Toimintasuosituksia | Rakentamisen paikkatiedot tilastoinnissa (GSFIBU) -projekti | Toukokuu 2026
Uusi yhtenäinen pienaluejako vahvistaa aluetiedon perustan
Päätöksenteon laatu ja julkisten varojen vaikuttava käyttö edellyttävät aluetietoa, joka tuo näkyviin todelliset alueelliset erot, paikalliset tarpeet ja päätösten vaikutukset sekä tukee yhdenvertaisten palvelujen järjestämistä koko maassa. Laadukas ja kustannustehokkaasti ylläpidettävä aluetieto perustuu kansallisten paikkatietojen ja tilastojen yhteentoimivuuteen. Tämän turvaamiseksi esitämme kuntaa tarkemman, valtakunnallisesti yhtenäisen pienalueen käyttöönottoa.
Aluetieto on tietoa alueista, kuten kunnista, kunnan osa-alueista tai maakunnista. Aluejakojen avulla tietoja yhdistellään eri tarpeisiin. Tälle tiedolle on tarvetta kaikilla hallinnonaloilla, koska yksi luku koko maasta harvoin antaa riittävää kokonaiskuvaa. Kyse voi olla liikenneinvestoinneista, alueellisen segregaation estämisestä, maaseudun aluetukien kohdentamisesta, sosiaali- ja terveyspalvelujen toimipisteiden sijoittelusta tai kaavoituksen vaikutuksista.
Vaikka Suomessa on kansainvälisesti korkeatasoinen tietoinfrastruktuuri, Paikkatiedot Suomen tilastotuotannossa -selvityksen perusteella sijaintitietojen yhteentoimivuutta rajoittaa yhtenäisen pienaluejaon puuttuminen. Yhtenäisen pienaluejaon tarve nousee siitä, että kuntien omat osa-aluejaot, postinumeroalueet tai ruututieto eivät muodosta keskenään kansallisesti yhteensopivaa ja pysyvää pohjaa tilastointiin ja alueelliseen analyysiin.
syke.fi | ymparisto.fi
Kuntaa pienemmät tilastolliset ja toiminnalliset aluejaot Hallinnolliset aluejaot
Kansallisten aluejakojen nykytila
Suomessa tyypillisimpiä aluejakoja ovat kuntapohjaiset hallinnolliset aluejaot. Kuntarajat ovat kuitenkin moneen tietotarpeeseen liian karkeita, sillä ne eivät rajaa nykyistä yhdyskuntarakennetta mielekkäästi tai yhdenmukaisesti. Alueiden kehitykseen vaikuttavat ilmiöt, kuten väestön ikääntyminen tai alueellinen segregaatio ilmenevät kuntaa pienemmillä alueilla. Liikenne ei noudata kuntarajoja.
Aluetietoa tarvitaan vastamaan tietotarpeisiin sekä kuntien sisäisistä että kuntarajat ylittävistä ilmiöistä. Nykyisin näihin tarkasteluihin on käytetty tilastoruutuihin perustuvia analyyseja ja aluejakoja. Tilastoruutu on erinomainen kuntarajoista riippumaton aluetiedon aineisto, mutta sen käyttöä rajoittavat kiristyneet tietosuojavaatimukset. Tietoja joudutaan salaamaan ruuduista, joissa on vähän havaintoja. Ruutuihin perustuva aluetieto muodostaa oman ko-
Kyllä
Osittain
Ei
Aluejako
Hallinnolliset alueet (kunnat, maakunnat, hyvinvointialueet, elinvoimakeskukset, valtakunnan raja)
Kuntapohjaiset tilastolliset alueet (kunnat, seutukunnat, maakunnat, hyvinvointialueet, elinvoimakeskukset, suuralueet, vaalipiirit)
NUTS
Postinumeroalueet
Tilastoruudukko (250 m, 1 km, 5 km)
Ruutuihin perustuvat aluejaot
Äänestysalueet
Kuntien tilastolliset osa-alueet (pienalueet, tilastoalueet, suuralueet)
Kaupunginosat
Peruspiirit/osa-alueet
Kehitteillä oleva pienaluejakojen malli
konaisuutensa, joka ei ole yhteensopiva hallinnollisten aineistojen kanssa.
Taulukossa näkyy tilastojen aluejaoista muodostuva kokonaisuus. Nykyisessä toimintatavassa vastuut aluejakojen kehittämisestä ja ylläpidosta jakautuvat usealle organisaatiolle ja etenkin kuntaa pienempien alueyksiköiden kohdalla kansallinen kokonaiskuva pirstoutuu.
Suomen lainsäädäntö ja hallinnollinen käytäntö tunnistavat ja edellyttävät kuntaa pienempien alueiden käyttöä useilla sektoreilla, mutta aluejaot ovat hajanaisia eikä yhtenäistä valtakunnallista pienaluejärjestelmää ole määritelty säädöspohjaisesti. Aluejakoja tarvitaan esimerkiksi, kun säädöksissä halutaan viitata tietyt ominaisuudet sisältävään alueeseen, kuten taajaan asuttuihin alueisiin.
Kattavuus Homogeeninen väestömäärä Alueyksikön pysyvyys Yhteensopiva kuntarajoihin Kuvaa kau - punginosia Saatavuus Alueiden lukumäärä Aineiston ylläpito
Koko maa
Koko maa
Koko maa
Koko maa
Koko maa
Koko maa
Koko maa
Koko maa
Suurissa kaupungeissa
Suurissa kaupungeissa
Koko maa
Kansallinen 308 kunnat 21+ Helsinki Hyvinvointialueet, maakunnat (19+ Ahvenanmaa) MML
Kansallinen 308- Tilastokeskus
Kansainvälinen Vaihtelee eri luokituksissa Tilastokeskus, Eurostat
Kansallinen n. 3000 Tilastokeskus
Kansallinen 6,3 milj. / 400 000 / 16 000 Tilastokeskus
Kansallinen Vaihtelee eri luokituksissa Syke
Paikallinen n. 2000 Kunnat
Ei jaossa 10 000 / 500 / 300 Kunnat ja Tilastokeskus
Paikallinen Vaihtelee Kaupungit
Paikallinen Vaihtelee, esim. Helsinki 34/169 Kaupungit
Kansallinen n. 10 000 Ei määritelty
Tavoitteena yhtenäinen kansallinen aluejakojen järjestelmä
Kuvassa esitetään tilastoinnin aluejakomallin visio, jossa pienalueet muodostavat yhtenäisen ja hierarkkisen perustan erilaisten tilastollisten alueiden tuottamiselle kuntapohjaisten hallinnollisten aluejakojen alle.
Tavoitteena on korvata nykyinen hajanaisten aluejakojen kokonaisuus yhtenäisellä, valtakunnallisella pienaluejaonmallilla, jonka avulla voidaan täyttää eri hallinnonalojen aluetiedon tarpeet. Tämä mahdollistaa aluetiedon jatkuvuuden esimerkiksi kuntaliitosten tai muiden hallinnollisten uudistusten yhteydessä.
Yhtenäisen kansallisen pienaluejaon perustaminen ratkaisee nykyjärjestelmän ongelmat. Se luo koko maan kattavan, hallinnollisesti yhteensopivan ja teknisesti yhdenmukaistetun alueellisen perustan, jonka päälle kaikki aluetilastointi ja analytiikka voidaan jatkossa rakentaa.
Pidemmän tähtäimen tavoite on, että yhtenäisiä kansallisia aluejakoja hyödynnetään laajasti eri sektoreilla ja niiden kehittäminen perustuu strategiseen ymmärrykseen niiden merkityksestä. Aluejaot integroidaan systemaattisesti tilasto, arviointi- ja ennakointiprosesseihin, jolloin niitä voidaan hyödyntää tapauskohtaisesti politiikkatoimien kohdentamisessa ja vaikutusten seurannassa. Tällaisessa mallissa aluejakoja kehitetään ennakoivasti vastaamaan yhteiskunnallisia muutoksia.
Koko maa
Suuralue
Maakunta Kunta
Pienaluejaon malli
Tilastollinen alue 3
Tilastollinen alue 2
Tilastollinen alue 1
Valtakunnallisten pienaluejakojen pohja-alue
Pienaluejaon malli osana valtakunnallisia yhtenäisiä aluejakoja. Pienaluejaon mallissa kunnat jaetaan pienipiirteisiin pohja-alueisiin, joista muodostetaan pienalueita kuten tilastollisia alueita. Pohja-alueiden avulla voi toteuttaa monipuolisesti erilaisia alueluokituksia.
Pienalueiden malli
Pienaluejaon malli on tiedonhallintamenetelmä, jonka avulla voidaan muodostaa tilastoinnin pienalueita osaksi Suomen yhteentoimivaa aluejakojärjestelmää. Malli ei määrittele vain yhtä pysyvää aluejakoa, vaan tarjoaa periaatteet ja rakenteen pienalueiden muodostamiseen eri käyttötarkoituksiin. Ensivaiheessa pienaluejako muodostetaan väestömäärään perustuen, mutta jatkossa muodostamisen perusteet voivat vaihdella tietotarpeen mukaan.
Hyödyt ja käyttökohteet
Malli korjaa nykytilanteen puutteita yhtenäistämällä pienaluetietoa ja ehkäisee aluetiedon rapautumista kuntapohjaisen hallinnon keskittyessä suurempiin alueellisiin kokonaisuuksiin. Se tehostaa tiedontuotantoa ja vähentää käyttäjäpään räätälöintitarvetta. Pienalueet tarjoavat tietosuojan kannalta turvallisemman vaihtoehdon ruututiedoille. Konkreettisia käyttökohteita on lukuisia, kuten kaupunki- ja maakuntasuunnittelu, MAL seuranta, hyvinvointialueiden palveluverkon suunnittelu, alueellisen segregaation seuranta, liikennemallinnus, tutkimus, uusien lakialoitteiden valmistelu sekä erilaiset alueellisiin tekijöihin liittyvät riski- ja turvallisuusarvioinnit. Merkittävä kustannussäästö syntyy siitä, että aluejaoille on yhtenäinen pohja-aineisto, jonka ansiosta eri toimijoiden ei tarvitse rakentaa ja ylläpitää päällekkäisiä ja rinnakkaisia aineistoja. Hyvin organisoituna ylläpito voidaan järjestää kustannustehokkaasti.
Mallin käyttöönotto
Pienalueiden aineistoa on kehitetty vuodesta 2023 alkaen Eurostatin rahoittamissa kehittämishankkeissa. Aineiston jatkuvuus edellyttää kuitenkin kansallista käyttöönottoa.
Vaihe 1: Vakiinnuttaminen (minimitaso)
• Hankkeessa kehitetty pienaluejako virallistetaan ja nimetään vastuullinen ylläpitotaho.
• Ylläpitoon varataan pysyvä perusrahoitus.
• Aluejako julkaistaan avoimena ja dokumentoituna tietoaineistona.
Vaihe 2: Yhteentoimivat aluejaot osaksi kansallista tieto‑ ja paikkatietoinfrastruktuuria (suositeltava taso)
• Aluejakojen kokonaisuuden hallinnasta ja vastuista on sovittu ja ne on määritelty säädöspohjaisesti.
• Kansallinen yhteentoimivuus turvataan hyödyntämällä kansallisia koodistoja ja universaaleja tunnisteita.
• Aluetiedon tuottajille ja käyttäjille on tarjolla palveluita, joista on saatavissa monipuolisesti aluejakoaineistoja erilaisiin tietotarpeisiin erilaisille käyttäjäryhmille.
Toimintasuositukset yhtenäisen aluejaon mallin vakiinnuttamiseksi
Perustetaan aluejakojen malli:
1.
2 .
Selkeä vastuunjako, lakisääteinen perusta ja resurssointi
• Aluerajausten tietoaineistojen ylläpito ja kehittäminen tulee määritellä lakisääteisiksi tehtäviksi. Samalla on selkeästi määriteltävä vastuutahot, työnjako ja päätöksentekoprosessit eri hallinnonalojen välillä. Pitkäjänteinen resursointi varmistetaan keskitetysti, koska hyödyt jakautuvat usealle hallinnonalalle.
Tilastoinnin aluejaoista vastaavien tahojen tulee järjestää infrastruktuuri kansallisesti
• Aluejaoista vastaavien organisaatioiden tulee tuottaa palveluita, jotka mahdollistavat yhtenäisen pohjan eri hallinnonalojen aluejakojen tarpeille.
• Aluejakojen ylläpidon ja kehittämisen tulee perustua tiedontuottajaorganisaatioiden yhteistyöhön. Periaatteena tulee olla, että aluejako tuotetaan yhden kerran, mutta hyödynnetään laajasti.
Varmistetaan aluejakojen mallin käyttöönotto:
3.
Valtioneuvoston rooli ja käyttötarpeiden tunnistaminen hyötyjen saavuttamiseksi
Ministeriöiden tulee tunnistaa aluejakojen merkitys omalla hallinnonalallaan:
• operatiivisesti (tiedon tuotanto ja palvelujen kohdentaminen)
• normatiivisesti (lainsäädäntö ja ohjaus)
• strategisesti (vaikutusten arviointi ja pitkän aikavälin suunnittelu).
Keskeistä on tunnistaa, mihin lakisääteisiin tehtäviin ja päätöksentekotilanteisiin aluejakoja tarvitaan.
Yhtenäinen kansallinen pienaluejako on investointi tietoon, joka tukee yhdenvertaisia palveluja, luotettavaa tilastointia ja parempaa päätöksentekoa kaikilla hallinnonaloilla. Se poistaa hajanaisten aluejakojen aiheuttaman tehottomuuden, tukee tietosuojaa ja luo yhteisen perustan tietopalveluille, analytiikalle ja tutkimukselle.
Ilman tätä perustaa aluetieto rapautuu edelleen ja sen mukana heikkenee kyky kohdentaa palveluja ja resursseja oikein. Kansallinen pienaluejako on keskeinen osa Suomen tulevien vuosikymmenten tietoinfrastruktuuria ja välttämätön edellytys vaikuttavalle ja tietoperusteiselle hallinnolle.
Lue lisää:
► Paikkatiedot Suomen tilastotuotannossa, GSFI
► Syke (2024) GSFI ehdotus uudeksi valtakunnalliseksi pienaluejaon malliksi.
► Helminen V. (2024) Suomen alueluokitus täydentyy pienalueilla. Positio
syke.fi > Projektit > Rakentamisen paikkatiedot tilastoinnissa (GSFIBU)
Toimintasuosituksia | Rakentamisen paikkatiedot tilastoinnissa (GSFIBU) -projekti | Toukokuu 2026
Uusi yhtenäinen pienaluejako vahvistaa aluetiedon perustan
Kirjoittajat: Ville Helminen1, Rina Tammisto2, Panu Muhli3 1)Suomen ympäristökeskus, 2) Tilastokeskus, 3) Maanmittauslaitos
Osarahoittaja: Euroopan unioni
Julkaisija: Suomen ympäristökeskus (Syke) ISBN 978-952-11-5848-3 (pdf) ISBN 978-952-11-5860-5 (nid.)
