Opiskelijan elämä on rankkaa. Tentit, luennot ja harjoitustyöt tuntuvat ajoittain imevän kaikki mehut akateemisen tien kulkijasta. Tilannetta eivät helpota lainkaan vapaa-ajan biletykset ja muut opiskelijaelämään pakollisena osana kuuluvat aktiviteetit. Opi tunnistamaan orastava burn-out ajoissa ettei nuppisi kilahda. Faabelin päätoimittaja on koonnut muutamia oireita loppuunpalamisen aikaisen diagnosoinnin helpottamiseksi. Niin ja tämähän on samalla pääkirjoitus, in your face!
Pääkirjoitus
eli “Tiedät olevasi loman tarpeessa, kun...”
...luentomuistiinpanosi muuttuvat perin mystisiksi.
....menet aamulla väärälle luennolle, mutta et kehtaa lähteä pois kesken kaiken. Sen sijaan esität olevasi äärimmäisen kiinnostunut luennoitavasta aiheesta.
...tallustelet kouluun eriparikengissä eikä kukaan edes huomauta asiasta.
...käyt luennoilla lähinnä vain nukkumassa krapulaasi pois.
Faabeli I/2004
Päätoimittaja, ulkoasu ja taitto:
Palle
Toimitus ja avustajat:
Saara Koutaniemi, Sami Saari, Joni Vainikka, Eliisa Lotsari, Elina Haapala, Heli Havukainen, Timo Pitkänen, Maria Kastman, Eeva-Mari Jouhilahti, TuuliMaija Stenman, Kati Leppänen, Sanna Mujunen (piirrokset ja sarjakuvat)
Sisällysluettelo:
Hallituskysely 2004 s. 4
Synapsin hallitus ja aktiiviset toimihenkilöt paljastavat sielunsa sisällön vastatessaan elämän perustavanlaatuisiin kysymyksiin.
Synapsin kirjeenvaihtajat s. 8
Ulkomaankirjeenvaihtajat Timo Pitkänen, Eliisa Lotsari ja Elina Haapala raportoivat vaiherikkaasta vaihto-oppilasajastaan Itävallassa, Englannissa ja Islannissa.
Pipetit vs. Saappaat s. 12
Heli Havukainen pui biologien kahtiajakoa.
Lähiömättöä ja vähän muutakin s. 14
Ruokapalstalla gourmet-kokki Saara Koutaniemi esittelee kevään trendikkäimmät ruokavinkit.
Hauki l. ensimmäistä kertaa Akateemisen Kyykän MMkisoissa s. 16
Maria Kastman koki ja näki akateemisen maailman toiseksi jännittävimmän urheilutapahtuman.
Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan olympialaiset 2004 s. 18
Synapsin kunniakkaan olympiajoukkueen veteraani Sami Saari kuvailee yksityiskohtaisesti akateemisen maailman jännittävintä urheilutapahtumaa.
Venusta Seuraamassa s. 20
Vainikainen pohtii opiskelijaelämää, Survosta ja maailmanmatkojaan tajunnanvirtaisessa jutussa.
Synapsin vuosi s. 24
Känniääliösitsit Vanhalla Asemalla s. 22
Synapsin pelottomat vapaaehtoistarjoilijat pitivät päiväkirjaa vuoden kosteimmilla sitseillä.
Syksyn tuleville uusille opiskelijoille suunnattu katsaus
Synapsin tapahtumiin.
Suuri Taviskysely s. 26
Tavalliset pulliaiset vastaavat biologiaan liittyviin kysymyksiin.
1. Jani Helin, 23 vuotta, Kotipaikka: Rauma. Maantiede (luonnonmaantieteen linja). Vuosikurssi 2000. 2. Taloudenhoitajana kannan koko hallituksen vastuullisimman tehtävän taakkaa hartioillani. Katson, että rahaa tulee ja menee sopivassa suhteessa ja kirjaan kaiken ylös. Tilikauden päätyttyä toivon, ettei tilintarkastajilla tule asiaa poliisien talousrikososastolle…
3. Ajattelin, että opintojen ohessa voisi tehdä jotain muutakin kuin istua tenttikirjojen ääressä. Jotain, jossa joutuu olemaan tekemisissä muiden ihmisten kanssa (vaikka he eivät sitä haluaisikaan…) ja josta voi olla muillekin jotain hyötyä.
4. Pistäisin sen varmaan säilöön ja odottaisin, että sen arvo kasvaa ja myisin sen sitten jollekin antiikin keräilijälle.
5. Kyllä.
6. Mitä enemmän tilillä vuoden aikana on tapahtumia, sitä epätodennäköisempää on, että tilintarkastajat huomaisivat mahdolliset väärinkäytökset… No, todellisuudessa homma on ihan leppoisaa, eikä vaadi mitään yli-inhimillisiä kykyjä. Katsot, että kaikki kuitit on ja pysyy tallella ja että tilillä on vuoden loputtua suunnilleen saman verran rahaa kuin vuoden alussa
sijaisena ja kävin Itä-Hämeessä. Niin ja vapaa-aikanani toimitin tyhjää.
6. Uskottele muille, ettei sanavarastoosi kuulu muuta kuin “joo” ja hymyile vähämielisen hyväntahtoisesti. Jossain vaiheessa kukaan ei enää jaksa kysellä mitään vastuualueeseesi liittyvää. Rudyard Kipling asian ehkä parhaiten ilmaisi: “You’re a better man than I am, Gunga Din.”
1. Ville V. Härmä, 22-v., Järvenpää aka Jäke aka Jäkis, biologia/eläinfysiologia, 3. vuosikurssi.
2. Vastaan kunniakkaan ainejärjestömme vuosijulkaisusta, Faabelista, sekä hoidan niitä turhanpäiväisiä nakkihommia joihin kellään muulla ei ole kiinnostusta ja joilla ei ole mitään oleellista merkitystä minkään suhteen. Joskus istun hiljaa kokouksissa, toimiston nurkassa.
3. Kati sanosi ettei saa sanoa että Kati pakotti.
4. En tiedä. Tähän kun ei löydy vastausta Biologian Sanakirjasta.
1. Liisa Puhakka, 22vee, Turku, bilsa (ekologia), 2002
lä, apteekkimuseossa on kiva olla töissä.
6. Info- & arkistovasvaavan pesti ei ole mikään rankka, eikä vie paljon aikaa. Ala vaan harjoitella kyynärpäätaktiikkaa että pääset joka toinen maanantai iltakymmeneen mennessä tietokoneelle naputtelemaan niitä neljääsataa merkkiä tylkkärin infopalstalle.
vähemmän nakkihommiin joutuva. Tekee myös “virkaa” ei-tietoisena, mutta aina läsnä olevana varapuheenjohtajana.
1. Vilhelmiina Emilia Takanen, 22 vuotta, alunperin Oulusta mutta jo 17 vuotta Turussa asunut, maantiede, 2. vuosikurssi
2. Olen sihteerikkö ja excursiovastaava. Eli kirjoittelen ja matkustelen. Siispä Synapsin mukavimmat pestit. Viime vuoden hallituksessa olin pelkkä excuvastaava.
3. Alunperin, koska se kuulosti mielenkiintoiselta. Ja mukavaa on ollut kun kavereitahan me kaikki ollaan. Sen vuoksi siis toista kautta porskuttelen. On myös kiva kun saa ensikäden tietoa tulevista tapahtumista, kun on itse niitä suunnittelemassa ja niistä päättämässä.
4. Häpeäisin.
5. Töitä, töitä, töitä, töitä, töitä ja ai niin töitä. Tottakai vielä Suomen kiertoajelu töiden päätteeksi.
6. Sihteerille: Ainoa tehtävä sinulla on olla paikalla kokouksissa. Excursiovastaavalle: Hyvää matkaa! Buon viaggio! Tai kuten Matti on sanonut: bon voyage... tosin eri asiayhteydessä.
2. Tehtäväni on olla aina ah niin selvillä kaikesta mahdollisesta mitä Synapsissa tapahtuu, ja kailottaa tietoa siitä tylkkärin infopalstan, snapsin ja ilmoitustaulun kautta jäsenistön silmiin ja korviin. Yksinkertaisesti siis vastaan siitä että kaikki tietää kaiken kaikesta.
3. Yliopistomaailmassa jokainen opiskelija on niin oman onnensa varassa, että ilman ainejärjestötoimintaa moni jäisi varmasti aivan yksin ilojensa, surujensa, ongelmiensa ja onnistumistensa kanssa. Ainejärjestö ei kuitenkaan toimi, jos taustalla ei ole ihmisiä, jotka sitä pyörittävät – eikä ystävämme joku muu koskaan tee, mitä lupaa. Niinpä tunnen velvollisuudekseni tarjota aikaani ja resurssejani tämän biologeja ja maantieteilijöitä yhdistävän toiminnan organisoimiseen... Joo, ja priman vippi on kans kiva.
4. Hajottaisin papparessukan osiinsa, hommaisin hitasusvälineet ja tekisin siitä modernin romurautataideteoksen, jonka möisin hyvään hintaan Kiasmaan. Nimim. Opintotuella ei elä. Tai vähän kunnianhimoisemmin: Keräisin kaikki säästöni ja lähtisin Espanjan maaseudulle. Ottaisin selvää, missä asuu komein, kiltein ja suurimman ...eh... maalaiskartanon omistava suklaasilmälattaripoikamies. Löysyttelisin papan (mopon) muttereita niin, että kulkupeli prakaisi juuri sopivasti valitsemani herran kotiovea ohittaessani, niin että voisin hyvällä (teko)syyllä kolkuttaa ovelle ja pyytää apua mopon korjaamisessa. Mopo olisi tietenkin niin huonossa kunnossa, että sitä ei *millään* saisi saman tien kuntoon, vaan minun olisi *pakko* jäädä ainakin vähäksi aikaa miekkosen vieraaksi... 5. Mieleen palautuu etäisiä muistikuvia yrt tien haistelusta, kanojen paimentamisesta, kissanpentujen paijjaamisesta ja joka sortin siansaksan kuulemisesta... ja kaikki tämä essuun ja pitsimyssyyn pukeutuneena. Kyl-
1. Nimeltäni olen Eeva-Mari, Eeviskin kelpaa, mikäli eka vaihtoehto tuntuu liian pitkältä tai vaikealta muistaa, kotipaikkakunta Ylöjärvi, Tampereen suunnallehan mut vois muutenkin puheen perusteella paikantaa. Ikä muodostuu ykkösestä ja ysistä vielä jonkin aikaa ja siitä voikin ehkä jo päätellä sen verran, että ihan oon ekaa vuosikurssia… ja pääaineena bilsa.
2. Mikäköhän mun toimenkuva vois olla… aika pahan pistit… eipä se oo vielä itsellekään kunnolla selvinnyt, joku toimihenkilö nyt kuitenkin. Se, joka tietää vastauksen, vois vaikka kertoa sen mullekin.
3. No, jos ihan totta puhutaan, niin mä oon aina halunnut tulla ministeriks. Niin siis eiks toimihenkilö oo vähän niin kuin sama asia? Jostainhan sitä on aloitettava.
4. Mä luulen, ettei olis ihan hyvä idis antaa sellaista mun käyttöön. Ekaks mun pitäis varmaan selvittää, miten sellainen toimii. Sen jälkeen voisin viihdyttää turkulaisia ajelemalla sillä Pekko-tyylillä pitkin Eerikinkatua.
5. Ootas, kun mietin vähän… taisimpa olla koko kesän huvipuistossa.
6. Mikäs mä nyt oikein olisin? Yleishäsläri lähettää terkkuja tasapuolisesti kaikille…
2. Ex-nakkikone liikuntatoimihenkilönä. Nykyisin suuremman vastuun omaavana pätevänä liikuntavastaavana
3. Liityin Synapsin kuvioihin ilmaisen oluen ja tietenkin mahtavien kavereiden kannustamana. Ensikontakti tapahtui juuri syys-yleiskokokouksessa janon riivaamana, kylmän olusen houkutellessa, vahvan sieninäyte-höyryn pakottaessa tauolle. Siitä lähtien olen “jäänyt kiinni” kuvioihin. Minua tietenkin kiinnostaa mahdollisuus vaikuttaa ainejärjestön asioihin, mutta loistava kaveriporukka menee usein tärkeysjärjestyksessä “pätemisen” edelle.
4. Polkupyörän jäätyessä tai hajotessa, polkisin pappa-tunalla aina koulumatkat (ei rahaa bensaan). Rahapulan iskiessä myisin sen mustalaisille.
5. Hikoilin ja kuuntelin kiroilua hirsien parissa enemmän kuin työsuojeluviranomaisten säädökset sallivat. Etsin opiskeluintoa lopulta löytäen sen (mutta kadotin sen joulupukin tuodessa liian vähän lahjoja).
2. Älä suunnittele mitään liian monimutkaista (sukeltaminen valkohain kanssa ei houkuttele tarpeeksi väkeä).
3. Älä vinguta liikaa Synapsin kassaa.
4. Ota vastaan muiden ehdotuksia, mutta tyrmää ne tarvittaessa kovalla suoralla.
5. Älä nuole puheenjohtajan peppua (ole kuitenkin aina samaa mieltä).
6. Vaikuta aina pätevämmältä kuin mitä todellisuudessa olet.
7. Hyödynnä toimiston resursseja mahdollisimman tehokkaasti.
8. Laske rahat tarkkaan (muuten kassanhoitajalta menee hermot).
9. Muista ottaa aina kuitti liikuntasuorituksen jälkeen (muuten kassanhoitajalta menee taas hermot).
10. Pyydä aina tasaraha maksuja vastaanottaessasi (muuten omat hermot hajoavat).
Vilhelmiina Takanen
Ville Härmä
Liisa Puhakka
Eeva-Mari Jouhilahti
Sami Saari
1. Koutaniemi Saara-M.Ikäloppu 21. Koti nyt Turussa, mutta Oulusta eli Pohjanmaan lakeuksilta olen kotoisin. Pääaineeksi aion ekologiaa. Vuosikurssi vasta hurja eka.
2. Häärää, säätää, unohtaa ja huutaa. Ehkä tärkeimmäksi tehtäväkseni bileemäntänä voisin mainita yritykseni saada AA:n jonot kasvamaan ja yhteiskunnan varat kulumaan pakkohoitoihin liiallisen juhlinnan seurauksena.
3. Liityin hallitukseen, jotta saisin avaimet yliopistolle päästäkseni rälläämään siellä yötäpäivää. No ei, vaan näin hallituksen mahdollisuutena vaikuttaa itseäni koskeviin asioihin. Lisäksi hallitus on melko tiivis porukka, joten uusia kavereita ja tuttuja on tullut jo roppakaupalla. Muita hyviä syitä on pakopaikka luennoilta eli meidän toimisto, jossa voi vaikka kahvia juoden vietellä vapaahetkiä. Kaikki mahtavat setit mitä järjestämme ympäri vuoden tuovat myös melkosta piristystä tavallisen taaplaajan elämään.
4. Lähtisin karkuun ja nopeesti!!!
Lisäksi liittyisin siihen Itä-Suomalaiseen pappatunturi-kerhoon, jotka järkkää kaikkia retkiä papalla (vielä eivät ole yrittäneet maailman ympäri).
5. No en todellakaan! Kävin reuhkaamassa
Venäjällä Vienan Karjalassa ja Kuolan niemimaalla. Olin kaupunkifestareilla töissä ja sain nähdä Kirkan ilmaiseksi! Ehkä unohtumattomin tapahtuma elämässäni.
Muutin Turkuun, mikä oli jo melko jännittävä kokemus sinällään - muuttaa nyt kaupunkiin, missä kenenkään puheesta ei ymmärrä mitään ja talvet talsitaan loskassa. 6. Humppaa taikka kuole.
2. Ulkoasianvastaavatoimihenkilö, tehtävääni kuuluu ylläpitää kokonaisvaltaisesti Synapsin tietämystä yliopiston, ylioppilaskunnan ja kansallisen maantieteen verkoston tapahtumista ja viitekehyksestä.
3. Tytöt vuonna 1 pakottivat ja painostivat, sen jälkeen totesin että toimistolla hengailu on idealistinen tapa välttää ah niin rasittava opiskelu, samalla pysyen kärryillä juoruista ja tapahtumista. Pitkäaikainen haaveeni oli mm. saada tyynyjä toimistolle. Sittemmin olen visioinut punaisen puhelimen, valloitettavan maailman kartan ja salakäytävän koplaamista toimistolle.
4. Ajaisin sen jokeen vappuna. Miksei Aurajokiuintia järjestetä??
5. Kirjoittelin artikkelia, purin ala-astetta ja kävin Raumalla.
6. Toimenkuvani on spiraalisen oppimisen tulos jossa on yhdistynyt koulutuspoliittinen innovaatisuus ja visionäärinen nui-
janheiluttelu. Näiden johdosta toimenkuvaani ei voi antaa ohjeita vaan jokaisen on ensin löydettävä oma sisäinen ulkoasiantuntemuksensa. Kaipa se lähtee siitä, että oppii Synapsin endogeeniset prosessit jotta voi katsoa systeemiä myös ulkoapäin. Tämän jääräytymisen tilan voi saavuttaa a) valaistumalla b) luomalla itse Synapsikulttuuria c) muuttumalla ylivuotiseksi hämähäkiksi.
1. Heli Jooseppi Havukainen. Kohta 21vuotias (henkinen ikä hieman alempi). Suomen Chicago eli Töysä. Biologia, 1. vuosikurssi.
2. Koulutusohjelmavastaavana-kinhänkäänkö vastaan puuduttavien kolmiosaisten yhdyssanojen ohella biologianlaitoksen ja oppilaiden vuorovaikutuksesta.
6. Seuraavalle koulutusohjelmavastaavalle: valmistaudu puolen vuoden paastolla. Meditoi. Harjoita mieltäsi joogalla, cthulhulla, yaoi doujinshilla ja picachulla. Lepytä jumalat uhrimenoin.
1. Timo Pitkänen, Pirkkala, maantiede, 4.vuosi
2. ATK-apina, kahvinkeittäjä ja yleishärvääjä. Tällä hetkellä tosin virkaatekevä ulkomaankirjeenvaihtaja, jonka tehtäviin kuuluu lähinnä satunnainen sähköpostihäiriköinti Suomen suuntaan ja Wieniläisten byrokratiakiemuroiden ihmettely.
3. Eh... hyvä kysymys. Elämä on tylsää jos ei sillä mitään tee - huonomminkin aikansa voisi käyttää mutta ehdottomasti myös paremmin. Synapsi-jutuissa oppii hyvin tuntemaan ihmisiä ja hauskaa on, siinäpä se lyhyesti ja ytimekkäästi.
4. Pappa-tunturihan on lähes yhtä legendaarinen kuin Harley-Davidson - todennäköisesti kasvattaisin pitkän parran ja ajaisin menopelillä ainakin Lietoon asti. Takaisinkin jos vaan ennen talven tuloa ehtii.
5. Jos omassa muistissa on mustia aukkoja niin kaverithan on sitä varten että saa selville todelliset tekemisensä. Luulen käyneeni Norjassa asti ja istuneeni monta kertaa jokilaivojen kannella mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä todellisuudessa tapahtui. Vastaan kuitenkin kysymykseen pienellä varauksella kyllä, tiedän mitä tein viime kesänä.
ainejärjestöhommat hoituu. Jos yhtään kiinnostusta löytyy niin mukaan vaan, mikään salakerho synapsin hallitus ei ole.
Mirkka Heinonen
1. Mirkka Heinonen, 21v., Nokia, biologia 2003.
2. Yleinen sähläys on oiva sanapari kuvaamaan toimintaani, koska olen varsinaisesti hallituksesssa hyvin tuore tapaus, vaikka ulkoinen olemus yleensä kertoo aivan jotain muuta. Minua ei ole siis varsinaisesti valittu hallitukseen, mutta varsinaisesti kuitenkin olen muutamassa kokouksessa puuduttanut istumalihaksiani.
3. Kuulin huhuja, että hallituksen yleiset sählärit olivat kuolemassa sukupuuttoon ja nimeltämainitsematon hallituksen jäsen houkutteli lajinvaihdokseen, jotta sähläreiden geneettinen perimä ei häviäisi Synapsista.
4. Minulla on Pappa-Tunturi ja sillä päristellään kesäisin pitkin hyvin huonokuntoisia mökkiteitä, joko yksin, kaksin tai kolmin.
5. En, koska vietin villiäkin villimpää sinkkuelämää, joten muistikuvat ovat suuremmalta osin hyvin sumeita, mutta voi olla että murhasin hänet.
6. Terveiset seuraavalle yleissählärille...sählää if there was no tomorrow.
1. Anu Majuri, 22, Somero (Forever), maantiede, 2. vuosikurssi
2. Ykköstehtävänä mulla on maantieteen koulutuspoliittinen vastaava, joka nyt käytännössä on tarkoittanut kaikenlaisissa koulutuksissa pyörimistä ja ehkä tässä kohta saadaan käynnistettyä taas mantsan jaoksen toimintakin.. Toisena hommana toimin 2. bilevastaavana, eli Saara nakittaa..
3. Mut valittiin aikasemmin Maantieteen laitoksen laitosneuvostoon ja sitä sit mietittiin, et vois olla ihan hyvä, et siellä käsitellyt asiat siirtyis sitten mun kautta hallituksenkin tietoon. Luonnollisesti sitten toimenkuvaksi tuli mantsan kopo.
4. Luultavasti saman, kuin tein mopon kanssa, eli ajaisin sen ojaan. Enkä sen jälkeen enää kyseiseen vehkeeseen koskisi.
Mari Muurinen
1. Mari Susanna Muurinen 22v. made in Turku Finland, Biologia, genetiikka 3. vuosikerta
2. Olen kulttuuriemo (Tantinus cultturelius). Kiusaan siis säännöllisesti kaikenlajisia lipunmyyjiä (Spp. Biljetta) ja popsin aamupaloiksi infotätejä (luokka Helppia).
3. Ajattelin hankkia elämän ja ruveta toimihenkilöksi. Kuitenkin jo toisessa kokouksessa HUOMATTAVAN kultturelli fenotyyppini pisti silmään ja synapsin kulttuuririennot haluttiin suorastaan väkisin uskoa käsiini. Kauteni aikana aion viedä Synapsin kulttuurielämän 3000luvulle ja huolehtia, että jokainen Turun yliopistosta valmistuva Synapsilainen oppii elämän perustaidoista EHDOTTOMASTI tärkeimmän eli pitsinnypläyksen.
4. Vetäisisin Tour de France:n?
5. Jep. Kahvihammashoitajan vuosilomasijaisuutta.
6. Huolehdi VARSINKIN näyttelijöiden sukupuolivalistuksesta. Muussa tapauksessa korkealentoiset puolivuotissuunnitelmasi tyssäävät äitiyslomiin.
1. Juha Pönkkä, ikä 25, Turussa majaillut viimeiset 6 vuotta, maantiede viime vuonna aloitettu pääaine, elikkä vk -03.
2. Toimenkuva kaikenlainen lähiretkeilyyn liittyvä. Lähinnä vielä kai nokkakoriste kaikenmaailman bile- kulttuuri- jne vastaavien joukossa. “Synapsilaiset takaisin luontoon” on pidemmän tähtäimen projektina.
3. Hyvä kysymys... pisti ihan miettimään.
Jo ennen maantieteen koulutusohjelmaan pääsyä olin toistellut itselleni että ajasta yliopistolla pitää ottaa kaikki mahdollinen irti, eli päätin ryhtyä työntelemään nenääni vähän kaikkialle, ainejärjestöönkin.
4. Luultavasti purkaisin niin pieniksi osiksi kuin mahdollista ilman laikkaa, puunaisin viimeistä mutteria myöten, kasaisin kokoon ja jäisin miettimään mitä yli jääneillä osilla tekisin. Tuskin tulisin kuitenkaan laitetta ottamaan käyttöön, pyörälläkin pääsee.
Kati Leppänen
1. Kati Inari Leppänen, 24 vee, kotoisin Vääksystä, Asikkalasta, genetiikka, 3.vuosi meneillään
2. Toimin hallituksessa nakituskoneena, nuijan heiluttajana, yleisenä ilonpilaajana… Häädän ihmiset pois tietokoneelta, koska kenelläkään muulla ei voi olla niin tärkeitä juttuja kuin minulla, pihtaan Synapsin rahoja… Toimin siis puheenjohtajana!
3. Pilttivuonna katselin hallituksen jäseniä tuntien suurta kunnioitusta ja ihailua, ja jo silloin päätin, että isona myös minusta tulee hallituslainen.
4. Liittyisin pappa-tunturi-enkeleihin.
5. EIIII! Olen yrittänyt unohtaa kaiken sen, ja melkein siinä onnistuinkin kunnes palautit kaikki karmeat muistot mieleen… Se sillin löyhkä, raa’an lihan kuvottava haju käsissäni, kuivuneet marinadiläiskät naamallani, ja irstaan lihamestarin kommentit korvissani…
3. Ahne, pahansuopa, muista piittaamaton ihmisvihaaja kun olen sopii hallitusvirka minulle kuin nenä olkapäähän. Lisäksi yritän päästä vaikuttamaan suuremmissa ympyröissä toteuttaakseni synkkiä suunnitelmiani. (Vaviskaa, kurjat!)
4. Vetäisin sen pakollisen sinisen pappa-
6. Joka hommassa on aina paremmat ja huonommat päivänsä mutta yleisesti ottaen Synapsissa on hauskaa, oli sitten ATK-vastava tai joku muu. Toimistolle voi aina välillä mennä kökkimään jos parempaakaan tekemistä ei ole ja toisaalta saa hiukan käsitystä siitä miten
5. Tiedän, mutta kokemus oli niin karmaiseva, että en halua tuottaa muille samaa kärsimystä kertomalla siitä.. Sen verran voin sanoa, että kaikenlaisiin kesätöihin sitä ajautuukin rahojen loppuessa.
6. Kopovastaavalle: Kun ryhdyt hommaan, ni sulla ei oo varmaan mitään hajua sun tulevasta hommasta, mutta kyl se siitä sitten vähitellen selviää.
5. Ei mitään muistikuvaa, en usko että mitään kovin tärkeää. Jotkut vastaavaa aikaa kutsuvat niinkin hauskalla nimellä kuin “kesäloma”.
6. Kaikki kengät päästää lopulta vettä läpi, get used to it.
6. Pj:na olo on fyysisesti aika rankkaa. Kehottaisin sinua aloittamaan tehotreenauksen salilla jo vähintään puolta vuotta ennen pestin vastaanottamista. Esimerkiksi ojentaja-hauis-lihasparia tarvitaan raivokkaassa nuijan heiluttamisessa ja hyviä keuhkoja vaaditaan villiintyneen hallituslaislauman rauhoittamiseen ja asian perille saattamiseen. Älä ota sitä niin vakavasti!!!
Jutussa esiteltyjen tyyppien lisäksi Synapsin toiminnassa on mukana enemmän tai vähemmän aktiivisia toimihenkilöitä. Toimitus pahoittelee ettei heitä voitu esitellä tilanpuutteen vuoksi.
Saara Koutaniemi
Joni Vainikka
Heli Havukainen
Timo Pitkänen
Anu Majuri
Juha Pönkkä
Itävallan ihmeitä
Wien on Itävallan pääkaupunki ja yksi Euroopan historian suurista kaupungeista – sen kaikki varmaan tietävät. Mutta mitä Wien on suomalaisen silmissä ja mitä se tarjoaa vaihto-opiskelijalle? Tästä päätin itse ottaa selvää ERASMUSvaihdon kautta. Tekstiä kirjoittaessani on neljän kuukauden kevätlukukaudesta (eli itävaltalaisittain kesä-lukukaudesta) kulunut kuukauden verran ja kolme vielä jäljellä, enkä tähän mennessä ole valintaani katunut.
Teksti: Timo Pitkänen
Valokuvat: Mika Nikkola
Wienissä
on helppo huomata itsekin historian tapahtumat – kaupunki on täynnä vanhoja rakennuksia ja erilaisia nähtävyyksiä. Tunnettuja ”pakko nähdä”kohteita ovat ainakin Stephansdomin tuomiokirkko, Schönbrunnin linna ja Praterin huvipuisto eikä lista toki siihen lopu. Myös kulttuuritarjonta on erittäin monipuolista ja tasokasta, monesti myöskin halpaa.
Miljoonakaupungiksi Wienin tunnelma on melko rauhallinen, keskustan kävelykaduilla tuntuu kuin olisi hypännyt monta sataa vuotta taaksepäin eivätkä turisteja kyydittävät hevosvossikat jalanpohjiin tarttuvine jätöksineen yhtään hälvennä tuota mielikuvaa. Korkeita metropolien pilvenpiirtäjiä ei keskikaupungilta löydä ja kaupat ovat lähinnä kalliita pikkupuoteja, mutta järkihintaisia ostoksiakin pystyy tekemään kun tietää mistä etsiä. Suuren kaupungin olemuksen kuitenkin tajuaa, ja vaikka Wien onkin melko turvallinen kaupunki, on tiettyjä paikkoja syytä välttää yöllä kulkiessaan.
Itävaltalaisista ihmisistä on hankala sanoa mitään stereotypiaa tai edes ulkonäöllistä yhteneväisyyttä, he muistuttavat paljolti suomalaisia. Saksan kieltä Itävallassa puhutaan mutta riippuu paljolti ihmisestä ja hänen murteestaan, saako jutusta mitään tolkkua. Itävallansaksan erot Saksan saksaan eivät periaatteessa kovin suuria ole – paitsi jos keskustelukumppani sattuu tulemaan vaikkapa Tirolista ja
puhuu pelkkää siansaksaa, silloin on parempi vain hymyillä ja nyökkäillä. Ennen matkaansa kannattaa myös opetella joitakin sivistyssanoja kuten ”Lederhose” ja ”Piefke” (ensimmäinen on varmaan tuttu, toinen sana on halventava nimitys saksansaksalaisista), joita oikein käyttelemällä smalltalk sujuu luontevasti eteenpäin.
Itävalta on toki sivistynyt ja hyvinvoiva maa mutta joskus tuntuu että joistakin asioista tehdään liian vaikeita eikä kaiken byrokratian syvimpiä kiemuroita aina suomalaisena ymmärrä. Jos Itävallassa olostaan haluaa tehdä ”virallista”, saa paperitöihin (ja leimojen iskemiseen) varata paljon aikaa.
Asian voisi myös ilmaista niin, että Itävallassa yhdistyy saksalainen tarkkuus, itäeurooppalainen byrokratia ja välillä myös eteläeurooppalainen hitaus, joista leivottu kakku on toki päältä kaunis mutta sisällöstä ei ole yhtään varmuutta.
lipusta. Yliopistolla hommat ovat kuitenkin tähän mennessä hoituneet. Pääyliopiston päärakennus on vanha ja upea kivitalo, joskaan ei kylmällä säällä niitä kaupungin lämpimimpiä rakennuksia. Yksi asia mihin yliopistolla kiinnittää huomionsa on tupakointi, luennoilla ei toki polteta mutta heti luentosalien ulkopuolella käytävällä. Maantieteen luennot eivät ole päärakennuksessa vaan yleensä NIGissä eli Neue Institutsgebäudessa, joka nimestään huolimatta on hiukan rähjääntynyt ja laitosmainen rakennus muutama sata metriä päärakennukselta. Maisema on kuitenkin upea: rakennusten vieressä on puistoalueita ja Votiivikirkon massiivinen hahmo vie ajatukset pois Turusta.
Monille yliopiston kursseille pitää käydä henkilökohtaisesti ilmoittautumassa
“Itävallassa
yhdistyy saksalainen tarkkuus, itäeurooppalainen byrokratia ja välillä myös eteläeurooppalainen hitaus.”
Mariahilferstraβe, yksi Wienin keskustan ostoskaduista.
Uskomatonta on esimerkiksi se, että uimahalliin mennessä lippu ostetaan yhdeltä luukulta ja leimataan kerran, jonka jälkeen mennään toiselta luukulta hakemaan avain ja saadaan lappuun kaksi leimaa lisää, ja lopuksi saa itse pitää puolet
vihersalaattia tai hyvää leipää ruoan kanssa. Mensoissakin on eroja mutta suomalaista opiskelijalounasta pöperöt eivät hakkaa. Yksi mainitsemisen arvoisista ravintoloista Wienissä on myös Centimeter-ketju, jossa syöminen ei ehkä ole suuri kulinaristinen elämys mutta annokset halpoja ja tajuttoman isoja. Paikan erikoisuuksiin kuuluvat esimerkiksi metrin
olut ja kahden metrin makkara, ja isommalla seurueella voi tilata pienen kottikärryllisen erilaisia ruokia.
Ellei erityisesti halua viettää kuukausia sillan alla, on myös jonkinlainen oma luukku hankittava. Opiskelija-asuminen ei
ja muutenkin saa välillä tehdä työtä selvittääkseen mitä kursseja milloinkin on tarjolla ja missä. Internetistä toki löytää kurssiluettelon, mutta usein lisätiedot pitää etsiä erilaisilta ilmoitustauluilta, joille oikeaan aikaan osuminen on kokemukseni mukaan lähinnä tuurista kiinni. Opetus sen sijaan vaikuttaa tasokkaalta ja erilaisia kursseja on paljon enemmän tarjolla kuin Turussa.
Yksi asia jota Wienissä kaipaa on hyvä, terveellinen ja halpa opiskelijalounas. Wienissä on kyllä opiskelijaravintoloita eli niin sanottuja ”Mensoja”, joista ruoka irtoaa hintaan 3,50 € ja toki täyttää vatsan, mutta on usein hyvin rasvaista ja suolaista eikä puhettakaan siitä, että saisi tuoretta
Wienissä välttämättä ole sen halvempaa kuin yksityiseltäkään vuokrattu huone, ja opiskelija-asuntojen laatu vaihtelee paljon. Varsinaisia yksiöitä ei kaupungista helposti löydä ja monet wieniläiset opiskelijat asuvatkin usean ihmisen kimppakämpissä. Usein asunnot ovat kaukana keskustasta mutta julkinen liikenne toimii hyvin, siitä pisteet Wienille. Myös ulkomaille on helppo lähteä ja etäisyydet lyhyitä – Bratislava on
sopiva päiväretken kohde ja Prahaan tai Budapestiin voi helposti lähteä päivänparin reissulle.
Jos vaihto-opiskelusta puhutaan, niin toki täytyy mainita monenlaiset illanvietot ja monesti aamunvietotkin, niitä löytää vaikka jokaiselle päivälle jos sellaista haluaa. Wienissä on yllättävän paljon suomalaisia opiskelijoita ja peräti suomalaisten opiskelijoiden yhdistyskin, eikä koti-ikävä pääse liian suurena yllättämään.
Joitain kotoisia asioita kuitenkin kaipaa, eikä niistä vähäisimpänä kunnon sauna. Itävallassa on kyllä saunoja, mutta kuulemani mukaan löylyrituaali on, hmm, mielenkiintoinen. Toimituksen aloittaa se, että muilta kysytään lupa löylynheittoon. Tämän jälkeen vesi valellaan hitaasti
Battle of Britain
aktiviteetteja sekä retkiä, eikä koti-ikävästä olekaan ollut tietoa. Näitä lähikaupunkeja
kiukaalle ja pyyhkeellä huiskutellaan vinhasti että tuo pieni höyrynpihinä varmasti leviäisi koko huoneeseen. Oikeaoppinen suomalainen saunominen saa aikaan kuulemma vain pahoja silmiä ja epäystävällistä mutinaa.
Kokonaisuudessaan vaihtoaika on tietysti täynnä monenlaisia elämyksiä, enkä tähän mennessä ole ehtinyt luoda kuin pienen silmäyksen wieniläiseen arkeen (ja juhlaan). Seuraavat kolme kuukautta näyttävät millä mielialalla takaisin Suomeen palaan mutta tuskin ainakaan pettyneenä. Monet sanovat että opiskelu on elämän parasta aikaa ja siitä vaihdossa olo ehkä mielenkiintoisinta, mitäpä siihen muuta lisäämään.
nämä nuoret naiset pukevat ylleen asusteet, jotka eivät erityisemmin talvipakkaskeliin ole sopivia eli minihameet(todelliset roiskeläpät) ja parhaimmillaan yläosana on kadulla saattanut nähdä bikinit. Takista ei ole tietoakaan ja siellä ne sipsuttaa sandaaleissaan lumikelissäkin (!!!). Tabletit ovat korvanneet vaatteet... Vai olisiko jokin kylmyyden sietokykyä parantanut geenimutaatio tapahtunut...
Opiskeluelämä...
Jospa kertoisin ensin
elämästä Sheffieldissä ja palataan sitten myöhemmin tuohon opiskelupuoleen.
Elämä siis on erittäin hektistä täällä Englannin rumimmassa kaupungissa. Loistava opiskelijaunioni järjestää jokaiselle päivälle partyja ja muita
Yorkista Oxfordiin ja Manchesteriin on tullut kierrettyä. Tämä kaupunki on aivan loistavalla paikalla nätin ja kukkulaisen Peak Districtin vieressä ja täältä on suhteellisen lyhyt matka kaikkialle Englantiin.
Kulttuurishokkejakaan en liioin ole kohdannut...tai no....tähän väliin sopisi kertomus englantilaistytöistä. Illan tullen
Onneksi asun asuntolassa, jossa saa valmiit ruoat (jotka ovat erittäin hyviä!) tarjottimelle, ja siivoojaleidit käy viikoittain kämppää putsaamassa, jotta voin täysillä käyttää aikani opiskelijaelämään. Erasmus-yhteisöstä kun löytyy niitä bilehileitä runsaanlaisesti. Olen huomannut, että saksaa puhuvista ja espanjalaisista saa helpoiten escort-seuraa yöksi, kun juhlinnan jälkeen kävellään
Kirjoittaja ja tuoppi.
Votiivikirkko yliopistolta nähtynä.
Teksti: Eliisa Lotsari
fish&chips-kojujen kautta kotio. Täällä on itse asiassa erittäin turvallista liikkua yöaikaan, ainakin isommalla porukalla. Tosin kerran eksyessämme syrjäkujille kello puoli neljältä yöllä, kohtasimme tappelun ja puukotusvälikohtauksen, mutta eipä sen kummempia häiriöitä ole näkynyt. Ihmiset ystävällisiä ja sitä rataa... On sitä muutamaan brittimiehenalkuunkin tullut tutustuttua, eli ei ihan pelkkää erasmus-englantia ole tullut kuunneltua. No voisihan siitä itse opiskelusta jotain mainita. Luonnonmaantieteen kolmannen levelin moduleita minä täällä siis väännän ja kohtapuoliin rupean paniikin alaisena lukemaan kirjoja kunnolla. Hieman erilaista on kuin Suomen mantsanlaitoksella. Lukemista ja itseopiskelua vaaditaan paljon enemmän. Luentoja on enimmillään kaksi tuntia per päivä - aika leppoisaa.
Muistelin tässä yhtenä päivänä kauhulla niitä Suomen kymmenenkin tunnin päiviä, mutta luentojen jälkeen tulee kirjastossa vietettyä mukavaa laatuaikaa artikkeleja etsien ja viisisataasivuisia kirjoja selaillen. Esseitäkin varten täytyisi haalia ja kopioida runsaasti materiaalia. Tämä kirjastossa istuminen saattaa siis venähtää muutamaksi tunniksi ja kompensoi siten luentojen “puutteen”. Mantsan laitoksella ei tosin IT-luokassa ole mukava istuskella, kun siellä nimittäin haisee. En tiedä miten se sellaiseksi on päässyt menemään... Luennoilla on hauskaa, ja suulaat brittipojat jaksaa viihdyttää aina tauoilla ja joskus luennoitsijan puhuessakin. Proffat ovat ottaneet meidät vaihtarit hyvin vastaan ja olen läytänyt herra Smithsonista (Fundamentals of physical geography -järkäleen kirjoittajasta) paikallisen
Kytömäen. Tosin kyseinen proffa ei koskaan osaa lausua nimeäni oikein, vaan suusta tulee ulos joku Elishiaa muistuttava sana. Luulee ilmeisesti etten keskity tunneilla, kun se minulle puhuessaan joutuu toistamaan nimen useaan kertaan ennen kuin saa mun huomion...
Elämä ja opiskelu siis jatkuvat reilun kolmen viikon pääsiäislomaa (including trips to Scotland and Dublin) odotellessa. Kelitkin alkavat olla jo lämpöisiä eikä lumesta tietoakaan. Täytyy vaan kauhulla odotella, kuinka vähän kangasta paikalliset tytöt täällä kesällä päälleen laittavat....
Survivor Iceland
Teksti: Elina Haapala
“Maantieteilijä ei ole mikään oikea maantieteilijä jos se ei ole Islannissa käynyt!”
Entiedä mistä olen tuon lauseen kuullut, mutta sen inspiroimana päätin vuosi sitten keväällä, että tämä tyttöpä lähtee tuonne tulen ja jään maahan. Hakuprosessi sujui yllättävän helposti, vaikka vastausta
tyrkättiin lomaketta lomakkeen perään, jotka oli täynnä aivan vierasta kieltä. Mutta onneksi joku sääli pientä maantieteilijää ja auttoi kääntämään lomakkeet Lontoon kielelle ja niin päästiin eteenpäin. Kurssiaikataulukin selvisi sopivasti juuri viisi minuuttia ennen ensimmäisen luennon alkua.
Alkuhässäkän jälkeen oli sitten aikaa alkaa tutustua Reykjavikiin, joka paljastuikin yllättävän pieneksi mutta erittäin
Minä ja maailman suurin sandur (Skeiðarársandur)
odotettiinkin kuin kuuta noursevaa viime metreille saakka. Helpotus tuli viimein postista “Welcome to University of Iceland” ja niin sitä mentiin.
Lentokoneessa jännitti vielä ja kun maata alkoi näkyä, niin tämän maantieteilijän nenä oli ikkunassa kiinni. Ensimmäisenä tuli näkyviin vuonoinen rannikko ja sitten valtava valkoinen jäätikkö, Vatnajökull, ja kyllä nämä näkymät tekivät syvän vaikutuksen ja jännitys vaan tiheni. Bussimatka Keflavikista Reykjavikiin oli kokemus sinänsä, shokkia ei aiheuttanut maaston karuus ja puuttomuus vaan ne miljoonat kaikenkirjavat jouluvalot, jota oli joka ikisessä puunkärkkärässä ja talon kulmassa, jota saattoi löytää.
Parina ensimmäisenä päivänä sai pieni maantieteilijä tuta julman islantilaisen byrokratian ja sillon tuli kyllä välillä äitiä ikävä, kun vaihtari raukkaa heiteltiin kun perunapussia toimistosta toiseen ja käteen
monipuoliseksi kaupungiksi. Paikallisiin ihmisiin ei täällä paljon pääse tutustumaan, koska kaikki aika tulee pyörittyä muiden vaihtareiden kanssa ja kursseillekin eksyy vaan harva rohkea islantilainen. Jotain pientä on kyllä jo tullut opittua islantilaisista, esim. viikonloppuisin on hankala löytää selvää islantilaista Reykjavikin keskustasta, mutta viikolla islantilaisia ei juuri näy kun yliopistolla. Yöelämä täällä alkaa siinä yhden kahden aikaan yöllä ja kotiin kömmitään joskus seitsemän aikoihin aamulla, joka aluksi tuntui hyvin rankalta tottumattomasta maantieteilijästä.
Perinneruokiin (lampaan päähän, pässin kiveksiin ja mätään hainlihaan) en kyllä koske toista kertaa pikkusormellakaan, ei ollu mikään positiivinen kokemus, toisaalta taas islantilaiset pitävät yhtenä perinneruokanaan pylsaa (hotdog), joka on ihan syötävää. Muita outouksia on esim. se että täällä jos niistät nenäsi julkisella paikalla saat heti päällesi paheksuvia katseita, koska täällä sitä pidetään hyvin epäkohteliaana ja ällöttävänä.
Reykjavikista pidemmälle harvoin pääsee sitä
“oikeaa” Islantia näkemään, mutta on sitä jo muutaman kerran päästy kokemaan mitä on aito ja upea islanti....geysireitä, kiehuvia mutalammikoita, upeita maisemia, mutkaisia ralliteitä, mustahiekkaisia sandureita, jäätiköitä, tulivuoria, Blue Lagoon kymmenen asteen pakkasessa jne.
Pieni hiihtoloma tässä tuli koulusta jo pidettyä kun helmikuun lopulla päätettiin lähteä porukalla Grönlantiin. Uskomaton kokemus keskellä lunta ja jäätä, pienessä 300 asukkaan postikorttikylässä nimeltä Kulusuk. Paljon lunta ja pakkasta, joista suomalainen voi vaan haaveilla Reykjavikin vesisateissa. Tutustuttiin paikalliseen elämään ja ympäristöön. Tehtiin koiravaljakkoajelu jäätikölle, pelattiin futista jäävuorien välissä vuonon jäällä, jahdattiin jääkarhun jälkiä ja käytiin pyydystämässä haita.
Paljon on koettu ja paljon on vielä edessä. Arkihan täällä on samaa kun Suomessa luentoja, tehtäviä, esseitä, raportteja ja esitelmiä, mutta kyllä täältä silti palataan tuhat kokemusta rikkaanpana ja varmasti jään täältä paljon asioita kaipaamaan...jos en muuta niin ainakin kuumia lähteitä.
Asuntolan bileet. Minä (vas.), Ilke, Irene ja Flo. Union of students
Skogafoss
Vatnajökull (Skeiðarárjökull itseasiassa)
PIPETIT vs SAAPPAAT
Biologit voidaan karkeasti jaotella kahteen koulukuntaan. Tarkastelkaamme ryhmien pääpiirteitä.
1. Valkotakit
Toinen biologiryhmistä on laminaarikaappilymyäjät, jotka yliopistolla pikaisen valkotakin pilkahduksen jälkeen taas katoavat steriilitilojen uumeniin kuin käytetty pipetinkärki roskalaatikkoon. Jos solukämppiksesi purkittaa maidon autoklavoituihin lasipurkkeihin ja kirjoittaa päälle ”ravintoliuos”, voit epäillä häntä tämän ryhmän edustajaksi.
2. Saapikkaat
Se mikä ihmiselle näyttää sattuman oikusta syntyneeltä painaumalta lumessa, voi olla ekologille sontiaismolottajan räpylänjälki, mutta varo mainitsemasta ekologiaa ja jalanjälkeä samassa lauseessa, sillä ekopersoonamme saattaa assosioida nämä käsitteeksi ”ekologinen jalanjälki”, ja ehdit läpikäydä hyvinkin kolme jälleensyntymisen sykliä ennen hänen luennointinsa loppua.
Teksti: Heli Havukainen
Ostoksilla
Voit toki mennä ekologin kanssa kauppaan, mutta varmista, ettei ostospaikka ole marketti. Eikä ylikansallinen tai suurten suomalaisten ketjujen kauppa. Tai oikeastaan, ellet suuntaa kehitysmaatuotemyymälään tai 60-luvun aikaiseen 10 neliön kyläkauppaan, voit unohtaa koko jutun. Älä osta lihaa, keinokuituja, muovia tai kertakäyttöisiä tavaroita. Gramman nigerialaisia pähkinöitä voit ostaa, jos ne maksavat yli 5 euroa ja niissä on reilun kaupan leima.
Voit luoda kiittävän katseen ylös kaupasta poistuessa, jos valkotakkinen kaverisi pysyi hiljaa funktionaalisten elintarvikkeiden ohi kulkiessanne. Kymmenen pistettä jos hän ei tarkastellut yhdenkään pakkauksen kylkeä proteiineista ja hiilihydraateista mumisten. Käy kuulotestissä mikäli hän ei mielestäsi reissun aikana selittänyt glukoosin hajoamisen välivaiheita glykolyysissä. Liity uskonlahkoon jos hän ei kemikaalihyllyltä napannut pulloa ja laskenut paljonko (x) puhdistusainetta on otettava sen laimentamiseksi osaan y.
Bon Appétit
Valkotakki desinfioi pinnat etanolilla (juuh, toki vain tätä tarkoitusta varten säilytettävällä) ja liekittää välineet ennen ruuanlaiton alkamista.
Saapasjalkabiologi hiihtää puusuksilla 5 h ennen kuin saa jalkajousellaan tähdättyä rusakkoon, nylkee ja riiputtaa sen ennen ruuanlaiton alkamista.
Muoti
Ekologien muotinäytöksen teemoina tänäkin vuonna suosikki ”Eläinpainatukset collegepaidoissa”, sekä uutuutena shokeeraava ”Lahkeet kumisaappaista saappaiden päälle”. Keskustelupaneelissa aiheena ”syrjäyttääkö ruskea vihdoin syvän tummanvihreän päällystakeissa”.
Pipettibiologien muotinäytöksessä teemana aiempien vuosien tapaan ”Valkoinen labratakeissa”. Keskustelua aiheesta ”voiko ergonominen muotoilu olla myös kaunista?”. Psykologin luento: ”Miksi laboratoriotakin symbolinen arvo jää hoitsupuvun varjoon”.
Juhlissa
klo 20.30 Valkotakki on lainannut laboratoriosta CH3CH2OH:ta booliin. Mukana pipetti laimennusta
varten.
klo 00.30 Ekologi paljastaa miten on mahdollista, että hänellä rahattomanakin aina löytyy tilkka kirkasta. Samalla selviää mikä sinne lähimetsän laavulle ajaa vähän väliä.
klo 03.30. Ekologi suree valkotakin olkapäätä vasten niitä sukkulamatoja jotka heittivät henkensä sen sokerijuurikasviljelmän edestä, joka hänen drinkkiinsä vaadittiin. Valkotakki itkee ekologille, että hän on liian sekaisin laskeakseen montako hiivasolua hänen viininsä valmistamiseen tarvittiin.
Reissussa
Palaat nälkäisenä kotiin. Valkotakki ei anna sinun syödä mitään salmonella- ja koleravaaran vuoksi.
Lentokoneet ja laivat tietenkin saastuttavat. Varaudu siis odottelemaan satamassa ekologia. Kestää yllättävän pitkään uida pelkän Itämeren poikki.
Vapaa-aika
Et saa valkotakkia kiinni. Kännykkä voi haitata herkkiä laitteita.
Turha yrittää tavoittaa ekologia. Ei siellä ole kenttiä.
Hieno hetki elämässä
”Se kun sorsa nousee... Lintu on niin pieni, sillä on niin vähäisesti voimaa ihmiseen nähden, mutta silti se on löytänyt paikkansa ekosysteemissä. Tuo nokka... Siiven kärjet...”
”Se kun fuugin kansi nousee... Putkilo on niin pieni, siinä on niin vähäisesti soluja ihmisen solumäärään nähden, mutta silti sieltä on löytyvä DNA elektroforeesigeeliin. Tuo dekka... Pipetin kärjet...”
Duelli
Uhattuna pipettibiologi tempaa refleksinomaisesti esiin vyöllään roikkuvan pipetin. Jos ekologi yltyy esittelemään saappaansa potkuvoimaa, saattaa valkotakki turvautua povitaskun fosforihappopulloon. Happokäsittelystä suivaantunut ekologi siirtyy tavoittelemaan saappaanvarteen kätkemäänsä kalanperkausveistä. Tässä vaiheessa pipettisankari viskaa parit gm-mikrobiviljelmät ekologin silmille, niin että saapasjalan nenä muuttuu Dollylampaaksi, mikä on omiaan suututtamaan ekologin siihen pisteeseen, että hän sujauttaa kätensä vihreän takkinsa selkämykseen ja vetäisee esiin Sveitsin armeijan linkkuviidakkoveitsen. Taisto jatkuu tätä rataa aamunkoittoon asti, jolloin Pipetin täytyy mennä tarkistamaan bakteriviljelmänsä ja Saappaan kokemaan ansansa.
Biologian vaietut varjopuolet
Tunnista oireesi!
Jos olet rastittanut yhdenkin kohdan, olet vaaravyöhykkeessä.
Ekomania
1. Minulla on Pentti Linkolan kuvia seinillä.
2. En ole kerran/useammin kuin kerran voinut hillitä köyttäytymishaluani kun olen kulkenut kelopuun ohi.
3. Kerran/useammin kuin kerran olen turkisten näkemisen jälkeen herännyt käräjäoikeuden istunnosta kykenemättä muistamaan tapahtumia.
4. Olen valmis tappamaan liito-oravan puolesta.
5. En tahdo lääkitä itseäni, sillä mielestäni laakamadoillakin on oikeus elää.
Hullutri.syndr. (HTS)
1. Haaveilen maailmandiktatuurista.
2. Frankenstein-taru on mielestäni väärinymmärretty.
3. Nähdäkseni geenitekniikkalaki on tarkoitettu vain suuntaa antavaksi - samaan tapaan kuin laki heijastimien käytöstä.
5. Kloonieni avulla voisin paremmin hallita ajankäyttöäni. Ja muiden ajankäyttöä. Ja maailmaa! Koko universumia!! AHA HAHAA HAAH!!!
Pipettibiologian voidaan mittavan tiedejännäriaineiston pohjalta todeta aiheuttavan nk hullutohtorisyndroomaa. Oireisiin kuuluu halu geenimanipuloida kaikkea ja tuhota ihmiskunta muunnellulla pernarutolla. Itsensä kloonaus on varma merkki.
Ekomaanikko taasen löytyy puuhun tai öljynporauslauttaan köyttyneenä.
Nuoruusiän ekomaniaan voi liittyä kettujen vapauttelua.
Laitosruoka on halpaa, ja taitaapa olla nykyaikana jo aika terveellistäkin. Mutta mitä tehdä kun sitä ei ole saatavilla? Jokainen taaplaa tyylillään. Kotonasyödyn mätön laatu- ja määräsuhteita on yhtä paljon kuin syöjiäkin. Lienee tarpeetonta mainostaa, että kotikäynnit eräiden miespuolisten tuttavien jääkaapilla on paljastanut karun totuuden kyseisen masiinan sisällöstä. Miksi jääkaapissa mitään olisikaan, jos sijaiskoti ykkönen sijaitsee mäkkärissä ja kakkonen lähiöräkälässä? Sitä voi miettiä. Eräät pidemmällä evoluutiossa edenneet henkilöt osaavat turvautua jo lähikaupan einesruokiin, sekä mikroon valmisruokien kypsentämistä varten.
Evoluutioihmeet osaavat valmistaa ruokansa kotona. Ja mikä olisikaan hienompaa ajanvietettä kuin siemailla olutta ja samalla tutkaillen omia hengentuotoksiaan hellan äärellä? Mikäli yrityksestä huolimatta mät-
Lähiömättöä ja vähän muutakin
Teksti: Saara Koutaniemi
tö ei maistu hyvälle suosittelen lämpimästi olutannoksien lisäämistä, tai siirtymistä suoraan hintansa menettäneisiin väkeviin alkoholijuomiin. Turvautuminen viimeksi mainittuun keinoon takaa sen, että ruoanlaiton voi unohtaa kokonaan… Kotona väännetyn ruoan hyviä puolia on lompak-
Tässä
tulee nyt muutama hyväksitodettu suhteellisen helppo herkkuohje. Kokeile, säädä ja väännä; näitäkin ohjeita voi soveltaa sen mukaan mitä fridgeraattori nyt sattuu sisältämään. (Toim. huom. Kuvat eivät välttämättä millään muotoa esitä oikeita annoksia tai mitään edes etäisesti niitä muistuttavaa.)
JUUSTOKALA
Tämä on kalaa ja sehän on hyvää. Syökää kalaa, syökää kalaa…!
400 g pakasteseitiä tai puna-ahventa suolaa
1-2 tk kuivattua tilliä musta- tai valkopippuria (500 g esim.pakastevihanneksia)
Kastike:
3 rkl vehnäjauhoja
4 dl maitoa
100-125 g sulatejuustoa suolaa ja pippuria (juustoraastetta)
1. Pistä uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Leikkaa kala kuutioiksi (jos käytät pakastekalaa, anna sulaa sen verran, että pystyy leikkaamaan). Laita kalapalat ja mahdolliset vihannekset voideltuun uunivuokaan. Mausta pippurilla, suolalla ja tillillä. 2. Kiehauta kastikkeen ainekset kattilassa koko ajan sekoittaen niin kauan, että on tasaista. Mausta. Kaada vuokaan kalapalojen päälle. Pistä vielä juustoraastetta päälle niin halutessasi. Työnnä uuniin 30 minuutiksi. Pottujen tai muusin kanssa ihan luxusta.
koystävällisyys ja aikaa säästyy kun ei tarvitse raahautua ulos syömään. Kilauta myös kaverille ja ota hänetkin mukaan vääntämään extraluxusbuenohimaruokaa.
ITALIALAINEN HOMEJUUSTO-RISOTTO
On ne italialaiset ihme sakkia, kun ovat tunkemassa juustoa joka paikkaan. Juusto sopii kuitenkin vallan mainiosti myös risottoihin.
On ehkä helpoin hyvä ruoka mitä tiedän. Tästä tulee kunnon potti n. neljälle persoonalle (tai persoonattomalle).
3 dl riisiä, keittämätöntä (keitettynä n. kolminkertainen määrä).
Jasmin- tai basmatiriisi sopii hyvin.
Sipuli
Pari valkosipulinkynttä
Pakastepussi (oisko siinä jotain 200 g) pinaattia
Iso tölkki herkkusieniä
Pari paprikaa
PENNESALAATTI
Tästä tulee helposti noin 8 tyypille, eli about sopivasti esimerkiksi pikkuremmille illanistujaisiin.
Vihreitä tai mustia oliiveja yks purkki (jätä pois jos oliivit ei uppoo)
Pari chilipalkoa (siis tuoretta) tai vähän sen mukaan kuinka tulista chili on Ruukku tuoretta basilikaa
Suolaa ja mustapippuria
1. Keitä pasta suolalla maustetussa vedessä, valuta ja pistä jäähtymään.
2. Valuta tonnikalasta ylimääräinen öljy.
3. Pilko tomaatit, pistä oliivit puoliksi (voi ne olla kokonaisiakin) ja hienonna chili plus basilika pieneksi silpuksi. Muista poistaa chileistä siemenet, ovat vähän turhan vahvoja tähän tarkoitukseen.
4. Yhdistä kaikki ainekset. Lisää suolaa ja pippuria maun mukaan. Päälle voi vielä työntää oliiviöljyä, jolloin salaatti ei tarvitse enää mitään muuta soosia. Se on sitten siinä.
Liha/kasvisliemikuutio
Pala aurajuustoa eli 170 g about tai saman verran gorgonzolaa/ muuta sinihomejuustoa
Musta- tai valkopippuria
1. Keitä vettä suunnilleen litra ja laita riisit kiehumaan liemikuution kanssa (jos ei ole niin laita suolaa).
2. Kuori sipuli ja valkosipuli. Silppua pieneksi. Paista sipuleita pannulla pienessä öljymäärässä vähän aikaa. Lisää suikaloitu paprika, herkkusienet ja pakastepinaatti.
3. Siinä vaiheessa, kun riisit ovat kiehuneet noin 15 minuuttia lisää kattilaan mukaan kaikki pannulla oleva mäski.
4. Venaile, että riisit alkavat tuntua kypsiltä. Yleensä jossain siinä 20 minuutin kohdalla, mutta suu on paras aikamittari.
5. Kun riisit ovat kypsiä lisää murennettu homejuusto ja pippuria silleen maun mukaan. Suolaakin saa lisätä, mutta juusto on yleensä jo valmiiksi melko suolaista. Työnnä lusikka soppaan ja maistele. Lopuksi vaan kunnon sekoittelu niin potti on valmis!
1. Kuori hedelmät ja leikkaa pieniksi paloiksi. Paloittele suuret marjat.
2. Vatkaa kerma vaahdoksi kulhossa. Sekoita siihen varovasti maitorahka. Lisää vielä (puolijäiset/sulaneet) marjat tai hedelmäpalat, sekä sokerit. Valmista.
UUNISSA KUORRUTETUT KATKARAPUTORTILLAT
Tää on just semmonen ohje millä miehet saa naiset lakoon polvilleen. Tai toisinpäin. Ei loppupeleissä vaikea tehdä, kunhan jaksaa venata uunissaoloajan. Tarvikkeet maksaa jonkin verran, mutta tuloskin on NIIN hyvä, ettei myöhemmin harmita kyllä yhtään. Ohjeesta tulee noin neljälle suunnilleen normaalisti syövälle. Normaalistisyöjä on tietysti tulkinnanvarainen käsite sinällään, mutta noudatetaan nyt jotain keskiarvo tilastoa. Jos tortilloille jaksaa väsätä vielä salaatin niin aijai hyvä tulee. Mikäli et omista uunia jätä kuorrutusvaihe väliin ja tunge tortillat mikroon.
1 pkt tortilloja (8 kpl)
100 g tuorejuusto
(esim.pippurilla tai chilillä maustettua)
1 dl salsaa
1⁄2 purjo (tää nyt ei ole mikään pakollinen) keltainen, vihreä ja punainen paprika
2 valkosipulinkynttä
300 g katkarapuja
2 dl juustoraastetta
1. Pistä uuni kuumenemaan 225 asteeseen.
2. Sekoita tuorejuusto ja salsa. Pilko purjo, paprikat ja valkosipulit pieneksi silpuksi. Lisää juusto-salsa sotkuun. Lisää myös sulatetut katkaravut. Laita mössöä tortilloille ja kääri rullalle.
3. Asettele tortillat voideltuun uunivuokaan ja lyö juustoraasteet päälle. Pistä teos uuniin ja odota semmonen 15 minuuttia niin det var det.
Pallen inhokit
3.Mausteiden täyttöpussit Maustepussin mainio muotoilu takaa sen, että puolet pussin sisällöstä löytää paikkansa lattialta maustesirottimen sijaan. Paketissa näitä erinomaisen käteviä maustepusseja on ruhtinaalliset kaksi kappaletta, joten iloa riittää. Itse mausteiden laadussa ei ole valittamisen sijaa.
Top-3
2.First Price-tonnikala Öljyssä tai vedessä, täysin samantekevää, sillä tuotetta ei tunnista tonnikalaksi hajusta, mausta tai ulkonäöstä. Makunautinnon kruunaavat mössön seasta paljastuvat ruodot ja muut epämääräiset sattumat! (kuvan purkki ei vastaa toimituksen tarkoittamaa).
1.Eldorado-wokmix-vihannessäilyke
Sisältää minimaissia, bambunversoa, chilipippuria... Kuulostaa hyvältä, mutta koko hienous on säilötty kuvottavaan säilöntänesteeseen, jonka kyllästämät rehut onnistuvat pilaamaan aterian kuin aterian. Älä anna edullisuuden hämätä, hinta on kääntäen verrannollinen kamaluuteen!!
Eli ensimmäistä kertaa Akateemisen Kyykän MM-kisoissa
Nuijasotaa odotellessa tarvittiin tervehenkinen ja ruumiintaitoja kehittävä laji kylienvälisiin selvittelyihin. Syntyi kyykkä. “
Olinjo ennen yliopistolle tuloanikin kuullut ystäväiseltäni, neljännen vuoden kasvatustieteilijäopiskelijalta
Sinikalta, legendaarisista Akateemisen
Kyykän MM-kisoista, mutta vasta ensimmäisenä yliopistokeväänäni pääsin minäkin kokemaan tuon mahtipontisen urheilutapahtuman aivan omin aistein.
Jo viikkoa ennen tapahtumaa Sinikka, tuo armoitettu kämppikseni puhkui intoa kyykkäilyä kohtaan ja huokaili jo maanantaina, että ”voi kun tulis jo lauantai että pääsis sinne kyykkään!”. Itse en silloin vielä osannut odottaa mitään erityistä, vaan myhäilin vain mukana, että kyllä se sieltä tulee.
Vihdosta viimein lauantai 14.2 koitti, ja jo ennen auringonnousua me kaikki kyykkäämään haluavat kipitimme Arcanumin parkkipaikalle odottamaan pääsyä Digitin bussin lämpöön ja lähtöä Tampereelle. Joiltakin oli taas mennyt ohi, että kyykkään lähdettäessä ei akateemista varttia tunneta, vaan lähtö on tasalta, mutta niinpä vain kävi, että kiltisti odotimme siihen varttia yli kuuteen asti, jotta kaikki mattimyöhäiset ja pommiin nukkuneetkin saatiin mukaan matkaan. Aamuvarhaisesta välittämättä innokkaimmat kyykkääjät alkoivat jo bussissa maistella hieman kisajuomaa, toki musiikin pauhatessa, joten nukkumisesta ei tosiaankaan tullut
enää mitään vaikka niin olin toivonutkin, tulisihan päivästä muodostumaan pitkä…
Kisapaikkana toimi perinteisesti Tampereen maineikas lähiö Hervanta ja sen Teknillinen yliopisto, joka palveli kisakeskuksena ja pääkallopaikkana.
Purkauduimme bussista ja kokosimme joukkueemme. Omasta kymmenen hengen porukastamme jakauduimme kahdeksi sekajoukkueeksi, Turun
Suomalaiseksi Yhteissaunaksi ja Turun Suomalaiseksi Yhteissuihkuksi. Itse kuuluin Suihkuosastoon. Joukkueemme olivat varsinaisia värisuoria, haalareista löytyi jos minkälaista väriä, olihan porukassamme mukana muun muassa kasvatustieteilijä, sosiologeja, lääkäri,
arkkitehti, digitti, Lexi, luokanopettaja ja minä ainoana maantieteilijänä ja nuorimpana joukon jatkona. Lähdimme suunnistamaan kisakenttiä kohti ja odottelemaan pelien alkua. Itse en ollut karttua käteeni saanut kuin kerran joskus vuonna miekka ja kilpi, joten kertasimme vähän myös pelin sääntöjä ja teimme muutamia harjoitusheittoja. Vihdoin pääsimme itse asiaan ja kokosimme kyykät kentälle ja otimme kartut käteen. Alkusarjassa pelattiin kolme peliä, joten aamupäivä menikin sutjakasti karttuja viskellessä. Välillä
kävimme lounaalla paikallisessa assarissa, Edisonissa, ja iltapäivällä jatkoimme turneeta. Valitettavasti onnetar ei ollut Suihkulle suopea, vaan hävisimme kaikki pelimme… Jatkoon emme siis päässeet. Liekö sillä myös osuutta asiaan, että meillä oli joukossamme kolme ensikertalaista (itseni mukaan lukien), emmekä lahjoneet tuomaria kovinkaan ahkerasti, vaan joimme mieluummin itse omat urheilujuomamme. Muut joukkueet lahjoivat tuomariamme lisäpisteiden toivossa sitäkin enemmän ja taisi miehellä olla myös oma pullo povarissa, sillä viimeistä peliä vietäessä tuomari oli enemmän känässä kuin meidän joukkueemme yhteensä… Niinpä hän joutuikin välillä kyselemään meiltä missä mennään ja joko peli loppui. Sen siitä saa kun palkkaa teekkareita tuomareiksi, hih. Ja mitäpä olisi urheilu ilman loukkaantumisia. Yritin paparazzina napsaista kuvan Suihkun toisesta luottokyykkääjästä Kaisasta tositoimissa, mutta niinpä karttu vain yllättäen poikkesi aiotulta radaltaan lähes 90 astetta ja tömähti suoraan käteeni… Auts! Valtava kipu ja mustelma, mutta kuten joukkueeni minua niin lohdutti: ”viinaa vaan lisää niin kipukin unohtuu”. Ja tottakai tein työtä käskettyä, urheilijahan ei tervettä päivää näe.. Kiertelimme myös katselemassa muiden pelejä ja bongailimme hauskasti pukeutuneita/äänekkäästi pelaavia joukkueita, kuten PerSeen (PerinneSeuran) varsin kovatasoisen kyykkätiimin hassuissa kuteissa. Törmäsimme myös viralliseen Kyykkädeittiin, ja käytimme tietysti tilaisuuden hyväksemme ja jätimme sekä yhteis- että yksittäisiä ilmoituksia bulletiinille. Minullekin vastusteluistani huolimatta väsättiin loppujen lopuksi oma hehkeä ilmo, jossa muun muassa haettiin maanmittaria ja topografian tuntijaa kartoittamaan tuntemattomia kukkuloita. Kaiken huipuksi ilmoitukseni poiki jopa yhteydenottoja eräältäkin Herra 47:lta…
Nautittuamme kyykkätunnelmasta
tarpeeksi olikin jo etkojen aika! Etkoilla oli hyvä ommella haalareihin päivän aikana kertyneitä merkkejä (vihdoin minäkin sain täydennystä lähes alastomina hohkaneisiin haalareihini) ja nauttia mukavasta seurasta ja jälkipelistä. Etkoilta jatkoille, joilta illan pimetessä vielä siirryimme tunnelmallisella ja täpötäydellä paikallisbussikyydityksellä MM-kyykän virallisille jatkoille Tullikamarin Pakkahuoneelle, jossa illan mittaan soitteli mm. Killer. Hyvää menoa ja paljon ihmisiä, mutta kyllähän se 20 tunnin valvominen alkoi jossain vaiheessa tuntua… Turkuun päin suuntaavaa bussia odoteltiinkin kuin jouluna pukkia kellon lähetessä neljää. Paluumatkalla ei poppi enää raikanut, vaan uni oli kova sana. Bussin kaartaessa yliopistoa kohti mielessäni väikkyi vain ihana kolmen minuutin kotimatka ja oma lämmin sänky, kunnes yhtäkkiä tajusin laukkuani penkoessani kadottaneeni kotiavaimeni… Kämppis jäi Tampereelle ja vara-avainta ei ole, ulkona hemmetin kylmä ja kello puoli kuusi sunnuntaiaamuna… Eikun
Kyykkäsanastoa
Kyykkä = Vanha ja perinteikäs peli, jossa karttua viskomalla yritetään saada mahdollisimman paljon kyykkiä ulos pelialueelta.
Karttu = Metrinen. hauiksen paksuinen puupölkky, jota käytetään pelivälineenä.
Kyykät = Pieniä puupalikoita, jotka pelin alussa seisovat nätisti rivissä pelialueen keskellä kaksi päällekkäin, mutta koitoksen lopussa ne ovat ties missä lähiympäristössä.
Hauki = Heitto, joka ei osu yhteenkään kyykkään, vain liukuu pelialueen läpi kuin hauki konsanaan.
Pappi = Kyykkä, joka on jäänyt aivan pelialueen reunalle, ja josta saa vain puoli pistettä.
nöyrästi soittamaan vanhemmille, että tulisitteko hakemaan tyttärenne luoksenne nukkumaan…. Onneksi avain ja muut arvoesineet löytyivät kuin ihmeen kaupalla seuraavana päivänä Tampereelta kymmenien puheluiden ja kaverin kaverien kautta, jotka olivat korjanneet ne kadulta parempaan talteen.
ja Sauna yhteispotretissa
Loppu hyvin, kaikki hyvin, ja ehdottomasti ensi vuonna uudestaan!
Teksti: Maria Kastman
Suihku
Minä ja jo kuvasta postunut heittoni...
Urheiluhierontaa etkoilla
Synapsin järjestämät Olympialaiset käynnistyivät lauantai-iltapäivänä 20.3 räntäisissä merkeissä lämpötilan pyöriessä nollan tienoilla. Kilpailu pidettiin Educariumin liepeillä, jossa edustettuina olivat Synapsin lisäksi Digitin, Kemistien ja IVA:n joukkueet.
Kilpailufiilistä kohotettiin lievällä alkoholipitoisella douppauksella. Kilpailuhenki oli korkealla ja myös kannustusjoukkoja ilmaantui pikkuhiljaa paikalle. Pääpalkinto kiilui jo joukkueiden silmissä ja myös kirkasta oli tarjolla parhaan olympiatulen väsääjille sekä parhaalle kannustusjoukolle.
Ensimmäisenä lajina oli oman joukkueen etsiminen siteet silmillä. Aluksi joukkueet sijoitettiin satunnaisesti pitkin kenttää. Tämän jälkeen tarkoituksena oli löytää oma joukkue pelkällä käsituntumalla, koska ääntely oli sääntöjen mukaan kielletty.
Homma meinasikin mennä totaaliseksi kähmimiseksi, kunnes eräät joukkueet alkoivat käyttää salakavalasti ääntään kaveriensa löytämiseksi. Synapsi noudatti sääntöjä parhaan mukaan ja tämän takia menestystä ei herunut.
Toisena lajina oli tukkihumala. Kilpailija toinen toisensa jälkeen huomasi, että suoraan juokseminen ei ole mikään
oli ylivoimainen kilpailussa, mutta lopputulos oli todellinen vääryys. Synapsin joukkue diskattiin, koska joukkueemme käytti 0.33 L:n pulloja ja tölkkejä, juoden kuitenkin määrätyn tilavuuden. Joukkuetta hylkäys tietenkin harmitti, mutta Synapsin feenix-kana vain odotti nousua tuhkasta.
Neljäntenä lajina oli jonkinasteinen vankien suosikkipeli. Joukkueet köytettiin yhteen jaloistaan mikä vaikeutti huomattavasti liikkumista. Jalkoihin kiinnitettiin ilmapallot. Tarkoituksena oli rikkoa mahdollisimman paljon vastustajien palloja ja tietenkin varjella omiaan. Naru jaloissa aiheutti aika ajoin suunnatonta tuskaa ja konflikti vastapuolen kanssa oli välillä sangen kiivasta. Osumia tuli ja niitä annettiin. Kilpailusta jäi mustelmia,
Kilpailijat hyppivät eteenpäin kukin omalla vuorollaan kuin aropuput konsanaan. Jätesäkkien pohja petti useimmiten jo alkumatkalla helpottaen huomattavasti matkantekoa. Jos tyylipisteitä olisi jaettu, niin Synapsin joukkue olisi ollut kirkkaasti kärjessä upeiden volttien myötä.
”Osumia tuli ja niitä annettiin. Kilpailusta jäi mustelmia, mutta hauskaa oli.”
itsestäänselvyys kun on pyörinyt 10 kertaa tapin ympäri lievässä maistissa. Mitään rankkoja kaatumisia ei nähty ja pieni lumikerros pehmensi mukavasti jäistä maata. Synapsi taisi voittaa.
Kolmas laji oli legendaarinen kaljaviesti. Synapsin joukkue koostui todellisista simasuista, joten 0.5 L:n alkoholijuomat katosivat alta aikayksikön. Joukkueemme
mutta hauskaa oli. Synapsi menestyi kohtalaisesti.
Viides kilpailu oli tulitikun letka-pituusheitto, josta jokainen tehköön omat johtopäätöksensä.
Kuudentena lajina oli pussihyppely.
Seitsemäntenä lajina oli pulkkaralli. Periaate oli simppeli. Toinen kaksikosta istui pulkassa ja toinen veti. Joukkueet suorittivat ajokkien viimeisiä virityksiä ahkerasti. Myös nestetankkaus oli olennaisessa roolissa. Synapsin kaikenkokenut pulkka repsahti jo alkulämmittelyssä vetonarun katkettua. Synapsi-Team joutui täten pahaan paikkaan. Pikaisena loppuratkaisuna oli paksun köyden sitominen kilpakaksikon välille, joten vetopiste kohdistui pulkassa istujaan eikä pulkkaan (ei hyvä ratkaisu). Rallin käynnistyttyä veto oli rankka ja pulkat kiisivät pitkin jäistä tannerta. Synapsin pulkan ohjaaminen osoittautui lähes mahdottomaksi ja pulkanohjastajat hakivat tuntumaa märästä maankamarasta. Todellinen floppi joukkueeltamme.
Kahdeksantena lajina oli köydenveto. Synapsin kevytrakenteinen joukkue lähti lajiin altavastaajana vastustajien näennäisen massaylivoiman edessä. Synapsin tekninen joukkue kuitenkin pursui voimaa ja joukkueemme näytti kaikille mistä kana pissii. Synapsi kellisti toiset joukkueet upealla ryhmätyöskentelyllä ottaen ansaitun voiton nimiinsä.
Olympialaisten päätöslajina oli joukkuemaraton. Synapsin joukkuejäsenet ovat näemmä ennenkin juosseet maistissa, mikä näkyi jo alkumetreillä. Joukkueemme ylitti maalilinjan ensimmäisenä vieden päätöslajin nimiinsä. Juokseminen humalassa on ihan kivaa, mutta en kuitenkaan suosittele sitä pitkäaikaiseksi harjoitteluksi.
Palkintojenjako suoritettiin kauppakorkealaisten saunatiloissa. Synapsi sijoittui mahtavan loppunousun ansiosta olympialaisten jaetulle toiselle pallille. Parhaan olympiasoihdun voittajasta kirjoittajalla ei ole tietoa, mutta Synapsin kannustusjoukko koppasi pullon kirkasta. Jälkipelina mainittakoon se, että joukkueellamme oli voiton kortit pitkin kisaa, mutta kaljaviestidiskaus ja pulkan hajoaminen ratkaisivat voiton karkaamisen. Tuomarilinja toimi hyvin rankan painostuksen alla, joten ei valittamista (paitsi kaljaviestin lopputulos Synapsin osalta).
Teksti: Sami Saari
Synapsin kannustusjoukko koppasi pullon kirkasta.
Köydenvedossa Synapsi kellisti toiset joukkueet upealla ryhmätyöskentelyllä ottaen ansaitun voiton nimiinsä.
Venusta seuraamassa
Teksti: Joni Vainikka
Istuntaas vaihteeksi junassa. Taisin ostaa vuoden kymmenennen junalipun ja jos olisin päässyt Helsinkiin töihin, niin olisin varmasti voinut hakea VR:lle vuorottelukonnariksi. Huvittavaa kun juna jostain syystä pysähtyy kuin kertoakseen, että lähdimme Lappeenrannasta 20 minuuttia myöhässä. Mutta ei silti, junassa istuminen on ajoittain hauskaa, maisema vaihtuu ja on jopa mielenkiintoista seurata lumitilannetta halki Etelä-Suomen.
Tylsistyneenä sitä alkaa etsiä rusakkoja metsän rajasta, sillä vieruskaverin kanssahan ei voi aloittaa keskustelua, vaivautuisihan se vähintään Lahden jälkeen. Kun ilta sitten pimenee huomaan Venukseen viitoittavan matkaani, välillä se häipyy junan suuntaisesti välillä taas osoittaa kuin pohjoiseen radan muuttaessa suuntaa.
Olen viime aikoina miettinyt miksi ihmeessä ylipäätään Turkuun tulin. Onko ihmisellä oikeasti jotain johtotähteä, jota olisi moraalisesti hyvä seurata? Alun perin minusta piti tulla arkkitehti sitten lääkäri sitten kemisti, mutta maantieteilijä. Yhtä hyvin olisin voinut hakea vaikka Jyväskylään tai Helsinkiin. Mutta yhtä kaikki opiskelu tekee kaltaisekseen. Viimeisen vuoden aikana olen matkannut maailman ääriin,
ja nähnyt ihmisiä aboriginaaleista skotteihin ja laolaisiin. Mutta en silti koe olevani mikään maailmankansalainen. Suuremman elämyksen saan vieläkin Lappeenrannan linnoituksenmäeltä Saimaan alun maisemasta, kuin Länsi-Australian Esperancen läheisen Frenchmans Peakin huipulta. Sitä paitsi läheinen unelmaranta vaaleine hiekkarantoineen ja aalloissa leikkivine delfiineine kolmenkymmenenviiden asteen auringonpaisteessa oli satojen kärpästen kiusaama. Niin paratiiseissa on usein se jokin piikki. Ei Suomessa samaan aikaan ainakaan kärpäsiä ollut. Näitäkään ei mistään kuvista näe vaan nuo kärpäset on itse koettava. Kuvien taakse kätkeytyy aina joku tarina, kokemus jonka voi vain kertoa.
Mielestäni otin Thaimaan-ekskursion parhaimman kuvani matkalla Hua Hiniin kahdenkymmenen kiertelypäivän jälkeen, risteyksessä, jossa kanafarmarin auton yhdestä puulaatikosta pyrki kana vapaaksi ja takana kiitää valkoinen ökyauto. Mitä todennäköisimmin autossa matkusti saattueen siivittämänä itse
Thaimaan jumalamainen kuningas. Tiedä häntä jos saattue oli vain harhautus?
Ovathan auringonlaskut kuvissa hienoja mutta periaatteessahan aurinko laskee koko ajan jossain päin maailmaa, mutta harvemminhan sitä viimeistä päivänsädettä todistaa Mekongilla kahden tunnin matkan päässä majapaikasta.
Niin, luultavasti en olisi todistanut Miss
Universumin Bangkokin vierailua, jos en olisi joskus SaiPan pleijjarivoiton jälkeisenä krapula-aamuna saanut johtoideaa lähteä juuri Turkuun, tiedottomana siitä mitä intin jälkeen tekisi. Viikkoa aikaisemmin Turku oli varmasti epätodennäköisin vaihtoehto. Mutta hei Turussahan oli nätei flikoi. Ennemmin ratkaisu oli matkaa tuntemattomaan. Tosin maantiede näin jälkeenpäin postmomentum oli varmasti se ainoa oikea ratkaisu. Kemistin hommissa pipetoiminen olisi pitemmän päälle voinut käydä yhtä puuduttavaksi kuin junassa istuminen viiden tunnin jälkeen, etenkin kun ulkona ei ole muuta seurattavaa kuin toiseksi lähin planeetta. Neljän seinän sisällä ne
”Tajusin vain luonteeltani olevani maantieteilijä, osana Survoksen perustajajoukkoa, jolle uusien ja vanhojen paikkojen näkeminen ja kokeminen on autuus ja näkemyksen puute vika. Niin humalassahan yleensä näitä valaistumisia tulee...”
mantsan tutkijatkin usein istuvat, mutta kun voi periaatteessa ammatinpuolesta matkustella, niin jees. Tosin sitä alkaa muotoutua eräänlainen geogaze, jolloin ei pysty nauttimaan itse lomasta vaan ajattelee maantieteellisen synteettisesti. Onko maantieteilijä sitten ikinä lomalla? Vaarana on, että rantalomastakin tulee taas yksi tutkimusretki.
Tästä maantieteen paradoksista pääsenkin itse aiheeseen, josta alun perin minun piti kirjoittaa, Survoksesta. Tuskinpa Suomen regionaalisesti valistuneiden opiskelijoiden yhdistyksestä olisi Survos-nimistä tullut, jos en maantiedettä olisi tullut opiskelemaan ja Tampereen maantieteen päivillä Cafe Europassa olisi sitä vapaasti assosioinut pirtelömäisestä juomasta, maantieteen kansallisen yhdistyksen tarpeesta ja
Jumala ja kana
puheena olleesta survimesta. Aamun krapulassa Survos nimen vakiintuminen hieman hävetti mutta toisaalta nimihän on nerokas. Mitä maantiede itse asiassa on? Kaikkea mitä alueellisesti voi esittää ja tulkita. Survoshan on kuin synteesi, kaikkien marjojen sekoitus, jossa tutkija/tulkitsija on se monitoimikone, jotka survoksen synnyttää. Survoksessa mukanahan on maantieteen ja aluetieteen opiskelijajärjestöt ympäri Suomen, helsinkiläiset, joensuulaiset, oululaiset, tamperelaiset ja turkulaiset. Survoksen perustamiskokouksen jälkeiset bileet olivat varmasti ensimmäiset puhtaasti maantieteen opiskelijoiden bileet. Helsingin dommala parhaimmassa nousuhumalassa Koivuniemen klassikoiden soidessa taustalla yhtäkkiä tajusin miksi Turku ja maantiede oli oikea ratkaisu. Tosin siinä vaiheessa perustelut, tai niiden puute, tuntuivat järkevämmältä. Pienen hetken ajan näin maantieteen yhtenä yhteisenä perheenä, jossa opiskelupaikkakunnalla ei ollut mitään väliä. Ihmiset ovat erilaisia mutta kaikki opiskelivat samaa alaa. Tajusin vain luonteeltani olevani maantieteilijä, osana Survoksen perustajajoukkoa, jolle uusien ja vanhojen paikkojen näkeminen ja
kokeminen on autuus ja näkemyksen puute vika. Niin humalassahan yleensä näitä valaistumisia tulee..
Tietenkin seuraavana päivänä krapula pakotti nuo ylevät ajatukset pois, mutta en ole tähän päivään katunut, että Turkuun tulin, ehkä junamatkoissa olisi säästänyt jos Helsinkiin olisin mennyt. Mutta silti uskon, että ihmisen valinnat ovat aina
oikeita mitä tahansa sitten tekeekin, kun vain ei vääristä syistä jumitu paikoilleen. Venus loistaa vieläkin tuolla ylhäällä. Tuskinpa hiilidioksidipallon seuraaminen on kannattavaa, oman kutsumuksensa ennemminkin. Antaa omien valintojen viedä mukanaan.
Kwaijoen rautatie
Känniääliösitsit
Vanhalla asemalla 7.4.2004
Kevään riehakkaimmat sitsit pidettiin 7.4. Vanhalla asemalla teemanaan äärimmäinen humalahakuisuus. Synapsi lupautui järjestämään kinkereihin tarjoilijat. Tähän epäkiitolliseen tehtävään ilmoittautui vapaaehtoisina kolme rohkeaa tyttöä. Kati Leppänen, Tuuli-Maija Stenman ja Eeva-Mari Jouhilahden päiväkirjamerkinnöistä koottiin katsaus illan viinanhuuruisiin tapahtumiin.
Teksti: Kati Leppänen, Tuuli-Maija Stenman ja Eeva-Mari Jouhilahti
Kuvat: Jani Helin
18.33
Ensimmäiset jurrijuopot saapuivat. He ovat Saara ja Aino. Joku aniliininpunapäinen ja –haalarinen tuli, ja sit joku keltainen.
20.05
Kiire ruoan kanssa!
20.38
Voi vittu! hiki valuu, ihmiset huutaa juomaa. Vihdoin saatiin ruoka tarjoiltua, nyt saadaan itse juotua, eikun siis syötyä pari haarukallista, ja sitten täytyy taas juosta… Ihmiset alkaa olla kännissä. Sami Saari ( joka on aina ystis) sanoi “Kiitos tytöt, te olette todella ystävällisiä´, ja me arvostamme sitä. Silti: viimeinen kerta kun tarjoilijaksi ryhdyn, ainakaan känniääliösitseille.
21.00
Jaaha, viinaa kaadetaan pöydälle.
21.30
Kaljat pöydällä. –Voisko joku tulla siivoamaan nää? TARJOILIJAAAA!!!
21.35
Vittu. Teevesi roiskui pitkin Eeva-Marin jalkoja. Viinanhimo on kyltymätön. Kati ja E-M laittavat kahvia. T-M kerää tyhjiä pulloja –joita riittää!
21.45
Tarjoilijoiden päiväkirja
Asiakkaat kiittelevät: palvelu erinomaista. kaikki eivät kuitenkaan ole ihan samaa mieltä…
22.15
Skigu saa tulla Tuuli-Maijalle yöksi.
22.15
E-M: Vi spratar svenska med Sami och hÅn flickan
Helvetillinen hikka. Voi pee. Immeiset ei enää syö, eikä juo, mutta tunnelma on katossa. Suurin osa känniääliökunnossa. niin mäkin.
22.40
E-M Emmä kuvitellut että tää ois tämmöstä.
22.45
Markus voi pahoin –oksutSkigu oksensi! Tuuli-Maijalla ei oo ikinä krapulaa, koska T-M oksentaa, mutta vessaan! Skigu yrjöö! Janin mielestä lauletaan ihan liian vähän. Yön Joutsenlaulu pitäisi laulaa. T:Jani
23.00
Onneksi Synapsi järkkäs tarjoilijat eikä siivoajia!!!
23.02
Skigu tosiaan oksensi, ja toisessakin pöydässä haisee oksu. Nyt väki laulaa Dirlandaata: ihmiset on pöydällä seisomassa tai juoksee ympäri pöytää levittäen oksuja! Eeva-Mari
on kännissä!
Sitsilipun
Känniääliösistatistiikkaa
ostanut keskivertositsaaja sai rahoilleen varsin mukavasti vastinetta: ruoka, six pack olutta/siideriä, puoli pulloa kossua, kahvin/teen, jätskin sekä punssin.
Kuriositeettina voisi mainita juomien kulutuksen olleen suunnilleen seuraavanlainen:
24 ploa kossua
150 ploa olutta
130 ploa (0,5l) siideriä
7 ploa punssia.
Jatkobileisiin saapui sitsailijoiden lisäksi 120 kännihenkistä bilettäjää.
(Tilastotiedot: Tuomas Lehtinen)
Synapsin vuosi
Aurasoudut (syyskuun puolivälissä)
Paluu opintojen pariin sujuu rattoisasti lukuvuoden alkaessa Turun toiseksi suurimmalla opiskelijatapahtumalla, jossa kaupungin kolme korkeakoulua kisaavat lajinaan soutu. Joen ranta täyttyy höpöjuomaa nauttivasta juhlakansasta, joka illan tullen siirtyy ravintoloiden antimien äärelle. Aurasouduissa jaetaan ensimmäinen haalarimerkki opintonsa aloittaneille (joka löytänee paikkansa laatikon pohjalta, sillä haalarit ovat vielä tässä vaiheessa varsin kaukainen haave). Kyseessä on pakollinen tapahtuma kaikille!
Syysstartti (syyskuun puolivälissä)
Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan syysbileet, jossa keltanokat voivat luoda lähempää tuttavuutta vertaisiinsa. Tapahtumasta saa haalarimerkin, jolla ei
edelleenkään tee vielä mitään.
Syksy
Pilttisauna (alkusyksyllä)
Synapsin järjestämä tapahtuma, jossa tarjolla ruokaa, boolia ja löylyä. Mainio tilaisuus uusille opiskelijoille tutustua vanhempiin synapsilaisiin. Jatkot on jos on.
Kastajaiset (lokakuussa)
Pilttejä rääkätään ympäri kaupunkia sijaitsevilla touhukkailla rasteilla. Tapahtuma edellyttää leikkimieltä, tarkkaa suuntavaistoa ja hyvää viinapäätä. Tästäkin saa ilmeisesti jonkinmoisen merkin.
Seilin lehdet (lokakuussa)
Viikonloppu Seilin saarella, Saaristomeren tutkimusasemalla. Haravointia, linnunpönttöjen raksailua sekä muuta pienimuotoista puuhastelua. Lienee turha mainita edellä mainittujen askareiden olevan vain sivuseikka viinanjuonnin ollessa koko homman pointti. Synapsilainen
Hallituksen kaatajaiset (alkukevät)
Uusi hallitus astuu virkaan ja juo vanhan hallituksen kumoon. Tarjolla ruokaa ja boolia.
Kostajaiset
Piltit pääsevät kostamaan kastajaisissa koetut karmeudet korkojen kera. Juodaan niin että napa raikaa.
Kevätkokous
Edellisen vuoden toimintakertomus, tilinpäätös ja vanhan hallituksen vastuuvapauden päättäminen. Aina niin antelias
Synapsi maksaa jälleen viulut!
Merkkien selitykset:
Oma pullo mukaan (OPM)
ei ole kunnon synapsilainen ellei ole tätä
kokenut!
Syyskokous (marraskuu)
Sääntömääräinen syyskokous, jossa valitaan Synapsin uusi hallitus seuraavalle vuodelle. Erinomainen tilaisuus tutustua ainejärjestön hallintoon! Tarjolla ilmaista kaljaa ja siideriä. SIIS TARJOLLA ILMA-
ISTA KALJAA JA SIIDERIÄ!!
Puurojuhla (marras-joulukuu)
Perinteisesti pilttien ensimmäinen vastuutehtävä. Syksyn uudet pärstät hoitavat ohjelman ja järjestelyt. Synapsi tarjoaa puuron ja glögiä. Tilaisuus huipentuu sen aidon ja oikean Valkoparran vierailuun.
Pikkujouluristeily (joulukuun alku)
Pikkujoulu merellä, mikäs sen rattoisampaa.
ät
Vappustartti (yleensä 29.4.)
Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan isot pippalot aloittavat vapun vieton animaalisella raivolla. Tästä eteenpäin haalareita ei riisuta ainakaan viikkoon
(paitsi äärimmäisessä hätätilanteessa).
Vappu (30.4.)
Vappuaaton yhteistoiminta alkaa puoliltapäivin Genius-patsaan genitaalien ym. erogeenisten alueiden jynssäyksellä. Synapsi kustantaa boolit Yliopistonmäellä. Genius-patsaalta siirrytään Puolalanmäelle
Synapsin perinteiseen kohtaamispaikkaan eli puhelinkopin välittömään läheisyyteen. Joku jamppa pitää tylsistyttävän puheen, jonka päätteeksi kaikkien päitä koristaa
valkolakki. Onnistuneen illan kruunaa tietenkin sammuminen täysin vapaavalintaiseen paikkaan.
Synapsi järjestää suurempien tapahtumien lisäksi myös bileitä keskustan ravintoloissa (Prima, Marilyn). Tavanomaisesti näitä bileitä on pari lukukautta kohden. Seuratkaa Synapsin sähköpostilistaa, tylkkärin infosivua sekä ilmaisjakelulehtien ilmoituksia (Aamuset, Turkulainen) niin pysytte menossa mukana!
Kevään poikkitieteellisistä tapahtumista mainittakoon korkeakouluja yhdistävä vapaamuotoinen laskiaisrieha, polkuauto-grand prix vapun tienoilla sekä Aurajokilaivuritutkinto toukokuussa.
+++ Kaikkien muiden ainejärjestöjen ym. yhdistysten bileet, TYY:n bileet... Joka illalle löytyy varmasti jotain mukavaa ajanvietettä. Aina on syytä dokata!
Faabelin toimitus lähetti keväällä biologian keskeisiä termejä sisältävän “tentin” tavallisille kadunmiehille (eli taviksille). Kysymyksiin pyydettiin vastaamaan lyhyesti, ytimekkäästi ja omaan intuitioon luottaen. Tarkoituksena oli saada vastaajista irti mahdollisimman mielikuvituksellisia määritelmiä. Jotkut vastaajista ottivat kyselyn todesta ja sortuivat googlettamaan, joka johti kiusallisen oikeisiin vastauksiin. Suurin osa kuitenkin ymmärsi jutun jujun... Hyvät lukijat, tässä teille:
Suuri Taviskysely
1. Selitä lyhyesti, ytimekkäästi ja omaan intuitioosi luottaen seuraavat termit:
a. Avainlaji
“Tärkeä laji, esim moukarinheitto. Vaikkei nyt kukaan moukaria tosissaan jaksa seurata (mies, 35 v, töissä Metsolla)”
“Avaimia on kahta eri lajia, niitä jotka sopivat lukkoon ja niitä jotka eivät. Ai niin, sitten on vielä avaimia jotka ovat hukassa tai jäävät autoon paiskattuasi ovet kiinni (mies, 21 v, kukkakauppias).”
“Määrittelee avaimen lajin eli tyypin. tyyppejä on kaksi; jakoavaimet ja pullonavaimet. (mies, 22-v., EVTEK)”
“Avaimet koostuvat mm. ura-avaimista, pyöränavaimista ja jakoavaimista. Näistä muodostuu eri alalajeja ja siten esimerkiksi abloy-lukkoon sopiva avain voisi kuulua avainlaji-tyypiltään abloy-ura-avaimiin. (mies, 22-v., TKK automaatio)”
“Varmaankin jonkun tietyn eliöstön “kantalaji”, josta sitten kaikki myöhemmät samaan haaraan kuuluvat kaverit on lähteny... jossain mielessä... tyyliin kukka: apilat, piharatamot ja muut vihereunukit. (mies, lähes-valmistunut DI, TTKK)”
“Liittyisikö tämä eliölajeihin? Ensin tuli mieleen kuitenkin avainliikuntamuoto, jolla henkilö saavuttaa parhaimman
henk.koht. kunnonkohotusmenestyksen ja joka avaa ovia uusiin liikuntamuotoihin. Esim. minun avainlajini olisi sängyssä venyttely ja haukottelu. (nainen, 22-v., yleinen kirjallisuustiede)”
“Voi hitsi, tää on vaikee selittää.. Avainlajeja on monenlaisia. Monesti ne on sellaisia systeemejä, joissa toinen pää on muovia ja toinen pitkulaisempi metallinen pää sopii lukkoon. (nainen, 20-v., matematiikka)”
b. Jalostajan yhtälö
“(valmis pizza = hyvä pizza) on aina epätosi.”
“Nuuhkin isäni ruumista? Kai tää on jotain suhteessa kun laatikon sisällön laatu käy surkeammaksi sitä mukaa kuin eksoottisempi nimi sillä on. (mies, 35 v, töissä Metsolla)”
“Elukoita voi jalostaa, muttei kannata risteyttää eri avainlajeja ettei tule kuspäisiä ipanoita. (mies, 21 v, kukkakauppias)”
“Hevonen + kone = metwursti. (mies, 22v., EVTEK)”
“Jalostaessa tulee muistaa, että pitää ottaa yksi koiras ja yksi naaras. (mies, 22 v, yritysviestintä/AMK)”
“Perinteikäs makkaramestarin käyttämä yhtälö, jolla voidaan laskea makkaran tuhdikkuus. Merkitään makkaran pituutta h:lla, ympärysmittaa a:lla, käytetyn lihan rasvaprosenttia x:lla sekä muiden erityisesti b-luokan makkaraan tyypillisesti kuulu-
“Pyknoosi on psykoosin ja hypnoosin välimuoto, todella kivaa siis. Heteropyknoosin tapauksessa pyknotisoinnin suorittaja kuuluu eri kastiin kun potilas. (mies, 22 v, tekniikan alan opiskelija)”
“Näitä pyknooseja on varmaan sitten kahtaa, tai montaa eri lajia. Silloin kun hommassa on mukana useampia pyknooseja niin sitten se on selvästikin heteropyknoosi. Se mitä se pyknoosi sitten on, jätetään ihan muiden arvattavaksi, mulle tulee mieleen vaan pygmit... eli ei mitään tietoa. (mies, lähes-valmistunut DI, TTKK)”
“Öö, sellainen ominaisuus eläimissä, että niitä vetää puoleensa kaikki erilainen, joka kuitenkin myös aiheuttaa niissä hellyttävää epävarmuutta. Ilmiön voi ihmisissä nähdä aidoimmillaan varhaisnuoruudessa sukupuolisena tirskumisena ja rynnäkkömäisinä toisen sukupuolen edustajan lähestymisinä. (nainen, 22-v., yleinen kirjallisuustiede)”
“Pienehkö laatikkomainen asunto, jossa kaksi ihmistä tai miksei hiirtäkin viettää aikaansa yhdessä muuttuen yhä enemmän toistensa kaltaisiksi. Luonnollinen vaihtelevuus, biodiversiteetti, siis kärsii.
(Homeoboksittuminen on kuitenkin harvinaista, yleensä oliot löytävät toisistaan päivä päivältä enemmän eroja ja niille voi jopa syntyä jälkeläisiä, jotka välttävät muistuttamasta vanhempiaan.) . (nainen, 22-v., yleinen kirjallisuustiede)”
“Joskus opiskelijaboksi voi muuttua homeoboksiksi. Homeoboksiksi muuttumisessa on kolme vaihetta.
a. tavarat sekaisin, vähän pinttynyttä likaa. Kämpän saa vielä siivottua pienellä vaivalla. b. Tavarat sekaisin, monia tavaroita ei enää löydä. Paljon pinttynyttä likaa. Jääkaapissa jokunen homeinen tuote. Kämppä haisee. Siivouksessa tarvitaan jo järeämpiä aseita kuten imuria ja rättiä.
c. Töhnää joka puolella. Astiat ovat liimautuneet töhnän voimalla toisiinsa. Homeisia ruoantähteitä lattialla ja myös sängyssä.
“Eläimiin luetaan eliöt, jotka eivät käytä vaatteita, mutta niillä on silmät. Pesusieni ei ole siis eläin vaikka se onkin alasti, siltä puuttuvat kuitenkin eläimille tunnusomaiset silmät. (nainen, 20-v., matematiikka)”
3. Miksi tapahtuu sukupuoltenvälistä seksuaalivalintaa?
“Jotta elämässä olisi muutakin kuin orgioita?”
“Sitä minäkin olen yrittänyt kysellä, ettei nyt aina tarvitsisi olla niin turhan kranttu siellä baaritiskillä... Toisaalta välillä kun katsoo millaisia kersoja tähänkin maailmaan on pykätty, niin ehkä päin vastoin pitäisi ottaa tiukempi ote näihin juttuihin... (mies, 35 v, töissä Metsolla)”
vien jätösten osuutta y:llä. Voidaan merkitä tuhdikkuutta T:llä. Kaava jota niinkin monet makkaramestarit mielessään pyörittelevät päivät pitkät on T = h*(((a/2pi)^2)*pi)*0.5x+0.2y^2. (mies, 22-v., TKK automaatio)”
“Jalostuksessa varmaankin on jotain peruselementtejä, joita noudattaen sitten homma lähtee toimimaan. Vrt keinosiementäjä: pitkät mustat hanskat, käsi syvälle jne jne. Jos ei oo hanskoja, niin homma menee perseelleen, samaten jos ei käsi mene syvälle, niin kaikki menee käteen. Kaikkien “elementtien” pitää olla mukana, jos halutaan tyydyttävä ratkaisu! (mies, lähes-valmistunut DI, TTKK)”
“Makkarafirman sisäisen laskutoimituksen tulos.”
c. Heteropyknoosi
“Tuskallinen muutos kohti yksineuvoisuutta.”
“Pitkällinen ja sotkuisa prosessi.”
“Kai sitä jotenkin tämän päivän trendimaailmassa tuntee olevansa jotenkin nyhverö näin keski-ikäisenä heteromiehenä? (mies, 35 v, töissä Metsolla)”
“Tässä on selkeästi kirjoitusvirhe. Kyseessähän lienee ’heterohypnoosi’ eli metodi, jota miehimykset käyttävät vietellessään normijamppoja irstaisiin rakasteluhetkiin. (mies, 21 v, kukkakauppias)”
“Nimitys tapahtumasarjalle, jossa kaksi heteroseksuaalista henkilöä (nainen ja mies) kohtaavat baarissa ja päätyvät baariillan jälkeen samaan kohteeseen nukkumaan. (nainen, 20-v., matematiikka)”
d. Homeoboksi
“Talo, jossa home rehottaa ja lapset riutuu tuskissaan.”
“Liittyykö tämä tuohon Jalostajaan. Mulla on digiboxi joka ei oikein toimi, höh! (mies, 35 v, töissä Metsolla)”
“Laatikko johon perheenjäsenet kätkevät vaihtoisesti (toisensa poissulkien) joko homekasvustoa tai niinsanottuja “kotivideoita”. (mies, 22 v, tekniikan alan opiskelija)”
“Kyllähän sitä helposti poikamiesboksi muuttuu homeoiseksi. Homeosientä joka paikassa. (mies, 22 v, yritysviestintä/ AMK)”
“Laatikko jossa risteytettävät lajit majailee.”
“Mistä vit**** minä tietäisin! Jos sun tarvii tietää vastaukset teidän tenttikysymyksiin, niin parempiakin lähteitä varmaan löytyy kuin biologianmaisteri Heinonen! Oliskohan vaikka turkulaisten bilsanopiskelijoiden huono väännös gettoslangista “home-boy”... (mies, lähes-valmistunut DI, TTKK)”
Pulloja. Kämpässä hengittäminen jo vaikeaa. Kämpän siivoamisessa tarvitaan jo kavereiden apua. Monet saavat tässä homeoboksin vaiheessa häädön kämpästä. (nainen, 20-v., matematiikka)”
2. Määrittele eläin. Onko pesusieni kasvi vai eläin?
“Meillä kotona vai yleensä maailmalla?”
“Eläin on sellainen, jonka täytyy panna parastaan. Pesusieni vaan on hyllyssä, eikä tee mitään joten se on kasvi. (mies, 35 v, töissä Metsolla)”
“Eläin on semmoinen kasvis, joka liikkuu. Siksi ihmisestäkin tulee kasvis, jos hän menettää kykynsä liikuttaa raajojaan.
Pesusieni on siis eläin. M.O.T. (mies, 22 v, yritysviestintä/AMK)”
“Karvainen tahi limainen otus jolla on silmät eri puolilla päätä. Pesusieni kuuluu kasveihin koska on karhea ja raapiva. (mies, 22 v, TKK automaatio)”
“Mä voisin määritellä eläimen siten, että sillä on sydän, joka määrittelee sen elämisen. Esim bakteeri olisi ELIÖ, koska sillä ei kaiketi oo sydäntä, mutta sitten taas mursu on hieno ELÄIN, jota kuuluu kunnioittaa!
Pesusieni ei pienimmissäkään määrin ole eläin, KOSKA mikään eläin ei olisi niin sydämetön, että raapisi toisen selkänahan ihan verille puhtaasti vittumaisuuttaan. Sydämetön -> non-animal! (mies, lähesvalmistunut DI, TTKK)”
“Jotta kaikilla olisi hauskempaa ja saisi keinua. (mies, 22 v, tekniikan alan opiskelija)”
“No kännissä nyt tapahtuu mitä vain. Ja onhan sitä hulluja maailma täynnänsä. (mies, 22 v, yritysviestintä/AMK)”
“Joskus alkoholipäissä saattaa tapahtua pieni rimanalitus valinnan kohdalta, jolloin on pakko suorittaa uusi otos, jotta pystytään todistamaan itselle, että rimanylittäviä yksilöitä on vielä olemassa ja toivoa ei saa menettää”
“Kyllähän sen nyt jo järkikin sanoo, että pientä seksuaalivalintaa on tehtävä. Ei sitä nyt kavereille kehtaa mitään aivan hirveetä norsua näyttää... nauravat pian päin naamaa!”
“Seksuaalivalinta on useimmiten ihan kivaa touhua.”
“Vasta-argumenttina joku voisi tietenkin sanoa, että seksuaalivalinta on homojen hommaa, koska itse kuksii kaikkea mikä liikkuu... vrt. tuntemamme Paraisten survivor-sankari! (mies, lähesvalmistunut DI, TTKK)”
“Koska ihan jokaisen vastaantulijan kanssa ei yksinkertaisesti ehdi sänkyyn, on siis valittava.”
