Issuu

Ajattelijat

4/2019

4/2019 55. vuosikerta Päätoimittajat Roope Nykänen Pirta Palola roope.nykanen@helsinki.fi pirta.palola@ouce.ox.ac.uk Toimitussihteeri Julius Ulpovaara julius.ulpovaara@helsinki.fi Muut tekijät Rasmus Huotari, Emmi Tuokko, Valeria Valanne, Ellen Haaslahti, Oona Käyhkö, Elisa Nygård, Tiia Suninen, Jani Lehto, Joni Ollonen, Ella Ahvenainen, Pyry Puustinen, Inkeri Liikanen, Tiia Laisi, Alma Seppälä, Matti Leponiemi, Olli Rantamäki Ulkoasu ja taitto Roope Nykänen, Pirta Palola, Julius Ulpovaara, Sohvi Nykänen, Rasmus Huotari, Pete Voutilainen, Tuisku Hillilä, Himmi Lindgren, Viivi Halonen, Ella Ahvenainen, Lea Ala-Ilomäki, Jani Lehto, Alma Seppälä, Mirjami Kuutti, Linnea Wartiovaara Kansi Julius Ulpovaara Takakansi Linnea Wartiovaara Logo Anni Virolainen Paino Bookcover Oy, Espoo Painos 100 kpl

ISSN-L 1458-4115 Symbiontti on Helsingin yliopiston biologian ainejärjestön Symbioosi ry:n julkaisu. Lehdessä esitetyt mielipiteet eivät sellaisinaan edusta Symbioosin virallista kantaa. Symbiontti saa HYYn järjestölehtitukea. Symbioosi ry PL 65 (Viikinkaari 1) 00014 Helsingin yliopisto

Sisällysluettelo 4

Menneitä ja tulevia tapahtumia

Erilainen Pekka Heino

Bäräyttävät BD-pelit

Vastine Sampsa ry:n kirjelmään

Tiedekriisi

Hyvät eväät elämään

Lajinsisäisiä suhteita

Risti riidassa?

Make tylsyys great again!

Pj-palsta

Tirehtöörin ja kulinaristin joulupalsta

Ulkomaantoimitus

Kisupalsta

Hapan ruukku

Noroskoopit

Endosymbiontti

Biologiristikko

Repäisyt

Kiperät kysymykset kondomihyllyllä Teksti: Roope Nykänen – Kuva: Sohvi Nykänen

Tästä surullisen hyvänä esimerkkinä on ok-käsimerkki. Kyllä, kuulit oikein. Kyseinen käsimerkki on nimittäin päätynyt myrskynsilmään, kun internetin meemipalstoilla alettiin julistamaan sen merkitystä valkoisen ylivallan merkkinä. Vaikka alussa julkisesti todettiin, ettei kyseisellä merkillä ole oikeasti tätä agendaa omaavaa tarkoitusperää, alettiin mediassa poimia tapauksia, jossa merkin näyttäminen linkitettiin suoraan oman ylivallan osoittamiseen. Tämä yhdistettynä mediarummutusta kiusallaan kiihdyttävien trollaajien toimintaan ja kas, näin on cocktail saatu kaikessa komeudessaan valmiiksi. Vaikka uskon, ettei kenenkään (paitsi ehkä niiden parin internet-meemuilijan) tarkoitus ollut antaa käsimerkille kyseistä funktiota, on lopputulos saatu kellahtamaan vastoin kaikkien intressejä. Jokaisen tapahtuman, kohtaamisen ja sattumuksen voidaan ajatella vaikuttavan aivojemme toimintaan ja muovautumiseen. Olemmekin ympäristön jatkuvasti muokkaamia, mikä mielestäni vähentää painoarvoa ajatuksesta, että oma ajattelumme olisi jotenkin omalaatuista ja kokonaan itseohjattua. Tämä taas johtaa siihen, että oikeassa olemisen merkitys mitätöityy, kun yksilön oma rooli ajatustensa suvereenina hallitsijana pienenee. Kai Kailan toistelema lausahdus kuuluu: ”Tiedon saaren kasvaessa tietämättömyyden valtameressä, kysymysten rantaviiva pitenee.” Jos päädyt haaksirikkoutumaan tälle saarelle, rohkaisenkin katsomaan valtamerelle päin saaren oman kasvillisuuden sijaan (vaikka tämä voi olla meille botanisteille varsin epämiellyttävää). Ei saaren kasvamisen takia, vaan siksi, että horisontista voi löytyä jotain ihmeellistä.

Pääkirjoitus

ulunut vuosi on sisältänyt kohdallani mitä mainioimpia kommelluksia ja kohtaamisia ihmisten kanssa. Näistä yksi mieleenpainuvimmista oli keskustelu henkilön kanssa, joka työskenteli aikoinaan erotiikkaliikkeessä. Alkuasetelma ei ollut minun kohdaltani mairitteleva: vaikken varsinaisesti ajatellut pornokaupan myyjistä tuomitsevasti, oli stereotypiani suurennellun kapeakatseinen. Olikin valloittavaa huomata, kuinka keskustelun edetessä ennakkoluuloni limaisista setämiehistä alkoi pikkuhiljaa väistyä. Tarinat erilaisten ihmisten kohtaamisesta työn ohessa saivat minut ymmärtämään, kuinka paljon kyseinen tehtävä vaatii oikeaa hienotunteisuutta ja empatiaa. Harvassa työtehtävässä asiakas tulee nimittäin niin herkkänä ja alastomana palveltavaksi, seksuaalisuuteen kun liittyy yleensä suuria tabuja ja ylitsepääsemättömän tuntuisia lukkoja. Pornokaupan myyjän työn voikin nähdä olevan parhaimmillaan jopa terapeuttimaista. Onkin surullista huomata, miten yleiset ennakkoluulot ja tosielämä voivat välillä mennä näin ristiin. Ajattelu on mielestäni olennainen ominaisuus ihmisyyttä, ja paras tapa ajattelun kehittämiseen on keskustelu toisten ihmisten kanssa ja heidän kuuntelemisensa. Kliseisimmillään tämän voisi selittää toteamalla toisen henkilön puheiden ja näkökulmien avartavan omaa maailmankuvaa. Sen lisäksi koen toisten kanssa keskustelun hyvänä itsetutkiskelun välineenä, kun kaikki tieto omasta itsestään ei ole aina itselle havainnoitavissa. Olen kokenut tämän omassa elämässäni useita kertoja, kun yllätyn kavereideni tarinoista siitä, kuinka olen esiintymistilanteessa heilunut luokan edessä kuin mikäkin heinämies. Joharin ikkunani aukenivat myös keskustellessa erotiikkakaupassa työskentelystä: kyseinen dialogi sai minut pohtimaan, omaanko itse joitain tiedostamattomia lukkoja, jotka salaa jäytävät sisäistä hormoniheerostani. Kuuntelemisen ja keskustelun suitsuttaminen on nykypäivänä erityisen tärkeää, sillä keskustelukulttuuri on kääntynyt viime vuosina mielestäni harmilliseen suuntaan. Nykyään nimittäin tuntuu, että väittelyiden ja mielipiteiden vaihtamisen päätarkoituksena ei ole löytää parasta mahdollista lopputulemaa, vaan voittaa tämä suuri verbaalinen taisto. Oikeassa olemisen kulttuuri edesauttaakin sitä, että keskustelu ajautuu vääriin uomiin ja lopulta niin kauas alkuperäisestä väittelystä, että koko keskustelu menettää merkityksensä.

Menneitä ja tulevia tapahtumia Teksti: Rasmus Huotari

Menneitä: Symbioosin kaudenavajaiset 6.9. Syyskaudenavajaisia juhlittiin totuttuun tapaan kertsillä ja uudet fuksitkin pääsivät kokemaan ensimmäiset kertsibileensä. Fuksisitsit 20.9. Symbioosin ja Helixin fuksisitsit järjestettiin jo toista kertaa Bio1 Unicafessa ja siellä fuksit tutustutettiin sitsikulttuuriin herkullisten ruokien ja juomien sekä tietysti sitsilaulujen kera. BD-peli 4.10. BD-peli eli fuksiaiset johdatti jälleen teemansa mukaisiin asuihin pukeutuneet fuksijoukkueet suorittamaan opiskelijaelämään ja biotieteisiin liittyviä rasteja Viikissä ja keskustassa sekä tämän jälkeen nauttimaan jatkoista Käärmeenpesällä. Halias-excu 12.10. Joukko orninmielisiä symbiontteja vietti lauantaipäivän vierailemalla Hangon lintuasemalla. Lintuja nähtiin ja päästiinpä seuraamaan myös rengastusta. Fuksiklusteri 15.10. Tämän tapahtuman tarkoituksena oli tutustuttaa fukseja Matlu-klusteriin ja sen yleisimpiin aktiviteetteihin, natusten kera tietenkin. Saapuipa paikalle jonkin verran fuksejakin. Grundibileet 17.10. Symbioosin ja Myyn järkkäämissä grundibileissä päästiin grundille bilettämään ja pelaamaan beer pongia. Halloweenbileet 22.10. Halloweenia juhlittiin teeman mukaisesti koristellulla Matlu-klusterilla ja juhlijatkin pääsivät pukeutumaan enemmän tai vähemmän kauhistuttaviin asuihin.

Fuksien kenttäasemaesittely 25.–26.10. Kenttäasemia ja niiden toimintaa esiteltiin fukseille tällä kertaa Tvärminnen eläintieteellisen aseman rannikkomaisemissa. Symbioosin syyskokous 7.11. Syyskokouksessa saatiin valittua vuosijuhlavuodelle 2020 Symbioosin uusi hallitus ja virkailijat herkullisten kokoustarjoiluiden avustamana. Onnittelut kaikille valituille toimijoille! Lisäksi mm. päätettiin vuoden 2020 luonnonsuojeluapurahan suuruudeksi 3000 euroa! Musiikkivideoilta 12.11. 1,5 vuoden jälkeen päästiin taas kertsillä katselemaan menneiden vuosi(kymmeni)en musiikkivideoita asiantuntevalla kommenttiraidalla varustettuna. Viikin pikkujoulut 21.11. Viikin tiedekuntajärjestöt yhdistivät tänä vuonna voimansa ja järjestivät koko Viikin haalarikansalle yhteiset pikkujoulubileet Skohanissa. Luonnontieteilijöiden jouluristeily 28.–29.11. Tuttuun ja turvalliseen tapaan joulurisse seilattiin Itämerellä marraskuun lopussa haalarit päällä mahdollisia virvokkeita nauttien ja laivalla bilettäen. Jouluristeilysimulaattori 29.11–1.12. Tämän vuoden uutuutena tarjolla oli myös jouluristeilyä simuloiva tapahtuma Tvärminnen asemalla, jossa päästiin rissetunnelmaan kuitenkin koko viikonlopun rannalla pysytellen.

Tulevia: Symbioosin pikkujoulut 5.12. Tänä vuonna vpj:n järkkäämiä pikkujouluja vietetään Navy Jerry’sissä, jossa pikkujoulutunnelmassa juhlimisen lisäksi mm. palkitaan ansioituneita symbiontteja kunniamaininnoin. Kaamossitsit 7.12. Kaamossitsejä vietetään tällä kertaa itsenäisyyspäivän jälkeen Alinassa, lisää infoa tulossa lähiaikoina! Kilpisjärven uuden vuoden excursio 28.12.–5.1. Tänäkin uutena vuotena Symbioosi lähtee excuilemaan Kilpisjärven biologiselle asemalle ja nauttimaan mm. talvisesta tunturimaisemasta, revontulista, saunasta, sitseistä sekä hyvästä seurasta.

Symbiontti 4/ 2019

Erilainen Pekka Heino Teksti: Emmi Tuokko & Valeria Valanne Kuvitus: Pete Voutilainen

Symbiontin Pekka H.-juttusarjan päättää muulle maailmalle se ehkä tunnetumpi Pekka Heino, suomalainen hard rocklaulaja. Toisin kuin meidän Pekka Heinoa, tätä Pekkaa ei labra puhuttele, vaan kitara. Kuka olet ja mitä teet? Moi, olen Pekka Heino, laulan ja soitan Brother Firetribe-yhtyeessä ja aina, kun pyydetään! Elämänfilosofiasi yhdellä lauseella? Love over gold. Eppujen eräässä laulussa pohditaan, voiko kitaraa soittamalla parantaa maailmaa. Mitä mieltä sinä olet asiasta? Kitaraa soittamalla on mahdollisuus luoda kuulijaan positiivisuutta, valoa ja iloa. Maailma paranee aina, kun ihminen kokee edellä mainittuja asioita, eli vastaus on selkeästi ”kyllä”. Mistä olet erityisen ylpeä? Että olen pystynyt näinkin pitkään tekemään täysipainoisesti sitä, mistä pidän eniten. Voisitko ikinä kuvitella olevasi biologi? Ja jos olisit biologi, haluaisitko työskennellä mieluummin laboratoriossa vai metsässä? Muusikkous on sen verran selkäytimessä, että vaikea kuvitella mitään muuta...mutta biologina haluaisin ehdottomasti työskennellä metsässä, labra ei juurikaan puhuttele. Mikä musiikissa viehättää? Kokonaisvaltaisuus, ikiaikaisuus, lajikirjo, valinnan vapaus ja rajattomat mahdollisuudet.

Joulukuu 2019

Tämän lehden teemana on ”Ajattelijat”. Koetko olevasi sellainen? Yleensä tulee paljon ajateltua tyyliin ”mitä helvettiä mä ajattelin??”...Kai se lasketaan? Uskotko aurinkokuntamme ulkopuolella olevan elämää? Uskon vakaasti. Olisi itsekästä ajatella muuta, ottaen huomioon avaruuden oletetun äärettömyyden. Kerro jokin hauska fakta itsestäsi! Teen aivan järkyttävän hyvää sahramirisottoa ja olin kova heittämään keihästä nuorempana. Siinä tuli kaksi faktaa samalla hinnalla, koska kumpikaan ei ollut erityisen hauska. Ja loppuun vielä bonuskysymys: Mikä on lempilintusi? Merikotkan näkeminen luonnossa on aina yhtä henkeäsalpaavaa ja keltasirkku ilahduttaa aina. - Pekka H. nro 4

Bäräyttävät BD-pelit! Koonnut: Roope Nykänen – Kuvat: Tuisku Hillilä & Himmi Lindgren

Vuoden eeppisin tapahtuma, BD-pelit, järjestettiin jälleen uusille fukseille. Vaikka päivän sää oli varsin kolea, lämmitti seura ja puudutti pullo sekä rasteilla kököttävää että rastilta toiseen sinkoilevaa juhlakansaa. Tarinoita varmasti riittää taas vuodeksi kerrottavaksi!

Viimehetken vastoinkäymisistä huolimatta tämän vuoden pelikikat järjestivät jälleen kerran ikimuistoisen tapahtuman uusille opiskelijoille! Lumikki ja noin seitsemän kääpiötä.

Symbiontti 4/ 2019

Rastinpitäjät vauhdissa.

Hassua porukkaa Ihmeperseiden tiimissä. Kyseinen ryhmä voittikin parhaan ryhmäteeman palkinnon.

Joulukuu 2019

Sara Torppa nauttimassa todellista mustaa kultaa. Saran ilta oli jopa sen verran onnistunut, että hän päätti hakea (ja pääsi) ensi vuoden pelikikaksi!

Hui, aikamoinen poppoo! :)

No caption needed.

Symbiontti 4/â€Š2019

Turha tallustella Keravaan, kun Ulkomaantoimitus tuo sen mukanaan Helsinkiin (lue Ulkomaantoimituksen matkasta Ceravaan edellisestä Symbiontista). Se ei ole vain caupunci, se on elämäntapa. BD-pelien voittajaksi selviytyi Nukkumatit! Onnea voittajille!

Joulukuu 2019

Vastine Sampsa ry:n kirjelmään

Teksti: Ellen Haaslahti, Oona Käyhkö, Elisa Nygård, Roope Nykänen, Pirta Palola & Tiia Suninen Kuvitus: Viivi Halonen

ilkka Koskikallio ja Antti Alanko kritisoivat Maatalousylioppilaiden yhdistyksen, Sampsa ry:n, johtokunnan puolesta YLVA:n päätöstä poistaa naudanliha Unicafe -ravintoloista kirjelmällään Ylvan johdolle (julkaistu Sampsa ry:n Facebook-sivulla 17.10.2019). Kirjelmässään Koskikallio ja Alanko argumentoivat Sampsa ry:n puolesta, että naudanlihan tarjoamisen lopettaminen Unicafe -ravintoloissa ympäristösyistä on kapeakatseista ja perusteetonta, mistä olemme selvästi eri mieltä. Ylvan ratkaisu on merkittävä useammastakin näkökulmasta, joita perustelemme tässä tuomalla samalla esiin Sampsa ry:n kirjelmän kirjoittajien argumentoinnissa esiintyviä heikkouksia. Nähdäksemme naudanlihan tarjoamisen lopettaminen ympäristösyistä on täysin perusteltua, kun tieteellinen tutkimus on selkeästi osoittanut, kuinka merkittävä osa ilmastonmuutosta kiihdyttävistä kasvihuonekaasupäästöistä on peräisin sen tuotannosta. Naudanlihantuotannon päästöt muodostuvat pitkälti rehuntuotannon päästöistä sekä märehtijöiden ruuansulatuksessa syntyvästä metaanista ja hiilidioksidista (FAO, 2013, 17, Pesonen ja Huuskonen, 2016), jotka tekevät sen hiilidioksidipäästöistä moninkertaiset verrattuna muihin proteiinin lähteisiin (FAO, 2013, 15-17, Luke, 2019a, 10). Siten oikeastaan tieteellinen tutkimus on leimannut naudanlihantuotannon, eikä Ylva, mikäli asia halutaan ilmaista kannanoton kirjoittajien tavalla. Ylvan päätös on ympäristönäkökulman lisäksi merkittävä myös esimerkiksi ruokaturvan kannalta, kun naudanlihantuotannon ympäristökuormituksia katsotaan väestönkasvun ja elintason nousun aiheuttaman kysynnän kasvun valossa. Edeltävän perusteella on selvää, että ihmisten on paljon kestävämpää syödä kasvi itse, kuin tuottaa sitä naudalle ja syödä nauta. Tällöin myös ravinteiden kierrättäminen on merkittävästi tehokkaampaa kuten Pesonen ja Huuskonen (2016) toteavat. Sampsa ry:tä edustavat kirjoittajat korostavat kuitenkin, että maamme pohjoinen sijainti rajoittaa ih-

miselle kelpaavien kasvien viljelyä ja siksi tarvitsemme nautakarjaa muuttamaan nurmen valkuaisaineiksi. Itseasiassa sijainnistaan huolimatta Suomessa voidaan viljellä useita ihmiselle kelpaavia valkuaiskasveja (Luke, 2019a, 18), eikä kirjoittajien väite siten perustele kovin hyvin nautakarjatalouden tärkeyttä. Tällaisia, runsaasti proteiinia ja ravintokuitua sisältäviä erikoiskasveja ovat esimerkiksi härkäpapu, herne, kvinoa, pellava, rapsi, rypsi, sinilupiini, tattari ja öljyhamppu, joiden viljely onkin nykyään kasvussa (Luke, 2019a, 18, 21). Luke (2019a, 18) toteaa, että tulevaisuudessa erikoiskasvien viljelyala olisi mahdollista lähes kaksinkertaistaa Suomessa, jolloin niistä saatavan monipuolisen raakaaineen määräkin moninkertaistuisi. Kyselytutkimuksen perusteella viljelijät olisivat myös halukkaita monipuolistamaan viljelyä nykyisestä (Luke, 2019a, 18). Valkuaiskasvien viljely on myös tärkeä osa monipuolista proteiinijärjestelmää, joka tukee monin tavoin ympäristökestävyyttä, luonnon monimuotoisuutta sekä kykyämme sopeutua ilmastonmuutokseen (Luke, 2019a, 10-11). Tällä hetkellä koko ruokajärjestelmä on sekä Suomen tasolla että maailmanlaajuisesti melko yksinkertainen ja siten haavoittuvainen, sillä noin 90 prosenttia maailmassa tuotetun ruuan energiasta ja valkuaisesta on peräisin vain 15 kasvilajista ja kahdeksasta eläinlajista, vaikka hyödynnettäviä lajeja olisi tuhansia (Karttunen, 2018, 37). Suomenkin peltoalasta oli vuonna 2018 yli miljoona hehtaaria yksin viljan viljelyssä, josta yli kolmannes oli rehuohraa ja lähes kolmannes kauraa (Luke, 2019a, 11). Kotimaisen ruoantuotannon turvaaminen ja kehittäminen on tärkeää muun muassa maaseudun elinvoimaisuuden edistämisen, omavaraisuuden takaamisen ja Suomen kansantalouden kannalta. Kuitenkin, jotta kotimainen ruoantuotanto voidaan turvata myös tulevaisuudessa, on sen sopeuduttava ilmastonmuutoksen asettamiin uusiin olosuhteisiin. Kuten BIOS-tutkimusyksikön tutkija Ville Lähde (2019) kirjoituksessaan toteaa, omavaraisuusasteen parantaminen ja kotimaisen ruoantuotannon monipuolistaminen lisäävät kykyä

Symbiontti 4/ 2019

sopeutua tuleviin viljelyolojen muutoksiin. Valkuaiskasvien tuotannon lisääminen vahvistaa siten kotimaisen ruoantuotannon monipuolistamista. Niinpä ”järkevää” kotimaista ruoantuotantoa, jota Sampsa ry:n edustajat vetoomuksessa peräänkuuluttavat, olisikin vähittäinen siirtyminen karjataloudesta kestävämpiin ruoantuotantotapoihin, kuten kasviproteiinin tuotantoon. Kirjoittajat puolustavat nautakarjataloutta myös laidunnuksen aikaansaamalla luonnon monimuotoisuuden kasvulla vedoten lähteisiin, joissa käsitellään perinnebiotooppeja. Olemme monimuotoisuuden suojelun sekä eläinten hyvinvoinnin kannalta samaa mieltä laidunnuksen hyödyllisyydestä perinnebiotoopeilla, mutta argumentti on silti asiayhteydessään virheellinen ja kaukaa haettu laidunnuksen ja nykyisen naudanlihatuotannon ja -kulutuksen yhdistämiseen liittyvien haasteiden vuoksi. Ensinnäkin, kuten kirjoittajien käyttämä lähde, Kauppinen (2019), korostaa, muutaman nurmikasvilajin viljelty laidun ei ole perinnebiotooppi, eikä karjan laiduntaminen viljellyllä nurmella siten lisää monimuotoisuutta. Toiseksi, luonnonlaidunlihan suuremman mittakaavan tuotanto on tällä hetkellä todettu mahdot-

Joulukuu 2019

tomaksi, sillä perinnebiotooppien laidunnuspaine, eli laiduntavien eläinten määrä, ei saa olla alueen kantokykyyn nähden liian suuri (Kauppinen, 2019, Metsähallitus, 2018, 38-39). Kriittisen laidunnuspaineen puitteissa voidaan päätellä, että jopa valtakunnallinen perinnebiotooppien tavoitehoitoala, 60 000 hehtaaria (Metsähallitus, 2018, 12, Raatikainen K.J. yms. 2017), saavutettaisiin jo 60 000 laiduneläimen avulla, jos ajateltaisiin, että yksi laiduneläin riittäisi ylläpitämään yhtä hehtaaria perinnebiotooppia sen kantokyvyn rajoissa. Sen sijaan Suomessa on Luken (2019b) mukaan tällä hetkellä pelkästään nautoja reippaasti yli 800 000. Oikeastaan naudanlihantuotannon kasvu on siis ainoastaan siirtänyt laiduneläimiä tehotuotantoon, eikä kirjoittajien väitteellä ole siten mitään perustetta liittää naudanlihan tuotannon kannattavuutta monimuotoisuuden turvaamiseen. Myös nurmen tärkeyttä hiilinieluna on mielestämme kannanotossa ylikorostettu. Maa- ja metsätalousministeriön (MMM, 2019) verkkosivuilla julkaistun ja vasta alkaneen hankkeen kuvaus, jota kannanoton kirjoittajat Sampsa ry:n puolesta ovat käyttäneet lähteenään, ei sisällä lainkaan tutkimustuloksia nurmen

tehokkuudesta hiilinieluna, vaan kuten kirjoittajatkin toteavat, selvitys sen suuruusluokista on vasta käynnissä. Tämä ei ole riittävän vakuuttava perustelu nurmien tehokkuudesta hiilinieluina etenkin, kun tiedetään, että kynnön ja erityisesti siitä mahdollisesti seuraavan yksivuotisten kasvien viljely nimenomaan purkaa hiilivarastoja, kuten MMM:n (2019) hankkeen kuvauksesta käy ilmi. Lisäksi voidaan mainita, että järjestelmä ja tekniikka, jolla nurmen kasvillisuuden ja maaperän hiilensidontaa pystytään mittaamaan, on toistaiseksi puutteellinen ja kehityksen alla (Luke, 2019c). Sen sijaan on jo pitkään tiedetty, että metsät ja suot ovat erittäin tehokkaita hiilinieluja ja lisäksi arvokkaita hiilivarastoja. Kun otetaan huomioon nurmien hiilinielupotentiaalin epävarmuus, olisi mielestämme ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta parempi panostaa nurmien sijaan metsien ja soiden lisäämiseen, koska niiden hiilensidontakyky on tutkimustiedon todistamaa. Näillä perusteilla emme usko Sampsa ry:n edustajien tapaan, että Ylvan päätös voisi pohjautua rahallisiin intresseihin. Unicafen liiketoimintajohtaja Pihlajamäki (2019) painottaa itse, että pääsyynä naudanlihan tarjoilun lopettamiseen ei ole rahallinen hyöty, vaan alentuneet hiilidioksidipäästöt. Talouselämän artikkelissa (2019) tämä käy myös ilmi siinä, että aiemmin Unicafeissa tarjoiltu naudanliha ei ole ollut kestävämpää nurmiruokittua nautaa, vaan jo valmiiksi halvempaa lihaa. Molemmissa lähteissä muistutetaan myös, ettei naudanliha ole ainoa ruoka-aine, jonka käyttöä tullaan suuren hiilijalanjäljen takia rajoittamaan. Pihlajamäki (HS 21.10.2019) mainitsee pyrkimyksen vähentää myös riisin tarjoilua tulevaisuudessa, joten kyse ei ole lihantuotannon boikotoimisesta. Kuten Sampsa ry:n kannanoton kirjoittajat, pidämme tärkeänä, että Unicafen ruoka tukee monipuolista ja terveellistä ruokavaliota. Tämä voidaan kuitenkin taata ilman naudanlihaa tarjoamalla monipuolisesti muita kasvi- ja eläinkunnan tuotteita, mikä onkin Pihlajamäen (2019) mukaan Ylvan tavoite. Täten Ylvan ratkaisu edistää Unicafe-ravintoloissa ruokailevien terveyttä monipuolistamalla tarjottavia proteiininlähteitä. Tätä tukee myös Luken (2019a, 12) suositus länsimaisille kuluttajille siirtyä eläinperäisen proteiinin, erityisesti punaisen lihan, kulutuksesta kasviperäisten proteiinien, erityisesti palkokasvien kulutukseen. Luken tiedotteessa (2019d) käy ilmi, että vuonna 2018 naudanlihaa syötiin Suomessa 19,3 kg henkilöä kohti. Ruokaviraston (2014) teettämissä ravitsemussuosituksissa neuvotaan kuluttamaan lihavalmisteita ja punaista lihaa viikossa enintään 500 grammaa. Kokonaislihankulutuk-

sen tulisi siis olla enintään hieman yli 26 kg vuodessa, joka pitää naudanlihan lisäksi sisällään myös kanan, possun, kalan ja muut lihatuotteet. Keskimääräisen suomalaisen naudanlihan kulutus voidaankin katsoa ylittävän reilusti ravitsemussuositukset. Naudanliha on hyvä proteiinien ja raudan lähde, mutta punaisen lihan liiallinen kulutus ei ole terveydelle hyödyksi, mikä näkyy esimerkiksi suurempana riskinä paksusuolensyöpään (Aro, 2015). Näin ollen emme koe Unicafen päätöksen olevan ristiriidassa monipuolisen ja terveellisen ruokavalion takaamisessa. Olemme samaa mieltä Sampsa ry:n vetoomuksen kirjoittajien kanssa siinä, että kuluttajia tulisi ohjata kohtuulliseen ja vastuulliseen kotimaisen lihan kulutukseen. Näemme kuitenkin Unicafen päätöksen naudanlihan poistamisesta erinomaisena ja positiivisena esimerkkinä tästä. Kuten Pihlajamäki (2019) kommentoi: ’’Näkemyksemme mukaan naudanlihan paikka on ennemmin viikonlopun juhlalounaalla kuin 2,60 euroa maksavan lounaan lihaseoksessa.” Suomalaisten proteiinilähteiden monipuolistaminen ja tottumusten muuttaminen edellyttävät siis juuri Ylvan esimerkin mukaista toimintamallien ja rakenteiden uudistamista. Tällainen muutos rakentaa tulevaisuuden hyvinvointia ja kestävää yhteiskuntaa.

Lähteet Aro, Antti, 2015: Liha ruokavaliossa. Terveyskirjasto. Kustannus Oy Duodecim. Luettu 3.11.2019: https:// www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti… FAO (Food and Agriculture Organization of the United Nations), 2013: Tackling Climate Change through Livestock. A Global Assessment of Emissions and Mitigation Opportunities. Rome. http://www.fao.org/3/ i3437e/i3437e.pdf Karttunen, Kaisa, 2018: Ruokitaan edes itsemme. e2 Tutkimus. https://e2.fi/ajankohtaista/ruokitaan_edes_ itsemme Kauppinen, Tiina, 2019: Laidunnus perinnebiotoopilla lisää luonnon monimuotoisuutta. Eläinten hyvinvointikeskus. Luettu 3.11.2019 osoiteessa: https://www.elaintieto.fi/…/laidunnus-perinnebiotoopilla-…/… Luke, 2019a: Scenoprot - hanke. Uusia proteiininlähteitä ruokaturvan ja ympäristön hyväksi. https://www. luke.fi/…/Luke_ScenoProt-esite_2019_A5_Digi_Siv…

Symbiontti 4/ 2019

Luke, 2019b: Nautojen lukumäärä. Luettu 3.11.2019 osoitteessa: https://stat.luke.fi/tilasto/36 Luke, 2019c: Nurmipellot ovat pohjoisen maatalouden erikoisuus. Luettu 3.11.2019 osoitteessa: https://www.luke. fi/…/nurmipellot-ovat-pohjoisen-maataloud…/ Luke, 2019d: Mitä Suomessa syötiin vuonna 2018? Luettu 3.11.2019 osoitteessa: https://www.luke.fi/uuti…/mita-suomessa-syotiin-vuonna-2018/ Luke, 2016: Ruoantuotannon ja -kulutuksen vaikutukset ympäristöön ja ilmastoon. Luettu 3.11.2019 osoitteessa: https://www.luke.fi/…/ruoka-ja-ra…/ruoan-ilmastovaikutukset/ Lähde, Ville, 7.2.2019: Ruokajärjestelmän kohtalonkysymyksiä – Miten niitä pitäisi kysyä? BIOS-tutkimusyksikkö. Luettu 3.11.2019 osoitteessa: https://bios.fi/ ruokajarjestelman-kohtalonkysymyksiamiten…/

Raatikainen, Kaisa J., et al. ”Systematic targeting of management actions as a tool to enhance conservation of traditional rural biotopes.” Biological conservation 207 (2017): 90-99 https://www-sciencedirect-com.libproxy.helsinki.fi/…/ S00063… Ruokavirasto, 2014: Terveyttä ruoasta. Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. https://www.ruokavirasto.fi/…/ravitsemussuositukset_2014_fi… Talouselämä, 15.10.2019: Naudanliha lähti - seuraavaksi UniCafe käy maidon kimppuun. Artikkeli luettu 3.11.2019 osoitteessa: https://www.talouselama.fi/…/1fce00e6-528c446a-8f69c3a9d2…

Maaja metsätalousministeriö (MMM), 2014: Maatalouden ilmastoohjelma - Askeleita kohti ilmastoystävällistä ruokaa. Linkki julkaisuun osoitteessa: https://mmm.fi/ilmastoystavallinenruoka Maa- ja metsätalousministeriö (MMM), 2019: Nurmi hiilinieluna (JUURIHIILI). Luettu 1.11.2019 osoitteessa: https:// mmm.fi/nurmi-hiilinieluna… Metsähallitus, 2018: Perinnebiotooppien hoidon suuntaviivat 2025. Toim. Raatikainen Katja. Vantaa. Linkki osoitteessa https://julkaisut.metsa.fi/julkaisut/ show/2121 Pihlajamäki, Leena, 2019: Unicaferavintoloissa jatketaan toimia hiilijalanjäljen pienentämiseksi. HS, mielipide 21.10.2019. Luettu 3.11.2019 osoitteessa: https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006279619.html…

Joulukuu 2019

Tiedekriisi? Teksti ja kuvat: Pirta Palola

Ovatko arvostetuissa julkaisuissa esitetyt tieteelliset tutkimukset aina luotettavia? Opintojeni alkuvaiheessa olisin epäröimättä vastannut ”kyllä”. Pitempään opiskeltuani vastaukseni ei ole yhtä varma. Samalla tavoin kuin jo saavutetun tasa-arvon puolesta on aktiivisesti taisteltava, on myös tieteen luotettavuuden puolesta tehtävä jatkuvasti töitä.

yös jo julkaistuihin ja vertaisarvioituihin tutkimuksiin on voitava suhtautua varauksella: kirjallisuudessa esitetyt virheelliset tulokset voivat jäädä huomaamatta, mikäli kriittisyydessä ja lähteiden tunnollisessa tarkistamisessa on puutteita. Pahimmassa tapauksessa epäluotettavaan tutkimukseen viitataan artikkelissa toisensa perään ilman, että alkuperäisen tutkimuksen virheitä pannaan merkille. Epäluotettavien tulosten aiheuttama ketjuefekti konkretisoituu esimerkiksi lääketutkimuksessa, joka nojaa vahvasti aiemmin julkaistuun prekliiniseen dataan. Kuten muun muassa Begley ja Ellis (2012) huomauttavat, tiedeyhteisö ottaa julkaistujen prekliinisten tutkimusten tulokset tavallisesti annettuina.

Kuitenkin projektissa, jossa ”alallaan merkittäviksi” katsottujen prekliinisten tutkimusten tulosten toisinnettavuutta testattiin, toisintaminen onnistui vain 11 prosentissa tutkimuksista. Kliinisten tutkimusten epäonnistuminen prekliinisten tulosten heikon laadun takia tulee kalliiksi niin ajan kuin rahan suhteen. Vastaavia ongelmia on havaittu muillakin tieteenaloilla. Esimerkiksi vuonna 2015 toteutetussa, sadan psykologisen tutkimuksen toisinnettavuutta testanneessa projektissa tuloksien toisintaminen onnistui vain hieman yli kolmanneksessa replikaatioista.

Valokuva ei ole täysin objektiivinen kuvaus maailmasta: kuvakulma ja rajaus määräävät, mitä valokuvassa nähdään. Samalla tavalla on tärkeää miettiä, mitkä tekijät vaikuttavat siihen, millaisia saadut tutkimustulokset ovat.

Symbiontti 4/ 2019

”

Aivomme eivät kehittyneet objektiivista datan

analysointia varten, ja tiedostamattomat kognitiiviset vinoumat voivat johtaa tutkijoita tahattomasti harhaan.

Tahatonta huijausta? Mistä virheelliset tulokset sitten johtuvat, ja miksi epäluotettaviakin tutkimuksia julkaistaan? Toisinnettavuuden ongelma vaikuttaa niin laaja-alaiselta, ettei kyse voi olla vain epärehellisten tutkijoiden aikaansaannoksista. Herääkin kysymys, miten tiedostamattomat tekijät vaikuttavat tutkijoiden työhön. Kuten Regina Nuzzo kirjoittaa aihetta käsittelevässä artikkelissaan How scientists fool themselves – and how they can stop (2015), aivoillamme on taipumus löytää säännönmukaisuuksia satunnaisuudesta ja sivuuttaa sellaiset vaihtoehtoiset selitykset, jotka eivät tue alkuperäisiä käsityksiämme. Aivomme eivät kehittyneet objektiivista datan analysointia varten, ja tiedostamattomat kognitiiviset vinoumat voivat johtaa tutkijoita tahattomasti harhaan. Tiedemaailmassa vallitseva työskentelykulttuuri vaikuttaa suuresti siihen, miten tiedostamattomat kognitiiviset vinoumat tulevat otetuiksi huomioon. Kilpailu on nykypäivänä kiristynyt huomattavasti, ja monilla tutkijoilla on paineita tuottaa riittävän paljon julkaisuja, joilla on tilastollisesti merkitseviä tuloksia.

Joulukuu 2019

Vaikka tutkijat eivät tietoisesti tahtoisikaan tuottaa harhaanjohtavia tuloksia, on paineen alla työskentelevän mielen helppo löytää merkitseviä tuloksia sieltäkin, missä niitä ei objektiivisemman tarkastelun perusteella ole. Toinen nykyaikainen ilmiö, joka vaikeuttaa kognitiivisten vinoumien voittamista, on datan suuri määrä. Data-analyysiohjelmien kehitys on tehnyt valtavien datamäärien läpikäymisestä helppoa, vaikka tilastollisia menetelmiä ohjelmien taustalla ei täysin ymmärtäisikään. Vaarana on sellaisten pienten p-arvojen löytäminen, joilla ei lopulta ole todellista merkitystä. Tilanne voi synnyttää harhan, jonka seurauksena aiemmin uskottavina pidetyt, vain kohtalaisen merkitsevät tulokset tulevat sivuutetuiksi, kun yhä pienemmät p-arvot ja vahvemmat korrelaatiot yleistyvät. Pelkkä pieni p-arvo ei kuitenkaan itsessään tee tuloksesta uskottavaa – tilastollinen merkitsevyys ei vielä tarkoita biologista merkitsevyyttä.

Tieteenteon sudenkuoppia... vain tiettyä Houkutus kerätä ttaminen. selitysten sivuu

” ” ”

aihtoehtoisten

via todisteita; v hypoteesia tuke

”

Vain positiivisten tulost

en raportoiminen.

n odotusten mukaisina.

Odottamattomien tulosten raportoimine

Odottamattom ien tulosten kurinalainen mukaisten tulo tarkistaminen; sten tarkistam atta jättämine n.

odotusten

(Ilmiötä on tutk ittu esimerkiks i molekyylibio tutkijat syyttiv logian laborato ät kokeen tote rioissa (2004). ut tamiseen liittyv tulokset olivat Kun tulokset ei iä virheitä eivä odotusten muk vät olleet odot tkä hypoteesej ai si a, usten mukaisi lainkaan.) mahdollisia ko aan 88 prosen a, keen toteuttam tissa tapauksi iseen liittyviä sta. Jos taas virheitä etsittiin vain hyvin vähä n tai ei

”

Tilastoanalyysin väärinkäyttö; vapausasteiden muuttaminen, kunnes p < 0,05. lle tuloksille. Luovien perustelujen keksiminen saadui

”

steltiin kekseliäin sanangesta keräsi 500 lausetta, joissa peru Colle ’s King oon Lont kins Han thew nce (p > 0.1)”, “on the (Tilastotieteilijä Mat ing with conventional levels of significa “flirt ta: vuut osta kiinn ten tulos n sevie kääntein ei-merkit probably so (p > 0.05)”.) ja “not absolutely significant but very very fringes of significance (p = 0.099)”

Lähteet Begley, C. G. & Ellis, L. M. (2012): “Raise standards for preclinical cancer research”, Nature 483: 531. Fugelsang, J. A., Stein, C. B., Green, A. E. & Dunbar, K. N. (2004): “Theory and data interactions of the scientific mind: Evidence from the molecular and the cognitive laboratory”, Can. J. Exp. Psychol. 58 (2): 86-95. Hankins, M: “Still Not Significant”, 21.4.2013. <http://go.nature.com/pwctoq>

Symbiontti 4/ 2019

...ja ratkaisuja ongelmaan? en ja koeasetelman suunnittelu Kilpailevien hypoteesien muodostamin ja on mahdollista testata. niin, että myös vaihtoehtoisia hypoteese

”

Datan keruum enetelmien ja analyysisuunn tutkimuksen a itelman julkais loittamista. eminen ennen

(Menetelmien

”

ja analyysin m

uokkaaminen

matkan varrella

’parempien’ tu

losten saamisek

si estyy.)

Suunnitelmajulkaisujen lanseeraaminen; suun nitelmat vertaisar vioida ennen kokeen aloittam an ista.

(Hyväksytty suunnitelm a takaa tutkimustuloste n julkaisemisen riippu lokset ovat, mikä voi osa matta siitä, kuinka va ltaan vähentää tutkijo hvoja tai heikkoja saa iden kokemaa painetta dut tusaada merkitseviä tulok sia.)

yvien tietojen piilottaminen Sokea data-analyysi; dataan liitt tietämättä, onko kyseessä oikea analyysivaiheessa ja datan analysointi vai muokattu data.

”

itystä: “[blind data analysis is] inteln yliopistosta korostaa menetelmän merk (Astrofyysikko Saul Perlmutter Berkeley llä halutut tulokset oikeastaan ovat, riski s”. Kun tutkijat eivät tiedä, kuinka lähe lectual hygiene, like washing your hand enee.) hakeutua tiedostamatta niitä kohti pien

MacCoun, R. & Perlmutter, S. (2015): “Blind analysis: Hide results to seek the truth”, Nature 526: 187-189. Nuzzo, R. (2015): “How scientists fool themselves – and how they can stop”, Nature 526: 182-185. Open Science Collaboration (2015): “Estimating the reproducibility of psychological science”, Science 349: aac4716. Prinz, F., Schlange, T. & Asadullah, K. (2011): “Believe it or not: how much can we rely on published data on potential drug targets?” Nature Reviews Drug Discovery 10: 712.

Joulukuu 2019

Hyvät eväät elämään aka Dear Joni Teksti: Joni Ollonen – Kuvitus: Ella Ahvenainen

Dear Joni,

Olen 15 cm ja 1 kg, oonko ok?

Olen 135 cm lyhyt ja 44 kg kevyt, oonko normaali?

Jos Oulu tekee ihmisestä juuston, ja ruohon polttaminen tekee ihmisestä juuston, niin nollaako ne toisensa, vai onko poltteleva oululainen tuplajuusto?

Kysyisin, että olitko tyytyväinen Game of Thronesin loppuratkaisuun? Tyrion Lannister

Hyvät eväät elämään

Oltermanni Hei, ”Oltermanni”. Painosi on hyvinkin normaali ruokakaupassa myytävälle juustopaketille ja katsoisinkin, että tulet säilymään samanlaisena niin kauan kuin suomalaiset pitävät mauttomista maitojalosteista eli Välimeren jäätymiseen asti. Katsoisin, että kyseessä on jokin Valion aina yhtä mielikuvituksellinen innovaatiotuote.

Hei, ”Tyrion Lannister”. Pituutesi on sukulinjaasi nähden hieman lyhyt, mutta muut tekijät huomioiden asiasta ei kannata huolehtia. Pienikin voi kuitenkin langettaa suuren varjon seinälle. Onhan sitä parempiakin päätöksia DnD-kampanjalle nähty.

Dear Joni, Dear Joni,

Eihän pituudella oo oikeesti väliä?

Mä oon normaalipainoinen ja keskimittainen, oonhan mä ihan okei?

Mä haluisin kysyä sulta, että paljonko kortsut maksaa prismassa?

Miksei ihminen voi elää pelkällä suklaalla?

You can’t go wrong if you shield your dong

Chocolatelover<3 Hei, ”Chocolatelover<3”, olet. Suklaan vuoksi voitaisiin sanoa olevan kaksikin rajoitetta. 1) Siitä puuttuu meille oleellisia ravintoaineita, kuten vaikka C-vitamiinia ja tarvittava määrä valkuaisainetta ja 2) siinä on suhteettoman suuri määrä sokeria ja tyydyttyneitä rasvahappoja. Eli mikäli selviäisitkin keripukin ja puutostilojen kynsissä tarpeeksi pitkään niin valtimotukkeumat kyllä veisivät homman kotiin. Kannattaakin siis turvata ravinnonsaantinsa monipuolisemmaksi kuin pelkän suklaalla elämisen, kuten lautasmallin tai satunnaisen appelsiinin- ja raadonsyönnin avulla.

Hei, “You can’t go wrong if you shield your dong”, kysymyksesi on hyvinkin tavallinen yksi-, kaksi- ja kolmiulotteisen kappaleen ominaisuuksiin tutustuvalle. Asiaa olettekin varmaan käyneet kouluissa läpi ja usein pituutta pidetäänkin jo ensimmäisen ulottuvuuden suureena. Käytännössä pituudella on meille kolmiulotteisille asioille montakin väliä sen määrästä riippumatta eikä asiasta kannata huolestua. Asia kannattaakin ottaa puheeksi matematiikan ja fysiikan lehtorien kanssa, sillä he osaavat selittää jatkokysymyksiisi vastauksia. Hintataso on noin 0,49-4 e kappalehinnoissa. Kunhan tuotteet pysyvät ehjinä, lisäkuluja on normaalioloissa tuskin tiedossa.

Symbiontti 4/ 2019

Dear Joni,

Moolimassani on 18,015 g/mol ja pituuteni on 275 picometriä, olenko normaali?

Pituuteni hännästä päälaelle on 22 metriä ja painan 15 tonnia, olenko brontosaurus?

Kuvailisitko itseäsi ennemmin positiiviseksi vaiko negatiiviseksi Joniksi?

Haluaisin tietää, että ovatko fossiilit totta? Muinaisjäänne jurakaudelta

Utelias

Joulukuu 2019

Hei ”Muinaisjäänne jurakaudelta”. Painosi ja pituutesi on normaali Brontosaurus excelsus -lajin edustajalle, mutta jos olet B. yahnahpin, niin pienellä ruokavalion muutoksella pääset luokkakaveriesi kanssa samaan painoluokkaan. Jos taas olet B. parvus, niin olet oikeastaan muita hieman pidempi, joten otathan päänliikkuttelut varovaisemmin ja varmista, että saat pidettyä ryhtisi kunnossa päivän aikana. Fossiilit ovat tosia, niin muinaisten eliöiden jäännökset kuin myös ammoisten aikojen opiskelijat.

Hyvät eväät elämään

Hei ”Utelias” painosi ja pituutesi perusteella olet terve ja hyväkuntoinen vesimolekyyli. Olet selvästikin oppinut jo terveystiedon tunnilla tunnistamaan vältettävät reaktiot ja ympäristöt, mitkä olisivat uhka terveydellesi ja näin ollen olet hyvinkin normaali ja kunnollinen jääkiteen alku. Katsoisin, että metallijonin titteli on yhäkin Joni Uusitalolla ja luoteenlaadultani sovin hyvin anioniksi, joten negatiivinen joni kuvannee itseäni. Odotamme mielenkiinnolla hetkeä, jolloin zwitterjoni saapuu kampukselle.

Dear Joni,

Taidan olla painoton ja pituuteni 9,46 biljoonaa kilometriä, en kai ole epänormaali?

Olen 5 vuotta pitkä ja 300 op, ok?

Kertoisitko minulle, että onko avaruudessa nakkeja?

Millä emojilla kuvailisit yliopiston tilannetta? Opintopistehamsteri Isossa Pyörässä

Hyvät eväät elämään

Space hot dog_57 Hei, ”Space hot dog_57” pituutesi perusteella voisi sinun sanoa olevan hyvinkin normaali vuoden ikäinen valokartio ja pituutesi suhteen en olisi huolissani sillä ehdit kasvaa vielä hyvin pitkään. Ainejärjestöjä ei pääse karkuun avaruudessakaan, joten kannattaa ottaa asia haltuun ja hyväksyä, että elämässä on aina pieniä vapaaehtoistöitä.

Dear Joni, Olen pehmoinen ja pörröinen, oonko suloinen?

Hei ”Opintopistehamsteri Isossa Pyörässä” pituutesi on hieman keskimääräistä pienempi mutta ei hätää, yleensä tutkinnon pituus kasvaa ajan myötä ja saavuttaa täysikasvuisuuden muutaman vuoden jälkeen. Suosittelen, että toteutat opetusvararehtorin opintopisterajauudistuksia, rehtorin tenttimiskäytäntörajoituksia ja dekanaatin opintoleikkauksia, niin pituutesi saavuttaa maksiminsa hetkessä ja pysyt silti muiden yliopistojen tutkintoja paljon heppoisampana, sisällöttömämpänä ja löyhempänä sisällöltäsi. Etkä erotu turhaan tuhannesta muusta kaltaisestasi, jotka ovat työkilpailussa välineinä. Hieroglyfeistä isfet sopinee kuvamaan parhaiten yliopiston tilaa.

Kysyisin kans, että miksi Lutukka on niin SÖPÖ? Nuutti Hei ”Nuutti”, monet pehmoiset ja pörröiset asiat ovat hyvinkin söpöiksi miellettyjä mutta en pitäisi sitä pelkkänä söpöyden tunnuksena. Söpöyteen on monia kriteerejä ja täytä noiden lisäksi ne varmasti muillakin tavoilla. Lutukan söpöys varmaan perustuu biologien viehtymykseen irrotettuihin hyönteisten päihin. Oheinen kaavakuva saattaa auttaa rakenteiden hienouden hahmottamisessa.

Antenna Ocellus Maxilla Mandible Clypeus 20

Ocellus Symbiontti 4/ 2019

Lajinsisäisiä suhteita Teksti: Ella Ahvenainen – Kuvitus: Julius Ulpovaara

Sosiologian maisterikursseihin lukeutuva Evolutiivisen sosiaalitieteen perusteet -kurssi (SOSM-SL328) on tarjonnut biologille ikkunan kurkistaa sosiaalitieteiden tutkimukseen. Biologialla ja sosiaalitieteellä olisi mahdollisuuksia yhdistää voimansa. Miksei näin kuitenkaan tapahdu, ainakaan heti sormia napsauttamalla? Sosiologian yhden kurssin kokemusasiantuntijan ajatuksenvirtaa sosiologian ja biologian yhteentormäyksestä.

eenit. Aivot. Emootiot. Käyttäytyminen. Biologia kiinnostaa erityisesti listan kaksi ensimmäistä tutkimuskohdetta. Ne ovat konkreettisia asioita, joiden toimintaa on helppo mitata kvantitatiivisesti. Sosiologia kiinnostaa erityisesti listan kaksi viimeistä tutkimuskohdetta. Täsmällisemmin vielä ihmisen emootiot ja ihmisen käyttäytyminen. Alasta riippumatta tutkija, joka tutkii listan loppupäässä olevaa ilmiötä, olettaa alkupään termien ilmiöt toteutuviksi. Esimerkiksi jos sosiologi tutkii ihmisen käyttytymistä, hän olettaa sitä ohjaavan emootiot, joita ohjaavat aivot ja joita puolestaan ohjaavat geenit. Evolutiivinen sosiaalitiede on ala, jonka pyrkimyksenä on sidostaa käyttäytyminen ja geenit toisiinsa. Tieteenalojen vastakkainasettelun häivyttämiselle on nykymaailmassa tarvetta. Evolutiivista sosiaalitiedettä tai psykologiaa on varjostanut pitkään naturalistinen virhepäätelmä ja trauma pseudobiologisista päätelmistä, jotka ovat johtaneet hirmutekoihin menneisyydessä. Läpi ihmislajin kulttuurillisen historian ihmiset ovat joutuneet kohtaamaan suuria tragedioita, joita on oikeutettu ihmisten välisillä eroilla. Ääripään esimerkit, kuten sorto, sodat ja kansanmurhat eivät ole moraalisesti oikein, vaan valtaa pitävät ovat tehneet pseudobiologisia päätelmiä, että on oikein tappaa, jos joku ei ole samanlainen kuin muut. Tämä trauma seuraa meitä nykypäivään. Evoluution huomioiminen selittävänä tekijänä fyysisten ominaisuuksien lisäksi ihmisen käytökseen on tulenarka aihe. Suuri yleisö luulee sen helposti tarkoittavan automaattisesti sitä, että eron täytyisi merkitä jotakin. Se, että jokin on luonnollista, ei tarkoita sen olevan automaattisesti moraalisesti oikein. Se, että toteamme, että eroja on olemassa, on eri asia kuin eroavaisuuksien takia eriarvoisesti kohtelu. Erot yksilöiden, yhteisöiden tai populaatioiden välillä ovat olemassa, tutkimme niitä tai emme. Mitä emme kuitenkaan tarvitse, on pseudobiologinen näkemys siitä, että jokin ominaisuus olisi toista tai sen vastakohtaa arvokkaampi.

Joulukuu 2019

”Siis myös minä sanon: alas vankilat, lopettakaa kaikki rankaiseminen! Tämä moraalinen kantani rangaistukseen on tavallaan helppo, koska voin olla varma siitä, että ne toiset eli ne, joilla on alhaisempi moraali kuin minulla, tulevat huolehtimaan tehokkaan rangaistuspelotteen säilymisestä. Laista ja järjestyksestä.” Luonnontieteilijälle ihmetyksen aihetta on tuottanut erityisesti kirjoittajien autobiografinen ote julkaisuissa. Omaa itseään ja mielipidettään voi korostaa tieteellisessä julkaisussa eikä kirjoitukselta tämän seurauksena putoa luotettavuutta. Ote Heikki Sarmajan tekstistä ”Kärsimys ja syntien sovitus” vuodelta 2006.

Kurssilla käsiteltiin ihmisen käyttäytymistä paljon käyttäytymisekologian näkökulmasta. Monet eläimet saattavat toimia ihmismielen moraalin mukaan epäilyttävästi. Esimerkiksi pääskyemo voi syksyn tullen hylätä loppukesän poikueensa ja lentää etelään talveksi. Voimme ymmärtää tässä logiikan, jonka mukaan pääskyemo toimii: on parempi pitää itsensä hengissä lentämällä etelään kuin jäämällä auttamaan avutonta joukkoa ja riskeerata oma ensi kevään lisääntymispotentiaalinsa. Voimme inhimillistää pääskyemon ja tuomita sen toiminnan humaanista näkökulmasta suorastaan kolkoksi. Sosiologi tekee ajatustyötä tähän pisteeseen asti. Luon-

nosta on helppoa hakea tällaisia pääskyemon aivoitukEmme ymmärrä tutkia asioita, joita emme tiedä edes sia esimerkeiksi “ylemmän tason” älykkäästä ajattelusta. olevan olemassa tai sitä, miten ne ovat olemassa. Cell Ihminen luetaan olevan tätä “ylintä tasoa” ja kaikkien culture voisikin saada uuden merkityksen. muiden eliöiden ajattelun vain paloja siitä. Ei mitään, Toinen tärkeä seikka, joka käyttäytymisekologian mitä emme itsellemme osaisi kuvitella. Luonnontieteisoveltamisessa yhteiskuntatieteissä täytyy ottaa huolijälle nousee tästä helposti pintaan jatkokysymyksiä. mioon, on ominaisuuksien plastisuus. Kurssilla tätä Toisaalta, tiedämmekö mistä lintujen tai muiden eläinteemaa käsiteltiin suorastaan liian vähän ottaen huoten moraali koostuu? Teemme helposti päätelmän, että mioon, kuinka olennaisesta osasta (ihmisen) elämää on oma, ihmislajin moraali olisi kyse. Mekanismit ja rakenteet, kehittynein, fylogeneettisin terjoita biologia ja muut luonnonmein, ylemmän tason moraali. tieteet tutkivat nähdään humaLintujen fysiologiset adaptaatinistisilla aloilla useasti jäykkinä ot elämään ja ympäristöön ovat Mekanismit ja rakenteet ja muuttumattomina. Tämä kuitenkin monella tapaa erilaväärinymmärrys yhdistettynä sia kuin meidän nisäkkäiden, joita, biologia ja muut naturalistiseen virhepäätelmään kädellisten tai ihmisten. Miten saa monet näkemään punaista, voisimme siis tietää, koostuuko luonnontieteet tutkivat kun puhutaan biologian ja solinnun moraali vain ihmisen siologian yhdistämisestä. moraalin osasista, kun AvesYksi kurssin teemoista oli nähdään humanistisilla luokan olentojen fyysisetkin myös sukupuolten määrittymiominaisuuden ovat hyvin kaualoilla useasti jäykkinä nen ja tieteellinen määrittämikana omistamme? Nykytiedon nen sekä tasa-arvo niiden välillä. valossa on ehkä hieman naiivia ja muuttumattomina. Sukupuolten välinen tasa-arvo uskoa, että lintujen moraali on ei ole ollut maailmassamme vain parafyleettinen osa ihmiTämä väärinymmärrys itsestäänselvyys oikeastaan kossen moraalista. Lintujen geenikaan. Nykyajan länsimaissa syren mahdollistamia funktioita yhdistettynä naturalistiseen jintä sukupuolten välillä ei enää ei ole tutkittu vielä tarpeeksi, ole välttämättä kovin räikeää. että tallaista päätelmää voisi virhepäätelmään saa monet Siksi siihen on vaikea puuttua. tehdä. Vaikka osa käyttäytymisUsein ihminen, joka ei ole kotä ohjaavista geeneistä onkin näkemään punaista, kun kenut elämänsä aikana syrjintää, konservoituneita selkärankaisvoi olla sellaiselle melko sokea ten keskuudessa, on linnuilla puhutaan biologian ja ja motivaatio muuttaa asioiluultavasti omia, ihmislajista ta kaikille miellyttävämpään poikkeavia mielen oikkuja ja suuntaan voi olla alhainen. Yksi sosiologian yhdistämisestä. oikeutuksia käytökselleen. Osan käytännön esimerkki näkymätkonservoituneista geeneistä on tömästä naissukupuolen syrjinlisäksi havaittu vaikuttavan eri nästä nykyaikana on useiden tavalla eri selkärankaisryhmillä (Inoue-Murayama, M. toimistojen viileys. Naisen täytyy sonnustautua erilaisin 2009). Voimmeko kutsua linnun ja ihmisen moraaleita lämmikkein tarjetakseen työpaikallaan. Kas kun yleianalogeiksi, jos emme edes tiedä mistä kaikesta toisen seksi normaaliksi muodostunut lämpötila toimistoissa tai kummankaan koko moraali koostuu? on laskettu 1960-luvulla, 40-vuotiaan ja 70 kilogramMoraali on tässä vaiheessa hyvä erottaa tietoisuudesmaa painavan miehen lepoaineenvaihdunnan mukaan. ta. Ihminen on tiettävästi ainoa laji, joka tutkii maaKuitenkin. Yleinen pseudobiologinen erhe syntyy, kun ilmaa tällaisella intensiteetillä, yli kahden miljoonan luullaan että sukupuolet täytyisi jotenkin häivyttää pois, julkaisun vuosivauhdilla (Ware & Mabe, 2015). Toisaaljotta saavuttaisimme tasa-arvoisemman yhteiskunnan. ta emme voi varmaksi tietää, onko esimerkiksi jollain Jos alkaisimme väen väkisin jättää huomiotta jotain osaprotisteilla tai bakteereilla yhtä järjestäytyneitä organialuetta itsessämme ja muissa vain koska ominaisuuteen saatioita ja arkistoja maailman tilasta ja sen tulkinnoista liittyy eroja yksilöiden välillä, emme olisi sen viisaamkuin ihmiskunnalla. Me kun emme voi tietää millaisia pia kuin ihminen, joka oikeuttaa toisen eliminoinnin viestintäjärjestelmiä esimerkiksi E. Coli saattaa käyttää. erilaisuuden nimissä. Sukupuolisensitiivisyys sen sijaan

”

Symbiontti 4/ 2019

on hyvästä. Esimerkiksi pojaksi syntynyt saa tykätä kulttuurillisesti tyttömäisiksi määritellyistä tavaroista ja toisinpäin. Juju onkin siinä, etteivät tyttömäiset tai poikamaiset tai muunlaiset mieltymykset määritä, kuinka arvokkaina, kykeneväisinä tai vaikutusvaltaisina pidämme itseämme ja muita suhteessa toisiimme. Sukupuolen määritelmä on biologiassa hyvin yksioikoinen. Se kertoo, millaisia sukusoluja yksilö tuottaa. Tämä yksinkertaisuus on hyvä esimerkki siitä, miksi biologia saattaa sosiaalitieteilijälle näyttäytyä jokseenkin jääräpäiseltä tai vanhanaikaiselta tieteenalalta ottamaan kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Tämä saattaa olla syy, miksi biologiaa on pidetty osaltaan irrallisena tieteenä yhteiskunnallisia ilmiöitä tutkittaessa. Biologian paikka eettisissä keskusteluissa on ollut usein osoittaa ilmastonmuutokseen ja biodiversiteetin heikkenemiseen liittyviä faktoja tai toimia välineenä lääketieteellisessä tutkimuksessa. Biologit ja muut luonnontieteilijät ovat myös mielellään pysyneet omalla tontillaan ja saattavat pitää yhteiskuntatieteilijöiden teemoja vain kohinana maapallon paljon kiinnostavampien ilmiöiden kyljessä. Kuitenkin yhteiskuntatieteiden ja luonnontieteiden sidostamisesta voi seurata paljon hyvää. Sosiaalitieteen harjoittajat voisivat ymmärtää, kuinka irrelevantti laji ihminen oikeasti on maapallolla. On vain sattumaa, että juuri kädellisistä ja juuri tähän maailmanaikaan kehittyi näin dominoiva laji. Ylemmyydentuntomme ja kaikkivoipaisuuden tunteemme voisi kääntyä hienoiseen laskuun, jos tämä ajatus saataisiin popularisoitua. Evo-

Joulukuu 2019

luution sisäistäminen vain geenifrekvenssien muutokseksi geenipoolissa, eikä johonkin optimiin tähtääväksi elämänpeliksi, on tärkeä oivallus, jonka jokaisen soisi kokea ikään tai koulutustasoon tai –alaan katsomatta. Niin tiedeyhteisössä kuin tavallisessa arjessa ympäri maailmaa luonnontieteillä on paljon painoarvoa ja valtaa. Uusimmilla biotieteiden sovelluksilla voidaan tehdä ennennäkemättömiä asioita. Tieteen yhteisten pelisääntöjen toteutumisen turvaamiseksi luonnontieteilijän olisi hyvä tuntea ja tunnistaa tällaisia valtarakenteita ja yksilön ja yhteisöjen vastuuta, joita juuri sosiaalitieteessä tutkitaan. Biologin olisi hyvä tarkastella esimerkiksi erilaisia moraaliteorioita ja käyttää niitä itsereflektion välineenä. Biologin olisi hyvä muistaa, että lajinsisäisilläkin suhteilla on väliä.

Lähteet

Artikkeli: Inoue-Murayama, M. 2009. Genetic polymorphism as a background of animal behavior. Animal Science Journal, 80: 113-120. doi:10.1111/j.17400929.2008.00623.x Artikkeli: Ware, M.; Mabe, M. 2015. The STM Report An overview of scientific and scholarly journal publishing. The Global Voice of Scholarly Publishing. Kuva: Sarmaja, H. 2006. Kärsimys ja syntien sovitus. Yhteiskuntapolitiikka 71, 4/2006.

Risti riidassa? Teksti ja kuvitus: Roope Nykänen

Usein kuulee julistettavan, kuinka tiede tulee syrjäyttämään ja tukahduttamaan tulevaisuudessa uskonnot. Pitäviä todisteita jumalan olemassaoloon tai sen puuttumiseen ei ole vielä esitetty, mutta onko kuitenkaan edes perusteltua puhua tieteestä uskonnon vastakohtana ja kilpailijana? Tässä jutussa käsitellään uskonnon ja tieteen välistä dialogia ajan saatossa, keskinäisiä haasteita osapuolien välillä sekä pohditaan mahdollisuutta näiden kahden säyseään kanssakäymiseen.

äestörakennetta tarkasteltaessa tiede ja uskonto eivät tosiaan kulje yleensä käsi kädessä. Tämä näkyy etenkin Elaine Ecklundin ja Christopher Scheitlen vuonna 2007 tehdyssä kyselytutkimuksessa: Yhdysvalloissa 52% tieteentekijöistä ei omannut minkäänlaista uskonnollista kutsumusta, kun osuus kantaväestössä oli 14%. Samassa tutkimuksessa myös selvitettiin, onko tieteenalojen välillä eroja uskonnollisuudessa. Luonnon- ja sosiaalitieteiden väliltä ei löydetty merkittävää eroa, mutta ainejärjestömme kannalta mielenkiintoista on kuitenkin se, että tutkituista tieteenaloista juuri biologia oli kaikista vähiten hengellinen. Vaikka uskonnollisuus ei ole kovin suosittua tiedepiireissä, samainen kyselytutkimus osoitti, että valtaosa tutkijoista ei näe tieteen ja uskonnon olevan toisensa poissulkevia. Siltikin yleinen olettamus keskustelukulttuurissa näyttää olevan, että nämä kaksi toimijaa ovat perustavanlaatuisesti toisiaan vastassa. Tästä kertoo esimerkiksi tänä vuonna ilmestynyt Tieteen

tiedotus ry:n julkaisema Tiedebarometri, jonka mukaan noin 42% suomalaisista kokee tieteen ja uskonnon maailmankuvien olevan ristiriidassa keskenään (kun taas 32% oli asiasta eri mieltä). Äänekkäät ulostulot ovat yleisiä tämän mielipiteen edustajilta, mistä hyvänä esimerkkinä on evoluutiobiologi Richard Dawkins, joka on muun muassa teoksessaan The God Delusion pyrkinyt tuomaan esille uskomisen epäloogisuutta. Toisaalta tieteentekijät eivät ole ainoita, jotka ovat edesauttaneet luomaan kuilua tieteen ja uskontojen välille: suomalaisista joka viides nimittäin on sitä mieltä, että ”uskosta tieteeseen on tullut nykyajan uskonto, joka ohjaa ihmisten arvomaailmaa väärään suuntaan”. Ei ole vaikea kuvitella, miksi tieteen ja uskonnon välinen dialogi on usein kovin hyökkäävää toisiaan kohtaan. Syynä tähän on yksinkertaisesti se, että molempien perustavanlaatuinen pyrkimys on varsin sama: molemmat pyrkivät antamaan vastauksia ihmisiä askarruttaviin isoihin kysymyksiin ympäröivästä maailmankaikkeudesta. Sekä tieteellä että uskonnolla on myös taipumus ajatukseen, että maailmankaikkeudessa on säännönmukaisuutta, jota on mahdollista ymmärtää. Tavat etsiä vastauksia perimmäisiin kysymyksiin kuitenkin eroavat selkeästi toisistaan. Siinä missä tiede pyrkii jatkuvaan itsensä korjaamiseen ja objektiivisuuteen (tässä kuitenkaan usein onnistumatta, tieteen ongelmia käsitellään kuitenkin lähemmin tämän lehden jutussa Tiedekriisi), nojaa uskonto enemmän vanhoihin perinteisiin ja omiin kokemuksiin. On kuitenkin harhaanjohtavaa ajatella uskontoja täysin ajatusten villinä läntenä, vaan uskon teoriat perustuvat tavallisesti yleiseen konsensukseen jäsentensä välillä. Itävaltalainen matemaatikko Kurt Gödel todisti vuonna 1931 Gödelin epätäydellisyyslauseen, jonka ajatuksenkulku on kutakuinkin tällainen: matemaattisten teorioiden sisältämä aksioomien kokonaisuus ei ole ikinä täydellinen, sillä aina voidaan löytää matemaattisesti tosia lauseita, joita ei

Symbiontti 4/ 2019

voida todistaa järjestelmän omilla säännöillä. Kuitenkin Sigmund Freud julisti näiden perustelemattomien sääntöjen avulla pystytään ihmiskunnan kärsilaajentamaan matemaattista ymmärrystä, sillä aiemmat neen modernina järjestelmän omat säännöt eivät riitä kaikkien mateaikana kolme maattisten lukujen sisältämien ominaisuuksien selvittämiseen. Ratkaistakseen tarpeeksi vaikeita ongelmia tulee käyttää ratkaisussa hyödyksi tosia väitteitä, joiden todistaminen ei kuitenkaan ole mahdollista. Ottamatta kantaa jumaluuden totuudenmukaisuuteen usko voidaan nähdä tietynlaisena hassuna analogina tälle, mikä peräänkuuluttaa tieteen ja uskonnon tiettyä samankaltaisuutta. (Oma ajatukseni siis on, että uskonnon ja tieteen helposti tulehtuvat välit perustuvat osittain niiden suureen samankaltaisuuteen ja yhteiseen pyrkimykseen. Siinä missä Richard Dawkins on todennut, että uskonnot ovat yleensä vihamielisempiä itseään lähempänä olevia us”narsis kontoja kohtaan, voi saman ajatusleikin mahdollisesti tista haakytkeä myös tieteen ja uskonnon välille. Huomioitavaa vaa”. Ensim on kuitenkin se, että vastakkainasettelun muodostumäinen näistä oli minen uskon ja tieteen välille on niin moniuloitteinen K o pernikuksen asia, ettei sitä voida yksinkertaistaa vain yhden tekijän t e o ria, joka osoitti, aiheuttamaksi.) ettei ihminen ollut maailmanMinkälainen on ollut uskonnon ja tieteen välinen kaikkeuden keskipiste. Seuraavan naarmun aiheutti suhde ajan saatossa? Konflikti tieteen ja uskonnon väDarwin, jonka teoriat alleviivasivat ajatusta siitä, ettei lillä alkoi paisumaan kunnolla vasta 1800-luvun lopihminen ole erityinen muihin lajeihin verrattuna. Lopupuolella. Tähän vaikuttivat kaksi teosta: John Wilpullisen naulan ihmisen ylivertaisuuden arkkuun hakliam Draperin History of the conflict between religion kasi itse Freud, joka teorioillaan kuulutti ihmisen kyand science ja Andrew Dicksonin Whiten History of the kenemättömyyttä hallita edes omaa mieltään ja itseään. Warfare of Science with Theology in Christendom. Teosten Nämä ajattelun mullistukset loivat aikanaan opillisia lämmintä vastaanottoa edesautti vallitseva yhteiskunhaasteita kirkolle, mikä vaati kirkon oppien uudistamisnallinen rakenne, jossa ammattitieteentekijöiden asema ta tai kuten ollaan myös nähty, ajatusten kiistämistä. oli alhainen suhteessa papistoon. Poliittiset tekijät oliDarwinin tapauksessa tämä näkyi esimerkiksi siten, että vatkin merkittävä alullepanija tulevalle välirikolle. Tätä ihmistä tai muita eliölajeja ei voitu nähdä enää teleoloennen esimerkiksi 1700-luvulla kirkon ja tiedeyhteisön gisina ja stabiileina luojan mestariteoksina. Kaikki eivät välit olivat varsin suopeat ja esiole tätä vieläkään hyväksyneet, silmerkiksi Newtonin esittämät lä nykyäänkin suomalaisista joka fysiikan lait nähtiin todistukseSo you’re made of detritus. kymmenes ei usko evoluutioteorina jumalan suunnitelmallisesta aan (Tiedebarometri 2019). luomistyöstä, joka siten tuki Get over it. Or better Vaikka kyseiset tieteen ediskirkon sanomaa. Historiaa kattysaskeleet ovat aiheuttaneet somalla voidaankin todeta, että yet, celebrate it. After all, osalla uskovaisista pensaiden käajan saatossa kirkko ja tiede ovat rähtämistä, on kuitenkin varsin pystyneet toimimaan yhdessä ja what nobler thought can mustavalkoista puhua pelkästään vastakkainasettelu on merkittätieteen ja uskonnon välisestä riivänä ajattelumallina varsin tuore one cherish than that the dasta. Hyvänä esimerkkinä toimii ilmiö. Galileo Galilein tilanne: yleinen Tiede on kuitenkin jo ennen universe lives within us all? olettamus on, että kyseessä oli mainittuja teoksia haastanut uskirkon ja tieteen välinen sanakonnoissa vallinneita ajatuksia. Neil deGrasse Tyson harkka. Kuitenkin todellisuudessa

“

Joulukuu 2019

“

vastakkain olivat kaksi Raaasiaa tarkastellaan myös hisScience is not only compatible toriallisesta näkökulmasta, on mattua erilailla tulkitsevaa kirkon ryhmää, jossa kirkon varsin yksiulotteista. with spirituality; it is a profound johto edusti vanhoillista tulJos nykytiedon varassa kitsemistapaa. Galilei taas arvioidaan, onko ajatus kaisource of spirituality. edusti Raamatun tulkinnassa ken luoneesta yliluonnollimukauttamiseen perustuvaa sesta olennosta mahdollinen, Carl Sagan koulukuntaa, jossa Raamatun ei vastaus ole yksiselitteinen. tekstiä ei tulisi lukea kirjaiTieteeseen kuuluu keskeisesti mellisesti ja tekstejä tulkittaessa tulisi ottaa huomioon todistaminen: väitteen tekijällä on todistusvastuu väitkirjoitusajankohta. Galilein tilanne heijastaakin vahteestään. Minkään jumalolennon olemassaolosta ei ole vasti ajan poliittisesti jännittynyttä tilannetta protestehty luotettavaa ja eksaktia todistusta, joten tieteellinen tanttien ja katolilaisten välillä, mikä johti Galilein epälausunto tässä tapauksessa olisi se, ettei tällaista olentoa oikeudenmukaiseen tuomitsemiseen kirkon puolelta. voida sanoa olevan. Tilanteesta tekee kuitenkin haasTapaus toimii myös hyvänä esimerkkinä siitä, että usein teellisen, kun tiedostaa tieteen omat rajoitteet. Tiede vastakkainasettelu ei ole varsinaisesti tieteen ja uskonon nimittäin ihmisen rajallisen mielikuvituksen vanki non välillä, vaan pikemminkin tieteellisen edistymisen ja, mikä olennaisinta, se tutkii maailmankaikkeutta aija perinteisiin pohjautuvan kulttuurin. Toisaalta on kuinoastaan sen ajamien sääntöjen mukaisesti. Hypoteettitenkin tärkeää todeta, että uskonto pystyy usein helposti sesti ajateltuna jumala voidaan kuitenkin nähdä nämä tukemaan tällaista konservatiivista ajattelua. universumin säännöt ylittävänä olentona, jolloin tieteen Galilein tapausta on mielekästä tarkastella myös kykyjen voidaan yksinkertaisesti katsoa olevan riittäsiksi, että se alleviivaa hyvin essentialistista harhaluuloa, mättömät tarkastelemaan jumalan olemassaoloa. Voitaijoka esiintyy usein tieteen ja uskonnon välejä tulkittasiin siis ajatella, että jumalan olemassaolon tieteellinen essa. Essentialistinen näkemys nojaa olettamukseen, että uskonnolla ja tieteellä on kiinteitä ja perustavanlaatuisia luonteenpiirteitä, joihin ei vaikuta historian ja kulttuurin muutokset. Tällöin voidaan myös olettaa, että tieteen ja uskonnon välinen suhde on luonteeltaan vakaa ja muuttumaton. Kuitenkin on nähty, että nämä toimijat ja niiden välinen kanssakäyminen on vaihdellut suuresti ajan saatossa. Uskonnon ja tieteen ajallinen muovautuvuus ei näin ollen tue ajatusta siitä, että tiede ja uskonto eivät ikinä pystyisi saavuttamaan keskinäistä sopua. Samoin on myös väärin ajatella, että yhteisymmärrys on joka historian hetkellä saavutettavissa. Essentialismi voidaan myös nähdä olettamuksissa uskontojen sisäisiin rakenteisiin. Uskonnollisen yhteisön luoma instituutio ei nimittäin läheskään aina vastaa sen teologista oppia, kuten nähtiin esimerkiksi Galilein tapauksessa. Siten esimerkiksi kristillisen opin kritisoiminen kirkon johdon tekemien päätösten perusteella ilman, että

”

I maintain that faith in this world is perfectly possible

without faith in another world. Rosalind Franklin

todistaminen olisi kuin yrittäisi muodostaa kuutiota kaksiuloitteisessa tilassa. Mutta entä alkuräjähdys? Vaikka kyseinen aihe onkin usein ateistien ja teistien välisten erimielisyyksien keskiössä, se ei toimi argumenttina jumalan olemassaoloa vastaan (niin kuin ei jumalaakaan voi pitää riittävänä todistuksena evoluution ja alkuräjähdyksen epäpätevyydelle). Itse asiassa nykyinen käsitys maailmankaikkeuden synnystä voidaan jopa katsoa tukevan uskonnollista ajattelua – kaiken luominen nimittäin tuntuisi vaikeasti selitettävältä konseptilta, jos maailmankaikkeuden uskottaisiin olevan ollut aina, ilman minkäänlaista alkua. Jotta uskonto ja tiede voidaan näiden teemojen kautta sovittaa yhteen, vaatii se kuitenkin tiettyjä ehtoja uskonnossa. Uskontojen ei tulisi lähestyä aiheita kronologisen eksaktisti kertomalla, miten ja milloin esimerkiksi maailmankaikkeus on syntynyt. Lähestymistavan pitäisi pikemminkin olla ontologinen, eli nojautua ainoastaan metatason ajatukseen siitä, että maailmankaikkeus ja sen sisäiset tapahtumat ovat jumalallisen olennon aikaansaamia. Loppujen lopuksi jotta uskonto ja tiede pystyisivät tulevaisuudessa kävelemään käsi kädessä, tulisi yksinkertaisen ehdon täyttyä: uskonnon ei tulisi pyrkiä vastaamaan tieteen kysymyksiin, eikä

tieteen uskonnon. Kuitenkaan ei ole rakentavaa eristää näitä kokonaan toisistaan, vaan tieteen ja uskonnon välisen vuoropuhelun voi nähdä molempia kehittävänä tekijänä. Ei nimittäin kuulostaisi kovin hehkeältä, jos esimerkiksi tieteen tekemiä löydöksiä ei huomioitaisi lainkaan uskonyhteisöissä. Tarve olla oikeassa ja yleinen keskustelukulttuurin kärjistyminen ovat yksiä tämän numeron keskeisimpiä teemoja, eikä keskustelu uskonnosta ole valitettavasti poikkeus. Uskontokeskustelussa tämä näkyy esimerkiksi sellaisten tutkimusten suitsutuksena, joissa todetaan älykkyysosamäärän olevan pienempi uskovaisilla (Henkilökohtaisesti en ole keksinyt mitään muuta syytä tämänkaltaisten tutkimusten hehkuttamiseen kuin oman paremmuuden ja oikeassa olemisen korostaminen). Tämä taas on surullista siinä mielessä, että kyseinen identiteettipolitiikka estää rakentavan keskustelun käymisen oikeasti keskeisistä ongelmista, joita uskonnoista (ja myös tieteestä) valitettavasti yhä löytyy. Lukijakunnan ja kontekstin ymmärtäen en koe tarpeelliseksi argumentoida tieteen kanssa toimimisen puolesta. Uskonnostakin päädyn näin lopuksi toteamaan vain sen, että jos uskosi ei tuota sinulle, muille tai linnuston monimuotoisuudelle haittaa, niin toteuta uskoasi niin hurmoksessa kuin haluat. Oli se sitten fiksua tai ei.

Lähteet

“

The most beautiful thing we can experience is the

Mysterious. Albert Einstein

Kirja: McGrath, A. (2015): ”Science and religion: a new introduction”, Wiley-Blackwell. Artikkeli: Ecklund, E: H. ym. (2007): ”Religion among Academic Scientists: Distinctions, Disciplines, and Demographics”, Social Problems 54 (2): 289-307. Artikkeli: Ketola, K. ym. (2011): ”Uskonto suomalaisten elämässä”, Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto. Lehtijuttu: Luotola, J: ”Väite: Kasvisruoka pahentaa ilmastonmuutosta – Pekoninkin tuottaminen ympäristöystävällisempää”, Tekniikka&Talous 15.12.2015. <http://www.tekniikkatalous.fi/…/vaite-kasvisruoka-pahentaa-…>. Raportti: Kiljunen, P. (2019): ”Tiedebarometri 2019”, Yhdyskuntatutkimus Oy.

Joulukuu 2019

Make tylsyys great again! Teksti: P.P.P. – Kuvitus: Lea Ala-Ilomäki

illoin viimeksi olit vapaaehtoisesti kokonaisen päivän koskematta puhelimeesi? Henkilökohtaisesti en osaa sanoa, ainakaan siltä pimeältä ajanjaksolta, kun minulla on ollut niin kutsuttu ”älypuhelin”. Jälkiviisaasti tarkasteltuna erittäin viisaat vanhempani kielsivät tietoisesti minulta kännykän mahdollisimman pitkälle varhaisteini-ikään asti. Tuolloin keskenkasvuisena tampiona pidin sitä lähinnä vanhempieni autoritäärisenä ylivaltana. Nyt osa minusta toivoo, että olisin hoksannut koko kiellon pointin aikaisemmin. Eräs viisas ystäväni sanoi taannoin: ”Olen varma, että tähänkin vehkeeseen tulee jossain vaiheessa ikäraja, vähän kuin tupakkaankin.” En voisi olla enempää samaa mieltä. Nykyään lapset oppivat käyttämään erilaisia elektronisia laitteita, etenkin älypuhelimia ja tabletteja, erittäin nuorena. On entistä tavanomaisempaa nähdä esimerkiksi julkisissa kulkuvälineissä vanhempia, jotka ensiksi antavat lapselleen tabletin, johon tämän huomio kiinnittyy katkeamattomasti, ja sitten aloittavat oman someaddiktionsa ruokkimisen. Vielä kammottavampi näky ovat vanhemmat, jotka itse piikittävät virtuaaliheroiinia suoneen, eivätkä huomioi lastaan ollenkaan. Mieleni tekisi sanoa näille vanhemmille erittäin kovaan ääneen: Hävetkää! Teidän tulisi toimia lastenne oppaina tähän uuteen ja mielenkiintoiseen maailmaan, ja siihen miten siinä toimitaan. Sen sijaan redusoitte evoluution riemuvoiton mahdollistaman lähes rajattoman todellisuuden kokemuksen pikseleiksi tabletin ruudulle! Olette häpeäksi koko eliökunnan kollektiiviselle historialle! Moralisointi sikseen, miksi ihmiset sitten tekevät näin? Meillä suomalaisilla on vahva emotionaalinen side matkapuhelimiin ja käsitys siitä, että ne ovat erittäin positiivinen asia. Kiittäminen tästä on jo edesmennyttä Nokian matkapuhelindynastiaa, joka sammon tavoin jauhoi vaurautta ja hyvinvointia pimeään Pohjolaan. Tuohon aikaan puhelimilla oli selkeä tarkoitus: mahdollistaa yhteydenpito ihmisiin pitkänkin välimatkan päähän. Paikoissa, joissa lähimmän ystävän ovelle matkaa kertyy kymmenisen kilometriä, tämä on ollut erittäin tervetullut arkea helpottava tekijä. Missä kohtaa sitten mentiin vikaan? Yksi tuote: iPhone. Idea universaalin taskutietokoneen takana ei ole

ruma, vaan kaunis. Koko internetin tietomäärän tuominen jokaisen ihmisen saataville napin painalluksella missä tahansa kuulostaa minun korvaani paremmalta kuin todelta. Tietenkin tässäkin on ollut kapitalismin koira haudattuna yksityisen edun tavoittelun ja voittojen maksimoinnin muodossa. Kukaan ei varmasti kuitenkaan osannut ennustaa, kuinka iso menestystuote taskutietokoneesta tulisi, ja minkälainen teknologiajättien kilpavarustelu siitä syntyisi. Kapitalismi on toiminut tässä kilpailussa kuin todella kieroutunut tuonelan joessa uitettu versio evoluutiosta tuottaen yhä koukuttavampia ominaisuuksia puhelimiin, jotta ihmiset varmasti ostaisivat niitä mahdollisimman usein. Tästä seurasi sosiaalinen median luikerteleminen vaivihkaa yhä useamman ihmisen elämään, ottaen heistä alati kiristyvän otteen lukuisilla ahneilla lonkeroillaan. Tästä päästäänkin sopivasti tarinan todelliseen hirviöön: sosiaaliseen mediaan. Tuo loputtoman mikromielihyvän lähde, jossa jotkut

Symbiontti 4/ 2019

ihmiset kasvattavat virtuaalipippeliään kalastelemalla tykkäyksiä, ja määrittelevät siten oman ja toisten ihmisten sosiaalisen statuksen sekä arvon. Tämä on mielestäni oksettavampaa kuin hapansilakka krapula-aamuna. Sosiaalisesta mediasta tulisi olla huolissaan ainakin näistä kolmesta syystä: 1.

Käyttäytymismalli, jota jatkuva mikromielihyvän etsiminen, ja siitä syntyvän addiktion vahvistaminen ruokkii, ei ole millään tavalla yhteensopiva esimerkiksi opiskelun kanssa. Jos tarkkaavaisuus on koulittu pomppimaan muutaman sekunnin välein eteenpäin tavoitteena löytää mahdollisimman nopeasti jokin uusi mielenkiintoinen asia, onko mikään ihme, että paljon vähemmän stimuloiva oppikirja ei riitä pitämään kiinnostusta yllä, vaikka sen sisältö on todennäköisesti eksponentiaalisesti päräyttävämpää kuin yksikään meemi (poislukien Pylly-Nalle), joka ruokkisi loputonta mielihyvän janoa. Nykyään vallalla tuntuu olevan uusi ilmiö, joka nostaa päätään jo yhteiskunnallisessa keskustelussa. Ihmiset eivät kykene seuraamaan pitkähköjä argumentteja tavallisessa väittelyssä. Kaikki pitäisi kyetä tiivistämään mahdollisimman lyhyeen ja yksinkertaiseen pakettiin, mutta kuten monet tietävät, ei se ymmärrettävästi ole kaikkien asioiden kohdalla mahdollista. Usein se ei ole edes suotavaa tai mielekästä, vaan ko. asian todellinen merkitys valkenee, kunhan vain hieman jaksaa ajatella itse. Itsenäisen ajattelun sijaan ihmiset heittävät hanskat tiskiin välittömästi, jos jokin asia ei ole heti täydellisen selvää. Usein tämä koetaan vielä henkilökohtaisena loukkauksena omaa älyllistä kapasiteettia kohtaan. Se, onko tämä syy pääkirjoituksessa mainittuun oikeassa olemisen kulttuuriin vai sen seuraus, on itsessään mielenkiintoinen kysymys. Oli miten oli, lopputuloksena on ”keskustelevien” ihmisten välille syntyvä tahaton rikkinäinen puhelin, joka ei ainakaan helpota kanssakäymistämme. Surullista? Kyllä. Järjetöntä? Täysin. 2. Sosiaalinen media mahdollistaa muun muassa Putinin trollien olemassaolon, joka itsessään on täysin hyväksyttävä syy vihata sitä. 3. *DISCLAIMER: Nautittava erittäin ison suolakiteen kanssa* Varastoimme jatkuvasti tietoa kokemastamme ja näiden muistijälkien koko on ainakin jollain tasolla riippuvainen siitä, kuinka tärkeästä asiasta milloinkin on kysymys.

Joulukuu 2019

Toisinsanoen: kuinka tarkasti ja katkeamattomasti olemme keskittyneet johonkin tapahtumaan. Jos kyky keskittyä katkeamattomasti heikentyy, on sillä ainakin näin pseudoakateemisella järjellä vaikutus muistijälkiin ja niiden muodostumiseen. Yöllä, kun välimuistimme tyhjentyy ja autopilotti siirtää asioita pitkäkestoiseen muistiin, tapahtuu erottelua vähäpätöisten ja tärkeiden asioiden välillä. Kyseessä ei kuitenkaan ole (ainakaan nykytiedon valossa) tietoinen prosessi, vaan voidaan puhua eräänlaisesta ajatusten evoluutiosta. Pienikokoiset ja tilastollisesti merkityksettömät asiat heitetään suoraan tietoisuuden roskakoriin ja ovat tuomittuja kadotukseen. Toimintaamme oleellisesti vaikuttaneet tapahtumat ja niiden vastaavat tilastollisesti merkitykselliset muistijäljet puolestaan säilytetään ja liitetään osaksi sitä käsitteiden verkkoa, jonka kautta koemme todellisuutta vastaisuudessa. Mitä tapahtuu puolestaan, jos kaikki muistijäljet olisivat lähes saman kokoisia, koska tarkkaavaisuus on pomppinut säännöllisellä tahdilla keskittymisyrityksen aikana maan ja taivaan välillä? Kriteeriä asioiden lajittelemiselle ei enää ole, vaan on kuin heittäisimme kolikkoa siitä, mitkä asiat muistamme, ja mitkä emme. Tätä jos jotain voi kutsua patologiseksi uhkapelaamiseksi. Me ihmiset olemme monimutkaisuutemme vuoksi erittäin hyviä luomaan täydellisiä ongelmia, joista älylaitteet ja sosiaalinen media ovat hyvä esimerkki. Itsessään mahtava konsepti, mutta ihmisten käsissä se tuskin pääsee koskaan pelkästään hyvän puolelle. Kuten demokratia tai kommunismi, ovat some ja älyluurit tuomittuja tähän samaan julmaan kohtaloon: muutama mätä yksilö estää maksimaalisen hyvän toteutumisen. Bertrand Russellia siteeraten: ”Epätoivoon ei kuitenkaan kannata vajota, sillä ihmiskunta on säilynyt kaikesta hulluudesta ja älyttömyydestä huolimatta.” Mikäli tunnistit itsesi tästä tajunnanvirrasta, olen pahoillani. Mikäli pahoitit mielesi, se on ikävää, mutten pyydä anteeksi. Seuraavan kerran, kun hamuat jokapäiväistä someannostasi, kehotan pohtimaan seuraavaa: Onko ainutkertainen aikasi todella niin arvotonta, että haluat tuhlata sitä näin? Mitä konkreettisesti hyödyt tämän peikon ruokkimisesta? Kehittääkö se sinua millään tavalla? Piru on nyt maalattu seinälle, ja se pysyköön siinä tuijottamassa sinua syyllistävästi joka kerta, kun kaivat puhelimesi esiin sen sijaan että antaisit itsesi nauttia tylsyydestä, kuten KAIKKI esivanhempasi ennen sinua.

Pj:n kirjanurkkaus Teksti: Elisa Nygård

Pj-palsta

Melko piakkoin häämöttävän joululoman kunniaksi tarjolla olisi kirjallista ravintoa kaikille tenttikirjojen ja näyttöruutujen uuvuttamille ajattelijoille. Seuraa käsinvalittu kattaus tämän vuoden lempikirjojani, joista varmasti löytyy itse kullekin ajanvietettä vihreiden kuulien ja tuskallisen sukuloimisen lomaan.

1. John Steinbeck: Tuntemattomalle jumalalle Steinbeckin vähemmän tunnetun teoksen miljöö kirjailijalle ominaiseen tyyliin Kalifornian hedelmällisissä laaksoissa, jossa päähenkilö Joseph Wayne yrittää elättää perheensä viljelemällä maata jatkuvan kuivuuden uhan alla. Teos on tyypillistä Steinbeckiä, jossa henkilöhahmot yrittävät selvitä päivästä toiseen julmassa maailmassa. Steinbeckin mestarimainen ympäristön ja luonnon kuvailu tekee siitä kuitenki yhden lempikirjoistani. Ihmisten ja luonnon mystinen yhteys kuvataan hienosti; vaikka kuinka luontoa yrittäisi käyttää ihmisen hyväksi, se lopulta löytää kuitenkin takaisinmaksun keinot.

2. Jonathan Safran Foe: Extremely Loud & Incredibly Close Tämän sydäntäsärkevän kirjan päähenkilö on 9-vuotias Jonathan, joka yrittää löytää yhteyden 09/11-iskuissa kuolleeseen isäänsä kiertämällä ympäri New Yorkia etsien ratkaisua isän jättämään arvoitukseen. Vanhojen kirjeiden ja uusien tuttavuuksien avulla mysteeri avautuu pikkuhiljaa. Erityisen kirjasta mielestäni tekee sen kuvaama lapsen mielenmaisema, ja se, miten lapsi käsittelee surua ja menetystä. Kenelle: Tarjolla todellista tunteikkuutta, joka taatusti lämmittää pakkasella.

Kenelle: Kun loska kyllästyttää, tässä on tarjolla oiva annos Kalifornian aurinkoa.

Symbiontti 4/ 2019

Pj-palsta

3. Neil Gaiman: American Gods

4. Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Neil Gaiman on yksi tämän vuoden lempikirjailijoistani. Brittiläisen fantasiakirjallisuuden tähden tunnetuin teos kuvaa nykyajan maailman, jossa uudet jumalat, kuten teknologia ja media, pyyhkivät pikkuhiljaa vanhoja uskomuksia ja myyttisiä hahmoja historiaan. Kirjan kertomus hyppii nykyajasta muinaishistoriaan ja löytöretkien kautta Amerikan asuttamiseen. Teos kuvaa loistavasti valtiota sen monenkirjavan väestön tarinoiden avulla. Monet jumalista ovat tuttuja skandinaavisesta mytologiasta, mikä tuo amerikkalaiseen maailmankuvaan kotoista tunnelmaa. Yli tuhatsivuinen eepos kannattaa lukea kirjailijan suosimana painoksena, eli lyhentämättömänä.

Olen erittäin huono lukemaan suomalaista kirjallisuutta, ja siksi tänä vuonna päätin useammin tarttua kotimaisen tekijän teokseen. Emmi Itärannan tuoreempi teos, Kudottujen kujien kaupunki, ihastutti mystisellä tunnelmallaan, ja siksi päätin tarttua myös tähän kirjailijan esikoisromaaniin. Teos on tuttuun pohjoiseen ympäristöön sijoittuva dystopia maailmasta, jossa vesi on kallein pelitavara, ja sen hallinnointi sekä saatavuus merkitsevät elämää ja kuolemaa. Erittäin hieno kuvaus vanhoista traditioista ja niiden paikasta nykymaailmassa, sekä yhteiskunnan toipumisesta ympäristökatastrofin jäljiltä.

Kenelle: Fantasiannälkäiselle kotitontulle, jolla on jo yliannostus perheen yhteisiin lautapelihetkiin.

Kenelle: Nopea lukukokemus esimerkiksi automatkalla Kilpparille!

Kuvien lähteet: www.goodreads.com

Joulukuu 2019

Parhaat vinkit joulupöytään Teksti: Inkeri Liikanen & Tiia Laisi

Mikä onkaan parempaa kuin joulun aika, lomailu ja hyvä ruoka ja juoma. Tässä kerättynä kulinaristin ja tirehtöörin parhaat vinkit joulupöytään ja siihen, että ruokakooma on taattu!

Tirehtöörin ja kulinaristin joulupalsta

Alkujuoma

Alkujuomana toimii hyvin monenlaiset juomat aina vedestä viiniin. Mutta jos yksi suositus pitäisi laittaa niin se olisi vanha kunnon GT (gintonic). GT maustettuna rosmaarinilla ja karpalolla maistuu ja näyttää ihan joululta. Oiva valinta alkudrinkiksi! Toisaalta voi sitä aloittaa myös rehellisesti jääkylmällä Finlandia-vodka -shotilla.

Alkuruoka

Alkuruoka voi koostua pienistä napostelupaloista, ihanista salaateista ja keitoista. Vain taivas on rajana alkupalapöytää suunnitellessa. Ohjeita löytyy pilvin pimein, kun niitä jaksaa vain etsiä. Tässä muutama poiminta: 1. Porkkanalohi eli porkkala on vegaaneille sopiva porkkanasta tehty “kylmäsavulohi” (ohje: https://www.k-ruoka.fi/reseptit/porkkanalohieli-porkkala) 2. Itse tehtyä pähkinäjuustoa ja viikuna-taatelihilloa (ohje: http://vegaaniliitto.fi/www/sites/default/files/ esitteet/vegaaniliitto_jouluesite2015_web.pdf)

Ruokajuoma

Pääruoka Pääruoka on jouluna perinteisesti useista pienemmistä komponenteista koostuva jouluateria, mutta jos herneet, (seitan)kinkku ja rosolli alkavat tökkiä, tarjoamme inspiraatioksi jotain aivan muuta: Aprikoosi-appelsiiniglaseerattua tofua ja vihreitä papuja inkivääri-seesamikastikkeella. Ohjeen tofuun löydät Elina Innasen Chocochili-blogista (https://chocochili.net/2017/11/glaseerattu-tofukinkku/ ), ja vihreät pavut on helppo valmistaa: 1. Keitä papuja 5-7 minuuttia kunnes ne ovat kypsiä (lektiini on ikävä aine) 2. Hienonna/soseuta inkiväärinpalanen ja sekoita se soijakastikkeeseen. 3. Lisää halutessasi seesaminsiemeniä kastikkeeseen, ja valuta kastike kypsien papujen päälle. Lisukkeeksi tofukinkulle ja pavuille sopii vaikkapa jasmiiniriisi, tai hasselbackan perunat, joihin löytyy hyvä ohje esimerkiksi K-ruoka-sivuilta: https://www.k-ruoka.fi/reseptit/hasselbackan-perunavuoka

Koska pääruoka jouluna on usein tuhtia, ruokajuomaksi kannattaa valita niinikään tuhtia juotavaa, joka vaivuttaa ihanille ateriansulattelupäiväunille. Perinteinen, (kyykky)punaviini toimii (seitan)kinkun parina täydellisesti, tai jos et ole perinteisten jouluruokien kannattaja, repäise ja juo kuohuviiniä aterian yhteydessä. Jos haluat holitonta juomaa jouluksi, tirehtööri suosittelee perinteistä ruotsalaista julmust-juomaa tai vaihtoehtoisesti Hartwallin omena- tai jouluomenalimonadia.

Symbiontti 4/ 2019

Jälkiruoka

Jälkiruokajuomana toimii parhaiten tietysti joulun alla ja aikana tumma glögi, joko holillisena tai ilman. Parhaat glögitulokset saat, kun teet mausteliemen itse ja lisäät sen haluamaasi mehuun/viinakseen. Mausteiden kanssa saa olla luova, mutta kannattaa valita liemeen ainakin kanelia, neilikkaa, tähtianista ja appelsiinia! Jos kuumat juomat eivät ole koskaan maistuneet, myös portviini on klassinen ja tyylikäs kaikkien perinteisten joulun makeiden herkkujen kanssa. Valitse kukkarollesi sopiva pullo ja nauti lasillisen kanssa vaikkapa luumuja, suklaata taikka joulutorttuja. Jos et tiedä näin “hienoista” juomista mitään, taattu valinta on ottaa “vanhaa invalidia” eli Old Invalidportviiniä.

Jälkiruuaksi voi kokeilla Kinuskikissan (kinuskikissa.fi/ piparitortut) ohjeella herkullisia piparitorttuja, joissa yhdistyvät joulutortut ja pipari parhaalla mahdollisella tavalla. Jos yhdistää kaksi näin herkullista asiaa ei voi tulla kuin pelkkää herkkua. Kulinaristilta vahva suositus myös Kolmen kaverin piparijäätelölle (gluteeniton!) (ei maksettu mainos). Kaikessa pipari ei toimi, mutta tuota jäätelöä voi syödä vaikka purkin kerralla. Eikä saa unohtaa suklaaövereitä. Mikä se sellanen joulu on, jossa suklaakonvehteja ei oo syöty vähintään laatikkoa päivässä?!

Tirehtöörin ja kulinaristin joulupalsta

Jälkiruokajuoma

Kuvan lähde: kinuskikissa.fi/piparitortut

Joulukuu 2019

Ulkomaantoimituksen vuotuinen virkistysmatka Tallinnaan Teksti: Jani Lehto – Kuvitus: Jani Lehto, Alma Seppälä & Mirjami Kuutti

Ulkomaantoimtius

Edelliskerran Ceravaretken jälkeen Symbiontin ulkomaantoimitus suuntasi kohti eteläistä Eurooppaa. Kuten etelänmatkoilla yleensäkin, lähtö kohti Etelä-Helsinkiä oli aikainen, eikä kommelluksilta vältytty. Sattuneista syistä tämän reportaasin kirjoitusurakka on suoritettu täysin kuvamateriaalin perusteella, mikä ohjasi kirjoitusprosessia kuvareportaasin suuntaan. Kaikki kuvatekstit ovat täysin keksittyjä vailla tietoa tilanteiden tai henkilöiden todellisesta asiayhteydestä.

Samaan aikaan Arabianrannassa vietettiin matelijoiden yötä. Yön teemaan kuului muun muassa liskojen synnyttäminen ja matelijadisko metamorfoosia unohtamatta.

Sunnuntaina, 6.10. aamuyöllä kello 7. Ote asianomaisten Whatsapp-keskustelusta. 8 herätystä, 34 puhelua ja 3 tuntia myöhemmin jo jännittäväksi käynyt tilanne ratkesi

Symbiontti 4/ 2019

Ulkomaantoimitus

Vaikka osa joukoistamme jäikin jälkeen kuin Pietiäisin linturetkellä, näki kohteeseen saapuneet seikkailijat valoa tunnelin päässä. Matka oli valmis alkamaan!

Cuten Ceravalla, myös Tallinnan suurimpiin turisticohteisiin cuuluu olennaisena osana Calja.

Caljaa nautittiin myös cotiin unohtuneen jäsenen muistolle.

Joulukuu 2019

Seikkailijoiden suureksi suruksi Tallinnan kuuluisin turistinähtävyys oli suljettuna remontin takia.

Edellämainittu tragedia sai toimituksen hämilleen.

Onneksi kolmen vuoden yläopisto-opinnot ovat opettaneet seikkailijoillemme ongelmanratkaisukykyä, haastavista tilanteista selviämistä ja vieraita kieliä. Kuvassa seikkailija-Mämmi tilaa kaksi viinaa kansainvälisiä käsimerkkejä käyttäen. Kuva on otettu Tallinnan nykyviinan museosta.

Symbiontti 4/ 2019

”

Matkan aikana törmättiin myös

Paluumatkan kruunasi musavisan voitto. Osallistujia oli kaksi.

tuttuihin symbiontteihin!

6.10.2019 jää historiaan päivänä, jolloin poistin iPhonen ”älä häiritse” toiminnon myöhäisen aamuyön tunneilta (klo7:30-9). Matka opetti seikkailijoillemme vihanhallintaa ja skeptisyyttä ystävien luotettavuutta kohtaan. Nuorina akateemikkoina otimme myös opiksemme, emmekä varaa enää typeriä ja epäekologisia aamumatkoja Etelä-Eurooppaan. Ulkomaantoimituksen seuraavassa raportissa seikkaillaan jäämeren rannalla.

Joulukuu 2019

Mitä liikkuu kisun päässä? Teksti: Matti Leponiemi – Kuvitus: Julius Ulpovaara

Kisupalsta

ehtiartikkelit siitä, kuinka kissat tunnistavat kun omistaja niitä kutsuu, mutta niitä ei vain kiinnosta, voivat luoda hieman negatiivista mielikuvaa kissoista. Ovatko kissat hölmömpiä kuin koirat, kun eivät ymmärrä tulla luokse kutsuttaessa? Hermosoluja koirien aivoissa on enemmän kuin kissojen, mutta sen kummempaa vastausta ei asiaan vielä taida olla. Lemmikkien omistajille vastauksella ei toivon mukaan ole merkitystäkään, kisut ja koirat ansaitsevat kaiken rakkauden kaikesta huolimatta. Eräs hypoteesi älykkyyden evoluutiolle on, että älykkyys olisi kehittynyt lisääntyneen sosiaalisuuden myötä, kun eläimet joutuvat toimimaan monimutkaisessa ja alati muuttuvassa sosiaalisessa ympäristössä. Mielenkiintoista onkin, että ihmisen suosituimmat lemmikit, kissat ja koirat, ovat lähtöisin varsin erilaisista sosiaalisista lähtökohdista. Kissaeläimet ja myös kotikissojen esi-isät ovat reviiritietoisia ja itsenäisiä, koiraeläimet sen sijaan useammin elävät ryhmissä. Nykyisin kotikissat kuitenkin elelevät enemmän tai vähemmän sosiaalisissa ympäristöissä ja ovat leijonien lisäksi ainoita jokseenkin sosiaalisia kissaeläimiä, tullen (yleensä) toimeen omistajiensa ja muiden kodin asukkien kanssa. Sosiaalisuus kotikissojen osalta on vielä melko tuore tutkimuskohde, mutta voisimmeko kissoihin tutustumalla oppia jotain jännää älykkyyden evoluutiota? Eläinten älykkyyden tutkimus on haastavaa puuhaa ja eri eläinryhmien älykkyyden vertailu varsinkin hankalaa. Eräs tunnettu klassinen tutkimusmenetelmä on peilitesti, jossa tutkitaan tunnistaako eläin itsensä peilistä ja tajuaako, että otsaan maalattu täplä on sen omassa otsassa. Mikäli testin läpäisee, pidetään sitä merkkinä eläimen käsityksestä omasta itsestään. Tätä testiä kissat ja koirat eivät ole kunnialla läpäisseet. Mitä se kertoo kissojen älykkyydestä tai siitä, miten ne ymmärtävät omaa olemassaoloaan? Jotain peilitestin läpäi sy varmasti kertoo, mutta yksimielisiä testin tulkinnasta ei olla.

Kissat tutkimuksen kohteena Kissojen kognitiota on tutkittu vähän, paljon vähemmän kuin koirien. Vaikka useita eri osa-alueita, kuten muistia, avaruudellista hahmotuskykyä, kommunikaatiota ym. on jo hieman tutkittu, voi tulosten tulkinta joskus olla hankalaa. Eräässä kokeessa kissojen piti saada herkkupala vetämällä oikeasta narusta, eivätkä kissat tästä oikein suoriutuneet. Tulos voi olla seurausta siitä, etteivät kisut ymmärtäneet narujen yhteyttä herkkupalaan, tai sitten siitä, ettei herkkupala ollut niin kiinnostava palkinto kuin naruilla leikkiminen itsessään. Yleisesti ottaen ala kaipaa selvästi lisää tutkimusta, ja kiinnostus onkin onneksi ollut kasvussa. Kenties kissojen epäsosiaalinen menneisyys on osaltaan ollut syynä tutkimuksen vähyyteen, sillä kisut voivat olla tutkimuskohteina itsepäisiä ja hankalia. Joskus kissoja nimittäin ei vain huvita osallistua tutkimuksiin, vaan ne piiloutuvat sohvan alle tai yksinkertaisesti eivät enää kiinnitä tutkijoihin mitään huomiota. Kissojen tutkimisesta on todettu, että saadakseen käyttökelpoista dataa yhdestä kissasta, on tutkittava kolmea.

Kissaa kiinnostaa Vaikka katti ei kutsuttaessa luoksesi tulisikaan, osaavat kisut tarkkailla meitä ihmisiä luultavasti paljon tarkemmin kuin lehtiotsikoiden perusteella voisi kuvitella. Kissat tunnistavat nimensä lisäksi myös omistajansa erilaisia tunnetiloja ja myös reagoivat niihin. Kisut saavat itsekin turvaa tutun ihmisen läsnäolosta oudoissa tai pelottavissa tilanteissa ja saattavat kokea eroahdistustakin omistajan ollessa muualla. Itsenäisestä imagostaan huolimatta kissoja siis kiinnostaa.

Lähteet:

Shreve, K. R. V., & Udell, M. A. (2015): ”What’s inside your cat’s head? A review of cat (Felis silvestris catus) cognition research past, present and future.”, Animal cognition, 18 (6), 1195-1206. https://www.sciencemag.org/news/2019/05/cats-rivaldogs-many-tests-social-smarts-anyone-brave-enoughstudy-them

Symbiontti 4/ 2019

Hapan ruukku

Koonnut: Roope Nykänen & Alma Seppälä – Kuvitus: Julius Ulpovaara

Hupsistakeikkaa, kirjaimet Viikin työntekijöiden nimissä ovat menneet sekaisin! Järjestä kirjaimet anagrammeissa vastaamaan henkilöiden oikeita nimiä.

Keho p a k en i Povijauhoi Risu-Taavi

Hapan ruukku

Lankkutehot jne. Ehtoopiina Juonien kirkko Rulla polvia Seniorit Latviaan Lisäpuuhaa: kenen paljastus? Symbiontin uusin palsta esittelee Demin “tunnustuksia” palstan tavoin lukijoidensa anonyymejä tunnustuksia. Tunnustuksia voi lähettää sähköpostitse Symbiontin toimitukselle tai Symbioosin Facebook-ryhmään jaetun elomakkeen kautta. Tällä kertaa järjestämme kuitenkin poikkeuksellisesti kilpailun, jossa tarkoituksena on arvata numeron ainoan tunnustuksen lähettäjä! Parhaiden vastausten kesken arvotaan muropaketti.

Paljastus:

”Kusin fuksikasken jälkeen mun lautaselle!” - :---D

Joulukuu 2019

Noroskoopit Teksti ja kuvitus: Roope Nykänen

Ajattelijat-teemalle lojaaleina tämän numeron noroskoopeissa pääset itse ajattelemaan! Tähdet ovat suuressa viisaudessaan sanoittaneet omat tarinansa kuviksi, joita tulkitsemalla pääset käsiksi oman tulevaisuutesi koukeroihin. Jupiterin maalaamaa taivaankantta on välillä varsin haastavaa lukea, joten älä murehdi, jos absoluuttisia totuuksia on vaikea saada irti taivaallisista vedoksista.

Noroskoopit

Jousipersoona 22.11.–21.12.

Kalat 19.2.–20.3.

Kaksonen 21.5.–20.6.

Symbiontti 4/ 2019

Kauris 22.12.–19.1.

Noroskoopit

Leijona 23.7.–22.8.

Nauta 20.4.–20.5.

Joulukuu 2019

Noroskoopit

Neitsyt 23.8.–22.9.

Oinas 21.3.–19.4.

Rapu 21.6.–22.7.

Symbiontti 4/ 2019

Skorpioni 23.10.–21.11.

Noroskoopit

Vaaka 23.9.–22.10.

Vesihenkilö 20.1.–18.2.

Joulukuu 2019

Endosymbiontti Koonnut: Alma Seppälä

Endosymbiontti

– Rakkaudesta pieniin asioihin.

https://me.me/i/why-dont-ants-getsick-because-they-have-little-anty-4a1ff9c2904f4a7eb696fd4b0fe5fdbc

https://me.me/i/parasite-steals-essential-nutrients-from-host-host-dies-parasite-nonee36ea583d73a4502a2f4ff1dfce69679

https://www.redbubble.com/people/dogmo/works/34221920-mlord-mlady-mlaria

Symbiontti 4/ 2019

Biologiristikko Tehnyt: Olli RantamĂ¤ki

Joulukuu 2019

Repäisyt Koonnut: Alma Seppälä

Nuoriso on pilalla ”Taaskaan emme päässeet yhtä päivää ilman että Elina mainitsee Jollosta” Ina S. ”Tää on niin siistii... niinku... luonnonantimet” Sonja J. ”Mä vaan itkin siel luennol ja yritin pyyhkii kyyneleitä” Essi R. “Mä kuolen jos mä en nyt strippaa” Selma S. fuksien kenttistutustumisessa Tvärminnessä ”Selma oli vastahakonen mä oon vaan Hakonen” Elina H. Elina H: ”Omg se on niin karvainen!” Esko E: ”Mikä siel on?” Kata H: ”Mun mirri”

“Mä en mitään muuta saakaan ku kakkosta!” Essi R. pelaa Aliasta “Essillä on luotto kasseihin!” Elina H. ”Musta tulis kyllä hyvä populisti.” Joni S. ”Innostus on kaikki tai ei mitään, vähän niinku aktiopotentiaali.” Elina H

Symbiontti 4/ 2019

Vanhukset sekoilee

”

”Voitko väistää? Mun pitäis päästä piikille.” Niilo A. kertsillä Kertsillä keskustellaan natseista: ”Mut kyllähän meillä kaikilla on joku vähän outo natsisetä!” ”Hyi emmalla on kuuma perse! Kokeile vaikka!” Jani L. kokeili sohvaa Emma V. jäljiltä ”Tehtäviin kuuluu tuottaa alkiot uusille fukseille” Roope N. esittelee Symbiontin päätoimittajan virkaa

Siis seh än on s e juttu piparia et sitä tunget a a n mut ei kaikkia sinne p lle ipariin mitään tarvii laittaa. ” Emmi T. joul utunne lmissa

Jani L.: ”Suomi ei ole mun äidinkieli” Aaron L.: ”Mikä sitte?” Mikko A.: ”Tiede”

”Mulla on lauennu tarpeeks monta kertaa mun sormille” Joni O. puhuu hiirenloukuista

”Aaron on vähä niiku koira joka käy paskalla ja kattoo sillai ylpeesti omistajaansa. Aaronki kattoo silmiin ja vaan jatkaa ällöttäviä juttujaan.” Mikko A.

”Mä tuijotan tota lintua nyt koko ajan vaan jos se suostuis vähän vilauttaa.” Sara T. hartaat toivomukset Haliaksella

Alma S. ja Jani L. lähdössä bio3 kertsiltä Koronaan Alma: ”Mun pitää viel pissata! Mut mä voin pissata matkalla!” Jani: ”Etkä voi! Missä muka?” Alma: ”Sillon ku sä käyt siellä kakkosessa!”

tässä n o n tamine h a h u i V yleistä.” n a i i l ä ss yhteisö . Elisa N

”

Joulukuu 2019

”Ei mitään kunnioitusta pienen ihmisen kasvoja kohtaan, tulevat ja teurastavat. Vielä kun mä nukun, kuka tekee niin? Miettisivät vähän.” Helmi T. vs hyttyset Jani L.: ”Mä en voi hypätä tosta, siinä on 70 kilon painoraja.” Alma S.: ”Mä voin!” Jani L.: ”Oho.” *kiusallinen hiljaisuus* Rushexculla hyppytornilla kuultua. ”Vittu sä oot painava.” Sama keskustelu Janin ja Alman välillä jatkuu Janin vetäsessä Almaa jalasta pitkin poikin. ”Elämäni ensimmäinen ja viimeinen yliopistokurssi: Kemian perusteet!” -Aron L. kahdeksatta kertaa kurssilla ja 15 kertaa tentissä. Vaksi tulee kertsin ovelle: ”Joni! Sun hammasharja on saapunut.”

“Tänä päin on tässä laulan mutt en tiie mie polone kuss mie huomena kujerrui mie en tiie itsekkääne.” Katkelma Larin Parasken runosta leskenlaulu