosta valmistettu "brunost" korvaa tuon ruokakulttuurin Akilleen kantapään.
Ehkäpä parhaimpia kokemuksia ovat olleet hiihtoretket läheisille tuville ja kauemmaskin. Kynttilän liekin valossa kokkailu ja makuupussin lämpöön nukahtaminen. Tromssa on loistava hot spot revontulien ystäville ja taivaan tulia on tullut nähtyä harva se päivä, varsinkin alkuvuoden hämärinä vuorokausina. Tällä hetkellä tammikuun valoisin "sininen hetki" on jo tosin kääntynyt pitkään huhtikuun päivään. Itämeren vaikutuspiirissä eläneelle myös ympärivuotisesti sulana pysyttelevä meri on ollut ilon aihe.
Viimeiset päivät olen ollut expeditionoimassa Lofootteja yliopiston luotettavalla 63 metrisellä rautavuorella Helmer Hanssenilla. Aluksemme on tehnyt ensiluokkaista biologista sekä oseanografista kartoitusta alueen vivahteikkaasta luonnosta ja luonnontieteellisistä ilmiöistä. Tutkimusmatkamme on sisältänyt lähes kaikkea veden ominaisuuksien kuvaamisesta aina kalojen syömän viimeisen aterian tarkasteluun. Nuoren ja luovan tieteellisen kanssaseurueeni innostuneisuus ja rakkaus meritiedettä kohtaan on kuin tuoreiden parien ajankäyttöä vallitsevat vietit.
KOOMA 2015
27. maaliskuuta. Torstai-iltapäivä.
Uusi-S odottaa naulat natisten tulevia kahden yön asukkaitaan.. Helsinkiläiset, oululaiset, joensuulaiset, kaikki sulassa sovussa ja rinta rinnan asettautuvat puutalon lattialle makuualustoineen ja -pusseineen. Ilmassa on jännitystä, värisevää lämpöä. Tölkit sihahtavat, massat aloittavat vaelluksensa kohti Osakuntasalia, joka pian täyttyy haalareista. Ensimmäinen Kooma on alkamassa.
Jos jotakin kotopuolessa kaipaan, on se suupieliä vartioivat viikseni valkoisiksi maalaava kylmän huurteinen, kotoinen ja ennen kaikkea edullinen olut. Täällä puolestaan mieleni mielii aina uudestaan ja uudestaan tuntureille nauttimaan mahtavasta lumesta, loistavista autiotuvista ja vuodenaikojen rytmittämästä luonnon elosta.
Kautta
punaisen piponi,
Fati
Haalarivärisuorat täyttävät penkkirivit kuin kirkossa konsanaan. Kangaskassit jakoon. Ihanaa sälää. Kaksi kerrosateriaa yhden hinnalla. Osallistumismaksuhan on jo katettu. Lasagne tuoksuu ja pian jo katoaa matkaa taittaneiden suihin. Turku tekee nälkäiseksi. Joukko hajaantuu neljään ja kaupungit yhdistävät voimansa. Kehitysideat ainejärjestötoimintaan, laitoksen sisäisiin väleihin, työelämään ja erikoistumiseen pirskahtelevat esiin sitä mukaa, kun tonkat tyhjenevät. Ideoista raportiksi. Kehitys on mustaa valkoisella.
Tämähän on vallankumouksellista. Oululainen puhuu viisaita sanoja.
Taputetaan kaveria selkään, nyt on ansaittu kaljat. Proffan ovi aukeaa ja Uusis saa odottaa yöpyjiään vielä yöhön.
28. maaliskuuta. Perjantaiaamu valkenee sateisena. Vatsa on ontto Proffan jäljiltä. Publicumin edestä sämpylä, parikin ja mukava penkki. Kaikki on taas hyvin. KOOMA-tiimi hymyilee, niin elämäkin. EGEA nousee lavalle prof. Jussi S. Jauhiaisen ja kahden viehkon sveitsiläisen muodossa. Suomen Maantieteellinen seura edustaa vahvana ja asiantuntevana kuin majakka tuleville kollegoilleen. Toivo alkaa nostaa päätään, kun neljä maantieteilijää esittelee vuorotellen uraansa. Suunnittelua, kehitysyhteistyötä, luonnonmaantiedettä, paikkatietoa. Vieressä oleva joensuulainen voi olla tuleva työkaveri. Takana oleva helsinkiläinen voi olla tuleva esimies. Henri Immonen kylvää toivoa ja YKL auttaa. Töitä on tulossa, aivan varmasti. Nyt on taas nälkä.
tuu maantieteilijän messusali. Kaikki esitteet irti mitä saa, matkalukemista bussiin. Kahvikuppi kädessä puhujille uskaltaa rupatellakin. Kolmelta sali alkaa pakkautua täydemmäksi. Santsikuppi ja äkkiä sisään, Niinistö tuli. Tunti kuluu siivillä. Ääni väpättää, mutta kysyttävä on. Täpinä alkaa. Uusikselle sisään ja ulos, vähän ehtii tankata. Proffalta lähtölaukaus ja ryhmät katoavat Turun pimenevään iltaan. Välähdyksiä El Tiemposta, sillan alta, pinkistä jättikokoisesta ankasta.
Yö on viileä, mutta odottava sauna kuuma. Pöytä on katettu ja skumppa kuohuaa, kuin Aurajoki yläjuoksullaan. Löyly nostaa hien pintaan, mutta niin nostaa Lynin DJ:kin. Mikä biisi. Hyvää kaljaa. Käytkö usein täällä. Loputon yö vaihtuu aamuun.
Lounaalla jätetään tilaa kahville ja keksille. Publicumin aulasta muun-
29. marraskuuta. Seesteinen lauantai-aamu. Uusis herää pekonin ja paahtoleivän tuoksuun. Turkulainen on kömpinyt viereen. Voiko olla parempaa. Hyvä olo, elämä voittaa. Brunssi nautitaan hartaudella, kuten hyvä seurakin. Reippaimmat tarttuvat kulttuurikierrokseen, osa taas jättää jo Turun taakseen.
Toivottavasti vain hetkeksi. Bussissa muistaa vielä parin tyypin naamat.
Pitää lähettää kaveripyyntö. Näkeehän niitä viimeistään ensi vuonna Helsingissä samaan aikaan.
Kooma 2015 täytti tavoitteensa ja herätti suomalaisten maantieteen opiskelijoiden yhteistyön henkiin. Sata opiskelijaa ympäri maan saapui jakamaan tietoutensa ja omaksui sitä vähintään tuplasti lisää.
Yhdeksänhenkinen tiimi hankki puhujia eri erikoistumisalueilta, jotta tapahtuma tarjoaisi mahdollisim-
man monelle kiinnostavaa kuultavaa. Torstai-illan julkaistu raportti
tulee varmasti olemaan hyödyksi kaikissa yliopistoissa ja opiskelijoiden viestin toivotaan menevän laitoksille perille. Tapahtuman jatkuvuus ja tulevaisuus näyttää erittäin valoisalta Helsingin opiskelijoiden ottaessa tukevaa koppia Kooma 2016 järjestämisestä. Turku jäi historiankirjoihin ja toivoo tapahtuman palaavan syntysijoilleen muutaman vuoden päästä yhä kasvavana tapahtumana.
HENKILÖKUVA
Mr. Andersson
Haastattelin maantieteen emeritusprosessori Harri Anderssonia vuosi sitten tavoitteena saada haastattelu julkaistua Faabelin vappunumerossa. Mystiset kevään voimat ja selittämättömät tapahtumat veivät kuitenkin veronsa ja jutun julkaisu siirtyi hamaan tulevaisuuteen. Tänä vuonna uusin voimin ja paremmin valmistautuneena päätin kirjoittaa haastattelun puhtaaksi.
Jutun kohteena oleva henkilö teki mittavan uran Maantieteen laitoksella kaupunkimaantieteen tutkijana ja professorina, ja jäi eläkkeelle vuoden 2013 alussa. Omasta kiinnostuksestani kaupunkimaantieteeseen päätin ottaa miehestä selvää itseni ja muiden henkilöiden iloksi, jotka eivät herran luennoille koskaan päässeet. Lupaan, että ensi kerralla artikkelini myöhästyy vain puolella vuodella!
L: Minkälaisista asioista olit kiinnostunut nuorena?
H: Olin nuorena kiinnostunut uimisesta ja harrastin jonkin aikaa kilpauintiakin. Myöhemmin aloitin judo-
harrastuksen ja nyt olen kolmisenkymmentä vuotta harrastanut aikidoa.
L: Mitä aineita lähdit opiskelemaan?
H: Pääsin samaan aikaan opiskelemaan sekä Åbo Akademin valtiotieteelliseen että Turun Yliopistoon. Turun Yliopistossa oli siihen aikaa humanistisessa tiedekunnassa yhteiskuntatieteellinen linja ja valitsin sen, sillä siellä oli enemmän sivuainemahdollisuuksia. Opiskelin valtiooppia, poliittista historiaa ja taloustiedettä, kunnes kulttuurimaantieteen opetus alkoi. Olin kiinnostunut
aluesuunnittelusta ja ajattelin, että kulttuurimaantiede olisi sen kannalta hyvä valinta.
L: Mitä teit valmistumisen jälkeen?
H: Olin vähän aikaa valmistumisen jälkeen yliopistolla assistentin sijaisena, mutta aika pian sain paikan Etelä-Karjalan seutukaavaliitosta seutukaavatutkijana. Kahden vuoden päästä palasin Turkuun tekemään väitöskirjaa ja siitä lähtien työskentelin maantieteen laitoksella. Väitöskirjan valmistumisen jälkeen sain stipendin, jolla pääsin vuodeksi vierailevaksi tutkijaksi Kentuckyn yliopistoon.
L: Mitkä ovat mieleenpainuvimpia projekteja työurallasi?
H: Yksi mielenkiintoisimmista oli Yhdyskuntien Tuleva Kehitystutkimusohjelma, jossa Suomen Akatemia, Asuntohallitus ja Ympäristöministeriö olivat suuressa osassa. Tässä projektissa työskentelin koordinaattorina. Myöhemmin tuli URBS2000-niminen kaupunkitutkimusohjelma. Se oli laajempi ohjelma, jossa oli mukana iso joukko erilaisia ministeriöitä ja Suomen Akatemia. Tämä ohjelma oli kiinnostava, sillä siinä sain työskennellä monien
eri tieteenalojen tutkijoiden kanssa, jotka olivat suuntautuneet kaupunkitutkimukseen. Viimeisimpänä hyvin mielenkiintoisena oli Turun kulttuuripääkaupunkivuoden arviointiohjelma, jossa olin mukana projektijohtajana.
L: Mikä on sinun näkemyksesi perusteella maantieteen rooli nykyyhteiskunnassa?
H: Maantieteen rooli on mielestäni hyvin tärkeä ja pysyvä, sillä se on erittäin muuntautumiskykyinen tieteenala. Tämä liittyy siihen, että kun tulee eteen erilaisia alueellisia ja tilallisia kysymyksiä, pystyy maantiede hyvin ottamaan niitä vastaan ja muuntautumaan. Jos mietitään esimerkiksi, että minkälaista maantieteellistä tutkimusta tälläkin laitoksella tehdään, voidaan huomata, että se on hyvin erilaista kuin 10-15 vuotta sitten.
L: Mitä mieltä olet asiantuntijana Turun toriparkista?
H: En ole sen kannattaja, sillä olen epäileväinen sen suhteen, että sitä ylipäätään tarvittaisiin. Puhutaan paljon, että se on välttämätön, jotta keskustan saavutettavuus paranisi ja keskusta pysyisi elävänä. Turussa on
on kuitenkin erittäin harvoin sellainen tilanne, että keskustan tuntumassa ei olisi yhtään parkkitilaa.
L: Oletko seurannut pikaraitiotiekeskustelua?
H: Kyllä, se on sellainen hanke, johon mielestäni pitäisi uskaltaa ja pystyä antamaan resursseja. Olen itse elänyt Turussa sellaisena aikana, kun täällä oli vielä raitiovaunut ja
nykyään moni pitää niiden poistamista suurena virheenä. Mielestäni uusi pikaraitiotie on tulevaisuuden liikkumismuotona erittäin kannatettava.
Tarjolla:
Pientä hyvää
Lari Jaakkola
Synapsin toimisto
Toimisto on muuttanut ja sijaitsee Quantumin lisäsiivessä
KUIN KAKSI MARJAA
Haakon, Norjan kruununprinssi Fatih Kayaanan, biologian opiskelija
PITÄKÄÄ LOMAA!
Joka arkipäivä keskimäärin kymmenen alle 30-vuotiasta siirretään työkyvyttömyyseläkkeelle. Kolme neljäsosaa heistä jää työkyvyttömiksi mielenterveysongelmien takia.
Viime aikoina, erityisesti vuonna 2008 alkaneen taloustaantuman jälkeen on puhuttu paljon siitä, että kaikkien tulee nyt ”kääriä hihat”, ja tehdä paljon töitä. Lopputulema on ollut se, että kun vielä vuonna 2009 työelämässä olevista 40 % raportoi tekevänsä säännöllisesti ylitöitä, vuonna 2012 sama luku oli 60 %. Vapaa-aikaa jää yhä vähemmän, ihmisiä ei palkata yhtä herkästi töihin kuin ennen, ja töissä olevat tekevät useamman ihmisen työt. Kehitystahti ei ole kestävä.
Opiskelijoilla esiintyy samanlaista mentaliteettia. Opintotuen ehtojen kiristäminen pakottaa opiskelemaan täyspäiväisesti, ja/tai tekemään opintojen ohessa töitä. Kysymykset, jotka liittyvät opintojen ja töiden suunnitteluun, ovat luokkaa ”miten paljon kannattaa tehdä töitä iltaisin-
ken sabrassa, että saan pedattua sillä itselleni jatkopaikan?”. Vastaan suoraan, että ei kannata. Liiallinen työnteko epämääräisinä työaikoina on työsuojelukysymys.
Työnantajilta kysyttäessä he ovat pitäneet tärkeimpänä henkilökohtaisena ominaisuutena työntekijässä epävarmuuden sekä stressitekijöiden sietokykyä. Työntekijän tulee pystyä säilyttämään työkykynsä, pitämään itsestään huolen ja palautumaan. Mielenterveysongelmista ja loppuunpalamisesta kärsivällä työntekijällä he eivät tee mitään.
Suurimmat ongelmat työssäjaksamisessa ovat ihmisillä, jotka eivät ole pitäneet missään vaiheessa lukiosta päästyään lomaa. Jos haluatte pedata itsellenne varmasti työpaikan, paras vinkki on: Pitäkää lomaa. Terve luonnontieteilijä on paras luonnontieteilijä.
Antti Väisänen, opiskelijaasiamies
Luonnontieteiden Akateemisten Liitto LAL
SEILIMUISTELOSIVU
Koska tänä vuonna legendaarinen Seilin lehdet tapahtuma jäi remontin takia harmittavasti välistä, Faabelin toimitus tarjoaa tällä aukeamalla värikkään katsauksen Seilin lehtien kuvatallenteisiin.
Kaken ja Kikan kyselypalsta
Tällä palstalla Kauko ”Kake” Randelin ja Kirsi ”Kikka” Hannele Sirén vastaa lukijoitamme askarruttaviin kysymyksiin elämästä, ja kaikesta.
Ikivihreitä helmiä Kaken ja Kikan tuotannoissa ovat esimerkiksi: ”Silitä ja paijaa”, ”Tuulikki on minun tyttöni”, ”Kapakasta kapakkaan” sekä ”Käyrä nousemaan”, ”Tule pian kulta” ja ”Näinkö aina meille käy”.
Kake ja Kikka tunnetaan paitsi rikkaasta sanavarastostaan, myös esimerkillisestä vuorovaikutuksesta vastakkaisen sukupuolen kanssa.
Mestarisanoittajina Kake ja Kikka vastaavat kysymyksiin vain ja ainoastaan omilla lyriikoillaan.
Miten kiinnitän ihastukseni huomion?
Kirkonkylän kioskilta ,ostaa päätin kalliin lehden, vaikutuksen sillä tehden, unelmien kohteeseen!
Raju olet pakkaus, anna rakkaus nyt sun!
-Kake
Miten teen vaikutuksen työhaastattelussa?
Sukkelat sormet ja sutjakka suu. Nyt mua johdattakoon. Korvaasi kuiskata tahtoisin juu, kun aivan myyty
mä oon. Ei mulle merkitse mikään muu.
-Kikka
Onko pakko opiskella aina yömyöhään?
On pakko painaa pitkää päivää, vain siten homma hoituu. Ja ote ehdoton, niin aina ammattimiehen on.
-Kake
Onko vappuna hyvä sää?
Kiihkeät tuulet, kuumat kesätuulet niin tiukasti reisille liimaa leninkiä. Kosteat huulet, kaareutuvat huulet, valmiina painuvat suudelmaan.
-Kikka
Riittääkö rahat festareiden kiertelyyn kesällä?
Tilipäivä koittaa, tilipäivä koittaa. Sydämessä soittaa mulla myöskin viulut nää. Tankillisen bensaa ostan, kytkimen mä silloin nostan.
-Kake
Ilmastonmuutos huolettaa. Nostaako talouden kasvu lämpötilaa edelleen?
Kun ennustajat povaa, tulee kauheeta ja kovaa ja tässä ei auta nyt mikään muu. Vaik aika onkin ankee,
niin koeta vääntää kankee. Mitään silloin ei aikaan saa, jos turhaan vehkeitä seisottaa.
Pannaan käyrä taas kunnolla nousemaan, Suomi-neitona tässä jos neuvoa saan. Vaikka ois tilipussisi lommollaan, eikä auttaisi elvytys jatkamaan.
-Kikka
Mitä kuiskailen tyttöjen korvaan Lynin tanssilattialla?
Nätti tyttö, vähän pehmee ja hellä luonnoltaan, ei muuta vois toivookaan. Nätti tyttö, vähän pehmee mut kaikki paikoillaan.
Ei, tuosta ei voi parantaa laatua.
Kaikki se on äidiltä saatua. Tyttö olet joka näin multa kaiken järjen vei. Ois mun pakko jotain keksiä, mutten sulle ehdota...sellaista.
-Kake
Miltä näyttää Synpasin tulevaisuus muusikon silmin?
Uran huipulla ratsastan ja sinun puhtisi katsastan, ei vielä huumamme loppua näy. Sun tunnen mä kuumentuneen, näin vallassas kaiken nyt mä teen...Nyt syöksyy sukkula Venukseen. -Kikka
HYVÄÄ VAPPUA!
VAPPUMUISTELOAUKEAMA
Kirjaa tahi piirrä alle ja viereiselle sivulle ylös vapunajan tapahtumia, puhelinnumeroita, sanontoja ja sattumuksia. Historia on osoittanut, että tuppaavat unohtumaan.
