Issuu

Kasvu

2/2022

Sisällysluettelo

2/2022 58. vuosikerta Päätoimittajat Riku Kangasniemi riku.kangasniemi@helsinki.fi Joonatan Toivanen joonatan.toivanen@helsinki.fi Toimitussihteeri Minna Launiainen minna.launiainen@helsinki.fi

Muut tekijät Saija Leinonen, Suvi Leskinen, Ella Lintunen, Roope Nykänen, Emilia Piki, Inka Ronkainen, Miriam Ronkainen, Savi Wartiovaara Ulkoasu ja taitto Laura Hiisivuori, Riku Kangasniemi, Sonja Koski, Minna Launiainen, Suvi Leskinen, Ella Lintunen, Aleksi Mikola, Valtteri Mäkelä, Roope Nykänen, Nathan Rank, Ossi Tahvonen, Joonatan Toivanen, Julius Ulpovaara, Linnea Wartiovaara, Savi Wartiovaara, Symbioosin arkisto Kansi Suvi Leskinen Logo Anni Virolainen Paino Bofori Oy, Helsinki Painos 100 kpl

ISSN-L 1458-4115 Symbiontti on Helsingin yliopiston biologian ainejärjestön Symbioosi ry:n julkaisu. Lehdessä esitetyt mielipiteet eivät sellaisinaan edusta Symbioosin virallista kantaa. Symbiontti saa HYYn järjestölehtitukea. Symbioosi ry PL 65 (Viikinkaari 1) 00014 Helsingin yliopisto

Menneet ja tulevat tapahtumat

Puheenjohtajan palsta

Pekka Nuorteva 1926–2022

Historiikki

Lintuja rengastamassa

Tirehtöörin palsta

Symbioosin oma Jukka T.

Tarotskoopit

Evolution through the eyes of a leaf beetle

Keltanokka-sarjakuva

Pari vuotta odotetut vujut

Vuosijuhlien tukijat

Elossa rallaamassa

Ahviksen tulokset

Narratiiveista Teksti: Joonatan Toivanen – Kuva: Ossi Tahvonen

Ainejärjestön vuosijuhlan korvilla on hyvä virkistää muistiaan, että elämme todellisuudessa, jossa erilaiset narratiivit kilpailevat keskenään ihmisten huomiosta. Venäläinen sotapropaganda tekee asian eri tavalla näkyväksi, mutta kevyempikin aihe sisältää yhtä lailla mahdollisuuden todellisen kuvan vääristymiselle. Tuskin yksikään narratiivi on aivan vinoutumaton, sillä lopulta kaikki informaatio on jonkun suodattamaa ja luo tiettyä kuvaa maailmasta. Harva on immuuni tälle vaikutukselle. Tiedon käsittelijän ja tuottajan moraalisena vastuuna onkin pyrkiä perehtymään huolellisesti ja laajasti saatavilla olevaan tietoon ja samalla välittää mahdollisimman alastonta ja puolueetonta kuvaa todellisuudesta. Viitteitä Higgins, E. (2022): Russia’s Bucha ‘Facts’ Versus the Evidence. Bellingcat, 4.4.2022. https://www.bellingcat. com/news/2022/04/04/russias-bucha-facts-versus-theevidence/. Parri, I. (2022): Venäjän median uutisia. Igor in Russia. YouTube, live stream -lähetys, 6.4.2022. https:// www.youtube.com/watch?v=BfpxJJ-s8rA&list=PL-8TctOIN3TzAjTdGbF92JtYt-XTY4Czm&index=4. USCNPM (2022): Chinese Public Opinion on the War in Ukraine. US-China Perception Monitor, 19.4.2022. https://uscnpm.org/2022/04/19/chinese-public-opinion-war-in-ukraine/.

Pääkirjoitus

Venäjän aloittama hyökkäyssota Ukrainassa on tuonut informaatiovaikuttamisen rintamat näkyville uudella tavalla. Läntisessä mediassa on tehty näkyväksi varsinkin Venäjän propagandaa, jota Kreml puskee eetteriin hallussaan olevan median kautta ja jossa yhtenä komponenttina maalataan viholliskuvaa vihamielisestä lännestä omaa toimintaa oikeuttaakseen. Meikäläinen media tarkastelee tilannetta omasta näkökulmastaan, jossa Ukraina kerää luonnollisesti kaikki sympatiapisteet. Uudessa tilanteessa on syntynyt hyvä tilaisuus havainnoida eri narratiivien syntyä ja esiintymistä neutraalin sivustakatsojan näkökulmasta. Yhtenä informaatiovuorovaikutuksen ilmentymänä syylliset Ukrainan sotaan vaihtelevat sen mukaan, missä päin maailmaa ollaan. Samaan aikaan, kun YK:n 193 jäsenmaasta 141 äänesti Venäjän hyökkäyssodan tuomitsevan päätöslauselman puolesta järjestön yleiskokouksessa 2.3.2022, äänestämisestä pidättäytyi 35 maata, joissa asuu yli puolet maapallon ihmisväestöstä. Yhdessä kyselytutkimuksessa 77 prosenttia kiinalaisvastaajista kannatti Venäjän moraalista tai aseellista tukemista Ukrainan sodassa (USCNPM, 2022). Eräänlainen rally around the flag näyttää synnyttäneen narratiivin, jossa Ukrainan sota nähdään ennen kaikkea lännen ja Venäjän välisenä konfliktina ja Venäjän koetaan puolustavan legitiimejä turvallisuusintressejään imperialistisen, Yhdysvaltoihin henkilöityvän lännen synnyttämältä uhalta. Oman sisäryhmän jakaman narratiivin omaksumisesta yhden tyylinäytteen antoi eräs tubettaja live stream -lähetyksessään. Striimiä isännöi Neuvosto-Latviassa syntynyt inkerinsuomalainen, joka puhuu toisena äidinkielenään venäjää ja käsittelee kanavallaan Venäjän rikasta kulttuuria. Hän luki ja suomensi Venäjän valtamedian uutisia tarjotakseen suomalaisille katsojilleen ikkunan siihen, millaista uutisointia täkäläinen mediakenttä tarjoaa. Katsojalle kävi lähetyksen edetessä selväksi, että vaikka striimin isäntä striimasi Suomesta käsin, hän oli henkisesti Venäjällä. Hiljan paljastuneista Butšan kaupungin siviilien teloituksista hän esitti Kremlin propagandaa mukaillen mahdollisuuden, että Butšan julmuudet olisivat länsimaisen median kerronnasta poiketen ukrainalaisten toteuttama lavastus ja kaduille ammutut siviilit todellisuudessa näyttelijöitä (Parri, 2022). Vilkaisu Bellingcat-ryhmän sivulle paljasti, että kättään heiluttavat kuolleet ruumiit on ilmeisen suosittu aihe venäläisessä mediassa (Higgins, 2022).

Menneet ja tulevat tapahtumat Koonnut: Toimitus – Kuva: Roope Nykänen

Menneet 1.–3.4. BiTa 5.4. LoVi: haalarimerkkien ompeluilta 9.4. Happobileet 11.4. Viikki GP 13.4. Ramboll-excu 19.4. Symbioosi ry:n lisäkokous

Tulevat

Tapahtumat

20.4. MYY x Symbioosi x Helix työelämäilta 22.4.–24.4. Ahvenanmaan linturalli

13.5. Floran päivä Ylioppilaiden juhlapäivän, Floran päivän, juhlintaa Kumpulan kasvitieteellisellä puutarhalla.

26.4. Symbioosin lukupiiri 25.4.–1.5. Biosfäärin vappuviikko 28.4. Pihapelit

14.5. Euroviisukatsomo Kertsillä musiikkiviihdettä

30.4. Hirven lakitus

20.–22.5. Virkailijaviikonloppu Lammilla Symbioosin virkailijoiden rentoutumishetki Lammin rauhassa.

1.5. Vappushokkelo

23.–29.5. Vujuviikko

7.5. Tornien taisto

Vujuviikko huipentuu viimein juhlittaviin vuosijuhliin ja seuraavan aamun sillikseen. Aikataulu alla:

9.5. Lintukuvausretki Symbioosi x Biofilmi 23.5. Vujuspora 12.5. Keväiset haalarisitsit Alina-salissa 24.5. Vujuseminaari

Kesällä tapahtuu

25.5. Vujuboltsiturnaus 26.5. Eliöralli

Yölaulajaretki kesäkuussa 26.5.–27.5. Ultimaattinen kertsihengaus

Lammin niittotalkoot Perinteiset niittotalkoot heinä–elokuussa

28.5. Vuosijuhlat

Orientaatioviikko 29.8.–4.9

29.5. Silliaamiainen

Symbiontti 2/ 2022

Peejiin keväthorinoita Teksti ja kuva: Ella Lintunen

Toukokuu 2022

Pj-palsta

Kevät on kasvun aikaa ja mieli virkistyy, kun hämärään tottuneilla silmillä koittaa siristellä auringon paisteessa. Lintujen laulu ja lumikinosten välistä esiin puskevat kevään merkit hellivät aisteja ja luovat innostavaa odotuksen tuntua, oih! Pessimisti minussa haluaa kuitenkin huomauttaa, että kyllähän sieltä sulavien lumien alta paljastuu vaikka mitä kuonaa. Koita siinä nyt sitten nauttia kevään ensimmäisistä leskenlehdistä, jotka pilkistävät esiin viime syksyn kertakäyttömaskien alta. Eihän kuitenkaan lannistuta tästä maailmantilasta! Reippaimmat meistä ottavatkin ulkoillessaan mukaansa muovikassin, jonne voi kätevästi tunkea maskit ja muut muovit lenkkipolun varrelta. Aktiivisella toiminnalla voi jollain tasolla kamppailla esiin puskevaa maailmantuskaa vastaan. Ala-asteella meikämukulat laitettiin kevään tullen tienvarteen opettajien ohjauksessa keräämään roskia. Tämä on piirtynyt vahvasti muistiini, sillä varsinaissuomalaisilta tienpenkoilta löytyi, jos jonkinmoista sontaa ja niitä koulukavereiden kanssa kauhisteltiin. Kuvailemani lapsityövoiman käyttö on varmaan sittemmin lakkautettu turvallisuussyistä, mutta se ainakin kasvatti vahvasti omaa ympäristötietouttani. Vaikeaa oli (on vieläkin) käsittää, miten kaikki ne pullot, vauvanvaipat ja tupakantumpit luontoon päätyivät, kun ne niin helppo olisi viedä roskiinkin asti. Palataan kuitenkin takaisin kutkuttavaan odotukseen ja kukkeaan kevääseen. Näinä hiljaiselon vuosina odottamiseen on ehkä jo turruttu ja usko on toiveikkaimmallakin ollut koetuksella. Odotus on kuitenkin päättynyt! Ensimmäinen ihan oikea opiskelijavappu sitten kolmeen vuoteen on juuri saatu päätökseen, kun tämä lehti on julkaistu. Vappushokkelo on saatu kunniakkaasti maaliin ja vuosikymmenten vanhat perinteet ovat saaneet jatkua. Symbionttien kevään juhlat eivät kuitenkaan vappuun pääty. Toukokuun lopussa pääsemme juhlimaan seiskytvuotiasta Symbioosia vuosijuhlien merkeissä! Näistä on varmasti tulossa ikimuistoiset juhlat, joiden toteutumisen eteen vuosijuhlatoimikuntamme on urhoollisesti kamppaillut usean vuoden ajan. Kiitos vuosijuhlatiimille sinnikkäästä työstä! Olen todella kiitollinen siitä, että olen päässyt todistamaan, kuinka opiskelijatoiminta nousee koronan runtelemasta tuhkasta kuin feenikslintu konsanaan. Tästä kiitos kaikille toimijoillemme, olette tärkeitä opiske-

lijayhteisömme tukipilareita! <3 Aktiivimme ansaitsevat kaiken kunnian siitä, että meillä on kalenterit vihdoinkin rajoitusten höllennyttyä olleet täynnä monipuolisia tapahtumia. Tapahtumien lisäksi toimintaamme kehitetään monilla muillakin tavoilla, jotta ainejärjestömme toiminta pysyisi ajan hermolla. Käteisen rinnalle on maksutavaksi otettu käyttöön MobilePay, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmaamme on kehitetty sekä nettisivujen päivitys on hyvässä vauhdissa. Eikä unohdeta arvokasta Symbiontti-lehteämme! Lehti on tärkeässä roolissa tiedonvälityksessä ja säilymisessä – suosittelen kaikkia lukemaan vanhoja Symbiontteja kertsillä, niistä voi fiilistellä vuosikymmenten takaisia biologitunnelmia. Toivottavasti kymmenien vuosien päästä tulevatkin biologisukupolvet saavat lukea näitäkin horinoitani. Paistaa se aurinko risukasaankin, sopii tähän hetkeen. Nautitaan auringosta, hetkestä, lähestyvästä kesästä ja kavereista!

PEKKA NUORTEVA 1926–2022 Teksti & kuva: Minna Launiainen

ekka Nuortevalla oli yhteiskunnassa merkittävä rooli globaalien ympäristöuhkien esille tuojana, ja Helsingin yliopistossa hänet tunnettiin erityisesti ympäristönsuojelun (nykyisin osa ympäristötieteitä) ensimmäisenä professorina ja koulutusohjelman kehittäjänä. Professorin työnsä puolesta myyläisille paremmin tutuksi tullut Nuorteva harrasti lapsesta saakka intohimoisesti lintuja, kunnes nuorena innostui hyönteisistä ja päätyi Helsingin yliopistoon opiskelemaan eläintiedettä, jota nykyisin vastaa biologian opintoohjelma. Ennen ympäristönsuojelu-uraansa hän väitteli tohtoriksi sylkikaskaisiin liittyen ja työskenteli pitkään eläinmuseossa (nyk. Luomus) hyönteisten parissa. Vielä professorina työskennellessään hänen työhuoneessaan vierailevat joutuivat kohtaamaan kuoriaistoukkia, joita Nuorteva kasvatti koe-eläiminään ympäristömyrkkyjen vaikutusten tutkimista varten. Ammatistaan huolimatta uteliaan luonnontieteilijän maailmankatsomus ei siis häntä jättänyt, vaikka se ajan myötä saikin rinnalleen yhteiskunnallista katsantokantaa. Nuorteva oli perinyt isältään kirjailija Väinö Nuortevalta taidon kirjoittaa ja pyrkikin vaikuttamaan asioihin tieteellisten julkaisujen lisäksi kaikelle kansalle suunnatuilla lehtijutuilla ja joskus kärkkäilläkin kannanotoillaan. Eläkkeelle vuonna 1993 jäädessään Nuortevalla oli nimellään jo 780 julkaisua, ja lopulta luku lähenteli tuhatta. Sanavalmiina ihmisenä tunnettu Nuorteva ei arkaillut tarttua toimeen nuorempanakaan. Opiskeluaikanaan hän kiinnitti huomiota häpeälliseen epäkohtaan: biologian opiskelijat eivät olleet järjestäytyneet, vaikka kaikki muut kannunvalajista teologeihin olivat! Lokakuussa 1950 järjestetyssä opiskelijoiden kokouksessa hän piti kantaa ottavan puheen, jossa perusteltiin järjestäytymisen tärkeyttä opiskelijoiden yhteiskunnallisen aseman parantamisella sekä yhteenkuuluvuuden tunteen luomisella. Lopputuloksena perustettiin biologian

ja maantieteen opiskelijoiden tiedekuntajärjestö, jonka nimeksi Nuortevan ehdotuksesta tuli Symbioosi. Eläintiedettä opiskellessaan Nuorteva tapasi samalla alalla opiskelevan Sirkka-Liisan (1926–2020), jonka kanssa tehtiin kenties elämän merkittävimmät sinunkaupat Jäämerelle suuntautuneella opintomatkalla. Sirkka-Liisasta tulikin myöhemmin hänen vaimonsa ja työtoverinsa, jonka kanssa he yhdessä kirjoittivat niin oppikirjoja kuin tutkimusartikkelejakin. Nuortevan jäädessä eläkkeelle hänestä tehtiin – ehkä persoonaa kuvaten – poikkeuksellisen suurikokoinen muotokuva. Maalauksessa työpöydälle asetetussa valokuvassa hymyilee Sirkka-Liisa, jonka vaikutus oli läheisesti läsnä kaikessa Nuortevan työssä niin tekstien oikolukemisen kuin ulkomaisten kollegoiden kestitsemisenkin osalta. Heidän suhdettaan kutsuttiinkin joskus leikillisesti symbioosiksi, eikä Nuortevan ura olisi ollut sama ilman Sirkka-Liisan läsnäoloa. Muotokuva sijaitsee tätä nykyä varsin osuvasti lähellä symbionttien ja myyläisten yhteistä kerhohuonetta Biokeskus 3:n pohjakerroksessa. Vaikka suurin osa nykyisistä opiskelijoista ei koskaan tavannut Nuortevaa tai kuullut hänen puhuvan ”elämää ylläpitävästä valtaisasta luonnontalouskoneistosta”, elää hänen muistonsa pian jo 72 vuoden ikään ehtineen Symbioosin nimessä tästäkin eteenpäin.

Pekka Nuortevan perintöä kunnioittaen Symbioosi ry, 2022

Tekstin henkilökuva pohjautuu Nuortevan oppilaan, Myy ry:n kuraattorin Ripa Willamon kertomuksiin. Suurkiitos myös Eeva ”Fibbu” Tiusaselle.

Symbiontti 2/ 2022

Oso Ensio Heickell 1986: Pekka Nuortevan muotokuva, Biokeskus 3, sali 1402.

Muut lähteet: Ahonen, H. (15.4.2022) Helsingin yliopiston ympäristönsuojelun emeritusprofessori Pekka Nuorteva on kuollut. Helsingin sanomat. Järventaus, K. (27.4.1993) Ympäristöprofessori Pekka Nuorteva piti jäähyväisluennon ”Tie ympäristökatastrofiin on kivetty hyvillä aikomuksilla”. Helsingin sanomat. Leino-Kaukiainen, Pirkko: Nuorteva, Pekka. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997– (viitattu 27.4.2022) Symbiontti 25-vuotisjuhlalehti, 1975.

Toukokuu 2022

Symbioosin seitsemän vuosikymmentä Teksti: Miriam Ronkainen – Kuvat: Symbioosin kuva-albumit & Symbiontti

ymbioosi ry perustettiin biologian ja maantieteen opiskelijoiden tiedekuntajärjestöksi lokakuun 14. päivänä vuonna 1950 Pekka Nuortevan toimesta. Aluksi toiminta keskittyi pääasiassa vapaa-ajan vietteeseen, kuten linturetkiin. Symbioosin pitkäikäisintä perinnettä eli pikkujouluja on vietetty jo 50-luvulta lähtien, tosin paikka on vaihtunut Vanhalta Ylioppilastalolta muihin tiloihin. 60-luvulla Symbioosilla oli tärkeä rooli jäsentensä sivistämisessä: Käytiin aktiivisesti konserteissa ja teatterissa, sekä tehtiin ulkomaan retkiä. Kansainvälisiä suhteita hoidettiin osallistumalla IYF:n (International Youth Federation for Environmental Studies and Conservation) kokouksiin.

Biologien kantapaikkoja olivat muun muassa Eläinmuseo eli Elukka (nyk. Luonnontieteellinen museo), sekä Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha, eli Kasvis, joissa silloiset eläin- ja kasvitieteen laitokset sijaitsivat. Jokaiselle biologille tuttu Vappushokkelo järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1962 eläintieteen laitoksella. Tapahtuman tarkoitus oli tutustuttaa lapsia tieteeseen hauskanpidon kautta, sekä toki kerätä varoja Symbioosin toimintaan. ”Shokkelo on kevätauringon tila, jossa jokainen symbiontti iskeytyy liikemiestuttaviensa rintapieliin ja kiristää rahaa keinoja kaihtamatta”, luonnehdittiin Shokkelon sponsorinetsintää 1964. Vuonna 1964 biologian opiskelijat saivat ikioman äänitorvensa, kun ensimmäinen Symbiontin numero il-

Kuva 1. 10-vuotisjuhla 1960

Symbiontti 2/ 2022

Kuva 2. Symbiontin kansikuva vuodelta 1976

mestyi päätoimittajanaan Irmeli Ilvessola. ”Käyttäkää hyväksenne tilaisuutta. Kiihtykää ja kirjoittakaa. Haukkukaa hallitus, opettajanne ja muut hankalat henkilöt, mutta perustelkaa agressiivisuutenne. -Tässä lehdessä voi kirjoittaa mitä erilaisimmista aiheista”, pääkirjoituksessa kehotettiin. Luonnonsuojelu on Symbioosin ensiaskelista lähtien ollut olennainen osa sen toimintaa. Symbionteilla oli osansa ainakin Lohjan Karkalinniemen lehtojen suojelussa ja Karkalin luonnonpuiston perustamisessa 60-luvun alkupuolella. 70-luvulle tultaessa moni opiskelija toimi aktiivisesti esimerkiksi Luonto-Liitossa ja Suomen luonnonsuojeluliitossa, ja yhteistoimintaa niiden kanssa järjestettiin paljon. Luonnonsuojelun osalta yliopisto-opetus koettiin jälkeenjääneeksi ja luonnonsuojelukursseja haikailtiin. ”Mitenkähän se biologi ryhtyy ratkomaan luonnonsuojelullisia ongelmia, kun sillä ei ole edes perustietoa asiasta”, pohdittiin eräässä mielipidekir-

Toukokuu 2022

joituksessa vuonna 1969. 70-luvulla Symbioosi kehittyi biologian opiskelijoiden etujärjestönä. Tieteen nopea kehitys vaati tutkinnon uudistamista, mihin Symbioosi aktiivisesti osallistui muun koulutus- ja tiedepolitiikan lisäksi. Vaadittiin myös biologien kesäopintoja varten myönnettävää 1000 markan lisälainaa ja jopa vietiin adressi silloiselle opetusministerille Paavo Väyryselle. 70-luvulla ja 80-luvun alkupuolella Symbioosin virkailijakuntaan kuului rauhanvastaava, jonka tehtäviin kuului olla linkki ainejärjestön ja rauhanliikkeen välillä. Mielenosoituksiin osallistuttiin, ja Symbiontin jutuissa vilisivät melko vakavatkin aiheet: pohdittiin mm. eläinkokeiden eettisyyttä sekä bioaseiden ja ydinvoiman tulevaisuutta biologin silmin. Myös biologien työllisyystilanne huolestutti. Onneksi Symbiontin sivut riittivät keveämpiinkin juttuihin kuten novelleihin ja runoihin. Opiskelijatkin ehtivät mielenosoituksilta myös juhliin ja retkille.

90-luvun alussa opintotukikuukaudet vähenivät roimasti. Symbiontin pääkirjoituksessa 1/-91 oltiin huolissaan kiireen aiheuttamista lieveilmiöistä: ”Sähinässä unohtuu monen tärkeän tukipilarin pystyttäminen. Suhteet opiskelutovereihin, tutkijoihin, kanssaihmisiin… Entä psykedeeliset syrjähypyt, äkkikatsomalta älyttömiltäkin näyttävät sivuaineopinnot muissa tiedekunnissa?” Onneksi kiireisillä opiskelijoilla riitti aikaa ainejärjestöllensäkin, sillä monet Symbioosin vuosittaiset tapahtumat, kuten Biodiversiteettipeli, Ahvenanmaan linturalli ja Cityralli, ovat peräisin 90-luvulta. Ahvis tosin kulki aluksi nimellä Ålandin Talvipongauksen SM. Erinäisissä ralleissa pisteitä saattoi kertyä lintujen lisäksi myös nisäkäshavainnoista tai ongituista kaloista. Ahvenanmaalla biologit osallistuivat myös täpläverkkoperhosen kartoitukseen.

Tietotekniikka kehittyi yliopiston sisällä ja ulkopuolella ja erään tietokoneisiin perehtyneen fuksin avulla sai vuoden 1995 tiedotusvastaava Symbioosille aikaiseksi sähköpostilistan, jolle jokaista jäsentä kannustettiin liittymään. Vuonna 1994 matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan laitokset uudistuivat ja osa niistä siirtyi jo silloin Viikkiin. Keskustaan kiintyneet biologit suhtautuivat epäilevästi muun muassa Biokeskusten arkkitehtuuriin ja niiden todettiin olevan ”mystinen sekasotku” sekalaisine ulokkeineen. ”Voiko kolkkona ja kliinisenä pidetty Viikki koskaan synnyttää samanlaista henkeä kuin kotoinen Elukka?” Symbiontissa pohdittiin vuosituhannen vaihteessa. Kasviksen, Elukan, Ateljé-baarin ynnä muiden kantapaikkojen lopullinen taakse jättö vuonna 2002 oli biologeille suuri muutos. 2004 bio- ja ympäristötieteel-

Kuva 3. Ahvenanmaan linturalli 1995

Symbiontti 2/ 2022

Kuva 4. hallitus vuosimallia 2000

linen tiedekunta (silloin vain biotieteellinen tiedekunta) perustettiin ja sen alle yhdistyi kirjava joukko saapasjalkoja ja valkotakkeja. Muutosta vastustettiin, mutta myös varovaista positiivisuutta oli havaittavissa: Fyysisen läheisyyden toivottiin helpottavan laitosten välistä yhteistyötä. Alkuun liian valoisena ja kliinisenä pidetystä kerhohuoneestakin tuli tavarapaljouden ja likaisten astioiden myötä oikein kodikas. Luonnonsuojelua ei 2000-luvulla ehditty unohtaa. Symbioosi otti kantaa Vuotoksen tekoaltaan uhkaaman Kemihaaran alueen puolesta. Myös luonnonsuojeluapurahaa on jaettu vuosittain monenlaisiin projekteihin. 2010-luvulla tuoreemmiksi perinteiksi ovat ehtineet muodostua ainakin Happobileet sekä uudelleen elvytetty uudenvuoden ekskursio Kilpisjärven tutkimusasemalle. Opiskelua on ravistellut sekä tieteen ja koulutuksen rahoitusleikkaukset, että Isona Pyöränä tunnettu yliopiston koulutusohjelmien uudistus, jonka seurauksena syksyllä 2017 aloittaneet ovat opiskelleet upouusissa kandi- ja maisteriohjelmissa. Biologian kandiohjelmassa valinnaisille opinnoille varattu opintopistemäärä väheni

Toukokuu 2022

ja tutkinnosta tuli laaja-alaisempi, esimerkiksi kaikille pakollisten kenttä- ja labrakurssien muodossa. Vaikka hieman yli 70 vuoden aikana yliopisto ja ympäröivä yhteiskunta on ehtinyt muuttua jo monta kertaa, tuntuu että biologeja askarruttavat vuosikymmenestä toiseen samat teemat: sota ja rauha, luonto ja sen monimuotoisuus, opiskelu, toimeentulo ja tulevaisuus. Koronaviruspandemia on estänyt monen tapahtuman toteutumisen viimeisen kahden vuoden aikana ja saattaakin olla, että monen fuksin tyhjä kalenteri on ainejärjestötoiminnan puutteessa täyttynyt muilla harrastuksilla. Kuitenkin muutosten hämmentäessä ja opiskelun kuormittaessa Symbioosilla on korvaamaton rooli biologien yhteisenä turvasatamana. Siksi toivon, ettei tulostavoitteiden oravanpyörä painostuksesta huolimatta tempaa tulevia sukupolvia mukaansa, vaan heilläkin olisi edes silloin tällöin aikaa eksyä istumaan Kertsin epämääräisen tahraiselle sohvalle jutustelemaan, väittelemään, ideoimaan ja suunnittelemaan. Lähteenä on käytetty vanhoja Symbiontteja.

Lintuja rengastamassa Teksti: Joonatan Toivanen – Valokuvat: Aleksi Mikola & Joonatan Toivanen

Toimitus kokeilee

Rengastusluvan vuodenvaihteessa saanut toimittaja kokeili pääsiäisen ajan lintujen rengastusta Hangossa. Vauhdilta ja vaarallisilta tilanteilta vältyttiin seesteisessä korkeapaineessa, mutta jyrsijät ja kauriit pitivät huolen, ettei tylsyyteen päästy kuolemaan.

Rengastuksen lyhyt oppimäärä

Pääsiäistipuja kihlaamassa

Lintujen rengastus on 1890-luvulla alkanut metodi kerätä linnuista tutkimustietoa. Ensimmäisenä asiaan vihkiytyi tanskalainen lehtori H. C. Mortensen, joka keksi alkaa varustaa lintuja ensin kömpelömmillä sinkkirenkailla ja myöhemmin kevyillä alumiinirenkailla. Hän sai vuodesta 1899 alkaen alumiinirenkain merkitsemistään kottaraisista kiitettävän määrän löytöjä aina ulkomaita myöten. Vuonna 1913 rengastuskonseptin toi Suomeen Tvärminnen eläintieteellisen aseman perustajana paremmin tunnettu J. A. Palmén, ja siitä lähtien Suomessa on rengastettu 13 miljoonaa lintua. Löytöilmoituksia on samassa ajassa kertynyt kiitettävät 1,5 miljoonaa (Luonnontieteellinen keskusmuseo, 2021). Rengastus on varsin koruton toimitus, jossa linnun nilkkaan tai joskus sääreen kiinnitetään lajista riippuen alumiini- tai teräsrengas, joka yksilöi linnun ja auttaa uudestaan tavattaessa dokumentoimaan kyseisen yksilön myöhemmät vaiheet. Käsittelyn yhteydessä kirjataan tyypillisesti ylös muutamia biometrisia mittatietoja, kuten linnun paino, siiven pituus ja rasva- ja lihasindeksi. Paino, varastorasvan määrä ja lihaskunto auttavat selvittämään linnun fyysistä tilaa, kun taas siiven pituutta voi käyttää vaikkapa linnun sukupuolen tulkitsemiseen (painon ohella) ja taksonomisen statuksen selvittämiseen. Lehden pääkirjoituksen kuvaan on koplattu yksi biometriikkatiedon keräämissuoritus. Lintuja pyydetään rengastusta varten vaihtelevilla menetelmillä. Lentokyvyttömät poikaset voi napata käsin kiinni, täysikasvuiset varpus- ja petolinnut lentävät satimeen tätä tarkoitusta varten valmistettuihin paulallisiin verkkoihin ja kahlaajat ja siemensyöjät eksyvät rengastajan asettamiin katiskoihin. Yöllisessä vesi- ja rantalintupyynnissä haavi ja taskulamppu ovat puolestaan kovaa valuuttaa. Tarvittaessa rengastajat ovat hyvin kekseliäitä ja luovia eri lajeille soveltuvien, optimaalisten pyyntimenetelmien kehittämisessä.

Kirjoittaja pääsi kokeilemaan pääsiäisenä rengastusta tuoreena vastuullisena rengastajana Hangon lintuasemalla, ja tästä kokemuksesta syntyi Toimitus kokeilee -palstan kirjoitus. Ensimmäiset linnut omiin nimiini rengastin helmikuussa samalla paikalla, sitä ennen olin irrottanut verkoista ja/tai rengastanut rengastusharjoittelijana toista tuhatta lintua. Tällä kertaa meitä oli eksynyt Hankoon kaksikin rengastusluvallista, ja koska molemmat olivat saaneet rengastusluvan vasta hiljattain, jaoimme verkkopaikat demokraattisesti puoliksi. Maahan iskettyjen verkkokeppien väliin pingotettavia 5- tai 6-paulaisia pikkulintuverkkoja pidettiin pyynnissä 16 kappaletta reissun ajan. Avasimme myös neljä isosilmäisempää petolintuverkkoa sen jälkeen, kun yhden

Pajusirkkukoiras on esteettinen ilmestys. Tämä lintu edusti edellisenä kesänä syntynyttä sukupolvea.

Symbiontti 2/ 2022

Toukokuu 2022

tarinoiden mukaan sotkenut itsensä myös lepakoita ja metsäjäniksiä. Ensimmäisissä on rabiesvaara ja jälkimmäiset kuulemma kiljuvat kovaa ja oletettavasti purevat irrotustyön lisäksi. Rengastajan osa ei ole aina helppo, mutta hengissä näistäkin yleensä selvitään (kunhan osaa varoa haikaroita, joista ei sen enempää). Kaikkiaan kokemus pääsiäistipujen rengastuksesta oli myönteinen. Käpytikkoja ja sinitiaisia, noita rengastajan sormien hakkaamiseen ihastuneita lintuja, voisi tulla vähemmän verkoista, mutta muuten kokemusta rengastuksesta joko rengastajana tai rengastustoiminnan seuraajana voi lämpimästi suositella linnuista ja muillekin luonnosta kiinnostuneille. Itse rengastus vaatii jonkin verran harjoittelua, mutta jo muutaman sadan linnun pyydystäminen ja renkaan kiinnittäminen linnun jalkaan antaa hyvän tuntuman touhuun. Oikeastaan kuka tahansa voi alkaa rengastaa lintuja: vaatimuksina on riittävä kokemus lintujen turvallisesta pyytämisestä ja renkaan kiinnittämisestä jalkaan kokeneemman rengastajan valvonnassa ja meikäläisen lajiston tuntemus

Toimitus kokeilee

tyhjän verkkolinjan läpi lensi lyhyen ajan sisään sekä sarvipöllö että lehtokurppa Verkkorintamalla oli odotettua hiljaisempaa. Rengastuksia kertyi allekirjoittaneelle neljässä päivässä hyvin maltilliset 54 ja kontrolleja jo rengastetuista linnuista 16. Kollegan track record oli vastaavasti 63 rengastusta ja n. 10 kontrollia. Rengastetut linnut olivat lähinnä ajankohdalle tyypillisiä muuttolintuja, kuten punarintoja, peippoja ja mustarastaita. Aseman alueella elävät sini- ja talitiaiset ja viherpeipot olivat kanssa melko tavallisia verkkosaaliita. Eksoottisimmat omalle kohdalle osuneet rengastukset olivat västäräkki ja töyhtötiainen, lisäksi kollega rengasti tiltaltin, rautiaisen, urpiaisen ja monen biologian opiskelijan sydämen sulattavan pyrstötiaisen. Huomionarvoisesti pari verkoista saatua viherpeipponaarasta kantoi vatsan pöhötyksen perusteella jo munia sisällään, ja aseman alueelta löydettiinkin yksi viherpeipon munapesä. Kontrolloitujen lintujen joukossa oli ilahduttavasti vanha tuttu, 27.2. samalla paikalla rengastamani lähes 1-vuotias talitiaiskoiras. Tintin paino oli noussut vajaassa parissa kuukaudessa 7 %, kenties lintuaseman ruokinnan antimien turvin. Rengastaja joutuu heräämään usein aikaisin. Vuoden 2022 pääsiäisenä (15.–18.4.) aamuherätykset tapahtuivat tuntia ennen auringonnousua aamuviiden jälkeen ja verkkoja lähdettiin avaamaan pian heräämisen jälkeen, nappaahan aikainen lintu madon. Joka aamu ennen rengastajaa heräsivät aamuvirkkuudestaan tunnetut rastaat, kuten mustarastaat ja punarinnat, jotka konsertoivat jo täyttä häkää ulos astuessa. Huhtikuussa rengastajan elo on vielä suhteellisen helppoa, kun taas toukokuun lopussa ja kesäkuussa eteläsuomalaisen lintuasemarengastajan herätyskello soi leppoisasti parhaimmillaan aamukolmelta. Jos olet kovin aamuuninen, pikkulintujen verkkopyynti ei välttämättä ole juttusi. Onneksi rengastusmuotoja on muitakin: lintujen poikaset voi rengastaa päiväsaikaan, pääskyjä rengastetaan elokuussa iltalennon aikaan, yökukkujille sopii yölaulajien rengastus kesäyössä ja kahlaajalinnut ovat liikkeellä pitkin vuorokautta. Iso osa muustakin rengastustoiminnasta on räätälöitävissä oman vuorokausirytmin mukaan. Pääsiäisenä verkkojen kokemisen lisäksi päästiin kokemaan verkkoihin sotkeutuneet tai niiden läpi juosseet nisäkkäät. Ensin rengastajakollega pääsi setvimään verkkoon itsensä sotkenutta metsähiirtä, jonka irrottamiseksi piti leikata saksilla verkkomateriaalia. Myöhemmin erään toisen verkon läpi juoksi valkohäntäkauris, ja verkko meni heti paarialuokkaan ammottavan reiän ja paulan katkeamisen vuoksi. Nämä olivat vielä kevyttä kauraa, sillä muiden rengastajien verkkoihin on

Käpytikkoja tuli pääsiäisenä lintuaseman verkoista kolme, tässä tiettävästi vuonna 2020 syntynyt naaras. Tikat ovat rengastajan kauhu, koska ne hakkaavat sormet verille ja kiljuvat tärykalvot lommolle.

lajisto-osaamista mittaavassa rengastustentissä. Aktiivirengastajia on Suomessa noin 700, joten osin ukkoutuvan harrastuksen piiriin mahtuu aina lisää innokkaita käsiä. Biologian opiskelijat ovat taustansa vuoksi tässä mielessä otollista maaperää.

pulaatiosta muuttaa etelämmäs talvea pakoon ja linnut muuttavat lyhyempiä matkoja, jolloin pitkille siiville on alati vähemmän tarvetta. Rengastuksen rooli luonnonilmiöiden dokumentoinnissa todennäköisesti korostuu tällaisena ympäristömuutosten aikakautena.

Toimitus kokeilee

Miksi rengastus? Miksi lintuja sitten rengastetaan? Lintujen rengastus on hyväksi ja kustannustehokkaaksi todettu tapa kerätä monipuolista tietoa muun muassa lintujen elämänvaiheista, sulkasadon dynamiikasta, biometriikasta ja muuttoreiteistä. Kerätty tieto tukee tutkimusta ekologian ja evoluutiobiologian aloilla, ja osaa tuotetusta tiedosta olisi muilla menetelmillä mahdotonta saada. Pääsiäisenä kanssani Hangon lintuasemalla rengastanutta kollegaa haastateltiin Tieteellisten seurain valtuuskunnan verkkolehden juttuun, ja hän piti yhteiskuntatieteiden jatko-opiskelijana varsin ainutlaatuisena tieteenteon kentällä sitä, että vapaaehtoiset lintuharrastajat, mukaan lukien lintujen rengastajat, keräävät huomattavan aineiston tutkimuskäyttöä varten (Tieteellisten seurain valtuuskunta, 2022). Rengastuksen tuottaman aineiston volyymi on suuri, sillä Suomessa rengastetaan joka vuosi mukiinmenevät 200 000–300 000 lintua ja tähän päälle saadaan n. 40 000 uudelleenlöytöä rengastetuista linnuista (Luonnontieteellinen keskusmuseo, 2021). Vaikka rengastuksella on saatu nykyhetkeen mennessä jo paljon tietoa, rengastus on edelleen käyttökelpoinen tapa kerätä tietoa linnuista. Kasaantuva rengastusaineisto voi esimerkiksi heijastella muutoksia ympäristössä. Sulkasatotutkimus on paljastanut, että nuoret mustarastaat ja sepelsiepot sulkivat nuoruuspuvun höyhenistään aikuispukuun nykyään suuremman osan kuin reilu sata vuotta sitten. Toisin sanoen lintujen mahdollisuudet hankkia ravintoa kesän sulkasatokauden aikana ovat parantuneet, minkä on päätelty johtuvan ilmaston lämpenemisestä (Kiat et al., 2019). Rengastusaineiston perusteella tiedetään sekin, että pohjoisilla leveysasteilla elävät linnut ovat pienenemässä ja niiden raajat pitenemässä. Kylmässä ilmanalassa elävät linnut ovat lämpötaloudellisista syistä suurempia ja niiden rajat lyhyempiä kuin vastineillaan eteläisissä populaatioissa, mutta muutoksia pohjoisessa elävien lintujen anatomiassa on alkanut ilmetä ilmastovyöhykkeiden siirtyessä kohti napa-alueita (Apu, 2022). Muistelen joskus julkaistun lisäksi tutkimuksen, jossa esiteltiin havainto Pohjolan talitiaisten siipien lyhenemisestä vuosikymmenten mittaan. Tätä voi selittää sillä, että ilmaston lämpenemisen myötä pienempi osa talitiaispo-

Urpiaiskompleksi on eräs taksonominen luonnonoikku, joka käsittää 1, 2 tai 3 lajia riippuen seurattavasta taksonomiasta. Rengastus on muiden funktioidensa ohella oiva taksonomistin työkalu.

Lähteet Itkonen, J. (2022): Pala linnun elämää: rengastus on paitsi luonnossa oleilua, myös tärkeää tutkimus- ja suojelutyötä. Apu, 22.4.2022. https://www.apu.fi/artikkelit/ rengastus-on-paitsi-luonnossa-oleilua-myos-tarkeaatutkimus-ja-suojelutyota. Kiat, Y., Vortman, Y. & Sapir, N. (2019): Feather moult and bird appearance are correlated with global warming over the last 200 years. Nature Communications, 10, 2540. https://doi.org/10.1038/s41467-019-10452-1. Luonnontieteellinen keskusmuseo (2021): Lintujen rengastus. https://www.luomus.fi/fi/lintujen-rengastus. Tieteellisten seurain valtuuskunta (2022): Harrastuksena siivekkäät – vapaaehtoisten lajiseurantaan antama aika on merkittävä panos tieteelle ja luonnonsuojelulle. TSV, 26.4.2022. https://www.tsv.fi/fi/uutiset/harrastuksena-siivekkaat-vapaaehtoisten-lajiseurantaan-antamaaika-merkittava-panos.

Symbiontti 2/ 2022

Kymmenotteluista kirjoituskilpailuihin: Symbioosin tapahtumat vuosien varrella Teksti: Roope Nykänen – Kuvat: Laura Hiisivuori & Sonja Koski

Ainejärjestötapahtumia voidaan itseoikeutetusti pitää ainejärjestön sieluna, joka yhdistää opiskelijat toisiinsa ja luo niin kutsutut ”ikimuistoiset hetket”. Tässä jutussa esittelemme, minkälainen evoluutio ainejärjestömme tapahtumissa on kolmen viime vuosikymmenen aikana tapahtunut. Jutusta on jätetty pois tapahtumajärkäleet Shokkelo ja BD-pelit, ne kun on dokumentoitu vuosien aikana sen verran hyvin.

Kautta koko ainejärjestön historian ovat symbiontit viihtyneet luonnossa. Tämä näkyy selkeästi myös ainejärjestötoiminnassa.

Ahvenanmaan linturalli

Ehkä eeppisin yksittäinen Symbioosin järjestämä luontotapahtuma on Ahvenanmaan linturalli, joka on järjestetty ensimmäisen kerran 1990-luvulla ja joka kukoistaa kirkkaana vielä nykyäänkin. Ahviksella kisataan siitä, mikä ryhmä löytää eniten lintulajeja Ahvenanmaalta 24 tunnin aikana. Voittajat saavat suurta gloriaa ja heidän nimensä kaiverretaan kertsiltä löytyvään allipatsaaseen. Lintujen lisäksi tapahtuma tarjoaa mahdollisuuden Ahvenanmaan perinneruuan maisteluun ja ruotsin kielen kertailuun.

City-ralli

City-ralleja on järjestetty keväisin Helsingissä. Kyseessä jälleen kerran linturalli, jossa tiimit kuitenkin arvottiin kaikkien osallistujien kesken. City-ralleja järjestettiin aktiivisesti aina 2010-luvun loppuun asti. Ehkä tämä on tapahtuma, jonka hiillos hehkuu yhä ja joka tarvitsee vain pienen rohkaisevan puhalluksen henkiin heräämiseksi. Muitakin linturalleja on ajan saatossa toteutettu. 90-luvulla on muun muassa kisailtu talvisella Kilpisjärvellä ja Pohjois-Norjassa, ja syksyllä 2021 ornitologimieliset

Toukokuu 2022

rallasivat Varsinais-Suomessa (KaKaJää-ralli) metsästyskauden vaaroista piittaamatta. Myös muita eliöralleja on toteutettu. Esimerkiksi kaloja ja nisäkkäitä on etsitty siivekkäiden ohella. Kaikista legendaarisimpia ralleja ovat kuitenkin kaikki eliöt kattavat eliörallit. Eliöralleissa parhaat joukkueet ovat voineet nähdä jopa yli 700 lajia!

Joutsenretki

Joutsenretki oli yksi Symbioosin legendaarisimmista linturetkistä, jossa reisitaskuhousut suuntasivat joka syksy Lounais-Suomen lintukohteisiin. Retkellä käytiin Hangon useissa lintukohteissa sekä myös valtatie 25 varrella olevalla Lepinjärvellä. Retken jatkot pidettiin Oljenkorressa. Järjestettyjä linturetkiä ovat olleet myö juhlapuku- ja pöllöretki. Lintujen lisäksi myös muita luontoaiheisia retkiä on toteutettu. On ollut muun muassa rotta-, hämähäkki- ja lepakkoretkiä.

Ulkomaan ekskursiot

Välillä on kiva myös nähdä luontoa isänmaan ulkopuolelta. Viime vuosina ulkomaan ekskursiot ovat vähentyneet. 2000-luvulla retkiä on kuitenkin tehty esimerkiksi Gotlantiin, Tšekkeihin, Puolaan ja Belgiaan. Tietenkin Pohjois-Norjan valasretkiä unohtamatta!

Tirehtöörin palsta

Luontoäidin ihmettelyä retkillä ja ralleilla

Fossiilibileet

Fossiilibileet on omistettu vanhemmille opiskelijoille ja niissä juhlistetaan uusia fossiileja (eli 5. vuoden opiskelijoita). Fossiilibileisiin on kutsuttu myös vanhempien vuosikurssien opiskelijat. Myös nuoremmilla opiskelijoilla on ollut mahdollisuus osallistua juhliin, mutta ainoastaan nakkeilun kautta.

Sitsejä ja kertsibileitä

Tirehtöörin palsta

Pukulinturetki Porkkalanniemellä vuonna 1998 tai 1999. Kauko-putken päällä kuoharilasiaan tasapainottelee Pekka Katajisto.

Monimuotoista juhlintaa Raskaat opinnot, raskaat huvit. Symbionteilla on näemmä ollut raskaita kursseja.

Happobileet

Happobileet ovat olleet 2010-luvun merkittävimpiä kekkereitä, ja juttua kirjoittaessa Happobileet on järjestetty 12 kertaa. Happobileet syntyivät tarpeesta opiskelijatapahtumaan, jossa elektroninen musiikki pauhaa ja juhlijat loistavat UV-väreissä. Happobileissä on aina myös teema, joka inspiroi bailaajien pukeutumista. Happobileiden teemoja ovat muun muassa retropelit, viidakko, sirkus ja tuntematon planeetta. Merkittävä yksityiskohta Happobileissä on myös topless juomamyynti!

Yliopistoelämään kuuluvat myös olennaisesti akateemiset pöytäjuhlat, eli sitsit! Ainejärjestömme on aikain saatossa ansioitunut sitsien järjestämisessä, ja monenmoisia pöytäjuhlia onkin koettu. Uusille opiskelijoille tarjotaan järkälemäiset fuksisitsit, vuosi päättyy kaamossitseihin ja keväällä on usein vietetty vuodenajalle uskollisia kevätsitsejä. Sitseissä on myös nähty huikeaa teemaan heittäytymistä, kuten barbaarisilla viikinkisitseillä tai ylhäisillä keskiaikasitseillä. Joskus sitsien juhlinta on noussut niin korkeaan tunnelmaan, että siitä on seurannut noottia. Näin on käynyt esimerkiksi Kaisaniemessä järjestetyillä sitseillä, joissa vartijat ovat yllättäneet vekkulit juhlijat alastomina puutarhan lummealtaasta. Sitsien lisäksi ainejärjestöllemme ominaisia kekkereitä ovat kertsibileet, joita voisi pitää ainejärjestömme omina kotibileinä. Ja niin kuin kotibileissä, myös kertsibileissä sattuu ja tapahtuu. Mutta se mikä tapahtuu kertsillä, jääköön kertsille!

Ennen Happobileitä Symbioosi on järjestänyt Sienibileitä (ainakin 2000-luvun alussa), jossa syötiin ”psykedeelistä” sienipizzaa ja juotiin Maitiaisneste ja Magic mushroom -nimisiä drinkkejä. Voinee siis todeta, että symbionttien mielentila on säilynyt samanlaisena aikakaudesta riippumatta!

Daamit pukulinturetkellä noin vuonna -96. Kuvassa sponden cancan-tanssin esittävät mm. Nesslingin säätiön johtaja Minttu Jaakkola sekä sieniguru Tea von Bonsdorff.

Symbiontti 2/ 2022

Kerhotoimintaa 2020-lukua voidaan pitää pienoisena suvantovaiheena ainejärjestön sisäisten kerhojen kannalta. Tällä hetkellä merkittävimmät kerhot ovat lintuharrastukseen keskittyvä Symbioosin Vuodariskaba (2013 ->), Symbioosin nisäkäsjaosto sekä uutukainen Symbioosin kirjakerho. Lisäksi kulttuuriin keskittynyt Hengenravinnon kerho eli HeRaKe (perustettu 2013) lienee vielä hengissä, vaikkakin kerhon toiminta on sangen vähäistä. Ennen koronapandemiaa vahvana porskuttivat myös splärtskategoriaan kuuluvat Jallu- ja Salmari-kerhot, mutta näistä ei ole liiemmin kuulunut sulkutilojen jälkeisissä tapahtumissa. Ehkä kyseessä on vain pandemia-ajan hibernaatio, josta kunnolla herääminen vaatii hetken verryttelyä. Mutta mitä eri kerhoja menneet ajat ovat pitäneet sisällään? Ainakin seuraavaa:

Kalakerho oli nimensä mukaisesti omistettu kaloista innostuneille symbionteille. Kerho järjesti kalaretkiä, onkikilpailuja ja vaelluksia. Kalakerhon omat Kalapojat olivat myös oman aikansa tunnettu ilmiö ainejärjestön sisällä. Kalakerhon tietynlaisena reinkarnaationa voitanee pitää Myy ry:n sisäistä Kalapoikien kerhoa. Kalakerhon lisäksi muita eläinaiheisia kerhoja 2000-luvulla olivat muun muassa lepakoiden äimistelyyn perehtyneet symbiontit eli Läps, koirakerho ja SyHeys eli Symbioosin hevosystävät.

Anatomian opintopiiri (2010-luku)

Anatomian opintopiirissä Henry Pihlström ja Outi Ovaskainen toivat eläintieteestä innostuneille opiskelijoille eksoottisia eläimiä preparoitavaksi. Opintopiirissä preparoitiin muun muassa lapasampi, valkokaulusvaraani ja vallabi.

Symbioosin kuoro on ollut yksi pitkäikäisimmistä, sillä sen toiminta jatkuu vielä tänäkin päivänä. Kuorolla on tapana esiintyä Symbioosin tapahtumissa, kuten Shokkelossa. Kuorolla on myös omia konsertteja. 2000-luvulla Symbioosin kuoron vastavoimaksi perustettiin myös AK-kuoro. Se oli tarkoitettu laulutaidottomille hoilaajille.

Kiihoke (2000-luku)

Humppakerho Humppaavat porot (2000 ja 2010-luku)

Tämän lisäksi Symbioosissa on toiminut muun muassa piirrustuskerho, retkeilyyn keskittynyt SymbErä, nykytanssikerho Synnyke, sienikerhon SySi, väkinäistä iloa välttelevä Alakulopartio ja teatterikerho.

Humppakerhossa arvostettiin humppaa täysin rinnoin. Kerho järjesti bingoiltoja, omat humppapikkujoulut sekä ekskursion Eläkeläisten konserttiin.

Kasvikerho Kiihoke järjesti kasviadoptioiltoja, joihin jäsenet saivat tuoda ylimääräisiä pistokkaitaan ja saada vastineeksi itselleen uusia. Kerho järjesti myös retkiä muun muassa orkideanäyttelyihin ja muihin kasviaiheisiin paikkoihin (kuten baareihin, jotka on nimetty kasvien mukaan).

Biosukeltajat

Biosukeltajat ovat laitesukeltamiseen keskittynyt kerho, jonka jäsenet ovat tehneet useita sukellusteemaisia retkiä. Retket ovat muun muassa suuntautuneet Pohjois-Norjaan ja Skagerrakiin.

Kalakerhon vaellus Käsivarresta Ruotsin puolelle 3.–9.8.2002. Mukana ainakin Salla Suomensaari, Anu Lastumäki, Anna Ranta ja Juha Kallio.

Toukokuu 2022

Tirehtöörin palsta

Symbioosin kuoro (perustettu vuonna 1992)

Kalakerho (perustettu vuonna 1998)

Kenttäkurssien taikaa Yliopiston säästötoimet ovat johtaneet kenttäkurssien jatkuvaan hupenemiseen. Tämä valitettavasti indusoi dekadenssia myös ainejärjestötoiminnassa, sillä kenttäkurssit ovat olleet yleisesti varsin hedelmällistä maaperää erilaisten kekkereiden syntymiseen.

Vanhojen päivä (Elinympäristöt ja lajisto -kenttäkurssilla)

Vanhojen päivänä Lammin kenttäasema kutsuu luokseen vanhat kasvattinsa. Tapahtumassa opiskelijat, jotka käyvät kenttäkurssia paraikaa, järjestävät tukun rasteja vanhemmille opiskelijoille. Tämän jälkeen ilta jatkuu saunan merkeissä, johon kuuluu tärkeänä osana ikoninen mutakylpy! Loppuilta luonnollisesti biletetään.

Tirehtöörin palsta

Lammin approt (järjestetty tutkimusjaksolla)

Lammin approt on tarkoitettu tutkimusjakson osallistujille, mutta myös kurssin ulkopuoliset henkilöt ovat tervetulleita. Approilla opiskelijat ovat tehneet rasteja Lammin aseman ja Lammin keskustan välille. Ilta päättyy näin ollen keskustaan, jossa ravintola Hovi on valmiina vastaanottamaan janoisen kansan. Lammin lisäksi kenttisapproja järjestetään myös Subarktisen ekologian kurssilla. Näillä approilla tutustutaan Kilpisjärven kaljoittelupaikkoihin.

Muotia menneiltä vuosikymmeniltä. Nimeämätön kaksikko biologiunivormuissansa.

Kekkosen kierros (Saariston ekologia)

Niittotalkoiden lisäksi luonnonsuojelua on myös tehty vieraslajitalkoilla. Symbiontit ovat muun muassa hyökänneet Helsingin jättipalsamikasvustoja vastaan, jahdanneet kissoja Laajalahdessa sekä kurittaneet Hangon kurtturuusuesiintymiä.

Kekkosen kierros on saanut alkunsa vuonna 2014, kun Petteri Kekkonen ui Porsgrundetin saaren ympäri. Kekkosen kierros on kilpailu, jossa ryhmien täytyy soutaa Porsgrundetin ympäri siten, että yksi tiimistä on jatkuvasti veden varassa. Melomisen lomassa joukkueet myös suunnittelevat ja toteutettavat jonkin akvaattisen tutkimuksen, jonka tulokset esitellään soutureissun jälkeen arvovaltaiselle tuomaristolle.

Käytännön luonnonsuojelua Mitä olisikaan biologian ainejärjestön järjestötoiminta, jos luonnonsuojelu ei kuuluisi osaksi sitä. Ainejärjestömme on toiminut kotimaisen luonnon puolesta tekemällä systemaattisia niittotalkoita. Aluksi ainejärjestöaktiivit niittivät Herttoniemessä sijainnutta kumminiittyä. Tämän jälkeen ahkeroijat siirtyivät viikatteidensa kanssa Lammille, jossa Symbioosin niittyä hoidetaan vielä tänäkin päivänä.

Muita rientoja

Kilpisjärven uuden vuoden ekskursio

Viime vuosina Kilpparin UV-eksku on kuulunut vuoden isoimpiin ja odotetuimpiin tapahtumiin. Eikä ihme, tarjoaahan Kilpisjärven kaamos mitä parhaimmat puitteet kaikenlaiselle toiminnalle! Ekskulla on usein ollut tapana huiputtaa Saana, käydä kolmen valtion rajalla, bongata valaita Pohjois-Norjassa ja ihailla revontulia. Ikimuistoisten hetkien perässä ei aina tarvitse rientää ulos pimeyteen. Uudenvuoden aattona on tapana viettää sitsejä, jotka kuin itsestään aina päättyvät isoihin sekoiluihin. Mikä olisikaan parempi tapa aloittaa seuraava vuosi?

Symbiontti 2/ 2022

Biologien kymmenottelu

Ainakin vielä 1990-luvulla järjestettiin Biologien kymmenottelua, jossa tiimit kisasivat toisiaan vastaan. Otteluiden 10 lajia olivat kaikki biologiateemaisia: 1. lintupongaus (ekologinen eläintiede): puoli tuntia aikaa havaita lintulajeja. 2. kahvinjuonti (fysiologinen eläintiede): kahvia juodaan, kirjoittajalle ei selvinnyt että miten. 3. pipetointi (biokemia): cocktailin teko mittapipettien avulla, jonka jälkeen ryhmä juo juoman pasteur-pipettejä käyttäen. 4. Minesweeper (perinnöllisyystiede): klassikkotietokonepelin pelaamista.

Tirehtöörin palsta

5. perunapetankki (fysiologinen kasvitiede): petankia perunoilla. 6. kasvipongaus (ekologinen kasvitiede): puoli tuntia aikaa löytää mahdollisimman monta kasvilajia. 7. näytelmä (biologian opettaja) 8. kukkotappelu (ympäristöbiologia): tämän osakilpailun luonne ei avautunut kirjoittajalle. 9. ateria Heikki Salemaalle (hydrobiologia): osakilpailussa ryhmät tekevät Heikki Salemaalle merihenkisen ruoka-annoksen 30 euron budjetilla. Kymmenottelun merkittävin osakilpailu. 10. ravintelipongaus (mikrobiologia): 45 minuutin pika-approt.

Symbioosin kirjoituskilpailu

Vuonna 1996 toteutettiin Symbioosin kirjoituskilpailu, johon sai kirjoittaa haluamallaan tavalla. Tekstien arvioijina toimivat Hannu Pietiäinen, Marja Uotila, Atelje-baarin tarjoilija Matti, Elukan museokaupan myyjä Kake sekä Symbiontin ex-päätoimittaja Mikko Kolkkala. Kisaan osallistui lopulta 2 sarjakuvaa ja 6 proosaa. Arvioijat kehuivat teoksia siemeniksi, jotka vielä odottavat lopullista kukkaan puhkeamista.

Toukokuu 2022

Lammin kenttäkurssin vanhojen päivänä perinteikäs kymmenottelu, lajina pussijuoksu.

pidetty

Tvärminnen juhannus

Symbiontit viettivät yhteistä juhannusta Tvärminnessä vuosien 2014 ja 2017 välillä. Viime vuosina tapahtumaa ei ole enää onnistuttu järjestämään.

Pseudobiologian väitöskirjatilaisuus 1996

Tapahtumassa etevät symbiontit pääsivät esittelemään pseudotutkijan taitojaan. Väitösten aiheina olivat muun muassa kalapuikkojen biologia, OEÄÖÖ:n frekvenssin vaikutus myyräsykleihin sekä vesisammalten merkitys ihmisten ravintona. Väitöstilaisuudelle uskollisena tilaisuuteen oli myös hankitty pätevät vastaväittelijät. Tapahtumakertomuksesta välittyi vahvasti ilojuoman laajamuotoinen nauttiminen.

Symbioosin oma Jukka T. Teksti: Inka Ronkainen – Kuva: Laura Hiisivuori

Haistattelu

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, kuinka opiskelijoille tutut perinteet, BD-pelit ja Ahvis, saivat alkunsa? Entä sitä, miten opiskelu ja opiskelijat ovat muuttuneet vuosikymmenten aikana? Nyt kysymyksiisi on vastattu. Symbiontin toimitus pääsi kahvittelemaan Jukka T. Lehtosen kanssa. Jukka T. Lehtonen on monille opiskelijoille ja yliopiston henkilökunnalle tuttu koulutussuunnittelija biologian kandidaattiohjelmasta. Hän onkin ohjelman oikea kokemusasiantuntija, sillä hän itse aloitti opinnot samaisessa kandiohjelmassa vuonna 1989. Hän on taustaltaan evoluutiobiologi, joka pian väitöskirjansa valmistuttua aloitti työt yliopiston hallinnollisella puolella koulutussuunnittelijana. ”Maisterintutkinnon jälkeen tein pienen aikaa assistentin töitä sijaisuudessa. Sen jälkeen tein väitöskirjaa Madagaskarissa, jonka jälkeen jatkoin assistentin pestissä muutaman vuoden. Sitten vuodesta 2004 alkaen olen ollut erilaisissa hallintotehtävissä ja koulutussuunnittelijana, ja työnkuvaan on kuulunut myös yhteiskunnallista vuorovaikutusta, kuten alumnisuhteita.”

Ysärin opiskeluarki 1990-luvulla biologian opiskelijat olivat hajautettuina ympäri Helsinkiä, eikä Biokeskus kolmosen kertsi toiminut opiskelijoiden tukikohteena. Kasvitieteilijät opiskelivat kasvitieteellisellä puutarhalla, mikrobiologit Ruskeasuolla ja geneetikot, eläinfysiologit ja -ekologit eläinmuseolla. ”Itse meinasin suuntautua ensin eläinfysiologiaan, mutta päädyin sitten eläinekologiaan, joten minulla opinnot painottuivat vahvasti eläinmuseolle. Siellä suuri osa Symbioosin aktiiviporukasta olikin, vaikka symbiontteja oli myös kasvitieteellisestä puutarhasta ja Ruskeasuoltakin. Kerhohuone löytyi, mutta sitä käytettiin lähinnä hallituksen tavarasäilönä. Sen sijaan eläinmuseon lähellä oli kuppila, jonka pyöreiden pöytien äärestä löysi lähes aina biologian opiskelijoita. Muistan sen olleen paikka, johon saattoi koska tahansa istahtaa ja pian ympäriltään löysi kasan muita biologeja. Ateljeeravintola eläinmuseota vastapäätä oli toinen yleinen hengauspaikka. Opiskelijoilla oli hyvä yhteishenki ja parhaat ystäväni ovatkin jääneet opiskeluajoilta.”

Opiskeluarki ysärillä Jukan mukaan oli verrattain vapaata ja kurssitarjonta oli monipuolista: dosentit saattoivat järjestää kursseja siitä, mistä itse halusivat. Jotkut kurssit olivatkin melkoisen spesifisiä, esimerkiksi luentokurssi hypotermisten lintujen biologiasta käsitteli pääasiassa amerikkalaisen kehrääjälinnun fysiologiaa. Myös kenttäkursseja oli paljon tarjolla, ja Jukka kertoo olleensa ainakin noin kahdeksalla eri kenttäkurssilla. Koulutussuunnittelijan näkökulmasta opiskelu ennen oli jokseenkin päämäärätöntä ja harva valmistui tavoiteajassa. Kursseja tuli haalittua milloin mistäkin ja tutkinnon suorittamisesta saattoi puuttua suunnitelmallisuus. Silloin koulutusohjelmilla ei ollutkaan nykyisenkaltaista painetta saada opiskelijat valmistumaan.

Ainejärjestötoiminta Jukka T. ei omien sanojensa mukaan ole kauhean paljon ollut Symbioosilla viroissa, vaikka myöntää tehneensä ainejärjestöllä monenlaisia hommia. Symbioosin hallituksessa hän ei istunut, mutta eri pestejä hänellä oli mm. ulkomaa-asioiden parissa, Symbiontin toimituksessa sekä peli- ja kilpailuvastaavana. Symbioosin lisäksi Jukka oli aktiivinen myös Hämäläis-Osakunnan luontokerhon puheenjohtajana ja Biosukeltajat ry:n Läpykkä-lehden päätoimittajana. ”Ensimmäinen virkani Symbioosilla oli toisen vuoden opiskelijana ulkomaanvastaavana. Silloin ei ollut internetiä käytössä, joten tšekkiläisten ja virolaisten opiskelijoiden kanssa pidettiin yhteyttä puhelimitse ja kirjeitse. Vuoden aikana järjestimme heidän kanssaan tapaamisia ja matkoja.” Jukka tunnettiin aktiivisena pelien ja tapahtumien keksijänä yhdessä opiskelukaverinsa Matti Koivulan kanssa. Heidät nimitettiinkin Symbioosin ensimmäisiksi peli- ja kilpailuvastaaviksi. Sama virka on käytössä tänäkin päivänä, ja pelikikat ovat edelleen vastuussa mm. Jukan ja Matin kehittelemien tapahtumien järjestämi-

Symbiontti 2/ 2022

sestä. Näin Jukka kuvailee BD-pelien alkuaikoja: ”Se lähti liikkeelle, kun olimme maanilviäisiä käsittelevällä kurssilla, ja päätimme iltojen iloksi pelata lautapeliä. Itse asiassa täytyy tunnustaa, että vedin yhdestä kurssikaapista hyllyn pois, johon Matti Koivula sitten piirsi lautapelin. Suunnittelimme ja pelasimme sitä koko kurssin kesken. Seuraavana syksynä tuli mieleen, että voisimme pelata tätä peliä ihan livenä niin, että olemme itse nappuloita. Teimme kaupunkiin lautapeliä mukailevan reitin. Ne olivat ensimmäiset BD-pelit.” BD-pelit olivat Jukan mukaan muutaman ensim-

Lammin kurssin vanhojen päivän perinteinen kymmenottelu vuodelta 2003, turnajaiset. Oikeanpuoleisena hevosena Jukka T. Lehtonen ja ratsastajana Ekosysteemit ja ympäristö -tutkimusohjelman johtaja Sirkku Manninen. Toisen ratsukon identiteetti on kadonnut historian syövereihin.

Toukokuu 2022

Haistattelu

mäisen vuoden ajan vanhempien opiskelijoiden hupia, kunnes tapahtuma vakiintui fuksiaisiksi. Samalla syntyi myös Ahvenanmaan linturalli. ”Ahvis syntyi samoihin aikoihin. Ihan ensimmäisinä vuosina ralli oli Kemiönsaarella. Ensimmäisissä ralleissa kisailijat saattoivat saada lisäpisteitä kaloista. Sitten ralli siirrettiin Ahvenanmaalle ja pisteitä jaettiin linnuista, nisäkkäistä ja ålandspannkakasta.” BD-pelit ja Ahvis syntyivät vuosien 1992–1993 aikana. Samoihin aikoihin syntynyt - nyt tosin vain muistoissa elävä - tapahtuma oli toukokuisin järjestetty pukulinturetki. ”Silloin mentiin Porkkalan kallioille päiväksi linturetkeilemään, mutta otettiin mukaan mahdollisimman hyvät eväät ja pukeuduttiin niin fiinisti kuin biologit vain pystyivät. Kalliolla istuttiin ylioppilaslakit päässä. Yhtenä vuonna sattui paha sade, mutta sitten oltiin jossain Porkkalan sadekatoksessa, mikä myös oli mieleenpainuvaa.” Haastattelun lopuksi vaihdamme muutaman sanan Symbiontista. Jukka kertoo edelleen lukevansa toisinaan Symbionttia, kun sattuu sen huomaamaan Viikin käytävillä. Hän kehuu Symbiontin juttujen tason olevan korkeampi kuin hänen opiskeluaikoinaan (toimitus kiittää!). Symbionttia lukevia opiskelijoita hän kannustaa olemaan aktiivinen opintoasioissa: ”Mitä tahansa ideoita opiskeluolosuhteiden kehittämiseen otetaan mielellään vastaan. Opiskelijoilta tulee paljon järkeviä ajatuksia ja niihin kyllä tiedekuntatasolla tartutaan. Kannustan lopuksi myös viettämään mielekästä opiskelijaelämää, sillä ystävyyssuhteista voi olla hyötyä tulevaisuudessakin!”

Tarotskooppi Teksti ja kuvitus: Suvi Leskinen

Tarotskoopit jatkuu! Jokaiselle tähtimerkille on nostettu kaksi korttia, ja lukemalla oman merkkisi voit saada neuvoja ja oivalluksia tulevalle kesälle.

Härkä 20.4–20.5. Kortit: Aurinko & maljojen kakkonen Kun maanläheinen Härkä jäisi mielellään kotiin katsomaan Netflixiä, Aurinko kehottaa sinua menemään ihmisten ilmoille ja pitämään hauskaa! Suomen kesä on tunnetusti lyhyt, joten anna auringon lämmön helliä mieltä ja kroppaa. Auringon valaisemassa yöttömässä yössä luonto on runsaimmillaan. Kesällä riittää seikkailtavaa, ota siis ystäväsi mukaan ja tutustu uusiin ihmisiin!

Kaksoset 21.5–20.6. Kortit: Maailma & sauvojen kolmonen Jos olet valmistumassa, onneksi olkoon! Olet saavuttanut tärkeän merkkipaalun ja raskas urakka on saatu vihdoin päätökseen. Valmistuneilla ja muillakin opiskelijoilla on pitkä lukuvuosi takana, jossa puurtamista, haasteita ja onnistumisia on koettu aikamoinen kirjo. Nyt on lupa hengähtää hetkeksi. Juhlista saavutuksiasi iloisin mielin läheistesi kanssa, sillä seuraava seikkailu jo odottaa sinua! Rapu 21.6–22.7. Kortit: Kohtuus & sauvojen lähetti Tänä kesänä anna luovan puolesi kukoistaa. Inspiroidu värikkäistä kukkasista ja livertelevistä lintusista. Konttaa kuoriaisten perässä, tutki perhosten lentelyä. Jos saat kipinän esimerkiksi uuteen harrastukseen, tartu siihen reippaasti! Muista, että uusien asioiden oppiminen vaatii kärsivällisyyttä. Ihmettele maailmaa ja luontoa lapsenomaisella uteliaisuudella, pohdiskele ja kysele mahdollisimman paljon!

Leijona 23.7–22.8. Kortit: Ylipapitar & lanttien ysi Ylipapitar kutsuu ylvään Leijonan tarkastelemaan myös omia varjopuoliaan. Asioilla on aina kaksi puolta, ja oman hämärän puolen tutkiminen voi olla pelottavaa. Ylipapitar johdattaa sinua tällä matkalla. Tutustumalla itseesi voit saada tärkeitä oivalluksia ja valjastaa varjopuolesi energian käyttöösi. Mielelläsi on uskomattomia kykyjä, joten luota itseesi! Kärsivällisyys ja kova työ lopulta palkitaan. 22

Symbiontti 2/ 2022

Neitsyt 23.8–22.9. Kortit: Rakastavaiset & miekkojen lähetti Huolehtivainen Neitsyt haluaa tehdä parhaansa kaikkien hyväksi. Rakastavaiset muistuttavat valintojen tekemisestä. Onko asioita, joille voisit sanoa ei? Muista huolehtia ensin omasta hyvinvoinnistasi ja tee sellaisia asioita, jotka tuovat sinulle iloa. Voisiko mielenkiinnon kohteistasi saada vaikka uuden harrastuksen? Uppoudu siihen täysillä, ja oman innostuksesi myötä voit löytää samanhenkisiä ihmisiä.

Vaaka 23.9–22.10. Kortit: Kuu & sauvojen kakkonen Kuunteletko alitajuntasi ääntä? Kuun valossa Vaaka tasapainoilee tunnollisen ja villin puolensa välillä. Jos vain tottelet järkeäsi, elämästä tulee yksitoikkoista ja tylsää. Toisaalta et myöskään voi olla joka yö ulvomassa täysikuuta. Kun olet yhteydessä alitajuntaasi, löydät tasapainon ja voit olla oma itsesi. Kun tiedät aidosti mitä haluat, sen saavuttaminen voi vaatia asioista luopumista, mutta vain siten saat tilaa uudelle seikkailulle.

Skorpioni 23.10–21.11. Kortit: Hallitsijatar & miekkojen kuutonen Pusketko arjen askareissa eteenpäin sen kummemmin kiinnittämättä huomiota ympäristöösi ja hyvinvointiisi? Pysähdy hetkeksi tarkastelemaan tilannetta. Luovu asioista ja tavoista, jotka eivät enää toimi. Hallitsijatar kehottaa sinua tuomaan arkeesi ripauksen kauneutta ja maagisuutta. Hemmottele itseäsi! Osta haaveilemasi kengät, syö lounaalla jälkkäri, palvo aurinkoa Hietsulla, mitä vain mikä piristää!

Jousimies 22.11–21.12. Kortit: Kohtuus & lanttien kuningatar Näkeekö optimistinen Jousimies tilanteen todellisuuden? Sinulla saattaa olla monta projektia menossa ja ne pysyvätkin hyvin hyppysissäsi. Mutta tämä vaatii aikaa ja energiaa, joten vedä raja työn ja vapaa-ajan välille. Muista järjestää itsellesi aikaa palautumiseen, huolehdi omasta puutarhastasi. Kun omat resurssisi ovat kunnossa, lopulta korjaat yltäkylläisen sadon ja voit syksyllä jakaa satosi hyvillä mielin muiden kanssa!

Toukokuu 2022

Kauris 22.12–19.1. Kortit: Maagikko & miekkojen kasi Tuntuuko, että olet jumissa? Käytännöllinen Kauris tekee työnsä perusteellisesti, mutta epäonnistumisen pelko voi lamauttaa kenet tahansa. Kun katsot tilannetta tarkemmin, ehkä se ei olekaan niin pelottava? Maagikko kehottaa sinua tarttumaan rohkeasti toimeen. Vaikka tilanne olisi uusi, hyödynnä ennestään keräämiäsi kokemuksia. Selviät kaikista haasteista omien taitojesi avulla, luota itseesi!

Vesimies 20.1–18.2. Kortit: Kuolema & sauvojen ysi Kuolema ei merkitse kirjaimellisesti kuolemaa, vaan asioiden luonnollista päättymistä, syklin loppumista ja uuden alkamista. Luonnon loputon kiertokulku onkin hyvin keskeinen osa biologiaa. Ehkä olet ollut jonkin projektin parissa jo hyvän aikaa ja uupumusta saattaa olla ilmassa. Tästä huolimatta jaksa vielä pinnistää! Olet pääsyt jo pitkälle, tiukalla päättäväisyydellä ylität horisontissa häämöttävän maaliviivan!

Kalat 19.2–20.3. Kortit: Erakko & lanttien nelonen Erakko kehottaa vastavirtaan uivaa Kalaa pysähtymään. Vaella Erakon kanssa hellettä pakoon tunturien viileyteen ja hiljaisuuteen, hengitä syvään ja kuulostele itseäsi. Pohdiskele, mitä todella haluat ja ovatko asettamasi rajat sopivia. Mistä asioista haluat pitää kiinni, entä mistä asioista olet valmis luopumaan oman hyvinvointisi vuoksi? Ui välillä myötävirtaan, ole lempeä itsellesi ja muista iloita kaikista pienistäkin saavutuksistasi!

Oinas 21.3–19.4. Kortit: Oikeus & sauvojen kuningas Inspiraation iskiessä tulinen Oinas haluaisi tarttua heti uuteen projektiin, mutta Oikeus kehottaa kiinnittämään huomion tasapainoon. Kun hiljennyt hetkeksi ja kuuntelet sisintäsi, ehdit harkita seuraavaa siirtoasi ja huomaat mitä todella haluat. Kun sinulla on selkeä ajatus omista toiveistasi ja tavoitteistasi, pystyt kohdistamaan energiasi juuri näihin asioihin. Silloin kipinäsi on voimakkaampi kuin koskaan!

Symbiontti 2/ 2022

Evolution through the eyes of a leaf beetle Teksti: Savi Wartiovaara – Kuvat: Nathan Rank & Savi Wartiovaara

Professor Nathan Rank and Ruby Kaiser are researchers from Sonoma State University, California. I had the pleasure of interviewing them about their work studying the leaf beetle populations of California. What is it you do? Rank: “We’ve been studying leaf beetle populations in California for quite a few years. We are trying to understand how they respond to stress which is increasing now because of the changing climate. [Our topics include] are they able to adapt to stress and how do they adapt. We do a lot of field studies, looking at where they’re found and how abundant they are and how they’ve changed from one year to the next. We do laboratory studies with living beetles in the summer and then we do genetic work on the samples that we’ve run through experiments in the wintertime. My day job is to teach in the biology department at Sonoma State University.” Kaiser: “So I am a student of Nathan Rank and I work on a subset of the work that he does, focusing more on the microbial communities in these beetles and seeing how they might affect their life history traits and stress responses. So I also get to take part in the fieldwork in the mountains and then doing the laboratory work and then data analysis on the genomic work.”

could so that naturally led me into looking at microbes and that kind of stuff. And then a similar story actually – I was initially supposed to work on something entirely different and then I kind of fell into the work with Nathan, due to the coronavirus. He had work that could be done online and I needed to do some research to get my degree, so it ended up working out that way.” What are you doing here in Finland? Kaiser: “I’ve been here from the start of February, on a three month stay. The short answer is I’m doing data analysis, we have heaps of data that need to be analyzed. I applied for a grant to work with supercomputers to learn the best ways to analyze this massive amount of data and then to actually get it done.”

What got you interested in that specific subject? Rank: “Well I was one of those boys who was into dinosaurs. So I was into evolution even before I was ten. When I got a little older, my grandparents took me on trips in the American West [and as a result] I wanted to go out West and study nature. That was step one and then step two was I was trying to get to the tropics and couldn’t get into a course, so I started working in the mountains. And there we go.” Kaiser: “So I kind of have a similar ‘as a child’ -innate interest but I was always interested in the very small things. I wanted to look at as microscopic of a scale as I

Toukokuu 2022

Cute little leaf beetle.

Rank: “I have an old attachment with Finland, I did research here in the 1990s and I have collaborators in Eastern Finland, so I’ve always enjoyed working here and being with people here. About 15 years ago we discovered that the metapopulation group here was doing a parallel study to what we do in the mountains, on a butterfly in the Åland Islands. We sort of borrowed some of their approaches and realized there were so many parallels that we started figuring out how to work with people here. My collaborator spent a year here working on the butterfly, and she got to know Anne Duploy who works on endosymbiotic bacteria. I have been interested in studying those for many years, so the main reason we’re here is that the right people for us to work with are here, doing related questions.” What’s the most surprising aspect of your work?

ly, truly curious about. It’s good to sample a lot of different things. And also just say yes to opportunities, even if you don’t know how it’s going to work out. Just go for it ‘cause you’ll never know what you’ll really love.” Rank: “I think that was pretty well said!” Is there something you’ve found in your research that you’re still excited about? Rank: “I didn’t realize that one could be studying evolution in action. When I first started studying evolution, people thought that there were very small differences that would lead to slow evolutionary change. And instead we’re seeing big differences that are changing rapidly. Everything about it excites me, I get excited to go to the mountains and hike, I get excited to be here and

Rank: “For me the most surprising thing is that I had given up on looking at endosymbionts because I had not seen the telltale signs in our populations. The main thing would be that the bacteria we study kill males. I used to count beetles here in Finland to see if there were too many females and I never got anything so then I forgot about it. A friend of mine in California, who is a senior colleague, said: “Nathan, you must study those bacteria”, and so I started working on them. Instead of just finding a few of these bacteria in a few beetles, the surprising thing is there’s three to four different strains of the same bacteria in every beetle. So the bacteria are probably critical for the whole adaptation process that we’re studying. And the surprise is that there were so many.” Kaiser: “I think the surprising thing piggybacks off that a little bit, I think just the fact that you’ve been studying this system for decades at this point and there’s still so much to learn about it. I feel like we’re barely scratching the surface of new avenues. There’s always more questions to be answered.” Do you have any advice for biology students thinking about a career in research? Kaiser: “My best advice is to figure out what you’re real-

Ruby Kaiser and Nathan Rank

Symbiontti 2/ 2022

talk to colleagues. We’re finding stuff that seems to be applicable to all kinds of organisms, like human health. When studying these insects, we’re touching on genes and interactions that might be medically important.” Kaiser: “I’m pretty early in my research career so most of what I’m finding is very exciting to me. Every time I find an answer to a question I have, I feel like it opens up a dozen more questions. So everything is exciting and the problem is narrowing it down to one thing that’s exciting, which I feel like is hard to do.” What is the weirdest thing you’ve come across? Kaiser: “I think the weirdest thing I’ve come across is one of the ways we measure a fitness trait. We stick these little beetles and their larvae on a pole and then have them run up towards the light. And then we time it. It’s

a really useful and simple way of measuring something, but it’s just that you read all these advanced papers and this crazy cool data but when it comes down to it you’re just watching tiny little larvae inch up the pole towards the light.” What is your favorite thing about Sonoma State University? Kaiser: “My favorite thing is probably its location. It’s an hour away from a big city, from the ocean, the mountains, a river, a forest. I’m a pretty big outdoors person so the fact that I can sample almost any kind of scenery I want at a short distance is pretty amazing.” Rank: “For me the people who work in the bio department take advantage of that. There’s one colleague who studies elephant seals and other colleagues study the trees in the forest around. So we have a strong department with lots of opportunities for people who are interested in meshing more higher technology stuff with field work.” If you could be any species, which would you be and why? Rank: “I would be a diving beetle, because I love the idea of being able to – just imagine flying around in the air, seeing a pond and “woosh” diving in and just swimming around in the water.” Kaiser: “I would be a lizard because laying in the sun sounds so nice. And then just running away from people whenever they walk by – that’s the ideal situation for me. Just loungin in the sun by myself.”

P.S. Professor Rank might be visiting us again next academic year. Stay tuned for possible seminars etc.!

Toukokuu 2022

Symbiontti 2/ 2022

Toukokuu 2022

Pari vuotta odotetut vujut Teksti: Saija Leinonen & Emilia Piki – Kuva: Valtteri Mäkelä – Logo: Julius Ulpovaara

Tunnelmia Symbioosin vuosijuhlilta 2015

Kun syksyllä 2019 ilmoittauduimme vuosijuhlamestareiksi, emme todellakaan osanneet arvata, että tästä voisi tulla näin pitkä projekti. Alun perin Symbioosin 70v vuosijuhlia piti juhlia syksyllä 2020, mutta koronavirustilanteen vuoksi päivämäärää lykättiin lopulta moneen otteeseen. Jossain vaiheessa alkoi jo tuntua, että päästääköhän näitä juhlia viettämään koskaan. Vujuinnostus koki jonkinasteisen notkahduksen ja järjestelyjä oli haastavaa aloittaa, sillä emme voineet tietää, mitkä tulevat olemaan ajankohdan kokoontumisrajoitukset, ja miten esimerkiksi tautitilanne ja rokotukset etenevät. Tämä kaikki toi sen verran epävarmuutta, että investointeja ja varauksia ei kannattanut lähteä tekemään. Lopulta kuitenkin valoa alkoi näkyä tunnelin päässä ja nyt, näin pari vuotta myöhemmin, varaukset on viimein lyöty lukkoon ja pääsemme viettämään odotettuja vuosijuhlia lauantaina 28.5.2022! Rakas ainejärjestömme Symbioosi ry täytti siis kunnioitettavat 70 vuotta vuonna 2020, joten teknisesti juhlistamme nyt Symbioosin 72-vuotista taivalta. Jotkin

ainejärjestö järjestävät vuosijuhlansa eli vujut vuosittain, mutta Symbioosi juhlii vain joka viides vuosi, ja silloin hieman isommin. Symbioosin unohtumattomat vujut osuvat siis noin kerran jokaisen opiskeluaikaan, joten tämä erityisesti huomioksi fukseille, jotka puntaroivat osallistumista! Vuosijuhla on tunnelmaltaan fiinein Symbioosin tapahtumista, ja kutsuvieraina on muun muassa entisiä puheenjohtajia, kunniajäseniä ja muiden järjestöjen edustajia. Opiskelijoillekin on varattu runsaasti paikkoja. Juhlatunnelmaan virittäydytään jo edeltävällä viikolla monien vujuviikon tapahtumien myötä 23.5.–27.5. Luvassa on jokaiselle jotakin, vakavammasta ohjelmasta rennompaan hauskanpitoon. Vuosijuhlaseminaarissa biologiaa ja tutkimusta käsitellään monelta suunnalta, ja toivottavasti mahdollisimman moni saapuukin Biokeskus 2:een kuulemaan esityksiä. Toivon mukaan saamme kuitenkin myös etäyhteysvaihtoehdon järjestettyä. Liikuntatapahtumassa päästää kokeilemaan hauskaa lajia yhdessä pelaillen. Vujuralli jatkaa perinteitä vuosijuh-

Symbiontti 2/ 2022

liin sisältyvästä rallista ja tuo tarvitun luontoyhteyden muun juhlinnan joukkoon. Vujusporassa eli -ratikassa ajelemme ympäri Helsinkiä kuplivaa siemaillen ja vujutunnelmaa nostattaen. Vuosijuhlat itsessään ovat ikään kuin hyvin hienot sitsit eli akateemiset pöytäjuhlat. Vuosijuhlailtana keräännymme juhlavasti pukeutuneina ravintola Paasitornin mahtavaan Juhlasaliin. Illan aikana saamme nauttia hyvästä ruuasta, seurasta, yhteislaulusta, puheista ja esityksistä. Vuosijuhlilla julkistetaan myös uudet

Symbioosin nimittämät kunniajäsenet ja juhla huipentuu tansseihin, joissa päästään muistelemaan wanhojen tansseja. Vuosijuhlien päätyttyä siirrymme kuljetuksella jatkopaikkaan, jossa juhlat jatkuvat hieman rennommissa ja ehkä vauhdikkaimmissakin merkeissä. Nähdään vujuilla, jatkoilla tai vujuviikon tapahtumissa! Vuosijuhlamestarinne Emilia Piki & Saija Leinonen

Mitkä vujut? • • • •

Toukokuu 2022

Vuosijuhlat 28.5.2022, vujuviikko 23.5.–27.5.2022 Vuosijuhlat Symbioosin 70+2 vuoden kunniaksi Tyylikäs gaalamainen ilta ravintolaruokineen ja ohjelmineen Edeltävällä viikolla myös paljon oheistapahtumia

Symbioosi ry kiittää lämpimästi seuraavia vuosijuhlien järjestämistä tukeneita tahoja!

Luontoharrastusvälineiden erikoiskauppa • Luupit • Kiikarit • Lintukirjat • Linnunpöntöt

Ostamalla Lintuvarusteessa tuet samalla luonnonsuojelua 32

Lintuvaruste Oy, Koetilantie 1 B, 00790 Helsinki Avoinna Ma 11.00–17.00, Ti–Pe 11.00–17.30 www.suomenlintuvaruste.com, lintuvaruste@birdlife.fi, puh. 09-386 7856

Symbiontti 2/ 2022

Elossa rallatessa Teksti: Roope Nykänen – Kuva: Linnea Wartiovaara

Ahvenanmaan linturalli järjestettiin jälleen kerran kahden vuoden tauon jälkeen! Tapansa mukaisesti ralli tarjosi hienoja ja ikimuistoisia lintuhetkiä kaikille joukkueille.

Neuvo 1: Mysteerin äärellä oleminen Hyvinvointiartikkelissa neuvotaan olemaan nöyrä ja avoin elämän mysteerien edessä. Sama mysteerisyys on läsnä, ennen linturallin alkua. Koskaan ei tiedä, mitä löytyy ja mikä jää uupumaan. Joukkueemme luuli esimerkiksi haapanaa, närheä ja uiveloa varmoiksi lajeiksi ennen Ahvenanmaan kamaralle astumista. 24 tuntia myöhemmin tunne oli toinen: jokainen lajeista oli nuijattu. Onneksi suokukko, metsäkirvinen ja ristisorsa toivat päinvastaisen onnen läikähdyksen. Epätietoisuutta lisää myös se, etteivät joukkueet tiedä toistensa tuloksia kuin vasta purkutilaisuudessa. Tässä

Toukokuu 2022

rallissa joukkueemme onnistui löytää lapintiira ensimmäisten minuuttien aikana. Onko-han laji ollut muillekin yhtä helppo? Puristava epätietoisuuden tunne on läsnä myös lintutorneissa, joissa katsellaan maisemia usean tiimin voimin. Mitäköhän nuo nyt näkevät, kun heidän kaikkien putket on suunnattu tiettyyn suuntaan? Neuvo 2: Kehollisuus ja mielihyvä Ihmisen tulisi tuntea kehonsa kautta ja ravistella sitä, jotta pystyisimme kokemaan olemassaolomme mahdollisimman voimakkaasti. Rallatessa kehoa ainakin ravistellaan. Oikeastaan koko Ahvis vietetään yleensä isossa univelassa, kiitos aikaisen lauttamatkan ja öisten pöllöretkien. Takapuoli puutuu ja selkä menee jumiin runsaasta autossa istumisesta. Lisäksi rallin aikana harvoin tulee huolehdittua kunnollisista ruokailuista ja vessassakaan ei ehdi käydä kuin harvoin. Ja kaikki tämä vain siksi, että saa nähtyä muutaman hassun lajin enemmän! Ei ole siis lainkaan ihme, että tällaisen ravistelun jälkeen on aivan poikki seuraavan viikon ajan. Neuvo 3: Hengitä Hengitys on varsin olennainen asia elämissämme, ja hyvinvointiartikkelissa neuvotaan keskittymään syvään hengitykseen. Tämä on hyvä muistutus jokaiselle rallaajalle, sillä hengitys voi salpautua auton tekemästä äkkijarrutuksesta (pellossa olevan kahlaajan takia) tai taivaanrannasta teitä kohti liitelevästä megaharvinaisuudesta. Syvään hengittämiseen kannattaa myös keskittyä purussa, kun jännitys oman ryhmän pärjäämisestä tiivistyy!

Tipupalsta

Milloin ihminen tuntee olevansa eniten elossa? Suuri kysymys, jota monet ovat pohtineet velloessaan eksistentiaalisissa ajatuksissa. Onneksi koko ihmiskunnan parviäly tarjoaa tähänkin kysymykseen vastauksen vain muutamalla hakukoneen napin painalluksella. Muutamassa minuutissa löysin Hidasta elämää -sivun artikkelin, jossa neuvottiin 7 tapaa, joiden avulla voi tuntea olemassaolon täyttymystä. Biologit ovat kuitenkin löytäneet saman totuuden äärelle, vaikkakin hieman eri reittiä. Me nimittäin rallaamme! Pähkinänkuoressa linturalleiksi kutsutaan kilpailuja, joissa joukkueet yrittävät tietyn aikaikkunan sisällä havaita mahdollisimman monta lintulajia rajatulla alueella. Linturalleja järjestetään Suomessa paljon: helsinkiläiset voivat muun muassa osallistua syksyllä Timaliralliin, joka sijoittuu Vanhankaupunginlahden alueelle, tai myöhäissyksyn linturalliin Lauttasaaressa. Suomen linturalleista kaikkein suurin ja mahtavin on kuitenkin eittämättä (ja täysin objektiivisesti) Ahvenanmaan linturalli, kavereiden kesken Ahvis. Mikä tekee rallaamisesta niin hurmaavaa? Tähän voimme pyrkiä löytämään vastauksia Hidasta elämää -artikkelin neuvojen avulla.

Neuvo 4: Rehellisyys Itselleen ja muille tulee olla rehellinen, vaikka se välillä tuntuukin vaikealta. Koko linturallien konsepti rakentuu rehellisyyteen, jossa toisten ilmoittamiin havaintoihin luotetaan. Joskus voi olla vaikeaa olla itselleen rehellinen. Kun tiimimme meni aamulla staijaamaan Styrssille, näkyi ruokkiparven seassa yksi muista hieman poikkeava yksilö. Vaikka otuksen vaaleampi fenotyyppi olisikin voinut taittua etelänkiislaksi, jouduimme olemaan rehellisiä itsellemme: taitotasomme ei vielä riitä tunnistamaan yksilöä varmaksi kiislaksi. Pinnaa ei saatu, mutta omatunto säilyi puhtaana. Rehellinen tulee olla myös toiseen suuntaan. Vaikka meistä tuntui mahdottomalta ajatukselta löytää Postitalolta räystäspääsky haarapääskyjen seasta, oli omiin taitoihin pakko luottaa. Ei tuon näköinen kaveri valkoisella yläperällä voi mikään muukaan olla!

Tipupalsta

Neuvo 5: Oman totuuden ilmaiseminen Hidasta elämää -jutussa neuvotaan, että oma totuus kaikkine ajatuksineen ja tunteineen tulee pystyä vapauttaa. Jotta 24 tunnin aikana ehtisi havaita mahdollisimman monta lajia, on tämä tietynlainen välttämättömyys. Oma totuus, vaikkakin keskeneräinen ja ailahtelevainen sellainen, on hyvä kertoa kaikille, jotta asiaa voidaan puntaroida yhdessä tarkemmin. Selkeiten tämä näkyy automatkoilla. Kun kaukana pellon päällä lentää suuri lintu, on viisasta huutaa mahdollisesta pedosta, vaikka 90 % tapauksista kyseessä olisikin vain lokki tai varis. Lyhyt pysähtyminen kalalokin takia on pieni haitta verrattuna siihen iloon, kun kaukana liihottelisikin sinisuohaukka tai piekana! Välillä oma totuus on myös tärkeä nostaa esille, vaikka muu ryhmä olisi aluksi toista mieltä. Jos tiimiläisemme ei olisi tohtinut kyseenalaistaa kahta ylitse lentävää sepelkyyhkyä, olisivat rallimme ainoat uuttukyyhkyt jääneet näkemättä. Neuvo 6: Tunteiden tunteminen

kanssa. Tuska siitä, että metsäalueiden intensiivinen koluaminen ei tarjonnut havaintoa hömö- tai töyhtötiaisesta. Turhautuminen siitä, että kukaan muu ei onnistunut näkemään ohitse vilahtavaa luotokirvistä. Helpotus siitä, että puukiipijä löytyi kuin löytyikin lopulta. Ja pelko siitä, kuinka pitkään Torpfjärdenin hutera torni kestää lintuharrastajien alla. Lisäksi koska rallit usein suoritetaan nälän, vessahädän ja univelan vallassa, koetaan kaikki tunteet asteen tai pari voimakkaammin. Neuvo 7: Avautuminen ja ravituksi tuleminen Hyvinvointiartikkelissa neuvotaan avautumaan täysillä maailmankaikkeudelle. Ja tätähän linturallit juuri ovat! Ralleissa joukkueet antautuvat kaikille luonnonvoimille pinnojen takia. Usein rallit toteutuvat kuravedessä ja tuulen piiskassa. Tällä kertaa Ahvenanmaa kuitenkin suosi kisaajia lämpimällä auringon paisteella ja poutapilvillä. Kiva että joskus näinkin! Ja tietenkin osallistujat antautuvat myös linnuille! Harvemmin sitä tulee kuunneltua kaikki ympäristön liverrykset läpi uusien pinnojen toivossa. Tai katsottua horisonttiin riskilöitä etsien samalla, kun tuuli moukaroi silmiä vetisiksi. Vaivannäkö tuottaa usein tulosta, ja Ahvenanmaa tarjosi tänä vuonna ornitologimielisille upeita havaintoja ulappalinnuista sekä vuoden ensimmäisistä hyönteissyöjistä. Loppupäätelmä: kannattaa rallata! Kuten tekstissä osoitettiin, on rallaaminen täydellinen tapa tuntea olevansa elossa. Usein Ahviksessa tuskaisinta onkin se, että taas pitää odottaa pitkä vuosi ennen seuraavaa kertaa. Onneksi linnuista voi kuitenkin nauttia ympäri vuoden! Nähdään ensi vuonna Ahviksella!

Lähteet: Jarko Taivasmaa (2019). 7 tapaa tuntea voimakkaammin olevansa elossa – Elämä on tässä ja nyt, uskallatko elää hetkessä?, Hidasta elämää. https://hidastaelamaa. fi/2019/08/kaipaatko-syvempaa-kokemusta-elossaolemisesta-7-reseptia-elavyyteen/

Linturallit totisesti ovat tunteiden sademetsiä: kaikkia tunteita koetaan! Rallatessa vallitsevia tunteita ovat esimerkiksi ilo, tuska, turhautuminen, helpotus ja pelko. Ilo siitä, kun mustaleppälintu ilmestyykin esille juuri silloin, kun koko joukkue on jo luovuttamassa lajin

Symbiontti 2/ 2022

Ahviksen tulokset Teksti: Riku Kangasniemi – Kuvat: Minna Launiainen

Ahvikselle osallistui tänä vuonna ennätykselliset 55 joukkuetta ja voittajien lajimääräkin oli niin ikään ennätyksilliset 125 lajia. Myöhäinen ajankohta antoi myös aloittelijoille hyvät mahdollisuudet nähdä paljon lintuja. Ässiä, eli vain yhden joukkueen havaitsemia lajeja, kertyi tämän vuoden rallissa yhteensä 11. Takakannesta löytyvässä lajilistassa ässät on kursivoitu. Tunnistatko kyseiset lajit luonnossa?

Ahviksen kolmen kärki: 1. Maarianhaminan Pulustonsuojelutoimikunta: 125 Jari Julkunen, Roland Vösa, Otso Häärä 2. Ei ressata: 109 Aapo Salmela, Joel Jalkanen, Ilkka Kivistö 3. Jomalan nirvana: 106 Kalle Meller, Tuomas Kankaanpää, Hanna-Maija Kehvola, Peter Kullberg

Voittajan on helppo hymyillä. Vasemmalta oikealle: Jari Julkunen, Otso Häärä, Roland Vösa

Toukokuu 2022

Alli Ampuhaukka Etelänkiisla Fasaani Haahka Haapana Haarapääsky Harakka Harmaahaikara Harmaalokki Harmaapäätikka Harmaasorsa Heinätavi Hemppo Hernekerttu Hiirihaukka Hippiäinen Huuhkaja Härkälintu Hömötiainen Isokoskelo Isokäpylintu Isolepinkäinen Jalohaikara Jouhisorsa Järripeippo Kaakkuri Kalalokki Kalatiira Kanadanhanhi Kanahaukka Kangaskiuru Kapustarinta Kaulushaikara Keltahemppo Keltasirkku Keltavästäräkki Kesykyyhky Kiuru Kivitasku Korppi Kottarainen Kuikka Kulorastas Kuningaskalastaja Kuovi Kurki Kuusitiainen Kyhmyjoutsen Käpytikka Lapasorsa

Lapasotka Lapintiira Laulujoutsen Laulurastas Lehtokurppa Lehtopöllö Leppälintu Liejukana Liro Luhtahuitti Luhtakana Luotokirvinen Lyhytnokkahanhi Maakotka Merihanhi Meriharakka Merikihu Merikotka Merilokki Merimetso Merisirri Metsähanhi Metsäkirvinen Metsäviklo Mustakurkku-uikku Mustaleppälintu Mustalintu Mustapääkerttu Mustarastas Mustaviklo Naakka Naurulokki Niittykirvinen Nokikana Nuolihaukka Pajulintu Pajusirkku Palokärki Peippo Peukaloinen Piekana Pikkukäpylintu Pikkulokki Pikkutylli Pikkuvarpunen Pilkkasiipi Punajalkaviklo Punakuiri Punakylkirastas Punarinta Punasotka

Punatulkku Puukiipijä Pyrstötiainen Pyy Pähkinänakkeli Rantasipi Rautiainen Riskilä Ristisorsa Ruokki Ruskosuohaukka Räkättirastas Räyskä Räystäspääsky Selkälokki Sepelkyyhky Silkkiuikku Sinisorsa Sinisuohaukka Sinitiainen Sirittäjä Suokukko Sääksi Taivaanvuohi Talitiainen Tavi Teeri Telkkä Tikli Tilhi Tiltaltti Tukkakoskelo Tukkasotka Tundrahanhi Turkinkyyhky Tuulihaukka Tylli Töyhtöhyyppä Töyhtötiainen Uivelo Urpiainen Uuttukyyhky Valkoposkihanhi Valkoviklo Varis Varpunen Varpushaukka Viherpeippo Vihervarpunen Viiksitimali Västäräkki