Issuu

Symbiontti 4/2012

P채 i채 bio log ian op isk el i

e n l

it ee

kit P

a m o u j i s t Ke

irta

Ta rm oj av

jan

ia s s ur

lu e t s o v r

i l e p

47. vuosikerta Päätoimittaja Pinja Näkki pinja.nakki@helsinki.fi Toimitussihteeri Varpu Pärssinen varpu.parssinen@helsinki.fi Toimitus Aino Ahvo Mikko Aulio Maari Borg Samu Elovaara Noora Herranen Minna Holopainen Tapani Hopkins Mats Ittonen Olli Jalonen Susanna Jernberg Jani Järvi Henri Järvisalo Oona Kantele Ilkka Kivistö Tuomas Lilleberg Jenna Lindfors Salla Lohi Satu Lyytikäinen Katarina Meramo Joni Ollonen Hanna Parri Miia Pietiläinen Lauri Pulkkinen Susu Rytteri Mika Saarenpää Ona Saarnisalo Mari Sahlsten Sini Seppälä Mikko Tiusanen Kaisa Torppa Lauri Tuomiranta Joni Uusitalo

Tässä numerossa: 10 14 16 22 24 28 30 32 34 38 41 42 44

Tarmo ja virtanen Kuvia niittotalkoista Suuri biotieteellinen liikuntakysely Bio kolmosen kertsijuomapeli Mihin eläinkunnan pääjaksoon kuulut? Tiernapojat 2.0 Jouluiloa symbionteille Urban exploring Poikkitieteellinen kurssiarvostelu Virheellistä biologiaa lapsille = pseudotiedettä opiskelijoile WiSki Päivä biologian opiskelijana Sahtiwaarien kuurnalla

Vakiot: 3 4 6 7 8 13 20 46 50 52 54

Taitto ja ulkoasu Symbiontin toimitus Etukansi Kuva: Tarmo Virtanen Etusisäkansi Kuva: Tarmo Virtanen Takasisäkansi LAL Takakansi Veera Partanen Lauri Tuomiranta Tässä numerossa avustivat Aki Aintila Otso Häärä Virve Koivuranta Danuta Lehto Marzanna Lehto Veera Partanen Katja Rönkä Suvi Sallinen Kati Skonbäck Mari Teinilä Paino Edita, Helsinki Painos 400 kpl Symbioosi ry Viikinkaari 1 PL 65 00014 Helsingin yliopisto

Symbiontti on Helsingin yliopiston biologian opiskelijoiden ainejärjestö Symbioosi ry:n julkaisu. Lehdessä esitetyt mielipiteet eivät sellaisenaan edusta Symbioosin virallista kantaa.

Päätoimittajalta Uutiset & ajankohtaista Opintovastaavan palsta SyyHy-palsta Syvällisiä hulluuksia Rakas päiväkirja Sivupöytä Symbiontti tutkii Supernatantti Repäisyt Puheenjohtajalta

Kuva: JANI JÄRVI

Päätoimittajalta

Haasta itsesi! Liian usein tulee jämähdettyä siihen itselle tuttuun ja turvalliseen elämänrytmiin. Vaikka opiskelijan elämä voi olla hyvin joustavaa muuttuvine luentoaikatauluineen, intensiivikursseineen ja satunnaisine työvuoroineen, on silti helposti tapojensa ja näkemystensä vanki. Omalla mukavuusalueella pysyminen tuo turvaa, mutta entä jos ruoho onkin vihreämpää aidan toisella puolen? Mukavuusalueeltaan joutuu silloin tällöin poistumaan, usein vastoin tahtoaan. Joka syksy uudet fuksit saavat kylmää vettä niskaansa heti pakollisen kemian perusteiden kurssin alkaessa. Ylittämättömältä esteeltä tuntuvalla kurssilla monet ovat kuitenkin viimeistään viidentenä opiskeluvuonna joutuneet haastamaan näkemyksensä sen mahdottomuudesta, ja viimein kurssin suoritettuaan voi tuulettaa antaumuksella ja huutaa ”mä tein sen!” Samanlaisia onnistumisen kokemuksia voi saada myös fyysisissä suorituksissa. Joku harjoittelee maratonia varten, toinen puolestaan treenaa vaativaa tanssikoreografiaa. Oman kehityksensä näkeekin ehkä helpoimmin juuri urheilun kautta. Itse ainakin hykertelen tyytyväisenä aina, kun saan bodypump-tunnilla lisätä tankoon suuremmat painot. Kuten Symbiontin suuressa liikuntakyselyssä (s. 16) selvisikin, kehittymisen tunne on se asia, mikä motivoi 47 % vastaajista liikkumaan. Perimmiltään kyse on itsensä ylittämisestä, omien pelkojen ja epävarmuuksien voittamisesta. Kun tekee jotakin sellaista, mihin ei olisi uskonut pystyvänsä, mieliala kohoaa ja itsetunto nousee. Vaikka lopputulos on parhaimmillaan hyvin palkitseva, epäonnistumisen pelko estää liian usein mukavuusalueelta pois pyrkimistä. Mutta se on riski, joka täytyy uskaltaa ottaa. Jos antaa epävarmuuden hallita itseään, moni hyvä asia voi jäädä kokematta.

S ymbiontti

4 • 2012

Haastankin teidät kaikki edes kurkistamaan sen oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Tämän lehden sivuilta voi lukea, kuinka teekkarikin uskaltautui Otaniemestä Viikkiin (s. 42) ja kuinka vastaavasti oman tiedekuntamme opiskelijat ovat valinneet jännittäviä opintoja tutun kurssitarjottimen ulkopuolelta (s. 34). Oli hyppy tuntemattomaan sitten uusi harrastus, yritys erilaisten mielipiteiden ja näkemysten hyväksymiseen tai entistä vastuullisempi virka ainejärjestössä, tartu tilaisuuteen – kokemus tulee varmasti olemaan palkitseva. Itsekin epäröin pitkään päätoimittajaksi ryhtymistä. Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta kaikki lehdet ovat ilmestyneet ajallaan täynnä toinen toistaan kiinnostavampia juttuja kuvituksineen, mistä on kiittäminen maailman upeinta toimituskuntaa (s. 31). Tämän kokemuksen ansiosta olen oppinut paljon niin itsestäni kuin toimitustyöstä ja saanut rutkasti lisää itseluottamusta. Kulunut vuosi oli yksi elämäni parhaista. Millainen se olisikaan ollut, jos olisin jäänyt jo puhtaaksi kolutulle, tutulle aidanpuoliskolle? Uudenvuoden lupaukseni onkin heittäytyä ensi vuonna entistä enemmän. Toivottavasti tekin, rakkaat opiskelutoverit, mietitte kahdesti seuraavan kerran kun huomaatte ajattelevanne ”en osaa, en uskalla, en kuitenkaan pysty”. Jalat tutisten kohti uusia seikkailuja,

Uutiset & ajankohtaista Syyskokouksessa päästiin taas äänestämään Marraskuun alussa symbiontit kokoontuivat jälleen telkänpönttöön valitsemaan seuraavan vuoden hallituksen ja muut toimijat sekä maistelemaan emäntien ja isäntien loihtimia herkkuja. Runsaan kokousyleisön mieliksi telkänpöntössä riitti jännitettävää, kun kokouksessa päästiin äänestämään niin puheenjohtajasta, varapuheenjohtajasta kuin shokkelomestareistakin. Puheenjohtajan pestiin valittiin televisiosta tuttu marja-asiantuntija Jani Järvi, joten vuodenvaihteessa voidaan julistaa Janin dynastia virallisesti alkaneeksi. Ilahduttavin uutinen kaikkien symbionttien mielestä oli varmasti tänä keväänä erinomaisesti Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa onnistunut Vappushokkelo, jonka tuottoa kokouksessa ihmeteltiin. Mittavan tuoton ansiosta Symbioosin rahastosta ollaan ensi vuoden kevätkokouksessa jakamassa 2000 euroa luonnonsuojeluun. Onnittelut hienosta toiminnasta viime vuoden shokkelomestareille ja onnea myös uudelle hallitukselle ja kaikille ensi vuoden toimijoille! TUOMAS LAHTI

va: SINI SEP Ku PÄ

Joutsenretkellä huima lajisaalis

Symbioosin perinteinen Joutsenretki sai 27.10. kohmeisen alun, kun ensimmäiset syyspakkaset olivat yllättäneet maamme kulkuvälineet jälleen kerran. Reilun tunnin pakkasessa värjöttelyn jälkeen bussi kuitenkin saapui ja matka kohti Hankoa saattoi alkaa. Sään kirpeydestä huolimatta sää oli kirkas ja tunnelma korkealla heti alusta lähtien. Lajeja löydettiin hieman enemmän kuin edellisenä vuonna, vaikka aikaa havainnoimiseen ehdittiin käyttää vähemmän bussin myöhästelyn vuoksi. Lajimäärä kipusi illan pimetessä jopa 68 asti. Havaintojen joukossa olivat mm. harmaapäätikka, pähkinähakki, tunturikiuru, taviokuurna, mustakurkku-uikku, pulmunen, isolepinkäinen ja kangaskiuru. Generalistibiologeilla oli aikaa ihmetellä lintujen lisäksi myös ruokailevia metsäpeuroja, veneessä peuhaavaa minkkiä ja merestä kurkkivaa hallia. Bussimatka kohti Helsinkiä oli riehakas ja matkalla saatiin nauttia joutsenjallun ja muiden eväiden lisäksi myös bussikuskin lennokkaasta stand up -komiikasta. Matkan päätteeksi ystävällinen kuljettaja vei reissussa rähjääntyneen ornijoukon jatkoille Oljenkorteen, missä heti ensimmäiseksi henkilökunnan suusta kuultiin ”Olettekos te ne brasilialaisen musiikin soittajat?” PINJA NÄKKI

S ymbiontti

4 • 2012

Viikissä on vihdoin baari! Kymmenen vuoden odottelu kannatti. Marraskuussa Viikissä avasi ovensa Kaski Bar&Bistro. Nimensä mukaisesti kuppila keskittyy hyvään olueen ja yksinkertaiseen ruokaan. Keittiö tosin aukeaa ainakin virallisesti vasta vuodenvaihteen jälkeen. Entä baari? Piipahdin paikalla viikko-pari avaamisen jälkeen. Tunnelmaltaan viihtyisä ja sisustukseltaan tilava istuskelupaikka pyrkii profiloitumaan laadukkaisiin vehnäoluisiin ja viskeihin. Tosin toistaiseksi valikoimassa ei näkynyt vielä kumpaakaan. Oluthanaan oli saatu peruslagereiden ohella vain Guinnesia ja tummaa tsekkiläistä. Tätä juttua kirjoittaessa hanasta tosin löytyy jo ainakin Brewdogin Punk IPA ja vehnäoluttakin sentään, Paulaneria. Hinnat ovat verrattavissa keskustan vastaaviin kuppiloihin: Guinnesista sai maksaa 6,50EUR luokkaa. Ovella voi myös joutua maksamaan narikasta, ainakin viikonloppuiltaisin. Kaski Bar&Bistro löytyy Tilanhoitajankaaren päädystä, osoitteesta Latokartanonkaari 23. OTSO HÄÄRÄ

Pikkujoulut sekoiltiin Domissa Symbioosin perinteikkäät pikkujoulut olivat siirtyneet useimpien iloksi pois HYY:n edustilana tunnetusta Pohjanhovin teollisuuskellarista Dom Discotheque -nimiseen kuppilaan Fredalle. Dom on 2000-luvun hullutteluissa tunnettu myös nimellä Highlight eli haikku, joten puitteet olivat ainakin muutamalla vanhemmalla opiskelijalle vanhassa muistissa. Vanhat turvaverkot yläkerran parven ja alakerran tanssilattian välistä oli kuitenkin poistettu. Ohjelmaa pikkujouluissa ei tunnetusti ole puuttunut ja tänä vuonna symbiontteja viihdytti taikuri, Sunday in Siberia -tanssiryhmä ja Flow Festivaaleillakin mainetta niittänyt bilebändi Beverly Girls, jonka tahtiin osa uskaltautui laittamaan jalalla koreasti. Pikkujouluissa palkittiin myös vuoden aikana ansioituneita symbiontteja. Vuoden tuutoriksi äänestettiin Joel Esteban Lasikari ja vuoden tulokkaan tittelin vei Symbioosin tiedottajana ja shokkelomestatina toiminut Toni Sairanen. Vuoden puskutraktoriksi valittiin Pinja Näkki ja vuoden Mikko oli etuoikeutetusti Mikko Aulio. Kaisa Torpalle ja Mats Ittoselle puolestaan myönnettiin vuoden ympäristöteko -palkinto ansiokkaasta työskentelystä Viikin viheralueiden ja Symbioosin puutarhapalstan parissa. Virallisen osuuden jälkeen yläkerran parvella näkyi todistetusti iloisia ilmeitä ja nauravia naamoja. Myös opiskelijahintaisia virvokkeita kului ja vuoden aikana kertyneet kuulumiset vaihdettiin. Kukaan ei vanhasta tottumuksesta yrittänyt siirtyä tanssilattialle suoraan kaiteen yli. TUOMAS LAHTI

Kuva: TUOMAS LAHTI

Tule mukaan tekemään Symbionttia! Kaipaatko ahkeran opiskelun rinnalle hauskaa, luovaa, vaihtelevaa, mielenkiintoista ja kehittävää tekemistä? Tule mukaan tekemään Symbionttia! Toimituksessa saat toteuttaa itseäsi ideoimalla, piirtämällä, valokuvaamalla, kirjoittamalla tai taittamalla hienoa ainejärjestölehteä. Ja mikä parasta, tulevia numeroita suunnitellaan porukassa, jolloin muihin toimituksen jäseniin tutustuminen ja uusien ystävien saaminen on helppoa. Tyylillisesti vapaampi kirjoittaminen on oivaa vastapainoa opinnoissa käytetylle, värittömälle asiakielelle ja laajentaa kirjoitustaitojasi uusiin ulottuvuuksiin. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa, joten aikaa omien töiden totetuttamiseen ja hiomiseen riittää varmasti. Toimittajakokemuksesta on usein hyötyä kesätyöpaikkaa hakiessa ja joskus se voi avata silmät täysin uusille uramahdollisuuksille. Jos kiinnostuit Symbiontin tekemisestä, ota yhteyttä vuoden 2013 päätoimittajaan Mats Ittoseen (mats.ittonen@ helsinki.fi) ja kysy rohkeasti lisätietoja!

S ymbiontti

4 • 2012

Opintovastaavan palsta K

yllästyttääkö sinuakin istua viikkojen ajan yksin kirjastossa seuranasi 846-sivuinen työläslukuinen tenttikirja? Iltapäivän hämärtyessä luet saman sivun yhä uudelleen ja uudelleen muistamatta siitä mitään? Et ole yksin, sillä vain harva pystyy keskittymään kirjan lukemiseen neljää tuntia kauempaa, vaikka aihe olisikin mielenkiintoinen. Kirjat pitäisi kuitenkin saada luettua ja kurssi tentittyä, joten onko meillä vaihtoehtoja? Opintopiiri on sosiaalinen oppimistilanne, jossa pääasiallinen oppiminen tapahtuu ryhmässä keskustelun kautta. Opintopiiri voidaan toteuttaa monin tavoin ja onkin täysin osallistujista kiinni, mikä toimii kullekin ryhmälle parhaiten. Ehkä kaikkein perinteisimmän mallin mukaan opintopiirin osallistujat valmistelevat joko vuorotellen tai yhtä aikaa seuraavan opintopiiritapaamisen aiheen ja kerääntyvät sitten yhdessä keskustelemaan aiheesta. Vuorotellen valmisteleminen toimii etenkin tenttikirjan kanssa, sillä tällöin kirja voidaan jakaa osiin, joista jokainen ottaa vastuulleen yhden aihealueen ja opintopiirissä opettaa sen sitten muille. Oppimistilanteen täydentää yhdessä käyty keskustelu aiheesta. Paras kokemukseni opintopiiristä oli ehkä ylioppilaskokeisiin lukeminen. Minä ja kaverini valmistauduimme molemmat psykologian ylioppilaskokeeseen ensin kotona opiskellen itse aihepiirejä, jonka jälkeen kokoonnuimme useita kertoja yhdessä keskustelemaan aiheista ja kyselemään toisiltamme. Aika kului nopeasti, opiskelu oli hauskaa ja tuotti todellakin tulosta! Symbioosin jäsenet ovat tänä syksynä perustaneet epävirallisen kanditukipiirin opiskelijoille, joiden kandi syystä tai toisesta junnaa paikallaan. Kanditukipiiri toimii siis tavallaan kandityön opintopiirinä. Olen itsekin käynyt kyseisissä tapaamisissa. Seuraavaksi kerraksi olemme tyypillisesti kehittäneet jonkin ”kotitehtävän” kuten ”etsi kaksi kiinnostavaa artikkelia, joita voisit käyttää kandissasi”. Olemme myös keskustelleet erilaisista kandin kirjoitusohjeista ja mahdollisista aiheista. Vaikka kanditukipiiri ei tietenkään ole mitenkään sitova, on se saanut monet viemään kandiaan eteenpäin ja miettimään ja keskittymään kandityöhönsä uudella tavalla. Opintopiiri on hauska oppimistilanne, joka tuo vaihtelua opiskeluun ja piristää luomalla sosiaalista kanssakäymistä yksinäisen puurtamisen sijaan. Sosiaalinen oppiminen on lisäksi erittäin tehokasta ja motivoi opiskelijaa tarjoamalla uusia näkökulmia keskustelun kautta. Opintopiirit perustuvat yleensä aina vapaaehtoisuuteen ja ovat pääasiallisesti opiskelijalähtöisiä. Kannattaa kuitenkin huomioida, että esimerkiksi Helsingin yliopisto myöntää apurahoja opintopiirien vetäjän tai opettajan palkkioihin. Opintopiirien perustamisen helpottamiseksi Yliopiston kirjasto on tehnyt opintopiirikortteja, joista löytyy ohjeita opintopiirin perustamiseen. Lisäksi kirjaston ryhmätyötiloja voi varata, jos tilaa opintopiirille ei löydy. Lisää tietoa opintopiireistä ja tarkempi ohjeita niiden perustamiseen löytyy Helsingin yliopiston kirjaston tarjoamilta nettisivuilta: https://wiki.helsinki.fi/pages/viewpage.action?pageId=88709566 . Sivustolta löytyy linkkejä myös mielenkiintoisiin oppimista tukeviin ohjelmiin kuten aivotreeniohjeisiin, esitysohjelmiin ja kuviin. Nyt jos milloin kannattaa kasata porukka ja perustaa opintopiiri! Jos ennen joulua ei enää ehdi, niin viimeistään tammikuussa kevätlukukauden alkajaisiksi! SUSANNA JERNBERG

S ymbiontti

4 • 2012

evoluution väliinputoaja?

SyyHy-palsta

un hyönteisloisto kotimaassa alkaa kadota talviunille, on aika vaihtaa maisemaa. Tällä kertaa SyyHy on matkannut Madagaskarille asti pakoon Suomen syksyn pitkiä ja mustia päiviä. Täkäläisissä sademetsissä kilpailu on kovaa. On ihan ymmärrettävää, että kaikista kovin kilpailu käydään helpoimmin hyödynnettävistä resursseista. Tästä johtuen kilpailutilanteeltaan erityisen raaoiksi ovat muodostuneet erilaiset hajotusketjut. Latvustosta putoavat ilmaiset makupalat kelpaavat monille, joten metsän pohjalla ei ole juuri kariketta, ja suuretkin puunrungot lahoavat silmissä. Ravintoarvoltaan arvokkkaimpia kohteita hajottajille ovat erilaiset kakat ja raadot. Madagaskarilla tätä kilpailukenttää dominoivat lantakuoriaiset (Scarajotain). Niiden lajikirjo on täällä suuri, joten myös ryhmien ja lajien välinen kilpailu on suurta. Erikoistuminen on paras keino selvitä ekologisten lokeroiden tiukassa puristuksessa. Vaihtolämpöisille hyönteisille parasta aikaa päivästä ovat keskipäivän lämpimät tunnit, jolloin meneminen on helpointa. Madagaskarilla valoisan ajan kamppailua haisukasoista hallitsevat suuret ja värikkäät Helictopleuruslantakuoriaiset. Ne ovat hyviä lentäjiä ja tehokkaita lannanmuokkaajia, joten päiväsaikaan tippuvat makinkakat katoavat pian parempiin suihin. Käytännössä tämä Helictopleurus-kuoriaisten tehokkuus on pakottanut kaikki muut lannanluojat yötöihin. Yöllä kuoriaisten liikehdintä on verkkaisempaa, mutta kilpailu resursseista käy siitä huolimatta kiivaana. Nopeus on edelleen valttia. Suuret ja lentävät lajit ovat myös yöllä vallassa. Jos ei ehdi ensimmäisenä kakalle, on kilpailu jo hävitty. Mikä on sitten pienen, tumman ja tylsän oloisen Nanos viettein rooli Madagaskarin sademetsien hajotusketjussa. Se on lentokyvytön ja muutenkin hidasliikkeinen, joten tuntuu kummalta, että laji ylipäätään selviää hengissä kovassa kilpailussa. Yöaikaankaan se tuskin ehtii ensinnä millekään ravintokohteelle. N. viettei on hyönteiseksi hämmästyttävän pitkäikäinen – aikuiset saattavat elää parikin vuotta. Pitkäikäisyys mahdollistaa niille muista poikkevan strategian hengissä selviämiselle: ne odottavat. Muut lajit ovat niin paljon tehokkaampia kilpailussa samasta resurssista, että N. viettei on ajettu kyttäämään sitä oikeaa. Niiden roolina on siis odottaa metsän pohjalla, että kakka tippuu niskaan. Madagaskarin kuoriaispyynneissä on havaittu, että N. viettei liikkuu usein aktiivisemmin sateiden yhteydessä. Sen rooliksi on ilmeisesti jäänyt lapioida paskaa silloin, kun kukaan muu ei sitä halua tehdä – tyypillisimmin yöaikaan suurten vesipisaroiden vaikeuttaessa urakkaa. Onko laji sitten evoluution väliinputoaja? Joutuuko tämä sateisten öiden eläin kärsimään siitä, että muut ovat sitä parempia kakkajahdissa? Ei missään nimessä! N. viettein tapa selviytyä olemassaolon kamppailussa on vain kertakaikkisen nerokas. Kun muut lajit pörisevät ja juoksevat pitkin metsiä kikkareiden perässä, se tyytyy ottamaan rennosti, eli olla paikallisittain moramora. Kyllä se paska sieltä aikanaan niskaan tippuu. Loistavaa kulutuskulttuurin juhlan odotusta toivottavat SyyHy-Mikko & SyyHy-Mikko sekä hovikuvittajansa RapSusu

S ymbiontti

4 • 2012

=?0577'%'5 *"77""8%'9

Lehdistömme! Miksi, miksi, miksi niin puolueellinen? Suomen viidestä suurimmasta lehdestä 5 (eli 100%) käsittelee melkein yksinomaan yhden eläinlajin asioita. Vaikka lajeja on täällä tuhansia! Tilanne on korjattava, tässä siis tasapuolisempi lehti jonka odotamme (+81*06)(ABA'%)7&B?%'! pian syrjäyttävän HS:n kaltaiset läpyskät.

B*4'%/.#$%"2-.7"%/9

&*+)*,-+./01,,2+3)-+42+1*56)!"#$%&%'(%')*(++*,'-*)*.**,,((%/'01#1')&223%'#$+4325$&%')()($%&%' +34$'#&%&,,$'6$$#&$-&,'&5*-,343%-3',($--3.1$61%1/'72$,8)-&,',3)3$-$%43+(-,33'$"#$%&%'-$#.3%--$-,3' &$61,'(+&',*(,,3%&&,',*+(-,3/ 7+*803+39)%4:03+3;)8,<--,*)1,8,=,,**<<39>)?,038/)*5115)3503)=5510)85@:5539)

METSÄLÄINEN !"#""$%&'& !"#$%&'()*+,*+-.#$.##"%/"%$0'*12'#$/2) /."/"'3$4.#'05/$627''/'82/$-9$/'.1.4'.*./$ 909,""%97"%/9$09%/99#:$:$;.'15#$%990"/) /"99#$97"8%.77.$4.#'$.#%'82%8./"%$1'6) 72499//'%.%%9$4'.7.%%5$4+#855#<$909) ,""%27'2/$%+'05/$8282$097/""%8"##9#:" ='#5#%5$8''#/2'%9$*909'#/2$>?%'272@'%.%) /9$?*/..#%26'0""1.%/93$-9$%.$27'%'$.65') 7.45//5$'##2%/9#"/$499'749#$./.0'#/5$ 909,""%A'272@'9$.77.'$*5#$27'%'$%9//"#"/$ 097/""%8"#/99#$4"899#: B*4'%./$#5,85%/?'05/$/5779'%'%/9$,"2) 89/902'%/93$ -9$ 8"#$ 97"%$ 0'.75$ %.'79'7'$ ?465,'$499697729$%9//"49#09,9'%.%/'$ /"*2/.#$4'772'#$4'/58'#3$655/.//''#$09) ,2'/"8%.#9$,5-5?//55$%.#$.1.%%5$?1'#2*) -"%:$C545$27'$89"*.93$8994.9$0',*.: D7"%$698.#'$6'8909"*/'93$.'85$%.#$ 4'.*'%/+$ 497//9#"/$ 2779$ 8.,/249//9$ 8"'#89$*.$-"",'$%.70'%'05/$0'77'6./2-.#$ *?+885?8%.7/5:$C'./2$8'','$?465,'$909) ,""//9<$/"7899$4996977277.3$/55775$,''%/9$ 2%99$6"27"%/9"/"9E$F'##"#,919#$-289') #.#$09%/'855#$/5?%'85'%/?#?/$27'2#87266'$ /"7'$,54597"8%'#..#$4996977277.$4./%5%) /5455#:$;''/..#$-28"$7.'-2#9#$/.'7994') #.#3$/545$27'$4'.%/.#$*24499E G''#65$%?//?'$.#%'445'#.#$/5*/'.#) 057'#.#$%2/93$-2%%9$/2'#.#$2%96"27'$.'$ .1.%$ /9-"##"/$ %2/'09#%9:$ =.",990'.#$ 0"2%'8?44.#/.#$9'89#9$'*4'%'5$8"27':$ H97-2#:$

Uutiset

(%%$'%&'&-+.*2'0.3)%,3+;"27.%/"#..#9$27'2/$/2/.%'09/3$.//5$B*) 4'%/.#$455,5$05*.#'$05*.#.4'%/55#:$ ="2-.7"97"../3$4./%5%/?%8'.7/23$7'%5,"2) 8'#/9<$.'$4'/55#$09'8"/"%/9:$G20@2,21'#$ -9$D*0.#9#499#$057'%/5$.8285?/5055) 855#$.'$8"78.#"/$8"899#:$ !"#$'*4'%'5$27'$.#55$-57-.775$898%'3$ *.,5%'$[;5#\$%''*.#$.//5$27'2/$27'09/$?+775$ %'',/5#../$*5#./$G20@2,21'%/9:$S465,'7) 75$27'8'#$%'%"%/.//"$9>,'88979'#.#$9%"#/2E$ =5*8+/E$CX3$-2#89$55,.%%5:::02'$.'3$4'/5$ 1.*&&*&+.*2'0." L8272@'/$27'09/$-2$6'/855#$09,2'//9#../$ !"#$/55775$/.8'E]$CX<#$55,.%%5$27'$249$ '*4'%/'79#/..#$ 8.%/545//+4??1.%/53$ %.,88"6"27'$-2/9$.'$277"/$#58?#?/$0"2) 4"//9$09%/9$8"#$89#/9$,249*/'$?*/.'%) %''#K$0''4.$0"2%'.#$9'#29$%??$'722#$27'$ 8"#/9-5,-.%/.74'.#$4"89#9$,?*1?//''#$ -"",'$277"/$428249#$-585//5-5#$6""//") /2'4''#:$J7'$726"7/98'#$-5,8'6.,5'%/.//5) 4'#.#$)$.'85$%.,88"$?*/55#$'72'%.4497) /9$#5?//5#?/:$ 05$'*4'%/.#$%"2-.7":$ ;5#$89/%2'$?465,'77..#3$-9$#58'$%.') D7"8%'$455,'/.7/''#$.8272@'%.%/'$8.%) /505$89#/9<$M$NOP$QRM:$S7'%"",'$89#/9$27'$ #5#0'.,"%/2'77.$89%9/"/$H'7//'6",8'/3$-9$ ,9-2'/.//909$/5*5#$7"8.499#$'*4'%/.#$ #",89/$6"7727799#$09"09#099//.'/9:$T9$ '/%.#%5$0"28%':$="2-.7"97".'%/9$85?/''#$ /9-"%'$)$.#%'445'%.#5$'*4'%.#5$499'7) 6'/855#$8'#99$8"##.%$6551?//''#$6.,5) 49%%9$)$4'/.#$909,""%27'2/$9-9//.7'09/:$ /'$8274..#%9/99#$6'.#..#$97"..%..#$-9$ ='772'#$ ;5#$6",%89*/'$6'/85%/5$9'899#$ #9",""#3$498.99#$*+,+/?8%..#$-277.$ ?*/..#$%"",..#: ;5#3$-2%/9$9'89#99#$/"7'$0''4.'#.#$ .'$/"77"/$7266"9:$T9$0''4.'%.#$'*4'%.#$ '*4'#.#3$#58'$%"2-.7"/2'4.#6'/../$%.") 0''4.'%./$*"0'//"#../$%9#9/$%""##9//''#$ ,9909%/'<$D7"8%./$'74.%/?'05/$994"#.7) -2##.8'#$?7+%65'#$#58?45//+4'77.$/9,) -57/53$-9$,?*/?'05/$8996699499#$891"7/9$ *99-'77.<$^!""7899%3$/9'/99$#545$'*9%/") '*4'%'5:$T2#8'#9%/.'#.#$%288'3$%'775$;.7) 4'%9%'9/$2779$05*5#$42#'4"/89'%.46'9$ %'#8'$27'$%55%/?#?/$69*'44'7/9$/"*2'7/9$ 8"'#$7""7.//.:_$ 09'88.'05/$,9/'89/$.#55$8"78.#../899#:$ C545$,585//505$#9","$89#/9"/"'$"7) ;./'$8"#$UV$*.#8.5$)$;5#$4"899#7"8') 826"27.779$,"289'7.09#$#2,%"#$82,0''#:$ .#$)$27'$79%/9//"3$*+?,'%/'05/$909,""%27'2/$ `/.7'9'%""//99#$%'%55#$9*19"/"//"99#$ 8282$89"6"#@'#: *5#$/2/.%'$#272#93$.//5$27'%'$6'/5#?/$89/) D94"779$ ;5#$%'//.#$*.,5%'$,96'%/") %29$4'*'#$'%/9*/99:$B*4'%8"#/9$27'$8"27) #..%/9$89"6"#@'%/93$-289$726"7/9$697) 7"/:$ -9%/"'$ G'W-#'-$ G20@2,21'8%':$ H9'89779$ D09,""%27'2/$2//'09/$26'8%..#<$#5'#$ 27'$69,'%.#/"*9//9$'*4'%/5$X.#5-57/5$-9$ .'$%99#"/$.#55$85?15:$X9'889$%.$27'$'*) 62*-2'%49'7/93$?8%'$*58.7/?#?/$Y*2%99$ 4'%.77.$4?+*5'%/53$27'$%"8"6""/2#$%?'/5$ 6"*"09$4"4423$-9$,9"#'2'%/9$7+?/?#?/$ 09%/99#$/2'4'//909$.//.'$7'%55$79-.-9$89)$ ,91'275*./'#:$='775$8""7/''#8'#$0''4.'#.#$ /29'%':$H'/8577'%.#$9#97??%'#$-578..#$*.$ 0'.%/'$%'.7/5$'%27/9$%"2-.7"97"..7/93$-289$ 655//'05/8'#$,9-2'//99$#2,%"89#/99:$$ 27'$%'-2'/.//"$Z,+#79##'#$?7549'77.: 897/9'%/9$0'7-9099$679#..//99$27/"$8"#) #2779$ *?+1?##.//?E$ J7'2/"/8'-9/$ ,?*) /?'05/$%.70'//5455#$4'%/5$%9/29$/"7'%'$ 69,*9'/.#3$-9$6'9#$49969772$/5?//?'8'#$ 097/90'%/9$/2,98890'7-.74'%/5:$B*4'%/.#$ 89##97/9$5,%?//5055K$09,%'#8'#$8"#$82) 82#9'%./$89"6"#@'/$,9'09//''#$0'7-.74'.#$ /'.7/5$-9$#''1.#$9%"8899/$-9"*.//''#$,.) *"8%':$B*4'#.#$4""//"'$4./%5%/?%82*) /..%/9$/"*279'%.8%':

Talvi on tullut Metsä peittyi äsken paksuun puuteriseen lumikerrokseen. Lumen on ennustettu säilyvän ainakin lähitulevaisuuden. - Nyt on hyvä aika hankkia

(%)"&*$"%+',-#..,,./",-#'0%%& I"//9$726"7/9$909,""%27'2'1.#$249/"#) /2$*.,5%':$I'85$/5,8.546553$'*4'%'5$27'$ #?/$05*.445#$-9$*.'15#$09%/9,'#/9#%9$ 27'$4",/"#"/3$4'85$79'4.#%'$4./%5%/?%) '#/29:$I55,5//''#$/'"89/$8''#/'+/$-9$89") 6977'#.#$4./%5%/?%$8'.77.//'#:$B*4'%8"#) /9$*"289'%'$*.762/"8%.%/9$)$/2%'#$97"8%'9$ #5?//'$-2%/9'#$%??%/5$?*5$/"7.09#: J7'*9#$*"77""//93$.//.'$49969772#$

asuintunnelisto, ilmoittaa Talousmyyrä. Rakennustarvikkeiden hinta on laskenut ja sopivia tontteja löytyy kaikkialta. Lisäksi on kilpailu

! "# $ % & ' (( % ) ) !"#"!$%%

vähentynyt nyt kun vanhimmat asunnonostajat paleltuivat. Asiantuntijoiden mukaan tämä on melkeinpä elämän-

edellytys. - Ei tosiaan kannata olla asunnoton nyt pakkasten aikaan. Kylmä sekä nälkiintyneet pöllöt vaanivat ulkosalla. Näin Asiantuntijamyyrä, jonka mukaan uudessa tilanteessa piilee jopa epäoikeudenmukaisuuden siemen. - Kaikki ruoka on siirtynyt asutuksen alle. Lumipinnan yläpuolelta ei juuri löydä syötävää, jos olet asunnoton niin köyhdyt entisestään. Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä mieltä asunnon välttämättömyydestä. Huhujen mukaan pöllöt ja ketut valmistelevat vetoomusta, jossa kehoittavat myyriä olemaan hylkäämättä vapaata pinnanyläpuolista elämää. Vetoomusta perustellaan avoimuuden ja näkyvyyden säilyttämisellä. Aiemmin riehunut kiista siitä tuleeko talvea vai ei vaikuttaa laantuneen. Lehtemme ei onnistunut tavoittamaan yhtäkään ei-leirin edustajaa heidän kadottuaan valkoisen peitteen alle. Lumityöt jatkuvat.

Lumisade. Monille valkoinen kylmyys tuli yllätyksenä.

S ymbiontti

4 • 2012

Teksti ja kuvat: TAPANI HOPKINS & MAARI BORG

JOULUKUU 2012

Mielipide Talvi-ilmiö No niinhän siinä kävi kuin ennustimme. Ilmasto muuttui, lunta tuli, ja tähän varautumattomat kuihtuivat tai jäätyivät pois. Mitä sanoo nyt Pihatatar ("Paahdetta riittää vastaisuudessakin", kesä 2012), M. Maitikka ("Talvi on myytti") tai Juncus sp ("Kylmät päivät ovat satunnaisvaihtelua")? Tuntuuko hyvältä paleltua kuoliaaksi ja jättää siemenenne orvoksi?

Vuokrataan Kokemuksemme ulottuu vuosikymmenten taa: talviilmiö on toistunut vuosittain ja tulee yhä toistumaankin. Yhtä lailla vuosittain ovat yhteisömme huonommat ainekset (yksivuotiset yms) kieltäytyneet tunnustamasta tätä tosiseikkaa. Mitta on nyt täysi: vuodesta toiseen saamme kestää näitä holtittomasti lisääntyviä ja tulevaisuudesta piittaamattomia yksilöitä. He vievät ravinteita meiltä vaka-

varaisilta! Lisääntyminen on sallittava vain 60. ikävuoden ylittäneille, heille jotka kykenevät ylläpitämään pitkäjänteisen siementuotannon. Syntykööt ensi keväänä viimeinen yksivuotisten sukupolvi! Kuuset, Männyt, Koivut ja muut vastuulliset metsäeliöt.

Kuolleet Urheilu

Karhu sai saaliin! Karhu osoitti epäilijöilleen olevansa yhä metsästäjätilastojen kärkeä kaatamalla uroshirven ajassa 1 min 3 s. - Sesonki ei ole omalta osaltani läheskään ohi, hän puhkui suorituksen jälkeen, vielä ehtii vaikka mitä ennen talvikautta!

Suoritusta vaikeutti vastikään satanut ensilumi. Mutta Karhun mielestä juurikin sesongin pidentäminen on syy menestykseen: - Useimmat lajitoverit menivät talvilepoon jo kuukausia sitten, aloittelijat..

4 • 2012

Romahtanut talvipesä, omistajan kaivaessa uuden. Huonokuntoinen, älyttömän kosteaan rinteeseen kaivettu, pehmusteet jäivät jonnekin sinne kivien alle. Sopii ehkä tunnelinalkua kaipaavalle ketulle. Karhu

Haetaan

Lyhyen väkivaltakohtauksen lannistamana U. Hirvi * 3.6.2010 ✝ 30.11.2012 Kaipaamaan jäivät Ei oikeastaan kukaan (me hirvet emme ole kovin sosiaalisia)

S ymbiontti

Höyhenvuorattu pesä etelään muuton ajaksi. Ruoho / oksa + untuvakerros, 3m korkeudella, hyvät lentoyhteydet. Valm. kevät 2012. Hieno remonttikohde talvikodiksi! Yht. otto: Leppälinnut. Kärpät ym pesärosvot älkööt vaivautuko.

...tietoa loikoisan pesäkolon sijainnista, talvikäyttöön anastettavaksi. Etusijalla yhä asutut myyränpesät - voin muuntaa kuolinpesäksi. Linnun vain jos vuorattavissa myyränkarvoin. Kärppä ps. vuokraan myös 3 viimetalvista ruokavarastoa (linnunpöntöissä). Vanhat myyräraadot ym siivottu ihmisten toimesta.

Tarmo ja Virtanen Teksti: VIRVE KOIVURANTA & MIKKO TIUSANEN Kuva: MIKKO TIUSANEN

Yliopistonlehtori Tarmo Virtanen on tunnettu maastokelpoisuudestaan. Kun Symbiontti lähti etsimään häntä haastattelua varten, suunta otettiin vihjeiden perusteella Madagaskarin viidakkoon. Tarkoituksena oli jatkaa opettajahaastattelusarjaa tarjoamalla Tarmolle virtanen, mutta valitettavasti koko saarella ei ilmeisesti ole yhtään energiajuomia tai vodkaa. Päätimme siis tarjota Tarmolle paikallisesta 24/7 baarista, mitä hän halusi ottaa. Tarmon valinta oli paikallinen Three Horses Beerpilsner (Tunnetaan paremmin THB:nä, ei THC:n sukulaisia. Toim. huom.).

Tarmo Virtanen tulee jokaiselle biologian opiskelijalle tutuksi viimeistään fuksivuoden keväällä pidettävällä Ympäristöbiologia -kurssilla. Hänen kursseillaan opiskelijat ovat tottuneet näkemään innokkaan valokuvaajan otoksia Venäjän tundralta aina trooppisiin sademetsiin sekä toisinaan kuulemaan varsin värikästäkin kielekäyttöä. Tämänkin lehden kannessa poseeraavat madagaskarilaiset sammakot ovat Tarmon kuvaamia. Opiskelijoille Tarmo näyttäytyy helposti lähestyttävänä, rentona persoonana. Huhutaan, että musiikkiharrastuksestaan tunnettu yliopistonlehtori olisi nähty jopa Flow Festivaaleilla fiilistelemässä festariyleisön joukossa. Muutamat opiskelijat ovat päässeet myös näkemään Tarmon vinyylikokoelman, joka on taatusti Viikin suurin. Todelliseen Tarmoon pääsee kuitenkin tustustumaan vasta maastossa, jossa hän on aidoimmillaan. On aika raottaa verhoa Tarmon maailmaan. *** 10

Puhutaan hetki lapsuudestasi. - Oi, nyt mennään niin kauas… Somerolta on lähdetty. Hyönteisten perässä on tullut juostua pienestä pitäen, lähinnä olin kiinnostunut perhosista. Eniten tuli kerättyä, kun olin 10-15-vuotias. Minulla oli itse tehty haavi ja määrityskirjallisuus löytyi kunnan kirjastosta. Mieleen on jäänyt etenkin lounaankeltaperhonen, joka oli yksi ensimmäisistä kokoelmayksilöistäni. Harrastuksen kautta päädyin hakemaan opiskelemaan biologiaa. Hain myös muualle, esimerkiksi tietotekniikalle, mutta jostain syystä biologiaan tuli päädyttyä. Milloin aloitit opintosi ja missä? Mikä oli pääaineesi, ja kauanko opiskelit? - Aloin lukea yleistä biologiaa Turussa vuonna 1988. Pääaineeni oli yleinen ekologia, joka vastasi Helsingin silloista eläintiedettä. Opetuksen päälinjana oli kokeellinen ekologia, oppiainetta johti Suomeen kokeellisen ekologian tuonut Erkki Haukioja.

Valmistuin filosofian maisteriksi neljässä ja puolessa vuodessa. Huhhuh! Tämän jälkeen väikkäriin meni viitisen vuotta, lähinnä siksi, että tein samaan aikaan myös töitä ja kävin sivarin Metsäntutkimuslaitoksella. Siihen aikaan sivarin kävi kolmijakoinen porukka, kaltaiseni akateemiset varttuneet sekä hyperaktiiviset hevarivekkulit ja jehovantodistajat. Syntyi hyviä keskusteluja! Mikä oli väitöskirjasi aihe? - Neuvosen Seppo ohjasi väikkärini SILMU:un, Suomen Akatemian ensimmäiseen ilmastonmuutostutkimusohjelmaan liittyen. Aiheeni oli ilmastonmuutoksen vaikutukset hyönteisten massaesiintymiin, tutkin esimerkiksi tunturimittaria ja ruskomäntypistiäistä. Silloin tekemämme ennusteet ovat toteutuneet tunturimittarin osalta useiden lämpimien talvien takia jopa ennustamaamme nopeammin. Puhutaan aina tutkintouudistuksista. Jos uudistaisit tutkinnon, S ymbiontti

4 • 2012

mitä tekisit? Saat valita tutkinNo mutta mikäs se kysymys nyt non. olikaan? Niin, peruslinjahan on ihan - Ootteko te pysyny kuvioissa mukahyvä, saattohoidan ympäristöbiologina, mitä siellä ympäristötieteiden puoan oppiainetta. lella häslätään? Nyt päästäänkin jo menneisiin tutTarmo alkaa kertoa siitä, kuinka kintouudistuksiin. hän päätyi lehtoriksi. Id e a n a h a n o l i Mähän olin päätyyksinkertaistaa tutmässä tutkijan uralle, Ootteko te pysyny kintoja, mutta kuka mutta sitten sain vinkin kuvioissa mukana, on toiminut milläsiitä, että Helsingissä mitä siellä ympäriskin tavalla ja mison ympäristöbiologian tötieteiden puolella säkin, se on kovaa lehtorin paikka auki. vääntöä. Mun miehäslätään? ” Siihen vaadittiin paiklestä, mitä isompi katietojärjestelmien ja opettajakunta peekologian tuntemusta, joten hain, ja rustutkinto-opiskelijoille, sitä parempi. jostain syystä minut siihen sitten vaJotenkin olen päätynyt bio-puolelta littiin. ymp-lehtoriksi... En lähde laajemmin Silloin oli Unix-pohjainen AcrInfo visioimaan enää uutta, mutta opintojen ja ArcView Avenuella, mutta sitten kun alkuvaiheessa voisi olla yhteisiä kurssiirryttiin Microsoftin-pohjaan, homseja. Saa nähdä, missä ollaan vuoden mat meni soosiksi. päästä, nythän taas uusia keskusteluja Tarmo pääsee vauhtiin ohjelmistokäydään. kielistä puhuessaan. Tätä kuunnellessa voisi hyvin uskoa, että hänestä olisi Siirrytään vapaamuotoisempiin aiheivoinut tulla myös kelpo tietoteknikko. siin. Olet nyt vetämässä Madagas-

”

S ymbiontti

4 • 2012

carin kenttäkurssia. Mitkä ovat tunnelmat? - Viis vuotta sitten tämä tropiikkikuvio tuli ihan puskan takaa. Ilkka Hanskihan kysyi multa muistaakseni ruokapöydässä, haluaisinko Madalle. Minulla oli tarvittavaa osaamista paikkatietojärjestelmistä ja maanpeiteaineistoista. Näin marras-joulukuussa on ihan mukavaa olla tropiikissa, ja mähän oon vuodesta toiseen roikkunut mukana vastuuttomana sivuopettajana. Nyt vissiin pitäis sit tehdä vähän enemmän tänä vuonna. Tarmo onkin vaikuttanut ajoittain vastuunpainamalta. Kenttäkuvioiden ja tutkimuksen järjestäminen on samallatavalla haastavaa tropiikissa kuin arktisilla alueillakin. Tropiikin lämmöstä huolimatta Tarmo on ajatuksissaan jo tundralla. Pohjoiselta laajalta tundralta ei ole riittävästi tutkimusta, se on se koskemattomien paikkojen saavutettavuus.

Silmäsi punoittaa. Miksi? - Kaikkea voi sattua ja tapahtua… Juotikasmäärä on täällä huomattava, mutta tämmöset pienet kuuluu näihin maastotöihin. Tarmolta oli pari päivää aiemmin poistettu juotikas silmästä. Pikkujuttu, heh...

Mikä on ennätyksesi hyttysten tapossa hatun päältä? - Noin 150 yksilöä yhdellä läimäyksellä, mutta montako tippu ohi, niin se on toinen asia. Offilla pärjää pitkälle, mutta myötätuuleen ei voi kulkea, muuten käy naamalle huonosti. Pitää siis mennä siksakkia.

Olet kuuluisa maastokelpoisuudestasi. Miten se on saavutettu? Kuvittele tilanne, jossa ArcGIS 9 - No, kai se on sitä, että on osannut ei toimi kuten haluaisit. Mitä käy? pistää itsensä oikeanlaisiin hankkei- Jaa… Atk-nysvääminen… Winsiin. On pitänyt olla innokas ja kiindows-maailma… Ai meinasitko, että nostunut. Jos oikeasti haluaa vaikuttulee kovinkin suorasanaista palautettaa ympäristökysymyksiin pitää päästä ta? Tarmo ujostuu. Juu, on varmaan avainalueille kuten tundralle tai trotullut sellaista. Perutaan aikaisempi piikkiin. Olen ehkä vähän perverssi, kommentti Tarmon sopivuudesta tiesillä tykkään nukkua teltassa muutatoteknikoksi. Ehkä hän on kuitenkin man viikon tai kuukaudenkin vuodesaivan oikealla alalla. sa. Maaseutu on tylsää, joten kun kauMissä nykyopiskelijat ovat hyviä? pungista lähtee pitää päästä kunnon - Opiskelijoiden perus-atk-valmiuerämaahan. Eniten minua kiinnosdet senkun paranee. Myös esitystektavat, miten ekologia ja biogeokemia niikka on kehittynyt. Aikaisemmin oli pyörivät ympäristössä, hyvin paljon sellaierityisesti arktisilla alusia tapauksia, joille eilla, tämä tropiikki on järkevän esittävän Olen ehkä vähän minulle vähän niin kuin puheen pitäminen perverssi, sillä tykharrastushommaa. oli hyvin vaikeaa.

”

kään nukkua teltassa Haluaisimme kuulla muutaman viikon tai extreme-kokemuk- kuukaudenkin vuosen maastobiologin dessa.”

uralta. - 80-luvun neuvostovehkeillä lentely on aina jännittävää. Antonov-koneet ovat normaalia arkea, mutta MI8-helikopterit ovat omaa luokkaansa. Kerran laskeuduimme ottamaan näytteitä Nenetsian tundralle. Hetken kuluttua pilotti viittoili hätääntyneesti meitä sisälle. Nousimme saman tien ja näimme vaivaiskoivikon syttyvän palamaan allamme. Se oli varmaan nopein nousu, johon olen osallistunut. Missä on venäläinen vessa? - Mustaltamereltä Jäämerelle – turistin tyhmä kysymys.

Entä missä opiskelijoilla olisi eniten parantamisen varaa? - Aikanaan jaksettiin perehtyä ja ottaa selvää asioista itse. Nykyään rimaa vedetään vähän liian matalalle ja pyritään pääsemään välttävästi läpi. Tämä on tietenkin opiskelijakohtaista. Saat töitä ulkomailta. Mikä olisi unelmapestisi? - Ehkäpä arktisen alueen kartoitus. Venäjällä on kiva käydä. Kielihandicap vähän rajoittaa. Venäjässä laitan sanoja peräkkäin. Ihmisen pitää tehdä sitä, mitä osaa, ja koen, että tundralla minusta on oikeasti hyötyä.

Mainitse kolme tärkeintä maastovarustetta Siperiassa ja Madagaskarin viidakossa. - Kumisaappaat ja maastoreppu. Tää mun reppu ei oo ihan niin hyvä kun edellinen, tää haisee jo mädältä, huomasin äsken. Eikö vodkaa ja rommia? Ei sitä tiedä auttaako se vai haittaako se. Jos kysytte kolmatta, niin ehkä se on se Off kun nää iskee. Siinä on sitä dietyylitoluamidia, 40 prossaa on minimi, tässä mulla on näköjään 50. Jotkut sanoo, että se on karsinogeeni. Mut se on se, mikä toimii. Heräät A. Korholan kuorsaukseen venäläisessä suurkaupungissa. Mitä on tapahtunut? Tarmo hämmentyy pahasti. Hiljaisuus. - Voi voi, tämähän on koettu. Itse asiassa, miten mä tän nyt muotoilisin? Helvatti soikoon, nyt oon ottanu joko liian vähän tai liian paljon. Oikeestihan se menee niin, että esimiesten kanssa on aina kivaa ja alaiset nauttivat heidän edesottamuksistaan. Jonkun pitää se Korholakin sinne tundralle johdattaa. Haluaisitko vielä lähettää terveisiä, vai lopetetaanko tähän? - Kaikille biologianopiskelijoille vaan, että niitä oikeita maastokokemuksia kannattaa hankkia, kun opiskeluaikana on mahdollisuus. Hei niin olenhan minä ollut Synapsin pj vuonna -90, jos haluatte sen sinne johonkin kirjoittaa. Mä kuvaan tästä terassilta pari perhosta vielä. Tarmo kaivaa esille vaikuttavan järjestelmäkameran objektiiveineen. Jätämme hänet kuvaamaan tropiikin yöperhosloistoa.

S ymbiontti

4 • 2012

Tehnyt: MIIA PIETILÄINEN

S ymbiontti

4 • 2012

n e lv a t t y n ä s e k t u ll u t No onkos keskelle...?

Budoka näyttää miten viikate teroitetaan

Symbioosi kävi elokuussa niittämässä yhden Lammin biologisen aseman perhosniityistä. Aurinko paistoi, viikatteet heiluivat ja hiki virtasi. Päivän urakoinnin jälkeen luvassa oli tietenkin rantasauna!

S ymbiontti

4 • 2012

Kari joutui vielä seuraavana päivänäkin urakoimaan niittojätettä traktorin kyytiin

Eräänä raikkaana elokuun aamuna kourallinen Symbiontteja matkasi Lammille. Matkassa oli mukana myös eteläamerikkalainen vahvistus (kiitos Leolle kuvista!). Syötyämme lounaan, jolla ohimennen visioitiin jo Symbioosin puutarhapalstaa ja omia lampaita asemalle, oli aika käydä työhön. Tarkoituksena oli saada tilaa perhosille tärkeille kukille. Niitimme tietenkin perinteisin menetelmin. Tärkeintä oli haravoida kaikki niittojäte pois, ettei niityllev jäisi ylimääräistä biomassaa. Niin. Miten sitä viikatetta käytet-

tiinkään? Ei muuta kuin hanskat käteen, viikatteet teräviksi ja hommiin. Hetkisen tottuttelun jälkeen heinää alkoi kaatua. Pian fyysinen työ tuntui jo ainakin heiveröisen tyttöihmisen lihaksistossa ja pojat alkoivat riisua paitojaan... Tällainen rehellinen talkootyö maalaismaisemissa oli todella puhdistavaa. Monet sanoivat, että on ihanaa päästä pois kaupungin kiireistä. Ja välissä käytiin hakemassa lisävoimia bussiasemanlta ja tankkausta uudistuneesta S-Marketista. Auringon lähestyessä ho-

risonttia viimeisellä maalaisromanttisella sisulla (ja hieman rautainen maku suussa) kaadettiin loputkin kasvit ojannotkelmasta ja lähdettiin saunaan. Suosittelen! Kuvat: LEONARDO NAVARRO Teksti: HANNA PARRI

Kiitos niittäjille ja Lammin asemalle! <3 ymppävastaavat

S ymbiontti

4 • 2012

Suuri liiku

biotieteellinen

Painoindeksi Vastaajan keskimääräinen painoindeksi oli 22,07. Miesten painoindeksi oli 22,62 ja naisten 21,86. Painoindeksi lasketaan jakamalla henkilön paino pituuden neliöllä. Normaalipainoisen ihmisen painoindeksiksi on välillä 18,5 - 25. Vastaajista 86,86 % sopii tähän haarukkaan, joten opiskelijoita voidaan pitää keskimäärin varsin normaalipainoisina. Painoindeksin mukaista ylipainoa oli havaittavissa hieman alipainoa enemmän. Painoindeksi on hyvin rajallinen keino ihmisen yli- tai alipainon määrittämiseen. Sillä on taipumusta kuvata pitkät ihmiset alipainoisina ja lyhyet tai hyvin lihaksikkaat ihmiset ylipainoisina.

Symbiontin liikuntakyselyn tarkoitus oli selvittää Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden liikuntatottumuksia ja suhtautumista kuntoiluun. Osallistujia pyydettiin arvioimaan omaa kuntoaan ja kuntoiluaan sekä pohtimaan erilaisia liikunnallisuuteen liittyviä oletuksia. Kysely ei sisältänyt kuntotestejä eikä vertailukelpoisia vastaajan kunnon arviointitapoja. Tämän yhteenvedon tarkoitus ei siis ole antaa tarkkaa kuvaa vastaajien fyysisestä kunnosta, vaan enemmänkin selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat opiskelijoiden liikkumiseen ja miten. Kyselyyn vastasi 138 opiskelijaa kaikista tiedekunnan pääaineista. Vastaajista naisia oli 72 %.

Lihaskunto

Kestävyys

Kehonhallinta

Taidot

Venyvyys

Ulkonäkö

Taulukko 1: Tyytyväisyys eri ominaisuuksiin. Luvut ovat prosentteja (%) vastaajista, jotka ovat olleet kyseistä mieltä (sarakkeet) kyseisestä ominaisuudesta (rivit). M: miesten mielipide, N: naisten mielipide, 1: täysin tyytymätön, 2: jokseenkin tyytymätön, 3: samantekevää, 4: tyytyväinen mutta parannettavaa löytyy, 5: erittäin tyytyväinen.

S ymbiontti

4 • 2012

untakysely Teksti: SAMU ELOVAARA Kuva: MIIA PIETILÄINEN

Hengästyminen

Lihaskipu

Voittaminen

Häviäminen

Aloittaminen

Lopettaminen

Taulukko 2: Kuinka paljon vastaajat pitävät seuraavista asioista: hengästyminen, lihaskuntoharjoittelusta johtuva lihaskipu, voittaminen, häviäminen, treeneihin lähteminen/liikunnan aloittaminen, treeneistä palaaminen/liikunnan lopettaminen. 1: vihaan, 2: en pidä, 3: ihan sama, 4: pidän, 5: rakastan

Omakuva Noin puolet vastaajista pitää itseään keskimääräistä hyväkuntoisempana tai erittäin hyväkuntoisena. Ihmiset, jotka kokivat olleensa lapsena liikunnallisia, arvioivat keskimäärin kuntonsa hieman paremmaksi kuin lapsena vähemmän liikkuneet. Sama trendi näkyy myös ihmisissä, joiden vanhemmat laittoivat heidät urheilemaan lapsena. Oletetusti juuri niistä ihmisistä, jotka laitettiin lapsena liikkumaan vanhempiensa toimesta, suurin osa koki olleensa lapsena liikunnallisia. Tyytyväisyyden ja sukupuolen välillä ei ollut suurta eroa (Taulukko 1). Miehet olivat keskimäärin hieman

S ymbiontti

4 • 2012

naisia tyytyväisempiä lihaskuntoonsa, kestävyyskuntoonsa ja osaamiensa liikunnallisten taitojen määrään. Naiset olivat vähän miehiä tyytyväisempiä kehonhallintaansa ja venyvyyteensä. Yleisesti omaan ruumiiseen oltiin tyytyväisiä. Keskimääräinen suhtautuminen kysyttyihin ominaisuuksiin (lihaskunto, kestävyyskunto, kehonhallinta, osattujen liikunnallisten taitojen määrä, venyvyys ja vartalon ulkonäkö) oli sukupuolesta riippumatta tyytymättömän puolella vain venyvyyden kohdalla. Oman kunnon arviointi on monimutkaista. Tyytyväisyysarviointi ei nimittäin kerro mitään vastaajan kunnosta. Kuntoonsa välinpitämättömästi

suhtautuva sohvaperuna saattaa arvioida kuntonsa kaikin puolin mainioksi, kun taas itseään ruoskiva himourheilija ei välttämättä ole tyytyväinen yhteenkään osa-alueeseen. Katsotaanpa mitkä tekijät ovat vaikuttaneet omaan mielikuvaan ja tyytyväisyyteen. Keskimääräinen vastaaja harrastaa liikuntaa 3,5 kertaa viikossa (Koska >7 vastaukset laskettiin seitsemänä, todellinen määrä on mahdollisesti hieman korkeampi.). Aikaa tähän käytetään noin 5 tuntia. Viikoittaisten liikuntakertojen määrällä oli suora yhteys mielikuvaan omasta kunnosta. Itseään keskimääräistä huonokuntoisempana pitävät liikkuivat lähes poikkeuksetta alle kaksi kertaa viikossa. Liikuntakertojen myötä tyytyväisyys kasvoi ja kaikki itsensä erittäin hyväkuntoisiksi kokevat harrastivat liikuntaa yli 4 kertaa viikossa. Myös liikuntakertojen lukumäärän ja sen välillä, kuinka tyytyväisiä vastaajat olivat lihaskuntoonsa ja kestävyyskuntoonsa, on samanlainen korrelaatio. Näistä havainnoista voi päätellä, että ainakin osa vastaajista arvioi kuntoaan jotakuinkin realistisesti; paljon treenaavat ovat todennäköisesti oikeastikin paremmassa kunnossa kuin vähemmän treenaavat. Syy, miksi mainittu korrelaatio näkyy juuri lihaskuntotreenin ja kestävyyskunnon eikä esimerkiksi kehonhallinnan, osattujen taitojen määrän tai venyvyyden kohdalla voi olla yllättävän selkeä; ihmiset treenaavat kahta ensiksi mainittua muita ominaisuuksia

ukset laskettu tuhantena, joten todellinen A 0 4 14 41 41 keskiarvo on mahdollisesti hieman korkeamB 1 4 12 53 30 pi). Omasta kunnosta huolehtiminen ei ole C 20 50 21 8 1 ilmaista, sillä vain alle 6 % vastaajista ei käytä lainkaan rahaa liikkuTaulukko 3: Mielipide seuraaviin väittämiin. A: Liikunmiseen. Nämä ihmiset nalliset ihmiset ovat paremman näköisiä kuin liikuntaa ovat kuitenkin tyytyväiharrastamattomat. B: Ihmiset pitävät liian vähän huolta fyysisestä kunnostaan. C: Kunnon merkitystä korostetaan siä kuntoonsa. Rahanliikaa yhteiskunnassa. 1: täysin eri mieltä, 2: osittain eri käytöllä ei muutenkaan mieltä, 3: ei mielipidettä, 4: osittain samaa mieltä, 5: ollut vaikutusta oman täysin samaa mieltä. kunnon arviointiin. Liikuntaa liian kalliina pienemmän, jolloin kohdalleen osuvia tävistä suurin osa käyttää siihen rahaa itsearviointeja on enemmän. Kaikesyli 300 euroa vuodessa, mutta myös väta vastaajien liikuntaan käyttämästä hemmän rahaa käyttävien joukossa on ajasta yli 37 % menee kestävyysurheimielestään liikaa maksavia. luun. Tämän suosion syynä saattaa Erilaiset liikkumiseen olennaisesti kestävyysurheilun vetovoiman sijaan liittyvät lieveilmiöt jakavat mielipiteitä olla lenkkeilyn opiskelijaystävällinen (Taulukko 2). Siinä missä toiset eivät edullisuus. pidä hengästymisestä tai hyvästä lihasToiseksi eniten treenataan lihaskunkivusta toiset rakastavat niitä. Myös ihtoa (noin 26 %) ja kolmanneksi tekmisten näkemys liikunnan aloittamisen niikka tai lajiharjoittelua (noin 22 %). mielekkyydestä vaihtelee melkoisesti. Ylivoimaisesti vähiten aikaa käytetään 70 % on sitä mieltä, että opiskelu vie muun muassa venyttelyn sisältävään aikaa liikkumiselta. Vastaavasti 31 % ”muuta”-osioon (noin 13 %). Kehonkatsoo liikkumisen vievän aikaa opishallintaa, liikunnallisia taitoja ja venykelulta. Suuri osa vastaajista oli samaa vyyttä kehittävien häntäpään osioiden mieltä kummankin väittämän kanssa. vähäisempi suosio selittänee edellä Ammattitaidon ja kunnon samanaikaimainitun korrelaation puutteen; ihnen kehittäminen ei näytä olevan täymiset harjoittavat näitä ominaisuuksia sin kivutonta. Kaksi kolmasosaa niistä, lihaskuntoa ja kestävyyttä vähemmän, jotka kokevat opiskelun vievän aikaa jolloin he tekevät vähemmän tarkkoja liikunnalta, purkavat stressiä liikkuitsearviointeja. Korrelaatio ei myösmalla. Vain reilu 2 % on sitä mieltä, kään välttämättä erotu pienen otannan että liikkuminen vie liian suuren osan johdosta. vapaa-ajasta. 31 % vastaajista pitää vanhempiaan liikunnallisena. Juuri näistä vanhemLiikkujat eivät ole samanlaisia mista suurin osa laittoi jälkikasvunsa liikkumaan kersana. Koululiikuntaa Noin 22 % vastaajista pitää harrastapiti epämiellyttävänä 43 % vastaajista. maansa liikuntaa liian kalliina. KeskiTraumat ovat ilmeisesti helpottaneet, määrin rahaa käytetään liikkumiseen sillä koululiikunta-antipatia ei näy ny315 euroa vuodessa (>1000 € vastakyisissä liikuntatottumuksissa.

Motivaatio Miksi me sitten liikumme? Suurin osa liikkuu kohottaakseen tai ylläpitääkseen fyysistä kuntoaan. Tarkkaa erittelyä kohottamisen ja ylläpitämisen välillä ei voi tehdä virheellisten vastausten vuoksi. 44 % liikkuu hallitakseen painoaan tai yrittää laihduttaa. Kolmasosalla on joku muu terveydellinen syy kuntoilulle. 12 % vastaajista kilpailee jossain lajissa. Kehittymisen tunne tietyssä lajissa motivoi 47 % vastaajista liikkumaan ja 75 % yksinkertaisesti pitää harrastamastaan liikunnasta. 51 % pyrkii parantamaan liikunnalla ulkonäköään. Tätä tekevät myös osa niistä, jotka ovat jo tyytyväisiä tai erittäin tyytyväisiä vartaloonsa. 6 % vastaajista liikkuu sosiaalisen paineen vaikutuksesta. Ilmeisesti sosiaalinen paine on hyvä kannustin, koska paineen alla kuntoilevat pitävät kuntoaan keskimääräisenä tai keski-

Triviaa:

- 49 % on saanut vammoja harrastamastaan liikunnasta. - Lähes 10 % kokee vamman tai sairauden rajoittavan liikunnan harrastamista. - Kaksi kolmasosaa laitettiin liikkumaan lapsena vanhempien toimesta. - 65 % oli mielestään lapsena liikunnallinen. - 65 % on sitä mieltä, että liikuntaa arvostetaan hänen lähipiirissään. - Lääkäri ym. on kehottanut noin kahdeksaa prosenttia vastaajista liikkumaan enemmän. - Noin 7 % vastaajista on kokenut epäkohteliasta kohtelua huonon kunnon takia ja noin 4 % kokee tulleensa syrjityksi huonon kuntonsa vuoksi.

S ymbiontti

4 • 2012

määräistä parempana. Jopa 80 % liikkuu purkaakseen stressiä, mistä voi kenties vetää hätäisiä johtopäätöksiä opiskelun luonteesta. 30 % vastaajista on sosiaalisia liikkujia, jotka kuntoilevat nähdäkseen kavereita. Yhdeksällä prosentilla vastaajista on joku muu syy liikkumiseen.

Yhteenveto Jos oletetaan, että vastaajat edustavat tasaisesti kaikkia tiedekunnan erilaisia liikkujia, tulokset ovat varsin ilahduttavia. Toki voi olla, etteivät itseään erityisen huonokuntoisena pitävät kehdanneet vastata kyselyyn tai he eivät pitäneet kyselyyn vastaamista mitenkään tärkeänä. Kyselyn perusteella opiskelijat eivät vietä kaikkea aikaansa nenä kirjassa ja perse penkissä, vaan he muistavat pitää huolta terveydestään ja suurin osa vielä nauttii siitä. Myös opiskelijat, jotka eivät koe liikuntaa miellyttävänä pitävät yllättävän paljon

S ymbiontti

4 • 2012

huolta kunnostaan. Yhtä kaikki suurin osa vastaajista liikkuu edes vähän. Täydellistä välinpitämättömyyttä omaa kuntoa kohtaan ei näy tämän kyselyn vastaajissa. Erityisen mukavaa oli huomata, että ihmiset kokevat saavansa hyötyä tai iloa liikunnasta. Liikuntaa paljon harrastavat olivat keskimääräistä tyytyväisempiä kuntoonsa. Tilanne saattaisi olla vielä parempi, mikäli ihmisiä vaivaavat kiireet helpottaisi. Nimittäin lähes 60 % vastaajista ei ole tyytyväinen liikuntaan käyttämäänsä aikaan. Suurimmalla osalla tämä tarkoittaa todennäköisesti sitä, että liikuntaa tulisi harrastettua aktiivisemmin, jos aikaa tai motivaatiota olisi enemmän. Liikunnallisuutta arvostetaan myös muissa ihmisissä sekä yleisenä ilmiönä. (Taulukko 3). 41 % vastaajista oli täysin samaa mieltä väitteen ”liikuntaa harrastavat ovat paremman näköisiä kuin liikuntaa harrastamattomat” kanssa. Vain harva oli eri mieltä väitteen kanssa. Suurin osa vastaajista on myös sitä

mieltä, että ihmiset pitävät liian vähän huolta kunnostaan. Vastaavasti harvan vastaajan mielestä kunnon merkitystä korostetaan liikaa yhteiskunnassa. Ilmapiiri tiedekunnassamme on siis varsin liikuntamyönteinen. Olisi hauska tietää onko muissa tiedekunnissa vastaava tilanne. Mahtaako esimerkiksi biotieteilijöiden keskimääräistä parempi ymmärrys ihmisruumiin toiminnasta motivoida fyysisen kunnon kehittämiseen. Olisi myös kiinnostavaa tietää, miten muut terveyden ylläpitoon liittyvät ilmiöt näkyvät tiedekunnassamme. Onko liikunnallisten ja liikkumattomien alkoholin käytössä eroja? Syövätkö biotieteilijät terveellisesti? Osaammeko suojautua muita paremmin taudeilta ja vammautumisilta? Seuraavatko opiskelijat kilpaurheilua? Pidetäänkö joitain urheilulajeja muita parempina? Ehkä tilaa on vielä toiselle liikuntakyselylle. Josko sitten katsottaisiin niitä kuntotestejäkin.

SIVUPÖYTÄ

Viikset tekevät (suur)miehen J

oulukuuta edeltävä pimeä kuukausi on yhä enemmässä määrin myös Suomessa viiksipainotteinen. Menneiden aikojen herrasmiesten vakiovaruste niin arjessa kuin juhlassakin on menettänyt suosiotaan muutoin, joten toivotan ilolla tämänkin englanninkielisen maailman ilmiön tervetulleeksi Suomeen. Sanna-Kaisa Hongisto otti pakinassaan Viiksiä kasvattavat miehet (HS 15.11.2012) varsin negatiivisesti kantaa viiksiin ylipäänsä. Hänen mielestään viiksien kasvatus ”ei nimittäin ole liikuttavaa, söpöä eikä edes hauskaa. Päinvastoin, se on röyhkeää ja ylimielistä”. Mielestäni tällainen kategorinen pahaksi julistaminen ei ole hyvästä (ja viikset ovat lähes kategorisesti hauskat), joten diversiteettiin kannustavassa hengessä tarkastelen ilmiötä muutamasta eri näkökulmasta nyt, kun evoluutio ei ole vielä hävittänyt kaikkia turhia karvoja ihmisestä ja empiiristä todistusaineistoa argumenttien tueksi on löydettävissä kohtuullisissa määrin.

Eri viiksimalleista Eri viiksimalleja on lukemattomia – oma suosikkini on todennäköisesti Lemmy Kilmisterin leveisiin pulisonkeihin yhdistetyt kahvat. Kuitenkin modernin maailmanhistorian kenties kuuluisin viiksimalli on sellainen, jota ei sitten Charlie Chaplinin ole ollut suotavaa käyttää, vaikka se muinoin lienikin aivan tavanomainen. Kuten NYTlehden oma viiksivallu Perttu Häkkinen kolumnissaan (NYT 30.11.2012) totesi, kaikkea natsi-Saksaan viittaavaa käsitellään automaattisesti absoluuttisena pahana. Vaikka tämä olisikin Adolf-viiksien tapauksessa hyvä asia,

voidaan miettiä, pitäisikö myös itäisen aikalaisensa tuuheampaa mallia käsitellä samalla tavalla. Isä Aurinkoisen mallia hyvin lähellä ovat nimittäin muun muassa italialaiset putkimiehet, joihin verhoutumalla saavuttaa helpohkosti hetkittäisen bileiden viileimmän vesselin tittelin tai ainakin jonkinlaisen etulyöntiaseman opiskelijajärjestön fuksiaisten paras kostyymi –kisassa. Hieman kevyemmin nuhajarruihinsa suhtautuvat perustelevat ratkaisuaan eufemismilla ”ironiset viikset”, vaikka tosiasiassa viiva Stigin ja alavutelaisen autoharrastajan välillä on tällä akselilla (hius)karvanhieno. Ja mikäli ei keksi itselleen sopivaa mallia, on Internet tässäkin asiassa lähes rajaton lähde: ekstreme-henkisille suosittelen youtubesta pätkiä hakusanoilla ”world beard and moustache championships”.

Viikset ja persoona Viikset ovat olennainen osa niitä kantavan (todennäköisesti) miehen persoonaa ainakin omien havaintojeni pohjalta. Vähintäänkin ne tuovat pehmeyttä karummillekin kasvoille. Entisen kämppikseni reilu 60-vuotias isä ajoi muutama vuosi sitten vuosikymmeniä menestynyttä pienyritysjohtajaa palvelleet tavaramerkkinsä – elämänilosta viestivä virne katosi hieman alempaa samassa rytäkässä. Toisen hyvän ystäväni samaa ikäluokkaa oleva myyntijohtaja-isä sen sijaan näyttää edelleen aina iloiselta kalapuikkojensa lomasta. Jo muutaman päivän sängestä huomaa pakkoliikkeiden määrän eksponentiaalisen kasvun. Kenties jo viiksien alku kasvattaa neuroottista painetta pitää niinkin merkittävästä

S ymbiontti

4 • 2012

persoonansa osasta hyvää huolta? Vai onko viiksien kasvattaminen jo sinällään merkki tietynlaisesta persoonasta? Tie laudaturin graduun tai jopa muutamaan väitöskirjaan on näillä kysymyksillä avoin. Aiheeseen tarttuvan kannattaa todennäköisesti myös tarkastella eri ammattiryhmien ja alojen välisiä eroja. Ilmeisimmin liike-elämän terävimmällä huipulla naamakarvoitus ei kuulu yleiseen etikettiin, minkä voi huomata esimerkiksi Kauppalehden Johtoryhmä-palstaa seuraamalla. Luovemmilta aloilta esimerkkejä vapaasta kasvatuksesta löytyy todennäköisesti helpommin, omalta kampukseltammekin tulee äkkiä mieleen eräs artjärveläinen kasviosaaja.

Viikset ja ikä Viikset olivat muodissa joskus ennen, nykyään kenties enemmän tiettyjen alaryhmien keskuudessa. Olisiko viiksimuodin pohjalla jotain pysyvää, kuten esimerkiksi sopiva ikä viiksien kasvattamiseen? Otaniemessä pidempään opiskelleena voin empiiristen havaintojen perusteella todeta, että alle 25 vuotta ei keskimäärin ole ainakaan oikea ikä viiksille. Joskus ne voivat kuitenkin olla käyttökelpoiset. Itseäni 2 kuukautta vanhempaa ystävääni arveltiin tällä pikkujoulukaudella vähintään 45-vuotiaaksi, vaikka viikset olivat vielä kohtuu vaatimattomat movemberit. Tällä perusteella voisin kuitenkin suositella viiksiä vähintään heille, joita myöskin ketuttaa, kun S-marketin kassa kysyy pahveja.

Inspiraatiota ensi vuoden movemberia varten. Mikä on oma suosikkisi? (Kuvat: MIIA PIETILÄINEN)

OLLI JALONEN

Kirjoittajaa harmittaa Symbiontin suuren viiksikilpailun peruuntuminen.

Sarjakuva: VEERA PARTANEN

S ymbiontti

4 • 2012

Bio Kolmosen

kertsijuomapeli Teksti: LAURI PULKKINEN & JONI OLLONEN Kuvat: VARPU PÄRSSINEN & LAURI TUOMIRANTA

Juomapelin toiminta on hyvin yksinkertainen. Alla olevasta listasta näette, mitkä tapahtumat velvoittavat/oikeuttavat juomaan. Joihinkin tapahtumiin kuuluu myös erikoisehtoja.

Koska sitten juodaan? Se selviää seuraavista Pelin aluksi on syytä valita sopiva hörppymäärä ns. perushörpyksi (tuttavallisemmin pH). Laaja-alaiset tietokonesimulaatiot ovat osoittaneet, että n. 2,57 hörppyä on tavallisisesti optimimäärä perushörpyksi. Kun jotain juomisen arvoista tapahtuu, katsotaan listasta, montako kertaa pH on juotava. Eli jos pH:ksi on valittu 3, ja listassa lukee pH x 3, juodaan 3 x 3 = 9 hörppyä. Täydellisen hörpyn laskemiseen voi käyttää ns. fiiliskaavaa.

H= (fbm)/o

Missä

H f b m o

= hörpyn tilavuus = fiilis = buugi = meininki = olo

taulukoista. Tila Kertsillä koodataan. Kertsillä vain naisia. Kertsillä vain miehiä. Kertsillä vain kääpiä. Hierontaa! Skumppaa kertsillä! (Graduversio: Muumeja! Kertsillä kasvaa jotain. Raatoja pakastimessa! Kertsillä on fukseja Shokkelo täyttää kertsin. Pallomeri kertsillä!

pH pH 5 pH 10 pH pH/hierontatapahtuma. Ruinaa itsekin hierontaa. pH/pullo pH/hörppy) 3 pH/jakso pH/kasvusto pH/raato pH/fuksi Juo, kunnes juoma loppuu. Juo, kunnes juoma loppuu.

S ymbiontti

4 • 2012

Hahmot Zorbas tapahtuu. pH/Zorbas Tuomas A. haukkuu Jani Kaaroa. pH/haukuttava asia Mikko A. kaivaa eväät esiin. pH/ruoka Joku näyttää pervolta. 2 pH/näky Mikko T. tarjoaa juomaa. 2 pH/juoma Mikko T kehottaa juomaan. 2 pH/ juoma Mikko T. juo. pH/juoma Jollakulla on parta. pH/parta! Ja pitää kommentoida partaa. Joku hajoaa stressiin. pH/hajoaminen Aki fiilistelee Pereä. pH/pere-sana Krapulaisten aamunkoitto kertsillä. pH/darrahirviö Juveniili SvNK-havis! 2 pH/fuksi Lutka mainittu! pH/lutka Myyläisellä on pipo päässä. pH/pipo Jollain on kumisaappaat. pH/saapas

Aktiviteetit

Viikonloppuna kertsillä. 5 pH pH/tunti kertsillä. 2 pH/tunti, jos viikonloppu P-arvot mainittu. pH/p-arvo Mie mainittu. pH kerran. Turvallisuussyistä. Joku lukee Demiä ääneen. pH/lainaus Joku valittaa tiskeistä. pH/valitus Joku kyselee kahvin tilanteesta. pH/kysely 550 menee ohi pH/bussi (voi valita suunnan, tai ottaa molempiin suuntiin) Joku ei ehdi bussiin. pH/Henkilön myöhästyminen. Joku kommentoi musiikkia. pH Jos kommentissa mainitaan hevi 3 pH, suorita HEVIÖRINÄÄ! tai hevi on kommentoitava musiikki. Hipit mainittu. pH/hippi Joku yrittää opiskella. pH/opiskelija Houkuttele joku mukaan peliin. pH. Määrää uudelle n hörppyä kiinniottoa varten Joku valittaa sotkusta. pH/valitus Joku ottaa tenttijuoman. pH/juoma Joku hoitaa ainejärjestöjuttuja. 4 pH Joku nukkuu. S ymbiontti

4 • 2012

pH 23

Mihin eläinkunnan pääjaksoon kuulut? Selvitä, minkä pääjakson edustajia muistutat eniten! Olet kenties kestävä kuin karhukainen, yhtä lojaali kuin käsnäjalkainen tai aina tuntenut sielujen sympatiaa laakamatoja kohtaan. Seuraa nuolia vastaamalla väittämiin myöntävästi tai kieltävästi, niin löydät oman pääjaksosi! KYLLÄ EI

ALOITA TÄSTÄ Pidän vesiympäristöstä

Näytän helposti lähestyttävältä

Kestän tarvittaessa kovaa painetta ja vaativiakin olosuhteita

Liikunta on hauskaa

Terävät hampaani ja kykyni piikitellä muita saattaa olla syy, miksi elän usein yksin Elämänvaiheeni ovat hyvin värikkäitä

Minua on kuvailtu usein sydämettömäksi

Lähtisin mielelläni kokeilemaan rajojani vaikkapa avaruuteen Käytän häikäilemättömästi muita hyväkseni Siittiöni liikkuvat hyvin ameebamaisesti

Karhukaiset Käytän runsaasti eläinperäistä ravintoa

Nivelmadot

Sukkulamadot Nyt aikuisena en enää tunnistaisi itseäni lapsuusajan valokuvista

Laakamadot 24

S ymbiontti

3 • 2012

Kampamaneetit

Polttiaiseläimet Haarniskaiset

Minut tunnetaan pisteliäästä luonteestani

Minulla on yksi lihaksikas jalka Pidän haasteista, joista muut eivät selviä

Nilviäiset

Xenoturbellida

Simpukat ovat lempiruokaani

Makkaramadot Minulla on enemmän selkärankaa kuin useimmilla ystävilläni

Minua haukutaan dickheadiksi

Minulla on useita jalkoja

Muut pitävät minua liian yksinkertaisena

Kaulukseni saattavat herättää monissa kateutta Jalkojeni määrä vaihtelee sukupuolen mukaan

Sienieläimet

Piikkinahkaiset

Esiselkäjänteiset Käsnäjalkaiset

Ulkoinen suojapanssarini pitää minut kasassa niin henkisesti kuin fyysisestikin

Selkäjänteiset Niveljalkaiset

S ymbiontti

3 • 2012

Koonnut: PINJA NÄKKI Kuvat: VEERA PARTANEN

Sienieläimet (Porifera): Nautit leppoisasta elämäntyylistäsi, minkä vuoksi sinua pidetään yksinkertaisena. Älynlahjoista viis – virheettömän symmetrinen ja kauniin värikäs ulkomuotosi kerää kuitenkin ihastelijoita. Et myöskään epäröi käyttää kyynärpäätaktiikkaa paremman parrasvalopaikan saadaksesi. Näennäinen pehmeytesi karisee ihailijoiden tullessa liian lähelle, sillä lähemmän tarkastelun jälkeen pisteliäisyytesi paljastuu…

Polttiaiseläimet (Cnidaria): Pääset elämäsi aikana nauttimaan niin yksinäisyydestä kuin tiiviin ystäväporukan iloista. Nuoruudessa kaverit ovat kaikki kaikessa, mutta hieman kasvaessasi pystyt viimein irtautumaan muista ja löytämään oman tiesi. Vaikka olet kaunis, sinut tunnetaan pisteliäästä luonteestasi ja kyvystä kietoa viholliset lonkeroihisi, joista ei niin vain irtauduta. Taistelulajit ovat sinun juttusi!

Kampamaneetit (Ctenophora): Olet tunnettu siitä, että minne menetkin, tulet aina huomatuksi. Bileet eivät olisi mitään ilman sinua ja loistavaa ulkonäköäsi! Ruokahalusi on erinomainen, ja saatat päivässä syödä helposti 10 kertaa oman painosi verran. Kannattaisikohan vähän rajoittaa?

Laakamadot (Platyhelminthes): Pyrit paikkaamaan sisälläsi vellovaa tyhjyyttä värikkään elämäsi monimutkaisiin kiemuroihin tukeutuen. Monesti sinusta tuntuu, että elämänvaiheesi on jo suunniteltu eteenpäin kuolemaasi saakka. Suhteesi ovat yksipuolisia ja käytät lähimmäisiäsi häikäilemättömästi hyväksesi, minkä vuoksi et ole kovin suosittu. Monesti sinua myös pelätään.

Sukkulamadot (Nematoda): Sinulla ja tovereillasi on usein muiden eliöiden mielestä ikävä maine kutsumattomina ja epätoivottuina vieraina. Tunteakseen olonsa kotoisaksi, pilaatte isäntänne elämän – ja mikä pahinta, välillä ette ymmärrä lähteä, ennen kuin teitä hyysännyt isäntä on jo vainaa...

Makkaramadot (Priapulida): Kukaan ei koskaan ota sinua tosissaan – miten voisikaan, kun näytät aivan penikseltä?

Haarniskaiset (Loricifera): Erakkoluonteesi vie sinut paikkoihin, jonne muut eivät kykene sinua seuraamaan. Viihdyt niin absoluuttisessa pimeydessä kuin täysin hapettomissakin olosuhteissa. Avaruustutkijat ovat hyppelehtineet riemusta, sillä olet elävä todiste siitä, että monisoluista elämää voi olla hapettomissa paikoissa, jonne aurinko ei paista.

Nilviäiset (Mollusca): Koet olevasi väärinymmärretty muiden eläinten silmissä. Vaikka sinulla onkin vielä vaippa, ei se tarkoita, että olisit jälkeenjäänyt! Puolustukseksi karua ulkomaailmaa vastaan olet kehittänyt kovan kuoren, jonka sisällä piilottelevaa pehmeää luonnetta et hevillä näytä muille. 26

S ymbiontti

4 • 2012

Nivelmadot (Annelida): Pidät vapaudesta ja siitä, ettet yleensä ole riippuvainen muista. Ulkopinnaltasi saatat olla karvainen, mutta se ei lisääntymistäsi haittaa – tarvittaessa pystyt tuottamaan jälkeläiset itsekin.

Niveljalkaiset (Arthropoda): Sinut on luotu menestymään! Et kavahda sademetsää, jäätiköitä tai merten syvänteitäkään, sillä selviät lähestulkoon kaikenlaisissa elinympäristöissä. Yli miljoona serkkuasi asuttavat kaikkia maapallon mantereita, joten minne menetkin, seuraa on aina tarjolla.

Käsnäjalkaiset (Onychophora): Kosteina öinä sinut näkee usein liikkeellä lähimpien ystäviesi kanssa. Vaikka olet ulkomuodoltasi suloinen, sinut tunnetaan raivokkaasta luonteestasi: et pelkää tarpeen vaatiessa hyökätä isompiesi kimppuun, jos lähipiiriäsi uhataan. Limaisista ruokailutavoistasi huolimatta näyttäydyt muiden silmissä sofistikoituneena ja älykkäänä.

Karhukaiset (Tardigrada): Neitseellisesti alkunsa saanutta karhukaista voisi lähestulkoon verrata jeesukseen: vaikka vetten päällä kävelyä ei ole vielä havaittu, kykysi selvitä hengissä niin kuumissa lähteissä, tuhansien metrien korkeuksissa kuin merten syvyyksissä on ihmeellinen. Ylösnousemuskin on mahdollista jopa 10 vuoden kryptobioosin jälkeen.

Xenoturbellida: Olet ainutlaatuinen, karun pohjoisen asukki, joka herkuttelee mielellään simpukoilla. Yksinkertaisuudestasi huolimatta olet onnistunut pysymään arvoituksena näihin päiviin saakka. Kenties kannattaisi harkita alaa salaisena agenttina tai palkkamurhaajan?

Piikkinahkaiset (Echinodermata): Liikunnallinen taustasi näkyy enää vain lapsuusvaiheessa, minkä jälkeen asetut aloillesi ja vakiinnut. Lähipiirisi kuvailee sinua tarrautuvaksi luonteeksi, mistä tosin on sinulle paljon apua elämän aallokoissa. Joskus voisit kuitenkin vähän relata ja antautua elämän vietäväksi.

Esiselkäjänteiset (Hemichordata): Olet pohjalla niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kehittyneestä dorsaalisesta hermorungosta huolimatta sinut hylättiin selkäjänteisten uljaasta joukosta omaksi pieneksi pääjaksoksesi, jota kukaan ei tunnu ikinä muistavan. Huonon itsetuntosi paikkaamiseksi esittelet ylpeänä ainutlaatuisia kauluksiasi jokaiselle vestaantulijalle. Yksinäisyyskään ei pääse yllättämään, sillä elät yleensä yhdessä lajitovereidesi kanssa.

Selkäjänteiset (Chordata): Sinulla on selkärankaa selviytyä haastavistakin tilanteista. Tunnet oman arvosi, toisinaan liiankin hyvin. Lopeta ylimielinen käyttäytyminen ympärilläsi olevia kohtaan , muutama uniikki piirre ei tee sinusta parempaa kuin muut. S ymbiontti

4 • 2012

Tiernapojat 2.0 Koonnut: VEERA PARTANEN

Symbiontti päätti pistää yhden joulun perinteistä uusiksi. Pyysimme symbiontteja ja helikaaneja keksimään sanoja, joilla muokata jo hyvin kuluneet vuorosanat ja kappaleet biologeille sopivammiksi. Nykyaikaisempi ilme saavutettiinkin helposti Symbioosin kertsiltä tarttuneiden lennokkaiden adjektiivien ja Helixin kertsillä syntyneiden substantiivien avulla. Mutta narinat sikseen ja nautitaan uudistetusta joulumusikaalista!

Knihti ovella: Saako tulla laulamaan? Symbiontti approves. Sirkumpolaarista iltaa, poikilotermistä iltaa, itse kullekin jaksolliselle järjestelmälle. Sekä isännill' että emännill', jokaiselle kuin sydänpirtelössä on. Ja me toivotamm', ja me toivotamm', tuskaista ja rupista joulua. Ja sitä ympäristöystävällistä ystävyyttä, joka meidän kaikkemme ylitse käy. Murijaanien kuningas ja Knihti tekevät miekkaportin, jonka läpi Herodes kolistelee miekka pystyssä laulaen: Herodes hän se ajoi ruuillaan ja terveydellään. Siihen asti kun hän tuli Kumpulan kampukselta. ;.;Siihen asti kun hän tuli fylogeniapuun tykö.;.;

Hoo, jos minä olen hippi olen minä kaikilta tunnettu. Hoo, jos minä olen metsäinen olen minä pantavilta kaivattu. ;.;Yksi kertsikänniläinen ja pipetti murijaanein maasta.;.; Herodes vähät välittää ja vaatii Muriaanien kuningasta polvistumaan eteensä. Murijaanien kuningas ehdottaa siihen Knihtiä. Herodes uhkailee hengen menetyksellä. Silmiin tuijottelua, jonka Herodes voittaa. Murijaanien kuningas joutuu odottamaan polvistuneena Herodeksen edessä tämän miekka hartialla muiden laulaessa: Katsokaatte nyt noita Murijaanein laskareita kuinka niitten pitää rukoileman Lehningeriä ja lankeeman hänen etehensä polovillensa. Nyt te ootte nähäneet tuon Murjaanein kertsin kuinka sen piti rukoileman solua ja lankeeman hänen etehensä polovillensa. Mänkki käskee muita menemään Beetlehemiin etsimään vastasyntynyttä poikalasta. Kaikki laulavat yhdessä:

Kalsarikänni Herodes olen minä. Murijaanien kuningas vastustaa väittäen Herodesta Styrängiksi. Herodes kieltää olevansa Styränki ja vetoaa esi-isiinsä. Päätyy huomauttamaan Murijaanien kuninkaalle tämän patukkansa väristä, minkä seurauksena Murijaanien kuningas kolistelee Knihdin ja Herodeksen miekkoja ja laulaa: 28

Henderson-Hasselbachin synnytti Beetlehem ja Beetlehem, josta iloitsee koko Jerusalem. Hän pantiin määrättyyn integraaliin makaamaan ja makaamaan, kuin hallitsee ilman lakkaamatt'. Yleisnero se seisoi härkäineen ja härkäineen, kussa munasolu oli niin akvaattinen. S ymbiontti

4 • 2012

Toinen kappale:

Knihti häipyy. Muut laulaa:

On homesieni syntynyt meille ja työselkkari annettu on. Hänessä solmun löysin, piloerektion suosion. Hän on sen hengittävän koitto, mi tenttikaljaa valaisevi, vaan ehkä hänen selkkarins' maan ympär' kajahtavi.

Keisari Aleksanteri Suomenmaan sosiaalinen snippi, hän pois otti tuskan, hän pois otti esitelmän hän kääntää, kaataa kaikki vihollisen maat. Siis kaikki kansamme riemuitkaa, kun olette päässeet labrahajotuksesta.

Maan päällä, risteilyn alla se elämä, elämä sotii, vaan affiniteettikromatografialla se Herruus lepäilevi. Hän on sen vapaamielisen koitto, mi esseetä valaisevi, vaan ehkä hänen villityyppins' maan ympär' kajahtavi. Seuraavan laulun aikana Mänkki ei malta enää pysyä paikallaan. Haalarit ne kulukeepi kladistiselta maalta, parittelevalta maalta, sammunut fotosysteemi II se ulos loisti ja se SDS-page oli assarilta ulos lähetetty, ulos lähetetty ja he riensivät uhraamaan dialyysiä, infernaalisia bileitä ja dehydrohydroksylysinonorleusiinia, ja ekosysteemiä. Herodes kutsuu Knihtiä ja utelee tältä onko tämä nähnyt kolmea söpön maan laveaa miestä. Knihti myöntää nähneensä ja soimaa heitä kun eivät tulleet mokomat enää Herodesta moikkaamaan. Herodes harmistuu ja käskee Knihtiä satuloimaan eusosiaalisen röntgenkristallografian päästäkseen löylyttämään kolmea päättömän maan postanaalista miestä. Käskee Knihtiä surmaamaan Beetlehemissä kaikki ekofasistiset poikalapset, kunnes hallusinogeenien inkubaatiotauko löytyy. Knihti kolistelee miekkaportista edestakaisin: Sienijuuri olen minä sodassa ja värikäs ATP ja vaikka olen varustettu joka tiess' 2,15-dimetyyli-14-(1,5-dimetyyliheksyyli)tetrasyklo[8.7.0.02,7.011,15]heptacos-7-en-5-oli saa vastata edestämme mitä olemme kukistaneet siihen on meitä opetettu, että totella neuronia ja kuunnella fataalia opintotukea.

S ymbiontti

4 • 2012

No tain tähtein, no tain tähtein. Siis taivahan ovet ne avattiin, ja irstaalle biofilmille veisattiin, tai arktisille valmistumisille laulettiin tai ryanodiinireseptori laitumelle laskettiin. Knihti palaa ja väittää jo käyneensä suorittamassa Herodeksen tehtävän. Herodes uskoo ja selittää jotain homoa orgaanisen kruunun silittelystä. Lupaa palkita Knihdin ja päätyy kolistelemaan taas vaihteeksi miekkaportista. Piirtää miekalla ristin Knihdin rintaan. Kaikki panevat miekkansa tuppeen ja laulavat: Synti suuri biologinen kun särki taivahan… jne. jne. … Halleluja, Halleluja, Halleluja, Aamen. Knihti: Emme ole millään juveniilisyydellä emmekä rentoudella tulleet teidän lehteenne laulamaan, vaan ihan teidän oman mesodermaalisen tahtonne mukaisesti. (Eiköhän lopeteta tähän. Lukijat ovat nukkuneet jo ainakin sivun verran...)

PSSSSTTT! Rohkeimmat voivat sovittaa uudistetun musikaalin omiin jouluperinteisiinsä tai kokeilla sen totetutusta vaikkapa jouluisilla kasvissitseillä!

Jeeeeee kaikki on super! Kivaa kun ootte super, se on superii!! <3 Superia Joulua! <3 <3 - Super

e l l i ik a

Hauskaa joulua jokaiselle rakkaalle symbionttipallerolle! Ootte ihania ja just teidän takia opiskelu on niin kivaa <3 - Manaatti

Kiitos ennen kaikkea fukseille onnistuneesta Jouluristeilystä! Oli kivaa :) - Tonttulakki

Kynä on miekkaa terävämpi ja sanalla saa rauhaa. Pistetään jouluksi pipetit tuppeen ja kynät sauhuamaan kortteja läheisille ja kaukaisemmillekin. Virallinen joulutervehdys kirjasto- ja postitontulta! - Epävirallinen kirjastotonttu

Ooh-oh-oh-ho-ho-hoo! Hauskaa ja onnellista opiskeluvuotta kaikille tuutoreille, opiskelijoille, luennoitsijoille, assareille, henkilökunnalle ja kahvilaravintoloiden mukaville hymyhuulille. Olemme lahjakkaita, joten tänä jouluna ei jaella lahjapaketteja, eikä kukaan saa risuja tai edes piiskaa. ;-) Jouluterveisin pukki ja hänen tonttunsa <:-) - Kotitonttu

onteille i b ym k

Suskille, Ollille, Virvelle ja Mikolle kiitokset syksyisestä linturetkestä aurinkoisella Porkkalanniemellä. Otsolle kiitos Jurmon lintuaseman varaamisesta kesäkuun helteisille rantakeleille. Ja kiitos myös teille sekaisin olleille tyypeille, jotka eksyitte toukokuussa värjöttelemään vesisateeseen Tornien taistoon. - Stöb

i Joulu

Niin kuin aineet kiertävät ekosysteemissä, haluamme mekin kierrättää hyvää mieltä ainejärjestössä! Symbiontit saivat pimeän marraskuun keskellä lähettää anonyymisti kiitoksia ja joulutoivotuksia heitä vuoden aikana ilahduttaneille kanssaopiskelijoille ja laitoksen henkilökunnalle. Kauniita sanoja ei säästelty, vaan kehuja ja kiitoksia saivat kaikki symbiontit! Lue tältä aukeamalta kauneimmat kiitokset ja mukavimmat jouluntoivotukset!

S ymbiontti

4 • 2012

Kiitos Aki kun oot niin mun kanssa samalla aallonpituudella! Ens vuonna taas uudet pettymykset. - Neidiie

Kiitos Tuomas 297, kun olet niin ihana ja aina tuet ja kuuntelet! Rauhaisaa joulua! - Pieni suloinen tyttönen

”Tiedät saaneesi uusia ystäviä, kun teillä on omia sisäpiirivitsejä” Kiitos (ja anteeksi ^^) Kio ja Anni! - Sipuli ja sen kerrokset

Kiitokset ihanalle Pekka Heinolle loistavista luennoista, joista ei voi olla tulematta hyvälle tuulelle :) - Ehkä tuleva geneetikko

Haluan kiittää ihastuttavia symbiontteja sekä kaikkia muita yhteen hiileen puhaltamisen fiiliksestä ja kaikista hauskoista hetkistä! Te olette tehneet kuluneista vuosista mieleenpainuvia. On ollut ilo saada viettää opiskeluvuodet juuri teidän kanssanne! Lumista (toivottavasti) joulua kaikille! - paperit melkein ulkona

Megaisot kiitokset kaikille tuutoreille, jotka autoitte meidät onnettomat ekan ylipistovuotemme alkuun! Ja iso sydän kaikille fukseille, tutummille ja toistaseks vähän tuntemattomillekin, ootte olleet ihan mahtavia! Ja kiitos kaikille bileitä järkänneille, mulla on ollut aivan superhauskaa joka kerta! Hyvää joulua kaikille, ootte tärkeempiä kuin tiedättekään ;) - Joulupallo

Rentouttavaa joulua ja onnellista uutta toimintavuotta ensi vuoden hallitukselle ja kaikille virkailijoille! Pitäkää Symbioosin lippu korkealla :) - kohta fossiili

Hyvää joulua ja kiitos mahtavasta lehdestä koko Symbiontin toimitukselle ja erityisesti ahkeralle päätoimittajalle. Muistakaa onnitella itseänne ja rentoutua lomalla. - Symbiontin fani

Kiitos S ja V ihanan piristävästä illasta! Ootte parhaita <3 - kanelisuklaamanteli

Isot kiitokset Outi Ovaskaiselle eliömaantieteen kiinnostavista ja innostavista luennoista! Oli oikein piristävää vaihtelua, että meitä opiskelijoita aktivoitiin luennoilla. Vaivannäkösi ei mennyt hukkaan! - Euarchontoglires

Jättimäiset kiitokset koko Symbiontin toimitukselle! Olen äärettömän kiitollinen kaikista vuoden aikana saamistani jutuista, kuvista, taitoista, ideoista ja tsemppauksista. Ilman teitä lehti ei olisi mitään! KIITOS <3 Ja paljon onnea ensi vuoden toimitukselle ja päätoimittaja-Matsille! Muistakaa olla söpöjä! - pt

S ymbiontti

4 • 2012

Kiitos Lammin biotooppijakson Rämeen olennoille! Olitte ihania, me oltiin paras ryhmä koskaan <3 - Yksi olennoista

Kiitos ahkerille isännille ja emännille mahtavien sitsien ja bileiden järjestämisestä. Maittavat ateriat ja seuraavan aamun pääkipu ovat olleet tänäkin vuonna varma merkki onnistuneista juhlista! - ex-isäntä

Kiitos Pinja N. huipusta lehdestä ja siitä että piristät aina päivää! Kiitos myös KAIKILLE Symbioosin tapahtumia järjestäneille ihmisille, jotka liian usein jäävät ilman kiitosta! Hyvää joulua kaikille! :) -R

Hylätyt talot, autiot pihat - fiilistelyä menneisyydessä

Urban exploring Teksti ja kuvat: TUOMAS LILLEBERG

”A

stun autosta ulos. Olemme vihdoin saapuneet yhteen kohteistamme. Alan katsella tarkemmin ympärilleni. Maa on täynnä kaikkea roskaa: auton renkaita, lasinsiruja, vanhoja metallisia elektroniikkaosia jostain aikoinaan toimineesta laitteesta, ruostuneita metalliosia, johtoja ja erityisesti muovipusseja. Oikeastaan koko aluetta voisi kuvailla pieneksi kaatopaikaksi. Katson ylemmäs ja näen kaikkialla harmaita, betonisia, kaksikerroksisia laatikkorakennuksia, joista ikkunat on rikottu jo aikoja sitten. Sää jollain tavoin vielä vahvistaa syntynyttä fiilistä. Harmaat pilvet ovat tihkuttaneet vettä jo jonkin aikaa. Asfaltti sentään tuntuu vielä kenkien alla. Tai no, mikä sen peittäisi? Pystyykö tämän kaiken roskan keskellä ylipäätään kasvamaan mitään. Yllättävää kyllä, luonto on tehokkaasti vallannut alueen. Kauempana näkyy monin paikoin hajonnut muuri, jonka edessä ja päällä siintää ihanan ruosteista piikkilankaa. Sen näkeminen sykähdyttää joka kerta ja herättää negatiivisia mielleyhtymiä. Heitämme sivistyneen veikkauksen, että olemme saapuneet jonkinlaiselle vanhalle vankila-alueelle. Vähän matkan päässä on käsityksemme mukaan ihan oikea, moderni vankila. Lähdemme kiertelemään. Jokainen talo on täynnä betonimurskaa, lasinsiruja ja jotain sattumanvaraista sälää. Ajatukset seikkailevat villisti kulkiessani pitkin käytäviä. Koskaan ei voi tietää, mitä seuraavan kulman takana tulee vastaan. Eikä sitä edes tietäisi, vaikka joku tarkkailisikin meitä yhdestä niistä sadoista pimeistä ikkuna-aukoista. Pulssi välillä kohoaakin. Emme suinkaan ole ensimmäisiä, emmekä viimeisiäkään alueella kävijöitä, joten koko ajan täytyy olla varuillaan. Onneksi on valoisaa. Sieltä täältä löytyy seinään kirjoitettuja tekstejä, jossa puhutaan esimerkiksi kaasukammioista ja vankien käyttämisestä biologisiin aseisiin. Muillakin kävijöillä on mielikuvitus laukannut. Mutta toisaalta, eivät ne jutut välttämättä hatusta vedettyjä ole. Alueelta löytyvät graffitit ovat hienoja, tavallaan pelottavia ja kuvastavat hyvin alueen rappioromantiikkaa ja heitteillejätön usvaista ja pysyvää tunnelmaa. Palatessamme autolle kuulemme outoa kolinaa yhden tehdashallimaisen rakennuksen sisäpuolelta. Ihan kuin joku hakkaisi peltiä. Näemme auton ulkopuolella. Tämä on niitä tilanteita joissa alkavat kamppailu itsepintaisen uteliaisuuden ja itsesuojeluvaiston välillä. Päätämme olla katsomatta. Asia ei kuulu meille. Palaamme hiljaisuudessa autolle ja lähdemme seuraavaan kohteeseen. Vierailuun kului aikaa noin puolitoista tuntia ja katsoimme alueesta ehkä vain neljäsosan. Seuraava kohde on viereisellä tekojärvellä, jonka alle on hautautunut samaisen vankilakompleksin rakennuksia. Lähdemme sinne snorklailemaan.

”

S ymbiontti

4 • 2012

Mitä, miten ja milloin? Siis mitä? Onko noita paikkoja oikeasti olemassa? Miksi ne ovat tuollaisessa kunnossa? Miksei niille tehdä mitään? Miksi ne ovat edelleen olemassa? Kyllä, niitä on olemassa. Syyt ovat vahvasti yhteiskunnallisia ja paikat huokuvatkin historiaa viime vuosisadalta ja ovat yksi seuraus tapahtumista, joista voi lukea historiankirjoista. Matkamme keskittyi Viroon syyskuussa 2011, jossa Neuvostoliiton rautainen ote oli kontrolloinut monet vuosikymmenet – ja sen huomaa. Betonia ja rautaa, funktionalismia, NL:n rakennussuunnittelua. Vanhat, kauniit rakennukset saivat jäädä heitteille rahojen siirtyessä tehokkaiden tuotantolaitosten rakentamiseen. Sittemmin NL:n hajoaminen ainakin osaltaan autioitti suurella vaivalla rakennetut “tehokkuutta” huokuvat tuotantolaitokset ja rakennukset. Mitä jää jäljelle: Sekä vanhoja, arvonsa menettäneitä kartanoita ja taloja, että rumia, isoja laitoskomplekseja, ja kaikkea siltä väliltä. Näitä me menimme tutkimaan ja etsimään. Harrastus on nimeltään urban exploring. Kiersimme yhteensä noin kymmenkunta paikkaa satama-alueista ja omakotitaloista kartanoihin ja monitoimikulttuurikeskuksiin. Rakennukset saattoivat löytyä yksinäisinä maantien varrelta, keskeltä metsää, asutuksen keskeltä ja ties mistä. Valtiolla ei ole varaa purkaa niitä, joten ne ovat vain jääneet olemaan.

S ymbiontti

4 • 2012

Mikä fiilis? Jokaisessa kohteessa syntynyt tunne oli epätodellinen. Ihan kuin olisi siirtynyt toiseen todellisuuteen, jossa aika on jämähtänyt paikoilleen, vähintään 90-luvun alkuun, luultavasti vielä kauemmas. Osa kohteista oli muutenkin niin kaukana normaalista arjesta, että niiden olemassaoloa oli vaikea uskoa. Kävimme esimerkiksi ohjustukikohdassa, jossa aikoinaan säilytettiin Neuvostoliiton ballistisia ohjuksia. Ne kertovat jotakin historiamme ja nykypäivämme mielettömyyksistä. Auswich- Birkenau-museossa käyneet voinevat kuvailla tunnetta samoin. Fiilis oli usein hyvin tunnelmoiva, välillä jopa pelotti. Seisoessa keskellä autiota sementtitehdasaluetta alkaa kuvitella kaikenlaista ja herää kunnon seikkailunhimo. Sitä haluaa kääntää jokaisen oven ja yrittää löytää paikan, jossa kukaan ei ole ennen käynyt. Välillä joutuu käyttämään ongelmanratkaisukykyä ja kaverien apua – se on ihan parasta. Vain mielikuvitus on rajana. Kaveritkin ovat samalla fiiliksellä ja tunnelma on korkealla. Ihokin nousee välillä kananlihalle suunnistaessaan pimeässä käytävässä lohtunaan pelkästään taskulampun valokeila.

Lopuksi Miksi tätä tehdään? Urbaanissa ympäristössä seikkaileminen omin päin on kiehtovaa ja jännittävää. Joku on ainakin joskus omistanut ne, mutta nyt ne ovat vapaata riistaa eikä ketään oikeastaan kiinnosta. Kaikilla rakennuksilla on ollut joku tarkoitus ja on hauskaa käydä ajatusleikkiä siitä, millasta siellä on aikoinaan ollut. Samalla tutustuu maan historiaan. Paikoista voi myös löytää jotain mielenkiintoista ihmisten jäljiltä. Vanhoja lehtiä, kuvia, työkaluja jne. Alueet voivat olla kiinnostavia myös kaupunkiekologisessa mielessä. Miten luonto palautuukaan hylätyille urbaaneille alueille? Pitää kuitenkin muistaa, että alueilla käyminen ei ole aina sallittua, eikä virkavallan kanssa halua ongelmia ainakaan vieraassa maassa. Alueet voivat olla huonokuntoisia, joten seikkaillessaan pitää olla varovainen. Urban exploringin idealogiaan kuuluu, että alueet kuuluu löytää itse, joten niistä on välillä vaikea löytää tietoa. Muutamia yleisesti tunnettuja alueita löytyy Suomesta, kuten Helsingin Kruunuvuori. Tutkiessaan uusia alueita täytyy muistaa, että niitä ei ole vähään aikaan huollettu, joten pitää orientoitua likaisuuteen ja epämiellyttäviin asioihin. Urban exploring sopii jokaiselle historiasta, seikkailusta ja erityisesti fiiistelystä kiinnostuneille.

Poikkitieteellinen kurssiarvostelu Urheat ja seikkailunhaluiset opiskelijatoverimme ovat uskaltautuneet kokeilemaan, millainen kurssitarjonta on laitosrajojen ulkopuolella. Mukaan mahtuu kävijäennätyksiä rikkoneita menestystarinoita ja veret seisauttavia trillereitä niin fysiikan, farmasian kuin valtiotieteidenkin laitoksilta. Kriitikoiden arvioiden perusteella voit saada inspiraatiota tulevaan kevääseen tai oppia kiertämään tietyt kurssit kaukaa...

590018 Farmaseuttinen mikrobiologia (3 op)

Kurssi kertoo ainakin pikkuöttiäisorientoituneille biologeille jo osin tutuksi käyneen tarinan mikrobien elämästä ja teoista. Monelle saattaakin olla hieman liikaa, että tuttuja juonikuvioita on paljon. Toisaalta mikrobigenreä orjallisesti seuraavat yksilöt varmasti nauttivat vekkuleiden pikkukavereiden elämän kuvailusta, vaikka kurssi ei toisikaan maailmaa mullistavan uusia näkökulmia mikroskooppisen elämän perusjuonikuvioihin. Toisaalta mikrobien lisääntymisen asiallinen kuvailu miellyttänee meistä monia: konjugaatiosta näytetään tälläkin kurssilla erittäin paljastavaa kuvamateriaalia. Myös teoksen ihmispääosan esittäjä hieman vinkkaa, mistä kyseisiä kivoja kuvia saisi löydettyä lisääkin... Tosin hiivan kiehtovaa lisääntymistä ei mielestäni esitelty tarpeeksi, mikä on toki todella vakava puute juonessa ja myös vähentää kurssin graafista viehättävyyttä. Monista vastaavan genren teoksista poiketen kurssilla esiintyy niin useita mikrobeja, että E. colin ei voi todeta olevan pääosassa. Lajikirjon runsaus on toki toivottua näinä monessa mielessä suvaitsevuutta korostavina aikoina, toisaalta monimuotoisuus tekee juonesta hieman sekavan ja pirstaleisen. Olisinkin kaivannut hieman enemmän suku- tai heimolähtöistä hahmosuunnittelua. Kasvikuntaan kuuluvat pikkukaverit jäivät tässäkin teoksessa puolison lapsen anopin asemaan, joten genrellä on tässä mielessä varaa vielä kehittyä lajitasa-arvoisemmaksi. Puolipitkän linjan kasvikuntabändärinä odotankin innolla tulevia teoksia. Kurssin tarinassa on raakoja elementtejä, jotka voivat olla haitallisia herkille yksilöille. Esimerkiksi antibiootit mainitaan oikein useaan kertaan, ja niiden vaikutusmekanismeistakin kerrotaan. Mielestäni kurssin nimessä olisi voinut ehkä tuoda paremmin nämä kaameat raakuudet. Tosin kukaan ei ilmeisestikään oksentanut järkytyksestä kertaakaan. Varttuneemmat barbaarigenetiikot saavat varmasti paljon irti kurssin immuunipuolustusosiosta, minut sen alleviivaava ja hieman pornahtavakin väkivaltaisuus sai lähinnä vaivaantuneeksi. Kaikenkaikkiaan kurssi on juoneltaan hieman sekava, ja sortuu yliopistopuolella prevalenttiin sillisalaattisuuteen. Tarina olisi hieman helpompi sisäistää, jos siinä olisi sovellettu hitaampaa ja syvällisempää kerrontaa. Eniten suosittelen kurssia pikkuöttiäisgenren suurkuluttajille, joille on tarpeen kokeilla myös muualla kuin biopuolella tuotettuja teoksia. Epäsuosittelen kurssia paatuneille ekologeille, massaluennoille helposti nukahtaville ja farmasistiallergisille.

Helppous mikrobiologille Helppous ekologille Hyödyllisyys Työn määrä Viihdyttävyys Eroottisuus Molekyylibiotieteellinen tyydyttävyys

MARI TEINILÄ

S ymbiontti

4 • 2012

107325 Pohjois-Amerikan intiaaniuskonnot (8 / 4 op)

Kurssin tunnelma on ainutlaatuinen, kun jo saliin astuessaan tietää astuneensa rinnakkaiseen ulottuvuuteen, nuorten, elinvoimaisten hulmuavahiuksisten sotureiden joukkoon, vaikka nämä ovatkin yrittäneet verhoutua näennäiseen nykyaikaiseen opiskelijuuteen sitomalla hiuksensa ponihännille, asettamalla lasit nenilleen ja vaihtamalla kirveet läppäreihin. Vanhin ja viisain soturi, hänkin vasta kolmissakymmenissä, FT Riku Hämäläinen saarnaa joukoilleen sydämensä palolla luennosta toiseen yhä mielenkiintoisempia ja mukaansatempaavia faktapitoisia tarinoita kertoen, mutta tietysti perinteitä kunnioittaen esittäen kuvia diaprojektorilla ja ilman tulostettavia prujuja. Kuivakkaan humanistinen, kirjallisuuteen pohjautuva opetustapa tasapainottaa erinomaisesti kurssin aiheen ylitsepursuavaa innostavuutta. Intiaanithan ovat tunnetusti mielenkiintoisin, luonnonläheisin, oikeudenmukaisin, sympaattisin ja muutenkin paras ihmisryhmä kautta aikain – tai sitten eivät. Selvää on ainakin, ruotsalaista uskontotieteen professori Åke Hultkrantzia siteeraten että ”emme voi ymmärtää intiaaneja, jos emme ymmärrä heidän uskontojaan”. Luonnollisesti tarvitsemme siis osaksi biologian opintojamme kurssin Pohjois-Amerikan intiaaniuskonnot. Selkeästi rakentuneen juonen ja äärimmäisen jännittävien heimojen kuvausten lisäksi kurssi tarjoaa maalailevaa tunnelmointia, autenttisia alkuperäiskuvauksia ja valtaisasti mielenkiintoisia nippelitietoja – tiesittekö esimerkiksi että Kaliforniassa intiaanit ovat käyttäneet merkittävänä ravinnonlähteenään tammenterhoja, joista ovat ensin poistaneet parkkihapon murskausta, uuttamista ja liotusta sisältävällä käsittelyllä ja että arktisen alueen intiaanit ompelivat jo kauan ennen eurooppalaisten saapumista vesitiiviillä saumoilla varustettuja sadetakkeja mursun suolista, tai tulleet ajatelleeksi, että nyljetyn karhun ruumis muistuttaa morfologialtaan monin tavoin ihmisruumista? Luennot esimerkiksi Amerikan asuttamisesta ja karhurituaalien ekologisesta ulottuvuudesta tuntuivat ekologi-evoluutiobiologista suhteellisen luontevilta, eivätkä intiaaniuskontojen etiikan ja säädösten ulottuvuudetkaan aivan yli hilseen karanneet. Meille takapenkin vääräuskoisille luentojen seuraamisesta ja oppimispäiväkirjan kirjoittamisesta suotiin 4 opintopistettä, joita aiheeseen vihkiytyneet opiskelijat saattoivat ansaita pois leikattuihin materiaaleihin ja lisäosioihin hartaasti tutustumalla jopa 8 pisteen verran. Mikäli luonnonläheinen elämäntapa on lähellä sydäntäsi ja toteemieläimesi on karhu, suosittelen luentosarjaa erittäin suurella lämmöllä. Ellei kurssia enää pidetä tai tiukkaan opintosuunnitelmaasi jostain syystä mahdu tarinatuokioita keskustan pitkätukkien parissa, älä huoli, voit tutustua kaikessa rauhassa kurssin vetäjän aiheesta kirjoittamaan kirjaan (Pohjois-Amerikan intiaaniuskonnot: Kirjoituksia perinteestä, muutoksesta ja jatkuvuudesta). Onnettomasti ponihäntäisiin sotureihin ihastuneille vinkkinä, että heitä esiintyy runsain mitoin myös lähikampuksellamme Kumpulassa. KATJA RÖNKÄ

Helppous Hyödyllisyys Työn määrä Viihdyttävyys Eroottisuus Biologisuus

S ymbiontti

4 • 2012

791010 Johdatus valtio-oppiin (7 op)

Tämä trilogian tapaan rakennettu kurssi johdattaa kuulijansa kolmeen eri valtio-opin linjaan. Suoraa selostavaa tyyliä noudattavan kurssin perusjuoni värittyy aika ajoin tragikoomisilla piirteillä, kun luennoitsija viittaa kuulijoiden tuntemiin tapauksiin mm. EU:n hallinnossa tai Suomen eduskunnassa. Sukeltaessaan politiikan sfääreihin pikkubiologin silmät alkavat avautua: onko maailmassa muutakin ymmärtämisen arvoista kuin puun rakenne ja ekosysteemin toimintaperiaate? Juonen seuraaminen ei ole kaiken aikaa aivan helppoa. Vaikka kolmas luennoitsija kertoilee filosofisessa mielentilassa ympäri salia harhaillen tarinoita Las Casasista keskiajan Espanjassa, vieläpä ilman luentoslideja, on nimenomaan toisen osan seuraaminen suorastaan mahdotonta luennoitsijan oheismateriaalista huolimatta. Toisen osan kokonaisuus jää hajanaiseksi ja kuulija kysyy vielä tentin suoritettuaan: mistä tässä oikein oli kysymys? Tai: miten tästä saatiin niin hankalaa? Sen sijaan kertomukset historian suurista miehistä muistuvat tentissä mieleen, ilman slidejakin. Vaikka töitä keskittymisen ja pänttäämisen kanssa saakin tehdä, kiitos tentittävien teosten sekä tenttisääntöjen (kaikista tehtävistä saatava hyväksytty pistemäärä tentin läpäisemiseksi), on kurssi ehdottomasti yleissivistävä ja maailmaa avartava. Kerronnan rento ote päämäärän saavuttamiseksi lisää viihtyisyyttä, vaikka outojen naamojen muodostama kuulijajoukko sitä uhkaakin laskea: onko outoa, että olen täällä yksin? Toisaalta suuri sali on puupenkkeineen lämmin ja kodikas. Viihdyttävyys puolestaan on huumorintaju-kysymys: jos naseva ironia saa sinut hykertelemään, viihdyt varmasti. Myös tiettyä yleissivistystä tässä suhteessa kannattaa harjoittaa ennen ko. kurssiin paneutumista, sillä hupaisat letkautukset ja esimerkit ovat usein viittauksia viime vuosina uutisissa esiintyneisiin tapauksiin. Eroottisuus on viihdyttävyyden lisäksi toinen henkilökohtaisista preferensseistä riippuva arvosteltava. Allekirjoittaneeseen tämä kurssi ei tässä suhteessa kolahtanut, mutta yhden tähden annan niiden puolesta, joista ehdotonta vankeusrangaistusta istuvan vakooja-luennoitsija on jännittävä... Siinä mielessä, tiedättehän.

50230 Hydrologia (3 op)

SUVI SALLINEN

Helppous Hyödyllisyys Työn määrä Viihdyttävyys Eroottisuus Viihtyisyys

tiikan

manpoli teosta. Maail ä vä ä tt ti n te 2 Varoitukset: ei luentoslideja. la al ij s luennoit

Hydrologia ja vesien- ja maaperän suojelu (kirjoitusasu alkuperäinen), tuttavallisemmin hydrologia, oli jaettu nimensä mukaan muutamaan osioon, joista en ollut aivan kaikista täysin selvillä nukuttuani osan yli. Kuitenkin voin lämpimästi suositella kurssia. Hydrologia onnistui erittäin hyvin kokeellisten elementtiensä ansiosta. Tavanomaisemmin keinoin toteutettu kertomus jääkauden vaiheista Lahdessa olisi ollut hyvin puuduttavaa, perinteistä yliopistohuttua. Nämä kokeellisemmat elementit olivat maastoretkiä, jotka havainnollistivat hyvin käsikirjoittajan perimmäistä sanomaa. Aivan kuin olisi itse ollut paikalla, niin valtavan immersion tämä moniaistillinen tekniikka sai aikaan. Myös pääosassa esiintyneen Jakke Naulapään suoritusta on pakko kehua. Kurssi haastoi myös pohtimaan. Teimme tutkielman, mutta tämäkin oli tuoreella otteella toteutettu: artikkeli tiedettä popularisoivaan lehteen. Mahtava idea! Kaikkein suurimman erityiskiitoksen saa kuitenkin mahtava loppuratkaisu. Viimeisen päivän seminaarissa yhdisteltiin improteatteria ja tiukkaa tiedettä. Hydrologian loppukaneetiksi jäi osuva ”Beibi, ooksä kuullu drumliineista?”, joka summasi nerokkaasti koko kurssin. Myöhemmin olen kuullut, että kurssista on tuotettu uudempi leikkaus, jossa kokeellisempia ratkaisuja on korvattu sellaisilla kliseillä kuin tentti. Kurssin kävijöiden reaktiot ovat olleet negatiiviset.

Helppous Hyödyllisyys Työn määrä Viihdyttävyys Eroottisuus Loppuratkaisu

LAURI PULKKINEN

S ymbiontti

4 • 2012

53985 Johdatus astrobiologiaan (5 op)

Johdatus astrobiologiaan on fysiikan laitoksen kurssi, jota tarjotaan avaruusjanoisille opiskelijoille joka toinen syksy Kumpulassa. Kurssin perusasetelma on klassisen kutkuttava: pääosissa nuorehkot mies ja nainen, tapahtumaympäristönä intiimi luokkatila, ja aiheena jännittävä ja verrattain uusi, poikkitieteellinen tieteenala. Kurssi ei lupaavista lähtökohdistaan huolimatta täytä täysin odotuksia. Spekulatiivinen ja utelias ote kantaa läpi kerronnan, mutta lopputulos jää kuitenkin pienemmäksi kuin osiensa summa. Kurssin esitystiheys vaikuttaa vuoden 2011 perusteella sopivalta, sillä varsinaisesta yleisöryntäyksestä ei kurssin yhteydessä voi hyvällä tahdollakaan puhua. Vuosittain järjestettynä luokkahuone näyttäisi luultavasti surullisen tyhjältä. Vastakkaisten sukupuolten pääosanäyttelijöistään huolimatta kurssi ei saa aikaan koukuttavaa henkilödynamiikkaa ja kemioiden kohtaamista, sillä luennoitsijat esiintyvät vuorotellen yksinään. Esiintyminen on kauttaaltaan tasaista ja eleetöntä, joskin toinen osapuolista uppoutuu ajatuksiinsa välillä kiitettävällä antaumuksella. Varjopuolena voidaan nähdä monologin tolkuton paisuminen ilman ainuttakaan katsekontaktia yleisöön. Kun lisäksi sivuosien näyttelijät loistavat poissaolollaan, on esitysten vuorovaikutus olematonta. Ensimmäisen yleisökysymyksen heräämiseen kesti kolme luentoa, ja silloinkin sen esitti allekirjoittanut epätoivoisena yrityksenä avata keskustelua. Tapausta ei voi muistella suurena menestyksenä. Ajan kanssa tietokoneen näytölle suuntautunut vuoropuhelu vaihtui kuitenkin lievään interaktiivisuuteen. Lopulta eräs eturivin kuulija innostui tarjoilemaan suorastaan pysäyttäviä kysymyksiä astrobiologian ongelmakohdista: miksi Voyagerien mukana lähetettiin typerät kultaiset levyt, eikä yksinkertaisesti avaruusolioille kohdistettua tekstiä ”missä te olette?!” Eikö sika ole läheisempää sukua ihmiselle kuin apinat? Mutta sikahan on älykkäämpi? Saanko sian DNA:ta jos syön sikaa? Kysymykset herättivät suurta mielenkiintoa ja tarkkaavaisuutta yleisössä. Jopa luennoitsijan huulilla oli havaittavissa vieno hymy. Johdatus astrobiologiaan päästää yleisön helpolla, sillä se ei vaadi tentin läpäisemisen lisäksi osallistujiltaan mitään. Luennot tarjoavat tentissä tarvittavat tiedot, ja jos aiheeseen on ollenkaan aiempaa kosketusta, tuntuu kurssi mukavalta asioiden kertaamiselta. Biologille kurssin ”DNA ja evoluutio”-osuus on liiankin tuttua kauraa, kun taas tähtitieteilijälle kurssin avaava astronomia-osuus on luultavasti samantasoista ”hohhoijaa”-kamaa. Kurssin huipentumana voikin poikkeuksellisesti pitää tenttiä, jossa pääsee esittämään perusteltuja näkemyksiä kysymyksiin kuten ”millaista eksoottista elämää voisi löytyä Titanista?” Hitaalle kirjoittajalle tämä kahden tunnin loppuhuipennus on kuitenkin kiireisesti läpijuostu kliimaksi. Kurssia voi suositella aiheesta kiinnostuneille ja opintopisteitä kaipaaville ihmisille, mutta koko perheen viihteeksi kurssista ei ole. Ei, vaikka tästä on eroottisuus kaukana. JONI UUSITALO

Helppous Hyödyllisyys Työn määrä Viihdyttävyys Eroottisuus Eturivin opiskelijan kysymykset

S ymbiontti

4 • 2012

E TAN PAR A R VEE at : Kuv

Virheellistä biologiaa lapsille = Pseudotiedettä opiskelijoille Viime lehdessä käsiteltiin lastenohjelmia ja -elokuvia jotka ovat olleet vahvasti läsnä lapsuudessamme ja mahdollisesti innoittaneet meitä biologian uralle. Ehkä jotkut lukijoista ovat jopa intoutuneet katselemaan lapsuutensa suosikkeja uudestaan. Mutta jokin onkin muuttunut ajasta, kun nielimme pureksimatta muka-tieteelliset selitykset tai eläinten epäluonnollinen käytöksen. Saatatkin huomata kyseenalaistavasti ohjelman logiikan tai kyseleväsi jatkuvasti juonen kannalta epäolennaisia asioita. Hyviä esimerkkejä lastenohjelmien herättämistä ajatuksista ovat mm. ”Olisikin olemassa viruksia tuhoava taikaviulu niin Nobel olisi varmasti tiedossa”, tai hyvin moneen sarjaan sopiva ikuisuuskysymys ”Mitenhän nuokin lisääntyvät?” Kysymyksiin ei kuitenkaan kannata turhautua, vaan ne parhaimmillaan tuovat vain lisää viihdearvoa nostalgian sävyttämiin sarjoihin. Mikä parempaa, niiden pohjalta voi kehitellä omia hulluja teorioita selittämään mahdollisia epäkohtia. Tässä jutussa on esittelyssä muutama allekirjoittaneen henkilökohtainen suosikki!

Leijonien ekologiaa Jylhäkalliolla

Sensaatio: evolutiivinen linkki kasvien ja lintujen välillä?

Kun sarjan tai elokuvan hahmot ovat eläimiä, on ymmärrettävää että niitä täytyy inhimillistää. Katselukokemus voisi jäädä tylsäksi, jos päähenkilön olisi koko ajan etsimässä joko ruokaa tai parittelukumppania. Kaikki eläimet myös kykenevät yleensä puhumaan toistensa kanssa jonkin sortin yleiskielellä, jota ihminen ei jostain syystä ole oppinut ymmärtämään. Tämänkin voi helposti antaa anteeksi, sillä kirjava joukko eri eläinlajeja on aina jännempi vaihtoehto ja jatkuvat kielimuurit jarruttaisivat juonen kulkua pahemman kerran. Tästä huolimatta eläinhahmoja käytettäessä biologi valpastuu usein intuitiivisesti löytämään virheitä tavasta jolla eläinlajin ekologia tuodaan esiin. Tästä oiva esimerkki on kaikkien suosikki Leijonakuningas, josta ollaan käyty keskusteluja mm. Eko-evon Hopskahveilla. Leijonakuningas on monien S ymbiontti

4 • 2012

”Hei isä, onko Nalallakin isä jossain?” ”...Se on pitkä tarina, poika. Kerron sen sitten kun olet vähän isompi.”

opiskelijoiden mielissä niin vahvana, että aina kun luennoilla mainitaan jotain leijonista niin joku opiskelijoista ajattelee varmasti ”Mutta eihän se mennyt noin Leijonakuninkaassa!”. Kuten monet varmasti tietävätkin, urosleijonat lähtevät normaalisti laumasta nuorina. Jos vaeltava urosleijona ottaa haltuunsa vanhemman uroksen lauman, se yleensä tappaa kaikki nuoret poikaset laumassa. Tästä syystä Nala on aina ollut melko hämmentävä tapaus, koska kaiken järjen mukaan Nalan ja Simban pitäisi olla sisaruksia. Joko siis Jylhäkallion leijonapopulaatio tulee tulevaisuudessa olemaan reippaasti sisäsiittoinen, tai Nalan isä on ulkopuolinen leijona. Asioita mutkistaa se, että ei ole varmaa onko Jylhäkallio ollut aina Simban esi-isien hallussa vai onko Mufasa vallannut sen itselleen. Mufasa tuntuu käyttäytyvän kuin Jylhäkallio olisi ollut hänen sukulaistensa hallussa aina, mutta eihän sitä tiedä. Ehkä hän olisi kertonut Simballe totuuden verisestä valloitusretkestään sitten kun Simba on vanhempi. Nalan isä voisi siis olla lauman aiempi alfauros, ja Nala vain oli vielä kohdussa Mufasan saapuessa. S ymbiontti

4 • 2012

Myös Scarin asema laumassa on aiheuttanut hämmennystä. Miksi Mufasa suvaitsisi toista urosleijonaa reviirillään? Scar ei kuitenkaan ole fyysisesti vahva, joten ehkäpä Mufasa vain suvaitsee Scaria koska tämä ei ole uhka. Ei myöskään pidä unohtaa sukulaisten tukemisen etuja kelpoisuudelle. Kahden tai useamman urosleijonan hallitsemat laumat eivät kuitenkaan ole leijonilla epätavallisia. Scar tuskin itse pystyisi valtaamaan laumaa, joten Mufasan kyljessä hiippaileminen on varmasti kannattavaa. Strategia tuntuu toimivan, jos ottaa huomioon jatkoosassa esiin ilmestyvät ”Scarin suvun”. Muotoaan muuttavat taskuhirviöt Jotkin lastenohjelmat ottavat biologian keskeisen termin ja käyttävät sitä täysin väärin. Tästä malliesimerkki ovat Pokemon ja Digimon, joissa evoluution käsite väännetään aivan uusiin ulottuvuuksiin. Pokemonissa ”evoluutio” on yhtä kuin ”muuttuminen suuremmaksi ja vahvemmaksi hirviöksi kokemuksen varttuessa”, mikä ei tietenkään liity evoluutioon millään tavalla: otuksen

”laji” kyllä periaatteessa muuttuu, mutta itse yksilö säilyy samana koko prosessin ajan. Muodonmuutos olisikin huomattavasti kuvaavampi nimi, onhan joidenkin pokemonien ”evoluutio” käytännössä sama asia kuin tosielämän metamorfoosi (esim. toukka-koteloperhonen). Digimon ei ole sen parempi, sillä edellä mainittujen ominaisuuksien lisäksi digimonien evoluutio on helposti kumoutuvaa sorttia: hirviöt palaavat usein takaisin pieniin söpöihin muotoihinsa riehuttuaan hetken. Digimonin tapauksessa asiaa pahentaa vielä se, että eräässä jaksossa yksi digimoneista tähdentää, että kyseessä ei todellakaan ole muodonmuutos, vaan evoluutio. Kun sarjan loppupuolella vielä mukaan tuodaan ”evoluution seurauksena sukupuuttoon kuolleet lajit” vaikka digimonien evoluution ei missään vaiheessa ole viitattu liittyvän ekologisista lokeroista taistelemiseen, toteaa biologi että tätä sarjaa katsoessa kannattaa todellakin jättää aivojen tiedevaihde pois päältä. Evoluution lisäksi Pokemonissa ja Digimonissa on mielenkiintoista hirviöiden täyttämä ekosysteemi. Digimo 39

nissa hirviöt kuitenkin täyttävät oman digitaalisen ulottuvuutensa, joten kaikki omituisuudet voi sinänsä laittaa ohjelmointivirheiden piikkiin. Pokemonissa tilanne taas on toinen: örkit täyttävät saman maailman kuin ihmiset, ilmeisestikin normaalien eläinten tilalla. Tavallisia eläimiä ei sarjassa mainita, mutta muutaman kerran jaksoissa on kuitenkin vilahtanut tavallisia hyönteisiä ja kaloja. Ja vaikka Pokemonit olisivatkin kyseisen maailman ainoita eläimiä, mistä ihmiset sitten ovat kehittyneet? Yksi mahdollinen teoria olisikin, että Pokemonit ovat ilmestyneet jostakin, vaikkapa ulkoavaruudesta, ja ylivertaisten kykyjensä avulla syrjäyttäneet lähes kaikki maapallon luontaiset eläimet.

Tästä päästään myös muumien kehitysbiologiaan: ovatko muumit, hemulit ja niiskut läheisempää sukua kuin mymmelit ja muut vastaavat? Muumeilla ja niiskuilla ei edes tunnu olevan paljoakaan eroa, paitsi kirjoissa mainittu niiskujen kyky vaihtaa väriä. Lisäksi kertsin asiantuntijamme Zorbas toi esille hyvän pointin: miksi muumien nurkissa asuu niiden esi-isiä? Miten niitä voi edes kutsua esi-isiksi, jos ne asuvat samaan aikaan samassa elinympäristössä kuin muumitkin? Elleivät muumitalon takan päällinen ja kattokruunu sitten muodosta jonkinlaista omaa ekolokeroaan. Joka tapauksessa muumien mystiset elintavat tulevat luultavasti hämmentämään biologian tulevia tutkijoita myös jatkossa.

Pseudotiedettä kaikille Virheitä ja epäjohdonmukaisuuksia sisältäviä sarjoja on tietenkin huomattavasti enemmän kuin edelämainitut. Niiden bongaaminen kuitenkin vaatii pohjelman intensiivistä seuraamista, eikä allekirjoittanutkaan aivan niin nörtti ole että osaisi analysoida jokaista joskus katsomansa lastenohjelmaa yhtä paljon. Jokaiselle siis riittää oma tutkimuskohde! Ehkä vielä joskus pääsemme kuulemaan pseudoväitöksiä lastenohjelmasta jos toisesta. Teksti ja kuvat: VARPU PÄRSSINEN

Muumien monimuotoiset perheet Kuten moni kertsille joskus eksynyt on saattanut huomata, Muumit ovat symbionttien keskuudessa kovassa suosiossa. Ei olekaan siis ihme, että jaksoja katsellessa muumien biologiasta on keskusteltu jo moneen otteeseen. Pääosassa on tietenkin ikuisuuskysymys: kuinka muumit lisääntyvät? Koska tätä tapahtumaa ei ymmärrettävistä syistä ole koskaan päästy sarjassa todistamaan, on jäänyt tilaa myös villimmille teorioille: eräs symbiontti esimerkiksi uskoi muumien tuottavan itiöitä kuonojensa sisällä. Tämä ei kuitenkaan ole täysin hatusta vedettyä, sillä syntyväthän hattivatitkin siemenistä. Toisen kertsiteorian mukaan muumit voivat yhdistää häntänsä ja vaihtaa näin geneettistä materiaalia. Vaikka olettaisimme muumien lisääntyvän normaalilla nisäkkäille tyypillisellä tavalla, on niiden yhteensopivuus lähilajien kanssa kuitenkin yhä hyvin sekavaa. Nipsun vanhemmat (Hosuli ja Sosuli) näyttävät olevan täysin eri lajia, mutta silti kykenivät saamaan lapsen. Ehkäpä kaikki muumien hahmot ovat siis jonkin sortin alalajeja? Tietysti Nipsu voi myös olla lisääntymiskyvytön hybridi. 40

Muumien perheet voivat olla melko kirjavaa sorttia.

S ymbiontti

4 • 2012

WiSki Viikki Ski WiSki –Viikki Ski on kaikille Viikin kampuksen opiskelijoille suunnattu talviurheiluun keskittyvä järjestö.

Wiskin toiminta alkoi jo 2000-luvun alussa muutaman innokkaan laskijan toimesta. Se pyöri ja hyöri aktiivisena parin vuoden ajan, mutta opiskelijoiden valmistuttua Wiski joutui talviteloille. Vuonna 2007 intohimoiset talviurheilun ystävät nostivat Wiskin taas jaloilleen aloittaen kauden yhden päivän laskettelureissulla Himokselle. Siitä lähti Wiskin uusi nousukausi, jolle ei loppua näy. Yleensä Wiskin lumikauteen kuuluu kaudenavaus pre-ski-tapahtumalla, jossa tuleva laskettelukausi virallisesti avataan. Lumien laskeuduttua maahaan ja kinosten kasauduttua suuntaa bussillinen innostuneita viikkiläisiä Savon sydämeen Tahkon rinteille pitkäksi viikonlopuksi. Viikonloppu ei pe-

S ymbiontti

4 • 2012

rustu pelkästään mäenlaskusta, vaan toimintaan kuuluu myös rinneriehoja ja after-ski-tapahtumia, joissa tutustuu helposti muihin viikkiläisiin (fukseille vink vink). Toiminta ei jää vain Tahkolle, sillä matkan parhaita paloja muistellaan vielä kuvienkatseluillassa. Wiski on aktiivisesti mukana laskiaistiistaina Ullanlinnassa sekä ViikkiGP:ssä rastinpitäjänä, joka on niittänyt suurta suosiota vuosien varrella. Wiskin rastilla on laskettu Viikin kampuksen ”mäkiä” mitä erilaisimmilla laskuvälineillä, samalla tyylillä kuin fuksiaisissakin. Wiski tekee myös yhteistyötä MMYL:in urheilujaoksen kanssa järjestäen erilaisia talviurheilutapahtumia

Viikin alueella. Esimerkiksi vuonna 2011 hiihdettiin Viikin murtomaahiihtomestaruudesta Herttoniemen laduilla. Voiton ja toisen sijan veivät tietenkin Sampsan edustajat. Wiskissä sekoittuvat hyvin eri ainejärjestöjen edustajat, kun jo hallituksessa mukana pyörii opiskelijoita muun muassa Sampsasta, Metsäylioppilaista, Lipideistä, Symbioosista ja Oikoksesta. Kiinnostuitko? Lisää tietoa löydät esimerkiksi facebook-sivuiltamme Wiski – Viikki Ski tai tule vetämään meitä hihasta, sillä parhaat laskettelukelit kolkuttavat jo ovella. Danuta ja Marzanna Lehto/WiSki Kirjoittajat opiskelevat maatalouspolitiikkaa

TEEKKARI TESTAA:

PÄIVÄ BIOLOGIAN OPISKELIJANA Entinen kämppikseni ja nykyinen hyvä ystäväni Kaisa pyysi minua vierailulle Viikin kampukselle. Tarkoituksena oli seurata päivän verran biologien arkea ja kertoa, miltä meininki Viikissä näyttää teekkariretkun silmin. Kiinnostuin heti ”solubiologimme” ehdotuksesta, sillä syksyn alussa koetut pettymykset oman yliopistoni opetuksen tasoon olivat saaneet minut miettimään, josko ruoho olisi Viikissä vihreämpää.

9:40 kenttätutkimus alkaa Tää bussimatka kestää ikuisuuden! Noh, matkalla on aikaa pohtia kaikkia biologisia asioita, kuten... biologista kelloa. Tikitystä ei kuulu. Minulle biologia ei ole koskaan ollut oppiaine, jota kohtaan olisin kokenut suurta intohimoa. Ala-asteella oli kiva kerätä kasveja, mutta esimerkiksi ihmisen biologia ei kiinnostanut minua ollenkaan. Teini-ikäisenä kiinnostukseni kasvoi kohti tuota jälkimmäistä biologian haaraa. Teini-iän traumat nousevat pintaan... Yläasteen biologian tunnit ovat jääneet elävästi mieleeni. Eräällä tunnilla eteemme lätkäistiin lampaan keuhko. Keuhkoon oli tarkoitus puhaltaa pillillä ja katsoa, kuinka kivasti keuhko oikein pullistuu. Sörkin pillillä keuhkoa ja jätin homman sikseen, kun takanani luokkakaveri Sakari huudahti: ”Oho, mää vahingossa imasin!” 10.20 kahvihetki kertsillä Vihdoinkin perillä! Yhdenaikainen tuleminen on haaste kahdelle ihmiselle, mutta lyhyen odottelun jälkeen entinen kämppikseni ilmestyy paikalle. Kaisa vie minut välittömästi kertsille aamukahville. Kahvia. Rukouksiini on 42

vastattu. En maksa kahvista. Tunnen piston sydämessäni... vai johtuukohan tää krapulasta? Lupaan illalla hokea Ave Mariaa kaksisataa kertaa, eiköhän homma ole sillä kuitattu. Biologityypit näyttävät viihtyvän kertsillä. Tähän kotoisan sekaiseen koppiin kokoonnutaan ilmeisesti yhtä uskolliset kuin sarvikuonot tulevat tutulle ja turvallisella lammikolle ottamaan mutakylpynsä. Ulkopuolisin silmin meno ei näytä juuri eroavan Otaniemen meiningeistä. Tai no, tyttöjä on paljon. Aamupäivän kertsikeskustelu velloo polkupyörissä. Myös hitsaus mainitaan! Osaako joku näistä hitsata?? Eräs poika päivittelee ääneen, että jossain vuosijuhlissa oli taas tarjolla turhan monta kaatoa. Viimeisimmästä en ole kuullut Otaniemessä valituksia, mutta muuten keskustelu pyörii samojen aihealueiden ympärillä kiltahuoneillamme. Loppupeleissä ihmiset ovat hyvin samankaltaisia kaikkialla. Laiminlyön kierrätyksen, ja heitän sekä käsipaperin että stereotypiat samaan roskikseen. Kertsillä

hengailu on mukavaa ja rentoa. Silmiini osuu pullotettu hiiri. Kyseinen Hilarius puistatuttaa hieman, mutta toisaalta tunnen sympatiaa tuota luomakunnan pienokaista kohtaan. Siinä se on pullossa... Ainoastaan nessu pinnan yläpuolella... Itse kyllä sukellan pulloon mieluummin pää kuin jalat edellä. 10:50 preparointia Seuraavaksi pääsen tutustumaan akvaattisiin tieteisiin! Kyllä, Viikistä löytyy kaloillekin oma laitoksensa. Täältä löytyy varmasti Viikin kampuksen parhaat kutupaikat! Kalojen tutkimuslaitos vetää sanattomaksi. Voi veljet, paikka tuoksuu marketin kalatiskille. Tällä lafkalla varmasti tiedetään, että hauki on kala. Otaniemessä puhuimme myös menneellä viikolla hauesta. Organisaatiokäyttäytyminen -kurssilla luennoitsijan jutut lähtivät hieman rönsyilemään: meille kerrottiin, että muinaisen suomalaisen uskomuksen mukaan hauki pääsi S ymbiontti

4 • 2012

Tuonelaan järvien pohjamutien läpi. Toivon, että tutkimus Viikissä on suuntautunut vähän eri urille. Hienoa tässä lafkassa on se, että tyypit näyttävän olevan todella innoissaan tutkimuksestaan. Ja kukapa ei olisi! Itsekin innostun, kun minulle kerrotaan, kuinka kalan ikä määritetään suomuissa olevien kasvurenkaiden avulla. Kasvu noudattaa vuodenajan vaihteluita! Opiskelen puunjalostusta ja olen katsellut jo useamman vuoden puiden vuosirenkaita, eikä mieleeni ole juolahtanut, että kalojen ikä voidaan määrittää aivan samalla tavalla. Huikeeta! Kalan tuoksun myötä tein paluun yläasteeni biologian tunnille, jossa viileinä seiskaluokkalaisina saimme avata ahvenen ja kurkata, että mitä sieltä kalan sisältä oikein lyötyy. Helsingin yliopistolla tehdään myös samankaltaista tutkimusta. Muikun mahalaukku avataan ja kurkataan, että mitä kala on popsinut päivälliseksi. Työpäivän jälkeen tällä jengillä taitaa sormet tuoksahtaa kalalle... ja kuulemma kotonakin turska maistuu. 11:55 Ruokatauko Matkalla ruokalaan en suinkaan haista vastaleivotun leivän tuoksua, vaan Viikissä makuhermoja virittellään tulevaan herkkunautintoon pistävällä lehmän lannan hajulla. Ruokalassa salaatti on loppu, pääruoka on loppu ja kassalla ei voi maksaa visa electronilla. Ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. 12:30 Kliimaksi ja antikliimaksi Täällä sitä ollaan Ripan luennolla. Mitä hemmettiä täällä tapahtuu?!? Homma vaikuttaa lupaavalta. Luennolla pohditaan, että miksi S ymbiontti

4 • 2012

meillä on ympäristöongelmia ja miten ongelmat voidaan ratkaista. Ripa esittelee erilaisia näkökulmia. Tyypillä on luennolla mukana roolivaatteita ja banaani! Luento on huikea. Parin tunnin aikana puidaan kehitysyhteistyön tarpeellisuutta, köyhien valtion talouskasvua, Kiinan yhdenlapsenpolitiikkaa, ympäristörikoksista annettuja tuomioita, yksilön merkitystä yhteiskunnassa ja sitä voidaanko arvokeskustelua käydä taantuman aikaan. Ripalla on taito esittää asiat tavalla, että jokainen salissa oleva opiskelija ymmärrää missä mennään. Luennon rakenne on mietitty hyvin, koska se pakottaa opiskelijat todella keskittymään, kuuntelemaan ja ottamaan kantaa. Ripa myös vastaa opiskelijoiden kysymyksiin. Olen ymmälläni. Omassa yliopistossani sain eräällä aloitusluennolla kuulla proffan suusta kommentin: ”Teitä on niin paljon, ettei minulla ei mitään mahdollisuuksia vastata teidän kaikkien kysymyksiin.” Toivoisin, että Aalto-yliopistossakin herättäisiin arvokeskusteluun, vaikka taantuma painaakin päälle. Toivoisin keskustelua ja toimenpiteitä sekä oppimisen että opetuksen laadun parantamisesta. 14:15 pako luennolta Seuraavana biostatistiikkan luennolle! Tumps, tipahdan maanpinnalle. Meininki muistuttaa jo enemmän peruspäivääni Otaniemessä. Tilastotietoa ja tietokoneharkkoja.... Kun luentoa on mennyt noin kymmenen minuuttia, haukottelen ensimmäisen kerran. Häivyn harkasta vähin äänin. Valitettavasti tilastotieteet, varianssit ja parametriestimaatit eivät ole

kovin lähellä sydäntäni. Laskeminen on laskemista ja sivistys on sivistystä. Johtopäätökset Jälleen kerran sain huomata, että ensin on parempi tutustua ihmisiin ja vasta sitten lähteä laukomaan mielipiteitä. Roskikseen heitetyt stereotypiat täytyy kaivaa kuitenkin esiin, koska ilman niitä ihminen ei valitettavasti selviä. Tämän Viikin reissun parasta antia oli kuitenki se, että nyt voin päivitttä stereotypiani. Matka oli tekemisen arvoinen. Tutustuin uusiin ihmisiin ja todistin itselleni, että siirtymällä omalle epämukavuusalueelleen, voi oppia jotain uutta. Minulle päivä antoi yllättävän paljon ja minä puolestani annan teille ajatukseni. En lopeta juttuani mihinkään eeppisiin lauseisiin, vaan typerään itsestäänselvyyteen. Ripa on lahja Helsingin yliopistolle. Olkaa ylpeitä, kiitollisia ja nauttikaa saamastanne opetuksesta. Omien kokemusteni mukaan ruoho todellakin on vihreämpää Viikissä. Muut lähteet kertovat, että siinä on vähemmän THC:tä. Kirjoittaja tunnetaan biologien keskuudessa koodinimellä Viina-Niina. Kirjoittajan suosikkikaloihin kuuluvat kilohaili ja ruutana. 43

Sahtiwaarien kuurnalla

Tekstit: ILKKA KIVISTÖ & MATS ITTONEN Piirros: LAURI TUOMIRANTA Valokuvat: MATS ITTONEN & ILKKA KIVISTÖ

Valmistamme tässä helpon sahdin, johon käytämme yleisesti keittiöstä löytyviä välineitä sekä mehumaijaa. Tavoitteena on saada 6 litraa ohraista herkkua. Sahtimaltaita myydään joissakin marketeissa, kuten Lammin keskustan tavarataloissa. Tukkukortilla pääsee käsiksi Heinon Tukussa myytäviin maltaisiin, mutta niiden saatavuus kannattaa varmistaa etukäteen. Kaljamaltaita eli ruismaltaita saa lähes kaikista marketeista. Katajanmarjaa löytyy hyvin varustetuissa kaupoista maustehyllystä. Joulusahtimme valmistukseen kului noin 8 tuntia, mutta suosittelemme pyhittämään kokonaisen päivän työskentelylle. Valmistuksen aikana kannattaa pitää sahtipäiväkirjaa, jonka avulla oman suosikkisahdin kehittäminen helpottuu ja mahdolliset virhelähteet on helppo löytää myöhemmin. Resepti on sovellettu versio Suomen sahtiseuran julkaisemasta Sahtikirjasta (Asplund, Ulla. 1990. Sahtikirja. Valkeakoski) löytyvästä ohjeesta.

oulusahti – kukapa ei sellaista haluaisi panna? Olut on aikoinaan kuulunut suomalaiseen joulupöytään ja ihmisten kiinnostus tätä perinteistä ruokajuomaa kohtaan on taas herännyt. Nyt Symbioosin Sahtiwaarit kertovat miten teet herkullista ja edullista sahtia kotikonstein.

sahdin tunnistaa maitohappobakteerien aiheuttamasta happamasta mausta. Tämänkertaisessa reseptissämme on 2,5 kg sahtimaltaita ja 0,5 kg ruismaltaita. Ruismaltailla sahtiin saa tummuutta ja täyteläisyyttä ja jokaisen tulisikin löytää paras mallassekoitus omien makumieltymysten mukaan. Keittiövaaka on tärkeä ja sen rooli korostuu edelleen, jos aikoo lisätä sahtiinsa humalaa. Kun maltaat (jotka tässä tapauksessa ostettiin valmiiksi rouhittuina) on punnittu, on aika aloittaa mäskäys eli imellytys. Mäskäyksessä maltaiden

sekaan lisätään lämmintä vettä (tyypillisesti n. 65 °C). Maltaiden sokerit liukenevat veteen ja näin saadaan makeaa vierrettä. Nämä samat sokerit hiiva tulee myöhemmin käyttämään alkoholiksi. Joulusahtimme mäskäykseen käytimme 10 l kattilaa. Mäskäyksen kesto vaihtelee, mutta noin tunnissa saa yleensä suurimman osan maltaiden makeudesta vierteeseen. Mäskäyksessä olisi tärkeää pitää lämpötila tarpeeksi korkeana, mutta se ei saisi nousta yli 70 asteen. Tässä lämpömittari onkin hyödyllinen väline. Koska oluenvalmistuksessa käytettävä lämpömittari ei kuulu jokaisen keittiön varustukseen, niin valmistamme joulusahtimme perinteisellä tavalla lisäämällä maltaille vettä vähitellen. Aluksi maltaille kaadettiin 1 litra kädenlämpöistä vettä. Jokaisella lisäyksellä vesi on hieman lämpimämpää, kunnes se on lopulta kiehuvaa. Maltaat sekoitetaan huolellisesti jokaisen vesilisäyksen jälkeen. Mäskäys kestää

Mäskäys Aluksi käytettävät välineet desinfioidaan. Tähän voi käyttää kiehuvaa vettä, mutta markkinoilla on myös erilaisia desinfiointiliuoksia. Puhtaus on erittäin tärkeää, jotta ei-halutut mikrobit eivät pääsisi vaikuttamaan sahdin makuun. Huolimattomasti valmistetun 44

S ymbiontti

4 • 2012

näin kauemmin, mutta lämpötila pysyy melko sopivana koko mäskäyksen ajan. Joulusahdissamme lisäsimme n. 0,5-0,6 l vettä noin puolen tunnin välein kuuteen kertaan. Maltaille on lisätty sopivasti vettä, kun mäski on vetelää puuroa. Maltaat eivät kuitenkaan saa uida nesteessä. Katajanmarjat lisätään tässä vaiheessa mäskin sekaan, jos haluaa juomaansa voimakkaamman katajan maun. Perinteisesti vierre suodatetaan katajanoksien läpi, mutta emme kannusta symbiontteja rikkomaan luonnonsuojelulakia ja repimään kaikkia Keskuspuiston katajia maasta. Oikeista katajanoksista saa kuitenkin aidoimman maun. Jos haluat käyttää katajanoksia sahtisi valmistuksessa, niin kannattaa pitää mielessä, että luvallisesti kerätyistä oksista tulee paras aromi. Mäskiä keitetään kattilassa kokoajan sekoittaen, kunnes neste saa hieman punertavaa sävyä. Keittoajalla voi vaikuttaa sahdin tummuuteen ja makuun, ja jokaisen tulee tässäkin löytää oma tyyli. Vierteen lasku Maltaat erotetaan vierteestä mehumaijan avulla. Saman asian ajaa kattila ja iso siivilä, jonka läpi mäskin voi kaataa. Näin saatu vierre tulee keittää kontaminaatioiden välttämiseksi. Humalia voi halutessaan keittää vierteessä. Eri humalat antavat erilaisia aromeja ja katkeroa, ja mitä kauemmin humalaa keittää sitä enemmän katkeroa siitä irS ymbiontti

4 • 2012

toaa. Mehumaija pidettiin tällä kertaa kuumalla liedellä, jolloin vierrettä ei tarvinnut enää erikseen keittää. Mehustimen siiviläkattilan pohjalle levitetään aukileikattu siiviläpussi, jonka päälle lisätään katajanmarjat (jos niitä ei ole keittovaiheessa vielä mäskiin lisännyt) tai vaihtoehtoisesti katajanoksat. Vierre lasketaan tai siirretään desinfioituun käymisastiaan. Mäskin päälle kaadetaan kiehuvaa vettä vähän kerrallaan, kunnes vierrettä on saatu haluttu määrä. Mitä enemmän vettä vierteeseen lisätään, sitä laimeampaa sahtia saadaan. Aivan aluksi saatu vierre, niin kutsuttu syöksy, kaadetaan takaisin mäskin päälle, kunnes laskettava vierre on kirkasta. Katajanoksia käytettäessä vierre valuu nopeammin kuin pelkkää siiviläpussikangasta käytettäessä. Vierteen annetaan jäähtyä. Käymisastian voi esimerkiksi asettaa lumihankeen jäähtymisen nopeuttamiseksi. Vierteestä voi ottaa pienen kattilallisen jäähtymään erikseen. Tähän kattilaan lisätään hiiva ”heräämään”. Kun vierre on jäähtynyt noin 30-asteiseksi voi hiivan lisätä käymisastiaan. Humalat voi lisätä myös tässä vaiheessa, jolloin niistä ei irtoa kovin paljon katkeroa. Vesilukkoon lisätään vesi. Käymisen pitäisi alkaa viimeistään seuraavana aamuna. Sahdin annetaan kuohukäydä huoneenlämmössä pari kolme päivää. Viimeistely Kuohukäymisen loputtua on aika pullottaa sahti jälkikäymistä varten. Tähän soveltuu esimerkiksi 5 litran mehuka-

nisterit tai hätätapauksessa useampi puolentoista litran limupullo. Paras olisi, jos kaikki sahti olisi myös jälkikäymisen ajan samassa astiassa, mutta erityisesti soluasunnossa jääkaappitilan riittävyys voi tulla vastaan. Pullot ja/tai kanisterit tulee desinfioida huolellisesti esimerkiksi kiehuvalla vedellä, sillä tässäkin vaiheessa kontaminaatiovaara on suuri. Käymisastian pohjalle laskeutuneen sakan pullottamista tulee välttää. Pullottamisessa kannattaa hyödyntää joko lappoa tai suppiloa. Sahti siirretään jälkikäymään jääkaappilämpötilaan. Perinteinen juoma on valmista nautittavaksi noin parissa kolmessa viikossa. Sahti on tuoretuote, joten liian kauan ei kannata juomaa kypsyttää. Hätäinen juomari joutuu vastaavasti kärsimään vatsanväänteistä. Loppuunkäynyt ja kylmässä säilytetty sahti on kuitenkin erinomainen ruokajuoma joulupöydässä nautittavaksi. Sahtiwaarit toivottavat itse kullekin säädylle oikein maltaista joulua!

Ainekset ja välineet •

Sahtimaltaat

•

Ruismaltaat

•

Hiiva

•

Katajanmarjat

•

10l kattila

•

9l mehustin

•

Keittiövaaka

•

Keittokauha

•

Sekoitusväline

•

Vesilukollinen käymisastia

•

Kertakäyttöisiä siiviläpusseja

•

Kulho punnitsemista varten

•

Kattiloita veden keittämiseen

•

Kello

•

Sahtipäiväkirja

•

Liesi

•

Panojuomat

Symbiontti tutkii:

Nokturnaalisten primaattien seksuaalivalinta Skonbäck, K., Holopainen, M. & Näkki, P. 2012 Department of Biological Sciences, University of Helsinki

Homo sapiens -urosten kilpailun lisääntymiskumppaneista uskotaan yleisesti johtaneen eri sukupuolten välillä esiintyvään dimorfiaan. Urosten sekundaariset sukupuoliominaisuudet ovat tärkeässä osassa naaraiden suorittamassa kelpoisuuden arvioinnissa sekä lopullisessa parinvalinnassa. Testosteronipitoisuus on yksi parhaista hyvän kelpoisuuden indikaattoreista, jonka naaraat pystyvät arvioimaan uroksen kasvonpiirteitä tarkkailemalla. Mitä maskuliinisemmat kasvot ovat, sitä korkeampi on uroksen testosteronipitoisuus. Tutkimuksessa selvitettiin, vaikuttavatko yöaikaan liikkuvien urosten kasvonpiirteet heidän mahdollisuuksiinsa löytää parittelukumppaneita. Tutkimus tehtiin kyselylomakkeilla Helsingin keskustan baareissa ja vastanneiden urosten onnistuneet kaadot (l. flaksi) ja kasvojen mittasuhteet kartoitettiin jälkeenpäin. Vaikka useimmilla flaksi jäi heikoksi, urosten kasvonpiirteillä näytti kuitenkin olevan vaikutusta parinvalinnassa. Key words: Homo sapiens, sexual selection, sexual dimorphism, testosterone, bar

Johdanto Ihminen Homo sapiens on seksuaalisesti dimorfinen laji: urokset ovat keskimäärin 15 % suurempia kuin naaraat. Yleisin selitys tähän on urosten kilpailu lisääntymiskumppaneista, sekä suorana kilpailuna sukupuolen sisällä että sukupuolten välillä (Barber 1995). Urokset pyrkivät osoittamaan sosiaalista dominanssia ja paremmuutta kilpailijoitaan vastaan sekundaarisilla sukupuoliominaisuuksilla, joita ovat esimerkiksi ruumiin koko, kasvonpiirteet sekä parta (Barber 1995). Testosteroni, varsinkin murrosiässä, vaikuttaa näihin urosten sekundaaristen sukupuoliominaisuuksien syntymiseen. Uroksilla, joiden testosteronipitoisuus on korkea, kasvonpiirteet mielletään usein maskuliinisiksi (Penton-Voak & Chen 2004). Maskuliinisiksi mielletyt kasvonpiirteet ovat symmetrisiä ja keskimäärin leveämpiä. Tätä käsitystä tuke myös Carré

& McCormick (2008) tekemä tutkimus, jossa he vertasivat kasvojen leveyden ja korkeuden suhdetta. He havaitsivat, että suhde on korkeampi uroksilla kuin naarailla. Pound ym. (2008) tutki manipuloidun kilpailutilanteen vaikutusta urosten testosteronitasoon. He havaitsivat, että kilpailutilanteessa menestyneiden urosten testosteronipitoisuus oli kilpailutilanteen jälkeen korkeampi kuin sellaisilla uroksilla, jotka epäonnistuivat tehtävässään, vaikka ennen kilpailutilannetta eroa testosteronipitoisuudessa ei ollut. Tutkimuksessa havaittiin myös, että voitokkaista uroksista testosteronitaso oli korkeampi sellaisilla, joilla oli kasvonpiirteet olivat maskuliinisemmat. Myös Lewis ja kumppanit ovat tutkimuksessaan (2012) saaneet viitteitä maskuliinisten kasvojen ja menestyksen yhteydestä; heidän tutkimuksessaan havaittiin, että menestyneimmillä Yh-

S ymbiontti

4 • 2012

dysvaltojen entisillä presidenteillä on ollut korkea kasvojen leveys-korkeussuhde. Kasvonpiirteiden leveys-korkeussuhteen merkitys saattaa olla suuri esimerkiksi seksuaalivalinnassa; naaraat mahdollisesti valitsevat mieluummin sellaisia uroksia, jotka ovat kilpailussa menestyksekkäitä. Menestyksekkäillä uroksilla saattaa olla enemmän resursseja panostaa jälkeläisiinsä, kuten tarjota turvaa ja suojaa (Barber 1995). Myös sosiaalisten suhteiden hoitamisen voidaan katsoa epäsuorasti vaikuttavan jälkeläisten selviämiseen; sosiaalisesti ja poliittisesti aktiivisilla uroksilla on yleisesti ottaen enemmän taloudellisia resursseja, jotka ne voivat investoida jälkeläisiinsä (Barber 1995). Maskuliinisten ja symmetristen kasvonpiirteiden uskotaan myös yleisesti kielivän tehokkaasta immuunipuolustuksesta ja vähän haitallisia mutaatioita kantavasta genomista (Roney ym. 2006). Tällöin naaraan kannattaa suosia sellaisia uroksia parittelukumppaneinaan, jolloin jälkeläiset perisivät todennäköisemmin myös nämä hyvät ominaisuudet. Roney ym. havaitsivat tutkimuksessaan (2006), että naaraat pystyvät kuvien perusteella arvioimaan urosten testosteronipitoisuuden ja laittamaan urokset merkitsevästi järjestykseen näiden testosteronipitoisuuden mukaisesti. Penton-Voak ja Chen (2006) havaitsivat kuitenkin, että maskuliinisemmat kasvot eivät välttämättä olekaan naaraiden mielestä puoleensavetävämmät kuin feminiiniset. Samansuuntaisia tuloksia oli myös Scheib ryhmineen saanut vuonna 1999 tutkittuaan kasvojen symmetrian merkitystä viehättävyyden vihjeenä. Menestyksen lisäksi korkean leveys-korkeussuhteen omaavien urosten on havaittu olevan aggressiivisempia ja dominoivampia kuin feminiinisemmät kasvot omaavien urosten (Carré &McCormick 2008). Kuitenkin O’Connor ja kumppanit (2011) tutkimuksessaan havaitsivat, että viehättävännäköiset naaraat pitivät maskuliinisia kasvonpiirteitä ja maskuliinista ääntä puoleensavetävänä piirteenä uroksilla. Naaraiden mieltymyksen erityyppisiä uroksia kohtaan on havaittu vaihtelevan kuukautiskierron eri vaiheessa. Hedelmällisimmässä vaiheessa naaraat pitävät maskuliinisimpia uroksia viehättävämpinä (Roney ym. 2006), kun taas muulloin feminiinisemmät kasvonpiirteet koetaan miellyttävämmiksi. Vaikka uroksilla olisi sosiaalisesti ja poliittisesti vakaa asema ja hyvä immuunipuolustus, naaraat mahdollisesti arvostavatkin pitkäaikaisista kumppania etsiessään enemmän feminiinisempiä uroksia, jotka mahdollisesti osallistuvat enemmän suoraan jälkeläisten hoitoon (Thornhill &

S ymbiontti

4 • 2012

Gangestad ) ja olisivat vähemmän aggressiivisia ja dominoivia (Carré & McCormick. 2008), mutta suosisivat satunnaisena seksipartnerinaan ja mahdollisena jälkeläistensä isänä sellaista urosta, jonka kasvonpiirteet kielivät hyvästä perimästä. Tällöin naaraalla olisi mahdollista saada mahdollisimman terveet ja hyväkuntoiset jälkeläiset ja huolehtivainen uros kantamaan huolta niistä (vaikka se ei niiden isä olisikaan). Tutkimuksessamme halusimme selvittää onko ihmislajin Homo sapiens urosten kasvojen leveys-pituussuhteella merkitystä seksipartnerin löytämiseen Helsingin yöelämässä keskiviikkoiltana. Hypoteesimme mukaan pikkujoulukaudella baareissa niillä uroksilla, joiden leveys-korkeussuhde on suurempi, käy paremmin flaksi.

Aineisto ja menetelmät Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena Helsingin keskustassa sijaitsevissa baareissa kahtena marraskuisena keskiviikkona klo 22-02. Tutkimusalueemme olivat Ale Pub, Amarillo ja Tivoli. Valitsimme haastateltavat urokset täysin sattumanvaraisesti. Oikeaa tutkimusaihetta ei paljastettu vääristymien välttämiseksi, vaan tutkimukseen osallistuneille uroksille kerrottiin tutkimuksen kartoittavan Helsingin baarien kävijöitä. Jokainen tutkimukseen osallistunut uros täytti kyselylomakkeen, jossa selvitettiin mm. vastaajan siviilisäätyä, seksuaalista suuntautumista, juomatottumuksia, pituutta ja painoa sekä baariin tulon syytä. Kasvojen mittasuhteiden selvittämiseksi pyrimme myös ottamaan kaikista vastanneista uroksista kuvan. Kuvan ottoa perustelimme vastaajan tyylin kartoittamisella. Kuvat otettiin Canon Powershot SX200 IS –digitaalikameralla. Kuvatessa käytettiin automaattiasetuksia ja SanDisk Ultra II 8GB –muistikorttia. Yhteensä kyselyymme vastasi 57 urosta ikähaarukassa 18–30 vuotta. Suoraan edestä otettuja kuvia saimme yhteensä 33. Kyselylomakkeessa ilmoitettujen puhelinnumeroiden ja sähköpostiosoitteiden avulla otimme seuraavana päivänä yhteyttä kuvaamiimme uroksiin, ja kysyimme, kävikö heillä flaksi edellisiltana. Näin pystyimme vertaamaan lomakkeessa annettuja tietoja ja kasvojen mittasuhteita urosten menestykseen lisääntymismarkkinoilla. Saimme kymmeneltä urokselta vastauksen loppuillan kulusta. Kasvojen mittasuhteet selvitettiin vastanneiden valokuvista piirtämällä horisontaaliset viivat ylähuulen ja

kulmaluun päältä sekä vertikaaliset viivat kasvojen uloimmista kohdista poskipäistä (Kuva 1). Näiden apuviivojen avulla saimme laskettua kasvojen leveys-korkeussuhteen jakamalla horisontaalisen viivan pituuden vertikaalisen viivan pituudella. Mann-Whitney U – testin avulla analysoimme kasvojen leveys-korkeussuhteen eroa niillä uroksilla, joilla oli käynyt flaksi verrattuna sellaisiin uroksiin, joilla ei ollut käynyt flaksia.

varatut (heillä flaksi oli siis käynyt aiemmin, nflaksi = 6). Tämäkään testi ei ollut tilastollisesti merkitsevä (p-arvo 0,914), mutta kuvaajasta (Kuva 3.) saattaa nähdä, että kasvojen leveys-korkeussuhteen vaihteluväli oli myös tässä analyysissä alhaisemmilla suhdearvoilla kuin niiden urosten, joilla ei ollut käynyt flaksi.

KUVA 2: Kasvojen leveys-pituussuhde uroksilla, jotka olivat löytäneet baarista seuraa (Flaksi) sekä niillä, jotka olivat poistuneet yksin (Ei flaksia). Kuvasta voi nähdä että uroksilla, joilla oli käynyt flaksi, on kasvojen leveys-korkeussuhteen keskiarvo hieman matalampi kuin niillä uroksilla, joilla ei käynyt flaksia.

KUVA 1. Mittausviivat, joiden avulla urosten kasvojen maskuliinisuutta arvioitiin. Kuvassa esiintyvä henkilö on fiktiivinen. (Piirros: SINI SEPPÄLÄ)

Tulokset Kymmenestä vastanneesta kaksi urosta oli herännyt baarista löydetyn naisen vierestä. Lopuilla kahdeksalla uroksella ei ollut käynyt flaksi, mutta neljä näistä uroksista oli varattuja. Analysoidessamme tuloksia kasvojen leveys-pituussuhteen mukaan emme saaneet merkitseviä tuloksia siitä, vaikuttivatko kasvojen mittasuhteet flaksin todennäköisyyteen (p-arvo 0,711). Testi antoi kuitenkin viitteitä siitä, että päinvastoin kuin hypoteesimme ennusti, uroksilla joilla kävi flaksi, on keskimäärin kapeammat kasvot kuin niillä uroksilla, joilla ei käynyt flaksia (Kuva 2). Kuvasta näkyy myös, että vaihtelu kasvojen leveys-korkeussuhteessa on pienempää flaksi-ryhmän uroksilla. Suoritimme MannWhitney U – testin laskien flaksi-ryhmään mukaan myös 48

KUVA 3: Kasvojen leveys-korkeussuhde niillä uroksilla, joilla ei käynyt flaksia, sekä niillä, jotka olivat varattuja tai löytäneet seuraa illan aikana (Flaksi). Kuvasta saattaa nähdä, että vaikka suhdeluvun keskiarvo onkin hieman korkeampi niillä, joilla kävi flaksi, on suhdeluvun vaihteluväli pienemmillä arvoilla kuin siinä ryhmässä, jossa ei käynyt flaksi.

Tulosten tarkastelu Merkitsevien tulosten puuttuessa emme pysty varmasti toteamaan, onko uroksen kasvojen maskuliinisuudella merkitystä baariolosuhteissa tapahtuvassa parinvalinnassa. Pienen otoskoon vuoksi tulokset saattavat ilmentää enemmän sattumaa kuin todellisia trendejä. Saimme kuitenkin S ymbiontti

4 • 2012

viitteitä siitä, että naaraat suosisivat valinnassaan kapeampia kasvoja maskuliinisten piirteiden sijaan. Aineiston rajallinen koko selittyy sillä, etteivät kaikki urokset suostuneet valokuvaan, jättäneet oikeita yhteystietojaan tai vastanneet heille jälkeenpäin lähetettyihin viesteihin. Jo aineistonkeruuvaiheessa huomasimme, että Tivolissa pidetyissä opiskelijabileissä urokset olivat paljon kriittisempiä tutkimusta kohtaan ja vastasivat keskimääräistä harvemmin kuin heterogeenisempi urosjoukko Ale Pubissa ja Amarillossa. Kattavamman aineiston saamiseksi tutkimus olisi pitänyt suorittaa useampana iltana. Tutkimukseemme osallistuneiden urosten huono flaksi saattoi olla osaksi seurausta huonosta tutkimusaikojen valinnasta. Keskiviikkoisin yksilöillä saattaa olla korkeampi kynnys lähteä baarista valitsemansa parin matkaan, jos seuraavana aamuna on tiedossa töitä tai opiskelukuvioita. Pikkujoulukausi ei myöskään ollut täysin ehtinyt käynnistyä, joten toisinaan parinlöytämistä vauhdittavaa humalatilaa (lue: kaatokänniä) oli havaittavissa varsin harvoilla baarien asiakkailla. Olisikin mielenkiintoista selvittää, olisivatko tulokset erilaisia perjantai- tai lauantai-iltaisin. Tutkimuksemme mukaan naaraat ovat viehtyneet oletettua kapeampiin kasvonpiirteisiin. Tulos saattaa selittyä liikkeellä olleiden naaraiden motiiveilla ja kuukautiskierron vaiheilla. On havaittu, että naaraat kiinnostuvat maskuliinisemmista uroksista kuukautiskiertonsa hedelmällisimmässä vaiheessa (Roney ym. 2006). Munasolun kulku munarauhasista kestää keskimäärin kolme vuorokautta (Haug ym. 2009). Jos naaraiden kuukautiskierto on keskimäärin 28 vuorokautta, sattumanvaraisesti valittu naaras olisi hedelmällisimmillään vain noin 11% todennäköisyydellä. Maskuliinisten miesten huono onni voi siis osaksi selittyä sillä, etteivät kaikkein hedelmällisimmät naaraat olleet heidän kannaltaan ”oikeassa paikassa oikeaan aikaan”. Roney ym. havaitsivat tutkimuksessaan (2006), että naaraat suosivat maskuliinisia kasvonpiirteitä lyhytaikaisissa suhteissa, kun taas feminiinisemmät piirteet olivat halutumpia pitkäaikaisempaa kumppania etsiessä. Tuloksemme tukevat tätä havaintoa, sillä varatuilla uroksilla kasvonpiirteet olivat myös kapeahkot. Voi olla, että naaraat olivat Helsingin yössä etsimässä vakavampaa parisuhdetta, minkä vuoksi kaikkein maskuliinisimmat miehet jäivät illan päätteeksi ilman daamia. On myös hyvin mahdollista, että kasvonpiirteiden merkitys hämyisessä baarissa pienenee – ilmiö on tuttu kosiomenojaan harjoittaville kolmipiikeille (Gasterosteus aculeatus) sameassa vedessä (Engström-Östa & Candolin 2007). Kasvonpiirteiden sijaan naaraat saattavat kiinnittää enemmän huomiota helpommin havaittaviin visuaalisiin vihjeisiin, esimerkiksi urheilulliseen ulkomuotoon tai hyvään tanssitaitoon. Myös paikalla olevien naaraiden ja urosten aloiteherkkyydellä on merkitystä: jos maskuliininen uros ei tee aloitetta naaraan suhteen, ei flaksi voi käyS ymbiontti

4 • 2012

dä ellei naaras puolestaan tee itse aloitetta. Maskuliiniset miehet saattavat olla kranttuja, jolloin he eivät välttämättä hyväksy naarasta parittelukumppanikseen, vaikka tämä tekisikin aloitteen (yeah right!).

Kiitokset Haluaisimme kiittää kaikkia urheita uroksia osallistumisesta tutkimukseemme. Kaikille, jotka laittoivat lomakkeeseen sähköpostiosoitteesa laitetaan linkki Symbiontin nettiversioon. Kiitos myös Lammin biologisen aseman amanuenssille John Loehrille, jolta saimme inspiraation Homo sapiens -lajin seksuaalivalinnan tutkimiseen. Kiitokset myös Sara Neggazille, Jani Järvelle, Anni Nousiaiselle ja Juuso Tammiselle aineistonkeruuavusta ja Varpu Pärssiselle teknisestä tuesta.

Kirjallisuus Barber, N. 1995: of Physical Attractiveness: Sexual Selection and Human Morphology. ― Ethology and Sociobiology. 16:395-424. Carré, J.M. & McCormick, C.M. 2008: In your face: Facial metrics predict aggressive behavior in the laboratory and in varsity and professional hockey players. ― Proceedings of the Royal Society B: Biological Sciences. 275: 2651-2656. Engström-Östa, J. & Candolin, U. 2007: Human-induced water turbidity alters selection on sexual displays in sticklebacks. ―Behavioral Ecology. 18: 393-398. Haug, E., Sand, O., Sjaastad, Ø.V. & Toverud, K.C. 2009. Ihmisen fysiologia. WSOY Oppimateriaalit Oy. Lewis, G.J., Lefevre, C.E., & Bates, T. C. 2012: Facial width-to-height ratio predicts achievement drive in US presidents. ― Personality and Individual Differences. 52: 855–857. O’Connor, J.J.M., Feinberg, D.R., Fraccaro, P.J., Borak, D.J., Tigue, C.C., Re, D.E., Jones, B.C., Little, A.C. & Tiddeman, B. 2011: Female Preferences for Male Vocal and Facial Masculinity in Videos. ―Ethology. 118: 321–330. Penton-Voak, I.S. & Chen, J.Y. 2004: High salivary testosterone is linked to masculine male facial appearance in humans. ―Evolution and Human Behavior. 25: 229–241. Pound, N., Penton-Voak, I.S. & Surridge, A.K. 2008: Testosterone responses to competition in men are related to facial masculinity. ― Proceedings of the Royal Society B: Biological Sciences. 276: 153-159. Roney, J.R., Hanson, K.N., Durante, K. M., & Maestripieri, D. 2006: Reading men’s faces: women’s mate attractiveness judgments track men’s testosterone and interest in infants. ―Proceedings of the Royal Society B: Biological Sciences 273: 2169-2175. Scheib, J., Gangestad, W. & Thornhill, R. 1999: Facial attractiveness, symmetry and cues of good genes ― Proceedings of the Royal Society B: Biological Sciences. 266: 1913-1917. Thornhill, R. & Gangestad S.W. 1999: Facial attractiveness. ― Trends in cognitive sciences. 2:12

S ymbiontti

2 â€˘ 2012

Tehnyt: VEERA PARTANEN

2 • 2012

S ymbiontti

i y j ä s ä ep

”Hanna Kokko on jeesustar!” - Annu T. tunnustaa uskontoaan ”Kuka osaa sanoa mikä tässä kuvassa mättää? No! Eikö kukaan?! Ai mutta varmaan siksi, etten mä ole vielä selittänyt teille tätä asiaa ollenkaan..” - Pekka Heino Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan Biotieteiden perusteet -luennolla

”Tää on niin terapeuttista, et mä en kestä!!” - Pinja N. askarrellessaan Halloweenbileitä varten ”Mä haluaisin satiaisen. Jos jollain on, niin saa antaa.” - Zorbas kertsillä

- Mulla on vähän laskuhumala. - Juo lisää. - Joo. Laura M. neuvoo Mari P:tä kertsillä

”Kandi on vähän niinku vauvan sais!” - Varpu pohtii kandidaatintutkielman tekemistä

”Mä osaan laskeutua mistä vaan paitsi laskuhumalasta.” - Thomas H. kertsillä

”Onks se joku turkulaisten juttu?” - Mats I. tiernapojista

”Mitä v-ttuu me enää opiskellaan, kun maailma tuhoutuu kuitenkin?” - Suski epätoivoisena kertsillä kanditukipiirin jälkeen

”Mut siis jos Imatrankoskeen hyppää ja ei kuole, ni joutuu Venäjälle!” - Annu T. pohdiskelee Joutsenretken jälkitunnelmissa

”

Mun

”Onks meil TAAS viiniä?!” - Suski epätoivosena hallituksen kokouksessa

mielestä

alkiota ei voi kutsua eläväks olennoks.” - Eläinlääkisläisten maa-

”Ranskassa siinä mun asunnon vieressä liikku tosi paljon ”pimp’ejä!” - Lauri K. kertoo vaihtarivuoden havainnoistaan

ilmankatsomus paljastuu

”Onhan se hienoa jos on penis jolla voi vaikka lähteä seikkailemaan maailmalle.” - Niko B:n mielipide Spore-pelistä kertsillä

”Kyllä se on helppoa sitten kun mies tietää mitä tekee ja osaa viedä!” ”Pätee myös tanssiin.” - Aapo S. kommentoi Anni N:n mielipidettä kertsillä

“Why are you going home?” “My last bus is leaving…” “No problem, I drive you.” Anni N. ja sinnikäs mies baarissa

Tähkässä

”Mä opiskelisin biologiaa, jos sillä saisi töitä.” - Kemistifuksi laukoo jouluristeilyllä

”V-ttukun ne linnut näyttää ihan samalta! Kaikilla on siivet ja nokka.” - Tatu T. Kumpulasta miettii jouluristeilyllä miksi lintuja on niin hankala tunnistaa

”Zorbaastakin sais semmosen juomapelin.” - Laura M. kertsillä kunnalisvaalien vaalivalvojaisissa

”Parturit antaa aina.” - Joni O. kertoo Vappushokkelon sponsoreista tuoreelle shokkelomestarille

S ymbiontti

4 • 2012

Koo n

nut

: JA NI J ÄRV I

”Biologit ei vaan voi olla lihaksikkaita!” - Mysteerihenkilö syyskokouksen jatkoilla

”Yleensähän ympäristö määrää, mitä sieltä munasta tulee.” - Siiri F. kertoo kandistaan

”Ooks sä ikinä miettiny miks miehet pystyy käymään kusella ilman paskaa mut ei paskalla ilman kusta?” - Random mies Amarillon vessassa

”Mä en enää haluu semmosia tenttejä mistä ei pääse läpi! Mist lähtien tentteihin on pitäny lukee et niist pääsee läpi?” - Katarina M. avautuu lounaalla

”Kuinka ison siittiön sä haluat?” - Micke L. Zorbaalle kertsillä

Yritysmaailma iskee jälleen!

Kuva: MATS ITTONEN

-Jos mä muuttaisin Turkuun, niin mä haluaisin muuttaa Portsaan! -Jos mä muuttaisin Turkuun, niin mä haluaisin muuttaa pois.. Symbiontit jouluristeilybussissa

”SINÄ! Sä oot kaikkialla!” - Turkulainen Ilkka K:lle jouluristeilyllä

”Teidän ulkonäöllinen evoluutio on edennyt! Hanna näyttää nykyisin enemmän huumeiden käyttäjältä kuin Lauri.” - Zorbas analysoi Hanna P:n ja Lauri R:n parisuhdetta

”Tuol kaislikos on tiaisia.” ”Ai missä ne on? Tuolla vedessäkö?!” - Pauliina H. tuntee lintujen elintavat

”Onks kellään enää mitää sanottavaa vai pistetääks sormet peliin?” - Maisa N. tyttöjen illassa puhuttaessa Viikin miehistä

Johanna L: Oi tuolla näkyy tommonen karsinogeeninen sipsi, mä haluun syödä sen! Salla L: Anna mulle se! Mä haluun syövän!

”Onks Ilari viini hyvää?” ”On! Ihan ku imis kuukautisvuotoo. Veristä, tahmasta ja punasta.” - Viiniasiantuntija Ilari S. analysoi jouluristeilyn punkkua

S ymbiontti

4 • 2012

Olisi mielenkiintoista tietää, milloin Urtekram määrittelee ekologian syntyneen :) Ja mikä ihme on ekologian elämänkaari...?

”Hyi sä oot biologi, mä en enää puhu sulle. Sä oot yks niistä!” - Random jätkä baarissa on kyllästynyt tutkiviin biologeihin

”Mikä tää niinku on tää juttu…?” - Kaisa T. istuttuaan puoli tuntia esittelemässä Symbioosia Koe kampus -tapahtumassa

”Mun päässä liikkuu tällä hetkellä Sauron…” - Minna H. jouluristeilyn jälkeen

Ilkka K. miettii mitä antaisi Turun biologeille vuosijuhlalahjaksi ”Jotain joka ois tosi isoo, painavaa ja turhaa...” Zorbas: ”Onks uusin Symbiontti jo ilmestyny?”

”Mä tykkään semmosesta jostain isosta, pitkästä vavasta.” - Atte Korhola karttakepin puutteestaan luennolla

”Mä oon semmonen sosiaalinen olento, mä poistun joskus kertsiltä.” - Maisa N. kertsillä

”Mä lopetin seksin harrastamisen ku se oli niin kallis harrastus mulle.” - Zorbas kertsillä Repäisyvastaava kiittää kaikkia tänä vuonna repäisyjä lähettäneitä! Jatkakaa samaan malliin ensi vuonnakin, jotta naurulihakset eivät kutistuisi jatkossakaan. Hyvää joulua ja hauskaa uutta vuotta 2013!

Puheenjohtajalta

Onko mitään rajaa? Terveisiä sademetsästä. Biologinpolkuni on vienyt tällä kertaa tänne. Olen kuullut, että muutkin joskus miettivät, miksi ihmeessä sitä haluaa maastobiologiksi. Madagaskar on täynnä ihmeitä, joista haltioitua. Kaikella hienolla on kuitenkin kääntöpuolensa, jonka koimme tehdessämme aamuneljältä (kolmelta Suomen-aikaa) lintulaskentaa pitkin mutaista ja liukasta vuorenrinnettä. Satoi, väsytti ja iilimatoja oli joka puolella: silmissä, korvissa, jalkapohjissa sukkien alla sekä tukassa. Kun sade loppui, pääsimme raahautumaan toista vuorenrinnettä ylös lähinnä käsivoimin tarttumalla karheisiin bambunvarsiin. Vici sanoi, että hän oli saanut käsiinsä haavoja, jotka infektoituisivat mutakiipeilystä. Minä vastasin, että me emme ehtisi kuolla infektioon, sillä putoaisimme täältä ensin. No, elossa ollaan. Ainakin vielä. Jotain masokistista ihmisessä täytyy olla, että palaa juurilleen apinaksi viidakkoon. En muista toista näin rankkaa treeniä. Tai ainakin treeneistä pääsee Suomessa pois, jos nestehukka ja lihaskrampit iskevät. Täällä sitä vaihtoehtoa ei ole, matka pitää kulkea loppuun. Kannattaa ottaa oppia Tarmosta, jonka mietteitä voi lukea sisempää näiltä sivuilta. Ajattelen, että ehkä teen tätä sen takia, millainen olo tulee, kun kaikesta selviää. Nykyelämä on liian vaaratonta, liian abstraktia.Viidakossa keskitytään olennaiseen: pysymään hengissä. Jos siinä onnistuu, näkee ihmeitä ja pääsee kulkemaan paikoissa, jotka ovat monille tuntemattomia. Niille, jotka viihtyvät työpäivänsä koneen ääressä, tällainen kutsumus on käsittämätön. Itse aloin biologiksi, koska halusin testata rajojani. Ja suojella niitä asioita, jotka ovat minusta maailmassa arvokkaimpia. Samalla tavalla voisi ajatella ainejärjestötyöstä. Hommia on vaikka loputtomiin, jos intoa ja ideoita riittää. Me emme saa tästä palkkaa emmekä opintopisteitä ainakaan paria enempää. Miksi ainejärjestötyötä on olemassa? Miksi kukaan jaksaa vaivautua yhteiseksi hyväksi? Ainejärjestötyössä saa kokeilla mihin pystyy. Henkilökohtainen riski on pieni, sillä järjestö kantaa vastuun. Mahdollisuuksia on paljon. Se tunne, kun näkee oman työnsä 54

tuloksen konkreettisesti, on upea. Esimerkiksi järjestämiesi bileiden onnistuminen hakkaa 6-0 pari numeroa Weboodin kurssisuoritusluettelossa. Ja ne ystävyydet, joita luodaan vaikka pikkutunneilla Oljenkorressa! Symbioosissa työskentely on opettanut minulle enemmän kuin yliopiston kaikki kurssit yhteensä. Olen tehnyt paljon ja saanut paljon. Kuluneena vuonna olen oppinut erityisesti itsestäni. Ison opiskelijajärjestön puheenjohtajana pitää katsoa itseään peiliin varsin usein. Ennen kaikkea Symbioosi toimii hyvällä fiiliksellä ja hyvällä ilmapiirillä. Sen luominen on haastavaa, mutta onnistuessaan palkitsevaa. Kesäisellä subarktisen ekologian kurssilla monet kuulivat minun hihkaisevan: ”Mä oon niin onnellinen!” Niin voisin sanoa nytkin. On mielettömän siistiä nähdä, millaisella innolla ensi toimikauden virkailijat ovat aloittamassa. Kannattaa miettiä heti alkuun, miksi mitäkin tekee ja mitä haluaa saavuttaa. Kun sen pitää mielessä, osaa arvioida vuoden mittaan, miten järjestää ajankäyttönsä ja priorisoida tehtävänsä. Tämä vuosi on ollut upea. Kiitos hallitukselle vuosimallia 2012, kiitos virkailijoille, joilla on riittänyt intoa. Teidän kanssanne on ollut hienoa työskennellä, ja olemme saaneet yhdessä tehtyä asioita, joista sietää olla todella ylpeä. Pitäkää mielessä, että olette parhaita! Minä painun nyt takaisin viidakkoon. Jos teistä Suomen kesä on sateinen, kokeilkaa samaa Madalla. Mun pyykit on olleet about viikon märkiä.

Teidän,

puheenjohtaja Symbioosi ry S ymbiontti

4 • 2012

S ymbiontti

4 â€˘ 2012

Vauhdikasta joulua ja uutta vuotta kaikille!

S ymbiontti

4 â€˘ 2012