
TEEMANA PEDAGOGIIKKA
Pääkirjoitus
![]()

Pääkirjoitus

Mervi Vidgrén | KUVA Mikko Lappalainen
Savonian työelämäläheisen koulutuksen juuret ovat syvällä. Kuopion teknillinen oppilaitos aloi i Kuopiossa vuonna 1886. Koulutuksesta todeiin, eä opetuksessa tulee olla käytännön elämän tuntu. Opeajalla tulee teknillisen sivistyksen ohella olla rikas kokemus käytännöllisestä toiminnasta. Savonia tuntee historiansa ja vaalii käytännönläheisyyä, mua samalla vahvistaa opiskelijan teoreeista osaamista.
Savoniassa opiskelee työelämäläheistä korkeakoulututkintoa noin 9500 opiskelijaa, kuudella eri koulutusalalla niin perustutkinnoissa kuin Master Schoolissa. Suurimmat koulutusalat ovat tekniikka ja sosiaali- ja terveysala. Joka vuosi Pohjois-Savon alueelle jää lähes tuhat savonialaista korkeakouluteua nostamaan maakunnan koulutustasoa ja vahvistamaan työelämän tuoavuua ja kilpailukykyä.
Vuoden 2025 uraseurantakyselyn mukaan Savoniasta valmistuneet ovat eriäin tyytyväisiä tutkintoonsa ja sen tuo amiin työelämävalmiuksiin. He kokevat, eä tutkinto tukee työllistymistä ja urakehitystä. Savonian vahva kotimainen ja kansainvälinen kumppanuusverkosto vahvistaa opiskelijoiden osaamista ja siten heidän työllistymistään. Savoniasta valmistuneiden työllistymisaste on ammaikorkeakoulujen parhaimpia.
Savoniassa opiskelu on entistä joustavampaa ja yksilöllisempää. Opetussuunnitelmat rakennetaan tiiviissä yhteistyössä opiskelijoiden ja työelämän kanssa. Savonian modernit oppimisympäristöt toimivat monikäyöympäristöinä, joihin yhdistyy opetuksen lisäksi tutkimus- ja innovaatiotoiminta. Näin opiskelijoilla on mahdollisuus olla osana osaamisyhteisöjä ja ratkoa aitoja työelämän haasteita. Perustutkintoihin kuuluvat harjoi elut sekä kampuksien erilaiset simulaatioympäristöt ja laboratoriot varmistavat ajantasaisen osaamisen.
Savonia vahvistaa edelleen työelämäläheisyy ään osana euroopalaisten yliopistojen EU4Dual- allianssia yhdessä vahvojen työelämäkorkeakoulukumppanien kanssa. Savonia rakentaa Dual 2.0- pedagogista mallia, jolloin oppimisesta yhä suurempi osa tapahtuu aidoissa työelämäympäristöissä. Oppimisessa hyödynnetään teknologiaa tarkoituksenmukaisesti ja vastuullisesti.
"Opiskelijoilla on mahdollisuus olla osana osaamisyhteisöjä ja ratkoa aitoja työelämän haasteita"
Opiskelijoille Savonian arvolupaus on: “Teemme yhdessä oppimisesta merkityksellisen”. Se on keskeinen osa Savonian Great Place to Learn -koulutuksen toiminnanohjauksen ohjelmaa. Toiminta vaatii opeajilta pedagogista osaamista ja sitoutumista savonialaiseen korkeaan opetuksen laatuun. Opetuksen laatu näkyy opiskeluprosessin sujumisena, jossa tuetaan opiskelukykyä ja opiskeluhyvinvointia.
Miltähän Pohjois-Savo näyäisi ilman Savonia-ammaikorkeakoulua? Entä miltä se näyää tulevaisuudessa? Savonian slogan ei suoa ole “Tällä menolla muutetaan maailmaa”. Työelämää uudistavat opiskelijat ovat merkiävä voimavara parempaa yhteiskuntaa rakenneaessa. Savonian koulutus antaa siihen erinomaiset valmiudet ja tukee opiskelijoita heidän urapolullaan.
Opiskelijakunta SAVOTTA on osaltaan rakentamassa korkeakouluyhteisöä, jossa viihdytään ja jossa opiskelijan ääni kuuluu. Arjessa näkyminen ja arjen sujuminen on ääreömän tärkeää niin suomalaisille kuin kansainvälisille opiskelijoille.
Hyvinvoivat opiskelijat ovat työelämään siirtyessään muutoksen kädenjälki, joiden osaaminen meidän on syytä oaa täysimääräisesti käyöön.
4 Tulevaisuuden koulutuksessa kohtaaminen ei katoa, vaan muuttaa muotoaan
5 Kysely – valmistuneet tyytyväisiä Savonian koulutukseen
6 Merkittävä ympäristöteko: Savonialle Ekokompassi-sertifikaatti
7 Yli 90 prosenttia suosittelisi Savoniaa työnantajana
8-9 Käsityötä ja 3D-tulostusta – Marko Hietala ja Savonia löysivät yhteisen sävelen
10-11 Tiesitkö? Hengitä helpommin
12 Keskittymiseen apua peleistä ja aivopalautteesta
13 Muotoilijat kirjallisuustapahtuman tunnelman takana
14-15 Luovuus syntyy havainnoista ja uskalluksesta
16-17 Pienistä elementeistä muodostuu tarina – Savonian sielu tiivistyi rehtorin käätyihin
18 ”Etsivä löytää” Silja Kiviojan haave vei Savonialle ja yrittäjäksi
19 Luokkahuoneesta lammelle
20-23 Sivistys alkaa oivaltamisesta – ja siitä voi tulla toinen luonto
25-25 Yhteispelillä ammattilaiseksi
26-27 Monialainen oppimisympäristö kasvattaa tulevaisuuden sote-osaajia
28 Savonia koulutti erikoishammasteknikot uusiin tehtäviin
30-31 Kaavoittajapula jarruttaa kuntien kasvua
32-33 ”Olemme yhdessä yksinäisiä”
34-35 Hitsauksen huipputeknologiaa
36-37 Pientiimit – verkkotutkinnon positronit
38-39 RealGame tuo yritystoiminnan päätöksenteon luokkahuoneeseen
40-41 Uusi kokonaisturvallisuuden asiantuntijakoulutus rakentaa kriisinkestävää Suomea
42-43 Hanna-Miina Sihvonen: Savoniasta Euroopan avaruusjärjestöön
44 Jatkuvaa oppimista eurooppalaisessa yhteistyössä
46-47 Aidan toiselta puolelta – kun tanssinkoulutus kohtaa valmennustiedon

SAVONIA-AMMATTIKORKEAKOULUN LEHTI 2026
JULKAISIJA Savonia-ammaikorkeakoulu PL 6 (Microkatu 1) 70201 Kuopio puh. (017) 255 6000 savonia@savonia.fi www.savonia.fi PALAUTTEET viestintapalvelut@savonia.fi PÄÄTOIMITTAJA Anne Heikkinen
TOIMITUSKUNTA
Anne Heikkinen
Aino-Maria Savolainen Mikko Lappalainen
ULKOASU JA TAITTO Mikko Lappalainen
KANNEN KUVA Mikko Lappalainen
SÄHKÖINEN LEHTI JA POSTITUSLISTA www.savonia.fi/ss
KIRJAPAINO PunaMusta Oy
ISSN 1797-8939 (paineu) ISSN 1797-8947 (verkko) ISSN-L 1797-8939
Koututusjohtaja Esa
Tulevaisuuden koulutuksessa
ei katoa, vaan muuaa muotoaan

suunnittelija ja pedagoginen asiantuntija, joka luo oppimiselle tarkoituksenmukaiset puitteet. Kohtaaminen syntyy pienistä hetkistä: kysymyksistä, palautteesta, aidosta kuuntelemisesta ja siitä, että opiskelija kokee olevansa osa yhteisöä.

"Kohtaaminen syntyy pienistä hetkistä: kysymyksistä, palaueesta, aidosta kuuntelemisesta"
Kohtaaminen on koulutuksen ydin. Se näkyy Savonian arvoissa, toimintakulttuurissa ja pedagogisissa periaatteissa. Nykypäivän korkeakouluympäristössä, jossa digitaalisuus, joustavat oppimispolut ja teknologian rooli kasvavat, kohtaamisen merkitys korostuu entisestään. Laadukas oppiminen rakentuu vuorovaikutuksesta – opettajien, opiskelijoiden ja koko korkeakouluyhteisön kesken. Yhteisöllisyys luo turvallisuutta ja vahvistaa merkityksellisyyden kokemusta.
Pedagogiikkamme ytimessä on sosiokonstruktivistinen oppimiskäsitys:
oppiminen tapahtuu kiinteässä vuorovaikutuksessa yksilön ja ympäristön välillä. Oppiminen on prosessi, jossa tieto rakentuu yhteisön jäsenten välisessä vuorovaikutuksessa ja missä oppijat rakentavat aktiivisesti ymmärrystään ympäröivästä maailmasta. Pedagoginen saavutettavuus edellyttää, että opiskelijalla on mahdollisuus tulla kohdatuksi omana itsenään ja saada tarvitsemansa tuki oppimiselleen. Tämä tarkoittaa sekä sosiaalisen että digitaalisen saavutettavuuden varmistamista: oppimisympäristöjen tulee olla monimuotoisia, teknologian käytön sujuvaa ja ohjauksen helposti saavutettavaa.
Savoniassa opettajan rooli oppimisen tukena korostuu. Opettaja ei ole vain tiedon jakaja, vaan dialogin rakentaja,
Savonian oppimisen ja opetuksen periaatteissa korostuvat yhteiset toimintatavat ja pedagoginen linjakkuus. Ne eivät ole pelkkiä prosessikuvauksia, vaan keinoja varmistaa opiskelijalle laadukas ja ennustettava oppimiskokemus. Kun opettaja ja opiskelija jakavat yhteisen ymmärryksen tavoitteista, arvioinnin periaatteista ja oppimisen tuesta, opiskelija tietää, mitä odottaa ja miten edetä. Tämä johdonmukaisuus rakentaa turvallisen, motivoivan ja läpinäkyvän oppimisympäristön, jossa opiskelijan on helpompi keskittyä olennaiseen – oman osaamisensa kehittämiseen.
Kohtaamisia ei kuitenkaan pidä nähdä vain opettajan ja opiskelijan välisinä. Myös työelämäkumppanuudet, hankeyhteistyö ja kollegiaalinen vuorovaikutus ovat Dual 2.0 -mallimme mukaisesti osa Savonian oppimisen ekosysteemiä. Ne laajentavat oppimisen tiloja ja tarjoavat autenttisia ympäristöjä ammatillisen identiteetin rakentamiselle.
Tulevaisuuden koulutuksessa kohtaaminen ei katoa – se muuttaa muotoaan. Teknologia voi tarjota uusia tapoja olla yhteydessä, mutta sen rinnalla korostuu inhimillinen viisaus: kyky nähdä opiskelija, kohdata kollega ja rakentaa yhdessä oppimista.
TEKSTI ANNE HEIKKINEN | KUVA MARKUS ASPEGREN
Savonia vetää puoleensa ja pitää osaajat Pohjois-Savossa – opiskelijatyytyväisyys ja työllistyminen huippuluokkaa
63 prosenia Savoniasta valmistuneista sijoiuu Pohjois-Savon alueelle. Tämä tarkoittaa käytännössä lähes tuhaa uua korkeakouluteua osaajaa, jotka jäävät vuosiain vahvistamaan maakunnan työmarkkinoita, yritystoimintaa ja julkisia palveluja. Savoniasta valmistuneiden työllisyysaste on ammattikorkeakoulujen kärkeä Suomessa.
TYYTYVÄISIMMÄT AGROLOGIT, BIOANALYYTIKOT, SÄHKÖTEKNIIKAN INSINÖÖRIT…
Vuoden 2025 uraseurantakyselyn mukaan vuonna 2020 valmistuneet ovat eriäin tyytyväisiä tutkintoonsa ja sen tuoamiin työelämävalmiuksiin. Savonian tulokset ovat kaua linjan vähintään valtakunnallisen ammaikorkeakoulukeskiarvon tasolla ja monilta osin sitä paremmat.
Valmistumisvaiheen opiskelijapalaueiden mukaan Savonialta valmistuneista Suomen tyytyväisimpiä koulutukseensa olivat agrologit, bioanalyytikot, sähkötekniikan insinöörit, suuhygienistit, tanssinopeajat sekä terveydenhoitajat.
Valmistuneet kokevat tutkinnon tukeneen vahvasti sekä työllistymistä eä urakehitystä.
TEEMU NIVALA KALPAN
FYSIOTERAPEUTIKSI
Savoniasta vuonna 2020 fysioterapeutiksi (AMK) valmistunut Teemu Nivala on rakentanut uransa huippu-urheilun ja yksityisen terveydenhuollon rajapintaan. Hän toimii oman yrityksensä kaua KalPan liigajoukku-

een fysioterapeuina sekä tekee asiakasvastaanooa Terveystalolla.
Nivalan mukaan Savoniassa opituista asioista merkiävimmiksi ovat osoiautuneet verkostoituminen ja itseohjautuvuus. – Ehkä tärkein oppi työelämää varten oli se, kuinka tärkeää verkostoituminen ja itseohjautuvuus on.
Kuopioon jäämiseen vaikuivat puoliso ja mahdollisuus työskennellä unelma-ammatissa. Työharjoielu avasi oven KalPaan ja loi pohjan nykyiselle uralle.
– Koulutus ei ehkä suoraan vaikuanut päätökseen aseua tänne, mua harjoielun kaua päädyin lopulta KalPaan töihin.
Nykyisille opiskelijoille Nivalalla on selkeä viesti: – Verkostoituminen on hemmetin tärkeää, sen olen huomannut. Lisäksi se kliseinen ‘usko omaan juuun ja polkuun’ on loppuunsa tärkein asia. Minulla oli unelma-
na työskennellä lätkäjengin fysioterapeuina – ja vaikka näitä työpaikkoja ei Suomessa montaa ole, niin tässä sitä ollaan.
SAVONIA RAKENTAA
TULEVAISUUDEN OSAAJAT
Alumnien mukaan tulevaisuuden työelämässä korostuvat erityisesti digitaidot ja tekoälyn hyödyntäminen, vahva käytännön ammaiosaaminen, vuorovaikutus- ja verkostoitumistaidot, itseohjautuvuus sekä liiketoimintaymmärrys.
Savonialta valmistuneet työllistyvät laajasti vaativiin asiantuntija- ja johtotehtäviin: he toimivat esimerkiksi johtavina ohjelmistoarkkitehteina, hoitotason ensihoitajina ja kliinisesti erikoistuneina sairaanhoitajina, kansainvälisten projektien vetäjinä, teollisuuden luoteavuusinsinööreinä, business controllereina ja avainasiakkuuspäällikköinä sekä valmiusasiantuntijoina, logistiikkapäällikköinä ja kiertotalouden asiantuntijoina.

TEKSTI ANNE
HEIKKINEN | KUVITUSKUVA
ADOBE STOCK
Savonialle on myönney Ekokompassi-ympäristöjärjestelmän sertifi kaatti ympäristöasioiden hoitamisesta ja kehiämisestä Ekokompassi-ympäristöjärjestelmän mukaisesti.
Tunnustus kertoo, e ä Savonian ympäristötyö täyää järjestelmän kymmenen kriteeriä ja on läpäissyt riippumaoman auditoinnin.
Ekokompassi on toimialariippumaton ympäristöjärjestelmä, joka pohjautuu kansainväliseen ISO 14001 -standardiin.
TULEVAISUUDEN PUOLESTA
Savonia on määritellyt kolme keskeistä ympäristövastuun painopiste ä:
kasvihuonekaasupäästöt, hankinnat ja vaikuavuus.
Savonia vähentää kasvihuonekaasupäästöjään huomioimalla hiilineutraaliustavoieen matkustusohjeissaan, lisäämällä vähähiilisten hankintojen osuua sekä sisällyämällä vähähiilisyyden tavoieet kaikkeen toimintaansa. Hiilijalanjälki lasketaan vuosittain Arenen (Ammaikorkeakoulujen rehtorineuvosto) hiilijalanjälkilaskurilla ja hankintojen päästövaikutuksia seurataan erillisen työkalun avulla.


vastaavia ohjataan hyödyntämään vastuullisten julkisten hankintojen kriteeripankkia.
Vaikuavuua Savonia seuraa vuosiain tarkastelemalla korkeakoululle keskeisiä YK:n kestävän kehityksen tavoieita (SDG 4, 8 ja 9) edistävien TKI-hankkeiden määrää. Samalla seurataan julkaisujen kokonaismäärää, avoimen tieteen ja tutkimuksen tasoa sekä avoimessa ammaikorkeakoulussa suoriteujen opintopisteiden kertymää.
Hankintojen vastuullisuu a vahvistetaan seuraamalla kestävien hankintojen määrää. Vuoden 2026 aikana Savonia oaa käyöön hankintojen Code of Conductin. Lisäksi kaikkiin hankintoihin on sisällyte y vastuullisuusvaatimus ja hankinnoista

Savonialaisille Ekokompassi tarkoi aa ennen kaikkea sitä, eä ympäristövastuulliset valinnat tehdään helpoiksi ja johdonmukaiseksi osaksi jokapäiväistä työtä ja opiskelua.


Savonia sitoutuu toimimaan ympäristövastuullisesti ja resurssiviisaasti kaikessa toiminnassaan. Olemme tiedon ja osaamisen jakaja sekä alueemme ja yhteiskunnan kehityksen veturi.
Uskomme, eä syvällinen ymmärrys maailmasta ja kyky tarkastella arvoja monipuolisesti tarjoaa välineet kestävämmän tulevaisuuden rakentamiseen.
Vähennämme ympäristövaikutuksiamme ja tavoieenamme on hiilineutraalius vuoteen 2030 mennessä.
Seuraamme ja viestimme edistymistämme miareilla, jotka linkiyvät YK:n kestävän kehityksen tavoi eisiin ja huomioivat myös positiivisen kädenjälkemme.
Kannustamme opiskelijoita, henkilöstöä ja kumppaneita vastuullisiin tekoihin ja ympäristötietoiseen aja eluun.




TEKSTI ANNE HEIKKINEN | KUVITUSKUVA MIKKO LAPPALAINEN
Savonian henkilöstö kokee työpaikkansa vahvasti myönteisenä.
Peräti 92 prosenia PeoplePower®henkilöstötutkimukseen vastanneista pitää Savoniaa hyvänä työpaikkana ja 91 prosenia suosielisi Savoniaa työnantajana.

– On hienoa nähdä, eä suosieluhalukkuus on edelleen eriäin korkealla tasolla. Se on vahva osoitus luoamuksesta, yhteishengestä ja sitoutumisesta. Jokaisen työpanos rakentaa Savonian arkea ja tulevaisuua, kuvaa henkilöstöjohtaja Minna Kaija-Kortelainen.
Tutkimuksen perusteella Savonian arki toimii ja tekeminen koetaan tulokselliseksi. Päätöksenteko nähdään vaikuavana, muutosten läpivienti on onnistunut ja tiimien toiminta tuoaa tulosta.
Tulokset kertovat organisaation kyvystä tehdä asioita yhdessä, viedä uudistuksia käytäntöön ja saavu aa tavoieita suunnitelmallisesti. Arjen työ sujuu ja yhteistyö kantaa.
Kysely tuo esiin myös kehi ämiskohteita, joihin Savoniassa halutaan tarua määrätietoisesti.







TEKSTI: AINO-MARIA SAVOLAINEN
KUVAT: AINO-MARIA SAVOLAINEN, SAVONIA 3D-TULOSTUSLABORATORIO
3D-tulostus osoiautunut oivaksi tuotekehityksen apuvälineeksi. Savonian 3D-tulostuksen asiantuntijat ovat olleet työssä merkiävänä apuna.
Marco Hietala tunnetaan ennen kaikkea maailmanluokan basistina, mu a taustalla on myös klassisen kitaran koulutus. Ja juuri kitaratausta toi hänet vuosikymmeniä myöhemmin Savonian 3Dtulostuslaboratorioon.
Kymmenisen vuoa sien Marko innostui ottamaan uudelleen haltuun kitaran näppäilytekniikkaa. Sen myötä kasvoi kiinnostus pystyä vaihtamaan sormisoitosta plektrasoioon saumaomasti.
- Kokeilin erilaisia plektroja, mu a itselle sopivaa ei löytynyt, joten aloin viilailemaan plektroja itse.
Kaikenlaista tuli kokeiltua. Hietala rakensi omia prototyyppejä paloista yhteen liimaamalla. Plektroja syntyi esimerkiksi muovipullojen korkkien kannoista yhteen kasaamalla. Käsin rakentaessa jokainen tulos on hieman erilainen.
- Tajusin, eä olisi helpompaa, jos minulla olisi yhdestä kappaleesta tehty prototyyppi. 3D-tulostus tuli mieleen yhtenä vaihtoehtona.
TKI-asiantuntija Ani Alonen muistelee, eä ensimmäinen yhteydenoo tuli Markolta jo muutama vuosi sien.
Soiajalle plektran sopivuus käteen, sen materiaali, jännite, voima ja kestävyys ovat tärkeitä ominaisuuksia, jotka vaikuavat soiotuntumaan merkiävästikin. Ominaisuuksia ei voi testata oikein muuten kuin käytännössä testaamalla.
- Sain plektroja useamman kymmenen kappaletta eri materiaaleista. Niitä vertailemalla huomasin, eä nylonissa oli riiävästi joustoa ja jänniteä. Kun plektroja oli paljon, muutoksia on helppo kokeilla. Työ olisi ollut huoma avasti hitaampaa, jos minun olisi pitänyt rakentaa jokaisella kerralla uusi plektra alusta pitäen.
Alonen sanoo, eä kyseessä on varsin tyypillinen tilanne yrityselämän tuotekehityksestä.

- 3D-tulostus nopeuaa iteraatioprosessia. Käytännössä prosessi toimii niin, eä käsin rakenneu prototyyppi 3D-skannataan, jonka jälkeen siitä muodosteua 3D-mallia muokataan halutuilta osin. Tämän jälkeen kappale 3D-tulostetaan, sitä testaillaan ja muokkaillaan käsin. Tätä kiertoa toistetaan, kunnes lopputuloksena on haluu tuote. Alkuvaiheessa tulostimme osia muutamista eri materiaaleista eri tulostusmenetelmillä, ja niistä valiiin jatkokehityksen kannalta paras.
TUOTTEEKSI
Marko Hietala kertoo olevansa kiinnostunut tieteestä ja teknologiasta.
- Olen tieteellinen hippi. Teknologia ja löydökset kiinnostavat. Luen paljon ja vaikka olen maallikko, suhtaudun asioihin avoimin mielen ja olen ehkä keskimääräistä valveutuneempi.
Yhteinen sävel muusikon ja insinöörien kanssa onkin löytynyt helposti. Haastaeluhetkellä Hietala tuli Savonian tulostuslaboratorioon näyämään työstämäänsä prototyyppiä. Palaverissa Hietala kävi yhdessä Alosen ja testausinsinööri Sampsa Ylösen kanssa erilaisia tulostusmahdollisuuksia.
- Tulostimella voidaan tulostaa eri kokoisia ja jos halutaan, myös vasenkätisiä plektroja, he muistuavat.
Vaihtoehdot kiinnostavat Hietalaa, sillä mielessä siintää ajatus, voisiko hänen luomastaan sormiplektrasta tulla myös myytävä tuote.
- Ennen kaikkea haluan, eä esimerkiksi rundille lähtiessä minulla on kustomoituja plektroja jemmassa isompi varasto. Mua aion katsoa loppuun asti, voisiko tässä olla saumaa myös liiketoiminnalle, hän mie ii.
Hietala antaa Savonian asiantuntijoille ja heidän asiantuntemukselleen varauksetonta kiitosta tuoeen kehitystyöstä.
Hietala ei ole huomannut, eä ammaipiireissä 3D-tulostus näkyisi vielä isommin muusikkojen varusteissa. Tekoäly puolestaan vaikuaa niin musiikissa kuin 3D-tulostuksessa, kuten kaikilla muillakin aloilla. Hietalaa tekninen kehitys ei pelota.
- Se, mitä tekoäly ei voi korvata, on ihmiskosketus. Se elämys, minkä saa livekeikoilla ei ole sama jonkun ho-
logrammin kanssa. Ihminen on maapallon mielikuvitusrikkain rotu, en usko, eä sen pyyhkäiseminen maailmasta onnistuu ihan helposti.
Entä millainen suhtautuminen muusikolla on koulutukseen ja sivistykseen? Koulunkäynti ei lukiossa Hietalaa liiemmin innostanut, paitsi niiden aineiden osalta, jotka kiinnostivat. Englannista hän kirjoii laudaturin.
Termi sivistys heräää Hietalassa kaksijakoisia tunteita.
- Minusta sivistys on sellaista jyvällä oloa asioista ja uutisten seuraamista. Sen verran on tullut nähtyä maailmaa, eä tiedostan meidän suomalaisten elävän lintukodossa. Maksan ihan mielelläni veroja, kun niistä kustannetaan terveydenhuoltoa, kouluruokailua, apua osaomille sun muuta.
Sivistyksen sijaan Hietala puhuisi valveutuneisuudesta.
- Siitä, eä pystyy luomaan mielipiteen sen pohjalta, mitä tietää, ei sen pohjalta, mitä kuulee kavereilta. Opiskeleminen ja tieteellinen tutkimus eivät ole elitismiä. Ne, jotka sitä väi ävät, tietävät, eä tietämäömiä on helppo hallita.

Hengiämisen on pakko olla helppoa, sillä kaikkihan me hengitämme koko ajan: aikuinen levossa ollessaan keskimäärin 8-16 kertaa minuutissa.
Mua voiko hengiää väärin? Hengiämisellä on vaikutuksensa jaksamiseen, unen laatuun ja stressitasoihin. Kuinka hengitystekniikka itse asiassa vaikuaa hyvinvointiimme? Kysyimme asiaa alan ammailaiselta. Musiikin lehtori, musiikkipedagogi (YAMK) Ritva-Liisa Matilainen opeaa
Savonialla muun muassa laulua ja äänenkäyöä. Kuinka äänenkäytön ammailainen hengiää?
Hengitys on olennainen ja luonnollinen osa elämää – sen ensisijainen tehtävä on pitää meidät elossa.
- Itse ajaelen, eei ole yhtä oikeaa tapaa hengiää, vaan ”oikea hengitys” on sellaista, joka palvelee mahdollisimman hyvin
tarvea. Esimerkiksi voimakkaan urheilusuorituksen aikana puuskuava ja nopea hengitys on tarpeen, joa keho kykenee poistamaan hiilidioksidia tehostetusti ja saamaan tarviavaa happea. Nukkuessa taas on luonnollista, eä hengiäminen tuntuu huomaamaomalle ja eä sen rytmi on levollista ja hidasta, Matilainen sanoo.
- Syvähengitys antaa hyvän perustan arkielämään, myös äänenkäytölle. Syvähengityksessä koko hengityselimistö osallistuu hengiämiseen vartalon alaosasta lähtien.
Kun hengityslihaksisto aktivoituu lantionpohjasta asti, pallea pääsee laskeutumaan sisäänhengityksessä riiävän alas. Tällöin myös keuhkot täyyvät alhaalta asti. Hengiämisen tunne on joustava, kokonaisvaltainen ja rauhallinen.
Ihmisääni on yksilöllinen ja ainutlaatuinen. Ääni on merkiävä kommunikaation ja itseilmaisun väline. Puhetyöläisille se on myös työväline. Matilainen muistuaakin, ettei äänen toimivuua voi pitää itsestäänselvyytenä, vaan siitä täytyy pitää huolta. Usein oman äänen arvoon havahdutaan kuitenkin vasta silloin, kun sen kanssa on haasteita.
- Hengitystekniikka, joka tukee äänen sointia, kantavuua ja kestävyyä antaa resilienssin selviytyä äänenkäyöön liiyvistä tehtävistä. Äänenkäyöön ja hengitykseen liiyvät teemat koskeavat kaikkia, ei ainoastaan laulajia tai ammaipuhujia.
Äänenkäytön kannalta oikea hengitys on kokonaisvaltaista, hengityslihaksia optimaalisesti hyödyntävää sekä äänenkäytön vaatimuksiin mukautuvaa. Kun hengiäminen on kokonaisvaltaista, kehon toiminnan aktiivisuus on laaja-alaista ja elastista. Hengiäessä sisään keho laajenee tasaisesti selän, kylkien, rintakehän, vatsan ja lantiopohjan alueelta. Uloshengityksen aikana ääntä tuoaessa hengityselimistö kykenee ylläpitämään avointa, joustavaa, energistä ja kokonaisvaltaista tunnea. Ääni soljuu kuin itsestään: soivasti, vapaasti ja vaivaomasti.
Voimakas äänentuoo kaipaa erilaista hengityselimistön hallintaa kuin hiljainen. Ääni syntyy uloshengityksen jatkeena. Hengityslihasten hyvä kunto, hengityksen kokonaisvaltaisuus ja uloshengityksen säätelyn taito ovat merkiävässä osassa äänenkäyäjän hengitystekniikkaa.
Hengitystekniikan haasteisiin on monia syitä ja ne ovat usein yksilöllisiä.
- Taustatekijöinä ovat usein totutut tavat sekä kehon lihasten kunto. Lihasheikkoudet ja -kireydet muokkaavat kehon asentoa. Kehon asennon virheet vaikuavat suoraan hengitykseen. Myös stressi ja muut psykologiset tekijät voivat aiheuaa fyysisiä jännitystiloja, joilla on merkiävä vaikutus hengitykseen.
Usein hengitys jää liian ylös solisluiden ja rinta-alueen tasolle, jolloin alavartalon kapasiteeia ei hyödynnetä. Tavallista on, eä selän, syvien vatsalihasten ja lantionpohjan toiminta on hengiäessä flegmaattista. Usein vatsan pinnalliset lihakset aktivoituvat myös liikaa silloin, kun muiden hengityslihasten käyö jää vajaaksi. Äänen kannalta vaikutukset ovat epäsuotuisat. Laulaminen tuntuu työläälle ja ääni kuulostaa kireälle.
Stressi, kiire ja istumatyö voivat vaikuaa hengitykseen huomaamaa. Millaisia merkkejä kannaaa tarkkailla: mistä tietää, eä hengitys ei toimi kuten pitäisi?
Matilainen kertoo, eä stressi ja kiire saavat sympaaisen hermoston aktivoitumaan. Sen seurauksena hengitystahti voi kiihtyä, olo olla levoton ja hengitys käy pinnalliseksi. Tällöin pitkä ja rauhallinen ulospuhallus voi auaa ensiapuna kiireen tuomaan levoomuuteen. Uloshengitys aktivoi mm. vagus-hermoa, mikä voi lieviää stressireaktiota.
- Istumatyön vaara piilee siinä, eä kehon asennon ergonomisuus peää tietokoneen äärellä. Kurkoava pään asento kohti tietokoneen näyöä ja lysähtänyt rintakehä häiritsevät pallean ja muiden hengityslihasten tarkoituksenmukaista toimintaa.
Syvähengityksen sijaan hengitys alkaa sijoiua solisluiden ja ylävartalon alueelle. Tällöin keuhkojen käytön kapasiteei rajoiuu. Vääristynyt lantion asento, joka ilmenee usein alaselän notkon ylikorostumisena, rajoiaa myös syvähengityksen tuntua. Pakara-alueen istuinkyhmyt tulisi tuntea tuolia vasten, joa lantion asento ei ala vääristyä, Matilainen opastaa.
Tässä vaiheessa istumatyöläistä alkaa jo vähän ahdistaa – kuinka tässä oikein on hengissä pysyykään tähän asti? Voiko hengiämistä harjoitella? Onneksi voi!
Harjoieleminen riippuu kuitenkin sen tavoieista. On melkoisen eri asia esimerkiksi nyrkkeillä, joogata, laulaa tai soiaa saksofonia.
- Mistä lajista oletkin kiinnostunut, suosielen hakeutumaan ammailaisen opin pariin. Rentouavia hengitysharjoituksia löytyy paljon internetistä. Jos tavoielet rauhoiumista, ne voivat olla hyödyllisiä.
Lopuksi Matilainen antaa vinkin, kuinka syvähengityksen tuntua voi etsiä kehosta:
- Istu tuolilla jalat levällään. Taivuta ylävartaloa kevyesti etukenoon ja nojaa kyynärpäillä reisiin. Anna selän olla suorana. Salli pään nyökähtää rennosti alaspäin. Anna vatsan ”tipahtaa” kohti laiaa painovoiman vaikutuksesta. Tämä asento auaa kehoasi hengiämään syvälle vartaloon. Hengitä rauhallisesti omaan tahtiisi. Kehon liikkeiden laajentuessa ja supistuessa nauti hyvän olon tunteesta. Tässä asennossa voit halutessasi vaikka lukea lehteä.


Kuinka vahvistetaan ammattiin opiskelevien hyvinvointia, stressinhallintaa ja keskittymiskykyä, sekä innostetaan liikkumaan exergamingin ja Neurofeedbackin avulla?

Tätä selvitetään kansainvälisessä NEXT-VEThankkeessa, jossa Savonia kehiää keskeisessä roolissa uusia ratkaisuja ammatillisen koulutuksen tueksi.
Keskiymiskyvyn puute, stressi, huono unenlaatu ja liian vähäinen liikunta ovat yleisiä ongelmia kaikenikäisten, mua erityisesti nuorten keskuudessa. Kaikilla näillä on myös vaikutuksensa oppimiseen ja hyvinvointiin.
Samankaltaiset haasteet yliävät maiden rajat. Siksi viisi maata on koonnut voimansa ja lähtee kehiämään ratkaisuja, kuinka hyvinvointi tuodaan osaksi ammatillista koulutusta digitaalisia oppimisratkaisuja ja opetussuunnitelmia kehiämällä.
- Keskiyminen on katoava luonnonvara. Savonia kehiää koulutusmenetelmiä ja opetussuunnitelmia, jotka tukevat opiskelijoiden motivaatiota, fokusoitumista ja jaksamista, Salla Lommi kertoo.
Aika näyää, millaisia ratkaisuja esimerkiksi Neurofeedback tarjoaa arjen interventioihin. Kyseessä on menetelmä, joka perustuu aivojen sähköisten toimintojen miaamiseen ja niistä tehdyn palaueen antamiseen takaisin aivoille. Liikuntaa ja videopelaamista yhdistävä exergaming taas tarjoaa työkaluja niin stressinlieviämiseen kuin liikkeen lisäämiseen.




rissä ideoimassa tulevia piloeja ja tutustumassa erilaisiin laajennetun todellisuuden ratkaisuihin. Yhteistyön tavoieena on rakentaa toimintamalleja, jotka integroituvat luontevasti ammatillisen koulutuksen arkeen ja vahvistavat nuorten hyvinvointia valtakunnallisesti.

OSALLISTAMALLA
Keskeinen yhteistyökumppani on Kolmen kampuksen urheiluopisto, joka toimii hankkeessa suomalaisen ammaikoulutuksen edustajana. Urheiluopiston vararehtori Hanna Junes ja ammatillinen opeaja Erkko Laukia vierailivat Savonian XR-Cente-
- Opiskelijamme pääsevät testaamaan itse toimintamalleja sekä harjoielevat niiden käyöä liikunnanohjaajina, Junes ja Laukia kertovat.
Liikkumaomuus on yleinen ongelma, joka ei sinänsä kosketa urheiluopiston opiskelijoita, mua he pääsevät testaamaan, ideoimaan ja pilotoimaan uusien menetelmien käyöä ammatillisen koulutuksen nuorille. Lisäksi pyritään löytämään välineitä stressinhallintaan, keskiymiskyvyn ja fokusoitumisen parantamiseen ja rentoutumiseen.



Savonia tuo hankkeeseen vahvaa osaamista Neurofeedbackin soveltamisesta oppimisen ja tunnesäätelyn tukena sekä pelillisten oppimisratkaisujen kehiämisessä. Neurofeedback mahdollistaa aivotoiminnan itsesäätelyn miaamisen ja harjoiamisen, mikä voi vähentää stressiä ja parantaa keskiymiskykyä.
- Neurofeedback on todella mielenkiintoinen ja Keski-Euroopassa paljon käytey menetelmä. Esimerkiksi Alankomaissa se on korvaava terapiamuoto, Sami Partanen Savonialta kertoo.
- Olennaista on opiskelijoiden osallistaminen. Liikunnan lisäämisessä kaikki kilpailulliset ja pelilliset elementit yleensä heräävät nuorten, ja vähän vanhempienkin kiinnostuksen.
Erityistä hankkeessa onkin nuorten aktiivinen rooli. Opiskelijat eivät ole vain kohderyhmä, vaan he osallistuvat miausten toteuamiseen, tulosten kirjaamiseen ja ratkaisujen kehiämiseen.

Systemaainen hyvinvoinnin kartoitus tuottaa uua dataa oppimisesta ja jaksamisesta sekä auaa tunnistamaan varhain ne opiskelijat, jotka tarvitsevat tukea opintojen jatkamiseksi.
NEXT-VET-hankkeessa rakennetaankin tutkimusperustaista, dataohjautuvaa hyvinvointityötä, jonka tavoieena on vahvistaa ammatillisten opiskelijoiden arkea – keskiymistä, palautumista ja innostusta oppimiseen –digitaalisuuden ja liikunnallisuuden keinoin.



Miltä kirjallisuus tuntuu tilana, valona ja kokemuksena?
Tätä kysymystä pohtivat Savonia-ammaikorkeakoulun muotoiluopiskelijat, kun he pääsivät mukaan suunnielemaan vuoden 2025 Kirjakani-kirjallisuustapahtuman visuaalista ilmeä osana opintojaan.
Yhteistyö käynnistyi syksyllä Kirjakantin taiteellisen johtajan Sari Siltavuoren ja Savonian lehtori Ani Kareksen toimesta. Projektin aikana opiskelijat suunnielivat ja toteuivat festivaalitilaan somistuksia ja elämyksellisiä kokonaisuuksia.
- Työskentely alkoi tutustumisella festivaaliin ja sen teemoihin. Keskustelimme heidän lukemistaan kirjoista, sekä kirjoiamisesta ja kirjoiamisen esteistä. Ensimmäisellä tapaamiskerralla opiskelijat suunnielivat pienissä ryhmissä oman, kuvieellisen Kirjakani-tapahtumansa. Oli ilahduavaa huomata, eä he ehdoivat samankaltaista konseptia: Kirja astuu ulos kansistaan (KAUK), jota olemme toteuaneet jo vuosia lapsille, nuorille ja perheille. Opiskelijoiden suunnitelmissa kohderyhmänä olisivat nuoret aikuiset, Siltavuori kertoo.
Seuraavassa vaiheessa suunnielua vietiin eteenpäin Kuluurikonepajalla, jossa opiskelijat pääsivät tutustumaan tapahtumatilan miasuhteisiin ja mahdollisuuksiin. Työpajoissa ideat jalostuivat konkreeisiksi somistuksiksi ja tilallisiksi ratkaisuiksi.
Prosessin aikana opiskelijat kokeilivat myös kirjallisia työskentelytapoja. Yhdessä työpajassa tehtiin niin sanoua blackout
poetry -runoua poistokirjojen sivuja muokkaamalla. Harjoitus toi uuden näkökulman siihen, miten tekstiä ja visuaalisuutta voidaan yhdistää tapahtumakokemuksessa.
Lopulta opiskelijoiden suunnitelmat toteuteiin festivaalitilassa opeajan ohjauksessa. Heidän panoksensa näkyi konkreettisesti festivaalitilan visuaalisessa ilmeessä ja elämyksellisessä kokonaisuudessa.
Siltavuori kertoo, eä lähti toteuamaan yhteistyötä avoimin mielin.
- En aseanut valmiita odotuksia, vaan halusin antaa prosessille tilaa ja rakentaa luoamusta yhdessä tekemisen kaua. Tiesin materiaalien tuomat haasteet, joten kierrätysmateriaalien hyödyntäminen sekä opiskelijoiden hankkimat sponsorit mahdollistivat suunnitelmien toteutumisen opeajan ammaitaidon tukemana.


Erityisen arvokasta oli nuorten aikuisten tapa nähdä kirjallisuus ja festivaalikokemus. Täsmätarpeena Siltavuori haki opiskelijoilta heidän omia, rohkeita ja yllätyksellisiäkin näkökulmia tapahtuman Rakkaus-teemaan.
- Muotoiluopiskelijat toivat tuorea, ajassa kiinni olevaa ajaelua ja kykyä nähdä tila elämyksellisenä kokemuksena. Heidän työnsä vaikui siihen, miltä festivaali tuntui ja miten kävijä koki tilan.
Siltavuori kokee, eä Savonian laajalla ja
korkeatasoisella osaamisella on monenlaista anneavaa alueen kuluurielämälle.
- Taiteen ja tapahtumakentän näkökulmasta Savonia näyäytyy merkiävänä osaamisekosysteemin rakentajana ja paikkana, jossa koulutus, työelämä sekä luovat alat kohtaavat konkreeisissa prosesseissa.
Yhteistyö tuoaa vaikuavuua: opiskelijat saavat autenisia oppimisympäristöjä, festivaali saa uusia näkökulmia ja alueelle syntyy verkostoja. Siltavuori näkee tällaiset projektit TKI-ajaelun mukaisina kehiämisalustoina, joissa kokeillaan uusia toimintamalleja ja vahvistetaan kestävän kehityksen periaaeita niin materiaalien käytössä kuin kuluurisessa jatkuvuudessa.
Hyvät kokemukset rohkaisevat jatkamaan. Siltavuori toivoo, eä tulevaisuudessa vastaavanlaisia projekteja voitaisiin kehiää entistä pitkäjänteisemmäksi kumppanuudeksi, jossa suunnielu, toteutus ja yhteinen reflektio muodostavat selkeän oppimiskaaren osaksi opintoja. Yhteistyölle on jo luvassa jatkoa, sillä Savonia on yksi marraskuussa 2026 järjesteävän Kirjakanitapahtuman yhteistyökumppaneista. Tänä vuonna teemana on Metsä.
- Yksi tärkeimmistä oivalluksista oli, eä nuorten opiskelijoiden ajaeluun kannattaa luoaa. Kun heille annetaan vastuuta ja tilaa, syntyy sitoutumista ja laadukkaita ratkaisuja, Siltavuori pääää.


Luovuus on tärkeä tulevaisuustaito.
Sen avulla löydämme uusia näkökulmia ja ratkaisemme ongelmia.
Johanna Partion työssä luovuus on jatkuvasti läsnä: se näkyy liikkeessä, tilan aistimisessa ja hetkessä syntyvissä valinnoissa. Toisaalta työssä on myös paljon toistuvia rutiineja ja rajoja, jotka tuovat luovalle työlle tärkeää vastapainoa.
Partio toimii tanssin lehtorina Savonia-ammattikorkeakoulussa. Työhön kuuluu myös TKI-työtä sekä monialaisia opintojaksoja ja projekteja. Tällä hetkellä Partio on mukana
kahdessa kansainvälisessä luovanalan hankkeessa: FutureDiverCities2 ja NewSteps.
Istahdimme Partion kanssa alas ja lähdimme selvittämään: miten luovuutta voi kehittää sekä voiko luovuutta opettaa ja oppia.
Mutta lähdetään perusteista liikkeelle. Mitä luovuus oikeastaan on?
– Ehkä se on kykyä ja halua ratkoa, synnyttää uutta. Ja myös rohkeutta astua itselle normaalin reunalle, Partio luonnehtii.
– Yksilön luovuutta on taito tunnistaa vuorovaikutussuhteita, riippuvuuksia ja tarttumapintoja. Tämän myötä osaa ehkä kyseenalaistaa ja näkee mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja.
Improvisaatio on Partion opetuksessa yksi luovuuden leikkikentistä.
Partion mukaan improvisoinnin taitoon liittyy vahvasti hetkessä oleminen ja eitietämisen sietäminen: improvisoidessa tehdään jatkuvasti valintoja ja tulevaa ei tiedä.
Tunnettu liikeimprovisaation pioneeri Simone Forti korostaa havaitsemista luovan työskentelyn lähtökohtana. Tämä ajatus on auttanut Partiota monessa tilanteessa. Se antaa luvan laskeutua hetkeen, terävöittää aistimista ja purkaa pakonomaista painetta reagoida totutulla tavalla.
– Improvisaatio ei ole sitä, että koko ajan pitäisi keksiä hirveästi uutta. Enemmänkin, että ”tämä menikin näin, entä sitten”. Toisin sanoen improvisaatio on havainnointia ja tapahtumien yhdistelyä.
– Tanssissa valinnat voivat olla niin nopeita, että ne tapahtuvat eräänlaisessa flow-tilassa, jossa keho ratkoo ja valitsee. Tietoinen mieli ehtii mukaan vain ajoittain.
Improvisaatiossa teos syntyy esittämishetkellä. Ei ole olemassa käsikirjoitusta tai koreografiaa, joka määrittäisi ”oikean” tavan tehdä. Miten tällaiseen tilanteeseen voi valmistautua?
– Improvisointia voi harjoitella ja pitääkin harjoitella rajatumpien tehtävien kautta. Tanssinopettajaopinnoissa sitä tehdään monin eri tavoin. Tehtävä voi olla esimerkiksi ”liiku siten, että pää kuljettaa sinua” tai ”lähde improvisoimaan tiettyä tunnetilaa”. Ei-tietämisen-tilan ja epävarmuuden sietämisen harjoittelu on improvisoinnin harjoittelussa keskeistä.
Helposti ajatellaan, että luovuus on sisäsyntyistä: sitä joko on tai sitten ei ole. Onko luovuutta mahdollista oppia ja opettaa?
– Luovuutta voi oppia siten, että kutsuu itseään kokeilemaan erilaisia ja toisenlaisia ratkaisuja.
Partion mukaan pedagogina luovuutta voi tukea synnyttämällä puitteet, jossa tutkiva ja kokeileva asenne on prosessin lähtökohtana, ja opiskelijalla on mahdollisuus vaikuttaa ja tehdä valintoja.
– Luovuuden opettaminen on tilan antamista ja myös rajaamista. Riittävän avoimia tehtäviä ja soveltamista. Näin opiskelijoiden on mahdollista ratkaista asiat eri tavoin.
– Useinhan tunne siitä, että on pakko onnistua, tappaa luovuuden. Prosessi muuttuu puristeiseksi. Tietty rento-
us olisi hyvä löytää. Kyky tehdä valintoja on myös tärkeää, että prosessi pysyy kasassa ja jotain syntyy.
Myös opetustilanteen ilmapiirin tulee olla luovuutta tukeva, ja kaikilla tulee olla mielessä turvallisen tilan pelisäännöt.
– Käydään läpi miksi tehdään ja mitkä ovat työtavat. Sovitaan, että kuunnellaan, ehdotetaan, kunnioitetaan erilaisia ideoita ja ei tyrmätä toisia.
– On tärkeää, että voi luottaa omiin havaintoihinsa ja jakaa ne yhteiseen käyttöön. Kaikki havainnot ovat tärkeää materiaalia ja ainesta. Pienestä yllykkeestä voi syntyä jotakin todella kiinnostavaa, jotain sellaista mitä ei olisi syntynyt yksin.
Johanna Partion vinkit jokapäiväisen luovuuden ruokkimiseen

• Kävele töihin eri reittiä tai muuta pienesti jokin rutiini
• Anna itselle lupa ja aikaa ihmetellä
• Älä reagoi heti
• Anna asioille leikkisyyttä
• Huomaa oma hengitys


TEKSTI AINO-MARIA
Viimeisen vuosikymmenen aikana yleistynyt 3D-tulostus alkaa olla jo tuu näky monilla eri teollisuudenaloilla, mua suuren kokoluokan tulostus on toistaiseksi harvinaisempaa.
Kun joulukuun valmistujaisissa rehtori Mervi Vidgrénin yllä nähtiin ensimmäistä kertaa Savonian rehtorin käädyt, oli ilmassa historian havinaa. Takana oli monipolvinen, vuoden mittainen suunnittelutyö ideasta uniikiksi lopputulokseksi.
Monien korkeakoulujen rehtoreilla on käädyt, joita käytetään juhlavissa tilanteissa. Käädyt symboloivat johtajuutta, yhteisöllisyyttä ja jatkuvuutta. Savonialla käätyjä ei kuitenkaan ole tähän mennessä ollut. Mervi Vidgrén havahtui korjaamaan tilanteen: tarjoaahan juuri Savonia ainoana korkeakouluna Suomessa korumuotoilun opetusta, joten osaamista käätyjen tekemiseen löytyy omasta talosta yllin kyllin.
Yhdessä lehtori Risto Nylundin kanssa käynnistettiin suunnitteluprosessi ja päätettiin, että käädyt toteutettaisiin opinnäytetyönä. Käätyjen suunnittelijaksi valikoitui korumuotoilun opiskelija Essi Koponen , jolle oli jo kertynyt opintojen aikana kokemusta uniikkien korujen valmistamisesta.
Ensimmäisessä tapaamisessa tehtiin alkukartoitus. Rehtorin toiveena oli, että käädyt henkisivät Savonian arvoja: rohkeutta, yhteisöllisyyttä ja luotettavuutta. Myös luonnonläheisyys ja vastuullisuus materiaalivalinnoissa oli tärkeä lähtökohta suunnittelulle.
- Toivon, että käätyihin saadaan tiivistetyksi jotakin Savonian sielusta, rehtori tiivisti toiveensa.
Toiveiden pohjalta Essi lähti tekemään luonnoksia erilaisista käätymalleista. Helmikuussa 2025 yhteisen pöydän ympärille kerääntyi raati: rehtori Vidgrén, ohjaava lehtori Nylund, suunnittelija Koponen sekä ulkojäsenenä prosessin etenemistä seurannut reportteri Savolainen . Erilaisia luonnoksia oli kymmenkunta. Yksi havainto ohjasi karsintaa.
- Tarkoitus on, että käätyjä käytetään vuosia ja vuosikymmeniä eteenpäin. Niiden täytyy siis sopia niin nais- kuin miesrehtorille. Rehtorit voivat tulevien vuosien saatossa olla hyvinkin eripituisia, mikä on otettava huomioon.
Malleja verrattaessa huomattiin myös korujen ja käätyjen ero. Liiallista korumaisuutta haluttiin välttää ja pituudellakin oli suuri merkitys siihen, tulisiko lopputuloksesta näyttävä kaulakoru vai arvokkaat käädyt.
- Ensimmäisen keskustelun jälkeen en oikein osannut ajatella, millaisia ehdotuksia ajastusteni pohjalta syntyisi, mutta hienosti olet osannut poimia sieltä elementtejä luonnoksiin. Ja kaikkien luonnosten taustalle on mietitty ihanat tarinat, Vidgrén kehui.
Ensimmäisen karsinnan jälkeen Essi Koponen jatkoi suunnittelutyötä kolmen eri luonnoksen kanssa. Yksi oli ns. varman päälle -malli, toinen yhdisteli rohkeasti puuta ja hopeaa ja kolmas oli jotakin aivan uutta käätyrintamalla – nahkasta valmistetut käädyt.
Kun seuraavassa vaiheessa päästiin testaamaan prototyyppejä käytännössä, tultiin siihen tulokseen, että nahka olisi materiaalivalintana liian riskialtis. Sen käyttäytymistä pitäisi testata ja vuosien saatossa käätyjen olomuoto voisi muuttua liikaa. Valituksi tulikin työnimellä Muutos kulkenut luonnos, joka henki savonialaista rohkeutta ja yhteisöllisyyttä.
Luonnos yhdisteli perinteistä käätyjen estetiikkaa, uudistaen sitä modernilla muotoilulla ja materiaalivalinnoilla.
Essi Koposelle käätyjen suunnittelu oli opinnäytetyö ja valmistuminen sen valmiiksi saattamisesta kiinni. Tämä toi työlle omat aikapaineensa. Kokemusta hän pitää ainutlaatuisena:
- Tiedostan olevani etuoikeutettu, ei ole todellakaan tuoreelle muotoilijalle itsestään selvää päästä tekemään tällaista uniikkia työtä, joka on käytössä pitkään, ehkä vuosikymmeniä, hän kertoo.
Hän palasi Savonialle valmistumisen jälkeen valmistamaan käädyt loppuun työ-
suhteessa. Abstraktit käädyt yhdistävät toisiinsa koivuvaneria ja hopeaa, metallikehys kiertää puuta muodostaen kiinnostavan kontrastin. Keskimmäisessä osassa on kaunis kiviupotus: ripaus Savonian pinkkiä väriä. Toisaalta osan voi kääntää myös toisin päin, joten käädyt eivät vanhene, vaikka brändiväri joskus muuttuisikin.
- Käädyt kuvastavat Savonian yhteisöllisyyttä. Monesta osasta muodostuu suuri kokonaisuus.
Käätyjen valmiiksi saattaminen oli työläs prosessi, sillä osat valmistettiin ja hiottiin yksi kerrallaan. Käädyt valmistuivat juuri sopivasti joulukuun valmistujaisjuhlaan ja alkuvuonna 2026 Essi valmisti niille myös arvokkaan säilytyslaatikon. Siihen ikuistettiin käätyjen tarina.
Pienistä elementeistä muodostuu uniikki kokonaisuus. Se kuvastaa Savonian vahvaa ja tiivistä yhteisöä, joka koostuu monista aloista, tuhansista yksilöistä ja ainutlaatuisista tarinoista.
Savonialla järjestetään ainoana Suomessa ammattikorkeakoulutasoista korumuotoilun opetusta. Siihen Savonialla ja Kuopiossa on pitkät perinteet. Koulutus yhdistääkin ainutlaatuisella tavalla perinteisen käsityötaidon, modernin 3D-teknologian sekä kaupallisen osaamisen. Microkadun kampuksen monipuoliset pajat ovat opiskelijoiden käytössä joustavasti myös opetuksen ulkopuolella. Modernit työkalut mahdollistavat käytännönläheisen oppimisen ja tekemisen. Tiivis yhteistyö yritysten ja aitojen asiakkaiden kanssa kuuluu olennaisena osana opetukseen.


Essi Koponen suunnieli ja valmisti käädyt opinnäytetyönään. Työ käynnistyi suunni elupalaverilla rehtori Mervi Vidgrénin kanssa.
Ensimmäisenä vuonna muotoilun opiskelijat suorittavat yhteisiä opintoja ja pääsevät tutustumaan tutkinto-ohjelman viiteen eri suuntautumisvaihtoehtoon: sisustusarkkitehtuuri, vaate-, koru-, palvelu- sekä teollinen muotoilu. Tämän jälkeen opiskelija valitsee, mihin haluaa erikoistua.
Savonialta on valmistunut vuosien aikana suuri joukko korumuotoilijoita, joiden kädenjälkeä saamme ihailla erilaisissa korumallistoissa ja uniikeissa töissä.


“Etsivä
TEKSTI JA KUVAT I AINO-MARIA SAVOLAINEN
Muotoilu oli Silja Kiviojalle haave, joka ei jäänyt rauhaan. Niinpä hän pääi mennä sitä kohti.
- Olin kiinnostunut kaikista muotoilun linjoista, mua koruista minulla oli kokemusta jo ennestään ja tiesin sen itselle mieluisaksi jutuksi tehdä. Luova tekeminen on aina ollut vahvuuteni.
Kivioja valmistui Savonialta koru- ja jalometallimuotoilijaksi vuonna 2020 ja perusti seuraavana vuonna oman yrityksen.
Opintoajoista jäi mieleen erityisesti luova työ, jossa sai käyää omia vahvuuksiaan täysillä. Haastavinta taas olivat ne osa-alueet, jotka eivät tuntuneet luontevilta, kuten kirjalliset työt, mua juuri niiden äärelle pysähtyminen vahvisti ammai-identiteeiä.
OPPIMISEN KAARET
Muotoilun koulutus kestää neljä vuoa. Kivioja pitää kestoa hyvänä, sillä ajan myötä oma näkemys muotoilijana kehiyy. Opeajien merkitys kehiymisessä on keskeinen.
vei
- Opeajat rohkaisivat etsimään omaa tyyliä ja kokeilemaan rohkeasti. Oman tyylin kehittyminen oaa aikaa ja sanoisin, eä etsivä löytää. Eli jos ei koskaan kokeile, tuskin tulee oivalluksiakaan.
Koulutuksen aikana oppia ja hyödyllistä tietoa ehtii kertyä monipuolisesti. Opiskelun aikana perehdyiin esimerkiksi luonnosmateriaalin tuoamiseen, tilaustöiden tekoon, esiintymiseen, yriäjyyteen, työelämään tutustumiseen ja erilaisiin urapolkuihin. Nämä kaikki loivat yhdessä kaavan kokonaisuuden pohjaksi oman polun valintaan. Yri äjyys oli Silja Kiviojalle luonteva valinta:
- Minulle polku yriäjänä oli alusta asti hyvin selkeä ja olen tietoisesti pyrkinyt sitä kohti.
Siljas Designin paja sijaitsee maaseudulla ja liike idyllisessä Kuopion kauppahallissa. Kiviojan koruja on nähty useana vuonna esimerkiksi Linnan juhlien vierailla, ja hän on myös osallistunut hyvällä menestyksellä Vuoden koru -kilpailuihin. Vuonna 2023 hänen suun-
nielemansa korusarja voii koko kilpailun ja vuonna 2025 tuloksena oli toinen sija.
Yriäjän täytyy hallita monia asioita, joten koulutuksen monipuolisuus on ollut yri äjän työssä eduksi.
- Taidot toa kai kehiyivät opintojen aikana ja opin uusia tekniikoita visioideni toteuttamiseen. Mua myös tuotannon tehokkuus on yriäjyydessä hyvä muistaa ja sitä parantaakseen tarvitsee ymmärtää laajemmassa skaalassa korujen rakennea ja eri työvaiheita.
Yksi keskeinen asia, johon opiskelu valmistaa, on asiakkaiden kohtaaminen. Korumuotoilun opiskelijat pääsevät opintojensa aikana toteuamaan oikeita asiakastöitä. Tämä on Kiviojan mielestä tärkeä osa opintoja.
- Osalla opiskelijoista voi olla suuri kynnys ihmisten kohtaamiseen, tai vaikka epävarma olo omasta osaamisesta. Asiakastyöt tuovat varmuua tekemiseen.




Korkeakouluopiskelu on paljon muutakin luokkahuoneessa opiskelua. Esimerkiksi ympäristötekniikan tutkinto-ohjelmaan kuuluvat maastoharjoitukset Pieni-Valkeisen lammella tarjoten opiskelijoille konkree isen oppimisympäristön luonnon keskellä.
Yksi harjoituksiin osallistuneista kolmannen vuoden ympäristötekniikan opiskelija Roosa-Maria Ikävalko. Hän kertoo alun perin valinneensa alan juuri sen käytännönläheisyyden vuoksi. Ikävalko osallistui syksyllä kansainväliseen Monitoring Natural Waters -intensiiviviikkoon, johon osallistui opiskelijoita Savonian lisäksi myös Maltalta, Puolasta ja Espanjasta.
YMPÄRISTÖTEKNIIKAN ALALLA KOROSTUVAT KENTÄLLÄ TEHTÄVÄT TYÖT
Kansainvälisen yhteistyön ohella opiskelu sisälsi verkko-opintoja sekä käytännön työskentelyä maastossa ja laboratoriossa. Maastoharjoitukset toteuteiin kahtena päivänä Pieni Valkeisen lammella.
- Harjoitukset liiyivät valuma-alueen kartoitukseen, pintavesi- ja pohjavesinäyeenooon, virtaaman mittaukseen esimerkiksi Thompsonin miapadolla sekä vedenlaadun mia-
ukseen kenämialaieilla.
Roosa-Maria oli tyytyväinen luonnossa opiskeluun.

- Luonnossa tapahtuva opiskelu on todella antoisaa monellakin eri tapaa: ulkona olo luokkahuoneiden sijaan on tervetullua vaihtelua jo ihan terveyden kannalta ja käytännön tekemisellä oppii ainakin allekirjoi anut paljon enemmän. Oli myös mielenkiintoista nähdä esimerkiksi pohjavesinäytteenoton aikana, miten tuollainen käytännössä toimii ja mistä meidän juomavesi tulee.
Hän uskoo kenäharjoitusten lisäävän myös työelämässä tarviavia valmiuksia.
- Meidän alalla korostuu kentällä tehtävät työt ja etenkin niiden ymmärtäminen, joten koen, eä jo opiskeluaikana tapahtuva harjoielu valmistaa meitä tulevaisuua varten paljon enemmän kuin ”pelkkä kirjoista oppiminen”.
VESISTÖJEN PARANTAMINEN EDELLYTTÄÄ NIIDEN ÄÄRELLE MENEMISTÄ
Intensiivijakson opeaja Teemu Räsänen kertoo, eä opiskelijat tut-
kivat luonnonvesien tilaa, oppivat millaisia uhkia veden laatuun kohdistuu, sekä harjoielivat hydrologisia miauksia sekä vesinäyeiden oamista.
- He saivat käytännön kokemusta kentällä ja laboratoriossa sekä syvensivät ymmärrystään siitä, miten valuma-alueet ja paikalliset olosuhteet vaikuavat vesiympäristöihin. Mikä tärkeintä, he oppivat, miten yksilöt ja yhteisöt voivat edistää vesistöjen puhtaua.
-Sanotaan, eä jos jääkiekossa haluaa tehdä maalin, pitää mennä maalille. Jos taas haluaa pizzaa, on mentävä pizzeriaan. Samalla tavoin luonnon ja vesistöjen tilan parantaminen edellyää niiden äärelle menemistä sekä niiden toiminnan ymmärtämistä.
Tätä periaatea pyritään tuomaan esiin tuleville ammailaisille jo opintojen aikana. Ympäristötekniikan insinöörikoulutukseen kuuluukin runsaasti erilaisia maastoharjoituksia sekä käytännönläheisiä laboratorioharjoituksia, jotka valmistavat opiskelijoita hyvin tuleviin työtehtäviin. Monet näistä harjoituksista toteutetaan yhteistyössä yritysten, kuntien ja kaupunkien kanssa.


TEKSTI






Mikko “Peltsi” Peltola vieraili Savonian vesilaboratoriossa tutustumassa vesitutkimukseen, joka on tärkeä osa kokonaisturvallisuustyötä.
Luonnossa liikkuva ihminen huomaa vesistöjen tilan usein jo maisemaa tarkastellessaan, sillä veden kirkkaus ja rantojen kasvillisuus kertovat paljon ympäristön kunnosta.


Savonian vesilaboratoriossa kehitetään ja testataan vedenkäsielyn ratkaisuja, joiden avulla voidaan vähentää vesistöjen kuormitusta ja varmistaa puhtaan veden riiävyys myös tulevaisuudessa.

losten luoteavuus riippuu huolellisesta työskentelystä.


Kalastusopas, toimiaja ja televisiosta tuu Mikko “Peltsi” Peltola seuraa laboratoriotyöskentelyä ja valmistautuu tutustumaan tutkimuksen eri vaiheisiin vetämällä valkoisen laboratoriotakin ylleen ja aseelemalla suojalasit paikoilleen.


– Nyt näyää siltä, eä homma otetaan tosissaan, hän toteaa hymyillen.
TKI -asiantuntija Rosa Sartjärvi opastaa Peltsiä ensimmäisissä työvaiheissa ja näyää, kuinka näyteä pipetoidaan oikein. Pieneltä näyävä liike vaatii vakaata kää ja keskiymistä, sillä miaustu-


Laboratoriossa Peltsi pääsee kokeilemaan käytännössä, miten teollisuusveden ominaisuuksia säädetään. Hän mi aa näyeitä ja säätää veden pH-arvoa seuraten, kuinka reaktion myötä nesteeseen alkaa muodostua sakkaa. Kokeilu havainnollistaa, miten teollisuuden vesiä voidaan puhdistaa ja kierräää tehokkaammin takaisin käyöön.
Erityisasiantuntija Tiina Haatainen korostaa, eä tällaisilla kokeiluilla on suora yhteys käytännön ratkaisuihin.
– Kokeilu havainnollistaa, miten teollisuu-



den vesiä voidaan puhdistaa ja kierräää tehokkaammin takaisin käyöön. Tämä on erityisen tärkeää Suomessa, jossa suurin osa vedestä käytetään vesi-intensiivisessä teollisuudessa, kuten sellu- ja paperiteollisuudessa sekä kaivostoiminnassa.


Peltola puhuu sivistyksestä mieluummin käytännön tekoina kuin juhlapuheina. Häntä huolestuaa se, kuinka huolimattomasti luonnonvaroja joskus käytetään.

Peltola tunnetaan erityisesti luonto-ohjelmista, kuten Erätulilla ja Peltsin Lappi, joissa suomalainen eräluonto on keskiössä. Hänen mukaansa luonnossa liikkuminen on myös sivistystä.



– Välillä tekisi mieli sanoa ihan suoraan: sivistystä saatana! hän toteaa.
Kun aikamme keskeisiin haasteisiin kuuluvat ilmastonmuutos, luonnonvarojen kestävä käyö ja ympäristön tilan turvaaminen, sivistys tarkoiaa myös kykyä nähdä oma toimintamme osana laajempaa kokonaisuua.


– Luonto opeaa nöyryyä ja miasuhteita. Kun vieää aikaa järvellä tai metsässä, ymmärtää paremmin, eä ihminen on vain yksi osa tätä kokonaisuua. Aina ei tarvita pitkiä vaelluksia ja erämaaluontoa, päiväretki omaan lähimetsään voi olla yhtä arvokas ja antoisa kokemus –ainakin jos mukana on hyvät eväät!

– Kun vieää aikaa luonnossa, alkaa väistämää mieiä, miten sitä käytämme. Silloin ymmärtää, eei mikään ole loputtomasti käyteävissä. Pienetkin teot voivat lisätä tietoisuua ympäristön tilasta, hän sanoo.

Suomessa luontosuhde on monelle osa arkea. Metsät, järvet ja retkeily ovat kulttuurisesti merkiäviä kokemuksia, jotka muokkaavat myös käsitystä ympäristöstä.


– Luonto on myös olennainen osa kokonaisturvallisuua. Kun ihmiset osaavat liikkua luonnossa, ymmärtävät sen merkityksen ja pitävät siitä huolta, olemme paremmin varautuneita myös vaikeisiin tilanteisiin.

Peltsin mielestä sivistys syntyy juuri kokemuksen ja tiedon yhdistelmästä.
– Luonnossa oppii havainnoimaan paljon. Mua tutkimus auaa ymmärtämään, mitä pinnan alla todella tapahtuu. YMPÄRISTÖKESKUSTELU



Luonnosta ja ilmastonmuutoksesta keskustellaan paljon. Peltolan mukaan keskustelun sävy voi joskus olla syyllistävä.


– Kun puhe on siitä, eä teemme asioita väärin maapallon kannalta, retoriikka menee helposti toisten motkoamiseksi ja opastamiseksi.
Hänen mukaansa ymmärrys syntyy paremmin kokemusten kaua.
– Ihmiset alkavat väliää luonnosta silloin, kun heillä on siihen henkilökohtainen suhde. Ajaelen, eä luontoa säästävässä ja kunnioiavassa elämäntavassa ei ole kyse luopumisesta, vaan siitä, eä saamme tilalle jotain uua ja aidosti arvokasta.

Peltolan työ on vienyt hänet vuosien aikana moniin Suomen luontokohteisiin. Yksi asia on pysynyt samana: luonnolla on ihmisille merkiävä hyvinvointivaikutus.
– Luonto on paikka, jossa monet asiat aseuvat miasuhteisiin. Siellä on helpompi hengiää.
Savonian vesi- ja ympäristötekniikan tutkimus keskiyy erityisesti vesiturvallisuuteen, älykkäiden vesiteknologioiden kehiämiseen sekä vesihuollon ratkaisuihin, joilla voidaan vähentää ympäristökuormitusta ja parantaa vesistöjen tilaa.

– On hienoa, eä opiskelijat pääsevät näkemään, miten tutkimus liiyy oikeaan elämään. Se tekee oppimisesta merkityksellisempää, Peltola sanoo.
Samalla työ kytkeytyy laajaan yhteistyöhön. Savonia koordinoi Kuopio Water Clusteria, jossa viisi tutkimusorganisaatiota ja kymmenet yritykset kehiävät yhdessä ratkaisuja vesialan ajankohtaisiin haasteisiin. Tutkimus, koulutus ja tuotekehitys muodostavat kokonaisuuden, jossa tiedosta syntyy käytännön ratkaisuja.

Työtä tehdään tiiviissä yhteistyössä kuntien, teollisuuden ja maatalouden toimijoiden kanssa. Ratkaisuja kehitetään esimerkiksi vesi-intensiiviselle teollisuudelle, kuten kaivosteollisuudelle sekä sellu- ja paperiteollisuudelle, joissa veden käsi ely on keskeinen osa toimintaa.
Tämä yhdistelmä tutkimusta, koulutusta ja yritysyhteistyötä on keskeinen osa ammaikorkeakoulujen tehtävää. Opiskelijat pääsevät osallistumaan projekteihin, joissa kehitetään uusia teknologioita ja ratkaisuja todellisiin ympäristöhaasteisiin.

Peltola seuraa laboratoriotyöskentelyä, tutkii näyeitä ja tarkkailee prosessien etenemistä kiinnostuneena.
– Luonnossa oppii havainnoimaan paljon, mua tällainen tutkimus auaa ymmärtämään, mitä pinnan alla todella tapahtuu.
Järvellä vesi näyää yhä samalta kuin ennen. Kirkkaalta ja tutulta. Laboratoriossa siitä luetaan kuitenkin tietoa, joka auaa pitämään vedet puhtaina myös tulevaisuudessa.
Työn pääyessä Peltsi riisuu suojatakin ja nostaa suojalasit pois silmiltään. Hän hymyilee ja vetää hetken henkeä ennen lähtöä.

– Luontovaikuajana toivon, eä maailmaan mahtuisi enemmän rakkaua luontoa ja toisiamme kohtaan. Tässä ajassa on paljon huolta ja epävarmuua, mua luonnossa oleminen auaa pysymään järjissään ja muistuaa siitä, mikä on oikeasti tärkeää.
Katso tästä
QR-koodista
mitä Peltsi teki
Savonian vesilaboratoriossa.


Peltsin luontohaaste:
vie hyvä ystävä lähiluontoretkelle
Valitse paikka, johon on helppo lähteä, vaikka työpäivän jälkeen tai viikonloppuna. Se voi olla metsäpolku, järvenranta tai puisto lähellä kotia. Tärkeintä ei ole matkan pituus vaan yhdessä vietey aika luonnossa.
Ota mukaan eväät ja pysähtykää välillä syömään. Kahvi maistuu ulkona paremmalta ja voileipäkin tuntuu juhla-aterialta, vaikka se olisi tehty kiireessä kotona. Jos keskustelu loppuu kesken, ei haiaa. Luonto kyllä hoitaa loput


TEKSTI AINO-MARIA SAVOLAINEN | KUVA FYSIOTERAPIAOPISKELIJAT
Fysioterapeutiksi ei opita pelkästään kirjoista. Sen tietävät hyvin Savonian opiskelijat, jotka pääsevät harjoielussaan suoraan kiinni oikeisiin tilanteisiin – mittaamaan, testaamaan ja kohtaamaan nuoria urheilijoita.
Kuopion alueen urheiluakatemian kanssa tehtävä yhteistyö tuo oppimiseen jotain, mitä luokkahuoneessa ei voi täysin jäljitellä: toistoja, vastuuta ja aitoa vuorovaikutusta asiakkaiden kanssa.
HARJOITTELUA HUIPPUURHEILURAJAPINNASSA
Osa kolmannen vuoden fysioterapeuttiopiskelijoiden harjoielusta toteutetaan Savonian Wellness Centerin ja Kuopion alueen urheiluakatemian yhteistyönä. Opiskelijat suoriavat tiimeissä työharjoieluaan urheiluakatemialle, lukuvuonna 2024–2025 fysioterapiaopiskelijat suoriivat kaikkiaan 600-700 harjoielutuntia.
Harjoielun myötä opiskelijat pääsevät työskentelemään asiakasrajapinnassa ja saavat miaus- ja testauskokemusta isoista henkilömääristä. Tämä on hedelmällistä, sillä lukuisat toistot palvelevat oppimista hyvin.
- Urheiluakatemian tarjoama toimintaympäristö on ainutlaatuinen, fysioterapiaopiskelijat pääsevät työskentelemään eri asiantuntijoiden, valmentajien, urheilulajien sekä eri ikäisten urheilijoiden parissa. Opiskelijoiden asiantuntijoilta saama ohjaus ja palaute on todella tärkeää, Wellness Centerin palvelukoordinaaori Salla Lommi kertoo.
Opiskelijat tuoavat akatemiaurheilijoille mm. Olympiakomitean harjoiteavuus-
kartoituksia, scat4-analyysejä, dynamometrimiauksia, yksilöohjausta sekä harjoieluun soveltuvaa materiaalia. Urheiluakatemian asiantuntijat perehdyttävät ja ohjaavat opiskelijoiden toimintaa akatemiaympäristössä aktiivisesti. Opiskelijoiden palveluita tarjotaan urheiluakatemian Kuopion sekä lähikuntien verkostossa mukana oleville yläkoulun ja 2. asteen valmennusryhmien urheilijoille.
- Urheiluakatemian asiantuntijat kouluavat opiskelijat kartoitusten ja testien tekemiseen sekä erilaisten testilaieiden käyöön. Datan koonnissa tarvitaan taulukkolaskennan perusteita. Tulosten pohjalta analysoidaan sekä suositellaan toimenpiteitä. Palautekeskusteluita käydään tilanteen mukaan sekä valmentajien eä urheilijoiden kanssa.
HUIPPUUNSA HIOUTUNUT KONSEPTI
Kuopion alueen urheiluakatemian toiminnanjohtaja Johanna Tikkanen on tyytyväinen jo hioutuneeseen harjoielukonseptiin.
- Meille on tärkeää, eä pystymme harjoiamaan yhteiskuntavastuullisuua ja tarjoamaan opiskelijoille harjoielupaikkoja. On tietoinen valinta, eä olemme resursoineet opiskelijoiden ohjaamiseen aika isostikin. Harjoielijoiden myötä pystymme myös kehiämään urheilun toimintamalleja. Meillä on kyllä tullut todella hyviä opiskelijoita Savonialta harjoieluun, hän kertoo.
Yksi osa harjoielua ovat yläkoululaisille suunnatut Kasva urheilijaksi -luennot, jotka käsielevät ravintoa, unta ja motivaatiota. Luennot on kehitey yh-
teistyössä Kuopion alueen urheiluakatemian fysiikkavalmentajan, toiminnanjohtajan ja liikunnanopeajien kanssa ja kehitey nykyiseen muotoonsa kahden terveydenhoitajatutkinto-ohjelman kehiämistyönä. Kouluilla tärkeinä kumppaneina ovat liikunnanopeajat.
- Opiskelijat suunnielevat tuntien toiminnalliset harjoitukset. Luennoista on tullut hyvää palautea niin kouluilta kuin opiskelijoilta.
Kuopion alueen urheiluakatemian ja Wellness Centerin välinen yhteistyö on jatkunut eri muodoissaan jo pitkään, vuodesta 2014 alkaen. Myös urheiluakatemian ja Savonian yhteistyö on tiivistä; Savonialle myönneiin Suomen Olympiakomitean Huippu-urheilijamyönteinen korkeakoulu -laatutunnus ensimmäisten joukossa Suomessa vuonna 2023.
Huippu-urheilijamyönteisten korkeakoulujen laatutyön tavoieena on parantaa urheilijoiden edellytyksiä suoriaa korkeakouluopintoja niin, eä ne tukevat urheilussa kehiymistä. Tällä hetkellä Savonialla opiskelee noin 40 akatemiaurheilijaa. Urheilijoita tuetaan kasvussa kaksoisuralla niin urheilijana kuin ammatillisesti.
- Keskeistä on urheilijaopiskelijoiden tunnistaminen ja opintojen räätälöinti niin, eä opiskelu ja urheilu on mahdollisia soviaa toisiinsa. Opinto-ohjaus on tässä tärkeä tuki, Tikkanen kertoo.
Hän muistuaa, eä urheilijaopiskelija suoriaa samat opintojaksot ja harjoielut kuin kaikki muutkin, mua joustot esimerkiksi aikatauluissa ovat tärkeitä. Opiskelijoiden on
myös mahdollista opinnollistaa urheilua 15 opintopisteen laajuisissa, monialaisissa urheiluakatemiaopinnoissa, joilla tehdään näkyväksi urheilun kaua kertyvää osaamista.
Tikkanen näkee, eä Savonian monimuoto- ja verkko-opinnot tarjoavat erinomaiset mahdollisuudet opiskeluun silloinkin, kun harjoielu ja kilpailu edellyää oleskelua muualla.
- Esimerkiksi liiketalouden verkkototeutus mahdollistaa opiskelun tradenomiksi, vaikka vieäisikin talvikaudet esimerkiksi KeskiEuroopassa.
Koulutusjohtaja Esa Viklund kertoo, eä Savonia on panostanut pitkäjänteisesti ja määrätietoisesti opiskelijoiden kokonaisvaltaisen ohjauksen kehiämiseen.
- Työ on tuoanut tulosta niin opiskelijapalaueen kuin konkreeisten tulostenkin perusteella. Meillä jokainen opiskelija kohdataan yksilönä, ja koulutuksen personoinnilla rakennamme edellytyksiä tavoitteelliseen opiskeluun erilaisissa elämäntilanteissa. Huippu-urheilijamyönteinen korkeakoulu auditoinnin läpäisy ja tunnustuksen saaminen on meille merkiävä osoitus siitä, eä Savoniassa on onnistuu luomaan toimivia rakenteita ja käytänteitä opiskelun ja tavoieellisen urheilu-uran yhdistämiseen. Tunnustus kannustaa meitä jatkamaan kehiämistyötä yhdessä Kuopion alueen urheiluakatemian ja muiden kumppaneiden kanssa, hän sanoo.


Keskiviikkoiltapäivänä kokoushuoneeksi muuntuneen sairaalahuoneen pöydällä on kaksi rasiallista karkkia. Savonian lehtori ja sairaanhoitaja Tiina Mäkeläinen on tuonut ne ilahduaakseen monialaiseen reflektiokeskusteluun osallistuvia.
Täällä, Kuopion yliopistollisen sairaalan kuudennessa kerroksessa, kymmenen eri alan opiskelijaa jakaa kokemuksiaan Opetusvastaanoo Osmon tämänpäiväisistä potilaskohtaamisista.

Savonia-ammaikorkeakoulu on mukana Opetusvastaanoo Osmon toiminnassa, jonka käynnistäminen on osa Pohjois-Savon hyvinvointialueen OmaTiimi Pohjois-Savossa (OTSO) -hankea. Osmo tarjoaa sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille monialaisen oppimisympäristön, jossa he pääsevät opeelemaan asiakastyötä aidossa toimintaympäristössä eri alojen asiantuntijoiden ohjauksessa.
Pääsimme mukaan opetusvastaanoton monialaiseen reflektiokeskusteluun, joka käydään aina asiakaskohtaamisen jälkeen.


syvää toimintaa.
Savonia osallistuu oppimisympäristön suunnieluun ja toteutukseen yhdessä Itä-Suomen yliopiston ja hyvinvointialueen kanssa.
– Savonia on työelämäläheinen korkeakoulu ja tulevaisuudessa haluamme edelleenkin vahvistaa työelämäläheisyy ä, kertoo Savonian rehtori Mervi Vidgrén
Savonian opiskelijat kohtaavat asiakkaat aidossa oppimisympäristössä, mikä vahvistaa sosiaali- ja terveysalan asiantuntijoiden osaamista ja tuo merkityksellisyyä opiskeluun. Moderneilla oppimisympäristöillä myös lisätään koulutuksen veto- ja pitovoimaa.


Kuka haluaa aloiaa kertomalla, millainen tapaaminen teillä oli tänään, Tiina Mäkeläinen kysyy kiireeömään sävyyn.
Tunnelma on rauhallinen, pohdiskeleva ja kannustava. Opiskelijat mie ivät pieniäkin nyansseja. Toimintaa ohjaavien ammailaisten kanssa käydään tilannea läpi monesta näkökulmasta. Opiskelijoita pohdituaa esimerkiksi se, miten potilaan luoamus hoitavaa henkilökuntaa kohtaan näkyy siinä, millä tavalla hän kertoo tilanteestaan.
Opetusvastaanoton toiminta tukee alueellista osaamisen kehiämistä.
– Savonian mukanaolo tässä kehiämistyössä vahvistaa paitsi opiskelijoiden osaamista, myös koko alueen kykyä vastata tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalvelujen tarpeisiin. Tämä on konkreeinen askel kohti entistä vahvempaa ja vaikuavampaa alueellista yhteistyötä, Savonian koulutusjohtaja Esa Viklund summaa.

LISÄÄ VETOVOIMAA KOULUTUKSEEN
Opetusvastaanoo Osmo tulee olemaan osa Pohjois-Savon hyvinvointialueen py-
kellä seitsemää harjoieluviikkoaan opetusvastaanotolla. Hän opiskelee Savonialla sairaanhoitajaksi ja tarkoitus on valmistua keväällä.
Kauhanen on aiemmalta koulutukseltaan lähihoitaja ja aikoo suoriaa 3,5 vuoden opinnot hiukan nopeutetulla aikataululla kolmessa vuodessa.
Opetusvastaanoo Osmo on ollut niin hyvä kokemus, eä Kauhasen koko ura saaaa saada yllääen aivan uuden suunnan.

– Olen aivan hurahtanut vastaanootyöskentelyyn täällä! Työ on monipuolista ja tuntuu tosi vahvasti omalta jutulta. Ammatillinen itseluoamukseni ja osaamiseni ovat kasvaneet täällä valtavasti, Kauhanen kertoo.
Työskentely opetusvastaanotolla on itsenäistä, mua ei yksinäistä. Opiskelija saa tukea aina, kun sitä tarvitsee. Opetusvastaanoo on Kuopiossa uusi tapa opeaa ja opiskella. Kauhanen korostaa, eä se edellyää myös opiskelijalta vastuunooa omasta opiskelustaan.
”OLEN AIVAN HURAHTANUT VASTAANOTTOTYÖSKENTELYYN”
Eri alojen opiskelijoiden läsnäolo tuo uusia näkökulmia, kun ajatuksia vaihdetaan harjoielun aikana. Toiminnan pilotointivaiheeseen syksyllä 2025 vastaanotolle osallistuu opiskelijoita sairaanhoitaja-, fysioterapeui-, terveydenhoitaja-, suuhygienisti- ja sosionomikoulutuksista.

Opiskelijat ovat antaneet positiivista palautea pilotista.
Kati Kauhanen suorii haastaeluhet-
– Opiskelijoiden yksilölliset oppimistyylit otetaan hyvin huomioon. Omat tarpeet pitää kuitenkin sanoiaa ääneen, kukaan ei ole ajatustenlukija, Kauhanen korostaa.
Kauhasen mielestä parasta opetusvastaanoton toiminnassa ovat itsenäisyys ja monialaisuus.
Opetusvastaanoton vastaanooja saattavat pitää opiskelijat, mua kokenut ammailainen on aina loppukädessä vastuussa vastaanotosta.













– Alkuun jännitimme vähän sitä, miten asiakkaat reagoivat tähän meidän opiskelijajoukkoon, mua kukaan ei ole säikähtänyt. Asiakkailta on tullut paljon hyvää palautea, kertoo Savonian lehtori ja opetusvastaanoton projektityöntekijä Tiina Mäkeläinen.
– Opiskelijoita seuratessa tulee todella hyvä tunne siitä, eä meidän opiskelijat on todella taitavia ja valmiita jo tässä vaiheessa.
Monet asiakasryhmät hyötyvät monialaisesta tapaamisesta, jollaisia järjestetään Opetusvastaanoo Osmossa keskiviikkoisin ja torstaisin.
Moniammatillisuuden merkitys on suurin varsinkin silloin, kun asiakkaalla on monenlaisia haasteita tai kysymyksiä terveyden suhteen. Tällainen ryhmä voi olla esimerkiksi pitkäaikaissairaat.







– Asiakkaat, jotka käyävät sosiaali- ja terveyspalveluita paljon hyötyvät erityisesti, koska meillä on täällä monta vastaanooa yhdessä ja hoitoa on mahdollista koordinoida eri tavalla kuin tavallisella vastaanotolla, Mäkeläinen kertoo.
Esimerkkinä vaikka tilanne, jossa fysioterapeuiopiskelijat voivat auaa valtimotautipotilasta sopivan liikuntamuodon löytämisessä.
Myös asiakkailla on hyviä kokemuksia vastaanotoilta.













Kauko Karhunen liikkuu käytävillä reippaasti kyynärsauvojen tukemana. Hän toipuu selkäleikkauksesta ja on tullut kuntoutusta edistävälle käynnille opetusvastaanotolle.
– Kävin täällä nyt ensimmäistä kertaa. Siellä oli paikalla ainakin fysioterapeuiopiskelijoita, lääketieteen kandi ja vielä suuhygienistikin, Karhunen kertoo moniammatillisesta kohtaamisestaan.

– Vastaanotosta jäi oikein mukava olo, he olivat mukavia ihmisiä. Tämä on tärkeää työtä, sillä tekemällä oppii parhaiten. Tulevat ammailaiset saavat täältä tärkeää kokemusta työelämään.
TEKSTI AINO-MARIA SAVOLAINEN | KUVAT JUHO PAPINNIEMI
Marraskuussa voimaan tullut lakimuutos laajensi erikoishammasteknikoiden työnkuvaa merkiävästi – ja tarpeeseen vastaiin nopeasti. Savonia-ammaikorkeakoulu koului yhteistyössä Erikoishammasteknikkoliiton kanssa koko maan erikoishammasteknikot uusiin tehtäviin, varmistaen osaamisen ja potilasturvallisuuden.
Terveydenhuollon ammaihenkilöasetuksesta kumoiin hammasteknikoiden ja erikoishammasteknikoiden ammatinharjoiamista rajoianut pykälä 15.11.2025 alkaen.
Muutoksen myötä erikoishammasteknikot voivat jatkossa harjoiaa ammaiaan koulutuksensa ja osaamisensa mukaisesti. Käytännössä tämä tarkoiaa esimerkiksi sitä, eä erikoishammasteknikko voi valmistaa osaproteesin itsenäisesti myös potilaalle, jolla on omia hampaita tai keinojuuria. Tehtäviä ei kuitenkaan saa tehdä ilman asianmukaista koulutusta ja osaamista. Muutos mahdollistaa joustavamman työnjaon ja yhtenäistää terveydenhuollon ammaihenkilöitä koskevaa sääntelyä.
- Erikoishammasteknikoiden ammaioikeua rajoiavan asetuksen poistaminen muui toimenkuvaamme. Laki terveydenhuollon ammaihenkilöistä edellyää, eä terveydenhuollon henkilöllä tulee olla koulutus, kokemus ja amma itaito. Nyt kun ammaioikeudet laajenivat koskemaan myös osaproteeseja, tarvitsimme siihen yksilöllisesti meille suunnitellun koulutuksen, kertoo Erikoishammasteknikkoliiton (EHT ry) puheenjohtaja Tapani Korkeala.
Savonia-ammaikorkeakoulu järjesti yhdessä EHT:n kanssa erikoishammasteknikoille suunnatun koulutuksen, jonka tavoieena on varmistaa riiävät valmiudet toteuaa osaproteesityöt laadukkaasti ja
potilasturvallisesti.
LIITTO TILASI KOULUTUKSEN SAVONIALTA JÄSENISTÖLLEEN
Koulutus suunniteltiin tiiviissä yhteistyössä EHT:n kanssa, joka on myös hankkinut koulutuksen Savonialta jäsenilleen. Käytännössä Savonia siis koului kaikki Suomen erikoishammasteknikot.
- Nyt kouluteava määrä oli todella iso ja opetuskokonaisuus laaja. Tällöin korostuvat hyvin tehty ja organisoitu koulutussisältö, johon olemme olleet eriäin tyytyväisiä. Samoin luennoitsijoiden kokemus ja ammaitaito ovat tärkeitä, Korkeala sanoo.
Taustalla on Savonian pitkä kokemus ja asiantuntemus alan koulutuksesta. Korkeala kiielee hyvin sujunua yhteistyötä.
- Savoniassa on ollut jo pitkään erikoishammasteknikoiden lisäkoulutus ja siten myös tieto erikoishammasteknikoille anneavan koulutuksen sisällöstä. Lisäksi Savonialla on hyvä yhteistyö hammaslääkärikoulutukseen ja tieto siellä anne avasta osaprotetiikan koulutuksesta. Hammaslääkärikouluaja Satu Korpisaari toimii molemmissa oppilaitoksissa kouluajana, joten halusimme hänet kouluajaksemme. Kun kävin marraskuussa keskustelemassa Savonian kanssa mahdollisuudesta koulutuksen järjestämisestä Kuopiossa, asiat etenivät helposti. Meillä oli toiveena nopea aikataulu koulutuksen järjestämisestä ja tämän Savonia pystyi tarjoamaan. Kiitos Savonian henkilöstölle nopeudesta ja hyvästä yhteistyöhengestä!
Korpisaaren lisäksi kouluajina toimivat Savonian lehtorit Tiina Holopainen ja Tarja Ruokokoski.
Koulutuksen sisältö kaoi muun muassa

potilaan kohtaamisen ja vuorovaikutuksen merkityksen osaproteesihoidon onnistumisessa, osaproteeisen hoitoprosessin vaiheet ja periaaeet, vajaahampaiston jäljentämisen ja jäljennöstekniikat sekä suunterveydentilan kartoiamisen ja osaproteesipotilaan suun terveyden edistämisen.
Korkeala kertoo, eä opiskelijoilta saatu palaute on ollut eriäin hyvää.
-Vaikka luennot olivat tiiviitä asiasisällöiltään ja päivät pitkiä, niin silti keski yminen säilyi. Kurssilaisten olivat toki eri äin motivoituneita oppimaan lisää ammatistaan. Tulevaisuudessa meillä saaaa tulla lisää yhteisiä täsmäkoulutuksia. Aiheita lenteli jo ilmassa.










































Kuka suunnittelee kaupunkimme megatrendien ja muutospaineiden keskellä?


Kunnissa ympäri Suomen on todettu olevan merkittävä kaavoittajapula. Tilanne on huolestuttava, sillä kuntien kehitys, investointien mahdollistaminen ja elinvoiman ylläpito ovat vahvasti sidoksissa siihen, kykenevätkö kunnat suunnittelemaan omaa maankäyttöään ja kaupunkirakennettaan pitkäjänteisesti.
Kaavoitus ei ole pelkkää tonttien piirtämistä kartalle. Se on strategista tulevaisuustyötä, jossa ratkaistaan asumisen, liikkumisen, palveluiden, elinkeinoelämän ja ympäristön yhteensovittamista. Ajan vaatimukset korostavat kestävyyttä kaikilla tasoilla: taloudellisesti, ekologisesti, sosiaalisesti ja yhteiskunnallisesti.
Samaan aikaan toimintaympäristö kiristyy. Uusi rakentamislaki sekä valmisteilla oleva alueidenkäyttölaki tuovat kunnille lisää velvoitteita ja tarkentuvia vaatimuksia. Myös digitalisaatio muuttaa kaavoituksen arkea: paikkatietojärjestelmät, tietomallit ja sähköiset osallistumiskanavat edellyttävät uutta osaamista.
Kysymys kuuluu: onko kaupunkisuunnittelu enää kiinnostavaa? Ainakin se on välttämätöntä ja sen vaikutukset ulottuvat lähes kaikkeen arjessamme.
SAVONIAN KAAVOITTAJAKOULUTUS VAHVISTAA KUNTIEN KAAVOITUSOSAAMISTA
Kaavoittajapulaan vastaa Savonian järjestämä Kaavoittajan pätevöitymiskoulutus, joka on EU:n osarahoittama ESR+ -hanke. Pilottikoulutus käynnistyi vuonna 2024, ja sen tavoitteena on kouluttaa kuntien palveluksessa jo toimivia ammattilaisia kaavoituksen osaajiksi.
Koulutus on kolmelukukautinen, 60 opintopisteen kokonaisuus. Mukana hanketta rahoittamassa ovat olleet myös kunnat, kuten Kuopio, Varkaus ja Suonenjoki.
– Yhden opintopisteen työmäärä vastaa keskimäärin 27 tuntia. Kun koulutuksen
aloitti 30 opiskelijaa, tarkoittaa se teoreettisesti jo nyt yli 30 000 työtunnin lisäystä kaavoitusosaamiseen PohjoisSavon ja lähikuntien alueella. Jokainen opiskelija on käyttänyt jo yli tuhat tuntia pätevöityäkseen kaavoittajan tehtäviin, kertoo yliopettaja Janne Repo.
Kyseessä on Suomen ainoa koulutus, joka tähtää kaavan laatijan pätevyyteen, ja samalla ensimmäinen koulutus, jonka FISE Oy on hyväksynyt pätevöitymiskoulutukseksi.
Koulutuksen puolivälissä toteutettuun kyselyyn vastanneet opiskelijat kuvaavat taustojaan moninaisiksi. Mukana on muun muassa rakennusmestareita, rakennustekniikan AMK-insinöörejä, medianomeja ja suunnittelumaantieteilijöitä. Työroolit kunnissa vaihtelevat rakennustarkastajista kaavasuunnittelijoihin.
– Monialaisuus koetaan sekä haasteena että voimavarana. Kaavoittajan työ edellyttää eri alojen osaamisen yhteensovittamista eli juridista ymmärrystä, teknistä osaamista, ympäristötietoutta ja vuorovaikutustaitoja. Monipuolinen opiskelijaryhmä tarjoaa luontevan ympäristön harjoitella tätä roolia. Samalla syntyy ammatillisia verkostoja yli kuntarajojen, Janne Repokuvaa.
Opiskelijoiden mukaan koulutukseen hakeutumisen taustalla oli ennen kaikkea kaavoituksen yhteiskunnallinen merkitys sekä tiedostettu kaavoittajapula. Moni odotti koulutukselta erityisesti käytännönläheistä suunnitteluosaamista, jota aiemmat opinnot eivät olleet tarjonneet.
– Opinnot koetaan vaativiksi, sillä niitä suoritetaan pääosin työn ohessa. Etäopetus on mahdollistanut joustavan opiskelun, ja lähijaksot ovat vahvis-
taneet yhteisöllisyyttä ja verkostoitumista.
Kyselyn perusteella kiinnostus kaupunkisuunnittelua kohtaan on selvästi lisääntynyt. Opiskelijat pitävät kaavoittajan työtä monipuolisena ja yhteiskunnallisesti merkittävänä erityisesti ilmasto- ja ympäristökysymysten näkökulmasta.
Kaavoittajakoulutusta on määrätietoisesti tuotteistettu valtakunnalliseksi jatkuvan oppimisen täydennyskoulutukseksi. Tavoitteena on rakentaa hankepohjaisesta pilotista pysyvä koulutusratkaisu, joka vastaa työelämän todelliseen tarpeeseen.
Koulutus käynnistyy keväällä 2027 valtakunnallisena monimuotototeutuksena. Taustalla on selkeä viesti: ilman osaavia kaavoittajia kuntien kehityshankkeet hidastuvat, investoinnit lykkääntyvät ja elinvoima heikkenee.
Kaupunkisuunnittelu ei ehkä ole aina näyttävästi esillä, mutta sen vaikutukset ulottuvat kaikkeen - asumiseen, liikkumiseen, yritystoimintaan ja ympäristöön. Siksi kaavoittajapulan ratkaiseminen ei ole vain hallinnollinen kysymys, vaan koko kuntakentän tulevaisuuden kannalta keskeinen strateginen valinta.




TEKSTI AINO-MARIA SAVOLAINEN | KUVA AINO-MARIA SAVOLAINEN
Yksinäisyys on hiljainen epidemia, jonka kukistamiseksi tarvitaan puhetta ja ohjattua toimintaa
Puhelin ei kilahda viestin merkiksi.
Kalenteri on tyhjä, eikä kukaan odota.
Yksinäisyys on aikamme hiljainen epidemia, mutta siitä puhutaan vähän.
Kyseessä on monitahoinen ilmiö ja kokemus, jonka voi kohdata, vaikka elämässä olisikin ihmisiä. Kuten Juice Leskinen sen oivallisesti sanoitti: yksinäisyys ympärillä joskus ottaa hahmon ihmisen. Yksinäisyyttä voi olla vaikea erottaa omasta minuudesta ja siihen liittyy usein myös häpeää.
MUUTOKSET ELÄMÄNTILANTEESSA VOIVAT ALTISTAA YKSINÄISYYDELLE
Osallisuus- ja yksinäisyystyön asiantuntija, sosiaalipsykologi ja lyhytterapeutti Inka Pironetti toivoo, että tabuja yksinäisyyden ympäriltä hävitettäisiin puhumalla aiheesta enemmän. Yksinäisyys on yllättävän yleistä. Taustat voivat olla esimerkiksi ihmisen menneisyydessä.
- Ikävien kokemusten seurauksena voi olla vaikeaa luottaa muihin; ihminen saattaa itseä suojellakseen vetäytyä omiin oloihinsa. Jos aikuistumisen kynnyksellä ei ole saanut tukea opiskeluun tai työelämään siirtymiseen, saattaa pudota tärkeiden sosiaalisten yhteisöjen ulkopuolelle. Erilaiset elämän kriisit, kuten parisuhteen päättyminen, työttömyys tai sairastuminen
voivat myös aiheuttaa yksinäisyyttä, Pironetti kertoo.
Toisaalta myös myönteiset elämänmuutokset voivat synnyttää yksinäisyyttä, vaikka muutos olisi kuinka odotettu: muutto uudelle paikkakunnalle, työpaikan vaihtaminen, lapsen saaminen tai eläköityminen voivat nostaa pintaan yksinäisyyden kokemuksia.
- Kun elämäntilanne ja sosiaalinen piiri muuttuvat merkittävästi, ihminen joutuu hakemaan uutta roolia: kuka olen nyt ja miten vaikutan sosiaalisiin suhteisiini?
Ymmärtääkseen yksinäisyyttä, on hyvä erottaa toisistaan emotionaalinen ja sosiaalinen yksinäisyys. Sosiaalista yksinäisyyttä kokeva ihminen tuntee, ettei hänellä ole sosiaalista verkostoa tai hän ei kuulu mihinkään itselle tärkeään ryhmään.
- Voi olla kokemus, ettei ole ketään kenen kanssa vaihtaa kuulumisia tai viettää aikaa. Moni haaveilee, että olisi edes yksi kaveri, jonka kanssa käydä vaikka kahvilla.
Emotionaalista yksinäisyyttä taas koetaan, vaikka ympärillä olisikin ihmisiä. Kaivataan syvempiä ja merkityksellisempiä ihmissuhteita. Ihmisestä tuntuu, että hänellä on useita kavereita, muttei yhtään ystävää, joka aidosti tuntisi hänet.
- Yksinäisyyttä voi kokea, vaikka olisi
parisuhteessa tai perheellinen, Pironetti muistuttaa.
Moni yksinäisyyttä kokeva tuntee tilanteestaan häpeää. Usein ajatellaan, ettei kukaan muu koe samoja asioita, vaikka todellisuudessa noin 59 % suomalaisista kokee yksinäisyyttä ainakin ajoittain.
Se on hurjan suuri luku.
- Olen miettinyt, miten surullista on, että olemme yhdessä yksinäisiä. Jaamme hyvin samanlaisia kokemuksia, mutta emme uskalla puhua niistä. Siksi onkin tärkeää, että ilmiötä nostetaan julkiseen keskusteluun, jotta häpeä alkaisi hälvetä. Toivoisin, että esimerkiksi kouluissa, työpaikoilla, järjestöissä ja terveydenhuollossa tehtäisiin aktiivisesti töitä yksinäisyyden tunnistamiseksi, ymmärtämiseksi ja etsittäisiin ratkaisuja sen lieventämiseksi.
Yksilötasolla paras lääke häpeään on itsemyötätunnon vahvistaminen: kun ymmärtää paremmin omaa elämänhistoriaansa ja pystyy suhtautumaan itseensä ystävällisesti, on paljon helpompaa nähdä mahdollisuuksia oman tilanteen muuttamiseen.
Yksinäisyydestä irti pyristely omin voimin voi kuitenkin olla vaikeaa. Toisten hyvää tarkoittavat neuvot eivät välttämättä auta.


- Usein kuulee neuvon: ”Oletko miettinyt jotain harrastusta? Sieltähän saa kavereita!” Harrastuspaikat tarjoavat kyllä mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin, mutta nopein tai helpoin tapa se ei ole. Moni tulee ryhmäliikuntatunnille vain tekemään liikuntasuoritteensa. Ja natsaavatko kemiat yhteen? Jo harrastuksen aloittaminen voi vaatia paljon rohkeutta, puhumattakaan siitä, että on aktiivinen ja jututtaa muita.

Pironetti työskentelee Savonia-ammattikorkeakoulussa Yksissä tuumin -ryhmätoiminnassa, jossa yhdistetään mielen hyvinvointiin liittyviä teemoja ja mukavaa tekemistä. Usein esille nousevia aiheita ovat esimerkiksi itsetuntemus, omat vahvuudet, arjessa jaksaminen ja sosiaalinen hyvinvointi.
- Voidaan pohtia myös tulevaisuuteen liittyviä kysymyksiä, kuten opiskelua ja työllistymistä. On hienoa nähdä, miten ryhmissä syntyy paljon vertaistuellista jakamista, oivalluksia ja onnistumisen kokemuksia. Nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kokemus on tärkeä: että ei olekaan yksin omin asioiden kanssa.



- Palaute on ollut ihanan positiivista. Ryhmäläiset ovat kokeneet, että heistä ollaan aidosti kiinnostuneita ja he ovat saaneet ikään kuin harjoitella muiden kanssa olemista ilman paineita.
Pironetti muistuttaa, että ohjatulle sosiaalisuudelle on tarvetta kaikenikäisillä.
- Yhteiskunnassamme ajatellaan, että lasten ja nuorten sosiaaliseen hyvinvointiin täytyy panostaa, mutta tarve yhteenkuuluvuuteen ei häviä missään ikävaiheessa. Pelkkä ryhmän tai kohtaamispaikan olemassaolo ei vielä riitä lievittämään yksinäisyyttä, tarvitaan myös aktiivisia tekoja yhteenkuuluvuuden luomiseksi.



Yksissä tuumin -ryhmätoiminta on osa Yhdessä osallisiksi – Mieliteko 2.0 -hanketta. Hanke on suunnattu 16-64 -vuotiaille, työelämän ulkopuolella oleville pohjoissavolaisille ja on Euroopan unionin osarahoittama (ESR+).




Kun pääsee kurkistamaan moderniin konetekniikan hitsaus- ja tuotantotilaan, edessä avautuva näkymä ei vastaa stereotyyppistä mielikuvaa menneisyyden tummasta kipinöivästä pajasta. Ala tarjoaa modernin työympäristön, jossa huipputeknologian käyö yhdistyy osaamiseen ja kädentaitoihin. Opinnoissa korostuvat teorian lisäksi käytännönläheisyys ja työelämäyhteys.
Neljännen vuoden konetekniikan opiskelija Evi Kangasmäki toteui viiden opintopisteen laajuisen erikoistumisprojektin SP stainlessilla. Tuolloin hän pääsi käyttämään sekä hitsauskonea eä suomalaisen teknologiayrityksen kehiämää Cavitar-hitsauskameraa. Kameran avulla hitsauksen etenemistä voidaan seurata tarkasti ja reaaliaikaisesti. Projektin asettajana toimi Savonian hitsaus- ja koneistuslaboratorio, ja se toteuteiin SP stainlessin tiloissa Siilinjärven Toivalassa.
Hitsauskameralla uudenlaisia näkymiä tuotantoon
Erikoistumisprojektin tavoieena oli hitsausprosessin analysointi hitsauskame-
raa hyödyntäen. Projekti käsii LinearWeld XL -pituussuuntaisten liitosten hitsauskoneen hitsausprosessin kuvaamisen ja kuvamateriaalin tarkastelun, hitsaujen koekappaleiden silmämääräisen tarkastelun ja niiden analysoinnin. Cavitar-kamera mahdollistaa hitsauksen tarkan reaaliaikaisen seurannan poistamalla valokaaren häikäisyn ja tuoamalla selkeää kuvaa prosessin kulusta. Se onkin eriäin hyödyllinen työkalu, jota voidaan hyödyntää laadunvalvonnassa, koulutuksessa ja tuotekehityksessä muutoin vaikeasti tarkasteltavan prosessin aikana. Projektissa haluiin tutkia, miten kameraa voisi hyödyntää automaatiohitsauksen tukena.
- Kameran käyöönoo onnistui helposti yksinkertaisilla kytkennöillä. Suurimman haasteen aiheui kiinnityksen toteuaminen liikkuvaan hitsauskoneen kelkkaan, Evi kertoo.
Perinteisessä hitsauksessa hitsaaja seuraa sulaa, mua automaatiolaieilla ei ole samanlaista mahdollisuu a reaaliaikaiseen seurantaan.
- Kameraa pystyiin hyödyntämään erityisesti plasmahitsauksen seurannassa, SP stainlessin toimitusjohtaja Hannele Ranta kertoo.
Aidolle yritykselle tehtävä projekti tuntui Evistä todella palkitsevalta.
- Sain realistisen käsityksen siitä, millaisia työskentelymenetelmiä on ja miten projektit käytännössä etenevät. Tällaiset kokemukset ovat myös erinomainen tapa saada jalkaa oven väliin tulevaisuuden työmahdollisuuksia ajatellen, Evi kertoo.
YRITYSYHTEISTYÖ HYÖDYTTÄÄ OPISKELIJAA JA YRITYSTÄ
SP stainless valmistaa alihankintana putkistoja, putkistoesivalmisteita ja laitteistoja prosessiteollisuuden tarpeisiin, pääasiallisesti ruostumaomista ja haponkestävistä teräksistä. Yrityksen ydinosaamista on vaativien hitsaustöiden, vesileikkauksen sekä kokoonpanon toteuaminen asiakkaan tarpeiden mukaan.

Asiakaskunta koostuu erityisesti prosessi-, energia-, kaivos- sekä paperi- ja selloteollisuuden asiakkaista.
Yritys tekee laajasti yhteistyötä eri oppilaitosten kanssa ja tarjoaa opiskelijoille harjoielupaikkoja, projektitöitä ja opinnäytetyöaiheita. Yrityksen mukaan opiskelijayhteistyö on olennainen osa toimialan kehiämistä ja tulevaisuuden osaajien löytämistä.
- Suhtaudumme positiivisesti opiskelijoihin. Meillä on ollut harjoi elijoita eri koulutusasteilta, ja projektit tuovat konkreeista hyötyä kehitystyöhön. Yhteistyö opiskelijoiden kanssa mahdollistaa kehiämisen käynnistämisen spesifi stä aiheesta ja samalla opiskelija saa mahdollisuuden verkostoitua ja tutustua alan käytäntöihin, yritykseltä kerrotaan.
Käytännön projektit vahvistavat itseluottamusta – ja näyävät mitä ala oikeasti on
Evi ei ajautunut konetekniikan pariin sat-
tumalta. Ajatus alasta kyti pitkään, mu a elämänvaiheet ja työura veivät mukanaan, kunnes vuonna 2022 oli oikea hetki hakea opiskelemaan.
- Savonia oli luonteva valinta, koska asun Kuopiossa, hän kertoo.
Konetekniikan opinnoissa korostuu teorian lisäksi tekemällä oppiminen: laboratoriotyöt, yritysprojektit ja modernit laieet kulkevat oppimisessa käsi kädessä. Evin mukaan juuri konkreeiset tehtävät ovat olleet opiskelussa palkitsevimpia.
- Opinnoissa parasta on ollut itsensä ylittäminen – vaikeistakin kursseista ja haasteista on lopulta selviy. Erityisesti haastavia ovat olleet ryhmätöihin liiyvä ajankäyö sekä laskennalliset teoriakurssit, mua Savonian tukipalveluiden avulla niistäkin on menty läpi.
Opintojen aikana on pikkuhiljaa kirkastunut myös ajatus siitä, millaisissa tehtävissä voisi tulevaisuudessa työskennellä.
- Mielelläni näkisin itseni tuotannon tekemisessä ja erityisesti hitsausrobottien parissa Tulevaisuuden suhteen en ole kuitenkaan tehnyt vielä tarkkoja suunnitelmia.
MODERNI KONEALA TARVITSEE TEKIJÖITÄ
Evin esimerkki ja projekti SP stainlessilla kuvastavat hyvin suuntaa, johon kehi yy: automaatio, sensorit ja reaaliaikainen seuranta ovat arkipäivää.
Savonian konetekniikan opinnoissa opiskelijat pääsevät näkemään tämän konkreeisesti, samalla kun työelämäyhteydet syntyvät jo opiskeluaikana.
- Projektissa yhdistyi käytännön tekeminen, hitsauksen teoria, uuden oppiminen ja moderni teknologia. Se oli todella palkitseva kokemus, Evi tiivistää.

Kokonaan verkossa tapahtuvan oppimisen ja opettamisen kehittämiseksi etsitään jatkuvasti keinoja, joilla voidaan lisätä oppijoiden aktiivisuutta, motivaatiota, yhteisöllisyyttä sekä oppimisen syvyyttä. Kokemustemme mukaan pientiimien käyttö on tehokas pedagoginen menetelmä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Pientiimeillä on positiivinen vaikutus verkko-opintoihin sitoutumiseen, osaamistavoitteiden saavuttamiseen ja yhteisölliseen hyvinvointiin. Pientiimi myös edistää yhteisöön kuulumista, ja tarjoaa opintojen tueksi pysyvän vertaisryhmän. Juuri siksi pientiimit ovatkin verkkotutkinnon positroneja – niiden lataus on ehdottoman positiivinen.
Kokeilimme pientiimien käyttöä pedagogisena menetelmänä verkkovälitteisesti toteutettavassa sosionomi (AMK) -koulutuksessa. Toteutettu pilotti on osa verkkotutkinnon kokonaiskehittämistä. Pilotin tavoitteena oli tehostaa ohjausta ja rakentaa yhteisöllistä hyvinvointia. Toteutimme pilottiin osallistuneiden opettajien teemahaastattelun (N=7) ja opiskelijoille kohdennetun Webropol-kyselyn (N=38). Näiden avulla selvitimme kokemuksia opiskelusta, oppimisympäristöistä, pientiimien toimivuudes-
ta, opintojen ohjauksesta sekä yhteisöllisestä hyvinvoinnista. Tulosten mukaan verkkovälitteisesti tutkintoaan suorittavat opiskelijat ovat tyytyväisiä ja suhtautuvat myönteisesti joustavaan ja kokonaan verkkovälitteiseen opiskeluun. Tässä artikkelissa nostamme esille huomioita pientiimien käytöstä pedagogiikan- ja verkkoopiskelun tukena.
OPISKELIJAT SITOUTUVAT
PIENTIIMIIN
– SITOUTTAA OPISKELUUN
Toteutetussa pilotissa pientiimi on sekä oppimisen että toiminnan organisoinnin väline. Pientiimillä tarkoitetaan 5–7 oppijan ryhmää, joka tiimiytetään kiireettömästi ja suunnitelmallisesti muodostamisensa jälkeen. Pientiimin jäsenet toimivat yhdessä koko koulutuksen ajan. Pilotissa jokaiselle muodostetulle pientiimille nimettiin opettajatuutori. Yhdellä opettajatuutorilla oli vastuullaan useampi tiimi. Pientiimin sitoutumisen tueksi jokainen tiimi laati tiimisopimuksen. Sopimuksen sisällön muodostivat kuvaus yhteisistä käytänteistä, pelisäännöistä, rooleista, jaetuista tavoitteista sekä keskinäisestä luottamuksesta myös haastavissa tilanteissa. Näin jokaisella pientiimin jäsenellä oli vastuu omas-
ta ja yhteisestä oppimisesta. Tulosten mukaan pientiimi luo opintojen aloitusvaiheeseen sosiaalisesti turvallisen tilan. Pientiimitapaamisia on lukukausittain ja opettajat hyödyntävät pientiimirakennetta opintojaksoillaan sekä osana verkkotapaamisia. Tulosten mukaan pientiimin tuki, kasvava luottamus omiin kykyihin ja mahdollisuuksiin sekä motivaatio ovat auttaneet oppijoita toimimaan tavoitteellisesti ja adaptiivisesti myös tilapäisten vaikeuksien ja haasteiden edessä. Pientiimit ovat myös osoittautuneet toimivaksi ratkaisuksi, sillä ne ovat tukeneet digiosallisuuden ja vertaistukikanavien muodostumista.
Teemahaastattelun ja kyselyn tulosten mukaan pientiimien hyödyntäminen verkossa tapahtuvan opetuksen tukena on pedagoginen menetelmä, joka tukee oppimista monipuolisesti. Tulosten mukaan pientiimit lisäävät myös opiskelijoiden aktiivista osallistumista. Verkkotutkinnon suorittamisen aloittanut ryhmä oli kooltaan suuri, jolloin osa oppijoista olisi voinut jäädä passiivisiksi, mutta pientiimeissä jokaisella on enemmän tilaa sekä
mahdollisuus ja vastuu osallistua. Tämä edistää oppimista, sillä aktiivinen osallistuminen on yhteydessä parempaan tiedon omaksumiseen. Lisäksi pientiimityöskentely kehittää sosiaalisia taitoja, kuten kuuntelemista, argumentointia ja kompromissien tekemistä. Tulosten mukaan opiskelijat pitivät pientiimien muodostamista tarkoituksenmukaisena ja kokivat oman pientiimin edistävän oppimista ja opintojen etenemistä. Oppijat kokivat nimenomaan olevansa osa pientiimiä eivät osa koko opintonsa aloittaneiden ryhmää.
PIENTIIMIT EDISTÄVÄT YHTEISÖLLISTÄ HYVINVOINTIA KOLMELLA TASOLLA
Pientiimit rakentavat myös yhteisöllistä hyvinvointia, joka kyselyn tulosten mukaan tarkoittaa kokemusta, joka syntyy vuorovaikutuksesta, digiosallisuudesta ja yhteenkuuluvuudesta. Tuloksellinen oppiminen ei välttämättä vaadi opiskelijoiden välisiä syviä vuorovaikutussuhteita. Verkko-opetukseen sovellettavan vuorovaikutustyyppimallin (Interaction Equivalency Theorem) mukaan verkko-oppimisympäristössä voi tapahtua korkealaatuista oppimista, kun ainakin yksi kolmesta tunnistetusta vuorovaikutustyypistä (opiskelija/opettaja, opiskelija/opiskelija, opiskelija/sisältö) on laadultaan korkeatasoista.
Tulosten mukaan pientiimien käyttö pedagogisena menetelmänä edisti osaltaan verkkotutkinnossa opiskelevien kokemusta digiosallisuudesta sekä yhteisöllistä hyvinvointia. Pientiimit edistivät digiosallisuutta ja hyvinvointia kolmella tasolla. Ensimmäinen eli mahdollistava taso tarkoittaa pientiimiä toiminnan or-
ganisoinnin välineenä, yhteistoimintarakenteena sekä näiden mahdollistamaa yhteen kokoontumista ja yhdessä toimimista. Toisella eli toiminnan tasolla yhteisöllisyys muodostui, kun pientiimin jäsenet tapasivat säännöllisesti ja työskentelivät kohti yhdessä jaettuja tavoitteita. Tällöin kunkin oppijan oli myös tunnistettava, että pientiimin jäsenten intressit nivoutuvat yhteen ja luotettava siihen, että myös toiset ovat sitoutuneet edistämään yhteisiä tavoitteita. Kolmannella eli kokemusten tasolla korostui digiosallisuuden ja kokemusten yksilöllisyys ja erilaisuus. Yhdelle pientiimin toiminta antaa resursseja ja toista se mahdollisesti kuormittaa. Yhteisöllinen hyvinvointi vaatii myös, että pientiimin jäsenet voivat tarkastella toimintaansa kriittisesti. Yhteisöllisyyden aikaansaamiseksi ja ylläpitämiseksi pientiimien on ylläpidettävä sekä sensitiivisyyttä että kriittistä arviointikykyä.
Hyvän verkko-oppimiskokemuksen tuottaminen edellyttää huolellista suunnittelua. Tulosten mukaan opettajan rooli pientiimien muodostamisessa ja niiden pedagogisessa fasilitoinnissa oli keskeinen ja vastuullinen. Opettajat hyödynsivät pientiimirakennetta ja suunnittelivat oppimistehtävät niin, että ne vaativat yhteistyötä ja mahdollistivat kaikkien pientiimin jäsenten osallistumisen. Tulosten mukaan opettajan oli myös tärkeää seurata ryhmien toimintaa, tukea ryhmädynamiikkaa ja puuttua tarvittaessa epätasapainoiseen osallistumiseen. Opintojakson pedagoginen käsikirjoitus ja selkeät osaamistavoitteet auttoivat varmistamaan, että pientiimityös-
kentely on tehokasta ja mielekästä. Yhteisöllisyyden ja rikkaan verkkokeskustelukulttuurin luomiseksi opettajat ovat työskennelleet työpareina tiimityömenetelmiä hyödyntäen. Tulosten mukaan on myös tärkeää antaa opiskelijoille mahdollisuus reflektoida omaa ja ryhmän toimintaa, mikä tukee oppimista ja vuorovaikutustaitojen kehittymistä.
Vaikka pientiimityöskentelyllä nähdään olevan monia etuja, tulosten mukaan siihen liittyy myös haasteita. Esimerkiksi epätasainen osallistuminen tai ryhmän sisäiset ristiriidat voivat heikentää oppimiskokemusta. Näitä haasteita voidaan kuitenkin ennaltaehkäistä esimerkiksi roolien jakamisella, ryhmädynamiikan huomioimisella ja avoimella palautekulttuurilla.
Yhteenvetona voidaankin todeta, että pientiimit ovat osoittautuneet toimivaksi pedagogiseksi ratkaisuksi, sillä ne ovat tukeneet digiosallisuuden muodostumista. Pientiimeillä on positiivinen vaikutus verkko-opintoihin sitoutumiseen, oppimiseen ja yhteisölliseen hyvinvointiin. Pientiimit edistävät myös yhteisöön kuulumista, ja tarjoavat opintojen tueksi pysyvän vertaisryhmän ja vertaistukikanavat. Pientiimit ovat verkkotutkinnon positroneja – niiden lataus on ehdottoman positiivinen. Pientiimit ovat tukeneet sekä oppijoiden että opettajien pedagogista hyvinvointia.





TEKSTI HANNA KEMPPAINEN, MARI PAANANEN KUVA AINO-MARIA SAVOLAINEN
RealGame -yrityssimulaatio on valmistavan yrityksen toimintaa mallintava, interaktiivinen ja pilvipohjainen yrityssimulaatiopeli, jossa opiskelijat voivat harjoitella päätöksentekoa, tuotannon ohjausta, yhteistyötä ja tiedolla johtamista. Peli havainnollistaa toiminnanohjausjärjestelmän (ERP) periaaeita ja tuoaa reaaliaikaista dataa, jonka avulla oppijat näkevät väliömästi päätöksiensä vaikutukset koko toimitusketjun tasolla. Peli siis muuaa opitut teoriat konkreeisiksi kokemuksiksi.
RealGame on alun perin syntynyt suomalaisen koulutuksen huipulta: konseptin kehii KTT Timo Lainema osana väitöskirjatyötään, jossa hän tutki simulaatiopelin potentiaalia liiketoiminnan opetuksessa. Tavoieena oli rakentaa ympäristö, jossa opiskelijat voivat kokea syy-seuraus-suhteet ja ymmärtää liiketoimintaprosessien monimutkaisuua tavalla, jota perinteinen opetus ei ole pystynyt tarjoamaan.
Savoniassa RealGame -yrityssimulaatiota käytetään osana opetusta liiketalouden ja tekniikan aloilla. Tässä pelin toimivuua osana opetusta kuvataan erityisesti liiketalouden näkökulmasta, mua se soveltuu hyvin myös muille aloille. Opiskelijoiden kyky hahmoaa yritysten toimitusketjuja, prosesseja ja toiminnanohjauksen periaaeita on olennainen osa monien eri alojen korkeakouluopintoja.
OPPIMINEN TAPAHTUU TEKEMÄLLÄ
Yrityssimulaatiopelin ytimessä on ajatus, eä oppiminen tapahtuu parhaiten tekemällä. Pelaamalla ja johtamalla virtuaalista yritystä opiskelijat pääsevät tekemään päätöksiä, seuraamaan niiden vaikutuksia ja ymmärtämään liiketoiminnan dynamiikkaa tavalla, joka täydentää perinteisen opetuksen ja oppimistehtävien pohjalta syntynyä osaamista. Pelin aikana opiskelijat tekevät tiimeissä strategisia päätöksiä oman yrityksensä osalta esimerkiksi tuotannosta, myynnistä, logistiikasta sekä ta-
loudesta, ja seuraavat samalla, kuinka päätökset vaikuavat yrityksen suorituskykyyn reaaliaikaisesti.
Perinteisen toimintaympäristön lisäksi RealGame mahdollistaa pelaamisen vastuullisuusnäkökulmaa painoavana versiona (RealGame Sustainable Supply Chain Management), joka antaa opiskelijoille mahdollisuuden käsitellä toimintaympäristössä huomioitavia todellisia kestävyyshaasteita, kuten päästöjen vähentämistä ja vastuullista hankintaa, samalla kun he tasapainoilevat kannaavuuden ja tehokkuuden kanssa.
Savoniassa liiketalouden opetuksessa simulaatiota on hyödynney tähän mennessä taloushallinnon opintojaksoilla, joissa RealGame on integroitu osaksi taloushallinnon ammaiopintoja. Erityisen hyvin pelin pelaaminen on soveltunut kustannuslaskennan opintojaksolle, jossa opiskellaan kustannusten hallintaa ja vaikutusta liiketoimintaan. Opintojakson alkupuolen opiskelijat syventyvät teoriaan ja kustannusajaelun kehiämiseen erilaisten kustannusmenetelmien avulla. Ennen varsinaista pelaamista opiskelijat tutustuvat pelin ideaan ja toimintoihin. Peliä pelataan tiimeinä useampi kierros pelikellon rytmiämänä. Päätöksenteko vaatii strategista ajattelua, nopeaa reagointia muuuviin tilanteisiin, tiimityötä ja taloudellista ymmärrystä.
RealGame tarjoaa opeajille monipuolisen ja työelämälähtöisen pedagogisen työkalun. Pelin myötä opeajille syntyy uudenlaisia keinoja arvioida osaamista. Reaaliaikainen palaute ja pelin tuoama data mahdollistavat sen, eä opiskelijat voivat reflektoida omia valintojaan ja analysoida tuloksia yhdessä muun ryhmän ja opeajan kanssa. Simulaatio toimii myös keskustelun ja syventävän analyysin välineenä. RealGame mahdollistaa opiskellun asian soveltamisen todellista ympäristöä jäljielevässä simulaatiossa ammaikorkeakouluopetuksen tarkoituksen mukaisesti.
Pelin pelaaminen mahdollistaa teorian ja käytännön yhdistämisen tavalla, joka tukee reflektiivistä, yhteistoiminnallista ja kokemuksellista oppimista. Simulaatiot voivat rikastaa opetusta eri aloilla ja vahvistaa opiskelijoiden päätöksenteko- ja vastuullisuusosaamista autenisessa, dataohjautuvassa oppimisympäristössä.
TEEN HYVIN VASTAAN
Savonian liiketalouden opiskelijat ovat ottaneet RealGame -pelin innokkaasti vastaan. Useat opiskelijat kertovat, eä simulaatio tuntuu aidolta ja haastaa ajattelemaan laajemmin: pelissä ei voi ratkaista ongelmia yksiäisen laskukaavan avulla, vaan menestys edellyää pelitiimiltä hyvän valmistautumisen lisäksi kokonaisuuden hahmoamista ja yrityksen toimintojen suunnielua nopeasti muuuvassa toimin-
taympäristössä. Reaaliaikainen järjestelmä näyää päätösten vaikutukset väliömästi, mikä tekee oppimisesta konkreeista ja mielekästä.
Opiskelijat osaavat kuvata hyvin pelin vaikutusta osaamisensa kehiymiseen.
”Oppimisen kannalta peli oli menestys, sillä jokaisen pelikerran jälkeen opiiin virheistä. Peli myös opei konkreeisesti sen, miten rajusti monet päätökset vaikuavat suoraan tulokseen. Konkreeista oli myös se, eä kaikki vaikuaa kaikkeen. Kaikki varmasti pääsivät tekemään yhtä paljon hommaa, joten oppiminen jakaantui tasaisesti. Toimiva ryhmä oli varmasti pelissä suurin kilpailuetumme.”
”Oppimisen kannalta pelin pelaaminen korosti, miten jokaisen osa-alueen täytyy tehdä jat-
kuvasti yhteistyötä. Päätökset täytyy harkita ja laskea kunnolla, tällä tavoin estetään ajan ja rahan tuhlaaminen. Loppujen lopuksi jokaisella yrityksen osa-alueella on suuri merkitys tulokseen ja toimintaan.”
”Pelin pelaaminen oli eriäin kivaa ja mielenkiintoista sekä toi kivaa vaihtelua normaaliin oppimisen tyyliin. Pidimme tästä erityisen paljon. Joka pelikerta opimme siis jokainen jotain uua, jota pystyimme sien hyödyntämään aina seuraavalla kerralla. Pelin tuloksista oli odoteavissa, eä tulos on osiain hyvä, koska saimme koko ajan kasvateua liikevaihtoa, mua kannaavuudessa oli ongelmia.”
Savonian liiketalouden opetuksessa aiotaan jatkaa RealGamen hyödyntämistä ja et-
siä uusia tapoja yhdistää simulaatiopeli opetukseen. Peli ei ole vain tekninen työkalu, vaan pedagoginen väline, joka muuaa tapaa opeaa ja oppia liiketoimintaa. Elävä ja dynaaminen oppimisympäristö tarjoaa opiskelijoille tilaisuuden harjoitella taitoja, joita he tulevat tarvitsemaan siellä missä teoriasta tulee toa – työelämässä. RealGame tukee myös vuorovaikutustaitojen kehiämistä, tiimityöosaamista ja päätöksentekokykyä. Peliä on mahdollista pelata eri opiskelijaryhmiä ja koulutusaloja yhdistäen, mikä tukee poikkialaista yhteistyötä. Pelin kieliversiot (suomi, englanti) mahdollistavat pelin pelaamisen myös englanninkielisessä opetuksessa.








Suomen turvallisuusympäristö on viime vuosina muuttunut nopeasti. Ennakointi, varautuminen ja kriisinkestävyys eivät ole enää vain yksittäisten viranomaisten tehtävä, vaan ne edellyttävät yhteistyötä koko yhteiskunnassa.
Tähän tarpeeseen Savonia vastaa Suomen ensimmäisellä kokonaisturvallisuuden asiantuntija (YAMK) koulutuksella. Koulutus kokoaa yhteen monialaisen opiskelijajoukon ja valtakunnallisesti arvostettuja asiantuntijoita.
Koulutuksen avauspäivässä kouluttajana ja keskustelijana oli Annukka Ylivaara , joka toimii Turvallisuuskomitean sihteeristön yleissihteerinä.
kuin kansainvälisesti. Hänen viimeisimpiä tehtäviään Puolustusvoimissa ovat olleet Uudenmaan jääkäripataljoonan komentajan sekä Puolustusvoimain komentajan adjutantin tehtävät.
Koko Suomen tasolla ainutlaatuisessa koulutuksessa painottuvat henkinen kriisinkestävyys, varautuminen, huoltovarmuus ja monitoimijainen yhteistyö. Samat teemat nousevat esiin myös Ylivaaran viestissä: strateginen perusta on olemassa, mutta arjessa ratkaisee toimeenpano.


Turvallisuuskomitea on valtioneuvostoa ja ministeriöitä avustava, kansallisen tason yhteistoimintaelin, jonka tehtävänä on edistää ennakoivaa varautumista ja kokonaisturvallisuutta eri hallinnon ja yhteiskunnan tasoilla. Turvallisuuskomitea on ohjannut tammikuussa 2025 valtioneuvoston periaatepäätöksenä hyväksytyn Yhteiskunnan turvallisuusstrategian valmistelua laaja-alaisessa yhteistyössä.
Annukka Ylivaara piti ensimmäisen luennon Kokonaisturvallisuuden asiantuntija -koulutuksessa.
– Yhteiskunnan turvallisuusstrategia ja siten kokonaisturvallisuuden toimintamalli antaa meille hyvät strategisen tason perusteet ja työkalut turvallisuuden edistämiseksi. Eniten kehittämistarpeita on strategisen tason ohjauksen jalkauttamisessa käytäntöön, Ylivaara sanoo.
VARAUTUMINEN EI VALMISTU KOSKAAN

Ylivaara tuo Savonian koulutukseen vahvan strategisen ja käytännöllisen näkökulman. Hän on suorittanut yleisesikuntaupseerin tutkinnon ja hänellä on yli 25 vuoden kokemus Puolustusvoimien johto-, suunnittelu- ja asiantuntijatehtävistä niin kotimaassa
sityiskohtaisesti ennakoimaan, mitä vaikutuksia realisoituvat uhkat käytännössä aiheuttavat, Ylivaara sanoo.
Sotilaalliseen uhkaan varautuminen korostuu nykytilanteessa, mutta samalla Ylivaara muistuttaa pitkäjänteisestä kriisinkestävyydestä, sillä se mahdollistaa selviytymisen myös pahimmasta mahdollisesta kriisistä. – Vaikka kyse olisikin jälkiviisaudesta, voimme esimerkiksi kysyä kykenimmekö edellisen kriisin eli koronapandemian aikana arvioimaan tehtyjen päätösten pitkäaikaisia vaikutuksia nuorten oppimiseen tai hyvinvointiin. Vaikka päätökset tehtiin tuolloin käytettävissä olevan tiedon valossa, voimme oppia tehdyistä ratkaisuista tulevaisuutta varten.

Ylivaaran mukaan ratkaisevaa on nähdä kokonaisuus ja kytkeä eri tasojen toimet yhteen.
– Pidän tärkeänä, että kykenemme yhdistämään eri tasoilla eli kansainvälisesti, kansallisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvat toimemme kokonaisuudeksi ja tunnistamaan, mikä on kunkin toimijan rooli, hän toteaa.
Varautuminen ei kuitenkaan ole projekti, joka valmistuu. Uhkat muuttuvat, ja vaikutukset realisoituvat usein tavoilla, joita ei pystytä ennakolta mallintamaan.
Savonian koulutus on herättänyt heti laajaa kiinnostusta, ja ensimmäisellä hakukierroksella mukaan valikoitui monialainen ja kokenut opiskelijajoukko puolustuksesta, poliisista, pelastustoimesta, huoltovarmuuden ja hyvinvointialueiden tehtävistä sekä yrityksistä ja järjestöistä.

– Varautumistoimet eivät valmistu milloinkaan. Emme myöskään kykene yk-
Ylivaaran mukaan juuri tässä on kokonaisturvallisuuden ydin. – Kokonaisturvallisuus perustuu yhteistoimintaan. Yhteiskunnan elintärkeistä toiminnoista huolehditaan viranomaisten, elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten yhteistoimintana, hän sanoo.
Viranomaisilla on strategiset vastuut, mutta toimeenpano rakentuu laajemmalle pohjalle. – Kokonaisturvallisuuden toimintamallissa turvallisuus ei ole yksinomaan viranomaisille kuuluva toiminto, Ylivaara tiivistää.

HARJOITTELU TEKEE VARAUTUMISESTA TOTTA
Paperilla varautuminen on periaatteita, suunnitelmia ja rakenteita. Käytännössä se mitataan vasta silloin, kun toimijoiden on pystyttävä toimimaan yhdessä ja nopeasti. Ylivaaran mukaan ratkaiseva tekijä on harjoittelu.
– Kyky toimintaan syntyy vasta harjaantumisen myötä. Harjoittelu sovittaa eri osatekijät kokonaisuudeksi ja mahdollistaa puutteiden ja rajapintojen tunnistamisen, hän sanoo.
Savoniassa opinnot kytkeytyvät työelämään: opiskelijat osallistuvat monitoimijaisiin kriisitilanneharjoituksiin ja simulaatioihin sekä toteuttavat aitoja kehittämistehtäviä alan organisaatioissa Savonian dual-mallin mukaisesti.
– Opinnot yhdistyvät tiiviisti työelämään. Tutkinto tuottaa osaajia, jotka kykenevät asiantuntija- ja johtotehtävissä tunnistamaan riskejä, rakentamaan varautumisstrategioita ja
johtamaan toimintaa muuttuvissa turvallisuustilanteissa, koulutuspäällikkö Nina Huotari kertoo.
KRIISINKESTÄVYYS ALKAA YKSILÖSTÄ
Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa korostuu myös yksilön toimijuus ja henkinen kriisinkestävyys. Ylivaaran mukaan nämä kytkeytyvät suoraan toisiinsa. – Yksilöiden toimintakyky sekä tiedot, taidot ja turvallisuutta vahvistava asenne muodostavat yhteiskunnan kriisinkestävyyden perustan. Turvallisuus kuuluu meille kaikille. Jokaisen on kannettava vastuuta niin omasta kuin yhteisönsä turvallisuudesta, hän sanoo.

– Yksilötasolla turvallisuusteot voivat olla hyvin arkisia ilmentyen esimerkiksi kotivaran varaamisena, ensiapu- ja alkusammutustaitoina, tietoturvana, liikennesääntöjen noudattamisena tai arvostavana tapana kohdata toisia ihmisiä. Kaikkiin näihin liittyy tahto

ja kyky toimia vastuullisesti, mikä edistää luottamusta yhteiskunnassa ja siten yhteistä henkistä kriisinkestävyyttämme.
UUSI YHTEISÖ TURVALLISUUDEN TEKIJÖILLE
Savonian uusi Kokonaisturvallisuuden asiantuntija (YAMK) -koulutus tarjoaa käytännönläheisen ympäristön, jossa eri turvallisuussektorien ammattilaiset opiskelevat saman pöydän äärellä.
Koulutuksen tavoitteena on tuottaa osaajia, jotka tunnistavat riskejä, rakentavat varautumisen ja huoltovarmuuden ratkaisuja sekä johtavat toimintaa muuttuvissa turvallisuustilanteissa. Kun toimintamalli perustuu yhteistyöhön, myös osaaminen rakentuu yhdessä.





Hanna-Miina Sihvosen ura on esimerkki siitä, miten monialainen koulutus, käytännön kokemus ja kansainväliset verkostot voivat johdattaa yllättäviinkin tehtäviin. Sihvonen työskentelee nykyään Euroopan avaruusjärjestö ESAssa siviiliturvallisuuden avaruusohjelman vetäjänä. Polku tähän rooliin alkoi kuitenkin Savonialta.
Hanna-Miina aloitti opintonsa vuonna 1998. Aluksi suunta ei ollut täysin selvä.
si. Yliopistossa opinnot painottuivat vahvasti teoriaan. Tuolloin ei ollut ohjelmistotekniikan linjaa, vaan tietojenkäsittelytieteen opinnot sisälsivät paljon matematiikkaa. Se ei tuntunut omalta. Savonian opinnot tarjosivat konkreettisempaa tekemistä: ohjelmointikieliä, järjestelmäkehityksen perusteita sekä liiketoimintaosaamista.
– Yliopisto-opinnot olivat minulle varsinkin matematiikan laajuuden vuoksi haastavia. Savonian opinnoista sain hyvän näkymän erilaisiin ohjelmointikieliin ja siihen, miten järjestelmäkehitys tapahtuu. Lisäksi ymmärsin yritystoiminnan perusasioita, kuten markkinointia ja laskentatoimea.

– Opiskelin samaan aikaan sekä Kuopion yliopistossa että Savoniassa, kun en ollut ihan varma kumpi sopii omaan ajatteluun paremmin.
Kuopion yliopistossa (nykyinen ItäSuomen yliopisto) hän opiskeli tietojenkäsittelytiedettä, Savoniassa tradenomiopintoja. Kahden tutkinnon yhtäaikainen suorittaminen osoittautui loppujen lopuksi haasteellisek-
Hanna-Miina siirtyi jo opiskeluaikana mukaan työelämään. Hänen opiskeluryhmästään useampi työllistyi Enfolle, jossa työ painottui ohjelmistosuunnitteluun ja koodaukseen. Työ ja opinnot kulkivat pitkään rinnakkain.
– Meitä oli ehkä kahdeksan henkeä. Teimme kurssitöitä ja opinnäytetöitä yhdessä työn ohessa.

Yhdistelmä auttoi Hanna-Miinaa ymmärtämään, miten opitut asiat toimivat todellisissa projekteissa.
SAVONIASTA VAHVA PERUSTA

Savoniasta Hanna-Miina kertoo saaneensa erityisesti vahvan perustan järjestelmäsuunnitteluun.
– Sain hyvän yleiskuvan siitä, miten järjestelmäkehitys toimii. Sitä olen voinut hyödyntää myöhemmin monissa eri tehtävissä.
Ura alkoi vähitellen suuntautua turvallisuussektorille yliopistoprojektien myötä, joissa tarkasteltiin muun muassa kriittisen infrastruktuurin toimintaa sekä viranomaisverkkojen ja palveluiden kehittämistä. Opinnot tukivat kehitystä tarjoamalla ymmärrystä vaatimusmäärittelystä ja eri toimijoiden tarpeista. Myös esiintymis- ja viestintätaidot kehittyivät opintojen aikana.
Hanna-Miina korostaa erityisesti käytännön työn merkitystä. Hänen mielestään koulutus antaa hyvän pohjan, mutta lopulta työelämä opettaa eniten. Mikään ei kuitenkaan ole mennyt hukkaan. Kaikki opittu on ollut hyödynnettävissä myöhemmässä elämässä.
TUTKIMUKSESTA KANSAINVÄLISIIN VERKOSTOIHIN
Valmistumisen jälkeen Hanna-Miina aloitti vuonna 2005 työt Kuopion yliopistossa, jossa työskenteli vuoteen 2012 saakka. Hän pääsi nopeasti mukaan projektivalmisteluun ja kansainvälisiin verkostoihin. Professori näki potentiaalin ja antoi vastuuta. Erityisesti Ranskan kielen taito avasi ovia.

Yliopistovuosien aikana Hanna-Miinalle rakentui laaja kansainvälinen verkosto sekä syvällinen ymmärrys turvallisuuden, yritysmaailman ja käyttäjien yhteisistä rajapinnoista.
PELASTUSOPISTOLTA AVARUUTEEN
Yliopistouran loppuvaiheessa väitöskirja oli jo viimeistelyssä. Projektien päät-


tyessä oli luontevaa siirtyä eteenpäin, ensin Pelastusopistolle ja myöhemmin sisäministeriöön, jossa hän työskenteli yli 10 vuotta. Ministeriössä työ oli vahvasti kansainvälistä. Hanna-Miina toimi Suomen delegaattina EU:n tutkimus- ja innovaatio-ohjelman turvallisuustutkimuksen ohjelmakomiteassa. Sinä aikana hän teki paljon yhteistyötä EU-maiden sisäministeriöiden sekä eri turvallisuusvirastojen ja viranomaisten kanssa.
Vuonna 2019 työ sai uuden suunnan:
– Avaruus alkoi nousta esiin, kun lähdettiin kehittämään EU:n omia turvallisia satelliittiviestintäratkaisuja.
Hanna-Miina osallistui vaatimusmäärittelytyöhön, mikä syvensi osaamista entisestään. Samalla työhön yhdistyivät aiemmat teemat järjestelmäymmärrys, turvallisuus ja monitoimijayhteistyö.
Nykyisessä roolissaan Euroopan avaruusjärjestö ESAssa Hanna-Miina toimii siviiliturvallisuuden avaruusohjelman vetäjänä. Tehtävä yhdistää hänen uransa keskeiset elementit teknologian, turvallisuuden ja kansainvälisen yhteistyön.
– Tässä työssä yhdistyvät avaruuspalveluiden kehittäminen ja siviilitoimintakentän ymmärrys.
Hanna-Miinan uratarina osoittaa, että selkeää urasuunnitelmaa ei aina alussa tarvita. Kokeilut, rinnakkaiset polut ja käytännön kokemus yhdessä rakentavat vahvaa osaamista. Savoniasta saatu monipuolinen perusta on myös kulkenut Hanna-Miinalla mukana läpi uran, aina Euroopan avaruusjärjestöön saakka.

EU4Dual on eurooppalainen korkeakouluallianssi, joka kokoaa yhteen yhdeksän työelämälähtöistä korkeakoulua eri puolilta Eurooppaa kehittämään koulutusta, tutkimusta ja innovaatioita yhdessä työelämän kanssa.
Yhteistyössä toteutettavat microcredential-opinnot mahdollistavat opiskelun EU4Dual-allianssin korkeakouluissa eri puolilla Eurooppaa. Näin opiskelijat
ja jo työelämässä olevat voivat kehittää kansainvälistä osaamistaan ja hyödyntää laajaa eurooppalaista asiantuntemusta ajasta ja paikasta riippumatta.
Microcredential-opinnot kytkeytyvät tiiviisti työelämään. Mukana on yrityksiä, ja oppiminen perustuu aitojen työelämän haasteiden ratkaisemiseen. Ne vastaavat suoraan työelämän muuttuviin osaamistarpeisiin ja tarjoavat käy-
tännönläheistä koulutusta muun muassa digitalisaation, kestävyyden ja innovaatioiden teemoista.
Keskeinen vahvuus on myös aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen, jolloin työkokemuksen kautta kertynyttä osaamista voidaan arvioida ja tehdä näkyväksi sertifioiduilla kokonaisuuksilla.
Savonian verkkokurssit puolestaan tuovat microcredential-ajattelun osaksi Savonian omaa koulutustarjontaa. Savonian työelämän verkkokurssit tarjoavat nopeasti suoritettavaa täsmäosaamista eri alojen osaamistarpeisiin.
Opinnot suoritetaan joustavasti verkossa oman aikataulun mukaan ja tarjolla on muun muassa yhden opintopisteen laajuisia korkeakoulutasoisia kursseja sekä lyhyempiä, tunneissa suoritettavia videopohjaisia kokonaisuuksia.
EU4Dual-yhteistyössä kehitetään myös kansainvälisiä yhteismaisteriohjelmia, jotka laajentavat osaamisen kehittämisen mahdollisuuksia eurooppalaisessa yhteistyössä.
Yhteinen maisteriohjelma Green Economy and Sustainable Future on akkreditoitu eurooppalaisten yhteistutkintojen laadunvarmistuskriteerien mukaisesti ja akkreditointi on voimassa vuoteen 2032 saakka. Ohjelman suunniteltu aloitus on helmikuussa 2027. Lisäksi Healthy Living -yhteismaisteriohjelman on tarkoitus käynnistyä syksyllä 2027.
EU4Dual:
• Duale Hochschule Baden-Württemberg (Saksa)
• Mondragon Unibertsitatea (Espanja)
• FH JOANNEUM Gesellschaft mbH (Itävalta)
• ESTIA Institute of Technology (Ranska)
• Neumann János Egyetem (Unkari)
• PAR University of Applied Sciences (Kroatia)
• Malta College of Arts, Science and Technology (Malta)
• Koszalin University of Technology (Puola)
• Savonia (Suomi)








































kun tanssinkoulutus kohtaa valmennustiedon
TEKSTI ANTTI LÄHDESMÄKI | KUVAT ANTTI LÄHDESMÄKI JA ADOBE STOCK



Ihmisen valmennuksen lainalaisuuksia on tutkittu perinpohjaisesti, koska urheilun äärimmäisen kilpailulla ja markkinoiltaan massiivisella sektorilla jokainen etulyöntimahdollisuus on merkitsevä. Taiteen puolella tanssilääketiede on tunnustettu tutkimuskohde, mutta resurssit ovat kuin yksittäinen lamppu stadionin valoissa verrattuna liikuntalääketieteeseen ja urheiluvalmennukseen. Vaan mikä pätee ammattiurheilijan valmennuksellisiin periaatteisiin, pätee myös tanssinharrastajan ohjaamiseen. Tästä syystä tanssiopettajan koulutusohjelmassa Savonialla opetetaan myös valmennustietoa.
Monet näkevät ammattimaisen valmen-


nuksen yhä edelleen taiten suunniteltuna harjoitusohjelmointina, jossa valmentaja vie ja urheilija vikisee. Vaikka tällaisten metodien käytöstä yhä edelleen saadaan lukea mediasta - mikä osaltaan yllä pitää edellä mainittua mielikuvaa -, niin ponnistetaan nykyaikaisessa valmennuskulttuurissa yleisesti urheilijalähtöisyydestä. Menestyneet valmentajat Erkka Westerlundista (mm. miesten jääkiekkomaajoukkue) ja Henrik Demannista (Ylen Urheiluhullut-keskusteluohjelma, 18.11.2019). (mm. miesten koripallomaajoukkue Susijengi) lähtien ovat rakentaneet valmennuksensa urheilijakeskeiselle ja vuorovaikutteiselle valmennussuhteelle ja myötätuntoista valmennusta käsitellään samaa nimeä kantavassa kirjassakin.
Nämä lähtökohdat resonoivat suoraan tanssinopettajan koulutussisältöihin, jotka ovat jo paljon pidempään olleet oppijalähtöisiä. Koulutusohjelmassa syvennytään neljän vuoden ajan ihmisen kohtaamiseen, pedagogiikkaan, taidon oppimiseen ja opettamiseen sekä kehon ja mielen teemoihin. Valmennustiedon sisällöt rakennetaan opinnoissa tukemaan näitä osa-alueita tarkastelemalla valmennuskulttuuria, kuormitusfysiologiaa, fyysisten ominaisuuksien - kuten kestävyyden, voiman ja liikkuvuuden - harjoittamista, harjoittelun jaksottamista sekä kokonaiskuormitusta suhteessa tanssiin.
Tanssifysiologian puolella ei ole resursseja orkestroida tutkimusta samalla tavalla kuin urheilussa, jossa esimerkiksi suorituskyvyn fysiologia tuottaa 2 300 PubMed-hakutulosta pelkästään vuodelta 2025. Tanssi ja taide voivat kuitenkin tarjota urheiluun oppeja, jotka ovat jalostuneet jopa vuosituhansia. Näitä ovat niin taidon harjoittaminen, kehollisuus, itsetuntemus kuin ihmiskäsityskin. Toimintaympäristön kulttuuria johtamisesta toteuttavalle tasolle laajentava juttu on se, että kun aidan ylittää, voi sitä tarkastella toiselta puolelta.
Henrik Dettmanin sanoin: ”Urheilu ei muutu ja kehity, jollei me ymmärretä taiteen ja kulttuurin mahdollisuutta, inputtia meille. Se on se, millä me voidaan päästä vielä askel eteenpäin. Me ollaan hyvällä tiellä, mutta meillä on vielä pitkä matka.”



