Issuu

Lapsuus

3/2018

3/2018 54. vuosikerta Päätoimittaja Alexandra Ekvik alexandra.ekvik@helsinki.fi Toimitussihteeri Julius Ulpovaara

Sisällysluettelo 4

Vappushokkelo kuvina Kurssiwikin alkuaskeleet

Muut tekijät Tiia Laisi, Vitali Razumov, Rasmus Huotari, Esko Elo, Matti Leponiemi, Joel Esteban Lasikari, Pirta Palola, Roope Nykänen, Aliisa Hartus, Elisa Nygård, Reetta Schroderus, Akateemiset alkoholistit Ulkoasu ja taitto Alexandra Ekvik, Emmi Tuokko, Timo Pihlajamäki, Julius Ulpovaara, Liina Laukkanen, Oona Käyhkö, Rasmus Huotari, Viivi Halonen Etukansi Alexandra Ekvik Takakansi Irmeli Ilvessola, Symbiontti 1(1), 4.4.1964 Logo Anni Virolainen Paino Bookcover Oy, Espoo Painos 150 kpl

ISSN-L 1458-4115 Symbiontti on Helsingin yliopiston biologian ainejärjestön Symbioosi ry:n julkaisu. Lehdessä esitetyt mielipiteet eivät sellaisinaan edusta Symbioosin virallista kantaa. Symbiontti saa HYYn järjestölehtitukea. Symbioosi ry PL 65 (Viikinkaari 1) 00014 Helsingin yliopisto

Uutiset & ajankohtaista:

Mitä tapahtuu Saariston ekologialle? Ahvenanmaan linturallin tulokset 12

”Mitä uskoin pienenä”

Kisupalsta

Tieteessä tapahtuu

Dissonanssipalsta

Aikuisten näkemyksiä evoluutiosta

Lasten näkemyksiä evoluutiosta

PJ-palsta

Puuhanurkka

Opintovastaavan palsta

Kulinaristin palsta

”Viinipalsta”

Ahvenanmaan linturalli fuksin silmin

Horoskoopit

Repäisyt

Ihmiskunnan lapsuudesta luonnonsuojeluviestintään Teksti: Alexandra Ekvik – Kuva: Valtteri Isomäki

dykseen jo kauan sitten – ääriesimerkkinä lienee Targetin raskaana olevalle teinille osoittama vauvatuotteita esittelevä mainos 2000-luvun alussa. Samanlaisia työkaluja ovat kuitenkin käyttäneet myös luonnon- ja eläinsuojelujärjestöt. Hiljattain somekohun aiheeksi on muodostunut Jukka Tannerin valokuva keskellä avohakkuuta kannolla istuvasta pöllönpoikasesta. Poikanen oli istutettu kantoon vasta kuvauksen yhteydessä; kuvasta välittyi kuitenkin aivan toisenlainen vaikutelma, jonka ansiosta kansalaisaloite avohakkuiden kieltämiseksi on saanut roppakaupalla uusia allekirjoituksia. Tunteisiin vetoaminen on luonnonsuojeluviestinnässä usein tärkeämpää kuin paljas faktatieto. Nöyryys on kuitenkin yksi tunne muiden joukossa, joka on jostain syystä ollut enemmänkin esillä uutisissa kuin luonnonsuojelujärjestöjen tiedotuslähteissä, vaikka kauhukuvat lämpenevästä maapallosta muistuttavatkin vanhaa tuttua vedenpaisumusta. Downshiftaavat extoimitusjohtajat, zero waste -elämäntavasta innostuneet taloustieteen opiskelijat ja mitään turhaa ostamattomat perheenäidit ovat nykypäivän jeesuksia, etuoikeutettuja mutta etuoikeudestaan luopuneita roolimalleja. Heidän tarinoissa piilee äärettömästi vaikutuspotentiaalia, kun ajattelee sitä, miten väestöä voisi kannustaa rajoittamaan kulutustaan ympäristön säästämiseksi, sillä nöyryyden motiivi on istunut päissämme kautta aikojen. Pelkät tilastot hiilidioksipitoisuuden kasvusta ja ohjeet kasvispainotteiseen ruokavalioon eivät sinänsä saa ihmismassoja muuttamaan tottumuksiaan.

Lähteet Schremp G.A. 2012. ”The Ancient Mythology of Modern Science: A Mythologist Looks (Seriously) at Popular Science Writing” Business Insider. 16.2.2012. ”The Incredible Story Of How Target Exposed A Teen Girl’s Pregnancy” www.businessinsider.com/the-incredible-story-of-how-targetexposed-a-teen-girls-pregnancy-2012-2 Iltalehti. 14.6.2018. ”Surkea pikkupöllö kyhjöttämässä kannon päällä...” www.iltalehti.fi/kotimaa/201806142201013262_u0.shtml

Pääkirjoitus

uinaismyytit tulevat ajoista, jolloin ihmiskunta oli vielä lapsenkengissä. Osa myyteistä kuvaa hyvin myös modernia ajatusmaailmaa, osa taas heijastaa menneisyyden arvoja. Jälkimmäiseen ryhmään tuntuvat kuuluvan tarinat, jotka korostavat yksilön merkityksettömyyttä ja kannustavat nöyryyteen. Näistä esimerkkinä on muinais-Kreikan Ikaros, joka kohosi niin lähelle aurinkoa, että hänen keinosiivissään oleva vaha suli, hän upposi mereen ja hukkui. Vähän toisenlaista nöyryyttä edustaa Gilgamesh-eepos, jossa kuningas menetettyään parhaan ystävänsä kuolemalle lähtee pitkälle ja uuvuttavalle matkalle etsimään avainta ikuiseen elämään. Tarinan päätteeksi sankari toteaa, että yritys on ollut turha ja että hänen on parasta antautua väistämättömälle. Vaikka nämä kaksi myyttiä tuntuvat olevan kaukana nykyisestä individualismin ja ylikuluttamisen kulttuurista, muiden kautta aikojen säilyneiden kansantarinoiden tapaan ne yhä piilevät liskoaivoissamme ja tarjoavat voimakkaan työkalun joukkoviestintään – vaikkapa ilmastonmuutoksen yhteydessä. Kuten G. A. Schrempin kirja The ancient mythology of modern science havainnollistaa, myyttikerronnan työkalut ovat korvaamattomia myös populaaritieteellisessä kirjoittamisessa. Myytillä ei tarkoiteta tällä kertaa valetta vaan sellaista inhimmillistä totuutta, joka perustuu pikemminkin vaistoihin kuin faktapohjaiseen päättelyyn. Osa Schrempin käsittelemistä samanlaisuuksista perustuu esimerkiksi vastakohtien käyttöön kuten ihmisen ja muiden lajien vastakkainasettelu John D. Barrown pohdinnassa tulenkäytön historiasta sekä Prometheus-myytissä. Osa popularisoiduista käsitteistä kuten Richard Dawkinsin itsekäs geeni eivät toimi pelkästään kerrontakehyksinä vaan muodostuvat itsenäisiksi arkkityypeiksi. Schrempiä tulkiten hyvä populaaritieteellinen kirja onkin sellainen, joka ylittää faktatiedon rajat ja luo mieleen painuvia kuvia alkeellisella, lähes alitajunnallisella tasolla. Pelkästään tosiasioiden selostus yleistajuisella kielellä ei siis vielä tee populaaritiedettä – eikä oikeastaan viestintäkampanjaa. Vaikka tekisi mieli uskoa toisin, päätöksiä ei tehdä perustuen pelkkään faktatietoon kuluttajien eikä organisaatioiden keskuudessa. Suuryritykset ovat hoksanneet tämän asian ja oppineet käyttämään sitä hyö-

Uutisia ja ajankohtaista Koonnut: Alexandra Ekvik – Kuvitus: Julius Ulpovaara

Ahvis ylittänyt rajansa

Tervetuloa, uudet fuksit!

Shokkelo ei välttynyt sateilta

Ilmoittautuminen Metsäsitseihin käynnissä

20.4.–22.4. pidetty Ahvenanmaan linturalli oli isompi kuin koskaan. Pelikikat ovat hankkineet perinteelle lisää kasvutilaa siirtämällä purkutilaisuuden Idrottscenterin ruokailusalista liikuntasaliin. Myös paikallislehdessä on tällä kertaa tiedotettu tapahtumasta ja sen lieveilmiöistä orniangstin helpottamiseksi saariston asukkaiden keskuudessa. Lisätietoa sivuilta 9–11 ja 28–29.

Ajankohtaista

Shokkelopäivänä oli pientä sadetta aamulla sekä päivän loppupuolella. Kävijöitä oli säähän nähden huimat 2786 henkilöä. Tapahtuman kohokohtana oli tänä vuonna seikkailu dinosaurusten parissa shokkeloradalla. Katso kuvakooste naapurisivulta!

Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan kandiohjelmiin on hyväksytty 181 henkilöä eli 8,3 % kaikista hakijoista. Onneksi olkoon kaikille upouusille fukseille! Preorientoivien jatkot pidetään la 25.8. iltana perinteisesti Mascotissa, jonne myös käävät sekä fossiilit ovat tervetulleita haistelemaan uusia tuulia.

Symbioosi järjestää Metsäsitsit Evon leirialueella la 18.8.2018. Osallistujamäärän perusteella sitsit jo varmasti toteutuvat, mutta tilaa halukkaille vielä riittää. Ilmoittautuminen on auki 5.8.2018 klo 23.59 saakka: elomake.helsinki.fi/lomakkeet/90572/lomake.html

Uusi rehtori, tutut kasvot Jukka Kolan kausi päättyy 1.8.2018 uuden rehtorin Jari Niemelän astuessa virkaan. Kaupunkiekologian professori Niemelä on ollut bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan dekaanina vuosina 2004–2017.

Symbioosin digiloikka vauhdissa

Symbioosin vanhoja asiakirjoja on alettu käydä läpi tavoitteena skannata ne digitaalisiin arkistoihin. Paperikasojen uumenista on esimerkiksi löytynyt ensimmäinen ikinä, 4.4.1964 päivätty Symbiontti-numero, jonka pääkirjoitus löytyy tämän painoksen takakannelta. Jos haluat liittyä digitointitouhuihin, ota yhteyttä Joni Olloseen (joni.ollonen@helsinki.fi).

Symbiontti 3/ 2018

Lasten Vappushokkelo kuvina Teksti: Tiia Laisi & Alexandra Ekvik – Kuvitus: Emmi Tuokko & Timo Pihlajamäki

Tämän vapun shokkeloradalla pienet osallistujat saivat leikkiä dinosauruksia, jotka etsivät kotipesää.

Ajankohtaista

Pikkudinot yllätti meteoriittisade, jota on paettava luolan turvaan. Halihai!

Lapset heittävät ruokaa kahden nälkäisen dinosauruksen, Rexin ja Ogin, suuhun. Kun dinosaurusten mahat oli saatu täyteen, pääsi jatkamaan matkaa.

Wannabe Tiia Laisi.

dinosaurus

a.k.a.

ratamestari

Lettu- ja makkaratiimi

Heinäkuu 2018

Kurssiwikin alkuaskeleet Teksti: Alexandra Ekvik & Biosfääri ry:n hallitus

Viime numerossamme uutisoimme Biosfäärin lanseeranneen uunituoreen palvelun, jonka tarkoituksena on tuoda kursseja koskevat opiskelijapalautteet julkisiksi – Kurssiwikin. Tällä kertaa Symbiontti tarkastelee taaperon ensimmäisiä askelia.

Ajankohtaista

Kurssiwikin avulla voit jättää ja lukea opiskelijapalautteita Ympäristö- ja biotieteellisen tiedekunnan kaikista LuK-tason kursseista.

urssiwikiä työstäneeseen Biosfääri-tiimiin kuuluivat Kialiina Tonttila, Heidi Annala, Jani Lehto ja Nea Tuomela yhteistyössä monilukuisten muiden tahojen kanssa. Vaikka käyttöönottoa on päästy juhlimaan vasta kuluvana vuonna, ajatus sivustosta on itänyt aktiivien päissä jo pitkään. Idea syntyi Biosfääri ry:n vuoden 2015 hallituksen aikana, jolloin hallituksen jäseniä huoletti palautteenannon huono tila. Tilanteen parantamiseen tarvittiin tiedekunnanlaajuinen palautteenantotyökalu, jonka siinä vaiheessa todettiin kuitenkin vaativan enemmän resursseja kuin oli saatavilla. ”Wiki laitettiin jäihin odottamaan suotuisampia olosuhteita ja kaivettiin jäistä ulos, kun vuoden 2016 hallitus pohti omia linjojaan tulevalle vuodelle, – kertoo Heidi Annala. – Ilman silloisia puheenjohtajaa ja varapuheenjohtajaa Maritta Räisästä ja Liina Laukkasta tai ketään 2016 opintovastaavista – Micaela Haapasta, Sebastian Östermania tai Ilari Heikkistä – ei Wikin tekoa olisi edes harkittu.”

Aallon jalanjäljissä... not Onko muilla tiedekunnilla käytössä mitään vastaavanlaista tietokantaa vai onko kyseessä "laatunsa en-

simmäinen"? On ja ei. Ainakin Aalto-yliopistolla on käytössä samankaltainen kanava. Vaikka käyttötarkoitus on sama, ei muita yhtäläisyyksiä Kurssiwikiin Heidin mukaan ole: ”Kuulopuheet Aallon systeemistä olivat alkuvaiheessa jopa suurehko inspiraation lähde – kunnes näimme sivut ensimmäistä kertaa. Rumat kuin mitkä. Tuosta eteenpäin kuljimme oman visiomme mukaan ja teimme sivuston, jollaista ei ole muualla.” Aallon esimerkki toimi varoituksena siitä, että henkilöstöresursseja hankittaessa näkyvyys ei riittäisi ainoaksi houkuttimeksi ja ammattikoodarien palkkaus lisärahoituksen turvin olisi mielekkäämpää. Tiedekunnan kandiohjelmien johtoryhmät olivatkin juuri suunnittelukauden alussa saaneet rapsakat summat digiloikkarahoitusta, josta osa sijoitettiin Kurssiwiki-hankkeeseen. Biologian koulutusohjelman johtaja Riitta Savolainen kertoo suhtautuneensa konseptiin innolla: ”En epäröinyt avustaa Kurssiwikiä pienellä rahasummalla, joka otettiin biologian kandiohjelman digiloikkahankkeesta. Kurssiwiki hakkaa mennen tullen HY:n ohjelmat.”Biosfäärin iloksi myös HYY antoi Wikille ylioppilaskunnan kehi-

”

Kurssiwiki hakkaa mennen

tullen

HY:n

ohjelmat.”

– Riitta Savolainen

tysprojekteihin tarkoitetusta projektitukirahoituksesta palan. Jotta Wiki pysyisi hengissä jatkossakin, Biosfääri on nostanut jäsenmaksua järjestöille. Lakihaasteet olivat oma jännittävä lukunsa. Mahdollisten opettajiin liittyvien tietosuoja-aukkojen paikkaamisesta tuli lisätyötä, joka oli pääsyy aikataulun viivästymiseen alkuperäisestä. Nämä seikat olivat ymmärrettäviä myös inhimillisellä tasolla, kuten ympäris-

Symbiontti 3/ 2018

tötieteiden kandiohjelman johtaja Jaanika Blomster tuo esille: ”Opettajan henkilökohtaisesta näkökulmasta Kurssiwiki julkisena palautejärjestelmänä saattaa joillekin opettajille tuntua tulevan ’liian lähelle’ omaa opettajuutta ja kurssit helposti henkilöityvät tiettyyn opettajaan eli pelkona voi olla esim. leimautuminen huonoksi opettajaksi.” Hän kuitenkin lisää: ”Uskon, että jos Kurssiwikin käyttö laajenee kattamaan suurim-

”

Toivon, että raskaita kursseja

moitita

vain

niiden

työlään suorittamisen takia” – Juha Voipio

Huolenaiheita Huolenaiheitakin jää. Savolaista huolestuttaa ylläpidon jatkuvuus, opiskelijat kun vaihtuvat tiuhaan. Professori Juha Voipion mukaan osa kursseista saattaa saada ankarampaa palautetta sisällön vaativuuden takia: ”Toivon, että raskaita kursseja ei moitita vain niiden työlään suorittamisen takia – opiskelu ja uuden oppiminen on usein rankkaa. Tiedän monen opettajan olevan huolestunut siitä, saavatko opiskelijat riittävän vahvat tiedot ja taidot ollakseen alansa asiantuntijoita valmistuessaan, joten toivottavasti liian työlääksi koetun kurssin arvioissa myös kerrotaan, mikä kurssin teki työlääksi.” Sekä Savolainen, Voipio että Blomster aikovat kui-

Heinäkuu 2018

Näin käytät Kurssiwikiä Sivusto tarjoaa keskustelualustan kursseihin liittyen, ja siellä on mahdollista kommentoida, kertoa ja saada tietoa kurssien sisällöstä ja toimivuudesta. Kurssiwikin avulla saadaan normaalisti suullisesti kulkeva tieto kaikkien saataville. Sivustolla aktiivinen rooli on opiskelijoilla, joten nyt kaikki kipin kapin tutkimaan sivustoa ja kommentoimaan kursseja!

Ajankohtaista

man osan kursseista se voi kannustaa opettajia entisestään kehittämään omaa opettajuutta ja panostamaan opetuksen laatuun.” Niinpä kaikki esillä olevat kurssit on lisätty Kurssiwikiin loppujen lopussa vastuuopettajien luvalla. Tietosuojalliset ja muut juridiset ongelmat saatiin lopulta hallintaan Pykälä ry:n oikeusavun kanssa, jonka toimintaa Heidi kuvaa kiitettäväksi: ”Todella ammattimaista ja ystävällistä toimintaa, täydet pisteet oikeusavulle kaikesta, mitä ovat meille tehneet! Lämmin suositus.” Lopullinen työnjälki näyttääkin ilmiselvästi miellyttävältä: tähän mennessä Biosfäärin Kurssiwiki on ehtinyt herättää mielenkiintoa lääketieteellisen ja maa- ja metsätieteellisen tiedekuntien piireissä, joten konsepti saattaa vastaisuudessa levitä laajemmalle.

tenkin ottaa huomioon omia kurssejaan koskevaa palautetta, kunhan sellaista Kurssiwikille tulee. Symbionttikin kannustaa kaikkia opiskelijoita täydentämään tietokantaa kaikkien käymiensä kurssien osalta.

1. Kirjaudu Kurssiwikiin omilla yliopistotunnuksilla: https://query.enable.fi/kurssiwiki 2. Kurssiwikistä löytyy kolme eri tasoa: Ohjelmat, Moduulit ja Kurssit. Jokaisesta kurssista löytyy viralliset yliopiston kurssitiedot sekä tietoa siihen liittyvistä moduuleista ja muista kursseista. Kurssiwikissä on myös hakukenttä. Hakukenttä toimii vain valittuna olevan välilehden tasolla – yksittäisiä kursseja etsiessä kannattaa siis valita ensin näkyviin Kurssit-osio! 3. Kursseista voi antaa palautetta antamalla arvosanan kurssin eri osa-alueista, kuten opintomateriaalista ja tavoitteista. Lisäksi palautetta voi myös antaa anonyymisti kommentilla, johon voi kirjoittaa vapaasti. Palautteen tulee olla asiallista ja koskea vain kurssin sisältöä. Kommentteja moderoidaan Biosfäärin opintovastaavien puolesta. 4. Onko kysyttävää tai huomaatko ongelmia Kurssiwikin kanssa? Ota yhteyttä Biosfäärin opintovastaaviin Jani Lehtoon, Kialiina Tonttilaan, Nea Tuomelaan tai Kurssiwikivastaavaan Heidi Annalaan (etunimi.sukunimi@helsinki.fi)!

Mitä tapahtuu Saariston ekologialle? Teksti: Vitali Razumov – Kuvitus: Liina Laukkanen

Ison pyörän mukana moneen vanhaan kurssiin on tullut isoja muutoksia. Ehkä useimmiten biologien kielenpäällä ovat kuitenkin kenttäkurssit. Jotkut eivät muistuta alkuperäisiä muuten kuin nimeltään ja aiheiltaan, kun taas toisten huhutaan katoavan kokonaan. Katoamishuhu on muun muassa kierrellyt monien suosikkeihin lukeutuvaa kurssia, Saariston ekologiaa. Selventääkseni, mitä kurssille on tapahtumassa, haastattelin sen pitkäaikaista vastuuopettajaa Kimmo Karellia.

K Ajankohtaista

immolla on iso kokemus kenttäkurssien vetämisestä. Ensimmäistä kertaa Minneen Kimmo rantautui vuonna 2001, jolloin hän opetti avomeren ekologia -kurssin labraosuudella. Omat tutkimuksensa asemalla hän aloitti vuonna 2002 merijäässä elävien protistien parissa. Vuonna 2003 Kimmo toimi ensimmäistä kertaa kenttäkurssiopettajana murtovesiekologian kurssilla. Rinnalle astui Saariston ekologian vastuuopettajuus 2006. Murtovesiekologian kurssilla opettaminen päättyi 2009, mutta seuraavana vuonna Kimmo liittyi biotooppijakson kokoonpanoon, josta poistui 2017. Tänä vuonna hänen harmikseen kurssilla ei opetettu lainkaan vesistöaiheita. Onko Saariston ekologia sitten katoamassa? Kimmon mukaan ei näillä näkymin. Kurssin sisältö pysyy samana, mutta sen sijaan kurssia supistettiin entisestä kahdesta viiden ja puolen päivän jaksosta yhteen kuuden ja puolen päivän jaksoon. Lisäksi ennakkovaatimuksiin on lisätty tilastotieteen kurssi ja lajintuntemustentti verkossa. Opettajia ei enää oteta yliopiston ulkopuolelta vaan rekrytoidaan yliopiston sisältä. Tällä tavalla uskotaan saavutettavan Iso pyörä -uudistuksen tavoittelemia suuria säästöjä. Kimmon mielestä ratkaisu karsia kenttäkursseista ei ole järkevää: ”Mielestäni kenttäkurssien karsiminen ja opetuksen verkkoon vieminen on suuri isku opetuksen laatuun. – Digiloikka ja verkkopohjainen lajien opiskelu ovat hyvä renki mutta huono isäntä.” Haastattelun lopuksi kysyin Kimmolta vielä muutaman keventävän kysymyksen. Mikä Helsingin yliopiston biologisista asemista on suosikkisi ja miksi? ”Tvärminne luonnollisesti rannikon kasvattina. Koko ikäni Jyväskylässä opiskeluja lukuun ottamatta olen asunut meren äärellä ja veneillyt. Toki havumetsän tuoksu on raikas, mutta sen tuntee myös

syvällä saarten Tapion saleissa.” Miksi myös labratakkien kannattaa käydä kenttäkursseja? ”Samasta syystä kuin tulevien rakennusinsinöörien olisi tärkeää käydä ensin ammattikoulun raksapuoli tai vähintään työskennellä rakennustyömaalla lomilla tai opintojen ohella. Tekemällä alansa perustöitä henkilö tutustuu perusasioihin ja oppii, miten yksittäiset asiat ovat osa suurempaa kokonaisuutta. Pitkään Tvärminnessä opettaneet ja tutkineet saavuttavat vuosien myötä valaistumisen tason. Tiellä valaistumiseen perehdytään vanhimpien kertomiin metahistoriallisiin tarinoihin ja riitteihin pyhillä paikoilla Perseidien meteorisateen aikoihin. Näitä tapahtumia voi verrata esimerkiksi aboriginaalien Uniaikaan (ajanjaksoon, jolloin maailma ja ihmiset luotiin – toim.).” Minkälaiset tilanteet kurssilla olivat hauskimpia tai painuivat mieleen eniten? ”Opettajan näkökulmasta kurssien hienointa antia on nähdä, miten innokkaita ja aikaansaavia opiskelijat ovat! Tein opiskelijapalautteista opettajakoulutukseni loppututkimuksen ja tuloksista nousivat vuodesta toiseen esille kurssin monipuolisuus, mahtava ilmapiiri, kiireetön tekemisen meininki ja Tvärminnen merellinen ympäristö. Suurin kiitos kuuluu kaikille loistaville opettajille, jotka ovat olleet vuosien aikana osa tiimiä unohtamatta Lasse Lindqvistin luomaa perustaa! Kevennykseksi Hollywoodmaisen kiitospuheen jälkeen sopii tapahtuma vuodelta 2006. Tuolloin kurssin johtaja osoitti taas kerran altruistisia piirteitään. Noihin aikoihin opiskelijat olivat hieman riehakkaampia ja boolia tarvittiin absoluuttisen juhlailon leimahtamiseen. Seuraavana aamupäivänä aseman henkilökuntaan kuuluva tuli luokseni pidellen tyhjää punavalkoista pulloa, joka oli löytynyt Sikalasta, kysyen: ”Kenenkäs tämä on?” Vastasin, että minun – siinähän lukee nimeni ja projektini nimi. Asia oli sillä kuitattu.”

Symbiontti 3/ 2018

Ahvenanmaan linturallin 2018 tulokset Koonnut: Rasmus Huotari – Kuvitus: Oona Käyhkö

Tämän vuoden Ahvenanmaan linturalli oli sekä historian myöhäisin että suurin Ahvis. Kilpailuun osallistui yhteensä 53 joukkuetta. Parhaimmalle joukkueelle lajeja kertyi 123 ja yhteensä eri lajeja havaittiin huimat 158 kappaletta. Näistä 14 oli ässiä eli vain yhden joukkeen havaitsemia. Peli- ja kilpailuvastaavien puolesta vielä kiitokset kaikille ralliin osallistuneille.

Kiitettävästä havaintosaaliista huolimatta kuvanmukaisia otuksia ei Ahviksella nähty: mustajoutsen poikasineen Uudessa-Seelannissa Hamiltonin Rotoroa järvellä.

1. Melanistiset mustakiurut 123 lajia, 3 ässää (vuorihemppo, lyhytnokkahanhi, nuolihaukka) 2. 5/5 viskisiepot 121 lajia 3 .Speduiinit ja Sabatonkuningatar 109 lajia, 1 ässä (suopöllö) 4. Archeopteryx 105 lajia, 1 ässä (pähkinähakki) 5. Pulkkinen määrää tahdin, Sendari kuittaa univelat 104 lajia, 1 ässä (ruokokerttunen) 6. Tohtori Madeira ja Jägermaisterit 104 lajia 7. VMP 103 lajia 8. Sherryä, Pentti Arajärvi 101 lajia 9. Maalla, merellä ja ilman Kohosta 99 lajia 10. Yöhutikka 98 lajia (jatkuu seuraavalla sivulla...)

Heinäkuu 2018

11. Seniilit silakat 12. Uskon enkelit 13. Yhdet vielä ja sitten rattiin 14. Kapustarintapumppu 15. Laivanupottajat 16. Möttönen ja kolme yöpetonakkia 17. Rauhankyyky 17. Lintupojat Helsinki 17. Birdnado 20. Ari & TTT 21. Mighty tits 22. Pu-pu-pu-pulmuset 23. Vitunpikkupaskalintu 23. Hagan pyllyt 25. Kuningatarituhippiäiset 26. Joukkue joka huijasi taas 27. Renttahelekut 28. Pähkinänakit: vittukukaikkihajoaa 29. Tuskakoskelot 30. PYY150 30. Kuhertelevat Allit 32 Trii-tryy 32. Everybody deserves the bird 34. Geggemojakyckling 35. Lookallthechickens 36. Iso H ratissa 36. Unidentifiers of flying objects 38. Luulenpa lentäväni 39. Viikkitimalit 40. Haukkabois 40. Tonni kättee ja kalkkuna mukkaa 42. Ahvi$dominance420blzkuumottavapuluhymiöjaankka 42. Stydit stidit 44. Kolme kympin naista 45. Heimoneuvosto 46. Rakettirastaat 46. Pullasorsat 48. Naakat 49. Me ollaa Turust 50. Taidetoimikunnat 51. Lehto&Pöllöt 52. Tuplahaukat 53. Rantasipi(lä)t

94 lajia 92 lajia, 1 ässä (maakotka) 91 lajia, 1 ässä (harmaapäätikka) 89 lajia 86 lajia 85 lajia, 1 ässä (käki) 85 lajia 85 lajia 85 lajia 83 lajia, 1 ässä (nokkavarpunen) 83 lajia 82 lajia 77 lajia 77 lajia 76 lajia, 1 ässä (Aquila sp.) 72 lajia 69 lajia 68 lajia 67 lajia 64 lajia, 1 ässä (pikku-uikku) 64 lajia, 1 ässä (kirjosieppo) 63 lajia 63 lajia 62 lajia 61 lajia 60 lajia 60 lajia 55 lajia 54 lajia 53 lajia 53 lajia 50 lajia 50 lajia 48 lajia, 46 lajia, 1 ässä (tundrahanhi) 45 lajia 45 lajia 44 lajia 43 lajia 42 lajia 40 lajia 38 lajia 16 lajia

Rallissa palkitut joukkueet TOP3-joukkueet: Melanistiset mustakiurut, 5/5 viskisiepot sekä Speduiinit ja Sabatonkuningatar Pseudohavainto: Lintupojat Helsinki, joka löysi metsän kätköistä ruumisarkun SISU-palkinto: Möttönen ja kolme yöpetonakkia, joiden piti mennä noutamaan puuttuvaa Möttöstään keskellä yötä

Symbiontti 3/ 2018

Rallin aikana havaitut lajit alli ampuhaukka Aquila sp (ässä) etelänkiisla fasaani haahka haapana haarapääsky harakka harmaahaikara harmaalokki harmaapäätikka (ässä) harmaasorsa heinätavi hemppo hernekerttu hiirihaukka hippiäinen härkälintu hömötiainen isokoskelo isokäpylintu isolepinkäinen jalohaikara jouhisorsa järripeippo kaakkuri kalalokki kalasääski kalatiira kanadanhanhi kanahaukka kapustarinta kaulushaikara keltasirkku kesykyyhky kirjosieppo (ässä) kiuru kivitasku korppi kottarainen kuikka

Heinäkuu 2018

kulorastas kuovi kurki kuusitiainen kyhmyjoutsen käenpiika käki (ässä) käpytikka lapasorsa lapasotka lapintiira laulujoutsen laulurastas lehtokurppa liejukana liro luhtahuitti luhtakana luotokirvinen lyhytnokkahanhi (ässä) maakotka (ässä) merihanhi meriharakka merikihu merikotka merilokki merimetso merisirri metsähanhi metsäkirvinen metsäviklo mustakurkku-uikku mustalintu mustarastas mustavaris naakka naurulokki niittykirvinen nokikana nokkavarpunen (ässä) nuolihaukka (ässä) närhi

pajulintu pajusirkku palokärki peippo peukaloinen piekana pikkukuovi pikkukäpylintu pikkulokki pikkutikka pikkutylli pikku-uikku (ässä) pikkuvarpunen pilkkasiipi pohjantikka (ässä) punajalkaviklo punakuiri punakylkirastas punarinta punasotka punatulkku puukiipijä pyrstötiainen pyy pähkinähakki (ässä) pähkinänakkeli rantasipi rautiainen riskilä ristisorsa ruokki ruokokerttunen (ässä) ruskosuohaukka räkättirastas räyskä räystäspääsky selkälokki sepelkyyhky sepelrastas silkkiuikku sinisorsa sinisuohaukka

sinitiainen suokukko suopöllö (ässä) taivaanvuohi talitiainen tavi teeri telkkä tikli tilhi tiltaltti tukkakoskelo tukkasotka tundrahanhi (ässä) turkinkyyhky tuulihaukka tylli töyhtöhyyppä töyhtötiainen uivelo urpiainen uuttokyyhky valkoposkihanhi valkoviklo varis varpunen varpushaukka viherpeippo vihervarpunen viiksitimali

Mitä uskoin pienenä... Koonneet: Julius Ulpovaara & Esko Elo – Kuvitus: Julius Ulpovaara

Kokosimme yhteen lukijoidemme pienenä uskomia tollouksia. Kiitos, kun vastasitte!

“

Muistan, kun kerran illalla auton kyydissä kysyin äidiltä, miksi kuu seuraa meitä. Tiedättehän, että lähellä olevia puita vasten näyttää siltä, että kuu liikkuu samaan suuntaan kuin autokin... Kun äiti yritti selittää, kuinka asia oikeasti on, en uskonut vaan käskin äitiä katsomaan omin silmin, kuinka lujaa kuu kiisi taivaalla.” – ihan kuutamolla

“

Lauloin aina mukana radiosta kuullessani Ultra Bran kappaletta Sinä lähdit pois, enkä tietenkään ymmärtänyt, mitä siinä lauletaan. Biisissä on tämä kohta: ”Yön viimeinen drinkki/Aamiaiseksi vaihtuu/Lisäsin siihen kahvia”. Luulin, että drinkki on jonkinlainen munkki tai donitsi, joka kastetaan kahviin.” – yön viimeinen munkki

“

Äidin sanomisten väärinymmärryksen seurayksena luulin lapsena, että naapurin tytöt ovat pitkiä, koska he ovat kasvissyöjiä. Samanlaisesta väärinymmärryksestä johtuen ajattelin myös, että koripallon harrastaminen kasvattaa pituutta.” – nimetön

“ “ “ “ 12

Lapsiahan saadaan niin, että vanhemmat makaavat sängyllä kylki kyljessä.” – nimetön Minulle kerrottiin lapsena, että koulu kestää 12 vuotta.” – Graduation is a lie Kun opin ensimmäisiä kirosanoja, luulin että perkele tarkoittaa tosi isoa kakkaa :(” – nimetön Luulin nuorena, että Keskusta on luonnonystävälle hyvä puolue.” – Kepuli

“

Ennen kouluikää mulle oli kerennyt muodostua ihan oma käsitys maantieteestä. Maailma jakautui kahteen maahan: Suomeen ja Ruotsiin. Kaikki ulkomaalaiset tai vieraskieliset ihmiset asuivat Ruotsissa. Tajusin sentään maapallon pyöreyden (mikään flat-earther en siis ollut) ja myös pyörimisliikkeen. Tämä liike ei kuitenkaan selittynyt Newtonin laeilla. Sen sijaan vakaumukseni mukaan jääkarhut työnsivät Eurooppaa länteenpäin jostain Uralilta käsin, samalla kun Italian saapas potki vauhtia. Luonnollisesti Italia ei tietenkään ollut mikään maa vaan kuului Ruotsiin.” – Polar Bear Earth Society

“

Kerroin aina sukujuhlissa vitsin, joka sai ihmiset nauramaan eniten. Itsehän en tätä tajunnut kuin vasta useita vuosia myöhemmin: Miksi ärrävikainenkin voi olla nykyään jääkiekkojuontaja? Jari Kurri lopetti pelaamisen.” – Suvun hauskin

“ “

Pelloilla ei isäni mukaan ollut traktorien, tai dinosaurusten, tai lehmien munia. Kyseessä olivat joulupukin lahjavarastot, jotka odottivat pelloilla joulua.” – tonttu Päiväkodissa toinen lapsi ei uskonut, kun kerroin Auringon olevan tähti. Hän puolestaan väitti Auringon olevan kaasupallo. Päiväkotitäti kertoi, että olemme molemmat oikeassa, mutta uskoimme hänen vain valehtelevan saadakseen meidät lopettamaan riitelyn.” – todellinen astronomi

“

Aina mökille mennessä halusin, että mökkitie ajettiin hiljaa. Radion piti olla kiinni ja auton ikkunoiden auki, jotta kuulisimme, kun kantarellit laulaa.” – Luonnonlapsi

Symbiontti 3/ 2018

Katselkaa kissanpentuja! Teksti: Matti Leponiemi – Kuvitus: Oona Käyhkö

Kisuihmisille kissojen positiiviset vaikutukset elämään ovat itsestäänselvyys, mutta onpa asiaa pari kertaa koitettu tutkia tieteellisestikin.

Heinäkuu 2018

Kisupalsta

apanilaisessa kulttuurissa söpöt jutut ovat arvossaan, joten ei ehkä ole yllättävää, että söpöyden vaikutuksia on tutkittu juuri siellä. Tässä yhteydessä söpöys liitetään erityisesti lapsenomaisiin piirteisiin kuten pyöreä naama ja suuret silmät. Näiden piirteiden on aiemminkin havaittu vaikuttavan aikuisiin ihmisiin monin tavoin, esimerkiksi lisäämällä hoivafiiliksiä. Mahdollisesti asia liittyy jotenkin vauvojen ja vanhempien väliseen kanssakäymiseen, mutta tämä alkaa mennä jo aika kauas kisuasioista, joten jätetään noiden seikkojen spekulointi muille. Japanilaisten tutkimuksessa söpöjen kissan- ja koiranpentujen katselu johti koehenkilöiden parempaan suoriutumiseen varovaisuutta vaativissa tehtävissä. Positiiviset vaikutukset Maailman söpöin nuori kissuli Indonesian Gili Meno saarella. liitettiin erityisesti eläinvauvojen söpöyteen, mutta ”tavallistenkin” hauskojen kissavideoiden katselun on kyllä havaittu lisäävän työhyvinvointia. ylläpitämä, ja kissat ovat peräisin no-kill-periaatteella Itselleni riittää söpöjen eläinten katselemisesta tuleva toimivasta kisuturvakodista. Pentuja hoidetaan tässä hyvä mieli, mutta mikäli jäät vaikka työpaikalla kiinni sijaiskodissa, kunnes ovat luovutusikäisiä ja pääsevät oikissavideoiden katselusta, voit pomollesi selittää, että keaan kotiin. Tuon ajan kamerasta voi seurata näiden tarkoituksena on vain parantaa suorituskykyä työtehtäpienten ja pörröisten kisujen temmellystä, leikkejä ja vissä ja työhyvinvointia. varsin usein myös päikkäreitä. Tämän webbikameran Eräässä eläinlääkisopiskelijoilla tehdyssä kokeessa vaikutus työtehoon on takuulla positiivinen! taas kokeiltiin haastavien luentojen tauottamista hauskoilla eläinvideoilla. Opiskelijat kokivat luentomateLähteet riaalin kiinnostavampana ja jopa ymmärtävänsä sen paremmin eläinvideoilla höystettyjen luentojen jälkeen Nittono, H. Ym. (2012). The power of kawaii: Viewing kuin verrokkiluentojen jälkeen. Videoilla oli myös pocute images promotes a careful behavior and narrows sitiivinen vaikutus opiskelijoiden mielialaan. Voisiko attentional focus. PloS one, 7(9), e46362. samaa kokeilla vaikka Kemian perusteiden luennoilla? Janicke, S. Ym. (2017). Watching Online Videos at Work: the Role of Positive and Meaningful Affect for Kissanpennut netissä Recovery Experiences and Well-Being at the Workplace. Mass Communication and Society, 1-23. Eikö kandi tai gradu etene? Lukijoiden työ- ja opiskeluKogan, L. Ym. (2018). Use of Short Animal-Thesuorituksen tehostamiseksi on palstan kuvituksena kiva med Videos to Enhance Veterinary Students’ Mood, Atmurrosikäinen kissanpentu. Lisää kuvia ja kissavideoita tention, and Understanding of Pharmacology Lectures. osaatte varmasti etsiä netistä itsekin, mutta yhden linkJournal of veterinary medical education, 45(2), 188-194. kivinkin haluan silti jakaa: Foster Dad John’s Critter fb.com/TheCritterRoom Room Kitten Cam, löytyy youtubesta hakemalla Foster Kitten Cam. Kamera on vapaaehtoisen sijaiskasvattajan

Mistä on pienet vauvat tehty? Teksti & kuvitus: Alexandra Ekvik

Kysymys on kiehtonut tutkijoita, sillä yksilönkehityksen mekanismit kulkevat käsi kädessä niin tautien kuin kudosuusiutumisen kanssa. Maailmassa, jossa tutkimusmalleja kelpuutetaan arvioimalla näiden läheisyyttä nykyihmiseen, lajimme alkionkehitys on pysynyt hämärän peitossa paradoksaalisesti mutta ymmärrettävistä syistä. Jatkuvasti kehittyvät 3D-viljelytekniikat tarjonnevat ratkaisuja tähän haasteeseen tulevaisuudessa, mutta niitäkään ei synny ilman vanhaa kunnon in vivoa.

I Tieteessä tapahtuu

mplantaation jälkeisten alkionkehitysvaiheiden tutkimus ihmisellä on hankalaa. Lainsäädännön osalta Laki lääketieteellisestä tutkimuksesta kieltää pitämästä elossa tutkimukseen käytettyä alkiota pidempään kuin 14 vuorokautta sen muodostumisesta. Käytännön näkökulmasta suotuisan ympäristön takaaminen alkiolle koeputkessa vaikeutuu sen myötä, kun kehitys etenee. Tutkimusaineistona on siksi perinteisesti käytetty joko abortoituja alkioita, joiden laatu ja saatavuus on sattumanvaraista, tai eläinmalleja, joista etenkin hiirillä saatujen tutkimustulosten on mahdollisuuden mukaan oletettu soveltuvan myös ihmiseen. Eroja hiiren ja ihmisen kehityksessä löytyy kuitenkin jo niin varhain kuin implantaatiovaiheessa eli alkion asettuessa kohdunseinämään. Kaikkein puhuttavin esimerkki tässä yhteydessä lienee hiiren kantasolujen erilaistumiskyvyn implantaation jälkeinen hiipuminen, joka ihmisalkiossa tapahtuu jo ennen implantaatiota. Tämä eroavaisuus selittää vaikeuksia, joita tutkijat ovat kohdanneet eristäessään ihmisen alkionkantasoluja – näitä on nimittäin opittu viljelemään yllättävän myöhään, hiirenalkion kantasolujen odoteltua maljalla 17 vuoden ajan (Thompson ym. 1998; Evans & Kaufman 1981). Gastrulaatiovaiheessa ero on vieläkin näkyvämpi, sillä ihmisen gastrula-alkio on levynmuotoinen kun taas hiirenalkion muoto muistuttaa kuppia. Ihmisalkion gastrulaatio alkaa noin 15. päivänä hedelmöityksestä. Ihmisen kantasolujen eristys ja myöhemmin iPSsolujen keksiminen on poistanut osan rajoituksista, joihin tutkijoiden oli tyydyttävä edeltävinä vuosikymmeninä. Viljelykokeilla on voitu tutkia solujen välistä vuorovaikutusta ja erilaistumista implantaation jälkeiselle alkionkehitykselle olennaisissa asiayhteyksissä. On kuitenkin ymmärrettävää, että kaksiulotteinen viljely vastaa vain osaan kysymyksistä eivätkä sen ilmentämät mekanismit ole aina yleistettävissä elimistötasolle. Tämäkään ongelma ei ole jäänyt ilman ratkaisuehdotuksia, sillä viime vuosina kolmiulotteinen viljely on

avannut yhä uusia maisemia. Kolmiulotteisessa viljelyssä hyödynnetään solujen omaa aggregoitumiskykyä rajoittamalla elatusliuoksen tilavuutta tai ohjataan solukerroksen kasvua fysiologista ympäristöä muistuttavien rakenteiden ja geelien avulla. Alan kuumin aihe lienee organoidit, 3D-viljelyn tuotokset, jotka rakenteeltaan muttei kooltaan muistuttavat oikeita elimiä (Alhaque ym. 2018). Yhä uusista koetuloksista tulee selväksi, että ihmisalkiota pystytään pitämään elossa in vitro eettistä rajaa pidempiäkin aikoja (Nature 4.7.2018), eivätkä keinot rajoitu elottomiin elatusympäristöihin.

Ihmisgastrulaation tutkimus rikkomatta 14 vuorokauden aikarajaa Martynin ym. (2018) Naturessa julkaisema kirje on loistava esimerkki siitä, miten ihmisen alkionkehitystä voidaan tutkia kolmiulotteisessa ympäristössä 14 vuorokauden jälkeisissäkin vaiheissa kuitenkaan rikkomatta

”

Tällä kertaa lajien väliset rajat

jouduttiin ylittämään ja siinä onnistuttiin.

tätä ympäri maailman säädeltyä aikarajaa – tai käyttämättä edes varsinaisia ihmisalkioita. Ryhmä on viljellyt ihmisen alkionkantasoluja pienikokoisilla levyillä kasvutekijä BMP4:llä rikastetussa elatusliuoksessa. Elatusliuoksen koostumus ja rajattu tila saivat solut ryhmittymään gastrula-alkioita muistuttaviksi rakenteiksi, joita Martyn ym. kutsuvat gastruloideiksi. Hiirellä BMP4

Symbiontti 3/ 2018

Heinäkuu 2018

Lähteet Thompson, JA. Ym. (1998) ”Embryonic Stem Cell Lines Derived From Human Blastocyst”. Science. 282 (5391): 1145–1147. Evans, M. & Kaufman, M. (1981). ”Establishment in culture of pluripotent cells from mouse embryos”. Nature. 292 (5819): 154–6 Alhaque, S. Ym. (2018) ”Three-dimensional cell culture: from evolution to revolution.” Phil. Trans. R. Soc. B 373: 20170216 Nature. 4.7.2018. ”The labs growing human embryos for longer than ever before.” https://www.nature. com/articles/d41586-018-05586-z Martyn, I. Ym. (2018) ”Self-organisation of a human organiser by combined Wnt and Nodal signalling.” Nature 558: 132-13

Tieteessä tapahtuu

aikaisempien tutkimusten mukaan mahdollistaa gastrulaation Wnt:n ja sen myötä Activin-Nodal-signaloinnin välityksellä. Samoin kuin BMP4 Wnt-perheen tekijät, Activin ja Nodal ovat solunulkoisia kasvutekijöitä, jotka säätelevät erilaistumista. Näiden tekijöiden yhteispelin tuloksena syntyy Spemann-Mangold-organisaattori – alkion selkäpuolella sijaitseva soluryhmä, joka mahdollistaa selkä-vatsa-akselin määräytymisen. Organisaattoria on tähän mennessä perusteellisesti tutkittu muun muassa salamanterilla, kanalla ja hiirellä muttei ihmisellä, jolloin on jäänyt arvoitukseksi, pätevätkö edellä kuvatut säätelymekanismit myös ihmisen gastrulaan. Tutkimalla gastruloideja in vitro Martyn ym. kehittivät menetelmän, jolla he saivat ihmisalkion kantasoluja erilaistumaan organisaattorisoluiksi. Tässä vaiheessa tutkimusta solujen toiminnallisuutta eli kykyä ohjata selkä-vatsa-akselin määräytymistä ei enää voitu varmistaa pidättäytyen in vitro -kokeissa. Perinteisesti organisaattorin toimintaa on testattu siirtämällä soluryhmä alkuperäisestä alkiosta toisen alkion vatsapuolelle ja seuraamalla, miten se edistää selkärakenteiden kehitystä. Tällä kertaa lajien väliset rajat jouduttiin ylittämään ja siinä onnistuttiin – ihmisen organisaattorisolut siirrettiin kananalkioihin ja niiden todettiin edistävän selän kehitystä kuten hermokudoksen erilaistumista. Ihmissolujen onnistunut sijoitus kananalkioihin viittaa siihen, että kyseistä menetelmää voitaisiin käyttää muidenkin yksilönkehitykseen liittyvien tutkimuskysymysten selvittelyssä. Kantasolujen eristystä on pidetty vallankumouksellisena edistysaskeleena kehitysbiologisessa tutkimuksessa. Martynin ym. käyttämät menetelmät kuitenkin havainnollistavat, että tämä läpimurto on vain askel sokkeloon viljelytekniikoita, joista kantasolut tekevät kehittämisen arvoisia. In vivo -isännän tai kudosdonorin käyttö saattaa olla pitkällä aikavälillä likainen ratkaisu nykyisten viljelymenetelmien puutteisiin, joka kuitenkin toimii välttämättömänä turvaverkkona. Nykypäivän 3D-viljely vaatii runsaasti työkaluja, joiden joukossa ovat solun ulkopuoliset proteiinit kuten kollageeni, vettä sitovat polymeerigeelit ja 3D-tulostetut polymeerimuotit. Näitä ja muita elementtejä on kuitenkin opittu käyttämään ensisijaisesti tutkimalla erilaistuvan kudoksen luonnollista ympäristöä, siihen kuuluvaa ekstrasellulaarista matriksia, tukisolujen toimintaa ja morfogeenigradientteja. In vivo toimii edelleenkin oikopolkuna silloin, kun kudosmallinnuksen modernit työkalut eivät riitä.

Millaisia aikuisia yhteiskunta tuottaa? Teksti: Joel Esteban Lasikari – Kuvitus: Oona Käyhkö

Yhteiskunnallista dissonanssia

Jos nuorissa on tulevaisuus, niin sillä, miten ja millaisiksi yhteiskunta lapset ja nuoret kasvattaa, luodaan tietynlaista tulevaisuutta. Lapsuus ei täten ole vain yksilön oman elämän alkuaikaa vaan näkymä tulevasta maailmasta. Mitä se, miten opetamme ja kohtelemme lapsia, kertoo yhteiskunnasta? Tietysti tarkastelen näitä asioita oman yhteiskunnallisen ymmärrykseni kautta enkä pyrikään etsimään yhtä oikeaa totuutta.

Kuvan apinalapset eivät vilkkautensa vuoksi soveltuisi nykypäivän koululaitokseen, joka ei ole kaikille temperamenteille optimaalinen. Kuvapaikkana Balin Ubudissa sijaitseva apinametsä.

okainen meistä opetetaan maailman tavoille jo aivan pienestä pitäen. Emme ehkä muista mitään vauvaiästä, mutta jo silloin vanhemmat, lääkärit, valtio ynnä muut ohjaavat kehitystämme ja rajaavat sitä, mitä meistä saa tulla tulevaisuudessa. Ehkä selkein (ja ajankohtaisin) esimerkki tästä on lääkärin tekemä lapsen sukupuolen määrittäminen, joka sinänsä vaikuttaa monesta loogisesti ja biologisesti perustellulta (mitä se ei mielestäni ole, mutta tämä vaatii oman kirjoituksensa). Riippumatta siitä, mitä mieltä on sukupuolen määrittämisen perusteluista, on kiistämätöntä, että ”poika” ja ”tyttö” ovat sosiaalisia kategorioita, jotka määrittävät yksilön tulevaa elämää suuresti tavoilla, joilla ei ole mitään tekemistä biologian kanssa. Yhä edelleen se, näkeekö muu yhteiskunta sinut naisena vai miehenä, vaikuttaa hurjasti siihen, miten opettajat, vanhemmat, kaverit ja tuntemattomat kohtelevat sinua ja millaisia mahdollisuuksia sinulle tarjotaan.

Mikään ei tietysti viittaa siihen, että yksikään lapsia määrittävistä tai ”kouluttavista” tahoista toimisi välttämättä pahantahtoisesti – vaikkakin toisinaan kyllä tarkoitushakuisesti – vaan ainoastaan että sukupolvet siirtävät oman yhteiskunnallisen ohjelmointinsa eteenpäin seuraaville sukupolville. Vanhemmat tai lääkärit eivät varmaankaan tarkoita pahaa määrittäessään lapsen sukupuolen vaan toistavat niitä määritelmiä, joita heille itselleen on asetettu, ja toteuttavat valtion asettaman vaatimuksen yksilöiden kategorisoinnista. Siitä huolimatta sillä, kuinka lapsia kohdellaan ja kategorisoidaan, on todellisia yksilöllisiä ja yhteiskunnallisia seurauksia. Se, millainen aikuinen lapsesta kasvaa, on tietysti monien vuorovaikutuksessa olevien asioiden summa aina kotioloista yhteiskunnan poliittiseen tilaan ja koululaitoksen vaatimuksista yksittäisen opettajan temperamenttiin. Vaikka muun muassa vanhempien tulot, koulutus ja sosiaalinen asema vaikuttavat lapsen kotioloihin, niin vaikuttavat myös vanhempien ja muiden lapsen elämässä olevien aikuisten omat käsitykset maailmasta. Kaikki mainitut esimerkit vaikuttavat vielä toisiinsa ja ristiin rastiin; jos vanhempi on vähemmän koulutettu, hän ei yhtä todennäköisesti ole tietoinen kaikista viimeisimmistä tieteen oivalluksista lasten kasvatukseen liittyen, tai jos vanhempi on uskovainen, tämä vaikuttaa siihen, miten hän tulkitsee yhteiskuntaa. Yhteiskunnal-

”

Koululaitoksen perimmäinen

historiallinen

tehtävä

tuottaa kuuliaisia työläisiä.

Symbiontti 3/ 2018

Heinäkuu 2018

”

Toivottavasti tulevaisuudessa

on enemmän kriittisiä yksilöitä kuin Eichmanneja.

enemmän tai vähemmän nimellisesti demokraattisen harvainvallan säilymisen kannalta on täysin loogista, että yksilöt täytyy ennen kaikkea kasvattaa kuuliaisiksi. Jos lapsesta toisin sanottuna kasvaa ”liian” kriittinen, hän saattaa alkaa kyseenalaistaa asioita, jotka ovat nykyisen yhteiskuntajärjestyksen säilymisen kannalta välttämättömiä. Miksi auktoriteettiusko sitten on pahasta? Siksi, että auktoriteettiuskoisiksi kasvatetut ihmiset ovat taipuvaisia toimimaan käskyjä ja normeja noudattaen, riippumatta siitä, mikä niiden lopputulos on. Filosofi ja teoreetikko Hannah Arendt kirjoitti pahuuden banaaliudesta seurattuaan Adolf Eichmannin oikeudenkäyntiä toisen maailmansodan jälkeen. Eichmann oli vastuussa ihmisten lähettämisestä keskitysleireille Natsi-Saksassa eli toisin sanottuna juutalaisten holokaustin sekä lukuisten seksuaalivähemmistöjen, poliittisten toisinajattelijoiden, romanien ja muiden ”vääränrotuisten” järjestelmällisen leireille sulkemisen ja murhaamisen käytännön järjestämisestä. Arendt oli yllättynyt siitä, että oikeudenkäynnissä syytetyn penkillä ei istunutkaan pahuuden ilmentymä vaan hyvin tavallisen oloinen ihminen, joka omien sanojensa mukaan vain totteli käskyjä. Monet historian suurimmat hirmuteot ovat seurausta siitä, että joku on ”vain totellut käskyjä”. Asian tekeminen koska joku muu käskee on helpottavaa, sillä se teoriassa vapauttaa käskyn toteuttajan vastuusta. Ei ehkä älyllisellä tasolla mutta tunteiden tasolla. Käskyjä toteuttava ihminen voi piiloutua tottelevaisuuden taakse niin muilta kuin itseltäänkin. Kyse on käytännössä vastuun välttelystä, joka ei kestäisi kriittistä tarkastelua. Auktoriteettien kunnioituksen painottaminen koulutuksessa on valinta. Me itse päätämme, mitä lapsille opetamme. Toivottavasti tulevaisuudessa on enemmän kriittisiä yksilöitä kuin Eichmanneja.

Lähteet Arendt, H. 1963. ”Eichman in Jerusalem: A Report On The Banality Of Evil”

Yhteiskunnallista dissonanssia

lisen ja yksilöllisen ulottuvuuden erottaminen toisistaan onkin mielestäni keinotekoista, vaikkakin toisinaan jokseenkin perusteltua selkeyden vuoksi. Millaisia huomioita voimme sitten tehdä lasten kasvatuksesta ja siitä, mitä se kertoo yhteiskunnan tavoitteista? Helpointa tätä on tarkastella koululaitoksen kautta, sillä koulu on paikka, joka on suurin piirtein samanlainen eri puolilla Suomea (ja isoa osaa maailmasta) ja jossa valtio voi vaikuttaa kaikkien lasten kasvatukseen suoraan ja samanaikaisesti. Suomalaista koululaitosta kehutaan paljon, ja onhan se ilmeisen hyvä siinä kategoriassa, jossa kisataan, eli ennalta määrätyn sisällön sisäistämisessä. Tuskin löytyy montaa ihmistä, jonka mielestä koulutus – siinä, missä se tarkoittaa oppimista ja opettamista, henkistä kasvua – olisi huono asia. Varmastikin jokainen ”demokraattiset arvot” allekirjoittava on sitä mieltä, että osaavien, itsenäisten ja kriittisten yksilöiden kasvattaminen on paitsi moraalisesti oikein myös moninaisen yhteiskunnan kannalta toimivin ratkaisu. Mutta onko itsenäisten ja kriittisten, tietotaidolla varustettujen yksilöiden tuottaminen oikeasti koulutuksen yhteiskunnallinen tehtävä? Yksi ensimmäisiä asioita, mitä koulussa opitaan, on auktoriteettien kunnioittaminen, ja tätä painotetaan koko koulutuksen ajan. Opettajan sana on koulussa laki, opettaja on lähtökohtaisesti aina oikeassa, opettajaan pitää luottaa eikä opettajaa saa mielellään kyseenalaistaa. Tietysti opettaja tietää opetettavista aineista enemmän kuin vaikka ekaluokkalaiset. Mutta opettaja voi olla yhtälailla väärässä kuten kuka tahansa muukin. On yksi asia opettaa lapset siihen, kuinka joku ansaitsee kunnioituksemme ja huomiomme osoittamalla olevansa sen arvoinen. On aivan toinen asia, että joku mukamas ansaitsee jälki-istunnon tai muiden seuraamusten uhalla kuuliaisuutemme pelkän asemansa takia. Kun opettajan (tai muun auktoriteetin) kuunteleminen ja totteleminen on itseisarvo, nostetaan tottelevaisten ja auktoriteettiuskoisten yksilöiden tuottaminen kriittisyyden ja tiedonjanon edelle. Jos tiedon oppiminen saati kriittisten yksilöiden kasvattaminen todella olisi yhteiskunnan perimmäinen tarkoitus, eikö siinä tapauksessa panostettaisi jokaisen koulutukseen yksilöllisemmin niin paljon kuin olisi tarve? Tai vähintäänkään yksilöitä ei erikseen rankaistaisi siitä, jos he eivät sopeudu valmiin mallin mukaiseen opetukseen, kun he eivät ”kunnioita” auktoriteetteja tarpeeksi. Koululaitoksen perimmäinen historiallinen tehtävä on tuottaa kuuliaisia työläisiä, joilla on tarpeeksi tietoa, että he ovat hyödyllisiä, mutta ei niin paljon, että he ryhtyisivät kriittisiksi. Kapitalistisen yhteiskunnan ja

Näkemyksiä evoluutiosta, osa 1/2: aikuisversio Teksti: Pirta Palola – Kuvitus: Alexandra Ekvik

Pirta Palola päätti kysyä biologian opiskeluun perehtymättömiltä kavereiltaan evoluutiosta, ja keskustelutuokiot paljastuivat opettavaisemmiksi, kuin olisi voinut ennalta arvata.

änä keväänä evoluutiobiologian kurssin aloittaessani törmäsin hämmentävään kyselytutkimukseen. Tutkimuksessa oli kysytty seuraavaa: ”Totta vai tarua? Ihmiset ovat kehittyneet aiemmin eläneistä eläinlajeista” (Herron & Freeman 2015). Suomalaisista vain 65 % oli vastannut ”totta”! Miten se saattoi olla mahdollista? Jäin miettimään, millainen käsitys peruskoulun ja lukion käyneille nuorille jää evoluutiosta. Entä mikä merkitys evoluutioteorialla on kulttuurissamme? Juttua varten kysyin kaveripiirini näkemyksiä ja uskomuksia evoluutiosta, mikä synnytti monta pitkälle yöhön eskaloitunutta keskustelua. Mielenkiintoista oli etenkin evoluution päämäärän pohtiminen – oliko evoluutiolla päämäärää, ja jos oli, niin mikä? Luonnonvalinta saattaa äkkiseltään vaikuttaa ulkoiselta voimalta, joka määrää evoluution lopputuloksen. Biologian opiskelijoille luonnonvalinnan määritelmä lienee kuitenkin selvä: luonnonvalinta on mekanismi evoluutioprosessissa.

Evoluution työkalut ja päämäärä

Luonnonvalinnan periaatteen ehtoja on kolme. Ensiksi yksilöiden välillä on muuntelua – myös samaan lajiin kuuluvien yksilöiden kesken. Toiseksi eloonjäämisen ja lisääntymisen mahdollisuudet riippuvat sekä yksilön ominaisuuksista että vallitsevista ympäristöoloista. Kolmanneksi yksilöiden ominaisuuksilla on taipumus periytyä. Kahden ensimmäisen ehdon perusteella voidaan päätellä, että yksilöiden lisääntymismenestys vaihtelee. Edelleen voidaan päätellä, että ominaisuuksien lukusuhteet muuttuvat sukupolvesta toiseen eli evoluutiota tapahtuu. Koska periaatteen ehdot voidaan todistaa tosiksi, päättely on deduktiivista ja sitovaa (Herron & Freeman 2015). Eksaktimmin nämä ehdot voidaan ilmaista alleelien avulla: yksilöiden välillä on perinnöllistä muuntelua mutaatioiden synnyttämien uusien alleelien ja geneet-

tisen rekombinaation myötä. Alleelit siirtyvät muuttumattomina jälkeläisille. Yksilöillä, joiden alleelit ja alleeliyhdistelmät mahdollistavat parhaan sopeutumisen ympäristöön, on paras kelpoisuus eli fitness. Teleologinen tai deterministinen mielikuva evoluutiosta tuntuu kuitenkin olevan melko yleinen. Kun kysyin evoluution päämäärästä kavereiltani, vastaukset olivat esimerkiksi tällaisia: ”Evoluution päämäärä on ehkä yleisesti kehittää ja muokata eläviä olentoja ja kasveja niin, että ne sopeutuisivat sen aikaiseen elinympäristöönsä mahdollisimman hyvin.”

Symbiontti 3/ 2018

”Evoluution päämäärä on monimuotoistua ja säilyttää aina edeltävät monimuotoisuuden tasot.” ”Päämäärä edellyttäisi älykästä tekijää. Ei ole, mutta luonnonvalinta luo illuusion siitä.”

”

Onko evoluutio sitä, että

eliöt kehittyvät koko ajan tehokkaammiksi

entropian

kasvattamisessa? Jännittävin vastaus mennen tullen tuli eräältä automaatiotekniikan opiskelijalta ja tulevalta insinööriltä: ”Onko sanakirjassa määritelty evoluutio nimenomaan orgaaniseksi? Eikö evoluutio päde myös epäorgaaniseen?” Hän viittasi termodynamiikan toiseen sääntöön, jonka mukaan epäjärjestys eli entropia kasvaa. Kaikki siis kehittyy loppujen lopuksi suuntaan, jossa entropia globaalisti kasvaa. Mikään eliö ei ole kykenevä globaalisti pienentämään entropiaa. Vaikka ihminenkin rakentelee asioita ja voi siten lokaalisti pienentää entropiaa, globaalisti entropia silti kasvaa. Ystäväni heittikin ilmaan kysymyksen: ”Onko evoluutio sitä, että eliöt kehittyvät koko ajan tehokkaammiksi entropian kasvattamisessa? Ihminenkin on koko ajan kehittänyt parempia tapoja kuluttaa; käytetään fossiilisia polttoaineita ja kasvatetaan entropiaa.” Tällaiseen näkökulmaan en ennen ollut törmännyt.

Evoluutiota eliökunnan ulkopuolella Ajatus on kieltämättä jännittävä. Vastaavia teemoja on käsitellyt teoreettinen fyysikko Geoffrey West, jonka kirja Skaala julkaistiin hiljattain suomeksi. Kirjan ydinajatuksena on elämän ominaisuuksien skaalautuminen. Westin mukaan systeemit reagoivat koon muutoksiin yhtenevien mallien mukaisesti – olipa kyseessä monisoluinen eliö tai kokonainen ekologinen järjestelmä. ”Fyysikot, biologit ja ekologit ovat löytäneet yhteisiä lainalaisuuksia erilaisista eliöistä ja ihmisen luomista sosioekonomisista systeemeistä huolimatta niiden rakenne- ja mittakaavaeroista” (Helsingin Sanomat 15.6.2018). Artikkelissaan Wisdom in numbers West (2013) kiteyttää onnistuneesti tällaisten laajojen yhteyksien ja lainalaisuuksien ymmärtämisen tärkeyden. Nykymaailma monimutkaistuu jatkuvasti, ja ihminen tuntuu

Heinäkuu 2018

olevan pelottavan kädetön kompleksisten systeemien ongelmien ratkaisussa. Esimerkeiksi käyvät rahoitusmarkkinoita leimaava epävarmuus, nopea kaupungistuminen ja energian tarjonnan ja kysynnän ennakoinnin vaikeus – ilmastonmuutoksesta puhumattakaan. Perinteiset lähestymistavat ovat Westin mukaan usein kvalitatiivisia ja jättävät huomioimatta systeemien monimutkaisen luonteen. Mitä monimutkaisuus sitten tarkoittaa? Monimutkaisessa systeemissä systeemin osat vuorovaikuttavat keskenään niin, että niiden kokonaisuudesta tulee enemmän kuin osiensa summa. Tämä kokonaisuus adaptoituu ja kehittyy olosuhteiden muuttuessa ja voi olla altis yhtäkkisille ja näennäisen ennustamattomille muutoksille. Puhutaan kokonaisuuden emergentistä käytöksestä: kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Kaupunki on enemmän kuin rakennukset ja asukkaat, joista se koostuu. Ihminen on enemmän kuin solujensa summa. Emergentti käytös onkin luonteenomaista systeemeille talousjärjestelmistä, yrityksistä ja organismeista aina internettiin ja galakseihin asti. Tätä taustaa vasten evoluutio, jonka perinteisesti on ymmärretty elävien organismien muuttumisena, asettuu laajempaan kontekstiin. Evoluution voisi laveammin määritellä monimutkaisen systeemin adaptoitumisena ja kehittymisenä. Itse asiassa ajatus ei ole uusi vaan se esitettiin jo pian Charles Darwinin julkaistua teoriansa. Kyseessä on malliesimerkki siitä, kuinka tieteen löydökset voivat ajatuksina inspiroida kulttuuria ja yhteiskuntatieteitä. Darwinin aikalainen Frederick Engels kommentoi Darwinin Lajien syntyä kirjeessään Karl Marxille. Engels liitti Lajien synnyn ydinajatuksen yhdessä Marxin kanssa kehittämäänsä, historiaan pohjautuvaan yhteiskuntafilosofiaansa: ”absolutely splendid … Never before has so grandiose an attempt been made to demonstrate historical evolution in Nature” (Marx & Engels 1983; viitattiin Hodgson 2006). Myöhemmin Darwinin ajatuksia väärinkäytettiin rotuopin perustelussa, mikä vähensi biologian ja yhteiskuntatieteiden välisen rajapinnan houkuttavuutta tutkimuskohteena 1900-luvun loppupuolella. Viime aikoina Westinkin tutkimat yhteiset lainalaisuudet monimutkaisten, kehittyvien systeemien välillä ovat kuitenkin nousseet taas pinnalle. Esimerkiksi taloustieteilijä Geoffrey Hodgson kirjoittaa: ”It is not simply that economic evolution is analogous to biological evolution in some way. At an abstract level economic evolution is Darwinian, in the sense that it involves the key mechanisms of variation, inheritance and selection (Hodgson 2002b; viitattiin Hodgson 2006).”

Takaisin biologiaan Mitä hyötyä näistä ajatuksista on saapasjalkabiologille, joka suossa rämpien aistii ihanaa biodiversiteettiä?

”

At an abstract level economic

evolution is Darwinian, in the sense that it involves the key mechanisms of variation, inheritance and selection.”

Tuoreet näkökulmat tekevät hyvää ja voivat viedä tutkimuksen uusille urille. Asioiden mittasuhteiden, yhteyksien ja laajojen kokonaisuuksien pohtiminen voi tuoda lisää pienenkin mittakaavan ilmiöiden tutkimukseen. Taannoisella evoluutiobiologian kurssilla oli avartavaa kuulla luonnonvalinnan tasoista – olin aiemmin oppinut, että luonnonvalinta toimii yksilötasolla. Ihmisen näkökulmasta on helpointa käsittää yksilöt niinä ensisijaisina yksikköinä, joiden välillä on perinnöllistä muuntelua ja jotka eroavat kelpoisuudessaan. Tarkemmin ajatellen paljastuu kuitenkin tämän näkemyksen rajoittuneisuus! Onhan yksilötaso vain yksi evoluutiossa muodostuneista luonnon hierarkiatasoista. Siten on

luonnollista, että luonnonvalinta voi kohdistua paitsi yksilö- myös solu-, geeni- tai ryhmätasolle. Yksilötasoon keskittyminen voi olla harhaanjohtavaa; sopeumat on pyrittävä selittämään alimmalla järkevällä tasolla. Kevään aikana on käynyt selväksi, mikä tekee evoluutiobiologiasta niin kiinnostavaa – se sitoo yhteen eri biologian alat genetiikasta ja fysiologiasta aina ekologiaan asti. Sen lisäksi evoluutioteorian ajatukset vaikuttavat yllättävän suuresti myös yhteiskuntatieteissä ja kulttuurissamme. Tämä oivallus muistuttaa mieleen jo melkein kuluneeksi asti siteeratun Theodosius Dobzhanskyn toteamuksen: ”Nothing in biology makes sense except in the light of evolution” (Herron & Freeman 2015). Toteamusta voisi pienen harkinnan jälkeen muokata seuraavasti: ”NOTHING makes sense except in the light of evolution.”

Lähteet Helsingin Sanomat, 15.6.2018. Luettavissa osoitteessa: https://www.hs.fi/tiede/art-2000005719929.html Hodgson G. M.: Economics in The Shadows of Darwin and Marx. Edward Elgar Publishing 2006. 1st Edition. Herron J. C., Freeman S.: Evolutionary Analysis – Global Edition. Pearson 2015. 5th Edition. West G.: Wisdom in Numbers. Scientific American 2013. 308 (5): 7. Luettavissa osoitteessa: https://www. scientificamerican.com/article/big-data-needs-big-theory/

Symbiontti 3/ 2018

Näkemyksiä evoluutiosta, osa 2/2: lastenversio Teksti & kuvitus: Roope Nykänen

Kävimme haastattelemassa pääkaupunkiseudun lapsia evoluutiosta ja luonnosta.

Mikä on maailman vanhin eläin? Ak su 7v: Mä vedän ihan vain veikkauksena että norsu. Ar vo 4v: Gepardi. Teppo 6v: Vanhin eläin on seepra. Frida 5 v: Kala. Erin 1 0v: Se on joku vedenalainen olento.

Miksi dinosauruksia ei enää elä keskuudessamme? Miten maailman ensimmäinen ihminen on syntynyt? A k s u: Mun mielestä apinasta. Si n i k k a 4 v : Mahasta. K a lle 4 v : Mahasta. Te p p o : Afrikasta, se on niin kuin avannut autotallin portin ja tullut. Er i n : Olikohan hän nytten Jumala, niin hän taisi luoda Aadamin.

Minkälaisia ihmiset ovat tuhannen vuoden päästä? Miltä he näyttävät tai mitä he tekevät?

Ak su: Tää on helppo. Se, että yksi joku kivi lensi ja osui maapalloon. Em m a: Koska ne kuoli sukupuuttoon. K alle: Koska ne on kuollut.

Miten luontoa tulisi suojella? Ak su: Ei heitä roskia, eikä katko mitään. Em m a: Sillee, ettei heitä roskia. K alle: Leijonat kuolee. (hetken päästä) En mä muista. Ar vo : Mun mielestä pitäisi suojella ihmiset. Teppo: Että sudet ei syö luontoeläimiä. Erin: Ei roskaisi hirveästi, ettei heittäisi muovia muualle kuin roskikseen. Ja ettei veteen heitettäisi mitään, ettei se saastuttaisi merta.

A k s u: Ne tulee makaamaan. Siellä hautakivessä. Si n i k k a : Ne tulevat näyttämään mummoilta. Em m a 4 v (jatkona Sinikan vastaukseen): ... ja papparaisilta. K a lle : Vanhoilta. Er i n : Mä ajattelen, että robotit korvaa ihmiset ja ne osaavat tehdä samanlaisia juttuja kuin ihmiset.

Heinäkuu 2018

Velvollisuus

Teksti: Vitali Razumov – Kuvitus: Oona Käyhkö

Velvollisuus syntyy vasta, kun on suoritettu sopimusrituaali tai yksilöllisen koodin piirtäminen velvollisuudet sisältävälle paperille.

PJ-palsta

yntymä – hetki jona elämä alkaa. Hetki jona velvollisuudet alkavat. Usein ensimmäiset velvollisuudet ovat noudattaa tietyn rajatun alueen lakeja ja yhden sukupuolen valitseminen kahdesta. Suomi-nimisellä rajatulla alueella kummallakin sukupuolella on myös omia velvollisuuksiaan.Toisella sukupuolella on velvollisuus palvella rajattua aluetta, kun matkaa syntymästä on kertynyt tarpeeksi. Rajatun alueen palvelun voi suorittaa pakkotyönä, vankeutena tai kouluttautumalla tarpeen-tullen-henkensä-uhraajaksi. Toisella sukupuolella on muun muassa velvollisuus peittää nisät julkisuudessa. Joillakin rajatuilla alueilla jälkimmäisellä sukupuolella on myös esimerkiksi velvollisuus pukeutua tietyllä tavalla ja synnyttää uusi velvollinen, mikäli tulee hedelmöitetyksi. Vaikka ensin mainitun sukupuolen velvollisuudet saattavat kuulostaa rankemmilta, kärsii silti jälkimmäinen sukupuoli usein elämässään enemmän muista velvollisuuksina pidetyistä asioista, vaikkei todellisuudessa ole niihin velvoitettu. Elämän edetessä kauemmas syntymästä velvollisuuksia alkaa hiljalleen kertyä. Joillakin rajatuilla alueilla keskimäärin viiden vuoden jälkeen astuu voimaan velvollisuus ottaa vastaan edellisten velvollisten keräämää

Tämän lajin velvollisuudentunto on tunnetusti kohdillaan – ainakin toisella sukupuolella. Kuvassa kengurun poikanen kurkistaa äitinsä pussista Australian Brisbanessa sijaitsevassa Koala sanctuaryssa.

tietoa. Tämä velvollisuus loppuu esimerkiksi Suomessa 15 vuoden jälkeen. 18-vuotiaana Suomessa pääsee äänestämään velvollisuuksiensäätäjiä, sitomaan lainmukaisen pariutumissopimuksen toisen velvollisen kanssa ja kantamaan vastuuta velvollisuudensuorituskyvyttömistä. Näiden yleisimpien syntymänjälkeisten velvollisuuksien lisäksi on toki monia muitakin. Pakollisten velvollisuuksien lisäksi on myös vapaaehtoisesti valittavia velvollisuuksia, kuten erilaiset tehtävänsuoritussopimukset, joita vastaan saa krediittejä. Tällaisten sopimusten yhteydessä syntyy myös velvollisuus antaa osa saaduista krediiteistä paikallisen rajatun maa-alueen kassaan, josta krediitit jaetaan tarpeellisiin ja tarpeettomiin projekteihin. Vaikka esimerkkinä käytetty tehtävänsuoritus onkin vapaaehtoista, on monia velvollisia, joiden mielestä sen pitäisi olla pakollista. Suomessa onkin lähiaikoina yritetty tehdä tehtävän suoritukseen pyrkimisestä pakollista. Käytännössä ilman tehtävänsuoritussopimusta eläminen on joka tapauksessa hankalaa, sillä siitä saatavat krediitit parantavat elämänlaatua merkittävästi. Joissakin tapauksissa velvollisuudet voivat olla epäselviä. Tilanteissa, joissa ei olla varmoja, rikkoiko yksilö lainnoudattamisvelvollisuuttaan, käydään kokouksia lakia paremmin ulkoa opetelleiden velvollisten kanssa. Mikäli todetaan, että velvollisuutta noudattaa lakia ei ole täytetty, on rikkoja velvollinen luovuttamaan osan krediiteistään tai viettämään aikaa ajan pakolliseen viettämiseen tarkoitetussa rakennuksessa. Joskus epäselvyyksiä saattaa syntyä siitä, mihin joku on velvoitettu ja mihin ei. Tällaiset epäselvyydet selviävät usein kuitenkin tutkimalla laadittua tehtävänsuoritussopimusta, koska suurimmassa osassa rajatuista alueista mukaan lukien Suomessa velvollisuus syntyy vasta kun on suoritettu sopimusrituaali tai yksilöllisen koodin piirtäminen velvollisuudet sisältävälle paperille. Epäselväksi kuitenkin jää, milloin ensimmäinen velvollisuussopimus täytetään ja missä kyseisiä sopimuksia säilytetään.

Symbiontti 3/ 2018

”Lapsenmielisille” aikuisille Julius Ulpovaara

Puuhanurkka

Heinäkuu 2018

Kasvibiologia – Jouko Rikkinen Teksti: Aliisa Hartus – Kuvitus: Jessika Isomeri & Liina Laukkanen

Opintovastaavan palsta

Päätoimittajalta: Kasvitieteen professori Jouko Rikkisen kasvibiologian opetukseen ajamat muutokset ovat herättäneet opiskelijapiireissä rajua kritiikkiä ja turhautumista. Muiden ongelmien seassa kenttäkursseilla on ollut huolestuneisuutta fuksien heikentyneestä kasvituntemuksesta, kun Rikkisen suunnitteleman Pinkan käyttöä on lisätty muiden oppimistyökalujen kustannuksella. Rikkisen nihkeä suhtautuminen opintovastaavien esittämään kritiikkiin on lisännyt bensaa liekkeihin entisestään. Kasvibiologian opiskelu kuitenkin kiinnostaa edelleen, joten Aliisa Hartus haastatteli Rikkistä henkilökohtaisesti ollessaan Lammin kenttäkurssilla.

Mitä aihealueita kuuluu kasvibiologiaan?

Kasvibiologia on biologian kandiohjelman pääaine ja maisteriohjelma. Se kattaa koko perinteisen kasvitieteen, kaikenlaista kasveihin liittyvää. Erikoistumisaloja ovat esimerkiksi kasviekologia, kasvifysiologia, kasvisystematiikka ja kasvien kehitysbiologia. Professorien ja muun vakinaisen henkilöstön tutkimusintressit määräävät pitkälti sen, minkätyyppistä tutkimusta pääaineen piirissä kulloinkin tehdään. Opetuksessa pyritään toki

antamaan perustietoja monelta eri kasvibiologian osaalueelta, mutta kaikkea ei voida tarjota.

Miksi tärkeää ja hyödyllistä?

Toivottavasti tämä on käynyt ilmi Lammin kenttäkurssilla. Kasvit ovat perustuottajia ja muodostavat ekosysteemien perustan. Jotta voi ymmärtää ekosysteemejä ja eliöiden monimuotoisuutta kasveja on syytä tuntea ja tietää ainakin jotakin niiden vaatimuksista ja elämäntavoista. Kasveilla on hyvin keskeinen merkitys myös ihmisen taloudessa – me kaikki olemme monin tavoin riippuvaisia kasveista.

Mihin valmistuu?

Minun näkökulmastani kasvibiologia sopii erinomaisesti niille, jotka haluavat tutkijan uralle. Se sopii yhtälailla laboratoriotieteistä ja maastopainotteisesta tutkimuksesta kiinnostuneille. Se sopii erinomaisesti myös aineenopettajaksi opiskelevan biologin pääaineeksi, koska se antaa hyvän yleiskuvan maapallon ekosysteemien perustuottajista. Myös ympäristöhallinnossa on tilausta kasvitieteelliselle asiantuntemukselle. Voin siis lämpimästi suositella kasvibiologian pääainetta jokseenkin jokaiselle biologian kandiohjelmassa opiskelevalle!

Leikkaukset?

Niin, hyvin niukoilla resursseilla tällä hetkellä tunnetusti mennään. Kasvibiologian opetuksesta vastaavat henkilöresurssit ovat hyvin rajalliset. Sama koskee luonnontieteellisen keskusmuseon henkilöstöä, joka nyt osallistuu aiempaa enemmän biologian kandiohjelman opetukseen. Totta kai yleinen niukkuus näkyy myös pääaineen opetustarjonnassa. Toisaalta on toiveita, että

Symbiontti 3/ 2018

pääaineen eri tutkimusryhmissä toimivat tutkijat kantaisivat jatkossa aiempaa suuremman vastuun käytännön opetustyöstä. Tilanne on yhtä vaikea useilla muillakin biologian osa-alueilla. Uskon, että tulevaisuus on sinällään valoisa, vaikka resurssien leikkaukset tuntuvat juuri nyt kipeästi.

Mitä hyötyä osaamisesta?

Kerro työstäsi.

Työtä on paljon ja se on kohtuullisen kuormittavaa. En kuitenkaan missään mielessä valita. Opetan käsittääkseni aika tavalla enemmän kuin useimmat professorikollegat. Teen aktiivisesti tutkimusta sekä ohjaan väitöskirjaoppilaiden ja muiden opiskelijoiden opinnäytetöitä. Teen paljon kenttätutkimusta Keniassa ja olen hyvin aktiivisesti mukana Helsingin yliopiston Taitan tutkimusaseman toiminnassa. Lisäksi minulla on paljon erilaisia luottamustehtäviä sekä yliopistolla että tieteellisten seurojen piirissä. Lisäksi olen tietokirjailija. Ei ole tähän mennessä tarvinnut valittaa tekemisen puutteesta. Parasta työssäni on sen monipuolisuus ja se että saan työskennellä monenlaisten ihmisten ja luonnonmonimuotoisuuden parissa.

Miten päädyit kasvibiologiksi?

Olen kuulemma aina ollut biologi – näin vanhemmat sukupolvet kertovat. Ajattelin aina lapsena, että minusta tulisi eläintieteilijä, ja jos en pääse tutkijaksi niin sitten minusta tulisi eläintenhoitaja. Harrastin siis biologiaa ja erityisesti eläintiedettä monipuolisesti jo lapsena. Lukioikäisenä tajusin, että on olemassa myös kasveja: ensintutustuin huonekasveihin ja aloin kiinnostua myös luonnonkasveista. Aloittaessani biologian opinnot olin jo aika vahvasti kallellaan kasvien suuntaan mutta

Heinäkuu 2018

Opiskeluajoista?

Minun opiskeluaikoinani oli mahdollista hankkia ja säilyttää opinto-oikeus useampaan pääaineeseen. Pyrin silloin opiskelemaan sekä biologiaa että maantiedettä. Pääsin molempiin ja edistin tutkintoja rinnan ja valmistuin ensin luonnonmaantieteestä maantieteen ja biologian aineenopettajaksi 1988. Seuraavana vuonna tein gradun myös kasvitieteestä, minkä jälkeen jatkoin kasvitieteen opintoja kunnes väittelin tohtoriksi 1995. Opiskeluaika oli hauskaa, kuten toivottavasti on yhä. Esimerkiksi joulukuussa 1987 kävin muistaakseni 17 eri ainejärjestön ja vastaavan porukanpikkujouluissa. Tuli siis juhlittuakin aika perusteellisesti. Kävin paitsi Symbioosin ja Maon kekkereissä myös humanistien bileissä. Se oli sekä hauskaa että monitieteistä.

Työllisyys?

Vaikea kysymys. Minulla on vakaa usko, että opiskelijalla on hyvä mahdollisuus menestyä jos hän panostaa siihen, mikä itseä todella kiinnostaa. Totta kai järkevillä valinnoilla on suuri merkitys, mutta ihan puhtaalla taktikoinnilla ei välttämättä pitkälle pötki. Uskon, että päämäärätietoisilla ja itseensä luottavilla nuorilla on valoisa tulevaisuus. Jokainen ymmärtää, etteivät ne työt maailmasta tekemällä lopu. Jos osaa tarttua tilaisuuksiin ja on itse innostunut, niin kyllä eteenpäin pääsee – mutta ei se ole ennenkään ihan helppoa ollut.

Lempikasvi?

Niitä on niin monta. Vaikea sanoa. Olen esimerkiksi kyllä kiinnostunut puutarhakasveista, mutta puutarhaan on aina ilo mennä erityisesti siksi, että vaikka yksikään koristekasvi ei kukkisi, niin rikkaruohoista löytyy aina kiinnostavaa katseltavaa. Luonnon monimuotoisuuden dokumentointi on lähellä sydäntäni. Esimerkiksi lajintuntemuksen oppimisympäristö Pinkka on käynnistämäni hanke ja merkittävä osa sen kasvikuvista on minun ottamiani. Kaikkiaan olen luonnon monimuotoisuuden ystävä enkä harrastuksissani missään mielessä vain kasveihin rajoittunut.

Opintovastaavan palsta

Opiskelussa kaikki lähtee opiskelijan omasta motivaatiosta ja kiinnostuksesta. Lusikalla ei voi oppia tarjota tai syöttää. Olen itse ollut aina kiinnostunut kasvimaantieteestä, kasvien monimuotoisuudesta ja käytännön lajintuntemuksesta. Näitä aihepiirejä pyrin myös omalta osaltani opetuksessa edistämään. Kasvi- ja yleisbiologinen ymmärrys muodostaa pohjan, jonka varassa voimme esimerkiksi yrittää ratkaista vaikeita ja monimutkaisia ympäristöongelmia. Kaikista biotieteilijöistä ei pidä kouluttaa tutkimusryhmien piirissä työtä tekeviä kapea-alaisia eksperttejä. Pitää kouluttaa myös henkilöitä, jotka voivat työskennellä koulutuksen ja ympäristöhallinnon piirissä. Suomessa alkaa jo olla huutava pula käytännön kasvilajintuntemuksen osaajista ja henkilöistä, jotka pystyvät maastossa kulkiessaan luotettavasti tunnistamaan jokseenkin kaiken mitä eteen tulee.

tunsin niitä vielä hyvin huonosti. Sitten etenin sieniin, leviin ja syanobakteereihin. Olen siis aina tiennyt, että luonnon ja elävien eliöiden tutkiminen on meikäläisen juttu.

Nauravat nakit ja mummonmuusi Teksti: Elisa Nygård – Kuvitus: Viivi Halonen

Onko sinulle lapsena väkisin syötetty inhokkiruokiasi? Tämä on todennäköisesti ollut sinulle hyödyksi.

P Kulinaristin palsta

inaattikeitto. Sipuli. Parsakaali. Sienet. Maksalaatikko, varsinkin rusinoilla. Herneet. Ylipäätään kaikki vihannekset. Tunnistitko pienen itsesi näistä lasten perinteisistä inhokeista? Onko sinullakin joku traumaattinen muisto koulun ruokalasta, jossa sitten istuttiin opettajan kanssa loppupäivä, kun se parsakaali ei vaan uponnut mutta ”kaikkea pitää maistaa ja kaikki mitä otetaan lautaselle syödään loppuun’’? Muisto, joka lopulta päättyy siihen, että se päällystettiin ketsupilla ja nieltiin itkua pidellen. Tämä metodi saattaa tuntua jälkikäteen, ja varsinkin silloin, karulta ja turhanpäiväiseltä, mutta siinä on oikeastaan ihan oikeasti oltu asian äärellä. Useimmat meistä muistavat helposti lapsena olleet inhokkiruuat, joita kuitenkin melko monessa tapauksessa nykyään enemmän tai vähemmän aikuisena popsimme muitta mutkitta. Lähdinkin pohtimaan, miksi näin on. Meillä on perimässämme tietty osasyy: suolaiset ja rasvaiset ruuat maistuvat hyvältä, sillä suolasta saamme tärkeitä kivennäisaineita ja rasvainen ruoka on tarjonnut riittävästi energiaa. Kypsät hedelmät maistuvat makealta ja ihanalta, kun taas pilaantuneet happamalta ja siten ”pahalta’’, jolloin niiden syömistä tulee vältettyä. Tällainen hapan maku voidaan lapsena ensimaistamalta saada myös vihanneksista, jotka usein sisältävät tärkeitä ravintoaineita kuten kalsiumia, flavonoideja ja terpeenejä mutta jotka tuottavat happaman maun. Lapset luottavat yleisesti ensivaikutelmaansa ja sen perusteella useat meistä myös varmasti olisivat loppuelämänsä syöneet vain makeita ja suolaisia ruokia. Kiitos kuuluu kuitenkin vanhemmille ja opettajille, jotka puoliväkisin toivottavasti vieläkin kannustavat muksuja maistamaan kaikkea, sillä tutkitusti 10–15 maistamiskerran jälkeen jokainen meistä alkaa pitämään aiemmin vihaamastaan mausta. Tämä johtuu neofobiasta, joka on meihin sisäänkytketty vaistonvarainen pelko tai inho kaikkea uutta ja tuntematonta kohtaan, käsite joka on hyvin yhdistettävissä ruuan lisäksi moneen muuhunkin. Se on kuitenkin voitettavissa, sillä tarpeeksi monella koh-

taamisella meistäkin usea on päässyt yli lapsuuden inhokeistaan. Täysin erilainen tilanne on kuitenkin ruokien kanssa, jotka ovat esimerkiksi aiheuttaneet meille ruokamyrkytyksen ja joiden uudelleenmaistaminen tai haistaminen saa kehomme voimaan fyysisesti pahoin välttääkseen myrkytystilan uusiutumisen. Vaikka ruokamyrkytys saattaa monella olla toivottavasti kokematta, voi tilanne olla tuttu eräiden virvoitusjuomien kohdalla, joiden nauttimisen jälkeen loppuilta on vietetty pönttöä halaillen – nimimerkki Kultalonkero never again.

Lähteet: Birch, LL. Ym. (1987). What kind of exposure reduces children’s food neophobia?: Looking vs. tasting. Appetite, 9(3), 171–178.

Symbiontti 3/ 2018

Akateemisten alkoholistien kesänurkkaus Teksti: Akateemiset alkoholistit – Kuvitus: Viivi Halonen & Julius Ulpovaara

Elohopean noustessa ennätyksellisiin lukemiin, voi viinin nauttiminen tehdä tiukkaa. Siksipä suosittelemme erinäisiä kuumuuteen helpotusta tuovia, ruumista ja sielua voitelevia juomasekoituksia.

Mehuisat melonit

Tämä inkiväärin, limen sekä tumman rommin riemuvoitto on petollisen hyvä tapa hävittää suunnattomia määriä alkoholia puolivahingossa. Taatusti kaikkien mieleen. Ainesosat yhteen lasilliseen: 4cl tummaa rommia 2cl limemehua 1cl sokerisiirappia 8cl ginger ale

Listan ainoa ”booli”, mutta toimii myös yksittäisannoksiksi tehtynä. Enemmänkin alkoholillinen hedelmäsalaatti. 2 vesimelonia 1,5l SchweppesRusschian 3–4 limen mehu maun/koon mukaan 0,5l laadukasta vodkaa/vaaleaa rommia

Ravista rommi, lime ja siirappi jäiden kanssa, siivilöi lasiin. Lisää ginger alea ja jäitä maun mukaan.

Kuutioi vesimelonit pieniksi suupaloiksi, sekoita kaikki ainekset isossa astiassa, lisää jäitä ulkolämpötilan mukaan. Rairai.

Caipirinha Yksinkertainen on kaunista, niin tämäkin.Ainesosat yhteen lasilliseen: 4cl Cachaca(sokeriruokoviinaa) puolikas lime 2tl fariinisokeria Viipaloi lime lohkoiksi, lisää lasiin lime ja sokeri. Murskaa lohkot huolella. Täytä jäämurskalla, lisää cachaca, sekoita ja nauti.

Heinäkuu 2018

”Viinipalsta”

Dark and stormy

Ahvenanmaan linturalli fuksin silmin Teksti: Reetta Schroderus – Kuvitus: Reetta Schroderus & Oona Käyhkö

Fuksiuskin on tavallaan lapsuutta, ainakin suhteellisesti – ja usein siihen kuuluu ensimmäinen ikinä Ahvenanmaan linturalli. Tänä vuonna fuksi-Ahviksen kokenut Reetta Schroderus kertoo kokemastaan.

urinkoa, haviksia ja ystäviä: Ahvenanmaan linturalli oli ikimuistoinen kokemus, joka jätti pysyvät jäljet sydämeeni. Kun ilmoittautuminen ralliin aukesi helmikuussa, minulla ei ollut juurikaan tietoa minkälaiseen tapahtumaan olin osallistumassa. Vanhojen opiskelijoiden suosituksesta päätimme muutaman fuksiystäväni kanssa lähteä kisaan mukaan. Ilmoittauduimme kisaan pyöräjoukkueena, koska uskoimme suurimman osan joukkueista kisaavan pyörillä. Vasta ilmoittautumisen päätyttyä saimme tietää, että kisaan kannattaa osallistua autolla. Olimme siis tehneet varsinaisen fuksivirheen numero yksi. Päätimme kuitenkin ottaa haasteen vastaan ja pitäytyä pyöräjoukkueena. Kaiken lisäksi helmikuussa tunnistustaitoni olivat

vielä täysin alkutekijöissään ja jopa varpusen ja räkättirastaan erottaminen tuotti minulle hankaluuksia. Onneksi Eliöiden monimuotoisuus -kurssi toi apuja lintutietoihini. Aluksi kauhistelin opeteltavien lintujen määrää. En olisi uskonut vielä tuolloin tunnistavani muutaman kuukauden harjoittelun jälkeen monia kurssivaatimuksen ulkopuolisia lajeja saati sitten tunnistavani useita lintuja jopa niiden laulujen perusteella. Kauhukseni huomasin hiljalleen kiinnostuvani linnuista yhä enemmän ja aluksi vain tenttiin harjoittelumielessä ladattu BirdID-sovellus oli yksi kännykkäni käytetyimmistä sovelluksista. Lopulta viikko ennen Ahvenanmaan linturallia tein sijoituksen ja ostin jokaisen ornin vakiovarusteen eli lintuoppaan Euroopan ja Välimeren alueen

Vasemmalta oikealle Helmi Tuomola, Linnea Wartiovaara, Reetta Schroderus, Roope Nykänen ja Pyry Puustinen.

Symbiontti 3/ 2018

Tällaiseen kaukoputkinäkymään kaikilla fukseilla ei ollut Ahviksella pääsyä. Silkkiuikku kuvattu Lammilla.

linnuista. Minun täytyy myöntää, että kirja on ollut yksi parhaista ostoksistani ja siitä on ollut paljon hyötyä niin rallin aikana kuin sen jälkeenkin. Ennen Ahvista jouduimme näkemään hieman vaivaa selvittääksemme, kuinka pyörien vuokraus onnistuisi ei-sesonkiaikaan Ahvenanmaalla. Onneksemme eräs pyörävuokraamo lupasi yhteydenottomme jälkeen vuokrata meille pyörät. Ja niin olimme valmiina ralliin! Perjantaina, rallin alkamispäivänä, aloitimme matkamme kohti Turkua hyvin varhain aamulla autolla. Onnistuimme saamaan ilmaisen parkkipaikan aivan sataman vierestä, mikä ilahdutti köyhää opiskelijaa. Laivamatkalla nautimme maisemista kahvikupposten äärellä ja yritimme täydentää lyhyeksi jääneitä yöuniamme. Maarianhaminaan päästyämme kiiruhdimme pyörävuokraamoon, josta valitsimme halvimmat vaihteettomat jalkajarruilla varustellut pyörät. Idrottscenterille oli matkaa Maarianhaminan keskustasta noin 20 kilometriä, mutta onneksemme sää oli aurinkoinen, tyyni ja lämmin. Lähdimme innokkain mielin kohti Idrottscentteriä. Kisan alkaessa kello viisi päätimme lähteä läheiseen metsään katsastamaan metsälintuja. Metsään päästyämme meille valkeni yllättäen, ettemme juurikaan tunteneet lintujen lauluja ja jopa peipon laulun tunnistaminen lintuäänien sekamelskasta tuotti meille vaikeuksia. Olimme siis sortuneet fuksivirheeseen numero kaksi emmekä olleet vaivautuneet opettelemaan lintujen lauluja. Ensimmäisestä kilpailupäivästä jäi kuitenkin kaiken kaikkiaan loistava fiilis, eikä keltasirkun laulu ole enää Ahviksen jälkeen aiheuttanut päänvaivaa. Toisena kilpailupäivänä joukkueemme luotti siihen, että hyvin levänneenä tunnistaisimme enemmän lintuja.

Heinäkuu 2018

Lähdimme liikkeelle vasta yhdeksän aikoihin, kun muut joukkueet jo palailivat päiväunille aamuretkeltään. Päätimme lähteä katsastamaan lintuja Maarianhaminan rannoille. Toisena kilpailupäivänä määritysongelmia aiheuttivat tukkasotkat ja petolinnut. Jouduimme myöntämään tehneemme kolmannen fuksivirheen, koska emme olleet ajatelleet, että havisten määrä korreloi suoraan välineiden laadun ja hinnan kanssa. Eräs vanhempi opiskelija erehtyi luulemaan meitä jopa saksalaisiksi turisteiksi, koska emme omistaneet kaukoputkea. Kaukoputken puutteesta huolimatta toinen kisapäivä tuotti mahtavia haviksia kuten esimerkiksi kuovin ja merikotkan. Lopulliseksi havissaldoksi saimme 38 lajia. Olimme erittäin tyytyväisiä lopputulokseemme. Viimeisen illan Ahvenanmaalla kruunasi voittajien julkaisu ja bileet. Vaikkakin pyöräily rajoitti lintujen havainnointialueemme laajuutta ja monipuolisuutta, rallaaminen oli pyöräillen erittäin hauskaa. Pyöräilyn hyviä puolia oli, että lintujen laulua pystyi kuuntelemaan vauhdissa ja että pääsimme pyörillä moniin paikkoihin, joihin emme välttämättä olisi autolla eksyneet. Niin sanotusti olimme yhtä luonnon kanssa koko rallin ajan. Yllätyin henkilökohtaisesti, kuinka pieneltä alueelta keräsimme haviksemme ja ettemme hävinneet muille autoileville fuksijoukkueille juurikaan. Suosittelisin kaikille osallistumaan Ahvikselle edes kerran pyörällä, koska pyöräily on helppoa varsin litteällä Ahvenanmaalla ja pyöräillen luonnosta pääsi nauttimaan täysin siemauksin.

”

Eräs

vanhempi

opiskelija

erehtyi luulemaan meitä jopa saksalaisiksi turisteiksi...

Kaiken kaikkiaan Ahvenanmaan linturalli oli fuksivuoteni yksi parhaimmista kokemuksista. Oli mahtavaa päästä tutustumaan uniikilla tavalla Ahvenanmaahan ja lintuihin. Ahviksen jälkeen lintuinnostukseni ei ole päässyt laskemaan vaan päinvastoin. Ensi vuotta ajatellen lähtökohdat Ahvenanmaan linturalliin ovat hyvät. Niin välineet kuin tietämys linnuista ovat lisääntyneet Ahviksen jälkeen eksponentiaalisesti, eikä innostukselle näy loppua. Taktiikkaa ensi vuoden ralliin on jo aloitettu suunnittelemaan, ja ensi vuoden tavoitteena on ainakin tuplata tämän vuoden havismäärä. Olisipa jo Ahvenanmaan linturalli 2019!

Ornoskoopit Teksti & kuvitus: Roope Nykänen

Kauris 22.12.–19.1.

Horoskoopit

Olet pitkään pyrkinyt saamaan elämäsi kasaan ja vihdoin olet saanut munittua itsellesi munat, joita hautomalla ja kasvattamalla voit luoda itsellesi puitteet harmoniseen elämään. Nämä ikuisen onnen omelettet saavat kuitenkin haastajan, kun kohtalon käki päättää munia pesääsi pari pahan onnen munaa. Et huomaa kyseistä ilkitekoa, mutta vaikka huomaisitkin, ei siitä olisi juurikaan apua. Tämä siksi, koska älykkyytesi ei riittäisi selvittämään, mikä muna on alkuperältään omasi. Joudutkin elämään onnettaren varassa, osuuko suotuisat ajat kohdallesi vai joudutko kärsimään kukkuvan murheellisesta tulevaisuudesta.

Vesipersoona 20.1.–18.2.

Kalat 19.2.–20.3.

Olet metsouroksena varsin näyttävä ja punaisia kulmiasi nostamalla saatkin lähialueen koppelot janoamaan rekombinaatiota kanssasi. Kyseiset kloaakkiaukot eivät sinua kuitenkaan kiinnosta, sillä et halua menettää pitkään kerryttämiäsi testosteroniarvoja. Testohöyryjen panttaaminen käy ajan mittaan kuitenkin haastavaksi ja päädytkin impulsiivispäissäsi haastamaan riitaa jokaiselle reviirilläsi vastaan tulevalle autolle ja jalankulkijalle. Nämä taistelut saavat Ferdinand Von Wrightinkin teoksen kalpenemaan, ja sankaritekojesi jälkeen päädytkin tyytyväisenä taas syömään neulasia ja versoja odottaen ensi vuoden rähinöitä.

Kuulut kiuruista ensimmäisenä Suomeen palaaviin ja helmikuinen saapumisesi johti harmillisiin asioihin. Sait nimittäin usean lähimmäisesi pettymään raskaasti, kun kesä ei tullutkaan jo maaliskuussa, vaikka ilmestymisesi niin oli luvannut. Mutta onneksi nyt, kun lämpimät säät ovat rantautuneet Suomeen, nihkeä asenne sinua kohtaan on alkanut unohtua ja sinä pääset myös nauttimaan yöttömistä öistä ilman pelkoa hyväksynnän puutteesta. Tuleva kesä tuleekin olemaan sinulle erittäin nautinnollinen ja elämäniloisuutesi kuuluu kirkkaasta laulustasi, joka saisi myös Sibeliuksen liikuttumaan.

Symbiontti 3/ 2018

Oinas 21.3.–19.4. Elämäsi isommat tavoitteet ovat ruumillistuneet selkeästi satakielen muotoon. Olet jo päässyt lähietäisyydelle tästä unelmasta, mutta et vain saa viimeistä näköhavaintoa tästä puskassa piileskelevästä haaveesta. Bongaamattomuuden tuskaa lisää myös kyseisen lintusen äänet, jotka moninaisuudellaan saavat ohimolohkosi sukat pyörimään valtoimenaan. Kovan puurtamisen ja jahtaamiseen jälkeen onnistut lopulta bongaamistavoitteessasi mutta tulet pettymään karvaasti. Pitkään metsästämäsi unelma näyttääkin olevan samanlainen pieni ja ruskea paskapallero kuin kaikki muutkin pikkulinnut.

Nauta 20.4.–20.5.

Kaksonen 21.5.–20.6. Loputtoman tunteittesi järven rannalla odottamisen jälkeen saat vihdoinkin vastakaikua, kun kuhertavan kunniakas kuikkakumppanisi kiekaisee kutsuhuudon ulapan aalloilta. Tuletkin kesän aikana kokemaan ikimuistoisia hetkiä kekomaisessa pesässänne ja vesikasvitkin tuntuvat tänä vuonna erityisen pehmeiltä tyyssijassanne. Koska elinvoimainen rakastajasi ei ole järin märkä uni lintubongareille, voittekin rauhassa kuikkeloida menemään ilman pelkoa kiikaroivista utelijoista. Elokuussa siivekäs mielitiettysi pakenee kuitenkin Mustallemerelle, joten nauti auringon lämmittämistä pintavesistä rakkaasi kanssa täysin höyhenin.

Heinäkuu 2018

Horoskoopit

Elämäsi harmaalokkina ei ole aiemminkaan saanut ympäriltäsi kovin lämmintä vastaanottoa, kun häikäilemättömästi varastat toisten jäätelöpallot Kauppatorilla ja kiitokseksi ulostat turistien päälle. Viime aikoina tilanne on kuitenkin kärjistynyt vielä pahemmaksi, kun lajitoverisi on uutisoitu syövän muiden lintujen suloisia poikasia. Ihmiset kääntyvätkin vihamielisesti sinua vastaan ja lempeät mummelitkaan eivät heitä sinua kohti enää leivänkannikoita vaan kiviä. Tämä saa sinut perääntymään ja tulet viettämään seuraavat kuukaudet kaukana kaatopaikoilla. Ajan mittaan viha kuitenkin hälvenee ja pääset taas toteuttamaan hyväksikäyttävää ja röyhkeää luonnettasi.

Rapu 21.6.–22.7. Olet korppina kokenut historiassasi raskaita aikoja, kun synkkä ulkomuotosi ja ennakkoluulot sinusta vahinkolintuna saivat aikaan suuret vainot sinua kohtaan. Kansa on kuitenkin vihdoin ymmärtänyt sydämellisen luonteesi tummien höyheniesi alta ja voitkin nykyään toteuttaa kaikkiruokaista elämäntyyliäsi varsin vapaasti. Et ole kuitenkaan vielä unohtanut menneisyyttäsi täysin ja siksi viihdytkin mieluummin erämaissa kuin kulttuuriympäristöissä. Onneksesi habitaatissasi elää myös toinen musta varislintu, jonka kanssa tulet uskollisesti viettämään koko loppuelämäsi tapaamisenne jälkeen.

Leijona 23.7.–22.8.

Horoskoopit

Elämäsi pyrähtelee eteenpäin kuin lehtokertulla. Et omaa oikeastaan yhtään selkeitä ja helposti havaittavia tuntomerkkejä, vaan yleishabituksesi on sävyttömän ruskea. Tämä yhdistettynä siihen, että viihdyt todella lajirikkaissa lehdoissa, johtaa siihen, että hukut helposti tiheään kasvustoon eivätkä muut huomioi saati muista sinua. Tämä ei sinua toisaalta suuremmin haittaa, koska huomiolta välttymisen myötä säästyt helpommin myös ahnailta draamaa janoavilta petolinnuilta. Elät todella elinvoimaista elämää ja nautit elämästä jokellellen yhdessä 1,7 miljoonan muun lajitoverisi kanssa.

Neitsyt 23.8.–22.9. Ovatko vanhempasi simpuokoita, kun olet tuollainen helmi? Tätä joudut Aegolius funereuksena kuulemaan jatkuvasti yön rientojen aikana, eikä ihme: lutuinen olemuksesi kerää paljon kiinnostuneita katseita. Olet muutenkin adaptoitunut hyvin aamuviiteen kestäviin kreisibailauksiin. Taakse kääntyvä pääsi mahdollistaa jokaisen taaksesi tanssimaan tulleen predatorin arvioimisen, eikä sinun tarvitse myöskään pyytää seuralaisiasi toistamaan sanomisiaan discojumputuksen yli kiitos lautasantennimaisesti muotoutuneen naamasi. Valoisa aika ei taas ole vahvuuksiasi ja silloin sinun kannattaakin ottaa iisiä ja piilotella rauhassa pusikossa.

Symbiontti 3/ 2018

Vaaka 23.9.–22.10. Elämäsi keisaripingviininä saa usein paljon myötätuntoa, koska vahviten sinuun liitettäviä asioita ovat ilmastonmuutoksen tuomat ongelmat jäätiköillä sekä hassut meemivideot kömpelyydestäsi. Et kaipaa tällaista imelää sympatiaa kohdallesi, koska itse näet itsesi yhtä majesteettisena kuin oma nimesi antaa ymmärtää. Et olekaan mikään turha pötkylä, sillä pystyt parhaimmillaan sukeltamaan yli 500 metrin syvyyteen ja selviämään paukkupakkasissa jopa 2–3 kuukautta syömättä. Muista kuitenkin, että supersankarikin tarvitsee välillä tukea. Kannattaakin hakeutua kaltaistesi kainaloon –60°C pakkasessa.

Skorpioni 23.10.–21.11.

Jousihenkilö 22.11.–21.12. Räkättirastaana eläessäsi voitaisiin sanoa, että olet jokaisen ihmisen peruspilari, tai ainakin peruspilaris. Tämä siksi, että olet niin joka paikan höylä, ettei kukaan voi välttyä läsnäololtasi, liikkuisipa missä päin tahansa. Löydyt aina jokaisesta kekkeristä ja illanvietosta ja kauas kantautuva räkättävä äänesi pitää huolen, että kaikki myös huomaavat läsnäolosi. Tulet kokemaan aika ajoin riittämättömyyden tunnetta, koska kuulet usein paikalle saapuessasi tutut sanat: ”Ai se olikin vain räkättirastas”. Älä silti turhaan murehdi, talvella muuttaessasi etelään tullaan sinua muistelemaan mitä suuremmalla kaiholla.

Heinäkuu 2018

Horoskoopit

Saat osaksesi huvittuneita katseita, kun elämäsi käpytikkana ei suju aivan oletuksien mukaan. Kuulut nimittäin juuri näihin surullisen hölmöihin tikkayksilöihin, jotka rummuttavat lyhtypylvään metalliosia ravinnon toivossa. Luonnonvalinta ei ihme kyllä osu sinuun, vaan tulet räpistelemään kesän läpi, vaikkakin hieman aliravittuna. Tulet myös tapaamaan ihastuttavan tikkatoverin, joka saa alaperäsi lisäksi myös poskesi punoittamaan. Tajuat jossain vaiheessa kuitenkin kyseessä olevan valkoselkätikka ja joudutkin tekemään päätöksiä. Haluatko jatkaa elämääsi yhdessä harvinaisen mutta samalla myös todella erilaisen yksilön kanssa?

Repäisyt

Koonnut: Rasmus Huotari – Kuvitus: Oona Käyhkö

Saunassa ja kenttiksillä ”Kaikki minne valo koskettaa, me juuaan siellä. Ja siellä mihin valo ei kosketa, me juodaan sielläki.” Esko E., fuksikenttiksen eka ilta ja kenttäkurssin syvin olemus ”Kun oli täällä Lammilla viikonlopun kiinni, niin siinä alkoi aika nopeasti olemaan psykoosit tulilla.” Tomi K. ja Roope N. kertovat tuntojaan ekasta fuksikenttiksestä Joni O.: ”Meri, haluatko sä…?” Meri B.: ”Joo!” Shokkelojatkojen saunassa kaikki käy. Myös löylynheitto.

Ahviksella ja Shokkelossa ”Mä haluisin vaan silittää sen peppua.” Oona M. metsäkauriista ”Pitääkö nylkyttää taas jossain? En jaksa…” Ella P. Ahviksella ”Levitä mulle sitä vihistä!” Aino L. Melina M.:lle Ahviksella Joni O.: ”Mites on menny?” Tinja H.: ”Ihan hyvin.” Alexandra E.: ”Mä en tunne mun jalkoja.” Shokkelotunnelmia taukotilassa ”Paska on laskeutunut!” Lassi V.:n ääni kuuluu Tomi K.:n radiopuhelimesta keskellä lettumakkarajonoa

”Pirta, sä aina vaan ajaudut takapepuksi.” Jani L. saunassa ”Mun rintoja on kosketellu niin, niin monet mun kavereista.” Esko E. avautuu saunassa ”Mikro-organismeistakin voi ottaa pinnoja. Vois esimerkiks ottaa nakupinnan klamydiasta.” Nakupinnat herättävät keskustelua Jon S.: ”Tarviiko (naku)pinnaa ottaessa myös koskea siihen eliöön?” Alma S.: ”Ei. Ja toivottavasti et koske siihen klamydiaan ku otat siitä nakupinnaa.” Nakupinna-keskustelu jatkuu

”

Ei, kyllä se sian sperma on

Meillä ja muualla ”Kuolleen ihmisen leuka. Se tuntuu aika jännältä.” Tomi K. kertoo Seggen luennolla ensimmäisestä vainajastaan ”Voinks mä nyt mennä labratakki päällä baariin?” Pia D. ja dresscode labrasitsien jatkoilla ”Minä en pysty hallitsemaan mun kasseja!” Esko E. matkalla Suursitseille ”Älä heitä sillä pallolla mua tisseille. Siitä ei oo tässä pelissä hyötyä. Elämänpeli on sit asia erikseen.” Anni K. ja beerpong

mielenkiintoisempaa.”

Biosukeltajien pj linjaa

Symbiontti 3/ 2018

a Rush-excu Seuraavaa treenata y y t y ä t n u varten m vaa puoli s a k ja a leuanveto uutta.” metriä pit itelmat n n u u s i n e e tr Alma S.:n

”

OJ: ”Miksi sitä saatanan simpukkaa kosketellaan tunteella ja monta kertaa?” 1: ”Niin sitä simpukkaa kuuluu kosketella.” Jodelin Viikki-kanavalla simpukat herättävät keskustelua ”Evoluution pitkässä marssissa valaista tuli säyseitä, merellisiä leninistejä ja maalle jääneistä virtahevoista kehittyi eräänlaisia semiakvaattisia stalinisteja.” Hesarin Viikon eläin -palstalla pakinoidaan mielenkiintoisin vertauksin Anni K.: ”Miks 75 % repäisyistä on multa?” Joni O.: ”Koska sulla on aina suu auki.”

”

Toi on pekaani! ” Lapsi Shokkelossa flamingoEskosta

”Kilulta saa aina… siis kortsuja.” Anni K. tietää

Aron L.: ”Me pelataan Monopolya omilla rahoilla. Mä ostin Katajanokan ja Mats osti Kaivopihan.” Mats I.: ”Mä en edes tienny ostaneeni Kaivopihan.” Aron L.: ”Kato kun on niin paljon rahaa niin ei edes huomaa tollasia pikkuostoksia.” Aron ja Mats tuntevat olonsa kotoisaksi Svenska Klubbenilla ”Mieluummin uniorgasmi ja mällit housuissa kuin ei uniorgasmia ja ei mälliä housuissa.” Kata H. ”Hei, kenen kännykässä on se mun ja Liinan eeppinen panokuva?” Kata H.

Heinäkuu 2018