Issuu

1/2014 Jäätelöllä Muonalla A New Year in Lapland Symbioosin uusi hallitus esittelyssä Sikana repäisyjä!

1/2014 49. vuosikerta

Päätoimittaja Veera Partanen veera.partanen@helsinki.fi

Toimitussihteeri Katri Harmoinen katri.harmoinen@helsinki.fi

Tämän numeron muut tekijät Annu Tertsonen, Francisko Rezende, Jaakko Kuurne, Joel Jalkanen, Joni Ollonen, Julia Palorinne, Lauri Pulkkinen, Matti Leponiemi, Miia Pietiläinen, Mikko Tiusanen, Riikka Räty

Ulkoasu ja taitto Annu Tertsonen, Katri Harmoinen, Laura Puikkonen, Mari Tolonen, Matti Leponiemi, Mikko Aulio, Veera Partanen

Kansi Francisko Rezende

Logo Veera Partanen

Paino Unigrafia, Helsinki Painos 250 kpl

ISSN-L 1458-4115 Symbiontti on Helsingin yliopiston biologian opiskelijoiden ainejärjestön Symbioosi ry:n julkaisu. Lehdessä esitetyt mielipiteet eivät sellaisinaan edusta Symbioosin virallista kantaa. Symbiontti saa HYY:n järjestölehtitukea. Symbioosi ry PL 65 (Viikinkaari 1) 00014 Helsingin yliopisto

Päätoimittajalta

eurattuani puoli vuotta Pinjaa ja vuoden Matsia päätoimittamassa Symbionttia heräsi minussa tunne siitä, että ehkä minäkin voisin joskus astua noihin saappaisiin. Ryhdyin suunnittelemaan jotain ideoita kalenterini taakse, ajattelin antaa asian hautua pikkuhiljaa. Kun Symbioosin sisällä alettiin syyskokouksen lähestyessä udella ihmisten mahdollisia kiinnostuksia seuraavan vuoden virkoihin, ajatuksen hautuminen katkesi: Symbiontille ei ollut oikein halukasta päätoimittajaa seuraavalle vuodelle. Niinpä astuin päätoimittajan saappaisiin vuotta etuajassa, mutta pianpa ne veivätkin mennessään. Päätimme toimituksen kanssa tehdä ensimmäisestä numerosta huumori- ja sarjakuvapainotteisen, mikä näkyy mm. hallituskuvissa, kuvituksessa ja kahdessa repäisyaukeamassa. Sarjakuvateema jäi lopulta suht. pieneksi aiheeksi, mutta vakiosarjakuvat Rakas päiväkirja ja Supernatantti kuitenkin löytyvät lehdestä. Tässäpä tämä nyt sitten olisi. Vuoden ensimmäinen Symbiontti. Ottakaa, lukekaa, nauttikaa! Veera Ps. Kevät tuulloo!

Tässä lehdessä 8

Laplandish new year

VV_Lammi 2014

Symbioosin hallitus 2014

Jäätelöllä Jyrkillä

Vakiot 2

Päätoimittajalta

Ajankohtaista meillä ja muualla

Opintovastaavan palsta

Rakas päiväkirja

SyyHy-palsta

Kysy Proffalta

Symbiontin puuhanurkka

Supernatantti

Hallitusemännän reseptipalsta

Repäisyjä

Puheenjohtajalta

Ajankohtaista meillä ja muualla Veera Partanen

Viime vuoden apurahat käytettiin pääosin materiaalin hankintaan Selvitykset viime vuoden (2013) apurahaa saaneilta tahoilta olivat seuraavanlaiset: Green Living Movementin Sambian puidenviljelyasemalle on ostettu Symbioosin apurahan turvin kastelupumppuja, kasteluletkuja, suuttimia ja sementtiä joilla tehostetaan taimituotantoa ja viljelyä. Tarhoilla on kasvatettu ainakin hedelmiä, lääkeaineita ja rakennus- ja polttopuuta tuottavia puita sekä lajeja, jotka sitovat typpeä maahan. Raimo Uusitalon sääksiprojektissa apurahan turvin korjattiin yksi sääksen pesä ja rakennettiin yksi uusi. Lopuilla rahoilla kustannettiin osa urossääksen GPS-satelliittipaikantimen GSM-kuluista. Suomen Luonnonsuojeluliiton paikkatietokoulutus järjestettiin 29.1. mutta mahdollisesti toinenkin koulutus on keväällä tulossa. Tämän vuoden apurahakin meni käyttöön nopeasti: listoille tuli viestiä liito-oravien kartoituskurssista jo 4.3.!

Symbioosin luonnonsuojeluapurahasta jaettiin tänä vuonna vain osa

Nuutti the kuutti (Pusa hispida botnica) Kuten monet symbiontit ovat jo varmasti huomanneet, on kertsi saanut uuden vakiohengarin. Nuutti, koko nimeltään Nuutti Nakuna Karvanen, pelastettiin Itämeren hyisiltä aalloilta jouluristeilyn aikaan. Siitä lähtien se on viattomalla katseellaan ja sympaattisella olemuksellaan valloittanut paikkansa kertsin sohvilta ja pehmoisuudenkaipuisten symbionttien syleistä. Se vei jopa Lutkan paikan kevätkokouksen maskottina. Jos olet mennyt hölmöilemään, voi Nuutin viaton nappisilmäinen katse tuntua jopa syyttävältä. Krapulamorkkiksen kourissa tuskailevalta biologilta se suorastaan kysyy: ”pitikö taas ottaa?” Nuutin viattomuus on kuitenkin kyseenalaistettu. Jo jouluristeilyllä se ehti varmasti kokea kaikenlaista pienelle kuutille sopimatonta. Kuka tietää, mitä kertsillä tapahtuu Lutkan ja Sammakon kanssa, kun valot sammuu? Raskauttavaa kuvamateriaaliakin jotkut väittävät nähneensä. Nuutin äiti kiistää tietysti altistaneensa Nuuttia pahoille vaikutteille. Jossain se silti on twerkkaamaankin oppinut

Matti Leponiemi

Symbioosin luonnonsuojeluapurahaa hakivat tänä vuonna Luontoliiton metsäryhmä liito-oravakartoituskurssin järjestämiseen, Ilveskeskus videokameran hankkimiseen ilveksen seuraamista varten, Polttava kysymys -ilmastointilakikampanja vahvan ilmastolain kampanjointiin, Villi Stadi -projekti pääkaupunkiseudun luontokohteita esittelevän verkkosivujen luomiseen, Raimo Uusitalo kalasääsken suojeluun, Ikimetsän ystävät ry luonnonsuojelua edistävään tiedotustoimintaan, Yläkaupungin yö -kaupunkifestivaali tapahtuman luonnonsuojelullisesti kestävään järjestämiseen ja Mimmi Simpura Pro gradu -tutkielmaan Kuolimojärven valumavesien laadusta. Kokous päätti hallituksen esityksestä, ettei luonnonsuojeluapurahasta jaettaisi tänä vuonna kuin 900€, jolloin 600€ siirrettäisiin vuoden 2015 apurahaan. Rahasta 400€ meni Raimo Uusitalolle ja 500€ Luontoliiton metsäryhmälle. Lisäksi kevätkokouksessa päätettiin luonnonsuojeluapurahan jakoperusteista jatkossa mainostuksen helpottamiseksi. Kevätkokouksessa päätettiin, että raha myönnetään luonnonsuojelua edistävään toimintaan, mutta ei opinnäytetöihin. Jatkossa apurahaa saaneen tahon on myöntämisvuoden loppuun mennessä raportoitava hankkeen edistymisestä Symbioosille. Hakemuksessa on oltava budjettiarvio, tiedot hankkeen aikataulusta, toteuttajasta ja siitä, miten hanke edistää luonnonsuojelua. Jatkossa mainontaan tulee myös maininta Symbioosin oikeudesta jättää apuraha myöntämättä osittain tai kokonaan.

Ajankohtaista meillä ja muualla

Vuodarikisan 2013 voitto meni Otso Häärälle, joka bongasi vuoden aikana Suomesta 255 lintulajia. Toiselle sijalle ylsi Aki Aintila 247 lajillaan ja kolmannen pystin nappasi Mikko Tiusanen 230 lajilla. Myös ekopinnakisan voitto meni Häärälle. Palkinnot jaettiin kuva- ja saunaillan yhteydessä 15.1. Yhteensä vuoden aikana bongattiin kisaan osallistujien toimesta 275 lintulajia!

Pöllöposti sai kymmenennen PöllöMikkonsa!

Symbiontin kylkiäisenä ilmestyvää biologien yhteystietokatalogia Pöllö-postia on tänä vuonna hoitanut jo järjestyksessään kymmenes Pöllö-Mikko. Pöllö-Mikko X, alias Mikko Mäkelä, on muistutellut sähköpostin välityksellä kevään kuluessa biologeja päivittämään yhteystietonsa Pöllöpostiin. Muistitko sinä? Noh, sen miettiminen on nyt myöhäistä ennen ensi vuotta, koska Symbionttien mukana kertsille on ilmestynyt myös uusi, upea Pöllöposti!

Biosfäärin hallituksen jäsenet tänä vuonna Puheenjohtaja Toni Sairanen, VPJ, Tilavastaava Anna Korppoo VPJ, Nettisivuvastaava Kaisa Peltonen Sihteeri Linda Määttä Tiedottaja, Tilavastaava Essi Manninen Taloudenhoitaja Mari Teinilä Vanhempi opintovastaava Mikko Aulio Nuorempi opintovastaava Julius Mäkinen Työelämävastaava Heini Hakala Tapahtumavastaava Katri Harmonen Tapahtumavastaava Niklas Ahlblad Fuksi- ja tuutorivastaava Anni Kangas Kansainvälisyysvastaava Minttu Pokkinen Yhdenvertaisuus-, ympäristö- ja liikuntavastaava Riikka Räty Lähde: Biosfääri ry:n nettisivut osoitteessa http://www.biosfaari.net/jarjesto/hallitus

Veera Partanen

Otso hääräili itselleen Vuodarikisan voiton

Mitä helvettiä?! Joel Jalkanen

Mitä helvettiä -palstalla ällistynyt symbiontti ihmettelee menoa kampuksella, Suomessa ja elämässä yleensä Mitä helvettiä?! Humppapikkujouluissa kuunneltiin Nightwishiä! Mitä helvettiä?! Kertsillä tehdään töitä! Tietokoneilla! Mitä helvettiä?! Leo Stranius ei ole vetänyt johtopäätöksiä ennätyslämpimästä helmikuusta! Mitä helvettiä?! Juuri kun Vuotos saatiin suojeltua, on Pohjolan Voima ruvennut kaivelemaan vuosikymmenten kiistakapulaa, Kollajan tekoallasta naftaliinista. Ja Natura-alueille ei selvityksen mukaan koidu haittaa, mitä nyt raportin esittelijä jätti itsekin johtopäätöksistä eriävän mielipiteen. Ja eihän Pohjolan Voima olekaan saanut kuin vasta 25 miljoonaa korvauksia Kollajan säästämisestä! Siis mitä Helvettiä?!

Segge sai paidan

Mikael ”Segge” Segerstråle sai opiskelojoilta paidan, jossa viitataan Helsingin Sanomien artikkelin ”Tutkija: Homoseksuaalisuutta esiintyy lähes kaikkien eläinten keskuudessa” nettikommenttiin. Selässä paidassa on pari siipiä. Segge kiitteli paidastaan kovasti listoilla ja laittoi liitteeksi tämän kuvan.

Tulostamisen sietämätön keveys

Opintovastaavan palsta

Teksti Joni Ollonen / Kuva veera partanen

uurin osa opiskelijoista muistaa vuoden alusta tulostimien uusimisen – Ja varsinkin siitä johtuneet hassunhauskat siirtymäongelmat. Niille, jotka eivät kuitenkaan asiasta ole tietoisia, pilvipalveluun siirtyminen on osa suurempia suunnitelmia tulostussäästöistä. Rahojen ollessa tiukilla myös tietotekniikkakeskus joutuu tekemään säästöjä. Tämän toteuttamiseksi on suunniteltu kaikkien opiskelijoiden tulostuskiintiön pienentämistä 200 liuskaan koko opiskeluajalle 400 liuskasta per lukukausi. Lopuista liuskoista saa nykyisen suunnitelman mukaan maksaa n. 8,7 senttiä. Ajatus on sinänsä kaunis, sillä paperinkulutushan syö niin luontoa kuin rahavarantoja. Toisaalta tällä kolikolla on kääntöpuolensa, jonka useampi pidempään opiskellut on varmaan jo tässä vaiheessa tekstiä huomannut. Käytännössä uudistus lisää tietokoneiden käyttöä yliopistolla. Asiasta tekee ristiriitaisen se, että yliopiston lisäätessä painotusta elektroniseen opiskeluun se samalla vähentää kaikille ilmaisten ja avointen ATK-tilojen käyttömahdollisuuksia. Esimerkiksi Aleksandrian yökäyttömahdollisuutta vähennettiin viime syksynä ja myös muiden tilojen kohtalosta keskusteltiin. Syiksi mainittiin ”järjestyshäiriöt”, jotka ilmeisesti eivät olleet edes tapahtuneet kuin yhdellä kampuksella, joka ei edes ollut keskustakampus. Irvokkaan koko suunnitellusta uudistuksesta tekee se, että opiskelijoiden liuskahinnat ovat yli tuplahintaiset henkilökuntaan nähden. Niin ikään uudistus ei velvoita henkilökuntaa minkäänlaisiin uudistuksiin opetuksen puolesta. Toisin sanoen, vaikka tulostuskiintiöt tulisivat tuollaisina, mikään ei vaadi ketään esimerkiksi siirtymään elektroniseen tehtävienpalautukseen. Saati tarjoamaan kurssimateriaaleja elektronisena. On sinänsä kummallista, että opintojen piilokustannuksia kasvatetaan entisestään. Ilmaiseksi koulutukseksi ylpeilty systeemimmehän verottaa jo kurssin läpipääsemiseksi välttämättömistä prujuista rahaa ilman sen suurempia varoituksia. Vaikka normaaliopiskelijalle onkin jo itsestään selvää, että jokaisella on kotona oma kannettava, tablettitietokone ja älypuhelin, on silti muistettava, että joukkoomme kuuluu myös hyvin vähävaraisia ihmisiä. Ei tarvitse olla kovin suuri moraalifilosofi tajutakseen, ettei opintomenetyksen tai suoritusmahdollisuuksien tule riippua opiskelijan taloudellisesta tilanteesta. Ainakaan, mikäli haluamme pitää sen niin paljon palvotun kilpailukyvyn muutenkin kuin vain tällä kvartaalilla. Tai saada ihmiset opiskelemaan töissä käynnin sijaan, jotta nämä voisivat valmistua nopeammin kuin kymmenessä vuodessa.

Tilanne ei toki ole toivoton, vaikka tulostuskiintiösuunnitelma menisikin läpi tuollaisenaan. Voimmehan aina luottaa henkilökunnan hyväntahtoisuuteen opiskelijoita kohtaan. Kenties saamme valmiiksi tulostettuja kurssimateriaaleja ilmaiseksi tai asevelihintaan. Tai ehkäpä tilanne ajaisi opetushenkilökuntaa panostamaan lyhyisiin ja ytimekkäisiin kurssimateriaaleihin. Voimme jopa saada massaluentokursseille, kuten biotieteiden perusteisiin, prujut takaisin. Tai sitten siirrymme takaisin keskiajalle ala-astepedagogiikkaan, jossa kaikki kirjoittavat, mitä kalvoissa/dioissa lukee, keskittymättä luennoitsijan puheisiin sen enempää. Olettaen, että kyseisille luennoille pääsevät. Niin ikään ei pidä silti ajatella, etteikö uudistus olisi kuitenkin hyvässä mielessä tehty. Tietotekniikkakeskus vastaa monista tärkeämmistä asioista, joista leikkaaminen olisi paljon tuhoisampaa. Niin ikään paperinkulutus on välillä täysin järjetöntä. Tämän voin myöntää itsekin, vaikka kuulunkin niihin luddiitteihin, jotka eivät mielellään lue muita kuin paperisia kurssimateriaaleja. Ongelmana vain on se, että tulostuskiintiöitä aiotaan leikata, mutta paperinkulutuksesta riippuvuutta opiskelussa ei vähennetä millään konkreettisilla säädöksillä. Tietyissä asioissa, kuten ATKtiloissa, pikemminkin otetaan askelia taaksepäin. Samalla kustannuksia sysätään opiskelijoiden niskaan, joiden taloudellinen tilanne jo muutenkin estää monelta täysipäiväisen opiskelun. Toisaalta pitää muistaa, että säästöt ovat osa suurempaa ongelmaa: Yliopistojen rahoituksen järjetöntä leikkaamista. Yliopistouudistuksen jälkeisessä maailmassa valtio on viime vuosina luistanut yhä enemmän velvollisuudestaan rahoittaa yliopistoja (vaikkakin pitänyt kiinni ”oikeudestaan” hallita toimintaa aina vain yhä vahvemmin). Järkevin ja ehkä myös tulevaisuuden kannalta kestävin ratkaisu olisi valtiovallan muistuttaminen välttämättömästä roolistaan yliopistojen rahoittajana. Joko lobbaamisen tai muiden keinojen kautta.

Symbiontti 1/ 2014

tekijä Miia Pietiläinen

Maaliskuu 2014

A Laplandish New Year Teksti ja kuvat: Francisko Rezende

Symbioosi put up a New Year’s excursion to Kilpisjärvi between 27.12.2013-4.1.2014. The trip orientated to Helsinki University’s Biological Station. This is the story told by an exchange student Francisko. It’s quite funny how things turn out. When I first decided to come to Finland everyone would come to me and say: “why Finland?”, “But the winter there is so cold… And the people are so different from what you’re used to…”. Regardless of that I came to Finland. When I decided to spend the new year’s eve in Kilpisjärvi with a bunch of Finns that I didn’t yet know I heard pretty much the same: “you are brave, they are probably going to speak in Finnish the whole time and you will feel lonely…”. Well, I certainly did hear quite a lot of Finnish during the trip but it definitely turned out completely different from what people told me to expect. Everyone was very, very nice and the last thing that I felt during the trip was loneliness! I’ll try to tell my experience during this amazing trip in this short text so if you’d like to know a little bit more about a Brazilian’s adventure “beyond the wall” (during this trip to Kilpisjärvi I went to the northernmost place in my life so far and I think I won’t go much further north, thus beyond the wall) just keep reading. First of all, I just went to the trip thanks to Hanna

Parri. She told me about it earlier last year and also provided me a lot of useful information such as Joni Ollonen’s contact. She also helped me a lot with the things that I bought to face the cold prepared such as winter shoes and socks so thanks a lot Hanna! So, I wrote Joni later and he told everything else that I needed to know about the costs of the trip and also told me about the possibility of getting a car ride with Annu Tertsonen. I wrote Annu introducing myself and asking about this car ride thing and, for my surprise, she replied saying that she knew me already. Apparently we were working at the same research group for quite a while and we were introduced previously last year but at that point I wasn’t sure if I remembered her… Of course, I did the polite thing and said: “Oh, so sorry, I didn’t recognize your name but I totally know who you are!” and actually since she provided such a very accurate description of herself (“I’m that blonde girl from the research group!”) I thought I knew her. Just a quick explanation: the concept of “blonde” in Brazil is completely different from the one here so pretty much everyone is blond for me. Another possible and yet more plausible explanation to my confusion might be the fact that I’m terrible at recognizing people… Anyway, the trip’s day finally arrived and I met Annu and Anneli Aittamäki at the clubroom, we proceeded and picked up Matti Ruuskanen and Markus Tietäväinen and off we went to Kilpisjärvi. Two days of driving, talking and walking around aimlessly, several discussions about chickens of the wood, safety holes, Russian drivers and one strategic stop with sauna at Riikka Räty’s place (thank you so much as well!)

Symbiontti 1/ 2014

later we finally arrived at the Biological Station. We we’re greeted also with sauna, which I found out to be great for recovering after long, tiring days. On that occasion I had the chance to experience cooling down from sauna at the snow for the first time and it was awesome! We had dinner later that night and I met some of the Finns with whom I was going to spend the following days and since the first moment everyone was extremely nice and friendly and yes, they we’re speaking in English! Geez, I wonder how a bunch of people that don’t know anything about Finland or Finns (in this case, the people that I mentioned at the beginning of the text) got it wrong… On the following day after having a great breakfast I was told that we we’re going for a hike later. We were going to climb Saana, to be more accurate. When the time to begin the hike finally came, Jaakko Kuurne remembered to call me and, with a lot of help from Annu and Julia Palorinne, I equipped myself with a pair of snowshoes and then we finally began the hike. The whole day was amazing for me. The landscape was one of the most amazing things that I’ve seen in my whole life. The

climb actually made me think a lot about life, the universe and everything else and I made some resolutions about myself during it path such as: I should definitely do more exercise (which I’m not doing, by the way…). I was lucky enough to bring my camera with me and I managed to take a few good pictures during the hike. We saw the sun going down on our way to the top and as I said, the whole scenario was amazing. That was my first experience with snow, so please, don’t mind me feeling amazed with everything the hole time… Anyway, we got to the top, took some pictures of everyone on the peak and we went back to the biological station and of course, way back was also filled with awesome views. On the next day the details of the trip to Norway were

Maaliskuu 2014

settled and shortly after we set off to another amazing trip. After some small problems with the car’s battery we started the drive to Norway and it wasn’t long until some of the beautiful Norwegian mountains began to appear on the landscape. The trip was quite funny due to some drastic weather changes that happened during the way: while we were still in Finland it was quite snowy and cloudy and shortly after we got in Norway the weather became clear. These changes were great because thanks to them we were able to see the northern lights halfway to Arne Eriksen’s place (we spent the night at his place) and even though at that moment the northern lights were a little bit shy I was quite happy for seeing them since they were one of the things that I really wanted to see. I really though that things couldn’t get any better at that point. It turned out that I was wrong. When we got to Arne’s place the northern lights were terrific. They were way more intense and beautiful then and we spent a lot of time gazing at them. The whole place was crazy beautiful. Once again I thought that things couldn’t get any better and once again I was mistaken. Next morning we got to see some whales swimming right next to Arne’s place. It was unbelievable. We spent the rest of the day driving around aimlessly and we got to see some beautiful

fjords and after that we returned to the biological station. We also had sauna that night and it was especially great because we had the opportunity to dive in the frozen lake after sauna and that was another thing that I really wanted to do. The whole thing was especially entertaining for me because there’s a common belief in Brazil, particularly among older people, that if you leave a warm place and go to a cold one in sequence your face gets crooked. Of course, that’s nonsense but it still made everything cooler. On the New Year’s Eve I had the opportunity to take part in my first sitsit and it was probably my best New Year’s Eve so far. The whole thing was great, the food was amazing and it was a lot of fun. Lauri Pulkkinen was “leading” the sitsit and he was great. He (and everyone else, actually) made everything to make me understand the songs and also a lot of songs in English were sung. Finally,

after a great barbecue on the last night and a day of rest we went back to Helsinki but Lapland still had something coming for us. On our way back the car slipped out of the road and got stuck on the snow. Some friendly “Laplanders” helped us out and gave us coffee and later I was told that they were indeed quite friendly! Anyway, after a while we returned to the road and due to the accident we ended up spending the night at Matti’s godfather’s cabin on another great night. On the next day we finally arrived in Helsinki. Everyone was tired but I’m sure that it was worth it! To sum it up, it was an amazing trip. Absolutely everyone was amazing and I really enjoyed getting to know everyone! Thanks for the amazing trip folks! I’m sure that I won’t forget this =)

Symbiontti 1/ 2014

H SyyHy-palsta

ilpein

Hyönteismaailma on täynnä kummallisuuksia, ja niitä on niin havainnoitavissa kuin havaitsijoissakin. Iso osa monimuotoisuudesta, väriloistosta ja jännistä designratkaisuista on jälleen valitettavasti ainoastaan meitä eteläisempien alueiden yksinoikeus. Kukapa voisi olla hämmästelemättä vaikkapa viulukuoriaisen, kirahvikärsäkkään tai sarvikaskaiden elämää. Suomen hyönteislajisto on muuhun maailmaan verrattuna suppea ja tylsä. Meidän onneksemme osa etelän jännyyksistä saa vuosi vuodelta jalansijaa yhä pohjoisempaa. Suomen hilpein hyönteinen tavattiin ensi kertaa maastamme Turun seudulta vuonna 2006, mutta jo vuotta myöhemmin SyyHy-Mikoikko pääsi tutustumaan lajiin parissakin paikassa Espoossa. Sittemmin laji on levittäytynyt ja runsastunnut huomattavasti, ja esimerkiksi pysähtymällä kesähelteellä haavin kanssa Pikkalan kartanon liittymässä tiellä 51 ei kohtaamiselta voi välttyä. Tässä muuten hyvä tärppi Tvärminnen kenttäkursseille aikoville fukseille. Tämä kesäinen raitapaita on pyjamalude Graphosoma lineatum. Lajin nähdessään on vaikea olla hymyilemättä ja hämmästelemättä sen väritystä. Räikeä mutta tyylikäs punamusta pystyraita varoittaa lajin pahanmakuisuudesta ja on myös suomenkielisen nimen takana. Vastaava kuosi on myös jokaisen aikaansa seuraavan biologin mustvalinta ensi kesän kenttäkursseilla käytettävään yöasuun. Maastossa pyjamalude on aina pysäyttävä näky, ja kaunis hyönteinen kerää myös maallikkojen huomion. Tämän helposti tunnistettavan menijän tapaa sarjakukkaisten, tyypillisimmin koiran putkien, varsilta kiipeilemästä ja kasvinesteitä imemästä. Myös lajin toukkavaiheet saavat ravintonsa putkikasveilta. Elinpaikkanaan se suosii paahteisia rinteitä ja ketoja. Lämpimällä säällä yksilöt ovat hyvin liikkuvaisia ja helposti löydettävissä. Maailmanlaajuisesti pyjamalude on levinnyt laajalti Eurooppaan ja Aasiaan. Pyjamalude edustaa Suomessa 24-lajista typpyluteiden heimoa Pentatomidae. Ne ovat luteiksi kookkaita ja värikkäitä, ja näin myös helposti tunnistettava ja loistava kohderyhmä lude harrastuksen aloittamiseen. Muutenkin luteiden harras tamisesta on tehty Suomessa helppoa, kun Teemu Rintala ja Veikko Rinne julkaisivat 2011 erinomaisen

Maaliskuu 2014

Suomen luteet ‑kirjan, joka esittelee 513 maastamme tavattavaa ludelajia hienoin värikuvin, määrityskaavoin ja elintapakuvauksin. Sen avulla on mahdollista tutustua nopeasti suurimpaan osaan maamme lajistosta. Mikäli hyönteistuntemuksessasi on edelleen aukkoja, SyyHy-Mikot suosittelevat Suomen luteet -kirjan hankkimista. Sen avulla jokaisesta voi tulla kansallisen tason ludetuntija vielä kuluvan vuoden aikana. Luteenkatkuista alkuvuotta! — SyyHy-Mikko & SyyHy-Mikko sekä hovikuvittajansa RapSusu Haaveilun avuksi: Teemu Rintala & Veikko Rinne (2010): Suomen luteet. Hyönteistarvike TIBIALE Oy, Helsinki.

Kysy proffalta!

Teksti: Proffa ja kysyjät Kuvitus: Veera partanen

iedekuntamme professorit - he tietävät kaiken kaikesta, joka vähänkään liittyy elämään. Useimmiten he osaavat myös valottaa sitä, mitä bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan sisällä on meneillään. Tämä palsta tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuden päästä osille tästä loputtomasta tietoisuudesta, kun tiedonjanoisten auttamishaluinen proffa laitetaan vastaamaan symbionttien esittämiin kysymyksiin. Miksi kaikki ei olisi turhaa?

- anonyymi - Fornicare necesse est, käskevät itsekkäät geenit.

Mikä on kandin tarkoitus?

- anonyymi - Tuoda yliopistolle rahaa ja säästää valtion rahaa.

Voiko kukaan rakastaa Aulikkia?

-anonyymi - Oksanen oli viime vuosituhannella ihana.

Kannatatko luonnonvalintaa?

- anonyymi - Henkeen - ehkä, vereen - kyllä!

Kunnianarvoisa professori, Miksei tiedekunnassamme ole riittävästi menetelmäopetusta?

- <0,05 - On tuhlausta tuottaa ylikoulutettuja pipetoijia.

Onko tulevien opiskelijasukupolvien kannalta hyvä juttu, että biologian koulutusohjelman tutkintovaatimukset seuraavalle kolmelle vuodelle valmistellaan ilman nykyisten opiskelijoiden mahdollisuutta vaikuttaa niihin ja LaNessa ennen kuin ne ovat valmiit?

- anonyymi -Hyvä tai ei, se on yliopiston strategian mukaista - uusia uudistuksia pitää aina tehdä ennen kuin vanhojen uudistusten vaikutuksista on tietoa. Muuten uudistaminen menisi liian hankalaksi.

Symbiontti 1/ 2014

VV-Lammi 2014 tEKSTI vEERA PARTANEN / kUVAT vEERA pARTANEN JA mATTI lEPONIEMI

Lammi, tuo kesän kurssien ykkösasema kutsui taas symbiontteja luokseen. Oli virkailijavaihtareiden aika.

auantaina tammi- ja helmikuun vaihteessa Helsingistä kohti Lammin kenttäasemaa lähti autollinen Jaakkoja. Kyydissä oli Jaakko Kilpelä, Jaakko Kuurne, Anneli ”Jaakko” Aittamäki, Varpu ”Jaakko” Pärssinen ja Veera ”Jaakko” Partanen. Edellisenä yönä oli satanut reilusti lunta, mikä näkyi ja tuntui kosteutena saappaanvarressa. Viikistä lähtiessä pieni Citroën raivasi vaappuen tietään lumen läpi. Sen päivän jälkeen lunta ei Helsingissä ole juuri nähty. Matka sujui rattoisasti. Mäntsälän kohdalla Jaakkokuski soitti tietenkin ”Mäntsälä mielessäin” –kappaleen matkustajien iloksi, tosin noin kymmenen kilometriä en-

nen niin sanottua Mäntsälän ”keskustaa”. Ennen Lahtea pieni sininen auto käänsi keulansa länteen ja puolen päivän jälkeen se parkkeerasi Lammin opiskelija-asuntolan viereen. Pikaisen kaupassa käynnin jälkeen matkalaiset siirtyivät Sikalaan, missä alkoi lauantain ohjelma. Virkailijoillle annettiin tehtäväksi pohdiskella Symbioosia. Pohdittavana oli mikä on Symbioosissa parasta, mikä huonointa. Ensimmäisenä ilmoille kajahti reipas ”kalja!”, mutta pian listalle ilmestyi myös iki-ihana kertsi, upeat ihmiset ja huikeat tapahtumat. Huonoimpia puolia ajatellessa monet traumatisoituneet hallituksen jäsenet ympäri huonetta mainitsivat pitkäksi venyvät halkot

Iloisia virkailijoita

Maaliskuu 2014

(hallituksen kokoukset). Ajan kuluessa listoille ilmestyivät vielä plussana napashotit ja maskotit (uusimman maskotin Nuutin esittely ks. Ajankohtaista-osio, Lutkan nykytilanne ks. Supernatantti), miinuksena ”mähmäiset” sohvat ja osioon sekä-että Vappushokkelo. Virkailijoiden käsittelyssä parasta-lista vei voiton huonointa-listalta. Tuoreen puheenjohtajan Julia Palorinteen (ks. pjpalsta) virkailijoiden keskeytysyritys muuttui pian ”no niin” –yhteislauluksi, jonka virkailijat kajauttivat mahdollisuudesta mielissään ilmoille. Laulun loputtua pohdintojen uudeksi suunnaksi laitettiin ikävä: mitä virkailijat jäisivät Symbioosista eniten kaipaamaan jos se häviäisi. Kertsi oli pian mainittu. Symbionttivirkailijat ovat siis selkeästi paikkauskollisia. Kolmas kysymys koski tulevan vuoden odotuksia. Happobileet, Ahvis, BD-peli… ”Kevätkokous ja vastuuvapaus!” entinen varapuheenjohtaja Anni kajautti ilmoille. Jotenkin myös tissit astuivat mukaan keskusteluun. Paperille päätyi lopulta kuitenkin varsin järkevää ja realistista tekstiä. Pohdiskelujen päätyttyä lahjottiin edellisen vuoden puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja. Jani Järvi sai upean hämähäkkikortin ja isot kannut kasvattaneen Nepenthes ventratan, Anni Nousiainen tankotanssivaa vesiliskoa esittävän kortin ja bonsaipuun. Lahjontojen jälkeen virkailijat ryhtyvät viettämään vapaa-aikaansa ja, hyvät ystävät, loppu on historiaa. Lammi-vihkoon päätyneitä merkintöjä historioitsijoiden selvitettäväksi:

Vuoden 2013 pj Jani Järvi sai kiitokseksi kannukasvin

Lammivihkon tuotoksia

Symbiontti 1/ 2014

Lammilla nähtiin tavanomaisten närhien lisäksi mm. pohjantikka

Virkailijat lepäsivät pohdintojen lomassa

Lammilla pelattiin erinäisiä korttipelejä

Maaliskuu 2014

Hallitusemäntä Riikka Räty ja mm. toimituksessa vaikuttava Jaakko Kuurne

Symbioosin

Puheenjohtaja Julia Palorinne

Tehtävänä pitää yllä järjestystä Symbioosissa. Nähdään usein kertsillä hysteerisenä.

Tiedottaja Mari Tolonen

Tehtävänä pitää symbiontit ajan tasalla asioista joita tapahtuu. Nakkiutuva henkilö.

Varapuheenjohtaja Julius Mäkinen

Tehtävänä auttaa puheenjohtajaa järjestyksen ylläpitämisessä ja järkätä kuuluisat Symbioosin pikkujoulut. Malmin pesukarhu.

Sihteeri Vilma Väänänen

Tehtävänä pitää pöytäkirjaa hallituksen kokouksista ja tiedottaa symbionteille hallituksen päätöksistä. Turusta.

Symbiontti 1/ 2014

hallitus 2014

teksti ja kuvat Veera Partanen

Isäntä Pyry Heiskanen

Tehtävänä huolehtia symbionttien nestetasapainosta. Mies, joka on integroinut tanssimisen ja kävelyn.

Emäntä Riikka Räty

Tehtävänä huolehtia symbionttien verensokerista. Ilmoittaa asioiden tippumisesta ja kaatumisesta varoitusäänellä.

Maaliskuu 2014

Kirjanpitäjä Joel Jalkanen

Tehtävänä valvoa Symbioosin rahaliikennettä. Voidaan tavata kertsillä soittamasta CMX:ää ja vaikuttamasta kaupungin viherasioissa.

Rahastonhoitaja Susanna Rokkanen

Tehtävänä hoitaa Symbioosin rahaliikennettä, mm. maksaa laskut. Löytyi BD-pelissä kissabussin ohjaamosta yhdessä sihteerin kanssa.

Symbioosin hallitus 2014

Peli ja kikka Jani Järvi

Tehtävänä järjestää Ahvis ja BDpeli yhdessä neljän muun peli ja kikan kanssa. Ekologinen: ei heitä boolihedelmiä hukkaan.

Opintovastaava Joni Ollonen

Tehtävänä tarkkailla yliopiston tapahtumia opiskelijoiden vinkkelistä ja tuoda opiskelijoiden näkökulmia asioihin yhdessä kollegansa kanssa. Harmistuu asioista laadukkaan olutlasin takana.

Päätoimittaja Veera Partanen

Tehtävänä tuottaa Symbiontti yhdessä toimituksen kanssa. Piirtää ”hämäriä” kuvia ja on mm. vastuussa mm. näistä tuherruksista (siksi sillä on niin itsetyytyväinen ilme tuossa kuvassa!).

Shokkelomestari Matti Leponiemi

Tehtävänä järjestää 3000 hengen yleisön keräävä lastentapahtuma Vappushokkelo yhdessä kolmen muun shokkelomestarin kanssa. Kissameemimies.

Symbiontti 1/ 2014

Symbiontin puuhanurkka

tekijät Samuli Haapalainen ja Veera Partanen

Pekka Heino on hukannut lempifinnarinsa! Auta Heinoa löytämään tiensä takaisin rakkaan pipettinsä luo!

Maaliskuu 2014

Jäätelöllä Jyrkillä TEKSTI LAURI PULKKINEN & JONI OLLONEN KUVAT JAAKKO KUURNE

Jyrki Muona on jokaiselle biologille fuksivuodelta tuttu parrakas setä, joka kertoo fylogenioista ja tieteenfilosofiasta. Symbiontin hyönteistieteellinen tutkimusekspeditio (Ollonen J. S. O. ja Pulkkinen L. I. A) laskeutui jäätelöin aseistautuneena uskollisen vantaalaiskuvaajansa (Jaakko tai jotain) Luonnontieteellisen keskusmuseon pimeimpiin syövereihin selvittämään, mitä tohtori Muonalle kuuluu. Tuloksena oli valtava tieteellinen läpimurto, kertoohan siitä jo sekin, että haastattelussa kuultiin useaan kertaan lausahdus ”Tätähän ei sitten missään tapauksessa voi laittaa Symbionttiin”.

Symbiontti 1/ 2014

Puhutaanpa hetki lapsuudestasi, onko biologia kiinnostanut aina? - Joo. Kerron mielelläni aina saman stoorin. Mulla oli lapsena pahoja vikoja silmissä. Halvaantuneita lihaksia, joiden takia katsoin niin sanotusti killiin. Joskus neljä-viisivuotiaana mut vietiin ensimmäistä kertaa leikkaukseen. Ilman, että mulle kerrottiin mitään. Siitä alkoi ikävä ajanjakso, jolloin en pystynyt luottamaan keneenkään. Vetäydyin siis satumaailmaan, joka oli luonto. Isäni, joka halusi minusta insinöörin tai lääkärin (toimitus vain nauroi toim. huom.) mutta teki muutamia strategisia virheitä. Hän antoi minulle Ernest Thompson Setonin Kaksi Partiopoikaa-kirjan. Lisäksi äidilläni oli juoppo veli, joka oli karannut nuorena laivakokiksi. Hän kertoi kaikista näkemistään ihmeellisistä asioista. Tämä kylvi tietenkin pahan biologinsiemenen. Mulla oli myös hirveän hyvä biologianopettaja, edesmennyt Viena Väisälä, joka kehotti ihmisiä harrastamaan. Ruvettiin sitten katsomaan lintuja. Linnuissa on sellainen ongelma, että kun näki jotain ja kertoi, mikä siinä meni, ei välttämättä uskottu. Ensimmäisellä linturetkellä näin sinisuohaukkakoiraan, mutta kaverit näkivät heti muuttohaukan. Suhtaudun siihen vieläkin epäillen. Siinä vaiheessa päätin, että jos tämä on tämmöistä, teen jotain, jossa eläimen voi tappaa ja ottaa mukaan. Aloin sitten kerätä koppakuoriaisia. Ensin leppäkerttuja ja maakiitäjäisiä ja sitten järkevämpiä lajeja. Oliko sinulla unelma-ammattia? - Kaikki sankarillinen. Olisin halunnut olla suuri tenori tai jotain sellaista. Siihen ei tietenkään ollut minkäänlaisia edellytyksiä. En ole kuitenkaan koskaan oikeasti ajatellut, että haluaisin tehdä mitään muuta. Sitten, kun oikeasti alan jotain tekemään. Olen kasvanut aivan täydellisesti yliopistoympäristössä, koska isäni oli preparaattorina lääkiksen anatomian laitoksella. Asuimme Siltavuorenpenkereellä, joka muuten oli silloin täyttä metsää. Siellä kasvoi muun muassa ainakin sata jaloa lehtipuuta, eikä siellä asunut kuin kolme perhettä. Milloin aloitit opintosi? - Aloitin vuonna 1969. Eläinlääketieteellisessä korkeakoulussa. Olin silloin vahvasti isäni nyrkin alla. Faija oli täysi orpo ja ajatteli, ettei ihminen pärjää, jollei ole lääkäri tai diplomi-insinööri. Isän kaverit korjasivat pääsykokeet, joten en voinut yrittää feikata, muuten hän olisi tietenkin kuullut sii-

Maaliskuu 2014

”

Mä olen HIFK-fani ja perhoskerääjät on Jokeri-faneja.

”

tä. Niinpä mä pääsin eläinlääkikseen. Hammaslääkikseen en sentään joutunut. Olin siellä puolitoista vuotta, mutta pääsin kuitenkin lukemaan perinnöllisyystiedettä salaa isältäni. Mikä oli pääaineesi? - Morfologis-ekologinen eläintiede. Kuinka kauan valmistumisessasi kesti?

- Seitsemän vuotta, eli tasan keskiarvon. Valmistuin minimiyhdistelmällä laudatur, cumu ja appro. Tai no, perimästä olisin voinut tehdä laudaturin. Täytyy todeta, että silloinen tuleva, nykyisin entinen vaimoni Outi Savolainen suoritti samassa ajassa kaksi ja puoli kertaa enemmän olematta mikään pinko. Opiskeluni oli siis aikamoista venyttämistä. Mistä teit gradun? - Graduni oli hauska siinä mielessä, että mulle työnnettiin aineisto lasiputkissa pöydälle. Kyse oli siitä, että olin silloin Suomen paras kuoriaistuntija. Aineistosta oli tehty jo yksi gradu avohakkuun vaikutuksesta maaperäeliöstöön. Siihen määritykseen suhtauduttiin pienellä epäilyksellä, joten sain aineiston uudelleenmääritettäviksi. Ja olihan ne aika heikosti määritetty. En siis gradunteon aikana käynyt yhdelläkään koealalla. Entä väitöskirjan? - Olin Tvärminnessä populaatiogenetiikan Laudaturkurssilla, silloisen tulevan vaimoni kanssa, joka oli populaatiogeneetikko. Siellä opettamassa ollut amerikkalainen kasvipopulaatiogeneetikko kiinnostui kai lähinnä vaimostani. Tai hänen osaamisestaan pikemminkin. Hän haki stipendiä ja sitten me mentiin Kaliforniaan. Olen siis väitellyt Kaliforniassa Davisin kampuksella Eucnemidae-heimon fylogeniasta. Elikkä sepiköistä. Mikä on hyönteisissä se juttu? - Halusin tehdä työtä sellaisen ryhmän kanssa, jota voi kerätä ja tutkia. Ja oli ihan selvää, ettei se voinut olla perho-

set. Mä olen HIFK-fani ja perhoskerääjät on Jokeri-faneja. Niitä oli hirveästi, eikä kukaan niistä ollut tekemään kunnolla. Perhosethan on ihan legendaarinen ryhmä monessa maassa, mutta Suomessa kerääjiä on valtavasti, mutta ihmisiä, jotka tuntevat esimerkiksi pikkuperhosia on todella vähän. Kolmekymmentä vuotta sitten niitä ei ollut yhtään. Siihen aikaan perhoset olivat niin kuin harrastusta kokoajan. Jokeri-jääkiekkoa. Tää on ihan validi vertaus. Entä fylogenioissa? - Kalifornian yliopiston Davisin kampuksella oli hyvin suuri opiskelijayhteisö. Siellä oli 220 väitöskirjaa tai gradua tekevää hyönteistieteilijää. Niillä oli seitsemän hyönteistieteen professoria. Suomessahan ei ole koskaan ollut yhtään. Siellä on eri mittakaava maataloudesta johtuen. Siihen aikaan Kalifornia oli maailman seitsemänneksi suurin kansantalous! Sen takia ne tarvitsi esimerkiksi kaksi bee biology -professoria. Siellä mä tein inkombatibiliteettianalyysejä ja muita juttuja, joita kukaan ei enää tee. Mutta se yhteisö ja siellä käydyt keskustelut. Täällä ei ollut mitään. Osallistuitko nuorempana niin kutsuttuun opiskelijaelämään? - Kyllä maar. Siihen aikaan, kun mä opiskelin, yliopistossa oli nää kaikki kuuluisat riidat. Professoriliitto esimerkiksi lähetti kaikille opiskelijoille kuuluisan pamfletin. Mulla on avaamattomana semmoinen, se on joskus vielä suuri myyntiartikkeli. Sitten oli Ernst Palménin safari ja sitten kaiken maailman väitteilyitä yhteiskunnallisista asioista. En ollut poliittisesti aktiivinen paitsi, että kävin Akateemisen sosialistiseuran ja vastaavan sosiaalidemokraattisen seuran kokouksissa ja juhlissa. Ne juhlat oli täynnä psykologiopiskelijoita, jotka melkein kaikki oli naisia. Opiskelijaelämä oli osaltani vain juhlissa käyntiä, osittain siksi, koska olin Eläinmuseolla puolipäivätöissä melkein koko opiskeluaikani. Täällä laitoksellahan oli silloin voimakkaita, heh, ristivetoja. Ne olivat perinnöllissyystieteen laitoksella, koska professori Esko Suomalainen perusti laitosneuvoston, vaikka hänen ei olisi tarvinnut. Ei ollut mitään lakia tai määräystä, hän uskoi vakaasti demokratiaan ja päätti, että näin toimitaan. Hän otti mukaan myös opiskelijoita ja keskiryhmän jäseniä. Tältä ajalta mieleeni muistuu hauska anekdootti. Kun Olli Järvinen valittiin professoriksi, laitosneuvoston kokouksessa Olli Halkka huudahti kauhistuneena: ”SEHÄN ON KOMMUNISTI!” Esko Suomalainen, joka ei siis ollut mikään vasemmistolainen, totesi ihan viattomasti: ”Minä luulin, että vastustat poliittisia virkanimityksiä.” Hauskaa oli myös se, ettei Järvinen ollut silloin vielä tohtori tai muistaakseni edes kandidaatti. Tuolloin professorin ei tarvinnut olla väitellyt – ei nykyäänkään. Yleensä ovat.

Olitko Symbioosissa? - Kyllä mä kokouksissa muistan käyneeni. Se... Se oli aika poliittinen siinä vaiheessa. En mä voi sanoa, ettei kiinnostanut, mutta semmoinen pienten punaisten lippujen heiluttelu oli vähän naurettavaa. Eikä ois ollut reilua, jos olisin vain mennyt sinne pilailemaan. Tässä vaiheessa otimme jäätelöt esiin: - Vaude! Tää tuo mieleen hirvittävimmän asian, joka on tapahtunut vähään aikaan. Kotijäätelö loppui Suomesta. - Olen kerännyt koppakuoriaisia vuodesta 1963 lähtien. Vanhemmillani oli Pohjois-Siuntiossa 50-luvun puolessavälissä rakennettu mökki, joka oli keskellä erämaata. Tämä oli juuri siihen aikaan, kun vanha maatalousyhteiskunta oli häviämässä. Lehmät kulkivat vapaina metsissä ja niin pois päin. Löysin sieltä sellaisia eläimiä, jotka ovat ainoita löytöjä Suomesta ja takuulla sukupuuttoon kuolleita. Ne elivät Sjundeon ruoppaamattomilla sivujoilla, joissa oli jättimäisiä tulvia. Kun joki oli normaalisti 8 metriä leveä, saattoi se tulviessaan olla 300 metriä leveä. Ja siellä pystyi kävelemään. Tai pyydystämään haukia. Ja lehmät kulkivat siellä pitkin kesää, joten se oli täynnä lehmänpaskaa. Sieltä löytyi sellaisia kuoriaisia, jotka ovat hävinneet jo 70-luvun alussa. Tää on semmoinen muutos, jota ei voi ollenkaan käsittää.

Symbiontti 1/ 2014

Onko verijuotikkaan häviäminen Suomesta varma juttu? - Tähän voi sanoa, niin kuin tekisi mieli sanoa aina, kun vastaa yleisökysymykseen: ”En tiedä, se ei ole kovakuoriainen.” Jäätelönsyönnin ohessa puhe kääntyi Vappushokkeloon.

nut sellaisista asioista. Olen ollut biologisilla asemilla niin paljon, että oikeastaan vihaan niitä. Siellä tapahtuu... kaikenlaista. Heti kun mä kuulenkin sen aseman huoneen lamppujen särinän, kun ne menee päälle, mulle tulee kylmiä väreitä. Varsinkin kun opitte tuntemaan asemanhoitajia. Itsekin olen ollut puolitoista vuotta. Arvatkaa mistä ne puhuvat, kun on kokous? Verhoista! Tuoleista! Ja sisustuksesta! Se ei ole kivaa. Miten yliopisto on muuttunut sinun aikanasi?

- Onko Vappushokkelon jälkeen edelleen juhlat? Ne oli ennen täällä. Ja ne oli aika... miten sen nyt sanoisi... vauhdikkaat. Museo aukesi seuraavana päivänä ja on hämmästyttävää miten se onnistuttiin salaamaan. Varmaan siksi, että siellä oli luentosali, jonka oven sai lukkoon. Sinne saattoi piilottaa mitä tahansa. Ja sieltä löytyikin vaikka mitä. Mikä on paras kenttämuistosi? - Kenttämuisto! Tää on kova. (Jyrki pitää pitkän tauon.) Kyl se on... tota... (jälleen pitkä tauko). Varmaan ensimmäinen kerta, kun löysi maalle uuden koppiaisen. Tai ehkä oikeastaan se on varmaan kun olin Australiassa tekemässä postdoccia John Lawrencen luona. Siellä tutustuin tanskalaiseen perhostutkijaan Ebbe Schimdt Nielseniin. Meillä oli juuri puhetta siitä, millaista on, kun näkee ensimmäistä kertaa elävän gondwana-reliktin. Siellä oli jättiläismäinen valorysä, jonka sai laittaa päälle, kunhan lupasi korjata ötökät talteen aamulla. Halusin ottaa tietenkin koppakuoriaisia, kun ei tarvinnut nähdä vaivaa. Puhdistaessani niitä, näin sepikän pohjalla. Muistan vieläkin, että ajattelin: ”Mitä helvettiä? Se on Entomosatopus!” Me oltiin Canberrassa, ja sitä ennen maailmassa oli kaksi Entomosatopus -havaintoa. Molemmat olivat Namibiasta. Sit se lähti juoksemaan ja mä muistin Ebben sanat. Mikään ei voita sitä päivää kun löytää ensimmäisen gondwanareliktin. Siinä yhdistyy geologinen, evolutiivinen ja yleinen biologinen tieto. Ja sä olet ainoa tässä maailmassa, joka sen tietää. Ja kun sen näki luonnossa, eikä vain kirjassa. Siihen kulminoitui kaikki se, mitä on opetettu. Tietysti suurimmalle osalle ihmisistä se olisi ollut vain räkäinen koppakuoriainen. Mikä on paras Lammimuistosi? Vai onko niitä? - On on on! Mutta ne ei ehkä kuulu tähän tilanteeseen. Tulee mieleen kun olimme kahden kurssikaverin kanssa katsomassa semmoista älytöntä plastoporin mätänemisseurantaa. Siellä me oltiin Lammilla suolla katsomassa, että muovi ei ole yhtään pienentynyt viime vuodesta. Sitten me mentiin Lammin Hoviin ja juotiin pienet lasilliset. Se oli oikein mukava päätös sille, että ollaan oltu suolla katsomassa kun muovi ei hajoa. Mä en ole kauhean kiinnostu-

Maaliskuu 2014

- Ainakin opetus on hirveän paljon parempaa kuin silloin. Ekologisen eläintieteen puolella opetus oli kurjaa. Perinnöllissyystieteen puolella se oli hirveän paljon parempaa. Esko Suomalainen oli hirveän hyvä vanhanaikainen opettaja ja Marja Sorsa oli hirveän hyvä uudenaikainen opettaja. Myös Pekka Pamilo ja Olli Järvinen opettivat siellä. Kasvitieteestä en tiedä, koska päätin jo nuorena, että en lue kasvibiologiaa tai maantiedettä, niin minusta ei voi tulla opettajaa. En kestäisi sitä.

”

Olen ollut biologisilla asemilla niin paljon, että oikeastaan vihaan niitä. Heti kun mä kuulenkin sen aseman huoneen lamppujen särinän, kun ne menee päälle, mulle tulee kylmiä väreitä.

”

Olen kuullut paljon huonoa Viikin opetuksesta. Olisitte nähnyt, millaista se oli ennen. Ernst Palmén opetti ekologian ja systematiikan peruskurssia. Se tuoksui aina konjakilta. Ja se oli just tulossa rehtoriksi. Se oli mahtava jätkä, mutta aina vähän kännissä. Eräs hyvä opettaja, Sammalisto, oli Pentti Saarikosken hyvä ystävä. Kerran, kun Sammalistolla olisi ollut luento perjantaina kahdesta neljään, näin kun Saarikoski tuli lounasaikaan Sammaliston huoneeseen kaljakassin kanssa. Myöhemmin Sammalisto raahusti luen-

”

Kotona ainoa vakava skisma on se, että kannatan Barcelonaa ja Messiä ja vaimo Ronaldoa ja Real Madridia.

”

tosalin ovelle laittamaan lappua, jossa luki ”Äkillisen sairastumisen vuoksi luentoni on tänään peruttu.” Epäilemättä se oli siinä vaiheessa jo aika pahasti ”sairastunut”. Mutta tällaista ei nykyään siedettäisi, saisi heti kenkää. Yliopiston sisäinen rakenne ei ole muuttunut ollenkaan, samat valtapelit ovat edelleen menossa. Johtoa vaivaa nykyään kuitenkin sama kuin poliitikkoja. Jukka Kekkonen kirjoitti Yliopisto-lehteen vuorovaikutteisesta johtamisesta. Kuitenkin vallalla on yrityksistä otettu johtamiskulttuuri. Mikä on pahinta, jota yliopiston rehtorille voi tapahtua, jos hän tekee huonoja päätöksiä? Hän joutuu palaamaan professorin virkaan. Erotetaanko rehtoria? Ehei. Kukaan ei ole vastuussa mistään. Johdolla on vain niin sanottu poliittinen vastuu rikoksia lukuun ottamatta. Aivan naurettavaa. Annetaan valtaa, mutta ei mitään pelättävää. Häpeä? Just joo. Entä Luomus? - Mun mielestä täällä kaikki on paremmin kuin ennen. Silloin kahvipöydän ympärillä istui 12 miestä, jotka poltti tupakkaa. Nyt sukupuolijakauma on parantunut, eikä tupakkaa ole poltettu pitkään aikaan. Ja nyt meillä on uudet modernit tilat tuolla alakerrassa. Mikä on tutkimuksessa hauskinta? Entä ikävintä?

- Tutkijana olossa hauskinta on se, että se on aika lähellä sitä, että olisi taiteilija. Saa tehdä, mitä haluaa. On vapaa, kunhan on edes jonkinlaisia edellytyksiä ja sopii strategiaan. Tällaisia ammatteja on hirvittävän vähän. Pahinta on se, että se on todellisuudessa hirveän vaikeaa. Joku on sanonut, että ekologi keksii päivässä niin ja niin monta hyvää hypoteesia ja muilla menee kymmeniä vuosia osoittaa ne vääriksi. Systematiikassa ongelmat ovat tiedossa, mutta kukaan ei osaa ratkaista niitä. Tai tiedä edes, onko niihin ratkaisuja. Joku voisi sanoa, ettei saa tarpeeksi rahaa, mutta kyllä ne hyvät saavat. Toisaalta tarvitaan myös hirveästi tutkimusta, joka ei ole käänteentekevää. Taiteilijana olisi varmasti pahempaa, koska kukaan ei kaipaa keskinkertaista taidetta. Varmaan siksi kaikki taitelijat ovatkin vähän rasittuneita.

Entä opettamisessa? - Hauskinta on se, että sitä tehdessä oppii itsekin tosi paljon. On ihan käsittämätöntä miten älyttömän tyhmiä kysymyksiä te esitätte. Sitten yhtäkkiä huomaa, että ei ole tullut ajatelleeksi asiaa ollenkaan. Vuorovaikutus on siinä ehdottomasti parasta. Vaikeinta on se, että opettaminen on todella raskasta duunia. Varsinkin jos sen haluaa tehdä hyvin. On aikarajoituksia ja muita reunaehtoja. Oletko luonnonsuojeluihmisiä? - Semmoisella tasolla, että haluan tehdä asioita, joista on käytännön hyötyä. Ympäristön tilaan nähden olen hyvin pessimistinen. Kaikki, jota teemme, on täysin turhaa. Mutta tehdään nyt kuitenkin. Destruktiivisella tavalla toimivat voimat ovat niin voimakkaita ja niitä on niin paljon, ettei mitään hyvää tapahdu ennen kuin jotain pahaa tapahtuu. Mun mielestä tää koko tilanne on naurettava. Suomen kaltaisessa maassa oikeasti väitetään, ettei ole varaa suojella jotain alueita. Tässä on kyse siitä, mitä ihmiset haluaa. Paskat ne mitään metsiä haluaa, ne haluavat etelänmatkoja, lapsensa NHL:ään ja uudemman auton. Kun juttelee helsinkiläisten kanssa, ei niillä ole mitään käsitystä siitä, mitä Pudasjärvellä ajatellaan maakotkasta. Jos ne saisi päättää, ne tappais ne kaikki. Ja kuusamolaiset! Jokainen kuusamolainen tuppaa puhua, kuinka heillä on ikiaikainen oikeus tähän maahan. Jumalauta! Mä en oo yhtäkään kuusamolaista tavannut, jonka isoisä olisi ollut kuusamolainen. Silti niillä on se ikiaikainen oikeus omasta mielestään. Kun ajattelee tämmöisiä tasapainossa olevia kyläyhteisöjä esimerkiksi Oseaniassa, onhan ne tasapainossa. Mutta heti, kun joku niistä haluaa Coca-Colaa, kaikki on mennyttä. Silloin hylätään ne vuoroviljelysysteemit, jotka piti ne hengissä, mutta ei tehnyt niistä rikkaita. Ja tietenkin ne haluavat Coca-Colaa! Mäkin haluan! Se on helvetin hyvää, varsinkin Zero. Tässä jotain fundamentaalisen vaikeata ja turha sitä on jeesustella. Sanoisin, että kestävin aikaansaannokseni on se, että toimillani on rauhoitettu 21 hehtaaria Vantaan Mätäojan vartta. Tämä oli siis halavasepikän löytämisen ja sen erillisstatuksen osoittamisen jälkeen. Ja siellä rouvat kulkevat ja toteaa ”Tähän pitäisi saada jotain, kun tää on niin kamalan näköinen.” Ja sitten ruvetaan puhumaan etelän puista, vaikka vieressä on 12-metrisiä halavia ja kymmenenmetrisiä mustapajuja. Joka tapauksessa on kauhean kiva, että niin monet yrittävät. Mikä on paras lajin määritelmä? - Sitä mä olen epätoivoisesti joutunut miettimään. Biologinen lajinmääritelmähän on aivan höpsöhöpsö, koska suurin osa eliöistä ei noudata sitä. Ongelmana on se, että ihmisiltä on mennyt sekaisin lajin määritelmä ja se, kuinka

Symbiontti 1/ 2014

lajeja voidaan erottaa toisistaan. Yksi amerikkalaisella, jonka nimeä en juuri nyt muista, on hyvä määritelmä. Laji on kahden lajiutumistapahtuman tai lajiutumistapahtuman ja ekstinktion välinen yksilöiden massa. Toisaalta Bongariliiton määritelmä on paras: niillä on virallinen lista.

Oliko ennen kunnollista?

Mikä on lempihyönteisesi?

Voiko kukaan rakastaa heiniä?

- Kai se on halavasepikkä historiansa takia. Se on niin hauska ja lystikäs, eikä sitä ole kuin Suomessa. Ei musta hyönteiset ole mitenkään erityisen ihania. Kyllä esimerkiksi kissa on paljon kauniimpi, vaikka se niin destruktiivinen onkin.

- Voi. Mä tiedänkin ihmisiä, jotka huvikseen harrastaa niitä. Esimerkiksi kuuluisassa englantilaisessa kirjassa Grasses on selvästi fetisistinen lähestymistapa. Salmia oli tässäkin väärässä.

- Ei. Se mikä oli näennäisesti paremmin, johtui siitä, että sitä ei oltu tehty samalla tavalla kuin nykyään. Nyt on kaikki paremmin. Älkää unohtako opetusta!

Mitä aiot tehdä isona? Kerro joku paheesi. - Keräilen asioita. Tutkin ja kerään roomalaisia rahoja, olen kerännyt pienoisrautatievetureita ja kirjoja meillä on niin paljon että sitä ei edes viitsi ajatella. Koko ajan pitää heittää niitä pois. Mulla on ollut kaikki Jerry Cottonit ja edelleen kaikki El Coyotet, vaikka niistä te ette tiedäkään mitään. Tähän kummalliseen haluun keräillä ne hyönteiskokoelmatkin varmaan perustuvat.

- Toivon, että musta tulee pienempi. Pahoin pelkään, että mä teen samanlaisia asioita niin kauan, kun pystyn jotain tekemään. Mä olen jo nyt niin iso, että tää kysyms on aikalailla passé. Miltä jäätelö maistui? - Se oli erittäin hyvä. Oon monta päivää aattelut, että pitäis syödä jätskiä.

Onko sinulla muita harrastuksia? - Luen paljon antiikin historiaa ja kuuntelen paljon musiikkia. Olin yhdessä vaiheessa opiskeluaikana levymyyjänä Tunnelin levyssä. Kuuntelen 60- ja 70- lukujen musiikkia. Olen suuri Creedence Clearwater Revival -fani ja Morrison-fani. Ja Pappa on kova sana. Bob Dylan siis. Niin ja sitten urheilu, joskin ainoastaan tuolilta. Kotona ainoa vakava skisma on se, että kannatan Barcelonaa ja Messiä ja vaimo Ronaldoa ja Real Madridia. Olet parrakas ekologi. Kuunteletko heviä? - Hevi! Tähän pitää sanoa jotain! Hevi on paha termi. Mitä on hevi? Jos Led Zeppelin tai Deep Purple on heviä niin totta kai mä kuuntelen sitä. Mikä on hevin tuntomerkki? Mitä mieltä olet Pokémonista? - Se on mulle lähinnä vain sana. Mä olen kyllä pelannut hirvittävästi videopelejä. Se loppui siihen, kun huomasin, että ne alkoivat huonontaa unenlaatua. Pelasin Wolfensteinia, Duke Nukemia, Doomia ja lopuksi Quakea. Mulla oli Quake vedettynä stereoihin ja siinä alkoi mennä hermot, kun huomasin, etten pääse eteenpäin. Sitten mä hankin God Moden. Niitten örkkien äänet oli kyllä aika perkeleelisiä, kun ne laittoi kovalle.

Maaliskuu 2014

tekijä Veera Partanen

*Lutka toim. huom.

Symbiontti 1/ 2014

Maaliskuu â€Š2014

Hallitusemännän reseptipalsta teksti ja kuvat Riikka Räty

Tänään luvassa Ghibli-illassa tarjolla olleita herkkuja, jotka voi halutessaan leipoa vegaanisena.

Banaanikakku Tämä kakku on helppo leipoa myös ilman sähkövatkainta, rakenteesta tulee tosin vähän tiiviimpi. Sopii kananmuna-allergikoille. On vegaaninen, jos käyttää kasviperäistä rasvaa, eikä oikeaa voita. 150 g margariinia/voita 1 ½ dl sokeria 1 banaani soseutettuna 4dl vehnäjauhoja 2tl leivinjauhetta 1 dl kuumaa vettä •

• • • • •

Laita uuni kuumenemaan 200 °C, voitele ja leivitä kuivakakkuvuoka korppujauhoilla/vehnäleseillä/ kookoshiutaleilla. Vaahdota voi ja sokeri. Lisää soseutettu banaani. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin. Lisää jauhoseosta ja keitettyä vettä vuorotellen banaanimössöön. Kaada taikina vuokaan ja paista uunin alatasolla noin ½ tuntia.

otus

vaahd

Symbiontti 1/ 2014

Sipulirieska (pellillinen) Rieska tehdään perinteisesti ohrajauhoista, mutta testattu on: vehnäjauhotkin toimivat. Valkosipulin määrän ja yrttivalinnat voi muuntaa oman mieltymyksen mukaiseksi. Sipulin lisääminen tekee rieskasta mehevämmän. Rieska syödään aina tuoreena, mielellään uunilämpimänä. Toimii myös ilman levitettä. 2 sipulia 4 valkosipulinkynttä öljyä paistamiseen kasvisliemikuutio 2 rkl soijakastiketta 3 dl vettä/maitoa/kasvismaitoa 5 dl ohrajauhoja (tai vehnäjauhoja) yrttejä: basilika, persilja, timjami, oregano, kirveli, rakuuna…

•

Kuori sipulit ja valkosipuli, pilko pannulle ja kuullota öljyssä. • Murusta joukkoon kasvisliemikuutio, lisää soijakastike ja yrtit. • Sekoita kulhossa vesi ja paistetut sipulit, siirrä seos jääkaappiin jäähtymään. • Laita uuni kuumenemaan 275 °C. • Anna sipulien olla kylmässä, kunnes uuni on miltei lämmennyt, sitten sekoita mukaan jauhot. • Levitä pellille kostutetuin käsin, ja paista uunin keskitasolla noin 15 minuuttia.

Etsi Jollonen! Kaikkien symbionttien tuntema Joni Ollonen, tuttavallisemmin Jollonen seikkailee Symbiontin sivuilla. Hän on valokuvissa ja piirroksissa. Montako Jollosta löydät Symbiontin sivuilta? Etsi ja laske Jolloset ja lähetä saamasi lukumäärä päätoimittajalle sähköpostilla osoitteeseen veera.partanen@helsinki.fi. Laita sähköpostin otsikoksi ”Etsi Jollonen”. Oikein vastanneiden kesken arvotaan leffaliput!

Maaliskuu 2014

a l p y s s t i a ä p e R

Arvon symbiontit! Tässä ovat vuoden ensimmäiset repäisyt. Niitä kertyikin valtava määrä, tämä otos on vain crème de la crème. Jatkakaa toki tyhmyyksien möläyttelyä! Terveisin repäisyvastaavanne Lauri

P. S. Repäisyjen kerääminen jälkipolville on jokaisen symbiontin oikeus ja velvollisuus. Lähetä siis kaikki luennoitsijoiden aivopierut, kaverien jorinat ja vihamiesten mussutukset osoitteeseen lauri.ia.pulkkinen@helsinki.fi.

Kilpisjärven

uudenvuodenekskulla sanottua:

”Mullakin oli sepalukset auki tänään. En kyllä löytänyt katkarapua. Se varmaan sukelsi.” Annu T. ”Laitetaan jalkaan, biologit käyttää näitä.” ”Housut!” Daniel B. ja Julia P. Aliasta pelatessa.

a !” ”Sä oti sen suuhun, ks t u lisu lvol e m u tt v een. a sä et täyt nyt sun tä rypäl i n i Anneli A., i k un nv Juli eise m a P. i nielaisi vi

nii ksiä sin.” i s s i p ä yk laisia yön i oulu atkastaan Kilpparilta. l o e s nam iim nek u j v n i a O o u t ” nukk ker tarttenu e L. Kall

e i lä

n kuin An u on raskaana!” n enne ä t s sti. hde tästä pöydä uhkaava t ä v i y r kä t j i i t s s t si oden nvu e d u U

k s ?” n ni a l ng .” o ds wo

”Oodi uuden vuoden ensimäiselle aamulle

the

py ye

”Ku kaa n

kä ”Mi en ic k ”Ch

n An

Missä on stenkku?/ Missä ovat alushousuni?/ Missä on puolet Marin hampaasta?/ Miksi sängyssäni on Kalle Lappinen?/ Missä ovat viinirypäleet?/ Oi miksi, oi miksi, oi miksi?”

Anonyymi runoilija

Symbiontti 1/ 2014

”Aiottekste sytyttää Jäämeren stenkulla tuleen?” Annelin veljenpoika aavisti ekskun tarkoituksen.

”Mie en tajuu, miten ihmiset lähtee tuonne tunturiin ilman liukkaria.” Annu T.

”Senjalaista lammasta.” ”Ai minkä maalaista?” ”Ai mitä mallasta?” Rikkinäinen puhelin: Julia P., Anneli A., Lauri P.

n nä, sy ksy

i lai

si a

teh

t oo

e ” Kai t

e em

ri P. Lau

” dofukseja? pseu

iin

as uun s a ”Si op is m ateriaalia susta ja vet ulla on varmasti kuvam neli A:lle” Julia P. An

ur La

”ANNU OLI

TA.” ONNELLISIN VALAIS

. iP

is ing t a ye is happ ”All th

king ma

me angry.”

”If someone suggest something, I think we should do it.” Annu T. selitti illan teeman. ”Hyvinkö nukuit?” ”Ilmeisesti herrat Lappinen ja Björkell tykkäävät naurattaa naisia.” Lauri P. ihmetteli Daniel B:n väsymystä. ”What made you think it was Kalle Lappinen?” ”Carnivorous bondage.” Lauri P. tunnisti Kallen helposti. ”Olenko Joni Ollonen?” ”Oonks mä vittu taas Rihanna?” Jollonen kärsi identiteettikriisistä

i Jollonen sits

tunnelm

issa

ta.”

Se toinen PJ:n palsta:

”Miks tää haisee kalalta?” ”Mä oon käyny sen kaa viikon suihkussa.” Jollonen ja PJ

”Serenassa on semmoisia kreisireivejä, joiden jälkeen altaat lainehtii siemennesteestä.” ”Kuulostaa siltä, että siellä vois olla hauskaa.” Lauri P. ja PJ ”Se lähetti mulle seksiviestin ja kysyi että onko mahdollista saada tänä keväänä. Sanoin että kannattaa kokeilla.” PJ luonnonsuojelu-apurahahakemusten käsittelyprosessista. ”Mikäs vitun tieteilijä sä olet olevinas?” ”Mä olen bi!” PJ:n pettämätön vasta-argumentti sai Lauri P:n hiljaiseksi. ”Symbioosi sponssaa [Anni K:n perseelleläpsimisekskun]! Tää on symbioosin virallinen kanta! Onks täällä hallitusta läsnä.” ”Mä sain syövän parkourista.” ”Käsi ylös kaikki, jotka ei oo kosketellu Jania intiimisti. Eiku!”

Maaliskuu 2014

”Mulla on semmonen kutina, että mä sain Pyryltä” Lauri P. ”Mulla on Gore-Tex-housut, mä pidän niitä Internetissä ollessa” Pyry H. .. and then the rest ”Huomaa, että kevät on tulossa. Kaikki pariskunnat on liimautuneet yhteen” ”Ja Mikko Aulio pelaa taskubilistä” Jollonen ja Zorbas ”Missään elukoissa ei oo mitään järkeä. Kato nyt vaikka itteäs.” Anneli A. Riikka R:lle ”Mut sä et ookkaan lukenu niin paljon fysiikkaa ku mä.” ”Mä oon käyny filosofien kanssa kaljalla!” Pyry H. ja Susanna R. keskustelivat metafyysisen tietämyksensä määrästä. ”Mun mielestäni tää ammattikuivakurssi on ihan turha, kun mä tiedän jo mitä teen. Mä syön vaikka visvat jaloistani ennen kuin rupean lääkäriksi tai opettajaksi.” Jollonen ”Joni, mä tuun sun pitsaan.”

Riikka R.

”Me täällä emme valmistu ammattiin. Todellakaan.” Joel J. perusteli, miksi farmaseutit eivät sovi kertsille. ”Siellä on jotain luonnonvakioita ja muuta krääsää.” Juha Voipio oli rehellinen biotieteiden matemaattisissa harjoituksissa. ”Kuin vanha sä oot?” ”16” ”Hei! Suomen lain mukaan laillinen!” Lauri P. toi pikkusiskonsa tutustumaan kertsiin. Aron L. tapahtui.

”Se [kertsi] on tiedeyhteisö, vaikkei sitä aina uskoisikaan.” Annu T. ”Suomessa laiton, Thaimaassa legenda.” Vanha kunnon Petteri kuvaili Taikuri Luttista. ”Minä tulen. Sinä lähdet” Joel J. selitti yinin ja yangin periaatteen. ”Mä haluun lukee viestintää ku haluun rahaa.” Abiturientti Amarillossa penkkariyönä. ”Me ajateltiin hakee bilsalle.” Antropologit Iiro U., Julius M., Juuso T. ja Lauri P. sulautuivat natiivipopulaatioon Amarillossa penkkariyönä. ”Ens kuussa mä liityn siihen Nylands Nationiin.” ”Mitä? Ai johonko natsijärjestöön?” Julius M:n kaverit ”Sillon kun minä olin nuori, Olvi valmisti Africolaa.” Congo ”Mikäs toi on?” ”En tiedä, mutta löysin sen suustani.” Tiusanen ja Joel J. Unicafessa. ”Mietittiin, että mitkä harrastukset on sellaisia, jotka saa ihmisen kuulostamaan fiksulta.” Filosofi pohtii kasvattaisiko ornitologian harrastaminen lisääntymismenestystä. ”Oonks mie kertonu siitä kerrasta, ku mie tein havainnon miun nänneillä?” Annu T. ”Mie luulen et Tiuskin koura vois olla aika tehokas ehkäisy.” Annu T. ”Kaikkeen ei oo selitystä.” Jouni Vainio selittää SPSS:n toimintaa. ”Jos miulla ois karhukainen, se ois nyt niin ryppyinen.” Annu T. blokkasi Aron L:n lähentely-yritykset.

Symbiontti 1/ 2014

5. vuoden lääkisläinen tiedusteli, mistä Viikissä järjestettävä mikrobiologian opetus löytyy. ”Hieno paita, mä tuun sun kaa vessaan bilettää. ” Ville H. ”Mun kirkonpolttogeenien histonit asetyloitui juuri.” Arne E. kommentoi Jollosen tarinoita Nakkilan uskonnonopetuksesta.

”Aki järkyttyy, jos joku koskee sen värkkeihin varoittamatta.” Laura M. kommentoi assistentti Aintilan hyperventilaatiokohtausta suballa.

”Mikä on opinto-opas?” Te vaan tuutte tänne joko, A, ilman paitaa tai, B, yliopistohuppari päällä! Mä en kestä enää tätä Helsingin Amerikan-meininkiä!” Biopsilainen avautui kyykän edustusjoukkuelaisille Tampereen kyykkäjatkoilla.

”En oo kyllä vastaavaan ikinä törmänny!” Vantaalainen runoilija kommentoi assistentti Aintilaa järkyttyneenä Kilpisjärven baarissa.

”Paperityöläisiä ei pidä väheksyä. Väitöstutkimuksesta kertoneessa Helsingin Sanomien uutisessa (Kotimaa 9. 1.) yliopistoja verrattiin väheksyvästi paperitehtaisiin. Vertaus loukkaa paperityöläisiä ja antaa väärän kuvan paperiteollisuudesta. Tehtailla ei arvioida paperityöläisiä eikä heitä kilpailuteta toisiaan vastaan. Sen sijaan paperitehtaissa tehdään korkealuokkaista ja laadukasta paperia mahdollisimman tehokkaasti ja maailman huipputasolla.”

”No hei, mä oon bannannu Jumalankin symbioosin listoilta” Joni ”Lucifer” Ollonen

Maaliskuu 2014

Symbioosin kuoron 20 v. juhlakonsertti Symbioosin kuoro on ilahduttanut laulullaan jo vuodesta 1994 ja järjestää upean Symbioosin kuoron 20 v. juhlakonsertin! Konsertin ensimmäisellä puoliskolla Symbioosin kuoro esittää lyhennelmän Adriano Banchierin juonellisesta madrigaalisarjasta Festino, jossa kuvataan aikansa uudenlaisia huvituksia ja illanviettotapoja. Symbioosin kuoroa avustaa tanssiryhmä Linnea. Toisella puoliskolla kuoro tarjoaa monipuolisen kattauksen vanhaa ja uutta ohjelmistoa. Paikka: Balderin sali, Aleksanterinkatu 12, Helsinki Aika: 17.3.2014 klo 19.00 Liput: 10 €/6 € + narikka 2 € (maksu käteisellä) Väliajalla Balderin kahvila on auki. Facebook-tapahtuman sivut osoitteessa: http://www.facebook.com/events/218445555017727/ Lämpimästi tervetuloa!

Symbiontti 1/ 2014

Puheenjohtajalta

Virkailijoiden terveiset Lammilta! teksti Julia Palorinne / kuva Matti Leponiemi

uten moni tietää, Lammin virkailijavaihtarit järjestettiin tänä vuonna toista kertaa, ja mukana oli jälleen runsaasti edustusta kaikista mahdollisista virkailijaryhmistä. Erityisen ilahduttavaa oli paikalle löytäneiden fuksien määrä: yhteensä lähes kolmannes osallistujista oli ensimmäisen vuoden opiskelijoita! Upeaa aktiivisuutta heti alusta lähtien! Lammilla pohdittiin jälleen ryhmissä Symbioosia ja sen tulevaisuutta, ja esille tuli paljon erilaisia ajatuksia ja toiveita. Symbioosin tärkeimmiksi tehtäviksi listattiin mm. tapahtumien järjestäminen ja edunvalvonta, mutta myös vertaistuki ja yhteisöllisyys. Nämä jälkimmäiset ovat ne, jotka itse koen Symbioosin suurimpana ja tärkeimpänä tarkoituksena ja antina ainakin minulle itselleni. On mahtavaa, että kertsiltä löytyy lähes milloin vain seuraa ja ymmärrystä! Symbioosia pidettiin myös hyvänä sisäpiiritiedon lähteenä ja luonnonsuojelun edistäjänä. Hyvää Symbioosissa oli virkailijoiden mielestä retkien, sitsien, excujen, Kasviksen saunailtojen ja muiden tapahtumien lisäksi mm. luontoinnostus. Myös lämmin tunnelma ja erilaisuuden hyväksyminen saivat ansaitusti kiitosta. Huonointa Symbioosissa tai ainakin Lammilla useimmin esille tullut negatiivinen seikka oli kertsin sotkuisuus. Tämä on asia, johon me kaikki voimme yhdessä vaikuttaa, esimerkiksi siivoamalla jälkemme ja välttämällä omien tavaroiden säilyttämistä kertsillä. Muita huonoa-kohdassa mainittuja asioita olivat joustamattomuus ja konservatiivisuus sekä asioiden hitaus. Tämäkin on lähinnä meistä itsestämme kiinni. Voimme joko olla avoimia uudistuksille tai sitten emme; voimme joko hoitaa hommamme ajallaan tai jättää hoitamatta. Tämän vuoden aikana on tarkoitus saattaa loppuun monia pitkään keskeneräisenä olleita projekteja, kuten uusi laulukirja ja nettisivujen päivittäminen.

Jäsenten apua kaivataan molempiin, joten anna ihmeessä hienot ideasi ilmi! Tämä toki on sallittua, ellei jopa suotavaa, myös muihin asioihin liittyen. Vappushokkelo pääsi Lammilla sekä hyvää- että huonoalistoille, mikä varmasti ei yllätä ketään. Sen poistaminen jälkimmäiseltä kuitenkin olisi kaikkien edun mukaista, Symbioosin toiminta kun käytännössä katetaan Shokkelotuotoilla. Jokainen symbiontti fuksista kääpään voisikin miettiä, mitä haluaisi omalta osaltaan tehdä tänä vuonna shokkelomestareiden auttamiseksi. Missään nimessä koko 3000 kävijän tapahtuman järjestämistä ei kuulu kaataa muutaman fuksin harteille, olivat he miten päteviä ja ahkeria hyvänsä. Tältä vuodelta erityisesti odotettujen asioiden listalta löytyi perinteisten Ahviksen, BD-pelin ja Happobileiden lisäksi mm. Kilpisjärven uudenvuodenexcu ja linturetket. Näiden lisäksi kaipailtiin enemmän lautapeli- ja leffailtoja, ulkomaanexcuja ja enemmän asioita biologisilla asemilla. Jälkimmäisin onkin jo tapahtumassa: maaliskuussa kenttäasemat järjestävät fukseille ja tuutoreille esittelytilaisuuden Lammilla, ja juhannukseksikin on suunniteltu excua Tvärminnen eläintieteelliselle asemalle. Kaiken kaikkiaan vuosi näyttää siis Lammilla esitettyjen ideoiden ja toiveiden mukaan lähteneen käyntiin suorastaan loistavasti. Toivottavasti jaksamme vuoden loppuun asti samalla innostuksella kuin alkuvuoden! Onneksi innokkaita näyttää kuitenkin tänä vuonna olevan aivan poikkeuksellisen paljon! Onnellista kevättä kaikille symbionteille toivotellen, Julia Symbioosin puheenjohtaja 2014

Vappushokkelo tulee taas! Kaikki mukaan järjestämään vuoden parasta tapahtumaa! Kertsiltä ja Facebookista löytyy infoa nakeista. Liity Facebookissa: Vappushokkelotiimi 2014 ♥ Shokkelomestarit

2014 Matti, Tytti, Vilma & Melissa