Faabeli 1/2005

WWW-painos

Kevät 2005

PJ aktiivejatylyttää

Esittelyssä vuoden 2005 hallitus ja toimihenkilöt s.26

Patikkamatkalla El Chorrossa

Eva Kallikarin matkakertomus s.4

Biologivaihtari kertoo

Ramon Jose de Miguel Rubio päräyttää

julki ajatuksensa meistä suomalaisista

s.30

Professori Craig Primmer

Uuden genetiikan professorin haastattelu s.32

Uudet tuulet puhaltavat genetiikan osastolla ja koko laitoksella. Tuoreen genetiikan professorin myötä osaston laboratoriotilat on ajanmukaistettu täysin uuteen uskoon. ”Jo oli aikakin”, huokailevat varmasti monet vanhemmat genetiikan opiskelijat, jotka vielä muistavat antiikinkatkuisen valokuvalaboratorion ja mustavalkokuvien teettämisen riemun.

Muutenkin muutokset tai niiden suoranainen puute puhuttavat opiskelijoiden parissa. Genetiikan professorin valinta ei etene yksimielisyydessä opiskelijoiden ja laitoksen väen

Pääkirjoitus

kanssa, Bolognan prosessi on vielä jokseenkin vaiheessa käytännön tasolla ja opiskelijat yleisesti epätietoisia laitoksen tulevaisuudennäkymistä. Henkilökunta yrittää lievittää tiedonpuutetta tutkintouudistuksesta parhaansa mukaan järjestämällä tiedotustilaisuuksia, mutta niin kauan kuin mitään konkreettisia muutoksia ei ole tapahtunut, jäävät uudistuksen yksityiskohdat ja tarkemmat vaikutukset opintoihin melko sekaviksi. Paperilla olevat hyvätkään suunnitelmat eivät välttämättä toimi käytännön tasolla, joten valistuneinkaan arvaus prosessin toteutumisesta ei välttämättä pidä

paikkaansa.

Uudistuksesta tulevat kärsimään joko vanhat opiskelijat, jotka eivät hyppää uuteen kelkkaan tai sitten syksyllä aloittavat uudet opiskelijat, jotka toimivat tutkintouudistuksen koekaniineina. Jäämme siis kaikki mielenkiinnolla odottamaan miten uusi maailmanjärjestys luonnistuu käytännössä ensi syksynä.

Päätoimittajan ominaisuudessa toivotan kaikille erinomaisen riemukasta vappua!

2

Pääkirjoitus

4

Patikkamatkalle Etelä-Espanjaan Eva Kallikari sai tilaisuuden lähteä patikkamatkalle Etelä-Espanjaan.

9

Synapsin talviretki Synapsin järjestämä linturetki Pyhän Katariinan retkeilyreitistöille Kaarinassa.

11

Turhimmat sivuainevalinnat Teemu Makkonen kauhistuttaa meitä tilastotieteellä. Kaisa Karawatski puolestaan paljastaa onko latinasta mitään hyötyä.

12

Synapsin alkoholitesti Synapsin bilemaskotti Saara Koutaniemi tenttaa jäsenistön juomiskäyttäytymistä.

14

Heikki tutkii ”Osa 1.” Heikki Heinosen laajamittainen tutkimustyö tavisten maantieteilijäkuvasta.

16

Hybridi ry - the story so far Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelijaorganisaatioiden kattojärjestö esittäytyy.

19

TEKS

Turun Eläin- ja Kasvitieteellinen Seura ry kertoo toiminnastaan.

21

Turun Ylioppilaskamerat ry Markku Saari esittelee kuvausharrastajien järjestön.

24

Saaran perinteinen ruokaosio Saara sanoo minne voitte tunkea ruokajätteenne.

25

Mielipide: Naapurihäirät Saara ei tykkää naapureistaan.

26

Synapsin puheenjohtaja esittelee vuoden 2005 hallituksen Niin, Smirre se tylyttää aktiivejaan.

Faabeli on Turun Yliopiston biologian ja maantieteen opiskelijoiden ainejärjestön Synapsi ry:n julkaisu. Lehti ilmestyy lukuvuoden aikana kaksi kertaa, keväällä ja syksyllä.

Osoite: Synapsi, Biologian laitos, 20014 Turun Yliopisto

Sähköposti: synapsi@utu.fi

Web: http://synapsi.utu.fi

Päätoimittaja: Ville Härmä vvharm@utu.fi

Mainosvastaava: Jani Helin jamihe@utu.fi

Ulkoasu ja taitto: Ville Härmä (Kannen kuva: Samuli Tuurala)

Valokuvat: Jani Helin, Eva Kallikari, Mikko Makkonen, Ari Kasanen

Toimitus ja avustajat: Saara Koutaniemi, Heikki Heinonen, Eva Kallikari, Markku Saari, Jani Helin, Teemu Makkonen, Tuomo Liljenbäck, Virpi Hirvensalo, Kalle Ruokolainen, Mirkka Heinonen, Ramon Jose de Miguel Rubio, Craig Primmer, Kaisa Karawatski

Levikki: 250 kpl

Paino: Digipaino Turku

Kiitokset: Kaikille lehden tekoon osallistuneille!

30

Finland, the frozen beauty Biologivaihtari sanoo suoraan minkälaisia me suomalaiset olemme.

32

From a land Down Under Uuden, sympaattisen genetiikan professorin haastattelu.

Patikkamatkalle EteläEspanjaan

Teksti: Eva

Kallikari

Kohde: El Chorro ja muutama lähikylä

Sijainti: 50 minuutin junamatka Malagasta pohjois-luoteeseen

Retkueessa: Sakari, Mikko, Antti ja Eva. Myöhemmin mukaan tulee Kikka, synttäriyllätyksenä kullalleen Mikolle.

Ex-tempore patikkamatka Etelä-Espanjan huikeisiin maisemiin piristäisi varmasti jokaisen biologin tai maantieteilijän arkea. Eva Kallikarille tällainen tilaisuus tuli, jonka hän rohkeana tyttönä ottikin vastaan sen kummemmin järkeilemättä.

28.02.2005 klo 20.00 puhelin alkaa soida, "Sakari soittaa". Vastaan hieman hämmästyneenä puhelimeen. Sakari soittaa ja kysyy lähdenkö heidän kanssaan kahden viikon päästä Etelä-Espanjaan vaeltamaan. Kysyn ketkä ovat lähdössä, mitä tarkalleen ottaen on tarkoitus tehdä ja kuinka paljon se maksaa. Lupaan soittaa takaisin kun olen käynyt katsomassa minkä verran minulla on rahaa. Tekee hirveästi mieli lähteä, sillä en ole koskaan ollut Norjan eteläkärkeä etelämpänä ja viimeisen neljän

opinnot kunnialla parin viikon lomasta huolimatta.

Suunnitelma

Sakari on käynyt El Chorrossa kiipeämässä jo melkein kymmenen kertaa ja on päättänyt kasata tietonsa alueen kävelyreiteistä opaskirjaksi. Mikko auttaa tietojen keräämisessä kun taas Antti, Kikka ja minä lähdemme mukaan turisteina. On suoranaista luksusta saada ikioma matkaopas, joka tietää mitä kannattaa tehdä. Tarkoituksena on kävellä mahdollisimman monta reittiä ja saada kaikki tarpeellinen tieto kasaan kirjaa varten. Minua hulestuttaa ajatus hieman siitä mahdollisimman monen reitin kävelemisestä, sillä olen viimeisen vuoden ajan harjoittanut lähinnä akateemisia lihaksiani. Olen täysin harjautunut kääntämään sivuja ja kymmensormijärjestelmäni on väsymättömäksi hiottu. Sakarilla on valmiina aikataulu käveltävistä reiteistä ja olen jo varautunut jättämään kaikkein tiukimman päivän väliin.

kuin jousi ja kipitän parvekkeelle katsomaan maisemia. En voi vasinaisesti puhua ensimmäisistä sanoista, vaan ensimmäisistä vingahduksista. En ole ikinä nähnyt niin isoa määrää sedimenttikiveä tai paljasta kiveä ylipäänsä. Olen totaalisen haltioissani. Haluan lähteä kävelemään heti ja alan poukkoilla pisin pitkin reppua pakaten ja aamupalaa metsästäen. Kävelemään, kivaa! On heti selvää, että olen joukon hitain. Sakari ja Mikko kävelevät edeltä ja kellottavat etappeja. Sovimme että he odottavat minua ja Anttia sopivin välimatkoin tai kun polku menee epäselväksi. Seuraamme alkumatkasta junarataa ja kävelemme useiden pitkien tunnelien läpi. Tunnelien väleissä pysähtelemme ihailemaan maisemia: pystysuorat seinämät ovat parhaimmillaan 200-300 metriä korkeita ja rotkoissa virtaa jokia. Harmittelen etten älynnyt pakata mukaan geologia tai kahta, kysymyksiä kivestä riittäisi loputtomasti.

vuoden aikana minulla on ollut lomaa yhteensä alle kaksi kuukautta. Pikainen neuvottelu Osuuspankin asiakaspäätteen kanssa vahvistaa, että minulla on juuri sen verran rahaa, että voin lähteä mukaan. Päätän kerrankin olla stressaamatta kaikista mahdollisista asioista ja annan muiden huolehtia. Laitan Sakarille viestin ja ilmoitan liittyväni iloiseen joukkoon kunhan olen ensin varmistanut että saan hoidettua kaikki suunnitellut

Matka

Menemme laivalle lahden yli Tukholmaan ja lennämme Arlandasta Kööpenhaminan kautta Malagaan. Shoppailemme Malagassa päivän ja jatkamme junalla El Chorroon, jossa olemme matkan ensimmäiset 7 päivää. Lennot ovat halvemmat, mutta se tarkoittaa myös matkustusajan pitenemistä 36 tuntiin. Miinua jännittää lentäminen, sillä olen lentänyt viimeksi vuonna 1998. Sen verran koneen nousu jännittää, että otan Anttia kädestä kiinni kysyttyäni ensin kohteliaasti lainalupaa hänen käteensä.

Ensimmäinen päivä

Saavuimme Chorroon niin myöhään että oli jo pimeä, joten hyppään aamulla sängystä

Junatunnelien jälkeen on tarkoitus ylittää joki patoaltaan yli menevää siltaa pitkin. Kun pääsemme padolle, huomaamme että silta on poistettu. Sakari päättää reippaana miehenä lähteä kahlaamaan patoaltaan reunaa pitkin toiselle puolelle. Siinä vaiheessa kun tulen itse padolle Sakari on jo puolessa välissä ja minä olen kauhuissani. Meinaako hän että me kaikki tosissaan kahlataan yli? Harkitsen vakavasti, että palaisin takaisin kylään sitä reittiä mitä tulimmekin. Sakari viittoo puolessa välissä olevalta saarekkeelta jotain. Mikko lähtee ylittämään patoa ja huikkaa meille, että alussa on kaikkein syvin kohta, sen jälkeen helpottaa. Mietin kuinka paljon se lohduttaa. Padon reuna on 35 senttiä leveää kulunutta ja vähän liukasta betonia, vesi on jääkylmää ja sitä on yli nilkkojen. Virtaus on kova ja vesi laskee jyrkkää betoniliuskaa pitkin louhikkoiseen koskeen ja siitä tunneliin, jonka edessä on rautainen kalteri. Näen mielessäni miten horjahdan, murskaannun kosken kivissä ja hukun hitaasti omaan vereeni ja joen veteen kalteria vasten puristuneena. Pitkän harkinnan jälkeen päätän luottaa itseeni ja lähden ylittämään patoa Antin perässä. Oikea

kävelytekniikka löytyy pian eikä ylitys ole niin pelottava kuin miltä se ensimmäisillä askelilla tuntui. Toinen puolikas on jo rento ylitettävä koska patoaltaan reuna on melkein puolitoista metriä leveä ja vettä on vain kymmenisen senttiä. Lähdemme heti padon ylityksen jälkeen nousemaan ensimmäiselle huipulle. Rinteillä kasvaa rosmariinia niin korkeina pensaina, että pääsen niiden väliin piiloon. Vedän loppumatkan huipulle nelivetona ja haistan kesken kaiken timjamin. Etenemmin loppuu siihen ja tuuppaan pari oksaa kassiini odottamaan evästaukoa. Tauolla Sakari esittelee minulle uuden suosikki retkileivän: vaalean leivän päälle siivutetaan banaania ja sen päälle lätkäistään vielä kunnon siivut manchego-tyyppistä juustoa.Yleensä en yhdistä makeaa suolaiseen, mutta näitä leipiä tulen syömään jatkossakin. Syömisen jälkeen jatkamme kävelyä läheiseen Pantone del Chorron kylään ja olemme Chorrossa vasta kun on tullut jo pimeää.

Lisää kävelyä

Kävelemme toisena päivänä kevyemmän ja lyhyemmän reitin.

Ihan hyvä kun ottaa huomioon, että aamulla takapuoleni lihakset ovat aivan älyttömän kipeät. Alku on aika tiukkaa, aloitamme heti 300 metrin nousulla, mutta ylemmäs ei tarvitsekaan mennä. Ihailemme maisemia ja kävelemme ylhällä olevaan baariin, juotuamme lasilliset jatkamme Bobastron raunioille. Raunioilta Antti ja minä kävelmme kylälle, Sakari ja Mikko kävelevät vielä toisen reitinl.

Vaihdamme kolmanneksi päiväksi myös kevyemmän reitin, sillä kaikkien lihakset ovat väsyneet.

Olemme juuri päässeet reitin huipulle kun Sakarilta menee polvi.

Päätämme, että Mikko ja Antti kellottavat lopun reitin ja minä tulen Sakarin kanssa alas. Eteneminen on hidasta ja minä käytän aikaani ympäristön hämmästlemiseen ja kiven keräämiseen.

Sakarin loukkantuminen heittää varjon koko loppumatkan päälle. Muutamme loppumatkan

suunnitelmia jonkin verran, sillä Sakari ei voi enää kävellä. Optimisteina pidämme lauantain taukoa kävelystä ja toivomme, että Sakarin polvi voisi paremmin.

Malaga

Minä lähden Antin kanssa lauantaina Malagaan hankkimaan tavaroita itsellemme ja muille. Emme olleet ehtineet löytää menomatkalla kaikkea tarpeellista kuten kävelysauvoja minulle ja Mikolle sekä vaellussukkia muille. Minä ja Antti olimme ensimmäistä kertaa Malagassa tiistaina eikä kumpikaan meistä puhu sanaakaan espanjaa. Selasimme Lonely Planetin fraasisanakirjaa ja opettelemme tärkeät lauseet, Antti opettelee puolet ja minä puolet. Hämmästyttävä kyllä saamme hankittua kaiken, ostettua liput oikeaan junaan ja pääsemme takaisin Chorroon.

Huma

Patoaltaan reunaan oksistaan juuttuneet puunrungot eivät yhtään lisänneen haluani lähteä ylittämään patoa.

Sunnuntaina on tarkoitus nousta Humalle. Huma on hieman vajaa 1200 metriä korkea huippu kohtalaisen lähellä Chorroa. Kylä on noin 260 metriä merenpinnasta, joten nousua tulee melkein kilometri. Olin alusta asti ollut sitä mieltä, etten lähde Humalle, se on vain yksinkertaisesti liian tiukka enkä halunnut hidastaa muiden menoa kohtuuttomasti. Sakari kuitenkin sanoo minulle aamulla, että kannatta lähteä mukaan, reitti on kiva ja kaunis. Viime vuonna he olivat kävelleet reittiä 12 tuntia ja mukana oli ollut ihmisiä, jotka olivat suunnilleen samassa kunnossa kuin minä. Päätän lähteä mukaan ja olen iloinen, että löysin eilen itselleni kävelysauvat. Kävelemme ensin muutamia kilometrejä kylästä tunneleja pitkin Human juurelle ja aloitamme nousun. Rinne on jyrkkä ja polut pelkkiä kinttupolkuja suurimman osan matkaa. Päivä on lämmin ja aurinkoinen. Mikko menee edeltä ajanottovauhtia, minä jään koko ajan muiden vauhdista. Sanon itseäni nopeammille Kikalle ja Antille että he voivat mennä edeltä, minä osaan kyllä perässä. He kuitenkin haluavat odottaa minua ja mennä samaa tahtia. Käytönnössä joudun kuitenkin jatkuvasti menemään epämukavan lujaa. Viimeisenä tulemissa on se tietty etäisyys mikä on ärsyttävä: se kun on sen verran muiden takana että tietää olevansa jäljessä muttei kuitenkaan niin kaukana että voisi olla rauhassa. Koska vastalauseitani ei kuunneltu, minun ei auta muu kuin hinata itseäni infernaalisella vitutuksella varustettuna ylös mäkeä. Suurimman osan matkasta astmaattiset keuhkoni vinkuvat juuri niin sairaina kuin ne ovat ja joudun paikoin nieleskelemään rasituksen aiheuttamaa pahinvointia. Poimin maasta mukaan pari isoa männyn käpyä ja laitamme yhden reppuni ulkopuolelle sivutaskuun; vitsailemme että se on indikaattori, josta Kikka ja Antti näkevät milloin minulla alkaa tosissaan käpy jäätyä. Human huippu on laakea ja ihastuttavaa kiveä. Siellä kasvaa jonkin verran ruohoa ja hiukan piikkipensaikkoa. Kävelemme huipulla olevalle pylväälle, joka merkkaa korkeinta kohtaa

ja pidämme tunnin evästauon. Matka kylältä huipulle vei minulta hitaimpana hieman yli 3 tuntia, Mikko oli kellottanut pelkäksi nousuksi 98 minuuttia. Ei ihme että minua jurpi ylös tullessa. Löydän uuden suosikki retkiruuan, banaania maapähkinävoikinoksilla. Se jos mikä on sankariruokaa. Lähdemme Humalta alas nopeasti, sillä Mikko päättää lähteä vielä toiselle reitille Antin kanssa ja pidämme parhaana ratkaisuna että minä ja Kikka menemme kundien kanssa samaa matkaa alas. Alkumaasto on sen verran haastavaa, että annan Kikalle toisen sauvani kulkemisen helpottamiseksi. Pian kallio

kuitenkin muuttuu irtokivikoksi ja alastulo on niin hauskaa, että ylösmenon voi sanoa kannattaneen. Suurin osa matkasta Human juurelle on pienen nyrkin kokoisten kivien peittämää vähäkasvista rinnettä. Me surffaamme lähes hysteerisesti nauraen pienten kivivyöryjen joukossa rinnettä alas. Eroamme rinteen alla, annan Antille sauvani ja täytän hänen vesipullonsa omastani. Kipitämme Kikan kanssa takaisin kylään taukoamatta juoruten.

Hupiretkeilyä

Maanantaina aamupäivällä minä olen ainoa, joka haluaa lähteä seikkailemaan. Istuskeltuamme hetken alakerran terassilla ilmoitan lähteväni tutkimaan lähistöä omin päin. Kikka haluaa lähteä myös mukaan ja Sakari ehdottaa että kävelisimme vajaan neljän kilometrin päässä olevalle mökkikylälle ja kyselisimme tietoa siellä majoittumisesta. Lähdemme rauhassa kävelemään ja nautimme kiireettömästä matkasta. Valokuvaamme kaktuksia, kalliota, toisiamme, kukkasia ja laskemme leikkiä lähes kaikesta. Matkamme kestää kauan, mutta joka hetki on mukava. Ihastuttavinta on kun saamme poimia appelsiineja suoraan puusta ja mässyttää niitä matkalla takaisin majataloomme.

Ronda

Viimeiset kaksi päivää vietämme Rondassa. Se on vanha, kaunis kaupunki El Chorrosta pohjoiseen. Käymme ihailemassa maurilaisten vesikaivosta, muun osan aikaa kiertelemme lähinnä kaupoissa, kahviloissa ja baareissa. Rakastuin paikallisiin konditorioihin ja aloin juoda kahvia. Joka kahvilassa myynnissä ollut cafe con leche on älyttömän hyvää.

Rondassa kävi myös selväksi miten käsittämätön käsite kasvissyöjä on paikallisille. Menimme syömään kivan näköiseen ravintolaan. Kikka kysyy tarjoilijalta, missä listan ruuissa ei ole lihaa, kalaa tai kananmunaa. Herra osoittaa listalta pyydetynlaiset annokset ja tilaan salaatin. Salaatin päällä on tuhti keko tonnikalaa ja kananmunanlohkoja sivuilla. Matkan ehkä hämmästyttävin tapahtuma on pääsiäiskulkue. Kadun varret ovat täynnä paikallisia ja turisteja, kapeilla kaduilla kiemurtelee loputon jono lapsia, joille on laitettu klaanihuput päähän ja koko kaapu päälle. Kulkueita on eri väirisiä ja niiden kantamat kuvat vaihtelevat. Kaikilla on kuitenkin viirejä, joissa on kuvia Jeesuksesta ja Neitsyt Mariasta. Ilma on sakea

painostavasta rumpumusiikista ja pistävän hajuisesta suitsukkeesta. Kadunvarsilla seisovat espanjalaisetkin ovat hiljaa ja hyssyttelevät lapsiaankin olemaan vaiti. Minua pelottaa ja katson viisaimmaksi pysyä hyvin, hyvin lähellä ystäviäni.

laittaa keräämäni kivet, kävyt ja simpukat omiin laatikohinsa paikan ja vuoden perusteella. Istun puolityhjässä koneessa valveilla vaikka kaikki muut nukkuvat. Katselen kaupunkien valojen mustaan maahan piirtämiä muotoja ja sanon Espanjalle näkemiin. Toivon vielä palaavani takaisin.

Kotimatka

Vietämme päivän Malagassa ennen kuin lentomme lähtee puoli kahdelta torstainyönä takaisin kotiin. Käymme päivällä kaupungin ainoalla hiekkarannalla, joka on täynnä kotilojen ja simpukoiden kuoria. Minä konttaan ja ryömin, kuoputan hiekkaa ja kerään mukaan myös simpukankuoria. Päätän, että kotiin tultuani minun pitää alkaa

Löysimme Antin kanssa hieman hämmentävän metsän, joka oli täynnä luita. Katsoimme viisaimmaksi olla kävelemättä liian syvälle metsään, sillä seudun luolissa asustaa tähänkin päivänä ihmisiä.

Synapsin talviretki

Teksti: Jani Helin

Kohde: Pyhän Katariinan retkeilyreitti Kaarinassa

Sijainti: 30 minuutin bussimatka Turun Kauppatorilta eteläkaakkoon

Retkueessa: 10 synapsilaista ja opas.

Shelmikuun 26. päivä Pyhän Katariinan retkeilyreitistölle Kaarinaan. Retkenjohtaja Heikki Heinosen opastamana matkaan lähti 11 kirpeää pakkasta ja navakkaa tuulta pelkäämätöntä synapsilaista. Lintujen varalta saimme oppaaksemme alan asiantuntijan, Päivi Sirkiän.

Lähdimme matkaan aamupäivällä Kauppatorilta. Siirryimme paikallisliikenteen bussilla Piispanristin Prismalle, missä ryhmä omin avuin paikalle saapuneita oli jo odottamassa pääjoukkoa. Ennen varsinaiselle reitistölle pääsemistä oli edessä muutaman kilometrin patikointi teitä pitkin Vaarniemen koululle. Alle euron lisämaksulla olisimme päässeet suoraan Vaarniemeen, mutta koska olimme reippaita, päätimme vapaaehtoisesti hieman pidentää taivaltamme. Parin kilometrin reippailun, sekä pienen sakkolenkin Vaarniemen luontopolulle, jälkeen pääsimme retket odotetuimmalle rastille, laavulle syömään eväitämme.

notkelmassa jyrkän nousun yläpäässä, joten retken ohjelmaan kuului myös pientä hikoilua. Tunnelma kalliolla oli yllättävän erämainen, vaikka huipulta olikin näköyhteys muun muassa

Retkellä tehdyt lintuhavainnot: pulu talitiainen viherpeippo sinitintti harakka varis töyhtötiainen kyhmyjoutsen sinisorsa (noin 250 yksilöä) telkkä palokärki keltasirkku kuusitiainen puukiipijä pikku-/isokäpylintu hippiäinen hömötiainen käpytikka

valmis tuli, joten puiden lisäämisen jälkeen pääsimmekin jo nauttimaan omista eväistämme sekä Synapsin tarjoamista makkaroista ja kahvista. Perinteisten makkaroiden menekki oli hyvä, vaikka pari pakettia on todennäköisesti vielä tämän lehden ilmestyessä allekirjoittaneen pakastimessa odottamassa tulevia koitoksia. Liharuokia karttavia varten hankitut tofumakkarat sen sijaan todettiin melko yksimielisesti ihmisravinnoksi kelpaamattomiksi. Lopun matkasta kuljimme kallioiden yli metsän siimeksessä ja pysähdyimme ihastelemaan maisemia näköalapaikoille. Paluumatkan teimme bussilla Haritusta Kauppatorille. Kuljettu matka oli suurin piirtein kymmenen kilometriä, josta varsinaista metsässä liikkumista noin kuusi kilometriä.

Kylmyydestä huolimatta aurinkoinen sää suosi meitä ja makkaroita oli riittävästi - retki oli siis ilmeisen onnistunut. Lintujen puolesta anti ei ollut

kummoinen ainakaan niille, joiden tunnistustaidot olivat yleistiedon ja selkärankaisten lajintuntemuksen varassa. Useimmat meistä saivat näköhavainnot ainakin sorsasta, joutsenesta, telkästä ja käpylinnusta. Lintuoppaamme havaitsemat lajit löytyvät ohesta. Lähietäisyydeltä pääsimme tutustumaan palokärjen kolontekopuuhiin luontopolun varrella.

Pyhän Katariinan Polut on hyvä esimerkki ulkoilualueesta, jossa voi päästä tutustumaan lähiympäristöön ilman suurta rahallista ja ajallista panostusta. Reitistölle pääsee kätevästi paikallisbusseilla, ja retkellä kuljetun lenkin lisäksi tarjolla on huomattavasti pidempiäkin polkuja. Reitistöltä on myös yhteys Katariinan laaksoon, joka sekin on käymisen arvoinen paikka varsinkin kesällä. Synapsi tulee varmasti jatkossakin järjestämään ulkoilupäiviä esimerkiksi Kuhankuonon maisemiin, joten kaikki ulkoilusta ja luonnosta ostuneet rohkeasti mukaan!

Omatoimista retkeilyä varten Pyhän Katariinan Polkujen ja Kuhankuonon retkeilykarttoja on lainattavissa Synapsin toimistolta samoin kuin mm. trangia, sissiteltta ja kaukoputki.

Valintani sivuaineekseni on tilastotiede. Jo tilastotieteen peruskurssi A0 on osoittanut, ettei valintani ole ollut turha. Kurssiin kuului sekä luentoja että lasku- ja mikroharjoituksia, jotka nivoutuivat yhteen saumattomaksi kokonaisuudeksi. Aion seuraavassa valottaa kurssin sisältöä omasta näkökulmastani (huomioon tulee ottaa, että näkökulma on pelkästään omani eikä se välttämättä edusta Synapsi ry:n virallista kantaa).

Mein Statistik -

tilastotieteeni

Teksti: Teemu Makkonen

Retkenjohtaja Heikki Heinosen (5. vasemmalta) opastamana matkaan lähti 11 kirpeää pakkasta ja navakkaa tuulta pelkäämätöntä synapsilaista.

Luennoilla asiat menevät yleensä ihan hyvin. Kaikkea ei tietenkään voi ymmärtää, jos nyt edes puoliakaan, mutta kurssiin kuuluvaa oheiskirjaa selailemalla asiat saattavat joskus selkiytyä. Varsinaiset ongelmat luennoilla alkavat vasta siinä vaiheessa, kun luennoitsijamme tilastotieteen ylipappi, setä G siirtyy liitutaulun läheisyyteen. Taululle ilmestyvistä pirunmerkeistä voisi kuvitella, että luentosaliin oltaisiin manaamassa suurempaakin perkelettä. Ja ei kun kyynelsilmin kotiin murjottamaan: kun en vaan osaa. Luentojen tärkeydestä kielii se, että noin kuudestakymmenestä kurssille ilmoittautuneesta opiskelijasta hieman yli kymmenen vaivautuu setä G:tä kuuntelemaan.

Laskuharjoituksissa

huudahdus ”seuraava lasku Teemu Makkonen” toistuu joka keralla. Tämän tulisi olla jo todennäköisyyslaskennan perusteidenkin mukaan lähes mahdotonta. Mutta kun tämä todistelu ei saa tiukkaa assistenttia heltymään, ei auta muuta kun siirtyä kämmenet hikoillen taululle laskemaan. Onneksi kiusallisen tilanteen laukaisee lähes aina assistentin väsynyt tokaisu ”anna olla ei sitä noin lasketa”. Hyvänä asiana laskuharjoituksista voisin sanoa, että monen tunnin ähellyksen ja turhan yrittämisen jälkeen oikein suoritetun laskun tuottama mielihyvä vastaa lähes tunnetta, jonka koiras kokee saatuaan hellyyttä vastakkaiselta sukupuolelta. Tästä ilmiöstä olen

käyttänyt joskus rivompaakin ilmaisumuotoa, mutta jätän sen nyt hyvän maun nimissä julkituomatta.

Mikroharjoitukset

olivat kurssin parasta antia. Tosin mikrokotitehtäviä tehdessään ei tietenkään enää muistanut miten ne laskut nyt tehtiinkään ja monitorien ikkunasta ulos lentämisen esti vain se fyysinen tosiseikka, että ne ovat yliopistolla lukittu riimuilla kiinni pöytään. Sen sijaan kotikoneeni monitori sai viettää monta sateista yötä takapihallani harjoitustyöraporttien kirjoittamisen ollessa kiihkeimmillään. Positiivisena asiana voin myös mainita,

ettei tilastotieteilijä ole yksin tuskansa kanssa. Itsemurhaa hautovat tilastolaskentaohjelmien käyttäjät olivat laitoksen sihteerin hellän silmälläpidon kohteina. Noin puolen tunnin välein pirtsakka sihteerikkö kävi tarkastamassa ATK-luokan, mitä ilmeisimmin estääkseen epätoivoiset hirttäytymisyritykset hiirenjohtoon.

Hyviä opintoja täydentämään peruskurssilla opittua ovat mm. A1 tilastollisen turhautumi-sen-, A3 tilastollisen arvailun- ja A9 aritmeettisen ahdistuksenkurssit.

Valitse vapaus, valitse irtokarkki!

Latina

Olen lukenut latinan perusteet yliopistolla. Jos jollekin on epäselvää, se on se kuollut kieli. Ja jos luulit että siitä olisi biologeille jotain hyötyä vaikkapa lajien tieteellisten nimien tai muun termistön opettelussa niin voin kertoa ettei ole. Latinaa opiskellaan muutenkin muoto- ja lauseopin kautta. Olisihan aika outoa aloittaa ensimmäinen oppitunti niillä tavanomaisilla fraaseilla ”Minun nimeni on”, ”Miten pääsen rautatieasemalle” tai ”Kaksi olutta, kiitos”. Ainoa tapa jolla latinasta olisi hyötyä matkustellessa olisi aikamatkailu antiikkiin. Koska humanistisen tiedekunnan rahatilanne on mitä on, olivat latinan jatkoluennot lakkautusuhan alla. Minä luonnollisesti reippaana latinistina ilmoittauduin kesäyliopiston jatkoluennoille. Istuskelin sitten heinäkuussa labratyöpäivien päälle kolmena iltana viikossa, pari tuntia kerrallaan kääntämässä Ciceroa ja taivuttamassa verbejä passiivin partisiipin perfektin neutrin yksikön nominatiiviin. Siitä on nyt pari vuotta ja olen aika tehokkaasti unohtanut oppimani, sillä kuolleen kielen taitoa on jokseenkin haasteellista pitää elävänä. En silti kadu tekosiani, hyödyllisyydestä en sitten sanokaan mitään. nimim. Ergo bibamus

Synapsin suuri alkoholitesti

Saara Koutaniemi testauttaa synapsilaisten alkoholinkäyttöä

1.Kuinka usein yhdelle lähteminen ei ole jäänyt yhteen?

a) Tiedät sisimmässäsi, ettei se koskaan jää yhteen, vaikka

6.

muutenkin kuin humalassa

Kuinka usein rapulassa on morkkis?

a) Aina

0-7 pistettä

Alkoholi on sinulle ongelma. Et nimittäin juo sitä tarpeeksi. Yleensä onnistut pilaamaan juhlat kuin juhlat marmattamalla, ettei sinua huvita vetää viinaa, koska sinulla on jokin säälittävä syy olla tekemättä niin. Syyksi kelpuutat niin aikasen herätyksen, tentin, lenkin tai muun vastaavan. Säälittävin kaikista syistäsi on vedota siihen, ettei tyttö/poikaystäväsi tykkää että olet juomassa kavereittesi kanssa tai että sinun täytyy mennä aikaisin himaan kultasi luo. Lähde äkkiä ahdistuneesta pienestä elämänpiiristäsi, ukkosi/akkasi talutusnuorasta ja ala elää!!!

loppuu

b) Onhan se luksusta juoda muutamat drinkit ilmaiseksi. En kuitenkaan kehtaa jemmata viinaksia, koska joku saattaisi ajatella, että se

En juo sen enempää oli

Kuinka usein teet humalassa

8-15 pistettä

Kuulut ns. tuuri-, jurri- ja lomajuopporemmiin. Arkielämässä alkoholinkäyttösi on ongelma, koska silloin et käytä sitä tarpeeksi vaan juomisesi painottuu tiettyihin aikajaksoihin. Jokainenhan tietää, että tietty säännöllisyys elämässä on tasapainoisen elämän lähtökohtia, joten sinun olisi syytä saattaa juomisesi hieman säännöllisemmälle tasolle. Saatat myös kuulua siihen ryhmään, jossa muut ihmiset eivät paljon välitä sinusta ollessasi kännissä, sillä saatat käyttäytyä arvaamattomasti juuri epäsäännöllisen juomisesi vuoksi. Olet yleensä tyyppi, joka normaalioloissa esittää kunnollista kansalaista, mutta laivalle, lomalle, juhliin mennessäsi heilut aurinkolasit vinossa laulamassa karaokea, heittämässä paskaa läppää tuntemattomille ja yrität iskeä kaikkia ihmisiä jotka vaan noin about liikkuu sillä seurauksella, että saat aina turpaasi mustasukkaisilta puolisoilta. Olet kuitenkin humalassa niin tyhmä, että alat uhota takaisin, jonka vuoksi päädyt loman tai juhlien päätteeksi yleensä putkaan. Lisäksi viinaa ottaessasi sinua koristaa jokin typerä teema-asu, joka ei ole kenenkään mielestä hauska, paitsi tietysti itsestäsi.

15-23 pistettä

Otan aina niin hillitysti, ettei tule tehtyä mitään

Pisteytys seuraavasti: jokaisesta a kohdasta 3 pojoo, b:stä 2, c:stä 1, ja d:stä 0. Poikkeuksena kysymys 9, jossa a:sta 3, b:stä 2, ja c:stä 0.

Ota huomioon, että testi ei ole mitenkään standardoitu, joten voit kuulua muuhunkin ryhmään kuin mitä tulokset kertovat! Tsekkaa siis muutkin vaihtoehdot! Ja voihan olla ettet vastannut aivan rehellisesti, vaan hieman sievistelit vastauksia…

c)1 krt/kk

d) Löydän itselleni seuraa

pulloja, etteivät juomiset vain loppuisi kun ilmaistarjoilu

Kuulut luokkaan “hyvä keskisarjan painija”. Olet mahdollisesti saattanut aiemmin olla ylemmilläkin sarjatasoilla. Alkoholinkäyttösi on säännöllistä, mikä tuo täsmällisyyttä elämääsi. Tiedät mitä odottaa joka viikonloppu. Et pysty nimeämään lauantaita tai sunnuntaita lähiajoilta, jolloin olisit herännyt ilman krapulaa. Tämä saattaa päteä myös muutamaan muuhun aamuun viikossa. Alkoholi on SINUN hyvä ystäväsi ja olisit hyvin pahoillaan, mikäli joutuisit jostain syystä luopumaan hänestä. Muut ihmiset pitävät yleensä seurassasi juopottelusta, koska säännöllisen juomisen vuoksi et useinkaan käyttäydy epäarvattavasti, toisin kuin jurrijuoppo, joka saattaa kokemattomuuttaan olla oikea rasite juodessaan.

24-30 pistettä

Olet ammattilainen. Joka viikkoiseen ohjelmaasi kuuluu parin päivän(tai pitemmät) putket, viinakrampit, liskojen yöt ja monipäiväiset krapulat. Loma-aikoina putket saattavat venähtää viikkojen mittaiseksi, koska et näe mitään syytä lopettaa tenuttamista, koska kerrankin on aikaa keskittyä siihen olennaiseen. Et myöskään anna velvollisuuksien häiritä juomistasi, ja oletkin usein tottunut hoitamaan asioita pienessä tuubassa- paremminhan asiat silloin sujuvat anyway. Et myöskään anna lähimmäistesi huolen haitata alkoholinkäyttöäsi, vaan kuittaat asian sillä, että he ovat vain kateellisia, koska heillä itsellään ei ole elämää. Ammattilaisia on kahta ryhmää. Voit kuulua, joko ryhmään A, jolloin muut ihmiset tykkäävät dokaamisesta kanssasi, koska käyttäydyt yleensä ennalta-arvattavasti. Viina virtaa ja hauskaa piisaa. Ihmiset pitävät siitä, että sinut saa aina houkuteltua juomaan jos kukaan muu ei suostu. Keksit aina jotain kivaa älytöntä tylsille kanssaihmisillesi ja piristät näin heidän helvetin tylsiä päiviään. Osaat myös vitsailla liiallisesta alkoholinkäytöstäsi, toisin kuin ryhmän B henkilöt, jotka vetävät hirveät herneet nenään, mikäli heille asiasta huomautellaan. Ryhmän B henkilö onkin ongelmallisempi tapaus. Hän ei ymmärrä sitä, että kellään muulla ei ole hauskaa kun hän juo kuin hänellä itsellään (tämäkin saattaa olla B:n hetkellinen harhakuvitelma). B-ongelmaryhmän henkilöä ei toivota mukaan bileisiin, koska yleensä hän onnistuu pilaamaan kekkerit vetämällä sellaiset lärvit, että muita hirvittää. B-ryhmän ongelmatyyppi aukoo päätään, riehuu, hajottaa muiden omaisuutta tai käyttäytyy muuten vaan psykopaattisella tasolla, joka saa muut ihmiset pelon valtaan. Samainen tyyppi vannoo itselleen aina uudestaan ja uudestaan, ettei juo enää tippaakaan huonon illan jälkeen, jotta välttyisi aiheuttamasta tuskaa muille. Päätös kestää harvoin yli viikon, ellet sitten kuulu alaryhmään, joka on jo tiedostanut ongelmansa ja juo kuukauden putkeen, jonka jälkeen pidetään kuukauden tauko, kunnes taas ratkeaa. Tunnista itsesi ja ota opiksesi!

Miten ihmiset mieltävät maantieteilijän?

Tein empiirisen kyselytutkimuksen, jossa selvitin ihmisten mielikuvia maantieteilijästä. Kvantitatiivista (määrällistä) vai onko tämä sittenkin kvalitatiivista (laadullista) tutkimusta? Vaikea asia (pienelle maantieteen opiskelijalle, pentele!) Osa vastanneista tuntee minut, mutta painotin yleistä mielikuvaa, eikä sitä mikä minusta ilmenee (ei taida edustaa keskiarvoa). Vastauksia tuli niin paljon että mailiboksi oli aivan ylikuormitettu. Olen lisännyt muutaman ns. nohevan kommentin (HH).

Mitä maantieteilijä tutkii?

Mies , kauppakorkeasta 25v.

• Maapalloa (vapaa-ajalla paritteluhimoisia neitejä/herroja & alkoholin vaikutuksia elimistöön)

Nainen Saksan kielen ja kulttuurin opiskelija 25v.

• Maantieteilijä tutkii kiviä, savea yms. miettii ahkerasti onko niissä jotain järkeä. Mitä niissä ei todellakaan ole ainakaan humanistin mielestä

HH: Kaikki vastanneet liittävät maantieteen vahvasti Luonnonmaantieteeseen, tiedä mistä johtuu….

Mies toimitusjohtaja n.55v.

• Yrittää löytää faktat maailman olemassaoloon ja kauanko täällä vielä elinehtoja piisaa. Rakentaa tiedoistaan sitten erilaisia teorioita (hyvä pointti)

HH: Ehkä profiili sopisi luonnonmaantieteen professori J. Käyhköön, kansainvälisesti tunnettu huipputiedemies, tosin

Teksti: Heikki Heinonen

klimatologian tentti voi tuottaa tietyille opiskelijoille tuskaa (ainakin ne adiabaattiset jutskat)…

Mies toimitusjohtaja 30v., miljonääri

• Tonkii maata, tutkii maapalloa karttapallosta ja tutkii maapalloon liittyviä kysymyksiä, tutkijalla on

HH: Ehkä sopisi assistentti Joni Mäkiseen, loistava äijä muuten, vetää mm. Luonnonmaantieteen harjoitustöitä taidolla… Tosin kivitentti menee vasta kolmannella yrittämällä HH:lta läpi.

Millainen on maantieteilijän sielunelämä?

Niin juu, mut jos Säkylän harjulla poterossa luuli tavanneensa ns. outoja persoonia niin kampusalue on täynnä erikoisuuksia..

Millainen on maantieteilijän ulkonäkö, vaatetus tms.?

Mies , kauppakorkeasta 25v.

• Vihreät haalarit, kommandohousut tai vaaleanpunainen paita. Pyöreät posket.

Nainen Saksan kielen ja kulttuurin opiskelija 25v.

• Armeijan maastoasu vois olla

aikasta hyvä vaihtoehto, unohtamatta kuitenkaan niitä polviin asti tulevia kumisaappaita ja hiuksista tippuvia sammaleen ja lehden krämmäleitä...

Maantieteilijänaiset yrittävät ehostaa itseään, mutta sekin kaikki tapahtuu maanläheisillä väreillä, kuten vihreä, ruskea ja

Mies toimitusjohtaja n.55v.

• Yleensä alkukantainen, maiharit ja maastopuku päällä, parrakas, sikaria tai piippua tuprutteleva.

Mutta siisti ja huolehtii itsestään

Eli oppi-isäni, tuleva luonnonmaantieteen professori, raumankingi, esikuvani, Jani Helin.

Mies toimitusjohtaja 30v., miljonääri

• Tuskin voi erottaa muusta massasta, ellei hän halua korostaa itseään vihertävillä tai harmahtavilla puuvillavaatteillaan. Ulkonäöltään hänellä on silmälasit, nenä ei ole matemaattisen terävä, enemmän nenänpää on pyöreämpi. Hiukset miehillä siistit tai puolipitkät/ luonnonkiharainen ja naisilla puolipitkät tai letti/pieni nuttura.

Mitä hyötyä on maantieteilijöistä?

Mies , kauppakorkeasta 25v.

• Opettavat lapsille ettei maa ole litteä.

HH: Tunnetusti kauppislaisilla huono yleistieto…

Nainen Saksan kielen ja kulttuurin opiskelija 25v.

• No, nehän tekee ne hienot kartat... ööö tai sitten ei... kyllä niistä jotain hyötyä... Mutta älä kysy multa mä olen vain humanisti..

HH: Yllättävää humanistilta…..

Mies toimitusjohtaja n.55v.

• Pitävät maailman kiinni faktoissa elinympäristöä koskevissa asioissa.

HH: Fiksu äijä, taitaa olla sukulainen…..

Mies toimitusjohtaja 30v., miljonääri

• On ihan hyötyä, erikoistuvat säähän tai pohtimaan asiaohjelmiin talousnäkökulmia tai järistystapahtumia. Ihmisenä noin muuten, kuin ammatillista hyötyä heistä varmaan myös on, siis ihan mukavaa porukkaa, kertovat jotain jännittävää ja selvittävät meille vähemmän lukeneille tämän planeettamme toimintaa.

HH: Fiksua hän on tiedostanut kulttuurimaantieteen olemassaolon…

Eräänä kauniina turkulaisena talvi-iltana viime vuoden lopulla tehtiin historiaa. Tiistaina 30.11.2004 pidettiin Hybridin perustamiskokous, jossa Asteriski, Delta, Digit, IVA, Pulterit, Synapsi ja TYK allekirjoittivat tämän uuden tiedekuntajärjestön perustamiskirjan.

Kaikenlaista yhteistoimintaa tiedekuntamme piirissä on ollut jo kauan, Vaihtoehtoinen OpintoOpas (VOO) on ilmestynyt yli 20 vuotta ja Starttejakin on takana jo 12 kappaletta. Idea yhteisestä yhdistyksestä syntyi kuitenkin Starttiporukan keskuudessa, sillä Starttien järjestämisestä kertyneet varat haluttiin jonkin virallisen tahon hallinnoitavaksi. Asiaa jonkin aikaa pohdittuaan Starttiporukka toi syyskuussa 2004 julki ainejärjestöille jo varsin pitkälle viedyn pohjaehdotuksen uudesta etu- ja yhteistyöjärjestöstä sääntöluonnoksineen. Starttien lisäksi yhdistyksen vastuulle koettiin olevan luonnollista siirtää myös muut yhteistoimintamuodot, joiden päävastuu on joko kiertänyt ainejärjestöltä toiselle tai ollut muutaman aktiivin niskoilla. Syksyn aikana hiottiin ainejärjestöjen kesken yhdistyksen sääntöjä, nimeä ja perusrunkoa. Yhdistyksen kokouksissa kunkin jäsenjärjestön äänivaltaa käyttää kaksi äänivaltaista edustajaa, jotka jäsenjärjestöt valitsevat keskuudestaan. Koska mukaan saatiin kaikki tiedekunnan turkulaiset opiskelijajärjestöt, heräsi myös idea liittää tiedekuntatason koulutuspolitiikka ja edunvalvontatehtävät yhdistyksen toimialaan. Hybridin tarkoituksena on päästä vaikuttamaan tiedekuntaneuvoston opiskelijajäsenten valintaan ja pitää heihin aktiivisesti yhteyttä. Loppujen lopuksi yhdistyksen perustamiseen vaikutti eri ainejärjestöjen aito halu toimia yhdessä.

Hybridin hallituksessa istuvat tänä vuonna seuraavat henkilöt.

Matti Irjala, puheenjohtaja

HYBRIDI ry

Napakymppiin, Hybridiinkin Matti lähti kavereiden kehotuksesta. Hän oli tärkeässä roolissa yhdistyksen syntyrääkäisyjä päästettäessä. Pj:n roolissaan Matti luo suuria suuntaviivoja yhdistyksen toiminnalle. Tästä tittelistä johtuen hän ajattelee vain Hybridin etua ja pyrkii olemaan erityisen puolueeton ainejärjestöjen suhteen, kuten kaikki muutkin hallituslaiset, vaikka he tietysti toimivat myös oman porukkansa edustajina. Lopuksi Matti muistuttaa, että kaikkien opiskelijajärjestöjen toiminta, myös Hybridin, perustuu pitkälti jäsenistön aktiivisuuteen. Newtonin 1. laki pätee myös yhdistyksiin (Kappale säilyttää nykyisen liiketilansa, ellei jokin voima siihen vaikuta).

Tuomo Liljenbäck, vpj ja VOO:n päätoimittaja, TYK ry:n edustaja

Orgaanisen muistivihkon tehtävien lisäksi Jarmo on aktiivinen jokapaikanhöylä. Yrttien keräilyn ohella hän on treenannut tehtäväänsä Deltan bilevastaavana ja tutorina edellisvuonna. Kaiken kukkuraksi hän opiskelee matematiikkaa jo toista vuotta. Jarmo toimii tänä vuonna sihteerinä myös Deltassa. Koska Jarmo on onnistunut aiemmin tunkemaan nokkansa projekteihin jotka ovat nyt Hybridin heiniä, koki hän luonnolliseksi pyrkiä tähänkin remmiin.

Muistiinpanojen tekemisen lisäksi hän tuntee kykenevänsä antamaan kokonaisnäkemystä, mitä se sitten ikinä lieneekään. Jarmon kotikoneen taustakuvana on goatse. Asiasta kysyttäessä Jarmo vastaa vain Ralph Emersonin sanoin: ” Ainoa synti on rajoittuneisuus”.

Mirkka Heinonen, taloudenhoitaja, Synapsi ry:n edustaja

Annika, on kotoisin Raumalta. Hän on valitettavasti kuitenkin ehtinyt jo turkulaistua hyvin pitkälle. Annika lukee terveyden biotieteitä ensimmäistä vuotta, ja onkin hallituksen nuorin jäsen yhdeksällätoista elinvuodellaan. Hybridiin hän tunnustaa päätyneensä puolivahingossa, ja kokemattomuuden yhdistystoiminnassa hän korvaa uusilla ideoilla ja kaavoihin kangistumattomuudellaan.

Annika puhuu vähän mutta asiaa, mikä sopii loistavasti hänen toimenkuvaansa tiedottajana. Hän pitää huolen, ettei muu maailma voi pysyä autuaan tietämättömänä Hybridin olemassaolosta. Varokaa siis spämmiä tältä suunnalta.

Tomi Juhola, koulutuspoliittinen vastaava, Digit ry:n edustaja

Hybridi on Turun yliopiston matemaattisluonnontieteellisten opiskelijajärjestöjen etuja yhteistyöjärjestö, joka perustettiin Turussa 30.11.2004. Teksti: Tuomo Liljenbäck

Uuden yhdistyksen nuijanvarteen tarttui rohkeasti Matti Juhani Irjala. Tämä 23-vuotias kiinteiden olomuotojen fysiikkaa pääaineekseen opiskeleva Deltan entinen pj kertoo olevansa kotoisin Liedosta, tuosta VarsinaisSuomen helmestä. Hallituksen vanhin ja arvokkain on aiemmin

toiminut lukiossa oppilaskunnan kahvikoneenkuljettajana 97–98 ja puheenjohtajana 98-99. Yliopistomaailmassa hän on ollut Deltan taloudenhoitaja 2003 ennen pj-nakkiaan, sekä IAPS Finlandin (International Association of Physics Students Finland) hallituksen jäsen 2003. Kuten

Varanuijaksi Hybridi sai 23vuotiaan Tuomo Tapio Liljenbäckin, neljännen vuoden bioteknikon Lappeenrannasta. Tämä vuosina 2002-2004 Tykin päätoimittajan toiminut blondi on puurtanut aiemmin myös VOO:n parissa, ’03 taittajana ja ’04 päätoimittajana. Vanha suola jaksoi vielä janottaa, ja nyt suurena suunnitelmana on koko VOO:n uudistaminen. Muuten Tuomo on aktiivisesti häirinnyt TYK ry:n toimintaa syksystä ’02 lähtien, ja pilttejä ’04 tutorina. Tuomo koki luonnolliseksi lähteä mukaan yhdistyksen hallitukseen keksittyään ensin nerokkaasti yhdistykselle nimenkin. Hybridin lyhyen historian aikana hän on kuitenkin ehtinyt osoittaa huonon makunsa. Varapuheenjohtajan ominaisuudessa Tuomo on vastuussa suurista visioista ja mahdottomista ideoista, mutta kuuntelee myös mielellään muita, ja koettaa hahmottaa hallituksen yleistä mielipidettä asioista. Tutorien kannattaa ottaa yhteyttä Tuomoon VOO:een liittyvissä seikoissa.

Jarmo Kallunki, sihteeri, Deltan ry:n edustaja

Vähemmän viehkeä sihteerikkö, 21-vuotias Jarmo on Rovaniemen lahja tiedekunnallemme.

Rahakirstun päällä istuu Mirkka Tuulia Heinonen, 22-v. Mirkka saapui Nokialta Turkuun biologiaa lukemaan. Nyt on toinen vuosi menossa, ja pääaine on genetiikka. Nykyistä virkaansa Mirkka on pohjustanut Tampereen lukiolaiset ry:n pj:n hommissa kaksi vuotta, ja onpa hän pyörittänyt omaa toiminimeäänkin useamman vuoden. Mirkka oli hyvin tyytyväinen tullessaan valituksi rahapäälliköksi Hybridiin, hän tunnustaakin pitävänsä paljon yhdistyshääräilystä. Hän vaikuttaa myös Synapsissa, tänä vuonna jopa pj:na. Rahojen pihtailun lisäksi Mirkka kokee voivansa antaa mielenrauhan tiedekunnan naisopiskelijoille. Hän lupaa vahtia, etteivät miesvaltaisen hallituksen ”hyvät ideat” pääse toteutumaan, ja etteivät pojat tyhjennä yhdistyksen tiliä ja lähde vaikkapa Bahamalle, ainakaan ilman Mirkkaa. Maailmanrauhan ohella Mirkka toivoo, etteivät opiskelijat pelkäisi lähteä mukaan yhdistystoimintaan ja laitosten työryhmiin. Kaikkihan me jostakin olemme aloittaneet, hän toteaa.

Annika Peni, tiedottaja, IVA ry:n edustaja

Hallituksen toinen kaunistus,

Tomi Kristian Juhola on saapunut keskuuteemme Halikosta. Kolmannen vuoden tietotekniikan DI-opiskelija on ehtinyt 21 vuoden ikään. Hybridin hallituksessa Tomi on vastuullinen suurien suunnitelmiemme toteutumisesta kopo-rintamalla: päästä vaikuttamaan asioihin tiedekuntaneuvostotasolla. Tiedekuntaneuvoston lisäksi Tomi pitää yhteyttä TYY:n suuntaan ja ainejärjestöjen kopo/opintovastaaviin tarkoituksenaan syventää yhteistyötä, joka koituu kaikkien tiedekuntamme opiskelijoiden hyväksi. Kokemusta Tomilla on monenlaista, kuten tutorointi vuosina ’03 ja ’04, Digitin vapaa-ajanvastaavan tehtävät ’04, ja nykyään hän vartio myös AALY:n rahakirstua. Tomilla on kontakteja suuntaan jos toiseenkin aivan valtava määrä, mikä varmasti myös palvelee Hybridin etua. Hän toimii Digitin puolella TEK-kiltayhdyshenkilönä, Asteriskin puolella SMFLyhteyshenkilönä sekä Microsoftin opiskelijayhteyshenkilönä. Tomi kokee Hybridin touhun mukavana jatkumona Starttihommiin, ja ajatus vaikuttamisesta tiedekuntatasolla tuntui kivalta. Hallituksen nakkikoneen elämänohje kuuluu: ”Kaikki on mahdollista, paitsi pyörö-ovesta hiihtäminen”. Sillä on päästy tähän saakka.

Tuomas Lehtinen, Starttimoottori, Asteriski ry:n edustaja

Tuomas syntyi vuonna 1982

Hyvinkäällä, mutta päätyi Turkuun

Pohjanmaan kautta. Tuomas on DI-opiskelija vuosikurssia02, ja aiemmin hän on toiminut yliopistomaailmassa Akateemisen Aurajokilaivuriyhdistyksen, Akateemisten Kansallisten Nuorten, Asteriskin, ja Aurasoutu ry:n hallituksissa. Lisäksi hän on kokeillut tutorointia pari kertaa, istunut laitosneuvostossa ja erilaisissa työryhmissä, ja onpa hän edarinkin parissa vielä ehtinyt hääräilemään. Koostansa huolimatta (tai juuri sen takia) Tuomaksesta lähtee paljon ääntä, tästä häntä on ehditty paheksua jo pöytäkirjassakin. Miehellä on siis ajatuksia vaikka muille jakaa, ja siksipä hän olikin jo heti alussa mukana yhdistyksen toiminnan käynnistämisessä ja toimintatapojen muodostamisessa. Vaikka Tuomas on luvannut talloa jokaisen hallituslaisen varpaille, on hänen päävastuualueensa kokemuksen vuoksi nykyään Vappu- ja SyysStarttibileet.

Nicolas Fleury, jäsenistökoordinaattori, Pulterit ry:n edustaja

23-vuotias Nicolas Daniel Fleury onnistui pakenemaan Helsingistä sivistyksen pariin, ja aloitti geologian opintonsa Turussa vuonna 2003. Hybridin hän tuumasi olevan hyvän jatkumon aiemmille kokemuksille, joita ovat muun muassa SHO:n ja AALY:n hallitus ’04, sekä tutorointi ja Starttiporukka ’04. Nykyään Nikke vaikuttaa Hybridin lisäksi SHO:n isäntänä ja Pultereiden hallituksessa. Hybridissä hän kokee voivansa vaikuttaa omalla panoksella tiedekuntamme monipuoliseen kehitykseen, ja vastavuoroisesti toivoo löytävänsä uusia tuttavuuksia ja kokemuksia. Nikkeen kannattaa ottaa yhteyttä kaikissa yhdistykseen ja sen toimintaan liittyvissä asioissa, sillä hän vastaa kaikista jäsenistölle suunnatuista tapahtumista, kuten tutustumisillanvietoista ja tiedekuntaolympialaisista, Startteja lukuun ottamatta. May the best day

of your past be the worst day of our future, toteaa Nikke lopuksi.

Lisäksi vuonna 2005 Hybridillä on kaksi toimihenkilöä, Jyrki Pulliainen, www-vastaava, ja Saara Koutaniemi, tutorkoordinaattori.

Hybridin rekisteröintipaperit ovat vielä tätä kirjoitettaessa patentti- ja rekisterihallituksella hyväksyttävinä. Hybridi on myös

hakenut TYY:lta alayhdistysasemaa. Yhdistyksen kotisivut avautuvat kevään aikana osoitteeseen www.hybridi.fi, ja sähköpostia hallitukselle voi lähettää osoitteeseen hybridi@utu.fi. Hallitus kokoontuu noin kahden viikon välein, ja ottaa vastaan kirjallisia aloitteita. Hallituslaiset vastaavat mielellään kysymyksiin kaikissa mahdollisissa asioissa.

TEKS

Turun Eläin- ja Kasvitieteellinen Seura ry

Viime vuoden selvästi suosituin TEKS:n järjestämä esitelmä oli Pälvi Salon suurpetotutkimuksesta kertonut esitys, joka veti ekologian seminaarihuoneen täyteen lähinnä opiskelijoita ja yliopiston opettajia ja tutkijoita.

Yleismielenkiintoisten

tieteellisten esitelmien järjestäminen on selvästi TEKS:n toiminnan ydintä ja vastaa oikein hyvin yhdistyksen tavoitteeseen edistää biologisen tutkimuksen harrastusta ja kiinnostusta siihen. Samaa asiaa palvelevat myös TEKS:n järjestämät retket, milloin lähemmäs ja milloin kauemmas. Lähihistorian suosituimpia oli varmaankin retki Bielowiezaan Puolaan ja nyt on suunnitteilla reissu Latviaan. Joka tuntee kiinnostusta Latvian luontoon tutustumiseen, pitäköön silmänsä auki ilmoitustaulujen kohdalla!

TEKS:lla on yli 80-

Turun yliopiston opiskelijoille TEKS eli Turun Eläin- ja Kasvitieteellinen Seura ry lienee tutuin parin kuukauden välein järjestettävistä kokouksistaan, joissa pidetään esitelmiä mahdollisimman laajalti yleisöä kiinnostavista biologisista aiheista.

vuotisen historiansa varrelta esittää muutamia aivan kiistattomia meriittejä biologisen tutkimuksen edistämisestä. Komeimpia ovat varmaankin toiminta Seilin ja Kevon biologisten asemien perustamisessa ja Turun lintutieteellisen harrastuksen organisointi johtaen Turun lintutieteellisen yhdistyksen (TLY) syntyyn. Mutta tätä hetkeä elettäessä on turha katsoa kovin pitkään taaksepäin. Ainakin minusta tuntuu, että TEKS on oikeastaan jonkinlaisessa pakkoraossa tulevaisuuttaan ajatellen.

Retkiä on varsin helppo tehdä nykyään eri puolille maata ja maailmaa ja erilaiset kenttäoppaat ja erikoisyhdistykset, kuten TLY, vievät elintilaa TEKS:n retkiltä. Esitelmät väkisinkin kilpailevat yleisön suosiosta varsinkin tiedelehtien ja -kirjojen sekä radion ja television kanssa. Seuraa perustettaessa

1920-luvulla ja vielä pitkälle sen jälkeenkin esitelmätilaisuudet olivat varmaankin tavallisille luonnosta ja biologiasta innostuneille kansalaisille lähes ainoita mahdollisuuksia saada kosketus tieteelliseen tietoon ja näkemykseen. Toki hauskat retket ja hyvät esitelmät tulevat varmasti aina pitämään paikkansa TEKS:n toiminnassa, mutta mielestäni nämä eivät yksin kykene antamaan TEKS:lle elämänoikeutusta ainakaan kovin pitkäksi aikaa. Uusi kokeilu on nyt tämän vuoden ajan pyörivä varsinaissuomalaisten lukiolaisten luontoaiheinen tiedekilpailu, jonka palkinnot jaetaan vuoden 2006 alussa.

Mahdollisia muita tulevaisuuden toimintamuotoja voisivat olla osallistuminen luontoharrastajien kenttähavaintojen keräämisen organisointiin nettipohjaisten paikkatietojärjestelmien

avulla ja kenties vielä harrastajavoimin tehtävät pitkäaikaisseurannat suosituilla retkialueilla. Näiden ajatusten koekentäksi voisi sopia vaikkapa Ruissalo ja ajatusten kehittelyssä voisi olla vallan mainiosti myös gradu-työn aiheeksi sopivia osia vallankin opettajiksi aikoville opiskelijoille. Eräs nuorempi teksiläinen sanoi, että tässä yhdistyksessä voi tehdä juuri sellaisia asioita, joiden takia biologiasta alun perin kiinnostui ja tuli sitä opiskelemaan yliopistoon. Toivottavasti näin sanovat

TEKS:n jäsenet vastaisuudessakin.

Terveisin, Kalle Ruokolainen

TEKS:n puheenjohtaja

Kiinnostaako sinua kuulla matkakertomusta Vanuatulta tai tietää, onko Luostarikorttelissa nähty citykarhuja?

Turun

Maantieteellinen Seura on kohtauspaikka eri aiheiden parissa työskenteleville maantieteilijöille ja maantieteen opiskelijoille ja harrastajille. Seuran toimintaan kuuluvat esitelmätilaisuudet mitä monipuolisemmista maantieteellisistä aiheista, esimerkiksiAmazonaksen alueen tutkimuksesta, Virttaankankaan tekopohjavesihankkeen fyysisistä ja sosiaalisista ulottuvuuksista, islamilaisten kaupunkien rakenteesta tai digitaalisista kartoista ja henkilökohtaisesta navigoinnista. Lisäksi kokouksissa on maantieteen perinteiden hengessä myös jäsenten esittäminä matkakertomuksia maailman eri kolkista.

Seura järjestää myös suosittuja retkiä maantieteellisesti kiinnostaviin lähialueiden kohteisiin. Viime vuosina on käyty katsomassa J.G. Granön ”Sininen Altai” -näyttelyä Helsingissä, tutustuttu Virttaankankaalla pohjavesihankkeeseen ja retkeilty Pohjanmaalla Lauhavuoren kansallispuiston maisemissa. Kevään 2005 retki tulee suuntautumaan saaristoon Sinisimpukan luontokeskukseen.

Seuran uutena toimintamuotona on erään matkailukohteen kehittäminen Tansaniassa, Sansibarilla. Sitä toteuttavat maantieteen opiskelijat yhteistyössä paikallisten kanssa.

Tulevan syksyn teemana on Baltia. Siihen liittyen suunnitelmissa on myös retki Viroon, Tartoon yhdessä Synapsin kanssa. Jos seuran toiminta kiinnostaa, lisätietoa saat internet-osoitteesta http://www.sci.utu.fi/ maantiede/Linkit/tms/index.html tai seuran pj:ltä Taimi Sitarilta (taimi.sitari@utu.fi). Netistä löytyvät myös ohjeet seuraan liittymiseksi.

Virpi Hirvensalo TMS:n hallituksen jäsen

Turun

Ylioppilaskamerat ry

TEKSTI: MARKKU SAARI KUVAT: ARI KASANEN

YMahdollisia muita tulevaisuuden toimintamuotoja voisivat olla osallistuminen luontoharrastajien kenttähavaintojen keräämisen organisointiin nettipohjaisten paikkatietojärjestelmien avulla ja kenties vielä harrastajavoimin tehtävät pitkäaikaisseurannat suosituilla retkialueilla.

liopistoelämään kuuluu tunnetusti monipuolinen vapaaajantoiminta. Useimmille tutuimpia ovat yliopistoliikunta ja ainejärjestön aktiviteetit. Sitä vastoin vierasta monille on TYY:n kulttuurijärjestöjen toiminta, vaikka ne tarjoavatkin monenlaisia harrastuksia moneen eri makuun. , Yhdistäessään nuoret kulttuuritoimintaan, kulttuurijärjestöt ovat yhteiskunnallisestikin katsottuna erittäin tärkeässä asemassa, sillä perinteisestihän ylioppilaiden on odotettu ottavan osaa (ja hallitsevan) yhteiskunnallisen keskustelun eri osa-alueille, eikä vain oman erikoisalansa asioita. Tässä sepustuksessa esittelen yliopiston kamerakerhontoimintaa, joka on yksi TYY:n jäsenjärjestö..

Taiteen eri alojen joukossa valokuva on mielenkiintoisessa asemassa. Toisaalta valokuva on kuvaamataiteessa äärimmilleen hiottu ilmaisumuoto, pyrkien täydelliseen tunteen ja sanoman välittymiseen. Toisaalta kuvaaminen on arkipäiväinen asia, joka koskettaa monia ja on helposti lähestyttävissä. Lisäksi asiaa voidaan tutkia psykologiselta

tukee tietysti hyvät laitteet, mutta tärkeämpää on nimenomaan nähdä ja ymmärtää kuvan elementtien vaikutus lopputulokseen. Pienellä muutoksella voi kuvan tunnelma muuttua täysin. Monelle tuttua onkin mahtavien maisemien kuvaus, jonka lopputuloksena saatu kuva onkin ankean platku. Hyvien tulosten saavuttamiseksi vaaditaankin sinnikästä harjoittelua ja rakentavaa palautetta.

kannalta: miten muodot, värit yms. vaikuttavat ihmiseen suoraan ja alitajuisesti?

Kuva ja kuvaus ovat kaikkien ulottuvilla. Ihmisen luoma ympäristö on ähkyyn asti täynnä visuaalisia signaaleja, ja toisaalta lähes jokainen meistä omistaa kameran, ellei muuta niin kännykässään. Kuvien tai

”näkymien” pohtiminenkaan ei vaadi mitään erityislahjoja: aluksi voi miettiä miksi se on hyvä/huono ja mistä kuva kertoo?

Eli ei siinä tarvita sitä monen toteamaa: ”tekotaiteellista p***aa” etsiessään kuvaamisesta ja kuvista uusia ulottuvuuksia, ainoastaan mielenkiintoa ja kehittymisen halua!

Ihmisistä valtaosalle valokuva merkitsee lähinnä todellisuuden tallentamista. Kuitenkin tällöinkin kuvaaja tekee aina valintoja rajatessaan kuvaa. On sitten kyseessä muistojen säilöminen tai ammattiin kuuluva dokumentointi, kuvalla on aina tarkoitusperä, vaikka kuvaaja ei tavoittelisikaan mitään erityistä sanomaa tai tunnelmaa.

Tarkoitusperän saavuttamista

Ilman teoriaa kuvauksesta sekä kameran toiminnan perusteista harjoittelu on kuitenkin aikamoista arpapeliä. Perusasiat ovat helppoja omaksua ja pätevät yhtälailla niin taskukameroilla kuin digijärkkäreillä. Kameroiden ohjekirjaset selittävät kaiken mahdollisen vehkeen käytöstä, mutta kuvaamisen perusteiden omaksuminen jää omille harteille. Siksi oiva vaihtoehto onkin suunnistaa johonkin kamerakerhoon tai kuvaus porukkaan - lössissä oppii paremmin, hauskemmin..!

Turun ylioppilaskamerat ry. (TYOK) on perustettu v. 1954, ja on itse asiassa ylioppilaskuntamme vanhin harrastusjärjestö. Alunperin toiminta rakentui itse kuvaamisen ohella ennen kaikkea pimiötyöskentelylle, ja vaikka 2000-luvun vaihteessa kuvioihin on tullutkin mukaan digitaalinen kuva, ei mustavalko-vedostuksen suosio ole laskenut yhtään. Suurin osa uusista jäsenistä liittyykin kerhoon nimenomaan päästäkseen pimiöön. Pimiössä väsäämisen suosio piilee luultavasti pitkälti käsityössä ja jännässä tunnelmassa, mutta jokainen enemmän alaa harrastanut tietää, ettei hyvin tehtyä hopeavedosta päihitä mikään. Filmille ja digille kuvaamisessa on molemissa omat hyvät ja huonot puolensa, mutta ainakin nyt näyttää siltä, ettei hopeavedokset tule häviämään harrastajien suosiosta, vaikka digi on valtaamassa alaa.

TYOK tarjoaa kuvauksen harrastamiseen monipuoliset mahdollisuudet. Käytössä on kaksi pimiötä, hyvin varusteltu digilabra, monipuolinen käsikirjasto ja juuri valmiiksi saatu valokuvastudio. Lisäksi kerholta voi lainata

näyttelykehyksiä ym. vuosien varrella hankittua kamaa. Silloin tällöin paikalle pyritään järjestämään ulkopuolisia ammattihenkilöitä kouluttajiksi, ja tälläkin hetkellä tulossa on mm. studiokurssi ja lakikurssi tekijänoikeuksista.

Kuitenkin parasta mitä kerho tarjoaa, on vanhempien jäsenten suuri osaaminen. Iso osa aktiivijäsenistä kun on harrastanut alaa jo vuosia. Esimerkiksi nykyisellä puheenjohtajalla, Ari Kasasella, on jo 25 vuoden kuvaushistoria ja kokemusta niin ammattikuvauksesta kuin lukuisista näyttelyistä. Kerhon omien kurssien tarjonta onkin siis korkeatasoista, jonka lisäksi neuvoja, palautetta ja hulluja ideoita saa kuvienkatseluilloissa tai kuvausretkillä. Varsinaisia kuvausmatkoja pyritään järjestämään tasaisin väliajointoukokuussa olisi tarkoitus lähteä ulkosaariston Jurmoon ja syksyllä

Kevolle Lappiin. Lopuksi haluan korostaa, että valokuvaajat ovat rentoa porukkaa ja että TYOK:in toiminta perustuu rennolle kerhotoiminalle eikä millekkään ”H.C kuvaajien”

pilkunviilaamiselle. Mukaan ovat tervetulleita kaikki kuvista kiinnostuneet!

TYOK:in löytää TYKY:n kappelista (päivystys torstaisin klo 17-18) ja netistä TYY:n alayhdistysten joukosta: http:// org.utu.fi/tyyala/ylioppilaskamerat/

Ympäristöasiantuntijoiden keskusliitto

Vuorikatu 22 A 15, 00100 Helsinki puhelin: 09 622 6850

Ympäristöasiantuntijat pitävät huolta ympäristöstäympäristöasiantuntijoista huolehtii YKL

Saaran perinteinen ruokaosio

Teksti: Saara

Koutaniemi

Perusongelma: jääkaappi täynnä kaikenmailman avattuja purkkeja/kippoja/säilykkeitä

etc. Yksin ei jaksa kaikkea syödä, mutta usein ei paljo muitakaan syömässä näy. Mitä

tehdä noille käyttökelpoisille jätteille mitä ei ihan pelkältään kuitenkaan viitsi syödä?

Tässä teräsmiehen muutama vinkki!

Makaroonilaatikko (lihalla/kalalla/kasviksilla/ilman)

1) Tutki jääkaappisi sisältö ja poimi mukaan kaikki kama missä päiväykset näyttävät noin suunnilleen edes oikeaa kuukautta.

2) Laita uuni kuumeneen 200 asteseen.

3) Keitä makaroonia vajaa pussillinen.

4) Venaa, että makarooni vähän jäähtynyt ja sotke sekaan 1-1 1⁄2 dl juustoraastetta (kaikki kaapista löytyvät juustokäntyt käy).

5) Sotke makarooni-juustomössöön kaikki löytämäsi “jäte”, mikä voi olla mitä vaan tyyliin pakastevihannekset, tonnikala, purkkiliha, sienet etc. Jos “jätteitä” ei ole niin ei se mitään...Hyvää tulee ilmankin!

6) Sitten muna-maiton teko. Joku tommonen 1⁄2 l maitoa, pari munaa, suolaa, mustapippuria, basilikaa/oreganoa tai vastaavaa. Kaikki vaan hyvin sekasin.

7) Työnnä makarooni-juusto-jäte-seos voideltuun uunivuokaan ja kaada muna-maito setti päälle. Ja siiten reilusti juustoraastetta päälle.

8) Uuniin vaan ja venaa 40-50 minuuttia ja avot suomalaisittain.

Talonerikoinen

Tätä mä vedin Indonesiassa. Paikalliset vetää tätä vähän niinku meikäläisittäin puuron korvikkeeksi aamulla, päivällä, välipalaksi. Näyttää yleensä koiranruualta, mutta maistuu hyvälle, vähän kuin munakokkelilta. Muista maustaa hyvin!

1) Kerää taas kaikki ylimääränen jääkaapista veke, itse käytän tässä usein mm.tölkkipapuja, tomaatteja, soijaa, sipulia, tunaa ja kasviksia/ vihanneksia (vaikka pakaste paremman puteessa), mitä nyt sattuu olemaan. Kuten jo totesin mitä vaan voi käyttää!

2) Paahda valitsemiasi “jätteitä” rasvassa/öljyssä pannulla.

3) Lisää sekaan pari munaa niin, että menevät rikki. Munat muodostaa jätteiden kanssa kivan hyhmän (kuuluukin näytttää puurolta/ muuten vaan epämääräseltä).

4) Sitten eikun suolat, pippurit ja muut mausteet sekaan niin hyvä tulee. Muina mausteina voi käyttää chiliä(meikän suokkari), currya, basilikaa, oreganoa, mitä tahansa mitä kaapista löytyy.

Tätä tarjoillaan usein opiskelijaravintoloissa nimellä “talon erikoinen” (Pitkänen T., Faabeli II/2004, s.38).

Erikoinen käsittää kyllä niin laajan repertuaarin, että oleppa tarkkana! Erikoinen voitais tehdä vaikka seuraavalla tavalla:

1) Kerää jäteosasto (ks.ylle ja alle ts. ihan mikä vaan kelpaa)kaapista.

2) Itse voisin kuvitella , että kyseinen sotku toteutetaan vaikkapa näin:

- Paahda sipulia ja valkosipulia (jos on) kattilassa.

- Laita sekaan tölkki tomamurskaa, suolaa, pippuria, chiliä (makutottumusten mukaan).

- Lisää sitten jätteet, tähän kelpaa edellisen päivän spagut, pavut, tonnikala, purkkiliha, pakastekasvikset, vanhat riisit etc.

-Anna seoksen muhia tommonen 15 minuuttia.

VINKKI!jos haluat tehdä padan sijasta keitoo niin ei muuta kun lisäät tomamurskan kanssa puol litraa vettä ja kasvis/lihaliemikuution peesiin.

Mielipide: Naapurihäirät

Naapurihäiriköt. Kuulostaako tutulta? Jos, niin on syytä huoleen. Olet juuri vienyt parvekkeellesi viinipullon tuhkakupiksi. Menet suihkuun, jonka jälkeen palaat parvekkeelle ja simsalabim! Tuhkakuppisi on kadonnut. Toistat tuhkakupin viennin ulos rituaalimaisesti usean kuukauden ajan, kunnes huomaat ettet pysty juomaan viiniä siinä tahdissa kun naapurisi varastaa pulloja. Tässä kohtaa voi ihmetellä kuka on niin deeku, että varastaa tumppeja täynnä olevan pullon? Pulloautomaatti ei ota vastaan kyseistä jäteläjää ennen perusteellista tyhjennystä, jossa sinällään on kohtuuton homma kymmenen sentin takia. Varas tuskin oli viinipullojen kerääjä, koska pääsääntöisesti kaikki niistä useammasta kymmenestä pulloista olivat samaa merkkiä. Kyllästyneenä hävinneisiin pulloihin alat syömään suolakurkkuja, joiden purkit kestävät hyvin parvekkeella oloa.

Jotkut eivät ole oppineet, että ruualla ei saa leikkiä. Vielä vuosi sitten keräsin parvekkeeltani päivittäin perussetin: yläkerran naapurin jääkaapin sisältöä, joka saattoi käsittää mitä vain puolikkaan lihapiirakan ja kissanruoan välillä. Lisäksi hänellä oli ilmeisesti oman jätehuoltonsa kanssa ongelmia sillä parvekkeellani oli myös hänen parvekkeeltaan tyhjentämän tuhkakupin sisältö, sekä edelliskuukauden ilmaisjakelulehdet. Luulen rakkaan naapurini muuttaneen, sillä parvekkeelta ei löydy enää kuin toisen yläkerran naapurin matonpuistelun jäljiltä tippunutta moskaa.

Kyllä ensimmäisessä kerroksessa on sitten hyvä asua! Kaikenmaailman juopot käy yöllä koputtelemassa ikkunoihin. Eräänä koleana pakkasyönä juopunut

tursake herätti minut koputteluillaan. Hänen mielestään on ihan normaalia tulla keskellä viikkoa klo 04 hakkaamaan nyrkillä ikkunaa, koska hänellä on jano… Verhoja ei voi pitää auki missään vaiheessa, sillä eräitä naapureita näyttää kiinnostavan henkilökohtainen elämäni siinä määrin, että näkevät aiheelliseksi käydä toteamassa elämänvaiheitani ikkunan takana. Oven takana käy usein porukkaa kyselemässä, jos antaisin luottokorttini lainaan, jotta kyseiset henkilöt pääsevät pesemään pyykkiään. Ei ole röyhkeydellä paljon rajoja!

Eräät vähemmistön edustajat ovat mukavaa lähikauppaseuraa. Olet hirveässä kiireessä odottanut kassalla jo 15 minuuttia, koska eräillä on tapana valita hirvittävä määrä tavaraa, joita heillä ei kuitenkaan ole varaa maksaa. Oman rajallisen varallisuuden ymmärtäminen on ilmeisen vaikeaa, koska sama kaava toistuu joka kerta samojen henkilöiden kohdalla. Huomattuaan kassalla, etteivät he aina voi saada mitä haluavat, ainakaan ilmaiseksi, alkaa tavaroiden vaihtaminen: mitä voisi ottaa ja mitä jättää väliin rahan riittävyyden puitteissa. Vaihtaminen tapahtuu tavaramäärällä, joka koskee useita kärryllistä roinaa. Olet viettänyt tässä vaiheessa kaupassa 45 minuuttia, että saat leipäpussin ostettua. Lisäksi lähtiessä kaupasta saa peräänsä kasan kakaroita, jotka huutelevat sellaisia törkeyksiä, ettei niitä kuule yhdelläkään suomalaisella tv-kanavalla. Ja tämän jälkeen vielä ihmetellään kun ei jaksa heittää naapurin tai hänen penikkansa kanssa small-talkia tai läppää (kuten hyvät naapurit sanovat) pihalla ja rappukäytävässä. Lähiömeininki on sitten ihanaa!

Tapahtui toimistolla 11.03.2005

Päätoimittaja ahdisti pahaa-aavistamattoman puheenjohtajan nurkkaan ja juotti tälle BTK:lla salaa valmistamaansa hyvin alkoholipitoista totuusseerumia. Ei mennyt aikaakaan, kun puheenjohtaja avasi suunsa mitä julkeimpaan rienausryöppyyn: ”01.01.2005 alkoi valtakauteni Synapsi ry:n puheenjohtajana, nyt olen jo muutaman kuukauden luotsannut ”uljasta” hallituslaivaamme ja hieman on jäänyt hampaankoloon. Voin sanoa puhuvani koko hallituksen puolesta lausuessani näitä totuuksia rakkaan hallituksemme jäsenistä ja toimihenkilöistä.

Ensimmäiseksi täytyy sanoa, että Saara Koutaniemestä, varapuheenjohtajastamme, joka hyvää vauhtia on muuttumassa elämäntapa-alkoholistiksi, ellei sitä jo ole kun kerran kantapaikkakin on Grekkis, on alkoholisoitumisen lisäksi tulossa järjestöhoro. Harvassa kokouksessa välttyy kuulemasta Saaran kovaäänistä kälätystä, jonka johdonmukaisuus on pakkasen puolella. Tämä Viinanjumalan suosiossa oleva ekologin rutku kuvittelee vielä olevansa Synapsin pro snowboarder, eikä ikinä unohda mainita untsikkansa hintaa. Saara, luonnonlapsi, tallustelee joka paikkaan paljain jaloin, haluaa olla paljasjalkainen synapsilainen. Tupakallekin se kipittää paljain jaloin ja mälli huulessa, ei taida tytöllä riittää norttikaan

nikotiinintarpeeseen. Saara vetää aina raivolla ja väriä tästä on/offauktoriteetistä löytyy vaikka muille jakaa, mutta hitto kun se on aina se väärä väri.

Vihreä väri on kyllä paras väri. Sairasen Ilkka, palautevastaava ja retkeily & eksku –tiimin jäsen on ainakin sitä mieltä, koska on sellainen rahan ahne p******nen, tuli opiskeleenki molekyylibiologiaa ja genetiikkaa vaan sen takia et sais rahaa. Sais sitä rahaa helpommallakin, menis vaikka yrittään tangokuninkaaks, kun fledakin on samaa tyyliä kuin Sillanpäällä konsanaan. Iältään se taitaa kyllä olla liian nuori; ja humalahakuinen kuin pahainen teini. Luulee se kuitenkin ymmärtävänsä politiikkaa, tai ainakin koulutuspolitiikkaa, sillä kovasti se raukka haluaa Heliksi Helin paikalle.

Heli Havukainen taas kopottaa paikasta toiseen biologian kopona. Helilläkin on

meidän haalareiden väri hyvässä näppituntumassa, koska hän osaa tehdä niiden väristä parsakeittoakin. Parsakeiton lisukkeena tarjoillaan tietenkin pitkiä mustia hiuksia, jotka heiluvat aina sinne tänne. Onpa siinä heiluessaan kerinnyt heiluun Töysästä Tampereen kautta Turkuun ja Åbo Academin kautta yliopistolle, taitaa se niiden ruattalaisten kanssa vieläkin veljeillä. Eikä ruotsalaisten kanssa veljeily ole vielä tarpeeksi, onpahan Helin kainalosta pongattu usein ihka aito paimiolainen amiskölvi. Olen tosin ylpeä siitä, että Heli on ehkä tajunnut mihin on päänsä pistänyt ja aikookin karata Japaniin.

Yö:tä kuunteleva Jani

Helin, joka istuu Synapsin kassa lippaan päällä niin tiukasti, että se lienee jo kasvanut kiinni miehen takalistoon, pitää synapsin budjetissa, vaikka bileissä ei kävisi ketään. Tällä nipottajalla on olemus kuin pahaisella insinööri opiskelijalla. Joskus Jani on ristitty ”epäviralliseksi ynähdys keisariksi”

Hätääntyneet aktiivisynapsilaiset kiirastulessa: Eeva-Mari (vas.), Mari, Mikko ja Timo.

ja täytyy kyllä myöntää, että olen harkinnut tämän epä virallisuuden virallistamista. Tämä herras mies jaksaa muistuttaa naisia näiden ulko näöstä, vaikka itse ei osaa edes yhdys sanoja kirjoittaa oikein. Janin elämän tehtävä on täydellisen siiderin metsästys. Tällä nykyisellä kulttuuri hirmulla on assistentin elkeet jo hyvin hallussa... vaikka aina se ei kyllä jaksa. Loppu muistutus: Jani, tarkastutathan yhdys sana virheet gradusta!

Onneksi sentään Faabelin kultakutrinen päätoimittaja, sinä ketku, joka kuljet postinkantajan mukana kotiovelle, Ville Härmä, osaat pilkkusäännöt, vielä kun osaisit laittaa naamansi peruslukemille ja jos vielä suustakin saisi joitain sanoja ulos, aina se hiton virne päällä. Onkohan se virne jotenkin yhteydessä tohon pirun pipoon, jota kukaan muu kuin Carola ei ole saanut sun päästä pois. Sinä senkin yleisflegmaattinen paskiainen, joka olet aina pullo huulilla heti kun silmä välttää. Mikä hullu

harrastus sekin on, ajaa romurallia ostoskärryissä istuen, kuin mikäkin Palle Pelikaani, kuinka monta hytin ovea mahdoit siinäkin tuiskeessa romuttaa ja kuinka monen yö kului niitä hel***in rivouksia kuunnellessa, senkin tuurijuoppo.

Ja sitten meidän hyberkiltti sihteerikkömme Liisa Puhakka, joka ei taida kuulua joukkoon ollenkaan. Ei uskoisi, että Neiti harrastaa kuntonyrkkeilyä, kun on kärpässarjaankin liian kiltti. On tämä aika pelottavaa; joko sillä on liian kaunis maailma tai sitten se hittovie on vaan niin hyvä piilovittuileen, ettei kukaan koskaan tajua sitä. Tiesitkös, että meidän henkeen ja vereen ekologimme on autokoulussa, autokoulussa! Kaiken lisäksi on hyvin jos Liisan näkee kerran vuodessa kännissä; onkos tällainen nyt minkään laista Synapsin toiminnan tukemista. Siitäkin se närkästyi kun sanoin sitä joka appiukon unelmaminiäksi... No, ehkä se tuli hieman väärin ilmaistua, mutta kuitenkin.

Toinen kiltteyden sankarimme, Marjut Tuominen, arkisto ja informaatiovastaava, on Raumalta kotosin, ja sekö ei muka ole häpeän aihe. Marjut viettää henkilökohtaista pitsiviikkoa joka viikko. Taitaa olla baariinkin lähtiessä nypläystyyny mukana kaiken sen muun roinan seassa. Raukka luulee, että se kaapataan baarireissulta autiolle saarelle. Marjut sopii täydellisesti Synapsin hallitukseen, koska osaa tehdä haalareiden värisiä drinksuja... yäk!”

Puheenjohtaja ottaa uuden kulauksen totuusseerumia, sillä päätoimittajan mielestä hän alkaa olla liian tarkka sanomisistaan.

”Taas kun palattiin sopivasti alkoholin pariin niin tulipahan vaan mieleeni, että meidän nykyinen bilevastaavamme, Mikko Peltoniemi, ottaa hyvin mallia vanhasta bilevastaavastamme, nykyisestä vpj:stä. Silläkin alkaa

Puheenjohtajan puuska pistää hiljaiseksi eikä ruokakaan maistu. Kuvassa pelkäävät Liisa (vas.) ja Marjut.

olla aikamoiset elämäntapaalkoholistin elkeet... tai sitten se saattaa johtua siitä, että pojalle on jäänyt teini-ikä pahasti päälle.

Varsinainen PullaMössöMikko, joka puhuakkin sönkköttää niinku olis mössöä suu täynnä, silloinkin kun pitäisi puhua asiaa. Herra huutelee käytävillä kuinka se vihaa persenaruja, en tosin ole

varmaa tarkoittaako itseään vai sitä alaikäistä ja timmiä neitosta, joka kulloinkin on kierroksessa. Yrittäähän se olla kaikkien kaveri, mutta ottaisitko itse vakavasti keskenkasvuista kölviä, joka kattelee salkkareita ja jonka sankari on Kentsu.

Sami Saari, liikuntavastaavamme, on nimestään huolimatta äärettömän huono laulaja. Huonoa fledaa se ei kyllä itsellään siedä, koska juoksee paikasta toiseen järkyttävä panta päässä. Samilla on koko ajan kauhea kiire ja stressi päällä, joten toimistolle se pamauttaa aina läähättäen. Sisälläkin ollessaan Sami on aina pihalla, paitsi rautakaupassa. Toimistolla se on sitten mielin kielin ja yrittää miellyttää kaikkia ympärillä olevia, niin kuin aina, vaikka useimmiten Sami nöyristelee tai pokkuroi. Sami ei siedä vetää viinaa, kai se pelkää että lihakset surkastuu. Kaikista näistä miehen elkeistä huolimatta Samilla on kukallinen makuuhuone... äiti sisusti.

Odotas kun mä kerron meidän toimihenkilöistä”

Puheenjohtaja siemailee totuusseerumiaan jo ilman suurempaa pakottamista.

”Mistä tietää, että ATKvastaavamme, Timo Pitkänen, kulkee käytävällä? No, sen voi kuulla kun pilttinaaraat Timon ympärillä huutavat niin kovaa. Pirkkalan lupaus maailmalle ja Kummeleille, Timo nostaa kummasti kummelifanien keskiikää ja sivistystasoa. Tämä kova naistenmies ei kyllä osaa päättää kenestä pitää ja asiat täytyy varmistaa moneen kertaan, mistä todistaa se, että herra on ollut tuutorinakin kaksi kertaa. Kiltti Timo asentaa kenen tahansa tietokoneeseen sellaisen palomuurin, että varmasti vain pornokuvat pomppivat ruudulle... ei kun, ettei varmasti pornokuvat pompi ruudulle. Seilissä tosin pompitaan Timon strobon tahtiin, se salamavalon räiske ei jätä yhtään bilettäjää kylmäksi... Taitaa nukkuakin sen kameransa kanssa.

Toinen varsinainen häärä ja tahditon töksäyttelijä on EevaMari Jouhilahti. Ja se volyymi, jolla nauru kimpoaa tämän neidin sisuksista saa ihon kananlihalle. Mikäli haluat olla ystävällinen

Eevistä kohtaan, mene istumaan mahdollisimman lähelle kyseistä neitokaista luennolla, ettei raukan niska tule liian kipeäksi päätä käännellessä ja tuijotellessa opiskelutovereita. Vaikka tämä Wannabe-hikari, eliittilukion kasvatti, tekeekin älyttömän hyvää piirakkaa Synapsin tapahtumiin, ei hän terveillä elämäntavoillaan tue Synapsin toimintaa.

Kulttuuritäti

Mari

Muurinen murhaa katseellaan, harvoin mä mitään pelkään, mutta se katse, se on PELOTTAVA. Usein helpotuksen toki tuo se, että Mari kätkee katseensa tummien kutriensa taakse. Mari on perfektionisti, labrassakin puuvillahanskat kumihanskojen alla... Hetkinen, otanpa sanani takaisin, Marihan myöhästelee joka paikasta eikä kukaan perfektionisti käy Aurassa iskemässä miehiä.

Aurasta puheenollen, siellä vierailee myös meidän kiintiöblondimme Anniina Lindroos. Tuleepahan mieleen, että taitaa ne jutut blondeista pitää paikkansa, koska tämä meidän blondi on Turusta kotoisin, mutta teki kiepin Oulun kautta Turun yliopistoon. Eikä siitä maitolaitureiden prinsessasta paista kyllä yhtään päällepäin että neiti opiskelee nimenomaan ekologiaa.

Ekologinen ajattelu on ironista kyllä enemmänkin TuuliMaija Stenmanin ominaisuus kuin kenenkään muun. Tämä erikoisalanaan Heikin sielunelämää opiskeleva n2 vuoden opiskelija ei ole uskaltautunut maantieteen laitokselle kuukausiin, koska pelkää, että joku kysyy sen gradusta jotakin. Muutenkin se on vähän erilainen nuori, eikä ymmärrä miksi mies ostaa itselleen koiran, jolla on suuret kivekset. TM ei muuta mietikään kuin karvaturreja, enkä nyt tarkoita mitään osaa miehessä, koska TM ei katsele ketään Sillä Silmällä.

Entäs sitten ylin päällepäsmärimme, rouva Kati Kämpjärvi, jolla on vankka kokemus lihatiskiltä. Kati se osaa sitten suuttua ja kun se sille päälle sattuu, niin kukaan ei välty rienaukselta, vaikka seisoisi

Katin nenän edessä. Tämä sitsien valopilkku osaa kyllä ottaa yleisönsä ja mitä isompi flyygeli sen parempi. Katin lempipuuhiin taitaa kuulua pilttien pelottelu, ainakin ne pelkää meidän jakkupukubiologiamme. Nyt se suunnittelee perheenlisäystä, mutta onhan se ymmärrettävää kun on itse kätilöopiston kasvatti.

Tulitukka Vilhelmiina Takanen hoitaa yhdistyksen virallisen puolen. Puhutaanpa sitten säästä tai kuusta niin aina tuntuu siltä kuin olisi vastaanottotiskin toisella puolella; Vilhelmiina tätinä, itse olet asiakkaana. Tosin täytyy sanoa, että on sillä jotain kestävyyttä, koska asustelee Joni T. Vainikan kanssa saman katon alla.”

Puheenjohtajan vauhti alkaa hiipua ja seerumikin on loppu...

”Se hiippailija, Tiia Paavilainen, on varmaan kauhea pelkuri kun nyt vasta uskaltautui Synapsin toimintaan mukaan. Tiialla on varmaan pirun viisaita ajatuksia, sillä se haluaa pitää ne hyvin tiukasti itsellään.

Ja voivoi sitä Pipsa Lappalaista, lähes Tampereen kasvattina en voi muuta kuin katsoa kieroon paljasjalkaista turkulaista, varsinkin kun se veljeilee ja seurustelee Lex:in kanssa! Ja Synapsi jää aina paitsioon. Pipsa käy vain Kirkkotiellä.

Ja hännänhuippuna täytyy vielä muistuttaa, että Elina Haapalan mielenjuoksu on täysin arvoituksellista. Nainen viihtyy mainiosti pelaamassa sählyä Synapsin urosten kanssa...”

Puheenjohtaja vaipui syvään uneen, eikä tule muistamaan tästä mitään... ihmettelee vain kummaa juttua Faabelissa, kiäh, kiäh...

FINLAND, THE FROZEN BEAUTY

Lähestulkoon vuoden Suomessa viettänyt espanjalainen biologianopiskelija Ramon paljastaa minkälaisia me suomalaiset vaihto-oppilaan silmissä olemme.

Well, actually it is very complicated to write about the image that Finland has fixed in my mind. Maybe I know more about the country than about the people, because I think every exchange student lives in a bubble that keeps our relationships just with other students who live in our neighborhood, most of times also foreign, and it is for this reason that not many of us could define the Finnish society, because we don’t really know. However, for sure we have had some contacts with you, and are from this several times that I am going to show my humble point of view.

The first Finn I met was so extremely kind and beautiful that I though to be in heaven, but just in one week I experienced my first confusion with this Finnish girl,

because she just wanted to help me, no more, and I really did not know what I did wrong (now I know).

”...he was mad with something and he needed the ’Finnish treatment’. Then, he went to the supermarket and he brought a twelve-pack of Karhu beers. ”

My second contact was with my Finnish flat mate. He spoke so

who lives there. When they hear it in the kitchen, they go there and they see a phantom that quickly runs away to the charming room. The people don’t understand why the phantom doesn’t really care about it’s flat mate. The only coincidence between them is that sometimes they find in the main door, joined to their surnames, other that most of the times is a mysterious “Virtanen”.

My third experience was in a black metal concert. Someone was pretty drunk paying in the bar and when he opened his wallet, he didn’t realize he dropped many coins. Then, I picked them and I put them back over the bar, he looked at me, shouted at me something in Finnish and after in English, and I just told him I found them on the floor. Suddenly, he hugged me and said me “ok, you are my friend”. Thus, he invited me for beer and then to his house, and still today we keep in contact in every metal events.

some girls stopped me in the street and they asked me if I was from Spain, and they started to speak in Spanish with me, but after few minutes, they left without even saying bye. In that time, I said to myself “Don’t worry, in this country, wherever you go, the 70% of the people are women”, rather than in Spain where wherever you go, there are only a group of girls and hundred of guys around them waiting for attack.

But the months passed, and if I found a Finnish girl in a party, if she said more than two words to me were because they wanted to practice Spanish, and you could

day take another kind of break.

amazingly good American English. At the beginning I though he was strange, even I was afraid of him when one day he said to me that he was mad with something and he needed the ”Finnish treatment”. Then, he went to the supermarket and he brought a twelve-pack of Karhu beers. He started to drink one by one, alone in his room. After that “treatment” he took his self-handmade knife and axe and he came to my room to said to me that he wanted to kill himself. After that night I always slept with my door locked. However, nowadays I know he just needed some friends.

At least my flat mate was not like these ghosts that sometimes exchange students tell. I think they are not right at all, but some people tell that they hear noises from the other room and they don’t know

Maybe I met this guy in this kind of night that many Finnish need. What I want to say is that I walk in the street and I feel everybody around me so stressed, so busy and so worried about society rules that they really need to disconnect from all this stuff and take a breath. But this break must to be so strong to forget these fixed rules that they need to be full of alcohol. So when someone finds a finnish man in that condition, one finds the most talkative and friendly guy one has ever met (otherwise look at the friendly hesburguer’s queue at weekend nights).

In contrast, people from the south don’t really care so much about the rules, we just want to find the easiest way to do something (most of the times not very good for the society). About the alcohol quantity, well, we are drinking all the time (even if we drive) so we just drink more in the weekends, but we are not as strong as you are, we just vomit while you are enjoying your best moment sleeping on the pavement.

Similarly happens with the Finnish girls, but quite different. I remember that at the beginning

guess that she had written in her calendar something like “tonight, practice Spanish in the party”.

Many times I have been discussing about this theme with other foreign students, even with guys who nowadays are married with Finnish women, and we carried out the same conclusion, the Finnish girls are so close to the perfection, they don’t really need a man (as most of the Mediterranean girls), they just want to improve their skills and if they need a break, they call to their girlfriends and they just need to get drunk between girls, “Men? What for?”. For this reason I understand now why the Finnish guys are so shy, they just have to wait for one girl who decide one

So, to summarize, I know no Finnish guys are like my ex-flat mate, maybe closer to the metal friend, and really I think they are quite shy at the beginning but when you break the ice, you find great people, and maybe the perfect adjective for guys is “honest”. And about the girls, just that I admire you; I am sure that with this strong masculine ambition you would be an idol for the rest of the women in this planet (although they don’t know). I knew Finland was the country of the women, but I’d have liked to know before that what this sentence mean is that the women control the country. Just to know it before to change my behavior here or chose another country (a joke). Finally, sorry if you have wasted time with this writing and you couldn’t take benefit from the English because if so bad (I’m joking again, sorry).

Just to conclude, I’d like to say that I don’t repent coming here, because Finland, with its forest, lakes, snowed landscapes and Lapland, will be kept in the heart of every exchange student. And to be honest, nowadays, because of this culture globalization, the Spanish people and the Finnish people are quite the same, just that I guess everyone wants to follow the stereotype of their countries, just for fun.

Anyway, thanks for everything and especially thanks to my tutor, if I have written it for your paper, it was just to give you back all the time you wasted for me. Thank you very much indeed.

Nimi: Craig Robert Primmer

Syntymäpäivä: 14.6.1970

Kotoisin: Geelong, Australia.

Siviilisääty: Naimisissa, kaksi lasta.

Koulutus:

University of Melbourne, Australia (1988-1990). Pääaineet: Genetiikka ja meriekologia.

LuK (1991, Latrobe University, Melbourne, Australia. Aihe: Marine mollusc population genetics.)

Filosofian tohtori (1997, molekyyligenetiikka, Swedish University of Agricultural Sciences, Department of Animal Breeding and Genetics. Väitöskirja: Genetic Studies of Avian Microsatellite Loci.)

Virka: Genetiikan professori (Biologian laitos, Turun Yliopisto), 1/2005 alkaen.

FROM A LAND DOWN UNDER

1.1.2005 astui virkaansa Turun Yliopiston Genetiikan professoriksi australialaissyntyinen Craig Primmer. Perjantaina 1.4.2005 juhlistettiin uuden evolutiivisen genetiikan laboratorion, TEGLabin, avajaisia. Faabelin toimitus haastatteli uutta kiireistä professoriamme, joka jo lyhyessä ajassa on toteuttanut hyvin määrätietoisesti suunnitelmaansa uuden huippututkimusyksikön perustamisesta.

Haastattelu: Ville Härmä

1. Syntymäaika- ja paikka?

14.6.1970, Geelong, Australia

2. Koska ja miten kiinnostuit biologiasta?

I was always interested in wild animals because my family went

on many fishing and camping trips, but I became interested in genetics as a teenager when I was breeding budgerigars (undulaatteja) in an aviary, and I crossed a blue bird with a green bird and they produced a number of yellow offspring. I wondered how this could be possible (Answer: the yellow colour

is an autosomal recessive trait).

3. Missä opiskelit? Missä teit väitöskirjasi?

I completed my undergraduate degree at the Universities of Melbourne and LaTrobe (also in Melbourne) in 1991 and then

completed my PhD at the Swedish University of Agricultural Sciences in Uppsala in 1997.

4. Miten päädyit Suomeen?

I fell in love with a Finnish woman soon after moving to Sweden. As soon as I had finished my PhD, I moved to Helsinki to be with her.

5. Perheesi?

Wife (see question 4) and 2 kids

6. Miten olet viihtynyt Suomessa?

I am very happy living in Finland. The only month I regularly dislike is November. I enjoy the winters as long as it is cold enough for skiing/ skating.

7. Puhut hyvin suomea, oletko lahjakas myös muissa kielissä?

I speak Swedish as well, but don’t think I am very talented at learning languages e.g. my Finnish grammar is appalling. The majority of Finnish people also speak Finnish, Swedish and English and probably at least one additional language.

8. Olet melko nuori professoriksi, onko professorin iällä mitään merkitystä?

As with any profession, experience is very important. Some experience one can gain by studying, and some only with time. Therefore, because I am relatively young, I still have a lot to learn, but at the same time, I think I also have a lot offer because of my age as I possibly have a different view about things than some people. It is important to note that I have also managed to ’save time’ in my career as schooling starts at an earlier age in Australia (I had completed my university degree when I was 21) and there is

Geelong on Tampereen kokoinen kaupunki,

no compulsory army service.

9. Onko suvussasi ollut muitakin professoreita tai akateemisesti merkittäviä henkilöitä?

No.

10. “Miten ekologi voi olla genetiikan professori?”, kysyvät jotkut. Onko tällä oikeasti mitään merkitystä?

I am not an ecologist (anyone who has seen me trying to do fieldwork can vouch for that!). Genetics was the major of my basic degree (although marine ecology was my minor) and I have a PhD in molecular genetics (although my study species were the barn swallow (haarapääsky) and pied flycatcher (kirjosieppo)) i.e. I am a geneticist with an interest in ecology. I can

see how this misunderstanding

may arise however as many of my research projects focus on species which are traditionally ‘ecological models’, but my research group studies the genetics of these organisms. This presents some challenges as very little is known about the genetics of these species, but it is also very exciting e.g. one of my PhD students is preparing a manuscript to report the first ever full-length gene sequence of a pied flycatcher gene (growth hormone 1). The borders between the traditional fields of biology are not very clear anymore and I hope that some of the new courses I am planning will introduce biology students (regardless of their major) to emerging cross-field research areas such as ecological genomics. I am also currently looking for students to complete Master’s thesis projects on these topics.

“I come from a land down under Where beer does flow and men chunder Can’t you hear, can’t you hear the thunder? You better run, you better cover.”take

/Men at Work (Down Under)

Professori perheineen: Kuningas-Elmo (vas.), AivokirurgiCraig, Pitkätossu-Eeva ja Prinsessa-Milli.

11. Faabeli on allegorinen eläintarina, onko sinulla lempifaabelia?

I know it’s not really a fable, but one of my favorite Finnish stories is ’Elmo’ by Juhani Peltonen (our son is named after it).

12. Suomalaisille Australiasta tulee mieleen lähinnä surffailu, aavikot, Ayers rock, Sydneyn oopperatalo, kengurut, koalat, käänteiset vuodenajat, AC/ DC, Mel Gibson ja kauniit vähäpukeiset naiset. Mitä näistä

toisit Suomeen (saa valita myös listan ulkopuolelta)?

Surfing, fish’n’chips, Vegemite, my family and friends.

13. Mitä australialaisille tulee mieleen sanasta ‘Suomi’?

Sauna, Nokia, beautiful semi-naked women, snow, The Flying Finn (Matti Nykänen), Mika Häkkinen

14.Mitä veisit Suomesta Australiaan?

My family, sauna, mämmiä, karjalan piirakoita.

Faabelin toimitus kiittää haastattelusta ja toivottaa uuden professorin sydämellisesti tervetulleeksi Turkuun!

Suomen

seuraava Faabeli ilmestyy marraskuussa