Merijärvi - Se pieni ja pirteä

Merijärvi SE PIENI JA PIRTEÄ.

Merijärvi-viikon 29.6.—5.7. ohjelma

Merijärven Wanhat talot –tapahtuma 30.6. – 1.7.

Merijärvellä on hyvä asua

Merijärven keskustan tuntumassa Lahenlampin rannalla on Pyykkärin mökki. Kotiseutuyhdistys rakennutti mökin muistoksi sille, että samalla paikalla oli aikoinaan vastaavan kokoinen pieni mökki, jossa asui Iida Suonvieri (synt. 1885) kahden lapsensa kanssa. Iida hankki elannon perheelleen pesemällä kyläläisten pyykkejä. Rannassa oli iso muuripata, jossa pyykit keitettiin. Mökin eteisessä säilytettiin puisia saaveja ja pyykkilautoja. Tänä päivänä mökki on kuin muistomerkki ahkeralle Iidalle ja hänen työlleen.

Merijärvi –meillä elät hyvää

elämää

Jutun otsikko on suora lainaus Merijärven kunnan strategiasta, jota on nyt toteutettu pari vuotta. Mutta mitä se sellainen hyvä elämä sitten meille merijärvisille on? Me täällä Merijärvellä saamme elää oman näköistämme elämää. Luonto on lähellä meitä kaikkia. Keväällä ja kesällä vihreys tulee kaikkien pihalle ja valtaa talven ankeuttamat maisemat. Kaikilla on tilaa hengittää ja kaikille löytyy helposti paikka, jossa pääsee nauttimaan luonnosta ja sen rauhasta ilman ihmisvilinää. Kylillä tai metsissä kulkiessamme meidän ei tarvitse pelätä kimppuun käymistä ja lapset voi turvallisesti päästää pihalle ja lähimetsään leikkimään ilman pelkoa. Ja jos hätä tulee, naapuri on aina valmiina auttamaan.

KESKELLE KYLÄÄ on muutaman viime vuoden aikana rakennettu uusi päiväkoti ja vanhusten palvelukeskus. Niiden viereen rakennetaan parhaillaan uutta koulua. Samasta pihapiiristä löytyy lisäksi kirjasto ja liikuntahalli Kilpukka. Kunnan tarjoamat peruspalvelut ovat koulun valmistuttua todella mallikkaalla tasolla ja samasta pihapiiristä löytyy tiloja lähes kaikkien kuntalaisten tarpeisiin vauvasta vaariin.

Meiltä on totuttu kulkemaan töissä naapurikunnissa ja kauempanakin.

UUDET JA toimivat tilat mahdollistavat meille kuntalaisille monenlaiset toiminnat ja harrastukset. Tieto näistä uusista tiloista on kantautunut laajasti myös kunnan ulkopuolelle ja tuonut mukanaan jo nyt myös uusia kuntalaisia. Tieto uudesta ja toimivasta koulusta saa lapsiperheet miettimään tosissaan muuttoa Merijärvelle. Etenkin kun vanhemmilla on mahdollisuus työllistyä paitsi Merijärvelle, myös lyhyen ajomatkan etäisyydelle useampaankin naapurikuntaan.

MERIJÄRVI ONKIN tunnettu pitkälti asuinkuntana. Meiltä on totuttu kulkemaan töissä naapurikunnissa ja kauempanakin. Sellaisen Merijärven me näemme varmasti jatkossakin. On kuitenkin hyvä pysyä myös kehityksessä mukana ja tarttua mahdollisuuksiin, joita vaikkapa vihreä siirtymä tuo tullessaan. Tuuli- ja aurinkovoimalat, kiertotalous, vetyputki samoin kuin datakeskukset ja vastaavat hankkeet tuovat jatkossa tuloja ja hyvin vointia myös Merijär velle ja auttavat meitä kehittämään kuntaa eteenpäin vielä paremmaksi paikaksi asua ja elää sitä hyvää elämää – kukin oman näköistään.

Merijärvi – Kotiseutuni

Olen usein miettinyt, miksi Merijärvi tuntuu minusta kotiseudulta. Siihen ei riitä se, että se lukee virkatodistuksessa. Siitä ei vielä synny kotiseutu-tunnetta.

Pikku poikana kuulin paljon puhetta esi-isästäni, isovaaristani J.P.Alarannasta. Hän oli ollut postinhoitaja, kunnan kirjuri ja kirkkoväärti. Tuntui, että kaikki vanhat ihmiset tiesivät ja puhuivat hänestä. Eräs vanha mummu kysyi minulta, että ”olethan sinä se postinhoitaja”. Tuo JP oli siinä vaiheessa ollut jo kauan kuolleena.

Minun kotini isossa tuvassa istui iltaisin miesten silloinen ”parlamentti”. Puheen aiheina olivat usein hevoset. Mutta puhuttiin myös paikallisista suvuista. Käsitin, että minun vanhempieni suvut olivat Merijärveltä. Monia sukupolvia taaksepäin vilisi ihmisten nimiä keskusteluissa.

Tulin tietämään, että meidän kirkkomme nykyisen alttaritaulun oli maalannut Jeremias Alin, sukulaismies. Hän oli Ruotsista muuttaneen kanttorin jälkeläinen. Olin usein kirkossa pikku pojasta lähtien ja katselin Jeesusta ristillä alttaritaulussa. Nämä hetket kasvattivat tunnetta, että tänne minä kuulun. Kävin keskikoulun ja lukion Oulaisten Yhteiskoulussa. Vielä lukioluokilla eräs opettaja saattoi aloittaa aamulla oppitunnin kysymällä: ”No, Juhani syttyivätkö Merijärvellä sähkövalot?” Jollakin toisella kerralla hän kysyi, ”näkyikö linja-autopysäkillä karhuja”. Siihen aikaan tuo

”Minun kotini isossa tuvassa istui iltaisin miesten silloinen ”parlamentti”. Puheen aiheina olivat usein hevoset. Mutta puhuttiin myös paikallisista suvuista. Käsitin, että minun vanhempieni suvut olivat Merijärveltä.

kysymys oli erikoinen. Nykyisin se voisi olla aiheellinen. Minussa tuon opettajan vinoilu kasvatti kotiseudun rakkautta.

Opiskeluaikana Helsingissä piti monelle selittää, missä on sellainen paikkakunta kuin Merijärvi. Ensin se onnistui, kun kertoi, että se on pieni kunta Kalajoen naapurissa. Nykyisin riittää, kun sanoo Pyhäjoen. Ei ole tullut mieleen, että sanoisin kotikunnaksi sellaisen, jonka monet tietävät. Näin teki eräs poika papinkoulussa.

Eduskunnan eräs virkamies poikkesi yllätysvieraaksi meille. Kun menin pihalle häntä vastaan, hän levitteli käsiään ja kysyi: ”Täältäks sä lähdet joka viikko Hesaan? Eihän

Wanhat talot -tapahtuma kutsuu Merijärvelle

WANHAT TALOT -TAPAHTUMA kutsuu kokemaan Merijärven ainutlaatuisen rakennusperinnön, tarinat ja tunnelman. Viime vuoden tapahtuma osoitti, kuinka vahvasti vanhat talot, niiden historia ja kunnostus koskettavat kävijöitä – ne herättivät muistoja, keskustelua ja ihastusta. Tänä kesänä luvassa on jälleen upea kattaus merijärvistä asumiskulttuuria: talojen ovet avautuvat vieraille, ja omistajat kertovat talojensa vaiheista sekä elämästä niiden ympärillä. Vanhin tapahtuman talo on 1700 luvun alussa rakennettu ja sen on ollut koko ajan asuttuna. Yksi on remontoitu purkukuntoisesta uuteen

täällä ole muuta kuin puskia. Missä sun äänestäjät on?” Kerroin rauhallisesti, että pensaitten takana asuu ihmisiäkin.

Yhtenä kesäisenä päivänä komea auto pysähtyi kohdalleni kaupan edessä. Kuski avasi ikkunan ja kysyi erään ihmisen kotia. Selitin hänelle reitin. Sitten hän levitti kätensä ja kysyi: ”Onko tämä tässä kaikki?” Käsitin kyllä mitä hän tarkoitti. Hän ihmetteli, miten näin pienissä ympyröissä voi joku asua. Sanoin, että tässä on kaikki, mitä ihminen elämässä tarvitsee: kauppa, pankki, terveysasema (silloin), vanhainkoti, rauhanyhdistys, kirkko ja hautausmaa. Siinä on ihmisen koko elämä. Sellainen kotiseutu on.

käyttöön, yksi odottaa uutta ihastujaa pitämään talosta jatkossa huolta. Jokaisella talolla on tarinansa. Tapahtumaan on vapaa pääsy –tule inspiroitumaan, viihtymään ja löytämään pala paikallista historiaa! -Ja ehkäpä löydät mahdollisuuden omankin unelmasi todeksi elämiseen.

Miksi muuttaa Merijärvelle?

Kokemuksia elämästä, joka tuntuu omalta

Oma tarinani Merijärveen liittyen alkoi jo kesällä 1985, kun tapasin tulevan vaimoni Vihannin Mäntylammella. Samalla tulivat tutuiksi maaseudun työt ja heinäpellot ja ennen kaikkea elämäntapa, johon oli helppo ihastua. Varsinaisesti muutimme tänne vuonna 1994 ja päätös on kantanut tähän päivään asti.

Merijärvi on paikka, jossa elämä rakentuu kestävälle pohjalle. Puolison kotitila antoi meille alun: ensin lypsykarjataloutta, myöhemmin lihankasvatusta. Rakensimme oman kodin vuonna 1995, ja tyttäremme syntyi vuonna 1998. Täällä on ollut hyvä kasvattaa perhe: turvallisessa, rauhallisessa ympäristössä.

Yksi mieleenpainuvimmista hetkistäni kuvaa hyvin sitä,

mitä maaseudulla asuminen parhaimmillaan on. Ajoin hevosella joulukirkkoon jouluaamuna 1999. Hiljaisuus, talvinen maisema ja kiireettömyys, se hetki on jäänyt mieleeni koko loppuiäksi. Hevoset ovat muutenkin olleet osa elämääni ja ensimmäinen oma hevonen tuli meille samana vuonna. Merijärvi ei ole vain asumista, vaan mahdollisuus elää aktiivista ja omannäköistä elämää. Itse olen ollut mukana yhdistystoiminnassa MTK:n kautta nuorista tuottajista, aina puheenjohtajaksi asti. Vuodesta 2021 lähtien olen toiminut Merijärven Yrittäjien puheenjohtajana. Pienellä paikkakunnalla sinulla on oikeasti mahdollisuus vaikuttaa ja olla mukana rakentamassa yhteistä tulevaisuutta.

Vuosien aikana olen huomannut, että monet löytävät Merijärveltä samoja asioita, joihin itsekin aikanaan ihastuin:

Rauha ja tila, täällä ei asuta kiinni naapureissa. Luonnon läheisyys, metsät, pellot ja puhdas ympäristö. Turvallinen kasvuympäristö lapsille.

Edullisempi asuminen ja enemmän vastinetta rahalle.

Merijärvellä elämä on rehellistä ja aitoa. Täällä saa olla rauhassa, jos niin haluaa. Monelle juuri tämä muodostuu lopulta suurimmaksi arvoksi. Tämä on paikka ihmiselle, joka arvostaa omaa tilaa, luontoa ja mahdollisuutta rakentaa elä-

TERVETULOA Kotiseutuviikolle!

Perinteinen Merijärven kotiseutuviikko on mukavaa ohjelmaa täynnä. Kaikkiin viikon tapahtumiin olet tervetullut läheltä ja kauempaakin.

OHJELMASSA ON tänä vuonna monipuolinen musiikkikattaus. Savusauna lämmitetään Kotiseututalolla Tähjässä maanantaina. Wanhat talot -tapahtuma toteutetaan kaksipäiväisenä tiistaina ja keskiviikona. Torstaina on perinteinen markkinapäivä ja ilta huipentuu urheilukentällä markkinakisoihin.

Merijärven kunta täyttää tänä vuonna 160 vuotta ja sen kunniaksi järjestetään sunnuntaina klo 18 Perinnejumalanpalvelus kirkossa.

WANHAT TALOT tapahtuman kohteet osoitteineen esitellään tässä lehdessä.

Kaksitoista Merijärven vanhojen talojen omistajaa avaa talojensa ovet vieraille. Vanhin talo on rakennettu 1710 ja nuorimmallakin ikää on kertynyt noin 80 vuotta. Ja jokaiseen niistä olet tervetullut.

Tiistaipäivän voit päättää Seurakuntakodilla järjestettävään iltapalaan. Sekin on Merijärvellä aito yhteisöllinen kokemus!

mä omilla ehdoilla. Samalla yhteisö on olemassa, siihen voi tulla mukaan, kun siltä tuntuu.

Kun minulta kysytään, miksi muuttaa Merijärvelle, vastaan näin: Täällä arki ei tunnu suorittamiselta, vaan elämältä. Ja joskus koko elämä voi alkaa yhdestä kesästä, yhdestä päätöksestä ja kasvaa kodiksi, josta ei halua enää lähteä.

Markku Jauhiainen Yrittäjä, kiinteistönvälittäjä, LKV, MTI, kaupanvahvistaja

Tämä on elämää! Markku saunan lämmitystouhussa.

Pohjasen talo – neljän sukupolven tarina

Pohjasen talo on nähnyt yli sadan vuoden aikana monen ihmisen elämän ilot ja surut. Se on nähnyt maatalon kovan työn, jauhomyllyn ja sähkölaitoksen jokirannassaan. Se on nähnyt sepän pajan, kuullut sepän vasaran kalskeen. Se on nähnyt vuoden 1960 tuhoisan tulipalon liekit, jotka tuhosivat suuren osan Männistön puhdon rakennuksista. Nyt talon isäntä Eero Pohjanen avaa ovet suvun ja talon historiaan Wanhat talot -tapahtumassa.

Helena Alamännistö.

Eero Pohjanen on sukutalon isäntä neljännessä polvessa. Vuonna 1890 Pyhäjoen rantaan rakennetussa talossa elettiin yhtäjaksoisesti yli 120 vuoden ajan, kunnes se jäi asumattomaksi seitsemän vuotta sitten. Viimeisinä asukkaina talossa asuivat Eeron vanhemmat.

Alun perin talo rakennettiin kahden perheen kodiksi, kuten monet muutkin alueen suuret talot tuohon aikaan. Rakennuttajina toimivat Eeron esivanhemmat Heikki ja

Kun Heikki ja Helena avioituivat, he olivat molemmat leskiä ja kummallakin oli yksi lapsi. Yhteisestä liitosta heille syntyi vielä yksi lapsi, Anna, josta myöhemmin tuli Eeron isoäiti. Talossa elettiin parhaimmillaan kolmen sukupolven voimin saman katon alla.

Pohjasen talon rannassa sijaitsi aikanaan vesikäyttöinen mylly ja jopa pieni sähkölaitos, josta toimitettiin sähköä Perälään asti. Aikanaan uutta ja ihmeellistä oli myös puimakoneen käyttäminen sähkövoimalla.

Kun jokipenkereitä rakennettiin viisikymmentäluvulla, talossa toimi muutaman vuoden ajan myös kauppa. Pengertyömaalla työskenteli runsaasti miehiä, ja Eeron täti näki tilanteessa mahdollisuuden kaupankäyntiin. Penkereiden valmistuttua asiakkaat kuitenkin vähenivät, ja kaupan toiminta päättyi.

Männistön puhdon rau-

hallinen elämä muuttui dramaattisesti helluntaina vuonna 1960. Alue oli tuolloin tiheään rakennettu: asuintalojen lisäksi siellä oli runsaasti maatalousrakennuksia. Eero kertoo muistavansa sen päivän hyvin. ”Tulipalo syttyi, ja hetkessä koko alue oli yhtenä tulimerenä. Kymmeniä rakennuksia paloi. Tuuli oli sellainen, että meidän talom-

Merijärven vanhin talo

WANHAT

TALOT KOHDE 2

Eeva ja Heikki Kalaputaan omistama Rantapudas taitaa olla koko Merijärven vanhin jäljellä oleva talo. Rakennuksen historiasta kertovat kaksi sieltä löytynyttä kolikkoa, jotka ovat vuosilta 1707 ja 1710. Asiantuntija-arvioiden mukaan talo on voitu rakentaa juuri noihin aikoihin. Erityistä huomiota herättää talon korkea, luonnonkivistä ladottu kivijalka. Monet ovat ihmetelleet, kuinka se on voinut kannatella rakennusta jo yli 300 vuoden ajan. Rantapudas on myös malliesimerkki Merijärvelle tyypillistä puhtoasutuksesta. Ympärillä olevat vanhat rakennukset yhdessä talon kanssa suorastaan

huokuvat vanhan ajan tunnelmaa, työtä ja aherrusta.

Talon piha-alue rakennuksineen on hyvin hoidettu.

me oli yksi niistä, jotka säästyivät liekeiltä. Sen päivän muistan lopun ikäni.”

Talon pihalla on suuri luhtiaitta, joka myös kertoo talon elämästä. Wanhat talot -tapahtumaan Eero lupaa taloesittelyn lisäksi avata luhdin ovet suksinäyttelylle. ”Luhdissa on ollut tallessa suksia lähes jokaiselta vuosikymmeneltä. Vanhim-

mat ovat varmasti lähes 150 vuotta vanhat ja melkein kolme metriä pitkät. Kun niistä tullaan tähän päivään, syntyy melkoinen suksirivi. Nekin ovat osa tämän talon historiaa.”

Pohjasen talon osoite on Alapellontie 8, 86230 YLIPÄÄ ja ovet ovat avoinna vieraille 30.5. klo 13–20.

Heikki sanookin ison pihan työllistävän heitä kesäaikana todella paljon. ”Välillä tähän väsyy, mutta tämä on meidän yhteinen harrastuksemme.”

Heikki on asunut koko elämänsä tässä samassa talossa ja hän on osa talon pitkää isäntien ketjua. ”Tämä on minun kotini, tämä on paikka, jossa juureni ovat syvällä. Aikoinaan päätin jäädä tähän jatkamaan isäni työtä, vaikka silloin oli mielessä muitakin vaihtoehtoja. Päätös oli hyvä. Mihinkään muualle en täältä kaipaa.”

Tiistaina 30.6. klo 13–20 ovet ovat avoinna vieraiden tulla. Kalaputaantie 334.

Kalaputaan koulu on muistoja täynnä

WANHAT TALOT KOHDE 3

Merijärven Kalaputaalla sijaitseva vanha koulu on saanut uuden elämän vapaa-ajan paikkana ja puutarhaharrastuksen ympäristönä. Nyt yleisö pääsee tutustumaan koulun pihapiiriin, joka herättää monissa myös lapsuusmuistoja.

Kalaputaalle rakennettiin koulu vuonna 1940. Silloin elettiin lapsirikasta aikaa, ja

uuden koulun luokat täyttyivät oppilaista. Vuonna 1960 suunta oli kuitenkin kunnassa jo muuttunut: ensimmäinen koulun lakkautus toteutui, kun Laitalan koulu lopetti toimintansa. Seuraavien kolmen vuosikymmenen aikana kouluja suljettiin yksi kerrallaan.

Kalaputaan koulussa on kuitenkin yhä elämää. Paikan omistavat oulaistelaiset Erkki ja Aili Mattila. Koulul-

la ei kuitenkaan asuta vakituisesti. Erkki remontoi sisätiloja vähitellen paremmin vapaa-ajan käyttöön sopiviksi. Rakennuksen ulkokuori on jo saatu hyvään kuntoon niin seinien kuin katonkin osalta, mutta sisällä riittää vielä työtä pitkäksi aikaa. Puutarhanhoito on Ailille mieluinen harrastus, ja siihen koulun etelään viettävä suojaisa pihamaa tarjoaa oivalliset puitteet. Keväästä myöhäi-

seen syksyyn saakka koulun pihan pensaissa, kukkapenkeissä ja kasvimaalla riittää tekemistä. Pihasta näkeekin, että maata on möyritty ahkerasti joka kesä. ”Tänne on aina mukava

tulla, kun tietää, että mieluista puuhaa riittää”, Aili tuumaa harrastuksestaan.

Wanhat talot -tapahtumassa tiistaina 30.6. kello 13–20 Aili esittelee koulua ja sen ym-

Koskitalossa kuuluu kosken kohina

Pyhänkosken rannalla sijaitseva Koskitalo kertoo kylän historiaa. Wanhat talot -tapahtumassa se avaa kävijöille oven paikkaan, jossa maisema, rakennus ja muistot muodostavat todella mielenkiintoisen kokonaisuuden.

WANHAT TALOT KOHDE 4

Koskitalon vaiheissa näkyy vahvasti Pyhäjoen merkitys alueen elämänkululle. Tukinuiton aikaan talon tuvassa saattoi yöpyä niin paljon tukkijätkiä, että Aimo Tanskan äidin muistojen mukaan aamunavettaan lähdettäessä lattialta oli vaikea löytää jalansijaa. Talon ohi virrannut joki oli tärkeä uiton väylä, ja joka kevät Pyhänkoskelle saapui runsaasti työväkeä kylän ulkopuolelta.

Aimon mummo keitti jätkille aamukahvit ja teki ruokaa. Miehet maksoivat harkintansa mukaan, koska kiinteitä hintoja ollut. Se oli aikaa, jolloin pienikin lisätulo oli talolle tärkeä. Tanskan suvun historia

ulottuu tällä paikalla vuoteen 1904, jolloin Aimo Tanskan isänisä Otto Tanska osti talon Amerikassa ansaitsemillaan rahoilla. Otto oli lähtenyt 18-vuotiaana tienaamaan talorahoja ja palasi viiden vuoden jälkeen takaisin kotiseudulleen. Tuomisina oli talorahat ja englannin kielen taito. Pyhänkosken kylä on vuosikymmenten aikana muuttunut paljon. Kylällä on parhaimmillaan ollut kolme kauppaa, oma meijeri, posti ja koulu. Nyt ei enää ole kauppaa, ei postia, ei koulua eikä meijeriä. Kaikki nämä on lakkautettu. Muutoksen keskellä jokin on silti säilynyt ennallaan: Pyhäjoki ja koski virtaavat yhä samalla paikalla, ja kosken kohina kuuluu edelleen jopa talon sisälle asti.

päristöä. Monille koulun piha herättää lapsuusmuistot elämään. Koulun sisätiloihin ei kuitenkaan tällä kertaa pääse, sillä remontti on vielä kesken. Koulun osoite on Kalaputaantie 349.

Kosken vesivoima on vuosien varrella pyörittänyt myös sahalaitosta ja ainakin kahta myllyä. Nykyisin Pyhänkoski tunnetaan kalastajien suosimana kohteena, jonne tullaan kalansaaliin toivossa eri puolilta maata.

Koskitalolla on pituutta 27,5

Wanhat talot — Missä osoitteessa ja kumpana päivänä?

OSOITE

Jokaisen taloesittelyjen tekstin lopussa on osoite, jolla paikka löytyy kännykän tai auton navigaattorin avulla. Tekstistä löytyy myös maininta siitä, että onko kohde avoinna tiistaina 30.6. vai keskiviikko 1.7.

KUMPI PÄIVÄ? TIISTAI VAI KESKIVIIKKO?

Kohdenumero on mainittu jokaisen taloesittelyn otsikon alapuolella. Kohteet 1-7 ovat avoinna tiistaina 30.6. klo 13-20. Kohteet 8-12 ovat avoinna keskiviikkona klo 13-20. –Jotta olehan tarkkana! Oikeaan kohteeseen oikeana päivänä!

metriä. Rakennus kasvoi näihin mittoihin 1980-luvulla, kun Aimon vanhemmille tehtiin oma asunto talon toiseen päätyyn. Nyt Aimo ja hänen vaimonsa Eija asuvat talossa kahdestaan. Heidän lapsensa ovat jo aikuisia ja ovat kukin perustaneet oman kotinsa.

Koskitalon sijaintia voi pitää poikkeuksellisena paikkana niin Merijärvellä kuin laajemminkin. Näin jylhää talonpaikkaa aivan kosken rannassa tuskin muualta löytyy. Koskitalo on harvinainen yhdistelmä rakennusperintöä, paikallishistoriaa ja mai-

semaa – juuri sellainen, joka herättää kiinnostusta myös Wanhat talot -tapahtuman kävijöissä.

Aimo ja Eija Tanska odottavat Koskitaloon vierailijoita tiistaina 30.6. klo 13–20. Olet tervetullut. Osoite on Koskitie 8.

Rainelassa värit, historia ja tunnelma kohtaavat

Paljon on vettä virrannut Pyhäjoessa sen jälkeen, kun ensimmäinen Pyhälän sukunimellä henkikirjoihin merkitty henkilö, Jussi Sipinpoika, perusti talonsa jokirantaan 1600-luvun alussa.

WANHAT TALOT KOHDE 6

Nykyinen Pyhälän talo Rainela rakennettiin 130 vuotta sitten, ja sen seinien suojissa elää yhä vahvasti menneiden sukupolvien tarina.

Ikäisekseen Rainela on edelleen ryhdikäs hirsitalo, joka on jossain vaiheessa saanut ylleen

lautavuorauksen. Vaikka talossa ei nykyisin asu kukaan, sisään astuvaa tervehtii elämän tuntu; kaikki on paikoillaan aivan kuin talonväki olisi vain poikennut hetkeksi naapurissa.

Vierailijan huomio kiinnittyy ensimmäiseksi sisätilojen runsaisiin väreihin: oviin, huonekaluihin ja pieniin yk-

sityiskohtiin, jotka tekevät talosta poikkeuksellisen elävän. Värit luovat Rainelaan ainutlaatuisen tunnelman ja herättävät väistämättä kysymyksen siitä, millainen oli se ihminen, joka nämä sävyt valitsi ja maalipensseliä heilutteli.

Wanhat talot -tapahtumassa Rainelaa ja sen vaiheita esittelee Paula Pyhälä-Liljeström, joka on talon rakentaneiden Tilta ja Jaakko Pyhälän pojanpojantytär. Hänen johdollaan kävijä pääsee tutustumaan talon historiaan, yksityiskohtiin ja ainutlaatuiseen tunnelmaan aivan lähietäisyydeltä. Osoite on Pyhälänranta 30.

Pieni iäkäs Mylläri

vanhan Osuuskaupan naapurissa Pyhänkosken rantamaisemassa.

Mylläri on viehättävä, lähes nukketalomaisen pieni talo, jonka alakertaan mahtuu kuitenkin kolme pientä huonetta ja vintissäkin on lisätilaa. Kokoansa suurempi talo! Talon tarkkaa rakennusajankohtaa ei tiedetä, mutta vanha se joka tapauksessa on. Kyläläisten mielestä se on aina ollut siinä

Päivi ja Martti Tohola ostivat rakennuksen muutama vuosi sitten aivan kotinsa naapurista. Jo kaupantekohetkellä oli selvää, että talossa riittäisi kunnostettavaa kivijalasta vesikattoon. Talon ulkoinen olemus on saanut uuden maalin ja muutenkin pienestä talosta on tullut todella

ryhdikäs. Sisätiloissa näkyy kaikkialla Martin viimeisen päälle tarkka ja kaunis puutyön kädenjälki. Ja huomaapa siellä myös, että Päivilläkin on ollut osansa siinä, miten talosta on saatu luoduksi viihtyisä pikkukoti.

Myllärin ovet ovat avoinna Pyhänkoskella tiistaina 30.6. klo 13–20 osoitteessa Kauppatie 8.

Villa Pennanen – rauhaa ja kesäelämää

Hannu ja Auni Lassilan omistama Villa Pennanen löytyy,

kun ajaa Tähjän Kotiseututalon ohi kulkevaa tietä vielä noin kilometrin verran eteenpäin. Tämän talon tarina alkaa Karjalasta sodan keskel-

tä ja kulkee halki vuosikymmenten tämän päivän rauhalliseen kesäelämään.

Hannun ja Aunin ensivaikutelma talosta ei ollut aivan

huoleton: keskellä pihaa makasi kaatunut lipputanko ja talon ulkoportaat olivat pahasti lahonneet. Silti jo viikon kuluttua ensikäynnistä

kaupat oli tehty ja heistä tuli kesämökin omistajia.

Kesäasumisen alku ei kuitenkaan ollut aivan mutkaton. Ensimmäisten töiden joukossa saatiin tehdä pikaremontti saunaan, joka meinasi palaa. Työtä siis riitti heti alusta lähtien ja siinä ohessa talosta muotoutui omannäköinen kesäkoti. Vuosien mittaan on riittänyt sekä uuden rakentamista että vanhan korjaamista. Talon kuisti on uusittu kokonaan, rakennukseen on tehty uusi savupiippu ja tulisija. Tänä kesänä on päästy helpommalla: suurimpia töitä ovat olleet ilmalämpöpumpun asennus ja pihatyöt. Villa Pennasen tarina kuitenkin alkaa Pennasen Einarista. Einari oli kotoisin Sortavalasta ja hän tuli talvisodan päätyttyä Oulaisiin, kun oma koti jäi rauhan jälkeen rajan taakse. Taluksesta hän löysi puolisokseen Orvokin. He ehtivät jatkosodan aikana muuttaa taas Sortavalaan, mutta seuraavan rauhan myötä koti jäi

jälleen Neuvostoliiton puolelle. Vuonna 1949 rakennettiin tämä talo, jonka Hannu ja Auni ovat myöhemmin nimenneet Villa Pennaseksi. Pennaset asuivat taloa vuoteen 1977 saakka. Villa Pennasen kesissä on riittänyt tekemistä. Hannu kertoo, että joka kevät Raahesta tänne muutettaessa ensimmäinen ajatus on, että mitähän kaikkea pitäisi taas tänä kesänä tehdä. Hannu toteaa silti, että elämä Villa Pennasessa voittaa Raahen luhtitalon olot mennen tullen. Vaikka syksyllä mielessä saattaa joskus käväistä ajatus talon myymisestä, niin kevään tullen se unohtuu, ja mökille pääsyä odotetaan taas innolla.

Villa Pennasen ovet ovat avoinna keskiviikkona 1.7. klo 13–20. Osoite on Tähjäntie 235. Talon vieressä on vain vähän parkkipaikkoja, joten auton voi jättää vaikka Kotiseututalon parkkipaikalle ja kävellä loppumatkan.

Jenny-mummon koti Mäkiperäntiellä

WANHAT TALOT KOHDE

9

Mäkiperäntie haarautuu Saarelantieltä ja kulkee kallioisten mäntykankaiden halki kohti Pyhänkoskea. Höörin ja Tappuravuoren välistä ajettaessa kohta vastaan tulee Mäkelä, entinen Jenny-mummon koti.

Mäkelän tunnistaa valkoisesta talosta ja huolitellusta pihapiiristä. Tie kulkee pihan halki vanhan saunan ja aittojen ohi, ja harmaan liiterin nurkalta kurkistavat lehmä ja sikapossu.

Talo on alun perin ollut

Auvo Ylikuljun isoäidin koti. Jenny muutti Mäkelään miehensä Matti Mattilan kanssa vuonna 1927. Nykyinen päärakennus on valmistunut vuonna 1953. Pariskunta viljeli pientä maatilkkua, piti yhtä tai kahta lehmää, ja pihapiirissä kasvatettiin usein myös joulusika. Vesi kannettiin taloon läheisestä lähteestä.

”Matti-vaari oli ollut pioneerina sodassa, ja hänellä oli panostajan luvat. Matti työskenteli lataajana räjähdystyömailla. Lisätienestiä Matti hankki ravustamalla: hän pyysi itse ja osti muilta rapuja ja kaloja, joita myi eteenpäin.

Jenny puolestaan kasvatti sipuleita myyntiin asti.”

Auvo ja Pirkko ostivat paikan vuonna 2001, ja vuosien mittaan Mäkelästä on tullut koko perheelle tärkeä kokoontumispaikka. Pirkko kertoo, että juhannuksena koko suku kokoontuu Mäkelään. ”Silloin on väkeä niin paljon, että lättytaikinaakin tehdään kymmenen litran kattila täyteen.”

Lasten perheitä ajatellen Auvo on tehnyt pihalle hiekkapohjaisen lentopallokentän. Ulkorakennuksessa on leikkimökki ja nukkumatiloja, pihan laidalla makkaranpaistolaavu, ja vanhassa sauna-

Villa Raution pitkä kunnostustyö

Vuosia tyhjillään seissyt rintamamiestalo sai uuden elämä n, kun Pentti Rautio ryhtyi kunnostamaan isänsä vuonna 1949 rakentamaa perheen kotitaloa. Nyt Villa Rautio -nimen saanut talo toimii Pentin kesäpaikkana.

Kahvin tuoksu täyttää kesäkeittiön, kun Pentti istuu

hetkeksi kahville pihatöidensä lomassa. ”Vaikka remontti on jo saatu valmiiksi, niin tontilla riittää edelleenkin työtä joka kesäksi.”

rakennuksessa on ollut myös uima-allas. ”Vaimo keksii ja suunnittelee yhtä jos toista, ja minä sitten toteutan hänen unelmiaan.”

Wanhat talot -tapahtuman

Kun nyt katselee remontin lopputulosta, on vaikea uskoa, että tämä talo seisoi vuosia tyhjillään ja odotti pelastajaansa. Pentti osti talon vuonna 2008 Merijärven kunnalta, joka myi rakennuksen purkukuntoisena. Talo on hänen isänsä rakentama niin sanottu rintamamiestalo, joka oli ennen remontin alkamista ollut tyhjillään 15 vuotta.

”Kun Merijärvellä tuli joka vuosi käytyä useamman kerran ystäviä ja sukua tapaamassa, niin halusin saada täältä oman paikan, johon voin aina tulla kuin kotiin.”

Pentti aloitti kaikkiaan noin 13 vuotta kestäneen kunnostustyön, jonka tuloksena rakennus sai uuden ilmeen ja uuden elämän. Pentin veljien antamalla talkooavulla oli iso merkitys remontin kaikissa vaiheissa.

Villa Rautio on hyvä esimerkki siitä, miten jopa purkukuntoisesta talosta voi saada viihtyisän kesäpaikan tai jopa ympärivuotiseen asumiseen sopivan kodin. Se vaatii kuitenkin huolellista remontointia, paljon aikaa ja tarkoin harkittuja ratkaisuja. Vierailija huomaa heti, että juuri niitä harkittuja ratkaisuja tämän talon kunnostuksessa on tehty vaihe vaiheelta.

Villa Rautio sijaitsee Merijärven keskustassa osoitteessa Vanhatie 35. Ovet ovat avoinna vieraille keskiviikkona 1.7. klo 13–20.

kohteena Mäkelä tarjoaa vierailijalle luovaa ja omaleimaista tunnelmaa jo pihapiirissä. Sisätiloissa vanha ja uusi kohtaavat tasapainoisella ja harkitulla tavalla.

1.7. klo 13–20.

Rantaeilolalla

on pitkä historia

WANHAT TALOT KOHDE 11

Kukaan ei tiedä tarkkaan, mutta joskus 1870-luvulla Tuomas Juhonpoika Rantaeilola rakensi uuden, entistä komeamman talonsa Tähkijärven rantaan kirkon lähelle. Talon ympäristöä pidetään Merijärven keskustan vanhimpana asuinpaikkana, ja saman suvun väki on asu-

nut paikalla pitkään jo ennen nykyisen talon rakentamista. Nyt Tuomaksen rakentama talo on Merijärven keskustan vanhin yhä asuttu rakennus. Kaikki muut vanhat talot on purettu, mutta Rantaeilola kertoo edelleen paikkakunnan vanhasta asumiskulttuurista. Talo oli ehtinyt olla 20 vuotta asumattomana, kunnes Esa ja Maru ostivat sen vuonna 2016. Siitä alkoi

seitsemän kesää vienyt sukutalon kunnostusurakka.

”Viisi vuotta olemme tässä nyt asuneet, ja tässä meidän on hyvä asua. Käyhän Wanhat talot -tapahtuman aikana keskiviikkona 1.7. kello 10–20 katsomassa. Saatat samalla päästä maistamaan paikallista herkkua, huituvelliä. Osoite on Kunnantie 2 B. Ja tullessasi älä etsi järven rantaa – sitä järveä ei enää ole.”

Rukoushuoneen tarina

Pyhänkoskella Reetinmutkassa sijaitseva rakennus palveli ensin työväentalona ja myöhemmin kristillisen yhdistyksen rukoushuoneena. Talon omistuksesta käytiin vielä 1940-luvun lopulla oikeudellista kiistaa, joka ratkesi vasta Valtioneuvoston ja oikeusministeriön päätöksellä.

WANHAT TALOT KOHDE 5

Työväentalosta rukoushuoneeksi

Rakennus valmistui vuonna 1920 Pyhänkosken työväenyhdistyksen toimitaloksi tehtailija J. Haglundilta vuokratulle tontille. Kylän suurimpana työnantajana Haglund näytti olleen perin suopea työväestön hankkeelle.

Rakennustarvikkeita ostettiin luotolla Haglundin sahalta. Hanke kaikkineen velkaannutti yhdistyksen, eikä se saanut velkojaan maksettua. Lopulta yhdistys myi talon Haglundille vuonna 1930. Haglund kuittasi velan maksetuksi ja maksoi sovitun mukaisesti myös työväenyhdistyksen ottaman lainan Merijärven Säästöpankille.

Samana vuonna työväentalo suljettiin ja yhdistys lakkautet-

tiin kommunistilakien nojalla. Nuo säädetyt lait kertovat siitä kuinka poliittisesti myrskyinen 1930-luku oli Suomessa.

Työväentalo sai pian uuden tehtävän, kun Haglund myi sen tammikuussa 1931 vastaperustetulle Pyhänkosken rukoushuoneyhdistykselle. Siitä lähtien talo toimi rukoushuoneena ja seurojen pitopaikkana.

Anomus

Valtioneuvostolle

Sodan jälkeen talon omistuksesta käytiin vielä oikeutta. SKDL:n Pyhänkosken yhdistys teki asiasta vuonna 1947 kirjelmän Valtioneuvostolle. He vaativat talon palauttamista työväenyhdistyksen haltuun. Yhdistys perusteli anomustaan sodan jälkeen säädetyllä lailla ”eräiden lakkautettujen yhdistysten toimitalojen palauttamisesta”. Valtioneuvosto hylkäsi hakemuksen, koska oikeusministeriön selvitysten mukaan

Katonharja korkealla

WANHAT TALOT KOHDE 12

”Isoisäni isä Matti Tanska oli lautamies ja rakensi 1880-luvulla käräjätuvan nykyisen rakennuspaikan lähimetsään. Kun käräjiä alettiinkin pitää Pyhäjoella, rakennus siirrettiin Tanskalan puhtoon vuonna 1891. Matille oli tärkeää, että uuden talon katonharja nousi vastapäistä taloa korkeammalle.”

Näin kertoo kotitalonsa rakentamisesta Laila Johansson, joka vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Tanskalan puhdossa.

Tanskalan puhto muodostuu kolmesta näyttävästä hirsitalosta, jotka rakennettiin aikanaan Tähkijärven vehmaaseen rantamaisemaan. Näissä taloissa asui enimmillään yhteensä yli 70 ihmistä: perheitä, vanhuksia, renkejä ja piikoja. Rakennukset ovat

yhä pystyssä, ja niiden ympärillä on säilynyt runsaasti vanhoja maatalousrakennuksia.

Ihmiset ovat lähteneet, ja myös Tähkijärvi on kadonnut kuivatusten myötä. Merijärven ja Tähkijärven kuivatus alkoi 1860-luvulla ja jatkui vaiheittain noin sadan vuoden ajan, muuttaen maisemaa ja lisäten viljelysmaata. Muutoksista huolimatta Tanskala autioitui vähitellen,

ja nykyisin vain kahta taloista käytetään enää suvun kesänviettopaikkoina.

Vaikka väki on lähtenyt, Tanskalan puhdon pihapiireissä voi yhä aistia entisaikojen maaseudun elämää ja kuulla paikan tarinoita. Tervetuloa kokemaan tämä tunnelma Wanhat talot -tapahtumaan keskiviikkona 1.7. klo 13–20 osoitteessa Tanskala 26.

yhdistys oli ”myynyt toimitalonsa jo ennen yhdistyksen lakkauttamista ja ennen kuin viranomaisten toimesta oli ryhdytty mihinkään toimenpiteisiin yhdistyksen toiminnan keskeyttämiseksi”. Valtioneuvoston päätöksen allekirjoitti ministeri Tauno Suontausta ja asiakirja on edelleenkin tallessa Merijärvellä.

Näin rakennus jäi Pyhänkosken Rukoushuoneyhdistyksen omistukseen. Kristillisen toiminnan vahvasta kannatuksesta paikkakunnalla kertoo sekin, että vuoden 1949 lopulla yhdistyksessä oli jo yli 150 jäsentä.

Elämä jatkuu

Rukoushuoneen toiminta siirtyi muutama vuosi sit-

ten uusiin tiloihin, mutta olemassaolollaan rakennus kertoo edelleenkin omaa sanomaansa ohikulkijoille. Nyt se näyttää kuitenkin aivan kuin odottavan elämänsä seuraavaa vaihetta – mikä se on, sitä ei taida kukaan vielä tietää.

Rukoushuoneeseen voi tutustua tiistaina 30.6. klo 13–20 osoitteessa Reetinmutka 3. Talon vaiheista on kertomassa Eila Tohola ja muita yhdistyksen aktiiveja. Eila toimi pitkään rukoushuoneyhdistyksen puheenjohtajana, joten hänellä riittää talon tarinaa kerrottavaksi. (Tähän tekstiin sisältyvät lainaukset ovat Pyhänkosken Rukoushuoneyhdistyksen säilyttämistä alkuperäisistä asiakirjoista.)