Katastrofinumero
4/2018
4/2018 54. vuosikerta Päätoimittaja Alexandra Ekvik az389@cam.ac.uk Toimitussihteeri Julius Ulpovaara Muut tekijät Oona Käyhkö, Hilla Mäkinen, Anni Kuivalainen, Akateemiset alkoholistit, Pirta Palola, Matti Leponiemi, Aliisa Hartus, Vitali Razumov, Reena Karvonen, Roope Nykänen, Rasmus Huotari Ulkoasu ja taitto Alexandra Ekvik, Roope Nykänen, Oona Käyhkö, Hilla Mäkinen, Matti Leponiemi, Julius Ulpovaara, Viivi Halonen, Rasmus Huotari Kansi Alexandra Ekvik Logo Anni Virolainen Paino Bookcover Oy, Espoo Painos 150 kpl
ISSN-L 1458-4115 Symbiontti on Helsingin yliopiston biologian ainejärjestön Symbioosi ry:n julkaisu. Lehdessä esitetyt mielipiteet eivät sellaisinaan edusta Symbioosin virallista kantaa. Symbiontti saa HYYn järjestölehtitukea. Symbioosi ry PL 65 (Viikinkaari 1) 00014 Helsingin yliopisto
Sisällysluettelo 4
Menneitä ja tulevia tapahtumia
6
Ilmastokatastrofin partaalla?
8
Helpotusta maailmantuskaan
10
Tirehtöörin palsta
11
Viinipalsta
12
Arktinen katastrofi
14
Kisupalsta
16
Elämän katastrofit
17
Puvustajan muistilista
18
Opintovastaavan palsta
19
PJ-palsta
20
Dissonanssipalsta
22
Horrorskoopit
26
Repäisyt
Yliopisto psyykkisenä paskatuulettimena Teksti: Alexandra Ekvik – Kuva: Jiaqi Guo
T
kirjoituksessa lukemattomia aikaisemmin kuulemiani tarinoita siitä, miten opiskelijaelämän huuma on saanut vanhat ihmissuhteet haalistumaan; miten akateemisen työn asettama taakka on aiheuttanut avioliiton halvaantumisen ja lopulta avioeron; miten duunarivanhempien lapsi valmistuttuaan tohtoriksi ei enää löydä perhejuhlissa yhteisiä puheenaiheita ja tuntee itsensä muukalaiseksi omassa suvussaan. Yliopiston katastrofaalinen vaikutus akatemian ulkopuolella muodostuneisiin suhteisiin onkin verrattavissa proteiinilaskostumisen energiasuppiloon tai soluerilaistumisen Waddington-maisemaan: kaikki luominen on myös tuhoamista. Rakentaessamme uutta akateemista egoamme luovumme samalla miljoonista vaihtoehtoisista skenaarioista, joihin resurssimme olisi ollut mahdollista käyttää. Mitä surullisemmalta tämä kuulostaa, sitä tärkeämpää on tehdä yliopistoelämästämme näiden uhrauksien arvoinen.
Symbiontin osalta rutistan mahdolliset skenaarioni nollaan palavan gorillan tavoin ja toivotan kaikille hyvää jatkoa!
Pääkirjoitus
ässä lehdessä on kestänyt kauan. Tulitimme vuoden ensimmäiset kolme numeroa julkisuuteen käytännössä puolessa vuodessa. Muuttoni ulkomaille sai kuitenkin vuoden viimeisen Symbiontin viivästymään. Idea tämän numeron teemasta syntyi vielä kesällä, kun ennätykselliset hellelukemat toimivat anekdoottisena palohälytyksenä ilmastonmuutoksesta ja sen tuomista kriiseistä. Käsittelemme ilmastonmuutosta tässä lehdessä useasti, muun muassa haastattelussa Markku Ollikaisen kanssa (ss. 6–7) sekä Arktiksen näkökulmasta (ss. 12–13). Kaikki katastrofit eivät kuitenkaan ulotu ekosysteemitasolle – osan niistä voi luonnehtia psyykkisinä maailmanloppuina, jotka ovat herkkiä puhkeamaan etenkin kaamosaikaan. Joillekin henkilökohtainen katastrofi voi olla työttömyys, läheisten menetys tai sairastuminen (s. 16). Yksilötason romahduksissa miltei pääosaa esittää usein yliopisto. Deadlinet, järjestönakit ja sosiaaliset paineet aiheuttavat pahimmassa tapauksessa ahdistusta ja uupumusta, jotka vahingoittavat minäkäsitystä ja muuttavat yliopistovuodet kidutukseksi. Tässä yhteydessä lieneekin houkuttelevaa puhua kasvukivusta tai miksei luovasta kaaoksestakin, joka hyödyttää yhteiskuntaa karsimalla heikot ja jalostamalla parhaat. Kuinka tämä sopii hyvinvointiyhteiskunnan filosofiaan on asia erikseen. Aika moni meistä älykkyytensä ansiosta tulee näyttävän hyvin toimeen hakematta ulkopuolista apua, silloinkin kun henkisellä rintamalla paska on osunut tuulettimeen ja kovaa. Tällöin yksilön potentiaalia ei voi kuitenkaan täysin toteuttaa. Vaikka yliopisto mahdollistaa monia nuoria muodostamaan kaveruussuhteita, jotka tulevat kestämään koko loppuelämän, ja näyttäytyy joillekin jopa amorin roolissa, jo olemassa olevien suhteiden kohdalla se saa usein ihmettelemään, miksi hääpareja ei vihitä alttarilla sanoin: ”...kunnes yliopisto teidät erottaa.” ”Se oli parasta mitä olen ikinä kokenut kun minä ja tyttöystäväni päästiin molemmat yliopistoon,” – kirjoittaa nimetön aloittaja nykyisen yliopistoni somesivulla. – ”En oikein tiedä, mitä tapahtui sen jälkeen. Hukuimme ilmeisesti työmäärään, järjestötoimintaan ja vastaavaan, ja nyt meillä ei yksinkertaisesti ole toisillemme aikaa. En ole varma, missä me enää mennään meidän parisuhteessa, en ole varma mitä merkitsen hänelle ja palaammeko enää oikeasti takaisin yhteen ikinä.” Tunnistan tässä
Menneitä ja tulevia tapahtumia
Koonnut: Alexandra Ekvik – Kuvitus: https://www.facebook.com/groups/symbioosi/
12.10.2018 BD-pelit Geenejä löytyi Hesestä vaihtelevasti, teistejä ei jätetty vahingoittamatta. Katso kuvat!
8.11.2018 Syyskokous – onneksi olkoon ensi vuoden virkailijat!
Ajankohtaista
Vuoden 2019 hallitus valittiin seuraavasti: Puheenjohtaja Elisa Nygård Varapuheenjohtaja Maare Arffman Sihteeri Annika Hämeenheimo Taloudenhoitaja Tinja Hyvönen Tiedottaja Selma Sorri Kirjanpitäjä Tomi Kiviluoma Kulinaristi Tiia Laisi Shokkelomestari Saija Leinonen Opintovastaava Essi Roininen Peli- ja kilpailuvastaava Anni Kuivalainen Tirehtööri Inkeri Liikanen Yhdenvertaisuusvataava Julius Ulpovaara Mikä jännittävintä, ensi vuoden Symbiontin päätoimittajia on valittu tällä kertaa kokonaiset kaksi kappaletta – Pirta Palola ja Roope Nykänen! Ou boi.
BD-pelien sankari Elisa Nygård fuksikavereineen korjailemassa meikkiä.
Viikin gorillat.
4
Symbiontti 4/ 2018
17.11.2018 Kertsisitsit Vuoden 2013 kertsillä pidetyistä kaa(m)ossitseistä viisastuneina sitsit pidettiin ilman sen katastrofaalisempia vahinkoja. Ruuan teemana oli ysärin automatka mökille tai liian kaukana asuvien sukulaisten luo.
28.12.2018–5.1.2019 Kilpparieksku Kilpisjärvellä nautitaan täysin rinnoin pohjoisen tarjoamista elämyksistä. Esimerkiksi Saanalle kiipeäminen, saunasta suoraan Kilpisjärven hyisiin vesiin pulahtaminen, revontulista sekä Norjan vuonojen ja valaiden ihailu ovat muodostuneet osaksi ekskuperinnettä.
8.12. 2018 Kaamossitsit Kaamossitsit pidettiin Kaisaniemen kasvitieteellisellä – tällä kertaa roolipeleinä keskiaikateemalla.
14.12.2018 Symbioosin pikkujoulut
Ajankohtaista
Symbioosi ry:n pikkujoulut järjestetään tänä vuonna perjantaina klo 17.00 alkaen Biokeskus 1, UniCafen tiloissa. Luvassa ainakin Megaherbivoren keikka, jouluisia tarjoiluja ja ohjelmaa. Vuoden päätöstapahtumassa palkitaan myös kuluneen vuoden symbiontteja.
Elisa Nygård lintuystävineen.
Viikki against humanity: I drink to forget... all the dudes I’ve fucked.
Joulukuu 2018
5
Ilmastokatastrofin partaalla? Teksti: Oona Käyhkö – Kuvitus: Oona Käyhkö, Pekka Hannila
IPCC:n ilmastoraportti julkaistiin maanantaina 08.10.2018 ja se sai maailman kavahtumaan. Oikeita lukuja ruuan loppumisesta, veden puutteesta, biodiversiteetin heikkenemisestä. Ilmaston lämpeneminen on pysäytettävä 1,5 asteeseen ja osa maailman maista, kuten USA ja Brasilia, ovat jo herpaantumassa tavoitteesta ja heittämässä hanskat tiskiin. Mitä mieltä maailman turmion tiestä on ympäristöekonomian professori ja Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikainen?
Ajankohtaista
Ollaanko nyt ilmastokatastrofin partaalla? No joo, ollaan kyllä. IPCC:n 1,5 asteen raporttihan kertoi, että tässä on tulossa hyvin dramaattisia muutoksia, jos me ei saada päästöjen kertymistä pysähtyyn. Ja itse asiassa jo sitten on saatava sidotuksi ilmakehästä hiilidioksidia pois. Hirmu isot palauteprosessit voivat helposti lähteä liikkeelle ja meillä on jo ensimmäiset oireet niistä. Että oikeasti meillä on noin 15 vuotta aikaa kääntää päästöt radikaaliin laskuun. Mitä ihmisten tulisi ymmärtää IPCC:n ilmastoraportista? Ainakin kolme asiaa tulisi ymmärtää. Yksi on se, että päästöjen nopea vähentäminen on välttämätöntä. Toinen se ettei riitä, että maailma on hiilineutraali, sillä jos me ollaan hiilineutraaleja niin silloinkin lämpötila vain jatkaa kasvuaan. Meidän pitää päästä päästöjen osalta nollaan ja meillä pitää olla riittävät luonnon tai keinonielut, joilla vähentää hiilidioksidia ilmakehästä. Ja sitten kolmas on tajuta se, että ruuan riittävyyteen ja sosiaalisiin levottomuuksiin liittyvät asiat nousevat yhä vahvemmin esiin. Eli maailma voi mennä kaaokseen. Yhteiskunnalliset järjestelmät alkavat horjua siinä. Tää näkyy selvästi jo Pohjois-Afrikassa ja Lähi-Idässä. Ilmastonmuutos on yksi tärkeä tekijä noihin kriiseihin. Mitä muutoksia Suomen tulisi tehdä nykyiseen ilmastopolitiikkaansa? Suomen pitäisi reivata koko politiikka 1,5 asteen mukaiseksi, sillä tällä hetkellähän Suomen politiikka on tehty 2,0 asteen mukaan. Tarvitaan siis lisääntyvää kunnianhimoa ja nopeampaa päästöjen vähentämistä. Sit se tarkoittaa myös suurempia nieluja, nythän me olemme syöneet nieluja pois, vaikka me tarvitsisimme vielä suuremmat nielut. Tän pakollisen politiikan ohella meidän täytyy luoda tapoja, joissa myös kuluttajat voivat oikealla tavalla kantaa vastuuta ja esimerkiksi kompensoida omien kulutuspäätöstensä aiheuttamia päästöjä.
6
Onko sillä mitään väliä, että mitä Suomi tekee, kun Suomi on kuitenkin niin pieni maa? Niin, kaikki maat ovat itseasiassa aika pieniä. Saksakin, joka on hirmuinen päästäjä, niin ei senkään osuus ole kuin vain jonkun prosentin ja useimpien maiden, kuten Suomenkin, alta prosentin. Osa ilmastonmuutoksen ongelmaa on juuri siinä, että kaikki kokevat, että meidän panos on pieni, vaikka kuitenkin kaikista pienistä panoksista kasvaakin iso kakku. Että totta kai sitten USA ja Kiina sekä EU blokkina ovat merkittäviä päästäjiä, joiden pitää tehdä paljon. Mutta mehän voidaan laskea se, että mikä on Suomelle oikeudenmukainen taso. Ei meidän tarvitse tehdä enempää. Tehdään se, mikä on oikeudenmukaista. Esimerkiksi se mitä ilmastopaneeli on laskenut on se, että päästöjä pitää vähentää välillä 90–130 % ja se pitäisi mennä meidän ohjelmaan. Se olisi määrä, joka ottaa huomioon, että olemme pieni tekijä ja meillä on vähän päästöjä ja että me kannamme vain vastuumme omasta osuudestamme. Onhan se silti Suomelle erittäin iso asia tehdä, eikö? Se on todella merkittävä, mutta Suomen roolihan on paljon isompi kuin ainoastaan se päästöjen vähentäminen. Nyt kun USA ei ole mukana kansainvälisessä ilmastopolitiikassa niin Kiina on jäänyt yksin. Ja Kiina oli ihan merkittävä toimija, se on edelleen merkittävä toimija, kun EU on puolihalvaantunut. Nyt tarvitaan
Symbiontti 4/ 2018
”
Osa
ilmastonmuutoksen
ongelmaa on juuri siinä, että kaikki kokevat, että meidän panos on pieni.
sellaisia maita, joihin voi luottaa ja jotka tekevät kokoajan päästövähennystoimia. Ja ne maat ovat tällä hetkellä Pohjoismaat, Iso-Britannia, Ranska ja Hollanti, ja jos tää blokki horjuu niin sitten horjuu kaikki. Tämän ainakin täytyy kestää ja luoda se luottamus sekä usko sinne kehittyviin maihin, joilta me kuitenkin tarvitaan paljon päästövähennyksiä, mutta jos niiltä menee usko siihen, että kehittyneet maat eivät tee mitään niin sitten me on menetetty tää peli.
Millä toimilla katastrofi voitaisiin estää? Onko ilmastonmuutos edes mahdollista torjua näillä käytössä olevilla vanhoilla ja jäykillä yhteiskuntapoliittisilla järjestelmillä? Kyllähän tässä on paljon toiveita siihen, että ihmisten toiminta ja liiketoiminta muuttuvat. Tässä IPCC:n raportin tekemisen yhteydessähän kävi hyvin ilmi, että esimerkiksi uusiutuvien energianlähteiden kehitys on viimeisen 5 vuoden aikana ollut nopeampaa kuin kukaan olisi voinut ajatella. Eli me tullaan saamaan sieltä markkinoiden suunnasta, sieltä investointien suunnasta jo apua tähän ratkasun. Mutta kyllä tähän tarvitaan myös valtioita, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Mutta se, että tää liike-elämä on tällä hetkellä niin nopea ja notkea ja esimerkiksi Intiassa aurinkoenergia on nyt halvin tapa
Joulukuu 2018
Onko ongelma siis enemmän siellä, että liike-elämässä on niin paljon fossiilisia kiinni? Siis liike-elämähän on jakautunut. Energiayritykset kulkevat monessa mielessä ihan keulassa. Ihan sen takia, että ne ovat huomanneet, että aurinko- ja tuulienergia vesivoiman ohella ovat ne maailman edullisimmat energiantuotantotavat. Bisneksenhän kannattaa mennä sinne edullisimman puoleen ja sieltä tulisi saada liikkeelle ne fiksut ratkaisut. Kuitenkin koko maailman kasvihuonekaasupäästöistä 70 % tulee energian käytöstä ja nää kun saataisiin kuriin niin iso potti saataisiin hoidetuksi pois. Ja vielä lopuksi: mitä haluaisit sanoa ilmastoahdistuneelle, lajikadosta painajaisia näkevälle nuorelle biologille? Nii joo, no siis aika moni muukin näkee painajaisia, mutta yksi tapa on muuttaa systeemisesti ajattelua, että alkaa itse siivota sen oman sotkun, minkä aiheuttaa. Eli kun tekee toimia joista syntyy päästöjä niin etsii tavat joilla ne voi kompensoida. Eli hankkia jostain päästövähennyksiä niin, että tietää ettei ole itse lisäämässä hiilidioksidia sinne ilmaan. Suomeen on syntymässä järjestelmiä, joissa tää on alle vuoden sisällä mahdollista. Ja jos kaikki menee hyvin niin tämä tulee tunkeutumaan ruokaan, liikenteeseen ja kaikkialle. Aina syntyy mahdollisuus ikään kuin siivota omat jälkensä. Ja jos siitä saataisiin semmoinen laajamittainen liike, joka kattaisi meidän kaikki huippuyritykset kuten Finnairin ja ruuan tuotannon niin siitä syntyisi semmonen joukkoliike, jota poliitikotkaan ei voi enää sivuuttaa. Mutta se perustuisi juuri siihen, että jokainen alkaisi siivota oman sotkunsa. Se ois musta semmonen rakentava henkilökohtainen ratkaisu.
7
Ajankohtaista
Voisiko siis sanoa, että Suomi on ihan avaintekijä, että homma kestää kasassa? No joo siis ilman muuta. Suomi on koko ajan niin paljon merkittävämpi tekijä, ettei sitä täällä tajutakaan.
tuottaa energiaa ja sehän ajaa, jos on yhtään järkevä maa niin nehän käyttää sitä halvinta ja ajaa kivihiilen pois sieltä. Ja tässä tulee se iso murros, jonka pitäisi hoitaa se energiasektori. Mikä ois se murros, joka hoitais vielä öljyn pois, niin ne kaksi tekisi kyllä todella paljon.
Helpotusta maailmantuskaan: lyhyt tarina Teksti ja kuvitus: Hilla Mäkinen
T
aas kerran lukemani uutiset ovat saaneet minut epätoivoiseen turhautumispisteeseen. Maailmanloppu on tulossa, eikä ihmiskunta tee yhtään mitään sen estämiseksi. Ei, ei sellainen tuomiopäivän maailmanloppu kuin elokuvissa: koko planeetta ei räjähdä kerralla varoittamatta, ei ole jättimäistä asteroidia, joka tuhoaa kaupungit tai hirviöitä, jotka syövät ihmiskunnan suihinsa. Ei, vaan maailmanloppu, joka tulee hitaasti mutta varmasti ja on ihmisten oman toiminnan syytä. Lupaus lähteä muutaman kaverin kanssa viettämään iltaa baariin ärsyttää minua astuessani kotiovesta ulos. Mitä hyötyä sellaisesta puuhasta on kaiken sen keskellä, mitä maailmassa tapahtuu? Turhaa, aivan turhaa. Baarissa musiikki, riemukas tunnelma ja etanoli veressäni kuitenkin saavat minut hetkeksi unohtamaan maailmantuskan, joka vääntää sisintäni kuin märkää rättiä.
8
Ei ihme, että ihmiset eivät jaksa ajatella ympäristön hyvinvointia kuin hetken kerrallaan. Kehoni on ollut aamusta lähtien aivan jännittyneenä huolesta ja adrenaliinista, jota maapallon tilan ajatteleminen on saanut aikaan. Juon ehkä hieman liikaa, mutta ainakin se saa minut rentoutumaan.
”
Lapsi
kääntyy
ja
lähtee
kävelemään luotani poispäin. Nielaisen.
Naputtelen
hätänumeron.
Symbiontti 4/ 2018
Kun vihdoinkin päätämme lähteä kotiin, hilpeyteni on jo ehtinyt muuttua laskuhumalan koko ajan kasvavaksi melankoliaksi. Muut suuntaavat bussipysäkille, mutta oma kotimatkani taittuu helposti kävellen. Otan kiitollisena raittiin ulkoilman vastaan sen pyyhkäistessä apatian yltäni, mutta samalla minuun tarttuu hitunen epämääräistä levottomuutta. Päätän kulkea merenrantaa pitkin, sillä aallot rauhoittavat minua aina. Vetäytyessään ne kiskovat murheet yltäni jättäen minut seisomaan puhtaana ja paljaana äärettömyyden laidalle. Tiedän olevani vielä alkoholin vaikutuksen alaisena, sillä maailma näyttää kauniilta ja kostea asfaltin pinta taianomaisen säkenöivältä. Jään tuijottamaan laivoja merellä. Ymmärrän nyt, miksi toivon symboli on se mikä on: toivo uppoaa kuin ankkuri epätoivon mereen. Oma ankkurini vajoaa koko ajan syvemmälle, enkä jaksa nostaa sitä ylös. Näen meduusan likaisessa rantavedessä. Se sykkii hypnoottisesti, säde pienentyen ja suurentuen. Huomaan toisen, ja kolmannenkin. Meduusat ainakin kukoistavat roskan täyttämässä meressä. Katsahdan taivaalle. Tähdet eivät erotu kaupungin sakean keinovalohehkun läpi. ”Ihminen.” Käännyn säpsähtäen, en ollut kuullut askelia. Näen lapsen, ehkä vain noin kuuden, seitsemän ikäisen. Etsin katseellani aikuista, jonka kanssa hän olisi tullut, mutta rantatien aava suora on tyhjä ihmisistä. Kysyn missä hänen vanhempansa ovat, mutta lapsi ei tee elettäkään vastatakseen. Ei lapsen kuuluisi kulkea yksin kaupungilla tähän aikaan. Olen hämmentynyt, pitäisikö minun soittaa poliisille? Olen jo kaivamassa puhelintani esiin, kun lapsi puhuu: ”He ovat kuolleet. Mutta se ei haittaa, voi olla parempi niin, sillä minäkin olen.” Lapsi kääntyy ja lähtee kävelemään luotani poispäin. Nielaisen. Naputtelen hätänumeron. En saa kuitenkaan yhteyttä siihen. Ei kenttää, ei verkkoa, kertoo puhelimen ylänurkka. Mutta hätänumeroonhan pitäisi pystyä soittamaan silti. Lapsi on jo kaukana, kun lähden juoksemaan hänen peräänsä. ”Odota—” huudan, ja lapsi pysähtyy yllätyksekseni heti. Mutta jokin on vialla. Lapsi seisoo kenossa kuin kaatumaisillaan, pää retkottaa oudosti. Kuulen lapsen puhuvan uudelleen. ”Yritämme korjata aiheuttamamme tuhon. Mutta sillä, riittääkö yritys, ei ole väliä sen seikan edessä, että ihmiset tulevat joskus häviämään. Yksikään eliö ei jää kaipaamaan meitä, paitsi ehkä loisemme.” Kuulen aaltojen kohinan. Tai sitten se on veren jys-
Joulukuu 2018
”
Yksikään
kaipaamaan
eliö
ei
meitä,
jää paitsi
ehkä loisemme. Ja kenties symbionttiset mikrobimme.” kytys korvissani. ”Ja kenties symbioottiset mikrobimme”, hän lisää hetken tuumattuaan ja hän kääntää kasvonsa minuun. Niistä näkyy ihmiskunnan tulevaisuus. Luonnonvarojen kasvava kulutus. Myrkyt, jotka rikastuvat eliöihin... Ilmastonmuutos. Kuivuus. Vedenpuute. Nälänhätä. Sodat. Ylikansoitus. Taudit. Antibiootit. Näen kuinka elinympäristöt tuhoutuvat, metsät, jäätiköt, suot, meret... Kuinka ne saastuvat, kuinka ne kapenevat. Sukupuutot. Katastrofit, jotka kietoutuvat toisiinsa niin, että yksi vaikuttaa toiseen ja kaikki kaikkeen. Lapsi on muuttunut hirviöksi, jonka raajat tarttuvat minuun. En saa henkeä. Olen kokonainen biosfääri, jota hän kuristaa. ”Mutta onneksi elämä jatkuu”, hän murahtaa. Sitten hän irrottaa otteensa heittäen minut mereen. Uusi alku. Näen unta ajasta, jolloin ihmisiä ei enää ole. Tai ehkä heitä elää vielä jossain, murto-osa siitä mitä oli, mutta yhtä kaikki, heidän aikansa on ohi. Näen aution kaupungin rannan. Lapsi ja hirviö ovat poissa. Meduusat ottavat minut mukaansa ja kuljettavat minua kauemmas merelle. Tapaamme valaan, joka kertoo laulaen, mitä kaikelle muoville meressä tapahtui, ja kuinka jäätiköiden kävi. Korallit hohtavat elämää punaisena ja syvän värisinä. Huuhtoudun rantaan ja näen tähdet. Mikroskooppiset organismit kuhisevat maassa ja meressä. On pimein yö koskaan, ja uudet kasvit kasvavat vierelläni, sotkeutuvat hiuksiini puhjetessaan kukkaan. Ne ovat peittäneet ihmisiltä jääneet rauniot alleen. Aamulla herään lievässä krapulassa rannan puistonpenkiltä, ja oloni on varsin seesteinen. En tunne vihaa enkä epätoivoa, vain tyhjää rauhaa. Ehkä ei ollut sittenkään huono idea lähteä baariin. Näköjään se voi tuoda jonkinlaista helpotusta maailmantuskaan. Hieman häpeissäni siitä, että olen sammunut ulos, nousen penkiltä. Ei, olo on sittenkin vielä tuskainen. Mikään lievä krapula ollutkaan, ajattelen antaessani ylen puskan juureen.
9
Tirehtöörin palsta Teksti: Anni Kuivalainen – Kuvitus: Roope Nykänen
Tirehtöörin palsta
R
akastan katastrofiteorioita – en niitä arkisia maailmantuskan täytteisiä ajatuksia ilmastosta, tutkinnon suorittamisesta tai talouteni hallinnasta vaan niitä epätodennäköisimpiä. Olenkin jo ehtinyt useaan kertaan kuolleita pakoon unissa juostessani käydä läpi strategiani zombiapokalypsista selviämiseen. Mutta koska, ainakin toivottavasti, olemme vielä melko kaukana kyseisen kaltaisesta maailmanlopun skenaariosta, aloin pohtia, mihin arkiseen ongelmaan voisin näitä tietojani hyödyntää. Missä tilanteessa voisimme päätyä muistuttamaan epäkuolleita? Krapula (Dagenefter major) tai muilta nimiltään darra, krabbe, äidillä-on-nyt-hieman-pää-kipeä, otettiin-shotteja tai yksinkertaisesti ”d” on etanolipitoisia juomia nautittaessa mahdollisesti tarttuva kehon- ja mielentila. Itämisaika on noin yhdet pidemmät unet tämän juomien nautiskelun jälkeen ja kesto saattaa olla jopa useita päiviä. Jotkut harvat yksilöt ovat tartunnalle immuuneja, mutta sen varaan ei tulisi laskea taudinkuvan ollessa erittäin muuttuva ja yksilöllinen. Tartunta-alttius vaikuttaa kasvavan ikääntyessä, ja riskiryhmään kuuluvat opiskelijat. Krapulatartunnan saaneen yksilön voi tunnistaa kuollutta muistuttavasta ulkomuodosta ja henkisestä olemuksesta. Järjenjuoksu on useimmiten varsin hidasta, ruokahalu voi vaihdella ääripäästä toiseen, ja väsyttää_ niin_paljon. Oireet ovat hyvin yksilöllisiä ja niihin voi kuulua päänsärkyä, kärttyisyyttä, apaattisuutta, mielitekoja tai niin sanottua ”morkkista”, joka voidaan mieltää taudin mutatoituneeksi kannaksi.
Jos infektio on kuitenkin jo tapahtunut: 1. Varmista turvallinen sijainti. Parhaimmat paikat löytyvät lattialta ja erityisesti kylpyhuoneesta. Ikkunat tulisi peittää, jotta valo ei pääsisi sisälle ja toisaalta tartunnan saanut ei näkyisi naapureille. Pyri lisäksi välttämään kovia ääniä. 2. Lääkintä. Nyt on aika hyödyntää niitä aiemmin koottuja elintarvikevarastoja! Jos hakureissut jäivät tekemättä, on suositeltavaa esimerkiksi tilata joku toimittamaan ravintoa bunkkeriisi. Turha ottaa riskejä poistumalla ulos puolikuntoisena! Ruokavaliosta riippumatta kuolemaa tekevä elimistö vaatii rasvaa, suolaa ja vettä – ei välttämättä aivoja. 3. Uni. Helpoin tapa selvitä on vain yksinkertaisesti nukkua olotilan ylitse, sulkea silmät ja teeskennellä, että mitään pahaa ei ole meneillään. Näiden elämän palauttavien vinkkien myötä toivottelen kaikille hyvää lopputalvea! – Tirehtöörinne, Anni Kuolevainen
Tirehtöörin selviytymispaketti Kuinka ehkäistä tartuntaa? 1. Vältä kontaktia: toisin sanoen, pidättäydy kokonaan juomasta. Myös muiden tartunta-alttiiden seuraa tulisi välttää, koska infektio voi silloin tapahtua välillisesti (sinut pistetään juomaan). 2. Vastalääkkeet: tarpeeksi suuri nesteytys vedellä ja ruuan nauttiminen vähentävät mahdollisuutta saada tartuntaa tai ainakin todennäköisesti lieventävät tulevia oireita. Täysin parantavaa tai ehkäisevää lääkettä ei ole. 3. Varastointi: ennaltaehkäisevinä toimina on tärkeä varautua seuraavaan päivään ja varata riittävästi elintarvikkeita, vettä ja lääkkeitä, jotta pahimman tapahtuessa sinun ei tarvitse enää poistua asunnostasi vaarallisille tarvikkeenhakureissuille.
10
• Jos ei ruoka pysy sisällä, suosittelen riisikakkuja ja teetä; jotain on pakko yrittää syödä. • Jos (uskot että) ruoka pysyy sisällä, tilaa jo edellisenä päivänä kotiinkuljetus niin voit herätä pitsan tuoksuun. Todennäköisesti olet unohtanut koko asian, joten tulee mukavana yllätyksenä! • Nuku lattialla ainakin osa ajasta; jostain tieteellisesti tuntemattomasta syystä parantaa oloa. • Jos juominen tuntuu tuskaiselta, lisää veteen esimerkiksi pala sitruunaa tai kurkkua parantaaksesi makua.
Symbiontti 4/ 2018
Katastrofiviininurkka Teksti: Akateemiset alkoholistit – Kuvitus: Viivi Halonen
K
atastrofialueiden viinintuotanto on, kuten jokainen arvata saattaa, kärsinyt osansa viime aikojen luonnonilmiöistä. Valitettavasti esimerkiksi Haitilta ja Thaimaasta ei tuoda alkoholituotteita suurissa määrin tänne seismisesti vakaaseen pohjolaan. Chile on kuitenkin maa, jossa viinintuotanto kukoistaa maanjäristyksistä huolimatta. Chilestä löytyy kaksi viinintuotantoaluetta, jotka olivat vuoden 2015 maanjäristyksen vaikutusalueella. Valle De Elqui sekä Valle De Limari. Mikäli seuraavan kerran opintostressin luontevana jatkumona tapahtuvan viiniostoksen yhteydessä haluat auttaa katastrofeista kärsiviä vähäosaisia viinitilallisia, sijoita pennisi näihin pulloihin. Kylmien kelien innoittamana tällä kertaa on luvassa tummia, vahvoja punaisia.
Rypäle: Syrah Alkuperä: Valle De Limari Kuvaus: Täyteläinen, tanniininen, tumman luumuinen, mustaherukkainen, viikunainen, mustapippurinen, kevyen oliivinen, runsas. Tuhti jäykkien punaviinien ystävän tanniinipommi.
Mayu Reserva Carménère 2015 14,48€ Rypäle: Syrah Alkuperä: Valle De Elqui Kuvaus: Täyteläinen, tanniininen, tumman kirsikkainen, luumuinen, karpalohilloinen, kevyen paprikainen, mausteinen, lämmin. Apassimento-menetelmällä valmistetttu viini on tehty osittain kuivatuista rypäleistä, jonka seurauksena lopputuote on konsentroituneempi ja sisältää hieman enemmän jäännössokeria.
Chateau Musar Jeune 2016 14,29€ Rypäleet: Cinsault, Syrah, Cabernet Sauvignon Alkuperä: Bekaanlaakso Kuvaus: Täyteläinen, tanniininen, kirsikkainen, karhunvatukkainen, metsämarjainen, hennon lyijykynäinen, kevyen yrttinen. Viini on tehty klassista Ranskalaista tyyliä mukaillen mutta luonnollisemman käymisprosessin tuloksena on jotain aivan muuta. Raikkaat, hedelmäiset hapot ja niitä täydentävät tanniinit, jotka muodostavat yhdessä erittäin kypsän suutuntuman viinin nuoresta iästä huolimatta. Hieman kevyempi kuin edellä mainitut viinit. Ja kuten aikaisemmin mainitsimmekin, hinta-laatusuhteensa puolesta oikea jackpot.
Akateemisten alkoholistien viininurkkaus toivottaa kaikille tasapuolisesti mitä viininpunaista joululomaa!
Joulukuu 2018
11
Viinipalsta
Tabali Vetas Blancas Reserva Especial Syrah 2015 15,48€
C
hilen lisäksi katastrofiviinimaiden joukkoon valikoitui myös Libanon. Sijaintinsa vuoksi se on saanut osansa Lähi-idän öljyn- ja rahankatkuisista levottomuuksista. Uskonnollisista ja aseellisista konflikteista huolimatta maa pitää sisällään oikean viini-intoilijan päiväunen. Saanen esitellä: Château Musar. Tämä vuonna 1930 perustettu viinitalo kasvattaa rypäleensä Bekaanlaaksossa noin 40 km Beirutista itään. Aseellisten selkkausten vuoksi viinien eteen on tehty töitä kirjaimellisesti luoteja väistellen. Kaikki vaivannäkö kuitenkin kantaa hedelmää, ja tilan uusin tulokas markkinoille onkin ehkä yksi koko Alkon valikoiman hinta-laatusuhteeltaan parhaista punaviineistä.
Arktinen katastrofi Mitä tapahtuu Pohjoisella jäämerellä, kun ilmastonmuutos etenee? Teksti: Pirta Palola – Kuvitus: Alexandra Ekvik
A
rktiset alueet ovat viime aikoina saaneet suurta huomiota tiedotusvälineissä. Lokakuun alussa järjestettiin Rovaniemellä arktinen biodiversiteettikongressi, joka kokosi yhteen tutkijoita, asiantuntijoita ja päättäjiä ympäri maailmaa. ”Keskustelua syntyy varmasti paljon. Tiedämme, että ilmastonmuutos on arktisen alueen suurin uhka. Virallinen tavoite on rajoittaa ilmaston lämpeneminen globaalisti 1,5 asteeseen, mikä tarkoittaa 6–7 asteen lämpötilannousua arktisella alueella. On selvää, että alueen flora ja fauna tulevat kärsimään kauhistuttavasti”, kommentoi yksi kokouksen järjestäjistä, ympäristöneuvos Marina Von Weissenberg YLE:n haastattelussa (YLE 9.10.2018). Myös presidentti Sauli Niinistö on puheenvuoroissaan nostanut esiin arktisen alueen suojelua: ”Jos menetämme Arktiksen, menetämme koko maapallon (Talouselämä 28.6.2018).” Mitä enemmän kuitenkin perehtyy uusimpiin tutkimuksiin aiheen tiimoilta, sitä enemmän alkaa vaikuttaa siltä, että Arktis on jo menetetty: niin dramaattisia ilmastonmuutoksen vaikutukset siellä ovat. Positiiviset palautemekanismit kuten albedon väheneminen jään ja lumen sulamisen takia voimistavat lämpenemistä enti-
12
sestään. Lämpötila onkin viimeisen 50 vuoden aikana noussut Arktiksella kaksi kertaa globaalia keskilämpötilaa nopeammin. Pohjoinen jäämeri on muuttunut hämmästyttävän paljon ja nopeasti: esimerkiksi merijään paksuus Pohjoisen jäämeren keskiosissa on pienentynyt jopa 65 % aikavälillä 1975–2012. Lisäksi merijään peittävyys on pienentynyt, ja monivuotinen jääpeite on korvautumassa enenevissä määrin yksivuotisella jäällä. Uusimpien ennusteiden mukaan Pohjoinen jäämeri menettää kesäaikaisen jääpeitteensä jo 2030-luvun lopulla (SWIPA 2017)!
Millaisia ovat muutosten seuraukset?
Miten muutokset Pohjoisen jäämeren ympäristöolosuhteissa sitten vaikuttavat meriekosysteemien toimintaan? On hyödyllistä aloittaa tarkastelu perustuotannosta, joka muodostaa ekosysteemien toiminnan pohjan. Kun merijää ilmaston lämmetessä sulaa, avoimen veden kausi pitenee ja valo-olosuhteet paranevat (ks. esim. Ardyna ym. 2014). Pelagisen perustuotannon onkin arvioitu kasvaneen 30 % vuosien 1998 ja 2012 välillä (Arrigo &
Symbiontti 4/ 2018
van Dijken 2015). Alueellinen vaihtelu perustuotannossa on Pohjoisella jäämerellä kuitenkin suurta, ja monilla alueilla ilmastonmuutoksen on arvioitu vahvistavan vesipatsaan kerrostuneisuutta ja siten heikentävän ravinteiden saatavuutta tuottavassa kerroksessa. Vaikuttaakin siltä, että kerrostuneisuuden kasvu heikentää nettoperustuotannon kasvua huomattavasti (Yool ym. 2015; Carmack & McLaughling 2011). Pohjoisen jäämeren perustuotannon muuttumisen seuraukset ovat kauaskantoisia. Biomassan ja energian siirtyminen korkeammille trofiatasoille muuttuu (ks. esim. Leu ym. 2011), ja dominoefekti on valmis (ks. esim. Falk-Petersen ym. 2007). Perustuotannon muutokset vaikuttavat myös Pohjoisen jäämeren rooliin globaaleissa biogeokemiallisissa kierroissa (Vancoppenolle ym. 2013): meriekosysteemien biologinen tuotanto toimii ”biologisena pumppuna”, joka sitoo hiilidioksidia ilmakehästä (Sigman ym. 2010). Muutosten seuraukset eivät toki ole ainoastaan ekologisia, vaan myös sosiaalisia, poliittisia ja taloudellisia. Tänä syksynä Helsingin Sanomissa uutisoitiin Kiinan tavoitteesta nousta arktisen alueen suurvallaksi (HS 9.9.2018). Tärkeä syy tähän on se, että merijään sulaminen avaa pohjoiseen nykyistä nopeampia laivaväyliä. Lisäksi monet aiemmin tavoittamattomissa olleista luonnonvaroista ovat merijään sulamisen takia tulleet nyt mahdollisiksi hyödyntää ja useat Arktista ympäröivät valtiot pyrkivätkin varmistamaan omat osuutensa näistä luonnonvaroista (The Guardian 3.10.2018). Liikenteen ja ihmisen vaikutuksen lisääntyminen muodostavat oman uhkansa arktisen alueen luonnolle.
Onko Arktiksella toivoa? Lokakuun alussa kaupallinen kalastus kiellettiin suuressa osassa Pohjoista jäämerta ainakin 16 vuodeksi. Kielto on erityisen merkittävä, kun otetaan huomioon, että Pohjoisen jäämeren houkuttelevuus kalastusalueena todennäköisesti kasvaa tulevaisuudessa. Toiseksi kielto paitsi suojelee alueen kalastoa myös estää kalastusalusten liikenteen aiheuttamaa saastumista (The Guardian 3.10.2018). Kielto on tärkeä voitto arktisen alueen luonnonsuojelulle ja herättää toivoa tulevaisuudesta. Onko arktinen alue matkalla kohti katastrofia ilmastonmuutoksen ja lisääntyvän ihmisen toiminnan takia? On selvää, että arktinen luonto on muuttumassa dramaattisesti. Päättäväisillä poliittisilla toimilla ja kansainvälisellä yhteistyöllä voisi kuitenkin vielä olla mahdollista pelastaa se, mitä pelastettavissa on.
Joulukuu 2018
Lähteet AMAP (2017) Snow, Water, Ice and Permafrost in the Arctic (SWIPA). Oslo, Norway. ss. 269, xiv. Ardyna M ym. (2014) Recent Arctic Ocean sea-ice loss triggers novel fall phytoplankton blooms. Geophys. Res. Lett. 41 (17): 6207–6212. Arrigo KR & van Dijken GL (2015) Continued increases in Arctic Ocean primary production. Prog. Oceanogr. 136: 60–70. Carmack E & McLaughlin F (2011) Towards recognition of physical and geochemical change in Subarctic and Arctic Seas. Prog. Oceanogr. 90: 90–104. Falk-Petersen S ym. (2007) Climate variability and possible effects on arctic food chains: The role of Calanus. Kirjassa Ørbæk J.B. ym. (toim.) Arctic Alpine Ecosystems and People in a Changing Environment. Hs.fi (9.9.2018) Onko Kiinasta tulossa suurvalta Suomen kylkeen? URL: https://www.hs.fi/kotimaa/art2000005820422.html Leu E ym. (2011) Consequences of changing sea-ice cover for primary and secondary producers in the European Arctic shelf seas: Timing, quantity, and quality. Prog. Oceanogr. 90(1–4): 18–32. Sigman DM ym. (2010) The polar ocean and glacial cycles in atmospheric CO2 concentration. Nature 466: 47–55. Talouselama.fi (28.6.2018) Musta hiili ja Itämeri asialistalla - näistä Niinistö aikoo keskustella Trumpin ja Putinin kanssa. URL: https://www.talouselama.fi/uutiset/musta-hiili-ja-itameri-asialistalla-naista-niinistoaikoo-keskustella-trumpin-ja-putinin-kanssa/c355253bc59c-3bf7-bf2a-fa82efb1c787 Theguardian.com (3.10.2018) Commercial fishing banned across much of the Arctic. URL: https://www. theguardian.com/environment/2018/oct/03/commercial-fishing-banned-across-much-of-the-arctic Vancoppenolle M ym. (2013) Role of sea ice in global biogeochemical cycles: emerging views and challenges. Quat. Sci. Rev. 79: 207–230. Yool A ym. (2015) Future change in ocean productivity: Is the Arctic the new Atlantic? J Geophys Res Oceans 120: 7771–7790. Yle.fi (9.10.2018) Hundreds of scientists, leaders in Lapland for Arctic Biodiversity Congress. URL: https://yle.fi/uutiset/osasto/news/hundreds_of_scientists_leaders_in_lapland_for_arctic_biodiversity_congress/10448168
13
Kisuvastaavan palsta: Kisuradion tarina
Teksti: Matti Leponiemi – Kuvitus: Matti Leponiemi ja www.youtube.com/watch?v=sP4NMoJcFd4
Kisupalsta
Hyvin todennäköisesti vuoden 2017 jouluristeily jää kisuvastaavan viimeiseksi. Siksi haluan painatuttaa historian kirjoihin jouluristeilyillä rakkautta kylväneen Kisuradion tarinan. Can’t hug every cat. But you can try.
Mikä on kisuradio? Luonnontieteilijöiden Jouluristeilyn säännöt lukeneet tietävät, ettei laivalle saisi viedä omia kaiuttimia. Jonkunlaista älämölöä käytäväbileisiin on silti hyvä saada. Mikä ratkaisuksi? Olin aiemmassa työssäni tekemisissä elektroniikan kanssa, ja kaikenlaista McGyver-tyylistä askartelua on joskus tullut harrastettuakin, joten sain idean helposti mukaan salakuljetettavasta, paikan päällä kokoon kasattavasta pienestä kaiuttimesta. Idea oli yksinkertainen: kaiuttimen suurimpana yksittäisenä osana eli kaiutinkotelona toimisi laivalta ostettava Pringlespurkki. Sitten vain akku, vahvistin ja kaiutinelementti irrallisina osina hyvässä piilossa mukaan. Paketti kasattaisiin toimivaksi kaiuttimeksi vasta laivassa. Osat löytyivätkin rojulaatikosta jo valmiiksi, joten pakkohan idea oli toteuttaa. Syy, miksi kaiuttimen nimeksi tuli kisuradio, on hämärän peitossa, mutta luultavasti syynä
14
oli Facebookin hassut Pusheen-kuvat. Kisuradion syntyvuonna 2013 ei Symbioosissakaan kisuvastaavan virkaa vielä ollut. Joka kerta olen kisuradion osaset saanut laivaan salakuljetettua, mikä toisaalta ei ehkä ollut yhtä suuri urotyö kuin ennakolta olin ajatellut. Ainakaan laivalla ollessa kaiuttimesta musiikin soittaminen ei tuntunut henkilökuntaa enää haittaavan. Kerran jopa turvamiehille kisuradiota ylpeänä esittelin. Kisuradion teemaan kuuluu, että soittolistana toimii pääasiassa Spotifystä löydetyt kissa-aiheiset biisit, tärkeimpänä ehdottomasti kappale nimeltä Can’t hug every cat. Kannattaa käydä kuuntelemassa, jos ei ole tuttu. Kisuradion tunnelmaan pääsemiseksi voit jättää sen repeatilla soimaan. Paljon muutakin toki kisuradiosta soi, Bohemian rhapsodystä muumimusiikkiin (tai Pekan suosikkiin, Rotten Skeletorin biisiin Beibi syö mun paskaa). Laivan kehnon internet-yhteyden ansiosta muuta kuin ennakolta ladattua
Symbiontti 4/ 2018
Osat: • • • •
Koska vekottimessa on vain yksi kaiutinelementti, on stereosignaali syytä ”monottaa”. Eli koska nykymusiikki soi oikeasta ja vasemmasta kanavasta, eikä meillä ole kuin yksi kaiutin, yhdistetään oikea ja vasen kanava. Yksinkertaisimmillaan tämä tapahtuu laittamalla kummankin signaalilähdön kanssa sarjaan vastus, ja yhdistämällä johdot sen jälkeen. Vastuksien arvot voivat olla mitä vain 1–10 kOhm:n väliltä, kunhan ovat saman suuruiset. Tämä yhdistetty signaali sitten vahvistimelle, joko vasempaan tai oikeaan inputtiin. Ei ole sinänsä väliä kumpaan kanava-inputtiin sisäänmenon kytkee, kunhan muistaa kytkeä kaiutinelementin vahvistimen vastaavaan ulostuloon.Vahvistimen toimintajännite on 2,5–5,5 V, ja akun jännite on jotain 3 ja 4,2 V:n välillä, eli sopii tarkoitukseen oikein hyvin. Yhdistetään vielä akku vahvistimen power-liittimiin, ja kytkennät alkavat olla valmiina. Tässä vahvistimessa volume-säädin toimii myös on-off-kytkimenä, joten en sellaista laittanut erikseen. Purkamisen ja kasaamisen helpottamiseksi laitoin piuhojen päihin liittimet sen sijaan, että olisin juottanut ne vahvistimeen suoraan. Jos yrittäisi, voisi näistä osista saada ihan oikeasti kivan pikku matkakaiuttimen. Sen takia ne varmaan minulta laatikosta löytyivätkin. Uusimpaan viritelmään tuli lisäksi erillinen bluetoothvastaanotin (ei kuvassa). Jos olisin nyt tilaamassa näitä osia, ottaisin vahvistimen, jossa on valmiina BT-yhteys.
Miten se tehtiin? Kerron, miten oman kaiuttimeni rakensin, mutta jos haluat tehdä vastaavaa niin kysy joltain, joka ymmärtää oikeasti näistä jotain, ettei talosi tai laivasi pala.
Joulukuu 2018
15
Kisupalsta
musiikkia ei kauheasti tarvinnut kuunnella. Vaikka kisuradio on melko yksinkertainen kapistus, ei se teippiviritelmiensä vuoksi ole aina ollut täysin toimintavarma. Ärsyttävän musiikin lisäksi jouluristeilykansaa onkin joskus jouduttu viihdyttämään kisuradion korjausyrityksillä ja varsinkin niiden puutteella: humalatilan vuoksi ei yksinkertaisetkaan asiat aina onnistu. Lopulta poppi on kuitenkin saatu soimaan, ainakin niin pitkään kuin akuissa on puhti riittänyt. Joka vuosi on kisuradio luonteensa vuoksi jossain määrin syntynyt uudestaan. Viimeisimmässä iteraatiossa musiikkia sai toistettua jopa Bluetooth-yhteydellä, joka nostikin toimintaepävarmuuden aivan uusille tasoille. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta tai ehkä juuri niiden vuoksi on kisuradio ollut minulle tärkeä jouluristeilyperinne (jekkuaamiaisen lisäksi), josta nyt haikein mielin joudun luopumaan.
Tangband W2-800SJ kaiutinelementti (22e, Hifitalo) Kiinankrääsä vahvistin, PAM8403 (pari euroa, dx.com) 18650 akku (pari euroa, dx.com) Piuhoja, vastuksia, liittimiä (joitakin euroja)
Elämän katastrofit Teksti ja kuvitus: Julius Ulpovaara
Mitä pelkäät elämässäsi eniten? Mikä olisi suurin katastrofi, jonka saattaisit elämässäsi kohdata?
“
ajatella s e d e ua En hal alaa.” m a k n i no
mitään
“Näen jatkuvasti painajaisia, joissa jostain syystä unohdan tai en pysty huolehtimaan lemmikeistäni ja ne joutuvat kärsimään. Pelkään unien toteutuvan.” “Pelkään asuntoni menettämistä. Kodittomuuden ajatus ahdistaa minua.” “Keskenmeno. Sitten kun tulevaisuudessa yritän saada lasta.”
“Pelkään että yhtäkkiä aika vaan alkaisi loppumaan kesken. Asioita on pakko saada tehtyä, mutta niille ei olekaan aikaa ja joudun isoihin ongelmiin.”
“Onnettomuus tai virusepidemia, jonka seurauksena
“Ehdottomasti työttömyys. Rahahuolet vaikuttavat jo valmiiksi elämääni.” “Näkökyvyn menettäminen. Olen erittäin visuaalinen ihminen.” “Jokin onnettomuus, jonka takia menettäisin toimintakykyni ja tulisin täysin riippuvaisiksi toisista.” “Halvaantuminen.” “Pelkään että ihmiset eivät tajua omaa tyhmyyttään ja itsekkyyttään, joka johtaa biodiversiteetin ja muiden kuin ihmisten luomien järjestelmien romahtamiseen sekä inhimilliseen kärsimykseen.” “Ahvenanmaa itsenäistyy.”
“
Ehdin kuolla ennen saavut an jo kuin tain, elämää joka n vielä jää minun jälkeen .”
16
kaikki läheiset kuolevat.” “Pelkään eniten, että kaikki minulle läheiset ja tärkeät ihmiset hylkäävät minut. Että jään täysin yksin.” “Että sairastun johonkin kuolemaan johtavaan sairauteen, jota ei voida hoitaa.” “Ydinsota. Kaikki kuolee.” “Zombie maailmanloppu.”
Symbiontti 4/ 2018
Puvustajan muistilista Teksti: Jilius Ulpovaara – Kuvitus: Julius Ulpovaara
Seuraamalla tätä puvustajan muistilistaa saat hermoromahduksen, ikuisen univelan ja varmaan lisäät sydänkohtauksenkin riskiä. Jätä aloittaminen viime hetkeen. Mikään ei motivoi saamaan asioita nopeammin valmiiksi kuin parin tunnin päässä lymyävä deadline ja nukkumaton yö. Eikö ole aikaa nukkua tai syödä? Ja kahvikin ehti kylmetä tuntien huvetessa? Ota kylmä kahvi, ja sekoita mukaan vaahterasiirappia, halpaa viinaa ja kilo sokeria. Sillä pysyy virkeänä ja motivoituneena. ...eikä tarvitse edes pysähtyä syömään! Säästä ihan kaikki. Siis ihan kaikki. Murolaatikot, nippusiteet, klemmari, kengännauha, rikkinäisen takin vetoketju, rintaliivien hakaset, revennyt kangaskassi, palaneet pannulaput… Löytyiskö maasta palanen jotain mystistä muovimaton näköistä? Ota se talteen! Et voi ikinä tietää mihin sitä voisi tarvita. Todennäköisesti sitä ei edes löydy kun sitä tarvitsisit, joten käy ostamassa rautakaupasta uusi. Kun pääset kotiin kaupasta löydät alkuperäisen muovipalan. Muista säästää ne pienet suikaleet, jotka syntyvät kun leikkaat palasta oikean muotoisen. Hyvä paikka säilyttää suikaleet on esimerkiksi jemmassa siinä samassa paikassa, josta alkuperäinen muovipala löytyi. Et löydä niitä ensi kerralla kuitenkaan. Olet saavuttanut todellisen valmiuden tason, kun et enää itsekään muista, mitä kaikkea omistat. Edelliseen liittyen: Säästä joka ikinen vaatekappale, ehjä tai rikkinäinen, jonka saat käsiisi. Jos hyvä tuuri käy, saatat joskus tarvita jotain niistä ja säästää 2€ materiaalikustannuksissa. Muista säästää joka ikinen ylimääräinen palanen kangasta, joka jää yli kun leikkaat jotain. Saatat joskus tarvita sitä 5cmx5cm tilkkua! Tiedät tekeväsi kaiken oikein, jos omaisuudestasi yli 75 % on kangasta tai muita materiaaleja. Ja niitä tursuaa joka paikasta. Muista ostaa kaikki inspiroivat kankaat, jotka tulevat vastaan. Älä kuitenkaan missään nimessä toteuta suun-
Joulukuu 2018
nitelmiasi vaan säästä kangasnyyttejäsi hamaan tulevaisuuteen asti. Älä missään tapauksessa nimeä laatikoita joissa säilytät kaikkea materiaalia. On erittäin hauskaa tonkia kaikki läpi, kun etsit sitä yhtä tiettyä tilkkua, jonka varmasti näit 5v sitten jossain fleecekankaiden seassa. Muista säilyttää kankaat omissa läpinäkymättömissä muovipussissaan. Tämä lisää tonkimisen nautintoa, kun yrität etsiä sitä yhtä kangasta. Muista olla merkitsemättä pusseja mitenkään. Jätä nuppineularasia aina auki pöydälle, niin mahdollistat lattialta nuppineulojen nyppimisen ihanan kokemuksen. Paras elämys saadaan aikaan, jos nuppineuloja on noin 100 kpl ja niiden lattialle heittäjä olit sinä itse tai lemmikkisi. Jätä kankaat vahtimatta lattialle kesken projektin. Eläimet ihastuvat niihin, ja pissivät niiden päälle merkiksi. Älä ikinä sano ei. Ei saa palkkaa? Joudut työskentelemään non-stop viikkoja? Kyllä varmasti suostut. Tämähän oli vain haaste. Älä ikinä tyydy tuttuun ja helppoon. Tee suuria suunnitelmia ja vihaa itseäsi, kun et onnistukaan toteuttamaan sitä viktoriaanisen ajan ylimystön käsin kirjottua ja historiallisesti oikeellista mekkoa yhdessä illassa.
17
Leikkauksia ja opintopisteitä Teksti: Aliisa Hartus – Kuvitus: Alexandra Ekvik
Opintovastaavan palsta
O
pintoja pyritään vauhdittamaan opintopistekatolla, joka rajoittamalla pisteiden määrää ohjaa opiskelijat tekemään tietynlaisia tutkintoja. Erityisesti tämä häiritsee niitä, jotka ovat kiinnostuneita monista aineista ja pystyvät vielä käymään useammilla kursseilla, kuin opintosuunnitelma kehottaa. Opettajaopiskelijoilla ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin biologia ja maantieto yhdistelmänä. Toki pystyy suorittamaan ylimääräisen todistuksen, johon saisi enemmän opintoja, mutta kaikki eivät varmastikaan tätä tule ajatelleeksi. Kurssien tarkoitus on kasvattaa tietämystämme eli asiantuntijuuttamme. Hallitus on leikannut paljon yliopiston tukia, eikä tulevaisuudesta ole tietoa. Vaikka seuraavissa vaaleissa äänestäisi koulutuksen puolesta, sitä ei koskaan tiedä mitä poliitikot tekevät. Toivomme, että monipuolisia kursseja järjestetään vastaisuudessakin. Esimerkiksi kenttäkursseista Saaris-
18
ton ekologian tulevaisuus on epäselvä, sillä kursseja ei saa enää opettaa ”ulkopuoliset”. Yliopistossa jokainen opiskelija räätälöi itselleen ainutlaatuisen tutkinnon, jolla toivoo työllistyvänsä. Järjelläkin voi päätellä, että mitä suurempi tutkinto, sitä enemmän on opiskellut ja sitä enemmän ehkä tietää asioita. Myös itsensä markkinointi työnantajille käy helpommin, mikäli opiskelija kokee olevansa asiantuntija – ja kuinka muuten tullaan asiantuntijaksi kuin opiskelemalla. Toki voi ja pitää opiskella itsenäisestikin, mutta hyvä luennoitsija avaa uusia näkemyksiä asioihin. Lisäksi on aina mielenkiintoista kuulla millaisiin työtehtäviin voisi päästä. Opiskelu on aina hyödyllistä ja mielenkiintoista. Tämän vuoksi kannattaa käydä kursseilla oman mielenkiinnon ja jaksamisen mukaan. Kannattaa opiskella nyt eikä katua myöhemmin. Oppimisen iloa!
Symbiontti 4/ 2018
Hyvä huono palsta Vitali Razumov
T
Joulukuu 2018
tuu iha laidast laitaa kymmenen sekunnin välein. Miten ne itekää pysyy kartalla siit mis mennää. Hetki sit totes et olis hassua ku NASA laskeutus Marsille ja sit astronautit toteis et on kyl hienoo mut sit huomaiski et paristot loppu. RÖHKJÖHHÖHHÖ!!!! Mitkä hemmetin paristot? Mistä? Raketista? Tuskin kulkee paristoilla. Ja jos nyt taskulampust puhutaan nii kai niil ois toinen varalle. Ja muutenki, kuka enää ees käyttää paristoi. Ei NASA ainakaa. Niil on varmasti ladattavat akut. MUT JES! Nyt Timppa ja sen kaveri jääkin Parolan asemalla. Timpan sanoin, jompsishumpsis! Sinne meni sekin puheenaihe. Tai siis kirjoitusaihe. Talvella on kyl tylsä matkustaa junal. Tai ainaki iltasin ku ei näe mitään ikkunasta. Muuten se on kyl kivaa. Aina leffoissahan jotenkin ihannoidaan lentämistä. Skidi istuu ikkunan viereen ja sitten koko matkan toljottaa suu ammollaan ikkunasta. Ei muuten ole yhtään sellasta. Kökötät siinä tunteja pikkuruisen ruudun äärellä, mikäli edes pääset ikkunan vieree (ollaan nyt muuten Hämeenlinnas), ja tuijotat sitten sitä tasasen valkosta hattaraa mitä pihalla koko ajan näkyy. Ja jos maata näkyyki nii ei siitä kumminkaa mitää erota. Olin kesällä kuukauden interreilil ja voin kyl sanoo et junalla on paljon kivempaa matkustaa ku lentokoneel. Sillee niitä maisemia oikeesti pääsee näkee. Ja ikkunaki on isompi. Eihän täsoo enää paljoo jäljel. Loppu häämöttää. Alexandra on kyl ilonen ku vihdoin saa tän. Ehkä vähän pettynyki et meni näin kauan mut varmasti huojentunut. Onhan tää nyt aika kauhee palsta, mut eiks se nyt vähän ollu tarkotuski. Ja kun miettii et millä tavalla kauhee palsta nii itseasias aika hyvällä. Olisin voinu kirjottaa A4:n täyteen Eduard Khilin lyriikoita mut teinki jotain seiskaluokkalaisen huumoria omalaatusempaa. Hyvä minä. Hyvä huono palsta! Ehkä joku vaivaantuu lukeen tästä muutaman lauseen ja aattelee et ”heh, jotain uutta”. Se ei oo paha saavutus se ku miettii mitä yleensä tulee lehdistä luettua. Ei siis mitään Symbionttia kohtaan. Tää on oikeestaan tosi hyvä lehti. Virkistävän erilaisia juttuja ja lukijakunnalle sopivia. Tai olishan se outoo jos ei olis lukijakunnalle sopivia. Sen kirjottajathan on ite sitä lukijakuntaa. Biologeja ja muita viikkiläisiä. Eihän sitä kannata kirjottaa juttuja joita ei itte lukis. Mietin nyt et oonko vähän tekopyhä, mut kyl mä itse asias voisin tän palstan lukee jos se tulis jossain vastaan. Jotain erilaista. JES!!! Nyt ylitin A4:n pituuden! Vai pitikstän olla kaks?! JES!!! EI! (Ollaan Ryttylässä.)
19
PJ-palsta
ää palsta on nyt varmaan jo yli kuukauden myöhässä. Teemana on katastrofit, joten pitäis kai kirjottaa jostai tärkeestä niinku ilmastonmuutoksesta tai väestönkasvusta tai politiikasta. Mut ei sellasta kukaa vittu jaksa. Aina ne samat aiheet. Länsimaalainen on jo niin turtunut kaikkeen ettei oikein mikään jaksa kiinnostaa ellei sitä tuo esille jotenkin hauskalla tavalla tai provosoiden. Nyt ei kyllä millään jaksa sellasta väkisin vääntää. Jotain on kummiski pakko kirjottaa ku ei enää kehtaa enempää lykkää tätäki. Tän takia tää Symbionttiki on varmaa näin myöhäs. Aattelin et voisin tässä R-junassa matkalla takas Helsinkii kirjottaa tän muka jotenki tekotaiteellisesti mindflowna. Oikeesti vaan kusetan ku on helppoo peittää laiskuus oveluudella. Kjähkjäh! Ehkä tää palsta on nii katastrofaalinen et täyttää teeman edellytykset. Nii siis Tampereelta oon paluumatkalla. Nyt pysähdyttiin Lempäälässä. Yllättävän vaikeeta näin on kyl kirjottaa ku välillä tuntuu siltä että just nyt ku pitäis ajatella ihan mitä tahansa nii pää lyö aivan tyhjää. Keskityt siihen että VR:n junan ovi on sisäpuolelta jotenkin inhottavan pinkki. Tai vaaleenpunanen. Kumpi toi ny sit onkaa. Ruma kumminki. Tää juna on vihree ulkopuolelta! Just tajusin ton värinki. Magenta! Se on jumalauta vastaväri vihreelle. Kuka hitto nääki on suunnitellu?! Mitäköhän kävis jos nykäsis hätäjarrust. Tai tietenki juna varmaa pysähtyis mikäli jarru toimii, mut se jälkiselvittely siis. Nyt pysähdytään Viialas. Minkä takia noiden spugejen täytyy toistaa sana ”Viiala” kymmeneen kertaa? Välillä mietin et kirjotan liian yksityiskohtasesti, mut jos kirjotan ilman kappalejakoja nii tähänhä mahtuu aika paljon. Oikeestaan en edes meinaa enää keksiä mitään. Koko Viialan ja Toijalan välisen matkan vaa istuin ja tuijotin mustaa ikkunaa. Hassuja nimiä. Viiala ja Toijala. Mitä enemmän niitä päässään toistaa sitä tyhmemmiltä kuulostaa. Oikeestaan tää toimii mille vaan sanalle. Koita vaikka! Valitte iha mikä vaa sana ja toista sitä päässäs. Makustele sitä. Uppoudu siihen miltä se kuulostaa. Perhana ihmiset on muista eläimistä varmaan tosi epämääränen laji. ÖööööÖÖÖÖÖöööööÖÖööh…………. Hmmm… Nii. Totaanoin. Nyt pysähdyttiin Iittalassa. Spuge äskö sano et jokin on ”helppoo ku heinän teko”. Onks se si helppoo. Emmä vaa osaa. Ja nyt ne puhuu Jope Ruonansuusta. On kuulemma ”hyvä äijä”. Ei muuten ole. Ihan paska äijä. Tuskinpa edes tuntee sitä. Hyi hitto sen tuotanto on kuraa. Mut noiden puheenaiheet vaih-
Antroposeeni ja ihmisluonto Teksti: Reena Karvonen – Kuvitus: Viivi Halonen
Viime vuosina tiedeyhteisöissä keskusteluihin on virinnyt ajatuksia uudesta geologisesta epookista, antroposeenista. Mitä uuden geologisen ajan alkaminen merkitsee? Kuka ja mikä on laittanut sen liikkeelle?
Dissonanssipalsta
U
udesta geologisesta aikakaudesta kertovat ohuiden, viime vuosikymmenten aikana maaperään kerrostuneiden vuosirenkaiden lisäksi ilmakehän koostumuksen muutokset ja jäljet biosfäärissä, jotka ovat ihmissivilisaation aikaansaamia. Geologisessa ajassa kymmenet tai sadat vuodet eivät ole maapallon historiaan kontekstoituna kyllin suuria vastaamaan, onko aikakausi todella vaihtunut, vaikka muutos sekä murros on tapahtunut. Olennaista tämän tyyppisen muutoksen arvioimiselle ovat suuret ja nopeat muutokset maapallon eliöstössä. Reaaliajassa on vaikeaa samanaikaisesti arvioida totuudella muutosta ja sen jatkumoa. Voidaan olla yhtä mieltä oikeastaan vain siitä, että väestönkasvu, teollistuminen ja fossiilikapitalismi ovat ohjanneet luonnon kiertokulkuja aivan uudenlaisiksi ja ponnistaneet maapallon uudelle ajalle. Arkikäytössään antroposeenista puhutaan lähinnä ympäristökriisien aikana, vaikka analysoitavaa löytyisi esimerkiksi ihmisten välisen epätasa-arvon kasvussa. Yhteistä muutoksille, tavallisesti varsin huonoille sellaisille, on antroposeenin aikainen ihmisten toiminnan raamittuminen. Antroposeeni sisältää väittämän jonka mukaan elämme ihmisten aikaa, joka on laadultaan erilaista kuin vielä vähän aikaa sitten holoseenin aikana. Aika viittaa ihmislajin toimijuuteen kaiken muun luonnollisen toiminnan yläpuolella suurimpana ohjaajana ja mullistajana. Olisi paikallaan kysyä, kuka on antropos, mikä sen luonto on ja mistä yhteiskunnallisista voimista se nousee. Vaihtoehtoisten ihmiskäsitysten sisään rakentuu näkemyksiä sivilisaation historiasta ja ihmisenä olemisesta; tarkemmin ottaen niiden tulkinnan mahdollisuuksista. Ihmiskunnan rooli geologisena voimana on oleellinen näkökulma muttei sisällä oikeaa selitystä tapahtuneelle. Syyllinen maapallojärjestelmän valtavalle nyrjähdykselle on kiistaton, mutta historiallisena ja ihmiskunnan suhteellisena selityksenä ”ihmiskunta’’ on tyhjä ja liian abstrakti. Koko ihmiskuntaa ei voida pitää toimijoina tilanteessa, joka luo epätasa-arvoa, pohjaa siihen ja jopa hyötyy siitä. On vaikea löytää pohjaa tulkinnalle, jossa holoseenin ja antroposeenin välillä olisi tapahtunut ih-
20
miskunnan ja tarkemmin ihmisluonnon ontologinen metamorfoosi. Tuloksena olisi kuluttajakansalainen, itsekäs ja laiska, joka tarvitsee suuressa vapaudessaan lisää kurinpitoa ahneen ihmisluontonsa taltuttamiseksi. Viimeisemmän IPCC:n toimittaman mittavan ilmastoraportin liikkeelle virinneen keskustelun lomassa Riku Rantala nosti esille kaipuun valtion voimistamisen toimille (YLE 12.10.2018). Rantala uumoilee Docventures-dokumenttisarjan yhteyteen julkaistussa artikkelissaan, että ”itsekeskeisyys, mukavuudenhalu ja saavutetuista eduista ovat luullakseni myös lajityypillisiä ominaisuuksia’’. Lausuma osuu tarkalleen siihen paikkaan, jossa historiallinen ihmiskäsitys notkahtaa holoseenista antroposeeniin, sillä narratiivia on vaikea ulottaa ihmislajin alkujuurille ilman harhaanjohtavaa tarkoituksenhakuisuutta. Pystyttääkseen tarinankerronnallinen jatkumo päädytään joskus väittämään, että ihmislajin tyypillisissä ja sisäänrakennetuissa käyttäytymismalleissa olisi esimerkiksi vihreän vallankumouksen tai fossiilikapitalismin aihio. Ihmisen tapa toteuttaa ja siirtää tuhoisia piirteitään on olennainen osa kapitalistista kansallisvaltion perinnettä – ei epäsolidaarisuudessaan perimään konservoitunut luonteenpiirre. Antroposeenista tekee sosiologisen ja poliittisen kysymyksen se pohja, jonka pinnalle olosuhteista ja kulttuurista nousevat mallit on ladottu. Ihmiskunta tai Suomi ei tarvitse ympäristökriisin alla ”vahvaa johtajaa’’ tai ”vaikka sitten ilmastofasistista hallitusta’’ vaan pikemminkin ilmastonmuutoksen torjuntaa estävien rakenteiden purkamista ja korvaamista sekä ihmisten välisen yhteistyön ja empatian elvyttämistä. Antroposeenin kertomukset ihmisestä tekevät mutkattomia oletuksia ihmisen lajityypillisestä käyttäytymisestä ja ihmislajin ominaisuuksista. Samalla ne tulevat korostaneeksi sen determinististä muutosvoimaa. Jotta tilannetta voitaisiin tulkita vaihtoehtoisesti, on toivottavaa kuvata antroposeeniin niveltyvien osien synteesiä kompleksisista uskomusjärjestelmistä sosiaalisiin, poliittisiin, teknisiin ja taloudellisiin vuorovaikutuksiin ja niiden tuotteisiin – kuten Riku Rantalan kokemaan laiskuuteen ja saamattomuuteen. Laiskuuden ja saamattomuuden synonyymeinä olisi mielekästä pitää
Symbiontti 4/ 2018
vun hyötyihin on niin vahva, että sitä pidetään itseisarvona vaikka se pyyhkisi pyrkimyksillään elokehän altaan. Samaan aikaan yhtiövallan maailmanlaajuinen kasvu, pyrkimys pääomien jatkuvaan kasvattamiseen ja virheellinen keskittyminen päästöihin fossiilipolttoaineiden tuotannon sijaan ovat olleet estämässä tehokkaita toimia syvälle yhteiskuntaamme juurtuneen fossiilitalouden purkamiseksi. Vuosittaisissa YK:n ilmastokokouksissa toistuu sama farssi, jossa puheet ovat suuria ja mahtipontisia mutta samalla näytelmä uusine jatkonäytöksineen on kykenemätön sekä haluton siirtymään oikeisiin toimiin. Kun kaiken lähtökohtana on vältellä sitoumuksia, jotka voisivat aiheuttaa taloudellista haittaa jollekin valtiolle, sen kansallisille intresseille tai elinkeinoelämälle, puheet jatkuvat puheina. Tilanteessa, jossa suuryhtiöt lujittavat valta-asemaansa, demokraattinen vastuu vähenee ja imperatiivinen mandaatti puuttuu, voidaan suhtautua ”ilmastovaaleiksi’’ nimettyihin tulevan kevään eduskuntavaaleihin varauksella. Ihmiset tulevat joutumaan muuttaa rooliaan arjessa ja suhteensa mukavuuksiin. Tavoitteiden tiellä ei ole ihmisluonto, eikä ihminen tarvitse fasistista hallitusta nousemaan kontrolliin tavoitteiden saavuttamiseksi. Siksi muutoksen edellä ja antroposeenin voimana ihmisen keskeisyys punnitaan tekojen, ei olemuksen vuoksi.
Lähteet Buxton N & Hayes B (2016): Ilmastonmuutoksen voittajat ja häviäjät. Sotateollisuus ja suuryhtiöt muovaavat lämpenevää epätasa-arvon maailmaa. Lontoo. Suomentanut: Kirsi Luoma. Pelttari M (2018) Mihin uutta aikaa tarvitaan? Niin & Näin 3/2018, 19–27. Yle.fi (12.10.2018): Miljoonan lentokilometrin jälkeen syyllistäminen ei enää pure ilmastorikoksiini – päättäjät, laittakaa minut ruotuun vaikka väkisin! URL: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/10/12/ riku-rantala-miljoonan-lentokilometrin-jalkeensyyllistaminen-ei-enaa-pure. Toivanen T & Pelttari (2017): Tämä ihmisen maailma? Planeetan hätätila, antroposeenikertomuksen kritiikki ja antroposeenin vaihtoehtoinen historia. Tiede & Edistys 1/2017.
Joulukuu 2018
21
Dissonanssipalsta
vallitsevien poliittisten järjestelmien tavoitteenmukaista passivoitumista. Tilanteessa, jossa tavallisen ihmisen poliittisen vaikuttamisen keinoiksi nimittyy vapaus valita kaupan hyllyllä eri kauramaitojen välillä, punnitaan mikä tilanteessa on vapautta ja mahdollisuutta vaikuttaa ja mikä on vain esitelty sellaisena. Pelttari (2018) kirjoittaa antroposeenia käsittelevässä artikkelissaan: ”Antroposeeni, ilmastonmuutos ja luonnon köyhtyminen eivät nouse yhtäläisyyksistä vaan eroista ihmislajin kesken: poliittisista, kulttuurisista, luokkaan ja valtaan liittyvistä jatkuvista kamppailuista’’. Kuvaukseen mahtuu tilanteen kompleksisuus, mutta toisaalta sen olemus monitekijäisenä, sumuverhon takana lymyävänä teatterina, jolla on kohtalokkaat seuraukset. Jotkut tutkijat (esim. Patel & Moore, 2018) puhuvat hauskan kalskahtavasti kapitaloseenista, joka eriyttää prosessin pyörät ihmiskunnan laajuudesta. Kapitalismia kuvataan maailmanekologiaksi ilman analogisia kytkentöjä luonnonvoimiin; suhteiden verkoksi, jota ajaa rajaton kasvu ja joka laajenee sen pyrkimyksistä. Usko talouskas-
Horrorskoopit Teksti & kuvitus: Roope Nykänen
Kauris 22.12.–19.1.
Horrorskoopit
Rakkautesi on kuin Suuri valliriutta: se on loistanut värikkyydessään ja saanut useat haukkomaan henkeä elinvoimaisuudellaan. Ympärilläsi tapahtuvien muutosten myötä lempeä pursuavat polttiaiseläimesi ovat kuitenkin vaarassa. Ympäristösi happaman ilmapiirin myötä rakkautesi haalenee ja haurastuu ja liikakalastus johtaa siihen, että koralleitasi ravintonaan käyttäviltä niljakkeilta vähenee niitä saalistavat pedot. Olet vuosien aikana myös niin sopeutunut kyseiseen elämäntapaan ja ympäristöön, että sinun on vaikea lähteä muuttamaan sessiilistä tunteiluasi. Pelastumisesi tuleekin vaatimaan ulkopuolista apua.
Kalat 19.2.–20.3.
Elämäsi muumilaaksossa tapahtuu, kun laakson homeostaasia järkyttävä uhka vyöryy Yksinäisiltä vuorilta. Mörkö on nimittäin tulossa. Tämä pelonsekaisia tunteita aiheuttava olento voi aiheuttaa valtavia tuhoja vuoden aikana kasvattamallesi sadolle jäädyttäessään sen. Lisäksi elämäsi peruspilarit voivat liukastua mörön jäädyttämään maahan. Ratkaisu ongelmaan ei kuitenkaan ole monsterin häätäminen kiväärillä osoittamalla, koska ennemmin tai myöhemmin otus palaisi takaisin. Sen sijaan sinun tulee kohdella mörköä inhimillisesti ja rakastavaisesti, ja antaa hänelle takaisin se helvetin rubiini!
Vesihenkilö 20.1.–18.2.
Et ole syönyt syksyn aikana tarpeeksi valkosipulipatonkia, mikä on johtanut siihen, että terävähampaiset vampyyrit ovat alkaneet vainota sinua. Edward Cullenit ehtivätkin lipittämään sinusta aimo annoksen erytrosyyttejä pimeiden öiden aikana. Mutta onni on kuitenkin onnettomuudessa, sillä oletko ikinä nähnyt lihaksikasta drakulaa? Emme mekään. Vamppien jättäessä mieshormonisi rauhaan tulee veresi testosteronikonsentraatio kasvamaan pienentyneen tilavuuden myötä. Tulevina kuukausina sinua voikin hieman huimata noustessasi sängystä, mutta se on pientä verrattuna huimaan hypertrofiaasi.
22
Symbiontti 4/ 2018
Oinas 21.3.–19.4.
Olet onnistunut ympäröimään itsesi zombeja muistuttavilla asioilla ja henkilöillä. Tämä tulee aiheuttamaan sinulle vaikeuksia opinnoissa, koska nämä velikullat tykkäävät ilakoida aivojasi mutustamalla. Seura tekee myös kaltaisekseen ja alatkin talven myötä muistuttamaan kömpelöä ja passiivista otusta, joka tarpoo ryhmäpaineen alla vain hetkellistä mielihyvää aiheuttavien asioiden perässä. Koska kyseisistä hunsvoteista on niin vaikea päästä eroon, sinun olisi hyvä pyrkiä vaikuttamaan, mitä osia aivoista zombit napostelevat. Esimerkiksi limbinen järjestelmä on varsin turhaa painoa, koska ei tunteilulla niitä noppia saada!
Kaksonen 21.5.–20.6.
Nauta 20.4.–20.5.
Rakkautesi on kuin maapallo ja rakkauden kohteesi kuin länsimaalainen ihminen. Nyt syksyn aikana tarjoat kumppanillesi lemmen loistoa ruskan muodossa, mutta mielitiettysi ei kiinnitä huomiota kauniin oranssihtaviin sävyihisi. Hän vain tuhlailee tarjoamiasi resursseja, ja vaatisikin viisi sydäntä täyttämään hänen kaltaistensa tarpeet. Kantokykysi alkaa olla jo kipurajoilla ja nyt vaaditaan muutoksia, jotta pystyt tarjoamaan tulevaisuudessakin lumivalkoista rakkautta. Sinun tulee patistaa heilasi hommiin ja laittaa hänet lopettamaan lemmenlihan syöminen. Elämä pallosi pinnalla on sen verran ainutlaatuista.
Joulukuu 2018
23
Horrorskoopit
Olet surullisessa tilanteessa, koska elämäsi muistuttaa Saw-elokuvien näyttämöä. Jotta pystyisit pärjäämään elämässä ja selvitä eteenpäin, tulisi sinun pystyä saamaan kaikki mahdollinen itsestäsi irti. Tilanteestasi tekee vielä toivottomamman se, että kilpailet tässä brutaalissa kilpailussa sisiliskoja ja meritähtiä vastaan, jotka ilman ongelmia regeneroivat itselleen uudet vehkeet irrotettujen tilalle. Sinun tulee kuitenkin olla sinnikäs ja toivoa, että sisilisko leikkaa vahingossa itseltään jotain muuta kuin hännän irti tai että Jigsaw tuntee piston omatunnossaan katsoessaan epätoivoista räpiköimistäsi.
Rapu 21.6.–22.7.
Tunne-elämäsi valtameri on kokenut mittavia muutoksia, kun muut viskaavat roskansa siniseen syliisi. Suhteesi muihin ihmisiin sisältääkin nykyään suuria pitoisuuksia polymeerejä ja tarjoamasi Espanjan kokoiset roskalautat saavat monet kääntymään kannoiltaan. Pilvellä on kuitenkin hopeareunuksensa, sillä synteettiset tunteesi ovat todella pitkäikäisiä. Shakespearen rakkaustarinat eivät pääse läheskään samoihin puoliintumisaikoihin ja vuosisatojenkin päästä rakkaudestasi voidaan nähdä todisteita. Vähän luonnotontahan se on, mutta toisaalta niin ovat monet muutkin nykypäivän rakkaustarinoista.
Neitsyt 23.8.–22.9.
Horrorskoopit
Vesikauhuinen amor päättää purra sinua jousella ampumisen sijaan. Koska haukkaisu kohdistui yläruumiiseesi, on sinulla 24h aikaa hankkia itsellesi tunteet jäädyttävä rokote, tai muuten lempesi roihahtaa valtoimenaan. Hoitamattomana rakkauden rabies johtaa siihen, että suusi vaahtoaa hallitsemattomasti aina, kun ihastuksesi kohde saapuu näköpiiriisi. Muita oireita ovat suurten tunteiden aiheuttama levottomuus ja hourailu. Koska tauti tarttuu helposti limakalvolle päätyneestä syljestä, voi mielitiettysikin joutua suurten tunteiden kontrolloimaksi, jos vain päädyt hänen kanssaan tarpeeksi pitkälle.
Leijona 23.7.–22.8.
Häpeällisen historiasi ansiosta sinulla on kaapissasi useita luurankoja. Haluat vihdoin vapauttaa nämä vaaleat tukirangat mutta pelkäät muiden reaktiota suuriin paljastuksiin. Pelkosi on kuitenkin turha, sillä menneisyytesi tapahtumien kalsitoniinipitoisuudet ovat olleet häviävän pieniä. Tästä syystä heittäessäsi luurangot muiden päälle, eivät hauraat luut aiheuta suurtakaan vahinkoa ja järkytystä, vaan pikemminkin saat osaksesi kommentin: ”Ei toi ees oo niin paha!”. Tämä tulee aiheuttamaan sinulle enemmän mielipahaa, koska jostain sairaasta syystä haluat mieluummin olla kauhistuttava kuin valju.
24
Symbiontti 4/ 2018
Vaaka 23.9.–22.10.
Elämäsi on rullannut erityisen hyvin eteenpäin: ihmissuhteesi ovat mallillaan, opinnoissa tapahtuu etenemistä ja olet yleisestikin varsin terve ja onnellinen. Tähän tulee yhtäkkiä muutos, kun kauhuksesi tajuat, että olet kohonnut elämän pelissäsi huimiin korkeuksiin. Akrofobiset piirteet ottavat sinusta vallan ja joudut valtavaan shokkiin korkeasta elämänlaadustasi. Tuletkin tulevaisuudessa tekemään useita järjettömiä valintoja, jotka vaikuttavat moneen elämän osa-alueista negatiivisesti. Yllättäen tämä kuitenkin tuo helpotuksen ahdistukseesi, vaikka se johti putoamiseen, jota olit alun perin pelännyt.
Onnellisuuttasi ovat pitkään laskeneet elämässäsi vilisevät hämähäkit, joita kammoat kuollaksesi. Et pysty elämään niiden kanssa, mutta toisaalta olet niin huuhaahan uppoava, että kahdeksanjalkaisen tappamisesta aiheutuva epäonni estää sinua litistämästä näitä Arachnidoja. Syksy tuo helpotusta tuskaasi, sillä huonon sään sateet rankat veivät hämähäkkisi mennessään. Auringonkin vaikutus alkaa olemaan niin vähäinen, että vasta keväällä hämähäkit pääsevät kiipeämään uudestaan verkoillensa. Ennen kevättä pystyt kuitenkin nauttimaan keveästä ja stressittömästä elämästä täysin rinnoin!
Skorpioni 23.10.–21.11.
Päätit katsoa Hitchcockin Linnut, mikä johtaa karmaisevaan lopputulokseen. Olet nimittäin alkanut pelkäämään lintuja. Elämänlaatusi ei kärsi pelkästään siitä, ettet uskalla enää lähteä kiikaroimaan Vanhankaupunginlahden kahlaajistoa vaan myös vertaistuen puutteesta. Moni Viikissä toivookin, että kaltaisesi vellihousut muuttaisivat pois lintujen mukana. Päädyt viettämään aikaasi laajoille nurmialueille tai Kauppatorille, koska näissä paikoissa lokit ja hanhet aiheuttavat muutenkin ihmisissä hysteriaa. Näillä seikkailuilla tulet onneksesi tapaamaan vaa’an, joka välittää sinusta fobiastasi huolimatta.
Joulukuu 2018
25
Horrorskoopit
Jousimies 22.11.–21.12.
Repäisyt
Koonnut: Rasmus Huotari – Kuvitus: Alexandra Ekvik
Fukseja ja tuutoreita Ihmisiltä alkaa aina lähteen vaatteet päältä kun mä oon paikalla. Emma V.
Kortti: ”Click here for…” Meri B.: “Tää valintahan ei sit kerro mitään musta ihmisenä. Mutta mun valinta on ’big black dick’.” Meri B. ja Cards against Humanity Lammaslaulu on se mun juttu! Siitä mä tykkään. Elina H.
Mä jaan tänään koko päivän piparia ihan kaikille. Mut kaikki ei oo halunnu sitä :( Fuksi BD-peleissä Siis mun pupillit on suuremmat ku Jupiterit! Eero A. katsoessaan itseään peilistä Mulla on kerättynä talteen paljon ihmisten repäisyjä. Mut sen sijaan et mä lähettäisin ne Symbionttiin, mä säästän ne, jos niille tulee sopivaa käyttöä myöhemmin. Emma V. ja kiristysmateriaalit Aina pitää vähän hyväksikäyttää. Esko E. preorientoivissa Se molen fuksi on peniksellinen! Se on kyllä aika harvinaista. Emma M. keskittyy preorientoivissa olennaiseen
tanu että is u m s e d e Mä en la kaulassa!” a k u u k ik ro mulla bussissa BDti is te ja Fuksi peleissä
” 26
Symbiontti 4/ 2018
nkin eläine it u k ä m n Oonha ” kasviekologi. painotteinen tii biologista Niilo A poh n identiteettiää
”
Vanhatkin osaa Sitten laitetaan 200 milliampsia ja 100 voldemorttia.” SDS-PAGE-ajoa labrassa Joni O.: ”Kannattaa ottaa tota paksua. On helvetin hyviä maggaroita.” Viivi L.: ”Joo, mäkään en pystynyt vastustamaan tota paksua. Mut käytin kyl vähän liikaa hampaita.” Keskustelu makkaroista lähtee oudoille urille
Jos mä nyt sulkisin mun silmät, mä tietäisin silti että sä oot siinä mun vieressä. Ja se ärsyttää mua. Jani L. Linda U.:lle Moni ei vaan tiedä että vulva on se juttu. Kata H. Pride-kulkueessa Mä oon nykyään vähän liian innostunut kuolleista! Anni K. Se hyvä puoli täs on, ku käy vuodesta toiseen samoilla kursseilla, et muistaa ulkoa missä ne järjestetään. Laura A. matkalla Ihmisen fysiologiaan Kemian perusteiden jälkeen Mä saan niin paljon nautintoa siitä, että akateemisissa piireissä kaikki on enemmän perseellään kuin mulla. Mä en ymmärrä miten teistä kukaan voi toimia. Medianomi pohdiskelee I like lettus and lettus like me! Mari T. ja metsäsitsien letunpaistotyöpaja Niin se toimii: se tulee paineella sun suuhun ja sun on vaan pakko niellä! Maria R:ää ohjeistetaan shotguniin Mie oon Stadist! Anni-Elina A. ja murteet Ottakaa hei sitä rahkaa. Se on rakkaudella vatkattua. Rasmus H. ja metsäsitsien jälkiruoka Mun ja Viivin paidan rintamukset hohtaa tässä UVvalossa… Alma S. BD-peleissä
Joulukuu 2018
27