Faabeli 1/2006

Tämä tuote sisältää:

Sivu: Sisältö:

1.............................”Etukansi”

3.............................”Tämä tuote sisältää”

4..............................”Päätoimittajalta”

5............................. ”Turku in the eyes of the a foreigner”

6..............................Ulkomailla, osa 1: “Alankomaat ja Kuningas Alkoholi”

8..............................Ulkomailla, osa 2: “¡¡Tráiganme más Pisco!!” 11...........................”Hehän ovat kuin kaksi marjaa”

12.............................Synapsin Hallitus - vuosikerta 2005-2006”

suuri seikkailu ’Isoon Kirkkoon’ yössä”

Faabeli I / 2006

Faabeli on Turun yliopiston biologian ja maantieteen opiskelijoiden ainejärjestö Synapsi ry:n julkaisu. Lehti ilmestyy lukuvuoden aikana kaksi kertaa, keväällä ja syksyllä.

Osoite:

Synapsi, Biologian laitos, 20014 Turun Yliopisto

Sähköposti: synapsi@utu.fi

Web: http://synapsi.utu.fi

Päätoimittaja: Jaakko Ilvonen jjilvo@utu.fi

Mainosvastaava: Jaakko Ilvonen

Ulkoasu- ja taitto: Jaakko Ilvonen ja kansikuva by Olli Kannaste

Valokuvat: Synapsi

Toimitus ja avustavat:

Jaakko Ilvonen, Saara Koutaniemi, Mikko Peltoniemi, Mirkka Heinonen, Jani Helin, Mikko Nikkanen, Juho Virtanen, Jussi Toivanen + Muut

Levikki: 250kpl

Paino: Digipaino Turku

Kiitokset:

Kaikkille olennoille, jotka osallistuivat tämän tuotoksen tekemiseen! =)

Päätoimittajalta:

Jepujee, nakki napsahti ja tässä ollaan. Kuulemma nörtein synapsilainen, joten täydellistä päätoimittaja-ainesta. How wrong they were... =P

Elikkä, tässä on elämäni ensimmäinen tämän laatuinen painettu tuotos. Ja sen todennäköisesti huomaa. En ollut esimerkiksi koskaan käyttänyt tätä taitto-ohjelmaa, joten alku oli kyllä aikmoista tuskaa...Mut kyl se sitten siitä lähti.

Koska tämän tuotoksen oli tarkoitus ilmestyä ennen wappua, on tässä ”numerossa” pyritty keskittymään wappuun, yleiseen iloitsemiseen ja juomiskulttuuriin. Sairaistapauksesta johtuen, emme kuitenkaan saaneet tätä painoon ajoissa, joten osa artikkeleista on ehkä hieman väärässä paikassa. Valitettavasti. =(

Mitä juttuihin tulee, niin aikamoista sekametelisoppaahan nämä ovat. On Hybridi ry:n esittelyä, hollantilaisesta ryyppäämisestä kertovaa juttua ja tiukkaa tekstiä olympialaisista. Moneen makuun, mutta sitäkin suuremmalla sydämellä. =)

Erityismainintana Sportti-vartti. Aikaisemmin ei tämmöistä ole tainnut olla, mutta nykyisen Synapsin menestyksen johdosta oli tämmöinenkin palsta perustettava. =D Uusin menestys Synapsin saralla oli Wappuna tapahtunut Lexmölkky, johon otti osaa kolme joukkuetta. Kokonaissaldo voitto plus pronssi. Allekirjoittaneen luotsaama joukkue voitti varsin selkeäsi finaalin ja pääsi korkkaamaan korillisen kaljaa. Ei huonosti. =)

Mutta joo, tämmöinen Faabeli tällä kertaa. Ei todellakaan tule miellyttämään kaikkia, tuskin edes suurinta osaa, mutta ei voi mitään. Palautteen avullahan näitä parannetaan, ja sitä ei kauheasti ole tullut, joten ei auta yksin nurkassa itkeminen. Antakaa rakentavaa kritiikkiä, niin hyvällä tuurilla saatte Puurojuhlaan paremman numeron. Hirveellä kiireellähän tämä tuli tehtyä (en usko, että se on mitenkään erikoista Faabelin historiassa ;)), mutta kyllä mä voin ihan kohtuu ylpeä tästä olla. Pikkusen vaan pelottaa miltä tämä tulee mustavalkoisen näyttämään... Taidankin suositella jäsenistöä selaamaan sen nettiin tulevan värillisen version heti kun se on saatavilla, koska jos jokin Faabeli, niin tämä on tarkoitettu 16 miljoonalle värille.

Kesäisiä fiiliksiä pursuava Faabeli päätoimittaja, Jaakko ”Lizardwizard” Ilvonen.

Turku in the eyes of a foreigner

WhenI arrived here in the end of August from “Europe” a lot of people asked me about the culture shock. As far as I can appraise I haven`t experienced such a thing, but nevertheless I`ve got in contact with some Finnish peculiarities.

Iam not going to recapitulate all the oh-so-typicalfinnish-behaviours but try to tell you about some of my own experiences in Turku.

The first thing to discover was the student`s habit to wear overalls. I for myself didn`t feel the exigence to be the owner of such a practical and after some time highly decorated piece of cloth - you can probably ascribe it to my lack of stylistic sense. However, my tutor trained me to read the signs – comparable to an Indian. I may give an example: You see a group consisting only of men wearing a blue overall from Turun yliopisto; the only possible study field is: computer science! I don`t know how to use this information properly, but who cares?

Avery nice thing, which I am very eager to devote to is the food on special occasions. Until now I`ve had the traditional Christmas food – not at Christmas I have to admit – the Runebergin torttu und the laskiain pulla. And at Vappu even a homemade drink will (hopefully) delight us. Apart from this, every now and then there is a special public holiday to honor Finns like Aleksis Kivi or even a book – Kalevala. I also like the finnish version of the Valentine`s Day being the Friend`s Day.

At the end of November the beginning of the Christmas time was celebrated and I was indeed wondering if it isn`t a bit early fot this. But now after having experienced – and suvived – the dark time of the year I am the first to support it, because the lights

on trees and houses make you feel much better. And as Joulukaupunki Turku perhaps has to be a bit earlier. However, I am still not quite used to illuminated trees AFTER Christmas. Another Christmas-related finnish thing is the “Little Christmas”. Actually, the singular isn`t appropriate here since there are lots of these parties, at which, according to Finns, people drink even more than in the rest of the year, be it Saturday or Little Saturday.

After

all, I really enjoy my life in Turku with all the ice swimming, the best view in town from Aurasilta to the cathedral, which you can never behold because of the never ending construction site next to the river and its Paavo Nurmi. Latter has even managed to make it into a saying in Austria which we use when somebody complains that you are too slow. The best way to counter is: “Am I Nurmi?”

By Maria Hubmann

Alankomaat ja Kuningas Alkoholi

Hollanti. Tuo tuhansien paheiden pesä. Huhupuheiden mukaan synnin syövereistä kauhein ja viettelevin, mutta millä tavalla paikallinen opiskelija viettää vapaa-aikansa?

Ulkomaankirjeenvaihtajamme otti asiasta selvää.

Kun minulle saapui synkkänä ja myrskyisenä yönä sähköinen posti, jossa Herra Päätoimittaja kyseli yksityiskohtaista raporttia hollantilaisten juhlimis- ja juopottelukulttuurista, tunsin itseni vääräksi mieheksi raportoimaan asiasta. Ainoat etniset hollantilaiset, joihin olen vähääkään päässyt tutustumaan, ovat kaksi hollantilaista kurssikaveria, mutta heihinkään en ole kertaakaan luentosalin ulkopuolella törmännyt. Sen sijaan minulla on laaja-alaista, ei tosin juurikaan omakohtaista, kokemusta siitä miten Erasmus-vaihto-opiskelijat pistävät haisemaan Amsterdamin syntisessä yössä. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin pitäytynyt lähinnä tarkkailijan asemassa, koska Lontoon kielellä pidetyt kurssit vaativat kaikki voimavarani enkä ole niitä täällä voinut puolihuolimattomaan hulivilielämään kuluttaa. Tämä oma väsähtäneisyys voidaan tosin osaltaan pistää myös vaarallisen varttuneen vuosikurssin sekä orastavan keski-ikäistymisen piikkiin. (Jotkut ikäloput synapsilaiset voivat ehkä vielä hämärästi muistaa, että joskus menneen vuosituhanteen vaihteen aikoihin meikäläistäkin saattoi nähdä vielä Turun yöelämässä juhlistamassa ja joskus jopa pienessä sievässä baaritiskillä päivystämässä.)

Tosiaan olen kuitenkin muutaman kerran päätoimittajan kehotuksesta intoutunut lähtemään ns. radalla ja olen muutaman kerran eksynyt paikallisiin opiskelijapippaloihin. Näissä tilaisuuksissa olen kohdannut useita itseään tolkuttomasti päihdyttäneitä noin 20-vuotiaita vaihtoopiskelijoita, jotka ovat päässeet ensimmäistä kertaa irti kodin kuristusotteesta ja ovatkin siksi olleet valmiita käyttämään kaikkia mahdollisia saatavilla olevia stimulantteja (joita riittää tässä kaupungissa ihan kohtalaisesti) saadakseen itsensä juhlakuntoon.

Nämä testosteronia pursuvat nuorukaiset ja neitokaiset ovat varmasti kaikille Erasmus-vaihdon kokeneille tuttua kauraa.

Itseamsterdamilaiset ovat melkoisen rauhallisia juhlijoita eikä heitä tulisikaan niputtaa samaan porukkaan näiden hurjastelijoiden kanssa. Normaali nuori hollantilainen käyttää alkoholi kohtuudella eikä häntä todennäköisesti löydä tanssimasta baarin pöydällä yläosattomissa. Erasmusvaihtareille tämänkaltaisia kommelluksia saattaa sattua harva se päivä.

Kunkeskitymme Amsterdamin yöelämään spatiaalisesti huomaamme sen keskittyvän pääasiassa kahteen konurbaatioon. Nämä alueet ovat ”pahamaineinen” Red Light District ja Leidsepleinin alue. Punaisten lyhtyjen alue on se alue, jonne (miltei) kaikki matkailijat haluavat mennä ihastelemaan näkymiä, joita he eivät kotimaassaan mitä todennäköisimmin haluaisi nähdä (ainakaan naiset). Minulta suuntaa tälle alueella ovat tiedustelleet mm. eläkeikäiset amerikkalaisturistit, joten alueen ”pahamaineisuus” on vähintäänkin kyseenalaista. Eläkeläisten lisäksi tätä aluetta kansoittavat suurissa populaatioissa humalaiset miehet ja ennen kaikkea Brittein saarilta saapuvat urhot. Kaikki näihin sankareihin tutustuneet tietävät, että he ovat mitä mainiointa illanviettoseuraa. Näiden pelimiesten toiminta on aina takuuvarmaa: tappelun nujakoilta ja muille ihmisille haistatteluilta ei voida välttyä. Tämän ihastuttavan yksityiskohdan lisäksi Red Lightilla voi myös bongata satoja seksityöläisiä, jotka edustavat kaikkia mahdollisia rotuja ja ikiä. Kuin kuorrutuksena kakun päälle kokonaisuutta täydentävät katujen varsilla tärisevät diilerit, jotka kaupittelevat laajaa repertuaaria virvokkeita. Näiden hoippuvien, kalpeiden miesten kanssa asiointia tulisi kuitenkin välttää, sillä tarjolla oleva tavara on vähintäänkin hämäräperäistä. Ilmeisesti tarjolla on muun muassa Charlienimisiä miehiä. Kaikesta päätellen nämä Charliet ovat haluttuja, sillä miltei joka kadun kulmasta löytyy nuori mies, joka kuiskutellen kertoo haluavansa kaupitella sinulle yhden sellaisen. Erikoista.

Punaisten Lyhtyjen alueeseen verrattuna Leidsepleinin alue on hyvin kesyä, sieltä ei löydy juuri muuta kuin kymmenittäin erilaisia ruokaravintoloita, baareja, CoffeeShoppeja,

elokuvateattereita sekä joukko erittäin kalliita yökerhoja. Leidsepleinin ehdottomia kohokohtia ovat Paradiso ja Melkweg nimiset keikkapaikat, joissa esiintyy kaikkina viikon päivinä erilaisia orkestereja ympäri maailmaa.

Näiden

kahden alueen ulkopuolellakaan

Amsterdamin kaupunkialueella ei voi oikeastaan kulkea montaa kymmentä metriä törmäämättä johonkin ravintolaan tai pikkukulmakuppilaan. Usein juuri nämä matkan varrelle osuvat pikkubaarit osoittautuvat kaikkein viihtyisimmiksi, varsinkin kun näin kevään korvalla keskustan valtaavat hikiset turistilaumat eikä sinne enää kannata lähteä taistelemaan baarijakkaroista.

PS. Lopuksi kerrottakoon kaikille vaihtoa suunnitteleville eräs olennainen fakta, joka saattaa ratkaista monelle vaihdon määränpään. Haluan nimittäin loppuhuipennukseksi kertoa Alankomaiden

sijoittuvan melko suotuisasti mitattaessa oluen hinta-laatu-suhdetta. Halvimmillaan kunnollista hollantilaista mallastuotetta saa korillisen itselleen noin 6-7 euron hintaan, kun ns. paremmista merkeistä voi joutua pulittamaan jopa huimat 9 euroa korilta.

Teksti & Kuvat: Mikko ”Heineken” Nikkanen

Ulkomaankirjeenvaihtajamme tutustumassa Heineken-museoon. ”There is happiness in Nikkanen.”

Ulkomailla, osa 2.

¡¡TráiganmemásPisco!!

– Suomalaisopiskelijan tutkimusretki rypäleviinan luvattuun maahan

¡¡Tráiganme más Pisco!! – Suomalaisopiskelijan tutkimusretki rypäleviinan luvattuun maahan

Jorge Chavezin kansainvälinen lentokenttä ottaa vastaan uuden päivän harmaan sumukerroksen peitossa. Vartijat venyttelevät makeasti ja torkkuvat asemapaikoillaan vielä seuraavat viisi minuuttia, ja tullivirkailijat suoristelevat virka-asujaan yrittäen olla laskematta, monenko tunnin yöunen voimin alkavasta työpäivästä pitäisi selvitä hereillä. Ulkomaan terminaalin uloskäynnin luona taksikuskit parveilevat odottaen Miamista saapuvia turisteja, joilta on mahdollista saada monin verroin säällistä hintaa korkeampi maksu kyydistä lentokentältä hotellille.

Kymmenien tuntien matkanteon jäljiltä uupunut suomalaisopiskelija odottaa liukuhihnan luona matkatavaroitaan. Pitkän odotuksen jälkeen hihnalla näkyvät tuttu rinkka ja matkalaukku, ja suomalaisopiskelija taistelee tiensä niiden luo. Matkatavarat nousevat ankaran ähkimisen saattelemina työntökärryihin, joiden vasen etupyörä kiilaa kärryjä jatkuvasti eri suuntaan kuin kolme muuta. Tullin portti näyttää vihreää valoa, joten suomalaisopiskelija pääsee lentokentän tuloaulaan etsimään nimellään varustettua kylttiä, jota ensimmäisenä majapaikkana toimivasta hostellista lähetetyn taksikuskin pitäisi kantaa. Oikea kyltti löytyy, ja matkatavarat lastataan taksiin. Suomalaisopiskelijan ensimmäinen tutustuminen Liman maisemiin alkaa.

Taksi vie suomalaisopiskelijaa pitkin miljoonakaupungin leveitä puistokatuja ja ahtaita sivukujia. Varhaisen aamun liikenne on vielä limalaisittain rauhallista, ja suomalaisopiskelijalla riittää aikaa ihmetellä kadunvarsien palmuja, puusta toiseen lentäviä papukaijoja, jalkapallokentän kokoisia mainostauluja ja vierellä ajavia

autoja, joiden kuljettajat huitovat kääntymis- ja kaistanvaihtomerkkejä kädellä autonsa ikkunasta. Perillä hostellin luona matkatavarat puretaan autosta, ja taksikuski saa maksunsa. Hyvästiksi kuski kuiskaa salamyhkäisesti ”cuidado con el Pisco Sour” ja kaasuttaa pois ennen kuin suomalaisopiskelija ehtii kysyä mitään. Suomalaisopiskelija ihmettelee hetken, mutta avuliaan hostellin isännän tervetulotoivotukset vievät nopeasti huomion muualle. Mystiset sanat jäävät kuitenkin pyörimään suomalaisopiskelijan mielen perukoille.

Uudessa kaupungissa jokaisen kulman takaa löytyy tuntemattomia maisemia ja outoja näkymiä. Suomalaisopiskelijan ensimmäiset päivät kuluvat

Löytyihän se oma lempidrinksukin.

lähikortteleiden kiertelyyn kartta kädessä ja ”turisti”leima otsassa. Kadunkulmissa taskulaskimiaan heiluttelevat dollarinvaihtajat, matkareittiä linjaautoina toimivien pakettiautojen ovensuusta huutavat rahastajat ja estoitta toistensa eteen kiilailevat autoilijat saavat suomalaisopiskelijan pyörälle päästään. Kaiken limalaisen kaaoksen keskellä suomalaisopiskelijan silmät osuvat mainoskylttiin, jossa lukee ”Pisco es Perú”, ja taksikuskin sanat palautuvat taas hänen mieleensä.

Perulaiset ovat sydämellistä väkeä, joihin on helppo tutustua. Heti ensimmäisen tekosyyn tarjoutuessa suomalaisopiskelijan uudet perulaiskaverit lupaavat järjestää tulokkaalle baarikierroksen. Ilta sovitaan alkavaksi suomalaisopiskelijan asunnolla iltakymmeneltä.

Tunnontarkka ja sovituista kellonajoista kiinni pitämiseen tottunut suomalaisopiskelija istuu kotisohvallaan valmiina viittä vaille kymmeneltä. Ja istuu samalla paikalla myös viittä yli kymmeneltä, ja edelleen viittätoista yli kymmeneltä. Viittätoista vaille yhdeltätoista, juuri kun suomalaisopiskelija on alkanut epäillä espanjan kielen taitojaan ja päättänyt opetella numerot ja kellonajat uudelleen

sanakirjastaan, soi puhelin. Perulaiskaverit ovat tulossa ”en un ratito más”, minkä suomalaisopiskelija saa huomata tarkoittavan ei hetken päästä, vaan tunnin kuluttua.

Puolen yön aikaan perulaiskaverit tulevat kantaen kiliseviä muovikasseja. Lasipullojen lisäksi pusseissa vilahtaa limettejä ja – suomalaisopiskelija hieraisee silmiään –kananmunia. Suomalaisopiskelijalle luvataan, että hän pääsee maistamaan Perun kansallisjuomaa, viinirypäleistä valmistettua volteiltaan nelikymppistä piscoa. Kiireellisimpään tarpeeseen hörpätään piscoa raakana, ”puro”, sillä välin kun keittiössä valmistuu se kuuluisa Pisco Sour.

Baarimikkona toimiva perulaiskaveri tuo suomalaisopiskelijan käteen lasin, jossa on lähinnä pirtelöltä näyttävää juomaa. Maku paljastaa, että muovikasseissa näkyneet limetit on käytetty juoman valmistukseen, ja keittiössä olevat kananmunan kuoret kertovat, että juomassa on myös munanvalkuaista. Muita ainesosia itse piscon ohella ovat jäät sekä makeutta juomaan tuovat sokeri ja arabiankumisiirappi. Limetin alta maistuu myös, että piscoa ei ole drinkissä säästelty.

Pisco- ja rommipullot tyhjenevät vauhdilla, ja äänen taso nousee vastaavalla nopeudella. Alkuun jäyhä ja puheliaassa perulaisseurassa vaivaantuneeksi itsensä tuntenut suomalaisopiskelija pääsee nopeasti tunnelmaan. Kahden-kolmen aikaan aletaan tehdä lähtöä baariin. Suomalaisopiskelija ihmettelee ääneen, mahtaako mikään paikka olla enää auki, mutta perulaiset vakuuttavat, että baarit ovat käytännössä auki niin pitkään kuin asiakkailla riittää virtaa – vähintään siis aamuviiteen tai –kuuteen.

Taksi kuljettaa joukon Barrancon kaupunginosaan, mistä löytyy kaikkea kaurismäkeläisen rähjäromanttisista kapakoista teinihiphophelvettien kautta kovaäänisiin ja kuumiin salsatanssilattioihin. Tunnit kuluvat nopeasti, ja aamu alkaa sarastaa. Suomalaisopiskelija alkaa jo haaveilla omasta sängystään, mutta perulaiset vaikuttavat väsymättömiltä. Salsan rytmit tuntuvat sisältävän kofeiinia tai jotain vahvempaa piristettä, ja paikallisten esitykset tanssilattialla saisivat kenet tahansa hardcorebailatinolaisen vihreäksi kateudesta. Lisävoimia haetaan oviaan avaavan kuppilan aamiaiselta, minkä jälkeen tie vie tutuntutun takapihan uima-altaalle.

Auringonpaahteisella uima-altaalla myös ylienergiset perulaiset alkavat vähitellen osoittaa väsymyksen merkkejä. Joukko hajaantuu tahoilleen iltapäivän tunneilla. Lopen uupunut mutta onnellinen suomalaisopiskelija raahautuu kotiinsa ja kaatuu sängylleen horrokseen. Myöhemmin illalla puhelimen pirinä onnistuu porautumaan kooman keskelle ja herättämään suomalaisopiskelijan: uusi baarikierros olisi edessä.

Liman hämärtyvä yö peittyy harmaaseen sumuun. Jostain barrancolaisen baarin nurkasta, naurunremakan keskeltä kantautuu huuto:

”¡¡Lisää Piscoa, perkele!!”

Teksti & kuvat: Liisa Puhakka

*Huom. Kertomus on täysin fiktiivinen, eikä sillä missään nimessä ole mitään tekemistä Limassa North-South –vaihtoaan viettävän suomalaispoppoon kanssa. Kuvissa olevat henkilöt eivät liity yhtään mihinkään.

Väsyy se perulainenkin lopulta.

SYNAPSIN HALLITUS

VUOSIMALLIA 2005-2006

Nimi:

Ikä:

Koulutushaara ja aselaji:

Toimenkuva hallituksessa:

1. Mitä puoluetta tulet äänestämään ensi eduskuntavaaleissa. Miksi?

2. Millainen dildo olisit ja miksi?

3. Hävettävin asia mitä sinulle on tapahtunut luennolla?

4. Huonoin sinuun kohdistunut iskurepliikki / huonoin itse heitetty iskurepliikki?

5. Harrastitko ensimmäistä kertaa seksiä alkoholin vaikutuksen alaisena?

6. Heräät aamulla Mikko Peltoniemen näköisen miehen ja Teemu Makkosen välistä. Mitä on tapahtunut?

7. Olet lievässä nousuhumalassa kun ystäväsi ilmoittavat sinut Baila Bailan karaokeen. Minkä laulun laulat?

8. Homopareille adoptio-oikeus?

9. Baari-illan jälkeen äärimmäisessä laskuhumalassa, miltei puoliunessa, huomaat, että joku ammattikoululaisen näköinen humalainen nuori mies syö juuri tilaamaasi kebabia. Miten toimit:

a) Vedät *usipäätä suoraan päin näköä ja lähdet kirosanoja syytäen pois.

b) Huudat niin kovaa kun keuhkoista lähtee ”MITÄ *ITTUA!!!!!!” ja vaadit henkilöä ostamaan uuden kebabin tai lätty lätiseen!

c) Sanot: ”Voi *elvetti, se on mun kebab! Mitä sä niinku teet?!?!?” ja koitat hoitaa homman diplomaattisesti udellen mahdollista korvausta jo syödystä osasta.

d) Katsot nälkäisesti ahmivaa korstoa ja tilaat uuden kebabin. Rahaahan se vaan on.

e) Tajuat tilanteen toivottomuuden ja tuumaat: ”Voi *ittu noita *aatanan amiksia. No syököön *aatana, mä lähen nukkumaan. Ja *ittu elämä todellakin on!”

10. Rintakarvat. Hot or Not?

11. Kenen joukoissa seisot?

Pipsa Lappalainen.

100-70+240-69-57+81-5-9-72+3-120+4-5 (= 21).

Biolågia, toistaiseksi vielä sekä saappaat, että pipetit.

The Ultimate Pj.

1. Luultavasti kokoomusta, koska siellä on eniten omia kaimoja.

2. Tietty suurikokoisin, eiköhän se ole tullut jo useampaan otteeseen selväksi…

3. Nukahdin ja tipuin tuolilta vanhempien

opiskelijoiden kurssilla.

4. Muikea iskuhymy hampaat täynnä pizzan rämmäleitä/ Muikea iskuhymy hampaat täynnä pizzan rämmäleitä

5. Harrastinko?

6. Olen selvästi väärässä unessa.

7. ”Spice Up Your Life:n” osaamatta kuitenkaan puoliakaan sanoista

8. Jepu

9. B)

10. Au naturale on hyvä kummin päin tahansa

11. Niitten, ketkä on ihan älyttömän hyväkroppasia ja pepsodenthymyisiä isotissipimuja. Niinku mä.

Mikko Arttu ”Bilesensei” Peltoniemi

En tiedä, sillä lopetin ikäni numeraalisen kirjanpidon jo 15 ikäisenä, mutta henkilöturvatunnuksen mukaan vuosia on kertynyt jo 23 kappaletta.

6 kuukauden noheva tykäri Kainuun prikaatista sekä III vuoden mantsari, josta tulee ankara ja oikeudenmukainen yläasteen opettaja.

Hallituksen kontra-amiraali eli PJ:n adjutantti. Ehkäpä myös eräänlainen thinkthank, joka satunnaisesti astuu bilesenseinittären ja excuHeidin varpaille. Lisäksi vapaa-aikani tyhjän toimittamista häiritsevät myös satunnaiset maantieteen KOPO-tehtävät sekä muut tyhjänpäiväiset nakkihommat.

1. Viiden pisteen vihje: olen vihreän liiton jäsen. Ehkäpä moisesta vinkistä nohevimmat visailijat arvaavat…

Hmmm…Miksikö? Politiikkaa olen seurannut aktiivisesti jo 16 vuotta. Tiedostan puolueiden ideologiat, ajattelumallit ja ongelmat. Vihreiden periaateohjelma kuitenkin tukee omaa ajattelumallia,

jossa korostuvat:

*päätösten kauaskantoisuus *kestävä kehitys *yhteiskunnan moniarvoisuus *taistelu hyvinvointiyhteiskunnan puolesta

2. Tuotesuunnittelun valioyksilö:

Toimisin aurinkoenergialla. 5 minuutin latausajalla surisin seuraavat 3 viikkoa –taukoamatta. Kokoa voisi kukin mieltymyksen mukaan muuttaa. Varren teleskooppi mahdollistaa pituuden modifioinnin välillä vaaksa viiva kolme. Paksuutta voisi säädellä lämpötilan mukaan: avanto à avainperä aurinko à le mastodont

3. Ei muistaakseni mitään kauhean pöyristyttävän häveliästä. Pari kertaa olen oikeasti nukahtanut kunnolla.

Kerran Joensuussa tulin jatkoilta suoraan kouluun kasiksi, koska oli pakollinen seminaari. Neljä ensimmäistä tuntia kyllä jaksoin, mutta lopulta silmät lopsahtivat kiinni päivän kolmannella luennolla.

4. Hmm…Pitääpä miettiä. Miun näköiselle kaverille ei liiemmälti tulla turisemaan baaritiskillä, ellei sitten satu olemaan olemukseltaan kovasti samanhenkinen. Kait sitä joskus jotkut YH:t ovat taksijonosta perään viheltäneet ja jotkut känniset kassikotkat pakaroita puristelleet, mutten kyllä pysty erittelemään sitä kaikista surkeinta minuun kohdistunutta iskuyritystä. Sitten huonoimmasta iskurepliikistä: Shiit, näitä riittää. Varsinkin mopoiässä sitä tuli oltua über aktiivinen seuranhakija, etenkin kolmen Lindasiiderin jälkeen. Niiltä ajoilta voisin tehdä tällaisen TOP 3-listan:

1) ”Ooksä varattu? Ai oot muka!? No entä nää sun kaverit?”

2) ”Nuollaanx?”

3) ”Vaihetaanko pipoja?”

5. En. Poikuus tallella J

6. ”HARD ROCK HALLELUJAH”. Katselen ympärilleni hämmentyneenä. Vieressä oikealla makaa Makkosen Teme ja vasemmalla herra Lordi. Sängyn alta löytyy vielä kamariorkesteri nimeltään Teräsbetoni. Luultavasti sankariheavyehtoomme on edennyt hyvin kosteissa merkeissä. Etqoilla olemme juoneet jaloviinaa pikareista Rhapsodya ja Gamma Rayta samalla kuunnellen. Hyvissä nousuissa olemme ratsastaneet kera valkoisten

ratsuin kaupungille larppaamaan. Kovasti olemme yrittäneet linnanneitoja pelastaa lohikäärmeiltä jatkoillemme, mutta suurten rakkaustarinoiden sijaan törmäsimmekin Lordiin ja Teräsbetonin poikiin. Loppuillasta katkesi nauha, ei voi muistaa …

7. Oma bravuuri on Anna Hanskin ”Kotiviini”kappale. Uskoisinpa, etten ainakaan kieltäytyisi laulamasta, mikä sinänsä on kuuntelijoiden kannalta huono päätös.

8. Asia ei ole niin yksinkertainen, jotta siihen voisi vastata vain kyllä tahi ei. Tärkeintähän on, että lapsi saa rakastavan ja turvallisen kasvuympäristön ja käsittääkseni vanhempien seksuaalinen suuntautuminen ei ole este hyvän kasvuympäristön luomiselle! Sitä vastoin olen valitettavasti monesti törmännyt tahi kuullut juttua vanhemmista, joille ei voisi bakteeria älykkäämpää eliötä kasvatettavaksi antaa…

En näkisi kyseisessä lakiehdotuksessa mitään suurta epäkohtaa tai eettistä ongelmaa. Joten kannatetaan.

9. Se on toi C. En kuitenkaan rupeaisi provosoivasti kiroilemaan, varsinkin jos ammari olisi aseistettu ja

minua paljon pitempi.

10. ”Eihän se lintukaan paljaaseen puuhun pesi”

11. Menee niin filosofiseksi, etten taida enää jaksaa vastata. Sori.

Kirsi Reponen. 23.

Biologia/ekologia. Taloudenhoitaja.

1. En oo vielä päättänyt, mutta en ainakaan mitään aatteellista lässyn-lässyn-pikkupuoluetta ole äänestämässä!!

2. Sellainen moneen käyttöön soveltuva, hillitty mutta tehokas härveli.

3. Enpä keksi mitään.

4. ”Hei tyttö, kivat keuhkot!” Ja itsehän en iskurepliikkejä heittele.

5. Kunpa olisinkin =D

6. Jatkot on hieman venähtäneet eikä kukaan muukaan ole jaksanut lähteä kotiin.

7. Varmaan jonkun Kaija Kärkisen biisin. Jan ehkä, sopii mun äänelle ja harva tunnistaa kappaletta eli voi rauhassa laulaa väärin.

8. Rekisteröidyssä parisuhteessa elävälle parille kyllä.

9. Vaihtoehto b tai e, riippuen unisuuden määrästä. Tai sitten tuohtuneena vaadin jotain paikalla olevaa miespuolista henkilöä puolustamaan minun kunniaani ja taistelemaan kebabin takaisin.

10. Kohtuullisissa määrin hot. Miehellä.

11. Sen, kenestä pidän.

Mirkka Heinonen.

23.

Biologia/Geenipyssy.

Ylin PäällePäsmäri/Hybridi-/Vuosijuhla-vastaava.

1. Mitä luultavammin minut kuskataan korvista vetäen äänestämään rakkaan huonomman puoliskoni toimesta. Hän ei tietenkään voi tulla äänestyskoppiin kanssani, joten siellä voin rauhassa jättää tyhjän äänestyslapun, koska mitä todennäköisimmin kellään ehdolla olevista idiooteista ei ole läheskään niin tasokkaita mielipiteitä kuin itselläni...Mutta jos on ihan pakko niin kaippa se menee vihreänsävyiseksi, muttei kuitenkaan keskustaan...

2. Superdildo, jossa on vibra kyljessä ja helmiä sisällä ja seitsemän eri värinä ja kiertotasoa...koska dildon täytyy olla yhtä monipuolinen ja vivahteikas kuin sen käyttäjäkin...

3. Niitä on varmasti monia, mutta enpäs taida osata niitä paljon hävetä.

4. Mies tulee baaritiskille viereeni istumaan heiluttaa tampoonia ja kysyy ”tarttekko sä tällästä” kun vastaan, että ”en” niin mies tokaisee kauhea kaljamaha hytkyen et ”HYVÄ, mennääks meille vai teille?”.

5. En.

6. Hyvät bileet, joissa olen saanut vakavan aivotärähdyksen ja erehtynyt miehestä kotiin lähtiessä. Mikon näköinen mies olis kyllä saanu mennä kotiinsa.

7. Levoton Tuhkimo...

8. *askaako sillä on väliä...kukaan ei selviä traumoitta, oli vanhemmat minkä tahansa”kouluklunnan” edustajia.

9. Vastaukseni on ehdottomasti...hymph, ihan niinku kaikki ei sitä jo arvais...b)

10. Kreikkalainen adonis –rinatakarvat ehdoton NOT, mutta suomalaisen perusjätkän hieman karvainen rintakehä, varustettuna erittäin hyvillä rintalihaksilla erittäin HOT!

11. Ehdottomasti Hybridin ja ainoastaan Tapparan joukoissa.

Jonna Sinkkonen 23....... no oikei.. 22.. Biologia, geneettisesti paranneltu taekwondoka V***n bilevastaava. Plus kaikki muu paska mitä kukaan muu ei tee... NO EI VAIS!!!!

1. Vihreetä, ei muuta uskalla vastata tällasiin kysymyksiin tälleen biologina..

2. Kakshaaranen musta pötäkkä... Don´t ask why...

4. Viime keskiviikolta. Minun (bikinit, ja ehkä vähän tissiäki paljastava paita päällä, sekä kauheet kasat koruja kaulassa) ja erään nimeltä mainitsemattoman asteriskin kohtaaminen VY:n alakerran vessajonossa: Asteriski: ”Näytätkö mulle miten toi vessan ovi suljetaan.. Mistäs oot muuten korus ostanu” (asteriskin pää kallistuneena dekolteealueelleni...) Hmmm.. jep jep.. en lämmenny, kumma juttu..?

5. Seksi.. alkoholi.... NONO!! Ei kuulu bilevastaavan sanavarastoon...

6. Vittu ei todellakaan hajua, ja jos on, en todellakaan sitä paljasta! :D

7. Oota.. mä.. mä.. mä haluun laulaa sen paulakoivuniemi.. tiiätsäsen.. sheshe... sheaikuinennainen.. hik!..

8. Jees! Tasa-arvo kunniaan, kaikessa ja kaikille!

9. a) ... mut oikeesti........... b)

10. Very hot! Go Hasselhofin David!!

11. Omien.

3. Piti nostaa pikkuhousuja kesken luennon kun näky pajatso, mutta ne sitten menikin saumasta rikki ja käteen jäi pelkkä sauma... Mutta hei, sehän on ihan normaalia... Siis penaalin näkyminen kesken luennon..

Saara Koutaniemi. 23.

Biologia ja ekologia

Oon siis KoPo, eli koulutuspolittiinen vastaava. Huolehdin, että muut osaa opiskella ja edustan opiskelijoita laitosneuvostossa, opintotoimikunnassa ja erinäisissä muissa opetuksen suunnittelufoorumeissa. Olen myös se tyyppi joka hengaa ittensä kipeeksi toimistolla ja proffassa.

1. En kommentoi, koska rehellisesti en vielä tiedä. Tuskin nyt perussuomalaisia kuitenkaan…Vois ehkä äänestää eläkeläisiä…

2. Semmonen rosoinen ja tumma ja helposti voideltavissa. No eiks toi nyt kuvasta mua ihan hyvin?

3. Onkohan mulle tapahtunu ikinä mitään ihan kauheeta. Eikai vissiin oo. Joskus on kyllä väsyneenä ratkennu hysteeriseen nauruun, ja sit siitä naurusta ei oo meinannu loppua tulla. Viimeksi repesin Helin (mun KoPo-avustaja) kaa, kun nimeltämainitsematon henkilö oli pitämässä esitelmää ja emme olleet jaksaneet kuunnella typpiä enää tuntiin. Sitten se yhtäkkiä heittää jonku kaljavitsin, mutta kukaan ei nauranu. Lue: kukaan muukaan ei tainnu seurata. Sanoin Helille että nythän se vitsin murjas. Heli kysy multa sitten, että oonko varma etten vaan kaljahimoissani kuule ihan omiani? Siitä naurusta ei loppua meinannu tulla moneen tuntiin.

4. Joskus nuoruusaikoina yksi pojankloppi sano, että saan pontikkapullon, jos alan seukkaan sen kanssa. Mutta sekään ei ollut niin huono repliikki, kuin tän pojan kaverilla, joka yritti iskeä mun parasta kaveria iskurepliikillä: ”saat mun sanomalehteen ittekäärimäni sätkän, jos saan pusun”.

5. No jos on festareilla niin kai sitä yleensä alkoholin vaikutuksen alaisena ollaan. Luonto opetti tässäkin asiassa.

6. No sillon on voinu sattua ihan mitä vaan. Luultavasti ollaan joskus vappuna saatu kännispäissään mieleen, että harrastetaan jotain kimppakivaa, mutta sitten kaikki ovat sammuneet ennen aikojaan toimistolle.

7. Rentun ruusun. Peltoniemi veti sen niin ”hienosti” kerran Priman bileissä, että sen jälkeen en voisi kuvitellakaan laulavani mitään muuta.

8. No mikäs siinä. Onhan kaksi aina enemmän kuin yksi (yksinhuoltajia millään tavalla mollaamatta). Eikö tämä oo perusmatikkaa? Saa vaan ihmetellä miksi asiasta on niin kova haloo.

9. Vastaan b. Toisaaltahan sitä ei voi tietää, vaikka olisi itelläkin niin amisolo, että alkais kaveraamaan kyseisen jampan kanssa.

10. No mikäs siinä. Lähellä luontoa- meininki on ihanaaJ Joo, kyllä mulle mieluummin karvoilla.

11. Millon kenekin joukoissa, eikai sillä niin väliä oo. Seison myös aika usein tupakkapaikalla muiden korsteenien joukossa LT1:n edessä.

Marjut Tuominen. 22v.

Biologia/genetiikka. Sihteeri.

1. Vihreitä todennäköisesti, ainakin tähän asti parhaat ladut ajatuksilleni ovat löytyneet sieltä.

2. Mä taidan jättää ton dildoilun miehille.

3. Ei mulle oo luennolla tapahtunu mitään hävettävää. En oo kertaakaan ees nukahtanu kesken.

4. Priman tanssilattialla: ”Sä oot niin kaunis, ettei

uskalla ees tulla juttelemaan.” Ja silti tuli??

5. Harrastitko ensimmäistä kertaa seksiä alkoholin vaikutuksen alaisena? En.

6. Luultavasti Synapsin retki johonkin pusikoihin ja oma teltta unohtunu kotiin, niin et on pitäny pyytää yösijaa muualta.

7. En laula. Kysehän siis on kuitenkin vain LIEVÄSTÄ nousuhumalasta.

8. Toki. Jokainen lapsi tarvitsee vanhemmat.

9. Valitsen vaihtoehdon f). Olen kotona nukkumassa humalaani pois enkä missään kebabilla.

10. Karvapeikot pysykööt kotonaan, mutta sellanen sopivan miehekäs karvotus voimakkaiden rintalihasten koristeena on erittäin Hot. Täysin karvaton antaa vähän turhan poikamaisen vaikutelman.

11. Omissani.

Eeva-Mari Jouhilahti (tai Eevis vaan) 21 v.

Valkotakkibiologihan mä (luen genetiikka) Tiedotusvastaava

1. Sen näkee sitten vuoden päästä, että mikä on silloinen päivän väri. Puolueuskollisuus kun on mulle tuntematon käsite.

2. Simply The Best, tietenkin. Todellinen design-tuote, johon ihan kenen tahansa ei kannata edes kuvitella koskevansa. Mitäs muutakaan sitä voisi toivoa olevansa?

3. Tapahtunut, mikä tapahtunut, mitäpä niitä muistelemaan.

4. Minkähän niistä valitsisin? ...mä iltaisin aina ajattelen, muistatko pojan pörröisen. Ja mieleen tulee vain sun hymyhuulet... Sori, mutta ei kyllä oikein vetoa muhun.

5. En tietenkään.

6. Jotain aivan käsittämätöntä ilmiselvästi. Tai ehkä kaikelle löytyy kuin löytyykin selitys. Todennäköisesti sekä Mikko Peltoniemen näköinen mies että Teme ovat ehtineet varaamaan ainoan lähistöllä olevan mukavan makuupaikan, ja koska mukavuudenhaluisena halusin päästä osalliseksi siitä ja koska en osannut illalla valita näiden kahden komistuksen välillä, enkä halunnut joutua putoamisvaaraan sängyn reunalle ja toisaalta halusin estää tilanteen, että miehet heräisivät aamulla kädet hellästi toistensa kaulalla, päätin illalla uhrautua nukkumaan keskellä.

7. Hmm... ehkä mä vaan avaisin lauluvihkosen ja ottaisin ensimmäisen biisin, joka osuu silmiin. Jos mä alkaisin oikeasti miettimään, minkä mä osaisin laulaa, niin taitais olla parempi siirtää esiintyminen seuraavaan kertaan.

8. No, mikä ettei.

9. C)

10. Jaa mulla vai, mielummin ei kuitenkaan.

11. Ihmisten, jotka uskaltavat elää, jotka eivät vain katsele sivusta miettien, kumpa minäkin joskus... Rohkeiden, itsenäisten, oikeudenmukaisten, akateemisesti koulutettujen, hyvien ystävien...mitä milloinkin.

Ope/ ekologia

Vappusumppu- ja vuosijuhlavastaava

1. Joko maalaisliittoa tai keskustaa, en ole vielä päättänyt. Ja tämähän nyt on sanomattakin selvää, eihän maalaistytöllä ole muita vaihtoehtoja. Maaseutu rocks!

2. Varmasti todellinen kaappi-dildo. Jotain rajaa sentään minunkin rohkeudella… J

3. Tyypillisiä myöhästymisiä, nukahtamisia ja naurukohtauksia on lukuisasti, mutta mitään supernoloa ei nyt tule mieleen.. Hävettävää on se, miten vähän luennolla on tullut tänä vuonna käytyä.. No, ensi syksy voi olla ihmeiden aikaa!

4. ”Sä oot tosi häiriintyneen näkönen, hyvällä tavalla.” J Kaikennäköistä on kyllä kuultu… Ja itsehän en huonoja iskurepliikkejä omista.

5. Noup. Parempi niin.

6. Ilta on ollut rattoisa ja kokeilunhaluinen, ei mitään elämää vakavampaaJ

7. Puolen tunnin vastustelun jälkeen (ja muutaman drinksun lisää niin, että nousuhumala nousee entisestään) volgan tietystiJ Ja totean taas kerran, että eihän se nyt niin vakavaa ollutkaan…

8. Tämänhetkinen tilanne on tyydyttävä.

9. Joko b tai e.. Mielialasta riippuen. Vituttais varmasti. Mutta mä kun oon sellanen, että aina asioiden suoraan sanominen ei vaan onnistu millään ja sit se kyllä jälkeenpäin harmittaa. Mutta saahan siitä ominaisuudesta aina välillä olla ihan kiitollinenkin..

10. No kohtuullisessa määrin menettelee, mutta ennemmin not. Siis tosi paljon ennemmin not.

11. Milloin kenenkin, mutta näin keväisin rakkaiden ja hymyileväisten ihmisten. Hymy sulattaa sydämiäJ

Jani Helin Vm -81

Maantiede, tutkijalinja

Toimihenkilö. Jäähdyttelijä useiden hallitusvuosien jälkeen.

1. Tuskin ketään. Ei yksi ääni vaikuta mitään...

2. Koko: 15,5 x 6,1 x 3,3 cm

Paino: 148,5 g paristoineen

Vesitiivis IPX7 standardin mukaan (kestää 30 min upotusta metrin syvyydessä)

12 rinnakkaista kanavaa, WAAS/EGNOS valmius Tukee tiedonsiirtoa sekä USB-portin että RS232portin kautta

Sisäinen Euroopan peruskartasto, jossa myös reititysominaisuus

1000 reittipistettä nimellä ja kuvakkeella, 50 käännettävää reittiä

Geokätköjen etsintäominaisuus

Äänihälytys matalalle jännitteelle, ankkurin pidolle, saapumiselle, kurssipoikkeamalle, läheisyyspisteelle ja kellolle

3. Eipä kummempia. Muiden puolesta saanut kyllä hävetä. Kerran taisin tosin tulla myöhässä luennolle. Olisiko ollut keväällä 2001...

4. Ensimmäisiä ollut niin harvassa (tai sitten en ole tajunnut niitä sellaisiksi)... Ja jälkimmäiset eivät ole voineet olla huonoja (tai sitten en ole tajunnut niitä sellaisiksi)!

5. No en tietenkään.

6. Yöllinen seikkailu jäätyneen Aurajoen pinnalla oli johtaa traagiseen tapaturmaan ja varmaan kuolemaan hyytävässä pakkasessa, elleivät Mikko Peltoniemen näköinen mies yhdessä Teemu Makkosen kanssa olisi päättäväisesti noukkinut onnetonta kulkijaa hyisestä vedestä ja lämmittäneet tätä välissään YO-kylän yksiössä – ensin riisuttuaan märät vaatteet tämän yltä...

7. Yön Joutsenlaulu. Suurella tunteella ja ihan nuotilleen.

8. Sama se minulle on.

9. C. Ei toisen kebubiin saa koskea, mutta amistyypit ovat usein väkivaltaisia, joten tuskin kannattaa liikaa ärhennelläkään.

10. Miehellä – ihan sama. Naisella ennemmin not.

11. Musiikkielokuva 1970-laululiikkeestä, vallankumouksesta ja nuoruudesta. Kesto 80 min.

Päivi Rinta 21

Teoriassa biologia ja millin pipetti Kulttuurivastaava

1. Sitä, joka haalii listoilleen eniten julkkiksia.

2. Anttilan postimyynnin perusmalli.

3. Vierustoverin maha murisi.

4. ”Mulla on Audi A3.”

5. Saatoinhan toki olla kännissä, etten muista siitä yhtään mitään.

6. En ole vieläkään herännyt painajaisestani.

7. Sata salamaa.

8. Ei. Tai no joo. Muttei siitä mitään iloa ole. Tai no saattaahan jollekin ollakin. Tehköön mitä haluaa.

9. C).

10. Not.

11. En kenenkään.

Kukka Kyrö 21 v.

Enimmäkseen ekologialle omistautunut biologi Retkeily/eksku-puolen toimihenkilöijä (ainakin noin niinku virallisten titteleiden mukaan)

1. Henkilöä ajattelin äänestää (tuttua ja oikeesta puolueesta, muttei kyl oikeelta).

2. Mahdollisimman epäkäytännöllinen. Tartteeko tuota nyt käydä sen tarkemmin selittämään? Niin ja pieni & timangeilla koristeltu. Koska pieni on kaunista ja niin on timangitki.

3. Mie mittään häppeile.! Myötähäpeä on asia erikseen....

4. Tää saattaa sit vähän sattua...

5. Hmmm....seksistä oon joskus kuullu puhuttavan, mut alkoholi - mitäkummaasenytsitolikaan?? o__O

6. No ennen heräämistä on kyl muisti ihan takuu varmasti (tai ainakin toivottavasti) menny, mut luultavasti tätä edeltäviin tapahtumiin liittyy ainaki se pakollinen liuta vihreitä miehiä, hieman juhlajuomaa, jonkinmoista kidnappaustoimintaa ja ehkä yks tai kaks vaaleanpunaista elefanttieläintä.

9. C) mutta läpiäsivistyneenä yliopistolaisena en kyl alennu noin karkeaan kielenkäyttöön jonkun amiksen takia vaan käytän pelkästään tuon diplomatia-osion.

10. Kuumintahottia tottahan toki! Tosin maksimi on sit 2-3 kpl

11. Armaanrakkaanihanaisen Synapsimme tietenki :) Ainakin siihen asti kunnes toimistolle hankitaan lisää tuoleja...

Heidi Lampen 20 Maantiede

Retkeily- ja ekskursiovastaava

1. Hion vielä poliittista suuntaustani ja harkitsen asiaa.

2. Toivottavasti elämääni tyytyväinen.

3. Maha murisee lounasaikaan niin kuuluvasti, että varmaan puolet luentosalista häiriintyy.

4. Ei tuu mitään hyvää mieleen.

5. En.

7. ??? _Lievä_ nousuhumala karaokeperformanssi

8. Vaikka kaks

6. Ei sitä tässä paljasteta.

7. Ajetaan me tandemilla.

8. Kyllä.

9. Voisin harkita kasvissyöjäksi ryhtymistä ja soveltaisin luultavasti c-kohtaa.

Toimihenkilöinä uurastavat myös allekirjoittanut, Santtu Salminen liikuntachieffinä, Timo Pitkänen datanörttipäällikkönä, Tuuli-Maija Stenman toimistovastaavana, Liisa Puhakka ulkomaankirjeenvaihtajana, Heli Havukainen biologian KOPO-avustajana sekä Jenny Siimes askarteluvastaavana.

Hybridi ry yks vee

Turun

yliopiston matemaattisluonnontieteellisten opiskelijajärjestöjen etu- ja yhteistyöjärjestö Hybridi ry (och samma på svenska, se on muuten vaikea) on ehtinyt jo kypsään yhden vuoden ikään. Vuoden aikana tapahtui monenmoista, eikä tänäkään vuonna jäädä toimettomiksi. Ensimmäisenä vuonna yhdistys joutui muodostamaan uusia toimintamalleja ja menettelytapoja osittain tyhjästä, mutta hallituslaisten vahva ainejärjestökokemus oli hyvä pohja yhdistyksen suuntaviivojen luomisessa. Myös yhdistyksen perustamiseen liittyvät asiat veivät oman aikansa.

Vuosi 2005 alkoi tulevien tapahtumien suunnittelemisella, joista tärkeimpänä lähestyvä VappuStartti. Hybridille tarvittiin myös logo, ja tätä varten julistettiin kilpailu. Voittajaksi päätyi Teemu Sirviön ehdotus, jonka yhdistys totesi esittävän tyyliteltyä käännettyä x-kirjainta. Logo kuvaa Hybridiä varsin

hyvin, sillä x-kirjainta käytetään biologiassa risteyttämisen merkkinä (sanakirjasta: hybridi (lat. hybrida = sekasikiö), biol., risteymä, sekamuoto, sekasikiö). Ja Hybridihän on matemaattisluonnontieteellisen tiedekunnan opiskelijajärjestöjen risteymä.

Starttien lisäksi Hybridin vastuulle oli siirretty Vaihtoehtoisen Opinto-Oppaan (VOO) toteuttaminen, ja julkaisua ja sen tekemistä suunniteltiin pitkin kevättä. Hybridi järjesti huhtikuussa II Tiedekuntaolympialaiset, jotka myös oli otettu yhdistyksen vastuulle. Olympialaiset voitti Digitin joukkue jo toistamiseen. Toiseksi tuli TYK ja kolmanneksi Asteriski. Kevään toiminta huipentui 29.4. järjestettyyn erinomaisesti onnistuneeseen VappuStarttiin, jota juhli yli 900 ihmistä ilmapalloin koristellulla Club Kårenilla. Illan livemusiikista vastasi Wärtzilä, ja nopeimmat juhlijat saivat keräilykohteeksi muodostuneen haalarimerkin.

osoitteeseen www.hybridi.fi. Kesällä saatiin julkaisukuntoon Fredrik Sjöblomin suunnittelema virallinen sivusto. Kuten lähes kaikki sivustot, ovat Hybridinkin sivut vielä työn alla ja materiaalia sinne lisätään edelleen. Kaikki ajankohtaiset asiat löytyvät sivuilta, ja opiskelijoita tiedotetaan edelleen myös jäsenjärjestöjen sähköpostilistojen kautta. Jäsenjärjestöille suunniteltu tapahtumakalenterikin on tulossa. Kauneusleikkauksen läpi käynyt VOO saapui painosta juuri ennen uusien pilttien saapumista. VOO jaettiin heille tuutoritoimihenkilö Saara Koutaniemen kokoamissa pilttikasseissa perinteiseen tapaan tuutoriryhmiin jaon jälkeen pilttien ensimmäisenä päivänä yliopistolla. Pilteille ja tuutoreille oli myös yhteistä toimintaa Piltti-iltamien muodossa S-Osiksella 19.10., illan viihdyttäjänä toimi red eye society unplugged.

Hybridin väliaikaiset sivut avautuivat keväällä

Syksyn suuria tapahtumia olivat SyysStartti ja LoskaROCK. SyysStartti ajoittui perinteisesti heti syyslukukauden alkuun (7.9.) ja veti Börs Night Clubin täyteen haalaripukuista juhlakansaa. Pilttejä ja tuutoreita oli houkuteltu mukaan tuttuun tapaan alennuksilla lipun hinnassa. Jälleen nopeimmat kuittasivat haalarimerkin, jota jaksettiin odotella valitettavan pitkäksi kasvaneessa jonossa. Jatkossa Startteihin on luvassa ennakkomyynti, jotta vastaavat ongelmat vältetään. LoskaROCKista ei toisellakaan yrityskerralla muodostunut yhtä suurta menestystä kuin muista Hybridin tapahtumista ja tapahtuma siirtyi historiaan. Haalarimerkki ja komea valikoima bändejä eivät valitettavasti saaneet tarpeeksi väkeä liikkeelle.

Vuosi ei mennyt kokonaan juhlia järjestäessä ja niitä juhliessa,

vaan yhdistyksen tärkeään edunvalvontatehtäväänkin panostettiin. Lähinnä tämä merkitsi yhteyksien luomista tiedekuntaneuvoston opiskelijajäseniin ja ylioppilaskuntaan. Tiedekunnan päätöksentekoa seurattiin tarkasti, mutta onneksi vuoden aikana ei ilmennyt mitään erityistä johon olisi pitänyt puuttua. Näyttävin edunvalvontatempaus oli matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa opiskelevien Turun yliopiston ylioppilaskunnan (TYY) edustajistovaaleissa ehdolla olleiden henkilöiden vaalimainonta ja vaaleihin liittynyt edarivaali-iltama, jossa äänestäjillä oli mahdollisuus tutustua tiedekunnan ehdokkaisiin. Valitettavasti kiinnostus tapahtumaan ja koko vaaleihin oli vähäistä. Äänestysaktiivisuus tiedekuntamme sisällä tuntui olevan erityisen matala, sillä edustajistoon pääsi varsinaisiksi jäseniksi vain kuusi luonnontieteilijää. Äänioikeutetuista hieman vajaa kolmannes oli luonnontieteilijöitä, mutta tämä ei heijastunut juurikaan edustajiston 41 paikkaiseen kokoonpanoon. Luonnontieteilijöiden osuus on aina ollut heikko TYYn elimissä, joten Hybridi tulee varmasti jatkossakin panostamaan omien saamiseksi valtakoneistoon.

jaksaneet edes uskoa, ja yhteistyö pelasi lähes saumattomasti. Tiettyjä jännitteitä niin erilaisten ihmisten välillä syntyi pakostakin, mutta ne eivät häirinneet hallituksen toimintaa.

Vuonna

2006 Hybridi tulee panostamaan entistäkin enemmän koulutuspoliittisen edunvalvontaa. Myös TYYn edustajiston luonnontieteilijöihin (varsinaiset sekä varat) tullaan pitämään yhteyttä. Erityistä huomiota tulemme kiinnittämään vuoden 2007 alussa aloittavien tiedekuntamme laitosneuvostojen opiskelijajäsenten kokoonpanoon, ja tätä kautta pyrimme vaikuttamaan myös tiedekunnan tiedekuntaneuvoston opiskelijajäsenten valintaan.

Hybridi

tulee järjestämään kaksi kilpailua, joista toinen liittyy yhdistyksen lippuun ja toinen Hybridiaiheisiin vaatteisiin. Tapahtumien painopiste on edelleen Starteissa, ja ne tulevat jatkossakin olemaan Turun parhaimpia opiskelijajuhlia. VappuStarttia juhlitaan lauantaina 29.4. Kårenilla.

Katsotaanpa sitten yhdistyksen hallituksen kokoonpanoa.

Viimevuoden vpj sai ylennyksen, mutta tuskin sentään hyvästä työstä. Tuomo Tapio Liljenbäck on 24-vuotias lappeen Rantalainen. Aiemmin hän on hääräillyt Kemistien toimihenkilönä, päävastuualueena Tykki-lehden päätoimitus. Ylennys tuli myös toisaalla, entisestä tuutorista tehtiin tiedekunnan opinto-ohjaaja, jota hommaa Tuomo hoitaa nyt sivutoimena. Jotkut hullut menivät vielä äänestämään tämän blondin (aito!) edustajistoon. Tämän kaiken lisäksi hänen pitäisi vielä jaksaa opiskella, mutta 2001 aloitetut biokemian opinnot eivät vieläkään näe loppuaan. Erikoistyön ja gradun teko biotekniikalla odottavat opoilun päättymistä. Tuomo uskoo luonnollisesti toimivansa ylimpänä päällepäsmärinä ja pitävänsä alayhd… eikun jäsenjärjestöt rautaisessa otteessaan. Lisäksi hän vaatii kaikilta hallituslaisilta ehdotonta omistautumista Hybridille. Tuomo kertoo toteavansa kaiken perään, kuten nytkin: ”Trust me, I know what I’m doing.”

Mirkka Heinonen, varapuheenjohtaja, Synapsi ry:n edustaja

Muuta

huomionarvoista vuoden ajalta oli pitkällisen rekisteröitymisprosessin onnistuminen ja TYYn alayhdistysasema. Myös yhdistyksen logolla varustettuja haalarimerkkejä saatiin myyntiin. Yhdistyksen hallitus ei saanut ainuttakaan aloitetta tai anomusta jäsenistöltään kokouksissaan käsiteltäviksi. Mahdollisia eturistiriitoja jäsenjärjestöjen välillä ei Hybridissä ilmennyt. Hallituslaiset eivät näihin kyllä

Tuomo Liljenbäck, puheenjohtaja

Vartioituaan yhdistyksen varoja

vuoden ajan, Mirkka Tuulia Heinonen siirtyi varanuijaksi, ollen toinen vanhanaama hallituksessa. Itse asiassa Mirkka joutui Hybridin hallitukseen vahingossa perustamiskokouksessa, mutta hyvin on homma näyttänyt maistuvan, kun vielä jaksaa jatkaa. Ikää on takana 23 vuotta ja biologian opintoja muutama vuosi, tarkemmin sanoen Mirkalla on kolmas vuosi genetiikalla meneillään. Kokemusta on ehtinyt kertymään jo kohtuullisesti, ennen railakkaita yliopistovuosia Mirkka toimi pari vuotta erään yhdistyksen puheenjohtajana. Liekö nämä vuodet olleet vieläkin railakkaampia, kun niistä ei voi puhua. Viimevuonna Mirkka hääräili myös Synapsin pj:na, sillä yhdistystoiminta on kivaa ja elämän suola. Nyt hän aikoo kuitenkin toimia kuuliaisesti arvovaltaisen pj:n nakitettavana samalla haaveillen jatkonakitusmahdollisuuksista muun hallituksen suuntaan. Muuten Mirkka jatkaa naiskauneuden ylläpitoa hallituksessa, tällä kertaa Emilian kanssa. Mirkka tuumaa että kahdeksan päätä on parempi kuin yksi, mutta toisaalta tyhmistä päistä kärsii koko yhdistys.

Antti Levo, sihteeri, Digit ry:n edustaja

Antti Juhani Levo myöntää häpeilleen syntyneensä Turussa, mutta kokee itsensä raisiolaiseksi. Siellä hän asui vielä kaksi ensimmäistä opiskeluvuotta. Hän on keräillyt ikää 22 vuoden ajan. Antti on vuosikurssin 2003 diplomi-insinööriopiskelija, koulutusohjelmana siis tietotekniikka, elektroniikka ja tietoliikennetekniikka. Pääaineekseen hän on valinnut sulautetut järjestelmät tietotekniikan opintosuunnalta, vaikka noppia kyseiseltä alalta ei taida vielä olla. Hybridissä Antti koettaa raapustaa pöytäkirjoja hallituksen kokouksista, tosin muistiinpanojen tekeminen Digitin lahjoittamalla läppärillä on osoittautunut haasteelliseksi. Antti ei kuitenkaan tyydy vain tähän, vaan hän koettaa löytää sen mikä on hänen Oma Juttu ™. Yhdistystoimintaa Antti on harjoitellut Digitin hallituksen puolella kaksi vuotta, sihteerinä ja opintovastaavana. Sama ihanuus jatkuu nyt ulkoasiainvastaavana.

Pienet piirit alkoivat kuitenkin ahdistamaan, joten Antti hakeutui myös poikkitieteellisen seuraan.

Jouko Salo, taloudenhoitaja, Delta ry:n edustaja

Rahakirstun leppymätön vartija Jouko Walter Salo on ehtinyt kahdenkymmenen vuoden ikään ja opiskelee fysiikkaa

ensimmäistä kevättä, vaikka yliopistolla on jo kaksi syksyä takana. Jouko ei kuitenkaan ole keksinyt aikamatkustusta, vaan vietti opintojen välissä hetken aikaa valtion palveluksessa. Jouko on kotoisin Raumalta, mutta turkulaistunut jo neljän vuoden ajan. Hän kuvittelee vakaasti pitävänsä Hybridin talouden vakaalla pohjalla. Ainakin oma talous vaikuttaa olevan kunnossa juppimaisesta kämpästä ja omasta automobiilista päätellen. Tosin mies syö pelkkiä nuudeleita, joten jostakin on tingittävä. Yhdistyskokemusta Jouko on hankkinut vuosina 2001-2004 Kastun lukion oppilaskunnan hallituksessa ja 2002-2004 Turun oppilaskunnat - Åbo elevkorer ry:n hallituksen jäsenenä ja varapuheenjohtajana. Kuluvan vuoden aikana Jouko bilettää myös Deltan hallituksessa. Tällä miehellä on visioita, ja hän on päättänyt antaa itsensä Hybridille. Silti todellinen syy mukanaoloon lienee CV:een lisättävä maininta, tai harrastuksien puute. Jouko toivoo, että kaikki toimisi kuten pitää, ja hänestä olisi myös kiva tietää mitä tehdä.

Emilia Harju, tiedottaja ja tuutorivastaava, TYK ry:n edustaja

henkisesti teini, kahdenkympin kriisin potija. Tämä hehkeä punapää tulee kansanmusiikin kehdosta Kaustiselta. Vaikka Emilia onkin kokematon, hänellä on vaikka mitä annettavaa ja vaikka kenelle, joten kukaan ei ainakaan jää kylmäksi. Toisin sanoen yhdistystoimintakokemusta ei ole, mutta onhan se jostakin aloitettava (miksei sitten suoraan huipulta?), ja oppia haetaan samaan aikaan TYK ry:n hallituksesta. Hybridi (risteymä) on muutenkin luonnollinen valinta hänelle. Emilia on vuosikurssin 2004 kemisti ja symmetristen muotojen ystävänä ottanee syvempään tarkasteluun epäorgaanisen kemian. Yhdistyksen virallinen spämmääjä uskoo vuoden aikana tiedottavansa mahdollisimman monesta asiasta mahdollisimman suurille massoille. Lisäksi hän uskoo luotsaavan tiedekunnan tuutorit voittoon jokasyksyisestä pilttirumbasta. Emilia toteaa elämänviisautenaan, että niin mukava kuin oppikirjoja onkin lukea, näyttävät ne kirjahyllyssä paljon hienommilta, kun ne ovat avaamattomia.

Antti Heikkonen, Starttivastaava, Asteriski ry:n edustaja

tulee Turun kupeesta Kaarinasta. Opinnot alkoivat vuonna 2003 tietotekniikan, elektroniikan ja tietoliikennetekniikan koulutusohjelmassa, mutta asepalveluksen takia Antti on käytännössä vasta toisen vuoden opiskelija. Hän väittää viettämäänsä vuotta Asteriskin hallituksessa antoisaksi, mutta onnistui silti välttämään burnoutin, ja päätti mielenkiinnosta kokeilla vaihteeksi Hybridiä. Hybridissä Antin toimenkuva poikkeaa huomattavasti edellisestä (opintomateriaalivastaava), nyt hänellä on päävastuu Starttien organisoinnista, ja muutkin tapahtumat ovat lähellä sydäntä. Antti tekikin täydellisen takinkäännön: opintojen sijaan hän haluaa opiskelijoiden keskittyvän bileisiin. Ja kukapa hänen järkkäämistään Turun parhaista opiskelijabileistä voisikaan jäädä pois. Ikuista krapulaa kaikille!

Riissanen, koulutuspoliittinen vastaava, Pulterit ry:n edustaja

hänellä on myös laitosneuvostoja tiedekuntaneuvostokonkarina paljon tietoa yliopistohallinnosta. Kokemusta on kertynyt myös lukuisissa järjestöissä, muun muassa Pultereiden pj:na. Ylioppilaskuntakin on tuttu edustajistovuosilta. Näin ollen edunvalvonta-asiat ovat omalla luonnonystävällämme hanskassa, ja mikäs sen parempi paikka olisi mielihaluja toteuttaa kuin Hybridin hallitus. Riissanen heittää hyvästit opintoaikarajausten takia menetetylle akateemiselle vapaudelle, ja nauraa räkäisesti niille raukoille jotka joutuvat uuden systeemin mukaan elämään.

Miikka Tarkia, jäsenistökoordinaattori, IVA ry:n edustaja

kolmenkymmenenyhden, ja hän väittää olevansa maaperägeologi vuodesta 1999 lähtien. Riissanen ei ole juuri mistään kotoisin. Kopo-vastaavuus sopii Riissaselle kuin nyrkki silmään, sillä hänellä on mainio näkökulma siihen miten opintoja ei kuulu hoitaa. Toisaalta

Miikka Markus Tarkia on IVA:n lahja tiedekunnan yhdistystoiminnalle, ja Hybridin toinen Raumalainen. Hänkin on tosin jo ehtinyt turkulaistua, jopa 15 vuotta kahdestakymmenestäkolmesta. Miikka aloitti terveyden biotieteilyn vuonna 2003, pääaineenaan nykyisin lääkekehitys. Miikalla ei ole kokemusta yhdistysten parissa hääräilystä, mutta hän kertoo järkkäilleensä tapahtumia (vai oliko se tapaturmia?). Hybridi tarjosi kuohuviinistä pitävälle

Heikkosen Antti Tapani, 21-v,

Miikalle jotain suurempaa kuin ainejärjestötason nysväämistä, tai niin hän ainakin vielä vuoden alussa luuli. Hänestä tehtiinkin jäsenistökoordinaattori, mutta todellisuudessa hieno titteli ei tarkoita mitään, vaan mies on hallituksen nakkikone. Oma drugdesignerimme kertoo

GOOM 2006

Kuinka

käy, kun joensuulainen ping pongjoukkue suuntaa matkansa hyiselle Itämerelle useamman tuhannen opiskelijarentun täyttämällä Goom-risteilyaluksella, ja kun mottona useimmiten on, että mikä tapahtuu Suomen aluevesien ulkopuolella myös jää sinne? Tietenkin timanttista menoa.

Kahdeksan hengen matching-asuisteisiin pukeutunut iskujoukko irtautuu aamutuimaan Ylioppilaskylän 231⁄2 neliöisestä yksiöstä. Oluen juonti on itä-suomalaiseen tapaan aloitettava välittömästi jo taksia odotellessa. Meno kuitenkin hiipuu, ja useimmat ehdottavat pieniä avainunia heti laivaan pääsyn jälkeen. Tästähän ei tunnetusti tule mitään: aina on joku joka ei jaksa nukkua

ja pitää kaikki muutkin hereillä! Iloksemme huomaamme, että hyttimme vessa ei toimi. Ripeä ja asiansa osaava henkilökunnan jäsen, joka taisi olla Virosta eikä tietenkään puhunut sanaakaan meidän ymmärtämiämme kieliä, kuitenkin korjaa tämän ”kosmeettisen” virheen alta aika yksikön. Kun unenpäästä ei enää saada kiinni ja vessakin toimii päätetään lähteä syömään maittava buffet-lounas.

Ruoka

oli ikävä kyllä aivan persehestä, mutta juomapuoli oli tutun turvallinen. Ruokailun alkupuolella seurueemme joi vielä hyvinkin eurooppalaisesti, mutta kuten tapana on käydä niin eihän se ”ilmainen” viina köyhälle sovi. Muuten hiljaisessa ja suhteellisen tyhjässä ravintolassa raikuivat sanat Jackpot ja Deadwood uuden juuri keksityn juomapelin mukaan. Ping pong-seuran

pj jakaa rangaistuksia viheltäen samalla pataässän tunnaria. Pöytä on täynnä juomista ja tarjoilijatkin alkavat jo hikeentyä. On siis aika pyytää anteeksi ja poistua tax freehen. Kello oli tässä vaiheessa ilmeisesti jotain 12.30.

Taxfreesta napattiin normaalit ostokset. Mikään ei maistu niin hyvälle kuin lämmin tölkkinelonen! Moni alkaa jo pohtimaan mahdollisuutta päästä lähempiin tuttavuuksiin vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa. Päätetäänkin lähteä hytistä, jossa muuten soi non-stoppina kasettimankalta pan-huilun luritusta ja Bätmäniä ja Ryytmäniä (voi elämä), ihmisten ilmoille. Jonkin aikaa baarissa notkuttuamme meidän porukkaamme pyydetään haastatteluun goom-videota varten. Toivottavasti emme sinne päätyneet, koska näin aikaisessa vaiheessa iltaa emme keksineet mitään fiksua sanottavaa. Samassa rytäkässä onnistuimme kuitenkin kaatamaan parin festari-Pirkon päälle noin litran verran lonkeroa: mikä loistava tapa tavata uusia tyttöjä! Pari korvaavaa juomaa, eikä tytöillä mikään halpa viinamaku ollutkaan, ja tytöt muistivat moikata ja tulla juttelemaan vielä seuraavana aamunakin.

Päätämme siirtyä tanssilattian puolelle, joka tässä vaiheessa oli aivan tyhjä. Joensuulaisen poliisin pitämä tanssikoulu, uusina liikkeinä mm. moottorisaha, virveli ja jousipyssy, kuitenkin innostaa myös muut tanssilattialle ja se on kohta tupaten täynnä. Pelottavaa, että niinkin kamalat esitanssijat kuin me innostavat ihmiset lattialle. Tämän jälkeen meno jatkuu kovana ja parhaimmillaan molemmissa seurueemme hyteissä harrastetaan ”ammattimaista pussailua”. Välillä rupeaa jo vähän hyydyttämään, mutta PMMP:n loistavat, tämä ehkä promillemäärästä johtuen, keikat kirvoittaa mielen ja kehon jälleen iloiseen karkelointiin.

Eräässä

vaiheessa, tarkka ajankohta hyvinkin epäselvä, hyttimme on täynnä Helsingissä lakia opiskelevia tyttöjä. Eräs heistä saa päähänsä repiä suihkuverhomme irti, koska heidän hytissään ei tällaista kaapua ole ja ilmeisesti se on aivan ehdoton varuste hytissä. No joku meidän seurueesta kuulemma tuntee jonkun hänen tuttunsa pikkusiskon, jonka kautta voimme hoitaa mahdolliset laskuasiat mikäli laivan henkilökunta kimpaantuu meille puuttuvasta suihkuverhosta: helpottava tieto!

Käytävillä

tapahtuu: mm. sanailua hipin kanssa, joka innostuukin laittamaan ”kädet heilumaan”. Nopea tilanteen rauhoittaminen vetoamalla yleiseen iloiseen goom-meinikiin ja kaikki ovat taas halikavereita keskenään. Illan lähestyessä aamua osa porukasta alkaa jo nuokkumaan, ping pong joukkueen kapteeni pitääkin saattaa hyttiinsä kantamalla. Pikku hiljaa, noin kello 6.00, alkaa allekirjoittanuttakin väsyttämään, ja kun kaikki yritykset ovat valuneet hiekkaan on pakko laahustaa yksin nukkumaan hyttiin, jossa ei muita poikamiehiä näykään. Masentavaa, mutta luonnon valinnalle en minäkään mahda mitään: alfa-urokset jyrää näillä reissuilla, kiltimmät itkee itsensä uneen!

Ilmeestä ja olemuksesta näkee, että yö on kääntymässä aamuun. Olutkaan ei enää maistu. Mielessä vain ajatus: alan olla liian vanha näille reissuille ja silti on tultava ensi vuonna taas uudestaan!

Teksti: Teme Kuvat: Anu M. & Mikko K.

Horoskaappi - eli mitä

tuleman pitää

Kauris 23.12.- 20.1.

Pari vuotta kestänyt raskaampi jakso on lopultakin ohitse ja pääset rakentamaan elämääsi mielekkääseen suuntaan eli Mars suosittelee painonvartijoihin liittymistä. Huomaat henkisten arvojesi kohonneen niin paljon, ettei mikään vanha, etenkään liha jaksa enää kiinnostaa. Eipä onneksi tarvitsekaan, sillä löydät vaivattomasti uusia mahdollisuuksia, joista on helppo innostua, joten eiköhän ole aika alkaa alkoholisoitua näin terassikauden alkajaisiksi. Ympäristö ei ole varauksettomasti tukenasi ja menestyäksesi sinun on toimittava täysin itsenäisesti.

Vesimies 21.1.- 19.2.

Merkissäsi vaikuttava Neptunus ottaa heti alkuvuodesta vastaan hämäriä ehdotuksia kummankin sukupuolen edustajilta ja tilanne pysyy päällä syyskuun loppuun. Elät hyvin epävakaata aikaa, eikä sinulla ole varaa elätellä juuri minkäänlaisia vakavampia odotuksia sen paremmin työelämässä kuin ihmissuhteissa. Tällaisena aikana on pystyttävä elämään vain yhtä päivää kerrallaan, ellei varmasti puhkeava jakomielitautisuutesi vilauta jo irstasta naamaansa.

Sairastumiskynnys kuitenkin tämän jakson aikana on matalalla. Pikkujoulukautta odotellessa.

Kalat 20.2.- 20.3.

Uranus vaikuttaa merkissäsi ja ottaa vastaan kolmiota lähes koko vuoden. Ensi hätään määrämme purkillisen kolmiolääkkeitä. Vapaudenkaipuusi on ollut noususuunnassa vuodenpäivät, mutta nyt iskee päälle todellinen vimma päästä haistelemaan uusia kainaloita. Varo kuitenkin tamppaajia, ne ovat hikisiä. Liikkeelle kannattaa lähteä hintaa katsomatta, sillä menestyksellisempää vuotta ei ole luvassa ihan lähiaikoina. Hard Dance kolkuttelee ovellesi, mutta ei tule hyväksymään kieltäviä vastauksia.

Oinas 21.3.- 19.4. Saturnus vaikuttaa merkkiisi koko vuoden ja siksi saatat huomata olevasi jonkinlaisessa erityisasemassa silloin kun ongelmat alkavat kasaantua. Käytä ehkäisyä tehokkaasti hyväksi sekä mentaalisella että fysikaalisella tasolla, mutta varo sitoutumasta kenenkään ilman muovihuppua molemmissa päissä. Keskittymällä oman elämäsi järjestämiseen, pystyt auttamaan niitä läheisiäsi, jotka ovat riittävän nöyriä vastaanottamaan.

Härkä 20.4.- 20.5. Merkkisi on seksuaalisen paineen alla tammikuusta heinäkuuhun, eikä asioita ole helppo saada järjestymään odottamallasi tavalla. Nyt olisi viisainta kuunnella omaa päätäsi, mikäli kuulet outoja sivuääniä kuten Frederikin sulosointeja, enemmän kuin mitään muuta. Ratkaisut eivät löydy

järkeilemällä tai suunnittelemalla, vaan havaitsemalla mikä pullo osoittautuu Alkossa halvimmaksi. Tietoinen itsesi humalluttaminen on ainoa tie menestykseen.

Kaksoset 21.5.- 21.6. Kevättalvi näyttää olevan ratkaisevaa aikaa suunnitelmiesi toteutumisen kannalta. Mars vaikuttaa merkissäsi helmikuusta huhtikuun puoleen väliin ja tuolloin on uskallettava siirtyä asumaan Grekkikseen tai vaihtoehtoisesti Auran rantaan, josta löytyy paikoitellen ruskettuneita rantojenmiehiä. Älä anna minkään lannistaa innostustasi rantojenmiehen tuupatessa sinua. Jos pystyt ottamaan tarvittavat ensimmäiset askeleet, tulee loppuvuosi osoittautumaan yllättävän humalahakuiseksi.

Rapu 22.6.- 22.7. Jupiter ja Uranus vaikuttavat yllättävän suosiollisesti merkkiisi koko vuoden, eikä ideoista tule olemaan pulaa, älä kuitenkaan sekaannu n:nnen vuoden tietotekniikan opiskelijoihin. Ainoaksi todelliseksi ongelmaksi muodostuneekin silloin vain krapulapula, jonka selvittäminen vaatii jatkuvaa keskittymistä oikeaan bilettämiseen. Sinua ollaan varmasti pyytämässä ja vaatimassa moneen hommaan, koska kaikki havaitsevat sinusta huokuvan vanhan viinan aromikkaan tuoksun. Vedä mahdollisimman tiukkaa ja kirkasta viinaa, niin pääset pitkälle.

Leijona 23.7.- 22.8.

Saturnus vaikuttaa merkissäsi ja mahdollisuutesi järjestellä koko elämäsi uuteen uskoon tämän vuoden aikana on jo menetetty Synapsin hallitukseen sekaantumisen myötä, vaikka kimppakiva onkin välillä ihan piristävää . Älä suotta yritä liikaa järkeillä tai esittää omia suunnitelmiasi, sillä ne ovat varmasti kyseenalaistettu tämän edellämainitun illan seurauksena. Sinulle kuulumattomat velvoitteet ja rutiinit muodostuvat päivä päivältä raskaammiksi, joten on aika harkita alanvaihtoa ja siirtyä EkoTorille. Mikäli olet maantieteen piltti, pysy vastaisuudessa erossa hallituslaisista.

Neitsyt 23.8.- 22.9. Uranus ja Jupiter synnyttää sinussa sitä suurempaa levottomuutta, mitä tiukemmin kiellät hellät tunteesi Matti Nykästä kohtaan. Menojalkaa vipattaa ja liikkeelle on päästävä keinolla millä hyvänsä, mutta vältä Makkosta jos olet bilsan piltti. Taistele tietoisesti lisää tilaa itsellesi ja Matille ja muista, että olet vaarassa menettää joitakin loistavia mahdollisuuksia, ellet pysty tarttumaan Merviä kurkusta silloin kun tilaisuus sinulle tarjoillan. Ellet löydä elämäsi rakkautta, kokeile tässä lähellä olevaa laitosta, jota kutsutaan myös Kakolaksi

Skorpioni 24.10.- 22.11.

Jupiter kulkee edestakaisin ylitsesi pitkälle syksyyn ja tekee vauhdikasta tuloaan Ur anukseen. Milloin tahansa lokakuuhun mennessä saat lennätettyä sukkulasi Venukseen jos olet kolmannen vuoden ekologi. Mistään ihan tavanomaisista etenemisnäkymistä ei ole kysymys, sillä Ur anus tarjoaa aina jotain tavallisesta poikkeavaa ja elämäsi kuviot uudistavaa vaihtoehtoa. Älä epäröi lähteä uuteen suuntaan ja käyttää B-rappua.

Jousimies 23.11. – 22.12.

Järjestelmällisyytesi laskee tilaastollisesti navan alapuolelle, käy exät läpi ja vonkaa, saatat jopa onnistua. Tunnet pystyväsi korjaamaan jopa 83vuoden Eskortin. Ota tämä iskurepliikki tehokkaaseen käyttöön vain ja ainoastaan Paaskoskessa. Kyseisessä anniskeluravintolassa sinulla riittää vientiä, mikäli olet toisen vuoden opiskelija sukupuoleen katsomatta ja jos vaatimuksenasi on 50 vee ilman hampaita ja harrastat kotipolttoisia. Varo ampumasta nuolia Faabelin päätoimittajaan, hän puree.

Vaaka 23.9.- 23.10.

Jupiter vaikutti merkissäsi viime vuoden ja nyt saat niittää sitä mitä onnistuit viime vappuna kylvämään. Sikäli kun osaat tarttua sinulle tarjottuun kebabbiin krapula aamuina, niin parhaassa tapauksessa leija on ilmassa ja sinun pitää vain saada se pysymään siellä. Noste ei ole yhtä vahvaa kuin kuluneena vuonna ja siksi sinun on koko ajan oltava varma siitä, että papusoppaa on saatavilla.

Teksti: Mirkka Heinonen, Saara Koutaniemi, Jaakko Ilvonen, Kirsi Reponen, Timo Pitkänen.

Sensein suuri seikkailu ”Isoon Kirkkoon” yössä

+ roskajournalistinen reportaasi MaO ry:n vuosijuhlista

Rakkaat lukijat. Tämän kirjoituksen paikkansapitävyyteen kannattaa suhtautua varauksella, sillä illan tapahtumia on mehustettu kohujournalistisella otteella ja samalla kaikki irstaimmat paljastukset ovat mitä ilmeisimmin päätyneet päätoimittajamme pöytäkoneen Xarkistoon kaikkien kastajaisten ja kostajaisten tissikuva.exe -tiedostojen alahakemistoon!

Johdanto MaO:n vuosijuhlille

Taisipa olla Tapaninpäivä-tanssit, kun törmäsin muinaiseen koulukaveriini lukioajoilta.

Olimme vaihtamassa kuulumisia Tapanin päivän sosiaalipornahtavaan malliin, kunnes sain kuulla kyseisen emännän asettaneen jalkansa Helsingin maantieteen laitoksen kanslian oven väliin!

Onniteltua toveriani kunniallisen saavutuksen johdosta, jatkoimme jutustelua Helsingin yliopiston maantieteen laitoksen järjestämistä kursseista ja Kumpulan megalomaanisesta teknopoliksesta, kunnes

päädyimme paikallisen opiskelijajärjestö MaO ry:n toimintaan ja heidän järjestämiin vuosijuhliin.

Kaveri

kertoi juhlien järjestettävän lauantaina 11.03 Bottalla. Samassa kaivoin leipälaukustani Diplomi-insinööriliiton kalenterin tarkistaakseni, josko sattumalta normaalia elämää haittaavat koulutahi edustustoimet estäisivät matkani. Kalenteria syynätessäni huomasin kyseinen viikonlopun suorastaan huutavan jotain aktiviteettia, joten raapustin puumerkit vuosijuhlista kalenteriin ja rupesin toiverikkaana odottamaan juhlakutsua Synapsin delegaation varalle.

lin jo lähestulkoon unohtanut nämä kirotut vuosijuhlat, kunnes jonakin sattumanvaraisena

toimistolle tulleen hienon kutsukortin. Ja aivan oikein – se oli kutsu MaO ry:n 35 vuotisjuhlaan.

Seuraavassa kokouksessa päätimme $ponssata yhden edustajan vuosijuhliin, kunhan vieraileva ”lähettiläs” muistaa pitää silmänsä auki ja samalla imuroida mahdollisimman paljon toimivia ideoita meidän omiin reilun vuoden päästä järjestettäviin vuosijuhlakemuihin (Pakollinen tiedoite Synapsi ry:n 45 vuotisjuhlista)! Noh, ehto tuntui aluksi lähes yhtä raskaalta kuin Santun ”vuosi ilman viunaa” -lupaus, mutta siitä huolimatta janosin osallistumista MaO:n pirskeisiin.

Virallinen juhlatilaisuus

11.03.2006

Envoinut sanoin kuvailla sisälläni vellonutta jännitystä vuosijuhlia edeltäneinä tunteina. Moni asia painoi nuoren sensein mieltä ennen astumista Bottan juhlavan vastaanottokomitean eteen. Mieltä painoi huoli musiikillisen lahjattomuuden takaamasta laulutyylistä ja murhe vatsan kestävyydestä, sillä aamulla syödyt puurot ja vehnäleseet olivat lehahtaneet varpusparven lailla lävitse ilman turhaa ravinnon prosessointia. Huoli itsensä nolaamisesta kuitenkin vaipui hetkeksi unholaan, sillä miut oli istutettu vallan mukavien PK -seuralaisten viereen Itse juhla polkaistiin käyntiin pienellä puheella ja lasillisella kuoharia. Alkuruuaksi me idunpurijahipit saimme jotain juustokeittoa muistuttavaa keittovelliä, joka kuitenkin yllätti emeritus kulinaristin positiivisesti. Juhla kului jouhevasti pääruokaa kohti puheita kuuntelemalla ja laulaa luikauttamalla.

tuli avattua suu väärässä paikassa, prkl. Satuin istumaan MaO:n vanhan hallitusgurun vieressä ja kysäsin häneltä, ”että ei kait miun pidä mitään puheita keksiä, ku myö tehtiin vaan sellainen hieno kortti?”…Arvaatte varmaan mikä oli seuraus: siinä oli kaks sekuntia aikaa, ennen kuin tuli Synapsi ry:n puheenvuoro. Sitten seurasi illan ensimmäinen ”Turku maailmankartalle” -teko kun puheen avauslaini kajahti seuraavasti: ”Terveissi persiist, eli terveissi Suomen Turuust.”…

Jatkot Uudella YO-talolla!

Valitettavaa tosin oli, ettei illalliskorttiin sisältynyt muuta kuin yksi jäykkä napanderi, joten loppu juhlallisuudet meni lähinnä kilistellessä tyhjää shottilasia. Ruoka oli kyllä hyvää ja henkilökunnan puheet olivat hauskoja, mutta sitä vastoin olin hitusen pettynyt jengin laulamiseen. Vaikka meitä oli reilu 100 immeistä paikalla, niin laulu muistutti lähinnä angstisen ammarikuoron pihinää. Ehkä tämänkin flataasen laulufaktorin selittänee paikalla olleiden nuorten opiskelijoiden suuri osuus, joille sitsit ja sitä kautta ruotsinkieliset juomalaulut olivat hitusen vieraita. Äänihuulia olisi revittänyt myös toinen ja miksei kolmaskin kierros kosanderia.

Virallinen tilaisuus oli kovasti jo lähestymässä loppuaan, kunnes vierailevat ainejärjestöt kiipesivät kukin vuorollaan stagelle pitämään puheita ja esittelemään ostamiaan lahjoja. Tyhmänä sitä

Juhlien

jälkeen olin kieltämättä häkeltynyt ja innostunut vieraanvaraisesta vastaanotosta, näet verrattaen moni paikallinen mantsari rohkeni tulla kyselemään maantieteen opetuksesta ja elämästä ylipäätään Aurajoen rannoilla. Lukuisten utelujen jälkeen olikin mukavaa jatkaa Uuden ylioppilastalon Alina-saliin, jossa järjestettiin varsinaiset vuosijuhlajatkot. Ruokailun yhteydessä nettoamani kaksi drinkkilippua päätyivät heti baaritiskille, josta Sensei vastaanotti pari alkoholipitoista mehujuomaa.

Vaintovi mehuhetken jälkeen esiintyi varsin erikoinen bändi, joka sisälsi jonkin verran myös maantieteen laitoksen henkilökuntaa. Kyseisen bändin soundi oli kauniisti sanottuna aika kurainen, mutta se ei silti tuntunut menoa haittaavan, sillä itse kunkin tanssijalka alkoi lyömään tahtia vasten lattiaa viimeistään Reetun ”Volga” kihautuksen

aikana. Varsinaiseen lanteiden keinuntaan arvoisan juhlakansan saattoi kuitenkin vasta reilu kymmenhenkinen* big bänd, joka villitsi tanssivaa joukkoa 70’s hittisikermällä. (*Lukuarvio on summittainen, sillä paparazzi ei euforisen olotilansa johdosta muista kuin suunnittaisen lukumäärän)

Voin

kyllä todeta illan musiikkivalinnan mestarilliseksi ratkaisuksi! En muista milloin olisin muiden mukana ollut niin tulessa tanssilattialla, mitä reilun puolentoista tunnin 70’s Crossing overin aikana! Täten olisikin perin hauskaa nähdä kuvia tahi videopätkää mitenkä tanssilattialla ”laatikot siirtyivät hyllyille” ja ”kuumat omenat” saivat kyytiä, eli jos jollain MaO:laisella on todistusaineistoa kyseisistä

quumista liikkeistä, niin olkaa hyvät ja lähettäkää niitä asianomaisen sähköpostiosoitteeseen.

Pienenä

loppukaneettina voin todeta illan olleen ikimuistoinen ja vuosijuhlajärjestelyt toimivat kerrassaan moitteettomasti. Tunnelmaa vapautti totisesti jatkojuhlien rento ja aito juhlinta. Täten toivon, ettei Synapsin seuraavia vuosijuhlia vietäisi turhan fiinille tasolle kaiken maailman Poloneesi ja Cicapo -tansseilla.

Positiivinen yllätys oli myös Helsinkiläiset manzarit, jotka olivat päällisin puolin vallan ennakkoluulotonta ja letkeää porukkaa, ja siitäpä johtuen odottelen jo innolla Synapsin keväällä järjestettävää päiväretkeä Helsinkiin!

Teksti & kuvat: Mikko Peltoniemi, ”Sofia” ja ”Ville”

Wappukysely Grand Old Mastereille 37

Onko wappu nykyään sitä mitä se oli ennen?

Onko maailma raaistunut ja wapunvietto samaten? Tutkivat journalistimme ryhtyivät selvittämään asiaa niiltä wanhuksilta, jotka ovat eläneet Ennen Muinoin.

1) Ensimmäinen muistosi opiskelijawapusta?

2) Mitä wappuna tehtiin muutama vuosikymmen taaksepäin?

3) Kuinka kauan wappu kestää?

4) Nykyinen wapunviettosi ja –traditiosi?

5) Ainoa oikea wappuruoka ja –juoma?

6) Paras ja kauhein wappumuistosi?

Petri Suorsa, Biologia, Ekologian osasto

1) Tämä kysely tuli minulle ”pyytämättä ja yllätyksenä” kuten eräskin faksi Anneli

Jäätteenmäelle aikoinaan. En aio kuitenkaan erota, vaan vastata. Hakematta tulee mieleeni Kalevi Korpin runo: ”Muistoja ois jos vain muistais”, kuuluen ”Menneisyys oikein puistattaa, itsestään kun se muistuttaa. Miksei mulla ole kykyä unohtaa entistä, nykyä?” Muistoja kuitenkin on vapuista, ainakin enemmän kuin Antti Yrjö Hammarbergillä, joka Antti myös Irwin Goodmanina tunnettiin. Tämä ei vähiten johdu siitä, että minulle on Härski Hartikaisen insinöörikaverin Sörsselssönin tavoin suotu syntymähumalan lahja. Ensimmäiset opiskelijan vappumuistot sijoittuvat vuonna 1994 pohjolan valkoiseen kaupunkiin, Ouluun, jossa kevättä oli varsinkin naispuolisten kanssaopiskelijoiden rinnoissa, mutta ei juurikaan Perämereltä kävelykatu Rotuaarille puhaltavassa hyisessä tuulessa. Todettakoon kuitenkin, että syntymähumalaisen oli silloinkin vaikea ymmärtää, mikä muista humalaisista oli niin kovin hauskaa.

kohti hyperbilirubemiaa valuvan vauvan mieleen iskostui kansan suusta ja kadulta kuuluva voimainsa tunnossa hoettu lause: ”Suomen kansan puolesta: SKP”. Myöhempinä vuosina synttärijuhlintaan liittyi aina makoisa sima, munkit, serpentiinit, ilmapallot, liputukset ja heti perään neljä hurraa huutoa Kaarle XVI Kustaalle, joka knugen myös viettää synttäreitään den 30 april. Kävelytaidon harjaannuttua osallistuin aina itsekin vappumarssiin, tosin monasti Keminmaan Kirvesaavalla suolintujen toimiessa politrukkeina. Pakko oli myös kuunnella Pohjan Mieslaulajia, vaikka leivoset eivät vielä todellakaan ilmassa leikkiä lyöneet.

3) Muistaakseni insinööri Sörsselssönin vappu kesti viikkotolkulla. Omani on kyllä päättynyt heti jälkeen den första maj.

4) Siihen on kuulunut biologian laitoksen kauneimman naisen eli vaimoni tekemä herkullinen hillakakku sekä onnentoivotukset rakkaalta fekunditeetiltäni Venlalta. Tänä vuonna onnea varmasti toivottelee ensimmäistä kertaansa myös veikeä pikkuvauvamme, joka on saanut itselleen keväisen nimen Vuokko. Viime vuosina on myös tullut haettua voimaa tulevaa maastokautta varten Mattsholmsfladanin tuoksuvilta kiurunkannuskedoilta, joitten yllä on voinut hyvällä tuurilla havaita myös kevään ensimmäisia aitoja ja jäljittelemättömiä huorapiäskyjä.

5) Kyllä se jonnekin H5N1-kanan reisikoipiin kotisimalla höystettynä kääntyy.

2) Nämä muistot sijoittuvat aikaan, jolloin presidentit olivat Kekkosia sekä ylioppilaat ja Suomen kommunistinen puolue voimissaan. Satuin syntymään vappuaattona, 30.4.1972 ja kovaa vauhtia

6) Mieleenpainuviin vappumuistoihini kuuluu vappu 30.4.1990, kun perinteisellä vappumarssilla löysimme Simon Martimoaavalta Rauhalan Penan kanssa jo 5-munaisen metsähanhen pesän. Hauskaa oli myös se, että mustunut jää ei pettänytkään hiihtoretkellä Kemin Selkäsaaressa odottavien korpin poikasten luo. Kauhein muisto liittyy opiskelija-aikoihin Ouluun, tapahtumiin keltaisen Vivan takapenkillä, joita tapahtumia en nyt niiden kauheudesta johtuen haluakaan enempää paljastaa.

Risto Kalliola, Maantiede

1 & 2) Taidemuseonmäki, Liljan lakitus, juhlia ja porukalla kohellusta varmaan. Haalarikulttuuria ei minun opiskeluaikanani (alkaen -79) vielä ollut. Lakki päässä kadulla käveleminen ja sukkuloiminen samppanjaryhmältä toiselle taisi joskus olla hauskaa ja kohtalokasta. Jonnekin ylioppilaskylän uumeniin nuoren opiskelijan juhlinta yleensä lopulta uuvahti, yksityiskohtia ei muista, tunnelmakuvia sieltä täältä kylläkin. Myöhemmin oli perinteenä, että TY:n tropiikkitutkijat aloittivat vapun viettoaan aaton iltapäivällä Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa, mistä siirryttiin takseilla taidemuseolle. Loppuillaksi ryhmä hajautui kuka minnekin. Kiva karnevaali vappu on, ja kun mukana on ollut ulkomaisia vieraita, he ovat yleensä haltioissaan. Esimerkiksi pitkältä lennolta jokseenkin suoraan vappuriehaan tulleiden perulaisten kanssa oli joskus tosi kivaa kierrellä turkulaisia tanssipaikkoja; he ihmettelivät suomalaisia ja suomalaiset heitä.

3) Helposti vappu kestää kauemmin kuin opiskelija sitä, vanhemmalla iällä on tasaisempaa

4) Kotona kevätpuuhissa, varmaan saunoen.

5) Eiköhän perunasalaatti ja nakit ruokapuolen vie, vappujuomista todellisin on sima.

6) Parhaimmistoon kiilaa monta hauskaa opiskelijavappua, mutta miksei myös lähtevien jäiden seassa ulkosaariston veneretkellä vietetty vappu joitakin vuosia sitten. Tuskallisinta oli varmaan silloin kun olin sumppumestarina ja hermostutti kun montaa talkooväkeen kuuluvaa ei vielä näkynyt, kun pihalle alkoi kertyä ovien avaamista odottavia lapsiperheitä. Noloimmaksi mennee reipas oksentelu pää karusellina jonkun keskustaravintolan vessassa kavereiden käydessä alituiseen vointia kyselemässä. Aika hiljan kävin samaisessa taukotuvassa tunnelmoimassa, paikka kun on vieläkin pystyssä.

yhden pääsäännön, kun lähdin pyörällä innokkaasti Vanhankaupunginlahdelle linturetkelle. Tämän ns. kristalliyön lain mukaan kansanjuhlaa seuraavana päivänä lasinsirujen määrä jakautuu juhlapaikan ympäristöön seuraavan tutun kaavan mukaan

Yksinkertaistettuna saman asian voi sanoa siten, että keskusta-alueella pyöräillessä kumi säilyy ehjänä samalla todennäköisyydellä kuin Suomi sijoittuu kolmen parhaan joukkoon Euroviisuissa.

2) Silloin liputettiin estoitta erään käytännössä totalitaristisen elämänasenteen puolesta. Tällainen lähes täydellinen pelkkään akateemiseen elämään sitoutuminen on tietenkin naurettavaa ja tuomittavaa ja niinpä viimein tänä vuonna nämä ihmiset laitetaan kuriin ja nuhteeseen uuden palkkajärjestelmän avulla.

Irma Saloniemi, Biologia, Genetiikan osasto

1) Symbioosishokkelo Eläinmuseolla. Vietimme koko yön ”valmistelemassa” vapunpäivän lastenjuhlaa.

2) Ryypättiin ja tehtiin töitä näyttelyn eteen.

4) Lapset ja ilmapallot

Kalle Ruokolainen, Biologia, Biodiversiteettitutkimus

1) Lähdin maalta opiskelemaan pääkaupunkiin. Ekan opiskelijavapun aatosta minulla ei ole mitään mielikuvaa. Mutta vappupäivänä opin urbaanielämän

1) Eka muisto on kun klo 8 aamulla kämppiksen kanssa korkattiin Elysee- pullo Halisten kämpän parvekkeella ja toivotettiin riemukasta vappua töihin menijöille.

2) Normaali opiskelijameno, nautittiin ”simaa” Proffassa ja biletettiin osakunnissa, sekä AJK:lla.

3) Keskimäärin vappua juhlistettiin 2-3 päivää.

4) Hyvin maltillinen perheellisen vappu, Vapunpäivänä sään salliessa suunnataan tähtitorninmäelle.

5) Hurjina opiskelija-aikoina parasta ruokaa tarjosi Hese (kerros)+ taskulämmin karhu, joka toi virkistyksen janoiselle juhlijalle.

6) Kaikki opiskelijavaput olivat tosi mahtavia!

Marianna Riipi, Biologian laitos, Ekologian osasto

1) Muistan istuskelleeni räntäsateessa muovipussin päällä Jyväskylän Harjulla muiden haalariin pukeutuneiden kanssa ja teeskennelleeni hauskanpitoa. Tämä muistikuva voi olla kollaasi useammastakin opiskelijavapusta.

2) Minulla ei ole mitään käsitystä siitä mitä vappuna tehtiin muutama vuosikymmen taaksepäin. Yksi vuosikymmen taaksepäin vappuihin sisältyi suuri määrä päätöntä harhailua kaupungilla ja tuntemattomien ihmisten kotibileisiin päätymistä.

3) Yhtä kauan kuin vapunviettäjän turnauskestävyys. Lasketaan usein päivissä, joissakin tapauksissa vain tunneissa.

4) Nykyisin vietän vappua urheiluhenkisesti huiskuttamalla, rällättämällä, puhaltamalla ilmapalloja ja viskomalla serpentiiniä.

5) Vappujuomaksi sopii itse tehty sima, jonka

rusinoista kertyy päivän aikana energiapitoinen ateria.

6) Parhaimmat ja kauheimmat hetket ovat tiivistyneet sellaisiin ajankohtiin, joista ei ole jäänyt muistijälkiä.

Carola Karlsson-Fält, ruotsin kielen opetus, kielikeskus

1) Det var säkert på Kåren - minns int´ riktigt...

2) Ei ainakaan suikaloitu haalareita! Hytistiin räntäsateessa ja pidettiin lakista kii. Ja istuttiin valtavalla porukalla jossain tylsässä raflassa.

3) Fram till lillavappen i september.

4) Vappusumppu. Viimeiset 19 vuotta melkein joka vappu! Ja tuottihan se tulosta: esikoinen jäi kiikkiin. Tänä vuonna tullaan kuopuksen kanssa katsomaan mitä se on ottanut onkeensa...

5) Gubbröra med vittvin!

6) Menin kihloihin aviomieheni kanssa.

Kyselyn toimeksiantajat: Saara Koutaniemi ja Mirkka Heinonen

Poronkusema

3.-5.3.2006

Torstai-ilta ja yöjuna Rovaniemelle. Kolme kaverusta, järjetön määrä tavaraa ja minimaalinen hytti… sekä jääkylmä vessa. Tästä se lähtee, viikonloppu Lapin suurimmassa opiskelijatapahtumassa, Poronkusemassa.

Aamulla Rovaniemen asemalla paljastui, että meidän kanssa samassa junassa oli saapunut myös kolmen hengen porukka helsinkiläisiä pykälistejä. Yhdelle aiheutimme melkein sydärin, ei odottanut kenenkään hyökkäävän yllättäen kysymään haalarimerkkejä. Sama raukka oli lähtenyt Lapin pakkasiin ilman pipoa ja pitkiä kalsareita. Eipä kestänyt kauan ennen kuin tuli kiire lähimpään kauppaan… Kävimme Lapin yliopistolla syömässä. Ihmiset jokseenkin tuijottelivat perään ja ihmettelivät, missä tuollaisia haalareita on. Varsinkin Lean merkistö sai koko matkan ajan melkoista huomiota. Yksi paikallinen uhkasi jopa pölliä haalarit Lean nukkuessa. Siitä tietty hyvä, että olisimme tienneet mistä etsiä, jos haalarit oikeasti olisivat joutuneet hukkateille. Päivä kului Rovaniemeen tutustuessa ja majoittuessa. Majoituskoulun peseytymistilat olivat melkoisen vanhat, sentään toimivat, vaikka kylmät. Miehille ja naisille oli kummillekin yksi vessa, joista naisten vessa alkoi tulvia lauantaina. Onneksi unisexvessa pelasti hädästä.

Majoittujia

ilmaantui koululle tasaisella tahdilla, eikä kukaan varmasti päässyt sisään ilman että Lea oli heti hihassa kiinni kinuamassa vaihtamaan haalarimerkkejä. Aika huonosti niitä löytyi, mutta jokunen sentään. Kaikkiaan koululle tuli majoittujia parikymmentä, vähemmän kuin olisi mahtunut ja mitä etukäteen arvelimme, mutta ainakin tilaa oli runsaasti. Auringon laskettua ja pakkasen kiristyessä lähdettiin sitten eteläsuomalaiset paikalliselle leikkikentälle palelemaan ja taistelemaan paikasta nuotion lämmössä. Ohjelmassa oli ihmiscurlinkia ja Lea sai pienimpänä kunnian toimia kivenä. Voitto meni lopulta pykälisteille sillä periaatteella, että ”kun ne oikeesti loukkas ittensä”. Seuraavana siirryttiin hiihtokilpailuun, tosin neljä ihmistä kahdella pitkällä, monisiteisellä suksella.

Tämän kilpailun voittaja jäi epäselväksi, kun pakkanen alkoi purra niin pahasti, että oli siirryttävä sisätiloihin neljästä vaatekerroksesta huolimatta.

Ulkoillessamme

oli naapuriksemme majoittunut yksin Rovaniemelle lähtenyt pykälisti, jonka adoptoimme kilpajoukkueeseemme. Näin saimme nimen Bermudan neliö sekä Nassesedän joukkomme koristukseksi. Lämmettyämme lähdimme tutustumaan paikallisiin opiskelijoihin paikallisiin opiskelijapippaloihin. Happy hour –valikoima oli laaja ja halpaa juotavaa löytyi jopa hiilihappovammaiselle. Meno oli korkealla ja ihmisillä hauskaa. Epäonneksemme paikan ilmastointi ei ilmeisestikään toiminut ja jouduimme lähtemään varsin aikaisin takaisin koululle savumyrkytystä pakoon. Yritimme hiljalleen mennä nukkumaan, mutta muut koululle saapuvat ja jopa majoitusvahdit häiriköivät siihen tahtiin, ettei nukkumisesta mitään tullut. Ja Lea oli ihan autuaan tietämätön koko asiasta ja nukkui kuin tukki.

Lauantain päätimme avata Hesen aamiaisella. Puolilta päivin alkoi varsinainen poronerotuskilpailu, jossa kukin joukkue kiersi kahdeksan rastia erilaisia tehtäviä suorittaen ja pisteitä keräten. Ensimmäisellä rastilla piti kerätä siideri- ja olutpullot, kondomi, rintaliivit ja miesten alushousut muovikassiin mahdollisimman nopeasti. Meillä oli kaikki muut tavarat mukana, mutta ei olutta, koska sitä ei kuitenkaan olisi voinut jäätymisen vuoksi pakkasessa juoda. Sillä aikaa kun kaksi joukkueen jäsentä strippasi, yksi juoksi kaljan perässä ympäri kaupunkia. Lähigrilli kun ei saanut myydä kaljaa vielä puolen päivän aikaan. Juoksentelun vuoksi aikamme oli varsin huono, mutta pienellä vilauttelulla parani kummasti. Joukkueemme nimi Bermudan neliö kirvoitti rastimiehiltä kommentin ”Mitä helvettiä?”, johon Lea totesi kylmän rauhallisesti ”Juuri siksi”.

Seuraavaksi

siirryimme baarirasteille, joista ensimmäisellä jouduimme piirtämään vaalimainoksen Sauli Niinistölle Marjutin kyseenalaiset piirtäjän lahjat joutuivat koetukselle, kun mainoksen teemana oli ”Sauli Niinistö –opiskelijoiden presidentti”. Sauli näytti jopa vielä todellisuuttakin paremmalta mustassa afrokampauksessa, tupakka suupielessä roikkuen. Kaikki seitsemän otsaa olivat tietysti myös mukana. Seuraavaksi jouduimme pahaan kiipeliin, yhden kuunnellessa korvalapuilla elokuvamusiikkia ja yrittäessä saada toiset arvaamaan, mistä leffasta

milloinkin oli kyse. Titanic taisi olla ainoa, jonka tunnistimme. Pisteet jäivät siis tällä rastilla melkein nollille.

Toisen ulkorastin julistimme lopulta kilpailun parhaaksi. Siellä kiersimme rataa porovaljakkona, tosin kyydissä ollut Lea lenteli välillä pulkasta eikä yksi poroista päässyt maaliin asti. Loputkin päätyivät lopulta hankeen haukkomaan henkeä minkä naurulta ehtivät. Rastin toisena osuutena allekirjoittaneet tunkeutuivat 69:nä samaan väkisinmakuupussiin loppujoukkueen seuratessa toimitusta vierestä. Turha edes todeta, että nauru oli melkoinen sekä pussin sisällä että ulkopuolella. Tosin taktiikkamme ei oikein pelannut, emme saaneet pussin vetoketjua kiinni, joten jouduimme myöhemmin majapaikassa todistamaan, että todellakin mahdumme samaan makuupussiin. Mahduimme kyllä ja saimme kurottua pussin kokonaan umpeen. Ainoa ongelma oli tasapaino, sillä koe tehtiin seisaaltaan.

Tällä rastilla tapasimme myös Sergei Kepakko ja gruusialainen miehuuskoe –nimisen kanssakilpailijajoukkueemme. Huudahduksia ”ryska dokument” ja ”harashoo” venäläisittäin korostaen saamme tuskin koskaan pois mielistämme. Kamera- ja äänitemiehet sekä näyttelijät olivat varsin ymmärrettäviä, mutta mikä mahtoi olla kuuseksi pukeutuneen tehtävä? Parasta oli, kun kuusi osallistui ”väkisinmakuuseen”. Sääliksi kävi joukkueen mukana ollutta puhallettavaa Boris-poroa, joka vielä kaiken muun kärsimänsä lisäksi menetti sarvensa.

Kellari-baarissa jouduimme laulamaan savolaislauluja ilman taustaa pelkkien korvanappien avustuksella ja vielä mikkiin, jotta keneltäkään ei varmasti jäisi kuulematta. Idea oli, että muiden olisi siitä raakunnasta pitänyt tunnistaa, mistä kappaleesta oli kyse. Laula siinä sitten, kun ei ole hajuakaan mistä biisistä on kyse. Lopuksi lauloimme koko porukalla Leevi and the Leavingsin Pohjois-Karjala –biisin kalastellaksemme lisää pisteitä.

Seuraavaksi tankkasimme lisää voimaa ja energiaa kilpailuun vierailemalla uudelleen paikallisessa Hesessä. Se olikin tarpeen, kuten myös matkalla pikana nautitut holit, sillä seuraavan rastin nimi oli ”Haluatko pornotähdeksi?”. Nimi varmaan jo kertookin olennaisimman, mutta yksinkertaisemmille kerrottakoon, että vaatteet lentelivät vauhdilla ja

lanne liikkui Barbie girl –biisin tahdissa. Jopa itse pääporo ”eksyi” paikalle juuri sopivasti ja sai maistaa Lean vyötä persuksilleen. Jätkä-parka taisi vähän säikähtää vanhempaa naista. Mutta olihan siinä muutenkin luultavasti alta kakskymppiselle pojalla naiskauneutta vähän liialtikin yhdelle kertaa. Kai siinä nyt pasmat sekoaa vähemmästäkin.

Varsinaiselle rastille pääsyä odotellessamme törmäsimme joukkueeseen nimeltä Hiihtäjälegenda Makkonen. Arvatkaapas kuka löytyi nimen takaa? No eipä kukaan muu kuin T. Makkosen serkku! Siinä riitti jutunjuurta hyväksi aikaa, erilaisia tekemisiä & terveisiä vaihtaessa. Valitettavasti emme itseään T. Makkosta saaneet langan päähän juuri tuolla hetkellä, mutta voi sitä tekemisiään tunnustaa jälkeenpäinkin.

Seitsemännelle rastille naapuribaariin oli lyhyt matka, mutta jonot ja ruuhka olivat tässä vaiheessa jo jotain ennenkuulumatonta paikallistenkin joukkueiden lähdettyä liikkeelle. Tehtävä oli hauska, tuomarit vain ramppasivat jatkuvasti hoputtamassa. Piti kirjoittaa valinnaisen elokuvatähden kannanotto johonkin annetuista ajankohtaisista asioista. Me kirjoitimme Nasse-sedän kannanoton aiheesta ”viinit maitokauppoihin”. Nasse-setä oli HYVIN HYVIN HYVIN VIHAINEN kun hän ja Matti Nykänen sekä Markku Uusipaavalniemi eivät saa viiniä maitokaupasta, vaikka siellä muutoin myydään kaikkea kertakäyttövaipoista alkaen. Tästä jutusta irtosivat hyvät naurut ja hyvät pisteet, joita vielä parannettiin persoonallisella lahjonnalla… Lopuksi pääsimme vielä pelaamaan Pictionarya, jossa Marjutin useampaan kertaan toistamaa oikeaa vastausta ”Hitler” ei kukaan suvainnut kuulla.

Viimeisillä voimillamme raahustimme paikallisen Alkon kautta viimeiselle rastille vain päätyäksemme keskelle laulutaidottoman joukkueemme suurinta painajaista: karaokerasti! Lean johdolla lauloimme Dingon biisin Autiotalo, josta ihmiset näyttivät ihan tykkäävän. Ainakaan kenenkään ei nähty todistettavasti poistuvan paikalta korviaan pidellen… Osa tuomaristosta liittyi lauluumme lavalle ja toiset eivät edes huomanneet meidän jo esiintyneen. Kauan kinuttuamme ja eri tuomareita lahjottuamme saimme rastilta huippupisteet.

Urakkamme suoritettuamme siirryimme ansaitulle päivälliselle paikalliseen halppispitseriaan. Hyvää oli ja vatsa täyttyi samasta pitsasta vielä sunnuntaiyöllä kotimatkalla. Kukaan ei edes sairastunut, vaikka saimmekin jälkeenpäin kuulla, että kyseinen paikka on ”tunnettu” ruokamyrkytyksistä. Tästä jatkettiin majapaikkaan lepäämään ja korvaamaan päivän rasitusten aiheuttamaa nestevajetta ennen siirtymistä illan bileisiin.

Tästä alkavat tapahtumat, joita ei julkaista. Menkää itse paikalle ensi vuonna ja selvittäkää asia, jos haluatte tietää enemmän! Joitain joukkueita kaiketi palkittiin ja hauskaakin oli, ilmanvaihtokin peräti toimi, tosin tällä kertaa poissa käytöstä olivat korttimaksulaitteet… DJ soitti outoa musiikkia ja koppi oli niin korkea, että toiveiden esittäminen oli mahdotonta. Aamuyöllä päädyttiin takaisin majapaikalle, mutta nukkuminen oli sitten vähän niin ja näin.

Aamulla palattiin takaisin Tivolille, jo kaksista bileistä tuttuun paikkaan, nauttimaan hintaan sisältynyttä sillisaamiaista. Aamiaisen kokoonpano oli erittäin onnistunut ja jokaiselle löytyi jotakin. Etenkin perinteiset krapulan hoitokeinot olivat saatavilla: ruisleipää, suolaista salaattia, kossua ja Red Bullia. Eikä valikoima tähän loppunut, vaan jatkui aina Arnoldsin donitseihin asti. Aamiaisen jälkeen ei enää muuta tehtävää ollutkaan kuin kerätä kamppeet ja siirtää ne koululta siivouksen jaloista rautatieaseman tallelokeroon odottamaan junan lähtöä. Päivän aikana ehdimme vielä kävellä ympäri Rovaniemeä, istua kahvilassa ja käydä vielä kerran hampurilaisella. Ihan kuin niitä ei jo olisi syöty koko vuoden tarpeiksi yhden viikonlopun aikana.

Turkuun palasimme iltajunalla. Suurin osa matkasta meni nauraessa. Koko porukka oli niin väsynyttä, että jutun taso oli todella ”korkealla” eikä kukaan raaskinut mennä nukkumaan. Kertailimme viikonlopun tapahtumia ja nauroimme tyhmille vitseille. Jos joku ulkopuolinen olisi vahingossa eksynyt paikalle, olisi hän varmasti luullut jokaisen olevan vähintään kahden promillen humalassa, vaikka kukaan ei ollut juonut lähes vuorokauteen. Orrelle päädyimme vasta kolmen aikaan yöllä, joten unet jäivät lyhyiksi kun perillä oltiin jo kahdeksalta. Tästä oli hyvä ehtiä luennolle yhdeksäksi bussilakon vielä vaikeuttaessa asioita.

Mutta

sellainen oli meidän reissu Rovaniemellä Poronkusemaan, lähdepä itse ensi vuonna pitämään yllä Synapsin mainetta ja päästämään oma hulluttelijasi esille!

”Kynän varressa” Lea Silto ja Marjut Tuominen

VAPPUPIKNIK

By Saara Koutaniemi

Yllätä jengit ja ehdota heille kunnollista sivistynyttä piknikkiä sen sijaan, että joisitte pussikaljaa perse märkänä Kallun erikoinen kädessä Aurajoen rannalla. Tässä tulee muutama naposteluvinkki huokeaan hintaan ja vähällä vaivalla. Älä unohda, että koskaan ei voi tietää vaikka piknikille eksyisi joku ulkopuolinenkin ihastelemaan loisteliasta itsekyhättyä menuuta.

Vappuhan kestää tunnetusti vähintään viikon. Tästä syystä piknikki kannattaa sijoittaa tämän riehakkaan ajanjakson alkupäähän, jotta vältytään kuningas alkoholin huonoilta lieveilmiöiltä, jotka eivät tietenkään sovi sivistyneelle piknikille. Muista kuitenkin, että juomat ovat puoliruokaa! Viini hanapakkauksessa on hyvä ja kätevä kuljettaa. Keskikuraakin voi mukaan ottaa kunhan pitää pullot piilossa ja juo kurat sivistyneesti pahvisesta ilmapalloin koristellusta vappumukista. Vapun kunniaksi kannattanee harkita myös skumpan ja snapsien ottaminen mukaan. Mikään ei myöskään estä ottamasta mukaan vuoden aikana kertyneitä laiva- ja lahjaviinoja.

Täytetyt kolmioleivät

Paahtoleipää (neliönmuotoisia)

Paprikatäyte

1 prk (200g) valkosipulilla maustettua tuorejuustoa (muukin maustettu käy)

100 g fetajuustoa hienonnettuna

200g paprikaa pieninä kuutioina

1 rkl chilikastiketta (tai ripaus chilijauhetta)

1⁄2 dl persiljaa tai vaikkapa basilikaa mustapippuria

Sekoita aineet. Lisää mausteita ja yrttejä maun mukaan. Ohenna maidolla jos on tarvetta. Anna maustua.

Kinkkutäyte

1prk (200g) maustamatonta tuorejuustoa

75 g aurajuustoa (eli puolikas pala) tai muuta homejuustoa

100 g palvikinkkua hienonnetuna

(1⁄2 dl persiljaa tai muita yrttejä) mustapippuria

Sekoita aineet keskenään. Ohenna taas maidolla jos täyte on liian tahmeaa. Lisää pippuria ja mahdollisesti muita mausteita maun mukaan. Anna maustua hetki.

Savulohitäyte

1 prk (200g) maustettua tuorejuustoa (esim. tillillä/yrteillä/ valkosipulilla maustettua)

100 g kylmäsavulohta

1 rkl sitruunamehua

2 rkl tilliä (tai kuivattua 1 tl) mustapippuria

Sekoita hienonnetut aineet keskenään ja mausta pippurilla. Jos täyte on liian paksua, voit ohentaa sitä vaikka tilkalla maitoa. Anna maustua hetki ennen käyttöä.

Valmista siis jokin yllä olevista täytteistä tai vaikka useampikin. Levitä täytettä paahtoleivän päälle ja nosta toinen kanneksi päälle. Älä laita täytettä liikaa ettei pursua yli. Pakkaa tiiviisti johonkin isoon boxiin. Kelmuunkin voi toki pakata, mutta leivät tuppaavat veltostumaan siellä. Paras vaihtoehto onkin pakata leivät ja täyte erikseen mukaan ja valmistaa loppuun vasta piknik-paikalla.

Coctail-tikut

Varaa touhuun esimerkiksi juustokuutioita, liha- tai kalapaloja, isoja katkarapuja, minitomaatteja, oliiveja, ananaspaloja, paprikapaloja, kokonaisia herkkusieniä etc.

Valitse jotain yllä olevista raaka-aineista mieltymysten mukaan tai keksi itse parempia. Sen jälkeen vaan eineksiä hammastikkuihin peräkkäin niin valmista on. Tikuille voi tehdä myös dipin.

Tomaatti-oliivi patonkisnackit (n. 20 palaa)

1 iso patonki

400 g yrteillä maustettua tomaattimurskaa 1 dl oliiveja (mustia/vihreitä)

1 valkosipulinkynsi, mustapippuria, oreganoa 150 g juustoraastetta

Leikkaa patonki vinoittain ohuehkoiksi viipaleiksi ja laita leivinpaperin päälle. Valuta tomaattimurska siivilässä (ylimääräinen neste pois). Lisää murskan joukkoon hienonnetut oliivit ja laita mukaan myös hienonnettu valkosipuli sekä mausteet. Laita murskaa patonkiviipaleiden päälle ja vielä juustoraaste päälle. Kuorruta uunissa 250 astetta noin 8 minuuttia. Muista vahtia välillä ettei kärvähdä. Anna jäähtyä ja pakkaa boxiin mukaan.

Hedelmärahka 4:lle

1 tlk (250 g) maitorahkaa

1 dl kuohukermaa

2 rkl sokeria (tai maun mukaan)

1⁄2-1 tl vanilliinisokeria

Tonnikala-feta-pastasalaatti 4:lle

300 g pastaa (makaroni, penne etc) n. 200-300 g purkki fetakuutioita marinadissa 1 prk tonnikalapaloja herne-maissi-paprikapussi mustapippuria (basilikaa tai muita yrttejä)

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Lisää feta öljykastikkeineen (kaikkea öljyä ei tarvitse käyttääsäästä loput vaikkapa salaattikastikkeeksi). Lisää myös valutettu tonnikala, sulatetut ja valutetut vihannekset ja sekoita. Lisää pippuria ja muita mausteita niin kuin parhaaksi näet. Anna maustua jonkin aikaa ja pakkaa mukaan isoon kannelliseen rasiaan.

3 dl pilkottuja hedelmiä (banaani, omena, ananas, viinirypäle ym.)

Kuori hedelmät ja leikkaa pieniksi paloiksi. Vatkaa kerma kulhossa. Sekoita siihen varovasti maitorahka, mausteet ja hedelmät. Pakkaa tiiviiseen isoon kannelliseen rasiaan. Voit tehdä myös 2X annoksen mikäli on tarvista.

The Lost - kadonneet piltit

We should have been here six months ago, but we weren’t. Something terrible happened. Our plane crashed and we were abandoned to a remote computer in the Student Village. Finally we were found. The Lost Piltit, the ones you did not read about.

Heidi Ekman, 20, on naapurikunnan tyttö alkujaan Espoosta. Jo lukiossa innostuksensa biologiaan kohtaan osoittaneen Heidin luonnollinen tie vei lähimmän yliopiston biologian laitokselle. Tiedoksi, että Heidi on sinkku, joka omaa varsin arvoitukselliset strategiset mitat 156,5/22/40. Viikonloppuisin tytön löytänee parhaiten yliopiston ATK-luokasta, sillä tietokoneen pasianssi koukuttaa armottomasti.

Salla Härkönen, 19, on paljasjalkainen Helsinkiläinen, ja olisi lukion jälkeen mieluiten jäänyt pääkaupunkiseudulle. Biologialle pyrkivien armoton kampa ohjasi kuitenkin vasta kakkosvaihtoehtoon. Salla on naimaton, 163cm pituuteen ehtinyt vaaleaverikkö, joka ei paljasta itsestään sen kummempaa.

Jaakko Ilvonen ’jauhomato’, 21, on Vantaan poikia, jolla Turku ei ollut toivelistalla ensimmäisellä sijalla. Tämä solakka tummahiuksinen miehenalku on 177senttinen ja kerännyt massaa 61kg verran. Jaakko on sarjakuvien keräilijä, eli ikuinen sinkku =).

Kari ’Kartsa’ Kaunisto, 24, on parantumaton turkulainen. Karin biologinen kiinnostus suuntautuu lintuihin, mutta miehen tuntien myös moneen muuhun. Kari haki yliopistomaailmaan vauhtia Jyväskylästä, mutta kotiseudun tipu veti vastustamattomasti takaisin. Harrastuspuolella kitaransoitto pakottaa Kartsan joskus turvautumaan Iron Maideniin. Paperilla Kari on 183/73.

Mari Laine, 18, on Etelä-Pohjanmaalta Isojoelta. Mari väittää olleensa aina kiinnostunut luonnosta ja eläimistä. Arvaukseksi jää, millaisia elukoita Marin kaapeissa lymyää. Ehkä siksi onkin hyvä, että tämä pitkänhuiskea sinkkuneiti pitää siivouksesta.

Kati Miettinen, 22, on Lempäälästä tiensä Turkuun löytänyt ’viherpiipeltäjä’, jolla biologia on aina ollut haaveena. Erityisesti tämä sinkkukissa haluaisi päästä tutkimaan isompia lajitovereitaan. Kolleille huomio: Kati ei jää öisinkään sanattomaksi!

Mikko Pentti, 28, on landepoikia eli kotoisin Mouhijärveltä (tietääkö joku missä semmonen on?). Tämä harhaileva sinkkumies ajautui Turkkuseen kaupungin kauneuden vuoksi. Mikko ei halua paljastella salaisuuksiaan, ehkäpä sen vuoksi, että hänen strategiset mitat ovat ”napoloeon”.

Katja Stoltzenberg, 20, on Äetsän maalaistyttöjä, joka yliopistovaihtoehdoista tyytyi hakemaan ensisijaisesti kakkosvaihtoehtoonsa. Katja on sinkkumarkkinoilla erikoinen saalis, sillä jätkäkaveri tulee tässä paketissa mukana. Vain harvat ja valitut tietävät, että Katja on 174 senttinen ja inhoaa juustoja.

Sini Tuomola, 22, on paljasjalkainen maaseutulainen Huittisista ja Turkuun hänet toi kotiseuturakkaus. Sini häpeilee ystävänsä fiksaatiota keräillä kuvia Kauniista ja Rohkeista sekä kyseisen ystävän poikaystävän haavetta tulla Tangokuninkaaksi. Sini lukeutuu pornohiirien lahkoon.

Aija Vesterinen, 20, on säädytön naimaton Porvoolainen. Helsingissä lukionsa käynyt Aija sanoi stadille hyvästit hakiessaan Turkuun ja Joensuuhun biologiaa lukemaan. Aijan strategiset mitat ovat 160/160, joista toinen oikeuttaa Mensan jäsenyyteen. Tämän pirteän mimmin aivosähkökäyrä häiriintyy tavallista enemmän alkoholipitoisista juomista.

Janni Ylén, 19, tulee ilmeisen epämääräisestä paikasta, koska hän ei sitä ilmoita. Tämän salamyhkäisen sinkun mielestä Turku vaikutti parhaalta mestalta opiskella bilsaa. Hän ei myöskään halua paljastaa strategisia mittojaan.

Teksti: Saara Koutaniemi ja Ilkka Sairanen

Sportti-vartti

Tiedekuntaolympialaiset

- Verta, hikeä ja tuskaa.

Perjantaina 21.4. oli vierähtänyt taas yksi tiedekuntamme olympiadi, ja ainejärjestöjen muodostamien joukkueiden oli aika ottaa mittaa Educariumin takapihan hiekkakenttäareenalla.

Synapsilla ei ollut mestaruutta puolustettavanaan, mutta sitäkin enemmän voitonnälkää. Huippukuntoa oli rakennettu pitkin kautta, ja monta kättä oli puserrettu nyrkkiin kuluneen vuoden aikana vihreitten haalarien taskuissa, kun muisto Digitin edellisvuosien juhlinnasta iski mieleen. Revanssihenkeä oli ilmassa. Jo ennen varsinaisten kisojen alkua oli tosin selvää, että Synapsi on koko tiedekuntamme urheilullisin ainejärjestö, koska se oli saanut liikkeelle kaksi huippujoukkuetta, kun esimerkiksi suurin järjestö Delta ei ollut uskaltautunut kisoihin ollenkaan. Myös IVA oli jättäytynyt tänä vuonna pois ilmeisesti loukkaantumisten vuoksi. Synapsin kahta joukkuetta vastaan kilpaili silti neljä kivenkovaa joukkuetta Kemisteiltä, Asteriskilta, Digitiltä ja Pultereilta.

Asteriskien olympiatuli tuotiin pulkalla.

”Sokea” Jussi Toivanen imee olutta vuosien treenauksen tuomalla taidolla.

Ensimmäinen

Synapsin joukkue oli koottu pääosin vanhemmasta opiskelija-aineksesta, ja suurin osa sen urheilijoista oli jo kokeneita kisaajia. Toinen joukkue, joka nimettiin nimellä Synapsi 80´s, koostui taas lähinnä keltanokista. Allekirjoittanut oli joukkueen ainoa olympialaiset kokenut veteraani.

Synapsi 80´s on Synapsin olympiahistorian miesvaltaisin joukkue: sen kuudesta jäsenestä vain kaksi oli naisia.

Olympialaisten perinteinen joukkueen sisäänmarssi oli omalta ryhmältämme menestys. Kisa-asuun oli Synapsi 80´s –nimiselle joukkueellemme haettu kultaisen (tai oikeammin neonvihreän) 80-luvun tyyliä ja monet vaatekappaleet olivat oikeasti jopa parinkymmenen vuoden takaa. Hyvän sään ansiosta paikalla suhteellisen runsaslukuisena ollut yleisö osoitti suosiotaan tiedekunnan huippu-urheilijoille.

Sportti-vartti

Varsinainen

urheileminen alkoi heti kännikyykällä, jossa juotiin ensin yksi juoma ja sen jälkeen kyykättiin silmät sidottuina. Joukkueemme ei vielä yltänyt aivan huippusuoritukseen, vaikka virallinen kisamankkamme soitti taustalla 80-luvun tanssihittejä. Asteriskin tiimi taisi vetää pisimmän korren. Seuraavana oli vuorossa ”Jukanheittoa”. Tarkoituksena oli heittää Digitin haalareihin sonnustautunutta täyteukkoa mahdollisimman pitkälle. Hyvää tekniikkaa ja voimaa vaativassa lajissa Santun kisa-asun kilpailukyky tuli esiin; ilmeisesti ylikireät pillifarkut keskittivät verenkierron sopivasti ylävartaloon, ja ”Jukka” lensi kärkisijoille oikeuttavan mitan verran. Kolmantena lajina oli ”kurakelkkailu”, jossa kustakin joukkueesta valittiin kaksi paria suorittamaan viestimuotoinen kisa, jossa kunkin kilpailijan suoritus koostui parin vetämisestä pulkalla ja juoman nauttimisesta pulkan epätasaisessa kyydissä. Aikamme oli ilmeisesti kohtuullinen, koska pesimme kirittäjämme Synapsin ykkösjoukkueen. Kisa-aikataulu oli kuitenkin niin kireä, etteivät toimitsijat julkaisseet yksittäisten lajien tuloksia, mikä palveli myös jännitysmomentin säilymistä loppuun asti.

Köydenveto

sytytti Synapsi 80´s:n joukkuehengen lopullisesti roihuun. Jos Juhani ”Tami” Tammiselta olisi kysytty analyysiä tästä kamppailusta, olisi intensiteetti tässä joukkueessa ollut vähintään 110 prosenttia. Synapsin ykkösjoukkuekin taisteli urhoollisesti miesvaltaisia joukkueita vastaan, mutta joutui lopulta taipumaan. Kakkosjoukkueemme raivasi tiensä finaaliin asti Digitiä vastaan. Voitto

jäi karvan päähän. Katkera tappio teekkareille lannisti hieman mieliä, mutta urheilijan oli nollattava tilanne nopeasti ja keskityttävä seuraavaan, ratkaisevaan lajiin. Viimeinen laji oli paralympiahenkinen”Handicap-viesti”, jossa optimaalisen suoritukseen vaadittiin oikea joukkueen roolitus; neljän kustakin joukkueesta valitun kilpailijan erityisosaaminen ja -lahjat tuli ottaa huomioon. Viestin ensimmäisellä osuudella kannettiin neliraajahalvaantunutta toveria juomapaikalle, jossa terve kantaja juotti halvaantuneelle yhden juoman. Sen jälkeen oli vuorossa kädettömäksi ja sokeaksi tekeytyneet kilpailijat, jotka tekivät omat suorituksensa rajoittavat vammat huomioon ottaen. Joukkueemme suoritus oli häikäisevä, ja jopa pienoisena ennakkosuosikkina pidetty Digitin tiimi hävisi sekuntikamppailun meille. Asteriskin pojat tekivät kuitenkin seuraavaksi täysin suvereenin ajan, joka sai aikaan huolestuneita ilmeitä Synapsin leirissä. Asteriskin voiton avain oli juomapullojen sijasta käytetyt muovituopit. Protesti jäi kuitenkin tekemättä, koska sääntökirjaa, josta olisi voinut kaivaa tuopit kieltävän pykälän, ei ollut olemassa.

Uupunut ja tulosten julkistamista jännittävä urheiluväki sekä osa kannustus- ja huoltojoukoista lähti kisojen päätyttyä kaikkensa antaneina kohti TYY:n saunaa, jossa suoritettiin sekä tulosten julkistus että mitalikahvien sijasta palkintoviinojen nauttiminen. Synapsin piraattijoukkue jäi viimeiselle pistesijalle eli kuudenneksi. Analyysien paikka ei ollut kuitenkaan

Köydenveto oli kova laji. Läski tummui ja perse meinasi revetä, mutta voitto saatiin kotiin.

Sportti-vartti

vielä sinä iltana. Synapsi 80´s –joukkueemme tuli toiseksi Asteriskin vietyä mestaruuden. Kisajoukkueet saunoivat keskenään rehdissä olympiahengessä, ja illan edetessä iso osa urheilijoista jatkoi Sotkuun jatkobileisiin.

Olympiakisat käytiin sään suosiessa, eivätkä urheilulliset ansiot Synapsinkaan osalta jääneet vähäisiksi. Mutta onko Synapsi ikuinen kakkonen? Kärsimmekö pikkuvelisyndroomasta, jossa loppujen lopuksi isompien ainejärjestöjen suurempi pooli, josta urheilijoita voi ammentaa, aiheuttaa Synapsin urheilijoille henkisen alemmuuskompleksin, joka ilmenee hermostumisena ja itseluottamuksen puutteena ratkaisevissa paikoissa? Toivottavasti näin ei ole, vaan Synapsi ottaa ensi vuonna vihdoin voiton kotiin.

Teksti: Jussi Toivanen

Sammonmaljan säbä-turnaus:

“Meidän kavereille oli hyvä ote pelistä, mutta vastustajan kaverit sai tehtyä enemmän maaleja. Ne oli vaan tällä kertaa pikkusen parempia. Alkulohkon voitto ei ihan riittäny meille ja jatkosarja olikin sit nopeesti ohi. Latautuminen ens kauteen alotetaan nyt. Proffaan!”

Yösäbäturnaus: “Finaalissa vastustajan kaverit teki yhden maalin enemmän. Se riittää. Tarkempi puollustus, tehokkaampi hyökkäys ja parempi ote pallosta, niin sillä me voitetaan ens matsi. Nyt Proffaan palaveriin.”

Toiseksi tullut Synapsia edustanut joukkue tuotiin aikakoneella kahdenkymmen vuoden takaa. Oi niitä aikoja!

Sportti-vartti

Sammonmaljan kaukalopalloturnaus

Sunnuntaina 5.3. marssi Synapsin

vastaperustettu kaukalopallojoukkue kohti

Parkin Kentän kaukaloa liikuntapäällikkö Santtu Salmisen johdolla.

Synapsin vihreisiin paitoihin pukeutuneen joukon mielessä oli pelata omaa peliä ja katsoa sitten mihin se riittää ja siinä sivussa näyttää närhen munat joukkueille, jotka vastaan uskaltaisivat asettua. Ensimmäisessä pelissä vastaan asettui T-klubiksi itseään kutsuva jengi. Pelkkä vilkaisu vastustajan

Aloituspallosta lähtien oli pelin kulku arvattavissa. Turpiin tuli ja kunnolla. Lopputulos 21-3 Tklubille. Häviön seurauksena oli jumbofinaali heti perään. Happojen kiristystä pohkeissa lievitti tieto siitä, että vastaan asettuva Tyykeri oli hävinnyt ekan pelinsä vielä suuremmalla maalierolla. Ensimmäinen erä menikin Synapsin nimiin, mutta toisen erän aikana alkoi ensimmäinen peli painaa jaloissa ja Tyykerit tasoittivat ja menivät lopuksi vielä ohi. Lopputulos 7-4.

Pukukopissa

fiilis oli pelin jälkeen kuitenkin

Kaiken kaikkiaan Synapsi ry:n liikunnallinen kyvykkyys on ollut vertaansa vailla. Osallistujamäärät ovat olleet ihailtavaa luokkaa ja lajitarjonta on ollut verrattaen hyvä. Jalka- ja pesäpallokauden alkaessa emme voi toivoa kuin suurempia osallistujamääriä ja iloista fiilistä!

Pirates of the Synaptic Sea vasemmalla ja Synapsi 80’s oikealla. Kuten huomata saattaa, joukkueidemme moraalinen tila oli vertaansa vailla eikä mikään fyysinen rääkki olisi voinut katkaista meidän henkistä selkärankaa. Hyvä Synapsi!

Hieman tieteestä ja kielestä sen ulkopuolella

Monelle aloittelevalle tutkijalle on jo monesti noussut pala kurkkuun, kun juuri takaisin saadun lädes täydellisen työselostuksen perässä kiemurtelee punakynän käärmemäinen jälki. Jälki, joka jättää jälkeensä julman ja aina toistuvan moitteen äidinkielellisistä puutteistä muuten niin asiapitoisessa tieteellisessä selostuksessa. En usko olevani ainoa, joka tunnustaa kirjoitetun kielensä olevan malliesimerkki niin sanotusta finglishistä.

Olen kuullut puolustuspuheenvuoroina muun muassa ” Tieteen kielihä on englanti, mitä sil on sit välii. ” ja ” Eiks se sit oo se sisältö minkä pitäs ratkasta, eikä se mite se sanotaa. ”. Ei, varmasti jokainen, joka jaksaa miettiä asiaa hieman pidemmälle ymmärtää, että asia ei suinkaan ole näin. Tämän takia pyysin yliopistomme perinnöllisyystieteen emeritusprofessori Peter Portinia, joka on tunnettu niin tieteellisistä ansioistaan kuin sujuvasta ja hyvästä kirjoitetun äidinkielen taidoistaan, näyttämään meille tuleville tutkijoille miten kaunis äidinkielemme taipuu mustana valkoisella niin tieteellisessä kuin hieman kevyemmässäkin muodossa.

---- Mirkka Heinonen----

DNA-tunniste

Viime vuonna on erityisesti Kaakkois-Aasian tsunamikatastrofin sekä Espoon Bodominjärven tapauksen yhteydessä tiedotusvälineissä puhuttu ja kirjoitettu paljon

DNA-analyysistä ja DNAtunnisteesta. Mutta mikä on DNA-tunniste, mitä se kertoo ja mitä ei?

Geenit ovat kemialliselta luonteeltaan deoksiribonukleiinihappoa eli DNA:ta. Geenit sijaitsevat solun tumassa olevissa kromosomeissa. Jokaisella ihmisellä, identtisiä kaksosia lukuun ottamatta, on täysin yksilölliset geenit. Yksilön kaikissa soluissa, tumattomia veren punasoluja sekä sukupuolisoluja lukuun ottamatta, on yhtäläinen määrä samankaltaista DNA:ta. Sukusoluissa kromosomeja ja siis myös DNA:ta on puolet siitä määrästä mitä kehon soluissa, ja lisäksi geenit esiintyvät niissä aivan uusina yhdistelminä. Tästä siis johtuu, että jokaisella suvullisen lisääntymisen tuloksena syntyvällä yksilöllä on täysin yksilöllinen geenien yhdistelmä. DNA puolestaan on pitkä, nukleotideista muodostuva ketjumainen molekyyli.

DNA-tunniste muodostuu yksilön ainutlaatuisen DNA:n analyysistä. Tarkemmin ottaen kyseessä ovat DNA:n ns. mikrosatelliittijaksot. Ne ovat DNA-ketjussa, geenien välisellä alueella olevia lyhyitä, kahden tai kolmen nukleotidin mittaisia jaksoja, joiden tehtävää ei toistaiseksi tunneta. Nämä esiintyvät erilaisina toistoina kautta kaikkien kromosomien. Toistojen

määrä mikrosatelliittikohdissa vaihtelee noin kolmesta kahdeksaan. Kun tällaisia kohtia on kromosomeissa kymmeniä tuhansia, saadaan niiden vaihtelun perusteella täysin yksilöllinen DNA-tunniste jokaiselle ihmiselle.

DNA-tunnistetta voidaan siis käyttää yksilön tunnistamiseen ja se on sellaisena ehdottoman luotettava; vain identtisiä kaksosia ei sen perusteella voi erottaa toisistaan. Käytännössä ihmisen DNA-tunnistetta käytetään oikeuslääketieteellisissä tutkimuksissa, kuten uhrintunnistuksessa, isyystutkimuksissa ja rikostutkimuksissa. DNAanalyysiin riittää jos yksilöstä saadaan talteen yksikin tumallinen solu. Solun DNA:ta voidaan nimittäin monistaa laboratoriossa. Mikrosatelliitit myös periytyvät yksinkertaisten Mendelin sääntöjen mukaisesti.

DNA-tunnisteen perusteella voidaan esimerkiksi osoittaa tietyn miehen isyys, edellyttäen että sekä lapsesta että tämän äidistä myös saadaan DNAtunniste. Aikaisemmin käytössä olleella veren proteiinien analyysin perusteella voidaan isyys vain sulkea pois, joskin suurella varmuudella. Koska mikrosatelliitit siis ovat periytyviä, voivat tarvittaessa myös lähisukulaisista otetut DNA-näytteet auttaa henkilön identifioimisessa..

On tärkeää huomata, että DNAtunniste ei kerro sukupuolta lukuun ottamatta mitään yksilön ominaisuuksista, koska tunniste muodostuu geenien väleissä, eikä itse geeneissä olevan DNA:n analyysin perusteella.

Keppi

Eläkeläismiehen jalka oli kipeä. Nilkka oli ikävästi nuljahtanut lokakuulla kun hän oli noussut pöydän äärestä. Nuorempana samanlaisesta nuljahduksesta aiheutunut kipu oli varsin nopeasti parantunut, ja mies uskoi niin käyvän nytkin, mutta kipu jatkui ja jatkui. Joulun välipäivinä kun kadut olivat jäästä aivan muhkuraisena kävely kävi sietämättömän kivuliaaksi, ja mies hakeutui vihdoinkin lääkäriin ja sai sairaalan apuvälinevarastosta kepin.

Keppi oli saksalaisvalmisteinen, musta ja tukeva. Sen pituutta saattoi portaittain säätää, kahva oli käteen sopivaksi muotoiltu ja alapäässä oli teräksinen käännettävä jääpiikki, joka lumikelillä aina keräsi kuorman lunta mukaan. Kepin maksimikestävyydeksi ilmoitettiin sadan kilon ruumiinpaino; mies totesi pääsevänsä juuri ja juuri sen alle.

Kepistä tuli miehelle vähitellen oikein hyvä kaveri, sillä ihmiset alkoivat suhtautua häneen aikaisempaa kohteliaammin: Kaupungin bussien kuljettajat eivät lähteneet liikkeelle ennen kuin hän oli päässyt istumaan. Ovissa häntä tarjouduttiin auttamaan varsinkin silloin kun hän liikkui jonkin kantamuksen kanssa; jopa nuoret naiset rupesivat availemaan

hänelle ovia. Yleensä mies oli tästä hyvillään, mutta toisinaan ihmisten huolehtiva suhtautuminen tuntui hänestä kiusalliselta. En minä vielä sentään mikään vanhus ole, ajatteli mies. Mutta samalla hän ajatteli myös jatkavansa kepin käyttöä vaikka jalka alkoikin jo vähitellen tuntua paremmalta – käyttävänsä ihan noin vain muodon ja identiteetin vuoksi.

Kerran kun mies oli tulossa kotiinsa asteli häntä vastaan hyvin iäkäs nainen, joka harjoitti sauvakävelyä. Tuota kutsutaan dementiahiihdoksi, ajatteli mies mielessään, mutta silti hänellekin sattui usein tapauksia, joita hän alkoi ajatuksissaan ja puheissaan kutsua ihmeparantumisiksi. Hän nimittäin saattoi unohtaa keppinsä mitä erilaisimpiin paikkoihin ja sitten kun hän yht´äkkiä havaitsi kulkevansa ilman keppiä, hän joutui hätääntyneenä palaamaan reittiään takaisinpäin. Tähän asti hän oli aina vielä keppinsä löytänyt.

Sitten miehen ohi kulki nuori mies, joka myös harrasti sitä dementiahiihtoa, ja mies totesi tarvitsevansa kepin välttämättä elämänsä loppuun saakka.

Vitsinurkkaus

Sattui kerran 1960-luvun puolivälissä eläinfysiologian professorin Kari Lagerspetzin ollessa kunnanvanhimpana, että Turun yliopiston ylioppilaskunnan vuosijuhla pidettiin jostain syystä Hamburger Börsin yläsalissa. Eläinmorfologian ja –anatomia professori Paavo Voipio puolestaan oli säännöllinen

vuosijuhlavieras. Juhlan ohjelmassa oli mm. ravintolan normaaliin ohjelmistoon kuulunut striptease esitys. Esityksen jälkeen professori Voipio lausui: ”Vertailevana anatomina en pitänyt esitystä lainkaan hullumpana.”

Tähän professori Lagerspetz puolestaan totesi: ”Vertailevana fysiologina en anna lausuntoa.”

Pidin kerran luentoa ihmisen lisääntymisbiologiasta ja kerroin, että tunnetaan 90 asentoa, jossa ihmiset voivat olla sukupuoliyhteydessä keskenään. Luentosalin peräpenkiltä kuului huuto: ”Sata!” Jatkoin kuitenkin pokkana: ”Näistä yleisin on sellainen, jossa nainen makaa alla selällään reidet levitettyinä ja mies makaa päällä.”

Peräpenkiltä kuului huuto: ”Satayks´!”

Eräs nainen oli menossa neljättä kertaa naimisiin. Kun tuli aika mennä häävuoteeseen, sanoi nainen miehelleen: ”Olethan sitten hellä. Tämä on minulle ensimmäinen kerta.” Mies ihmetteli: ”Mitä sinä nyt tarkoitat? Sinähän olet ollut kolme kertaa aikaisemmin naimisissa.” Nainen vastasi: ”Ensimmäinen mieheni oli 92vuotias. Hänet nain pelkästään rahojen takia. Toinen mieheni oli juristi. Hän oli homo. Kolmas mieheni oli geeniteknologi. Lupauksia, lupauksia, suuria lupauksia, ei mitään tuloksia.”

Petter Portin

Kirjoittaja on Turun yliopiston perinnöllisyystieteen emeritusprofessori petter.portin@utu.fi

Faabeli II/ 2006: Premier at Puurojuhla

Synapsi ry voitti laskiaisena järjestetyn mäenlaskukilpailun Vartiovuorenmäellä. Palkinto: vaahtokarkkeja, alkoholitonta kuohuviiniä ja kunniakirja. Hyvin me vedettiin! =D

Faabeli II/ 2006: Premier at Puurojuhla