Issuu

Suomen Voimanostoliiton

TIEDOTE Suomen Voimanostoliitto järjestää vuonna 2012 jäsenseuroille kilpailun uusien lisenssinostajien tuomiseksi lajin pariin. Kilpailua tukevat Voimapuoti, Metal ja Fillari Center, ja parhaat jäsenseurat palkitaan edellä mainittujen yritysten lahjakorteilla. Kilpailun tarkoitus on kannustaa jäsenseuroja aktiiviseen työhön uusien lisenssinostajien hankkimiseksi lajimme pariin.

Palkintoina jaetaan 1.000 euron arvosta lahjakortteja seuraavasti: 1. 400 € 2. 250 €

3. 150 € 4. 100 € 5. 100 €

Kilpailun tarkemmat säännöt ja palkintojenjakoperusteet julkaistaan liiton nettisivuilla. Kysymykset nostajahankintakilpailua koskien voi esittää Antti Avanteelle, antti.avanne@gmail.com, puh. 050 3477 929.

Kun ei ole enää mitään sanottavaa Kesän saapuessa ja viimeisten kisojen lähestyessä olen huomannut omien voimanostoparistojeni olevan hyvin kuluneet. Pääkirjoituksen kirjoittaminen tuntuu mahdottomalta tehtävältä. Oma voimanostovuoteni on ollut tapahtumarikas. Pettymyksiä, onnistumisia, kaksi leikkausta sekä monta mukavaa reissua on jälleen mahtunut elämään. Kuitenkin huomaan viimeisen kuuden kuukauden puristuksen olleen liikaa. Opintojen loppusuoralle asettelu ja työmatkat ovat välillä erittäin puuduttavia – salille pitää siloin raahautua. Olen aina sanonut, että aikaa on juuri niihin asioihin, joihin sitä haluaa käyttää. Tällä periaatteella olen kyennyt halutessani treenaamaan kaksi kertaa päivässä ja hoitamaan niin sanotut siviilivelvollisuudet. Mutta joskus se raja tulee vastaan. Anna Everi kirjoitti paikallislehdessä, miten huomasi töiden haittaavan harjoittelua ja näin hän lopetti työt. Milko Tokola on Suomen ainoita ammattilaisurheilijoita voimalajien saralta ja Tommi Evilä on jo pitkään kyseenalaistanut pärjäämisvaatimukset ilman asiaankuuluvaa tukea. Urheilu on elimistölle kovaa. Varsinkin useamman kerran päivässä suoritettavat treenit alkavat pitkällä aikavälillä vaikuttamaan hormooneiden tuotantoon. Tämä on huomattavampaa miehillä, joilla jatkuva stressitila laskee testosteronitasoja. Urheiluharjoitehan aiheuttaa elimistölle stressitilan, aivan kuten unettomuus, kiire ja muu arkipäivän murehtiminen. Tähän voisi siis todeta, että tenttiin valmistautuminen yömyöhään vie elimistöstä lähes samanverran tehoja kuin maksimikyykyt salilla. Jokainen nostaja voi sitten mielessään miettiä arkipäivän stressitilanteet, jotka kuormittavat kroppaa ja lisätä ne harjoituksiin. Omaan viikkooni kuului kolme tenttiä, kaksi harjoitustyönpalautusta, 52 tuntia diplomityöntekemistä, kuusi saliharjoitetta, yhdet painonnostokisat sekä orastava Raw Cup. Minua väsyttää. Venäjällä on löydetty ratkaisu tähän. Lupaavat urheilijat opiskelevat urheiluyliopistoissa tai työskentelevät valtiolle. Työskentely on oikeasti harjoittelemista, johon yleensä sisältyy asunto ruokineen. Päivät kulutettaan nukkuen, syöden ja harjoitellen. Miettikää itse, jos kaiken sen ajan, jonka käytätte töissä, kaupassa, pankissa tai asuntoa siivotessa, voisikin kuluttaa leväten ja harjoitellen.

Pääkirjoitus

Suomessa ei ole vielä olemassa ammattinimikettä Urheilija. Meillä on jääkiekkoilijoita, muutamia jalkapalloilijoita ja tenniksen pelaajia , mutta kaikkia lajeja kattavaa ammattinimikettä ”urheilija” ei olla vielä keksitty. Paineet ovat silti kovat. Jokaisessa lajissa pitää pärjätä. Jos urheilija jää MM-kilpailuissa neljänneksi, se ei ole mitään. Ainoastaan voitto ratkaisee. Urheilijalta vaaditaan paljon ymmärtämättä, mitä itse urheilu vaatii ja tarvitsee. Ihmisen elimistö on monimutkainen järjestelmä, jossa pienelläkin virheellä voi olla suuret seuraukset. Aina ei syy ole huonossa harjoittelussa tai väärissä treenimuodoissa. Siksi aina kehityksen loputtua, pitäisi pystyä katsomaan kokonaiskuvaa. Harjoittelun lisäksi lepo ja ravinto ovat vain pieni murto-osa niistä kaikista asioista, jotka pitäisi olla kunnossa, jotta utopistinen ajatus täydellisestä harjoittelusta saavutettaisiin. Oikotietä tähän ei ole. Kaverin kehittyessä rinnalla lujaa, löydään usein dopingkortti käteen. Ulkomailla asuminen tarkoittaa automaattisesti roinalomalle lähtemistä ja kehittymisen syy ei voi olla muu kuin doping. Doping on siis helppo ratkaisu muiden kehitykselle, mutta se nähdään myös mahdollisuutena omaan täydelliseen harjoitteluun. Oikotie onneen – hinnalla millä hyvänsä. On helppo tyhjentää apteekin alahylly harhakuvitelmassa, että kaikki muutkin käyttävät. Ei kukaan voi reenata yhtä kovaa kuin minä, eihän? Eikö olisi aika katsoa peiliin ja kaivaa kehityksen tyssäämisen tai toisten nousun alkulähde ihan perustekemisestä. Uskallan väittää, että Suomen Voimanostoliitossa ei ole yhtään nostajaa, jolla olisi kaikki onnistumisen komponentit kasassa. Ei tietenkään ole, sillä minun mielestäni meillä ei vielä ole yhtään ammattilaisurheilijaa joukossamme. Antakaa itsellenne siis aikaa. Huonojen kausien ja hetkien syytä ei välttämättä tarvitse etsiä vikaan menneistä harjoituksista. Syy voi löytyä ylioppilaskirjoituksista, työkiireistä, juuri syntyneestä esikoisesta tai vaikka unirytmin menettämisestä. Niin kauan kun harrastamme voimanostoa, on jokainen mitali Suomelle pieni urheilullinen ihme.

Anni Vuohijoki päätoimittaja

Suomen nuorisovaliokunnan voimanostoleirin vetäjäksi tulee Painonnosto- ja Voimanostoyliopistossa valmentaja koulutuksen saanut Levon Tavakalov. Levon on aina sanonut olevansa onnellinen, jos muut kuin ukrainalaiset ja venäläiset pärjäävät kansainvälisissä kilpailuissa. ”Te ette ikinä lepää. En voi ymmärtää miten jaksatte”, oli hänen kommenttinsa elämääni täällä Suomessa. Monelle itäblokin nostajalle tulee yllätyksenä, miten paljon me Suomessa teemme siviilitöitä urheilun ohella. Mutta sehän on pakko!

The Finnish Powerlifting Magazine

KLASSINEN VOIMANOSTO

MYÖTÄTUULESSA Lämminhenkinen myötätuuli puhalsi raakavoimanostolle Tukholmassa. Kansainvälinen voimanostoliitto oli myöntänyt Ruotsille historialliset kisat, kun ensimmäinen World Classic Powerlifting Cup nostettiin keskellä maan kaunista pääkaupunkia. Kesäiset olosuhteet loivat välittömän, myönteisen ilmapiirin. Myötäisestä nautittiin kisaajista katsojiin, valmentajista huoltajiin, Suomesta Uuteen Seelantiin saakka. Oli todellisen urheilujuhlan aika. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Osa meistä innostui puhumaan raakavoimanoston MM-kisoista. Ainutkertainen kisa oli siksi, että se nostetaan vain kerran vuodessa ja ilman voimanostossa tutuksi tulleita apuvälineitä. Kisaan olivat ilmoittautuneet voimanostomaailman parhaat urheilijat. He olivat odottaneet pitkään tätä kisaa, harjoitelleet huolella sekä valmistautuneet voittamaan mitaleita ja rikkomaan ennätyksiä. Voimanoston kehitys vuosien varrella on johtanut tilanteeseen, jossa osa haaveili paluusta voiman alkujuurille: päästä nostamaan kansainvälisille areenoille ilman varusteita. Joku toinen puhui raw-nostamisesta. Ruotsissa kisasta käytettiin nimeä klassinen voimanosto. IPF oli varovaisuudessaan uskonut kisalle vain Cup-statuksen. Käsitteiden sekamelska ei kuitenkaan häirinnyt nostajia. Kaikki olivat tasa-arvoisesti saman tangon ja raudan alla, lavalla omien voimiensa armoilla. Tunnelma oli leppoisa. Kilpalavan takana eri maiden joukkueiden johtajat ja huoltajat veljeilivät kuin konsanaan. Leppoisan tunnelman alla kipinöi, olimmehan kilpailuissa, joissa jokainen nostettu kilo ja jopa puolikas oli tärkeä matkalla palkintopallille. Se ei kuitenkaan estänyt ketään pyyteettömästi auttamasta jopa kilpakumppaneita. Juuri sellainen kertoi paljon tunnelmasta Tukholmassa, maailmanluokan parhaiden kilpailuissa. Paras voittakoon – ja niin näissä kisoissa kävikin. Päällimmäisenä Eriksdalshallenin urheiluhallissa tuulahteli reilu lämminhenkinen tunnelma. Erilaisia kulttuureita sitoi yhteen voimanosto, jota varten olimme kokoontuneet yhteen. Antauduimme lajille, jota rakastimme. Parhaita ”highlightseja” kisassa olivat monet ilon hetket, jotka syntyivät hetkessä. Nautimme eritoten tilanteista, jotka kertoivat käsittämättömistä voimista. Naisten sarjan 47 kg voittaja Chen Wei-Lingin ME:t 145 kilon kyykky ja 172,5 kilon veto olivat kaunista katsottavaa. Samainen painonnoston olympiapronssimitalisti tuli heti seuraavana päivänä reenaamaan ja kyykkimään kymppejä 110 kilolla. Kimberly Walfordin ME-veto 220,5 kg kruunasi sarjan 63 kg voiton vain puolella kilolla ennen Jennifer Thompsonia, jota me kaikki pidimme ennakkosuosikkina. Panimme merkille, että näissä kisoissa todella kilpailtiin, kun saimme todistaa tasaista vääntöä voitosta, mitaleista ja sijoituksista. Se teki tästä kisasta nautittavan ja jännittävän, ja sitähän me olimme tulleet hakemaan. Miesten puolella jäi erityisen mieluisana mieleen urheilullinen hetki, kun Eestin Alex Raus, vain 20 vuotias junnu raakakyykkäsi miesten ME:n 325

VOIMANOSTAJA 2 • 2012

kg sarjaan 105 kg. Eikä superin Blane Sumnerin raivoisa esiintyminen kyykkytangon alla jättänyt yhtään katsojaa kylmäksi. Vika lämpö 325 kg ja eka kisakyykky 375 kg, niinpä. Mukavaa ja mainitsemisenarvoista oli kuulla kisan toiseksi parhaan miesnostajan, algerialaisen Mohamed Bovafian taustoista: äiti olisi kuulemma suomalainen. Suurin yksittäinen highlight oli kuitenkin Johanna Kankuksen MM-kulta. Siksi minä sitä kutsun. Teko jää pysyvästi suomalaisen voimanoston, myös IPF:n historiaan. Onnittelut käsittämättömästä suorituksesta, vain kaksi kuukautta polvileikkauksen jälkeen. Johannan valmistautuminen ja kilpailu kertoo voittajan asenteesta. Erityisen lämmin oli koko suomalaisen joukkueen olemus. LVK-Teamin puheenjohtaja Markku Savolainen kirjoitti osuvasti liiton facebook-sivuilla, kuinka hienoa oli katsoa huippulaadukkaan nettilähetyksen välityksellä miten suomalaiset urheilijat edustivat maataan. Ja maajoukkueemme edusti, kyllä. Tuollainen kannustus lämmittää myötätuulessakin. Saimme Ruotsissa näistä Markun ja monen muunkin positiivisista kannustuksista lisää voimaa. Käykää kurkkaamassa liittomme facebook-sivuilla olevia satoja valokuvia, niin näette kuinka oikeassa Markku onkaan. Yksilöinä meistä tuli yhdessä enemmän. Olimme Suomen maajoukkue. Haluan myös tässä yhteydessä lausua lämpimät kiitokset hyvähenkiselle maajoukkueelle ja samalla kaikille teille, jotka elitte mukana huimassa urheiluhengessä. Vaikka voimanostaminen ilman varusteita elää nyt myötätuulessa, ei IPF:ssä ole tehty todellisia päätöksiä raakavoimanoston tulevaisuudesta. On erilaisia mielipiteitä, myös epävarmoja ajatuksia ja huolta lajin kehityksestä. Kulissien takana keskusteltiin paljon klassisen voimanostokisaamisen luonteesta ja IPF:n suunnasta. Huomasin myös raw-voimanoston lobbausta, johon itsekin jouduin osallistumaan, mutta kovin mielelläni. Oli arvokasta kokea kisat henkilökohtaisesti, myös IPF:n johtohenkilöstön. Koko aikana en kuullut yhtään raakavoimanoston vastaista mielipidettä vaikka laajalti aiheesta eri maiden edustajien ja IPF:n johtokunnan jäsenten kanssa keskusteltiin. Moni suuri asia vaatii aikaa kypsyäkseen. Ajatus näistä vuoden 2012 kisoista syntyi jo Norjassa vuoden 2006 voimanoston MM-kisojen yhteydessä, jopa jo aiemmin, kertoi kilpailujen johtaja Björn Sörensen. Moniin ajatuksiin, joista Suomessakin on keskusteltu, oli helppo yhtyä. IPF:n taloudenpitäjä ja kansainvälisten kilpailujen koordinaattori Gaston Parage tuumasi, että näitä kisoja on paljon helpompi tuomaroida. Ei jää paljoa spekuloitavaa, ei kilpailijoille eikä katsojille tuomaripelistä. Klassisen voimanoston maailmankisoissa ei jäänyt kuin neljä ilman tulosta – ja penkiltä ei yksikään! Vaaralliset ja pelottavat, jopa naurettavat penkkipaitanostot vatsalta puuttuivat. Kilpaileminen oli paljon helpompaa. Se on oikea suunta ja antaa lajista urheilullisen kuvan. Onnistumiset

Sihteerin pääkirjoitus ruokkivat positiivista henkeä. Se näkyi kaikessa. Ilmapiiri oli kisan aikana melkein stressitön. Lämppäreistä ja kisaamisesta puuttui kaikenlainen häsääminen, juoksentelu ja ärhentely. Urheilujuhlan tuntu tuntui. Hehkutus voimanoston puolesta jatkui kisojen päätösjuhlassa. IPF:n johtokunnan jäsen Alan Ferguson totesi banketissa, että voimanosto klassisessa muodossaan on todellinen maailman vahvimman urheilulajin mittari. Ei juosta painojen kanssa pitkiä matkoja, ei vaadita vaikeita tekniikoita, ei tehdä loputtomia toistoja, yksinkertaisesti vain nostetaan kerran ja se on siinä. Eniten rautaa nostanut voittaa. Bankettiväki taputti käsiään. Ferguson puhalsi bankettiväkeen lisää voimaa: ”Ja te olette maailman vahvimpia. Todellinen voimanmittari on kun nostaa itse, eikä varusteilla. Te nostatte rautaa itse omilla voimilla.” Ja bankettikansa syttyi liekkeihin. Oli hyvä kuulla, kuinka IPF:ssä on henkeä, joka haluaa kehittää voimanostoa juurilleen urheilullisella ja terveellä pohjalla. Tällaista suuressa urheilujuhlassa saa ollakin. Meillä on selvästi nykyisin vaalittavana kaksi lajia: varusteilla ja ilman varusteilla nostettavat kisat. Ne vaativat nostajilta erilaisia ominaisuuksia ja toisistaan poikkeavaa harjoittelua, mutta molemmat vaativat nostajalta paljon. Aika näyttää mihin suuntaan nostajat kyykkykenkänsä suuntaavat. Myös me olemme olleet mukana IPF:n kehittämisessä. Puheenjohtaja on päässyt tekemään töitä IPF:n presidentille ja kaivanut faktoja voimanostosta. Sihteeri osallistuu tavalla tai toisella IPF:n asettaman raakavoimanoston työryhmän työhön. Kulisseissa tapahtuu, mutta mitä tämä kaikki poikii jää nähtäväksi. Ainut varma taustatyön lisäksi on se, että vuonna 2013 nostetaan Venäjällä ja 2014 Etelä-Afrikassa. Ja toivon mukaan Suomessa vuonna 2015! Olemme nimittäin anoneet kisaa. Kisa on vielä muillekin maille avoimena. Päätöksen kuulemme marraskuussa Puerto Ricossa, sen miten MM-kisahakemuksellemme käy. Jospa IPF:ssäkin annettaisiin kisalle virallisen MM-kisan status. Peukut pystyyn. Tämä lisäksi on keskusteltu siitä, että myös nuorille tulisi järjestää klassisen voimanoston maailman cup. Suomi kannattaa ajatusta ja pyrkii vaikuttamaan, että näin myös tapahtuisi. Eräs ajatus on lisätä nuoret avoimen luokan kisoihin, sillä todellakin IPF:n kalenteri on täynnä. Aika näyttää mitä tuleman pitää. Varmaa on, että ensi vuonna nostetaan taas kovia kisoja raakana, niin Suomessa SM-kisoissa kuin Venäjällä MM-kisoissa. Varmaa on, että nyt reenataan sillä ”raw is back”. Nyt puhaltavat klassisen voimanoston myötätuulet. Jari Rantapelkonen sihteeri@suomenvoimanostoliitto.fi

Tässä lehdessä: SISÄLLYSLUETTELO: 3 Pääkirjoitus - Kun ei ole enää mitään sanottavaa 4 Sihteerin pääkirjoitus -Klassinen voimanosto myötätuulessa

MEDIAHINNAT v. 2012 Alv 0 % (julkaisija ei peri arvonlisäveroa) MUSTAVALKOINEN Koko Hinta

Vuosisopimus 5 nroa + web-logo

1/1 sivu (A4) 210 € 1/2 sivua 120 € 1/4 sivua 100 € 1/8 sivua 80 €

900 € 500 € 450 €

4-VÄRI Vuosisopimus Koko Hinta 5 nroa + web-logo 1/1 sivu (A4) Kansiarkilla* 500 € 1.500 € Muilla sivuilla 350 € 1.300 € * = sivu 2 / takakansi / takakannen sisäpuoli

KILPAILUILMOITUKSET(*

6 RAW-voimanoston SM-2012, Kankaanpää 16 Hessun mietteitä Kankaanpäästä 17 Nuorten voimanostoleiri

1/1 s. mv 150 € 1/2 s. mv 100 € 1/4 s. mv 70 € 1/8 s. mv 60 € Rivi-ilmoitus Tapahtumakalenterissa 50 €

18 Voimanoston EM-2012, Mariupol

*) Nämä hinnat vain SVNL:n jäsenseuroille voimanosto- ja penkkikisoista.

28 Nuorten voimanoston SM-2012, Pietarsaari

24 ADT tiedottaa 25 Kuntodopingin käyttäjäryhmistä 26 Voimanostovuosi 1983

32 Lähikuvassa Mikko Sipola 34 Nuorten voimanoston PM-2012, Skedsmo 40 SM-penkkipunnerrusta GoExpo messuilla

KILPAILULUPAMAKSU 50 €

sisältää lyhyet perustiedot rivi-ilmoituksena Voimanostaja-lehden ja SVNL:n internet-sivujen Tapahtumakalenterissa.

46 Voimanostoleiri Vierumäellä 48 Tapani Puhakka ameriikan raitilla 51 Tangon taikaa -pakina 52 Liitto tiedottaa

SVNL pidättää oikeuden käyttää saamaansa, julkaistavaksi tarkoitettua aineistoa kaikissa medioissa korvauksetta ja ilman eri sopimusta.

VOIMANOSTAJA-lehti 36. vuosikerta, 5 numeroa vuodessa

Tilaukset kirjallisena liiton sihteerille

Pankkiyhteys 568000-20231532 Yleistili, 568000-20231540 Lisenssitili, 568000-20231557 VN-lehden tili

Tämän lehden avustajat

54 Tapahtumakalenteri

Lehden ulkoasu Antti Savolainen Julkaisija Jokihaantie 1 D 10 Suomen Voimanostoliitto ry (SVNL) 01800 Klaukkala Finnish Powerlifting Federation Puh. 040 180 2300 Sihteeri/Secretary Email: antti.savolainen@limeon.fi Jari Rantapelkonen Risumäentie 24 11910 Riihimäki Tilaushinta FINLAND 30 euroa/vuosi (5 numeroa) kotipuh: +358-(0)50 434 2222 maahan, 50 euroa ulkomaille. E-mail: Tilaus on kestotilaus, joka jatkuu sihteeri@suomenvoimanostoliitto.fi ilman eri uudistusta ellei tilaaja Internet: www.suomenvoimanosto- irtisano tilaustaan. Irtonumero 7 liitto.fi euroa.

Päätoimittaja Voimanostaja nro. 3/2012 va. päätoimittaja Anni Vuohijoki Nro. 4/2012 va. päätoimittaja Heikki Virtanen Juttuaineistot lähetetään päätoimittajalle 14.8.2012 mennessä Email: pikkuhessu82@gmail.com Osoitteenmuutokset kirjallisena liiton sihteerille Ilmoitusmyynti Liiton sihteeri

Jari Rantapelkonen Juho Kangasniemi Samuel Lappalainen Heikki Virtanen Heikki Orasmaa Kirsi Oja Sanna Apuli Seppo Sohlman Timo Honkaniemi Jukka Korpela Milla Ylinen Aulis Saarela Kalevi Sorsa Tangon taikaa Jaarli Pirkkiö Markku Viitala Joanna Linna

Kannessa: Tomi Muhonen RAW-voimanoston SM-kilpailuissa Kankaanpäässä. Tomi voitti Kankaanpäässä sarjan 105 kg ja teki kilpailuiden kovimmat pisteet. Kuva: Jari Rantapelkonen

The Finnish Powerlifting Magazine

RAW-VOIMANOSTON

SM-KISAT Kankaanpäässä 23. – 25.3.2012

Eräänä kevättalvisena viikonloppuna päästiin todistamaan Suomen voimanostoliiton historiassa monestakin syystä uniikkia kilpailutapahtumaa. 23.-25.3.2012 järjestettiin Kankaanpäässä ensimmäiset viralliset raakavoimanoston suomenmestaruuskilpailut. Kisa oli poikkeuksellisesti kolmipäiväinen, sillä kaikki ikäluokat nostivat samaisena viikonloppuna. TEKSTI JUHO KANGASNIEMI, KUVAT JARI RANTAPELKONEN Tero Seppänen

Järjestäville seuroille, Tampereen Voimanostajille ja Kankaanpään Voimailijoille, kilpailun hulppea osanottajamäärä tuli yllätyksenä. Jokaisen liiton tunnustaman ikäluokan kilpailujen ahtaminen yhdelle viikonlopulle muodostui melkoiseksi urakaksi. Töitä paiskottiin kolmena päivänä aamusta iltaan, ja voidaan vilpittömästi sanoa, että lauantaipäivän venyminen keskiyöhön asti todistaa kiistatta suomalaisen voimanostajiston hurahtamista varusteitta kilvoittelemiseen. Veteraanit aloittivat Kankaanpään urakan

rusteiden puolustuspuheissa ehkä yleisin argumentti liittyy varusteiden kehoa suojaavaan toimintoon, mutta kun Suomen vanhimmatkin nostajat käyvät kisansa ja nostavat äärirautojaan vain polvenlämmittimet, vyö ja rannesiteet käytössään, voidaan tämän argumentin asema kyseenalaistaa. Yhden nostajan kohdalla äkillinen loukkaantuminen kyykyssä kuitenkin päätti kilpailun. Levymiesten nopea toiminta esti lisävaurioiden syntymisen. Raakanostaminen luo uusia haasteita urheilijan omien voimien ja kehon sietokyvyn arvioimiselle, vaikkakin loukkaantumisilta on aina hankala täysin välttyä.

Veteraanikilpailijat aloittivat kisansa jo aikaisin perjantaiaamuna. Kolmipäiväisen kisan huono puoli on se, että monet perjantaina nostavat joutuvat varmasti tekemään erityisjärjestelyjä töiden kanssa. Tästäkin huolimatta perjantaina riitti nostajia hamaan iltaan saakka. Ensimmäisenä kisailleissa M70- ja M60-luokkien nostajissa pisti ensimmäisenä silmään se, kuinka kovassa raakakunnossa moni heistä oli. Va-

Yksilötasolla luokan M70 suorituksista jäi erityisesti mieleen ikäluokan wilks-voittaja Arvo Tölli, joka nosti tyylikkäästi alle 74-kiloisten kiistattomaksi suomenmestariksi 405 kilon yhteistuloksella. Pisteissä ikäluokan toinen, Tapani Pulkkinen, teki myös erittäin kilpailukykyisen tuloksen 350 kiloa, vaikka nostikin luokassaan yksin. Molemmat miehet tehtailivat lisäksi kaikkien osalajien sekä yhteistuloksen uudet raw-

VOIMANOSTAJA 2 • 2012

suomenennätykset. Erityismaininnan ansaitsee myöskin se, että ikäluokan kahdeksasta kilpailijasta kuusi teki ainakin yhden suomenennätyksen, suurin osa useampia. Melkoista juhlaa nostajille ja yleisölle! M60-luokassa muodostui jo enemmän kilpailuasetelmia nostajien välille. Alle 74-kiloiset oli suurin ja tasaisin painoluokka, jossa voiton vei lopulta Jorma Niemi tuloksella 407,5 kiloa. Kisa ratkaistiin maastavedossa, kun lopulta hopealle sijoittunut Pauli Vehmasto epäonnistui mestaruuteen oikeuttavassa nostossaan 187,5 kilosta. Kun kisa kestää viimeiseen vetoon, voidaan puhua voimanostosta puhtaimmillaan. Niemi teki myös uudet suomenennätyslukemat jalkakyykyssä, maastanostossa ja yhteistuloksessa. Kovimmat pisteet M60-luokan kisassa kuittasi tällä kertaa 120-kiloisten mestari Mikko Seikkula 550 kilon rypistyksellään. Valitettavasti Mikko sai ison osan kisaa nostella yksin, kun hänen molemmat kilpakumppaninsa Raimo Sjögren ja Pekka Saarinen jäivät ilman tu-

Veijo Räsäsnen SE-rautojen kimpussa.

M40 sarjan 59 kg mitalistit.

M50 sarjan 83 kg mitalistit.

losta. Mainittujen lisäksi kaikki M60- ja M70-ikäluokkien urheilijat ylsivät hienoihin suorituksiin ja suomenennätyksiä tehtailtiin jälleen urakalla: peräti yhdeksän seitsemästätoista nostajasta päätti kisansa vähintään yksi uusi SE nimissään. Luokat M50 ja M40 vastasivat perjantain loppupäivän ohjelmasta. Asetelmat M50-luokan ”kuninkaallisessa satavitosessa” olivat hurjan tasaiset kärkikaksikon sekä kolmosnelossijan välillä: lopulta kumpikin kaksikko päätyi tasatulokseen. Mestaruuteen ylsi kevyempänä tällä kertaa alle kilon kehonpainomarginaalilla Veijo Räsänen ja kakkossijalle tasatuloksella 615 kiloa Harri Hagfors. Oli mielenkiintoista seurata kärkikaksikon vahvuusalue-eroja: Räsänen vei maastavedon ylivoimaisesti 275 kilon suomenennätyssuorituksella, kun Hagfors dominoi kyykkyä 215 kilon nostolla. Penkissä miehet olivat suht tasaisia. Kolmossijan vei Sauli Huhtamäki niin ikään vaa’alla Tapani Virtaselta. Jälleen nostajien erilaiset voimasuhteet etenkin kyykyssä ja vedossa loivat kisaan jännitystä. Mestari-Räsänen teki myös ikäluokan suurimmat wilksit 376,04 pistettä. Alle 74-kiloiset oli myös tiukka sarja, jossa Pauli Linna lopulta vei voiton 2,5 kilon marginaalilla kevyemmältä kanssakilpailijaltaan Pekka Turuselta. Linnan viimeinen tahtoveto 222,5 kilosta epäonnistuneen 210 kilon jälkeen sinetöi mestaruuden ja oikeutti uuteen suomenennätykseen. Myös Paulin kyykky ja yhteistulos olivat uusia suomenennätysrautoja.

Pauli ja Joanna Linnan riemua.

Ikäluokassa M40 nähtiin jo joitain todella hämmästyttäviä suorituksia ja wilksin pisteet pyörivät vinhasti neljän markan kummallakin puolella. Mieleen jäi ”kuuskutosen” mestarin Mika Vaaksion tasaisen tappava työskentely, jonka tuloksena mestaruuden lisäksi jäi käteen uusi YT-suomenennätys 408 kiloa sekä SE-suoritukset kyykyssä ja vedossa. Sami Siltala alle 74-kiloisissa oli varsinainen vetokone: maasta nousi uusi suomenennätys, hulppeat 252,5 kiloa. Myös miehen YT 565 kiloa oli uusi SE. Ari Oksasen ja Vesa Hartikaisen välillä käytiin tiukka kisa alle 83-kiloisissa. Oksanen otti viiden kilon kaulan kyykyssä, Hartikai-

The Finnish Powerlifting Magazine

Sarjan 52 kg mitalistit.

nen kuroi sen komeasti umpeen penkissä SE-lukemin, mutta Oksanen otti omansa pois vedossa voittaen lopulta kevyempänä tasatuloksella. Sami Viitala, mestari ”satavitosessa”, näytti kyntensä penkissä tehden tässä paraatilajissaan kättelyssä 35 kilon kaulan edelliseen 180 kilon raakapunnerruksella. Päivän selkeästi kovimmat pisteet runnoi kasaan Jaatisen Juho rajulla 760 kilon tuloksella superiin. 300 kilon jalkakyykkykään ei ollut kaukana totuudesta, vaikka se ei nyt tullutkaan. Naiset lauantaiaamuna tulessa

Sarjan 63 kg mitalistit.

Lauantaiaamuna aloittivat naiset kilvoittelun. Suomen naisnostajat ovat perinteisesti olleet sekä lukumäärältään verrattain vähissä, että tasoltaan keskenään vaihtelevia. Näin oli raakamittelössäkin. Alle 17-vuotiaissa oli tällä kertaa vain kolme osanottajaa. Melisa Heinonen voitti 63 kilon sarjan tuloksella 228 kiloa tehden komeasti suomenennätykset kaikissa lajeissa ja yhteistuloksessa. Irene Korpinen vei 72-kiloiset 240 kilolla ja samanmoisella SE-sarjalla ja hyväksi kakkoseksi tuli Rosa Helenius 222,5 kilon YT:llä tehden samalla maastanoston SE:n. 20-vuotiaissa Anniina Pöllänen nosti 57-kiloisten mestariksi 170 kilon YT:llä, Salla Rantapelkonen alle 72-kiloisten mestariksi 230 kilon tuloksella ja 23-vuotiaiden aina kilpailija Anna-Kaisa Kostiainen teki alle 72-kiloisiin 285 kiloa. Veteraaninaisissa Tarja Uppala vei N40-luokan ”kuuskolmosen” 262,5 kilon YT:lla ja Satu Luoto alle 84-kiloiset 330 kilolla. N50-luokassa Sinikka Näslund teki 63-kiloisiin 175 kiloa ja Heli Valtonen 84-kiloisiin 247,5 kiloa. Naisten avoimessa Mervi Sirkiän ja Marcela Sandvikin välillä oli alle 52-kiloisissa hyvä taisto. Marcela vei lopulta mestaruuden 315 kilolla ja Sirkiä tuli toiseksi 310 kilolla. Sirkiä otti myös täydellisen SE-sarjan joka lajissa ja YT:ssa. Sarjat 63 ja 72 kiloa olivat naisten kisan suurimmat. 63-kiloisten mestariksi nousi Anni Vuohijoki 372,5 kilon tuloksella, joka oikeutti naisten suurimpiin wilks-pisteisiin 400,29. 72-kiloisten ylivoimaiseksi mestariksi nousi Marju Saari tuloksella 357,5 kiloa. Marjun ja seurakavereiden iloksi Marju valittiin myös MM-joukkueeseen nostamaan Tukholman raakamaailmanmestaruuskisassa.

Helena Kvist

VOIMANOSTAJA 2 • 2012

Naisten jälkeen astuivat avoimen luokan miesnostajat lavalle. Turnauskestävyyttä vaadittiin, sillä viimeiset miehet nostelivat keskiyöhön asti. Hurjia rautoja ja suomenennätyksiä nähtiin roppakaupalla. ”Ysikolmosen” kärkikolmikko oli jäätävässä kunnossa. Mikko Ronkainen, Timo Inkinen ja Teemu Mutikainen puhkaisivat kaikki 700 kiloa ja Ronkainen ja Mutikainen vetivät molemmat 300 kiloa rikki. Alle 105-kiloisissa kävivät Tomi Muhonen ja Mikko Muttonen kisaa piikkipaikasta. Muhonen vei kyykyn ylivoimaisesti SE-tuloksella 295 ja Muttonen vedon hulppealla 320 kilon nostolla. Muhonen vei yhteistulosvoiton SE-tuloksella 790,5 ja teki samalla miesten kovimmat pisteet. Ove Lehto voitti 120-kiloiset huikealla 810 kilon tuloksella ja Tero Seppänen superin koko kisan suurimmalla yhteistuloksella 840 kiloa. Seppänen myös kyykkäsi kisan ainoana 300 kiloa. Raakana aika hurja luku. Superissa myös Smulterin 252,5 kilon penkki oli jotain uskomatonta. Ylipäätään tunnelma miesten kisassa oli käsinkosketeltava ja voimanostoa parhaimmillaan. Miesten kisassa myös suomenennätyksiä tehtiin kiitettävä määrä ottaen huomioon standardien ja voimassa olleiden ennätysten kovan tason. Vahvoja miehiä oli jälleen ilo seurata.

Sarjan 72 kg mitalistit.

Joensuun Lappalaista psyykataan.

Antti Saastamoinen teki komean tuloksen sarjaan 74 kg.

The Finnish Powerlifting Magazine

Avoimen sarjan 83 kg parhaat.

Fredrik Smulter latautuu.

Sami Pullinen

VOIMANOSTAJA 2 â€˘ 2012

Kisojen tasokkaimman sarjan 105 kg mitalistit.

Kisojen kovin nostaja Tomi Muhonen.

Superin parhaat

Sunnuintaina Suomen voimanoston toivot lavalla

M17 sarjan 105 kg mitalistit hopeaa Mikael Salo ja kultaa Niko Nurmi.

Sunnuntaipäivä oli kokonaisuudessaan pyhitetty juniorimiehille ja pienenä helpotuksena rankkaan viikonloppuun kisa saatiin päätökseen jo alkuillasta. Luokassa M17 jäi mieleen ainakin Teemu Hällforsin ylivoimainen voittotulos 482,5 kiloa ”seiskaneloseen” sekä hänen täysi SE-sarjansa joka lajissa ja yhteistuloksessa, Jussi Airaksisen 500 kiloa alle 93-kiloisiin sekä tietysti ikäluokan kovin, alle 105 kilon luokan Niko Nurmi ja huikea 590 kilon YT ja 260 kilon veto. Hirvittää ajatellakin miekkosen tuloksia aikuisena... M20-luokan alle 74-kiloisissa, 83-kiloisissa ja 105-kiloisissa käytiin ikäluokan tiukimmat kisailut. Eero Mäki voitti kultaa ”seiskanelosessa” komealla tuloksella 507,5 kiloa. Kun kehitys vain pysyy tasaisena, Eeron raudat lupailevat Suomen huipputasoa myös aikuisissa, kuten nuorten kärki ylipäätäänkin tässä kisassa. Eeron veto 222,5 kiloa oli myös SE. Jyri Taanilalla ja Niko Ylisellä oli kaksinkamppailun tynkää ”kasikolmosessa”. Taistelu päättyi Taanilan voittoon, kun Ylisen viimeinen veto jäi välille. Alle 105-kiloisissa kävivät Niko Eronen ja Perttu Bärholm tasaisen taiston, joka lopulta kääntyi Erosen voitoksi ylivoimaisen vetotuloksen ansiosta. Kolmanneksi sijoittuneen Jaakko Salosen SM-debyytti oli onnistunut, ja Jaakon kyykky ja veto olivatkin hyvin kilpailukykyisessä kunnossa. Penkissä hävittiin vielä tuntuvasti, mutta kärkikaksikkoon sattuikin kaksi ikäisekseen äärimmäisen kovaa punnertajaa... ”Parikymppisten” kisankakun kirsikkana lavalla rymisteli koko kilpailun ylivoimaisesti kovin juniorinostaja. Miehen nimi on Tuomas Hautala, painoluokka alle 120 kiloa ja yhteistulos lukemissa 750 kiloa. Ja olkapääongelmista kärsinyt Tuomas ei pystynyt edes vielä penkkaamaan koko potentiaaliaan irti... Kun Hautalan 325 kilon veto laskeutuessaan vavahdutteli nostolavaa, oli selvää, että suomalaisella voimanostolla on uusi huippulahjakkuus riveissään. Kunhan paikat kestävät... Ikäluokka M23 oli odotettua osanottajamäärältään suppeampi. Toisaalta on hyvä, että on paljon junioripotentiaalia muhimassa nuoremmissa luokissa, mutta olisi ollut kiva nähdä enemmän parhaassa iässään olevien nuorten lavatyöskentelyä. No, kyllähän sitä nähtiin nytkin, mutta tiukat kilpailuasetelmat uupuivat. Toni Väisänen voitti alle 74-kiloiset itseoikeutetusti 545 kilon tuloksella ja oli ikäluokan paras pisteissä. Toni teki myös puhtaan yhdeksän onnistuneen noston sarjan sekä uuden jalkakyykyn suomenennätyksen. Mikael Kallio otti kasikolmosen mestaruuden lukemalla 562,5 kiloa. Jami Saarela iloitteli alle 93-kiloisten mestariksi tasokkaalla sarjalla 615 kiloa. 170 kilon penkkitulos raakana kertoo jotain miehen vahvuusalueesta, vaikka kyykky ja vetokin olivat oikein komeaa jälkeä. Sarjat -59, -105, -120 ja +120 kiloa olivat kaikki ”yhden miehen showta”. ”Viisysissä” Nehat Kelmendi teki penkkipunnertajaksi oikein kelvollisen yhteistuloksen 310 kiloa. Alle 105-kiloisten Juho Heikkinen teki 477,5 kiloa onnistuen kahdeksassa nostossa yhdeksästä. Piikin Bill Winter ja superin André Sjöholm päätyivät samaan yhteistulokseen 627,5 kiloa hiukan eri painotuksin. Kyykyssä oli Sjöholm vahvempi, mutta Winter varasti vetoshown itselleen hienolla 282,5 kilon nostollaan.

M17 sarjan 93 kg palkitut.

Juuso Tuulinen puri SM-kultaa 17 vuotiaiden superissa.

Viikonlopun jälkeen järjestelyporukan olo oli kaikkensa antanut. Kolme päivää tiukkaa työtä aamusta iltaan tuntui luissa ja ytimissä, ja nukkumaankaan ei malttanut mennä ihmisten aikaan, kun kisan huippuhetket piti kerrata porukalla punttibaarissa. Kankaanpään Voimailijoiden järjestelykoneisto toimikin tässä suhteessa pelastavana enkelinä: talkooväen ruokahuolto pelasi taukoamatta ja taukotilat olivat loistavat. Kankaanpään raw-SM-kisa on hyvä esimerkki siitä, mihin kaksi pientä seuraa kykenee yhdistämällä voimansa. Lava ja puitteet olivat parhaat tähän mennessä voimanoston parissa näkemistäni. Ensi vuoden raakavoimanoston SM-kilpailut ovatkin sitten ihan oikein jaettu eri ikäluokkien erillisiksi kilpailuiksi, joten kolmipäiväinen mittelö painuu historiaan ainutlaatuisena. Sitä se kyllä olikin, urakaltaan, nostajamäärältään ja fiilikseltään ainutlaatuinen.

The Finnish Powerlifting Magazine

Toni Väisänen veti M23 ikäluokan parhaaksi nostajaksi.

Jami Saarela voitti sarjan M23, 93 kg.

Nuoria naisia Melisa Heinonen, Salla Rantapelkonen ja Anniina Pöllänen.

VOIMANOSTAJA 2 • 2012

Tuomas Hautala, kisojen paras junnu.

M20 sarjan 93 kg mitalistit.

Sarjan N17, 72 kg palkitut.

Anna-Kaisa Kostiainen

The Finnish Powerlifting Magazine

VOIMANOSTAJA 2 • 2012

The Finnish Powerlifting Magazine

Hessun mietteitä Kankaanpäästä

Kevätkauden tiivis SM-kisaruljanssi päättyi Pohjois-Satakunnan Kankaanpäähän, jossa kirjoittaja oli ekaa kertaa maaliskuun lopussa. Alkuvuoden kisaputki sisälsi vildesti kliffoja skaboja. Laskin, että 20 päivää matkoineen oli saldo kevään aikana kuulutustehtävissä. Päiviin mahtuu kisapaikkoja; Pärnu, Loppi, Tampere, Ylitornio, Pietarsaari, Kuusamo, Kankaanpää ja kevään päätös Kontulassa äitienpäiväaattona. Penkin SM-kisoissa Stadissa olin kuunteluoppilaana seuraamassa uuden polven kuulutusta. Sitä kuunnellessani päätin pysyä omassa tyylissäni, enkä sitä enää näillä aamuilla muuta. Kaikki kisat olivat tosi onnistuineita tapahtumia, vahvistaen edelleen sitä vanhaa toteamusta, että vielä löytyy voimia seuroista toimia kisajärjestäjinä. Siitä skotsan nosto kaikille kisaisännille. TEKSTI HEIKKI ORASMAA Lavamiesten pomo Matti Rajaniemi virheettömällä ja tehokkaalla toiminnallaan oli ”Kuuluttajan kunniapalkinnon” saaja. Kuva: Jari Rantapelkonen/SVNL

Kankaanpään skabat olivat taas oiva osoitus siitä, kuinka kahden seuran jouheva yhteistyö kisajärjestäjinä onnistui, kun Kankaanpään Voimailijat ja Tampereen Voimanostajat olivat ottaneet hoitaakseen ensimmäiset viralliset Raw-voimanoston SM-kisat. Aikaisemmissa SM-kisoissa tauoilla arvuuteltiin näiden kisojen osanottomäärää. Muistaakseni suurin ennustus, jonka kuulin oli 170 nostajaa. Yllätys oli valmis, kun ilmoittautumisaika päättyi ja tietooni tuli todellinen osanottajamäärä; peräti 230 nostajaa. Siitä tein heti laskutoimituksen, jonka kertoimina olivat 230 nostajaa ja yhdeksän minuuttia per nostaja. Tulokseksi tuli peräti 34,5 tuntia nostoja ja siihen palkinnonjaot päälle! Tämä kaikki piti mahtua kolmeen vuorokauteen, joissa tunteja on 72 tuntia, eli lähes puolet siitä voimanostoa. Hieman pisti ajattelemaan miten sen klaaraan? Poisjääntien ja ripeiden lavamiesten ansioista kirjanpitoni mukaan voimanostoherkkua oli nautittavana todellisuudessa reilu 32 tuntia. Lauantaina kisatapahtumat päättyivät kymmenen minuuttia ennen puolen yön ja jatkuivat taas sunnuntaiaamuna kello yhdeksän. Punnitus oli kello seitsemästä alkaen. Yön teki lyhyemmäksi siirto kesäaikaan, jonka vuoksi siitä hävisi tunti. Pitkistä päivistä huolimatta ei kenestäkään kisakoneistossa mukana olleista ollut havaittavissa väsymystä, vaan duunit hoidettiin samalla tatsilla, oli aikainen aamu tai myöhäinen ilta. Kisojen avaustilaisuus oli juhlallinen pieni hetki kesken kisatouhun. Komeaääninen Jori Lilja lauloi alkuun Maamme-laulun, jolla viimeistään loimme itsemme SM-kisafiilikseen. Tilaisuuden arvokuus nousi edelleen, kun avajaispuheen piti rovasti, kankaanpääläinen eduskunnan toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti (ps.). Joutsenlahti on itsekin aktiiviurheilija, joka on 68-vuotisen elämänsä aikana tähän mennessä juossut 75 maratonia, joista mm. 30 Helsinki City Maratonia. Kankaanpään ykköslajeja taitaa nykyisin olla pesäpallo; olihan kisapaikan edessäkin pesäpallokenttä. Paikallisista urheilijoista tulee mieleen nyrkkeilijä Veli Koota ja hänen poikansa Matti. Poliisimies Kalevi Lahdenranta oli huippunostaja painonnostossa, mutta menestyi myös voimanostossa (SM 1. 1976). Taisto Kangasniemi oli syntyisin Kankaanpäästä ja edusti Suomea painissa neljissä olympialaisissa. Uudempaa painonnostopolvea edusti olympiaedustaja Janne Kanerva, joka oli myös eräs näiden kisojen reippaista lavamiehistä.

VOIMANOSTAJA 2 • 2012

Lavamiesten tiimi toimi tehokkaasti, jopa nauttien työstään. Olihan siinä mukana maajoukkuetason painonnostomiehiä, sillä kuten tuli todettua, Kankaanpään Voimailijat tunnetaan myös sen lajin useita huippulyftaajia kasvattaneena seurana kautta aikojen. He vekslasivat vuorojaan jouhevasti ja näin homma skulasi. Lavamiesten pomon Matti Rajaniemen handun nosto, ”tanko valmis” -merkki tuli minulle todella tutuksi pitkien päivien aikana. Näin siitä jopa unta. Matti teki vauhdikkaasti ja ilman mokia tärkeää tointa koko kisarupeaman. Arvostin hänen duuniaan niin paljon, että katsoin hänet näihin kisoihin varaamani ”Kuuluttajan kunniapalkinnon” arvoiseksi teoksi. Matti ja ripeät lavamiehet olivat todella vaikuttava kombinaatio. Kiitosta sai myös toimitsijoiden taukohuoneen erinomainen ja monipuolinen ruokahuolto, joka oli varmasti tärkeä osatekijä sille, että jaksettiin paiskia hommia pitkiä päiviä. Yleisölle oli ulkona maittavaa grillimakkaraa ja muutakin suuhunpantavaa. Ei kisamestalla kenenkään nälissään ja janoisena tarvinut olla, sillä gutaa safkaa ja dokattavaa riitti. Nostotapahtumista on annettava kunnia niille varustenostajille, jotka olivat nyt ilman varusteita mukana, sillä heidän myötään tuli selväksi, mikä on varusteiden etu. Eräs heistä oli voimanostohistoriaa tehnyt Ove Lehto ottaen näissä kisoissa jo viidennen SM-kultansa tämän vuoden aikana. Tähän kultamitalimäärään ei ole kukaan maassamme yltänyt, jollei oteta huomioon ”vanhan liiton” aikaisia lajimitaleja. Ovella on jopa mahdollisuus ottaa vielä jäljellä olevista SM-kisoista mestaruudet, jolloin hänen kultamitalivarastoonsa tulisi kahdeksan kirkkainta mitskua samana vuonna. Se olisi jo varmasti maailmanmestaruus kullankeruussa kansallisista mestaruuskisoista. Toki taitaa tämä viisikin kultaa jo sitä olla. Mitaleista puheenollen nämä olivat ensimmäiset SMkisat, joissa noudatettiin liiton hallituksen päätöstä, ettei mitaleissa ole enää kaiverruksia. On siis turha käännellä mitskuja, sillä niiden takapuolelle ei ole skrivattu mitään. Toinen mieleen jäänyt nostaja oli Lapuan Ponnistusta edustava leppoisa 19-vuotias Tuomas Hautala. Hän skabasi M20 ikäluokassa ja sarjassa 120 kiloa. Rakennusalan ammattikoululainen aloitti treenaamisen kuusi vuotta sitten, eli 13-vuotiaana. Hän teki nyt hienon sarjan 262,5+162,5+325=750. Tuomaksen otteissa oli sellaista meininkiä, ettei

tarvitse olla paljoa povarin vikaa, kun toteaa siinä olevan todellinen tulevaisuuden nostaja. Nuoresta iästä huolimatta hän on jo miesten painoissa: Olihan maastanoston 325 kiloa avoimen luokan SE ja lisäksi kaikki muut edellisen lisäksi M20 ja M23 ikäluokan SE-rekkoja. Kisojen jälkeen Tuomas avoimesti sbamlasi harjoittelustaan ja elämästään voimanoston parissa meille uteliaille. Huipputyyppi. Tulevaisuutta on myös Raw-voimanoston yllättävä suosio. Uskon tämän suosion olevan voimanostonolle hyväksi ja tuovan varmasti uusia kilpailijoita lajin pariin. Täytyy yhtyä liittomme puheenjohtajan Kalevi Sorsan ajatuksiin, joita hän kirjoitti Kankaanpään kisan ohjelmalehtiseen: ”Raw-voimanostossa varusteista saatavaa hyötyä ei ole. Tulokset tehdään yksinomaan niillä voimilla ja sillä taidolla, jotka urheilija on kovan ja määrätietoisen harjoittelun tuloksena saavuttanut. Onnenkantamoisia tässä lajissa ei satu. Olisikin ehkä eniten oikein ryhtyä kutsumaan Raw-voimanostoa voimanostoksi ja nykyisin voimanostoksi kutsuttavaa lajia jollakin muulla, lajin luonnetta paremmin kuvaavalla nimellä. Tämä voi olla edessä jo lähivuosina.” Kansainvälisesten liittojenkin on varmaan huomioitava Raw-voimanoston voimakas tuleminen, vaikka näiden botskien peräsin ei nopeasti käänny. Itse uskon Raw-voimanoston olevan 4 – 5 vuoden sisään, jollei jo aikaisemminkin, sitä voimanostoa, jota ylivoimainen enemmistö harrastaa samalla kilpaillen. Sen edut, jopa taloudellisestikin, ovat varustevoimanostoon nähden niin suuret. Sorry vaan varustekauppiaat. Tiedän monen sanovan Hessun olevan nyt väärässä, mutta tsiikataan sitten muutaman vuoden kuluttua tilanne. Mitään vetoja en ala vetämään. Tämä ei tarkoita, että en dikkaisi myös varustenostajaisia; päinvastoin. Uskonnossa jokaisen vakaumusta tulee kunnioittaa, on minulle snadina opetettu. Sama oppi pätee myös voimanostossa. Ovathan varustenostot olleet lajimme runko ja perusstaili jo pitkään. Jos olen väärässä, niin niiden suosio jatkukoon. Samanlaista kliffaa kuulutusduunia molemmat nykyiset kisatyylit ovat, ei niissä siinä jobissa eroa ole. Paljonko punnertajia on elokuussa Äänekoskella Raw-penkkipunnerruksen SM-kisoissa? Minä heitän luvun 270, sillä onhan mukana kaikki ikäluokat. Vielä kerran bulit tänksit KaVo ja TVN Kankaanpään viikonlopusta.

Nuorten voimanostoleiri

Suomen voimanostoliiton Nuorisovaliokunnan leiri kokosi tulevaisuuden toivot yhteen Riihimäelle maaliskuun viimeisenä viikolla. Mukana oli reilut 15 nostajaa, joista osa oli varustevoimailun sijaan raakanostajia – olipahan paikalle eksynyt muutama painonnostajakin.

30. 3 -1.4.2012

TEKSTI ANNI VUOHIJOKI Nuorisovaliokunnan pj

Riihimäellä Perjantai ja leirin avaus

kon, ideologiaa.

Majoittumisen jälkeen, mikä tapahtui Riihimäen prikaatilla, aloitimme tiukan kolmen päivän ohjelman. Perjantai-iltana luennoimassa oli ADT:n Marjorit Nurmi puhumassa ADTn toiminnasta sekä testikäytännöistä. Luento oli hyvään aikaan nuorille nostajan aluille, sillä monella huhtikuun lopun Pohjoismaiden mestaruuskilpailut ja kesäkuun alun Euroopan mestaruuskilpailut olivat ensimmäiset arvokisat. ADTn luennon jälkeen saimma loputkin leireilijät majoitettua ja kävimme läpi seuraavien päivien ohjelman sekä nuorten nostajakortit.

Useiden ennätysten ja erittäin tiiviin harjoituksen jälkeen kävimme lounastamassa yhdessä, josta siirryimme sulattelemaan ruokaa majoitukselle. Seuraavan luennon aiheena oli matkustaminen ja siihen valmistautuminen. Kirjoitimme nuorten kanssa muistilistaa asioista, joita ei vain saa unohtaa, sekä kävimme läpi mahdollisia matkalla vastaan tulevia ongelmia. Tästä hyvä esimerkki oli viime vuoden nuorten MM-kilpailut ja Calgaryn kenttä.

Lauantaiaamun reenit yhdessä Jarmo Virtasen kanssa Aamulenkin ja aamupalan jälkeen oli aika siirtyä Riihimäen urheilutalolle, jossa suoritimme junnuille erilaisia testejä. Mukana oli muun muassa vauhditon pituus ja tasatassu. Oli ilo huomata, että nuorten leirillä nähtiin erittäin kovia tuloksia. Poikien pitänee kuitenkin jatkaa vielä harjoittelua, sillä pisimmän pompun suoritti Seppo Sohlman, farkuissa... Testien jälkeen paikalle saapui yksi kautta aikain arvostetuinpia suomalaisia voimanostajia eli Jarmo Virtanen. Jarmon kanssa käytiin läpi kyykyn tekniikkaa ja nosteltiin rautaa sekä varusteilla että ilman. Jarmon painonnostotausta herätti mielenkiintoa myös leirille eksyneissä painonnostaja/voimanostajissa, ja pojat pääsivätkin tenttaamaan Jarmoa kiperillä kysymyksillä. Jarmo painotti kyykyissäkin monipuolisuutta. Kyykyn erivariaatioita on hyvä tehdä, jotta kroppa vahvistuisi tasaisesti. Jarmo myös piti painonnostoa hyvänä lisänä voimaharjoitteluun. Tämähän tuntuu olevan myös vuoden valmentajan, Kari Kur-

Penkkauksen salat ja Satu Luodon avartava luento Iltaharjoitteena kävimme läpi penkkipunnerruksen saloja. Osa nuorista kokeili ensimmäistä kertaa penkkipaitaa päälleen ja osalle se oli jo tuttua puuhaa. Teemu Hällfors nosteli huimia rautoja, ja lähellä oli myös oman nuorisovaliokuntohistorian ensimmäinen tapaturma Teemun täräyttäessä yli 150 kiloa rautoihin. Turvarautoja ei tietenkään ollut, mutta päissä olleet varmistajat nappasivat tangon kopiksi. Treenin lopulla Satu Luoto kertoi hieman työstään fysiatrina ja tekemistään tutkimuksista. Satu kertoi oma kohtaisista kokemuksista, miten hermosto vääristi aivojen käsitystä suorasta liikeradasta. Esimerkiksi jatkuvassa väärässä asennossa kävely tai nostaminen saa aivot ajattelemaan asennon normaaliksi. Silloin suora lopputulos tuntuukin väärältä. Satu sanoikin, että nostojen katsominen harjoituksissa joko valmentajan tai muun tukihenkilön toimesta on tärkeää, sillä vain siten asennot voi korjata ja nostaja itse kykenee tekemään muutoksia. Satu kerto myös ryhdistä ja siihen liittyvien tukilihasten käytöstä. Saimme myös kasan uusia liikkeitä, jolla stimuloida esimerkiksi keskivartalon lihaksia harjoituksissa, jolloin harjoituksiin tulee enemmän ”pitoa” kroppaan. Sadun luennon jälkeen siirryimme majoituksen kautta Keilaamaan ja syömään Riihimäen kaupungin keskustan tiloihin.

kellä ovat. Lounaan ja pakkailun jälkeen oli aika kiskoa maasta. Tekniikan lisäksi nostelimme myös hieman apuliikkeitä. Näistä mainittakoon suomalaisten suosima tandem-veto, jossa Pyrinnön painonnostajinakin kunnostautuneet Ville Iisakkila ja Tuomas Mäkitalo haastoivat SVNL:n vetokoneet Lappalaisen ja Ylimyksen. Kilpailu päättyi tasapisteisiin, sillä prikaatin salin painot loppuivat kesken ja tankoon ei kyetty lisäämään enää rautaa. Viimeinen veto – 500kg, tuli molemmilta ylös. Huomioitavaa on, että viimeinen 10 kg kiinnitettiin vetoremmeillä kahden 5 kilon kiekon avulla tankoon. Kolmen päivän leireilyn jälkeen oli allekirjoittaneen koneesta veto ainakin loppu. Tiukkaa asiaa ja uusia kasvoja saatiin taas nuorten leirillä. Nuorisovaliokunnan puuhailuissa huomaa aina löytävänsä itsensä keskeltä mahdottoman hienoja ihmissieluja, joiden intohimo lajia kohtaan on vielä kyltymätöntä. Jälleen saan huokaista helpotuksesta ja todeta, että voimanostolle nähdään jatkumoa Suomessa vielä tulevaisuudessakin. Kiitos leirin vetoavusta Coltille ja Randille. Sekä erityiskiitos kaikille leirillä mukana olleille vierailijoile, varsinkin Satu Luodolle, joka kaksi päivää jaksoi myös henkilökohtaisesti avustaa nuoria nostajia sekä Jarmo Virtaselle, jonka läsnäolo itsessään herätti jo kunnioitusta mutta ehdotonta eliittiä oli tuo yhteistreenin läpi vienti – toivottavasti näemme Jarmoa tulevaisuudessakin nuorten leireillä!

Sunnuntaina rentoutumista sekä maastavetoa Aamupalan jälkeen starttasimme päivän Lasse Luostarinmäen luennolla, miten kilpailuihin kuuluu rentoutua. Voimanostoliiton vakirentouttaja Pasi Koivunen oli itse estynyt ja hän järjesti paikalla tuuraajaan, joka oli myös erittäin pätevä. Luostarinmäen ääni oli kuin tehty rentoutus harjoituksiin! Parin vuoden tauon jälkeen muistin itsekin kuinka käteviä nuo harjoitteet kiireen kes-

The Finnish Powerlifting Magazine

VOIMANOSTON EM-KILPAILUT KUVAT JA KUVATEKSTIT ANNI VUOHIJOKI & MAAJOUKKEEN JÄSENET

tuu nostamaan.

Petteri Keränen valmistau

Anni Vuohijoki keskittym ässä ensimmäisiin aikuis EM-kilpailuihin. ten

VOIMANOSTAJA 1 • 2012

MARIUPOL, UKRAINA 8.-12.5.2012

o Sohl-

pp ndvik, Anni Vuohijoki, Se Mervi Sirki채, Kenneth Sami Pullinen. man, Sanna Apuli ja Sa

Jalkaleikkauksesta toi Ukrainan Mariupoliss puva Vuohijoki nappasi yll채tyspronssi a a..

The Finnish Powerlifting Magazine

Sannalla oli voittajaf

iilis jo ennen omaa

VOIMANOSTAJA 1 • 2012

kisaa.

Seppo tankkaa huoltohommien

välissä.

Rantaleijona Pe

tteri Keränen.

ti päänvaivaa varsinkin isoille Lämmin lämmittelytila aiheut taan kunnialla tehden MMkas nostajille. Sami suoriutui ura rajat.

Suomen maajoukkeporukkaa

syömässä.

The Finnish Powerlifting Magazine

Samille kotiin viemiseksi oli penkin pronssimitali tuloksella 292,5kg.

Norjan nuori Carl Yn gvar Christensen oli ylivoimainen uudella tuloksella 1135kg. MEKenneth Sandvik kip usi kolmannelle pa den varmaa jälkeä llille tehja uuden Suomen en nätyksen.

VOIMANOSTAJA 1 • 2012

Kilpailuiden välissä oli mukava rentoutua läheisellä rannalla.

Kentalle penkkipun

nerruksen kultaa.

vaikka n kovin penkkipunnertaja, Kenta oli jälleen kilpailuide un apu si nek On . e ottivat koville hellelukemat ja hapenpuut saatiin minituuletin.

The Finnish Powerlifting Magazine

ADT TIEDOTTAA Dopingtestejä Suomessa ennätysmäärä vuonna 2011

2009. ADT on lisännyt erityisesti nuorten, huipulle pyrkivien urheilijoiden sekä joukkuelajien edustajien testausta.

Suomen Antidopingtoimikunta ADT ry teki vuonna 2011 dopingtestejä Suomessa ja ulkomailla yhteensä 3286 kappaletta. Tulevaisuudessa ADT aikoo entisestään kehittää dopingvalvonnan laatua ja tehokkuutta. Testimäärien odotetaan kasvavan hillitysti.

– Dopingtestien määrän kasvu on tulevaisuudessa maltillista. ADT kehittää edelleen dopingtestauksen käytäntöjä. Dopingtestauksen kohdentamisessa ja ajoittamisessa hyödynnetään yhä enemmän olinpaikkatietojärjestelmää sekä urheilijoille luotavia yksilöllisiä profiileja. Näin käytämme ADT:n rajalliset resurssit mahdollisimman järkevästi, ADT:n vs. testauspäällikkö Marjorit Nurmi sanoo.

ADT:n vuonna 2011 tekemistä dopingtesteistä 3126 oli ADT:n kansallisen testausohjelman testejä, ja näistä 123 oli veritestejä. Dopingtestien määrä on Suomessa lähes kaksinkertaistunut vuodesta

Vuosi 2012 tulee olemaan vilkas vuosi dopingtestauksessa, sillä Suomessa jär-

jestetään monia kansainvälisiä arvokilpailuja: esimerkiksi painin olympiakarsinnat, jääkiekon MM-kilpailut ja yleisurheilun EM-kilpailut. ADT:n kansalliseen testausohjelmaan kuuluvien dopingtestien määrä pysyttelee vuoden 2011 tasolla. Vuoden 2011 aikana oli 13 dopingrikkomusta. Yhden tapauksen käsittely on kesken. Lisätietoja: Marjorit Nurmi ADT – vs. testauspäällikkö gsm 0400 496 604

Jopa puolet lapsista ja nuorista luopuu liikuntaharrastuksesta - Selvitys lasten ja nuorten harrasteliikunnan tilasta valmistunut Tuore Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKESin yhteistyössä opetusja kulttuuriministeriön (OKM) ja valtion liikuntaneuvoston (VLN) kanssa toteuttama selvitys lasten ja nuorten harrasteliikunnan kehittämisestä nostaa esille huomionarvoisia asioita. Lasten ja nuorten liikunta on viime hallituskausina kuulunut liikuntapolitiikan keskiöön ja sen edistämiseen on kohdennettu merkittävästi resursseja. Selvityksestä käy ilmi, että monipolvisesta tukiviidakosta huolimatta merkittäviä muutoksia lasten ja nuorten harrasteliikunnan edistämisessä ei ole saavutettu 2000-luvulla. Liikuntakeskustelun ytimeen ovat asettumassa drop out -ilmiö sekä haaste vähän liikkuvien lasten ja nuorten tavoittamisesta. liikuntajärjestöjen ja julkisen sektorin välillä. Liikuntajärjestöt ja seurat ovat yrittäneet liikutMerkittävin muutos liikuntaharrastamisessa taa kansalaisia laajalla rintamalla, mutta todeltapahtuu edelleen yli 15-vuotiaana. Selvityklisuudessa suurinta osaa fyysisesti inaktiivisia sessä tarkasteltujen lajien osalta 15–19-vuoei tavoiteta tätä kautta. Valtion liikuntaneuvostiaista harrastajista 40–50 prosenttia lopetti to esittää, että lasten ja nuorten liikunnan keharrastamisen kokonaan ja vain alle 10 prohittämisestä laaditaan kokonaiskartta, joka kusenttia siirtyi muihin lajeihin. Nuorisosta vain vaa kokonaisuutena noin joka viides pitää kilpailuelementtiä tärkeä- eri tahojen, kuten koulun ja siellä tapahtunä liikunnassa. Jatkossa keskustelua tuleekin van kerhotoiminnan, aamu- ja iltapäivätoiminkäydä siitä, johtuuko liikuntaharrastuksen lonan, järjestösektorin lajitarjonnan ja perheipettaminen liiallisen kilpailullisuuden ja tavoit- den mahdollisuudet liikunnan harrastamiseen. teellisuuden korostumisesta liikuntajärjestöjen Liikkumattomuuden syvimpään ytimeen eri ja seurojen tarjoamassa toiminnassa. Kehittä- väestöryhmissä päästään käsiksi vasta kun liimistoimenpiteiden oikea suuntaaminen vaatii kunnan merkitys tunnustetaan niin sosiaali- ja lisätietoa nuorten liikuntasuhteesta ja elämisterveyspolitiikan, yhdyskuntasuunnittelun, työmaailmasta osana nuorisokulttuuria. elämän kehittämisen sekä liikenne- ja koulutuspolitiikan säädösvalmisteluissa ja määräraLiikunnallisen passiivisuuden haasteen ratkai- hakohdennuksissa. seminen vaatii vastuunjaon selkiinnyttämistä

VOIMANOSTAJA 2 • 2012

Selvitys peräänkuuluttaa jatkossa kehittämistoimenpiteiden jämäkämpää arviointia ja dokumentointia. Huomiota tulee myös enenevästi kiinnittää siihen, miten päästään nykyisestä lyhytkestoisesta hanke- ja projektimaailmasta pysyvämpiin ratkaisuihin. Selvityksessä on tarkasteltu 2000-luvulla toteutettuja nuorten (13–19-vuotiaat) harrasteliikunnan kehittämishankkeita ja kampanjoita, joiden rahoituksesta on vastannut opetusja kulttuuriministeriö (OKM). Kehittämistoimenpiteet ovat olleet osa Lasten ja nuorten liikuntaohjelmaa (LNO), jonka tavoitteena on ollut lasten ja nuorten liikunnan laaja-alainen kehittäminen. Lisätietoja: Kati Lehtonen (LitM) tutkija Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES Puh. 020 762 9519 Minna Paajanen pääsihteeri valtion liikuntaneuvosto minna.paajanen@minedu.fi p. 09-1607 7276 Valtion liikuntaneuvosto on opetusja kulttuuriministeriön liikuntalaissa määritelty asiantuntijaelin, jonka tehtävänä on käsitellä liikunnan ja liikuntapolitiikan kannalta laajakantoisia ja periaatteellisesti tärkeitä asioita. Valtion liikuntaneuvosto seuraa liikunnan kehitystä, antaa lausuntoja liikuntamäärärahoista ja arvioi valtionhallinnon vaikutuksia liikunnan alueella.

Kuntodopingin käyttäjäryhmistä Kuntodopingia käytetään moninaisista syistä. Ensisijaisesti on kuitenkin huomattava, ettei kuntodopingia käytetä aineiden itsensä takia, kuten esimerkiksi huumausaineita päihtymiseen. Sen sijaan kuntodopingin käytön motiivina on saavuttaa välillistä hyötyä ja siten erilaisia pääomia. Kuntodopingin käyttö on yksilöllinen valinta ja usein salailtu osa itseen kytkeytyvää kehonmuokkausprojektia, mutta sen kautta saavutetut pääomat ovat sosiaalisesti määräytyneet. Tämä aukeaa paremmin, kun katsotaan tyypillisiä kuntodopingin käyttäjäryhmiä. Käyttäjäryhmät ovat niin sanottuja ideaalityyppejä, ja osin ne risteävät toistensa kanssa. Ne ovat kuitenkin muodostettavissa käyttäjien nimeämien ensisijaisten motiivien mukaan. Ensimmäinen ryhmä ovat kuntodopingia käyttävät voimailijat ja harrasteliikkujat. Heillä motiivina on ensisijaisesti urheilumaailman logiikalla toimiva kilpailu, joko itseään tai muita vastaan, lähinnä lajeissa, joissa voimasta on hyötyä. Tällöin dopingaineet ovat vain yksi osa kurinalaista harjoittelua, joka tähtää mahdollisimman hyvään urheilusuoritukseen. Sen mittarina saattaa olla vaikkapa hyvä penkkipunnerrustulos, menestyminen kamppailulajissa tai pärjääminen alasarjajalkapallossa. Kuntodopingin hyöty, siitä saatava pääoma, materialisoituu siis erilaisilla kilpakentillä. Toinen käyttäjäryhmä ovat ulkonäön ja niin sanotun kehoprojektin vuoksi dopingin avulla itseään kehittävät. Tähän käyttäjäryhmään lukeutuu niin harrastekehonrakentajia kuin vaatimattomampien tavoitteiden, kuten niin sanotun rantakunnon vuoksi kehoaan muokkaavia. Heille olennaista on sosiaalisesti määräytyneiden ulkonäköihanteiden tavoittelu. Toisaalta tällainen kehoprojekti voidaan ymmärtää myös eräänlaisena kurinalaisuuden kautta saavutettavana ruumiillisen täydellistymisen muotona. Kolmas ryhmä ovat ammatillisen pääoman vuoksi kuntodopingia käyttävät. Tähän lukeutuu lukuisia ammattikuntia. Ensinnäkin kuntodopingista on hyötyä töissä, joissa fyysisellä voimalla on merkitystä. Tällaisia ovat muun muassa turvallisuusala ja rakennusala. Toisaalta ammatillista pääomaa dopingaineiden avustamana voidaan tavoitella myös niin sanotuissa ulkonäköammateissa, eli ammateissa, joissa tiukasta ja fyysisestä ulkonäöstä on hyötyä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi strippareiden tai näyttelijöiden työt. Neljäs käyttäjäryhmä ovat kuntodopingin käyttäjät alamaailmassa ja rikollisissa piireissä. Tällöin kuntodoping on edellisen käyttäjäryhmän tapaan eräänlainen ammatillinen hyödyke: sen avulla saavutettavasta voimasta on hyötyä esimerkiksi rikollisen maailman välienselvittelyissä ja velanperinnässä. Luonnollisesti dopingaineet voivat olla rikollisessa maailmassa myös elannon tai ainakin lisätienestien lähde. Rikollisissa piireissä erilaisten aineiden kanssa ”puuhastelu” on arkipäivää, joten dopingaineet näyttäytyvät usein verrattain pienenä pahana.

Kaikilla käyttäjäryhmillä käyttöä edeltää jonkinasteinen riskipohdinta. Vähäisin merkitys ris n ja hyötyjen suhdetta. Toisekseen sosiaaliset riskit saattavat olla suuret: kuntodopingin avulla hankitut lihakset näyttäytyvät useille ulkopuolisille epäaitoina. Samoin esimerkiksi harrasteurheilussa tai työssä pärjääminen dopingavusteisesti leimaantuu ulkopuolisten silmissä herkästi vilungiksi, aivan kuten huippu-urheilussa. Kaikkia kuntodopingin taustalla olevia motiiveja yhdistää tietynlainen tavoitteellisuus. ”Huvin vuoksi” dopingaineita ei käytä kukaan. Siten kuntodoping onkin tyypillinen nykyajan ilmiö, medikalisaation mahdolliseksi tekemä väline oman kehon ja sitä kautta oman pärjäämisen kohentamiseen useilla yhteiskunnan areenoilla. Onkin hyvä huomata, ettei kuntodopingin käyttö ole muusta yhteiskunnasta irrallinen ilmiö, vaan oikeastaan päinvastoin. Kuntodoping on väline henkilökohtaisen maksimin tavoitteluun maailmassa, jossa vallalla on vahva erinomaisuuden eetos. Kaikilla elämän kentillä, joilla kuntodopingin käyttöä esiintyy, käyttäjät ovat selvä vähemmistö. Toisin sanoen vain harvat voimailijat, kehonrakentajat, rakennusmiehet tai rikolliset käyttävät dopingaineita. Tämä näkyy myös käyttäjien kokonaismäärissä. Dopingaineet levisivät kuntourheilun piiriin 1980- ja 1990-lukujen taitteessa. Sen jälkeen niitä samanaikaisesti käyttävien määrä on pysynyt suunnilleen vakiona. Tämänhetkisen arvion mukaan noin prosentti suomalaisista on jossain vaiheessa elämäänsä kokeillut dopingaineita ja aktiivisia käyttäjiä lienee selvästi alle 10 000. Mikko Piispa Nuorisotutkimusseura, tutkija Tämä kirjoitus perustuu teokseen Kuntodoping. Näkökulmia dopingaineiden käyttöön huippu-urheilun ulkopuolella, jonka pariin suositellaan kääntymään lisätiedon tarpeessa (http://www.nuorisotutkimusseura.fi/catalog/kirjat/kuntodoping).

The Finnish Powerlifting Magazine

Voimanostovuosi 1983 Teksti: Aulis Saarela

Artikkeli on julkaistu HPV:n Poliisi-Voimailija-lehdessä. Kirjoittaja on eläkkeellä oleva poliisi ja hän on ollut viisinkertainen voimanoston joukkue Suomen mestari seuroissa KeBo, TVV ja SV. Kirjoittajalla on myös hallussaan kaikki ilmestyneet Voimanostaja-lehdet ja sitä edeltäneet Voima ja Kunto-lehdet. Vuoden 1983 mestaruuskisojen sarjan aloitti 10-miehisten joukkueiden kilpailu Kuoreveden Hallissa 23.-24. tammikuuta. Mukana olivat Tuusulan Voimaveikot, Keravan Bodonos ja Ounaksen Kajo. Kukin joukkue sai painaa enintään 823 kg ja ennakkosuosikki TVV oli kevein painaen vain 181,2 kiloa. TVV meni alusta lähtien omia menojaan. Johan Westerberg runttasi 93,4 kiloisena 810 kilon yhteistuloksen (320-197,5-292,5) eikä 90,2 kiloa painanut Jari Tähtinen jäänyt kuin 10 kiloa sarjalla 285-207,5-307,5. 60 kiloinen maailmanmestari Kullervo Lampela teki komean 580 kilon (205-115-260) yhteistuloksen ja 73,3 kiloa painanut Bo Ahlroos upean 275 kilon maastanoston avustamana 655 kiloa. Bodonoksen Pekka Rauhamäen 800 kilon yhteistulos oli myös kovaa valuuttaa (312,5-202,5-285) oman painon ollessa 99 kilossa eikä 100 kiloinen Markku Leppänen jäänyt kuin 40 kiloa. Kovimmat maastavetoraudat 310 kiloa kiskoi odotetusti Ounaksen Kalevi Hedemäki. Kalevi painoi 86,9 kiloa ja sarja oli 282,5160-310 ( yhteensä 752,5 kg). TVV:n voittokilot olivat 6765, Bodonoksen 6545 ja Kajon 6002,5 kg. Viikkoa myöhemmin ratkottiin 6-miehisten joukkueiden mestaruus, jossa paremmuus selvitettiin tutun Schwartzin suhteellisuustaulukkopisteiden mukaan. Kovimmat pisteet keräsi Seinäjoen Sisun Aatos Nevanpää 486,496 pisteellä. Tulos oli komea 920 kg (360-220-340) johdattaen joukkueensa niukkaan mestaruuteen, sillä Pietasaaren maastanostospesialistit kavensivat eroa uhkaavasti. Kuitenkin reilut 30 pistettä veivät Sisun voittajaksi. Tapio Hepokangas ja Leo Palmroos kasasivat molemmat noin 90 kiloisina 797,5 kg. Tapio veti 330 kiloa ja Leo 325 kiloa. Olli Kirsilän kiskoessa komeat 303 kiloa 81,8 painoisena Pietarsaaren Voimailijat ohitti Humppilan Yrin niukasta kolmella pisteellä. Humppilalla oli tulessa kova isojen miesten kaksikko Pauli Mellbergin ollessa pisteissä päivän toiseksi paras. Mellbergin paino oli 121,7 kg ja pisteitä kerättiin 375-217,5-320 sarjalla 479,332 yhteistuloksen kipuessa 912,5 kiloon. Paljoa ei myöskään jäänyt Pentti Laine, joka painoi 129,5 kg tehden pisteet 446,096 sarjalla 335-210-320 ( yhteensä 865 kg). Myös 54-kiloinen Markku Konsell kasaili komeat 500 kiloa, joista kertyi 448,950 pistettä. Oulun Tarmo jäi ilman mitalia, vaikka ankkuri Ismo Åman repi hitaasti mutta varmasti maasta uuden Euroopan ennätyksen sarjaan 125 kg lukemin 363 kg. Euroopan mestari Markku Pesonen oli myös hyvällä nostotuulella 74,5-kiloisena nostaessa yhteensä 710 kg (280-140-290). SM-kisat Lahdessa Kisat Lahden Urheilutalossa olivat hyvä näyttöpaikka tulevia Maarianhaminan EM-kisoja ajatellen ja nostajat olivat kovassa kunnossa seitsemän uuden SEn ja yhden EEn nähdessä päivänvalon. Kisoissa tehtiin myös kaikkien aikojen paras voimanostotulos Suomessa Schwartzin pisteiden mukaan, kun -100kg sarjan voittaja Otahallin Kuntokoulun Rauno Rinne teki loistavan sarjan 345-227,5352,5 eli yhteensä 925 kiloa. Pisteiksi muutettuna se oli 512,450, jolla hän ohitti Hannu Saarelaisen tuloksen 0,1 pisteellä. Myös Oulun Seppo Lukkarinen hurjasteli huikeat 905 kg (350-200-355), joka nosti hänet kaikkien aikojen neloseksi 501,370 pisteellä vain 1,5 pisteen päähän Reijo Kivirannasta. Viides suomalainen 500 pisteen ylittäjä tuolloin oli Pauli Mellberg 500,166 pisteellä. Kilpailuissa sekä Rinne että Lukkarinen korjailivat maastanoston EE-lukemia. Rinteen todella tiukka rutistus 352,5 kg tuotti kolme valkoista valoa pukuihin ja kravatteihin sonnustautuneilta kansainvälisen kortin omaavilta tuomareilta. Sivupenkillä nostoa seurannut Lukkarinen halusi kuitenkin ennätyksen itselleen ja määräsi tankoon 355 kg. Kapealla jalkaotteella komearaaminen oululainen veti rautakasan hitaasti, mutta puhtaasti hyväksyttyyn loppuasentoon ja lajivoittoon, jolloin tuomareillakin oli ilo painaa jälleen valkoista painiketta. Myös 90 kiloisissa käytiin kova taistelu mestaruudesta Tuusulan voimakaksikon Jari Tähtisen ja Johan Westerbergin sekä Pietarsaaren Tapio Hepokangankaan ja Leo Palmroosin kesken. Kuitenkin jalkakyykyn voiton vei Seinäjoen Arto Rajala

VOIMANOSTAJA 2 • 2012

Tapio Hepokangas. Kuva: Heikki Orasmaa

310 kilolla, jota hän kaunisteli vielä ylimääräisellä nostolla kyykäten uuden SEn ja 318 kiloa. Penkillä puolestaan Vaasan Unto Honkonen oli ylivoimainen. Hän aloitti muiden lopettaessa uudella SE-tuloksella 217,5 kg. Seuraavaksi lastattiin tankoon 222,5 kg joka olisi uusi Euroopan ennätys ja kevyesti se helähti kohti kattoa. Mutta enempää järjestäjät kuin kv-tuomaritkaan eivät huomanneet asiaa, joten nosto hyväksyttiin "vain" Suomen ennätykseksi. Unto määräsi viimeiseen nostoon 225 kg ja kv-tuomarit istahtivat tuoleille. Nosto oli erittäin tiukka eikä ojentunut aivan loppuasentoon. Unto oli tapahtuneen jälkeen erittäin tuohtunut, mutta asiallehan ei enää voinut mitään. Kahden lajin jälkeen johtoa piti kuitenkin Tähtinen 520 kilolla 7,5 kiloa ennen Honkosta. Sitten tulivat Westerberg 510 kilolla ja kaukana takana Hepokangas 480 kilolla sekä Palmroos 475 kilolla. Heidät tiedettiin ylivoimaisiksi rautaa revittäessä lattiasta ylös ja niin asia oli nytkin. Honkonen ei selkävaivaisena vetänyt kuin 200 kg. Myös Westerberg 280 kilolla putosi mitalikamppailusta, mutta Tähtinen yltyi kiskomaan peräti 312,5 kg saaden haltuunsa uuden yhteistuloksen SEn 832,5 kg. Tähtinen jäi penkille jännittämään Pietarsaaren kaksikon aloittaessa vedot. Hepokangas poimi ensin 320 kiloa kuin marjan varmistaen näin mitalin kuten myös Palmroos 327,5 kilolla. Sitten Hepokangas kuormautti hirmuiset 355 kg, jolla olisi ohittanut jännittyneen Tähtisen, mutta aivan loppuasentoon asti nosto ei suoristunut. Tulos oli 800 kiloa ja sillä saatiin hopeaa. Palmroos ohitti Westerbergin 792,5 kilolla ja vei pronssin. 75-kiloisissa tulevien vuosien moninkertainen maailmanmestari IF Länkenin Jarmo Virtanen tuli miesten maailmaan voitettuaan vuoden 1982 lopulla nuorten mestaruuden 82,5 kilon sarjassa oman painon ollessa vain 76 kiloa. Tulos oli silloin muhkea 727,5 kiloa ja täsmälleen sama tulos syntyi miestenkin kisassa. Jarmo voitti vain yhden nostomuodon – maastanoston. Tasainen sarja 267,5-165-295 riitti ylivoimaiseen mestaruuteen pahimman uhkaajan Euroopan mestari Markku Pesosen maastanoston alkupainon (302,5 kg) jäädessä nostamatta. 2.4.1983 Espoossa alle 20-vuotiaiden SM-kisoissa Virtanen paransi 82,5 kilon sarjassa tuloksensa 742,5 kiloon vetäen ylimääräisellä tasaraudat 300 kg. 110-kiloisissa Hyvinkään Hannu Saarelaine tyylitteli ylhäisessä yksinäisyydessä mestaruuden sarjalla 325-235-322,5 eli yhteensä 882,5 kiloa uudella nuorten SE-tuloksella 832,5 kg (322,5-200-310), Muut mitalit jaettiin kilpailun toiselle Jarmo Virtaselle, Saarijärveltä, joka jäi 47,5 kiloa, ja pronssi matkasi Ouluun tulevaisuuden huippumielehhe Kyösti Vilmille, joka jäi virtasesta vielä 50 kiloa. 60 kilon sarjassa Ounaksen Keijo Vähäkuopus pisti maailmanmestari Kullervo Lampelan tosi toimiin johtaessaan kahden jälkeen 37,5 kiloa. Mutta Lampela veti painavampana väkisin tarvittavat 260 kg puhtaasti ylös ja mestaruus tuli tuloksella 570 kg. EM-kisat Maarianhaminassa 20-22. toukokuuta Suomalaiset olivat kisojen jälkeen pettyneitä, kun sinivalkoiseen kaulaan ripustettiin vain yksi kirkkain mitali. Tempun teki 125 kilon sarjassa Aatos Nevanpää, joka ratkaisi pelin jo jalkakyykyssä 385 kilolla pahimman uhkaajan, Islannin Jön Påll Sigmarssonin jäädessä 357, kiloon. Nevanpäällä kulki

myös penkki kuin unelma. Kolme onnistunutta nostoa päättyi 235 kiloon. Maastanostossa hän pyysi viimeiseen komeat 345 kiloa ja koko katsomon kannustaessa villisti Nevanpää veti sen hitaasti mutta varmasti ylös, jolloin tuloksena oli Euroopan ennätys 965 kiloa. Sigmarsson jäi 40 kilon päähän. 75-kiloisissa oli edustajamme nuori Jarmo Virtanen eikä hän kuvia kumarrellut. Englannin moninkertainen arvokisamitalisti Steve Alexander oli käsivoimiltaan vielä parempi ja penkiltä tuli eroa 20 kg eli 180 Virtasen 160 kiloa vastaan. Virtanen kukisti suosikin kyykyssä 2,5 kilolla runtaten ylös 280 kg. Maastanostossa britti oli niukasti parempi vetäen viimeisellään 302,5 kg, josta Virtanen jäi 5 kiloa. Alexanderin yhteistulos oli 760 ja Virtasen 737,5 kiloa. Tästä alkoi Virtasen pitkä ja mitalirikas ura maailman huipulla ja Kristiinankaupungin kaikkien aikojen parhaaksi urheilijaksi (Urheilulehti no 28/2011). Superissa "Pikku-Jussi" Kantola menetti pelin heti ensimmäisessä kyykkynostossa. Hän loukkasi kätensä ja kisa jäi kesken. Englannin Andy Kerr oli ylivoimainen, mutta tonni jäi rikkomatta sarjan ollessa 357,5-247,5-377,5 kg eli yhteensä 982,5 kg, joka uupui vain 2,5 kg Taito Haaran EEstä. Hannu Saarelaiselta odotettiin paljon 110-kiloisissa, mutta tällä kertaa hän ei syttynyt totutusti taistelemaan ja onnistui saamaan vain aloituspainot hyväksytyiksi. Niistä kertyi pronssiin oikeuttavat 872,5 kiloa. Läntisen naapurimaan kivikova kaksikko Samuli Kivi ja Conny Nilsson olivat maineensa veroisia. Kivi kasasi peräti 922,5 kg (345-222,5355). Nilsson pokkasi hopean 885 kilolla.

Pohjoismaiden mestaruuskisojen katsastukset 13.8. Tampereella PM-kisojen katsastukset järjestettiin Tampereella. Yli 125 kilon sarjassa Ismo Åman oli todella hurjassa vireessä, kun maasta nousi peräti uusi Euroopan ennätys 378 kiloa ylimääräisellä nostolla. Muutenkin sarja oli tosi hyvä 370-192,5-360 yhteensä 922,5 kg. Hän oli loppujen lopuksi ainoa, joka matkusti Islantiin Suomen mainetta puolustamaan, kun liitolla ei tätä matkaa varten ollut rahaa. Matka piti tehdä omilla rahoilla ja seuran avustamana. Islannissa tulos hieman putosi, mutta mestaruus irtosi tuloksella 895 kg (340-195-360). MM-kisat Göteborgissa Ruotsissa 10-13. marraskuuta Kisat järjestettiin suuressa Skandinavium-hallissa ruotsalaisella tarkkuudella ja yleisökin löysi paikalle kaikkina kisapäivinä. Kisojen ollessa lähellä sai Suomi jalkeille täyden 10-miehisen joukkueen, kun valtion kirstun pohjaltakin löytyi muutama roponen avustamaan matkaa. Mitalisaalis oli kuitenkin odotuksiin nähden pettymys tuottaen vain yhden hopean ja kaksi pronssia. Kisojen ainoan MEn teki Japanin aina iloinen Hideaki Inaba 52-kiloisissa, kun hän maastanostossa vei ylimääräisellä nostolla maanmieheltään Watenabelta ennätyksen vetämällä peräti 233 kg eli reilusti yli neljä kertaa oman painonsa. Inaba oli tietenkin suvereeni mestari tuloksella 565 kg (225-115-225), mutta nuori suomalainen Raimo Lehtonen aiheutti suomalaisleirissä iloisen yllätyksen kiskomalla maasta ohi muutaman kilpakumppanin 202,5 kilolla. Sarja oli 177,5-115-202,5 eli yhteensä 495 kg. 75 kilon sarjassa toinen nuorukainen Jarmo Virtanen taisteli hopeasta loppuun asti uudella SE-tuloksella 750 kg (290-165-295). Jarmolle olisi oikeastaan kuulunut hopea, kun maastanostossa Englannin Steve Alexanderin piti nostaa ensin 295 kiloa, jolla hän olisi jäänyt pronssille. Kuulutuksen jälkeen hänelle kuitenkin lisättiin 5 kiloa ja sen onnistuessa hän ohitti Virtasen 2,5 kilolla. Tapauksen johdosta huoltaja Perälahden Rami repi pelihousunsa ja purki tuntemuksiaan jurylle aidolla kotimaisella kielellämme, mutta eiväthän he mitään ymmärtäneet. Protestikin jäi asiasta tekemättä. Voittaja oli kuitenkin USAn Ricky Crain 762, kilolla (292,5-165-305). Kolmannen mitalin, pronssisen, taisteli Jari Tähtinen kasikakkosissa tuloksella 750 kiloa (277,5182,5-290). Toinen suomalainen, ensikertalainen Hannu Malinen oli aivan lähellä 315 kilon vedolla ohittaa Jarin, mutta loppuasennossa sormet pettivät ja romut tärisyttivät lattiaa. Suomalaisten ero oli 15 kiloa.

Hannu Saarelainen. Kuva: Heikki Orasmaa

67,5 kilon sarjassa konkari Viljo Karvinen taisteli miehen lailla Englannin moninkertaista arvokisamitalistia Eddie Pengellya vastaan, mutta jääminen kyykyssä alkupainoon 235 kg vesitti mahdollisuuden yllättää Pengelly. Hän kyykkäsi 30 kiloa enemmän ja peli oli selvä. Karvisen sarja oli 235-160260 yhteistuloksena 655 kg. 90 kiloisissa Pietarsaaren Tapio Hepokangas ja Leo Palmroos yrittivät viimeisillä vedoillaan repiä väkisin pronssia kummankaan onnistumatta. Palmroosin 345 ja Hepokankaan 350 kiloa juuttuivat kuitenkin tiukasti polviin. Voitto meni taas Ruotsiin, kun Kenneth Mattsson voitti peräti 70 kilolla Englannin Dave Campwellin tuloksella 890 kiloa (330225-335).

Mutta Ruotsi juhli taas, kun Samuli Kivi taisteli rajulla ilmeellä USAn Wilsonia vastaan, joka viimeisillä voimillaan kiskoi väkisin 340 kiloa ja jäi katselemaan Kiveä, joka määräsi tankoon tarvittavat 342,5 kg. Meteli hallissa oli korviahuumaava Kiven kiskoessa hitaasti mutta varmasti tangon puhtaasti ylös ja nousi tasatulokseen 910 kiloa USAn miehen kanssa. Kivi oli kevyempi, joten hänelle kultaa sarjan ollessa 350-217,5-342,5 kg. 125 kilon sarjassa suomalaiset syyttivät taas tuomaripeliä, kun Aatos Nevanpään kaikki kyykyt alkupainosta 345 kg näyttivät punaista valoa. Viimeisellään Nevanpää yritti saada lattiastakin pari tikkua takapuoleensa, mutta sekin tuomittiin vajaaksi. Huoltaja Markku Pitkäsen mukaan Ruotsin Lars Norenin yksikään kyykky ei käynyt lähelläkään Nevanpään syvyyksiä, mutta tuomarien mukaan kävivät ja he sen tunnetusti määrävät. Mestari oli kuitenkin USAn Jim Gamble 967,5 kilolla (382,5-245340). Em Noren pokkasi hopean 890 kilolla. Isoissa miehissä oli vain yksi suosikki USAn Bill Kazmaier, joka ei pettänyt vaikka tonni jäi rikkomatta. Tulokseksi jäi 975 kiloa (385-227,5-362,5). Vuoden parhaaksi miesnostajaksi valittiin Jarmo Virtanen, parhaaksi naisnostajaksi Elina Sorakunnas ja vuoden tuomariksi Kalevi Sorsa. Meidän kaikkien tuntema kuuluttajalegenda Orasmaan Hessu poikkesi jollakin reissullaan Riihimäen lasitehtaalla ja aikansa katseltuaan päätti panna tuloksiin tavoitteita ostamalla kaksi hienoa lasista arpakuutiomaljakkoa. Hessu päätti, että toinen menee 67,5 kilon sarjassa ensimmäisen 700 kilon tuloksen tekijälle ja toinen ensimmäiselle 1000 kilon ylittäjälle. Kovia olivat kilomäärät, joten Hessu joutui kirjahyllyn reunalla olevista maljakoista pyyhkimään pölyjä sitkeästi vuosikausia toivoen, että josko nyt. Mutta hellästi hän otti aina maljakon käteen ja kiilloitus jatkui, kunnes kuuden vuoden päästä Kotkan Riki Kiri räväytti oikein kunnolla tuloksella 1030 kg (380-270-380). Mutta toista maljakkoa Hessu kiillotteli ja hoivaili vielä yhdeksän vuotta lisää aina vuoteen 1998, jolloin OuKan Janne Ollila Jyväskylän SM-kisoissa 28.2.1998 räväytti 700 kiloa (272,5-145-282,5) ja Hessu pääsi luovuttamaan ehkä jo antiikiksi muuttuneen maljakon. Tämän jälkeen Hessu on tunnetusti jakanut suurkilpailuissa oman palkintonsa joko parhaimmalle, sitkeimmälle tai eniten kehittyneelle nostajalle.

Maailman paras voimanostaja Mike Bridges oli nytkin ylivoimainen 807,5 kilolla (322,5-202,5-282,5) voittaen Ruotsin Lars-Olof Augustsonin 40 kilolla. Mainittakoon että Bridges jäi omasta maailmanennätyksestään jostakin syystä peräti 145 kiloa! Tapio Hepokangas ja Reijo Peiponen 90 kiloisissa näkivät jokaisen jalkakyykyn jälkeen pelkkiä punaisia valoja, joten kisa jäi siihen. Isäntämaan huippumies Kenneth Mattsson oli suvereeni voittaja 872,5 kilolla (332,5-225-315). Vuoden 1982 maailmanmestari Hannu Saarelainen lähti puolustamaan titteliään 110 kilon sarjassa. Kilpailussa kävi kuitenkin huonosti kaikkien mitaleiden karatessa osittaisen huoltajakömmähdyksen takia. Mutta kaikkea ei voi laittaa sen piikkiin, koska tulokseksi tuli vain 872,5 kiloa jääden 15 kg edellisvuoden MM-tuloksestaan.

Hessu luovuttaa Riku Kirille "Arpakuutio-maljakon" Otahallin kuntosalilla lähes seuraavana päivänä, kun hän oli tuon tonnin yt-rajan rikkonut. Kuva: Heikki Orasmaa

The Finnish Powerlifting Magazine

Nuorten voimanoston SM-kisat tupakkatehtaan kellon alla TEKSTI KIRSI OJA, KUVAT MIKA HONKANIEMI

Teemu Leppänen...

Nuorten voimanoston SM-kisa käytiin 18.2.2012 Pietarsaaressa Jeppis Gymin tiloissa, jossa reilu neljäkymmentä nostajaa kävi taistoon mitaleista. Aamupäivän tulessa N17 ja M17 Aamupäivän kisassa nostivat N17 ja M17 ikäryhmät. Naisia oli edustamassa vain yksi nostaja koko kisassa, Mirella Laukkanen. KiuTe:n Laukkanen hoiti homman tyylillä kotiin tehden kyykyssä, maastanostossa ja yhteistuloksessa kolmen ikäluokan SE:t sarjaan 84kg. Sydämentykytyksiä ja huutoa katsomossa aiheutti

Laukkasen viimeinen maastaveto, joka oli SE:n ohella myös pääsylippu MM-kisoihin. Ja kyllä - nosto ylös ja valkoista valoa tauluun! Isäntäseura PV:n Jani Sikkilä kävi tekemässä SM-debyyttinsä sarjassa 59kg, nostaen raakana ensimmäisen arvomitalinsa. Sarjan 66kg kiistaton kuningas oli Tatu Sokka, joka nakutteli ikäryhmäänsä uusia SE-tuloksia penkkipun-

Mirella Laukkanen...

VOIMANOSTAJA 2 • 2012

nerruksessa, maastanostossa ja yhteistuloksessa. Yhteistuloksella 500kg Sokka teki selvän eron toiseksi tulleeseen Janne Haapaniemeen. Kolmanneksi tullut Juho Naapuri jäi vain 2,5 kiloa Haapaniemestä. 74 kiloisten sarja kulki suunnilleen samalla reseptillä kuin sarjaa alemmilla. Tässä kokkimestarina toimi Teemu Hällfors, joka otti nimiinsä penkkipunnerruksen ja maastanoston SE:t ikäryhmässään vieden kullan yhteistuloksella 544kg. Hopeasta ja pronssista käytiin hurja taistelu TervU:n Kasperi Mikkilän, PV:n Atte Forslundin ja So-Vi:n Ville Niskasen kesken Hällforsin mennessä omia polkujaan. Ensimmäisen vedon jälkeen Forslund oli vielä hopeassa kiinni, Niskasen noustua pykälän ylemmäksi neljänneltä sijalta. Toinen vetokierros tasoitti ennestään tiukkaa tilannetta Forslundin ja Niskasen ollessa samoissa lukemissa, mutta tulos oli kevyemmän Forslundin hyväksi. Kolmannelle kierrokselle olivat Mikkilä ja Forslund ladanneet kumpikin raudat, joilla mentiin samaan yhteistulokseen. Päihittääkseen Forslundin, Mikkilän olisi pitänyt ladata 2,5 kiloa lisää, sillä sarjansa kevyimpänä Forslund ottaisi edun kummankin onnistuessa nostoissaan. Mikkilä ei kuitenkaan korottanut Forslundin onnistuttua nostossaan, joten pronssi oli Forslundin. Niskanen ei päästänyt

Jonne Ylisirniön rutistus.

Forslundia kiillottamaan mitaliaan kirkkaammaksi, vaan otti niukasti hopean viimeisellä vedollaan. Kovin suuria jännitysnäytelmiä ei painavammissa sarjoissa nähty. SeiVo:n Sami Lehtonen vei kullan sarjassa 83kg, SiSi:n Pirkka Vilenin tullessa hopealle. Lehtonen teki myös maastanoston ja yhteistuloksen SE:t sarjassaan. 93kg:n sarjassa pientä jännitysmomenttia tuli Henri Hakosen epäonnistuttua viimeisessä vedossaan jättäen Matias Hyttiselle mahdollisuudet kultaan. Ja niinhän siinä kävi, että Hyttinen nykäisi kullan kotiin. Kolmanneksi tullut Jussi Airaksinen pukkasi penkkipunnerruksessa sarjansa uudet SE-lukemat 177,5kg. LaVo:n Sauli Kallunki otti 105kg:n kullan kaulaansa.

1. LaPo:n Eero Mäki, 2. SiSi:n Jonne Ylisirniö ja 3. KoJy:n Ville Levaniemi, jotka kaikki menivät menojaan yli 500:n yhteistuloksilla. Uusia SE-lukemia ei tähän sarjaan saatu Ylisirniön todettua 150,5kg:n raudan vahvemmaksi itseään penkkipunnerruksessa. Mitään suuria taisteluja ei sarjassa 83kg nähty, kun Jesse Willman otti kultaa ja hopealle tullut Verneri Ylimäki nappasi vielä bonuksena uudet SE-lukemat vetoon tuloksella 260kg.

Py-Pa:n Olli Lehti oli aivan ylivoimoimainen sarjassa 93kg ja kirjasi nimiinsä uudet PE:t ja SE:t kyykyssä ja yhteistuloksessa. Pientä taistelua hopeasta ja pronssista saatiin RAYVO:n Samu Korsmanin ja ÅKK:n Hannes Immosen välille. Jos Immonen olisi saanut ylös viimeisen vedon, olisi hopea ollut hänen. Kisa oli kuitenkin hieno Immosen osalta ja kotiin tuomiseIltapäivän kisan aloittivat M20:n nostajat na oli pronssi ja pari henkilökohtaista ennätysKoJy:n Matias Viiperi sai rauhassa nostella sar- tä. Kisan yksistä upeimmista nostoista vastannut Teemu Leppänen vei kullan kotiin ainoana jassaan 66kg ja otti kullan tuloksella 510kg. Viiperi teki henkilökohtaisen ennätyksen vedos- yli 800:n miehenä Yury Pellyan tullessa toiseksi. Leppänen teki myös kyykkyyn uuden SE:n. sa tuloksella 200kg ja latasi vielä viimeiseen 210kg, joka olisi onnistuessaan ollut samalla Petrus Nurminen hoiteli kullan itselleen sarjasuusi SE-rauta. Sarja 74kg oli kolmen kauppaa; sa 120kg.

Jännitysköyhä M23 M23 oli vieläkin rauhallisempi sarja kuin M20. Mitalitaistoja ei olisi saanut tekemälläkään, sillä pojat olivat yksin tai kaksin sarjassa. Kukaan ei jäänyt ilman tulosta, mitä tapahtui muutamia nuoremmissa ikäryhmissä. 74:n kullan vei VarpVi:n Toni Väisänen, hopealle KoJy:n Kari Iso-Heiniemi. TNT:n Jan Lipponen otti kullan sarjassa 83kg, YlöR:n Jussi Ylimys 93kg:ssa, S-V:n Bill Winter sarjassa 120kg ja NyKK:n Andre Sjöholm sarjassa 120+. Kisa oli kokonaisuutena jännittävä ja tapahtumarikas - muutamat jäivät harmillisesti ilman tulosta ja pari vaarallisen näköistä tangon putoamista nähtiin kyykyssä, joista onneksi selvittiin säikähdyksellä. PV:n talkootiimi toimi jo rutiinilla. Kuitenkin talkootiimi haluaa kiittää siitä panoksesta, jotka KoJy:n Susanna Lindfors ja VIS:n Marcus Björk tuovat kisaan. Kisat eivät olisi samat ilman heitä. Onnittelut myös ÅKK:n Kenneth Sandvikille, joka suoritti kisassa kansallisen I-luokan tuomarikokeen.

Olli Lehti pommikyykkää hurjia rautoja.

The Finnish Powerlifting Magazine

Andrè Sjholmin tyylinäyte.

Jury ja tuomarit:

Ennätykset:

Mirella Laukkanen, sarja 84 kg, JK 130,0 kg N23/20/17 SE, MN 125,0 kg N23/20/17 SE, YT317,5 kg N23/20/17 SE Tatu Sokka, sarja 66 kg, PP 125,0 kg M17 SE, MN 200,0 kg M17 SE, YT 500,0 kg M17 SE Teemu Hällfors, sarja 74 kg, PP 146,0 kg M17 SE, MN 203,0 kg M17 SE Sami Lehtonen, sarja 83 kg, MN 230,0 kg M17 SE, YT 507,5 kg M17 SE Jussi Airaksinen, sarja 93 kg, PP 177,5 kg M17 SE Verneri Ylimäki, sarja 83 kg, MN 260,0 kg M20 SE Olli Lehti, sarja 93 kg, JK 300,0 kg M18 PE/M20 SE, YT 737,5 kg M18 PE/M20 SE Teemu Leppänen, sarja 105 kg, JK 310,0 kg M20 SE

VOIMANOSTAJA 2 • 2012

Mika Honkaniemi / Int.Cat I Harri Hagfors / Int.Cat I Jarmo Kotomäki / Int.Cat II Jari Laine / Int.Cat II Kenneth Sandvik / kans. I-koe Jyrki Alastalo / 6041 Timo Leino / 5558

Kenneth Sandvik suoritti kisassa kansallisen I-luokan tuomarikokeen.

Sarlin ja Vehkaperä Pohjois-Suomen ykköspunnertajat TEKSTI JAARLI PIRKKIÖ, KUVAT MARKKU VIITALA

Karihaaran Karun Tiina Sarlin ja Kuusamon EräVeikkojen Juha Vehkaperä palkittiin parhaina nostajina penkkipunnerruksen Pohjois-Suomen mestaruuskilpailuissa Kemissä 19. toukokuuta.

Tiina Sarlin nosti Pohjois-Suomen mestariksi.

Järjestävää seuraa edustava Sarlin ei kisannut penkkipaidalla ja rutisti 57-kiloisissa raw-ennätyksensä 80 kiloa. Vanha raw-ennätys oli 77,5 kiloa, jolla kempeleläinen voitti viime vuonna Suomen mestaruuden. Kansainvälistä menestystä Sarlin on saavuttanut bodyfitnessissä, missä hänellä on

Pohjois-Suomen kovimpia punnertajia.

muun muassa MM-kisojen neljäs tila neljän vuoden takaa. Laitilan Voimailijoiden Hanna Rantala punnersi samana päivänä Riihimäellä raw-SE:n 85 kiloa. Miesten väkevin oli Vehkaperä, joka voitti 93-kiloisten Pohjois-Suomen mestaruuden 220 kilolla. Aavasaksan Kisan Jari Kyntäjä latasi tankoon viisi kiloa raskaammat raudat, mutta joutui tyytymään aloituspainoonsa 200 kiloon. Kyntäjä kisaili 40-vuotiaiden ikäluokassa sarjassa 93 kiloa. Karun Kari Alakorpi hyökkäsi jälleen 50-vuotiaiden superraskaan sarjan SE:n kimppuun. Epäonnistuneen aloituspainon 230 kiloa jälkeen Alakorpi yritti kahdesti 240 kiloa. Raskas rautaläjä ei noussut.

Kari Alakorven ennätysjahti ei onnistunut kotisalissa.

Kolmannet voimanoston 1-taso valmentajat valmistuivat Vierumäellä TEKSTI JOANNA LINNA

Voimanoston tasovalmentajia on nyt 25. Kuusi uutta valmentajaa saivat todistuksensa keväällä äitienpäivänä. Koulutuksesta vastasivat Arto Hannolin ja Karoliina Lundahl. Koulutus muodostui kahdesta lähijaksosta sekä lähijaksojen välisenä aikana suoritetusta etäopiskelusta. Koulutukseen sisältyi jalkakyykyn, penkkipunnerruksen ja maastavedon lajitekniikoiden perusteiden ja oheisharjoitteiden lisäksi yleisluontoisen fyysisen harjoittelun ja harjoituksen suunnittelun merkitystä kehitykselle. Etenkin urheilevan lapsen tai nuoren tapauksessa päivärytmin ja oikean ravitsemuksen merkitystä ei sovi vähätellä. Nuoren henkilön valmennuksessa on huomioitava herkkyys- ja kasvukaudet sekä valmennettavan henkilökohtaiset mieltymykset. Nuorelle urheilijalle mieluisa harjoitteluilmapiiri on erityisen tärkeä tekijä lisäämään urheilijan itseluottamuksen ja vuorovaikutustaitojen kehittymistä. Koulutuksessa käsiteltiin myös ADT:n säännöt.

Todistuksen saivat: Antti Avanne Teemu Ahtiainen Samuel Lappalainen Kaj Mattila Petri Aarnio Joanna Linna

TVN, TVN, JoPuPo, PorHT, KGB, JP 2000.

Suomen Voimanostoliitto on kouluttanut 25 tasovalmentajaa kolmen vuoden aikana, joista kolme on 2-tason ja kaksikymmentäkaksi 1- tason valmentajaa. Suurena vaikuttajana lyhyessä ajassa saavutettuihin tuloksiin on ollut tuomarinakin tuttu Arto Hannolin. Hän on tehnyt todella arvokasta työtä lajimme eteen. Toivottavasti tulevaisuudessa saamme lisää kiinnostuneita ihmisiä tasovalmentajakoulutuksiin. Me koulutetut pyrimme viemään tietoamme eteenpäin ja toivoisin myös, että seurat panostaisivat enemmän valmennuspuoleen. Omasta puolestani haluan kiittää omaa seuraani, joka mahdollisti koulutukseen osallistumisen.

The Finnish Powerlifting Magazine

Lähikuvassa

MIKKO SIPOLA Kysymykset esitti Heikki Virtanen

Kuka olet ja mistä tulet? Olen Mikko Sipola Kotkasta. Ikää tulee toukokuussa 36 vuotta. Olen syntynyt ja asunut Kotkassa koko ikäni. Perheeseeni kuuluu vaimo Hanna, Veikka 11-v, Siiri 9-v ja Väinö 5-v. Mitä harrastat ja millainen urheilutausta sinulla on? Tällä hetkellä urheilupuoleen kuuluu lähes ainoastaan punttisalilla käynti. Vuonna 2010 aloin käymään yleisissä voimanostokisoissa ja vuonna 2010 liityin myös HPV:n jäseneksi. Nuoruudessani harrastin kuulantyöntöä ja keihäänheittoa. Vuonna 1995 kävin yleisurheilun nuorten (19-v) EM-kisoissa Unkarissa ja sijoituin kilpailuissa kuulantyönnössä seitsemänneksi. Tepa Reinikainen voitti kilpailuissa silloin nuorten Euroopan mestaruuden. Kuulantyöntöennätykseni on 17,41 metriä, keihästä olen heittänyt 61,82 metriä ja kiekkoa 45,02 metriä. Poliisien voimailukisoissa olen käynyt vuodesta 1998 lähtien ja olen osallistunut painonnostoon ja voimanostoon. Mitä teet työksesi? Olen ollut poliisin virassa vuodesta 1998 lähtien. Työharjoittelun suoritin vuosina 1998 - 1999 Helsingin poliisilaitoksella keskustan poliisipiirissä. Valmistumisen jälkeen työskentelin vuoden 1999 lopulla Haminan poliisilaitoksella parisen kuukautta ja sen jälkeen siirryin Kotkan poliisilaitokselle töihin. Tällä hetkellä työskentelen Kymenlaakson poliisilaitoksella, Kotkan pääpoliisiasemalla lyhytkestoisessa tutkinnassa. Virkani on vanhempi rikoskonstaapeli. Miten koet harjoittelun ja poliisintyön sopivan yhteen? Saatko helposti työn, vapaa-ajan ja treenit sopimaan aikatauluun? Olen töissä tutkinnassa ja teen pelkkää päivävuoroa. Minulla ei ole mitään ongelmia sovitella töitä ja treenejä toisiinsa. Se pitää kyllä sanoa, että viikot ovat

VOIMANOSTAJA 2 • 2012

melko vilkkaita, kun lapset ja vaimokin harrastaa innokkaasti liikuntaa. Jokaisena päivänä on jollakin treenejä, mutta viikot kuluvat ainakin sitten nopeasti. Mitkä ovat parhaat tuloksesi voimanostossa? Jalkakyykky 292,5 kg, penkkipunnerrus 215 kg, maastaveto 297,5 kg, yhteensä 805 kg. Em. tulokset tein vuoden 2011 SM-kisoissa Salossa. Penkkipunnerruskisoissa olen saanut penkistä 230 kg ja sen tuloksen tein vuoden 2012 penkkipunnerruksen SM-kisoissa Helsingissä. Maastavetoennätykseni on vuoden 2006 poliisien voimailumestaruuskisoista ja siellä vedin silloin maasta 307,5 kg.

Oletko kilpaillut muissa lajeissa? Yleisurheilutaustasta kerroinkin jo aikaisemmin ja niitä kisoja tuli kierrettyä nuorempana. Poliisien kilpailuissa olen ottanut osaa painonnostoon, mutta kansallisissa painonnostokisoissa en ole käynyt. Muutama poliisien painonnostomestaruus on taskussa ja viimeinen tuli tämän vuoden keväänä. Olen saalistanut poliisien kisoissa monta vuotta Erno Rannan päänahkaa ja tänä keväänä sitten voitin Ernon yhdellä kilolla. Se toi iloisen mielen, koska Erno on hallinnut poliisien painonnostoa rautaisella kädellä jo vuosikausia. Tempausennätykseni kisoissa on 120 kg ja työntöennätys 161 kg. Tree-

neissä olen tempaissut 127,5 kg ja työntänyt 170 kg.

Risto on myös Petrin lisäksi järjettömän kova penkkipunnertaja.

Teetkö jotain voimanostoharjoittelua tukevia harjoitteita?

Miten harjoittelet, montako kertaa viikossa?

Onko sinulla jokin erikoistapa jota käytät treeneissäsi?

Harjoittelen tällä hetkellä kolme kertaa viikossa. Aikaisemmin harjoittelin monta vuotta kaksi kertaa viikossa, mutta nyt treenikerrat ovat kasvaneet kolmeen. Vähäiset harjoituskerrat juontavat juurensa kuulantyöntöajoista, koska silloin tuli harjoiteltua voimaharjoitteita kaksi kertaa viikossa. Harjoitukset ovat ihan perusharjoitteita. Perusharjoitukset ovat penkki, kyykky ja maastaveto eri päivinä. Tempausta ja rinnalle vetoa tulee tehtyä maastavedon korvaavana liikkeenä ja maastavetoa teen aika harvalla tahdilla. Ilmeisesti tässä on tullut harjoiteltua aika lailla väärin, koska kehitys pysähtyi johonkin vuoden 1999 paikkeille. Siitä lähtien tämä on ollut pelkkää taistelua heikkenemistä vastaan. Nyt sain viime vuoden lopulla Kajanteen Petriltä penkkiohjelman ja toivon, että se toisi pitkästä aikaa vähän kehitystä tähän onnettomaan kehityskulkuun. Täytyy myös tilanteen tulleen kysellä Joensuun Ristolta vinkkejä, koska

No yksi erikoistapa on ainakin se, että kehitys on ollut viime vuosina melkoisen huonoa. Mitään muita erikoisuuksia en ole treeneissä harrastanut.

En tee oikeastaan mitään erikoisia voimanostoa tukevia harjoitteita, jos painonnostotreenejä tai muuta bodailua ei sellaisiksi lueta.

Mikä voimanoston laji sopii sinulle parhaiten ja mikä huonoiten? Miksi? Minulla ei taida olla parasta lajia ja kaikki lajit ovat tasaisen huonoja. Viimeaikoina alaselässä on ollut vaivoja, mikä on aiheuttanut hermosärkyjä molempiin pakaroihin. Sen johdosta maastavetotreenit ovat olleet vaikeita ja maastaveto on jäänyt selvästi vähimmälle treenille. Tällä hetkellä maastaveto on kyllä selvästi hankalin osa-alue ja saas nähdä miten sen kanssa tulevaisuudessa käy. Ei tässä voi oikein edes alkaa pelkäksi penkkimieheksi, kun häviää parhaille noin 100 kiloa, joten on vaan yritettävä kaikkia lajeja.

Minkälaista on lihashuoltosi? Treenin jälkeen? Lepopäivinä? Hieronta tms? Lihashuolto on kyllä rehellisesti sanottuna melko huonolla tolalla. Se voi olla yksi syy siihen, että kehitys on pysähtynyt, mutta kun on laiska, niin sitten sitä vaan on. Treenin jälkeinen lihashuolto on ehkä palautusjuoma, mutta siihen se taitaa jäädä. Silloin tällöin tulee käytyä hieronnassa, mutta sekin on sellaista epäsäännöllistä. Lepo on kyllä selvästi paras lihasten palauttaja ja yritän kyllä olla treenaamatta, jos lihaksisto tuntuu väsyneeltä. Käytätkö mitään lisäravinteita? Palautusjuomia olen pyrkinyt treenin jälkeen juomaan ja pitkästä aikaa tänä keväänä ostin kreatiinia. Kreatiini toimii mielestäni melko hyvin, mutta se tuntuu välillä aiheuttavan minulle vatsanpuruja, joten sen vuoksi en ole sitä vähään aikaan käyttänyt. Tehonlisääjiä olen käyttänyt ennen treenejä ja siitä olen kokenut saavani vähän lisäpotkua. Kiinnitätkö huomiota ruokavalioosi, jos kyllä niin miten? Kyllähän sitä helposti lihovana tulee mietittyä mitä suuhunsa laittaa. Ei minulla mitään erikoista ruokavaliota kylläkään ole. Ihan perusruokaa tulee syötyä. Kahvipullat ovat minun selvä heikkouteni ja niitä söisin joka päivä, jos en niin helposti lihoisi. Yritän nyt pitää painoni tässä n. 110 - 113 välillä ja yritän pidättäytyä viikolla kaikista herkuista. Lauantaisin sitten syön mitä vaan ja yritän sen jälkeen jaksaa taas kuusi päivää ilman herkkuja. Mikä on paras puolesi harjoittelijana? Miten se korostuu? Nyt on vaikea kysymys, koska itseään on niin paha arvioida. Parhaana puolena itse pidän sitä, että osaan antaa kropan palautua treeneistä hyvin. En juuri treenaile selvästi rasittuneena ja jos salille mennessä tuntuu huonolta ja väsyneeltä, niin uskallan jättää treenin väliin. Luotan kovasti palautumisen ja levon merkitykseen ja se on ehkä paras puoleni treenaamisessa.

The Finnish Powerlifting Magazine

Nuorten PM-kilpailut 14.4.4012, Norja, Skedsmo

Salla Rantapelkosen syväkyykky.

Reissuun lähdettiin harvinaisen suurella joukolla, sillä mukaan lähti 26 hengen seurue, joista 16 oli nostajia. Liiton puolesta itseni lisäksi mukana olivat Antti Avanne ja Mika Runsala huollossa sekä Tero Hyttinen tuomarin hommissa. Lento lähti aikaisin aamulla kohti Oslon lentokenttää ja perille pääsimme ilman ongelmia. Kentältä nappasimme bussikuljetuksen kisahotellille ja puolenpäivän aikoihin olimmekin jo perillä. Sisäänkirjautumisen jälkeen oli loppupäivä aikaa tutustua alueeseen ja latautua lauantain kilpailupäivään. Lähes kaikki kävivätkin tutustumassa lähistön kauppoihin. Illalla kävimme Antin kanssa pyörähtämässä teknisessä kokouksessa selvittämässä kilpailun peruskuviot. TEKSTI SAMUEL

PM-kilpailut olivat tänäkin vuonna yksipäiväiset ja ennakkoon jo tiedettiin, että kiirettä piisaa. Koska lämmittelytilat olivat kerrosta alempana kuin itse kisalava, ei ilman pappatrioa Hakonen-Niskanen-Sokka ja heidän pyyteetöntä apua oltaisi keritty hoitamaan asioita läpi puhtain paperein. Iso kiitos siis pappatriolle avusta varustetarkastuksissa, lämppäreissä ja koko kilpailujen läpiviennissä!

Ensimmäinen ryhmä ja Suomen naisten tulevaisuus Kilpailupäivä oli jaettu viiteen ryhmään: aamupäivällä kolme ja ilta-

VOIMANOSTAJA 2 • 2012

LAPPALAINEN, KUVAT NUORTEN MAAJOUKKUE

päivällä kaksi ryhmää. Suomella oli nostajia joka ryhmässä, joista työmäärällisesti kovimmat ryhmät olivat ehdottomasti kakkos- ja kolmosryhmät. Kilpailut alkoivat ensimmäisen ryhmän osalta kello 10. Tytöt pääsivät avaamaan pelin, eivätkä ollenkaan hassummin sitä tehneetkään. Mirella Laukkanen sekä kilpailujen ainut RAW-nostojen mallia näyttänyt Salla Rantapelkonen ylsivät molemmat hienosti mitaleille. Mirella teki jälleen uusia SE-tuloksia sekä lajinostoissa että yhteistuloksessa, ja mestaruus irtosikin kiuruveteläisen taskuun 325 kilon yhteistuloksella. Salla taas ei ollut penkin jälkeen tietoinen, että islantilainen kilpasisar oli pumman-

nut penkin, mikä varmisti Sallalle mitalin vetoaloituksella. Vedon jälkeen tilanne selvisi ja tyttö oli silminnähden hämillään tilanteesta: ei haittaa mitsku maittaa!

Sokalle mestaruus Kakkosryhmän lämmitellessä ykkösryhmä kolisteli romuja lavalla ja oli tilanne meille hyvin selkeä seuraavan ryhmän osalta. Ryhmässä oli yhteensä yhdeksän nostajaa, joista jopa kuusi tuli Suomesta. Kiirettä siis riitti niin lämmittelyissä kuin kisalavallakin. Sarjassa – 66 kiloa Tatu Sokka ja Janne Haapaniemi mittelivät paremmuudestaan. Ta-

tu aloitti kisan hyvällä 160 kg kyykyllä, kun taas Jannella oli syvyyden kanssa ongelmia ensimmäisessä, toisessa ja kolmannessa. Suihku kutsui Sievin Sisun uuden polven nostajalupausta ja sivusta seuranneena voin valaista, ettei nostajan mieliala ollut todellakaan kovin kermainen tässä vaiheessa. Onneksi kaveri on huumorimiehiä ja pystyi unohtamaan no lift -kilpailun hyvin nopeasti. Tatulla kyykky jäi kakkoskyykyn 170 kiloon. Penkissä Tatu nosti oman ennätyksensä 127,5 kiloa ja vedossa otettiinkin enää vain varma aloitus. Temppuilleen takareiden kanssa oli turha ruveta vetämään ja riskeeraamaan, sillä mesMirella Laukkanen taruus varmistui jo aloitusnostolla. Sokka oli siis irti heti ensimmäisissä arvokilpailuissaan ja kultaa kaulaan! monta vuotta - on se sen verran vahvan näköistä tekemistä. Villen onnistui myös yrittää rauhassa omia 74kg Suomen mitalijuhlaa rajojaan, sillä takaa tuleva nostaSarjassa 74kg Teemu Hällfors ja Vil- ja oli käynyt salilla hiukan laiskemle Niskanen ottivat molemmat mita- min kuin Sotkamon voimanostokoulit mieheen. Teemulle matkasi mes- lun nuori Ville Niskanen. Villellä on mittasuhteisiin nähden myös erittäin taruus 522,5 kilolla ja Villelle jaethienot nostotekniikat. tiin pronssia tuloksella 422,5 kiloa. Teemulla paino oli päässyt tippumaan hiukan liian alas ja kyykkypu- Sarja 83kg: Sami Lehtonen ja ku oli löysähkö, joka näkyi kyykyis- Pirkka Vilen sä. Tällä kertaa SE-raudat 202,5 kg eivät tulleet, mutta potentiaaSami oli kovassa iskussa ja se nälia miehessä löytyy hurjasti, kunhan kyi jäntevästä ja lihaksikkaasta hän keskittyy hiukan nostotekniikoi- miehestä myös päällepäin. Kyyden yksityiskohtiin. Kovana penkki- kyssä Sami jäi aloituspainoon 200 miehenä Teemulla on varmasti sakg. Toisessa yrityksessä 215 kilon nansa sanottavana vielä monen raudalla tanko putosi epäonnisesti niskasta kesken peruutuksen. Kolmanteen nostoon lastattiin 5 kg lisää, mutta tällä kertaa se oli liikaa. Penkissä Sami lähti varmalla 130 kilon aloituksella. Treeneissä oli 150 kg noussut hyvin, joten aloitukseen jääminen penkissä harmitti miestä omien sanojensa mukaan kovasti. Veto on kulkenut Samilla hyvin, josta meriittinä oman sarjansa SE. Aloitusrauta 200 kg oli kuulemma helpoin kaksisatanen, minkä hän on koskaan vetänyt. Toisen vedon 220 kiloa ei myöskään tuottanut lainkaan ongelmia. Viimeiseen vetoon lastattiin uusi SE-yritys 235 kg, jolla paranisi myös oma ennätys. Rauta nousi ylös asti, mutta mutta tuomaTeemu Hällfors ja Ville Niskanen PM-mitaleille.

rit liputtivat punaista reisikannatukseen vedoten. Samille jäi palkinnoiksi siis pronssi sekä kyykyn ja yhteistuloksen SEt. Uusi yhteistuloksen Suomen ennätys oli nyt 550 kg. Pirkka-tuotteet toimivat lähes aina; niin myös Pirkka Vilen. Menoa ei haitannut edes se, että Pirkka ei ehtinyt nostaa ensimmäistä kyykkyään lainkaan. Odottelin miestä siteiden kanssa yläkerrassa, eikä häntä näkynyt ennen kuin lavalle menoon oli aikaa 30 sekuntia. Vedin kuitenkin hätäisesti siteet jalkaan ja Pirkka ehtikin metrin päähän tangosta ennen kuin aika loppui. Viimeinen kyykyn lämmittely oli Pirkan omien sanojen mukaan jäänyt lähes monttuun 170 kg:lla. Aloitusrauta 185 kg tuli kuitenkin helposti toisella nostolla, johon hän ehti ongelmitta. Viimeiseen kyykkyyn mies uhkui kovaa itseluottamusta onnistuneen noston jälkeen ja tankoon lastattiinkin 200 kg. Yritys ei ollut ollenkaan huono, mutta siinä rauta vei miestä himpun verran enemmän kuin mies rautaa. Penkkiä Pirkka kertoi harjoitelleensa omalla tavallaan hyvin passiivisesti. Aloitus pudotettiinkin 90 kiloon, koska lämmittelyt tuntuivat hiukan nihkeiltä. Ensimmäisessä kisanostossa merkit unohtuivat täysin, ja nosto alkoi jo ennen kuin tanko oli käsillä. Toisella nostolla merkit kuunneltiin ja nosto

The Finnish Powerlifting Magazine

onnistui. Kolmanteen nostoon lastattiin viisi kiloa lisää ja hyvällä rutistuksella sekin tuli ylös. Vedossa ”Piri” kuohautti yleisöä kakkosvedollaan, joka oli ehdottomasti yksi kilpailujen hienoimmista puristuksista. Nosto olisi ehdottomasti pitänyt hyväksyä ilman mitään muttia. Jos nosto kestää 10 sekuntia ja tanko tulee kokoajan tasaisesti ylöspäin, niin kyllä silloin miehen päässä on muutakin kuin geeliä! Yhteistulokseksi kasaantui 465 kiloa ja sijoitus oli neljäs. Omat ennätykset tehtailiin vielä uusiksi, vaikka kilpailu oli-

kin epäonninen.

Mitalitili karttui kolmannessa ryhmässä Kolmannessa ryhmässä päästiin heti alkuun nauttimaan Henri Hakosen ja Matias Hyttisen keskinäisestä kilpailusta. Molemmat ovat kehittyneet paljon SM-kilpailujen jälkeen, ja oli ilo seurata poikien tekemisiä. Kyykyssä ”Henkka” otti 230 kilon kyykyllä 15 kilon kaulaa kilpakumppaniinsa. Se ei Matiaksen menoa haitannut, vaan hän

kiilasi itsensä takaisin mestaruuskamppailuun silittelemällä eron penkillä tasoihin. Viimeisellä nostollaan hän punnersi todella kevyesti 165 kiloa Henkan jäädessä 150 kiloon. Matiaksen kakkosnostossa tuomari unohti press-käskyn kokonaan. Liekö ajatus laukannut jo jossain Taivassalon Yläpuiston Tarzan-kiikussa? Tilanne oli siis kutkuttava ennen vetoa. Molemilla oli sama välitulos ja etukäteistietojen perusteella he olivat lähes samantasoisia vetomiehiä. Molemmilla avaus 200 kiloa ei tuottanut on-

Henri Hakonen

gelmia. Matias korotti 10 kiloa, kun Henkka taasen halusi piikkipaikalle ja löi vitosen enemmän toiseen nostoon. Kakkosnostoissakaan ei kummallakaan ollut ongelmia. Tilanne oli se, että Henkka painavampana joutuisi vetämään 2,5 kg enemmän kuin Matias. Matias pyysi tankoon sillä hetkellä piikkipaikalle tarvittavan 217,5 kg, joka oli Henkan kakkosvetoa vastaan ainut

VOIMANOSTAJA 2 • 2012

oikea rauta. Hienosti nosto hinattiin ylös ja Matias siirtyi kärkeen. Henkka katseli tilanteen ja muutti viimeiseksi vetoraudaksi 220 kg, jolla mentäisiin karvan verran ohi Matiaksesta. Myös Henkka taisteli viimeisen noston mallikkaasti ylös ja ensimmäinen 600 kg yhteistulos näki Henkan kohdalla päivänvalon. Molemmat tekivät hienon kisan ja molemmista saatiin kaikki kilot ir-

ti. Henkalle siis mestaruus 600 kilon ja Matiakselle hopeaa 597,5 kilon yhteistuloksella. Tässä on hyvä kaksikko, joiden tekemisiä ja keskenäistä kilpailua kannatta seurata tulevaisuudessa! Sauli Kallunki sai tehdä suvereenin suorituksen ilman haastajia omassa 105 kg:n sarjassaan, Hienosti ”Sale” käyttikin tilaisuuden hyväkseen

ja kävi tekemässä repullisen ennätyksiä ensimmäisissä arvokilpailuissaan. Sarja 200 kg – 135 kg – 200 kg ja seitsemän onnistunutta nostoa kertovat kypsästä suorittamisesta. Erittäin rauhallinen kilpailija, joka ei höntyile, vaan tekee juuri sen mitä lavalla pitää tehdäkin. Tulevaisuutta on varmasti edessä sarjassa 93 kg, sillä miehen paino on nytkin vain hieman yli tuon painorajan. Pitkäjänteisellä tekemisellä lahjoja riittää varmasti hyvälle kehitykselle. Hyvä Sale!

Sarjassa 120 kg Petrus Nurminen nosti niin ikään kelpo sarjan. Kyykyssä nosteltiin 207,5 kiloa ja penkissä nousi viimeisellä todella helppo 130 kiloa, johon jäi paljon varastoon. Vedossa toisella nostolla 202,5 kg jäi matkalle, mutta pienillä tekniikkavinkeillä sama rauta tuli hienosti loppuun asti viimeisellä nostolla. Yhteistulokseksi kertyi 540 kiloa, jolla mies pokkasi hopeaa. Neljännessä ryhmässä huolto sai hiukan huokaista. Vuorossa oli vain yksi nostaja - Eero Mäki sarjassa 74

kg. Kaverista pitää sanoa sen verran, että en ole oman nostajaurani aikana törmännyt kovin moneen yhtä rauhalliseen ja positiivisen asenteen omaavaan ihmiseen kuin Eero. Eero on enemmänkin keskittynyt RAW-voimanostoon, mutta käy ajoittain myös varustekilpailuissa. Eeron omien sanojen mukaan yksin kilpaillessa oli mahdollista aloitusten jälkeen hieman ”keulia”. Reissusta oli lähdetty hakemaan kokemusta ja tulosta. Kyykyssä aloitus 180 kg oli silkka muodollisuus. Toiseen nostoon tehtiin roima korotus 205 kilon

Eero Mäki

ennätysrautaan, joka ei myöskään tuottanut suurempia ongelmia. Viimeisellä vielä hyvä yritys 215 kilosta oli tällä kertaa liikaa. Penkki meni suunnitemien mukaan. Kaksi ensimmäistä nostoa tehtiin löysällä paidalla, ja viimeiseen kireämmällä paidalla tehtyyn nostoon lastattiin jo ennätysrautoja tankoon. Viimeisessä hyvä lapualainen ponnistus 152,2 kilolla, mutta tulokseksi jäi

kakkospenkin 140 kiloa. Veto tuntui olevan uomissaan ja mahdollisuudet oli selvästi omaan ennätykseen. Aloitusveto 200 kiloa olikin oikein ilmava. Toiseen nostoon tehtiin miehekäs korotus 230 kiloon, jolla lyötiin oma yhteistulosennätys uusiksi. Viimeiseen lastattiin sarjan SE-rauta 245 kiloa. Nosto lähti hyvin irti lattiasta, mutta polven kohdalla nosto sammui tällä kertaa. Kokonaisuute-

na kuitenkin Eerolta hieno suoritus ja Eero voikin lähteä muutamaa omaa ennätystä ja mestaruutta rikkaampana takaisin kotimaahan.

Isot pojat vauhdissa Päivän viimeisessä ryhmässä oli Suomelta kolme nostajaa. Teemu Leppänen 105 kg, Bill Winter 120 kg sekä Andre Sjöholm sarjaan

The Finnish Powerlifting Magazine

+120 kg. Teemu teki historiaa ensimmäisessä kyykyssään, kun punavalot syttyivät tauluun tuomion merkiksi. Omaan silmääni näytti, että ei juuri syvemmälle voisi kyykätä, mutta tuomarit olivat eri mieltä. Toisella nostolla kuitenkin sama rauta 295 kg nousi kevyesti. Viimeiseen nostoon lastattiin kymppi lisää ja tangossa ollut 305 kg nousi samaan malliin kuin edeltäväkin - hienosti ja hyväksytysti loppuasentoon. Penkissä Temelle tuttu aloitusromu 170 kiloa oli helppo. Toisella nostettiin 177,5 kiloa ja viimeisellä hyvä yritys, joka nousi tuumaa vaille loppuasentoon 185 kilon raudalla. Maastavedossa riitti jännitystä aina viimeiseen suoritukseen asti. Teme aloitti vedon 300 kilon nostolla, joka kuohautti yleisöä keveydellään. Toiseen 15 kg lisää ja se olikin paras nosto, jonka olen Teemulta koskaan nähnyt. Viimeisessä jouduimme hiukan taktikoimaan ja löimme tankoon ensin 330 kiloa katsoaksemme, mitä Ruotsin nostaja tekee. Hänellä resurssit riittivät 280 kg nostoon, joten pudotimme viimeiseen nostoon 322,5 kiloa, jolla Teme nousi painavampana 2,5 kg ruotsalaisen ohi pronssille. Hieno siirtymä subjunioreista alle 23 v sarjaan ja heti mitaleille! Sarjassa 120 kg Bill Winter lähti tekemään omaa suoritustaan ja hoitikin hienosti tonttinsa. Omien sanojensa mukaan Billin kilpailuun valmistautuminen ei ollut ollut mikään paras mahdollinen. Kyykyn syvyyden kanssa oli ollut ongelmia ja edellisenä yönä yöunet olivat jääneet vähiin. Siihen nähden kilpailu meni kuitenkin mallikkaasti. Kyykystä kaikki läpi sarjalla 235 kg – 245 kg – 252,5 kg, joista viimeinen kyykky oli oma ennätys. Penkissä aloitusraudaksi valittiin se, minkä paita antoi rintaan eli 180 kiloa. Toiselle kierrokselle tehtiin varovainen 2,5 kilon korotus ja sillä tehtiin taas hyvä nosto. Saman kaavan mukaan viimeiseen 185 kiloa, joka sekin nousi onnistuneesti ylös. Vedossa mentiin RAW-meiningillä eli pelkällä vyöllä. Aloitus 260 kiloa nousi kevyesti ja toiseen nostoon lastattiin 275 kg, jolla saatiin lisää varmoja kiloja yhteistulosta ajatellen. Tilanne ennen viimeistä vetoa oli se, että Tanskan kaveri yritti viimeisellä ve-

Pirkka Vilen

tää Billin kakkosvetoa vastaan, jolla olisi päässyt tasatulokseen ja kevyempänä pronssikantaan. Veto ei kuitenkaan tullut ylös, joten Billin pronssi oli jo varma. Viimeisellään Bill halusi vetää 280 kg. Hienoa lavatyöskentelyä näyttänyt Bill kruunasi kilpailun viimeisellä vedollaan. Yhdeksän onnistunutta nostoa, yhteistulos 717,5 kiloa ja PM-pronssia. Hienoa! Suurimmassa +120 kg sarjassa Andre näytti ison miehen nostamista. Andre sai myös tehdä soolosuorituksen omassa sarjassaan. Kyykyssä hienosti kolme onnistunutta nostoa sarjalla 270 kg – 280 kg – 290 kg. Penkissä aloitus 217,5 kg kippasi kesken noston telineisiin. Tanko ei tahtonut tulla kunnolla rinnalle, ja vaikeasta asennosta punnertamaan lähtiessä käykin usein juuri näin. Toiseen yritykseen lastattiin viisi kiloa lisää ja 222,5 kiloa nousikin ongelmitta ylös. Viimeiseen lastattiin vielä 227,5 kg, joka tällä kertaa epäonnistui. Vedossa aloitus otettiin varman kautta 250 kilosta, jolla varmistettiin tulos ja mestaruus. Toiseen vetoon lastattiin sitten 282,5 kg, joka onnistuessaan olisi rikkonut nuorten MM-kisojen tulosrajan. Kaksi hyvää yritystä kyseisestä raudasta, mutta palkintoa rajan rikkomisen muodossa ei tällä kertaa tullut. Hieno kilpailu kuitenkin kokonaisuutena. Summa summarum - 16 nostajalla 14 mitalia, yksi neljäs sija sekä yksi no-lift. Kokonaisuutena suoritus oli loistava joukkueelta ja olen ylpeä kaikista! Kiitokset vielä kerran omasta puolestani huollolle ja vielä kerran isä-tiimille avusta. Reissulla suurin osa oli minulle uusia kasvoja. Juttuun päästiin heti kaikkien kanssa hyvin ja kaikki tulivat toimeen keskenään. Hienoa nähdä, että lajimme parissa sukupolvenvaihdos on tapahtunut ja pirteää sakkia on jälleen kasvamassa tangon kanssa kohti uusia koitoksia.

Joukkeenjohtaja Samuel Lappalainen ohjeistaa.

Hieno porukka, hienoja tyyppejä, hienoja hetkiä!

VOIMANOSTAJA 2 • 2012

Nuorten PM-kilpailut 14.4.4012, Norja, Tulokset

The Finnish Powerlifting Magazine

Viihdettä parhaimmillaan

SM-penkkipunnerrusta messuilla

TEKSTI JA KUVAT JARI RANTAPELKONEN

Fredrik Smulter tuulettaa 338,5 kg noston jälkeen.

Jätit viihdyttivät ulvovaa voimanostokansaa, kun superin taistelu Suomen kovimmasta penkkaajasta kruunasi huimat SM-kisat. Tästä ei kisatunnelma enää parane, tuumittiin Helsingissä. GoExpo-messujen yhteydessä järjestetyissä kisoissa runsaslukuinen yleisö sai herkkua tangon täydeltä. Ei kilpailijat ja toimihenkilötkään tahtoneet pysyä housuissaan, kun rautaa ladottiin messukeskuksessa enemmän kuin koskaan aiemmin.

kertainen maailmanmestari Kenneth Sandvik, mies joka oli juuri kutsuttu kansainvälisen voimanostoliiton IPF:n kunniajäseneksi? Vai puhkuisiko maailmanmestari Maalahdesta, Fredrik Smulter maailman menestyneimmän raskaan sarjan mestarin ohitse? Mitä sanoo kisalavoilta pimennossa ollut suurlupaus Keski-Suomesta, Tuomas Korkia-aho? Näitä ajatuksia yleisö pyöritteli mielessään, kun kaksipäiväiset kisat olivat päätöksessään.

Superin jätit huudattivat messuyleisöä

Odotukset olivat kovat, mutta niin olivat miehetkin. Sandvik ja Korkia-aho aloittivat 322,5 kilosta. Sandvik onnistui helposti, mutta Korkia-aholla oli ongelmia. Smulter meni kärkeen 327,5 kilolla, aivan kuin kädet olisivat suhineet ilmaa.

Voimanostokansa odotti erityisesti superin kamppailua. Kenestä kruunattaisiin Suomen kovin penkkipunnertaja? Olisiko se seitsen-

Toisella kierroksella Korkia-aho pysyi aloitusraudoissa, mutta ei nosto kulkenut, jokin oli pahasti vialla. Sandvik meni kärkeen punner-

VOIMANOSTAJA 2 • 2012

tamalla saman 327,5 kg kuin Smulter, mutta Ahvenanmaan johtotähti tuikki kevyempänä. Smulter latasi tankoon SE-luvut 338 kg. Ja kylläpä rauta liikkui, yleisö huokaisi. Mylvintä GoExpo-messujen penkkiosastolla oli korvia huimaava. Kolmannella kierroksella ei keskisuomalainen Korkia-aho enää rohjennut haastaa ruotsinkielisiä. 330 kg ei liikkunut totuttuun tyyliin vaan mies joutui poistumaan kisoista ilman mitalia. Penkkipaidan kanssa ei nuorukainen ole sinut, se on selvä, sillä raakavoimaa on. - Haastoin Smulterin raakapenkin SM-kisoihin, saa nähdä kumpi vie potin, mutta siellä sitä sitten katsotaan kuka oikeasti on vahvin, tuumi Korkia-aho. Sandvik on kokenut vanha kettu, joka osaa taktiikat paremmin kuin moni sääntönikka-

Tuomas Korkia-aho keskittyy ennen nostoa.

ri. Sandvikin parhaita ominaisuuksia on myös kylmän viileät kisahermot, jotka eivät sumenna tietoa omista voimista. Ahvenanmaan ylpeys astui kisalavalle vaimonsa Marcelan kiivaasti huitomana. Tangossa lepäsi 338 kg. Sama kuin Smulterin uusi SE. Vaikka nyt nostettiin penkkipaidalla, ei Sandvik tarvitse käsilleantajien apua. Tässä miehessä on sitä jotakin, jota kunnioitetaan laajalti voimanostopiireissä. Raudat käsille ja nopeasti rintaan. Press-komennon jälkeen vain kädet liikkuivat ja hups, siellä oli SE Sandvikin nimissä, suorilla käsillä. Yleisö tiesi, että tästä ei kisa parane, sillä Smulter lastautti tankoon 500 grammaa enemmän kuin Sandvik oli minuuttia aiemmin nostanut ja mitä hän itse oli alle 10 minuuttia sitten punnertanut. Jos Smulter onnistuu yhtä hyvin kuin toisella, niin SM-kulta matkaa Maalahteen. Jos taas Smulter tekee jonkin pienenkin virheen, ja tuomarit sen huomaavat, niin kulta matkaa kauniiseen saaristoon. Ja tunnelma oli jo katossa, mutta se kohosi vielä korkeammalle, kun yli 140 kiloinen Smulter asteli kuin voimahärkä

laitumelle. Penkkipunerruspenkillä oli tarkoitus mylviä 338,5 kg suorille käsille. Tuomarit pyörivät tuoleissaan, jury oli silmä kovana, varmistajien kädet väreilivät jännittyneistä lihaksista, yleisö huusi suoraa huutoa – naapurilavalla tankotanssijatkin olivat jähmettyneet.”Kenta” Sandvik oli tehnyt hetkeä aiemmin kaikkensa. Kaikki oli valmiina, mitä tekee siis Fredrik ”Freddi” Smulter. GoExpo-messujen kohokohta oli käsillä. Freddi Smulter sai lähtöluvan ”start”-komennon saattelemana. Tanko laskeutui hyvin vahvasti kontrolloituna isolle rinnalle. Raudat tangon päädyissä keinahtivat kun tanko pysähtyi vahvojen käsien pitäessä 338,5 kiloa liikkumattomana. Tuomari komensi kimakasti ”press” ja sitten lähti: rautainen Leokon tanko lähti räjähtävästi, mutta tasaisesti liikkumaan ylöspäin. Ja silmänräpäystä myöhemmin, Smulterin paksut kädet olivat suorana. Punaiset rautalevyt vielä keinahtivat ylöspäin, mutta Maalahden härkä ei hievahtanutkaan. Siellä ne olivat ja pysyivät, penkkipunnerruksen SM-kisan suurimmat

Sanna Apuli messutyttönä jakamassa kisalehteä.

Smulter Sanvikin onniteltavana.

raudat. Tuomarille ei jäänyt tulkinnanvaraa vaan komennon ”rack” jälkeen valotaululle rävähti kolme valkoista valoa. Maalahden härkä nousi penkille karjumaan ja yleisö huusi, se piti näkemästään. Jännittävän rautanäytelmän lopuksi saatiin nähdä parhaan taistelijan nousevan korkeimmalle korokkeelle nauttimaan talven aikana tehdyn kovan työn tuloksista. ”Täältä poimittiin kaulaan kultaa”, tuumivat Smulterin kannustusjoukot, jotka saivat nauttia myös uudesta Pohjoismaiden ennätyksestä.

Naisten thrilleri: Kankus haastoi Virkkusen Naisten kisan etukäteen kovin kisa käytäisiin sarjan 72 SM-kullasta. Odotukset täyttyivät kun Tapanilan Erän Johanna Kankus lähti haastamaan Sibbo Vargarnan Susanna Virkkusta. Kankus latasi toiseen 145 kg. Onnistuessaan sillä mentäisiin johtoon, sillä Virkkunen oli nostanut ensimmäisellä kierroksella 142,5 kg. Kankus oli ladannut itsensä voimaa täyteen. Lavalle

Johanna Kankus

The Finnish Powerlifting Magazine

asteli nainen, jonka asenteesta huokui, että nyt nostetaan eikä aiota. Kankus tarttui 145 kiloon kuin harjan varteen. Hiukan enemmän se painoi kun Suomen kovin raakanostaja voimanostossa alkoi punnertaa rautaa suorille käsille. Mutta ei epäilystä, sinne se nousi ja kisan johtoon. Oli aika jakaa SM-kulta ja hopea. Molemmat saivat mitalit, mutta vain yksi mahtuu kultakorokkeelle. Virkkunen korotti vaikka toinen nosto epäonnistui. Tankoon haluttiin 147,5 kg, sillä ehkä, ehkä olisi mahdollista olla lähempänä kultakoroketta. Rauhallisin, mutta päättäväisin askelin Virkkunen otti tangosta kiinni. Tuomarit olivat silmä tarkkoina, toisilla pää kenossa,

päätuomarilla suora linja penkille. Olihan lava metrin korkeudella yleisön tasosta. Virkkunen sai luvan nostaa 147,5 kg. Tiukkaa on, tiukkaa tekee, mutta sinne se nousi, suorille käsille. Mitä nappia painavat tuomarit? Punainen välähtää taululle, mutta vain yksi kappale. Se ei riitä hylkäyksen syyksi, sillä kaksi tuomaria antaa valkoista. Virkkunen kärkeen. Kankus ei jätä asiaa tähän, sillä hän oli tullut hakemaan SM-kultaa. Virkkusella riittää jännitettävää. Minuutin päästä se nähdään. Kankus pyysi tankoon 148 kg, joka olisi onnistuessaan uusi SE. Sillä hän veisi Susanna Virkkuselta myös SE:n. On takaisin maksun aika. Kankus tuli kuin

Johanna Kankus tuulettaa, kolme valkoista ja 145 kg nostettu.

tuulispää penkille, nyt ei anneta armoa kenellekään. Kankuksen taustajoukoissa tiedetään, että nainen on kunnossa, mutta toimiiko paita. Päätuomarilta kajahtaa ”Start”. Tanko laskeutuu ja laskeutuu, kunnes se tupsahtaa rintaan. Samantien komennon ”press” saattelemana alkaa penkkipunerruksen ratkaisevin vaihe: ylöstyöntö. Ja ylöspäin rauta lähteekin, mutta ei aivan riitä tällä kertaa puristus kohti kattoa ja raudat eivät nouse ylös saakka. Johanna Kankukselle SM-hopeaa kovalla 145 kilon tuloksella. Nämä naiset Virkkunen ja Kankus tekivät GoExpo-kisojen parhaan kisan, josta kansa sankoin joukoin nautti.

Susanna Virkkunen keskittyy.

Selkeitä voittoja, dramatiikkaa ja kova teko SM-kisan muut sarjat olivat numeroiden valossa selkeitä. Ainut tiukempi kamppailu käytiin sarjassa 105 kg. Sen voittajaksi nousi viimeisellä punnerruksella Rauman Ydinvoiman Petri Kuosma tuloksella 280 kg. Hopealle ylsi Kotkan Hektorin Sami Heino. Molemmat herrat lunastivat liput penkkipunerruksen MM-kisoihin. Miesten sarja 93 kg oli täynnä jännitystä ja tunteita. Kisa viihdytti monisatapäistä yleisöä. Tätä herkkua oli ilo urheilijoiden, seurojen ja liiton tarjoilla. Kokkolan Jymyn Simon Kankkonen nousi voittoon uudella SE:llä 256 kg. Dramaattiseksi kisan teki se, että tuomarit hylkäsivät noston 2-1, mutta jury ei nähnyt nostossa mitään vikaa, joten valkoista pöytäkirjoihin.

Petri Kuosma

Sami Heino

Simon Kankkonen

Janne Pöykiö

Miesten SE:n nosti lisäksi Team Nordic Thunderin Janne Pöykiö sarjassa 74 kg. Yksi kovimpia saavutuksia mitä penkkipunnerruksen SM-kisoissa tehtiin oli naisten sarjan 47 kg voittajan teko. KK EKenin Raija Jurkko voitti 14:nentoista SM-kullan penkkipunnerruksessa. Kymmeneen voittoon ovat yltäneet Helena Koponen, Eeva Rantanen ja Tuula Saari. Miehissä eniten SM-kultaa on penkillä voittanut katsomossakin viihtynyt maailmanmestari Janne Kuuseva.

VOIMANOSTAJA 2 • 2012

Sarjan 63 kg mitalistit vas. Tarja Uppala, Mervi Rantamäki ja Annastiina Rajaniemi.

Komeat kisat työllisti TNT:tä Kisajärjestäjä Team Nordic Thunder oli vienyt kisat vaativaan paikkaan: Helsingin messukeskukseen. Töitä ei siis kartettu kisajärjestelyissä, sillä vaikeampaa paikkaa ei voi kuvitella. Sopimuskiekurat Messukeskuksen kanssa ovat jo sitä luokkaa, että laiskempi laittaa rukkaset tiskiin jo lukiessa sopimustekstiä. Pasi Miettinen oli mies kilpailun johtajana paikallaan. Teräshermo, jolla ei luotto omiensa uurastukseen ja laskujen maksamiskykyyn loppunut. Pelkkä kisalavan vuokra oli 1200 euroa, enemmän kuin kisasta oli liitosta tulossa takaisin. Bisnesmaailmassa keitetty nurmijärveläinen ei säikähtänyt vaan teki työn, jota ei

tunneissa eikä rahassa mitattu. Pääasia, että kisasta pidettiin, ja sellainen palaute antoi kisakoneistolle potkua, muutenhan näitä ei jaksa järjestää. Kisapaikka oli kovin erikoinen monessa mielessä. Tankotanssijoita vieressä, hevosia toisella puolella, lämppärit varastossa jne jne. Yksi kisan erikoisista piirteistä oli kisalehti, jonka eteen TNT:n mediamogulit Ana ja Jartsi olivat tehneet työtä läpi talven. ”Penkkipunnertaja@GoExpo” oli lehti, joka veti vertoja Voimanostajalle. Lehteä voidaan käyttää myös rekrytoinnissa ja nuorten koulutuksessa, todettiin liitosta.

Ove Lehto ja huoltajana Sandra Lönn.

”Runsaslukuinen yleisö, kisatunnelma ja huimat kisakamppailut olivat parasta”, palautteessa kisan johtajalle kerrottiin. Kisan johtaja sen sijaan kiitti seuransa uurastajia sekä myös muiden seurojen henkilöitä, jotka vapaaehtoisesti tarjoutuivat kalustoineen talkoisiin. ”Kiitos teille kaikille, tiedätte nimiä sanomatta keitä olette oman seuran jäsenistä Lopelle, Saloon ja Hervannan Hauiskääntöön ja tuomareihin saakka. Pääasia, että tehtiin yhdessä ja kaikilla oli hauskaa”, sanoo vastuun kantanut kilpailujen johtaja Pasi Miettinen. Tämä oli urheiluviihdettä parhaimmillaan. Tästä jäi hyvä mieli. Tätä haluaa lisää.

Kilpailun johtajat Pasi ja Mauno Miettinen.

The Finnish Powerlifting Magazine

Tuomari Järi Tähtinen tarkkana.

Riikka Smolander Ylen urheilu-uutisista osallistui kisaan ja teki Pasin kanssa Urheilukatu 2 -ohjelmaa.

Salon talkooporukkaa naapurilavan tarjontaan tutustumassa.

VOIMANOSTAJA 2 • 2012

Aulis Saarela löysi itsensä liiton ständin kuvasta.

Kisavalmisteluihin kuului mm. palkintopallin rakentaminen, Kauko Pöllänen vauhdissa.

Janne Pöykiö tarjosi messuilla vinkkejä penkkipunnerruksen treenaamiseen, mainosjulistetta esittelemässä Sanna Apuli.

The Finnish Powerlifting Magazine

Voimanostoleiri

Vierumäellä TEKSTI MILLA YLINEN KUVAT SOHLMAN & PAAVILAINEN

Suomen Voimanostoliiton maajoukkuekoordinaattori Tommi ”Paavo” Paavilainen järjesti avoimen voimanostoleirin Vierumäen urheiluopistolla 17.-18.3.2012. Ulkopuolisten ammattimiekkosten aihepiirit käsittelivät henkistä valmentautumista, urheilijan ruokavaliota, urheiluvammojen ehkäisyä ja hoitamista, penkkipunnerruksen tekniikkaa, harjoitusohjelman laatimista ja antidopingia.

Henkinen valmennus

Penkkimestari Pöykiö lauteille

Urheilijan henkisestä valmennuksesta luennoi Pasi Koivunen. Koivusen havaintojen mukaan urheilijan vireystilan optimoiminen on merkittävä asia. Turhan usein nostajan valtaa ylilataus, jolloin suorituksesta katoaa rentous eikä lopputulos useinkaan ole ihanteellinen. Liiallinen yrittäminen vie hakokönkäälle, eivät luikauttele kunnian kukot voiton kiekauksia.

Janne Pöykiön saapuessa luokkatilan etuosaan alkoi enin väki hiljentyä. Maailmanluokan nostajan läsnäolo herättää aina kunnioitusta. Monen kalvon vertaa ei ehditty kuunnella mestarin mietteitä, kun varmistui kaksi asiaa: Janne Pöykiö on tosissaan pohtinut punnertamista, ja varattu esitysaika eri riitä mitenkään. Itse koordinaattori huolestui ajankäytöstä, sillä tiimalasissa oli enää puolet jäljellä, ja Pöykiö vasta esitteli sopivaa kulmaa kämmenpohjassa tankoon nähden. Oli odotettavissa, että varsinaiset nostamisen detaljit taputeltaisiin terävästi.Se että mies miettii harrastuksensa saloja pedantisti, valottaa sitä seikkaa, mistä todelliset mestarit tehdään. Samaan tarkkuuteen ja tuloksellisuuteen pyrkiminen on tavallisen jantterin ainoa mahdollisuus tavoitella huippua.

Ylilatauksen välttämiseksi opeteltiin rentoutumaan Koivusen rauhallisen äänen ja johdattelevien tarinoiden tahdittamina. Yksilökohtaisia eroja oli havaittavissa, mutta kokonaistuntuma oli, että tässähän upotaan rentouden syövereihin, mennään lähelle tajuttomuuden rajaa. Tarinoinnin lomaan Koivunen pätkäytti muutamat syväluotaavat suggestiot, joten odottaa sopii, että jopa lähitulevaisuudessa nautimme oman henkisen määräysvaltamme hedelmistä - kukin asettamiemme tavoitteiden mukaisesti. Henkilökohtainen asennoituminen urheiluun ja tavoitteiden asettaminen sekä niiden visualisointi, ovat Koivusen mukaan omiaan vaikuttamaan tulosten saavuttamiseen. Kovan mutta realistisen tavoitetilan määrittämisellä ja suoritusten ”toteuttamisella” etukäteen mielikuvaharjoitteilla voi olla voimakas merkitys urheilijan tuloksiin. ”Hyvän osaamisen lisääminen” oli yksi Koivusen motoista. Lisäinfoa löytyy osoitteesta www. rentoutus.fi.

VOIMANOSTAJA 2 • 2012

Vaikka penkkipunnerrus on verrattain yksinkertainen urheilusuoritus – vähän maataan ja koukistellaan ja suoristellaan käsiä – niin siinä on oikeastaan yli toistakymmentä yksittäistä, mutta kokonaisuuden kannalta niin merkittävää, tekijää. Jokaisen osakohdan hallitsemisella erotellaan jyvät akanoista ja kunnon tulos vaatimattomammasta mahalaskusta. Sen lisäksi tarvitaan toki sopivat fysiologiset ominaisuudet, jotta voidaan tavoitella niitä mestaruuksia. Mikäli lukija on kiinnostunut penkkipunnerruksen saloista, ja mestari Pöykiö on saatavilla, suosittelen antamaan hänelle puoli päivää ajastasi: voit oppia ihmeitä tästä makaamisen spesiaalilajista.

TNT:n herrat Pöykiö ja Sohlman. Nyyjorkin mies karautti kurkkuaan tässä vaiheessa. Sohlman tiesi mitä tuleman piti. Pian alkoi huutaminen.

Voimailijan tasapainoinen ruokavalio Olli Ilander saapui tarinoimaan ravintoon liittyvistä aspekteista. Ruokavalion perusprinsiipit vaikuttivat verrattain perinteisiltä, nykypäivän huuhaadieeteistä ei vaikuttanut olevan haastajaa normaalille hiilihydraatti-, proteiini- ja rasvapolitiikalle. Paleolle, karppaukselle ja muulle hömppä pömpälle Ilander kuvaannollisesti huiskaisi kättään, ne eivät perustu luotettavaan tutkimukseen tai sopivia tutkimuksia on kahlailtu vain omiin tutkimustulostarpeisiin. Ilanderin painotti, että suurin osan urheilijan proteiineista olisi hyvä ajoittaa harjoittelun ympärille. Palautumisjuoman lisäksi hyväksi olisi nauttia myös ennen harjoitusta sopivasti proteiinia. Iltapalalla Ilander tuntui suosivan maitopohjaista muonaa, mikä takaa hyvän unen ja levonaikaisen palautumisen.

Penkkiharjoitukset Penkkipunnerruksen ryhmäjako tehtiin alkutaipaleen ja keskitason pelaajiin sekä ammattilaisen neuvoja kaipaaviin. Paavo hoiti naiset, Jimi Borgman keskikastin ja Pöykiö kovien runttauksien tavoittelijat. Salitreenin saldona saatiin jonkin verran tavoitteesta jäämisiä – se ihmetytti, sillä aamupäivän rentouttaja oli luvannut toista – mutta kyllä siellä moni koki onnistumisia ja pääsi ainakin kokeilemaan itselleen uusia tapoja penkkailla. Lisäksi nähtiin myös yksi 300 kilon suoritekin. Pöykiön ajatusmaailman kulmakivi oli kaikin keinoin sitoa harjoittelu kohti yhtä ja ainoaa tavoitta onnistunutta kilpailunostoa. Sunnuntai valkeni Aamuhartauden piti Pekka Pitkälä Suomen Antidopingtoimikunnan nimissä ja luennolla mies olikin elementissään luennoitsijana. Asia oli hallussa ja kokemuskenttää huimasti. Pitkälä esitteli ADT:n toi-

Tupa on porukkaa turpeanaan. Ravintotietäjä Olli Ilander sanoo: ”Tulkaa hakemaan leipänne päälle kasvislevitettä”.

mintaa yleisesti sekä vuoden vaihteessa dopingsääntöihin tulleita muutoksia ja käsitteli myös testitapahtumaa yksityiskohtaisesti.

maksimin – saavuttaminen on harjoittelun tarkoitus.

Tavoitemaksimiharjoittelu

Naprapaatti Petteri Koski piti esitelmän urheiluvammoista ja niiden laadusta sekä estämisestä ja hoitamisesta. Kosken ammattitaito ilmeni siinä, että tullessaan kertomaan urheiluvammoista voimanostajille, hän todellakin oli tehnyt läksynsä perehtymällä tutkimuksiin voimanoston urheiluvammoista. Länsimaista tutkimusta ei lajista juurikaan ole, ja valtaosa painonnostotutkimuksistakin on kirjattu kyrillisellä fontilla. Saksalaisen tutkimuksen mukaan erilaisten tukien – kuten siteet, trikoot ja penkkipaidat – käyttäminen selkeästi oli urheiluvammoja ehkäisevänä tekijänä.

Harjoitteluohjelman laatimisesta kertoi oman näkemyksensä Kari, joka on mies monen menestyneen suomalaisen voimanostajan takana, eräänä huippunimenä voimanoston maailmanmestari Jari Martikainen. Kurkon voimanostollinen valmennuspohja on painonnostotaustainen. Venäläisten harjoitusmenetelmien tutkiminen on johtanut nykypäivän systeemiin, jossa harjoittelu on jaettu kahteen peruskunto- ja voimakauteen sekä kilpailukauteen, jonka huipentumana on kisapäivänä saavutettava tavoitemaksimi. Peruskuntokauden ideologia on siinä, että harjoituksen työmäärät ovat isoja, mutta kuormat sopivan kevyitä, tai pikemminkin pyritään välttämään liian raskaita painoja. Yksi suurista harjoitusongelmista Kurkon mukaan on se, että harjoitellaan liian isoilla painoilla liian kauan. Tavoitemaksimiharjoittelun perusajatus on yksittäisen harjoituksen keskipainon laskeminen ja harjoituskauden edetessä ja vaihtuessa tämän keskipainon kasvattaminen ja samalla sarja- ja toistomäärien eli volyymin vähentäminen. Eli pyritään kehittämään muttei ajamaan nostajaa tukkoon. Uusien harjoitusjaksojen myötä tulisi treenien keskipainoa pyrkiä kasvattamaan, mikäli pyrkimys paremman tuloksen – uuden tavoite-

Urheiluvammat

Koski käsitteli voimailuun liittyvien vammojen syntymisen taustoja sekä mahdollisuuksia niiden estämiseen. Mikäli vammoja kuitenkin jossain vaiheessa uraa syntyy, niiden hoitaminen on luonnollisesti oleellisessa roolissa, sillä paluu harjoitteluun varmasti kiinnostaa. Naprapatia on ihmisen liikunta- ja tukielinsairauksien ja toimintahäiriöiden tutkimiseen, hoitoon ja ennaltaehkäisyyn keskittyvä hoitomuoto.

mikä ammattimies. Kurko pisti nostajat tekemään tempausvalaa ja nauroi päälle. Aika harva voimanostaja taipui mieluisaan tempauksen ala-asentoon. Pitää siis oikeasti alkaa venytellä, jotta huono liikkuvuus ei johda turhiin loukkaantumisiin. Varustepuolen touhuissa Seppo Sohlman auttoi siteiden ja trikoiden kanssa. Kurko tarkkaili nostotekniikoita ja esitti korjaus- ja parannusehdotuksia. Loppukaneetit Vierumäen voimailuleiri oli antoisa. Tämäntapaisen leirin vaikein osaalue on saada kasaan oman alansa erikoismiehiä. Asiantuntemusta on maailma väärällään, mutta huip pumies erottuu joukosta jo lyhyen ajan kuluessa.

Asiantuntijan täytyy olla hyvä esiintyjä, jotta mielenkiinto parin tunnin luennolla säilyy. Sen kummemmin yksittäisiä esiintyjiä jalustalle nostamatta, leirin kattaus oli oivallinen. No jos yksi täytyy nostaa, nostaisin koordinaattori Tommi Paavilaisen esille. Harva ymmärtää, kuinka paljon aikaa ja vaivaa tämänkaltaisen tapahtuman järjestäminen vaatii. Se että haluaa antaa omaa aikaansa ja jaksaa uurastaa toisten eteen, osoittaa lujaa antaumusta lajia kohtaan. Kun vielä muistaa, ettei tämän sorttisesta työstä saatavaan palkkaan kohdistu mitään verorasitetta, pyydän kaikkia osallisia ottamaan lippalakin kauniiseen käteen ja suorittamaan – mikäli se jostain syystä on päässyt unohtumaan – maksunsa, kauniin kiitoksen. Voimailuyhteisö kumartuu ja kiittää.

Kyykyn ja vedon harjoitteluosuus Sunnuntain päätteeksi asteltiin vielä salille jalkakyykkyä ja maastanostoa opettelemaan. Enin populaatio – ja naiset – ajautuivat jälleen koordinaattorin ryhmään. Oli ilo katsella, kuinka Paavo väänsi milloin naisten jalkaa, milloin kättä ja oli toisinaan joitain vikaa rintakehän asennossakin. Ammattimies

Tsiisusko se siinä? Opetuslapsia on kyllä tuplamäärä leirin päätösanoja kuulemassa.

The Finnish Powerlifting Magazine

Tapani Puhakka to

Hooverin pa n

n entilla, kuki

n avajaisiss

akka kisoje

Tapani Puh

rs monum Four Corne Punnertajat altiossa. av os i er

Gran Canyo

TEKSTI JA KUVAT TAPANI PUHAKKA

penkkipunnerruksen MM-kisoissa ja Ameriikan raitilla

Veteraanien penkkipunnerruksen MM-kilpailut, kahdeksannentoista kerran, käytiin 20-22.4.2012 Coloradon Denverissä. Osallistujia kahdeksastatoista maasta, yhteensä 175 kilpailijaa, joista lähes kolmannes naisveteraaneja. Suomesta oli mukana kahdeksantoista kilpailijaa joista neljä naisnostajaa.

Suomi menestyi aivan mukavasti, kolme maailmanmestaruutta, kaksi hopeaa ja kolme pronssia. Oma menestymiseni oli ihan kohtalainen, sijoitus kuudes. Kun kisat oli käyty lähdettiin tutustumaan "ameriikan raittiin" ja nähtävyyksiin välillä Denver- Las Vegas vuokra-autolla. Ensiksi ylitettiin Kalliovuoret, jossa tie kohosi jopa 3500 m korkeuteen, lunta oli runsaasti, mutta merkkejä kesän tulosta oli havaittavissa. Gran Canyon oli ensimmäisenä kohteena Aritzonassa, kanjonia ihailimme useammasta kohtaa, onhan se valtava kanjoni, yli 400 km pitkä ja parhaimmillaan yli kaksikymmentä kilometriä leveä ja syvyyttäkin enimmillään pari kilometriä. Muutama sata kilometriä ylätasankoa ja preeriaa, läpi navajo reservaatin tulimme Four Corners monumentille, monumentti on pystytetty pisteeseen jossa Utahin, Aritzonan, Coloradon ja New Mexicon osavaltiot kohtaavat. Matka jatkui länkkärimaisemien läpi, nytkin siellä oltiin kuvaamassa jotakin elokuvaa, joka havaittiin yöpaikka etsittäessä, oli vain jatkettava matkaa väljemmille vesille.

Pato on mahtava rakennelma, korkeutta 221 m ja leveyttä 379 m, paksuus padon juuressa 201 m ja leveys harjalla 14. On siinä betonimylly pyörinyt. Pato on rakennettu Gran Canyonin pohjalla virtaavaan Colorado jokeen, voimala tuottaa energiaa Las Vegasin kaupunkiin ja myös vesi tulee kaupunkiin padon muodostamasta yhdestä maailman suurimmasta Mead- tekojärvestä. Saapuessamme Las Vegasiin oli ilta jo hämärtynyt, uskomaton on neonvalojen määrä jotka valisevat Las Vegas strippiä joka on kaupungin halkaiseva, useita kilometrejä pitkä pääkatu. Kuivalle preerialle on rakennettu loistohotellit ja pelikasinot, tekojärvet, suihkulähteet. Lähes oikeassa koossa mm Venetsian San Markuksen tori kellotorneineen ja kondooleineen, Eifel torni, Colosseum, Pyramidi ym. Pelikasinot ovat auki ympärivuorokauden ja pelaajia näyttää myös riittävän, hotellien hinnat, ainakin keskellä viikkoa ovat lähes ilmaiset, näin pelaajia houkutellaan paikalle. Automatkaa oli tullut yli 2200 km ja ameriikan raittia oli taas nähty mukava pätkä.

Muutama sata kilometriä ennen Las Vegasia teimme hetken matkaa kuuluisalla Route 66:lla jota on jätetty muistoksi muutamia kymmeniä kilometrejä. Route 66 on lakkautettu virallisesti 1985 koska Interstate Highway System on korvannut sen. Viisikymmentä kilometriä ennen Las Vegasia, Aritzonan ja Nevadan rajalla kävimme Hooverin padolla joka on valmistunut 1936.

VOIMANOSTAJA 1 • 2012

Venetsia Las Vegasissa.

12th World Masters Men's Bench Press Championships, USA, Aurora, CO, 20-22.04.2012

The Finnish Powerlifting Magazine

SVNL osallistui ADT:n lajiliittoinfoon ADT järjesti 15.5 lajiliitoille infotilaisuuden, jossa tuotiin laajalti esille antidopingia koskevaa tietoa. Tilaisuuteen osallistui liiton sihteeri Jari Rantapelkonen. Infotilaisuus lähti liikkeelle yhteisestä päämäärästä: "Kaikilla on yhdenvertainen oikeus puhtaaseen urheiluun.", lukee ADT:n visiossa. "Puhtaaseen urheiluun sitoutuminen on tietoinen päätös. Se näkyy kaikessa toiminnassa ja kaikissa toimijoissa", kerrotaan ADT:lta. Suomen Voimanostoliitto on sitoutunut ADT:n päämääriin ja ohjeisiin 100 %:sti sekä kannustaa ADT:n tavoin kaikkia urheilutoimijoita sitoutumaan puhtaan urheilun yhteisiin pelisääntöihin. Pekka Ilmivalta kannustaa eettiseen keskusteluun ADT:n hallituksen uusi puheenjohtaja Pekka Ilmivalta toi tilaisuuteen tervehdyksen. Hän nosti esille kaksi ajankohtaista ja tärkeää asiaa: – ADT:n valvontalautakunnan roolin muutosta pohditaan. Lajiliittojen näkemykset ovat tervetulleita. – Eettisen keskustelun tarve lisääntyy urheilussa.

Pirjo Ruutu kertoi tulevaisuudesta, myös nykyhuolista ADT:n pääsihteeri Pirjo Ruutu kertoi ajankohtaisista asioista kuten maailman antidopingsäännöstön uudistamisprosessista. Uusi säännöstö hyväksytään marraskuussa 2013. Suomessa uudistetaan ja hyväksytään kansalliset antidopingsäännöstöt vuoden 2014 aikana. Uusi säännöstö astuu voiman vuoden 2015 alusta. Suomen Voimanostoliitosta uudistamisprosessiin osallistuu pj Kalevi Sorsa. Pääsihteeri Ruutu halusi myös muistuttaa lajiliittojen urheilijoita tärkeästä asiasta. – Huolimattomuus ja tietämättömyys voivat johtaa epämiellyttäviin tilanteisiin. Siksi kannattaa kiinnittää ajoissa erivapauksiin huomiota, kertoi Pirjo Ruutu. ADT palvelee mielellään erivapausasioissa, joten ADT:n erivapausasioita hoitavalle Anna Simulalle kannattaa urheilijoiden lähettää sähköpostia tai soittaa. Marjorit Nurmi summasi dopingvalvonnan faktat ADT:n testauspäällikkö Marjorit Nurmi esitteli laajasti faktoja dopingvalvonnasta. Tässä niistä vain muutama: – ADT teki vuonna 2011 yhteensä 3286 testiä, joista kilpailun ulkopuolisia oli 1722. – 2011 kuusi eniten testattua yksilölajia olivat järjestyksessä yleisurheilu, maastohiihto, voimanosto, paini, painonnosto ja uinti. – ADT:n teettämän urheilijakyselyn mukaan yli 90 % arvioi sekä käytännön toteutuksen että dopingtestaajien toiminnan joko erinomaiseksi tai hyväksi. Nurmi halusi myös muistuttaa, että mikäli urheilija

kuuluu testauspooliin ja hän lopettaa urheilun, tulee siitä tehdä lopettamisilmoitus ADT:lle. Samoin paluusta kilpakentille tulee ilmoittaa. ADT julkaissut laajalti tärkeää tietoa urheilijoille ADT:n viestintäpäällikkö Susanna Sokka esitteli lajiliittojen antidopingohjelmien kriteeristöjen perusteita. SVNL:n liiton antidopingohjelma täyttää kyseiset kriteerit. Uuden WADA-koodin myötä asia tulee liitolle jälleen ajankohtaiseksi. Tässä muutama jokaiselle urheilijalle, valmentajalle, huoltajalle sekä liiton toimihenkilölle tutustumisen arvoinen linkki: 1) Puhtaasti paras – Antidopingopas löytyy täältä. Oppaassa kerrotaan urheilijoiden sekä heidän lähipiirinsä oikeuksista ja velvollisuuksista, jotka on määritelty Maailman antidopingsäännöstössä. Oppaassa on tietoa antidopingsäännöstöihin sitoutumisesta ja dopingrikkomusten seuraamuksista, kielletyistä aineista ja menetelmistä, dopingvalvonnasta sekä antidopingtoimijoista. Oppaassa on myös kirjailija Tuomas Kyrön kirjoittama kertomus, joka kertoo kunnianhimosta, ahneudesta, rehellisyydestä ja totuudesta urheilussa. Kertomus kannattaa lukea jo pelkästään kirjallisena nautintona sekä tarinan mielenkiintoisten ja yllättävien käänteiden vuoksi. 2) Kielletyt aineet ja menetelmät urheilussa 2012 opas löytyy täältä. Opas kannattaa käydä aina läpi jo lääkärissä tai viimeistään kun lääkäri määrää jotain lääkettä.

Suomen Voimanostoliitto ry. sekä äänekosken huima järjestävät

Raw-penkkipunnerruksen SM-2012 18-19.8.2012 äänekoskella Ilmoittautumiset Kaikki ilmoittautumiset on tehtävä liiton virallisella ilmoittautumislomakkeella (saatavissa liiton verkkosivuilta sähköpostilla 24.7.2012 mennessä liiton kisavastaavalle (viimeinen ilmoittautumispäivä = leimapäivä) sp: sihteeri@suomenvoimanostoliitto.fi Ilmoittautumislomakkeessa tulee näkyä selkeästi: Sarja, Etunimi, Sukunimi, Syntymävuosi kahdella numerolla, Seura, Tehty tulos ja Tuloksentekoaika (25.7.2011– 23.7.2012). Seuran tulee maksaa ilmoittamansa urheilijat ilmoittamisen yhteydessä 40 €/kilpailija. Seuran tulee maksaa se viimeistään 24.7.2012 mennessä SVNL:n yleistilille: OP 568000-20231532 tai IBAN muodossa FI18 5680 0020 2315 32

Äänekosken liikuntatalo, Koulumäenkatu 2 Alustava aikataulu

Tulosrajat

Lauantai 18.8.2012

SM-kisarajat löytyvät liiton toimintasuunnitelmasta 2012.

Klo 10:00 Naiset ja M17, punnitus klo 08:00-09:30 Klo 13:00 M20 ja M23, punnitus klo 11:00-12:30

Sunnuntai 19.8.2012 Klo 10:00 M70, M60 ja M50, punnitus klo 08:00-09:30 Klo 12:30 M40, punnitus klo 10:30-12:00 Klo 14:30 Miehet, punnitus klo 12:30-14:00

17 v. nuorten ikäluokassa ja veteraaneissa kilpaileville ei ole SM-tulosrajoja. 17 v. ikäluokassa kilpailevalla on kuitenkin oltava tulosrajantekoaikana virallisessa kilpailussa tehty tulos, joka on ilmoitettava SM-kisailmoittautumisessa.

VOIMANOSTAJA 2 • 2012

Hotelli Hirvi Kotakennääntie 9 44100 Äänekoski puh. 014 520 121 Email: hirvi@avainhotellit.fi Huonehinnat: 1 hh 64€. 2 hh 78€, 3 hh 90€, 4 hh 101€ Varaukset suoraan hotelliin Rawpenkkipunnerruksen nimikkeellä.

Hotelli Keitele

Lisätietoja kilpailusta

Hotellinpolku 1 44200 Suolahti puh.020 7514650 Email: info@hotellikeitele.fi www.hotellikeitele.fi 1 hh 78€, 2 hh 98€ Varaukset suoraan hotelliin Rawpenkkipunnerruksen nimikkeellä.

Kilpailun johtaja on Pentti Rimpilä. Yhteystiedot Lehesjärventie 36, 41120 Puuppola Email: pentti.rimpila@elisanet.fi

Lisätiedusteluja majoituksesta Toni Väisänen puh. 0400-758709

Aikatauluun voi tulla muutoksia, tarkkaile liiton verkkosivuja.

SVNL: Jari Rantapelkonen, sp: sihteeri@suomenvoimanostoliitto.fi

Majoitus

Apukoulun penkille

Tuomari Tauno Telottajan mielivaltaa vastaan on käyty taistoon. Nostajat penäävät ihmisoikeuksia. SM-kisojen punapunnerrustalkoot täytyy saada unholaan. Tulee suorastaan mieleen veljessota ja valkoisten surmatyöt. Jalkapallossa olisi jo vedetty nirrit pois mokomalta retkulta, ja siellä sentään on yleisökunnan toimeenpanevana elimenä latinalaisamerikkalaiset ja kokonaisvaltainen Britannian kaljupää-älymystö. Miljoona hyttystä ei voi olla väärässä. Jos ne ovat sitä mieltä, että nyt pojat pistetään, niin sitten pistetään. Ja nyt on päätetty pistää pystyyn penkkipunnerrusapukoulu. Ja ihan vain TTT:n harmiksi. Kiusa se on pienikin kiusa. Jos edes yksi nosto kisaryhmässä onnistuu, niin se on pieni askel penkkipunnertajalle, mutta aimo takaharppaus TTT:lle. Loppuu se ainainen punakoneuho. Penkkiapukoulun alkeiskurssilla perehdytään nostamisen perusteisiin, mutta samalla jaetaan 3 oljenkortta käytettäväksi punnerruskisassa. Määrä on juuri sopiva, kun kisassa on sama määrä nostoja. Noston jälkeen voi siis kilauttaa kaverille – samalle, joka salilla aina kehuu hyväksi – ottaa fifti-fiftin tai sitten kysyä yleisöltä. Eipä

saa Tauno paholainen pääroolia tässä näytelmässä, hah. Oljenkorret tuovat mukaan rutkan rautaisannoksen taktikoinnin jaloon peliin. Kuka osaa käyttää oikeaa kortta juuri sopivassa paikassa? Onko huoltotiimi hereillä tilanteessa vai unohtuuko villikortti takataskuun käyttämättömänä? Kutsutaanko koolle pikapalaveri? Jury haukutaan, tietty! Ja kisapaikan sermit väännellään umpisolmuun. Jälkipenaltia jaellaan. Apukoulun jatkoryhmässä mennään kalastelemaan syvempiin vesiin, kun mukaan ymppäillään pikkukireitä pelivarusteita, kuten uutta 4-kertaisella rintapaneelilla varustettua gangsteripaitaa ynnä muuta mukavaa. Isoja kiloja on tilauksessa. Tukiopetuskurssilla vetäistään koko paketti nippuun, sillä varustevalmistajan tahallaan 6 numeroa liian pieneksi kiristämällä rosvopaidalla ei pysty kukaan nostamaan, mutta kun tulollaan kuitenkin ovat ennätykselliset malmit ja mestaruudet, niin olisi suorastaan tyhmää jättää paidan tuoma apu huomiotta. Juuri nämä 100 kiloa voivat kääntää voiton omiin nimiin.

Pitäisikö vaatia joitakin inhimillisiä rajoitteita, pyytää ”Parental Guidance Required” -leima pussukan kylkeen? Ja äippä mukaan paitaostoksille nostajapoloisen perään katsomaan. Ehkä äiskä saisi nostajan huomioimaan kasvuvarat ja muut merkittävät tekijät, ostettaisiin valmistajan suosituksesta piittaamatta vain 4 numeroa liian pieni nuttu. On suorastaan oletettavaa, että tärkeimmän lihaksen titteliä kantava hauis nostouran aikana sentään senttimetrin turpoaa. Ja ainakin pyöristyy vatsanseutu, jos ei muu, tulee lisämittaa monet tuumat. 5 numeroa liian pieni paita siis olkoon sopiva! Mutta nyt jos ei tosissaan saada sitä saaterin Taunoa kuriin, on vaarassa menettää koko peli lopullisesti. Kirjoituksessa mainitut henkilöt, paikannimet ja tapahtumat ovat täysin kuvitteellisia, eikä niitä pidä liittää mihinkään todelliseen henkilöön, paikannimeen tai tapahtumaan. Ei edes siinä tapauksessa, että jonkin yhtymäkohdan voisi kuvitella perustuvan todellisuuteen

Varustevalmistajien hulluttelua kohtaan olisi ehkä myös syytä hieman kovistella.

The Finnish Powerlifting Magazine

Liitto tiedottaa Suomen Voimanostoliitto ry. Finnish Powerlifting Federation Sihteeri/secretary Jari Rantapelkonen Risumäentie 24, 11910 Riihimäki, FINLAND puh: +358-(0)50 434 2222 E-mail: sihteeri@suomenvoimanostoliitto.ﬁ www.suomenvoimanostoliitto.ﬁ Liiton pankkitilit Hämeenlinnan Seudun Osuuspankki: FI18 5680 0020 2315 32 Yleistili (= Päätili) FI93 5680 0020 2315 40 Lisenssitili FI22 5680 0020 2315 57 Voimanostaja-lehden tili.

Uusia taso I lajivalmentajia liittoon Vierumäen Urheiluopistolta valmistui 11.5. kuusi uutta taso-I lajivalmentajaa. Noin 4 kuukauden rankan opiskelun päätteeksi kurssin päästötodistuksen saivat Antti Avanne, Teemu Ahtiainen, Joanna Linna, Samuel Lappalainen, Kai Mattila ja Petri Aarnio. Kyseinen koulutus antaa valmentajille hyvät perustiedot mm. lajiin, laijiominaisuuksiin, erilaisten voimantuotto ominaisuuksien kouluttamiseen, ohjelmien latimiseen eri jaksoille jne. Koulutuksen päävetäjänä ja yleiskouluttajana toimi Karoliina Lundahl ja voimanoston lajikouluttajana allekirjoittanut (Arto Hannolin). Tasokoulutuksista lisätietoja löytyy Vierumäen Urheiluopiston ja painonnostoliiton kotisivuilta.

SM-kisoja 2013 vielä haettavana Muutamaa vuoden 2013 SM-kisaa voi vielä hakea. Seuroja pyydetään ilmoittamaan halusta järjestää SM-kisat sihteerille. Näitä kisoja hakenut yksikään jäsenseura:

26.-27.1 2013 Nuorten ja avoimen voimanoston SM-kisat 23.-24.2.2013 Veteraanien voimanoston SM-kisat 16.-17.11.2013 Voimanosto- ja penkkipunnerrusjoukkueiden SM-kisat

Uusia voimanostotuomareita Neljä kokelasta selvitti onnistuneesti kansallisen II-luokan tuomarikokeen 6.5. Joensuussa pidetyssä tuomarikokeessa. He ovat: Jani Tuovinen (VarpVi) Samuel Lappalainen (JoPuPo) Piia Valkonen (SVV) Virve Ilves (JoPuPo) Ylöjärvellä 5.5. pidetyssä kokeessa sen läpäisivät: Minna Vierikko (YlöR) Joel Mäntysaari (YlöR)

Nostajakisan tilannepäivitys Kevään SM-kisakausi on tahkottu läpi ja seurat ovat tehneet edelleen hyvää työtä uusien nostajien parissa. RAYVO ja KaVo jatkavat kärjessä, mutta onko kärkikaksikon tahti hiljentynyt? Takaa tullaan jo kovaa vauhtia ja uusia nimiä on ilmestynyt tyhjästä lähelle kärkeä!, kertoo nostajakisan idean isä Antti Avanne. Loppukesän raakapenkin SM-kilpailut lähestyvät ja tässä on taas tekemisen paikka. Kisakalenteria kun katsoo niin kesäkin näyttäisi olevan täynnä raakakisoja ympäri Suomea. Vaikka suurin osa lisensseistä on normaalisti jo tässä kohtaa vuotta hankittu, ei kisa ole vielä ohi, vaan loppuvuodesta näyttäisi tulevan erityisen mielenkiintoinen! Muistakaa kilpailun palkinnot. Tuhannen euron arvosta Fillari Centerin, Metalin ja Voimapuodin lahjakortteja jaetaan viidelle parhaalle (400e, 250e, 150e, 100e, 100e)!! Nostajakisan tilanne 1.5. päivitetyn lisenssilistan perusteella. 16 RAYVO

9-kertainen maailmanmestari Jarmo Virtanen kävi opettamassa nuoria uuden valmentaja Samuel Lappalaisen johtamalla nuorten valmennusleirillä Riihimäellä.

12 KaVo 6 Ols-Ta

VOIMANOSTAJA 2 • 2012

5 KajKu, TVN, PV-81 4 HeTarmo, JP 2000, KaKa, SalVo 3 JoPuPo, PV, TiKa, ÅKK 2 IiY, JVK, KEV, KiimU, LVK-Team, M-Club, NyKK, PTVAK, SeiVo, SiSi, Tap.Erä, TNT 1 AavKi, BBC, HPV, Huima, HYV, HäVo, KarKa, KoJy, LeVo, NoVo, PaiVo, VilpVe, ViTa

Dopingtapauksista urheilun toimintakieltoa Jiri Grönman (s. 1991) on antanut positiivisen dopingtestinäytteen hänelle Porissa 5.3.2012 tehdyssä kilpailun ulkopuolisessa testissä. Näyte on sisältänyt WADA:n kiellettyjen aineiden luettelon kohdan S1.1 (Anabolis-androgeeniset steroidit) ainetta. Dopingrikkomuksen vuoksi Suomen Voimanostoliitto ry on määrännyt Jiri Grönmanin kahden vuoden pituiseen urheilun toimintakieltoon ajaksi 30.5.2012–29.5.2014 mainitut päivät mukaan lukien.

Kuopion Painonnostajat teki hallituksen päätöksestä valituksen kevätkokokseen, mutta kevätkokouksessa todettiin, että valittaja ei ole paikalla eikä valitus ole sääntöjenmukainen, joten valitus jätettin käsittelemättä.

Voimanostoliitto kevätkokousti Riihimäellä Suomen Voimanostoliiton kevätkokous järjestäytyi leppoisissa merkeissä 14. huhtikuuta Riihimäellä. Kokouksessa hyväksyttiin 2011 toimintakertomus sekä päätettiin vahvistaa tilinpäätös sekä myönnettiin tili- ja vastuuvapaus tilivelvollisille. Varsinaisia muita asioita ei ollut mutta kokousedustajat keskustelivat voimanostosta mm. RAW-nostamisen mahdollisista arvokilpailuista, maajoukkuevalinnoista, SM-kisojen tulosrajoista ja joukkuekisan tulevaisuudesta. Kokouksessa olivat läsnä HPV, KKEken, LVK-Team, TamRy, Tap. Erä ja TNT sekä lisäksi liiton pj, sihteeri ja yksi hallituksen jäsen puheoikeudella. Valtaosa kokouksen asiakirjoista löytyy liiton verkkosivujen kokousmateriaaleista.

Jarkko Veijola (s. 1972) on antanut positiivisen dopingtestinäytteen hänelle Kuusamossa 25.2.2012 tehdyssä kilpailutestissä. Näyte on sisältänyt WADA:n kiellettyjen aineiden luettelon kohdan S1.1 (Anabolis-androgeeniset steroidit) ainetta. Dopingrikkomuksen vuoksi Suomen Voimanostoliitto ry on määrännyt Jarkko Veijolan kahden vuoden pituiseen urheilun toimintakieltoon ajaksi 6.4.2012–5.4.2014 mainitut päivät mukaan lukien. Suomen Voimanostoliitto on sääntöjen mukaisessa järjestyksessä käsitellyt em. tapaukset ja tehnyt päätökset päivämäärällä 30.5.2012. Grönmanin ja Veijolan edustamille urheiluseuroille lähetetään liiton kurinpitosääntöjen mukaisesti lasku seuran edustajan tekemän dopingrikkomuksen johdosta. Lisäksi ko. seurojen voimamaljapisteet nollataan ja seurat poistetaan Voimamalja-kilpailusta.

Kevätkokousväkeä, eturivissä: Tapani Orha (TNT), Margetta Salminen (LVKTeam), Aimo Jurkko (KK Eken) 2. rivissä: Sami Pullinen (Tap.Erä), Johanna Kankus (Tap.Erä), takarivissä: Heikki Virtanen (HPV), Janne Hakala (TaRy).

Toimintakielto Penkkipunnerruksen SM-kisoissa Helsingin Messukeskuksessa tapahtuneen epäurheilijamaisen käytöksen johdosta liiton hallitus on määrännyt Tommi Paavilaisen viiden kuukauden pituiseen, SM, PM, EM ja MM-kisoja koskevaan toimintakieltoon 6.3.-5.8.2012 väliseksi ajaksi, mainitut päivät mukaan lukien. Tommi Paavilainen on liiton hallituksen 1. varajäsen, maajoukkuekoordinaattori ja valmennusvaliokunnan puheenjohtaja. Yllä mainitun toimintakiellon aikana Tommi Paavilaista ei valita liiton taholta toimitsijaksi tai virkailijaksi mihinkään kansainväliseen kilpailuun, eikä hän kyseisenä aikana saa toimia SM-kisoissa huoltajana eikä muuna toimitsijana tai virkailijana.

Seppo Sohlman ja Sami Pullinen lukevat uutta IPF:n voimanostolehteä.

The Finnish Powerlifting Magazine

Tapahtumakalenteri VOIMANOSTO JA PENKKIPUNNERRUS Kansainvälinen kisakalenteri (IPF, EPF) 2012 Pvm 17.-21.07. 09.-11.08. 28.8.-02.09. 14.–15.09. 02.-07.10. 18.–20.10. 29.10-04.11.

Kilpailu Veteraanien voimanoston EM Penkkipunnerruksen EM Sub-Juniorien & Juniorien MM Länsi-Euroopan mestaruuskisat Veteraanien MM Veteraanien penkkipunnerruksen EM Voimanoston MM

Järj. EPF EPF IPF EPF IPF EPF IPF

Kaupunki Pilsen Terni Szczyrk Hamm Killeen Pilsen Aguadilla

Maa Tsekki Italia Puola Luxembourg USA Tsekki Puerto Rico

SM-KILPAILUT 2012 18.-19.8. 17.-18.11.

RAW-penkki SM-kisa kaikille ikäluokille VN/PP-joukkueiden SM-kisat

Sarjat ja ikäluokat: Kaikki Osallistumismaksu: 25€ tilille 516200-2147396, 09.09.2012 mennessä Ilmoittautuminen: Jari Friis 0400-481758, tai s.posti jari.friis@hotmail.À Lisätietoja: Jari Friis 0400481758, tai s.posti jari.friis@ hotmail.À

15.09.2012 RAW-voimanosto, Kajaani, Kajaanin Kuohu Paikka: Voimailusali, Vienankatu 5-7, Kajaani

Äänekoski Kuopio

Huima KP

Kilpailu alkaa klo 12.00 Punnitus: klo 10.30-11.30 Sarjat ja ikäluokat: Kaikki

21.07.2012

01.09.2012

Länsi-Suomen Mestaruus RAW-penkkipunnerruksessa, Pietarsaari

Kansallinen penkkipunnerruskilpailu Syyspenkkarit V, Kokkola

Paikka: Jeppis Gym, Koulukatu 25, Pietarsaari Kilpailu alkaa klo 13.00 Punnitus: klo 11.00-12.30

Paikka: Kokkolan Urheilutalo, Vapaudentie 1 Kilpailu alkaa klo 11.00 Punnitus: klo 09.00-10.30 Sarjat ja ikäluokat: Kaikki

Sarjat ja ikäluokat: Kaikki Osallistumismaksu: 25€ maksetaan 16.7 mennessä PV:n IBAN tilille FI59 5567 07400 39866 Ilmoittautuminen: Sähköpostitse osoitteeseen pv1977@yahoo.com Ilmoittautumisessa mukana nostajien nimet sekä syntymävuodet ja ilmoittajan/yhdyshenkilön puhelinnumero Lisätietoja: Mika Honkaniemi 050 380 6054 / Mika Granbacka 045 3266565 / Tapio Hepokangas 050 3490506

VOIMANOSTAJA 2 • 2012

Osallistumismaksu: 30€ 31.8.2012 mennessä tatutynkkynen@gmail.com 0400-954 397. Ilmoittautuminen: tatutynkkynen@gmail.com 0400-954 397 Lisätietoja: tatutynkkynen@ gmail.com 0400-954 397

Osallistumismaksu: 25€ tilille 516200-2147396, 26.08.2012 mennessä

Muuta: I luokan tuomarit = SE:t mahdollisia.

Ilmoittautuminen: Jari Friis 0400-481758, tai s.posti jari.friis@hotmail.À

Kisattava sarjassa johon ilmoittauduttu tai voi nostaa myös kilpailun ulkopuolella.

Lisätietoja: Jari Friis 0400481758, tai s.posti jari.friis@ hotmail.À

08.09.2012 Etelä-Suomen Mestaruus Penkkipunnerruksessa, Helsinki Kilpailu alkaa klo 11.00 Punnitus: klo 09.00-10.30

Sarjat ja ikäluokat: Kaikki

15.09.2012 Voimanosto (raw), Kokkola, Kokkolan Jymy Paikka: Kokkolan Urheilutalo, Vapaudentie 1 Kilpailu alkaa klo 11.00 Punnitus: klo 09.00-10.30

Osallistumismaksu: 30€ maksettava 9.9.2012 mennessä tilillle: Kajaanin Kuohu 576003-2162927. Merkitkää osanottomaksua maksaessanne viesti-kenttään tapahtuman nimi ja seuranne nimi. Esim. ”RAW-kisat 2 nostajaa KajKu. Säännöt: Kisa käydään RAWsäännöillä. Kilpailtava sarjassa, johon on ilmottautunut Ilmoittautuminen: 9.9.2012 mennessä Tarmo Lähdesmäelle, puh: 0443605456 tai e-mail: tarmolahdesmaki@hotmail.com Lisätietoja lähempänä osoitteessa www.kuohu.kajaani.net Muuta: Palkinnot: Palkitaan 5 parasta neljässä ryhmässä: Juniorit (M17, M20), Miehet (M23, M, M40), Veteraanit (M50, M60, M70) ja Naiset (N). Lisäksi kaikki tuloksen saaneet palkitaan muistomitalein.

anni vuohijoki

paras naisnostaja Kankaanp채채n SM-kisoissa (raw). Kuva Ruotsin MM-kilpailuista. Kuvaaja: jari rantapelkonen The Finnish Powerlifting Magazine

Suomen johtava teollisen maalaamisen palvelukeskus ja alihankintamaalaamo.

Helsinki / Salo / Hämeenlinna / Ähtäri