Issuu

Sisällysluettelo

1/2020 56. vuosikerta Päätoimittajat Roope Nykänen Valeria Valanne roope.nykanen@helsinki.fi valeria.valanne@gmail.com Toimitussihteeri Ella Ahvenainen ella.ahvenainen@helsinki.fi Muut tekijät Rasmus Huotari, Alma Seppälä, Joni Ollonen, Henry Pihlström, Tomi Kiviluoma, Pyry Puustinen, Eero Aho, Essi Roininen, Olli Rantamäki, Selma Sorri Ulkoasu ja taitto Roope Nykänen, Valeria Valanne, Ella Ahvenainen, Saara Vuola, Julius Ulpovaara, Riku Kangasniemi, Maija Karala, Essi Roininen Kansi Viivi Halonen Takakansi Julius Ulpovaara Logo Anni Virolainen Paino Lehti ilmestyy ainoastaan sähköisessä muodossa.

ISSN-L 1458-4115 Symbiontti on Helsingin yliopiston biologian ainejärjestön Symbioosi ry:n julkaisu. Lehdessä esitetyt mielipiteet eivät sellaisinaan edusta Symbioosin virallista kantaa. Symbiontti saa HYYn järjestölehtitukea. Symbioosi ry PL 65 (Viikinkaari 1) 00014 Helsingin yliopisto

Menneitä ja tulevia tapahtumia

Hallitusesittely

Hyvät eväät elämään

Mitä teit viime lauantaina?

Maailma vuonna nolla: ekosysteemien toipuminen joukkosukupuuton jälkeen

Pakina alkutekijöissään

Kunnon alku lapselle

Hyvä, paha pakkoruotsi

Pj:n alkuvuoden suosikit

Biologin blinit

Biologiristikko

Horoskoopit

Repäisyt

Pienestä kasvoin

Tieto lisää tuskaa (ja muita tunteita) Teksti: Valeria Valanne – Kuvat: Saara Vuola

Pääkirjoitus

Ahdistuin taas kerran twitterissä. Aina välillä näin käy. Vaikka on twitterissä jotain hyvääkin. Seuraan siellä esimerkiksi montaa tutkijaa, jotka ystävällisesti valottavat omaa aihettaan ja siinä sivussa juttelevat siitä ihan tavallisten ihmisten kanssa. Erästä ympäristöasioista ja tulevasta ekokatastrofista suurta ääntä pitänyttä tutkijaa seurasin siellä pitkän aikaa, ja luin hänen kirjoituksiaan mielenkiinnolla. Hänellä oli kärsivällisiä selvityksiä esimerkiksi talousjärjestelmästämme ja siitä mikä siinä on pielessä. Monet maailman tilasta huolissaan olevat kiittelivät häntä. Yhtenä päivänä hän luovutti. Tuijotin twitteriin suollettuja jäähyväisiä kauhulla. Olen kehittänyt kovan kuoren huonojen uutisten lukemiseen, niin kuin varmaan jokainen sellaisia lukeva, mutta nyt se kuori ei enää auttanut. Saatoin vieräyttää kyynelen. Tutkija oli kirjoittanut esimerkiksi näin: ”Joka jumalan päivä toivon, etten olisi ollut näin utelias ja selvittänyt, mitä on oikeasti meneillään. Tietämättömyys on siunaus. – Älkää tehkö kuten tein, se on hyödytöntä.” ”Olemme niin vahvasti lukittuneita mekanismiin, mikä lähestulkoon varmistaa tuhomme.” ”Koitan vielä 10 v. tehdä minkä voin, ja sitten keskityn omaan ja läheisteni selviämiseen.” ”Älkääkä opiskelko ympäristöalaa. Tieto lisää tuskaa, ja tarvittavien muutosten juna lähtee ihan kohta.” Hetken olin surullinen, vainko kymmenen vuotta aikaa elää tätä elämää, johon me kaikki olemme tottuneet? En ollut surullinen siksi, että joku henkilö on ärsyyntynyt twitteriin ja luovuttanut. Olin surullinen siksi, että pieni osa toivoa poistui minusta. Nyt minua jo naurattaa, että järkytyin yhden ihmisen huonosta hetkestä niin paljon. Joskus kuitenkin kaiken kyynisyydenkin läpi pääsee pieni paniikki, kun tajuan, kuinka (pahasti sanottuna) kusessa me olemme. Katastrofi voi olla ihan kulman takana. Mutta kuinka iso kulma, sitä en tiedä. Toivottavasti erittäin suuri! Kun maailman tila, tarkemmin ympäristöongelmat tai niiden uhka, vaikuttaa mielenterveyteen, puhutaan ympäristö- ja ilmastoahdistuksesta. Tieto tosiaan lisää tuskaa, mutta se lisää myös kaikenlaisia muitakin tunteita. Ihmisillä on taipumusta työntää epämiellyttäviä tunteita taka-alalle. Sitran viimevuotisen kyselytutkimuksen mukaan positiivisia ilmastonmuutokseen liittyviä tunteita, kuten kiinnostusta, intoa, toivoa ja hyvittämisen halua, koetaan negatiivisia useammin, vaikka mielestäni järjellä ajateltuna ymmärrettävämpi reaktio olisi vaikkapa kauhu tai suru, eikä into. Ei sellaista kuitenkaan pitemmän päälle kestä.

Nämä tunteet, kiinnostus, into ja toivo, olivat kuitenkin kärjessä myös siinä, mikä vaikutus tunteilla on aktiiviseen toimintaan ilmastonmuutoksen hillitsemisessä: ne lisäsivät aktiivisuutta negatiivisia tunteita enemmän. Luovuttaminen, vaikkakin ymmärrettävää, ei ole hedelmällistä. Lamaantuminen lisää heikosti aktiivista toimintaa tilanteen parantamiseksi. Joillekin kuitenkin esmierkiksi pelko voi olla ajava voima. Kaikkien tunteiden pitäisi olla sallittuja ja niistä pitäisi voida puhua, vaikkakin toisten pelotteleminen twitterissä ei ehkä ole toivottavin tapa. Toimimaan patistavat tunteet voivat meidät vielä pelastaa. Ja toivo. Jos ei sitten realistinen toivo, niin radikaali, hullu toivo, että kyllä tästä vielä selvitään. Siihen asti, hyvää lopun alkua, joka ikinen!

Lähteet Kansalaiskysely ilmastonmuutoksen herättämistä tunteista ja niiden vaikutuksista kestäviin elämäntapoihin. 24.6.2019. Kantar TNS Oy. Jaakko Hyry. Raportti: Ilmastoahdistus ja sen kanssa eläminen, MIELI ry. Panu Pihkala, 2019.

Menneitä ja tulevia tapahtumia Teksti: Rasmus Huotari

Menneitä: Luonnontieteilijöiden jouluristeily 28.-29.11. Joulurisse seilattiin lakkouhkista huolimatta lopulta onnistuneesti pitkin Itämerta haalarit päällä raikkaita virvokkeita nauttien ja laivalla bilettäen. Jouluristeilysimulaattori 29.11-1.12. Uutuutena järjestettiin jouluristeilyä simuloiva tapahtuma Tvärminnen asemalla, jossa osallistujat pääsivät nauttimaan rissetunnelmasta meren äärellä, kuitenkin pysytellen turvallisesti koko viikonlopun aseman pihapiirissä. Symbioosin pikkujoulut 5.12. Varapuheenjohtaja järkkäsi Symbioosille huimat pikkujoulut Navy Jerry’sissä, jossa pikkujoulutunnelmassa juhlimisen lisäksi mm. palkittiin useita ansioituneita symbiontteja kunniamaininnoin. Kaamossitsit 7.12. Kaamossitsejä vietettiin Inkerinviikinkinkyviikinkirinkelirinkikinkereiden merkeissä Alina-salissa viikinkiaiheisten asujen ja sitsitunnelman saattelemana. Kilpisjärven uuden vuoden excursio 28.12.-5.1. Jälleen symbiontit lähtivät vuoden vaihteen ajaksi excuilemaan Kilpisjärven biologiselle asemalle ja nauttimaan mm. revontulista, Norjan vuonoista, saunasta, Saanasta, sitseistä sekä hyvästä seurasta. Virkailijavaihtarit Lammilla 31.1-2.2. Uudet ja vanhat Symbioosin virkailijat kerääntyivät tuttuun tapaan Lammille viikonlopuksi rentoutumaan ja tutustumaan. VV-viikonlopun ohjelmaan kuului mm. hyvää ruokaa, saunomista ja pelailua hyvässä seurassa. Virallisempaan osuuteen kuuluvan rastikierroksen aikana muisteltiin mennyttä vuotta, kerättiin kehitysehdotuksia sekä ideoitiin vuoden 2020 tapahtumia.

Symbioosin ja Helixin Ystissitsit 22.2. Symbioosin ja Helixin tapahtuma- ja keittiötiimit yhdistivät jälleen voimansa ja järjestivät Alina-salissa perinteiset Ystissitsit. Pinkeistä decoista ja ihanasta ruoasta sekä tutuista lauluista pääsivät nauttimaan symbionttien ja helikaanien lisäksi myös heidän mukanaan tuomansa avecitkin. Laskiainen ja Laskuhumala 25.2. Laskiaista juhlittiin edellisvuosien tapaan etkoilemalla ensin Pupu-klusterilla ja siirtymällä tämän jälkeen bilettämään Laskuhumalaan Kaivohuoneelle. Happobileet 28.2. Vuoden suurimmat bileet järjestettiin jälleen perjantaina 28.2. Käärmeenpesällä. Jo 11. kertaa järjestettyjen Happobileiden teemana oli tällä kertaa The Great Circus. Tuttuun tyyliin kokoelma DJ:tä viihdytti juhlakansaa elektronisella musiikilla ja UV-valot ja decot koristivat Pesää.

nCovid-19 takia perutut tai siirretyt tapahtumat: BiTa eli Biotieteilijätapaaminen BiTa kokoaa kaikki Suomen bio- ja ympäristötieteitä opiskelevat Helsinkiin tutustumaan ja pitämään hauskaa. Tähän Biosfäärin isännöimään viikonloppuun tulee sisältymään mm. approkierrosta, luentoja, excuja ja tietysti juhlimista eri kaupungeissa opiskelevien biotieteilijöiden kanssa. Ahvenanmaan linturalli Kymmenet enemmän ja vähemmän lintuja tunnistavat joukkueet suuntavat Ahvenanmaalle tavoitteenaan tunnistaa mahdollisimman monta lintulajia 24 tunnin aikana. Vappushokkelo Shokkelomestarien organisoima ja bio- ja ympäristötieteilijäfuksien ja vähän vanhempienkin opiskelijoiden järjestämä lastentapahtuma syntyy Kumpulan kasvitieteelliseen puutarhaan.

Symbiontti 1/ 2020

esittely Symbioos

Hall

yssĂ¤ i Ry:n

litus

1 . K u k a o l e t j a m i t ä t e e t S y m b i o o s i n h a l l i t u k s e s s a ? 2 . M i t ä o p i s k e l e t j a m i k s i ? 3 . M i k ä o l i l a p s u u d e n h a a v e a m m a t t i s i j a m i t ä s i n u s t a nyt loppupeleissä sitten oikeasti tulee? 4 . M i t ä t e i t l a u a n t a i n a 5 . M i t ä o d o t a t v u j u v u o d e l t a ? 6 . K u k a o n m i e l e s t ä s i k a i k k i e n a i k o j e n b i o l o g i ? 1.

Julius Ulpovaara varapuheenjohtaja

2. Eläinfysiologiaa, koska kehitysbiologiset sairaudet ja niiden hoito on surullisen jänniä. 3.

Olen Essi ensimmäinen lumettoman talven puheenjohtaja ja puhuristen peltojen päällikkö.

2. Pääasiassa mikrobiologiaa ja genetiikkaa koska ne on kiinnostavia ja en osaa päättää. 3.

Ihan pienenä halusin olla hoitaja ja palokunta (huom. ei palomies vaan palokunta) ja vähän isompana matemaatikko, mutta kun tajusin että matikka ei ookkaan vain plus ja miinus laskuja päätin että biologia kuulostaa mukavammalta. Kukaan ei kyllä kertonu, että täälläkin pitää laskea.

Lapsena halusin olla opettaja ja astronautti, mutta todellisuudessa taidan vaan kasvaa isoksi.

4. Raahasin maatapitkin jätesäkillisen hävikkiruokaa k-supermarketilta Viikkispeksin läpäriin, keittelin treenaajille kahvia, ja kirjoitin labraraportin joka oli melkein vuoden myöhässä… 5.

Haalarimerkkiä! (Jonka varmaan itse suunnittelen...)

6. Siis ofc Jollonen ja hänen ihqu labraparinsa Lutka.

Olen Himmi ”Hoolla on väliä” Lindgren. Symbioosin hallituksessa teen pääasiassa kirjoitusvirheitä (eli toimin sihteerin virassa).

2. Vähän sitä sun tätä ja kaikkea siltä väliltä. Pidän toistaiseksi ovet avoinna. Toivottavasti varkaat eivät lue tätä lehteä… 3.

Lapsuuden haaveammattini oli opettaja. En osannut silloin ennustaa tulevaisuuteen, enkä osaa edelleenkään. Kuitenkin tällä hetkellä tavoitteenani on voida joskus kutsua itseäni bioinformaatikoksi muutenkin kuin vitsillä.

4. Söin, saunoin, pelasin minigolfia, älypelejä ja laivan upotusta. Pakoilin velvollisuuksia( ei saa kertoa kenellekään).

4. Selvästikin virheitä, sillä hävisin lautapelissä…

Hauskoja tapahtumia ja hienoja vujuja. Ja tietysti heinoja vujutuotteita!!

6. Kaikki.

Suuria tunteita.

6. Pekka Heino, tietenkin!

Symbiontti 1/ 2020

Hellurei oon Veera, tän vuoden taloudenhoitaja! Ps maksakaa piikkivelkanne ;)

Linda Piha ja oon vuoden 2020 kirjanpitäjä.

2. No siis mikrobilsaa mä näihin aina vastaan mut en mä tiiä itekkään, aika ja elämä näyttää lopputuloksen.

2. Opiskelen tokaa vuotta bilsaa, tieteenalana genetiikka. Bilsahan nyt on tosi mielenkiintoista ylipäätään! Genetiikkaan tunsin eniten vetoa.

Kampaaja. Puutarhuri. Kokki. Isona ois cool jos vois kesät rämpii maastossa ja talvet kyyhöttää labrassa. Olla saapasjalka ja valkotakki. Ehkä sivussa tehä jonkun yrityksen somee.

4. Nukuin neljään iltapäivällä, tein ja söin nachopaistosta ja katoin emmagaalaa limemehu-vadelmavissy drinkkiä juoden. Parasta. 5.

No niitä vujuja, vujuviikkoa ja toivottavasti jotain hienoa symppari t-paitaa. Ilosia ihmisiä! Tekemisen meininkiä!

Olen Eero Aho ja toimin Symbioosin hallituksessa kulinaristina ja toisena työelämävastaavista.

2. Opiskelen biologiaa toista vuotta suuntana fysiologia ja neurotiede. Olen aina ollut kiinnostunut luonnontieteistä ja biologia on niistä ainoa, jota pystyy lukemaan menettämättä järkeään. 3.

6. Minä sit jos saan maisterin paperit ulos.

Minulla ei muistaakseni lapsena ollut mitään tiettyä haaveammattia eli halusin kai olla työtön. Olenkin nyt hyvää vauhtia matkalla kohti tätä päämäärää.

Aion nyt nolata itteni, mut halusin olla barbi. Siis kun olin ihan skidi. Mut onneks järki voitti. En nyt varmaks osaa sanoo, mikä must tulee isona, mut ei ainakaan mitään muovista. I hope.

4. Join muun muassa lasin rosé-viiniä, joka löytyi menusta nimellä HinkkiPinkki. 5.

Vujuja tietty! Ja kesäolympialaisia, niit on kiva seuraa.

6. Transposonien kuningatar, eli Barbara McClintock! Ja okei, myös Darwin.

4. Kyykkäsin ja sekoilin koko päivän Hervannassa akateemisen dopingin voimin. 5.

Odotan iloisia symbiontteja ja kaikkea jännittävää vujuviikon tekemistä.

6. Isoäitini Leena Aho ja edesmennyt isoisäni Jorma Aho.

Maaliskuu 2020

Oon Taru ja toimin tänä vuonna opintovastaavana!

2. Bilsaa ja suuntaudun genetiikkaan, tosin kriiseilen viikoittain siitä, että niin moni muukin aihealue kiinnostais, kuten mikrobilsa, evoluutiobilsa, ekologia, jne, jne, jne. Opiskelen bilsaa koska se on äärettömän mielenkiintoista, mutta harmittaa, että aika ei tunnu riittävän kaikkeen! 3.

Halusin todella pitkään olla opettaja tai rekkakuski, mutta kumpikaan niistä ei enää houkuttele. Oikeasti musta tulee joko tutkija tai työtön tai maailmanpelastaja (tai sitten vuorottelen näiden kolmen välillä).

4. Viime lauantaina vietin paljon aikaa meidän perheen koiran kanssa! Koirat best. 5.

Itse vujuja tietysti ja kaikkea siihen liittyvää oheistoimintaa sekä sitä, että opin taittelemaan ruusukkeen oikein.

Moi oon Selma! Toimin tänä vuonna esimerkiksi Symbioosin tirehtöörinä kaikenlaisten pikkuvirkojen lisäksi.

2. Opiskelen genetiikkaa, koska minua kiinnostaa perinnöllisyys ja asioiden syy-seuraussuhteet molekyylitasolla. 3.

Matkaopas. Tämän hetken suunnitelmien mukaan musta tulee isona toivottavasti tutkija.

4. Järkkäsin sitsejä. 5.

2. Opiskelen ekaa vuotta biologiaa, kiinnostus siihen heräsi jo ala-asteella kun seikkailtiin kavereiden kanssa ympäri metsiä. 3.

Itse vujuja ja kaikkea vujuviikon ohjelmaa. Ja Sympparin t-paitoja!

6. Pekka Heino

Jannika Mansikkaviita ja olen hallituksessa tiedottajana ja shokkelomestarina.

Se vaihtui tiuhaan tahtiin, joten se oli kaikkea koirankouluttajan ja presidentin väliltä. Nyt ei ole harmainta aavistusta mikä minusta tulee, mutta varmaan jokin biologian alaan liittyvä.

4. Luukutin netflixiä koko päivän ja välttelin tenttiin lukemista. 5.

Hauskoja tapahtumia ja itse vuosijuhlia tietysti!

6. Jaa a, eipä nyt kyllä tule äkkiseltään mieleen muutakuin Darwin joten valitaan se :D

6. Kauhean vaikea kysymys, kun on niin monia mutta sanon että Rachel Carson.

Symbiontti 1/ 2020

Tsau! Oon Sara Torppa ja toimin pelija kilpailuvastaavana.

2. Opiskelen fysiologiaa. Mua kiinnostaa ymmärtää ilmiöitä monella eri tasolla, aina molekyyleistä ekosysteemeihin. 3.

Tutkija tai lääkäri. Musta tulee tutkija!

4. Olin boulderoimassa ja teatterinäytöksessä. 5.

Vujujen lisäksi erityisesti tietty ahvista ja BD-peliä mm. meidän huipun pelikikkatiimin vuoksi.

6. Varmaankin Reijo Käkelä, joka on mun kandiohjaaja (aka kandipelastaja).

Olen Saija Leinonen, toimin Symbioosin hallituksessa vuosijuhlamestarina.

2. Opiskelen fysiologiaa, koska se on kertakaikkiaan hirvittävän mielenkiintoista. 3.

Lapsuuden haaveammattini vaihteli eläinlääkäristä astronauttiin ja ammattimuusikkoon. Oikeasti miusta nyt sit toivottavasti tulee tutkija.

Hei, olen Annika Hämeenheimo ja olen sekä hyvis (häirintä- ja yhdenvertaisuusyhdyshenkilö) että työelämävastaava.

2. Genetiikka on mieluisin bilogian tieteenaloista koska Crispr-Cas9 &Morfolinot 3.

Jossain vaiheessa halusin olla lääkärilentäjä mutta nyt se ura tarkentui genetiikkaan ja kai sekin on vähn niinku lääketiedettä? ehkä?

4. Join. Lauloin ja join.

4. Tein hyvin vähän koulujuttuja, kävin pitkällä metsälenkillä koirien kanssa ja söin ainakin kolme laskiaispullaa.

6. Koska historia ei vielä tunne minua ;) niin sanon Charles Darwin

Tietysti itse vuosijuhlia! Odotan myös innolla ahvista (miun eka ahvis!) ja kaikkia vujuviikon tapahtumia sekä hetkeä, kun/jos vujuviikosta on selvitty hengissä ja kunnialla.

Hyviä tunnelmia, vuosikymmenen(?) bileitä ja ystävien toilailujen todistamista.

6. Alexander Fleming

Maaliskuu 2020

Hyvät eväät elämään Teksti: Joni Ollonen – Kuvitus: Ella Ahvenainen

Dear Joni, Olen 1,1 m ja 29 kg. Olenko liian pienikokoinen 3,2 miljoonan vuoden ikäiseksi? Mikä on mielestäsi lahjakkuuden ja työnteon merkitys akateemisella uralla etenemisessä?

Hyvät eväät elämään

- Hajonnut olo

Hei ”Hajonnut olo” mittasi ovat odotettavat tuossa iässä olevalle hominidille eikä tarvitsekaan huolestua, vaikka pidemmät ja aivokopaltaan suuremmat sukulaiset olisivatkin menneet ohi sinusta. Menestys ei kuitenkaan takaa selviytymistä. Lahjakkuus ja työnteko sensu lato ovat oleellisia akateemisella uralla, vaikka eivät ne yksin kesää teekään. Lahjakkuudeksi tässä mielessä laskisin myös korkeat kyynärpäät sekä kyvyn liittää avainsanoja hakemukseen kuin hakemukseen. Eihän sitä koskaan tiedä, mikä asia liittyy yhdessä syövän ja ilmastomuutoksen ratkaisuun. Toisaalta varsinkin omalla alallamme, joka perustuu työskentelyyn ryhmässä, myös painottaisin sosiaalisten kykyjen ja kollegiaalisuuden kehittämiseen – harvempi enää onneksi pärjää sosiopatialla ja jollain mystifioidulla ”neroudella”. En myöskään stressaisi lahjakkuuden ja liiallisen työnteon suhteen myöskään sen vuoksi ettei niitä välillä tarvita ollenkaan - lohduttavana esimerkkinä tässä taitaa olla useampi keskushallintoomme päätynyt henkilö.

Dear Joni, Olen elävä maailman alusta mailman loppuun asti, en koskaan viittä viikkoa täytä? Olenko normaali? Miksi lisko? - ”Pähkinä” Hei ”Pähkinä”, olet selvästikin kuu. Planeettoja kiertävät kuut ovat hyvinkin normaali asia, varsinkin kun olet

ainakin osittain paiskautunut armasta planeettamme päin ja ottanut mukana kotiinviemisiä ennen asettumista kiertoradallesi. Tilasi on täysin odotettava kiertoratasi huomioiden. Kysymyksesi vaikuttaa koskevan liskojen tai järkevämmin ajateltuna suomumatelijoiden alkuperää, mikä liittyy niiden erkaantumiseen alkuliskoista (joista taas ovat jäljellä enää vain tuatarat). Yleisesti ottaen voisin veikata, niin suomumatelijoiden hävinneen alemman ohimokaaren poistuminen on mahdollistanut suun avaamisen enemmän ja suhteessa suuremman saalin syömisen. Näin ollen veikkaisin, että suomumatelijat (joihin liskot kuuluvat) ovat tämän myötä erkaantuneet alkuliskoista ja levinneet niitä paremmin. Eli taustalla saattaa olla joustavampi ravinnonhankinta. Jos taas puhumme siitä, miksi näet liskoja, joita muut eivät näe, voi syitä olla ainakin seuraavanlaisia: Olet ollut tavallista pidemmällä putkella ja lienee aika joko a) yrittää pyydystää niitä tutkimusta varten, b) lopettaa jo se juominen tai c) PAINUA HELVETTIIN POTEMASTA KRAPULAA TUTKIMUSRYHMÄMME TILOISTA ELÄINTALLILLA.

Dear Joni, Olen 24-bittinen ja kooltani 3,5 mb. Olenko normaali? Jos kaikki photosynteesi loppuisi nyt, kauanko happitasot pysyisivät ihmiselämälle riittävänä? -Adobe

Hei ”Adobe”, Vaikutat suht normaalikokoiselta .jpg-tiedostolta enkä olisi huolissani resoluutiostasi tai muusta. Itselläsi on jopa vielä kasvun varaa ja käytettävyyttä nuorison keskuudessa kunnes Välimeri jäätyy, joten asiasta ei tarvitse olla huolissaan. ”Photosynteesin” tapauksessa en olisi huolissani. Keinotekoisten valokuvien massatuotanto lienee enemmänkin uhka hapentuotannon jatkumiselle kuin sen loppumiselle.

Symbiontti 1/ 2020

Dear Joni,

Olen noin sentin levyinen ja kolme metriä pitkä. Olenko normaali?

Tunnen portin. Olen portti, avain ja portinvartija. Mennyt, nykyhetki ja tuleva ovat minussa yksi ja sama. Tiedän mistä Muinaiset mursivat tiensä tähän maailmaan läpi aikanaan ja mistä Ne murtavat tiensä läpi uudestaan. Tiedän missä Ne kulkivat maankamaralla ja missä Ne kulkevat yhä ja miksi kukaan ei voi nähdä Niitä kun Ne kulkevat. Olenko normaali?

Kuinka voisi olla rakastumatta hurmaavaan biologiin? Ja kuinka voisin voittaa sellaisen itselleni, jos en pysty olemaan rakastumatta? Toivottavasti osaat auttaa. -Heisi

- Y-S Hei ”Y-S”,Y’AI’NG’NGAH, YOG-SOTHOTH H’EE-L’GEB F’AI THRODOG UAAAH! Matelijoihin liittyen klassisin esimerkki lienee se, että osa dinosauruksista on lähempää sukua linnuille kuin muille dinosauruksille. Näin ollen linnut ovat dinosauruksia, mikä taas puolestaan johtaa siihen, että maailman nopein eläin on tällä hetkellä 300 km tuntivauhdilla muita dinosauruksia päin syöksyvä dinosaurus, muuttohaukka. Vähemmän klassisena esimerkkinä voidaan mainita varaanit ovat pahuksen nopeita juoksijoita johtuen niiden erikoistuneesta nielusta, jossa kieliluut toimivat tukirakenteina palleaa vastaavana ilmanpumppausjärjestelmänä ja että niiden maksa toimii mäntänä hengitykselle. Tämän takia sekä myrkkynsä ja suunsa bakteeriflooran avulla komodonvaraanit ovat tehokkaita petoja ja kaipaisivatkin kipeästi kannankasvua ja mieluusti levitystä kokoomuksen kannatusalueille.

Hyvät eväät elämään

Hei ”Heisi”, mittasi ovat hyvinkin normaalit perinteiselle suomalaiselle lemmikille, eli lapamadolle. Hyvin hoidettuna toki vielä pystyt kasvamaan muutaman metrin lajitoveriesi pituiseksi. Vältä kuitenkin niklosamidia, se ei ole hyväksi ruuansulatuksellesi. Biologiin hurmaantuminen on luonnollinen tapahtuma mutta sen välttämiseen on toki keinoja. Yksi tehokkaimmista lienee metsäteollisuuteen lähteminen ja varsinkin MTK:n jäsenyys, mitkä muuttavat henkilön täysin biologiaa, biodiversiteettiä ja biologeja sekä yleisesti elinkelpoista planeettaa vihaaviksi voitontavoittelijoiksi. Keskustapuolueen jäsenyydestä ei myöskään ole haittaa. Biologin hurmaaminen lienee ihastuksesi kohteesta riippuvaa mutta voit lähestyä henkilöä asiallasi ja katsoa miten menee. Mikäli haluat taas _voittaa_ biologin itsellesi, suosittelen, että olet kerännyt eri osastojen raunioista mielikuvitukselliset taikaesineet (Mikrobiologin takki, HOPS-nopat, täytetyt Hanskin saappaat, toimiva opetusjärjestelmä), asetut ruudun oikeaan alanurkkaan pysyen kumarassa ja jumitat taistelun läpi. Jos olet tehnyt oikeat valinnat aiempien päätehtävien aikana, pääset kyseiseen loppukohtaukseen. Jos taas haluat välttää biologin (tai kenenkään kokonaisen otsalohkon omaavan) hurmaamista itse, suosittelen Markus J. Rantalan evoluutiopsykologian sisäistämistä ja hänen iskuvinkkiensä noudattamista.

Mikä olisi joku sellainen hauska fysiologinen tai ekologinen nippelitieto matelijoista, jota voisin jakaa tulevissa sukujuhlissa?

Mitä teit viime lauantaina? Teksti: Roope Nykänen – Kuvitus: Roope Nykänen & Riku Kangasniemi

56 pitkän vuoden jälkeen KKK eli Katu- ja Koti-Kallup palaa Symbionttiin kysymään kysymyksistä tärkeintä: mitä sinä teit viime lauantaina?

Katu- ja Koti-Kallup

”

ana lauantai tulee muinaisgermaanisesta sanasta laugr, joka tarkoittaa kylpyä. Kylpypäivän Kiipesin vuorelle (oli alkuperäinen merkitys ei kukoistane enää yhtä kirkkaana kuin sähkökiukaan kivien alta hohkaavat upeet maisemat) vastukset, kun yhdessä perheen kanssa nautittu ilta löylyttelyhetkineen ja lauantai-illan Huumineen on ja illalla kävin One vain hennosti koivuvihdan tuoksuinen muistijälki hippokampuksen sopukoissa. Ainejärjestölehtemme Direction -teemaisessa perustajiston tutkivat journalistit selvittivät aivan ensimmäisessä Symbiontissa, miten tulevat luonnontiebaaritapahtumassa XD telijät viettävät iltaa ennen lepopäivää. Nyt 56 vuotta myöhemmin lienee korkea aika koota jälleen Katu- ja Koti-Kallup KKK ja udella kanssaopiskelijoilta, miten he kuluttivat lauantain 1. naptisia yhteyksiä vahvistavia opiskelihelmikuuta ja miten tavat viettää joita (12%). lauantai-iltaa ovat mahdollisesti Tulos linkittyy varsin hyvin ajan saatossa muuttuneet. nykyajan hektiseen trendiin, Ennen kerätyn tiedon sejossa aina mukana kulkeva kaan sukeltamista on huomiteknologia ja työsähköpostit onarvoista kiittää kyselyloedesauttavat vapausasteiden makkeeseemme vastanneita ottamisen työn ja vapaasymbiontteja, jotka ennakajan rajaamisessa. Tämä näkoluulottomasti avasivat laukyy myös Tilastokeskuksen antain sattumuksiaan tähän vuonna 2013 tehdyssä tutkimahdollisesti arkaluontoiseenmuksessa, jossa noin kolmankin kysymykseen. KKK:n jäsenet nes miehistä ja vajaa neljännes perinpohjaisesti häkellyttänyt valnaisista vastasi, että ’töiden ja tava otoskoko (51 kpl) mahdollistaa vapaa-ajan raja on heidän kohdaljossei absoluuttisten lainalaisuuklaan häilyvä’. Toisaalta on hyvä sien löytämisen niin hypoteettishuomioida, että tänä vuonna Työn, opiskelun ja vapaa-ajan jakautuminen. ten spekulaatioiden esittämisen tekemässämme selvityksessä esiKategoriat tummimman harmaasta biologien perustavanlaatuisesta merkiksi lintuseminaariin osalvaaleimpaan: Vapaa-aika, työ, opiskelu. olemuksesta. listuminen nähtiin opiskeluun Heti aiemman selvityksen yhdistettävänä toimintana. Usalussa löytyy selkeä eroavaisuus vuosien 1964 ja 2020 kottavasti kyseiset ornitologit eivät kuitenkaan pitäneet välillä. Vuonna 1964 lähes yksinomaan kaikki haastatelitseään pakkopullalla ahdettuina sinisorsina kuullessaan tavat halveksivat ajatusta viikon ensimmäisen vapaapäivinkkejä siperialaisten rastaiden tunnistamiseen. vän käyttämisestä tenttikirjoihin ja opiskeluihin hukkuKoska vapaa-ajan voi kuluttaa eri tavoin ja eri inmiseen, ellei kyseessä ole pakottava tapaus. Vaikka suuri tensiteetillä, on hyvä tarkkailla vapaa-ajan koostumusenemmistö (78%) oli tänä vuonna siunannut kylpypäita ja luonnetta hieman suuremmalla suurennoksella. vän arkiviikosta palautumiseen, löytyi joukosta enenevä Tarkasteltaessa vuotta 2020 on ensiksi hyvä tuoda esille määrä työn raskaan raatajia (10%) sekä säilömuistin sydatasta löytyvä erikoistapaus, sillä Symbioosi ry:n vir-

Symbiontti 1/ 2020

kailijanvaihtarit Lammin biologisella asemalla ajoittuivat samalle lauantaille meidän kyselyn kanssa. Tältä osin tulokset eivät mahdollisesti anna siis täysin luotettavaa osviittaa siitä, miten lauantaipäivä tavallisesti kuluisi. Vastauksien perusteella VV-Lammi oli toiminnaltaan monipuolinen, sillä se sisälsi kaikkea epämääräisten palapelien teosta aina kyykän pelaamiseen. Lammin maaperän valkoinen kuorikerros myös innosti harmaan Helsingin asukkaita lumiveistosten tekemiseen, minkä lopputuloksena syntyi niin nykyaikaa moniuloitteisesti kritisoiva kannanotto kuin anatomisesti pikkutarkka kuvaus falloksesta. Mutta miten vapaa-aika on näyttäytynyt tavanomaisesti biologien lauantaimeiningeissä? 60-luvun vastauksissa poissaolollaan loistivat rauhalliset koti-illat kirjallisuuden ja Schubertin musiikin parissa. Silloin, kun koti-iltoja kuitenkin vietettiin, kuluivat ne esimerkiksi kirjeitä kirjoittaen tai viikon lehtiä lukien. Myös noin neljänneksellä vastaajista lauantai-ilta saattoi kulua televisiota katsellessa. Lopuilla taas ei siihen arveltu olevan

”

aikoinaan mahdollisuutta. Perinteisen television katselu ei ollut kovin yleistä myöskään tämän vuoden vastauksissa, mihin lienee kuitenkin syynä pikemminkin mahdollisuuksien paljous niiden puuttumisen sijaan. Lisäksi kirjeiden kirjoittaminen ja lehtien lukeminen oli uhanalaisuusluokituksiltaan paikallisesti hävinneitä – tiedä sitten miksi. Vaikka kirjeiden rustaamisesta ollaankin luovuttu, näyttäisi nykyään olevan tuhottomasti enemmän vaihtoehtoja lauantain viettoon kuin ainejärjestölehtemme alkuaikoina. Vastausten diversiteetti vastasi suuruusluokaltaan Amazonia enne kullankaivamisen ja laittoman kaskeamisen eskaloitumista: oli kirpputoreilla kiertelyä, standup- ja teatteriesityksistä nauttimista, tuntemattoman ihmisen kanssa seksin harrastamista, Triplaan eksymistä ja Hesburgerin juustovekehampurilaisen maistelua. Yleisimmät tavat viettää vapaa-aikaa olivat kuitenkin leffojen ja sarjojen katselu, kuntoilu sekä erilaisten lautapelien pelaaminen. Oli kuitenkin yksi kategoria ylitse muiden.

Lauloin yöllä hyisessä Tervasaaressa kitarasäestyksen kanssa. Yleisönä sinisorsia. Oli muuten aivan helvetin kylmä.

Maaliskuu 2020

Koti- ja Katu-Kallup

Kuvan lumipeenis liittyy tapaukseen.

”

Osakunnan vujujen jatkoilla esittelin virolaiselle lähettiläälle suomalaista kulttuuria juoksemalla alasti eduskuntatalon ympäri. Järjestötoiminta on mukavaa :)

Katu- ja Koti-Kallup

Kaikista suosituin tapa juhlistaa lauantaita oli nimittäin juhliminen itsessään! Olennainen piirre juhlimiskategoriassa oli sen monikasvoisuus. Joukosta löytyi klassisia ”piti mennä vain yhille” -tapauksia sekä määrätietoisia valintoja mennä main bitchien kanssa isolle kirkolle. Lisäksi mukana oli esimerkiksi kpop-kekkereitä ja kaverin valmistujaisia. Aina juhlimiseen ei tarvitse myöskään liittyä alkoholin nauttiminen – ei pakolla silloinkaan kun itse haluaisi. Tästä hyvänä mutta surullisena esimerkkinä oli bileisiin viinipullon kanssa valmistautunut symbiontti, joka myöhemmin tajusi juhlien keskittyvän teen juomiseen yöpuvuissa. Juhliminen oli merkittävä osa lauantain viettoa myös ammoisina aikoina, kun monet kyselyyn osallistuneista kertoivat viettävänsä illan tanssilattialla joraten. Keskiarvotapauksessa tanssimista harrastettiin joka toinen viikko ja tanssipaikkana priorisoitiin oman osakunnan lauantaitansseja aina kun niitä järjestettiin. Joukosta paljastui jopa muutama ’himohippaaja’, joka sanana puuttui täysin jutun kirjoittajan kaltaisen ummikkomilleniaalin sanarepertuaarista. Urbaanin sanakirjan nolla-

avusta huolimatta kirjoittaja onnistui kuin onnistuikin löytämään sanalle merkityksen sekä analogin nykyisestä nuorisoslangista: kreisibailaaja. Nämä 60-luvun kreisibailaajat antautuivat Elviksen luritusten vietäviksi kuulemma joka lauantai lukuunottamatta rukouslauantaita. Jälleen sivistyksen kalikka kalahtaa ja zoomer-sukupolvi älähtää: mikä rukouslauantai? Vuonna 1813 Suomeen säädettiin 4 rukouspäivää, jotka sijoittuivat helmi-, touko-, heinä- ja lokakuulle. Näitä päiviä edelsi rukouslauantai, jolloin kello 18 jälkeen oli voimassa niin kutsutta huvikielto, joka kielsi esimerkiksi tanssit ja teatterin (loogisesti viinanjuonti ei kuitenkaan ollut kiellettyä). Nuoriso alkoi 60-luvun puolivälin jälkeen vastustamaan voimakkaasti tätä säädöstä sen turhamaisuuden ja epäjohdonmukaisuuden takia. Vastustaminen ja mellakointi tuotti tulosta, sillä vuonna 1968 rukouspäivää edeltävät lauantait vapautettiin hyve-eettisesti säätelystä. KKK:n ensimmäisestä kyselystä ei siis mennyt montaa vuotta, kunnes himohippaajat pääsivät täysin estoitta tanssimaan twistiä telttamekot ja hippifarkut liehuen.

Eri vapaa-ajan viettotapojen yleisyys.

Symbiontti 1/ 2020

”

Stressasin opintoja ja järjestöhommia. Kävin kaverin valmistujaisissa ja tapasin siellä lapsuusaikaisen perhepäivähoitajani tyttären ja kävin monta mielenkiintoista

keskustelua niin sektioista, ruumiinavauksista kuin psykoterapiastakin. Illalla ajoin bussilla anoppilaan ja söin kaalipataa. Darran paluu

”

Aamupäivällä

kävin

Zumbaamassa vetreän

mummojoukon keskellä enemmän tai vähemmän krapulaisessa ruumiinja mielentilassa.

Maaliskuu 2020

Viimeisenä osana tätä juttua haluamme jakaa yhden saamistamme vastauksista, joka säväytti KKK:n toteuttajat niin täsmällisyydellään kuin tarinankerronnallaan. Toimitusta lämmittää myös aina kovasti suuri omistautuminen kyselyihin vastaamisessa! Ja vaikka jokainen meistä ei täysin pystyisikään samaistumaan fenkolin himoon tai excel-elämäntapaan, avaa kyseinen tarina kokonaisvaltaisesti opiskelijan elämää ja ajatuksia (ainakin paljon paremmin kuin kyselyn vastauksia epämääräisesti tulkitseva mutuilija). Tämän myötä KKK sekä Symbiontin koko toimitus haluaa toivottaa jokaiselle riemukkaita lauantaita nyt ja tulevaisuudessa! Moi, mahtava kysely! Onneksi tilastoin ajankäyttöäni, ja voin jollain tarkkuudella sanoa, mitä tein tuona päivänä. Kellonajat ovat oikeasti tarkat, ajatukset ovat olleet suurin piirtein tuota luokkaa, mutten voi olla ihan satavarma, koska en ole vielä keksinyt, millä saisin pidettyä tarkkaa kirjaa jokaisen ajatukseni ajankohdasta. Mietin hetken, kannattaako minun jakaa lauantaitani kenellekään, mutta sen prosessointi jälkikäteen

Koti- ja Katu-Kallup

”Lauantai-iltojen tarkoituksena lienee alunperin ollut valmistautuminen sunnuntain viettoon.” Näin totesi KKK:n vuonna -64 kirjoittama juttu. Tämän vuoden tulokset kuitenkin paljastavat viikon kuudennelle päivälle toisen selkeästi kriittisemmän tehtävän: perjantaista palautumisen. Kohmelosta kärsiminen olikin toiseksi yleisin lauantaiaktiviteetti sen tavanomaisimman aiheuttajan, eli juhlimisen, jälkeen. Ensimmäisessä lehdessä krapulaa ei mainittu laisinkaan, mikä johdattaa hämmentyneet tutkijat kahteen kilpailevaan hypoteesiin. Joko perjantain merkitys pääpäivänä on kasvattanut suosiotaan ajan kanssa, tai sitten nykyään ollaan avoimempia omasta myrkytystilastaan. Kolmas vaihtoehto olisi myös se, etteivät biologihipit aikoinaan kokeneet darudea yhtä kokonaisvaltaisesti, mutta tällainen taakseharppaus kelpoisuudessa vaikuttanee kovin epätodennäköistä. Yksi virkistävä tapa edellisillan hippaamisesta selviämiseen on raikkaaseen ulkoilmaan meneminen, jolloin puhdas ilma ja tuoksut luovat tunteen toksiinien kokonaisvaltaisesta pois erittymisestä. Tämän sekä biologien opiskelijoiden yleisen luonto-orientoituneisuuden kannalta tuloksissa olikin yllättävää ulkoilun vähäisyys, vaikka myöskään 60-luvun vastauksissa ei juuri näkynyt luonnossa liikkumista. Muutama poikkeustapaus oli päätynyt metsään tai vuoren laelle, mutta muuten raikasta troposfääriä ei juurikaan keuhkoihin kuljetettu. Toisaalta merkittävä syy tähän on varmasti vuodenaika

ja sille nykyään niin ominainen epänormaali käyttäytyminen. Kyselyn tuloksissa näkyisikin varmasti isoja suunnanmuutoksia, kun ensimmäiset tundrahanhet ja pulmuset saapuvat takaisin Pohjolaan tai kun ensimmäiset leskenlehtien kukat avautuvat pöllyävän katupölyn seasta. Vaikka katupölyn kutittava kosketus kurkussa tuskin lieventää krapuloita. Lopullisena yhteenvetona voisi sanoa, lauantai on nähty ja nähdään edelleen hetkenä levähtää oravanpyörän jatkuvasta pyörityksestä. Eroja luonnollisesti löytyy, mutta keskeiset piirteet lauantain viettämisessä pysyvät samoina: yhdessäolo ystävien ja perheen kanssa, pippalointi ja kulttuurin kokeminen muutamia mainitakseni. Evoluution voikin sanoa häviävän juoksukilpailussa yhteiskuntaa ja yleistä maailmanmenoa vastaan. Vaikka 60-luvun Suomi hippiliikkeineen ja rukouslauantaineen voi tuntua meistä kovin kaukaiselta, on symbiontit aina symbiontit, vaikka voissa paistaisi!

oli hirmu jännää. Syytän itseäni vähän siitä, että tämä vastaus on pikaisesti kirjoitettu. Ehkä se voi silti toimia varoittavana esimerkkinä siitä, miten lauantaita ei kannata viettää. Tätä sitten kannattaa lukea iloisena terapeuttisena avautumisena kaikesta mahdollisesta opiskelijaelämässä, mistä ikinä voi valittaa. Vaikkei ehkä tekstin perusteella siltä näytä, elämä on kivaa ja bilsa on ihan parasta. :) Lauantai: 1.2.2020 0:00-1:14 Makaan olohuoneen lattialla hirveässä päänsärkykoomassa, joka johtuu liiasta tietokoneella lukemisesta ja kirjoittamisesta istuttuani perjantai-illan sulkemisaikaan asti kirjastossa opiskelemassa. Olin taas kerran jännittänyt toisia ihmisiä kirjastossa niin, että hartiat olivat nousseet korviin, ja kotibussiin päästyäni olin rojahtanut jännityspäänsärkyisenä nukkumaan penkille. Kotiin palattuani olin rojahtanut lattialle kokeilemaan, selviäisinkö paremmin sikiöasennossa, selällään, vai kippurassa rahin päällä. Tuskaisena mietin, että ne ihmiset, jotka tekevät hauskoja asioita viikonloppuisin, voisivat samaan aikaan potea päänsärkyä ihan muista syistä. 0:14-0:48 On-

nistun

jollain ihmeen keinolla syömään vähän iltapalaa. 0:48-1:20 Ahdistun, että olen menettänyt monta tehokasta opiskelutuntia, ja onnistun vielä lukemaan muutaman kymmentä sivua.

1:20-1:29 Pesen hampaat ja menen sänkyyn. 1:29-2:44 Ennen nukahtamista yritän löytää youtube-videoista vastausta siihen, miten olen onnistunut pilaamaan elämäni ja miten pystysisin hankkimaan sellaisen. Yritän sanoa itselleni, että kaikkihan on oikeastaan ihan hyvin, olen vain negatiivinen ja syytän itseäni turhaan. Seuraavaksi syytän itseäni turhasta itseni syyttämisestä. 2.44-11:10 Yöuni. 11:10-11:30 Heräilen nautinnollisen hitaasti sängyssä. Tämä kysely sattui valoisaan aikaan, koska juuri tänä lauantaina päätin vihdoinkin pitää ihka oikean vapaapäivän, mikä tarkoittaa, etten tee mitään hyödyllistä ja lopetan neuroottisen ajankäytön seurannan. Tai oikestaan rajaan sen kymmenien minuuttien tarkkuudelle ja tarkkojen alakäsitteiden sijasta käytän yläkäsitteitä, eikä exceliin tule merkityksi esimerkiksi kahden minuutin minitaukoja opiskelusta eikä eri opiskelukohteiden alatyyppejä. 11.30-11:50 Nousu sängystä, hampaiden pesu, unista vaeltelua ympäri kämppää. 11:50-13:52 Hitaan nautinnollinen aamupala ja joka-aamuinen puuro. Yritän järjestellä tuhansia luontokuvien rippeitä, jotka olin saanut palautettua tuhoutuneesta kovalevystä kuultuani, että tulipalon mahdollisuuden huomioon ottamiseksi toiseen kaupunkiin sijoitetut varmuuskopiotkin olivat tuhoutuneet. Hyvästi Kilpisjärven kuvat! Lajittelin jäljelle jääneet kuvat R:llä päivämäärän ja tyypin mukaan, mutta useimmista oli aikatieto hajonnut, joten päädyn muistelemaan edes suurin piirtein, mitä ja missä olen kuvannut. Tai luultavasti olen vain liian hölmö seulomaan kuvia itse ja liian köyhä maksamaan kenellekään toimivasta palauttamisesta. Koska olen prokrastinoinnin mestari ja koska olen kohdentanut ajan hyödyllisemmille asioille, kuvien lajittelu on odottanut to do -listalla yli vuoden, samoin kuin varakopioiden tekeminen niistä kuvista, jotka ovat vielä jäljellä.

Kuvan fenkoli ei liity tapaukseen. Symbiontti 1/ 2020

13:52-16:30 Antaudun nautinnollisesti musiikkiharrastukselle (en sano mille). Tuskastun siitä, että taidot ovat aivan kateissa, koska olen keskittänyt ajankäyttöni tehokkaasti hyödyllisiin asioihin, ja musiikin myötä unohdan varmaan kohta viimeisenkin asian, jota olen joskus jotenkuten osannut, ja joka on tuonut väriä ja valoa elämään. Tajuan, että hyödyllisyyden käsitykseni on aivan kierossa, koska se on johtanut siihen, että olen kaiken vapaa-ajan eristäytyneenä yksin kotiin (tai ulkoilmaan) ja käytän suuren osan ajasta sen miettimiseen, miten elämäni on pielessä. Tai nyt kun mietin, olen erakoitunut, koska elämä on niin vaikeaa. Opiskelu on paljon helpompaa niin kauan kuin pysyy järjissään ja kykenevänä opiskelemaan. 16:30

17.10-17.20 Siirtyminen opiskeluhuoneeseen ja sopivaan henkiseen tilaan. 17:20-19:50 Opiskelua (en tarkenna) 19:50-23:59 Vapaa-aika – tämä on kaikkein ylimmän tason käsite, moitin itseäni hirmuisen huonosta tilastoinnista ja perustelen itselleni, ettei minun tarvitse jälkikäteen, mitä tein vapaa-aikanani. Jos kuitenkin nyt muistelen, koomasin sohvalla pystymättä tekemään oikein mitään. Ehkä kuuntelin musiikkia tai luin jotain tai katsoin jo-

Maaliskuu 2020

(Jos lauantaita haluaa jatkaa vielä sunnuntain puolelle nukahtamiseen asti, tästä eteenpäin käytin taas kolmisen tuntia ennen nukkumaan menoa youtube-videoiden parissa selvittääkseni, miten olen pilannut elämäni ja mitä voisin tehdä sen parantamiseksi.) Tämä vastaus kuulostaa ihan hirveältä, mutta pahinta on, että se on ihan tosi. Koska hauskuuskäsitykseni ei enää noudata mitään standardeja, nytkin kirjoitan tätä vastausta perjantai-iltani iloksi. Juuri tänään muistelin, miten mukavaa armeijassa oli, ja tajusin, että viihdyin sielläkin paremmin kuin tämänhetkisessä elämässäni (ouch!). Siellä ainakin oli kavereita ja tunne, että tekee jotain joskus oikein, vaikka ympäristö itsessään nyt oli mitä oli. Toisaalta, jo intissä opin uuden tunteen, joka edelleen tulee päähän useamman kerran päivässä: tiedättekö aivo-oksennuksen: sen, kun aivot haluavat oksentaa itsensä pihalle, kun nekään eivät kestä enää näin tyhmää päätä. Intissä mietin myös, että tarvitsisin laskurin, jota voisin painaa joka kerta, kun tajuan, miten tyhmä olen. Vihdoin vähän aikaa sitten aloin excelöidä näitä kertoja yksityiskohtaisten kuvausten kanssa, mutta lauantai oli vapaapäivä, ja jotenkin onnistuin unohtamaan tämän tilastointitarpeen. Aloitin kyllä myös positiivisten ajatusten excelin, jonka avulla voin pohtia, mitä teen taas jatkossa, että elämä menisi hyvään suuntaan. Koen, että excelit ovat olleet tosi hyödyllisiä, ja voin suositella niitä kaikille. Vale – emävale – tilasto…

Lähteet

Lindfors, J: ”Nuoriso kapinoi rukouslauantain huvikieltoa vastaan”, Yle 8.9.2006. <https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/nuoriso-kapinoi-rukouslauantainhuvikieltoa-vastaan>. Sutela, H & Lehto, A: ”Työolojen muutokset 1977–2013”, Tilastokeskus 2014. < http://www. stat.fi/tup/julkaisut/tiedostot/julkaisuluettelo/ ytmv_197713_2014_12309_net.pdf >. Ruppel, K: ”Sanojen alkuperä: Lauantai”, Kotimaisten kielten keskus < https://www.kotus.fi/nyt/kysymyksia_ ja_vastauksia/sanojen_alkuperasta/lauantai >.

Koti- ja Katu-Kallup

Lounas. Toistaiseksi en ole tilastoinut tarkkaan, mitä syön (olen kyllä harkinnut). Köyhänä opiskelijana olin tehnyt pikaisen lineaarisen optimoinnin ja selvittänyt, että voisin saada kaikki suositusten mukaiset ravintoaineet ja 2500 kaloria hintaan 1,03 e/päivä. En ole vielä noudattanut tätä dieettiä, mutta olin juuri rikkonut sitä räikeästi juhlistamalla perjantaita ja törsäämällä fenkoliin, jonka ahmaisin heti. Toisaalta olin juuri edellisenä päivänä syönyt kirjastossa taas kerran hernemakaronia lounaaksi laskujeni innoittamana. En tiedä, oliko se osasyynä päänsärkykoomaan. Joskun minusta tulee epäonnistunut biologi, ehkä voin ryhtyä vaikka käpistelijäksi ja tehdä jotain, mistä joku on valmis maksamaan rahalla.

tain turhaa teeveestä. Päätin olla tekemättä mitään hyödyllistä optimoidakseni tehokkuuteni taas seuraavasta päivästä eteenpäin.

Maailma vuonna nolla: ekosysteemien toipuminen joukkosukupuuton jälkeen Teksti: Henry Pihlström – Kuvitus: Maija Karala

Liitukauden lopulla, noin 66 miljoonaa vuotta sitten, tapahtui maailmanlaajuinen eliölajien joukkosukupuutto. Tämän joukkotuhon tunnetuimpia uhreja olivat dinosaurukset, mutta lukuisat muutkin eläin- ja kasviryhmät kuolivat samaan aikaan sukupuuttoon. Sukupuuttoaalto oli paitsi maailmanlaajuinen myös yhtäkkinen, ainakin geologisessa mittakaavassa tarkasteltuna.

Vieraskynä

iitukauden lopun joukkosukupuuton syystä on kiistelty paljon, mutta nykyään useimmat tutkijat pitävät varmana, että sen aiheutti suurehkon asteroidin törmäys Maahan, nykyisen Meksikonlahden alueelle. Mahdollinen sukupuuttoihin myötävaikuttava tekijä oli suunnilleen samoihin aikoihin vallinnut poikkeuksellisen voimakas vulkaaninen toiminta Intian niemimaalla, mutta asteroidin törmäys lienee joka tapauksessa ollut ratkaisevassa asemassa. Mitä tarkalleen tapahtui tuona liitukauden viimeisenä päivänä noin 66 miljoonaa vuotta sitten? Asteroidi iskeytyi todennäköisesti mereen. Törmäyspaikan välittömässä läheisyydessä (ja ”välittömässä läheisyydessä” tarkoittaa tässä tapauksessa kymmenien kilometrien säteellä) kaikki bakteeria suuremmat elävät olennot kuolivat silmänräpäyksessä. Asteroidi itse tuhoutui törmäyksessä, mutta törmäyksen voima synnytti muutamassa sekunnissa useita kilometrejä syvän kraatterin. Ilmakehään sinkoutui suunnattomia määriä maa-ainesta – osa siitä lensi avaruuteen asti. Törmäyksen synnyttämä kuuma paineaalto sytytti laajoja tulipaloja. Koko planeettaamme ravistelivat ketjureaktiona maanjäristykset, jotka olivat monin verroin voimakkaampia kuin mitkään ihmisten historiallisena aikana kokemat. Myös maapallon tulivuoret purkautuivat. Jopa sadan metrin korkuisiksi nousseet tsunamit täydensivät tuhoa. Tähän hornankattilaan päättyi kymmeniä miljoonia vuosia kestänyt dinosaurusten valtakausi. Kuinka tuhoisa liitukauden lopun joukkosukupuutto oli? Paleontologien arviot sukupuuttojen laajuudesta perustuvat enimmäkseen merieläinten fossiileihin, koska tällaisia fossiileja sisältäviä kerrostumia on enemmän kuin maalla tai makeissa vesissä elävien eliöitä sisältäviä

kerrostumia. Merieläinlajeista tuhoutui suuri osa; arviot vaihtelevat noin 45 ja 75 prosentin välillä. On kuitenkin luultavaa, että liitukaudella, kuten nykyäänkin, maalla eläviä eliölajeja oli enemmän kuin meressä eläviä ja on myös syytä otaksua, että juuri kuivan maan ekosysteemit kärisivät erityisen suuria tuhoja. Eräiden alustavien arvioiden mukaan maaeläinlajeista jopa yli 90 prosenttia kuoli sukupuuttoon liitukauden lopun asteroiditörmäyksen johdosta. Asteroidin törmäystä seurannut päivä lienee ollut henkiin jääneiden eliöiden kannalta yksi maapallon historian rankimmista ”dagen efter” -kokemuksista. Pimeys vallitsi, sillä ilmakehä oli täynnä tomua ja pölyä, mikä esti auringonvaloa pääsemästä maahan saakka. Osa ilmakehään päätyneestä maa-aineksesta palasi kuitenkin pian maahan happamien sateiden muodossa. Henkiin jääneestä kasvillisuudesta suuri osa tuhoutui happosateisiin, valon puutteeseen ja lopulta myös kylmyyteen, kun lämpötilat alkoivat auringon lämmittävän säteilyn puuttuessa laskea. Samat seikat koituivat myös lukuisten hengissä selvinneiden eläinten kohtaloksi. Meressä kasviplankton tuhoutui, jolloin merten ravintoketjut romahtivat. Maapallon ekosysteemit olivat kauttaaltaan syöstyjä raiteiltaan ja monet lajit, jotka olivat onnistuneet selviytymään itse asteroiditörmäyksestä, kuolivat sukupuuttoon näissä kaoottisissa jälkimainingeissa. Maailma asteroiditörmäyksen jälkeen oli siis, jos nyt ei aivan autio ja tyhjä, niin ainakin paljon autiompi ja tyhjempi kuin ennen. Tämä oli kuitenkin vain tilapäistä. Hämmästyttävän nopeasti ekosysteemit alkoivat muodostua uudelleen. Kasvien siemenet alkoivat itää ja maanpinta vihertää; metsiä ei tosin moneen vuoteen tai vuosikymmeneenkään maapallolla juuri ollut, sillä pui-

Symbiontti 1/ 2020

Wyoming, Pohjois-Amerikka, eräänä keväisenä tiistai-iltapäivänä noin 65,99 miljoonaa vuotta sitten. On kulunut muutamia vuosia liitukauden lopun asteroiditörmäyksestä. Pieni nisäkäs hiipii esiin päiväpiilostaan lahoavan puunrungon sisältä, tarvitsematta pelätä petodinosauruksia.

den kasvu kesti oman aikansa. Tehokkaasti lisääntyvät hyönteiset ja muut selkärangattomat runsastuivat jälleen sekä maalla että merissä. Täysin samanlaisiksi eivät tuhoutuneet ekosysteemit kuitenkaan voineet palautua, sillä eräät merkittävät eliöryhmät olivat hävinneet lopullisesti. Dinosauruksia ei enää ollut (lintuja lukuun ottamatta), joten suurten maaeläinten ekologiset lokerot olivat tyhjillään. Näille ekologisille lokeroille löytyivät ottajansa. Vanhan maailman raunioiden seasta ilmestyivät esiin uuden maailman tulevat valtiaat. Monet nisäkäslajit olivat selvinneet joukkosukupuutosta. Jokseenkin kaikki liitukautiset nisäkkäät olivat pienikokoisia, joten dinosauruksista poiketen niiden oli ollut mahdollista hakeutua maaonkaloihin ja muihin suojapaikkoihin turvaan. Nisäkkäiden selviytymisen kannalta suotuisiin ominaisuuksiin kuuluivat myös niiden sopeutuminen hämäräolosuhteisiin sekä tasalämpöisyys. Nykyisten nokkaeläinten, pussieläinten ja istukkanisäkkäiden kantamuodot olivat kaikki liitukauden lopun yli selviyty-

Maaliskuu 2020

neiden kehityslinjojen joukossa. Etenkin viimeksi mainitut menestyivät erinomaisesti. Liitukautta seuranneen paleoseenikauden aikana istukkanisäkkäiden pääryhmät erilaistuivat ja erikoistuivat nopeasti. Niiden joukossa olivat myös varhaisimmat kädelliset, joista ihminenkin polveutuu. Nisäkkäiden elämä oli varmaankin aiempaa leppoisampaa dinosaurusten sukupuuttoa seuranneiden ensimmäisten vuosisatojen ja -tuhansien ajan. Vaarallisia petodinosauruksia ei enää ollut, joten nisäkkäät saattoivat levittäytyä uusiin ympäristöihin ja sopeutua uusiin elintapoihin. Sekä kasvaa isommiksi, kun niiden ei enää ollut välttämätöntä lymyillä maankoloissa saalistajilta piilossa. Tuoreiden tutkimusten mukaan niinkin pian kuin alle puoli miljoonaa vuotta asteroiditörmäyksen jälkeen oli jo kehittynyt nisäkkäitä, jotka olivat jopa kolme kertaa kookkaampia kuin suurimmat liitukaudella eläneet edeltäjänsä. Nisäkkäiden valtakausi alkoi, ja se on jatkunut meidän päiviimme saakka. Liitukauden lopun joukkotuho ei ollut ainoa laatuaan maapallon historiassa. Sitä ennen on ollut neljä

Vieraskynä

muuta suunnilleen yhtä tuhoisaa joukkosukupuuttoa: ordovikikausi, devonikausi, permikausi ja triaskausi päättyivät kaikki maailmanlaajuisiin sukupuuttoaaltoihin, joissa hävisi puolet tai enemmänkin kaikista silloisista lajeista. Olivatko nämäkin joukkosukupuutot asteroiditörmäysten seurausta vai aiheuttiko ne jokin muu tekijä? Tästä ei ole tutkijoiden keskuudessa yksimielisyyttä; nämä tapahtumat ovat paljon kauempana menneisyydessä kuin liitukauden lopun sukupuutto, joten todistusaineistoa on huomattavan paljon vähemmän jäljellä tutkittavaksi. Entä liitukauden jälkeen? Pienempiä joukkosukupuuttoja on sen jälkeen tapahtunut useitakin, mutta mikään niistä ei ole ollut verrattavissa näihin ”viiteen suureen” muinaiseen joukkosukupuuttoon. Ei edes niistä tunnetuin: pleistoseenikauden lopussa, viimeisimmän jäätiköitymiskauden päättymisen aikoihin tapahtunut lähes maailmanlaajuinen, useiden suurten maanisäkkäiden häviäminen. Mammuttien, sapelihammastiikerien, luolakarhujen ja lukuisten muiden karismaattisen megafaunan edustajien katoamiset olivat toki merkittäviä tapahtumia, mutta eivät kuitenkaan ihan yhtä perusteellisesti ekosysteemejä järisyttäviä kuin 66 miljoonaa vuotta sitten tapahtunut joukkotuho. Planeettamme eliömaailma ei ole liitukauden jälkeen kokenut mitään sen kaltaista hävitystä. Ennen kuin nyt. Viimeisten muutaman vuosisadan aikana erään nisäkkään, ihmisen, lukumäärä on kasvanut räjähdysmäisesti ja samalla on myös lisääntynyt hänen luonnonvarojen kulutuksensa sekä elinympäristöjen ja eliölajien hävityksensä. Ihmisen toimien kiihdyttämä ympäristön saastuminen ja ilmaston muuttuminen ovat äärimmäisen vakava uhka muiden eläinlajien, sekä pitkällä tähtäimellä myös ihmisen itsensä tulevaisuudelle. Jos meno jatkuu nykyiseen tahtiin eikä tehokkaisiin toimiin planeettaamme uhkaavan ekologisen katastrofin pysäyttämiseksi ryhdytä välittömästi, niin jossain vaiheessa (ja luultavasti suhteellisen pian) tulee lopulta niin sanotusti seinä vastaan. Kun eliölajin ympäristön kantokyky on ylitetty, seuraa populaation romahdus ja pahimmassa tapauksessa jopa koko lajin sukupuutto. Ihmislajin sukupuuttoon kuoleminen tuntuu ehkä kaukaa haetulta ajatukselta. Lainkaan mahdoton se ei kuitenkaan ole; kuten dinosaurusten kohtalo on osoittanut, yksi keskikokoinen asteroidi voisi hoitaa asian kertaheitolla. Mikäli tarkoitukseen sopivaa taivaankappaletta ei satu Maahan lähiaikoina törmäämään, ihmislaji voi kuitenkin hoitaa asian myös hitaammalla tavalla, ympäristönsä asteittain myrkyttämällä ja tuhoamalla.

Onnistuuhan se toki niinkin. Jos ihmiset häviäisivät maapallolta, mitä sen jälkeen tapahtuisi? Muinaisten massasukupuuttojen tutkimus on osoittanut, että tuhosta selvinneet lajit kykenevät hämmästyttävän nopeasti täyttämään tyhjentyneet ekolokerot; näin epäilemättä kävisi tulevaisuudessakin. Meidän tapauksessamme epäselvää on lähinnä se, kuinka monta eläinlajia ehdimme hävittää sukupuuttoon ennen omaamme, eli millaisesta perustajajoukosta selviytyjät koostuisivat. Voimme kuitenkin olettaa, että jokseenkin kaikki meidän jälkeemme henkiin jäävät nisäkäslajit olisivat pienikokoisia ja piilottelevia sekä laajalle levinneitä. Kenties metsähiiren ja metsäpäästäisen kaltaisista piipertäjistä saa aikanaan alkunsa uusi nisäkkäiden aikakausi?

Aiheesta enemmän: DePalma, R.A. et al. 2019. A seismically induced onshore surge deposit at the KPg boundary, North Dakota. PNAS 116, 8190–8199. Gulick, S.P.S. et al. 2019. The first day of the Cenozoic. PNAS 116, 19342–19351. Longrich, N.R. et al. 2016. Severe extinction and rapid recovery of mammals across the Cretaceous–Palaeocene boundary, and the effects of rarity on patterns of extinction and recovery. J Evol Biol 29, 1495–1512. Lowery, C.M. et al. 2018. Rapid recovery of life at ground zero of the end-Cretaceous mass extinction. Nature 558, 288–291. Lyson, T.R. et al. 2019. Exceptional continental record of biotic recovery after the Cretaceous–Paleogene mass extinction. Science 366:977–983. Pires, M.M. et al. 2018. Diversification dynamics of mammalian clades during the K–Pg mass extinction. Biol Lett 14, 20180458. Robertson, D.S. et al. 2004. Survival in the first hours of the Cenozoic. Geol Soc Am Bull 116, 760–768. Robertson, D.S. et al. 2013. K–Pg extinction patterns in marine and freshwater environments: the impact winter model. J Geophys Res Biogeosci 118, 1006–1014. Schulte, P. et al. 2010. The Chicxulub asteroid impact and mass extinction at the Cretaceous–Paleogene boundary. Science 327, 1214–1218.

Symbiontti 1/ 2020

Pakina alkutekijöissään Teksti: Tomi Kiviluoma

o alkuteoksessa saarnataan alfasta A ja omegasta Ω. Tämähän on tietenkin tunnetun historian ensimmäinen esimerkki tekijänoikeusrikkomuksesta, kun Ilmestyskirja lupaa kysymättä lainasi luvattua profeettaa Cheek ’Jare’ Tiihosta. Universumin yhteisessä kielessä matematiikassa jakamattomia ovat alkuluvut. Varhaisten aitotumaisten joukkoa nimitettiin alkueliöiksi, kunnes tajuttiin, että oli loukkaavaa rinnastaa heitä eliöihin. Siis niihin samoihin, joihin me ihmisetkin kuulutaan. Pakkomielteemme alkuihin ja loppuihin on häiritsevää. Toivotaan kykyä aloittaa elämä alusta. Elokuvista ja sarjoista muodostetaan kriittisiä mielipiteitä niiden alkuhetkien ja loppuminuuttien perusteella. Välitila pikakelataan samalla huolehtien pyykkivuoron päättymisestä. Syntymää juhlitaan. Kuolemaa pelätään. Elämä näiden kahden huokauksen välissä lienee yhdentekevää.

keskenjääneitä sanoja elämä täynnä täynnä itseään, kudoksen sommitelmaa tunteita ei osoiteta. Niistä puhutaan kuinka kuvailla kielettä sellaista, jolle ei löydy sanallisia symboleita? koskettaessa iholle jää kirjoitusta jonka lukija aina tulkitsee väärin ei sellaista voi lukea, mitä ei silmille ole tarkoitettu

Emme muista oman aikamme alusta sekuntiakaan. Aloittamisen trauma on niin suuri. Mielen on suojeltava rakenteitaan. Ehkä maailmankaikkeus kärsii samoista oireista, emmekä siksi kykene raottamaan alkuhetkien mysteerien verhoa. Alut ovat aina kivuliaita. Ne repivät syntymähetken haavat auki. Freud olisi ylpeä. Äitini ei. Tämänkin tekstin alkuhetket saivat minut harkitsemaan nimenvaihtoa ja myyräksi ryhtymistä. Liioittelen. Se johtuu lapsuuden traumoista. Niistä kaikista aluista, joita olemme kokeneet.

Temppeli mäen päällä sen sisällä romahtamassa tähti kaikki munkit juoksevat rinnettä alas pakoon minä nousen askelmia kohtaamaan luojani hänen viimeisinä hetkinään tiedän tavata nimensä alkuaine alkuaineelta pelkoa en osoita kunnioitusta en tunnusta

Maaliskuu 2020

Kunnon alku lapselle Teksti ja kuvat: Roope Nykänen

Varhaiskasvatus näyttäytyy tärkeänä osana lapsen kehittymisen ja oppimisen polkua. Varhaiskasvatuksen parissa työskentelevillä on siis haastava mutta erittäin merkityksellinen rooli yhteiskunnassamme. Lieneekin olennaista kysyä, miksi tämä ei näy varhaiskasvatusta koskevissa säädöksissä?

arhaiskasvatuksen hyödyistä ja merkityksestä tuskin tarvitsee kiistellä. Varhaiskasvatus tukee lapsen kehitystä ja oppimista ja valmistaa lasta koulumaailmaan siirtymiseen. Kouluvalmiuksia kehittää etenkin 6-vuotiaille mahdollinen esikoulu, jossa lapsi oppii ensimmäiset alkeet esimerkiksi lukemisesta, kirjoittamisesta ja matematiikasta. Onkin helpompaa siirtyä opinahjoon, kun ymmärtää vaikka kellon toimintaperiaatteen tai kirjainten merkityksen. Useat koti- ja ulkomaiset korrelaatiotutkimukset tukevat varhaiskasvatuksen merkitystä, sillä varhaiskasvatukseen osallistuneilla oli merkittävästi paremmat arvosanat myöhemmissä opinnoissa kuin lapsilla, jotka eivät varhaiskasvatukseen osallistuneet. Vaikka suoria syy-seuraus-suhteita ei voi kyseisistä tutkimuksista johtaa, ovat tutkimustulokset ainakin mietinnän arvoisia. Peruskouluun valmistaminen ei ole kuitenkaan ainoa asia, miten lapsi hyötyy varhaiskasvatuksesta. Päiväkodissa lapsi pääsee rakentamaan sosiaalisia suhteita muiden samanikäisten kanssa, mikä ehkäisee lapsen syrjäytymistä ja kehittää vuorovaikutus- sekä ryhmässä toimimistaitoja. Lisäksi varhaiskasvatus tarjoaa lapselle mahdollisuuden kehittää itseään monipuolisesti, kun päiväkodeista löytyvä materiaali, lelut ja toimintamahdollisuudet ylittävät oletettavasti kodin repertuaarin. Voi piirtää, pelata lukuisia lautapelejä, musisoida ja kokeilla uusia liikuntamuotoja. Lapsen kehityksen tukeminen voidaan nähdä olevan arvokkain ja ensisijaisin merkitys varhaiskasvatuksessa, mutta varhaiskasvatuksen työntekijöiden arvostamiseen on myös lukuisia muita syitä. Päiväkotien tuoma etu on esimerkiksi yksinkertaisesti se, että se vapauttaa vanhemmat lasten jatkuvasta hoidosta, mikä mahdollistaa sellaisen asian kuin töissä käymisen. Lisäksi varhaiskasvatuksessa tapahtuvan työn tuomia haasteita ei mielestäni tuoda tarpeeksi usein esille. Melutasot voivat olla päiväkodeissa erittäin korkeat, mikä voi aiheuttaa kuulovaurioita hoitajille. Epähygieeniset lapset uteliain sormineen ovat myös mitä otollisin ympäristö taudinaiheuttajille ja loisille. Läheinen toiminta lasten kanssa

aina vaatteiden pukemisesta pyllyn pyyhkimiseen altistaa myös lastenhoitajat kihomadoille ja kaiken maailman patogeeneille. Kun varhaiskasvatuksen hyödyt ja työn haasteellisuuden ymmärtää, olisi varmasti loogista ajatella varhaiskasvatuksessa toimivien työntekijöiden kokevan syvää yhteiskunnallista arvostusta? Ihmeellistä ja järkyttävää kyllä, tämä ei näy varhaiskasvatuksen opettajien ja lastenhoitajien palkoissa. Otetaan esimerkiksi varhaiskasvatuksen opettaja, johon kouluttautuminen vaatii yliopisto-opinnot, vähintään kanditasoinen, useat opiskevat kasvatustieteen maistereiksi. Varhaiskasvatuksennopettajan minimipalkka on 2300 euroa kuukaudessa ja keskimäärin noin 2500 euroa. Jos tätä verrataan esimerkiksi luokanopettajaan, joka on opettaja-ammattinimikkeistä kaikista vähiten tienaavin, ovat ero järisyttäviä. Luokanopettaja tienaa nimittäin keskimäärin 3400 euroa kuukaudessa. Melkein tuhat euroa enemmän! Luokanopettajan työ on ensiarvoisen tärkeää hyvinvointivaltiossa, eikä tämän ammattinimikkeen palkkoja tulisi mielestäni laskea. Ymmärrykseni ei kuitenkaan riitä näkemään, miksi luokanopettajan tulisi tienata enemmän kuin varhaiskasvatuksen opettajan ja vielä näin paljon. Palkkauksiin liittyvät ongelmat ollaankin viime vuosina nostettu esille Ei leikkirahaa -kampanjassa. Kampanja syntyi alunperin huhusta, jonka mukaan pääkaupunkiseudun kuntien välillä olisi ollut palkkakartelli varhaiskasvatuksen opettajien palkoista (Itsessään palkkakartelli aluksi myönnettiin, mutta myöhemmässä vaiheessa kiistettiin. Jokainen saakoon itse tehdä omat päätelmänsä tästä.) Kampanja pyrkii edistämään varhaiskasvatuksessa toimivien palkankasvua yhdessä monien muiden usein naisvaltaisten matalapalkka-alojen kanssa. Vaikka suuremman mittaluokan päätökset ovatkin jääneet tekemättä, on joitain askelia parempaan otettu. Tästä esimerkkinä Helsingin kaupunki, joka vuonna 2019 päätti nostaa varhaiskasvatuksen opettajien ja varhaiskasvatuksen erityisopettajien palkkoja 221 eurolla. Altruismisuuden voi kuitenkin nähdä tässä ta-

Symbiontti 1/ 2020

pauksessa varsin häilyvänä, kun päätös palkkojen nostamiseen kumpusi alunperin Helsingin suuresta pulasta lastentarhanopettajia kohtaan. Palkka ei ole kuitenkaan ainoa asia, missä varhaiskasvatuksen työntekijöiden hiekkakakkuja on kaadettu. Monien muiden timanttisten päätösten ohella Sipilän hallitus tarttui myös varhaiskasvatukseen omilla saksivilla sormillaan. Tulos oli tyly: ryhmäkokoja kasvatettiin ja subjektiivista päivähoito-oikeutta rajattiin. Työntekijät varhaiskasvatuksessa eivät myöskään säästyneet kiky-tunneilta ja lomarahojen leikkaamiselta. Vaikka osa Sipilän hallituksen päätöksistä oli myös varhaiskasvatuksen kannalta positiivisia (mm. kokeilu viisivuotiaiden maksuttomasta päivähoidosta), jäi kokonaispanos selkeästi negatiivisen puolelle. Miten ryhmäkokoja ja subjektiivista päivähoitooikeutta sitten muutettiin? Ryhmäkoon kasvattaminen kohdistui yli kolmevuotiaiden ryhmiin, joissa yhden hoitajan katsottiin pystyvän vastaamaan kahdeksasta lapsesta aiemman seitsemän sijaan. Tällöin kolmen työntekijän ryhmässä ryhmäkoko pystyi kasvamaan 21:stä 24:ään. Päätös on ongelmallinen sekä lasten että hoitajien kannalta. Kun lapsia on enemmän, ei lasten kohtaamista yksilöinä voida huomioida yhtä tehokkaasti. Tämä johtaa siihen, että lapsen kehityksen ohjaaminen ja tukeminen hankaloituu. Työntekijöiden kohdalla kyseinen uudistus lisää taas riskiä uupumiselle. Tämä näkyy esimerkiksi Lappeenrannassa tehdyssä selvityksessä, jonka mukaan mielenterveydellisistä syistä johtu-

vat sairaslomapäivät varhaiskasvatuksessa lähes tuplaantuivat vuoden 2015 ja 2016 välillä. Uudet trendit varhaiskasvatuksessa myös vahvistavat ryhmäkoon kasvun synnyttämiä negatiivisia seurauksia. Viime aikoina varhaiskasvatuksessa ollaan pyritty enemmän inklusiiviseen kasvatukseen segregaation sijaan. Tausta-ajatus erityistä tukea vaativien lasten sijoittamisesta normaaleihin ryhmiin on itsessään hyväntahtoinen: sen on ajateltu esimerkiksi vähentävän syrjimistä, lisäävän tasavertaisuutta sekä mahdollistavan lähipäiväkodissa käymisen. Inkluusio ilmiönä on kuitenkin mielipiteitä jakava. Isoin ongelma syntyy silti siitä, että ryhmien tukea ja avustusta ei lisätä inkluusion myötä riittävästi. Tämä uuvuttaa jo valmiiksi ylityöllistettyjä työntekijöitä entisestään. On myös mahdotonta kuvitella, että tällainen yhtälö olisi millään tapaa hyödyllinen ja reilu erityistä tukea tarvitseville lapsille. Toinen Sipilän hallituksen päätöksistä oli tosiaan subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen. Päivähoito-oikeuden rajaus koskee niitä perheitä, joissa vähintään toinen vanhemmista on kotona eikä työskentele tai opiskele kokopäiväisesti. Tällöin lasten oikeus varhaiskasvatukseen pienennettiin 20 tuntiin. Kyseinen päätös asettaa surullisesti perheet eriarvoiseen asemaan, kun vain toisten perheiden lapset pääsevät hyötymään varhaiskasvatuksen jo yllämainituista eduista täysin rinnoin. Lisäksi säädös myös pienentää valinnanvapautta osassa perheistä, mikä voi itsessään vaikeuttaa esimerkiksi töiden saamista. Kirsikkana tietenkin häpeällinen stigma laiskan statuksesta.

Jotta tilanne ei olisi liian ruusuinen, pitää näiden kahden diabolisen päätöksen vielä kietoutua toistensa ympärille. Päätöksissä ollaan nimittäin linjattu, että kunta voi poiketa säädetyistä suhdeluvuista, jos lapsia on lyhytaikaisesti yhtäaikaisesti hoidossa enemmän kuin kokonaissuhdeluku edellyttää. Ja kun osalla lapsista varhaiskasvatusoikeus rajautuu vain 20 tuntiin, pystytään tällä perustelemaan suuremmat ryhmäkoot. Tämän takia ryhmäkoot ovatkin voineet pompata jopa 30 saakka. Kyseisten päätösten musertavuus varhaiskastusta kohtaan on kuitenkin onneksi rekisteröity ja nykyinen hallitus on sanonut purkavansa ne vuoden 2020 aikana. Lisäksi esimerkiksi Tehy on sanonut pyrkivänsä edistämään varhaiskasvatuksen aloja yhdessä muiden terveysja sosiaalialan ammattijärjestön allaolevien työnimikkeiden lisäksi. Esimerkiksi Tehy vaatii varhaiskasvatuksessa toimiville työntekijöille vaatekorvausta. Vaatteet voikin nähdä suurena menoeränä varhaiskasvatuksen työntekijöille, kun lasten kanssa toimiminen kuluttaa vaatteita normaalia enemmän ja eri sääoloissa toimiminen vaatii jo itsessään monenlaista varustetta. Lisäksi asusteiden pesu on oletettavasti myös yleisempää johtuen lasten hygienian puutteesta. Itsessään siis varsin perusteltu ehdotus. Vaikka päätöksiä ollaankin tehty oikeaan suuntaan, on tilanteessa silti paljon parannettavaa. On epäreilua, että yhteiskunnallisesti näin merkittävä ala on näin sorrettu palkansaannissa. Epäinhimilliseksi nostettu työn vaativuus on itsessään surullista varhaiskasvatuksen työntekijöiden kannalta. He eivät ole kuitenkaan ainoat, jotka tällaisista päätöksistä kärsivät. Tulevaisuus ei näytä valoisalta sellaiselle yhteiskunnalle, joka laiminlyö lasten kehityksen ja kasvamisen tukemista.

Lähteet

Karisto, E: ”Uusi tutkimus kertoo varhaiskasvatuksen ja koulumenestyksen suhteesta”, Kuntalehti 8.5.2018. < https://kuntalehti.fi/uutiset/opetus-ja-kulttuuri/ u u s i - t u t k i mu s - ke r t o o - va r h a i s k a s va t u k s e n - j a koulumenestyksen-suhteesta/>. Nurmi, L: ”Rinteen hallitus palauttaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden ja pienentää päiväkotien ryhmäkokoa – viisivuotiaille tulossa maksuttomuutta varhaiskasvatukseen”, Iltalehti 31.5.2019. < https:// www.iltalehti.fi/politiikka/a/9b489909-6e13-4f109281-22931ea979b5>. Eskonen, H: ”Pääkaupunkiseudun kunnilla herrasmiessopimus, että lastentarhanopettajien palkkoja ei nosteta – ”Kutsun tätä palkkakartelliksi””, Yle 5.3.2018. < https://yle.fi/uutiset/3-10093555?utm_ source=twitter-share&utm_medium=social >. Korkeakivi,

”Helsinki nostaa palkkoja – varhaiskasvatuksen opettajille lisää rahaa””, OAJ 13.12.2019. < https://www.oaj.fi/ajankohtaista/ uutiset-ja-tiedotteet/2019/helsinkinostaa-palkkoja--varhaiskasvatuksenopettajille-lisaa-rahaa/>.

H e n k i l ö s t ö m i t o i t u s varhaiskasvatuksessa, Tehy < https:// www.tehy.fi/fi/apua/tyosuojelu/ henkilostomitoitus-varhaiskasvatuksessa>. Laine, A: ”Lastentarhanopettaja ei aio enää palata päiväkotiin: ”En halua enää työskennellä sellaisissa olosuhteissa, missä ne tärkeimmät eli lapsetken kärsivät””, Yle 16.2.2018. < https://yle.fi/ uutiset/3-10078345 >.

Symbiontti 1/ 2020

Hyvä, paha pakkoruotsi Teksti: Pyry Puustinen – Kuvitus: Julius Ulpovaara

akkoruotsi jakaa mielipiteitä voimakkaasti suuntaan sekä toiseen. Usein nämä mielipiteet eivät kuitenkaan pohjaudu loogiseen analyysiin kyseisen asian vaikutuksista eri ihmisiin, vaan epämääräisiin tuntemuksiin, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua. Allekirjoittanut ei väitä kykenevänsä tämänlaiseen raskaaseen ajatustyöhön, mutta ainakin yritän päästä mahdollisimman lähelle sitä. Päättelyketjun virheettömyyden tarkistus jääköön lukijan tehtäväksi. Tässä vaiheessa on hyvä tunnustaa värinsä ja todeta, että itse vastustan erittäin intohimoisesti pakkoruotsia sekä alemmilla koulutusasteilla, että yliopistossa. Syy tähän on todennäköisesti huonoissa menneisyyden kokemuksissa sekä myöhemmin ilmenneessä kielen sisäistämisen vaikeudessa. En pidä kumpaakaan näistä millään tasolla järkevänä, taikka riittävänä perusteena mielipiteen muodostamiselle ja kokonaisen oppiaineen tuomitsemiselle, joten luodaan kokoelma sellaisia. Aloitetaan systemaattisella hyvien ja huonojen puolien listaamisella. Aloitetaan hyvistä: + toinen virallinen kieli + mahdollistaa kommunikaation suomessa asuvan vähemmistön, sekä naapurimaan kansalaisten kanssa + mahdollistaa tiettyjen kaunokirjallisuuden teosten lukemisen alkuperäiskielellä + kehittää kykyä oppia uusia kieliä + suomen historian kannalta merkittävä itseisarvollisesti tärkeä asia +yleissivistys Huonot puolet: - pakollisuus: stressaa opiskelijoita, joilla on vaikeuksia oppia kieliä - lapissa ja itärajalla lähes täysin hyödytön kieli - vie aikaa muilta oppiaineilta, jotka voivat olla henkilön x kannalta mielenkiintoisempia Pahoittelut mielikuvituksen puutteesta näiden keksimisessä. Tässä vaiheessa näyttää siltä, että vaakakuppi kallistuu voimakkaasti pakkoruotsin kannatuksen puolelle. Lähdetään tarkastelemaan asiaa syvällisemmin. Toinen

Maaliskuu 2020

virallinen kieli tuntuu itsessään järkevältä perustelulta, onhan Suomen perustuslakiin kirjattu seuraavaa ”17§ Julkisen vallan on huolehdittava maan suomen ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan” [1.] Kuulostaa vakuuttavalta, kunnes katsotaan ruotsinkielisten osuutta koko Suomen väestöstä. Vuonna 2018 heitä oli ~5,6% [2.]. Tämän argumentin mukaan kaikkien yläaste- ja lukioikäisten pitää siis opiskella ruotsia, jotta he takaavat palvelut ruotsiksi reilulle kahdeskymmenesosalle koko väestöstä. Rohkenisin väittää, että vaikka pakkoruotsi poistettaisiin kokonaan, olisi ruotsia opiskelevia silti tarpeeksi paljon tämän vaatimuksen täyttämiseen. Lisäksi, mikäli olisimme oikeasti tasa-arvoisia, tulisi kaikkien Suomen kansalaisten opiskella jokaista vähemmistökieltä, jotta niitä äidinkielenään puhuvien oikeudet turvattaisiin samanarvoisina, kuin ruotsin ja suomenkielisten. Tämä on kuitenkin käytännössä täysin mahdotonta, mutta ainoa looginen jatkumo samalle argumentille. Ts. argumentin yleistäminen kaikkiin vähemmistöryhmiin ja kieliin on mahdotonta, joten se on loogisesti vajaa, eikä noudata ainakaan omaa käsitystäni tasa-arvosta. Suomessa on kuitenkin merkittävän kokoiset saamen ja venäjänkieliset vähemmistöt, joille vastaavaa etuoikeutta ei suoda. Saamelaisten tapauksessa ruotsin opetuksen korvaaminen saamenkielellä olisi oikeus ja kohtuus ottaen huomioon kaikki se syrjintä, jota heihin on kohdistettu. Lisäksi näin turvattaisiin saamelaisen kulttuuriperinnön ja kielen säilyminen, joka on nykyhetkellä vähintään vaakalaudalla. Kommunikaatio vain ruotsia puhuvien kanssa on yksilön hyötyjen näkökulmasta toimiva argumentti, muttei sekään oikeuta pakottamista kielen opiskeluun. Ruotsin osaamisen myötä henkilö kykenee kommunikoimaan suuremman ihmismäärän kanssa vaivattomammin, mikä puolestaan todennäköisesti hyödyttää tätä henkilöä ennemmin tai myöhemmin. Tästä näkökulmasta kuitenkin ruotsin kielen sijaan tulisi valita maksimaalisen hyödyn saavuttamiseksi mikä tahansa kieli, jolla on enemmän puhujia, esimerkiksi espanja. Joku voisi väittää tämänlaisen kapitalistisen mallin olevan sieluton, mutta yksilön hyötyjen maksimointiin tähtäävä opetus on täysin mielekäs tavoite.

Uusien kielien omaksumiskyvyn kehittyminen on erittäin tavoiteltava asia, mutta usein tietystä kielestä on merkittävää hyötyä vain sen sukulaiskielien oppimisessa. Tässä tapauksessa ne ovat norja, islanti, tanska ja fääri. Yhdessä ne kuuluvat pieneen marginaalivähemmistöön kaikista maailman kielistä, joten sama vasta-argumentti pätee tähän yhtä lailla, kuten edelliseen kohtaan. Ruotsilla on toki ollut suuri osa Suomen historiassa, mutta ruotsin kielen opiskelun vaatiminen tältä pohjalta on sama asia, kuin latinan opiskelun vaatiminen italialaisilta, koska latinan kielellä on ollut merkittävä rooli kyseisen alueen historiassa. Yleissivistykseen vetoaminen on nykyisen yleissivistyksen arvostuksen laskun valossa hyvä asia, mutta onko juuri ruotsin kielen opiskelu todella yleissivistä-

vää? Yleissivistyksellä tarkoitetaan kasvatuksen kautta omaksuttua tietoa ja henkistä kypsyyttä. Puhuminen on taito siinä missä käveleminen. Käsillään käveleminen ei tietääkseni kasvata ihmisen ymmärrystä maailmasta paremmin kuin tavallinen käveleminen. Päinvastoin uuden informaation hankkiminen on helpompaa tavallisen kävelyn avulla. Tämä on ehkä ”hieman” kärjistetty esimerkki, mutta uskon pointtini tulevan selväksi. Yhtä lailla kieltenopiskelun tulisi tähdätä siihen, että yksilön kyky päästä käsiksi mahdollisimman suureen tietomäärään olisi mahdollisimman hyvä. Tässä tapauksessa mm. englanti, saksa ja latina ovat paljon yleissivistävämpiä vaihtoehtoja.

Symbiontti 1/ 2020

Sitten käydään huonojen puolien kimppuun: Stressiä vastaan argumentoiminen on vaikeaa, koska nykytilanteen valossa nuoret, etenkin lukioikäiset ovat vuosi vuodelta stressaantuneempia. Tämä ei suoranaisesti johdu juuri ruotsin opiskelusta, vaan typeristä koulutusuudistuksista, joiden käsitteleminen vaatisi oman kolumninsa enkä siksi ryhdy siihen. Pitkittyneen stressin haitallisesta vaikutuksesta oppimiskykyyn ja terveyteen on kuitenkin selkeä konsensus, jonka valossa on järkevää puoltaa ajatusmallia, jossa opiskelijoita stressaavat tekijät saataisiin minimiin. Ruotsin kielen hyödyllisyys alueilla, joilla sitä käyttäviä ihmisiä ei juurikaan asu tulikin käsiteltyä jo aikaisemmin muiden vähemmistöryhmien ohella. Turhan jargonin ja rönsyilyn välttämiseksi siirrytään seuraavaan vasta-argumenttiin. Viimeinen argumentti muilta oppiaineilta viedystä ajasta on surullisen ympäripyöreä, koska se pätee yhtä hyvin minkä tahansa muun oppiaineen kohdalla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että argumentti olisi täysin kelvoton. Mielestäni personalisoidumpi kasvatus olisi nykyisen tasapäistävän koulutustuubin sijaan paljon parempi vaihtoehto, joka johtaisi pitkällä aikavälillä kaikin puolin parempiin lopputuloksiin. Tämä liittyy kuitenkin pohjimmiltaan samaan koulutusuudistussekasotkuun, johon aiemmin viittasin. Peruskoulun ja lukion ruotsinopetuksen lisäksi on tietenkin olemassa kaikille tuttu yliopistossa kummitteleva virkamiesruotsi, jossa kaikki em. ongelmat nousevat ehkäpä vielä räikeämmin esille. Virkamiesruotsi on etenkin luonnontieteellisissä yliopistotutkinnoissa ongelmallinen konsepti seuraavista syistä: Ylimääräiset kieliopinnot vievät osalta opiskelijoista suhteettoman paljon resursseja opintopistemäärään nähden, ja lopputulos on paperilla hyväksytty taito kommunikoida ruotsiksi. Harva kuitenkaan ylläpitää tätä kielitaitoa pakkopullan jälkeen. Tutkinnon suoritettuaan opiskelijalla on todistus siitä, että hän voi toimia ruotsin kielitaitoa vaativissa virkamiestehtävissä, mutta hän ei välttämättä ole käyttänyt kieltä moneen vuoteen, jolloin kielitaidon nykytila on todennäköisesti vähintään kyseenalainen. Kieli, jota ei käytetä, kuolee. Puhtaan akateemisesta näkökulmasta kieliopinnot eivät lisää opiskelijan substanssiosaamista ja kompetenssia omassa pääaineessaan millään tavalla ja pahimmassa tapauksessa tutkinnon suorittaminen voi jopa viivästyä niiden takia. Tästä voi kukin vetää omat johtopäätöksensä.

Maaliskuu 2020

Kieliopintojen pakollisuuden loogiset perusteet ovat siis jokseenkin hataralla pohjalla, mutta asiaan on myös toinen, inhimillisempi näkökulma. Oppiminen ja ymmärtäminen tuottavat luonnostaan uteliaille ihmisille mielihyvää, eikä uusi kieli ole tässä suhteessa mikään poikkeus. Sillä on mahdollisuus rikastaa henkilön subjektiivista kokemusta maailmasta kuten millä tahansa muulla asialla. Otan tähän hyvin henkilökohtaisen esimerkin, johon jonkun toisen henkilön kokemus kielien opiskelusta voidaan rinnastaa helposti. Olen harrastanut musiikkia enemmän ja vähemmän vakavasti läpi koko elämäni monessa eri muodossa. Koen, että musiikkikasvatus on tuonut elämääni paljon sisältöä ja iloa etenkin oppimisen kautta. Tämän pohjalta en kuitenkaan voi väittää, että sama pätisi jokaiseen ihmiseen tai vaatia, että kaikkien tulisi harrastaa sitä, jopa vastentahtoisesti. Mitään yksiselitteisen loogista perustelua sille ei vain yksinkertaisesti ole. Mielestäni kaikkiin ns. ylimääräisiin opintoihin, (joihin kieliopinnot kuuluvat äidinkieli ja ehkä englanti poislukien) tulisi soveltaa samanlaista lähestymistapaa. Pakkoruotsia vastaan argumentointi ei tarkoita sitä, että tämän kielen opiskelusta pitävien ihmisten mielipiteitä ja arvomaailmaa kyseenalaistetaan taikka vähätellään. Siinä on pohjimmiltaan kyse ihmisten henkilökohtaisista mielenkiinnon kohteista, jotka eivät ole avoimia kritiikille samalla tavoin kuin täysin välttämättömät oppiaineet. Siinä vaiheessa, kun koulutus pyrkii väkisin vääntämään ihmisen muottiin, johon hän ei sovi, seuraa ongelmia. Keskustelu ja väittely tämän aiheen ympärillä muistuttaa lähinnä eipäs-juupasväittelyä mielipideasioista, koska se on pohjimmiltaan juuri sitä. Järjen ääni on häipynyt tästä keskustelusta kauan aikaa sitten, ja sen palauttaminen vaatii kaikilta osapuolilta syvällistä peiliin katsomista. Myrkyllinen ilmapiiri ei edistä asian kehitystä ainakaan parempaan suuntaan. Olemme kaikki varmasti samaa mieltä siitä, että maailma olisi kovin tylsä paikka, jos olisimme kaikki kiinnostuneita täysin samoista asioista. Miksi tehdä siitä sellainen?

Lähteet

1. Suomen perustuslaki 11.6.1999/731, §17 2. Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestörakenne [verkkojulkaisu]. ISSN=1797-5379. Vuosikatsaus 2018, Liitekuvio 1. Ruotsinkielisten ja vieraskielisten osuus väestöstä 1900–2018 . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 2.3.2020]. <http://www.stat. fi/til/vaerak/2018/01/vaerak_2018_01_2019-11-22_ kuv_001_fi.html>

Pj:n alkuvuoden suosikit Teksti & kuvat: Essi Roininen

Pj-palsta

ykkään puhua aivan liikaa, mutta mielestäni kuvia on mukavampi katsella ja ne jäävät helpommin mieleen. Niinpä päätin tehdä molempia eli kertoa alkuvuoden suosikkijuttuni kuvien ja höpötyksen avulla. Ja ehkä samalla pääset vähän tutustumaan minuun ja aina saa tulla juttelemaan ja tutustumaan lisää! Päädyin tähän ideaan lehden teeman ja lumettoman talven innoittamana. Ulkona vallinnut myrsky ja kokonaisuudessaan masentava sää ei ole kovin houkutellut ulos mukavasta kotikolosta, joten mikä mukavampaa silloin onkaan, kun hengata kotona ja vältellä kaikkea muuta tekemällä jotain kivaa. Odottelen kyllä edelleen sitä talvea.

Talvea odotellessa kylminä sadepäivinä olen nauttinut kovasti eri teemakujen kokeilusta. Surullista kyllä, unohdin uuden lempiteeni nimen…otan teeehdotuksia vastaan. Olen myös huomannut, että aamulla teen ottaminen mukaan termariin ja sen luennolla siemailu on parantanut luentoviihtyvyyttä, suosittelen. Uutena harrastusinnostuksenani olen ruvennut neulomaan! Aloitin hyvin yksinkertaisesta kaulahuivista, jonka voit, jos hyvä tuuri käy, bongata minun päältäni! Sen jälkeen siirryin pantoihin ja nyt pipo on kohta valmis! (Kuvassa). Seuraava haaste on villapaita, saa nähdä mitä käy. Uutena harrastuksena kokeilin myös tankotanssia, oli kyllä hauskaa, pitäisi mennä uudestaan!

Symbiontti 1/ 2020

Muiden uusien innostusten ohella hullaannuin kasveista talven aikana, olen ostanut niitä aivan liikaa, eikä niitä kohta mahdu enää mihinkään, mutta ne ovat kaikki liian kivoja ja ne näyttää niin ihanalta kotona. Niillä on kyllä ollut vähän vaikeuksia saada valoa :( mutta parhaani mukaan olen yrittänyt olla viherpeukalo ja tähän mennessä vaan yksi kasvi on kuollut, joten toivotaan parasta.

Pj-palsta Kilpisjärven ekskursion Harry Potter-maratonin jälkeen innostuin Harry Potteräänikirjoista, koska mikä onkaan parempaa kuin kuulla kaikesta mitä leffoissa ei ollut!! Eilen aloitin viidennen kirjan, odotan sen kuuntelua innolla. Kirjan kuuntelu on ollut muiden hyötyjen lisäksi tosi hyvä nukahtamisniksi. Illalla olen mennyt sänkyyn, laittanut kirjan pyörimään ja kun väsymys alkanut iskemään nii äänikirja pois ja nukahdan heti. Elämä hymyilee, kun saa nukuttua. Kuuntelun lisäksi olen katsonut paljon luontodokumentteja, mutta viime viikonloppuna siirryttiin vanhojen muumien katsomiseen. Nostalgista! Mutta ennen kun höpöttelen aivan liikaa, lopetan ja toivotan kaikille oikein mukavaa alkuvuotta!

Maaliskuu 2020

Biologin blinit Teksti: Eero Aho – Kuvitus: Roope Nykänen

Tämän Symbiontin teema, alku, puhuttelee minua kuin lämmin kahvikuppi aamulla. Ehdoton suosikkiruokalajini onkin alkuruoka. Alkuruoka, aivan kuten vuoden ensimmäinen Symbiontti, kiusoittelee sinua makuelämyksillä, jättäen silti nälkäiseksi ja himoitsemaan lisää.

B Kulinaristin palsta

linit ovat olleet suosikkialkuruokani niin pitkään kuin vain muistan. Olen viimeisen vuoden ajan joutunut työni puolesta illallistamaan useana päivänä viikossa Helsingin hienoimmissa ravintoloissa. Edes Ravintola Olon useat Michelin-tähdet ja kuuden ruokalajin menut eivät horjuttaneet blinien asemaa makuaistimusten kuninkaallisena. Blinit on totuttu syömään suhteellisen kookkaina annoksina. Kuitenkin haluaisin tällä palstalla alustaa teidät ajatukselle, että blinit toimivat aivan yhtä hyvin myös pieninä alkupaloina. Nämä pienet blinialkupalat sopivat loistavasti esimerkiksi sitsien cocktailtilaisuuteen, sillä ne voidaan valmistaan myös gluteenittomina ja vegaanisina.

Alkupalablinit (halkaisija n. 4 cm), vajaa 30 kpl Taikinaan: • 5 dl täysmaitoa/(veg) kauramaitoa/(veg) mantelimaitoa • 2½ dl (gluteenittomia) tattarijauhoja • 1¼ dL vehnäjauhoja/(gluteeniton) jauhoseos • 25g hiivaa • 3 keltuaista eroteltuina/(veg) 1 rkl rypsiöljyä • 3 valkuaista eroteltuina/(veg) 1 rkl rypsiöljyä • 200g rasvaista kermaviiliä/(veg) (gluteenitonta) kaurafraichea • Ripaus suolaa • Voita/margariinia

Päälle: • Smetanaa/(veg) kaurafraichea • Mätiä/(veg) merileväkaviaaria • Punasipulia • Ripaus mustapippuria

2. 3. 4.

Lämmitä maito kattilassa/mikrossa kädenlämpöiseksi ja lisää joukkoon hiiva. Lisää vehnäjauho ja tattarijauho huolellisesti (mutta hellästi) sekoittaen. Kohota taikinaa vähintään pari tuntia. Lisää seuraavaksi kermaviili/kaurafraiche, keltuaiset/rypsiöljy ja suola. Vaahdota valkuaiset tehosekoittimella vaahdoksi. Tämä lisää taikinan kuohkeutta. Lisää valkuaisvaahto/rypsiöljy ja sekoita hellästi. Paista taikina miniblinipannulla (esim. Mineral B miniblinipannu). Voitele pannu voilla/margariinilla ja paista blinit kullanruskeiksi. Sekoita hellästi sopiva suhde smetanaa/kaurafraichea ja mätiä/merileväkaviaaria astiassa. Siirrä pursotinpussiin ja pursota miniblinien päälle. Hienonna punasipuli ja lisää sopivalta maistuva määrä smetanamädin päälle. Viimeistele ripauksella mustapippuria.

Symbiontti 1/ 2020

Biologiristikko Tehnyt: Olli RantamĂ¤ki

Maaliskuu 2020

Horoskoopit

Teksti: Selma Sorri – Kuvitus: Roope Nykänen

Lehden teeman mukaisesti alkuvuoden horoskoopit ovat inspiroituneita alkuaineista ja niiden ominaisuuksista.

Kauris 22.12.–19.1. Onnen alkuaine: Kalsium

Horoskoopit

Alkuvuotesi kuluu suurimmalta osin yhdessä muiden kanssa, sillä kauriit eivät esiinny vapaina yksilöinä luonnossa. Muista kuitenkin antaa muille tilaa, sillä päivittäinen saantisuositus kauriin seuralle vaihtelee ihmisten keskuudessa. Älä masennu tästä, sillä kauriit ovat elintärkeitä myös muille merkeille. Varo kuitenkin, ettei sinua käytetä hyväksi joustavuutesi vuoksi.

Vesimies 20.1.–18.2. Onnen alkuaine: Arseeni Alkuvuodesta tunnet itsesi miehekkääksi ja vahvaksi, mutta todellisuudessa olet melko myrkyllistä seuraa. Muut merkit saattavat jopa kutsua sinua myrkkyjen kuninkaaksi. Ärsytettäessä muutut helposti pisteliääksi. Vuotesi alku saattaa sisältää myös ulkonäköpaineita. Kannattaa kuitenkin vältellä radikaaleja kauneudenhoitokeinoja.

Kalat 19.2.–20.3. Onnen alkuaine: Fosfori Vuoden alussa saatat olla hyvin reaktiivisella tuulella. Mielentilaa voi yrittää rahoittaa aloittamalla säännöllisen uintiharrastuksen. Hyvänä päivänä seurasi on kuitenkin antoisaa ja siitä voi olla muillekin merkeille monenlaista iloa ja hyötyä. Alkuvuodesta tunnet intoa lähteä juhliin ja muihin tapahtumiin etsiessäsi piristystä ja hyvää oloa.

Symbiontti 1/ 2020

Oinas 21.3.–19.4. Onnen alkuaine: Argon Vuotesi alkaa epäaktiivisesti ja jopa laiskanpuoleisesti. Alkuvuodesta viihdyt sinkkuina, ja tämä voi johtua joko jalosta luonteestasi tai hajuttomuudestasi ja mauttomuudestasi muiden merkkien silmissä. Oikeissa olosuhteissa saatat kuitenkin pariutua. Melko mitäänsanomattomasta ulkokuorestasi huolimatta tuot kuitenkin valoa pimeyteen.

Härkä 20.4.–20.5.

Horoskoopit

Onnen alkuaine: Tantaali Alkuvuodesta on voit olla hieman räjähdysarka. Hyvästä taloudellisesta tilanteestasi sekä laajasta ja läheisestä ystäväpiiristäsi huolimatta olet kapinallisella tuulella. Varo rikkomasta liikaa sääntöjä ja erityisesti pettämästä ystäviesi luottamusta. Karma saattaa muutoin iskeä, mutta jos näin käy, kannattaa opikseen ja loppuvuosi kuluu leppoisammissa tunnelmissa.

Kaksonen 21.5.–20.6. Onnen alkuaine: Germanium Alkuvuodesta et ehkä pääse itse valokeilaan, mutta sinusta on paljon apua ihmisille ympärilläsi. Autat läheisiäsi näkemään asiat laajemmassa perspektiivissä. Sinusta on myös paljon hyötyä päätösten teossa ja asioiden varmistamisessa. Seurasi auttaa myös vahvistamaan muiden hyviä piirteitä.

Maaliskuu 2020

Rapu 21.6.–22.7. Onnen alkuaine: Kopernikium Alkuvuosi on sinulle muutoksen aikaa. Mikään ei tunnu pysyvältä ja elämä saattaa tuntua raskaalta ja merkityksettömältä. Normaalisti lauman alfauroksena toimivasta ravusta saattaa tuntua, että jopa oma ego ja status hajoavat ja katoavat taivaan tuuliin. Älä kuitenkaan lannistu vaan pysy aktiivisena.

Horoskoopit

Leijona 23.7.–22.8. Onnen alkuaine: Litium Vuotesi tuntuu alkavan kevyesti, mutta ongelmaksi muodostuu kuitenkin taipumuksesi aiheuttaa korroosiota. Saatat myös ottaa helposti yhteen muiden merkkien kanssa. Säilyttääksesi keveytesi yritä vältellä turhia yhteenottoja ja vietä aikaa läheisimpien ystäviesi kanssa esimerkiksi luonnossa retkeillen.

Neitsyt 23.8.–22.9. Onnen alkuaine: Vanadiini Alkuvuodesta tunnet itsesi kauniiksi ja monitaitoiseksi, etkä ole tämän suhteen väärässä. Myös muut merkit ihailevat neitsyitä ja haluaisivat joko olla kuten he tai olla heidän kanssaan. Hurmaavuutesi ei kuitenkaan tehoa ihan kaikkiin, mikä saattaa aiheuttaa myös kateutta muissa. Älä anna muiden mielipiteiden masentaa, mutta varo myös ylpistymästä liikaa.

Symbiontti 1/ 2020

Vaaka 23.9.–22.10. Onnen alkuaine: Lawrencium Vaa’an alkuvuosi kuluu melko mitäänsanomattomasti. Et koe kuuluvasi mihinkään ryhmään ja saatat siksi tuntea itsesi yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi. Tämä saattaa johtua siitä, että jotkin muut merkit pitävät vaakoja hyödyttöminä ja keinotekoisina, mutta he ovat vain hämmetyneitä mystisyydestäsi.

Skorpioni 23.10.–21.11.

Horoskoopit

Onnen alkuaine: Skandium Alkuvuodesta saatat tuntea yllättävän piikin isänmaallisuudessasi. Sinua ei helposti horjuteta, ja vaikka voit vaikuttaa ulospäin melko pehmolta, on sinulla myös kovempi puoli. Saat uutta puhtia ja tavoitteesi ovat korkealla. Pidä huoli siitä, että päämääräsi eivät johda äärinationalistisiin toimiin.

Jousimies 22.11.–21.12. Onnen alkuaine: Seaborgium Vuoden alussa olet aktiivinen ja nopea liikkeissäsi. Kaipaat muutosta, sillä tunnet itsesi hyödyttömäksi muiden silmissä. Saatat inspiroitua löytämään itsesi ja teet paljon impulsiivisia päätöksiä. Ylimääräinen energia kannattaa käyttää johonkin hyödylliseen tai ilahduttavaan.

Maaliskuu 2020

Repäisyt

Teksti: Ella Ahvenainen – Kuvitus: Roope Nykänen

Vaillinainen määrä letkautuksia ajoi toimituksen tähän pisteeseen. Ti-mo-tas-ku-ra-pu a-suu me-res-sä. Me-ri-ve-si on suo-lais-ta. Sen ta-ki-a Ti-mon täy-tyy suo-ja-ta it-se-ään kui-vu-mi-sel-ta. Ti-mon e-li-mis-tön suo-lai-suus on kui-ten-kin lä-hel-lä me-ri-ve-den suo-lai-suut-ta. Tä-mä joh-tu-nee sii-tä, et-tei-vät Ti-mon e-si-van-hem-mat kos-kaan muut-ta-neet a-su-maan maal-le tai ma-kei-siin ve-siin. Ti-mon ko-ko su-ku on siis tot-tu-nut suo-lai-seen me-ri-ve-teen. Kos-ka Ti-mo on yh-tä suo-lai-nen si-säl-tä kuin sen ulko-puo-len me-ri-ve-si, ei ve-si tai suo-la ha-lu-a liik-ku-a Ti-mos-ta ko-vin-kaan pal-jon u-los tai si-sään. Ti-mon ma-han so-lut pääs-tä-vät lä-pi e-ri-lai-si-a pie-ni-ä hiuk-ka-si-a, jot-ka pys-ty-vät va-paas-ti liik-ku-maan Ti-mon vat-san sei-nä-män so-luis-ta si-sään ja u-los. Kuiten-kin muu-ta-mat hiuk-ka-set o-vat hie-man it-se-päi-sem-pi-ä kuin toi-set: mag-ne-si-umni-mi-set par-tik-ke-lit ha-lu-ai-si-vat jää-dä Ti-moon a-su-maan. Ti-mo ei pi-dä täs-tä. Sen ta-ki-a Ti-mon mu-nu-ai-set ot-ta-vat oh-jat kä-siin-sä ja hää-tä-vät mag-ne-si-um-par-tikke-lit Ti-mon pis-saan. Kun ti-mo käy ves-sas-sa, mag-ne-si-um e-rit-tyy ta-kai-sin me-ri-veteen. Täl-lä ta-val-la Ti-mo pää-see e-roon lii-kaa tut-ta-vuut-ta te-ke-väs-tä mag-ne-si-umis-ta.

Jos repäisyiden määrä jää edelleen vähäiseksi, esittelemme ensi numerossa lordoosin mekanismeja.

Pienestä kasvoin Kuvat: Ella Ahvenainen & Valeria Valanne

Elämälle ominainen piirre on kasvu ja kehitys. Myös Symbioosi ry on kehittynyt aina perustamisvuodestaan tähän päivään asti. Haluammekin juhlistaa tätä vääjäämätöntä eteenpäin taivaltamista kuvakollaasin myötä, jossa päästään seuraamaan eri eliöiden ja asioiden jatkuvaa muovautumista!

Peruna keitettynä ja raakana

Viikki, kampus ja Raide-Jokeri

Mikä kasvi?