Issuu

Muutos

2/2017

Sisällysluettelo

2/2017 53. vuosikerta Päätoimittaja Jasmin Kemppinen jasmin.kemppinen@helsinki.fi

Uutisia ja ajankohtaista

Toimitussihteeri Melina Markkanen melina.markkanen@helsinki.fi

Menneitä tapahtumia

Hyvä, paha muutos

Aika parantaa tuopin?

Taiton suunnittelu Mikko Aulio mikko.aulio@helsinki.fi Muut tekijät Alexandra Zakharova, Jani Lehto, Matti Leponiemi, Mari Tolonen, Liina Laukkanen, Ella von Weissenberg, Iida Kokkinen, Tapani Koppinen

Ulkoasu ja taitto Jasmin Kemppinen, Melina Markkanen, Mari Tolonen, Alexandra Zakharova, Matti Leponiemi, Iida Kokkinen Etu- ja takakansi Jasmin Kemppinen Logo Anni Virolainen Paino Picaset, Helsinki Painos 150 kpl

ISSN-L 1458-4115 Symbiontti on Helsingin yliopiston biologian ainejärjestön Symbioosi ry:n julkaisu. Lehdessä esitetyt mielipiteet eivät sellaisinaan edusta Symbioosin virallista kantaa. Symbiontti saa HYYn järjestölehtitukea. Symbioosi ry PL 65 (Viikinkaari 1) 00014 Helsingin yliopisto

Vaihtokokemuksia Huippuvuorilta

Vappushokkelo 2017

Ahvislesket

Ahvenanmaan linturallin tulokset

Matin seikkailut Arizonassa

Kenttisselviytymiskooste

Työharjoittelu ulkomailla

Repäisyt

Muutoksen tuulet Teksti: Jasmin Kemppinen

lämme jännittäviä aikoja. Muutokset tutkintovaatimuksissa ja opetuksessa sekoittavat opiskelijan päätä, eikä syksyllä voimaan tulevat opintotukimuutokset ainakaan vähennä kuumotusta. Yleiseen asumistukeen siirtyminen vaatii melkoista sopeutumista, kun esimerkiksi omalla kohdalla kuukauden rahnoista katoaa 100 euroa, joillakin paljon enemmän. Kuulemma ei pitäisi olla mitään syytä huoleen, nimittäin todellisuudessahan opiskelijoiden tuloja nostettiin lainan muodossa. En tiedä, mistä lähtien laina on laskettu tuloksi, mutta asiaa voisi kysäistä rakkaalta hallitukseltamme. Ai se on hajoamassa liitoksistaan? No ei kai siinä sitten.

Vaikka näissä tulevan syksyn tuulissa saattaa tuoksua vienosti cacca, pitää kuitenkin muistaa, että tuulen suunta voi muuttua silmänräpäyksessä. Sitä paitsi toistaiseksi on varmaan parasta kääntää selkä syksylle ja nauttia kesän lämpimästä henkäyksestä. Joillekin se tarkoittaa botskin nokassa loikoilua Lammin kenttäkurssilla, joillekin kesätyötä labrassa. Itselleni se tarkoittaa siipien ottamista alle, opintolainan nostamista ja tuhlaamista Amsterdamin kukkamarketilla. Vaarwel ja nauttikaa kesästä sekä lukuhetkistä!

Päätoimittajalta

Uutisia ja ajankohtaista Teksti ja kuvitus: Melina Markkanen

Tvärminnen juhannus Kuten tähänkin asti, myös tänä vuonna symbionttien juhannusta vietetään kauniissa alkukesän Tvärminnessä 22.6.–25.6.2017. Ohjelmaan kuuluu tietenkin niin aaton juhannussitsit kuin juhannuspäivän sauna sekä yleistä nautiskelua.

Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan XCVII promootiota vietettiin 25. — 27.5.2017.

Kampuskirjastot siirtyvät kesäaikaan! Kumpulan ja Viikin kampuskirjastojen kesäaukioloajat: 22.5. - 22.6. ma-pe 9-16 23.6. - 6.8. suljettu 7.8. - 27.8. ma-pe 9-16

Symbiontti 2/ 2017

Menneitä tapahtumia Teksti ja kuvitus: Melina Markkanen

Biosynteesi Tämän kevään Biosynteesi – symposiosarja (11.5.– 12.5.2017) keskittyi otsikon Terveys & sairaus ympärille. Luennot muodostivat äärimmäisen mielenkiintoisen kokonaisuuden varsin eri näkökulmista teemaa lähestyneiden puhujien myötä. Luentotallenteet löytyvät sekä tapahtuman Facebook -sivustolta että Biosynteesin YouTube -kanavalta.

Floranpäivä 12.5.2017 noin 250 iloista opiskelijaa ja yliopiston henkilökuntaan kuuluvaa juhlijaa kerääntyi aurinkoiseen Viikkiin viettämään Hyy:n järjestämää Floranpäivän juhlaa. Ohjelmaan kuului muun muassa opastetut kampuskierrokset, rehtori Jukka Kolan tervehdys sekä maukkaita ruoka- ja juomatarjoiluja – pallomeripomppulinnassa riehumista unohtamatta! Lisäksi jalalla pistettiin koreaksi mainion suomalaisklassikoita soittaneen professoreista koostuvan Re-Searchers – yhtyeen tahtiin.

Iso pyörä -infotilaisuus Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan Iso Pyörä – tiedotustilaisuus pidettiin Viikissä 19.5.2017. Uudet kandi- ja maisteriohjelmat sekä niihin siirtyminen käytiin pintapuolisesti läpi, ja tilaisuuden lopussa oli runsaasti aikaa osallistujien kysymyksille. Tapahtuma videoitiin ja tallenne on katsottavissa jälkikäteen osoitteessa connect.funet.fi/p6mww43rioc/. Toistaiseksi vielä kesken oleviin opetussuunnitelmiin voi jo käydä tutustumassa yliopiston wiki-alustalla. Opiskelijoiden toiveesta osa koulutusohjelmista järjestänee vielä lisää tiedotustilaisuuksia mahdollisesti syksyllä.

Kesäkuu 2017

Hyvä, paha muutos Teksti: Liina Laukkanen – Kuvitus: Alexandra Zakharova

Opintovastaavan palsta

Muutos voi tapahtua huonompaan tai parempaan suuntaan - joskus seuraukset saattavat myös olla jotain siltä väliltä, mikäänhän ei lopulta ole mustavalkoista. Muutoksessa ikävintä on kuitenkin epävarmuus, joka velloo nyt tälläkin hetkellä Ison Pyörän yläpuolella. Mitä tapahtuu? Miten opintojeni käy? Pääsenkö enää sittenkään siihen maisteriohjelmaan, joka houkutteli minut alun perin opiskelemaan tätä alaa? Vanhoja kursseja isketään yhteen viiden nopan kokonaisuuksiksi, kursitaan hätäisesti kokoon jotain mukavasti uuden tuntuista, jotain sellaista viehättävän erilaista nostalgisin vivahtein. Paketoidaan se vanha sisältö kompaktimpaan, typistettyyn muotoon ja tarjotaan opiskelijoille uusimpana uutena. Tämä on varmasti monen opiskelijan mielessä käväissyt epäilys – muuttuuko lopulta mikään? Vaikka näin laaja uudistus on tulossa jo syksyllä, siitä huolimatta monet asiat tuntuvat olevan vielä keskeneräisiä, eivätkä edes kurssien opettajat tiedä vielä kaikkea, mitä tuleva tuo tullessaan. Laskeeko suoritettujen noppien määrä samalla, kun karsitaan kalliimmista kurssitöistä, peräti kurs-

seista, vaikka ne olisikin todettu hyviksi? Onko tiedossa vain pelkistetty versio vanhasta, jota opiskelijat kaipaavat jo ennen kuin he ovat edes menettäneet sitä? Kysymyksiä on toistaiseksi paljon, suoria ja

helppoja vastauksia vähemmän. Uusien maisteriohjelmien suunnittelijat yrittävät varmasti parhaansa tehdäkseen tulevista kursseista opiskelijoille niin hyviä kuin suinkin mahdollista. Myös maisteriohjelmien joryjen opiskelijajäsenet ovat päässeet vaikuttamaan kurssisisältöön tuomalla opiskelijanäkökulmaa päätöksentekoon. Tämän ansiosta monia kurssisisällöllisesti päällekkäisiä asioita ja vanhojen kurssien heikkoja kohtia pystytään korvaamaan toimivammilla vaihtoehdoilla. Muutos tuo lisäksi mukanaan mahdollisuuden kokonaan uusien kurssien järjestämiseen. Esimer-

kiksi kasvibiologian ohjelmaan on jo nyt tiedossa uusia kursseja opiskelijoiden toiveesta, kuten Threatened vascular plants of Finland ja Mapping plant distributions. Jää silti nähtäväksi, miten paljon ja millaisia uusia kursseja biologian opiskelijoille tullaan jatkossa järjestämään ohjelmasta riippumatta. Tiukka aikataulu ja resurssipula vaikuttavat väistämättä uusien kurssirakenteiden muodostumiseen, minkä takia sekä kokonaan uudet että vanhat-uudet kurssit saavat luultavasti lopullisen, parannellun muotonsa vasta kokeilun kautta.

Symbiontti 2/ 2017

nut kuulla spekulaatiota siitä, vaikeutuuko tiettyihin Vaikka maisteriohjelmien suunnittelijoita ja muuta maisteriohjelmiin valituksi tuleminen, kun esimerkiksi yliopistohenkilökuntaa ei käykään kateeksi, myös opismikrobiologian ohjelman hakijamäärät oletetusti kaskelijan asema on tässä tilanteessa hataralla pohjalla. Jos vavat sen yhdistyessä biologian ja Maa-metsätieteellisen edes ylemmät tahot eivät tiedä mitään varmaksi, miten yhteiseksi linjaksi. opiskelija voisi tietää? Ei olekaan helppoa tippua siihen Yksi kuumotelluimmista aiheista on myös ollut se, ahtaaseen väliin, jossa aikaa valmistumiseen vanhoilla miten käy suosituimpiin maisterilinjoihin, kuten esivaatimuksilla on rajattu, mutta samalla on yhä epäselmerkiksi fysiologiaan ja genetiikkaan, hakeville opiskevää, millaisen muodon uusi kurssirakenne ottaa ja mitä lijoille. Juha Voipio rauhoitteli neuron osastokahveilla uusiin ohjelmiin siirtymisestä seuraa. fysiologian opiskelijoita, jotka kuumeisesti halusivat Jos jonkinlaista pelon värittämää huhua on liikkuvastauksia kysymyksiinsä. Vaikka kaikki ei olekaan vielä nut kampuksella sen jälkeen, kun yliopistolta ilmoitetvarmaa, hakemisella ei ole tarkoitus viivästyttää opintotiin maisteriohjelmiin siirtymisen muuttuvan jatkossa ja tai vaikeuttaa opiskelijoiden päämaisteriohjelmiin hakemisyä haluamiinsa maisteriohjelmiin. seksi. Haku jo sanana tuo Ei ole kuitenkaan kenenkään edun mieleen inhottavia takaumia mukaista, että opiskelijoita pakotetahdistavista pääsykoelukemisista ja kiihkeästä kilpailusYksi kuumotelluimmista taisiin syventymään aiheisiin, jotka eivät heitä lähtökohtaisesti kiinta muita hakijoita vastaan, minkä takia opiskelijoiden aiheista on myös ollut se, nosta. Sitä paitsi joka vuosi sisään otettavien opiskelijoiden määrät epäluuloinen ja tuomitseva ensireaktio ei tulekaan miten käy suosituimpiin eivät tule edes täyteen, minkä takia on myös mahdollista tarvittaessa yllätyksenä. Mielikuvaa pahentaa lisäys, jonka mukaan maisterilinjoihin, kuten joustaa niinä vuosina, joina hakijoita on enemmän. Jos kuitenkin samaan maisteriohjelmaan pystyy ilmoittautumaan vain esimerkiksi fysiologiaan kävisi niin, että jonain vuonna kaikki saman vuosikurssin biolokaksi kertaa, minkä jälkeen opiskelija ohjataan, ei suinja genetiikkaan, hakeville git päätyisivät valitsemaan saman maisteriohjelman, kyseiseen ohjelkaan määrätä, toiseen maismaan haluavien kesken olisi pakko teriohjelmaan. Ei ihmekään, opiskelijoille. tehdä jonkinlaista karsintaa. Millaiettä monet opiskelijat ovat set nämä valintakriteerit kuitenkin tunteneet olonsa huijatuikolisivat? Keskiarvo, edelliset opinnot? Neuvona oli, että si – kaiken sen pänttäämisen jälkeen onkin yllättäen omiin opintoihin on tietysti hyvä panostaa. Ympäripyöepävarmaa, onko enää oikeutettu siihen maisteriin, jolreää, mutta varmasti totta. Näillä näkymin kauhukuva le ovet olivat olleet avoimet yliopistoon pääsyn jälkeen kilpailevasta ilmapiiristä ja arvosanakamppailusta vaiaina tähän hetkeen asti. kuttaisi kuitenkin olevan liioiteltua, joskin tilannetta on Pelon tunteet ovat kohdistusilti hyvä pitää silmällä. Käytännöt saattavat silti vaihneet erityisesti kysymyksiin della ohjelmien välillä, vaikka tämä ei tietenkään olisi siitä, miten opiskelija toivottua. pystyy itse vaikutEpävarmuus omasta tulevaisuudesta on inhottavaa, tamaan jatkossa, mutta yhteistyö omien opiskelutovereiden ja henkimihin maistelökunnan kanssa tulee jatkossakin olemaan tärkeässä riohjelmaan roolissa, sillä vain sen avulla voimme tehdä opiskelushän tulee ta muutosten pyörteissä antoisaa sekä puuttua kohvalituksi, ja taamiimme epäkohtiin, emmehän ole tässä yksin. Sitä kuinka paljon paitsi, vaikka Iso Pyörä kuulostaakin uhkaavalta, sen päätös tulee tuomiin mahdollisuuksiin on myös hyvä suhtautua riippumaan avoimin mielin, silti kriittisen katseen säilyttäen. Ei ar vosanoista. kannata olla itse se, joka jämähtää aloilleen. Kertsillä on voi-

”

Opintovastaavan palsta

Kesäkuu 2017

Aika parantaa tuopin? Teksti: Mari Tolonen – Kuvitus: Iida Kokkinen

Akateemisen anatomia- ja olutseuran palsta

Viikki Brewing Societyn nykyinen puheenjohtaja Olli opetti allekirjoittaneelle ravintolapöydässä oluen juomisen jaloista taidoista yhden tärkeimmistä – kärsivällisyyden. Jotkin oluet paljastavat arominsa vasta lämmettyään jonkin verran viileästä säilytyslämmöstään. Ollin mukaan tämä pätee sitä paremmin, mitä tummempi ja alkoholipitoisuudeltaan korkeampi olut on. Tästä intoutuneena Akateemisen anatomia- ja olutseuran koemaistajat ottivat maisteluun eriväriset ja -hintaiset oluet testatakseen, avautuvatko amatöörioluenjuojalle oluen parhaimmat aromit vasta ajan kanssa.

Olut

Suoraan jääkaapista

Bryggeri Supernova Tuoksu: Double IPA 7,8% AIV:mäinen, kirpakka Maku: Huhhuh! Täs on joku juttu? Aika makea, jälkimaku yrttinen kuin Jekussa, ei todellakaan nopeasti dokattava

Munkebo Megingjord Barley wine 9,4%

Tuoksu: Ei järin miellyttävä, hapan, tunkkainen kellari Maku: No oho, rusinat ja taatelit, petollista alkoholipitoisuuteen nähden

Sori Brewing Dark Tuoksu: Ehkä Humor Club vähän makea, Imperial stout 8,0% karamellimainen, tosi mieto Maku: Wou! Leivosmainen, voimakas, herkullinen

30 min RT

(Alkon) kuvaus

Tuoksu: Erittäin kuiva omenasiideri, navettamaisuus säilynyt Maku: Humala potkii aikaisemmin, mutta lempeästi, yrttejä, ei merkkejä väljähtämisestä, 3/5 IPAsta, maun puolesta uusia nuotteja ei löytynyt

Keskitäyteläinen, erittäin voimakkaasti humaloitu, karamellimaltainen, kuivahedelmäinen, kypsän sitruksinen, yrttinen, pitkä

Tuoksu: Makeampi, vähemmän kellari, jotenkin laantunut Maku: Vähän väljähtänyt, vähemmän oho, muuten kaikin puolin miellyttävä, petollisuus lisääntyy

Täyteläinen, keskiasteisesti humaloitu, karamellimaltainen, kuivahedelmäinen, siirappinen, kevyen kirsikkainen, hennon suklainen, mausteinen, pehmeä

Tuoksu: Supermakea, kaakaoinen Maku: Tumma suklaa, imelä, paahteinen, helpommin juotava, ei ehkä dokattava

Samea, voimakkaasti humaloitu, paahteinen, mausteinen, karamellinen

Symbiontti 2/ 2017

Olut

Suoraan jääkaapista 30 min huoneenlämmössä

(Alkon) kuvaus

Laitilan Kukko Schwarz Schwarzbier 4,5%

Tuoksu: Savusaunamainen, hennon siirappinen, mitäänsanomaton Maku: Mämmi, tosi perus tumma, joisin mieluummin kuin muita Kukkoja, nopeasti dokattava

Tuoksu: Voimistunut! Nyt myös tuoksuu mämmiltä. Maku: Väljähtänyt, mutta edelleen dokattava. Ei löydy mitään uutta edelliseen

Hienostuneen paahteinen, täyteläinen, maltaiden suklainen paahteisuus ja hieno, pieteetillä viritetty humalointi (lähde: laitilan.com)

Tuoksu: Edelleen hiiva, ei ehkä yhtä voimakas, laiva on voimistunut Maku: Yhyy, väljähtänyt x 100000, nopeampi jälkimaku, muuten maistuu vedelle, tulee paha mieli, ei nautiskelijoille

A. Le Coq Premium Tuoksu: Haisee Lager 4,5% laivalta ja hiivalta Maku: Heti väljähtänyt, ei herätä tunteita, bulkkilageriksi makea, jälkimaku leipämäinen, vähän meh

Oluiden maun ja tuoksun arvioimisen jälkeen etsittiin Alkon sivuilta (tai panimon omilta sivuilta) kuvaukset oluiden aromista. Näin pystyttiin arvioimaan sitä, muuttuiko olut ajan kanssa aromeiltaan sellaiseksi, kuin panimo oli sen tarkoittanutkin. Tulokset olivat selvät ainakin niiden oluiden osalta, jotka on tarkoitettukin juotavaksi ainoastaan huurteisen kylmänä. Niiden suhteen kannattaa pitäytyä nopeassa juomistahdissa. Korkeamman alkoholipitoisuu-

Kesäkuu 2017

den oluissa lämpeneminen toi esille joitakin uusia aromeja, joita ei ollut helppo löytää kylmästä tuopista. Näissä oluissa lämpötilan muutos myös pehmensi suutuntumaa, joka usein on voimakkaissa oluissa kylmänä suht hyökkäävä. Jälkikäteen ajateltuna fiksumpi tapa oluen lämmittämiseen olisi ollut pidellä lasia käsissään, ja antaa ruuminlämmön hoitaa tehtävänsä. Näin olut lämpenee nopeammin, ja kallisarvoinen CO2 pysyy juomassa.

Vaihtokokemuksia sivistyksen pohjoiskolkasta Teksti: Ella von Weissenberg Kuvat: Ella von Weissenberg & Ossi Keva

Maailman pohjoisin yliopistokeskus

niversity Centre in Svalbard eli UNIS on maailman pohjoisin yliopistokeskus. Siellä voi opiskella arktista biologiaa, geologiaa, geofysiikkaa ja teknologiaa. Kaikki kurssit sisältävät lähtökohtaisesti kenttätyötä, sillä UNISille mennään uniikin luonnon ja arktisten olosuhteiden vuoksi. Kaikki kurssit järjestetään niin kandi- kuin maisteritasollakin englanniksi. Kuten aiemmasta Symbiontista kävikin jo ilmi, en mahtunut hakemilleni meribiologian kursseille niiden suuren suosion vuoksi, mutta käytin hyväkseni saamani tilaisuuden osallistua Arktisen talvilimnologian maisteritasoiselle kurssille. Päätös kannatti, vaikka vaihtoni typistyikin viidestä kuukaudesta vain viiteen viikkoon.

Opiskelu Työtahti kurssilla oli todella kova, sillä luentojen oheismateriaalien lukemisen lisäksi vapaa-aika hupeni tehokkaasti kahden ryhmäraportin sekä oman esitelmän tekemiseen. Kurssiryhmästä sai kuitenkin paljon vertaistukea ja apua opiskeluun. Opin toki paljon kurssin aihepiiristä, mutta erityisesti kurssin kannustava ilmapiiri opetti tuomaan omia ajatuksia rohkeammin esille. Kenttäpäivät olivat kurssin kerma, sillä kukapa ei nauttisi lumessa puuhastelusta vuorten keskellä tai planktonnäytteeseen saaduista hankajalkaisista. Mikäli Arktinen biologia kiinnostaa, kurssitarjontaa kannattaa selailla osoitteessa www.unis.no. Kursseille voi hakea myös ilman vaihto-ohjelmaa hakemalla vierailevaksi opiskelijaksi, kuten minä tein ensi syksyn osalta. Olen nimittäin menossa uudelle kierrokselle syksyllä tekemään gradua ja luultavasti vielä yhdelle kurssillekin.

Kuuluisa varoituskyltti, joka kehottaa jääkarhuja pysymään poissa kylästä.

Symbiontti 2/ 2017

Opiskelijaelämä ja retket Longyearbyenissä kalleinta oli ruoka ja halvinta kalja. Myös retkeilyvaatteita sai huomattavasti sisämaata halvemmalla, koska Huippuvuoret ovat täysin verovapaata aluetta. Opiskelijatoiminta oli aktiivista: virallinen hengailuilta järjestettiin viikoittain, toisinaan oli myös bileitä. Opiskelijat järjestivät myös lautapeli-iltoja, linturetkiä, pulahduksia vuonoon ja tietysti retkiä vuorille. Retkillä kannattikin käydä niin paljon kuin ehti, sillä kukapa kenttäbiologi ei viihtyisi pakkasessa patikoimisesta vuorten keskellä. Longyearbyenin ulkopuolelle ei kuitenkaan saanut jääkarhujen vuoksi poistua ilman kivääriä ja hätäraketteja. Vuorilla täytyi varautua myös lumivyöryihin. Viidessä viikossa ei ehtinyt tehdä niin paljon kuin olisi halunnut, mutta lähiseudun lasketteluvuoret, jääluolat, vanhat kivihiilikaivosrakennukset ja maailmanlopun siemenpankki tulivat nähtyä. Turisteilimme myös hylätyssä neuvostoaikaisessa Pyramidenin kaivoskylässä, josta löytyi mm. maailman pohjoisin Leninin patsas. Lähivuonon rannalla saattoi jo maaliskuussa ihailla ihailla riskilöitä, isolokkeja, haahkoja, pohjankiisloja, partahylkeitä ja jopa mursuja. Valitettavasti ensimmäiset kyhmyhaahkat, pikkuruokit ja monet muut linnut saapuivat Longyearbyeniin vasta kotiinpaluuni jälkeen. Uudestaan on siis mentävä.

Lasketteluretkellä mukana täytyi olla kivääri, vaikka jääkarhut eksyvät vuorille melko harvoin.

Arktinen lounashetki kenttäpäivän päätteeksi. Kuva: Ossi Keva

Kesäkuu 2017

Vappushokkelo 2017!

ämän vuoden Vappushokkelo oli menestys! Asiakkaita oli enemmän kuin ikinä. Vaikka rakentelupäivänä ulkona oli enemmän lunta kuin jouluna, niin saimme onneksi nauttia vappupäivänä mukavasta auringonpaisteesta. Sään lisäksi myös tunnelma oli aurinkoinen: asiakkaat olivat tyytyväisiä ja työntekijät iloisia pienestä väsymyksestä huolimatta. Projektin aikana suurinta päänvaivaa tuotti Luonnontieteellisen museon parvekkeella ollut mainoslakana, joka viuhui yhtä kovaa kuin toukokuun tuuli. Yhtä korkealla liehuivat myös ratamestari-Alman ideat, joita toteutimme porukalla kevään aikana joka tiistai Matluklusterilla. Ilmapallot muuttuivat äkkiä pallokaloiksi ja sairaalan vanhat lakanat letitettiin kelpeiksi kelppimetsään. Tämän vuoden radan ehdoton suosikki oli upea Valma-valas, jonka sisuksiin lapset pääsivät sukeltamaan. Ihanat eläimet ilahduttivat jälleen ja saimme nauttia Symbioosin kuoron esityksistä. Kiitos paljon shokkelomestareille Almalle, Janille, Vitalille ja Kipalle! Kiitos myös kaikki työntekijät, teidän avulla tapahtuma oli jälleen kerraan todella onnistunut!

Symbiontti 2/ 2017

Ikuisen piknikin taktiikka – Ahvisleskien linturalli Teksti: Veera ja Verna

o vuosia olimme seuranneet biologipuolisojemme innokasta ja lennokasta Ahvenanmaan linturalleille valmistautumista, joka tuppaa alkamaan aina noin puoli vuotta ennen lähtöpäivää. Muutaman vitsikkään heiton ja peli- & kilpailuvastaaville lähetetyn sähköpostin jälkeen löysimme itsemme Larssonin (Svenssonin) äärestä tutkimasta rarien tuntomerkkejä ja metsästämästä mehevien lintujuorujen lisäksi parasta kaukoputkea. Me, Ahvislesket, kuljimme vääjäämättömästi kohti koleita Hagan peltoja ja sumun verhoamaa Styrsiä. Tänä vuonna tekisimme eväät vain itsellemme! Lajeja opetellessa nälkä kasvoi syödessä, ja huomasimme pian höristelevämme korviamme viherpeipon ryystölle ja tiirailevamme Töölönlahden lintukantaa matkalla luennolle. Harjoittelun kliimaksiksi nousi toisen ahvislesken tupareissa aamuyöllä tehty rankka lintutreeni, johon myös asiaan vihkiytymättömät juhlijat pakotettiin mukaan. Se kuuluisa ralli-into oli nyt toden teolla löytynyt! Taktiikkaamme pohdimme pitkään ja hartaasti. Rallimme kulmakiviksi nousivat hyvä ruoka ja kunnon yöunet, jotka muodostivat niin sanotun ikuisen piknikin taktiikan. Sitten vain auton nokka kohti Ahvenanmaata ja raskas kaasujalka polkimelle! Rallisuorituksemme alkoi adrenaliinia nostattavan kiireen siivittämänä: saavuimme Hagan pelloille vasta kello 17:03. Muiden joukkueiden putket olivat jo tukevasti tanassa, kun me haparoivin käsin asettelimme omaamme. Pian kuitenkin löysimme, mitä olimme tulleet hakemaankin: metsähanhi, merihanhi ja tundrahanhi silmiä ja erityisesti rallimieltä hivelevässä rykelmässä. Heti alkuun saatujen havaintojen määrä ja lajintunnistustaitojemme odottamaton tarkkuus aiheuttivat yllättyneitä ilonpyrskähdyksiä ja hallitsematonta hyppelyä. Perjantai-iltana myhäilimme tyytyväisinä, sillä olimme jo ylittäneet kokonaistavoitteemme, 30 lajihavaintoa.

Kesäkuu 2017

Lauantaiaamu valkeni sateisena ja harmaana. Rallimielemme kävivät kuitenkin toisenlaisilla kierroksilla edellispäivän lajihumun siivittäminä. Lähdimme odottavin mielin kohti paljonpuhuttua Styrsiä. No millainen se tarunhohtoinen Styrs sitten oli? Metsälinnut eivät laulaneet. Auto jumittui liejuun. Toinen ahvisleski eksyi. Kaukoputki meni huuruun. Sumu peitti muuttolintuparvet. Havaintomme kolmen tunnin ajalta: punarinta ja hippiäinen. Onneksi oli suklaata. Ja kahvia. Ja muffineja. Ja pizzaa. Ja paluumatkalla auton edestä täydellisessä kulmassa lentänyt närhi, jonka siipien värikirjo loisti pilviverhon läpi päässeen auringonsäteen hehkussa. Loppu lauantai sujui mukavasti lajeja sieltä täältä poimiessa, kunnes toinen ahvisleskistä totesi: ”Nyt ei oikein jaksaisi enää.” Kello olikin sopivasti 16:57. Tunnelma Idrottcenterillä alkoi tiivistyä purun alkaessa. Jännitimme, kuinka monta lajia pääsemme huutamaan ja kyseenalaistetaanko havaintomme, kun emme ole tunnettuja ornimuijia. Purku eteni kuitenkin leppoisasti, ja hykertelimme tyytyväisinä, kun puolisojemme joukkue ei ollut havainnut omalla listallamme komeilleita fasaania, koskikaraa tai hömötiaista. Oma lajimäärämme ylitti odotuksemme reilusti, ja ihailimme kärkikahinoissa olleiden joukkueiden lajihavaintoja. Palkintojenjaossa meidät lyötiin ällikällä: saimme parhaan ensikertalaisjoukkueen palkinnon 49 lajillamme. Palkintomme, Pentti Linkolan Suuren lintukirjan opein tulemme ja haastamme ensi vuonna! Valtaisat kiitokset peli- & kilpailuvastaaville ja kanssakisaajille lämpimästä vastaanotosta,

Ahvislesket Veera ja Verna

Ahvenanmaan linturallin 2017 tulokset

Symbioosin kuuluisalla linturallilla bongattiin tänä vuonna 133 lintulajia ja purkuun osallistui huikeat 47 joukkuetta. Havaintoja oli lajimäärältään vähemmän ja pistejakauma oli tasaisempi kuin viime vuonna, johtuen rallin aikaisemmasta ajankohdasta. Tämäkään ralli ei kuitenkaan edennyt ilman rariteettihavaintoja, joiden kohokohdaksi nousi minuutteja ennen kisan päättymistä havaittu aroharmaalokki. Joukkueet voivat noutaa havaintolistansa Symbioosin kertsiltä, sinisestä kansiosta.

1 . St y r s i lt ä tuul ee, 90 h a va in to a , 0 ä ssää. 2. Nui j a a j a t ja to sin uija a ja t, 8 7 ha va int oa, 3 ässää. 3 . Ma a r i a n h a min a n pul usto n suo jel uk om it e a , 8 5 h a va in to a , 1 ä ssä ä . 4 . Yö h ut i kka , 8 3 ha va in to a , 0 ä ssä ä .* 5 . Muum i m ukimen etel mä , 8 3 h a va in toa, 0 ässää. 6. Suo r a p uo l ue, 8 2 h a va in to a , 0 ä ssä ä. 7 . Na h k i a isen tied o t puuttuva t, 79 hava i n t o a , 0 ä ssä ä . 8 . Ja a k o t j a tytö t, 76 h a va in to a , 2 ä ss ää. 9 . A i n a m u n pitä ä po l kea , 76 h a va in t oa, 0 ässää. 1 0 . Ne us ko ma tto ma t, 75 h a va in to a , 0 ässää. Vaivaannuttava skenekatsaus, 72 havaintoa, 2 ässää. Sherryä, Pentti Arajärvi? 72 havaintoa, 0 ässää. Nimettömät, 70 havaintoa, 0 ässää. Täytyy taas opetella kaikki ne linnut, 69 havaintoa, 0 ässää. Astuvat kurjet, vonkaava hiirihaukka, tirkistelevä korppi, 69 havaintoa, 0 ässää. Yhdet vielä ja sitten rattiin, 66 havaintoa, 1 ässää. Laivanupottajat, 66 havaintoa, 0 ässää.

Ei tippa linssissä tapa, 65 havaintoa, 1 ässää. Pullasorsat, 65 havaintoa, 0 ässää. Aviosetti ja pihtarisorsa, 64 havaintoa, 0 ässää. The mighty tits, 62 havaintoa, 2 ässää. Pilluminati, 58 havaintoa, 0 ässää. Fudge sludge chicken, 57 havaintoa, 0 ässää. Idän nelipäinen kotka, 55 havaintoa, 0 ässää. Joukkue joka huijaa paljon, mutta niin kuuluukin, 55 havaintoa, 0 ässää. Suvilinnut, 54 havaintoa, 0 ässää.* Grab them by the birdie, 53 havaintoa, 1 ässää. The Incredibirds, 53 havaintoa, 0 ässää. Akateeminen identiteettikriisi, 53 havaintoa, 0 ässää. HYökyAALTO, 52 havaintoa, 1 ässää. Lehtokyrppä, 51 havaintoa, 0 ässää. Koot koolla, 50 havaintoa, 0 ässää. Ahvislesket, 49 havaintoa, 0 ässää. Vilu tekee kankeaksi, 48 havaintoa, 0 ässää. Ituhippiäiset, 47 havaintoa, 0 ässää. Birdcage, 46 havaintoa, 0 ässää. Kryptiset vesilinnut, 45 havaintoa, 0 ässää. Klan Kanala aka Tuskakoskelot, 44 havaintoa, 0 ässää. Is it a bird or is it a plane, 43 havaintoa, 0 ässää. I believe I can fly, 41 havaintoa, 0 ässää. Ai mitkä linnut?, 38 havaintoa, 0 ässää. Paskauivelot, 34 havaintoa, 0 ässää. Naakat, 33 havaintoa, 1 ässää. Haukka bois, 30 havaintoa, 0 ässää. Lehto ja pöllöt, 29 havaintoa, 0 ässää. Pingviini, 16 havaintoa, 0 ässää. Look at all the birds we saw, 0 havaintoa, 0 ässää. * Sähköpostitse jaetussa tuloslistassa Suvilinnuille oli virheellisesti kirjattu 84 lajihavaintoa. Joukkueen rehellisestä ilmoituksesta tämäkin epäkohta saatiin korjattua.

Symbiontti 2/ 2017

~ Havaitut lajit ~ Alli Ampuhaukka Aroharmaalokki Avosetti Fasaani Haahka Haapana Harakka Harmaahaikara Harmaalokki Harmaapäätikka Harmaasorsa Helmipöllö Hemppo Hiirihaukka Hippiäinen Huuhkaja Hömötiainen Isokoskelo Isokäpylintu Isolepinkäinen Jalohaikara Jouhisorsa Järripeippo Kalalokki Kanadanhanhi Kanahaukka Kangaskiuru Kapustarinta Kaulushaikara Keltasirkku Kesykyyhky Kiuru Korppi Koskikara Kottarainen Kuikka Kulorastas Kuovi Kurki Kuusitiainen Kyhmyjoutsen Käpytikka Lapasorsa Lapasotka Lapinsirkku

Kesäkuu 2017

Laulujoutsen Laulurastas Lehtokurppa Leppälintu Luhtakana Luotokirvinen Lyhytnokkahanhi Maakotka Merihanhi Meriharakka Merikotka Merilokki Merimetso Merisirri Metsähanhi Metsäviklo Mustakurkku-uikku Mustaleppälintu Mustalintu Mustarastas Mustavaris Naakka Naurulokki Niittykirvinen Nokikana Nokkavarpunen Närhi Pajusirkku Palokärki Peippo Peukaloinen Piekana Pikkujoutsen Pikkukäpylintu Pikkutikka Pikkuvarpunen Pilkkasiipi Pulmunen Punajalkaviklo Punakylkirastas Punarinta Punasotka Punatulkku Puukiipijä Pyrstötiainen Pähkinähakki

Pähkinänakkeli Rautiainen Riskilä Ristisorsa Ruokki Ruskosuohaukka Räkättirastas Räyskä Selkälokki Sepelkyyhky Sepelrastas Silkkiuikku Sinisorsa Sinitiainen Sääksi Taivaanvuohi Talitiainen Tavi Teeri Telkkä Tikli Tilhi Tiltaltti Tukkakoskelo Tukkasotka Tundrahanhi Tylli Töyhtöhyyppä Töyhtötiainen Uivelo Urpiainen Uuttukyyhky Valkoposkihanhi Varis Varpunen Varpushaukka Varpuspöllö Viherpeippo Vihervarpunen Viiksitimali Vuorihemppo Västäräkki

Matin seikkailut Arizonassa Teksti ja kuvat: Matti Leponiemi

Matkaan! Vai..? Kaikki alkoi ekologisesta tutkimusharjoittelusta. Tein parin kuukauden harjoittelun murkkuryhmässä, ja hyvä työmotivaatio ilmeisesti kannatti, kun harjoittelusta irtosi myös kesätyö ja gradupaikkaa kysyessäni oli tulevan graduohjaajani Dalial Freitakin vastaus luokkaa ”I thought you’d never ask” (muistaakseni..). Myöhemmin mahdollisia graduprojekteja kartoitellessamme kysyin eräästä minua kiinnostavasta projektista, erityisesti sen Arizonassa tehtävästä osuudesta. Oletin, että Arizonasta varmasti jo löytyy joku, joka tutkimukset hoitaa, mutta lähes leikilläni silti kysyin olisiko minun mahdollista sinne lähteä. Ohjaajani kertoi sitten hieman lisää kyseisestä tutkimuksesta, mutta melko nopeasti innostuikin kertomaan Arizonan oluiden herkullisuudesta ja kutakuinkin siinä kohtaa tajusin, että ilmeisesti lähdön mahdollisuus onkin ihan todellinen... Lukiessani vuoden ensimmäisestä Symbiontista Ella von Weissenbergin kokemuksia vaihtoon lähtemisestä, tuli mieleeni elävästi omatkin lukuisat innostumiset, pettymykset ja epävarmuus siitä, onnistuuko matka ylipäätään. Aluksi rahaa lähtöön ei pitänyt olla, vaan itse pitäisi rahoitus järjestää. No, siitä vain apurahahakemusta rustaamaan. Näihin vaan tarvitsisi olla tutkimussuunnitelmaa ja ties mitä liitteitä, joita en ihan kokonaan voi päästä keksiä, ja ohjaaja sattui sillä hetkellä olemaan Thaimaassa reissaamassa vailla internet-yhteyttä. Lopulta ryhmältä kuitenkin rahaa löytyi ja matkajärjestelyt etenivät lopulta melko sujuvasti. Jännitys matkan onnistumisesta säilyi kuitenkin lähes loppuun asti, sillä en todellakaan ollut vakuuttunut ESTA-”viisumin” riittävyydestä matkani tarkoituksiin. Maahantuloviranomaisen tiukkojen kysymysten jälkeen pääsin kuitenkin porttien ”paremmalle” (?) puolelle, ja täällä sitä nyt ollaan. Teen siis mehiläistutkimusryhmässä graduani liittyen mehiläisten immuunijärjestelmään, yhteistyössä norjalaisen Gro Amdamin ryhmän kanssa Arizona State Universityssä (ASU). Ensimmäiset pari viikkoa graduohjaaja on mukana opastamassa, mutta viimeiset muutamat viikot pitäisi selvitä itsenäisemmin. Yliopisto sijaitsee Tempessä, Phoenixin kainalossa. Noin Jyväskylän kokoinen Tempe pyörii melko paljon juuri yliopiston ympärillä, tai ainakin se on alueen suurin työllistäjä.

Mikäli sosiaalisten hyönteisten tutkimus kiinnostaa, on ASU ilmeisesti yksi kovimpia tekijöitä maailmassa. Työpisteeni ikkunasta voin katsella muutamaa tutkimusmehiläispesää, ja puolen tunnin ajomatkan päässä tutkimusasemalla on toistasataa lisää.

Tempe ja ASU Amerikkalaiseen tyyliin yksityisautoilu lienee täälläkin ensisijainen liikkumistapa, sillä kadut ovat leveitä, eikä parkkipaikkaa kauheasti tarvitse etsiä. Leveiltä kaduilta on hieman yllättäen löytynyt mukavasti tilaa myös pyöräkaistoille. Varsinkin kampusalueella on runsaasti pyöräparkkeja, ja jopa rullalautaparkkeja. Sain tutkimusryhmältä pyörän lainaan, ja muutaman kilometrin työmatka kampukselle taittuukin kivasti tasaisia katuja fillaroiden. Kampuksen vastine Unicafelle on yksi rakennus, jossa on kolmessa kerroksessa erilaisia ravintoloita, lähinnä tietysti pikaruokaa. Pizzaa, patonkia, hampparia, sushia, salaattia, lähes mitä vaan löytyy. Vegaanivaihtoehtojakin on tarjolla useassa paikassa. Kampusalue on Viikkiin tottuneelle hyvin eläväinen, ja lounasta nauttiessaan voi melkein päivittäin kuunnella ulkona erilaisia musiikkiesityksiä. Kerran pääsin lounassalaattia mutustaessani katsomaan jonkinlaista intiaanien musiikki- ja tanssiesitystä. Ajankohta reissulleni ei olisi ilmeisesti voinut olla parempi. Lämpötilat ovat vielä ihan kohtuullisesti 30 celsiusasteen ympäristössä ja tällä hetkellä autiomaassakin vihertää. Kovemmatkaan lämpötilat eivät kuitenkaan tunnu niin tukalilta kuin pelkästä lämpöasteista

Symbiontti 2/ 2017

voisi päätellä, johtuen varmaankin matalasta ilmankosteudesta. Myöhemmin kesällä lämpötila nousee kuitenkin kuulemma sietämättömäksi, mutta onneksi pääsen livistämään Suomen suveen ennen sitä. Mexicon rajan läheisyys on täällä hyvin nähtävissä, espanja on kuin toinen virallinen kieli (ja lähikaupasta saa hiton hyvää quacamolea!), mutta mitään älyttömiä kulttuurishokkeja ei Arizona tarjonnut. Toisaalta kaikenlaiset uskonnolliset mölisijät ja saarnamiehet olivat kyllä hyvin näkyvillä ja kuuluvilla tapahtumissa, vaikkei Arizona edes taida olla Yhdysvaltojen pahimpia seutuja siinä suhteessa. Yleensä nämä uskikset lähinnä huvittivat, mutta työmatkani varrelle sattuneen Planned parenthood-keskuksen edessä järjestetyt jokaviikkoiset mielenosoitukset aiheuttivat kyllä ihan puhdasta vitutustakin. Paikalla onneksi oli yleensä myös vastamielenosoittajia, joille epätoivoisesti yritin jotenkin saada ilmaistua tukeni ohi polkiessani. Kovin syväluotaavia analyysejä en ihmisten mielipiteistä päässyt muodostamaan, mutta ainakin tässä tutkijakuplassa mielipiteet esimerkiksi Donald Trumpista olivat hyvin samansuunaiset kuin Viikki-kuplassakin.

Vapaa-ajan puuhat Hirveästi nähtävää ei Tempessä ole, mutta ohjaajani puheet paikallisista oluista pitävät paikkansa. Erilaisten pienempien panimoiden tuotteita on todella hyvin saatavilla, ja panimoja onkin pelkästään Tempen alueella useita. On siis aikamoinen urakka testata kaikkia paikallisia oluita, mutta jonkunhan se on tehtävä… Yksi suosituimmista ja suurimmista paikallispanimoista on Four Peaks. Panimokierroksella opin, että kyseinen panimo ensin puhdistaa vetensä käänteisosmoosilla ja sitten lisää siihen mineraaleja tms. sen mukaan, mitä valmistettavan oluen alkuperäalueen vedestä löytyy. En tiedä miten yleinen juttu tämä panimoissa on, mutta ainakin paukuttivat sillä henkseleitään ja kuulostaahan se ihan coolilta. Harrastukseksi olin ajatellut ottaa Arizonassakin lintujen tarkkailun, mutta eipä tuolle lopulta hirveästi aikaa jäänyt. Työmatkojen tirpat toki katselin tarkasti, ja omat epämääräiset tavoitteet mm. kolibrin näkemi-

Kesäkuu 2017

Anna’s hummingbird (Calypte anna)

sestä tuli myös täytettyä melko helposti. Ylimääräistä eksoottista värinää alueen linnustoon tuo veikeän näköinen ruusukaijanen. Ilmeisesti lemmikkikarkulaisista alkunsa saanut populaatio näitä alunperin afrikkalaisia papukaijoja elelee nyt myös täällä Phoenixin alueella. Olisin kovasti halunnut käydä Grand Canyonilla, mutta se ei tällä reissulla sitten onnistunutkaan. Tempestä on kanjonille noin viiden tunnin ajomatka, mikä aluksi kuulosti pitkältä. Reissun loppupuolen kuusitoistatuntisten labrapäivien jälkeen viisi tuntia auton ratissa alkoikin vaikuttaa melko leppoisalta, mutta tässä vaiheessa aikaa ei moiselle reissulle enää kuitenkaan ollut. Moiset haaveet olisikin kannattanut toteuttaa tutkimusten alkuvaiheessa, kun väljiä päiviä vielä oli. Kanjonin sijaan onnistuin kuitenkin yhden päiväreissun tekemään Sedonaan, joka olikin todella kaunis paikka. Elokuvamaisia punaisia vuoria ja lukuisia mukavia luontopolkuja. Päivän jälkeen kengät olivat punaiset kuin olisin Marsissa käynyt.

Lopuksi En ole opiskelujeni aikana käynyt vaihdossa tai muutenkaan ennen tätä ollut opinnoissani mielestäni erityisen kansainvälinen. Tutkijalle kansainvälisyys on kuitenkin lähes itsestäänselvyys. Minulla kävi varmasti aivan mieletön tuuri päästessäni graduvaiheessa tutustumaan maapallon toiselle puolelle toiseen yliopistoon, tutkimusryhmään ja toimintatapoihin. Samanlaisia tilaisuuksia ei varmasti kaikille eteen tule, mutta jos tilaisuus tarjoutuu, kannattaa siihen ehdottomasti tarttua.

Symbiontti esittää kyselyn pohjalta:

Kenttisselviytymiskooste Teksti ja kuvitus: Iida Kokkinen

Kesä lähestyy ja kenttäkurssit hiipivät kohti sen mukana. Fukseja varmasti jännittää tulevat koettelemukset, joten tässä vaiheessa olisi hyvä tehdä pieni kooste heidän fiiliksistään sekä vanhempien opiskelijoiden kullanarvoisista vinkeistä, jotta kesän parhaimmista viikoista todella tulee niitä parhaimpia. Joko mennään?

uksien vastauksia oli vähäisenlaisesti, mikä voi toki johtua siitä, että kenttisinnostus on vasta matkalla kohti huippuaan. Ehkä vielä lähempänä ekan kenttiksen aloituspäivää alkaa innostus olla 5/5-tasolla useammalla kuin yhdellä vastaajalla. Kaikki vastaajat ovat suuntaamassa sekä Lammille että Tvärminneen. Päällimmäisenä toiveena yhdellä kenttikselle suuntaavalla on liikkua luonnossa myös omatoimisesti, ja tässä vaiheessa suunnitelmana on, ettei viikoista tule yhtä ryyppäämistä. Kuulostaa hyvältä. Nyt kannattaa lukea tarkasti, sillä tästä eteenpäin teksti koostuu kenttiskonkareiden jakamasta datasta. Kyselyssä sai jakaa avoimesti omia kokemuksia ja vinkkejä, ja osa kysymyksistä oli rajattu tiettyyn aiheeseen. Vastaukset tulevat tässä:

Asioita, joita suositellaan otettavan mukaan: o lämpimät vaatteet ja sadevermeet o kumpparit o läppäri o lajintunnistusoppaita o kiikarit, luppi, pinsetit o hyönteishaavi ja -imuri o Pro tip: Varustelekasta saa edullisemmin maastouskottavia vaatteita, koska opiskelijabudjetille Fjällrävenin hinnat ovat mitä ovat

Mukavuutta edistävät: o kylmä kalja, sahti o oma safka, sipsit ja karkit o jatkojohto, HDMI-piuha ja musavälineet o lautapelit o BEER PONG -mukit

Olitko kenttäkurssilla kännissä? Lähes jokainen vastaaja on ollut enemmän tai vähemmän alkoholin vaikutuksen alaisena. Suurin osa on pitänyt meiningin maltillisena, eli juomaa on tullut naukkailtua lähinnä sitseillä tai kurssitöiden lopullisesti valmistuttua, mutta joillakin vastaajilla alkoholia on kulunut joka ilta. ”Tutkimusjakson sitsit oli kosteimmat sitsit ikinä…”

Kuinka sitten seuraavan aamun ja päivän olot? Tiivistettynä kenttisläiset ovat olleet kursseilla viisaasti, sillä rento iltaohjelma on pysynyt aisoissa niin, etteivät varsinaiset kurssityöt ole siitä kärsineet. Toki mukaan mahtuu myös liian pitkiksi venähtäneitä iltoja, jotka ovat verottaneet seuraavaa aamua esimerkiksi näin: ”Se tutkimusraportin kirjoittaminen aamulla jäätävässä darrassa ei unohdu ikinä”, tai näin: ”Kerran taisi assari paheksua kun jouduttiin auto pysäyttämään että eräs toinen pääsee oksentamaan.” Joten ottakaa tästä opiksenne fuksit ennen kun samat virheet toistuvat kohdallanne!

Symbiontti 2/ 2017

Do’s and don’ts Nyt seuraa kultaisin osuus: asiat jotka kannattaa toteuttaa kenttiksillä ja myös ne, jotka kannattaa jättää toteuttamatta. Molempiin kategorioihin yhdellä vastaajalla sopii täiden hankkiminen, jonka positiivisena puolena on niiden syynäämiseen suotu vapaapäivä. Suositeltavia toteutettavia asioita ovat saunominen, all nighter, kenttissitsit, Lammin Appron ja vanhojen päivän järjestäminen, valvominen ja stressaamattomuus kurssitöistä. Kenttisjäyniä ei ole suotavaa unohtaa, ja lehtopäivälle open reseptivinkkinä on vuohenputkista valmistettu mojito. Erityisesti Lammilla konkarit suosittelevat paikallisen sahdin tilaamista, laavun ja kivikehän tulisijan käyttöä, Ormajärvessä uintia ja paikallisen K-kaupan dyykkiystävällisten roskisten tsekkausta. Yhden vastaajan mukaan Lammin pesä ja lammilaiset kanta-asiakkaat on koettava, sekä liikenneympyrää kehotetaan ottamaan yhdeksi Appro-rastiksi. Tvärminnessä kokemisen arvoisiksi jutuiksi nousevat Kekkosen kierto, aseman viereisellä bunkkerillä käyminen, kalan savustaminen sekä Hankoniemessä ja luvan kanssa suojelualueen jännissä paikoissa kiertely. Kaikkein tärkeimmäksi vastausten joukosta nousee kuitenkin ihmisiin tutustuminen ja yhdessä hengailu. Nukkua ehtii myöhemminkin.

”

Kenttiksillä ei kannata näin alkajaisiksi mennä samoilla silmillä loppuseminaariin, olla päivällä kännissä, vetää puutarhapenkkiä lipputankoon, lähestyä varomattomasti Tvärminnen Brännskärin rantareunaa kameran kanssa, veneillä kännissä tai juoda kahta litraa sahtia yhden illan aikana. Lopputulemana konkarit kehottavat kuitenkin elämään, kokeilemaan ja nauttimaan ajasta, sillä ”Kenttis on se hetki jossa elämällä on merkitys.”

”Olen ol t ä y d eylö t ä k elruätä k e s k e l l ä l m Myissiess s ä p i mäesys ä keskel -näytt dessä lä pää eitä jär veä .” n a j ä r vjea a m r O u l n in ” U i trie e n a s t i hj au o m a t t i i a e a sa sk a mene da in ko a t a k a ei st t ä k a u pi pp a k k o sl äa .” l e o i at v i ja k i i n ank a s t e p i z z p

Varm aan p aras asem muis an p iilohu to on läpi k oneid iertel y ja s osan itsaam en a kur inen ssioh jelma a.”

voillä, kun a rä ö y p ä st in pesä un säksä assa Lamm me viita(?)sirkkalinn että pääm a la a p e kuulim kaunis, ”Olimm hetki niin n kohdalla a yhtä men pello lu oli niin uniikki ja uuntua alasti ja oll ian. is u nd tyksen. La htyä tien viereen, ri ös lauloimme Finla y sä m y ä p vasti.” timme ain syyst aivan loista anssa. Jost luonnon k ä se sopi tilanteeseen ll Sillä hetke

Kesäkuu 2017

Työharjoitteluun ulkomaille? Teksti ja kuvitus: Tapani Koppinen

äikö kesätyö välistä tällä kertaa? Haluatko hommata työkokemusta ja noppia lukuvuoden aikana? Tekeekö mieli nähdä maailmaa, mutta vaihto-opiskelun pituus ei innosta? Yksi hyvä vaihtoehto, jonka olemassaoloa moni ei tiedosta, on työharjoittelu ulkomailla! Maapallolta löytyy tuhansia tutkimuslaitoksia ja ryhmiä, jotka ottavat mielellään innokkaita opiskelijoita labroihinsa ja kentälle mukaan. Yliopistomme on mukana Erasmus-työharjoittelussa, jonka avulla harjoittelupaikkoja voi metsästää Euroopan sisältä rajatusti. Jos sinun tekee mieli matkustaa mantereen ulkopuolelle, tai haluat järjestää itsellesi huipun harjoittelupaikan, on järkkääminen onneksi aika helppoa. Yliopistomme tukee matkustusta harjoittelua varten, ja mennä voit milloin tahansa. Mitä parasta, monet tutkimusryhmät hyväksyvät kaikkien vaiheiden opiskelijoita, oli se kandi/gradu kirjoittamatta tai ei. Itse vietin tämän kevään Australiassa Queensland Medical Research Institutessa labrahommissa, ja koostan tähän kokemuksestani oppimiani vinkkejä:

Etsi ryhmä! Kun hinku lentää kasvaa sietämättömäksi, on aika etsiä internetin syövereistä oman alan tutkimusryhmiä. Ryhmät voivat olla yliopistoissa, tutkimusinstituuteissa tai täysin yksityisiä. Kohdemaan valitsemisessa kannattaa ottaa huomioon omat taidot tai seikkailunhalu – esimerkiksi kielitaidottoman kannattaa pohtia Kiinaan menoa hieman pidempään, vaikka työpaikoilla yleensä puhutaankin englantia. Monen labran sivuilta löytyy listoja mahdollisista opiskelijaprojekteista. Projektien kohdeyleisöä ei kannata

Näitä opiskelijoille tarkoitettujen projektien listoja kannattaa metsästää

pelästyä: itse marssin kandin juuri tehneenä projektiin jota mainostettiin väikkärin tekijöille.

Ota yhteyttä! Yleensä tehokkain keino napata harjoittelupaikka on laittaa suora sähköposti bongatun ryhmän johtajalle. Sähköpostiin kannattaa sisällyttää pienoinen motivaatiokirje, ja liittää englanninkielinen versio CV:stä. Jos vastaus on positiivinen, hienoa! On aika aloittaa oikea paperisota. Sovi tulevan työnantajasi kanssa harjoittelun ajankohta (jätä hyvä väli, lennot ovat halvimpia jopa 150 päivää ennen lähtöä), mahdolliset viisumihässähät (EU:n ulkopuoleltakin löytyy huikeita paikkoja, harjoittelupaikkasi voi yleensä järjestää viisumin melko kivuttomasti), mahdollinen kompensaatio (monessa paikassa harjoittelijoille maksetaan säännöllistä päivärahaa tai kustannuksia kuitteja vastaan), ja harjoittelusopimus (jonka tarvitset mm. Yliopiston tukia ja opintopisteitä varten). Minun harjoittelupaikkani tarvitsi sopimusta varten yliopistolta todistuksen siitä, että

Symbiontti 2/ 2017

harjoittelu voidaan sisällyttää opintoihini. Tämän tuottaminen järjestyi onneksi Jukka T:ltä salamannopeasti.

Hommaa yliopistolta tuet Erasmus-harjoittelua varten on olemassa Erasmusapuraha (Erasmus-työharjoittelusta löytyy paljon tietoa flammasta). Itsenäiselle työharjoittelijalle löytyy avokätinen “kansainvälisen matkustuksen matka-apuraha”, joka on 300€ Euroopan sisäisille matkoille ja 900€ mantereen ulkopuolelle (joka riitti juuri Australian lentoihin). Apurahan hakeminen on suoraviivainen prosessi, josta löytyy tietoa flammasta. Suomesta löytyy myös satoja säätiöitä ja rahastoja, jotka rahoittavat erinäisillä perusteluilla (esim. Kotipaikkakunnan tai suomenruotsalaisuuden perusteella) opiskelijoiden projekteja.

Valmistaudu matkaan hyvin

olla varovainen eikä vuokraa kannata viimeistellä ennen kuin pääset tarkastamaan huoneen paikan päällä. Ota kaikki mahdolliset paikalliset kontaktit käyttöön!

Hyödynnä matkasi työkokemuksen kartuttajan lisäksi elämyksenä

Yliopistojen opiskelijajärjestöt ottavat yleensä mielellään ulkomaalaiset harjoittelijat mukaan tapahtumiinsa. Myös yksityisiltä laitoksilta löytyy usein opiskelijayhteisöjä, joihin kannattaa tutustua. Vapaa-ajalla on mahtavaa tutustua harjoittelumaan tarjoamiin aktiviteetteihin, olit sitten Australian surffirannoilla tai Madridin yöelämässä. Ja muista että jos suoriudut työtehtävistäsi hyvin, työnantajasi voi olla halukas palkkaamaan sinut vastaisuudessa! Kontaktit ovat tutkijalle aina hyödyllisiä.

Asumispaikkaa kohdemaasta kannattaa alkaa etsiä hyvissä ajoin. Yliopistoilla on yleensä opiskelijoille tarkoitettuja asuntoja (yleensä HOAS-tyylisiä soluja). Jos et pääse näihin käsiksi, kannattaa selata kohdepaikkakunnan kämppishakemuksia – esimerkiksi Australian tapauksessa flatmates.com.au on hyvin suosittu sivusto. Kämppää hakiessa netin yli kannattaa luonnollisesti

Kesäkuu 2017

Repäisyt Koonnut: Jani Lehto

”DTM? Mä käyn siellä vaan keskiviikkosin ku mahtuu tanssimaan tangolla” Emilia P.

”Tää on kuin känni pullossa!” Joona S. riisiviinasta

”

Olisi kiva p äättää päivä nsä merikotkalla .” Heidi B. A hvismasennuk sen kourissa

”Kaikki on parempaa ilman Matlu-klusteria.” Mari T.

”Se on ongelma että Zorbas ja Tuomas Aivelo eivät käy täällä Joni O. kertsistä

”Se on ihan hyvä, että se on yliopistotason tutkinto, muuten ne alkais vaan ajaa sitä lehmää.” Maria R. pohtii maataloustieteiden maisteriohjelman tarpeellisuutt

on ielestä m n a a i t ja Kolmevuo kontilleen ä n n e m a v i kauheen k .” nuolla sitä telujäätä s i lu u u puh Alma S. lapsista nuolevista

”

”Se on hankajalkainen... Eiku vittu, simpukka... Eiku se onkin levä!” Vilma I:n tenttiinluku kertsillä ei mennyt ihan putkeen

”Siitä on kauan aikaa, kun oon käyny viimeksi pesässä.” Iiro U. matkalla Happobileisiin.

”Mua alkaa ahdistaa, kun ajattelinkin sun elämää.” Kata H. Janille

”Saanks mä kysyy miks munakoiso menee pallomereen?” Linda U. Lutkelossa

”Jos sä lappaat, nii mä pakkaan!” Maria R:n ja Emilia P:n runollista yhteistyötä tukussa

”

Symbiontti 2/ 2017

”Alma on kyllä ”Olipa kerran jotain”, jos se jää auton alle.” Joona S. Ahviksella

”Jani; tämä on syvä kaivo.” Elisa N. katsoessaan viinilasinsa pohjalle

”Voiksä laittaa sen mun pyllyyn?... Ei sitä, tiiät kyllä minkä!” Alma S. Lutkelossa

”Yhdyn edelliseen puhujaan!” Pekka Heina kommentoi assari-Eevan puhetta Geenitekniikan labrassa

”

Ei tarvii olla fuksi, että on täysin flipannut..”

Niilo A.

”Tarviit tapin alapäähän, että pysyisit paikallaan.” Pekka H. tuolilta tippuvalle Miinalle

”Tää on täydellinen tää pinkka!” Vitali R. löysi sisäisen Jouko Rikkisensä rahoja laskiessaan

Kesäkuu 2017

Symbiontin toimitus toivottaa lukijoilleen rentouttavaa ja aurinkoista kesĂ¤Ă¤!