2/2014
CCCC:n salaisuus Haasta Aintila puuhanurkassa Ahvis pyöräjoukkueen silmin Suomenruotsalaisen määritysopas Happobile- ja Shokkelokuvakollaasit
Tässä lehdessä 2/2014 49. vuosikerta Päätoimittaja Veera Partanen veera.partanen@helsinki.fi
6
Shokkelokuvakollaasi
10
Suomenruotsalaisen määritysopas
12
Pieniä sieviä sieniä
20
Pyöräjoukkueen hieman erilainen ahvis
22
Happobilekuvakollaasi
Toimitussihteeri Katri Harmoinen katri.harmoinen@helsinki.fi
Tämän numeron muut tekijät Joni Ollonen, Riikka Räty, Lauri Pulkkinen, Joel Jalkanen, Mikko Tiusanen, Susu Rytteri, Anni Virolainen, Matti Leponiemi, Anu Hakkarainen, Martti Rajamäki, Samuli Haapalainen, Melissa Rossi, Niko Björkell, Aki Aintila, Mats Ittonen, Julia Palorinne ja Juho Lappalainen
Vakiot 2
Päätoimittajalta
3
Opintovastaavan palsta
4
Ajankohtaista meillä ja muualla
8
Hallitusemännän reseptipalsta
9
SyyHy-palsta
20
Ulkoasu ja taitto Katri Harmoinen, Mari Tolonen, Matti Leponiemi, Mikko Aulio, Veera Partanen, Annu Tertsonen
11
Etsi jollonen
Kansi
14
Puuhapalsta
20
Repäisyjä
Veera Partanen
24
Supernatantti
Paino
27
Puheenjohtajalta
Juho Lappalainen
Logo
Unigrafia, Helsinki Painos 200 kpl
ISSN-L 1458-4115 Symbiontti on Helsingin yliopiston biologian opiskelijoiden ainejärjestön Symbioosi ry:n julkaisu. Lehdessä esitetyt mielipiteet eivät sellaisinaan edusta Symbioosin virallista kantaa. Symbiontti saa HYY:n järjestölehtitukea. Symbioosi ry PL 65 (Viikinkaari 1) 00014 Helsingin yliopisto
2
H
6
14
Päätoimittajalta
ei kaikille! Ihan ensimmäiseksi pyydän anteeksi lehden myöhäistä ilmestymisajankohtaa. Tarkoitus oli saada lehti ulos jo toukokuussa, mutta näin se vaan venyi heinäkuulle. Sitten iloisempiin aiheisiin: kirjoitan tätä Oulusta ja täällä on 31 asteen helle. Lehti on vihdoin kasassa, oikoluettu ja kuvat ovat oikeassa muodossa painoa varten. Toimitussihteeri on Kiinassa, mutta se, että hypistelet lehteä sormissasi todistaa, että painatus onnistui siitä huolimatta. Ellet sitten lue verkkolehteä. On aika lomailla hieman ennen syksyn juhlanumeroa. Veera
Ps. muistakaa etsiä Jolloset! Mahdollisuus voittaa leffaliput on viime numeron perusteella hyvin suuri!
Symbiontti 2/ 2014
Yliopiston tiedotus ja demokratia liopiston sisäinen tiedottaminen on lähiaikoina nostanut rumaa päätään, varsinkin Biokeskus 3:n atk-tilan sulkemisilmoituksesta lähtien. Neljännen kerroksen atk-tilan sulkemisesta ilmoitettiin paperilapulla ovessa sulkemispäivänä, varoittamatta tilaa opetuskäyttöön varanneita millään tavalla. Samalla hävitettiin yleisesti koko varauskalenteri, joten tenttitilaisuudet jouduttiin siirtämään 24h-atk-luokkaan. Toisaalta pientä parantumista on nähtävissä: Kumpulassa Physicumin _ainoan_ atk-tilan sulkemisesta ilmoitettiin 16.5. paperilapulla ovessa jopa 10 etukäteen. Tästä voitaisiin pakinoida, että yliopisto on siirtynyt ilmeisesti tiedotuksessaan ratsukuriirien käyttöön, mikä on toki parempi kuin ei mitään. Vakavammin puhuen ei voi sanoa, että tilanne olisi aivan yllättävä. TILA (eli tilaja kiinteistökeskus) toimii tällä hetkellä ylityöllistettynä. Samaten on vieläkin hyvin epäselvää kenellä on tiedotusvastuu ja mistä. Mielenkiintoista niin ikään on myös tiedonkulku toiseen suuntaan. Ilmeisesti päätökset 24hatk-tilojen ja 8-16 opetuskäytössä olevien atk-tilojen sulkemisesta perustuvat klo 8-20 kerättyyn käyttöastedataan. Tiedonkulku yliopistolla on muutenkin jännittävää, sillä meillä on erilaisia oppimisalustoja ja ilmoittautumiskanavia eri kursseille enemmän kuin kahdessa kädessä sormia. Esimerkiksi kurssille ilmoittautuminen voi tapahtua Moodlen ja Weboodin kautta, sähköpostilistalle tulleeseen viestiin vastaamalla, merkitsemällä nimensä kiertävään tai ilmoitustaululla olevaan listaan jne. Samoin kurssimateriaalien jakaminen voi olla vielä hajautetumpaa, vaikkakin tilanteeseen on tullut parantumista apumatin käytön loputtua ja Flammaan siirtymisen kautta. Näin ollen voidaankin kysyä, miten HY aiotaan pitää huippuyliopistona, jos täällä vasen käsi ei tiedä, mitä oikea tekee tai tiedottaminen toimii Linnunradan käsikirjasta liftareille apinoidulla tavalla. Puhumattakaan opintopuolen hoidosta, joka nykymallilla on yllättävän kaoottinen. Kaikista huvittavinta on, että tämä kaatuu sekä henkilökunnan että opiskelijoiden niskaan laitoksilla.
Heinäkuu 2014
Samoin tilanne vaikuttaa hyvin huolestuttavalta kollegiaalisen hallinnon kannalta, jos mitään yliopistolla demokraattisesti valittua ja toimivaa elintä ei tiedoteta kunnolla _ennen_ päätösten tekoa*. Saati sitten leijonanosaa tiedeyhteisön jäsenistä joita muutokset koskevat. Mielenkiintoista on myös se, että valta on ilmeisesti keskittynyt tietyille elimille, jotka voivat tehdä muita koskevia päätöksiä suurin piirtein sormia napsauttamalla, ilman minkäänlaista vastuuta mistään kenellekään. Jokainen voi miettiä, onko tämä järkevä saati sitten toivottava järjestely.
*Kyynisimmät voivat kylläkin lisätä tähän merimiesnaurua, kun ylipäätään puhutaan yliopistouudistuksen jälkeisestä ”demokratiasta” yliopistolla. Tai kollegiaalisten elinten vallasta.
3
OPINTOVASTAAVAN PALSTA
Y
TEKSTI JONI OLLONEN / KUVA RIIKKA RÄTY
Ajankohtaista meillä ja muualla
Symbiontit pärjäsivät Tornien taistossa Symbioosin joukkue tuli kansallisessa Bird Life Suomen järjestämässä Tornien taisto – lintubongauskilpailussa kuudenneksi. Voittaja löytyi Porista, kaikkiaan kisassa oli noin 330 osallistujajoukkuetta. Kisa järjestettiin 3.5. aamuviiden ja yhden välillä. Kilpailussa oli tarkoitus pyrkiä näkemään mahdollisimman monta lintulajia varatusta lintutornista tai -lavalta käsin. Symbioosia edustamassa olivat Aapo Salmela, Mikko Tiusanen ja Tuomas Lahti, mutta myös muita symbiontteja kävi päivän mittaa tornilla pyörähtämässä.
Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan lummealtaasta ei löytynyt kolia! Symbiontin sankaritoimittaja suoritti muutamia viljelyitä Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan pahamaineisen lummealtaan vedestä. Legendat kertovat siellä kasvavan antibioottiresistenttejä Escherichia coli -bakteereja. Puutarhan henkilökunnan mukaan legendan taustat johtunevat siitä, että lumpeita lannoitettiin ennen ”hevosenpaskakompostilla” teknistä termiä käyttäen. Toimittajan yllätykseksi antibioottiresistenssiä ei löytynyt, koska altaasta otetusta puolen litran vesinäytteessä ei ollut kolin kolia!
Sormet multaan Biokolmosen vieressä Kampusviljely alkoi Viikissä Viljelysäkit ja –laatikot tekevät hiljaa tuloaan Suomen kampuksille. Aikaisemmin jo esimerkiksi Tampereen ja Turun kampusalueilla pystyyn pistetty viljelyprojekti rantautui Helsingin yliopistoon keskustakampukselle Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY:n) toimesta vuoden 2013 keväällä. Urbaanin sykkeen keskellä tarpeelliseksi vaihteluksi koettu viherhanke otettiin omaksi tänä keväänä myös Viikin ruraalimaisemiin. 10 euron hintaan HYY jakoi viljelypaikkoja puisista viljelylaatikoista reilulle 30:lle halukkaalle opiskelijalle tai järjestölle sekä mm. yliopiston henkilökunnalle. Myös Symbioosi päätti vihertää kollektiivista peukaloaan osallistumalla projektiin yhden laatikon voimin. Projekti käynnistyi toukokuun puolivälissä rakennuslavojen purkamisella laatikoiden rakennusta varten. Tositoimiin päästiin kuitenkin vasta myöhemmin kampusviljelytalkoissa, joissa projektissa mukana olevat viljelijät verta, hikeä ja kyyneleitä (sekä lautoja, nauloja, tervaa ja multaa) säästelemättä laittoivat laatikot alkutarpeistaan pystyyn ja viljelykuntoon. Varsin kiitettävä osanotto nähtiin myös Symbioosin puutarhatiimiläisiltä. Talkoiden jälkeen projekti jatkui kesäkuun alussa kampusviljelyn aloitustempauksella, jossa halukkaat viljelijät saivat lahjoituksena hyötykasvien siemeniä potkaistakseen viljelyprojektin kunnolla käyntiin. Symbioosin laatikossa kasvaa tällä hetkellä ainakin tomaattia, munakoisoa ja chiliä tai paprikaa. Tämä projekti on tarkoitettu yhteisölliseksi. Jos kiinnostuksesi heräsi ja haluat jollain lailla vielä loppukesän aikana osallistua kampusviljelyyn Symbioosin jäsenenä, kannattaa liittyä Symbioosin puutarhatiimin ryhmään Facebookissa tai ottaa henkilökohtaisesti kontaktia puutarhatiimin jäseniin, heidät löydät Symbioosin nettisivuilta! Myös Symbioosin hallituksella on sormensa näissä mullissa, joten halutessasi voit ottaa myös heihin yhteyttä. Lisää infoa kampusviljelystä löydät projektin blogista: http://blogs.helsinki. fi/kampusviljely-campus-farming. Tapahtumat ja tuoreimmat päivitykset löydät myös projektin Facebook-ryhmästä nimellä Kampusviljely 2014.
Ajankohtaista meillä ja muualla Neljännen kerroksen ATK-luokka suljettiin, alakerran ATK-tila säilyi
Biokeskus 3:sta on suljettu neljännen kerroksen ATK-luokka 4403. Alun perin sulkemista oltiin kaavailtu Symbioosin, SvNK:n ja MYYn kerhohuoneen viereiselle tilalle 1801, mutta opiskelijoiden järjestettyä asiasta mielenosoituksen ja keskustelutilaisuuden Tila- ja kiinteistökeskuksen sekä laitoksen edustajien kanssa tila päätettiin säästää ja neljännen kerroksen luokka sulkea sen sijaan. Päätös oli opiskelijoille mieluisampi, koska alakerran ATK-tila on ollut tähän mennessä ympärivuorokautinen ja koko yliopiston opiskelijoiden käytettävissä. Närkästystä on kuitenkin herättänyt tiedotus yliopiston sisällä. ATK-tila 1801:n sulkemisesta ilmoitettiin opiskelijoille lapulla ovessa noin viikko ennen sulkemista ja neljännen kerroksen luokan sulkemisesta ei ilmoitettu tilaa opetuskäyttöön varanneille.
Shokkeloa vietettiin vaihtelevassa säässä
Symbioosin perinteinen Vappushokkelo-lastentapahtuma vietettiin vaihtelevissa sääolosuhteissa. Aamusta sää oli vielä kuiva, mutta päivällä saatiin sadetta. Alkuperäiseen, koko päivän sadetta povanneeseen sääennusteeseen nähden sää oli loistava. Hieman kylmempi ilma vaikutti osallistujamäärään ja kävijöitä oli tänä vuonna noin 2000. Shokkelo sujui rauhallisesti ilman kummempia välikohtauksia ja henkilökuntakin pääsi tänä vuonna tauoille. Kaiken kaikkiaan osallistujilla oli mukavaa.
Kiitokset Shokkelosta shokkelomestareille Tytti Kärki, Melissa Rossi, Matti Leponiemi ja Vilma Väänänen, sekä kaikille Shokkeloon osallistuneille!
Mitä helvettiä?! Joel Jalkanen
Mitä helvettiä -palstalla ällistynyt symbiontti ihmettelee menoa kampuksella, Suomessa ja elämässä yleensä Helsingin yliopiston tila- ja kiinteistökeskus. Mitä HELVETTIÄ? Helsingin yliopiston tila- ja kiinteistökeskuksen tietotekniikkakeskus. Mitä Helvettiä nyt taas? Kertsiä siivotaan kuin pienet jänikset ja sitten hirveällä kiireellä ja kiroilemisella hävitetään pöytä sohvien takaa, perusteena että se kerää niin paljon kamaa. JA SITTEN PERKELE SILLE PAIKALLE TUNGETAAN KATTOON ASTI LIMUTÖLKKEJÄ! Nytkö siinä sitten mahtuu toimimaan hä? MITÄ HEL-E-VETTIÄ!
Shokkelo 2014
Shokkeloradan bongausrastilla lapset etsivät puista paperimassalintuja
Lipunmyyjät valmiina Shokkeloon. Hommaa oli tänäkin vuonna, kun kävijöitä oli lähes parituhatta.
Hevoskärryt olivat edelleen in!
Shokkelon siistein kana ikinä!
6
Symbiontti 2/ 2014
Shokkeloradan suorittajalle vuonna ratadiplomi
myönnettiin
tänäkin
Kasvomaalauksessa posket on koristeltu koiralla, pupulla ja mustarastaalla
Taukohuoneesta työntekijät saivat hakea evästä ja kahvia. Tänä vuonna ruokalistalla oli hernekeitto ja leipää
Pesästä pesään shokkeloradalla
hyppelyä
Shokkelo keräsi viileämmästä säästä huolimatta paljon väkeä!
Heinäkuu 2014
7
Hallitusemännän reseptipalsta TEKSTI JA KUVA RIIKKA RÄTY
Makeannälkä iskee, mutta ei jaksa leipoa isoa annosta pelkästään itselle? Ratkaisu tähän on mikrossa valmistuva, annoskokoinen Chocolate Chip Cookie Cup, eli CCCC, eli 4C.
Chocolate Chip Cookie Cup 1 rkl voita 2 rkl sokeria ¼ tl vaniljasokeria hiukkanen suolaa 1 keltuainen reilu desi jauhoja 2 rkl suklaarouhetta mikron kestävä muki/kuppi
1. Sulata voi 2. Lisää sokerit, suola, keltuainen, jauhot ja viimeisenä suklaarouhe 3. Mikrota 40-60 sek mikron tehojen mukaan, älä anna kuivua Kypsyminen jatkuu vielä jonkin aikaa mikron ulkopuolella 4. Älä polta suuta
Hauskaa lihomista!
8
Symbiontti 2/ 2014
S
SyyHy-palsta
e oli kaunis ja symmetrinen kuoppa, täydellinen suppilo. Keskipäivällä varjo ei jättänyt sinne jälkeään. Kuopan reunoilta hiekkaerämaa levittäytyi kohti horisonttia. Samanlaisia koloja näkyi muuallakin ympärillä, mutta tämä oli suurin. Ne olivat liian siistejä ollakseen tuulen tai veden muovaamia, mutta oli mahdotonta kuvitella sellaiseen paikkaan elämää. Kuka ne oli tehnyt? Ilma väreili voimakkaasti auringon porottaessa ja kangastusten rajoilta lähestyi karavaani. Se mutkitteli kuoppien lomitse ja lähestyi. Raskaiden kantamusten väsyttämät elikot eivät nauttineet olosuhteista, vaan liikuttelivat jalkojaan levottomasti. Ne yrittivät minimoida jokaisen kosketuksen keston polttavaan hiekkaan toivoen olevansa jo perillä. Kuopan reuna petti juhdan jalan ja se horjahti. Varomaton kulkija alkoi luisun rinnettä alaspäin, eikä saanut kammettua itseään ylös irtonaisen hiekan paetessa sen tyhjää viuhtovien raajojen alta. Suppilon pohja heräsi ja sinne ilmestyneet suunnattomat pihdit alkoivat viskoa kivillä rinnettä hätääntyneen otuksen ympärillä. Koko rinne lähti vyörymään kohti syvyyksiä. Pihdit sulkivat uhrin otteeseensa ja maa nielaisi kaiken liikkeen. Karavaani jatkoi kulkuaan ja sen kadottua kaikki oli, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Suppilon pohjalle oli tosin ilmestynyt yksinäinen männynneulanen, kadonneen kulkijan kantamus. Myös kuopan ennen niin täydelliseen muotoon oli ilmestynyt lommo. Illan tullen suppilo oli jälleen kaunis ja symmetrinen, havunneulanen oli nostettu vähän matkan päähän kuopasta, lukuisten muiden joukkoon.
Muurahaiskorentojen toukat ovat tehokkaita petoja. Ne asettuvat sopivaan paikkaan väijymään, että sopiva suupala erehtyy liian lähelle. Suhteettoman suurilla leuoillaan ne tekevät selvää lähes kaikenlaisista niveljalkaisista. Molemmilla suomalaisilla lajeilla on ihastuttava tapa parantaa saalistusmenestystään kaivamalla hiekkamaahan suppilonmallinen pyyntikuoppa, jonka pohjalla ne odottavat suuhun putoavaa uhriaan, tavallisimmin muurahaista. Ruokailutottumustensa takia muurahaiskorentojen toukkia kutsutaankin muurahaisleijoniksi. Täysikasvuinen yksilö poikkeaa täysin suurileukaisesta ja laiskanpulskasta toukasta. Solakka ruumis ja läpinäkyvät siivet tuovat äkkiseltään mieleen hentosudenkorennot. Tarkemmin katsottaessa nuijamaiset tuntosarvet kuitenkin paljastavat muurahaiskorennon. Myös elintavoiltaan se poikkeaa päiväaktiivisista hentosudenkorennoista. Suuret verkkosuoniset siivet mahdollistavat muurahaiskorentojen lepattavan lentelyn lämpimissä ja valoisissa kesäilloissa. Pariutumislennon jälkeen naaras munii hiekkamaahan ja uusi sukupolvi muurahaisleijonia pääsee harjoittelemaan vaanimista. Muurahaiskorentojen heimo Myrmeleontidae on jälleen yksi esimerkki siitä, miten muualla ovat asiat paremmin. Maailmanlaajuisesti lajeja esiintyy parisen tuhatta, meillä kaksi. Niistä tavallisempi ja laajemmalle levinnyt aitomuurahaiskorento Myrmeleon formicarius kansoittaa valoisia kangasmaita isossa osassa Suomea, kun pienempi pikkumuurahaiskorento Myrmeleon bore on rannikon hiekkamaiden erikoisuus. Yllättävän moni maallikko on kuullut puhuttavan muurahaisleijonista, mutta sitä ei voi lukea meidän biologien ansioihin. Toisaalta asialla ei myöskään ole mitään tekemistä muurahaiskorentojen kanssa. Mokomat muumit. Jälleen valtamedia on luonut tiukasti iskostuneen, mutta pahasti vääristyneen mielikuvan asioista. Muurahaisleijonat eivät ole pitkähäntäisiä ja sinikarvaisia otuksia, jotka purevat Niiskuneitiä häntään. Ne eivät myöskään muutu siileiksi taikurin hatussa. Miksi, Tove? — SyyHy-Mikko & SyyHy-Mikko sekä hovikuvittajansa RapSusu
Suomenruotsalaisen määritysopas Teksti Anonyymi tutkija Kuvitus Anni virolainen
Suomenruotsalainen
Homo sapiens finlandssvenskus Kommunikointi: Saman alalajin edustajien kanssa kommunikoi äänekkäästi, suomenkielisen alalajin kanssa hillitymmin. Suuressa parvessa vaikea erottaa toisen alalajin yksilöiden joukosta. Voi mahdollisesti tunnistaa äänen sävelkulusta suomea puhuttaessa. Ääni yksinomaan tunnistuksessa riittämätön, sillä voivat hämätä erinomaisella suomenkielentaidollaan. Käyttäytyminen: Nuorina yksilöinä (fuksit) esiintyvät pienissä parvissa, mutta vanhempien yksilöiden esiintyminen toisen alalajin seurassa tavallisempaa. Useiden tieteellisten laskentojen perusteella on päädytty tulokseen, että suomenruotsalaiset ovat usein fysiologeja. Levinneisyys: Etelä-Suomi ja rannikkoseutu Oulun korkeudelle saakka. Erityisen tiheä populaatio on Ahvenanmaalla. Harvinainen Itä- ja Pohjois-Suomessa, joskus parvesta eksyneitä yksilöitä saattaa näillä alueilla esiintyä (ne tulisi mitä pikimmiten kuljettaa omien lajitovereidensa seuraan). Ulkonäkö: Huolehtivat suomenkielistä alalajia paremmin ulkonäöstään, minkä vuoksi herättävät myös suomenkielisten kiinnostuksen. Koristautuminen tietynmerkkisiin vaatteisiin (mm.Henri Lloyd, Svea, Lacoste) on yleistä. Yleinen varallisuustaso on suomenkielisiä korkeampi. Eliittiharrastukset kuten purjehdus, golf ja tennis ovat alalajin keskuudessa suosittuja. Korkeakulttuuri kuuluu ylei-
10
Symbiontti 2/ 2014
senä osana lajikäyttäytymiseen. Suomenruotsalaisilla on parempi fitness kuin suomenkielisillä. Alalajin yksilöt ovat terveempiä ja elävät pidempään. Lisäksi suomenruotsalaiset ovat sosiaalisempia ja vähemmän masennukseen taipuvia. Muodostavat suomenkielistä alalajia tiiviimpiä perheyhteisöjä. Lisääntyminen: Tutkittu melko vähän. Soidinmenot eivät näytä poikkeavan valtaväestöstä. Yhteisillä levinneisyysalueilla alalajien risteytymistä tapahtuu, mutta usein ruotsinkielisen alalajin yksilöt lisääntyvät keskenään. Suomenruotsalaisuus on dominoiva piirre. Kaksikielisyys periytyy jälkeläisille lähes poikkeuksetta. Pääasiallinen ravinto: Ravut etenkin elo-syyskuussa, muulloin ruoka haetaan Stockmannin Herkusta. Alkoholi on snapsien muodossa olennainen osa ravintoa. Snapsit nautitaan usein samalla laulaen, tämä saattaa ehkäistä alkoholin haittavaikutuksia.
Etsi Jollonen Kaikkien symbionttien tuntema Joni Ollonen, tuttavallisemmin Jollonen seikkailee jälleen Symbiontin sivuilla. Hän on valokuvissa ja piirroksissa. Montako Jollosta löydät Symbiontin sivuilta? Etsi ja laske Jolloset ja lähetä saamasi lukumäärä päätoimittajalle sähköpostilla osoitteeseen veera.partanen@ helsinki.fi. Laita sähköpostin otsikoksi ”Etsi Jollonen”. Oikein vastanneiden kesken arvotaan leffaliput! Viime lehdessä Jollosia oli 7-8 riippuen siitä laskiko tulostimen kanssa raivonnutta meemiä Jolloseksi vai ei. Jolloset löytyivät sivuila (6), 9, 10, 13, 18 (2 Jollosta), 29 ja 33. Kisaan tuli yhteensä kaksi vastausta, joista toinen sijoittui tuolle välille. Kippis Inka Kuisman suuntaan: voitit Finnkinon leffaliput! Aloita Jollosten laskeminen tästä!
Heinäkuu 2014
11
Teksti Anu Hakkarainen & Martti Rajamäki Kuvat Martti Rajamäki
Pieniä sieviä sieniä
Sienityöpaja maaliskuussa? Miksi ihmeessä? - Juuri siksi! Sieniin hurahtaneet kirjoittajat suunnistivat maaliskuun lopun aurinkoisena viikonloppuna useana vuonna järjestettyyn Sienisystematiikan ja –ekologian työpajaan Konnevedelle.
S
Mikä ihmeen Konneveden sienityöpaja?
ieniharrastuksen kultavuodenaika on loppukesästä myöhäissyksyyn, ja keväällä ensimmäisiä maljakkaita ja muita varhaisia sieniystäviä odotellessa alkaa sieni-ihmistä syyhyttää jo pahasti vieroitusoireiden kehittyessä hiljalleen huippuunsa. Sienisystematiikan- ja ekologian vuotuinen työpaja perustettiin avuksi oireisiin ja, totta kai, sieniammattilaisten- ja harrastajien yhteisen hubailun mahdollistamiseksi. Vaikka läsnä on joka vuosi sienilajintuntemuksen true-asiantuntijoita ja jo vuosikymmenien kokemuksen omaavia konkareita, on tunnelma kaukana ryppyotsaisesta. Aloittelijat saavat perehdytystä mikroskopian saloihin, ja käytettävissä on vankkaa asiantuntemusta jos - ja kun - hämmennys jonkin mysteerisienen tai muun vastaavan edessä herää. Nelipäiväinen työpaja starttasi torstaina mikroskooppien ja kirjallisuuden roudaamisella luentosaliin. Mikroskooppien määrä on perinteisesti ollut eniten osallistujamäärää rajoittava tekijä, ja kaikki sellaisen omistavat toivatkin omat vempeleet mukanaan. Me materiaalisesti rajoittuneet opiskelijat saimme ystävällisesti hyödyntää Turun yliopiston ja yksityishenkilöiden skooppeja ja vuorotel-
12
la tarpeen vaatiessa. Kaikkia tarvittavia sulkunesteitä, alusja päällyslaseja ym. välineitä oli tarjolla, samoin kuin iso läjä määrityskirjallisuutta sekä näytteitä. Kirjoittajilla oli molemmilla omat kokoelmansa skoopattavaksi – ja niitä varmasti riittääkin jokusen vuoden tarpeisiin tällä skooppausvauhdilla… Esityksiä ja reagenssihuuruja puusaunalla höystettynä Konneveden tutkimusasema oli ympäristönä ookoo, tosin alue, jolla sienityöpajalaisia nähtiin rajoittui lähinnä huone-mikroskooppisali-ruokala-sauna-akselille. Todistettavasti sentään yksi aktiivinen sielu harrasti pitkiä varhaisia aamulenkkejä ja oli jopa tehnyt sykähdyttäviä siili- ja koskikarahavaintojakin retkillään. Vaan ei voi mitään – täydellisenohuen preparaatin ikuinen metsästys, Melzerhuurujen hengittely ja itiöiden pintarakenteiden tihrustelu okulaarien läpi nyt vain OVAT aika paljon kiinnostavampia asioita kuin joku ulkona heräilevä kevät. Otamme siis kantaa vain aseman rakennettuun miljööseen: ei tietenkään yhtä hieno kuin Lammi, Tvärminne tai Kilpisjärvi. Mutta se nyt on päivänselvää – ehdoton plussa kuitenkin kunnon puusaunasta.
Symbiontti 2/ 2014
”
Tarinan opetus: luota määrityskaavaan, älä järkeen.
Työpajan rakenne koostui sieniaiheisista esityksistä, ruokailuista, vapaasta mikroskopoimisesta sekä saunomisesta. Esityksiä saatiin Pohjoismaisen sienitieteen kongressin tunnelmista (Tapio Kekki), epibryofyyttisienistä eli sammalten päällä kasvavista pienistä tyypeistä, rakennuslahottajista (Seppo Huhtinen), haarakkaista, seitikeistä ja haprakkaista (Ilkka Kytövuori), kevätsienistä (Jarkko Korhonen), Jyväskylän yliopiston interventioekologian tutkimusryhmän toiminnasta (Panu Halme), lahopuiden puutteellisesti tunnetuista rupijäkälistä, erityisesti tyynyjäkälistä (Micarea)(Annina Launis) sekä lehtoludekäävän systematiikasta (Aku Korhonen). Lisäksi myös molemmat allekirjoittaneet pitivät omat esityksensä, Martti kaupunkien pienialaisten metsien sienilajistosta ja Anu ilmaston vaikutuksesta sienten itiöemätuotantoon (muistiinpano itselle: esitys kannattaa valmistella hyvissä ajoin, niin aikaa jää työpajassa mikroskopointiinkin…). Varsin monipuolinen kattaus siis! Mysteerisienen piina Läpi työpajan kulki taustalla myös jännitysnäytelmä. Seppo Huhtinen oli tuonut muassaan ihkaoikean mysteerisienen, jonka oikeaan sukuun määrittäjälle oli luvassa palkinnoksi oma mikroskooppi. Tummahelttainen, kuiva ja nöyhdän peittämä kummajainen herätti pitkän linjan ammattilaisissakin päänvaivaa. Määrityskaavan perusteella sieni oli lahokka tai herkkusieni, mutta – no mikään herkkusieni ei ainakaan ole tuonnäköinen! Lappuun kirjoitettiin sitten se lahokka, Hypholoma. Mysteerin ratkaisu paljastettiin lauantaina…. ja se saamarin herkkusienihän se sitten oli! Ei mikroskooppia allekirjoittaneille tänä vuonna. Tarinan opetus: luota määrityskaavaan, älä järkeen. Sienimysteerin lisäksi lauantaina pähkäiltiin perinteisen, niin ikään Seppo Huhtisen pitämän sienivisan merkeissä. Visan yleinen ajatus on esittää mahdollisimman vaikeatulkintaisia kuvia mahdollisimman vaikeatulkintaisista sienistä ja huolehtia siitä, etteivät edes sienitaksonomian konkarit voi saada täysiä pisteitä. Tunnelmaan kuuluivat
Heinäkuu 2014
”
olennaisesti visailijoiden turhautuneet puhaukset, ”riittääks määritys kuntatasolla?” –kysymykset sekä Huhtisen vahingoniloinen virnuilu. Allekirjoittaneet jäivät kauas palkintopallilta, mutta paransivat sentään suoritustaan viime vuoteen nähden. Suunta oli siis ylöspäin! Tietenkään ei ole olemassa työpajaa ilman loppubileitä. Konnevedellä niihin kuuluivat (ja ovat ilmeisesti aina kuuluneet) karaokelaitteet ja aivan ehdottomasti tanssi freestylesta paritanssiin perinteikkäine hakuineen. Hurjimmat jaksoivat aamuun asti kaljan ja kolehtiboolin voimalla. Sienillä ei tiettävästi ollut osuutta sosialisoimiseen enää tässä vaiheessa.
Loppukaneetti Kasvit, nisäkkäät tai linnut? Pöh, aivan liian ilmeisiä otuksia! Sienten piilottelevainen, arvaamattomasti itiöemiä putkautteleva, ties mitä homeisia salaisuuksia itseensä kätkevä arvoituksellinen olemus on jotain ihan muuta. Jos sinulla, arvon symbiontti tai muu olento, on tunne, että asia on juuri näin ja ettet ihan aina saa vastakaikua sienifiilistelyillesi, suosittelemme lämpöisesti Konnevesikokemusta ensi keväänä. Kun kevät on vasta aluillaan ja sienilöydöt vähissä, kokeneempien harrastajien joukkoon lyöttäytyminen, skooppailutaidon herätteleminen ja muilta oppiminen ovat mitä hauskinta puuhaa. Ehkä kaikkein parasta ovatkin itse sieniharrastajat, jotka ovat lähes poikkeuksetta ystävällistä, huumorintajuista ja maanläheistä sakkia. Ensi vuonna siis nähdään, muistakaa keräillä ahkerasti näytteitä! Sammaleeseen pikku Mycenan viereen polvistuessasi kuulet sen – rihmaston lempeän ja viekoittelevan kutsun.
13
Symbiontin puuhanurkka
Tekijät Samuli Haapalainen ja Veera Partanen
Johannes Enroth on bongannut kaukoputkella hyvin jännän sammaleen kalliolta. Opasta Enroth sammaleen luo!
14
Symbiontti 2/ 2014
Tunnista lintu!
Tekijät melissa rossi, Niko björkell ja aki aintila
yt kun Ahvis on takanapäin ja lintujen tunnistusta on ehditty jo harjoitella, on aika vastata kunnon haasteeseen! Näiden N upeiden luontokappaleiden parissa kaikkien tuntema karvanaamammekin on pistänyt tunnistustaitonsa peliin – odotettavasti hyvällä menestyksellä. Kuvien piirtäminen pysäytettiin siihen mistä Aki ne tunnisti. Tunnistatko sinä ne? Kokeile!
2.
1.
4.
3.
5.
6.
7.
VASTAUKSET
Tästä hemaisevasta ilmestyksestä lähti kipinä Pictionary-tyyppiseen visailuun eräänä hilpeänä iltana kertsillä. Lämpimät kiitokset taitelijoille ja innokkaille määrittäjille!
1. Kirjosieppo 2. Haahka 3. Hiiripöllö 4. Räyskä 5. Nuolihaukka 6. Pikkutikka 7. Kiuru
BONUSLINTU
Lehtopöllöhän se siinä
Heinäkuu 2014
15
Ahvenanmaan linturalli kisattiin tänäkin vuonna myöhään, 11.–12.4. Lauantaina oli jopa melkein bikinikeli.
Pyöräjoukkueen hieman erilainen ahvis
A
hvenanmaan linturallissa rikottiin tänä vuonna ennätykset niin laji- kuin joukkuemäärässäkin. Pyöräjoukkueitakin oli mukana jopa viisi, joten polkaiskaamme niistä yhden tunnelmiin! Matka Ahvenanmaalle sujui tänä vuonna ennennäkemättömän mukavasti, sillä kaikilla oli oma hyttipaikka! Vähän suretti vanhan kunnon hippileirin poissaolo, mutta toisaalta pääsin aloittamaan rallin pirteänä. Ainakin siihen nähden, että olin herännyt kolmelta yöllä ehtiäkseni varmasti bussiin. Vielä enemmänkin olisi laivassa kannattanut nukkua, mutta eihän alkumatkan staijailua ja perinteistä Taxfreekaupassa pyörimistä voinut jättää väliin! Jotkut viipyivät laivalla vähän liiankin hyvin. Vedellessämme Maarianhaminan Kotipizzassa Zorbaitamme, ilmestyi paikalle yksinäinen rallaaja. Kävi ilmi, että kaksi kolmesta erään joukkueen jäsenestä, olivat vahingossa jatkaneet matkaansa kohti Tukholmaa! Kyse oli pyöräjoukkueesta, ja meidän joukkueessamme oli tilaa, joten adoptoimme Matin tiimiimme! Polkupyöräjoukkueen on yleensä tehtävä hieman autojoukkuetta enemmän kompromisseja rallireitin kanssa. Tänä vuonna päätimme jo majapaikkaa valitessamme uhmata rallitaktisia lainalaisuuksia ja jättää lauantai-aamun
16
Teksti ja kuvat Mats Ittonen
muutonseurantakärsimyksen kokonaan väliin. Siksi suuntasimmekin heti aluksi Järsön kärkeen, jotta näkisimme edes jonkin verran meresiä vesilintuja. Tapitimme merta kunnes löysimme allin ja lähdimme sitten takaisin kohti Maarianhaminaa. Matkan varrella kävimme Nåtön ihanassa lehdossa, jossa tosin tänä vuonna ei nakkelia näkynyt. Onneksi löysimme sentään puun, johon nähtävästi kaikki Ahvenanmaan tilhet olivat kerääntyneet. Maarianhaminassa etsimme tuloksetta varpusia, nokikanoja, punasotkia ja uiveloita. Puluakaan ei meinannut satamasta löytyä, mutta juuri kun olimme lähtemässä eteenpäin, kuului yhden joukkueen jäsenen suusta innostunut PULU-huuto. Ja siinä se oli. Satamapulut eivät ole pettäneet yhdessäkään neljästä Ahviksestani! Lintujen näkeminen alkoi kuitenkin käydä erittäin vaikeaksi sumun laskeutuessa. Päästessämme Torpfjärdenille oli edessämme pelkkää hattarahuurua. Purussa tietenkin paljastui, että järvellä olisi ollut vaikka mitä. Me sanoimme hei hei mm. näkymättömälle jouhisorsalle ja lähdimme polkemaan kohti mökkiämme. Pöllöjä ei matkalla kuulunut, mutta joitakin iltapinnoja saimme kuitenkin. Esimerkiksi lehtokurppa oli pyöräjoukkueen helppo havaita. Melko raskaan taipaleen
Symbiontti 2/ 2014
päätteeksi pääsimme vihdoin majapaikkaamme lähelle Saltvikin Kvarnbota. Tänä vuonna halusimme majoittua ulkojoukkueena, mutta kuitenkin purku- ja bilepaikan lähelle. Mökkimme olikin mukava ja kivalla paikalla kahden pienen järven välissä. Metsäralli Mökkimme palveluihin kuului mainio linturuokinta pihalla. Uusia lajeja tulikin aamun aluksi mukavasti. Ihailtuamme jonkin aikaa järripeippoja ja perjantaina piilossa pysyneitä punatulkkuja oli kuitenkin aika lähteä matkaan, sillä aurinko oli jo nousemassa. Suuntasimme kohti Saltvikin metsiä. Metsien koluaminen jää Ahviksella helposti vähemmälle huomiolle, joten tänä vuonna panostimme siihen. Matkalla kohti metsäteitä pysähdyimme katselemaan omakotitalon ruokintaa, jolla käväisi pähkinähakki. Jäimme juttelemaan talon asukasta, joka osoittautui oikein ystävälliseksi ja jopa linnuista kiinnostuneeksi henkilöksi. Kannatti olla sujuvia ruotsinpuhujia joukkueessa! Palkinnoksi metsien koluamisesta saimme teerihavainnon. Toinen minun ensimmäistä kertaa Ahviksella havaitsemani laji oli fasaani, joita yhdessä vaiheessa huuteli vähän joka puolella. Aamumme oli rauhallisen vauhdin ja monien pysähdysten takia leppoisa. Hurjin ponnistelumme oli ränsistyneeseen metsästystorniin kipuaminen. Tornista näkyi hyvin järvelle, jolla uiskenteli kuikkapari. Mukava havis, joskin ylimääräistä työtä ja jännitystä tuotti, että vain yksi kilpailija kerrallaan mahtui natisevaan torniin. Pinnoja tuntui tulevan mukavasti ja alkoi mietityttää millaisissa lukemissa kärkijoukkueet oikein mahtavat liik-
kua! Kolme sääkseä kaarteli yläpuoleltamme, ja vähän aikaa tuijoteltuamme lähes suoraan aurinkoon, hyväksyi lopulta koko joukkue Veeran määrityksen. Lisää kovasti kaivattuja petoja saatiin palkinnoksi Orrdals klintille, Ahvenanmaan korkeimmalle kohdalle, kivuttuamme. Orrdals klint ei ole huiman korkea (129,1 m), mutta kauniit näkymät läheisten metsien ja järvien yli sieltä oli. Ja auringon paistaessa kelpasi syödä eväitä. Aamupäivän edetessä lämpöväreily alkoi käydä todella häiritseväksi, joten petostaijaus sai jäädä ja jatkoimme kohti legendaarisia Hagan peltoja. Useampi merikotka aiheutti pysähdyksen, mutta uusia lajeja ei meinannut löytyä ja pellot näyttivät kovin tyhjiltä. Piristystä jo vähän väsyneisiin jalkoihin ja mieliin toi varpunen. Hagan peltojen tuntumassa sijaitseva Saltviksfjärden oli minulle uusi paikka, ja meille melkoisen hyvä paikka. Oli mm. lapasorsia, lapasotka, kalatiiroja ja taveja. Moni laji olisi jäänyt havaitsematta, ellei Veera olisi unohtanut eväitään rannalle, lähtenyt hakemaan niitä ja huomannut tiirat. Nuijaamiamme pajusirkkua ja valkoposkihanhia ei kuitenkaan enää löytynyt. Jotkut löysivät samasta paikasta vielä viiksitimaleitakin. Saltviksfjärdenillä viettämämme pitkän tovin jälkeen matka jatkui niin, että lähinnä yritimme kaivaa pelloilta hanhia. Tuloksetta, me jäimme niiden osalta kahteen lajiin. Ja kuten rallissa usein käy, viitsimme loppuiltapäivästä pysähtyä vain harvakseltaan, ja mielessä pyörivät lähinnä suihku, ruoka ja purku. Jo poljetut noin 100 km alkoivat tuntua myös fyysisesti. Kellon piipatessa rallin loppumisen merkiksi olim-
Petostaijausta Ahvenanmaan korkeimman paikan tienoilla.
Heinäkuu 2014
17
me joka tapauksessa tyytyväisiä. Havaitsimme 69 lajia, ja tuntui siltä, että olimme suoriutuneet oikein kivasti omaan tasoomme nähden. Sijoitukseksi tuli jaettu 19, eli pääsimme niin keskelle tuloslistaa kuin on mahdollista päästä ja pesimme Lahtelaisten tynkäjoukkueen lisäksi yhden toisenkin pyöräjoukkueen. Purku sujui mukavasti ja perinteisin menoin. Peli & kikat olivat tehtäviensä tasalla ja Idrottscenteriä voinee jo kohtapuolin pitää perinteisenä purkupaikkana. Minä olen neljästä Ahviksestani purkanut siellä jo kolme. Sunnuntain touhu sujui kuten aina ennenkin. Mökki
siistiksi ja sitten menoksi. Saavuimme Maarianhaminaan Ålandspannkakalle viimeisten joukossa. Viimeinen pannukakku meni nenäni edestä, mutta joukkuetoveri antoi armollisesti minulle puolet omastaan. Kotimatka sujui kivasti, joskin mieleen jäi pyörimään erään toisen joukkueen tekemä oivallus: Olisi halvempaa ja mukavampaa matkustaa laivalla suoraan Helsinkiin, kuin kuljettaa polkupyöriä bussissa. Nytkin saimme jännittää mahtuvatko kymmenisen pyörää samaan bussiin. Kiitos vielä joukkueelle! Oltiin parhaita.
Rallissa havaittiin yhteensä ennätykselliset 146 lintulajia Kyhmyjoutsen** Laulujoutsen Metsähanhi Lyhytnokkahanhi Tundrahanhi Merihanhi** Kanadanhanhi Valkoposkihanhi Sepelhanhi* Ristisorsa Haapana Harmaasorsa Tavi Sinisorsa** Jouhisorsa Heinätavi Lapasorsa Punasotka Tukkasotka**
Lapasotka Haahka Alli Mustalintu Pilkkasiipi Telkkä Uivelo Tukkakoskelo Isokoskelo** Teeri Fasaani Kaakkuri Kuikka Silkkiuikku Härkälintu Mustakurkku-uikku Merimetso Kaulushaikara Harmaahaikara
Kattohaikara* Merikotka Ruskosuohaukka Sinisuohaukka Kanahaukka Varpushaukka Hiirihaukka Piekana Maakotka Sääksi Tuulihaukka Ampuhaukka Muuttohaukka* Luhtakana Liejukana Nokikana Kurki** Meriharakka Pikkutylli
Tylli Kapustarinta Töyhtöhyyppä** Taivaanvuohi Lehtokurppa Punakuiri Kuovi Merisirri Rantasipi Metsäviklo Mustaviklo* Valkoviklo Punajalkaviklo Merikihu Naurulokki** Kalalokki** Selkälokki Harmaalokki Merilokki
* ässiä (vain yhden joukkuuen havaitsemia lajeja)
Räyskä Kalatiira Lapintiira* Etelänkiisla* Ruokki Riskilä Kalliokyyhky (pulu) Uuttukyyhky Sepelkyyhky Huuhkaja Varpuspöllö Sarvipöllö* Harmaapäätikka Palokärki Käpytikka Pikkutikka Kangaskiuru Kiuru** Tilhi
Metsäkirvinen* Niittykirvinen Luotokirvinen Keltavästäräkki* Västäräkki** Peukaloinen Rautiainen Punarinta** Mustaleppälintu* Kivitasku Mustarastas Räkättirastas** Laulurastas Punakylkirastas Kulorastas Tiltaltti Hippiäinen Kirjosieppo Viiksitimali
Hömötiainen Pyrstötiainen Töyhtötiainen* Kuusitiainen Sinitiainen** Talitiainen** Pähkinänakkeli Puukiipijä Närhi Harakka** Pähkinähakki Naakka** Mustavaris Varis** Korppi Kottarainen Varpunen Pikkuvarpunen Peippo**
Järripeippo Viherpeippo Tikli Vihervarpunen Hemppo Urpiainen Pikkukäpylintu Isokäpylintu Punatulkku Nokkavarpunen Pulmunen* Keltasirkku Pajusirkku
** kaikkien joukkueiden havaitsemia lajeja
Rallin voitti The Tjuvjägare kaikkien aikojen suurimmalla lajimäärällä! Taustalla iloisia Peli & kikkoja.
18
Symbiontti 2/ 2014
Rallin tulokset 1. The Tjuvjägare, 115 lajia, ässät: muuttohaukka, lapintiira. Aki Aintila, Margus Ellermaa, Andrea Maier, Kalle Saramo. 2. Palava siili ruokatorvessa, 109 lajia. Otso Häärä, Netta Lempiäinen, Niko Felt, Lauri Tuomiranta, Katja Koskenpato. 3. Viskisieppo ja sirittäjät, 103 lajia. Aaro Viertiö, Virve Viertiö, Susanna Jernberg, Olli Jalonen, Mikko Tiusanen. 4. Tervalla kypsytetyt rallikukot, 102 lajia, ässä: sarvipöllö. Jyrki Torniainen, Lauri Mikonranta, Jussi Judin. 5. Überwasseralle Jomalan selän takana, 99 lajia. Mikko Heikkinen, Mikko Koho, Inken Körber, Anni Laari, Inka Plit. 5. Sukkahousupolkijat*, 99 lajia. Kalle Meller, Tuomas Kankaanpää, Peter Kullberg, Roland Zimm. 7. Auto kaahaa, lajilista laahaa, 95 lajia. Aapo Ahola, Jaakko Ekman, Ansa Ekman. 8. Mitä vittua nyt taas? osa 3, 89 lajia, ässät: sepelhanhi, mustaviklo. Aapo Salmela, Joel Jalkanen, Ilkka Kivistö, Niko Björkell. 9. Delegationet av Synapser, 88 lajia. Jani Sormunen, Miika Laihonen, Iina-Sabrina Tirri, Emma Kutvonen 9. Lettu levällään*, 88 lajia. Asseri Laitinen, Riku Sinervo, Joonas Ikävalko, Tommi Parikka, Erkka Laine. 11. Eckerö Chicken Killers Fan Club, 84 lajia. Eija-Leena Laiho, Marjo Ojala, Helena Suomela. 12. Sherryä, Pentti Arajärvi, 82 lajia, ässä: mustaleppälintu. Tuomas Lahti, Iida Autio, Kristiina Visakorpi, Toby Fountain, Anna Hietala. 13. Myrkytyskylmät mälliäyriäiset, 80 lajia. Jaakko Kuurne, Jesse Sorvali, Riikka Räty, Mikko Kivikoski, Mikko Mäkelä. 14. Yks lääkäri, pari biologii ja vähän uskon puutetta, 78 lajia. Jani Järvi, Hanna Piitulainen, Liisi Matilainen, Laura Lukkariniemi, Usko Szeto. 15. Akateeminen Martti ja Marttimyöhäiset, 77 lajia, ässät: töyhtötiainen, pulmunen. Tiia Salminen, Jaakko Kilpelä, Mari Sahlstén, Joel Esteban-Lasikari, Martti Rajamäki. 16. Klan Kanalja, 74 lajia. Hanna Malinen, Jani Rolamo, Nora Bergman, Sara Tuompo, Mysteerihenkilö. 17. Pussy Devils, 72 lajia, ässä: keltavästäräkki. Jenna Lindfors, Pinja Näkki, Varpu Pärssinen, Inkeri Hiironniemi, Minna Holopainen.
18. Nukkuvien puolue, 70 lajia. Jari, Valtteri, Leo. 19. Great Tits, 69 lajia. Anni Nousiainen, Julia Palorinne, Annu Tertsonen, Petteri Kekkonen, Matti Leponiemi. 19. Pseudomats ja apumatti*, 69 lajia. Veera Partanen, Samuli Haapalainen, Mats Ittonen, Tapani Hopkins, Matti Mäkilä. 21. Viini & Lasi Flow*, 66 lajia. Krista Raveala, Annemarie Hietala, Maria Tuomi, Kaisa Jauhiainen. 22. Konkarit ja neitsyt eli Naturan kornit, 64 lajia. Johanna Riuttala, Martti Ylätupa, Miina Fagerlund, Emmi Vähä. 22. Äimänkäet, kui?, MIKSI!?, 64 lajia. Joni Ollonen, Maarit Mukala, Jenni Virtanen, Ilmari Kohonen. 22. Biopsi, 64 lajia. Pyry, Lauri, Ville. 25. Riuttatiirat, 62 lajia. Noora Nevala, Elina Kettunen, Melissa Westberg, Anniina Kuusijärvi. 25. Lokki Kivellä, 62 lajia. Coong Lo, Virpi Karén, Iina Ollikainen. 25. Kevätyön kuppavahdit, 62 lajia. Samu Elovaara, Iida Lehtimäki, Anni Parkkinen, Elina Bertell, Ilari Siren. 28. Mysteeri-Mervi, Juudas ja takakireät pakarat, 61 lajia. Pauliina Toivonen, Anni Joensuu, Mervi Latvala, Eeki Niukkanen, Tea Kaartokallio. 29. Suolipukeltajat & tähtikaukoputki, 60 lajia. Aino Ahvo, Heidi Haikala, Siiri Fuchs ja Mikko Laaksonen. 30. Killen pulustajat eli pullon kilistäjät, 59 lajia. Salla Marttila, Cherie Jenkins, Melissa Rossi, Joona Koskinen, Kalle Lappinen. 31. Pullasorsat, 58 lajia. Ari Turula, Satu Salonen, Silja Soini, Mia Toivonen, Roosa Savolainen. 32. Kurjat kottaraiset, 53 lajia, ässä: metsäkirvinen. Veera, Mia, Anttoni, Jenni. 33. Team Huikkakuikka, 52 lajia, ässä: kattohaikara. Sara Minkkinen, Eino Markelin, Minna Kohonen, Anni Virolainen, Pyry Heiskanen. 34. Huikkalinnut, 47 lajia, ässä: etelänkiisla. Linda Määttä, Reena Karvonen, Tytti Kärki, Suvi Rantamo, Mari Tolonen. 35. Kallistuneet pulut, 46 lajia. Susanna Rokkanen, Julius Mäkinen, Inka Kuisma, Alli Siren, Katariina Hirvonen. 36. Joonan haaremi eli lehtokyrppä, 44 lajia. Joona Rajamäki, Eetu Mykkänen, Joona Uitto, Ilari Oras. 37. Rämekurppelot*, 42 lajia. Ella Karvonen, Kimmo Polojärvi. Tähdellä merkityt polkupyöräjoukkueita.
Pseudopalkinto: Eckerö Chicken Killers Fan Club, joka havaitsi traktorissa kutevat paikalliset teinit. SISU-palkinto: Sukkahousupolkijat, jotka toteuttivat rallin aikana pitkäaikaisen haaveensa polkea Eckeröstä Hagan pelloille. Tsemppi-palkinto: Joonan haaremille, jotta ensi vuoden rallailu sujuisi paremman optiikan turvin voittoisasti. Bonuksena risteilylahjakortti Turusta Tukholmaan: Rämekurppelot, jotka kovasta yrityksestä huolimatta päätyivät Maarianhaminan sijasta Tukholmaan.
Heinäkuu 2014
19
Ko Ku onn vit u us t la Vee uri P. ra P.
Ä P RE
Ä J Y S I
BIOLOGIT REPÄISEVÄT
LUENTOSALEISSA JA LABRASSA ”Mistä te sen jättifaagin eristitte?” ”Turusta. Kaikki hyvähän Suomessa tulee Turusta. Turkulaisesta jätevedestä.” Ritva Virkola ja Mikael Skurnik, infektiotaudit ja infektioimmunologia
”Mulla [se] on 17 senttiä, mä oon mitannut usein.” Julia P.
”Isäntäkaapilla on käytävä ainakin 10 kertaa päivässä.” Julia P.
”Kyllä mä oon kosketellut partavaahtoa.” Julia P. ”Osaatko sanoa miks meille tuli tämmönen errori? Muuten on ihan samat luvut kuin sulla.” ”Tuli se mullekkin, mutta mä poistin sen tosi nopeasti.” Jouni Vainio selitti SPSS:n toimintaa aineiston tilastollinen analyysi -kurssilla
”The more you think, the more mistakes you make.” Suvi Taira, geenitekniikan työt II
”Maksa on meille monille ongelmallinen elin.” ”Noh ei meiän tartte tässä mennä yksityiskohtiin. Tää sen takia, etten mä muista niitä.” ”Erkki on aina paha. Hiirelle ja ihmiselle.” ”Siellä on taas se Erkki. Erkki on paha.” Timo Tuuri, kantasolubiologian perusteet
”Mä melkein haluisin lopettaa neuvottelut ja vallata tän.” Julia P. kommentoi biokeskus kolmosen atkluokan tilannetta.
”Ei taksia! Avaa vaan mun vyö!” Salla M:n Shokkelojatkosuunnitelmat olivat selvät.
”Daniel [B] tykkää varmaan enemmän lihaksista kuin tisseistä, koska sillä on lihakset. Jos se oikeesti tykkäisi tisseistä, sillä ois tissit.” Annu T.
”Mie puhun oikeesti tosi vähän.”
Annu T.
”Asiat, joista mä tykkään leffoista, on orjat ja natsit.” Inka K.
20
”Mulla on atooppinen ihottuma.” ”No mut sähän oot ollu muutenkin sivarissa.” Lauri P. ja Johanna L.
”Mä haluisin isomman ja paksumman. Oikeestaan mä tarttisin kaks.” Anneli A.
”Kun kaks riikkajaakkoa yhtyy, tulee merijaakko.” Pyry H.
”Miestä ei sovi syrjäytettävän istuimeltaan, kun hän hakee olutta. Kertsin sääntö.” M. Tiusanen
”Sit on joku Mikon menetelmäblogi, jossa joku tilastotieteilijä kertoo juttuja.” ”Mä käytin tota jo tutkimusjaksolla.” Joni O., alkuperäinen tilastohipsteri
”Partio on niinku Shokkelo, mutta se ei lopu koskaan.” Pihla P.
”Limes-viitta on semmonen neitsyystalismaani. Paras ehkäsykeino.” Pihla P.
”Mä en ymmärrä, miten Anni on saanut musta semmoisen kuvan, että mä oon alkoholisti.” Iiro U. ”Ornitologit eivät oikeastaan ole biologeja.” Joni O.
Symbiontti 2/ 2014
”Hiki on elämän suola.”
Samuli H. syvällisenä
”Mä voisin ruveta Robin Hoodiksi: ampua jousella ja antaa köyhille!” Samuli H. innoissaan jousiammunnasta BITASSA SANOTTUA ”Me ollaan kiintiövähemmistö.” ”Ai lesboja?” Lydde, Jossu ja mikrovilluksen edustaja ”Ei tää ollutkaan hyvä idea.” Susanna R. yritti herätä sunnuntaiaamuna ”Älkää eksykö humanistiseen tiedekuntaan.” Vilma V. varoitteli Oulun yliopiston vaaroista
”On jännää, että aina joku kouristelee Alepassa. Ei koskaan Siwassa! Siellä on aina joku vaahdot suussa.” Ensihoitajaopiskelija kertoo työstään
”Ahviksella yritetään nähä mahollisimman paljon lintuja.” ”Pitääks niitten olla eri lajia” Lauri P. ja energiatekniikkateekkari
”Joo, mä näin strutsin. Lasketaaks se linnuks?” Samainen teekkari
”Tunge pussit reiän läpi ja ompele aukko umpeen käsin.” Jallukirjan käsityöohje
MUIDENkin suista ”Sä oot biologi.” ”Mikä biologi? ” ”Likainen biologi!” Historian opiskelija selvitti repäisyvastaavan ekolokeroa
”Hei beibi, haluutsä nähä miten Turku palaa... himosta?” Iiro U. kertoo, kuinka turkulaisia pannaan.
”Avoliitot, kimppakivat ja seksihurjastelut ovat jo käytännössä toimivia malleja.” Tosimies-lehti perustelee, miksi homot eivät tarvitse avio-oikeutta.
”Mutta eihän pöllöjä ole olemassakaan!” Lapsi vappushokkelossa
Vuoden toinen repäisypalsta on tässä! Nauttikaa kesästä ja muistakaa kerätä talteen kaikki kenttäkursseilla lentäneet tyhmät läpät, vituttavien kesätyöasiakkaiden mölinät ja kauniina kesäöinä söperretut humalaiset mongerrukset. Näitä ja muita saa lähettää repäisyvastaavalle osoitteeseen lauri.ia.pulkkinen@helsinki.fi tai vaikka Facebookin välityksellä.
Heinäkuu 2014
Piis aut!
21
Symbiontti 2/2014
Happobileet 2014
H
Teksti Veera Partanen / Kuvat Juho Lappalainen
appobileet järjestettiin tänä vuonna tavallista myöhemmin: vasta puolessa välissä maaliskuuta. Mutta mitäpä se haittasi kun meno oli niin mahtavaa kuin oli! Bileet myytiin loppuun ja porukkaa oli paikalla pitkin iltaa. Teemana oli tänä vuonna retrofuturismi, mikä innoitti monia pukeutumaan teeman mukaan. C-grundilla nähtiin jos jonkinsorttista folioviritelmää ja aina yhtä suosittuja pimeässä hohtavia piirroksia. Bileissä järjestettävän pukukisan voiton korjasivat yksisarviset Lydia ja Josephine, Iiro, ja Thomas, minkä lisäksi pienempiä palkintoja keräsivät ainakin Samu ja Body Paintingista innostunut pj:mme Julia. Esiintyjinä nähtiin mm. DJ:t Mekatron, Aavepyörä, [insert your name here] ja muita tanssijoita keikuttaneita musiikin miksaustaitureita. Viimeiset poistuivat paikalta vasta kolmelta, mutta vain lähteäkseen jatkoille!
Heinäkuu 2014
23
24
Symbiontti 2/ 2014
Heinäkuu 2014
25
lu
tio
lation
jacu
n
ver
sity
sele
n of family
Osallistuminen juhlapäivälliselle kustannetaan 60:lle nopeimmin ilmoittautuneelle biologian perus- tai jatko-opiskelijalle. Kiintiöön mahtuneet joutuvat maksamaan vain asemalla yöpymisen ja syömänsä ruuat juhlaillallista lukuunottamatta. Asuminen ja ruoat (aamupalat, lounaat ja päivällinen) koko viikonlopun aijalta kustantavat perusopiskelijoille n. 32 € ja jatko-opiskelijoille n. 48 €. Kiintiön ulkopuolelle jääneet voivat osallistua juhlapäivälliselle omakustanteisesti hintaan 25 €.
c
ee
ad
te
ur
i
Evo
Ch
fe
tio
gni
ee
yl
co
earl
tion
nz impa
Ma
Pre
t a m
Tarjolla on monipuolinen kokoonpano alan esityksiä. Esiintyjiä saapuu kaikenkaikkiaan yhdeksästä eri maasta ja hyvin erilaisista taustoista. Heihin pääset tutustumaan osoitteen bit.ly/1jwKAKZ kautta. Ohjelmaan kuuluu myös juhlapäivällinen ja sauna. Helsingin ja Jyväskylän yliopistoissa opiskelevat voivat ansaita seminaarista kaksi opintopistettä kirjoittamalla raportin vähintään kahdeksan kuuntelemansa esityksen pohjalta. Tutkijoilla on myös mahdollisuus tehdä seminaariin posteri omasta tutkimuksestaan mikäli aihe on teemaan sopiva.
Rahoitus:
KONEEN SÄÄTIÖ Tieteellisten seurain valtuuskunta European Human Behaviour & Evolution Association
Ilmoittautuminen alkaa 1.7.2014 kello 14.00 osoitteessa bit.ly/1nbRW7E.
Olemme kaikki saaneet tänä keväänä tutustua miellyttävällä tavalla Helsingin yliopiston tiedotuskulttuuriin useammankin atk-tiloihin ja tulostusuudistukseen liittyvän tapauksen yhteydessä. Jo kahdesti Biokeskus 3:ssa on päätetty sulkea atk-tila parin päivän varoitusajalla tiedottaen käyttäjiä tilanteesta vain kyseisen tilan oveen teipatulla lappusella. Lisäksi uusiin tulostuskiintiöihin on liittynyt jos jonkinlaista epäselvyyttä ja monia suunnitelmanmuutoksia, joista on useimmiten kuultu vasta, kun päätökset on tehty tai kun toimeenpano on jo käynnissä. Monen tilannetta vierestä seuranneen mielestä on varmasti tässä tapahtumien tuoksinassa vaikuttanut vähintäänkin sekavalta, kuka on tehnyt, mitä ja miksi. Monet näin opiskelijanäkökulmasta kaukaiset tahot, kuten Tietotekniikkakeskus ja Tila- ja kiinteistökeskus ovat olleet esillä vahvasti, mutta informaatiota suoraan niiltä opiskelijoille ei juuri ole saatu, vaan sirpaleinen tieto on kulkeutunut milloin mistäkin lähteestä. Erityisesti ainejärjestöjen ja hallinnon opiskelijaedustajien on tänä keväänä havaittu olevan tiedon välittämisessä huomattavasti nopeampi ja tehokkaampi taho kuin yliopiston itsensä. Biokeskus 3:n atk-luokan sulkemisen yhteydessä olimme muutamassa tunnissa ottaneet yhteyttä laitoksen henkilökuntaan, Tila- ja kiinteistökeskukseen ja HYY:hyn sekä tiedottaneet kanssaopiskelijoita tilanteesta. Opiskelijat
myös organisoivat mielenilmauksen, jonka kirvoittamien neuvotteluiden lopputuloksena saimme pitää atk-tilamme. Voimmekin olla ylpeitä itsestämme ja nopeasta ja tehokkaasta toiminnastamme ja viestinnästämme itse tilanteessa ja kevään aikana myös sen jälkeen. Tämä kertoo paljon tiedekuntamme opiskelijoiden hyvästä yhteishengestä sekä toimivasta järjestöjen ja hallopedien verkostosta ja yhteistyöstä. Aina löytyy kehitettävää, mutta ainakin olemme yhdessä onnistuneet luomaan tiedekuntaamme loistavan pohjan opiskelijatoiminnalle, jolla on todellinen mahdollisuus vaikuttaa asioihin. On aivan upeaa, että tiedekuntamme opiskelijat ovat kiinnostuneita sekä omista että kanssaopiskelijoidensa eduista ja yliopiston asioista, eivätkä tyydy vain passiivisesti katselemaan vierestä opetusta väärään suuntaan vieviä muutoksia ja alistumaan epäoikeudenmukaiseen kohteluun. Pidetään jatkossakin kiinni oikeuksistamme ja meteliä opiskelijoihin kohdistuvasta vääryydestä. Kuten viime kuukausina on mm. mielenilmauksen järjestämisen yhteydessä huomattu, tarpeeksi äänekkäällä vastustamisella voi saada aikaan nopeasti suuriakin muutoksia. Iloista kesän jatkoa toivotellen, Julia Symbioosin puheenjohtaja
Puheenjohtajalta
teksti Julia Palorinne / kuva Juho Lappalainen
Supernatantti lennähtää A väreihin!
B
C
Symbiontin juhlanumero lähestyy ja sitä mukaa värillinen Supernatantti! Vaan minkä värinen on sankarimme? Tässä kolme värivaihtoehtoa, joista te, rakkaat lukijamme, voitte äänestää mielestänne osuvimman! Äänestäkää laittamalla sähköposti päätoimittajalle (veera.partanen@helsinki.fi) ja otsikoksi Supernatantti tai kommentoimalla facebookissa Symbioosin sivulla siellä olevan päivityksen kautta. Äänestää voi vain kerran. Äänestysaika loppuu 15.8. HUOM! Jos ääniä tulee kaikkinensa alle 5, sankarimme jää harmaaksi! Ettäs tiedätte! Kaikki siis äänestämään!