Issuu

Vuoden 2014 maksut liitolle

Suomen Voimanostoliitolle osoitetut maksut on maksettava seuraavasti: Jäsenmaksu. Suomen Voimanostoliiton jäsenmaksu urheiluseuroille on 200 €. Seurojen tulee maksaa se aikaisintaan 2.1.2014 ja viimeistään 31.1.2014 liiton yleistilille. Kilpailulisenssi. Lisenssin hinta vuodelle 2014 on 70 €/kilpailija (ei sisällä vakuutusta, sisältää Voimanostaja-lehden). Nuorten 17 v. ikäluokassa kilpailevien lisenssi vuodelle 2014 on 35 €/kilpailija. Loppuvuoden (1.7. – 31.12.2014) voimanostolisenssin hinta on 35 € niille uusille nostajille, joilla ei ole ollut voimassa olevaa voimanostolisenssiä 1.1.2013 tai sitä ennen. Voimanostokilpailemiseen oikeuttava lisenssi tulee olla maksettuna viimeistään kolme (3) viikkoa ennen kilpailemista. Samoin voimassaoleva antidopingsopimus tulee toimittaa liiton sihteerille saman aikataulun puitteissa. Sopimus tulee olla sihteerillä viimeistään 3 viikkoa ennen kilpailua. Kilpailumaksu. Jäsenseuran tulee ilmoittaa kilpailu liittoon vähintään 3 viikkoa ennen kilpailua. Kilpailulupamaksu 2014 on 50 €. Se on maksettava ilmoittauduttaessa liiton yleistilille. Vuoden 2014 kilpailulupamaksut saa maksaa aikaisintaan 2.1.2014. Voimanostaja-lehti. Voimanostaja-lehden tilaajien tulee maksaa vuosikerrasta 30 € sekä irtonumeroista 7 € / lehti. Maksun viestikenttään lehden saajan nimi ja osoite. SM-kilpailuiden osanottomaksut. Voimanosto 60 €/kilpailija, nuoret 17 v- ikäluokka 30 €/kilpailija. Penkkipunnerrus 50 €/kilpailija, nuoret 17 v- ikäluokka 25 €/kilpailija Liiton tilinumerot ovat seuraavat: Jäsenmaksu (yleistili) Lehtitilaukset

2 VOIMANOSTAJA 2 • 2014

FI18 5680 0020 2315 32 FI22 5680 0020 2315 57

Lisenssi

FI93 5680 0020 2315 40

Valmennus osa huippu-urheilua

pääkirjoitus

”Jos haluaa pärjätä puhtaana, pitää harjoitella kuin urheilija. Pitää tehdä töitä ja uhkauksia. ” Näin toteaa tämän hetken kuumin voimailunimi, Fredrik Smulter haastattelussa. Jäin miettimään Freddin sanoja. Miltä ajalta tämä voimanoston ”harjoittelusysteemi”, jossa salilla käydään neljä kertaa viikossa, on tullut? Hyvin monelle voimanoston harjoitusohjelma tarkoittaa maanantain kyykkyä, tiistain ja torstain penkkiä sekä lauantain vetopäivää. Valmentajat lähettävät valmennettaville valmiita, hyväksi todettuja ohjelmia. Yksilöllisyyttä ei ole. Voimanostossa on vasta viimeisten vuosien aikana alettu panostaa myös harjoitteluun sekä erilaisiin harjoittelumetodeihin. Kuitenkin suurin osa harjoittelee muutamia kertoja viikossa. Fredin kanssa puhuessani totesi hän, että penkkipunnerrus on hänen urheilulajinsa, hän on urheilija ja siksi harjoittelee penkkipunnerrusta useita kertoja päivässä. Miettikää tämä asia toisin; mitä jos Tero Pitkämäki heittäisi keihästä ainoastaan tiistaisin ja lauantaisin? Olisiko hän Suomen kovin keihäänheittäjä ja maailman kärkeä? Epäilisin. Toki nyt valmentajien kouluttamisen ansiosta olemme saaneet myös meidän lajiimme uusia näkemyksiä ja kokeiluita. Mutta edelleen puuttuu voimanostosta yhtenäiset leiritykset, maajoukkuekulttuuri, valmentajajärjestelmät ja yhtenäisyys. Onhan meillä ”Artsin enkelit”, Kotkan porukka ja Annin tiimi, mutta minkäänlaisia mielipiteiden ja ohjelmointien vaihtoa ei olla tehty. Ehkäpä me valmennusvaliokunnassa alamme seuraavaksi keräämään tilastoja voimanostovalmentajista sekä pitämään valmentajapäiviä. Näin ollen se kapea tietotaito, jota Suomessa on, saataisiin jakoon. Suomen kovin penkkaaja ei harjoittele yksin, vaan hänellä on henkilökohtainen valmentaja – aivot – kuten Freddi asian muotoilee. Me tarvitsemme siis aivoja ja tutkimuksia kehittyäksemme. Voimanosto tarvitsee uusia ajatuksia ja kurinalaisuutta kehittyäkseen urheilulajina. Haluamme että lajimme on huippu-urheilua ja huipulle pitää tehdä töitä. Ennen tätä muutosta emme voi edes puhua olympiapaikastamme. Dopingin vastaisen työn lisäksi tulee meidän siis panostaa valmennukseen ja sitä kautta lajin tason nousuun. Mutta ei ongelma ole yksinään valmentajien haluttomuus luoda uutta, vaikka totean tähän valmiiden ohjelmarunkojen käsittämättömän hölmöyden. Miten mies- ja naisnostajille voi toteuttaa samat harjoitukset? Tämähän on täysin mahdotonta jo yksinään siksi, että naisten ja miesten hormonitoiminta ei tottele harjoitteita samalla tavalla. Tai onko 20-vuotiaan 60 kiloisen naisen palautumiskyky samantasoinen 35-vuotiaan miesnostajan kanssa? Entä liikkuvuuden tuomat ongelmat? Urheilijat vaatikaa yksilöllisyyttä! Tai jos oikein tarkkaan mietimme, ei ole ihme etteivät urheilijat näin tee. Elämme lajissa, jossa lahjoilla ja pienellä panostuksella pääsee jo askeleita eteenpäin. Voimanostossa ei tällä hetkellä tarvitse olla ammattiurheilija noustakseen palkintopallille. Toisin on useassa muussa lajissa, varsinkin olympialajeissa. Tästä pääsemme seuraavaan kysymykseen: vaadimme lajia olympialaisiin, mutta ansaitsemmeko sen todella? Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että raakanostamisen kova tuleminen ja tason nouseminen ovat paras asia lajille pitkään aikaan. Tätä todistaa kauttaaltaan huomattavasti kovatasoisemmat MMkilpailut, kuin mitä Suzdalissa nähtiin viime vuonna. Suomalaiset kahmivat edelleen mitaleja, mutta tällä kertaa emme aivan totaalisesti putsanneet pöytiä. Ja ensi vuonna vaaditaan vielä enemmän. Ovella kolkuttava kotikisa tulee olemaan vaikea jokaiselle suomalaiselle jo yksinään siksi, että tulostaso tulee nousemaan entuudestaan. Kovana raakavoimailun maana tunnettu Suomi ei vain voi jäädä jalkoihin. Tämä on yksi tärkeimmistä syistä alkaa jo nyt kehittää koko maajoukkueen toimintaa kohti vuoden 2015 kilpailuja. Kokonaisvaltaisessa voimatasojen nousussa 11 kuukautta on todella lyhyt aika. Siinä ei ihmeisiin enää kyetä, mutta moni asia on vielä pelastettavissa. Yhteiset maajoukkueleirit, valmentajien yhteydenpito, keskitetyt kilpailut voivat olla ratkaisuja sille, miten teemme lippulaivastamme kivenkovan ja iskukykyisen. Se vaatii työtä valmennusportaalta ja nostajilta. Emme voi olla enää se laji, jossa osallistujina on yksinpuurtajia, turmiolantommeja sekä puuhastelijoita, joille kaikille on yhteistä suomenmestaruus.

Anni Vuohijoki

The Finnish Powerlifting Magazine

VOIMANOSTAJA-lehti

Tässä lehdessä:

37. vuosikerta, 5 numeroa vuodessa

Julkaisija

Suomen Voimanostoliitto ry (SVNL) Finnish Powerlifting Federation Sihteeri/Secretary Jari Rantapelkonen Risumäentie 24, 11910 Riihimäki FINLAND puh: +358-(0)50 434 2222 E-mail: sihteeri@suomenvoimanostoliitto.fi Internet: www.suomenvoimanostoliitto.fi

Pääkirjoitus - Valmennus osa huippu-urheilua

Voimanosto esillä nuorten hyväntekeväisyystapahtumassa

Puheenjohtajan palsta Akkujen lataamista

Sell Games

Muistoja voimanostovuosilta

Klassisen voimanoston SM-kisat Pietarsaaressa

Naisten voimanostovuosi 1984

Liitto tiedottaa

Mastersin voimanoston SM-kisat Äänekoskella

FI18 5680 0020 2315 32 Yleistili FI93 5680 0020 2315 40 Lisenssit FI22 5680 0020 2315 57 VN-lehti

Haastattelussa: Fredrik Smulter

Kolumni: Maailman kirjat ovat sekaisin

Voimanostajan lukulamppu

Päätoimittaja

Artsin enkelit

Suomen pohjoisin voimanostoseura: Käsivarren Koukistajat

M-Club 40 vuotta

51 24

Voimanoston EM-kisat Sofiassa

ADT.n vuoden 2013 dopingtesti tilasto

Smulter-Show Tanskassa

Kilpailukalenteri

Pankkiyhteys

Voimanostaja nro. 3/2014 va. päätoimittaja Anni Vuohijoki

Kannessa

Fredrik Smulter Nro. 4/2014 va. päätoimittaja Heikki Virtanen Juttuaineistot lähetetään päätoimittajalle 30.7.2014 mennessä sähköpostilla: voimanostajalehti@gmail.com Osoitteenmuutokset ja tilaukset kirjallisena liiton sihteerille Ilmoitusmyynti Liiton sihteeri

Tilaushinta

30 €/vuosi (5 numeroa) kotimaahan, 50 € ulkomaille. Tilaus on kestotilaus, joka jatkuu ilman eri uudistusta ellei tilaaja irtisano tilaustaan. Irtonumero 7 €.

Tämän lehden avustajat Mika Granbacka, Kimmo Pelkonen, Jari Rantapelkonen, Tommi Paavilainen, Seppo Sohlman, Heikki Orasmaa, Jaakko Parviainen, Sanna Apuli, Heikki Orasmaa & Aulis Saarela

Painopaikka

VOIMANOSTaJA Mediahinnat v. 2014 MUSTAVALKOINEN

Vuosisopimus

KILPAILUILMOITUKSET*

Koko 1/1 sivu 1/2 sivua 1/4 sivua 1/8 sivua

5 nroa + web-logo 900 € 500 € 450 €

1/1 s. mv 1/2 s. mv 1/4 s. mv 1/8 s. mv Rivi-ilmoitus Tapahtumakalenterissa

4-VÄRI Koko 1/1 sivu Kansiarkilla* Muilla sivuilla

Hinta 210 € 120 € 100 € 80 € Hinta

Vuosisopimus 5 nroa + web-logo

500 € 350 €

1.500 € 1.300 €

150 € 100 € 70 € 60 € 50 €

* Nämä hinnat vain SVNL:n jäsenseuroille voimanostoja penkkikisoista.

* = sivu 2 / takakansi / takakannen sisäpuoli

Kilpailulupamaksu 50 € Sisältää lyhyet perustiedot rivi-ilmoituksena Voimanostaja-lehden ja SVNL:n internet-sivujen Tapahtumakalenterissa. Alv 0 % (julkaisija ei peri arvonlisäveroa) SVNL pidättää oikeuden käyttää saamaansa, julkaistavaksi tarkoitettua aineistoa kaikissa medioissa korvauksetta ja ilman eri sopimusta.

VOIMANOSTAJA 2 • 2014

Akkujen lataamista

puheenjohtajan palsta

Kesä on akkujen lataamisen aikaa. Sen vuoksi on tärkeää, että itsekukin muistamme pitää huolta myös itsestämme sekä läheisistämme. Kesäloman jälkeen jaksaa taas kohden syksyn koitoksia paremmin, kun on muistanut pitää huolta siitä, että edes lomalla kalenterissa on muutakin kuin kaikkea pakollista lomaohjelmointia. On hyvä antaa aikaa myös oleskeluun rannalla, kalassa tai muiden harrasteiden parissa. Se, että ottaa kesällä vähän rennommin, ei tarkoita, että urheilijamme löisivät treeninsä laimin. Itse rentoudun muun muassa kalastuksen ja ammunnan parissa tulevan kesälomani aikana. Ja kalastusta olen jo ehtinyt vähän harrastaakin, kuten kuvastakin on nähtävissä. Tulevassa syyskokouksessa viitoitamme voimanostoharrastuksemme kehitystä. Suunnitteilla on kilpailukalenterin uudistamista talvi- ja syyskierrokselle eli pyrimme jakamaan SM-kisoja tasaisemmin järjestettäväksi. Tämän tarkoituksena on reagoida kansainvälisen kisakalenterin muutoksiin, jotka jatkunevat, kunhan mukaan saadaan myös klassisen penkkipunnerruksen EM- ja MM-kilpailut. Elokuun lopulla NPF:n kongressissa ratkaistaan PM-kisojen luonne ja tulevaisuuden kohtalo. Ilmassa silläkin puolella on siirtyminen klassiseen nostamiseen (toivottavasti) etenkin junioreilla. Avoimen sarjojen osalta esimerkiksi norjalaiset ovat väläytelleet halua kehittää EU:n mestaruuskilpailuita. Reykjavikin kongressin jälkeen olemme tässä jo sitten viisaampia. Kisakalenterin lisäksi on tarkoitus ottaa uudistusaskelia myös lisenssimaksun ja antidopingsopimuksen sähköistykseen yhteistyössä Valo ry:n kanssa. Hyvänä esimerkkinä tästä kehityskulusta on Painonnostoliitto. Yhtenä selviteltävänä aiheena sitten myöhemmin tulee myös sähköisen kisailmoittautumisjärjestelmän kehittäminen esimerkiksi EPF:n Goodlifting-systeemin tapaan. Näistä suunnitelmissa olevista asioista päättää kuitenkin liiton ylin päätöksentekoelin – syyskokous, jossa valtaa käyttävät liiton jäsenseurat ja heidän edustajansa. Pienenä liittona näen tärkeäksi, että rutiiniasioiden sähköistämisellä saamme suunnattua niukkoja voimavarojamme lajin kehittämistyöhön. Siinäkin sarkaa riittää. Hyvänä esimerkkinä asiasta on kehitetty valmentajakoulutus yhteistyössä Painonnostoliiton kanssa sekä tulossa oleva Valmennusopas, joka näillä näkymin ilmestyy ensi vuoden puolella. Hyvää kesää voimanoston ystävät – poristaan, mikäli kesällä kohtaamme lomareissun tai muun yhteydessä. Ottakaahan hihasta kiinni, jos en heti tunnista. Tero Hyttinen

The Finnish Powerlifting Magazine

Klassisen voimanoston yleiset SM-kisat 2014 Teksti: Mika Granbacka, Kuvat: Jari Rantapelkonen

Juho Kangasniemi valmistautuu maastavetoon ja Jari Laine tuomaroi

Pietarsaaren Voimailijat järjestivät kolmannet SM-kilpailut reilun puolen vuoden sisällä ja nousi näin maan kärkeen järjestettyjen SM-kisojen lukumäärässä. 22 - 23.3.2014 järjestetty kisa oli seuran viidestoista SM-kisa. Kolme viimeistä PV:n järjestämistä kisoista ovat olleet ollut klassisia kisoja ja klassisen voimanoston suosio näkyy osallistujamäärissä. Näihin klassisiin yleisen sarjan kisoihin ilmoittautui 100 nostajaa; Pornaisten kisat varusteilla keräsi yhteensä ainoastaan 27 nostajaa. Järjestävän seuran nostajia oli mukana kaksi, Juhani Salo alle 93 kg ja Dennis Riihimäki alle 105 kg. Juhani Salo oli seitsemäs tuloksella 635 kiloa, joka koostui 235 kilon kyykystä, 137,5 kilon penkistä ja 262,5 kilon maastavedosta. Dennis Riihimäki teki tuloksen 685 kiloa ja oli kuudes (kyykky 230 kg, penkki 167,5 kg

Sarjan 83 kg mitalistit 6

VOIMANOSTAJA 2 • 2014

ja maastaveto 287,5 kg). Dennis teki oman ennätyksen kyykyssä ja yhteistulos oli sama kuin entinen henkilökohtainen ennätys. Kisoissa nähtiin monta suomenennätystä, vaikka klassisia kisoja on järjestetty jo vuodesta 2011 alkaen ja taso alkaa olla monessa sarjassa korkea. Ilman tulosta näissä kisoissa jäi ainoastaan kolme nostajaa. Naisia oli ilmoittautunut 25 ja näin saatiin moneen sarjaan kunnon kilpailut. Sarjassa 63 kiloa hopeasta kilpailtiin maastavedossa ja Marjaana Vähäsantanen veti pidemmän korren vetäen 130 kg, kun Melisa Heinonen veti 142,5 kg. Marjaana otti hopean 2,5 kilon erolla. Tasatulos ei olisi riittänyt, koska Melisa oli kevyempi. Miesten sarjoissa oli myös tiukkoja taisteluja mitaleista. Miehiä oli mukana 65.

Tomi Muhonen

Klassisen voimanoston SM-2014, Miehet

105,0

103,31

Tuomas Lukkari / 88

217,5

-235,0

240,0

145,0

10.

105,0

102,44

Juhamatti Vasamaa / 88

HuiVo

215,0

225,0

232,5

150,0 -160,0

11.

105,0

104,29

Markus Vilppola / 84

KiimU

225,0

230,0

-232,5

230,0

150,0

12.

105,0

104,98

Mikko Tiensuu / 78

TamRy

200,0

210,0

217,5

170,0 -180,0

105,0

103,74

Juho Kangasniemi / 88

TVN

205,0

-215,0

215,0

215,0 -140,0

Tero Sepp채nen

152,5 -157,5

152,5

260,0 -280,0 -280,0

260,0

652,5

392,18

160,0

240,0

255,0 -265,0

255,0

647,5

390,40

157,5 -160,0

157,5

240,0

252,5

260,0

647,5

387,85

180,0

230,0 -242,5

242,5

640,0

382,46

-----

142,5 -235,0 -250,0 -250,0

142,5

-----

out

Etualalla kilpailuiden johtaja Mika Granbacka The Finnish Powerlifting Magazine

Dennis Riihimäki

Tuomas Hautala

120,0

119,79

Tuomas Hautala / 92

LaPo

292,5

300,0

307,5

172,5

185,0

190,0

190,0 -330,0

330,0

355,0

852,5

490,32

120,0

116,76

Timo Hokkanen / 79

HuiVo

265,0

275,0

282,5

225,0

235,0

241,5

260,0

270,0

277,5

801,5

463,87

120,0

109,67

Aki Loikkanen / 76

SaJy

230,0

-240,0

245,0

170,0

177,5 -182,5

177,5

260,0

280,0

290,0

712,5

419,69

120,0

118,57

Janne Hakala / 79

TamRy

205,0

212,5

222,5

145,0

152,5

157,5

245,0

265,0 -277,5

265,0

645,0

371,88

120,0

118,94

Mika Huuskonen / 74

HeTarmo

215,0

222,5

-227,5

222,5

135,0

142,5

145,0

220,0

240,0

260,0

627,5

361,52

120,0

117,58

Niko Tolvanen / 90

KesU

210,0

222,5

-230,0

222,5

147,5

152,5 -157,5

152,5

230,0

245,0

250,0

625,0

361,09

120,0

117,08

Jari Saastamoinen / 86

KiurU

220,0

-232,5

220,0

150,0

157,5 -160,0

157,5

230,0

242,5 -250,0

242,5

620,0

358,58

120+

138,57

Tero Seppänen / 72

HauVo

-300,0

300,0

230,0

240,0 -245,0

240,0

310,0

325,0 -330,0

325,0

865,0

484,12

120+

134,58

Ove Lehto / 72

ÅKK

270,0

282,5

290,0

220,0

230,0 -235,0

230,0

315,0

330,0 -332,5

330,0

850,0

477,92

120+

135,48

Antti Tommila / 89

PV-81

240,0

260,0

270,0

195,0

205,0

215,0

280,0

300,0

307,5

792,5

445,11

120+

146,57

Jarmo Räinä / 81

HauVo

265,0

280,0

-290,0

280,0

180,0

190,0 -195,0

190,0

275,0

290,0

305,0

775,0

430,21

120+

122,72

Jari Saario / 85

JuPu

-265,0

270,0

-277,5

270,0

182,5

187,5 -192,5

187,5

305,0

315,0 -322,5

315,0

772,5

441,90

120+

143,20

Jaakko Kaasalainen / 84

HuiVo

260,0

-275,0

-280,0

260,0

175,0

185,0

190,0

300,0

315,0 -330,5

315,0

765,0

426,07

120+

130,66

Veikko Kuosa / 78

TVN

255,0

270,0

280,0

165,0

175,0

180,0

280,0

300,0 -305,0

300,0

760,0

429,46

120+

135,19

Kai Haarala / 82

KoJy

240,0

247,5

250,0

170,0

180,0 -185,0

180,0

295,0

315,0 -325,0

315,0

745,0

418,57

120+

135,85

Juha Vuorikoski / 88

YlöR

-235,0

235,0

250,0

145,0

152,5 -160,0

152,5

265,0

275,0 -285,0

275,0

677,5

380,35

10.

120+

150,83

Andre Sjöholm / 89

NyKK

220,0

230,0

-240,0

230,0

172,5

177,5 -182,5

177,5

240,0 -262,5 -262,5

240,0

647,5

357,98

Sarjassa 74 kiloa Toni Väisänen ja Toni Haapala yrittivät molemmat voittaa sarjan. Toni Haapala otti kuitenkin omansa 2,5 kilon erolla. Toni Väisänen yritti viimeisellä vedolla nostaa 265 kiloa maasta, mutta jäi 260 kilon tulokseen. Onnistuessaan Väisänen olisi voittanut, koska Haapala ei onnistunut viimeisellä yrityksellä parantaa omaa tulostaan. Sarjassa 83 kg kaikki mitalistit olivat 7,5 kilon sisällä. Mika Parviainen voitti tuloksella 680 kg ja hopealle nosti Johan Henriksson tuloksella 675 kg. Molemmat onnistuivat jokaisessa maastavedossa. Pasi Sipiläinen epäonnistui toisessa vedossa, mutta varmisti pronssin nostamalla kolmannessa nostossa 292,5 kg ja jäi kevyempänä hopeasta 2,5 kiloa. Lapuan Ponnistuksen juniorilupaus Tuomas Hautala veti kisojen ylivoimaisesti suurimmat vetoraudat nostaessaan viimeisellä nostollaan hurjat 355 kiloa sarjaan -120kiloa. Tässäkin nostossa näytti olevan vielä varaa parantaa, vaikka nosto oli sekä M23 että yleisen sarjan Suomen ennätys -120 kiloisten sarjassa. Tuomas Hautala oli myös kisan paras miesnostaja sekä ylivoimaisin voittaja jättäen hopealle nostaneen Timo Hokkasen yli 50 kg jälkeensä.

8 VOIMANOSTAJA 2 • 2014

Naisten viisi parasta nostajaa Wilksin pisteiden mukaan olivat Hanna Rantala (431,71), Johanna Kankus (410,74), Mervi Sirkiä (378,78), Satu Luoto (365,07) ja Susanna Törrönen (351,07).

Suuri kiitos kaikille talkoolaisille, jotka osallistuivat kisojen järjestämiseen ja mahdollistivat kisojen toteutumisen ja tekivät näin tapahtumasta hyvin onnistuneen nostajien, katsojien ja seuran hallituksen kannalta.

Miesten viisi parasta nostajaa Wilksin pisteiden mukaan oli Tuomas Hautala (490,32), Antti Savolainen (488,84), Tero Seppänen (484,12), Tomi Muhonen (480,09) ja Ove Lehto (477,92).

Vasemmalta Johanna Laitinen, Aino Autio ja Susanna Lindfors

Hanna Rantala

Klassisen voimanoston SM-2014, Naiset

The Finnish Powerlifting Magazine

Mastersin klassiset voimanoston SM-kisat Äänekoskella 28.-30.3.2014 Teksti: Mika Granbacka

Tapio Kähäri

Kolmipäiväiset Äänekoskella pidetyt klassiset veteraanien SM-voimanostokisat alkoivat perjantai-iltapäivänä M70 punnituksella. Punnituksen alkuhetkillä kävi kuhina, kun oli varustauduttu kahdella puntarilla, mutta loppuohjeistus olikin käyttää vain yhtä puntaria. Loppu hyvin, kaikki hyvin - punnitus saatiin mallikkaasti hoidettua ja kisat voitiin virallisesti aloittaa.

Kisan ensimmäisen kyykyn sai kunnian aloittaa Ilkka Mikkonen 60 kilolla sarjaan 66 kiloa. M70/66 kiloisten kultamitalin vei Torsten Ruotsala huimalla 117,5 kilon erolla hopeamitalistiin yhteistuloksella 397,5 kiloa. Ruotsala sai myös uudet suomenennätykset kyykkyyn, maastavetoon ja yhteistulokseen. Kisojen vanhin nostaja, Olli Vento, sai hienot pyöreät lukemat yhteistulokseksi (300 kg, sarjaan M70/74). Sarjan M70/74 voiton vei Tapani Pulkkinen yhteistuloksella 340 kiloa. Myös sarjaan M70/83 saatiin uusia suomenennätyksiä, kun Taisto Hämäläinen kyykkäsi 155 kiloa ja yhteistulos oli 420 kiloa. Muisto Marjamäki korjaili omiin nimiinsä kyykyn suomenennätyksen (100 kg sarjaan M70/105) ja samoin Raimo Sandelin saavutti kyykyn ja yhteistuloksen ennätykset (120,5 ja 393 sarjaan M70/120).

M70 nostajien jälkeen päästiinkiin nauttimaan M60 tyylinäytteistä. Sarjan 66 voiton vei Markku Kemppainen tuloksella 365 kiloa (107,5 kg - 105 kg - 152,5 kg). Sarjan toiseksi tuli Juha Inkinen tuloksella 268 kiloa saaden myös penkin suomenennätyksen nimiinsä (108 kg). Kolmas oli Seppo Flink, joka myös sponsoroi kisoja saaden mainoksen viralliseen kisapaitaan. Sarjassa M60/74 Pauli Vehmasto yritti kyykyn SE-rautoja, mutta epäonnistui täpärästi. Kuitenkin SE-tulokset kyykystä jäivät hänen nimiinsä. Samaan sarjaan Markku Viitala korjaili penkin, maastavedon ja yhteistuloksen suomenennätyslukemat omiin nimiinsä. Sarjassa M60/83 viidenneksi tullut Matti Kangasmäki korjaili suomenennätysrautoja maastavedossa saaden ylös 217,5 kiloa. Sarjan voittaja Antero Juntunen sai nimiinsä yhteistuloksen SE-lukemat tuloksella 467,5 kiloa. Perjantai-illan viimeisen ryhmän nostot aloitti Tapani Orha sarjaan M60/120. Hän myös voitti kyseisen sarjan kultamitalin itselleen kilpakumppanin Toivo Kyllösen jäädessä ilman tulosta penkin epäonnistuttua. Sarja M60/93 kärsi hiukan nostajien pois jäännistä, mutta silti käytiin kultamitalista tiukka taisto, ja sen voitti Markku Koivukari tuloksella 495 kiloa. Toiseksi tuli Ilkka Launonen jääden Koivukarille vain viisi kiloa. Sarjassa M60/105 jälleen suomenennätykset paukkuivat Jukka Luoman rikkoessa maastavedon SE:n tuloksella 250 kiloa. Hän myös voitti kyseisen sarjan järjestävän seuran nostajan Tapio Kähärin jäädessä toiseksi tuloksella 445 kiloa. Pronssia vei Seppo Komppa ja hienon kisan nostanut Pekka Ahonen jäi mitalien ulkopuolelle.

10 VOIMANOSTAJA 2 • 2014

Mastersin SM-2014, M60 & M70 M60 Sij.

Sarja

Paino

Nimi

Seura

JK1

JK2

JK3

JK tul

PP1

PP2

PP3

PP tul

MN1

MN2

MN3

MN tul

Pist.

65,20

Markku Kemppainen

1949

HeTarmo

100,0

105,0

107,5

105,0

-108,0

105,0

130,0

145,0

152,5

365,0

289,50

J.pist 24

65,21

Juha Inkinen

1946

RAYVO

55,0

-----

55,0

97,5

102,5

108,0

80,0

95,0

105,0

268,0

212,54

62,71

Seppo Flink

1953

HartVo

60,0

-65,0

65,0

77,5

82,5

85,0

90,0

100,0

-105,0

100,0

250,0

204,98

73,39

Markku Viitala

1954

KarKa

125,0

135,0

142,5

110,0

117,5

126,0

185,0

205,0

210,0

478,5

346,23

71,01

Keijo Kuisma

1952

OutVe

130,0

140,0

150,0

85,0

95,0

100,0

180,0

190,0

200,0

450,0

333,58

73,94

Jorma Niemi

1949

I-HV

100,0

120,0

140,0

80,0

87,5

95,0

177,5

-185,0

-187,5

177,5

412,5

296,89

73,47

Pauli Vehmasto

1952

-150,0

150,0

-157,5

150,0

70,0

-80,0

80,0

-180,0

180,0

-190,0

180,0

410,0

296,43

73,62

Heikki Niemelä

1947

KoJy

-130,0

140,0

65,0

72,5

77,5

160,0

172,5

-177,5

172,5

390,0

281,56

82,73

Antero Juntunen

1954

KajKu

150,0

165,0

-170,5

165,0

85,0

90,0

-95,0

90,0

190,0

200,0

212,5

467,5

312,66

82,36

Reima Häkkinen

1950

LVK-Team

120,0

130,0

137,5

135,0

142,5

145,0

160,0

170,0

182,5

465,0

311,82

18 16

77,07

Aimo Kiiski

1952

SaJy

115,0

125,0

135,0

105,0

115,0

120,0

180,0

190,0

200,0

455,0

318,25

81,75

Vilho Määttä

1952

OPT

-130,0

130,0

-140,0

130,0

-110,0

110,0

-112,5

110,0

190,0

-205,0

190,0

430,0

289,65

82,52

Matti Kangasmäki

1949

127,5

140,0

142,5

60,0

-----

60,0

200,0

210,0

217,5

420,0

281,32

90,44

Markku Koivukari

1952

PV-81

160,0

175,0

180,0

95,0

100,0

102,5

185,0

205,0

212,5

495,0

315,23

90,06

Ilkka Launonen

1954

SVV

130,0

140,0

147,5

150,0

157,5

-163,0

157,5

160,0

175,0

185,0

490,0

312,71

105

102,07

Jukka Luoma

1954

MY-Power

150,0

160,0

175,0

100,0

107,5

115,0

200,0

230,0

250,0

540,0

326,03

105

94,54

Tapio Kähäri

1946

Huima

150,0

162,5

-172,5

162,5

95,0

102,5

-107,5

102,5

160,0

175,0

180,0

445,0

277,41

105

97,97

Seppo Komppa

1945

HartVo

115,0

125,0

135,0

115,0

122,5

125,0

140,0

150,0

0,0

150,0

410,0

251,63

105

95,60

Pekka Ahonen

1946

Vilpve

115,0

125,0

-135,0

125,0

80,0

-90,0

80,0

-160,0

160,0

170,0

375,0

232,60

244,18

120

114,75

Tapani Orha

1954

TNT

100,0

-----

100,0

90,0

-----

90,0

170,0

210,0

230,0

420,0

120

119,36

Toivo Kyllönen

1952

KajKu

181,0

195,0

-----

195,0

-100,0

-----

out

M70 Sij.

Sarja

Paino

Nimi

Seura

JK1

JK2

JK3

JK tul

PP1

PP2

PP3

PP tul

MN1

MN2

MN3

MN tul

Pist.

J.pist

66,0

65,41

Torsten Ruotsala

1943

KoJy

120,0

127,5

135,0

65,0

67,5

-70,0

67,5

180,0

190,0

195,0

397,5

314,44

66,0

64,97

Ilkka Mikkonen

1941

PV-81

-60,0

60,0

-70,0

60,0

75,0

80,0

-85,0

80,0

120,0

130,0

140,0

280,0

222,74

74,0

69,64

Tapani Pulkkinen

1940

KesU

115,0

-125,0

125,0

55,0

60,0

-----

60,0

155,0

-165,0

155,0

340,0

255,80

74,0

72,40

Olli Vento

1933

I-HV

80,0

90,0

-100,0

90,0

75,0

80,0

-82,5

80,0

105,0

120,0

130,0

300,0

219,22

83,0

81,50

Taisto Hämäläinen

1939

OrGn

145,0

150,0

155,0

80,0

-87,5

80,0

170,0

180,0

185,0

420,0

283,44

83,0

79,76

Leevi Pehkoranta

1937

I-HV

125,0

-135,0

135,0

50,0

-55,0

-----

50,0

150,0

180,0

-193,0

180,0

365,0

249,66

93,0

90,58

Tapani Puhakka

1944

-65,0

65,0

-90,0

65,0

80,0

90,0

95,0

160,0

175,0

185,0

345,0

219,53

105,0

99,88

Muisto Marjamäki

1938

MY-Power

80,0

90,0

100,0

70,0

-80,0

-----

70,0

120,0

130,0

-145,0

130,0

300,0

182,66

120,0

117,90

Raimo Sandelin

1940

PTVAK

90,0

100,0

120,5

-90,0

90,0

105,0

130,0

150,0

167,5

393,0

226,90

Olli Vento

Torsten Ruotsala

The Finnish Powerlifting Magazine

Mastersin SM-2014, Naiset N40 Sij.

Sarja

Paino

Nimi

Seura

JK1

JK2

JK3

JK tul

PP1

PP2

PP3

PP tul

MN1

MN2

MN3

MN tul

Wilks

J.pist

57,0

54,71

Mervi Sirkiä

1972

TNT

95,0

105,0

107,5

105,0

70,0

72,5

75,0

72,5

135,0

312,5

374,47

63,0

62,52

Satu Luoto

1969

LVK-Team

112,5

120,5

122,5

82,5

87,5

91,0

87,5

120,0

128,0

130,0

340,0

367,27

63,0

62,82

Tarja Uppala

1965

SalVo

75,0

80,0

82,5

80,0

70,0

72,5

70,0

105,0

112,5

117,5

267,5

287,91

63,0

61,54

Anu Göös

1968

70,0

80,0

82,5

50,0

52,5

100,0

110,0

120,0

255,0

278,80

72,0

69,00

Susanna Virkkunen

1973

S-V

110,0

120,0

122,5

107,5

115,5

107,5

170,5

183,0

190,0

420,0

422,03

72,0

69,22

Susanna Lindfors

1973

KoJy

120,0

130,0

135,0

75,0

80,0

82,5

80,0

130,0

140,0

150,0

365,0

365,95

72,0

70,46

Vuokko Liljeström

1969

ViVo

92,5

100,0

105,0

100,0

52,5

55,0

52,5

130,0

140,0

147,5

140,0

292,5

289,69

84,0

78,14

Karita Kraufvelin

1973

S-V

105,0

117,5

120,0

50,0

55,0

57,5

55,0

140,0

160,0

168,0

343,0

318,08

84,0

82,19

Joanna Linna

1974

JP 2000

107,5

115,0

120,0

75,0

80,0

82,5

80,0

120,0

135,0

142,5

342,5

308,85

84,0

82,85

Piia Valkonen

1973

SVV

100,0

110,0

117,5

67,5

72,5

75,0

72,5

110,0

125,0

137,5

327,5

294,09

84,0

82,21

Minna Kettula

1973

JP 2000

90,0

97,5

102,5

55,0

60,0

65,0

60,0

100,0

110,0

120,0

282,5

254,71

84+

106,46

Katariina Nokua

1973

HSU

130,0

150,0

160,0

150,0

97,5

105,0

108,0

97,5

150,0

170,0

180,5

170,0

417,5

341,94

N50 Sij.

Sarja

Paino

Nimi

Seura

JK1

JK2

JK3

JK tul

PP1

PP2

PP3

PP tul

MN1

MN2

MN3

MN tul

Wilks

J.pist

57,0

55,25

Eija Auvinen

1961

70,0

75,0

80,0

40,0

42,5

45,0

42,5

100,0

105,0

110,0

232,5

276,47

63,0

60,79

Kaija Koivula

1962

55,0

60,0

65,0

45,0

47,5

50,0

47,5

85,0

90,0

97,5

210,0

231,77

63,0

61,55

Sinikka Näslund

1960

TNT

45,0

47,5

-----

45,0

57,5

60,0

57,5

50,0

55,0

-----

55,0

157,5

172,18

84,0

72,63

Heli Valtonen

1961

RAYVO

65,0

75,0

80,0

65,0

70,0

75,0

70,0

110,0

120,0

122,5

272,5

264,44

N60 Sij.

Sarja

Paino

Nimi

Seura

JK1

JK2

JK3

JK tul

PP1

PP2

PP3

PP tul

MN1

MN2

MN3

MN tul

Wilks

J.pist

52,0

49,67

Vuokko Viitasaari

1954

YlöR

85,0

95,0

105,0

40,0

50,0

52,5

115,0

125,0

135,0

292,5

377,64

57,0

56,14

Irmeli Vaulakorpi

1954

HPV

75,0

77,5

57,5

60,0

62,5

100,0

107,5

247,5

290,64

N70 Sij.

Sarja

Paino

Nimi

Seura

JK1

JK2

JK3

JK tul

PP1

PP2

PP3

PP tul

MN1

MN2

MN3

MN tul

Wilks

J.pist

52,0

50,26

Eila Kumpuniemi

1942

RaPe

65,0

70,0

80,0

70,0

42,5

47,0

47,5

47,0

100,0

110,0

112,0

229,0

293,03

Sarjan N40/84 kg naiset Näin saatiin ensimmäinen kisapäivä kunnialla ohitse. Seuraavana päivänä kisat alkoivatkin naisten punnituksella jo kello seitsemän. Lauantai oli pitkä päivä niin nostajille ja huoltajille kuin myös talkooporukalle ja tuomareille. Hyvällä ruualla ja huumorilla siitäkin päivästä selvittiin ilman suurempia ongelmia. Lauantaina nähtiin hienoa yhteistyötä monilta tahoilta, mutta erityisesti mieleen painui Joanna ja Pauli Linnan yhteistyö, kun toinen nosti, niin toinen toimi 12 VOIMANOSTAJA 2 • 2014

huoltajana ja päinvastoin. Toisen apu on aina arvokas ja sitä ei tule unohtaa. Naiset nostivat kahdessa ryhmässä, ensin N50-70 ja toinen ryhmä oli varattu kokonaan N40-sarjalle. Myös naiset tekivät hienoja nostoja ja jälleen uudet suomenennätykset tulivat päivänvaloon. Naisten vanhin nostaja Eila Kumpuniemi sai hienot 229 kiloa yhteistulokseksi, joista

penkin tulos (47 kg) ja maastavedon tulos (112 kg) ovat suomenennätyksiä. Ei voi muuta kuin hattua nostaa 72-vuotiaalle naisnostajallemme. N60-sarjaan Vuokko Viitasaari (52 kg) ja Irmeli Vaulakorpi (57 kg) uusivat myös suomenennätyslukemia. Viitasaari sai kyykyn, maastavedon ja yhteistuloksen ennätykset (105 kg - 135 kg - 292,5 kg), joista kyykyn SE riittää myös N40 luokan suomenennätykseksi. Vaulakorpi sai myös kyykyn, maastavedon ja

Mastersin SM-2014, M40 M40 Sij.

Sarja

Paino

Nimi

Seura

JK1

JK2

JK3

JK tul

PP1

PP2

PP3

PP tul

MN1

MN2

MN3

MN tul

Pist.

J.pist

66,0

65,97

Rami Hietanen

1973

LVK-Team

125,0

132,5

140,0

95,0

105,0

112,5

170,0

185,0

200,0

452,5

355,43

66,0

65,70

Pentti Rimpi

1967

MY-Power

125,0

135,0

140,0

135,0

95,0

100,0

107,5

100,0

140,0

150,0

165,0

150,0

385,0

303,44

74,0

73,63

Sami Siltala

1972

Py-Pa

170,0

177,5

182,5

177,5

135,0

140,0

145,0

140,0

220,0

230,0

232,5

550,0

397,04

74,0

73,96

Marko Helynen

1971

M-Club

170,0

180,0

190,5

120,0

132,5

140,0

190,0

210,0

217,5

548,0

394,34

74,0

72,75

Jonas Enkvist

1970

170,0

175,0

180,0

135,0

140,0

142,5

140,0

200,0

210,0

215,0

535,0

389,57

74,0

73,42

Jari Kinnunen

1966

NoVo

150,0

160,0

165,0

122,5

125,0

127,5

125,0

200,0

215,0

220,0

510,0

368,91

74,0

73,13

Tomi Lindqvist

1973

HeTarmo

140,0

150,0

160,0

105,0

115,0

117,5

115,0

170,0

185,0

192,5

185,0

460,0

333,70

83,0

82,94

Hannu Hakala

1973

HartVo

180,0

195,0

205,5

150,0

157,5

160,0

157,5

215,0

230,0

242,5

605,5

404,34

83,0

82,64

Tomi Sairanen

1968

SaJy

180,0

190,0

197,5

140,0

240,0

255,0

265,0

255,0

592,5

396,52

83,0

82,68

Jani Sundholm

1974

KoJy

170,0

177,5

182,5

150,0

157,5

160,0

157,5

210,0

217,0

227,5

567,5

379,68

83,0

82,13

Vesa Hartikainen

1969

170,0

177,5

182,5

152,5

157,5

152,5

207,5

215,0

225,0

215,0

550,0

369,45

83,0

82,65

Vesa Kovalainen

1971

KajKu

180,0

190,0

192,5

190,0

120,0

215,0

225,0

235,0

545,0

364,70

83,0

80,55

Mika Granbacka

1973

175,0

185,0

190,0

185,0

115,0

120,0

125,0

120,0

195,0

205,0

215,0

520,0

353,48

83,0

82,03

Toni Salminen

1973

RiKi

145,0

152,5

160,0

125,0

130,0

135,0

130,0

210,0

220,0

225,0

515,0

346,19

83,0

81,76

Lars-Håkan Öling

1968

PTVAK

160,0

172,5

180,0

127,5

132,5

135,0

132,5

180,0

190,0

200,0

512,5

345,20

83,0

81,61

Kari Räihä

1965

OPT

145,0

160,0

170,0

100,0

107,5

112,5

107,5

200,0

220,0

-----

200,0

477,5

321,98

93,0

92,71

Mika Lehtinen

1973

HuiVo

180,0

190,0

205,0

180,0

190,0

180,0

230,0

240,0

245,0

240,0

625,0

393,20

93,0

92,16

Timo Nieminen

1973

Tap.Erä

190,0

197,5

205,0

197,5

145,0

152,5

157,5

230,0

240,0

270,0

240,0

595,0

375,40

93,0

92,48

Harri Nieminen

1972

JoPuPo

190,0

205,0

215,0

140,0

145,0

150,0

145,0

200,0

215,0

220,0

215,0

575,0

362,18

93,0

92,12

Mika Malkki

1972

SaJy

170,0

185,0

190,0

120,0

127,5

130,0

230,0

240,0

247,5

567,5

358,13

93,0

92,90

Mika Huhtaviita

1965

PV-81

210,0

220,0

120,0

125,0

120,0

210,0

225,0

230,0

225,0

565,0

355,11

93,0

92,32

Markus Mansikkamäki

1972

TamRy

180,0

187,5

180,0

125,0

130,0

137,5

130,0

190,0

200,0

212,5

522,5

329,38

93,0

92,36

Janne-Pekka Hakala

1968

HPV

165,0

172,5

180,0

172,5

125,0

130,0

125,0

187,5

202,5

207,5

202,5

500,0

315,13

93,0

92,78

Janne Göös

1971

140,0

147,5

152,5

110,0

112,5

185,0

192,5

200,0

465,0

292,44

275,96

93,0

92,21

Juha Leppänen

1967

JP 2000

145,0

152,5

120,0

122,5

125,0

140,0

150,0

160,0

437,5

93,0

93,00

Johan Strandvall

1974

KoJy

-----

out

93,0

93,04

Vesa Pitkänen

1966

RAYVO

-----

out

105,0

101,45

Petri Heikkinen

1973

JoPuPo

240,0

250,0

260,0

155,0

162,5

167,5

162,5

265,0

280,0

293,5

280,0

702,5

425,13

105,0

104,90

Mika Hautaniemi

1968

OPT

240,0

247,5

256,0

160,0

162,5

160,0

240,0

250,0

255,0

671,0

401,09

105,0

102,10

Joni-Pekka Nylund

1971

TamRy

225,0

235,0

240,0

130,0

137,5

142,5

137,5

280,0

282,5

293,5

280,0

657,5

396,92

105,0

102,08

Mika Paasonen

1972

MY-Power

220,0

230,0

235,0

152,5

157,5

160,0

260,0

270,0

272,5

260,0

655,0

395,44

105,0

102,60

Jarmo Putkonen

1965

KesU

200,0

215,0

220,0

215,0

140,0

145,0

140,0

230,0

240,0

250,0

240,0

595,0

358,53

105,0

104,37

Jani Hyytiäinen

1974

KoVo

200,0

210,0

212,5

210,0

150,0

155,0

-----

150,0

220,0

232,5

-----

232,5

592,5

354,81

105,0

101,97

Jani Sollo

1974

210,0

215,0

-----

215,0

145,0

150,0

-----

145,0

230,0

245,0

-----

230,0

590,0

356,35

105,0

101,64

Marko Lehtinen

1971

TVN

160,0

170,0

180,0

110,0

120,0

125,0

190,0

210,0

220,0

525,0

317,48

105,0

100,89

Timo Mylläri

1965

SeiVo

145,0

160,0

167,5

160,0

105,0

115,0

117,5

115,0

200,0

215,0

225,0

215,0

490,0

297,17

105,0

104,10

Juha Suomalainen

1972

PaPu

185,0

-----

out

120,0

117,72

Mika Pessi

1973

HeTarmo

190,0

215,0

-----

215,0

180,0

195,0

202,5

195,0

230,0

240,0

-----

240,0

650,0

375,42

120,0

119,33

Patrik Nyman

1970

PV-81

210,0

225,0

-----

225,0

140,0

147,5

140,0

260,0

270,0

-----

270,0

635,0

365,55

120,0

111,63

Tommi Virtanen

1971

190,0

200,0

205,0

200,0

175,0

180,0

-----

175,0

235,0

250,0

260,0

250,0

625,0

366,19

120,0

114,49

Tomi Koponen

1973

ViVo

195,0

210,0

215,0

165,0

170,0

175,0

170,0

220,0

240,0

250,0

240,0

625,0

363,59

120,0

111,24

Thomas Salin

1966

KK Eken

180,0

195,0

202,5

152,5

157,5

165,0

200,0

217,5

232,5

217,5

585,0

343,11

120,0

114,01

Jari Göös

1969

SKIP

190,0

197,5

205,0

145,0

147,5

150,0

190,0

197,5

205,0

560,0

326,15

120+

139,32

Tero Seppänen

1972

HauVo

280,0

300,0

308,0

230,0

243,0

245,0

305,0

320,0

330,5

320,0

873,0

488,20

120+

144,05

Teijo Hytönen

1969

Huima

225,0

240,0

250,0

167,5

175,0

182,5

267,5

280,0

712,5

396,49

120+

138,33

Jari Nurminen

1971

RAYVO

215,0

225,0

230,0

137,5

145,0

150,0

250,0

260,0

270,0

260,0

640,0

358,29

The Finnish Powerlifting Magazine

yhteistuloksen ennätykset tuloksilla 77,5 kg - 107,5 kg - 247,5 kg. N50/84 kg -sarjassa nostanut Heli Valtonen voitti kultamitalin itselleen uusien maastavedon suomenennätyksen lukemin 122,5 kiloa. N40-sarjassa nähtiin monia tiukkoja taistoja mitaleista ja tuloksista. N40/57 Mervi Sirkiä taisteli kahden epäonnistuneen maastavedon jälkeen itselleen hienosti tuloksen samalla voittaen sarjansa tuloksella 312,5 kiloa. Sarjassa N40/63 Satu Luoto voitti itselleen kultamitalin 72,5 kilon erotuksella hopeamitalistiin ja uusi samalla kyykyn, maastavedon ja yhteistuloksen SE:n. Satu Luodon seuraavia ennätyksiä voidaankin nähdä jo kesäkuussa pidettävissä MM-kisoissa Etelä-Afrikassa. N40/72-sarjan voittaja Susanna Virkkunen korjaili nimiinsä maastavedon ja yhteistuloksen SE:t, joista maastavedon SE riittää myös avoimen luokan suomenennätykseksi. Saman sarjan hopeamitalisti Susanna Lindfors korjaili kyykyn suomenennätyslukemia (135 kg). Myös N40/84 -sarjassa nähtiin Karita Kraufvelinin tyylinäytteitä, hänen korjatessaan maastavedon SE:n nimiinsä tuloksella 168 kg. Näin oli saatu aamupäivän ensimmäinen kisarykelmä ohitse. Palkintojen jaon ja pienen paussin jälkeen voitiin siirtyä M50 ja M40 kevyimpien sarjojen pariin. Ensin nostettiin M50 sarjat 59-74. Sarjan M50/59 voittaja Ari Välimaa nosti hienosti itselleen kyykyn ja yhteistuloksen suomenennätysraudat tuloksilla (105 kg – 292,5 kg). Toinen suomenennätysten uusija oli Jukka Hakonen sarjaan M50/74, jossa hän uusi myös kyykyn ja yhteistuloksen ennätykset (180 kg – 507,5 kg).

Katariina Nokua

Sitten oli M40 kevyiden nostajien vuoro. Ensin nostivat M40/66, joiden voiton itselleen vei Rami Hietanen 67,5 kilon erotuksella Pentti Rimpiin tuloksella 452,5 kiloa. Sitten vuorossa oli M40/74 tiukka taisto siitä, kuka lähtee kisoista kultamitali kaulassa kotiin. Marko Helynen kyykkäsi itselleen suomenennätyksen (190,5 kg) mennen johtoon. Kultamitalitaisto ratkaistiin maastavedossa, jonka jälkeen Sami Siltala vei kullan itselleen kahden kilon erolla tuloksella 550 kiloa. Marko Helysen yhteistulos oli 548 kiloa. Pronssille jätettiin Jonas Enkvist tuloksella 535 kiloa. Ripeän lavatoiminnan ja hyvän pöydän takana työskentelyn ansiosta talkoomiehet ja –naiset sekä tuomarit saivat hengähtää melkein tunnin ennen seuraavien nostoryhmien alkua. Sitten lavalle saivat luvan astella loput M50-sarjalaiset näyttämään voimansa. Ensimmäisessä ryhmässä nostivat 83- ja 93-sarjojen nostajat ja toisessa ryhmässä 105-, 120- ja 120+ -nostajat. Sarjassa M50/83 hopeamitalisti Jorma Ollikainen toi yleisön nähtäville, kuinka maastavedon SE-raudat (228 kg) nousivat hyväksytysti ylös. Sarjan voitti Keijo Pasanen tuloksella 532,5 kiloa. Sarjan M50/93 kultamitalin vei reilulla etumatkalla Jorma Hietamäki, joka myös uusi kyykyn suomenennätyksen (225 kg). Hänen etumatkansa hopeamitalistiin oli 75 kiloa, ja yhteistulokseksi hänelle kertyi 610 kiloa. Hopealle tuli Kari Pihlajamäki tuloksella 535 kiloa ja pronssille Seppo Norppila tuloksella 525 kiloa. Neljänneksi tullut Olli Skogberg sai tulokseksi 515 kiloa. Hän jäi vielä nostojensa päätyttyä tuomaroimaan kisoja. Toisen ryhmän nostot sai aloittaa sarjan M50/105 nostaja Kari Jämsä 120 kilon kyykyllä. Hänen lopulliseksi tulokseksi tuli 492,5 kiloa, joka riitti viidenteen sijaan. Sarjan voitti ylivoimaisesti Annastiina Rajaniemen huollettava Harri Hagfors. Hagfors korjaili omia suomenennätyksiään uusin mittoihin niin kyykyssa ja maastavedossa kuin yhteistuloksessakin. Kyykyn tulos oli 233,5 kiloa, maastavedon 276 kiloa ja yhteistulos 664,5 kiloa. Myös Hagfors nähdään Etelä-Afrikan MM-kisojen lavoilla. Hopealle sarjassa M50/105 tuli Henrik Winter (637,5 kg), pronssille Jari Niskanen (600 kg) ja neljänneksi Sauli Huhtamäki (520 kg). M50/120

VOIMANOSTAJA 2 • 2014

Mastersin SM-2014, M50 M50 Sij.

Sarja

Paino

Nimi

Seura

JK1

JK2

JK3

JK tul

PP1

PP2

PP3

PP tul

MN1

MN2

MN3

MN tul

Pist.

J.pist

59,0

56,51

Ari Välimaa

1955

KeBo

100,0

105,0

110,0

105,0

55,0

60,0

62,5

60,0

120,0

127,5

130,0

127,5

292,5

263,94

66,0

64,64

Timo Leino

1958

140,0

150,0

155,0

100,0

107,5

100,0

180,0

190,0

180,0

435,0

347,53

74,0

72,83

Jukka Hakonen

1963

K-UV

165,0

180,0

191,0

180,0

110,0

115,0

117,5

190,0

195,0

210,0

507,5

369,25

74,0

73,21

Pekka Turunen

1960

LVK-Team

150,0

160,0

165,0

125,0

127,5

130,0

127,5

190,0

195,0

200,0

195,0

487,5

353,37

74,0

72,50

Pauli Linna

1957

JP 2000

145,0

152,5

157,5

152,5

95,0

100,0

102,5

195,0

210,0

-----

210,0

465,0

339,45

74,0

73,20

Ari Siponen

1964

HeTarmo

140,0

145,0

140,0

90,0

95,0

-----

95,0

160,0

-----

160,0

395,0

286,35

83,0

82,17

Keijo Pasanen

1963

I-HV

165,0

172,5

140,0

145,0

140,0

200,0

215,0

220,0

532,5

357,59

83,0

80,83

Jorma Ollikainen

1957

150,0

170,0

180,0

100,0

105,0

107,5

210,0

228,0

245,0

228,0

515,5

349,67

83,0

82,86

Aarre Laurila

1963

OV-86

135,0

145,0

150,0

105,0

107,5

110,0

170,0

185,0

202,5

462,5

309,03

83,0

82,56

Rami Huovinen

1964

SalVo

140,0

150,0

160,0

150,0

100,0

110,0

115,0

110,0

200,0

210,0

200,0

460,0

308,02

93,0

92,84

Jorma Hietamäki

1955

SiSi

200,0

215,5

225,0

100,0

115,0

120,0

250,0

265,0

267,5

265,0

610,0

383,51

93,0

90,42

Kari Pihlajamäki

1959

145,0

155,0

162,5

115,0

120,0

122,5

120,0

245,0

250,0

252,5

535,0

340,74

93,0

92,99

Seppo Norpila

1963

K-UV

160,0

170,0

175,0

130,0

135,0

137,5

135,0

205,0

215,0

227,5

215,0

525,0

329,82

93,0

92,07

Olli Skogberg

1959

TamRy

160,0

170,0

175,0

150,0

155,0

150,0

180,0

190,0

207,5

190,0

515,0

325,08

93,0

90,77

Voitto Ahopelto

1956

YlöR

150,0

160,0

120,0

127,5

130,0

127,5

170,0

180,0

190,0

477,5

303,53

93,0

91,15

Eino Antila

1955

SeiVo

145,0

152,5

162,5

152,5

110,0

120,0

125,0

180,0

190,0

180,0

457,5

290,21

105,0

100,03

Harri Hagfors

1961

MY-Power

215,0

225,0

233,5

147,5

152,5

155,0

250,0

265,0

276,0

664,5

404,36

105,0

104,28

Henrik Winter

1962

S-V

215,0

225,0

230,0

155,0

162,5

167,5

162,5

230,0

245,0

-----

245,0

637,5

381,87

105,0

104,94

Jari Niskanen

1963

So-Vi

185,0

195,0

202,5

195,0

155,0

160,0

162,5

160,0

245,0

260,0

-----

245,0

600,0

358,60

105,0

96,24

Sauli Huhtamäki

1960

PV-81

150,0

170,0

120,0

130,0

137,5

130,0

210,0

220,0

230,0

220,0

520,0

321,59

105,0

101,03

Kari Jämsä

1962

JP 2000

120,0

135,0

150,0

130,0

140,0

150,0

140,0

180,0

202,5

210,0

202,5

492,5

298,52

120,0

105,48

Veijo Räsänen

1957

I-HV

180,0

195,0

205,0

152,5

157,5

160,0

255,0

265,5

275,0

640,0

381,83

120,0

109,39

Lars Lampinen

1961

S-V

200,0

210,0

215,0

140,0

150,0

250,0

260,0

272,5

250,0

615,0

362,55

120,0

111,52

Jouko Suvanto

1956

PTVAK

205,0

207,5

237,5

205,0

165,0

175,0

186,0

175,0

220,0

230,0

232,5

230,0

610,0

357,51

120,0

108,95

Kari Vähämäki

1962

VilpVe

165,0

175,0

180,0

130,0

135,0

140,0

135,0

200,0

212,5

200,0

515,0

303,98

120+

140,83

Kyösti Salonen

1964

TNT

220,0

240,0

250,0

150,0

160,0

162,5

160,0

240,0

265,0

288,0

698,0

389,70

120+

141,98

Pertti Lähteenmäki

1959

OrGn

180,0

200,0

210,0

200,0

122,5

130,0

122,5

220,0

240,0

220,0

542,5

302,52

-sarjassa voiton vei Veijo Räsänen yhteistuloksella 640 kiloa uusien samalla maastavedon SE-lukemia raudoilla 275 kiloa. M50/120+ voiton vei Kyösti ”Kössi” Salonen tuloksella 698 kiloa. Myös hän uusi maastavedon suomenennätysrautoja vetäen ylös hyväksytysti 288 kiloa. Superin myötä oli saatu lauantaipäivä pakettiin ja lähdettiin kotiin nukkumaan sekä valmistautumaan samanmoiseen herätykseen sunnuntaiaamuna. Sunnuntaipäivä oli tiedossa lyhyempänä päivänä illalla järjestettävän koripallo-ottelun takia. Kiitos talkoolaisten, sali saatiin tyhjäksi ennen kyseistä peliä. Sunnuntaipäivä oli varattu kokonaan M40-sarjoille, joita oli kokonaisuudessaan neljä ryhmää. Ensimmäisenä lavalle astelivat M40/83 nostajat. Sarjan M40/83 voitti Hannu Hakala tuloksella 605,5 kiloa. Hän myös onnistuneesti korotti kyykyn SE-lukemia kyykäten 205,5 kiloa. Hopealle tuli Tomi Sairanen tuloksella 592,5 kiloa ja pronssille Jani Sundholm tuloksella 567,5 kiloa. Sarjan M40/93 voitti Mika Lehtinen 30 kilon erolla hopealle tulleeseen Timo Niemiseen. Mika Lehtisen yhteistulos oli 625 kiloa ja Timo Niemisen 595 kiloa. Pronssille tuli Harri Nieminen tuloksella 575 kiloa. Sitten alkoivat sunnuntain viimeiset rutistukset 105-, 120- ja superin-nostajien kanssa. Niissä nähtiin muutamia uusia suomenennätyksiä ja tiukkoja taisteluita pronssimitaleista. M40/105 -sarjan voittaja Petri Heikkinen uusi itselleen kyykyn (260 kg) ja yhteistuloksen (702,5 kg) SE:t. Myös hopealle tullut Mika Hautaniemi kyykkäsi suomenennätysraudat (256 kg), mutta Heikkinen korotti niitä vielä neljällä kilolla. Hautaniemen yhteistulos oli lopulta 671 kiloa.

The Finnish Powerlifting Magazine

Heikkinen kokeili myös maastavedon SElukemia pronssille tulleen Joni-Pekka Nylundin kanssa molempien epäonnistuttua täpärästi. Nylund taisteli itselleen 2,5 kilon erolla pronssimitalin Mika Paasosen nenän edestä. M40/120 -sarjassa nähtiin huima taistelu pronssimitalista Tommi Virtasen ja Tomi Koposen välillä. Lopulta taistelun vei Tommi Virtanen kevyempänä. Molemmille yhteistulokseksi tuli 625 kiloa. Sarjan voitti Mika Pessi 650 kilon yhteistuloksella. Hopealle sijoittui Patrik Nyman 635 kilon yhteistuloksella. Sitten päästiin superin nostojen pariin. Siellä nähtiinkin huimia ennätyksiä Tero Seppäsen tahoilta. Yleisön kannustaessa villinä Seppänen korotti kyykyn (308 kg), penkin (245 kg) ja yhteistuloksen (873 kg) SE-lukemia, joista kyykyn ja yhteistuloksen SE:t riittävät myös avoimen luokan ennätyksiksi. Seppänen yritti myös riistää Ove Lehdon nimissä olevan maastavedon SE:n (330 kg) omiin nimiinsä, mutta epäonnistui harmillisesti. Kuitenkin Seppäselle jäi taakse kahdeksan onnistunutta nostoa ja aivan huikeat lukemat tuloksiksi sekä ylivoimaisesti voitettu kultamitali. Hän voitti järjestävän seuran Teijo Hytösen huimalla 160,5 kilon erotuksella. Hytönen sai omia ennätyksiään nostettua pienestä ylilatautumisesta huolimatta ja hänkin sai kahdeksan onnistuneen noston suoran. Tulokseksi tuli 712,5 kiloa, ja kun 300 kilon maastavetoa ei tullut, sopimuksen mukaan hän käveli kisapaikalta kotiin. Hytönen voitti kolmanneksi tulleen Jari Nurmisen 72,5 kilon erotuksella, Nurmisen yhteistuloksen ollessa 640 kiloa. Palkintojen jaon jälkeen oli saatu sen kevään viimeiset SM-kisat päätökseen ja nyt siirretään nokka kohti seuraavia kisoja. Iso kiitos kuuluu liitolle, tuomareille, kaikille talkoolaisille ja kuuluttajallemme Heikki Orasmaalle Allekirjoittanut kiittää lavamiehistön ”pomona” Hessua hyvästä yhteistyöstä ja lavamiehiä, jotka toimivat mallikkaasti ja ripeästi. Erityiskiitos myös kaikille sponsoreille kisojen järjestämisen tukemisesta. Onnea kaikille mitalisteille ja uusille suomenennätysten haltijoille, olkaahan kilttejä ja reenatkaa ahkerasti.

Sarjan M60/66 kg mitalistit

Tero Seppänen 16

VOIMANOSTAJA 2 • 2014

Maailman kirjat ovat sekaisin! Teksti: Kimmo Pelkonen, crossfit- ja painonnostoharrastaja

Crossfit-harrastaja kirjoittamassa kolumnia Voimanostaja-lehteen. Mitähän tästäkin tulee? Sanomista varmaan, kuten lähes aina… Kun valmentajani ja uskallan sanoa ystäväni Anni Vuohijoki kysyi minulta, haluaisinko kirjoittaa kolumnin Voimanostajalehteen, en empinyt hetkeäkään: vastaus oli, kuten huomaatte KYLLÄ. Crossfitharrastajia on syytetty ylimielisyydestä, jota muun muassa lausahdukset ”your workout is my warmup” ovat mukavasti tukeneet. Kyse ei käsittääkseni ole suinkaan ylimielisyydestä, tai mielikuvasta olla jotenkin urheilun eliittiä. Kyse on enemmänkin siitä, että CF-harrastajat pitävät keskimäärin enemmän lajistaan ja ovat ylpeitä siitä, mitä tekevät. Suomessa ylpeys käy, kuten sanonta sanoo, lankeemuksen edellä, ja se onkin automaattisesti syntiä. Kel onni on, onnen kätkeköön. Tosiasiassa voimanosto kuten painonnostokin ovat merkittävän isossa roolissa crossfit harjoittelussa. Treeneissä kyykätään paljon, niin etu-, taka- kuin boksikyykkyjä, mutta myös erikoisempia viritelmiä kuten Zercher-kyykkyä. Eihän unohdeta myöskään OHS:ää eli siis valakyykkyä. Se ei kyllä kuulosta lähellekään niin seksikkäältä kuin salaperäinen lyhenne OHS, jota CF-piireissä mieluummin käytetään. Vielä voimanostoa tärkeämmässä roolissa ovat olympianostot, kuten rinnalleveto, työntö ja tempaus. Ei ole CF-salia, jossa näitä nostomuotoja ei hinkattaisi päivästä toiseen. Itse asiassa melkein jokaisessa CF-kilpailussa on tainnut olla mukana vähintäänkin joku olympianoston muodoista, ja hyvä niin. Olympianostoissahan kristallisoituu se, mitä Crossfitissä haetaan, kaikki ne elementit: voima, nopeus, räjähtävyys, liikkuvuus ja kehonhallinta. Parhaat crossfit-harjoittelijat ja -kisailivat ovat myös järjestäen hyviä olympianostajia; onhan Suomessa nähty myös se, että crossfitissä kisaava henkilö on vaihtanut kokonaan lajia painonnostoon. Mutta missä on voimanostajat? En tiedä mikä tilanne on muualla Suomessa, mutta pääkaupungin boxit (crossfitsalit) tekevät hyvinkin paljon yhteistyötä painonnoston valmentajien kanssa. Meille järjestetään seminaareja, punttikouluja ja jopa viikoittaisia tunteja. Itse olen aloittanut painonnoston saloihin tutustumisen vasta aikuisiällä crossfitin kautta. Tuttavuus on ollut vaikea ja haastava.

Crossfitsaleilla on ihan kohtuullisen päteviä koutseja, joilla on myös silmää ja kokemusta olympianostojen opettamisesta. Karu totuus on kuitenkin ainakin omalla kohdallani se, että jos haluan olla hyvä, on minun tehtävä yhteistyötä parhaiden kanssa. Houkuttelin siis Annin Herttoniemeen punttikoulua vetämään, jossa vieraili myös eräs tuttu voimanostaja persoona. Reality check. Herttoniemessä harrastaa crossfitiä myös voimanostajataustainen Antti Paronen. Olin Tapio Mustosen kanssa huoltamassa Anttia SM-kisoissa, joista mies muuten nappasi kultaa mukaansa. Nuo kisat olivat jonkinlainen herätys: pienet tytöt nostavat saman verran kyykystä kuin isot miehet CFsalilla. Meillä on vielä paljon tekemistä, myös raa`an voiman hankinnan suhteen. Tosin CF-miehen tai -naisen on oltava kombinaatio montaa eri ominaisuutta, mutta voimaa on oltava pohjalla. Missä ovat voimanostajat ja voimanostovalmentajat? Esittäisin muutaman haasteen. Haaste 1: voimanostajat tulkaa myös katsomaan CF-kisoja. Touhu on totista urheilua, ja katsojaystävällistä. Mitä muuta opin? Muutaman kerran harjoittelimme yhdessä Annin voimanostoja painonnostovalmennettavien kanssa, ja huh! Nämä kaverit ovat todellisia urheilijoita, heidän treeninsä ovat intensiivisiä ja rankkoja. Romut, joita kaverit liikuttelevat, laittoivat meidät miettimään syntyjä syviä. (Onnea vaan Tatulle MM-pronssista!) Kunnioitus toisten lajien urheilijoita kohtaan lisääntyi huimasti. Myös muut harjoittelevat kovaa ja tosissaan, eivät pelkästään CF-ihmiset. Tämänlainen ”ristipölytys” on kaikin puolin tervettä ja edistää lajeja. Siksi esitänkin toisen haastaan: voimanostajat tulkaa ihmeessä tutustumiskäynnille crossfitsalille. CF-harrastajat eivät ole jokin mystinen Rogueen pukeutuva porukka, vaan samalla lailla harrastukseensa intohimoisesti suhtautuvaa jengiä, kuten todennäköisesti tekin. Samalla kun me saamme vinkkejä, ehkä tekin voitte oppia jotain meiltä? Tervetuloa siis boxille ottamaan asiasta selvää. Kolumnin kirjoittaja on voimailun aktiiviharrastaja, ristiinliikkuja, joka kuluttaa aikaansa töiden lisäksi salilla ja kirjoittaen kolumneja muun muassa Cross Training Magazineen.

The Finnish Powerlifting Magazine

ARTSIN

NKELIT

Yhteishenki antaa voimaa Teksti ja kuvat: Jari Rantapelkonen

”Yhdessä olemme enemmän” Artsin enkeleissä ei ole roistoja, joita potkitaan päähän tai heitellään ikkunoista ulos ja kallioilta alas. Roistojen sijaan jahdataan kiloja. Ne saavat kyytiä niin maasta kuin rinnalta, aina suorille käsille ja telineisiin saakka. Halu täyttää Artsilta saatu tehtävä - nostaa enemmän rautaa - palaa naisten sisällä. Enkeleiden filosofia matkalla suurempiin rautoihin on yksinkertainen: Yhdessä olemme enemmän. Artsin enkeleiden filosofia näkyy käytännössä siinä, että he paitsi treenaavat kovaa, niin he pitävät hyvin tiiviisti yhtä.

Se antaa jäsenilleen jotain ylimääräistä voimaa, jokaiselle tarpeiden mukaan. Osa Artsin suojateista treenaa yksin, toinen pitää tiimiin muuten vain yhteyttä, kolmas hakee tiimistä motivaatiota ja henkisiä voimia, neljäs on muuten vain hengessä mukana, enemmänkin kannatusjäsenenä. Kaikkia enkeleitä yhdistää TV-sarja Charlien enkelit tapaan yksi mies, ja se on Artsi.

Tappelu kiloista, tavoitteet korkealla Artsin enkelit eivät ole tavallisia mimmejä. Nämä naiset tappelevat nostetuista kiloista. Pelkästään se, kuinka paljon nostetaan, ei kokonaan ratkaise kuinka hyvin Artsi kykenee tukemaan ja valmentamaan suojattejaan.

Jutunteon hetkellä Artsin enkelit jyrähtivät salille, jonnekin Helsingin esikaupunkialueelle. Joanna Linna kolisteli junalla Pietarsaaresta, Mirka Loman matkasi nurkan takaa Helsingistä ja Nina Ruuhivirta ajeli Espoosta, jokainen suunnaltaan, huoEnkelit saavat Artsilta tukea tarpeiden mukaan. Miina Karulle, lettomien televisiostarojen malliin. Enkeleiden muut jäsenet, jolla on joukosta vähiten kokemusta voimaharjoittelusta, Artsi Johanna Biessuoraan ja Miina Karulaukovimman eivät päässeet paikalle, mutta Suomen voimanostovalmentajan ympärillä treeniohjelmia. kuohuu. Arto ”Artsi” on rakentanut yksityiskohtaisia Tärkeää on, olivat hengessä. Enkeleiden kokoonpano on vuosien varrella että Miina oppii nostamaan ja harjoittelemaan oikein. ”Meillä Hannolinin tiimissä surraa rautaista suomalaista naisenergiaa. Naisten tiivis yhteistyö vaihdellut, mutta kaikki ovat vähintään kannatusjäseniä. Tällä on ajatus, että mennään askel kerrallaan ja saadaan Miinasta Artsin siipien suojissa on synnyttänyt Artsin enkelit. kertaa raudan vääntämiseen riitti kolmen enkelin voimat, kuten ensin kilpailukelpoinen urheilija”, kertoo Artsi. Miinalla itselelokuvissa. lään pyörii mielessään samantyyppiset ajatukset: ”Tavoitteet ovat toki korkealla, mutta realismi pitää silti säilyttää. Olen Ensimmäinen tehtävä enkeleille tuli heti puun takaa; oli treenannut voimanostoa vasta vajaan vuoden, joten tavoitteet ratkaistava pieni käytännön ongelma, kuinka päästä lukittuasetetaan asteittain yhdessä valmentajan kanssa.” jen ovien taakse treenaamaan. Haaste ratkesi nopeasti, aivan kuten näiltä toiminnan mimmeiltä odottaa saattoi. Heitä eivät Joanna Linna on ryhmän kokenein nostaja. Tavoitteet ovat pitele pienet lukot eivätkä muutkaan esteet. kovia, mutta ne kertovat myös viisaasta ajattelusta: ”Omien nostojen osalta tavoittelen veteraanien EM-mitalia heinäkuun Kun rautaa sitten kolisteltiin, oli tunnelma selvä: nyt nostetaan, kisoista. Pitkän tähtäimen suunnitelmissa on harrastaa lajia joten oksat pois. Kova treeni höystettynä hauskalla huumorilla niin pitkään kuin mahdollista. Haluan käyttää myös omia taitosai enkelit keskittymään pelkkään asiaan. Nämä tytöt eivät ole jani hyväksi ja saada nuoria harrastuksen pariin. Haluan toimia ihan tavallisia enkeleitä vaikka viittauksia Charlien enkeleihin heille valmentajana. Viljelen mottoa ”Älä tee niin kuin minä, on selvä. Toisin kuin Charlien enkeleiden Kurvit Suoriksi –elovaan niin kuin minä sanon”, joka perustuu omiin kokemuksiin.” kuvan tähtinäyttelijät, jotka esittelevät trimmattuja vartaloitaan, näyttelevät rintojaan ja heiluttelevat peppujaan, purkivat Nina Ruuhivirran elämässä riittää aktiviteetteja ja haasteita. Artsin enkelit kaiken energiansa raudan päämäärätietoiseen Työn ja harrastuksen yhteensovittamiseen on etsitty lääkkeinostamiseen. Kaikki muu epäoleellinen keimailu ei käynyt tä. Lääkkeeksi näyttää määräytyneen Artsin enkelit. ”Viime edes mielessä – vaikka salin uroot silmäilivätkin enkeleiden vuosina minulla on ollut melko suuria haasteita ylikunnon ja edesottamuksia. Tehtävä kirkkaana mielessä, siitä tiimin valurheiluvammojen takia. Se on ollut sen verran herättävä ja mentaja Artsi piti huolen. Salille oli turha tulla höpöttelemään kasvattava kokemus, että isossa mittakaavassa sanoisin, että niitä näitä. Jokaiseen kovaan treeniin on keskityttävä, jo ennen tavoitteenani on ylläpitää mahdollisemman hyvää terveyttä, salille tuloa. monipuolista kuntoa sekä työkykyä. Tavoitteenani on pystyä jatkamaan liikunnallista elämäntapaa elämäni loppuun saakka Artsi on tiimiä kasassa pitävä voima, sellainen kokoava isäja erityisesti nauttimaan siitä. Kilpaurheilullisesti RAW eli klashahmo. Siinä onkin tehtävää, sillä enkelit ovat normaalioloissa sisessa penkkipunnerruksessa tavoitteeni on tietysti kirkastaa hajallaan ympäri Suomen. Tiimissä on puhdasta voimaa. SM-hopeamitali kultaiseksi.” 18 VOIMANOSTAJA 2 • 2014

Artsi ja enkelit: Joanna Linna, Nina Ruuhivirta ja Mirka Loman

”Me ollaan kaikki erilaisia, mutta meillä on halu ja tarve pitää yhteyttä.” Mirka Lomanin unelmissa on löytää voimailussa jatkuvan kehityksen polku. ”En rajaa tavoitteitani nyt mihinkään tiettyyn kisaan tai saavutukseen.” Artsi tukee raakapenkkaamisesta kiinnostunutta Mirkaa erityisesti avaamalla tekniikan saloja. Joanna Linna tekee itse ohjelmansa, mutta haluaa opastusta henkisen valmennuksen saralla. Myös tekniikkaan Joanna saa opastusta, kun aviomies Pauli videoi vaimonsa nostoja. Johanna Bies antaa tiimille iloa ja räväkkää asennetta – ja myös vastavuoroisesti saa sitä. Johannalla on kokemuksia, joita hän on vuosien varrella kerännyt, jo ammattinsa puolesta. Teija Hakala on viimeisin jäsen enkeleissä. Hänelle haetaan uusia virikkeitä voimanostoharrastukseen. Kaikkia näitä naisia yhdistää Artsi, jonka ympärille on rakentumassa tarunomaisen legendan maine. Mies tunnetaan toisin kuin Charlie. Artsista ollaan montaa mieltä, mutta enkelit arvostavat Artsia. Nallekarhumaisen ilmentymän takaa löytyy kivenkovaa osaamista.

The Finnish Powerlifting Magazine

Kaikki lähti liikkeelle sattumista

suljettu facebook ryhmä, ettei juttumme ole kaikkien luettavissa. Näin ollen loin verkkoon salaisen ryhmän ja laitoin nimeksi ”Artsin Enkelit”.”

Artsin enkelit syntyi sattumalta. Valmennustiimille tuntui löytyvän suurta tarvetta. Naiset etsivät voimaharjoittelulleen suuntaa. Tavoitteena oli saada tietoa, joilla nousta voimaportaalta toiselle. Ehkä vielä tärkeämpää oli löytää samanhenkinen tiimi, josta neidot ammentaisivat voimaa ja virtaa harjoitteluun. Mikseipä samalla koko elämään. Näiden tekijöiden summasta syntyi Artsin enkelit.

Valmennusta ”marjapuskassa”

”Mä en muista kuka sen nimen oikein keksi, olisiko ollut Nina, joka sitten teki meille oman salaisen facebook-sivun. Vai oliko se Joanna, joka keksi Artsin enkelit”, tuumii Hannolin.

Artsin enkeleillä on selvät pelisäännöt, joista pidetään kiinni. ”Jokainen saa tästä niin paljon kuin itse haluaa, ja jokainen antaa samalla tiimille samalle sen mitä pystyy”, kertoo Artsi.

Joanna Linna muistaa paremmin. ”Me järkättiin yhteistreenejä Helsingin päässä Nina Ruuhivirran kanssa. Artsi oli siinä keskeinen hahmo. Olisiko vuosi ollut jotain 2009. Jossain vaiheessa ryhmä alkoi kasvaa. Mukaan tuli sitten Johanna, myöhemmin Mirka ja Miina sekä nyt Teija. Nina se oli, joka keksi ryhmälle nimen, se oli viime vuonna 2013, Artsin enkelit.”

”Me ollaan kaikki erilaisia, mutta meillä on halu ja tarve pitää yhteyttä. Kaikki ovat hyviä kavereita keskenään ja ovat muutenkin yhteyksissä toisiinsa. Yhteishenki on tärkeää, kun pyritään eteenpäin. Negatiivinen energia ei kuulu mun valmennusfilosofiaan eikä sen tule kuulua koko lajiin. Hyvällä hengellä päästään varmasti parempiin tuloksiin ja sitä tässä porukassa on ja siitä pidän kiinni”, puhelee Artsi.

Artsin enkelit on suljettu ryhmä, eräänlainen salaseura, vai onko? Nina Ruuhivirta tarkentaa: ”Tutustuin Artsiin vuonna 2010 Voimaharjoittelu -seminaarissa Vierumäellä. Pyysin häneltä vinkkejä RAW penkkipunnerrukseen. Vuosien varrella Artsi alkoi enemmän ja enemmän neuvomaan ja pikku hiljaa valmentamaan minua. Sittemmin Artsin siipien alla oli alkanut tulla muitakin penkkipunnertajia ja aloimme olla aika tiivis porukka. Viestittelimme aika paljon julkisesti facebookissa treeniasioistamme. Mieleeni tuli, että olisi ehkä parempi perustaa jokin 20 VOIMANOSTAJA 2 • 2014

Miina Karulle liittyminen oli onnenkantamoinen. ”Liityin sattumalta Artsin enkeleihin, kun eräs tuttu suositteli Artsia valmentajaksi. Sitten sovimme yhteistreenit ja siitä se sitten lähti”, kertoo Miina.

Arto Hannolinilla on myös muita selkeitä vaatimuksia enkeleilleen. ”Ensinnäkin tän porukan täytyy olla avoin keskenään. Jokaisen tulee tulla keskenään toimeen. En suvaitse minkäänlaista riitelyä. Ongelmat pitää ratkaista puhumalla, suoraan, ei selän takana. Ryhmässä avaudutaan välillä muistakin asioista, ja sekin on tärkeää. On tärkeää, että jokainen kannustaa myös toisiaan, sillä kaikki tietää kuinka tärkeää kannustaminen ja tukeminen on.” Tuleeko Artsin enkeleihin mukaan miehiä, herää kysymys.

”Mielellään pidän tämän naisporukkana. Silloin tulee hieman myös keskinäistä tervettä kilpailua.” ”Mä teen harjoitusohjelmia, mutta en tuputa niitä. Niitä saa tarvittaessa ja niitä muutellaan tarpeiden mukaan. Osa tekee ohjelmansa itse tai sitten joku muu. Mä touhuan tässä tarpeiden mukaan sillä osa on treenannut pitkään ja osa vasta aloittanut. Me kunnioitetaan tässä tiimissä toistemme erilaisia tarpeita”, tuumii Artsi. Yhteistreenit ovat enkeleille yhteydenpidon lisäksi tärkeä osa harjoittelua. ”Haluaisin, että me kokoonnuttaisiin aina silloin tällöin yhdeksi päiväksi yhteen. Vaikka fyysinen voimaharjoittelu on tärkeää, niin mä korostan henkistä valmennusta. Jeesaan enkeleitä myös niissä, sillä ei tämä ole pelkkää raudanvääntämistä. Mä olen sellainen, miksi sitä nyt sanotaan, tämmöinen tukihenkilö monessa roolissa.” Kuuden naisen kanssa touhuaminen, valmentaminen, tukeminen ja siihen kaikkeen osallistuminen saattaa kuulostaa monesta miehestä mahdottomalta tehtävältä. Mitä tuumii Artsi? ”En mä tiedä. Tämä on sellainen marjapuska, joka syntyi hieman vahingossa. Mä tiedän omat rajani, ja ei tätä voi paljoa enempää tästä kasvattaa.”

Mirka Loman

Yhteishenki kannustaa Mirka Loman vastaa kysymykseen mikä enkeleissä on parasta. ”Treeneihin on tullut selkeä suunnitelma ja ne ovat nousujohteisia. Sen lisäksi ryhmän tuki treenaamisessa kuin muissa elän osa-alueilla on parasta.” ”Tiimissä on parasta yhteishenki, toisten kannustaminen ja tukeminen”, kertoo Joanna Linna. Miina Karu vahvistaa tämän: ”Kyllä, tiimissä olemisessa loistavinta on yhteishenki. Me tsempataan ja kannustetaan toisiamme ja pidämme toistemme puolia.” Ryhmän facebook sivusto ”Artsin enkelit” on tapaamisten ja puheluiden lisäksi tärkeä paikka purkaa ajatuksia ja saada virikkeitä. Nina Ruuhivirta vahvistaa facebookin roolin kokonaisvaltaisessa valmennuksessa: ”Parasta on ehdottomasti Artsin valmennustuki ja treeniohjelmat, mutta myös ryhmäläisten antama yleinen tuki ja tsemppi! Mielestäni meistä on muotoutunut pieni perhe. Jokainen otetaan vastaan sellaisena kuin on. Kaikkia tuetaan niin treeniin kuin muuhun elämään liittyvissä asioissa. Välillä ryhmän sivuilla avaudutaan niin elämän ilosta kuin suruistakin. Sana on vapaa ja koskaan ei tarvitse sen enempää sanomisiaan miettiä tai sensuroida. Ehkä tämä on sekä treeniporukka että usein samalla myös meidän yhteinen ja ilmainen terapia ryhmämme. Meillä motto ”Kaikki yhden puolesta ja yksi kaikkien puolesta” elää vahvana.”

Nina Ruuhivirta penkkaa, Artsi ja muut enkelit kannustavat

Enkelit kokevat, että treenaaminen yhdessä on mukavaa. Artsilla on taipumuksia, joista naiset pitävät. ”Artsi on hyvin kannustava ja asiantunteva valmentaja”, kehuu Miina. Mutta mitä Artsi itse saa kaikesta siitä, mitä hän uhraa voimanostoja penkkipunnerrusvalmennukseen. ”Enkelit on mulle sellainen henkireikä. Se antaa voimaa ja energiaa, vaikka viekin niitä. Plussan puolella ollaan, kiitos yhteishengen. Ja samalla tulee treenattua hieman itsekin.” Artsi ja Miina Karu

The Finnish Powerlifting Magazine

Turkulainen M-Club, voimanostoon ja kehonrakennukseen erikoistunut urheiluseura, juhli näyttävästi 40-vuotiasta taivaltaan Turussa.

Teksti ja kuvat: Jari Rantapelkonen

M-Club juhli komeasti 40-vuotiasta menestystä

Juhlavaa tunnelmaa edesauttoi paikalle saapunut peräti sadan jäsenen joukko, mukana nähtiin myös kaksi seuran perustajajäsentä. Tilaisuudessa seuran ensimmäinen puheenjohtaja, Yhdysvalloista paikalle lentänyt Jaakko Parviainen muisteli M-Clubin alkuaikoja. Tilaisuudessa vilahteli M-Clubille mainetta ja kunniaa tuoneita lukuisia urheilijoita muun muassa suomalaisen voimailun legendaarisia Jussi Kantolaa ja Ilkka Nummistoa sekä Jari Koivistoa myöden. Juhlissa pidettiin useita erinomaisia puheita seuran nykyisen ja entisten puheenjohtajien toimesta. Lisäksi juhlayleisö sai katsoa vanhoja treeni- ja kisavideoita sekä syödä erinomaisen illallisen. Juhlat onnistuivat loistavasti ja olivat erittäin hauskat - mitäpä hyvässä voimailuseurassa voi muuta odottaakaan. ”Portsari on täällä yökerhossa tällä kertaa paikan pienin kaveri”, letkautti tilaisuudessa esiintynyt stand up koomikko. Suomen Voimanostoliittoa tilaisuudessa edusti Jari Rantapelkonen, joka luovutti M-Clubille Voimanostoliiton standaarin. 40-vuotisjuhlat järjestettiin Apollo yökerhossa lauantai-iltana 17.toukokuuta. Perustajajäsen Jaakko Parviainen puhuu 22 VOIMANOSTAJA 2 • 2014

Juhlaväkeä yökerho Apollon edustalla

Ilkka Nummisto

Jari Rantapelkonen luovutti Voimanostoliiton standaarin

Entinen puheenjohtaja Tom Outinen viihdyttää yleisöä

Puheenjohtaja Jari Hakala

Voimailulegenda Jussi Kantola on haluttua kuvaseuraa The Finnish Powerlifting Magazine

Voimanoston EM-kisat Bulgarian Sofiassa 07.-11.5.2014

Teksti: Tommi Paavilainen & Seppo Sohlman, Kuvat: Jari Rantapelkonen & Tommi Paavilainen

Vasemmalla: Antti Savolainen nosti sarjan 66 kg EM-hopealle

Kisajärjestäjänä uutena paikkana oli Bulgarian Sofia, kun Euroopan mestaruuksista taisteltiin aurinkoisessa itäEuroopassa. Sofia tarjosi kokonaisuudessaan hyvät puitteet, sillä niin hotelli kisapaikkoineen kuin ravintoloineen oli kaikin puolin erinomainen ja halpa. Kisakuljetus hieman tökki ensimmäisenä aamuna sillä kävellen hotellilta kisapaikalle meni 15 minuuttia, mutta ensimmäinen kisakuljetus kesti noin tunnin. Kuskille kerrottiin ajo-ohjeet kun oltiin toisella puolella kaupunkia ja käännyttiin sitten takaisin, ajettiin hotellin ohitse ja saavuttiin kisapaikalle. Tästä syystä ensimmäisen kisapäivän punnitus ja kisanaloitus hieman siirtyi. Kaiken kaikkiaan pienehkö, mutta kokenut joukkue höystettynä muutamalla vahvistuksella, suoriutui reissusta loistavasti. Tietenkin Antti Savolaiselle hopea oli kruununa joukkueen ainoana mitalistina. Loistavaa Antti! Tästä pitää antaa kunnioitusta ja isoa arvostusta.

Tasaista suorittamista naisilta Maajoukkueemme molemmat naisnostajat, Sanna Apuli (sarja 52 kg) ja Mervi Sirkiä (sarja 57 kg), astuivat lavalle ensimmäisenä 24 VOIMANOSTAJA 2 • 2014

kisapäivänä ja puntarista läpi päästyään alkoi taistelu. Alkuasetelmissa mitali oli karussa, mutta kisa on aina kisa. Sannan kisaa hoiti Seppo ja Tommi huolsi Merviä. Lisäksi huollossa mukana hääri Arto Hannolin. Kyykyssä Sannalle kaksi onnistunutta nostoa ja tulokseksi 160 kg. Mervi onnistui vain aloitusnostossaan jääden tulokseen 157,5 kg. Siitä sisuuntuneena molemmat lähtivät tekemään hyvää penkkiä ja Mervi pamautti 92,5 kg ja Sannalle 87,5 kg. Vedossa vikalla kierroksella Mervi onnistui 162,5 kilosta ja sai yhteistulosta kasaan 412,5 kg. Sannan äärimmäisen helppo toinen veto kolahti loppuasentoon ja yhteistulosta kertyi 415 kiloa. Viimeinen veto ei valitettavasti noussut kuin polviin saakka. Sarjan 52kg kulta meni Derevyanko Anastasiyalle Ukrainaan yhteistuloksella 482,5 kg (185–115-182,5). Hopeaa sai Klymenko Kateryna niin ikään Ukrainasta yhteistuloksella 477,5 kg. Klymenkon penkki oli loistavat 120kg. Pronssi Venäjän Anna Komlaeva yhteistuloksella 465 kg. Sannalle vedosta pronssinen lajimitali ja sijoitus komiasti viidenneksi. Hienoa! Sarjan 57 kg voittajaksi kruunattiin Venäjän Ryzhkova Anna huikealla tuloksella 535 kg, joka koostui sarjasta 210–135-190. Hopeaa myös Venäjälle Karlysheva Victorialle 497,5 kg. Chepil Mariya Ukrainasta otti pronssia tuloksella 470 kg. Mervi taisteli myös hienosti ja otti sijan 8.

Voimanoston EM-kisat 2014, Naiset PL. Name - 47 kg

1. Vermenyuk Valentina 2. Peti Barbara 3. Resch Catrin 4. Urbaniak Alicja - 52 kg 1. Derevyanko Anastasiya 2. Klymenko Kateryna 3. Komlaeva Anna 4. Martin Vanessa 5. Apuli Sanna 6. Gavornikova Monika 7. Salemme Maria Pia 8. Edwards Louise — Rodina Alessia - 57 kg 1. Ryzhkova Anna 2. Karlysheva Victoria 3. Chepil Mariya 4. Brage Angelica 5. Khrystova Varvara 6. Buxbom Eva 7. Szanto Erika 8. Sirkia Mervi 9. Wildeman Sandra - 63 kg 1. Poletaeva Irina 2. Berge Hege 3. Boboshko Vira 4. Hoiland Linda 5. Schreiber Elke 6. Cichon Susann - 72 kg 1. Elverum Marte 2. Timmers Ankie 3. Tsvetkova Svetlana 4. Kristensen Linda 5. Steger Nicole - 84 kg 1. Kozlova Olena 2. Arnesen Hille Heidi 3. Sindikas Nadezhda 4. Shotton-Gale Charlotte 5. Embleton Victoria — Gudsteinsdottir Maria — Takacova Hana 84+ kg 1. Hugdal Hildeborg 2. Orobets Inna 3. Van der Meulen Brenda 4. Aaberg Jane

Sanna Apuli

Nation Weight

Squat

Bench.

Deadlift

TOTAL

W.Pts. Pts.

1986 1976 1965 1988

RUS ITA GER POL

46,88 46,46 46,54 46,80

1,3474 1,3561 1,3545 1,3490

170,0 120,0 122,5 100,0

1 3 2 4

92,5 72,5 80,0 65,0

1 3 2 4

170,0 137,5 127,5 90,0

1 2 3 4

432,5 330,0 330,0 255,0

582,75 12 447,51 9 446,97 8 344,00 7

1987 1985 1979 1976 1981 1974 1975 1978 1975

UKR UKR RUS FRA FIN SVK ITA GBR ITA

50,20 50,64 51,72 51,54 50,60 51,14 51,12 51,10 51,40

1,2808 1,2722 1,2518 1,2552 1,2730 1,2627 1,2631 1,2635 1,2578

185,0 185,0 192,5 172,5 160,0 160,0 142,5 125,0 —

2 3 1 4 5 6 7 8

115,0 120,0 110,0 100,0 87,5 100,0 65,0 70,0 —

2 1 3 5 6 4 8 7

182,5 172,5 162,5 157,5 167,5 140,0 152,5 157,5 —

1 2 4 6 3 8 7 5

482,5 477,5 465,0 430,0 415,0 400,0 360,0 352,5 — Out

617,99 12* 607,49 9 582,11 8 539,75 7 528,30 6 505,10 5 454,72 4 445,38 3 — —

1986 1993 1970 1987 1990 1969 1977 1972 1979

RUS RUS UKR SWE UKR DEN HUN FIN NED

56,62 56,62 56,54 56,38 55,90 56,72 56,36 55,36 56,92

1,1665 1,1665 1,1678 1,1704 1,1783 1,1649 1,1707 1,1873 1,1617

210,0 200,0 180,0 170,0 190,0 160,0 152,5 157,5 157,5

1 2 4 5 3 6 9 7 8

135,0 117,5 122,5 107,5 95,0 92,5 87,5 92,5 100,0

1 3 2 4 6 8 9 7 5

190,0 180,0 167,5 175,0 165,0 170,0 175,0 162,5 147,5

1 2 6 4 7 5 3 8 9

535,0 497,5 470,0 452,5 450,0 422,5 415,0 412,5 405,0

624,07 12 580,32 9* 548,85 8 529,62 7 530,24 6 492,16 5 485,86 4 489,75 3 470,48 2

1982 1982 1993 1979 1984 1987

RUS NOR UKR NOR GER GER

62,70 62,60 62,70 61,90 62,40 58,94

1,0779 1,0792 1,0779 1,0884 1,0818 1,1304

205,0 192,5 185,0 172,5 175,0 157,5

1 2 3 5 4 6

162,5 125,0 117,5 97,5 90,0 90,0

1 2 3 4 6 5

192,5 182,5 177,5 175,0 155,0 162,5

1 2 3 4 6 5

560,0 500,0 480,0 445,0 420,0 410,0

603,62 12* 539,60 9 517,39 8 484,34 7 454,36 6 463,46 5

1990 1986 1980 1977 1981

NOR NED RUS NOR GER

71,15 70,80 68,60 71,90 65,70

0,9839 0,9871 1,0090 0,9769 1,0408

235,0 207,5 210,0 190,0 152,5

1 3 2 4 5

127,5 147,5 122,5 135,0 92,5

3 1 4 2 5

212,5 210,0 210,0 180,0 170,0

1 3 2 4 5

575,0 565,0 542,5 505,0 415,0

565,71 12* 557,71 9 547,38 8 493,33 7 431,93 6

1990 1970 1986 1983 1989 1970 1954

UKR NOR RUS GBR GBR ISL CZE

78,30 82,20 82,30 83,90 79,75 74,60 83,85

0,9263 0,9017 0,9011 0,8923 0,9166 0,9538 0,8925

250,0 237,5 205,0 202,5 195,0 — —

1 2 3 4 5

160,0 140,0 152,5 120,0 95,0 112,5 147,5

1 4 2 5 7 6 3

225,0 202,5 185,0 192,5 175,0 180,0 160,0

1 2 4 3 6 5 7

635,0 580,0 542,5 515,0 465,0 — Out — Out

588,20 12 522,99 9 488,85 8 459,53 7 426,22 6 — — — —

1983 1971 1978 1981

NOR UKR NED DEN

129,00 110,00 114,80 94,60

0,0000 0,8131 0,8062 0,8477

265,0 257,5 222,5 200,0

1 2 3 4

225,5 1/w 195,0 2/w1 187,5 3 117,5 4

192,5 210,0 180,0 220,0

3 2 4 1

683,0 662,5 w1 590,0 537,5

— 12* 538,68 9* 475,66 8 455,64 7

Mervi Sirkiä

The Finnish Powerlifting Magazine

Savolaisen kisa viimeisen vedon varaan Antti Savolainen oli puntarissa kun naisten mitaleja ratkottiin ja hyvin Antti punnituksesta selvisikin. Antti oli aloituksissa ja rankingissa toisena ja kun aloituspainot julkistettiin, niin sitä paikkaa ainakin puolustettiin. Kulta oli myös tarjolla. Kyykyssä saatiin toisella 255 kg. Penkkipunnerruksen aloitusrauta hylättiin, mutta toisella kierroksella Antti korjasi tilanteen ja teki hienon noston. Kolmannella paranneltiin tulosta vielä viidellä kilolla lukemiin 195 kg. Penkkiin jäi hieman varaakin. Maastanostossa huollon kanssa ajateltiin kisata kisan voitosta, mutta ensimmäisellä yrityksellä Antin nosto hylättiin tangon alastulon vuoksi. Toisella tanko ei totellut Anttia toivotulla tavalla vaan tuomarit hylkäsivät noston. Loppuasento ei ollut ihan valmis ja tanko alkoi tippua ensimmäistä kertaa uralla näpeistä. Vaikka Antti ennen kisaa kertoi, ettei ole taikauskoinen, niin vaan meni uudet vetosukat vaihtoon, tutut ja turvalliset vetosukat jalkaan ja t-paita päälle. Kunnon keskittyminen ja mies päästettiin tankoon kiinni. 275 kiloa odotti noutajaa ja hallittu nosto oli valmiina hetken päästä ylhäällä. Yhteistulokseksi 725 kg ja kaulaan hopeaa. Kulta Venäjän Sergey Gladkikhille tuloksella 745 kg. Stavangerissa Sergey teki 797,5 kiloa, joten selvästi peruskuntokauden kisa oli hänellä. Pronssia Venäjän Kolbin Alexanderille yhteistuloksella 715 kg.

Antti keskittyy kyykkyyn

Tässä vaiheessa kisaviikkoa huoltajana toiminut Tommi palasi Suomeen ja huoltohommissa jatkoi Seppo yhdessä Arton ja Antin kanssa.

Kangasvieri debytoi arvokisoissa Lauantaina oli vuorossa avoimen luokan arvokisoissaan ensimmäistä kertaa nostava Jussi Kangasvieri. Ennen kisaa Jussi kertoi, että jännittää niin hemmetisti, mutta kun päästiin nostamaan niin ei sitä ainakaan ulospäin huomannut. Jussi otti onnistuneesti kaikki kolme kyykkyä ja viimeisellä hienosti uudeksi omaksi ennätyksekseen 340 kiloa. Penkki olikin sitten vähän hankalampaa, mutta kuitenkin kaksi onnistunutta suoritusta ja Jussille keskinkertainen tulos 210 kiloa. Maastaveto aloitettiin varmistellen, että saadaan tulos. Toiseen vetoon 310 kiloa, joka näytti ja tuntui vähän nihkeältä. Näin päätettiin olla yrittämättä tavoitetta joka olisi ollut 877,5 kiloa yhteistulosta ja lastattiin viimeiseen 317,5 kiloa, joka nousikin todella helposti. Näin yhteistulokseksi tuli 867,5 kiloa, joka varmastikin riittää MM-kisapaikkaan. Jussi oli kisassa hienosti sijalla 6. eli heti tavallaan kuuman ryhmän jälkeen ensimmäinen. Kahdeksan onnistunutta nostoa ensikertalaiselta on kyllä kova suoritus ja muutenkin, jos arvokisoissa pystyy tekemään omia ennätyksiään. Loistavaa Jussi!

Tuomarina toiminut Arto Hannolin tekemässä varustetarkastuksia

Jussi Kangasvieri onnistui hienosti ensimmäisissä arvokisoissaan 26 VOIMANOSTAJA 2 • 2014

Voimanoston EM-kisat 2014, Miehet

PL. Name - 59 kg

1. Osmialowski Pawel 2. Synak Jakub - 66 kg 1. Gladkikh Sergey 2. Savolainen Antti 3. Kolbin Alexander 4. Pisasale Salvatore 5. Grotkowski Mariusz 6. Kondov Krasimir 7. Signani Nicola 8. Noreika Vytautas 9. Ruso Karel - 74 kg 1. Olech Jaroslaw 2. Goriachok Anatolii 3. Barannik Mykola 4. Davudov Ivan 5. Roelvaag Kim-Raino 6. El Belghitti Hassan 7. Baali Kader 8. Beermann Jacob 9. Puddu Pierangelo — Kailey Pardeep - 83 kg 1. Bakkelund Kjell Egil 2. Sorokin Alexey 3. Rysiyev Volodymyr 4. Tepper Eduard 5. Picot-Gueraud Romain 6. Huber Alexander 7. Borisov Borislav 8. Carniel Simone 9. Iversen Danni 10. Duff James — Panazan Ovidiu - 93 kg 1. Berdnikov Evgeniy 2. Vasilev Todor 3. Hentschel Andre 4. Love Robert 5. Penasse Tanguy 6. Schollbach Mike — Dimitrov Veselin — Ivarsson Mattias — Silbaum Margus — Milanowski Andrzej

Nation Weight

Squat

Bench.

Deadlift

TOTAL

W.Pts. Pts.

1977 1984

POL POL

58,82 0,8686 58,92 0,8672

240,0 225,0

1 2

160,0 135,0

1 2

220,0 180,0

1 2

620,0 540,0

538,54 12 468,31 9

1989 1978 1987 1980 1989 1984 1981 1986 1965

RUS FIN RUS ITA POL BUL ITA LTU CZE

65,25 65,70 64,45 65,85 65,55 65,65 65,30 66,00 65,85

0,7927 0,7881 0,8009 0,7867 0,7896 0,7886 0,7922 0,7852 0,7867

290,0 255,0 290,0 250,0 225,0 210,0 220,0 217,5 262,5

2 4 1 5 6 9 7 8 3

187,5 195,0 165,0 192,5 165,0 195,0 177,5 160,0 102,5

4 2 6 3 7 1 5 8 9

267,5 275,0 260,0 217,5 235,0 217,5 215,0 235,0 210,0

2 1 3 7 4 6 8 5 9

745,0 725,0 715,0 660,0 625,0 622,5 612,5 612,5 575,0

590,56 12 571,37 9* 572,64 8 519,22 7 493,50 6 490,90 5 485,22 4 480,94 3 452,35 2

1974 1979 1989 1989 1986 1975 1968 1989 1977 1983

POL UKR UKR RUS NOR FRA FRA DEN ITA NED

73,55 73,05 73,40 73,60 73,90 72,05 72,55 73,70 73,35 73,85

0,7225 0,7260 0,7235 0,7221 0,7200 0,7333 0,7296 0,7214 0,7238 0,7204

350,0 1/w1 310,0 4 325,0 2 315,0 3 290,0 8 300,0 5 290,0 7 292,5 6 227,5 10 260,0 9

220,0 2/c1 195,0 6 217,5 3 210,0 4 232,5 1 172,5 8 197,5 5 165,0 9 180,0 7 —

305,0 3/w1 320,0 1 282,5 6 292,5 4 270,0 8 310,0 2 280,0 7 292,5 5 252,5 10 265,0 9

875,0 w1 825,0 825,0 817,5 792,5 782,5 767,5 750,0 660,0 — Out

632,14 12* 598,95 9 596,89 8 590,32 7 570,60 6 573,85 5 560,01 4 541,05 3 477,74 2 — —

1988 1985 1982 1977 1987 1990 1989 1990 1987 1992 1975

NOR RUS UKR GER FRA AUT BUL ITA DEN GBR ROU

82,25 82,50 82,05 82,20 82,65 82,90 80,60 82,30 82,50 81,25 82,80

0,6712 0,6699 0,6722 0,6714 0,6692 0,6680 0,6795 0,6709 0,6699 0,6762 0,6685

355,0 365,0 340,0 300,0 322,5 322,5 290,0 300,0 297,5 295,0 —

2 1 3 6 4 5 10 7 8 9

261,0 1/w 230,0 4 237,5 2 230,0 3 205,0 7 225,0 5 217,5 6 200,0 8 195,0 9 172,5 10 —

320,0 310,0 307,5 310,0 312,5 280,0 290,0 292,5 260,0 250,0 —

1 4 5 3 2 8 7 6 9 10

936,0 905,0 885,0 840,0 840,0 827,5 797,5 792,5 752,5 717,5 — Out

628,20 12* 606,26 9 594,85 8 563,98 7* 562,09 6 552,77 5 541,90 4 531,69 3 504,10 2 485,14 1 — —

1991 1978 1984 1977 1990 1981 1992 1987 1976 1987

RUS BUL GER GBR BEL GER BUL SWE EST POL

92,45 88,45 92,90 92,25 87,55 92,20 90,90 92,85 92,95 90,80

0,6300 0,6442 0,6285 0,6306 0,6477 0,6308 0,6352 0,6286 0,6283 0,6356

345,0 320,0 300,0 332,5 310,0 302,5 300,0 — 345,0 330,0

1 5 9 3 6 7 8

255,0 230,0 265,0 200,0 200,0 200,0 — 240,0 — —

330,0 307,5 287,5 290,0 275,0 272,5 280,0 302,5 330,0 —

1 3 6 5 8 9 7 4 2

2 4

2 4 1 7 5 6 3

930,0 857,5 852,5 822,5 785,0 775,0 — — — —

585,85 12* 552,40 9* 535,80 8 518,71 7 508,44 6 488,87 5 Out — — Out — — Out — — RD — —

The Finnish Powerlifting Magazine

28 VOIMANOSTAJA 2 • 2014

Maaginen 1200 kg yhteistulos rikki Sitten sunnuntai ja isot pojat lavalle. Suomesta tietenkin Mr. Hall of Fame, Kenneth (Kenta) Sandvik. Tunnelma oli mahtava niin kuin aina isojen poikien nostaessa, vaikkakin muutama kova nimi oli jäänyt pois. Kaikki ehkä odottivat mitä Norjan jätti Carl Yngvar Christensen pystyisi tekemään, joko maaginen 1200 kg rikottaisiin... Kenta aloitti kyykyn 400 kilosta ja viimeisessä oli uusi suomenennätysrauta 420 kiloa, jonka Kenta runttasi onnistuneesti. Tästä oli hyvä lähteä penkkaamaan ja mitalikaan ei ollut vielä karannut, koska toisen norjalaisen ja ukrainalaisen kyykyt eivät oikein kulkeneet. Penkissä oli tavoitteena lajikulta ja sen Kenta nappasi tuloksella 337,5 kiloa. Harmittavasti vaan jouduttiin nostamaan tuo rauta kahdesti kun ensimmäisellä kerralla se ei tuomareille kelvannut. Varaa kuitenkin jäi ja kaikki kilot olisi ollut tärkeitä yhteistulosmitalia ajatellen. Sitten maastavetoon ja aloitus taas varmasti jotta varmistetaan ainakin 4.sija. Toiseen jo aika kova 317,5 kiloa, joka nousikin todella helposti. Tämän jälkeen se penkki harmitti vielä enemmän! Tässä vaiheessa 1075 kg yhteistuloksella sivuttiin jo suomenennätystä. Viimeiseen maastavetoon ei kuitenkaan kannata laittaa muuta kuin mitalirauta eli 327,5 kiloa, joka kuitenkin oli vielä liikaa. 4.sija on kuitenkin taas hieno saavutus. Mutta miettikääs, että tuohon kun laitetaan penkistä 360 kg niin yhteistulos on yli 1100 kg!!!

Nostajien ajatuksia kisasta Sanna : ”Tulos jäi tavoitteesta, joten en ole tyytyväinen. En tietenkään ole. Ne, jotka pyrkivät täydellisyyteen, eivät ole tyytyväisiä räpellykseen.” Mepa : ” Kisa olisi mennyt hyvin jos kaikki nostetut raudat olisi hyväksytty. Kyykyssä toinen 162,5 oli korkea mutta kolmannella 165kg olisi voinut olla hyväsytty 2-1 eikä mennä hylsyyn 1-2 edellisen nostajan noston perusteella.. Penkissä 95 ylös mutta tanko tuli alaspäin joten se siitä, kolmanteen vedettiin paitaa ja tanko tuli väärään kohtaan ja se oli siinä. Vedossa vaan kämmäsin alkkarin horjahtamalla, toisella sama tosi hitaalla mutta ”varmasti ylös nostolla” kolmas oli paras ja sellainen normali veto mulle. Huono tulos 412,5 mutta kun sain ylös tuon tavoitteenani olleen 422,5 kg niin positiivisesti ajatellen ei ihan paska kisa” Antti : ”Kyykky ja penkki kulki lähes odotusten mukaan. Penkistä oli tosin tarkoitus nostaa se 200 kg, mutta kun yksikin yritys epäonnistuu niin yleensä ennakkosuunnitelmat voi sillon unohtaa. Vedossa alkoikin sitten ongelmat. Ekassa nostossa ilmeisesti pikku horjahdus loppuasennon kanssa. Toisessa hölmöilin muuttamalla totuttuja rutiineja. Vikalla sitten normaalisuoritus. Harmittamaan jäi, koska mahdollisuudet parempaankin olisi ollut.”

24-vuotias norjalainen Carl Yngvar tosiaan teki sen, mitä oli jo hetki odotettu. Ensimmäisen kerran IPF:ssä rikotaan yhteistuloksen 1200 kg. Tulos kertyy jalkakyykyn ME:stä 485 kg, penkkipunnerrus 337,5 kg ja maastaveto 377,5 kg. Carl Yngvar voitti myös pisteissä koko kisan tehden 654,66 Wilksiä. Hurja nuori mies! Kiitos kisaajille, huoltajille ja mukana olleille kisatursteille mukavasta reissusta lämpimässä Sofiassa.

1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8.

Tommi ja Seppo taktikoimassa Antille lajikultaa maastavedosta, hopean nappasi Venäjän Sergey Gladkikh

Koordinaattori Paavilainen huoltamassa Mervi Sirkiää Mervi valmiina kyykkyyn Sanna lämmittelee, Artsi ja Tommi varmistaa ja Seppo katsoo kyykkysyvyyttä Kenneth ja Seppo Jussi tuuletti antaumuksella onnistunutta kisaa Sannalle EM-pronssia maastavedosta The Finnish Powerlifting Magazine

Voimanoston EM-kisat 2014, Miehet - 105 kg 1. Belkin Yury 2. Walgermo Stian 3. Semenenko Dmytro 4. Belkesir Sofiane 5. Eikeland Kristoffer 6. Kangasvieri Jussi 7. Hirsnik Erkki 8. Lakso Joakim 9. Van Heesvelde Jeroen 10. Hejda Miroslav 11. Lupas Ionut Florin — Nilsson Per dq Germanas Virginijus - 120 kg 1. Bychkov Oleksiy 2. Hristov Ivaylo 3. Bowring Dean 4. Shurbenkov Andrey 5. Grabowski Daniel 6. Omland Tor Herman 7. Ovsonka Peter 8. Hoffmann Alexander 9. Kristiansen Mathias 10. Krejca Zbynek 11. Mikkelsen Jesper 12. Hansen Jorgen — Snijders Jordy — Cazacu Sorin — Sahota Ranbir 120+ kg 1. Christensen Carl Yngvar 2. Baardtvet Hans Magne 3. Svistunov Volodymyr 4. Sandvik Kenneth 5. Ringoot Steve 6. Hofmeister Marcus — Pelizza Francesco — Jonsson Audunn

1990 1988 1988 1984 1989 1987 1982 1975 1990 1978 1989 1974 1981

RUS NOR UKR FRA NOR FIN EST SWE BEL CZE ROU SWE LTU

101,40 104,55 101,85 104,75 104,60 104,20 102,50 104,30 103,50 104,40 104,50 104,15 103,40

0,6053 0,5985 0,6042 0,5981 0,5984 0,5992 0,6028 0,5990 0,6006 0,5988 0,5986 0,5993 0,6009

412,5 382,5 402,5 380,0 352,5 340,0 310,0 335,0 320,0 300,0 295,0 — 300,0

1985 1979 1974 1979 1986 1977 1982 1981 1985 1974 1989 1986 1986 1973 1983

UKR BUL GBR RUS POL NOR SVK GER DEN CZE DEN NOR NED ROU GBR

111,15 117,50 119,70 115,10 119,70 117,75 118,50 118,45 119,35 118,30 117,45 117,00 119,10 119,75 119,85

0,5867 0,5778 0,5753 0,5809 0,5753 0,5776 0,5766 0,5767 0,5756 0,5769 0,5779 0,5785 0,5759 0,5752 0,5750

400,0 400,0 380,0 390,0 385,0 365,0 385,0 375,0 357,5 340,0 335,0 380,0 350,0 — —

1990 1983 1987 1975 1989 1976 1986 1972

NOR NOR UKR FIN BEL GER ITA ISL

165,25 161,70 166,05 141,45 134,25 175,15 130,85 137,05

0,5455 0,5474 0,5452 0,5579 0,5625 0,5405 0,5649 0,5606

485,0 1/w 410,0 4 440,0 2 420,0 3 355,0 7 345,0 8 355,0 6 402,5 5

Sanna pääsi käymään ykköspallilla 30 VOIMANOSTAJA 2 • 2014

1/c 3 2 4 5 6 9 7 8 11 12 10 1 2 7 3 5 9 4 8 10 12 13 6 11

270,0 270,0 265,0 260,0 275,0 210,0 210,0 235,0 222,5 217,5 200,0 265,0 302,5

360,0 340,0 322,5 345,0 327,5 317,5 340,0 290,0 302,5 310,0 275,0 247,5 250,0

1 4 6 2 5 7 3 10 9 8 11 13 12

1042,5 631,03 12* 992,5 594,01 9 990,0 598,21 8 985,0 589,13 7 955,0 571,47 6 867,5 519,81 5 860,0 518,41 4 860,0 515,14 3 845,0 507,51 2 827,5 495,51 1 770,0 460,92 1 — Out — — 852,5 512,27 2*

280,0 6 300,0 1 295,0 3/w1 292,5 4 255,0 8 300,0 2 250,0 9 220,0 12 245,0 10 282,5 5 240,0 11 192,5 14 — 280,0 7 220,0 13

367,5 347,5 350,0 340,0 330,0 295,0 310,0 327,5 307,5 280,0 305,0 280,0 — 265,0 320,0

1 3 2 4 5 11 8 6 9 13 10 12

1047,5 1047,5 1025,0 1022,5 970,0 960,0 945,0 922,5 910,0 902,5 880,0 852,5 — Out — Out — Out

614,52 12* 605,25 9* 589,68 8* 593,97 7 558,04 6 554,45 5 544,89 4 532,01 3 523,84 2 520,65 1 508,55 1 493,17 1 — — — — — —

337,5 325,0 310,0 337,5 265,0 240,0 — —

377,5 360,0 345,0 317,5 292,5 280,0 310,0 —

1 2 3 4 6 7 5

1200,0 w 1095,0 1095,0 1075,0 912,5 865,0 — Out — Out

654,66 12* 599,40 9 596,94 8 599,80 7 513,24 6 467,58 5 — — — —

Jussi Kangasvieri

2 3 5 7 1 12 11 8 9 10 13 6 1

2 3 4 1 5 6

14 7

Jussin paidan viritystä

Sarja N52kg palkintojenjako

EPF-kokous Sofiassa

Koordinaattori signeeraa korotuslappuja

Maastaveto huolestuttaa Sannaa: ”Joko?” The Finnish Powerlifting Magazine

SMULTER-SHOW TANSKASSA! 25th IPF World Open Men’s & Women’s Bench Press Championships and the 6th IPF World Sub-Junior & Junior Men’s & Women’s Bench Press Championships 2014 Teksti: Tommi Paavilainen

Penkkipunnerruksen todelliset mestarit kokoontuivat Tanskan Rodbyhyn mittelemään, kuka on paras sarjassaan vuonna 2014. Ennakkojärjestelyissä kaikki oli loistavasti hoidettu ja mieli virkeänä joukkue matkasi kohti Tanskaa. Suomen joukkue oli pieni mutta vahva. Joukkueen jäsenillä oli kymmenen maailmanmestaruutta ennestään ja lisää hamuttiin. Kahden tunnin matkan jälkeen huoneet saatiin kaikille ja sitten siirryttiin kohti kisaa. Muu joukkue saapui paikalle omaan tahtiinsa viikon aikana ja asiat hoidettiin samalla hyvällä kaavalla. Ensimmäisinä päivinä paikalle tuli joukkueenjohtaja Tommi Paavilainen, Hanna Rantala ja Susanna Törrösen poppoo.

Hanna Rantala heti mitalijahdissa Toisena päivänä eli keskiviikkoaamuna oli Hanna Rantala lavalla. Nyt taisteltiin mitalista ja kisaa lähdettiin tekemään alkupainon osalta onnistuneesti, 122,5 kiloa. Samalla seurattiin kilpakumppanien menoa. Japanin 51-vuotias Nagaya-Shirakawa Kaori meni ensimmäisellä kierroksella pummaamaan 125 kilosta ja samoista raudoista epäonnistui myös Unkarin Nagypal Krisztina. Hanna oli johdossa ensimmäisen kierroksen jälkeen. Toisella kierroksella japanilainen ja unkarilainen sekä Hanna onnistuivat 125 kilosta. Myös Venäjän tyttö Yana Zadorina nousi onnistuneella 122,5 kilolla kolmikon taakse tarkkailemaan. Kolmas kierros alkoi ja kuuman ryhmän aloitti 125 kilosta venäläinen, jonka nosto onnistui. Hanna tippui kolmanneksi tässä vaiheessa. Hanna oli heti seuraavana vuorossa lavalla. Tankoon lastattiin taas Hannalle 2,5 kiloa lisää eli 127,5 kg ja onnistuessaan hän nousisi ensimmäiselle sijalle. Suoritus oli oppikirjamainen, loistava nosto ja kolme valkoista paloi taululla. Hanna sai 10 kiloa lisää PR:ään ja siirtyi takahuoneeseen katsomaan screeniltä muiden yritystä. Samalla testiryhmä tuli ottamaan Hannaa testiin ja heiltä unohtui pyytää Hannalta nimmari tässä hässäkässä. Jännitystä oli ilmassa kisan vielä jatkuessa. Oliko Tanska taas Hannalle maailmanmestaruuden maa? Vuonna 2007 Hanna voitti Thistedissä mestaruuden ja palkintopokaalin sijasta annettu taistelijan miekka odotti tuliaisia ja kaveria kotona. Japanin rouva oli kuitenkin siitä erimieltä, sillä hänen nostonsa 130 kilosta oli erinomainen. Kaori siirtyi ykköspallille ja Hanna putosi toiseksi. Unkarilainen halusi vain mestaruutta, sillä hän määräsi 132,5 kiloa ja onnistuessaan voittoon, epäonnistuessaan neljännelle sijalle. Nosto oli säälittävän huono ja kaikki suomalaiset huusivat kurkut suorina hopea mitalia. Hienoa! Samalla oli Suomen naiset aloittanut oman osuutensa näissä karkeloissa. Illalla joukkue kokoontui juhlimaan Hannan 32 VOIMANOSTAJA 2 • 2014

Nyt tehtiin historiaa. Fredrik Smulter ja 400 kg. mitalia ja suunnittelemaan tulevia koitoksia. Patruunoita vaihdettiin lippaaseen ja keskityttiin mentaalipuolen valmennukseen. Ilta oli onnistunut ja yöllä Hanna lähti mitali kaulassa reippaasti kotimaahan muun joukkueen jatkaessa kisaviikkoa eteenpäin. Hanna suoriutui lyhyestä visiitistä hienosti ja kotimaassa oli aikaa pieneen hengähdykseen. Kroppa tarvitsi Hannan mukaan lepoa, sillä kuukautta aiemmin hän teki hienon debyytin body fitness lavalla. Come back oli siis todella onnistunut.

Torstaina lavalla kaksi suomalaista Torstaipäivä toi taas uudet nostajat lavalle ja ensimmäinen suomalainen oli Susanna Törrönen subjunioreiden sarjassa alle 84 kiloa. Edellisenä iltana käytiin isä/ valmentaja Jari Törrösen komennossa kokeilemassa kuntoa ja 95 kiloa nousi kevyesti. Aamun lämmittelyissä kaikki sujui hyvin ja vanhalla hyväksi todetulla kaavalla nostettiin. Viimeisessä lämmittelyssä Jari komensi tytön nostamaan 100 kiloa ja helpon noston jälkeen todettiin, että aloituspainoksi kaavailtu sama 100 kg pysyy eikä sitä lähdetä muuttamaan.

Fredrik Smulter ja 400 kg tangossa. Kisassa Susanna nosti 100, 102,5 ja 105 kiloa. Sijoitus oli kolmas. Hopea sija meni USA:n Sarah Walkerille 107,5 kilolla ja kulta Belgian lahjakkaalle Dechamps Nadegelle uudella subjunioreiden ME-tuloksella 135,5 kiloa. Suski oli tyytyväinen kisaan ja matka uusia tavoitteita kohti alkoi heti kisan perään penkkitreenillä isä-Jarin valvovan katseen alla. Iltakisassa Joensuun Tomi Vikla taisteli 83 kilon sarjassa ja hyvin Tomi tekikin työtä käskettyä. Lämmittelyssä oli vaikeuksia, mutta itse kisa oli erinomaista. Tomin kisassa oli tekemisen meininkiä ja viimeisellä koetettu 262,5 kg oli lähes otettavissa. Tässä pronssinostossa asento vain petti alta käsille antajan virheen vuoksi. Silti tulokseksi tuli 247,5 kg , joka oli uusi SE/PE/EE Masters1-luokassa sekä avoimen ennätys. Sijoitus oli kuudes. Sarjan voitti Venäjän Sergey Kniazev huikealla ME-tuloksella 305 kg ja hopea Japanin Fukushimalle 285 kg tuloksella. Tämä naapurin Villen näköinen ja kokoinen Japanin mies yritti kaksi kertaa 300 kiloa, mistä viimeinen hylättiin 2-1. Hän ei käytä/käyttänyt edes rannesiteitä. Pronssi Saksan lyhytkasvuiselle Marcus Schickille 260 kiloa. Tästä kisasta näki, miten hurjat kisat olivat käynnissä. Tomi oli hiukan allapäin epäonnistuneen viimeisen noston vuoksi, mutta illalla oli jo mieli tyytyväinen euroopanennätyksen johdosta.

Nyt kelpaa tuulettaa. Ei jäänyt epäselväksi kenen päivä tämä oli.

Perjantain ainoa suomalainen oli Hanna-Mari Maaninen Huollossa Tommin apuna oli Hannan aviomies Pasi, kun perjantaina päivänä oli tulessa Raahen Hanna Maaninen (84kg). Aloituspainolla sivuttiin omaa ennätystä ja onnistuneella 150 kilolla olimme ensimmäisen kierroksen jälkeen kärjessä. Toisen kierroksen jälkeen Hanna oli kolmantena epäonnistuttuaan 155 kilosta. Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä oli selvää, että 155 kiloa riittäisi kisassa hetkeksi aikaa pronssiin ja sitten katsottaisiin kuinka käy. Suomen huolto laittoi Hannan kuntoon ja lavalle. Yritys oli hyvä, mutta ei koskaan saavuttanut loppuasentoa. Voiton otti Hollannin Ielja Strik Masters1-luokan ME-tuloksella 185 kg. Toinen sija meni Taiwanin Hung MinChulle 165 kilolla ja pronssi Ruotsin Maria Johanssonille 162,5 kilolla. Perjantai-iltana sali täyttyi yleisöstä, koska oli miesten 105 kilon sarjan vuoro. Musiikki pauhasi ja yleisömeri hurrasi tässä hurjassa kisassa, jossa viimeisellä kierrokselle lähdettäessä kaikki oli auki. Jokainen nosto oli mitalinosto ja kahdessa viimeisessä nostossa oli ME-raudat. Ensiksi oli Venäjän Kireevin

Hieno suoritus Hanna Rantalalta. Kotiin lähdettiin hopeaa kaulassa.

The Finnish Powerlifting Magazine

Meidän lajimme on voimanosto, eikä rajojen veto oman urheilulajin sisällä ole omiaan parantamaan julkisuuskuvaa. Jokaisella tulisi olla samanlainen mahdollisuus valita haluamansa nostotapa ja meidän liiton henkilöiden sitten tukea tasapuolisesti sitä.

Televisiot paikalla rautojen lähestyessä 400 kiloa

Kenneth Sandvik ja 360 kg

Lauantaiaamuna oli jälleen aika aloittaa työt. Paikalla olivat Ruotsin ja Tanskan televisiot tekemässä juttua kilpailuista. Oli viimeinen päivä ja miehet suurenivat sekä hiljenivät. Ensimmäisessä ryhmässä oli Sami Pullinen sarjassa 120 kiloa. Edellisen viikon matka työasioissa Amerikassa tiputti painoa ja se vei varmasti voimia. Sami kävikin edellisiltana Admiral ravintolassa syömässä kolme kertaa kuuden tunnin sisällä wieninleikkeen ilman anjovista. Sami tunsi lämmittelyssä vielä olevansa kunnossa. Kaikki kolme yritystä lavalla olivat hyviä , mutta tanko tuli vain kerran ylös asti. Taisi huoltaja Lasse Seliniä jännittää enemmän. Aloituksen 282,5 kg jälkeen saman tien mitalitaistoon ja yritykset 297,5 ja 312,5 kilosta eivät olleet huonoja. Kuitenkin jäimme tällä kertaa sijalle 12. Kulta ripustettiin Venäjän Selezinille 320 kilolla jättäen Ruotsin Obergin toiseksi. Onnittelut naapurimaahan! Kolmas oli Venäjän Pavlikov 312,5 kilolla. Taso oli kova, sillä vielä viides nosti 302,5 kiloa.

Vuoden pamaus voimailumaailmassa!

Bankettia

Fredrik Smulter vuoro nostaa 327,5 kiloa hyväksytysti ylös, hän nousi sijalle yksi ja maailmanennätys hetkeksi hänellä. Seuraavaksi vuoroon kuulutettiin Ukrainan Vadym Dovganyuk ja tankoon 328 kiloa. Loistava venyminen tässä paineessa ja onnistunut nosto kolmen valkoisen valon saattelemana oli nähnyt päivänvalon. Tanskan televisio oli paikalla IPF:n kutsumana ja mainosarvona kyseinen kisa oli lajillemme loistavaa PR:ää. Voimanosto tarvitsee ja ansaitsee positiivista julkisuutta ja tällaisilla kisoilla sitä saadaan. Nostajat pystyvät venymään yli omien rajojensa ja kokeilemaan ennätyksiä eikä tehdä samoja rautoja kuin kotisaleilla. Huollon tehtävänä on laittaa nostajat oikeilla raudoilla lavalle sekä tietää nostajan kapasiteetit, mutta myös virittää varusteet oikein. Penkkipaidan kritisoijat voivat kyllä kokeilla, miten ”helppoa” nostaminen varusteilla on. Usein tietämättömyys luo uskomuksen, jonka takana sitten seistään. 34

VOIMANOSTAJA 2 • 2014

Viimeisenä lavalle astelivat superin hurjat. Sipsipussit rapisivat tankkauksessa, kun nämä urheilumme suurmiehet valmistautuivat räjäyttämään historian kirjat. Kahdenneksitoista suurin alkupaino oli vaatimattomasti 300 kg. Kenneth Sandvik oli alkupainojen jälkeen viidentenä 340 kiloilla, joka oli suurin aloitus ikinä Kentalle. Fredrik Smulter aloitti omasta ennätystään 9 kiloa isommalla raudalla eli 370 kilolla. Nosto oli äärimmäisen helppo. Lämmittelyssä otetun 245 kilon raakanoston jälkeen Freddi totesikin, että tänään kulkee. Tasan 150 kiloinen Freddi oli kärjessä ensimmäisen kierroksen jälkeen ja USA:n Jonathan Leo painavampana samalla raudalla toisena. Pronssissa kiinni Ruotsin Fredrik Svensson 355 kilolla. Taktikointia oli siis heti ja laskettiin, että Kentan 350 kiloa varmistaisi pronssin toisen kierroksen jälkeen, mutta nosto epäonnistui nostolinjan mentyä liiaksi mahalle. Freddi oli määrännyt tankoon 377,5 kg eli uudet ME-raudat. Nosto oli täydellinen kopio edelliseen verrattuna. Helppo nosto ja BUUM 3 valkoista taululle. Yleisö kohisi haltijoissaan. Mitähän tästä vielä tulee? Tokan kierroksen päätti kuitenkin USA:n Leo Freddin nostoakin paljon helpommalla nostolla ottaen ME-raudat 380 kiloa. Kolmas kierros oli sitten jotain aivan käsittämätöntä. Mitalitaiston aloitti Suomen Kenneth Sandvik, joka määräsi tankoon 10 kiloa yli oman PR:n eli 360 kiloa, ukkoa korvista kiinni, läimäytykset selkään ja kynnet niskaan takahuoneessa. Verta niskasta valuen tämä seitsenkertainen maailmanmestari asteli isoimman rautansa eteen koskaan. Jo vuosia hiottu tekniikka ei pettänyt tällä kertaa, sillä nosto oli leikittelevän helppo. Kenta sanoi noston jälkeen, ettei edes tajunnut, että nosto oli jo ylhäällä. Kenta sijalle kolme tässä vaiheessa. Kentan ohitusta yritti perään pari miestä siinä kuitenkaan onnistumatta. Ruotsin Svensson joutui taktikoinnin seurauksena yrittämään 367,5 kilolla pronssimitalia ja nosto onnistuikin erittäin helposti. Kenta tippui sijalle neljä ja Svensson nousi pronssille. Sitten taistelu kullasta alkoi! USA:n Leo ja Suomen Smulter olivat jäljellä. Jo ennen kisaa, Suomen ja USA:n huolto taktikoivat ja muuttivat alkupainoja. Samalla jenkkikoutsi kysyi minulta, että paljonko vaaditaan mestaruuteen? Sanoin, ettei ole meille väliä, sillä suomalaiset ovat niin huonossa kunnossa. Hän sanoi, että ei usko minua ja 400 kiloa vaaditaan ja Jonathan on siinä kunnossa! Kaksi nostoa oli siis jäljellä. Taululla Freddillä 380,5 kg ME-raudat ja Leolla 381 kg

ME-raudat. Aiemman perusteella Suomen leirissä uskottiin, etteivät jenkit lähde meitä seuraamaan vaan yrittävät pitää johtonsa. Toisaalta Leon edellinen nosto oli todella helppo. Olin täysin varma Leon pystyvän nostamaan jopa 390 kiloa. Joten oikean raudan valitseminen oli parissa sekunnissa tehtävä. Freddiltä kysyessä kisataktiikasta ennen kisaa sain vastaukseksi, että hän halusi nostaa viimeisenä mestaruuteen tarvittavat raudat. Joten homma selvä, taktikoidaan niin, että nostetaan viimeisenä. Itse kuvittelin, kun löin 400 kilon korotuslapun pöytään, ettei sitä tarvitse nostaa. Jenkkikoutsi hymyili vieressä maireasti, hän korotti myös 400 kiloon ja sanoi, että he tulevat nostamaan viimeisenä isomman kilpailijanumeron takia, no matter what kilos you put! Tässä vaiheessa tanko oli jo lastattu Freddi Smulter pienemmän arpanumeron takia. Yleisö nousi seisomaan ja kauhea huutoa ja kannustus alkoi. Minä takahuoneeseen sanomaan Freddille, että me mennään nyt! Tangossa on 400 kiloa! Mene ja nosta se, tee historiaa ja voita! Freddi katsoi minua suoraan silmiin ja sanoi päättäväisesti: SELVÄ! Katseesta paistoi taistelijan sielu. Ukko viritti itsensä hurmokseen. Sabaton soi pyynnöstä todella kovaa; kotisalin tunnelmaa haettiin. Mies penkille ja asento valmiiksi. Tanko nostettiin käsille ja start. Ei tutinaa, ei mitään ylimääräistä ainoastaan tangon lasku rinnalle. Press ja BUUM!!!! Tanko nousi ylös kolmen valkoisen saattelemana ja voi pojat ja tytöt sitä meteliä! HISTORIAA tehtiin uskomattomalla tavalla. Freddi tuli lavalta ja huusi minulle: TEHTY! Jenkkien ilmeet pyörähtivät epäuskoisuuteen ja Leolle tehtiin uusi korotus 400,5 kiloa. Mies nousi lavalle ja yritys oli todella hyvä, mutta tanko painoi vain hiukan liikaa.

”Tekoa muistellaan vielä vuosikymmenien päästä” Uskomatonta. Sali oli täynnä ja kaikki eivät edes mahtuneet katsomaan tätä jännitysnäytelmää, jonka vertaista ei ole ikinä nähty. Takahuoneessa paksut ja hikiset pojat halailivat toisiaan onnitellen. Leo oli todella vihainen kaikille ja huusi, että pitäkää huolta, että Freddi on ensivuonnakin paikalla. Miestä korpesi

todella paljon hopeasijalle jääminen ja poistuipa hän välillä palkintojenjaossa palliltakin, kun Freddiä kuvattiin kymmenillä kameroilla. Palkintojenjaossa IPF presidentti Gaston Parage puhui haltioissaan kisasta ja kiitteli kaikkia. Freddi pyysi huoltoa rauhoittamaan itseään, sillä sydänkohtaus oli kuulemma lähellä. Oli mies kyllä jonkinlaisessa shokissa. Ei muistanut nostosta muuta kuin ajatuksensa, että toivottavasti kädet ei katkea. Mies siirtyi dopingtestiin 26 kerran urallaan ja loistavat kisat oli saanut todellakin arvoisensa lopun. Kenta ja Freddi olivat enemmän kuin tyytyväisiä omaan suoritukseensa. Oli syytäkin! Siirryttäessä kohti iltaa ja bankettia huollon puhelin soi. Hän oli mennyt perheensä kanssa sairaalaan 50 km päähän 4-vuotiaan poikansa nestehukan takia ja oli vaarassa, ettei hän ehtisi bankettiin. Huolto välitti viestin kisaorganisaatiolle, joka suunnitteli ohjelman siten, että miehen tullessa paikalle jaettaisiin palkinnot vaikka yöllä. Freddi viestittikin banketin alkuvaiheessa tulevansa kolme tuntia myöhässä ja paikalle saavuttuaan hänelle siirrettiin kasa ruokaa eteen ja aloitettiin pokaalien haku. Kautta historian suurimmat Wilksin pisteet 221 olivat totta. Freddi kunnioitti banketissa kisojen alussa antamaansa lupausta Gastonille ja lauloi Elvistä herralle. Todellinen mestari. Kisoista jäi hyvä maku. Kuljetukset, majoitukset ja ruokailut toimivat. Kilpailut oli kilpailtu, kisapaikka siivottu ja oli aika lähteä kotimatkalle. Joukkueen huollossa syötiin puuroa ja keitettiin kananmunia. Huoltoporukan tekemät ravintomuutokset otettiin ilolla vastaan ja joukkuehengen korottaminen oli onnistunut. Matkassa mukana ollut Uuskaarlepyyn porukka oli mahtava ja huumoria viljeltiin urakalla. Fredrik Smulter asui muusta joukkueesta erillään perheensä ja vanhempiensa kanssa, mutta oli kuitenkin isossa osassa joukkueen hengen luonnissa. Joukkueenjohto kiittää mukana olleita loistavasta reissusta. Suomalaiset tekivät loistavan kisan; mitaleita otettiin, lukuisia ennätyksiä tehtiin ja kruununa Fredrik Smulter, jonka tekoa muistellaan vielä vuosikymmenien päästä. On käsittämätöntä, miten vuodentakaisesta Liettuan penkin MM-kilpailuiden ME-tuloksella voitettu 361 kilon tulos koveni täällä 39 kiloa eli saman verran kuin aiemmin Fredrikin omissa nimissä ollut SE/PR-tulos. On se kova mies! Rödby hiljenee, huuto jatkuu ja treenit kovenee jos mahdollista.

The Finnish Powerlifting Magazine

Voimanosto esillä nuorille suunnatussa hyväntekeväisyystapahtumassa

Suomen Voimanostoliitto osallistui kolmen jäsenseuran; Lopen Voima- ja Kunto-teamin, Riihimäen Kiskon ja Team Nordic Thunderin kanssa OneDay-hyväntekeväisyystapahtumaan, joka järjestettiin Riihimäellä 14.6.2014.

Hyväntekeväisyystapahtuman isä ja pääpuuhamies Marko Lappalainen ja koko OneDay-tapahtuman takana ollut talkootiimi kiittävät kaikkia OneDay-päivään osallistuneita ja tapahtuman toteutuksen mahdollistaneita henkilöitä, seuroja, yrityksiä ja yhdistyksiä!

OneDay keräsi samalle tapahtuma-alueelle eri lajeja, yhdistyksiä, seuroja sekä yrityksiä. Paikalla vilisi myös suuri joukko julkkiksia.

OneDay-tapahtumalla kannustettiin nuoria ja perheitä olemaan aktiivisia ja harrastamaan. Näin rakennetaan hyvää pohjaa elämälle sekä vältytään syrjäytymiseltä ja muilta ikäviltä ongelmilta.

OneDay-hyväntekeväisyystapahtumalla kerättiin varoja nuorten hyväksi tehtävään toimintaan ja tukeen. Ajatuksena oli kertoa ja esitellä erilaisista harrastuksista ja vapaa-ajan vietto mahdollisuuksista. - Kyllä näissä on tärkeä olla mukana. Lajin pitää olla esillä ja tuoda itseään esille. Tiedän, että muutama muukin seura on tuonut lajia esille erilaisissa tapahtumissa ympäri Suomea, sillä olen lähettänyt lehtiä ja esittelymateriaalia ainakin Kuopion Painonnostajille ja Pornaisten Heavy Teamille. Toivotaan, että seuroissa riittää potkua näihinkin, kertoo liiton sihteeri Jari Rantapelkonen. Voimanostoa lajina ja harrastuksena esittelivät Salla Rantapelkonen, Niko Eronen ja Jyri Taanila. Mukana suunnitteluun ja järjestelyihin osallistui myös liiton sihteeri.

VOIMANOSTAJA 2 • 2014

Harrastus pitää nuoret aktiivisena ja on hyödyllistä toimintaa. Sosiaalinen kanssakäyminen on harrastusten myötä mahdollista. Tapahtuman tuotto käytetään täysimääräisesti nuorten hyväksi. Lasten Oikeuksien Tuki ry on mukana tukemassa tärkeää tapahtumaa ja auttamassa nuoria. Tapahtumapaikkana oli rautatieaseman lähellä sijaitseva Atomin Prisman parkkipaikka ja sen lähiympäristö. - Oli pitkä matka saada aikaan OneDay-tapahtuma. Talkootyötä on ollut todella paljon. Itse tein tämän tapahtuman eteen töitä 8 kk ilman mitään korvausta niin kuin myös moni minun mukana kulkenut. Saimme kerättyä näin tärkeitä varoja nuorten hyväksi. Suuri kiitos kaikille, kiitteli tapahtuman idean isä Marko Lappalainen.

Voimanostoa esitelleet vasemmalta Niko Eronen, Salla Rantapelkonen ja Jyri Taanila

LVK- Team järjestää yhteistyössä Suomen Voimanostoliiton kanssa

Klassisen penkkipunnerruksen SM-kilpailu 2014 16.-17.8.2014, Elmolan liikuntasali, Opintie 2-4, 12700 Loppi Lauantai 16.8.2014

Sunnuntai 17.8.2014

VAU:n nostajat, punnitus klo 07:00-08:30, kilpailu klo 09:00

M50 punnitus klo 08:00-09:30, kilpailu klo 10:00

Naiset, kaikki punnitus klo 08:00-09:30, kilpailu klo 10:00

M40 punnitus klo 10:00-11:30, kilpailu klo 12.00

M17, M20; M23 punnitus klo 11:00-12:30, kilpailu klo 13:00

Miehet punnitus klo 13:00-14:30, kilpailu klo 15.00

M60 & M70 punnitus klo 15:00-16:30, kilpailu klo 17:00

Aikataulumuutokset ovat mahdollisia, joten seuratkaa liiton verkkosivuja kilpailun alkuun saakka.

Ilmoittautuminen ja majoitus Ilmoittautuminen: Tulosrajat löytyvät liiton verkkosivuilta. Ilmoittautuminen tiistaihin 22. heinäkuuta klo 21.00 mennessä vain sähköpostilla ja virallisella SM-kisojen ilmoittautumislomakkeella liiton sihteerille svnl@hotmail.fi Tuloksentekoaika: 19.8.2013-22.7.2014 Osallistumismaksu: Penkkipunnerrus 50 euroa/kilpailija pl. nuoret 17-v ja alle on 25 euroa/kilpailija. Osallistumismaksu maksettava ilmoittautumisen yhteydessä Suomen Voimanostoliitto ry:n tilille numero FI18 5680 0020 2315 32. Osallistumismaksuja ei palauteta ilmoittautumisajan päätyttyä. Kisahotelli: Scandic Linnea Riihimäki, varaukseen ”Kpenkki SM2014”. Hotellissa vaaka ja sanominen mahdollista myös aamulla. Lisätietoja: Ilkka Seppälä ile.seppala@gmail.com tai liiton sihteeri svnl@hotmail.fi Muuta: 1) Kisa myös facebookissa. 2) Kisassa tultaneen kokeilemaan 45 sekunnin valmistautumisaikaa siitä kun tanko on valmis – samaan tapaan kuin Etelä-Suomen klassisen penkin mestaruuskisoissa. Lisätietoja: Markku Savolainen 040-704 0023 ja liiton sihteeri svnl@hotmail.fi

The Finnish Powerlifting Magazine

Lauri Tamminen SELL Games -voittajaksi, suomalaisia pisteille

Team Finland

Lauri Tamminen nosti SELL Games -voittajaksi Viron Tartossa perjantaina 16. toukokuuta 2014 sarjassa 83 kg tuloksella 590 kg (210-135-245). Vuonna 2014 kisat järjesti vuorostaan Viron Opiskelijoiden Liikuntaliitto ja kisapaikkana toimi upea yliopistokaupunki Tartto. SELL Games lajivalikoimassa olivat mukana koripallo, lentopallo, salibandy, jalkapallo pienellä kentällä, paini, judo, pöytätennis, uinti, yleisurheilu, voimanosto, shakki, sulkapallo, suunnistus ja Olympic Run Tartu 2014. Kilpailuihin osallistui kaikkiaan 1669 urheilijaa. Suomalaisista Heidi Uimonen sijoittui viidenneksi sarjassa 63 kg tuloksella 242,5 kg (85-52,5-105). Julia Ruohonen nosti samassa sarjassa kuudenneksi tuloksella 242,5 kg (9050-102,5). Akseli Lintulaakso nosti neljänneksi 38 VOIMANOSTAJA 2 • 2014

Voittaja Lauri Tamminen ykköspallilla

sarjassa 74 kg tuloksella 520 kg (202,5112,5-205). Atte Antikainen nosti neljänneksi sarjassa M93 kg tuloksella 587,5 kg (205147,5-235). Ville Jääskeläinen oli myös neljäs, mutta sarjassa 105 kg tuloksella 642,5 kg (232,5-160-250). Juho Kangasniemi nosti samassa sarjassa kuudenneksi tuloksella 590 kg (212,5-140-237,5). Tarkemmat tulokset sekä paljon valokuvia ja videoita ja muuta materiaalia löytyy SELL Games-sivuilta http://sell2014.eu/. Voimanostokilpailut järjesti Viron voimanostoliitosta Peep Päll apunaan Marko Teräsmaa ja Alexander Andrusenko. IPF oli asettanut kilpailujen valvojaksi Suomen Jari Rantapelkosen. Suomi lähetti kisoihin tuomariksi Margetta Salmisen. Lisäksi suomalaisia nostajia huolsi Jarmo Virtanen Salosta.

Kisan järjestäjiä vasemmalta: Marko Teräsmaa, Margetta Salminen, Peep Päll ja IPF:n tarkkailijana toiminut Jari Rantapelkonen

SELL Games on Suomen, Viron, Latvian ja Liettuan yhteinen korkeakouluopiskelijoiden vuosittainen kilpailutapahtuma. Korkeakouluopiskelijoiden kansainväliset monilajikilpailut järjestetään perinteisesti toukokuun puolessa välissä. Vuonna 2015 SELL Games kisataan Liettuassa - korkeakouluopiskelijat, sinne siis!

Heidi Uimonen

Marko opastaa Margetta Salmista ja Jarmo Virtasta tuomarivalojen kanssa The Finnish Powerlifting Magazine

Julia Ruohonen ja Heidi Uimonen kisapaidoissaan

SELL Games, Naiset -63 kg

Lauri Tamminen

40 VOIMANOSTAJA 2 â€˘ 2014

Akseli Lintulaakso

Julia Ruohonen

SELL Games, Miehet -74 kg

SELL Games, Miehet -83 kg

SELL Games, Miehet -93 kg

SELL Games, Miehet 105 kg

The Finnish Powerlifting Magazine

Muistoja voimanostovuosilta Kisapaidat Teksti ja kuvat: Heikki Orasmaa

Kisapaidat on hyvin monien kisajärjestäjien myyntiartikkeli kisoissa, etenkin SM-kisoissa ja kansainvälisissä arvokisoissa. Monien vuosien mittaan on kirjoittajalle kertynyt runsas määrä kisapaitoja, etupäässä niitä tuttuja T-paitoja. Ensimmäisen urheilullisen T-paitani sain 60-luvun alussa, kun silloin nykyään tunnettu urheilumerkki Adidas oli aloittamassa toimintaansa Virsu-nimisen yhtiön nimissä. Silloiset omistajat, koripallomiehet Oiva Virtanen ja Timo Suviranta pitivät ensimmäistä varastoaan autotallissa Helsingin Etelä-Haagassa Matkamiehentiellä. Oltiin kundien kanssa fillareilla liikkeellä ja nähtiin Adidas-merkki, jonka tunsimme jotenkin aiemmin, laatikoissa, joita arvon herrat purki. Siinä pyörittiin tovi, niin saatiin heiltä kukin yllätyslahjana valkoinen paita, jonka rinnassa isolla painettuna ”Adidas”. Se oli siihen aikaan arvokas ja mieluinen lahja, joista tottakai hyvän kotikasvatuksen saaneina kiitimme lahjoittajia. Paitaa pidettiin harvoin päällä, olihan se siihen aikaan sen verran harvinaisuus - Adidas T-paita. Joihinkin kesäisiin urheilutapahtumiin mennessä se oli käytössä. Paita oli pitkään, tosin vertyneenä, arkistossani. Nyt en sitä löydä, saattaa olla mennyt siivousrätti puolelle – harmi. Kuitenkin paitoja, mitä erilaisimmilla painatuksilla löytyy kaapistani. Olen niitä saanut ystävällisiltä kisajärjestäjiltä muistoksi. Kisapaita ensimmäisestä kansainvälisestä kuulutustehtävästäni eli Järvenpäässä 1995 olleista penkin MM-kisoista on tallella ja se pysyy. Myös muidenkin, sen jälkeen Suomessa olleiden kansainvälisten arvokisojen paidat ovat lähes kaikki tallessa. Arkistossa on myös seuramme, silloin TIK, jäsenen Antti Närväsen edustuspaita vuodelta 1978, jolloin hän osallistui maamme edustajana Turussa pidettyihin voimanoston MM-kisoihin. Kisapaidat ovat usein haluttuja kisamuistoja, jotka usein jopa loppuvat kesken kisan ja joskus niitä on niin paljon, että loppuvaiheessa kisaa niitä myydään alennuksella. Kisajärjestäjällä onkin ennen kisaa vaikea tehtävä arvioida paitatarve ja niiden kokojen hajaantuminen. Jos paitoihin saadaan sponsoreita tarpeeksi, niin saattaa olla, että koko paitamäärä rahoitetaan heidän tuella. Näin riski myymättömistä paidoista on mitätön ja voittoakin saattaa kassaan tulla jonkin verran. Paitojen laatuhan on nykyään paljon parempi ja painatukset kestävämpiä kuin ennen. Myyntiin on tullut jopa ns. teknisiä paitoja, joiden materiaali on keinokuidusta ja ovat helppohoitoisia. Tosin ne ovat usein kalliimpia kuin perinteinen puuvillainen klassinen T-paita. Samoin paitojen painatuskuviot ovat usein upeita, jopa taiteellisia.

42 VOIMANOSTAJA 2 • 2014

Vastaanottoaula

Kun tapasin maailman vahvimman, Bill Katzmayerin salilla Teksti: Jaakko Parviainen, SVNL:n pj 1976-1978

Bill Katzmayer, joka voitti vuonna 1979 voimanoston superraskaan sarjan maailmanmestaruuden, tuli eräänä päivänä ystäväni, Powerlifting USA-lehden päätoimittaja Mike Lambertin kanssa käväisemään salillamme, Kaliforniassa. Tämä mies oli fysiikaltaan todella ällistyttävä. Missä tahansa hän liikkui, ihmiset tuijottelivat häntä suu auki. He eivät uskoneet silmiään. Katzmayerilla oli pituutta 190 cm ja painoa 150 kiloa. Rasvaa ei miehen kehossa ollut missään. Muistan kun olin Daytonissa, Ohiossa vuoden 1979 MM-kisoissa tuomarina, kun Katzmayer voitti ensimmäisen kerran superin mestaruuden. Kun häntä katseli pienen matkan päästä, jos muita ihmisiä ei ollut hänen ympärillään vertailun kohteiksi, olisi luullut, että hän on ehkä tiukkakuntoinen 90 kilon sarjan nostaja. Hän oli niin sopusuhtainen rakenteeltaan. Mutta kun mies oli ihailijoiden ympäröimänä, hänen kokonsa muihin verrattuina saivat suut loksahtamaan auki. Voitettuaan maailmanmestaruuden, Katzmayer vetäisi palkintopallilla t-paidan päältään, ja yleisö kohahti. Hänen vatsalihaksensa olivat kuin pyykkilauta, mikä tämänpainoisista superraskaan sarjan nostajista puhuttaessa on ennenkuulumatonta. No, “Katz” kierteli saliamme tutkien välineitä ja laskien leikkiä asiakkaiden kanssa. Hän kouraisi telineistä 65 kilon käsipainot, ja alkoi tehdä niillä hauiskääntöjä, vastaillen samalla kärsivällisesti hänelle tehtyihin kysymyksiin. Eräs kaveri, joka oli katsellut Katzia pitkän aikaa silmät pyöreinä, kysyi penkkihirmu Mike McDonaldilta, joka oli vielä silloin töissä salilla: “Onko tuo maailman vahvin mies?” Johon Mike vastasi naama vakavana: “Tämä mies on maailman kuulu Bill Katzmayer, jota yleisesti pidetään maailman vahvimpana miehenä. Hän on muun muassa paininut villin harmaakarhun kanssa ja selättänyt sen.” Bill Kazmaier (s. 30. joulukuuta 1953 Wisconsin, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen voimanostaja ja voimamies. Kazmaier voitti vuonna 1979 voimanostossa Yhdysvaltain mestaruuden ja IPF-liiton maailmanmestaruuden. Toisen maailmanmestaruutensa hän voitti 1983. Voimanostossa hänen paras yhteistuloksensa on 1 100 kilogrammaa, mikä oli IPF-liiton ennätys monien vuosien ajan. Maailman vahvin mies -kilpailun Kazmaier voitti kolmesti peräkkäin vuosina 1980–1982. Voittojensa jälkeen hänet kutsuttiin kilpailuihin jälleen vuonna 1988, jolloin hän sijoittui Jón Páll Sigmarssonin jälkeen toiseksi. Vielä 1989 hän oli neljäs. Kazmaier on toiminut myös ammattilaispainijana WCW-liiton viihdepainiotteluissa sekä toiminut voimamieskilpailujen televisiokommentaattorina. Lähde: http://fi.wikipedia.org

The Finnish Powerlifting Magazine

Naisten voimanostovuosi 1984 PM- katsastukset 10.3.1984 Pälkäneellä Näitä tuloksia lähdettiin parantamaan Pälkäneen Pyryn järjestämissä TUL:n mestaruuskilpailuissa, jotka olivat samalla avoimet PM-katsastukset. Kuusi parasta Malonen pistetaulukon mukaan saisivat paikan Ruotsissa järjestettäviin kisoihin. Päivän paras oli ylivoimaisesti kotisalissaan kilpaillut Anna-Liisa Prinkkala 10 puhtaalla nostollaan. Hän teki ylimääräisellä jalkakyykyllä uuden komean ME:n 134 kg, mutta yksi kansainvälinen tuomari ei lupauksista huolimatta saapunut paikalle, joten tulos oli “vain” Pohjoismaiden ennätys. Anna-Liisa teki muutenkin hurjaa jälkeä, kun hän kaikissa nostomuodoissa teki uudet PE:t ja maastanostossa sekä yhteistuloksessa epäviralliset EE:t. Sarja oli (130-52,5 PE130 PE) eli yhteensä 312,5 kg, josta kertyi 348,749 pistettä. Hän painoi punnituksessa 43,6 kg. Puotinkylän Helena Keinänen oli myös erinomaisessa vireessä 67,5-kiloisissa ylittäen komeasti 400 kg viidellä kilolla uusilla PE-tuloksilla (160 PE- 82,5 PE- 162,5 PE). Jalkakyykky ja yhteistulos olisivat olleet myös uusia Euroopan ennätyksiä, jos tuomarien pätevyys olisi riittänyt. Helenan pisteet olivat 314,969. Tikkurilan Alice Heikkala oli kolmas 340 kilolla (132,5-62,5-145). Painaessaan 55,1 kg hän hävisi Helenalle 70 tuhannesosapistettä. Neljäs edustuspaikka meni 51,3 kiloiselle Liisa Jurkolle 300 kilolla (125-55-120). Liisan pisteet olivat 293,790. 59,1 kiloinen Hanna Räty hävisi Liisalle vajaat kaksi pistettä 335 kilon tuloksellaan. Hänestä Taina Hakala jäi vain 0,445 pistettä komealla tuloksellaan 422,5 kg (155-90177,5). Seitsemänneksi sijoittunut Tuija Karjalainen jäi vain 99 tuhannesosapistettä edustuspaikasta. Niin tiukkaa oli taistelu. Kisaan otti osaa peräti 26 nostajaa.

Eva Sanchezin sekä pääosaan nousseiden kolmen ruotsalaistuomarin kesken ja niin kävi, että yhteistyö ruotsalaisilla onnistui mestaruuden arvoisesti. Anna-Liisa nosti kolmannella jalkakyykyllä uuden ME:n 135 kg ja siirtyi ylivoimaiseen johtoon, kun neljä kiloa painavampi Sanchez sai vain 125 kg ja Hanna Räty 127,5 kg. Penkkipunnerruksen Anna-Liisa otti tarkasti ja sai kolmannellaan 52,5 kg sekä ylimääräisellä uuden PE:n 53 kg. Sanchez sai 60 kiloa, mutta oli vielä 13 pistettä jäljessä. Sitten se kaiken ratkaiseva maastanosto. Anna-Liisa repi kolme onnistunutta nostoa ja vielä ylimääräisellä nostolla uuden PE:n 130,5 kg. Ruotsalaisleirissä laskimet kävivät kuumina, kun laskettiin kuinka paljon Sanchezin piti nostaa voittaakseen. 150 kg oli pakko saada ja kyllähän se saatiinkin yhteistyöllä hyväksyttyä. Nosto ei tullut edes ylös asti eikä päätuomari ehtinyt antaa alas komentoakaan, kun romut jo kolahtivat lattialle. Suomalaisten ja muidenkin leuat loksahtivat, kun taululle syttyi kolme valkoista valoa, joten se siitä. Sanchez sai yhteensä 335 kg, joka oli uusi EE. Sarja oli 125 EE- 60- 150 EE ja pisteet 355,803, josta Anna-Liisa jäi 0,85 pistettä tuloksellaan 317,5 kg (135 uusi ME-52,5-130). Alice Heikkala taisteli seitsemänneksi 332,5 kilolla (125-62,5-145), joista kertyi 319,532 pistettä. Kolmas suomalainen Hanna Räty oli kymmenes reilulla 300 pisteellä, tulos 347,5 kg (127,5-70-150). Alice painoi 56 ja Hanna 60 kg. Kisoista voi vielä mainita, että lavamiehet olivat niin kokemattomia, että he enemmän häiritsivät kuin avustivat kilpailijoita. Suomalaiset päättivät, että nämä ovat viimeiset pistekisat, johon he osallistuvat.

MM-kisat USA:ssa Los Angelesissa 19.20.5.1984 Suomen joukkue jos sitä joukkueeksi voi sanoa oli tasan yksi edustaja eli Anna-Liisa Prinkkala, joka ainoana oli saanut matkarahoituksen järjestettyä pääosin omaa tiliä tyhjentäen ja pääsi valmentaja-aviomiehensä Veijon kanssa matkaan.

Anna-Liisa Prinkkala, kuva: Dennis J. Unitt

PM-kisat Ruotsin Svenljungassa Suomesta lähti kisoihin lopulta vain kolme nostajaa. Kultamitalista käytiin armottoman kova taistelu 44-kiloisen AnnaLiisa Prinkkalan ja Ruotsin 48-kiloisen

VOIMANOSTAJA 2 • 2014

Itse kisa 44-kiloisissa sujui suunnitelmien mukaan eli mitali piti kotiin viemiseksi saada ja tulihan se - pronssia. Hopeakin oli tarjolla, kun Belgian Marie Vassart oli kahden lajin jälkeen 17,5 kg jäljessä. Hän intoutui kuitenkin maastanostossa kiskomaan uuden ME:n 150 kg ja ohitti Anna-Liisan 2,5 kilolla. Suvereeni mestari oli USA:n Cheryl Jones uudella maailmanennätyksellä 347,5 kg

Teksti: Aulis Saarela Kuvat: Heikki Orasmaan arkisto

(137,5 ME- 70-140). Vassart kasasi 320 kg (115-55-150 ME) ja Anna-Liisa 317,5 kg (135-52,5-130). Mainittakoon tässä yhteydessä, että Anna-Liisa otti jalkakyykyn ME:n takaisin 16.6.1984 Tampereella 140 kilolla. Kisojen tähti oli naisten voimanoston “Mike Bridges” eli USA:n Ruth Shafer 67,5 kilon sarjassa jättäen hopeanaista Japanin Yorko Tamuraa peräti 152,5 kg. Shaferin sarja oli 217,5-90-245 uusi ME eli yhteensä 552,5 kg, joka sivumennen sanoen ylitti 7,5 kilolla Suomen miesten SM-kisarajan. Maastanostotulos oli sama kuin Suomen mestaruuden samassa sarjassa voittaneen Keijo Kuisman. Käsittämätöntä ylivoimaa. Australian “konkari” Bev Francis oli myös vireessä 82,5-kiloisissa 557,5 kilolla (207,5137,5-212,5) jättäen kakkosta USA:n Patty Dentia 107,5 kg. 48-kilon sarjassa USA:n Majik Jones teki myös kovaa jälkeä uudella ME-tuloksella 390 kg (147,5- uusi ME- 65177,5). Mainittakoon, että Anna-Liisan PM-kisoissa varsin kyseenalaisesti voittanut Ruotsin Eva Sanchez sai “oikeudenmukaisten” tuomarien tarkkailussa vain 310 kg jääden näin PM-tuloksestaan peräti 25 kg. Sijoitus viides. Sarjassa 56 kg USA:n Vicky Steenrod oli myös suvereeni voittaja 475 kilolla (185-100-190). Olisihan nuo kovia tuloksia vieläkin vaikka sarjajako onkin uudistunut. Pohjoismaihin tuli vain kaksi mitalia sillä toisen otti Norjan Tove Eriksen 75-kiloisissa 395 kilolla häviten kuitenkin voittajalle USA:n Mc Elroy-Pattonille 80 kg. Kisan jälkeen suomalaiset saivat iloisia uutisia, kun IPF:n naisten kongressi valitsi Hanna Rädyn IPF:n Womens Commiteen jäseneksi.

SM-kisat syyskuussa Seinäjoella Järjestävän seuran Taina Hakala oli hurjalla nostotuulella näissä kisoissa tehdessään kaikkiaan kolme uutta Euroopan ennätystä sarjassa 90 kg. Yhteistulos oli 460 kg, jalkakyykyssä 180 kg ja maastanostossa 190 kg. 44-kiloinen Anna-Liisa Prinkkala oli selkävaivaisenakin kisojen paras nostaja Malonen pistetaulukon mukaan 302,5 kilolla (125-55-122,5). Seuraavassa sarjassa Bodonoksen Helli Saarelainen ratkaisi penkillä mestaruuden Anne Rykyä vastaan, tulos 285 kg, josta Ryky jäi 25 kg. Sarjassa 52 kg koettiin erittäin harvinainen tapaus, kun Sirkka Tähtinen ja Eila “Velinvaimo” Kumpuniemi päätyivät täsmälleen samanpainoisina 295 kiloon. Uusintapunnituksessa Sirkka oli keventynyt peräti 400 kg, joten kulta ripustettiin hänen kaulaansa.

56-kiloisissa Alice Heikkala oli myös vireessä kasatessaan 332,5 kg (132,5-60-140), mutta Elina Sorakunnaksen Suomenennätykseen jäi vielä matkaa 35 kg. Seuraavassa sarjassa Hanna Rädyn 347,5 kg oli muille selvästi liikaa, mutta 67,5 kg sarjassa saatiin mestariksi uusi nimi, kun Helena Koponen kasasi 362,5 kg (152,5-62,5-147,5). Ei Helena kuitenkaan ensikertalainen ollut, nimi vain oli vaihtunut Keinäsestä Koposeksi, sillä Åke talutti hänet 3.6.1984 Oulunkylän vanhassa kirkossa alttarille. Kun molemmat sanoivat perinteisesti; Tahdon ja sormukset sekä hääsuudelmat oli vaihdettu, niin Helena jatkoi menestyksekästä uraansa Koposena. Niina Suittio sai hopeaa 335 kilolla ja samalla tuloksella viime vuosiin asti kilpaillut Sinikka Järvenpää pronssia. Sarja oli 122,5-72,5-140. Silloinkin penkki oli hänen paras lajinsa. 82,5-kiloisissa nuori, mutta jo EM-hopeaa saavuttanut Anne Lehtokoski ylitti komeasti 400 kilon rajan 407,5 kilolla (165-72,5-170) ja kruunasi hyvän kisansa ylimääräisellä maastanoston SE:llä 178 kg. Vähän myöhemmin eli 6.10.1984 hän Mikkelissä nosti uudeksi komeaksi ennätykseksi 180 kg.

hirmuisella maastanostollaan hän pystyy kääntämään monesti kisan edukseen. Sarjassa 90 kg korkeimmalle korokkeelle varsin erikoisen näköiselle pallille ahtautui Taina Hakala, joka oli vuoden mittaan parannellut Euroopan, Pohjoismaiden ja Suomen ennätyksiä peräti 50 kertaa. Kyykky meni hiukan alakanttiin 175 kilolla, mutta penkiltä nousi komeasti uusi EE 95 kg. Tämä EE Tainalta vielä puuttuikin. Maastanostossa oli vaikeuksia liukkaan alustan takia, kun heti noston alussa aisat luistivat. Tulos kuitenkin 192,5 kg. Yhteensä kertyi komeasti 462,5 kg eli uusi EE. 48-kiloisissa Helli Saarelainen lähti maltillisin tavoittein hakemaan pistesijaa, mutta kaulaan ripustettiinkin komeasti pronssia eikä hopeakaan ollut kaukana sillä törkeän tuomarivirheen takia Belgian Vandenbokaerden polviin pysähtynyt nosto kaikkien ällistykseksi hyväksyttiin kahdella valkoisella valolla. Helli kuitenkin paransi tulostaan SM-kisoista 10 kg päätyen 295 kiloon (112,5-60-122,5). Viimeisen maastanoston jälkeen Helli siirtyi penkille istumaan, kun kovat alkoivat kiskoa rautaa lattiasta ja kerrankin suomalaisella oli onnea kun emäntämaan Brasdun komeasti ylöstullut 142,5 kg kaikkien hämmästykseksi hylättiin ja hän jäi neljänneksi. Sarjassa 67,5 kg vuoden 1983 Euroopan mestari Helena Koponen lähti taistelemaan mestaruudesta ennen kaikkea Belgian sisarusparia Marie ja Ingrid Nelisia vastaan, vaikka sarjassa oli yhdeksän muutakin nostajaa.

Elina Sorakunnas, kuva: Dennis J. Unitt

EM-kisat Ranskan Metzissa 1.-2.12.1984 30.11.1984 matkanjohtaja Åke Koponen keräsi eri puolilta tulleen joukkonsa kasaan kun jonkin aikaa kadoksissa ollut Eila Kumpuniemikin lentokentän sokkeloista löytyi ajoissa. Kisaa edeltävässä palaverissa järjestäjät ilmoittivat, että doping-testejä ei suoriteta suomalaisten ja belgialaisten vaatimuksesta huolimatta. Suomen saalis kisoista oli yksi kulta ja kolme pronssia, kun esimerkiksi varma mitalisti Anna-Liisa Prinkkala jäi kotiin sen takia, että jälleen piti matkustaa omalla kustannuksella. Mestaruuden eteen Anna-Liisakin olisi saanut tehdä 44-kiloisissa täyden päivätyön, sillä tuttu vastustaja Belgian Marie Vassart oli erittäin kovassa kunnossa kasatessaan 325 kg (117,5-55-152,5). Varsinkin

Jalkakyykyssä Helena ja Ingrid tekivät uuden EE:n 160 kg, mutta Helena sai sen ensin joten EE tuli hänen nimiinsä. Marie jäi 150 kiloon. Penkillä tilanne ei muuttunut kun kaikki saivat 80 kg hyväksytysti, joten ratkaisu jäi maastanoston varaan. Suomalaisten kannalta oli huolestuttavaa, että Helena jäi 155 kiloon eivätkä Nelisit olleet edes aloittaneet ja niinhän siinä kävi, että Marie kiskoi hopeaan vaadittavat 165 kg puhtaasti ja sisko Ingrid peräti 170 kg, joten hänelle selvä mestaruus 410 kilolla (160-80-170). Marie Nelis 395 kg (150-80-165) ja Helena sama tulos sarjalla 160-80-155.

man tuloksen kuin SM-kisoissa eli 347,5 kg, joka riitti seitsemänneksi. Merja Piilonen oli viides 75 kg sarjassa 352,5 kilolla. Tässä sarjassa voittaja Englannin Judith Oakes hätyytteli peräti 500 kg rajaa. Tulos 492,5 kg (195-95-202,5). Kisojen paras nostaja oli kuitenkin 52 kg sarjan voittaja Hollannin Susan Dolman 385 kilolla (165-55-165).

Sinikka Järvenpää Voimanostaja –lehdessä 4/1998

Kyllä muissakin lajeissa tehdään mahtavia tuloksia. Arvatkaapa, mikä on golfissa avauslyönnin pituusennätys? No, 23.2.2006 Venäjän Mihail Tjurin kiipesi avaruusaluksen ulkopuolelle, asetti pallon tiille ja caddyna toimiva Michael Lopez-Alegria piti häntä jaloista kiinni, että mies ei karkaisi avaruuteen. Avauslyönti hieman epäonnistui, mutta erikoisvalmisteinen pallo lähti kiertämään maapalloa ja kiersikin yli kolme kertaa ennen kuin laskeutui ilmakehään ja tuhoutui. Asiantuntijat laskivat, että pallo lensi ennen tuhoutumistaan 2 020 000 km. Kuinkahan kauas olisi lentänyt, jos lyönti olisi onnistunut täydellisesti? Maassa pisin lyönti on 418,78 m.

Pronssikorokkeelle nousi myös 82,5 kg Anne Lehtokoski, tulos 400 kg (155-70-175) eikä kirkkainkaan mitali kaukana ollut, kun kyykyn 167,5 kg ja maastanoston 180 kg niukasti hylättiin. Länsi-Saksan Malderer ja Norjan Tove Eriksen taistelivat tasaväkisesti voitosta, jonka Malderer ratkaisi maastanostossa 177,5 kilolla saaden yhteensä 417,5 kg (165-75-177,5). Siitä Eriksen jäi 2,5 kg. Muut suomalaiset olivat pistesijoilla. Eila Kumpuniemi 52-kiloisissa kahdeksas, tulos 300 kg. Sarjaa ylempänä Alice Heikkala jäi SM-kisatuloksestaan 12,5 kg päätyen 320 kiloon, sijoitus kuudes. Hanna Räty sai sa-

Raija Koskinen (nyk. Jurkko), kuva: Dennis J. Unitt The Finnish Powerlifting Magazine

Liitto tiedottaa Suomen Voimanostoliitto ry Finnish Powerlifting Federation Sihteeri/secretary Jari Rantapelkonen Risumäentie 24, 11910 Riihimäki, FINLAND puh: +358-(0)50 434 2222 E-mail: sihteeri@suomenvoimanostoliitto.fi www.suomenvoimanostoliitto.fi Liiton pankkitilit Hämeenlinnan Seudun Osuuspankki: FI18 5680 0020 2315 32 Yleistili (= Päätili) FI93 5680 0020 2315 40 Lisenssitili FI22 5680 0020 2315 57 Voimanostaja-lehden tili FI82 4712 0010 0338 36 Veteraanivaliokunnan tili

SM-kisat 2015 Klassinen voimanosto, avoin, 9. – 11.1.2015, AavKi, Ylitornio Penkkipunnerrus, kaikki ikäluokat, 7. – 8.2.2015, KK Eken, Tammisaari Voimanosto, kaikki ikäluokat, 28.2. – 1.3.2015, MY-Power, Muurame Klassinen penkkipunnerrus, kaikki ikäluokat, 15.–16.8.2015 YlöR, Ylöjärvi

Jäsenseuroja pyydetään hakemaan avoimena olevia joukkue SM- ja PM- kilpailuita. Kisa myönnetään ensimmäisenä hakemuksen liiton sihteerille lähettäneelle seuralle.

Vuoden 2015 arvokisavalinnat Vuoden 2015 arvokisajoukkueet valitaan kuten liiton toimintasuunnitelmassa on määritetty. Maajoukkue koostuu SM-kilpailuissa arvokisojen tulosrajan tehneiden joukosta muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Vuodelle 2015 uusittu kalenteri jättää kuitenkin avoimeksi kysymyksen, miten valitaan nuorten klassisen voimanoston EM- ja MM-kisajoukkue sekä miten valitaan veteraanien klassisen voimanoston MM-joukkue. Liiton hallitus palaa asiaan seuraavassa kokouksessa kesän aikana. Liiton sihteerille voi lähettää ehdotuksia valintajärjestelyistä.

Uusia jäsenseuroja Asikkala Power ry (APW) on hyväksytty Suomen Voimanostoliitto ry:n jäseneksi. Yhdistyksen puheenjohtaja on Petri Ahokas. Iisalmen Visa ry (IisVi) on hyväksytty jäseneksi. Yhdistyksen puheenjohtaja on Tommi Lähteinen ja voimanoston yhteyshenkilö on Seija Eskelinen. Seuralla on omat kotisivut osoitteessa www.iisalmenvisa.com

SE-diplomit

Klassinen voimanosto, veteraanit, 5. – 6.9.2015 LaVo, Laitila/ Turku

Liiton hallitus on päättänyt muuttaa SE-diplomien jakokäytäntöä. Suomenennätyksen nostaneet urheilijoille, jotka pyytävät SE-diplomia, lähetetään SE-diplomi sähköisenä omaan sähköpostiin. SE-diplomin voi pyytää sähköpostiosoitteesta sediplomi@gmail.com

Klassinen voimanosto ja klassinen penkkipunnerrus, seurajoukkuefinaalit, 12. – 13.9.2015 EI HAETTU

SE-diplomista antavat lisätietoja Antti Avanne ja Ville Orasmaa yllämainitussa sähköpostiosoitteessa.

Klassinen voimanosto, nuoret, 21. – 22.11.2015 KaVo, Kankaanpää

VAU:n nostajat palaavat SVNL:n SM-kisoihin

Vuoden 2015 SM-kisojen ajankohtia on jouduttu muokkaamaan, koska EPF lisäsi nuorten ja avoimen luokan EM-kisat kalenteriin. Toisaalta kevään SM-kisapaineista johtuen on tarkoituksena ollut jakaa SM-kisarasitusta keväälle ja syksylle. Tämän lisäksi vuonna 2016 tulee lisää paineita muuttaa suunniteltuja kisakalentereita, mikäli IPF päättää ottaa ohjelmaansa keskusteluissa vahvasti esillä olleet klassisen penkin MM-kisat.

Nuorten PM-kilpailut 2015 Suomi on vastuussa PM-kisan järjestämisestä nuorille 2015. Nuorten PM-kisaa 21.-22.2.2015 ei ole yksikään jäsenseura vielä hakenut. Liitto tukee PM-kisan kisajärjestäjää ylimääräisellä 750 euron tuella. NPF tekee päätöksen kisan sisällöistä syksyisessä vuosikokouksessaan Islannissa.

VOIMANOSTAJA 2 • 2014

VAU on kysynyt mahdollisuutta osallistua SVNL:n SM-kisoihin. Liitto vastasi VAU:lle, joka hyväksyi SVNL:n esittämät vaatimukset. VAU:n nostajia nähtäneen paluun jälkeen elokuussa klassisen penkkipunnerruksen SM-kisoissa Lopella.

Paitapenkin EM-kisat Suomeen EPF myönsi paitapenkin EM-kisat Suomeen. Kisat nostetaan Ylitorniolla vuonna 2017.

Klassisen penkin MM-kilpailut IPF:ssä on suunniteltu, että klassisen penkin MM-kisat järjestettäisiin vuonna 2016 alkaen. Suunnitelma vaatii vielä kongressin hyväksynnän. Asiasta päätetään marraskuussa Yhdysvalloissa.

Liitto tiedottaa

Loppuvuoden voimanostolisenssi Loppuvuoden (1.7. – 31.12.2014) voimanostolisenssin hinta on 35 € niille uusille nostajille, joilla ei ole ollut voimassa olevaa voimanostolisenssiä 1.1.2013 tai sen jälkeen. Voimanostokilpailemiseen oikeuttava lisenssi tulee olla maksettuna viimeistään kolme (3) viikkoa ennen kilpailemista. Samoin voimassaoleva antidopingsopimus tulee toimittaa liiton sihteerille saman aikataulun puitteissa. Sopimus tulee olla sihteerillä viimeistään 3 viikkoa ennen kilpailua.

Voimanoston ja penkkipunnerruksen PM-joukkueet Voimanosto, miehet: Jussi Kangasvieri (105 kg), Jari Saario (120 kg), Janne Hakala (120 kg), Kenneth Sandvik (120+ kg). Voimanosto, naiset: Erika Gadzova (57 kg), Annastiina Rajaniemi (57 kg), Virve Ilves (84 kg), Katariina Nokua (84+ kg). Penkkipunnerrus, miehet: Tomi Vikla (83 kg), Mikko Tiensuu (105 kg), Janne Hakala (120 kg) ja Kenneth Sandvik (120+ kg). Penkkipunnerrus, naiset: Annastiina Rajaniemi (57 kg), Katariina Nokua (84+ kg). Joukkueiden johtaja: Harri Hagfors Huoltaja: Markus Väliviita. NPF-kongressiedustaja/tuomari: Jari Rantapelkonen Tuomari: Matti Rajaniemi. Kilpailut nostetaan 23.-24.8.2014 Islannin Keflavikissa.

Nuorten voimanoston MM-joukkue Toni Väisänen (-74 kg), Jarkko Perttula (-93 kg) ja Henri Hakonen (-105 kg). Tuomari/huoltaja: Seppo Sohlman Joukkueen johtaja: Samuel Lappalainen. Kisat nostetaan 1. – 7.9.2014 Unkarin Oroshazassa.

Uusia kansallisia tuomareita Suomen Voimanostoliitto järjesti yhdessä Team SKIP:n kanssa tuomarikokeen Espoossa 7.6.2014. Kokeen piti Arto Hannolin (INT CAT I). Tilaisuuteen ilmoittautui 9 osallistujaa, joista 7 läpäisi kokeen onnistuneesti. Uudet taso-II kansalliset tuomarit ovat: Johanna Bies (Skip), Toni Virtanen (Skip), Sami Tuomainen (Skip), Timo Lillbacka (Skip), Sakari Laurikainen (Skip), Reijo Lamminparras (Helsingin Yliopiston Voimailijat, HYV) ja Mika Huuskonen, Helsingin Tarmo (HeTarmo).

Suomen Voimanostoliitto järjesti yhdessä Rauman Ydinvoiman kanssa Raumalla 29.5.2014 kansallisen II-luokan tuomarikokeen, jonka läpäisivät Mikko Malkavaara, Arto Manninen, Jari Nurminen, Petrus Nurminen, Vesa Pitkänen ja Tapio Pärssinen. Kaikki tuomarit ovat Rauman Ydinvoiman jäseniä. Kokeen piti Margetta Salminen (INT CAT I).

Kilpailupöytäkirjojen lähettäminen Kaikki jäsenseurojen järjestämien kilpailujen pöytäkirjat tulee lähettää sähköpostilla osoitteisiin svnl@hotmail.fi ja kalevi.sorsa@co.inet.fi

Seitsemän uutta voimanostotuomaria Kiimingin kurssilta Liiton puheenjohtaja Tero Hyttinen piti kansallisen II luokan voimanostotuomarin koulutuksen ja teoriakokeen lauantaina 28.6.2014 Kiimingissä, Kiimingin Urheilijoiden toimitalolla. Koulutukseen osallistuneista 11 kokelaasta seitsemän läpäisi tuomarikokeen hyväksytysti. Uudet kansallisen II luokan voimanostotuomarit ovat: Tomi Kurkela, KiimU Tomi Muhonen, OPT Matti Pirinen, SoVi Jani Pöykiö, KiimU Jarmo Räinä, HauVo Tero Seppänen, HauVo Markus Vilppola, KiimU Suomen Voimanostoliitto onnittelee uusia tuomareita.

Kiinnostaako voimanostovalmennus? Koulutusta tarjolla Suomen Voimanostoliitto järjestää yhdessä Suomen Painonnostoliiton kanssa jälleen uusille voimanostovalmentajille tarkoitetun taso I-valmennuskurssin tammikuussa 2015. Kurssilla opitaan valmennuksen perusasiat. Taso I keskittyy aloittelijoiden valmentamiseen, jossa valmentajien tulee tuottaa mm. yhden harjoituksen sekä yhden harjoitusjakson (4-9 viikkoa) ohjelma. Urheilijan tasoilla tämä tarkoittaa sitä, että taso 1-valmentajakoulutus antaa valmiuden valmentaa alle SM-tason urheilijoita. Taso 1-valmennuskurssi toimeenpannaan Vierumäellä kahdella lähijaksolla ja etäopiskeluna. Lähijaksot järjestetään seuraavasti. Lähijakso 1: 16.-18.1.2015 ja lähijakso 2: 27.-29.3.2015. Taso 1-kurssi on edellytys pääsemiseksi tason II-valmennuskursseille. Kurssin hinta riippuu osallistujien määrästä, mutta viime kerroilla se on vaihdellut 400-600 euroon. Kiinnostuksesta osallistua kurssille pyydetään ilmoittamaan jo ennen syksyn alkua Arto Hannolinille sähköpostiin arto.hannolin@kolumbus.fi

The Finnish Powerlifting Magazine

Fredrik Smulter Paljon nousee penkistä? Haastattelu: Anni Vuohijoki

Voimanostaja tavoitti eittämättä Suomen kovimman penkkaajan torstai-iltana Pietarsaaren jalkapallostadionilta. Fredrik ”Superhurri” Smulter, tuttavallisin Freddi, ei kuitenkaan ole futismiehiä. Itkevät miehet kentällä ärsyttävät, mutta nelosdivarissa on jotain äijämäistä.

Kuka oikein on tämä maailman kovin penkkikone? ”Ai kuka mä oon? Oon tällainen puolihullu, ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta ja sanon asiat suoraan. Kotona oottaa perhe, joka ymmärtää rakkauden nostamiseen. Työt antavat paljon periksi. Vaikka yötyöt kuluttavat, kolmen 12 tunnin päivän viikkorytmi mahdollistaa harjoittelun omalla kotisalilla. Vaimo tietää, mikä on tärkeää: miehen tulee saada unta ja harjoitella.” Esikuvakseen Freddi mainitsee Ove Lehdon. Tai nykyään hänen ohitettua Ove penkissä, ei ehkä voi puhua enää samanlaisesta esikuvasta kuin ennen. Vielä 10 vuotta sitten Ovea fanitettiin ja kovaa. Ove Lehto onkin ollut Fredrik Smulterin ehdoton idoli. Vielä nykyäänkin hän arvostaa ystäväänsä urheilijana ylitse muiden. Puhtaana urheilijana noin kovan uran tekeminen on hatun nostamisen arvoinen paikka.

Kysyttäessä kuulumisia toteaa Freddi takana olevan henkisesti ja fyysisesti raskas ajanjakso. Normaalireeneistä on luovuttu hetkeksi, mutta nyt pitäisi valmistua vuoden tärkeimpään kisaan, raakapenkin SM:iin. Omituista. Juuri kultaa paitapenkin MM-kisoissa voittanut mies, toteaa tavoitteekseen RAW-penkin SM-kisat. Mestarikrapula on selätettävä. ”Raakanostaminen on se, mikä kertoo voimista. Kertoohan se varustenostaminenkin jotain, mutta siinä pelataan tekniikalla ja omalla hulluudella enemmän. Raakanostoissa puhuu voima. Toivottavasti voitan, mutta jännityksellä odotan, millaisessa kunnossa Tuomas Korkia-aho on. ” Freddi teki sen, mistä moni on haaveillut – hän sai hirvittävästi mediahuomiota. Vielä 5-6 vuotta sitten miehellä oli himo päästä pinnalle, nyt tällaista mediakiimaisuutta ei enää ole. ”Ensimmäinen MM-kulta 2009 oli enemmän itselleni ja se oli todella tärkeä saavutus minulle. Tämä nyt voitettu kulta ei ollut voitto minulla, vaan se oli lajille tärkeää. Vaikka Jarmo Virtanen, Kenneth Sandvik, Tuomas Hautala ja muut ovat tehneet kovia suorituksia, ei heitä olla huomioitu näin. Toivottavasti tämä tekisi nyt hyvää lajille. Odotan mielenkiinnolla, koska paransin maailman ennätystä 25 kiloa, että tuleeko edes mainintaa vuoden urheilusaavutuksesta.” 48 VOIMANOSTAJA 2 • 2014

Miten Pohjanmaan jätistä nousi näin kova nostaja? 14 vuoden takainen kisakokemus on todistettavasti kantanut hedelmää, mutta Freddi ei tee työtään enää yksin vaan otti valmentajakseen ruotsalaisen etävalmentajan Patrick Anderssonin. He ovat tehneet yhteistyötä jo pian kaksi vuotta, vaikka eivät olekaan tavanneet koskaan. ”Ensimmäistä kertaa on progressiiviset harjoittelusysteemit ja aivot tässä nostamisessa mukana. Olen kehittynyt hyvin viimevuodet. Harjoittelu on korkeavolyymistä ja reenaamme jokaisessa harjoituksessa aina penkkiä. Lisäksi harjoitteluun kuuluu jalka- ja selkäreenejä sekä bodailuja. Penkki on kuitenkin aina se päälaji.” Kysyttäessä voimanoston ja penkkipunnerruksen valmennuksen tasosta maailmalla ja Suomessa on Freddin viesti selkeä: jos haluaa olla paras, pitää harjoitella kuin urheilija. Kerran kaksi viikossa kova harjoittelu ei vain riitä. Töitä ja uhrauksia tulee tehdä varsinkin, jos puhtaana haluaa pärjätä. Nykyvoimanostossa on vain ollut trendinä, että määrä on unohdettu, vaikka työ on se, joka ratkaisee. Ja kuka haluaa hieroa samoja rautoja vuodesta toiseen?

Painavaa sanaa painavalta mieheltä Raskaan sarjan penkkipunnertajalla on tulevaisuuteen selkeät sävelet: 300 kilon raakapenkki ja sitä työtä on vielä sen eteen tehtävä. Mutta ei Freddi ole paitapenkkaamista unohtamassa. Koska kansainvälisiä kilpailuita ei järjestetä vielä raakapuolella, haluaa Freddi käydä varustepenkkikisoissa. Ja kyllähän se mitali aina maistuu.

Sarkastinen akrobatia yllättää

voimanostajan lukulamppu

Psykiatri Käävän vaimoharhat Petteri Hakkarainen, 242 sivua Kirja-arvio: Jari Rantapelkonen Voimanostopiireissä Petteri Hakkarainen tunnetaan tunnollisena harjoittelijana ja aktiivisena veteraanisarjojen arvokilpailijana. Hakkaraiseen on myös liitetty Voimanostaja-lehden pakinat nimimerkillä Tangon Taikaa, tiedä häntä sitten. Hakkarainen on harvinainen ilmestys voimanostomaailmassa, sillä hän tuottaa tekstiä kuin Runeberg. Eikä hän ole ensi kertaa kirjamarkkinoilla. Hakkarainen on kirjoittanut aikamme kielellä humoristisen romaanin Kalevalasta nimeltään Väinämöinen, vanhana syntynyt, joka julkaistiin vuonna 2004. Hakkaraisen teos psykiatrin elämänkäänteistä on hauska, satiirinen, ironinen, mitä kaikkea tekstistä kukin löytääkään, mutta tarinan lukeminen ei välttämättä ole helppoa tekstin omaperäisen tyylin vuoksi. Minut kirjan tekstityyli, mutta myös tarinan herkullisuus, tempaisi mukaansa. Luin kirjan yhtä soittoa lentomatkalla Etelä-Afrikkaan, klassisen voimanoston MM-kilpailuihin. Tekstin kieliopilliset valinnat ja lauserakenteiden omaperäisyys saa ajattelemaan, pysähtymään. Ajatus kulkee tekstin mukana. Psykiatri Jussi Kääpä seikkailee tapahtumasta toiseen. Hakkaraisen sarkasmi ihmisen elämää kohtaan on purevaa. Sanallinen akrobatia kiinnittyy Käävän elämänkäänteisiin terävästi, ja saa lukijan naurun tirisemään. Tärkeää on päästä Hakkaraisen tekstin rytmistä kiinni, sillä kieli soi parhaillaan älynystyröitä rummutellen. Kielellinen akrobatia kiehtoo, toki toisia lukijoita se voi häiritä. Tarina on kirjailijan suunnitellussa juonessa paitsi hauska, niin paikoitellen hyvin yllättävä, ei niin arvattava. Tarinan jouheutta ei voi kiistää vaikka kirjoittajan tekemät valinnat tarinan kulkemisen suhteen saattaa tökätä, mutta vain kerran tai pari koko kirjassa. Se ei lukunautintoa haittaa. Psykiatri Käävän naishuolet ovat eittämättä mittavat. Tarina lähtee liikkeelle tilanteesta, jossa sormus on pöytälaatikossa, ja josta se matkasi roskakoriin. Mies pohti ja vaikeroi haavoineen, vaikka avioero oli virallisesti vahvistettu. Aviollisista naishuolista alkoi myös psykiatrin omat mielenhuolet. Haavat veivät Jussi Kääpää tilanteesta toiseen. Tarinan polut ovat oikukkaat, yllättävät, hengästyttävät. Mutta Kääpä sen kuin porskuttaa, tilanteesta toiseen. Elämä ei ole kuitenkaan helppoa, ei ollenkaan. Sarkasmi näkyy Käävän purevassa mielessä ja Hakkaraisen kielessä. Hakkarainen taitaa sanallisen, tarkoituksellisen, jopa ironian, vaikka tarina ja Käävän käänteet eivät sinänsä ketään loukkaa - jos ei sitten psykiatria itseään. Ihminen yksinäisyydessään, vaikka monien toisten ympäröimänä sekä elämän oikeudenmukaisuus ja kohtuullisuus ovat tarinoinnin kohteena. Kääpä ei ole ollut paha mies, mutta onko hän huono ihminen, pohtii Jussi Kääpä itseään. Lohdullisesti psykiatri Kääpä toteaa itselleen, että ”ihmissuhdehuolet vain painavat, ongelma ei ole sen vakavampi.”

Ihmisen omat ongelmat ja sarkastiset riemut näkyvät kamppailussa, ei vain muiden ihmisten kanssa, vaan usein miten kuinka ihminen pärjää itsensä kanssa. Tästä Hakkarainen puhuu kirjassaan, joko tietoisesti tai tiedostamatta, huumorin keinoin. Lähes nelikymppinen Kääpä kamppailee, ei vain potilaidensa kanssa vaan nimenomaan mielensä kanssa. Kirjassa Kääpä pohtii - ihan kuten kuka tahansa miehistä - vaihtoehtojensa kanssa, joita ei sittenkään ole liiaksi: kuinka saada naista vai jäädäkö vanhaksi pojaksi vai ”onko ruvettava hinttariksi, saisinko aviollisia oikeuksia, kohtelisiko elämä silkkisin hansikkoin?”, kirjoittaa Hakkarainen ja jatkaa ”mikä mahtoi olla miehessä vikana, kun ei kunnon kumppania ollut saapuvilla.” Käävän elämää hallitsee naiset, tai paremminkin niiden puute. Hakkarainen käyttää kysymyksiä tekstin tehokeinoina. Mutta vastauksiakin löytyy, moniin uskomattomiin, mutta niin mahdollisiin ihmisen itselleen kutomiin tilanteisiin. Miten Jussi selvisi mummon vintiltä? Entä Viron naishakureissulta? Mitä oikein tapahtui polttareissa, Valtion rautateillä, matkalla Ylitorniolta kohti Kolaria? Entä juhannuksen telttareissulla, tuliko juotua liikaa? Myös omalla vastaanotolla tapahtuu, eritoten. Jussi Kääpä on mies, jonka pää vie Hakkaraisen tarinassa miehen moniin kommelluksiin. Mutta ei huolta, kirjailija Hakkarainen lupaa jo alkusivuilla, että ”Käävän vaimoharhaisuus olisi pian voitettu kanta.” Tämä lupaus pitää loppuun saakka, sarkasmissaan joka totta vie on purevaa, mutta ehkäpä ei sentään ivallista, ei ainakaan halveksivaa. Kirjan tarina jaksaa yllättää, loppuun saakka. Naurunremahduksien lisäksi kirja jättää sitä suljettaessa hymyn virneen lukijan huulille, sillä Jussi Käävällä taitaa asiat olla loppujen lopuksi aika hyvin. Kirja jättää avoimeksi kysymyksen, mistä tämä tarina on syöksähdellyt kirjailijan mieleen. Mitä tarinassa on kuvitelmaa ja onko siinä jokin osa totta? Toimiiko terapia sekä lukijalle että kirjailijalle, sillä kirja kaikessa todellisuudenvastaisuudessaan ei olekaan niin liioiteltua elämää? Hakkaraisen kirjailijansielusta olisikin kiintoisaa tehdä haastattelu, mutta toisaalta sellainen avaa turhan hyvin tarinoihin ja hyvien tarinankertojien mielikuvituksellisia myyttejä. Hakkaraisen tarinassa lienee kaikessa huumorissaan myös terapeuttisia piirteitä, sillä se tarina saa unohtamaan suomalaisen miehen elämän vaikeudet hersyvillä esimerkeillään - tai sitten ne muistuvat mieleen. Osuva tarina nojaa hyvään juoneen, mutta psykiatri Käävän vaimoharhatkirjassa lauseet ovat erittäin merkittävässä roolissa, oikeastaan kirjan suola. Ne nostavat pintaan Jussi Käävän epätavallisen elämän, josta jokainen voi kysyä, onko elämä sittenkään niin epätavallista. Kuten Hakkarainen kirjoittaa Jussi Käävän edesottamuksista kirjan puolivälin paikkeilla: ”Synnytyssalissa kätilö pyöri Annikin jalkovälissä ja härnäsi minkä osasi, mutta tenava oli päättänyt harata vastaan. Hoitaja komensi Annikkia hengittämään koko ajan tasaisesti ja työntämään ja ponnistamaan. Saatoin olla kalpea, sillä kätilö käski minuakin haukkaamaan happea, mutta muistutti ettei tarvitse ponnistaa.” The Finnish Powerlifting Magazine

Käsivarren Koukistajat

on Suomen pohjoisin voimanostoseura Suomen pohjoisin voimanostoseura löytyy Enontekiöltä. Käsivarren Koukistajat hyväksyttiin maaliskuussa Suomen Voimanostoliiton jäsenseuraksi. Koukistajiin kuuluu reilut 20 jäsentä, jotka kesyttävät rautaa Majatalon kuntosalilla, Hetassa. - Ajatusta oman seuran perustamisesta alettiin viritellä pari vuotta sitten. Alussa toimijoina oli kolme innokasta voimailun harrastajaa, ja siitä toiminta alkoi pikku hiljaa laajentua, sihteeri Rosa Pietikäinen kertoo.

Seuran jäsenet ovat talkoilleet kuntosalille suorituspaikat voimanoston harrastajille. - Yritämme kehittää edelleen voimailupuolta kuntoilijoita unohtamatta. Kilpailuihin lähtijöitä pyritään kannustamaan ja tukemaan mahdollisuuksien mukaan, Pietikäinen toteaa.

Pietikäisen mukaan haasteellista seuratyössä on se, ettei laji ole kovin tunnettu. - Voimanostosta ei paljon puhuta. Pitäisi saada levitettyä sanaa paikkakunnalla. Koukistajien kilpailuihin tähtäävät jäsenet ovat pääasiassa klassisen voimanoston harrastajia. - En minäkään ole koskaan pistänyt kyykkytrikoita tai penkkipaitaa päälle, Pietikänen sanoo. Pietikäinen on seuran ensimmäinen virallisissa voimanostokilpailuissa tuloksen tehnyt urheilija. Hän kilpaili toukokuun puolivälissä Ylitorniolla ja teki heti yhden Suomen ennätyksen. Jalkakyykyssä nousi 112,5 kiloa, mikä on 23-vuotiaiden SE sarjassa 57 kiloa. - Kilpailen nyt viimeistä vuotta tässä ikäluokassa, ja tavoitteena on pistää kaikki suomenennätykset uusiksi. Seuraava yritys on syyskuussa Kajaanissa. - Toivottavasti tulokset tästä parantuvat. Sellainen tuntuma ainakin on, Pietikäinen vakuuttaa. Avopuoliso Matti Niskala on Käsivarren Koukistajien varapuheenjohtaja. Hänen tähtäimessä ovat heinäkuun lopussa Pietarsaaressa käytävät kilpailut, joissa on tarkoitus rikkoa tulosraja klassisen penkkipunnerruksen SM-kilpailuihin.

50 VOIMANOSTAJA 2 • 2014

Käsivarren Koukistajat Enontekiöläinen voimanoston erikoisseura, joka kuuluu Suomen Voimanostoliittoon. Harjoituspaikka: Majatalon kuntosali, Hetta. Puheenjohtaja: Olli Mäkelä. Nettisivu: http://kvkry.blogspot.fi Pohjoisen voimanostoseurojen edustajat ovat tottuneet pitkiin kilpailumatkoihin, mutta Käsivarren Koukistajat on valtakunnan mittakaavalla aivan omassa luokassaan. - Lähin paikka missä kilpailuja järjestetään on Ylitornio, ja sinne on melkein 300 kilometriä, Pietikäinen toteaa.

ADT:n vuoden 2013 dopingtestitilasto Suomen Antidopingtoimikunta ADT ry teki vuonna 2013 dopingtestejä Suomessa ja ulkomailla yhteensä 3 294 kappaletta. Dopingtesteistä 2 877 oli ADT:n kansallisen testausohjelman testejä, ja näistä 27 oli veritestejä. Testejä tehtiin yhteensä 83 eri lajissa. Kansallisen testausohjelman testatuimmat lajit olivat jääkiekko (233), yleisurheilu (188), ja voimanosto (175). Vuoden 2013 aikana oli kymmenen dopingrikkomusta. Kokonaistestimäärä väheni edellisvuodesta. Vuonna 2012 testejä tehtiin yhteensä 3 634, joista 3 006 oli kansallisen testausohjelman testejä. - Testien määrä on suoraan riippuvainen ADT:n taloudellisista resursseista. Yhä enenevässä määrin testauksessa keskitytään laatuun eli siihen, milloin ja kehen testaus kohdennetaan. Määrä yksin ei kerro testauksen tilasta, ADT:n testauspäällikkö Katja Huotari sanoo. Arvokilpailut vaikuttavat dopingtestauksen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Esimerkiksi Sotshin olympialaiset näkyivät ADT:n testaustoiminnassa jo paljon ennen varsinaisia kilpailuja. Olympialaiset lisäsivät ADT:lle esitettyjä kansainvälisiä testauspyyntöjä. - Pohjois-Suomi on suosittu ensilumen leiripaikka talviurheilijoille ja useiden maiden parhaimmisto harjoittelee Suomessa. Olympialaiset vaikuttivat siihen, että ADT teki lukuisia dopingtestejä myös muiden maiden urheilijoille kansainvälisten lajiliittojen ja Maailman Antidopingtoimisto WADA:n pyynnöstä, Huotari sanoo. Dopingvalvonta on kehittynyt ja monipuolistunut viime vuosina. Urheilijan biologinen passi on vakiinnuttanut paikkansa testauksen osana ja kerättyjen näytteiden määrä on kaksinkertainen edelliseen vuoteen verrattuna. Urheilijan yksilöllisessä profiilissa eli urheilijan biologisessa passissa seurataan valittuja biologisia muuttujia (esimerkiksi hemoglobiini ja hematokriitti) pitkän ajan kuluessa. Biologista passia käytetään testauksen kohdentamisessa ja ajoittamisessa. Sen avulla voidaan todentaa epäsuorasti mahdollinen dopingaineiden tai -menetelmien käyttö ja rangaista urheilijaa antidopingsäännöstön mukaisesti.

- Pohjoismaiset antidopingorganisaatiot ovat yhteistyössä perustaneet yksikön, joka vastaa biologisen passin hallinnoinnista. Tämän avulla saamme suurimman mahdollisen hyödyn passista ja voimme kohdistaa sekä ajoittaa testausta entistä paremmin, Huotari sanoo. Lisätietoja: Katja Huotari ADT – testauspäällikkö gsm 040 843 3897

The Finnish Powerlifting Magazine

Tapahtumakalenteri - Arvokilpailut 2014-2015 Kansainvälinen kisakalenteri 2014 Pvm

Kilpailu

Järj.

Kaupunki

Maa

08. - 10.08. 01. - 07.09. 26. - 28.09. 29.09 - 07.10. 16. - 18.10. 10. - 16.11.

European Open Bench Press Championships World Sub-Junior & Junior Championships Arnold’s Classic Europe World Masters Championships European Masters Bench Press Championship Men’s and Women’s World Championships

EPF IPF EPF / AEP IPF EPF IPF

Prague Oroshaza Madrid Plzen Hamm Denver (Aurora)

Czech Republic Hungary Spain Czech Republic Luxembourg USA

SM-kilpailut 2014 Osa SM-kilpailujen ajankohdista ja paikoista on siirtynyt, joten SM-kilpailuihin kannattaa valmistautua tämän aikataulun mukaisesti. Kilpailukutsut löytyvät lähempänä kisaa liiton verkkosivuilta. 16.-17.08. 22.-23.11.

Klassinen penkkipunnerrus, kaikki ikäluokat Klassisen voimanoston- ja penkkipunnerruksen seurajoukkuefinaalit

LVK-Team JoPuPo

Loppi Joensuu

SM-kilpailut 2015 Osa SM-kilpailujen ajankohdista ja paikoista on siirtynyt, joten SM-kilpailuihin kannattaa valmistautua tämän aikataulun mukaisesti. Kilpailukutsut löytyvät lähempänä kisaa liiton verkkosivuilta. 9. – 11.1. 7. – 8.2. 28.2. – 1.3. 15.–16.8. 5. – 6.9. 12. – 13.9. 21. – 22.11.

Klassinen voimanosto, avoin luokka Penkkipunnerrus, kaikki ikäluokat Voimanosto, kaikki ikäluokat Klassinen penkkipunnerrus, kaikki ikäluokat Klassinen voimanosto, veteraanien ikäluokat Klassisen voimanoston- ja penkkipunnerruksen seurajoukkuefinaalit Klassinen voimanosto, nuoret

AavKi KK Eken MY-Power YlöR LaVo KaVo

Ylitornio Tammisaari Muurame Ylöjärvi Laitila/Turku Haettavissa Kankaanpää