RES JUDICATA
Vuosijuhlanumero 1/2026
Judica ry kiittää vuosijuhlan yhteistyökumppaneita
HENKILÖKUNTA TUTUKSI
Michael Ristaniemi
VUOSIJUHLAVASTAAVA PALJASTAA:
”Herään öisin ajattelemaan pomppulinnaa”
JUSSIN MUSIIKKIRASIA
Syntikkapop ja Judica osa 2
Päätoimittaja
Teemu Koskela projektivastaava@judica.fi
Toimittajat
Aarne Hakli, Aku Haikala, Eevi Kokkonen, Jussi Hakala, Milla Vaaljoki ja Sanni Sihvola
Kannen kuva Jan Ivanoff ja Avance
Julkaisija Judica ry PL 111
Oikeustieteet / Itä-Suomen yliopisto 80101 Joensuu
”Oikis on ihmisen parasta aikaa”, mutta millaista on elämä opintojen jälkeen?
Ilmoitusmyynti Iisa Kämppi yhteistyovastaava@judica.fi
Paino Lasermedia Oy Painosmäärä: 55 kpl
Sähköinen versio www.issuu.com/resjudicata ISSN 2670-0085 (painettu)
Party sunt servanda
Opinnoissa meille opetetaan varhain, että periaatteet sitovat. Pacta sunt servanda on vakiintunut, päihimme iskostettu kansainvälisen sopimusoikeuden kivijalka. Mutta tänään, vuosijuhlien alla, sallimme itsellemme pienen systemaattisen tulkintamuutoksen:
Party sunt servanda. Juhlat on pidettävä.
Jos joku etsii tälle oikeuslähdeoppia, todettakoon, että kyseessä on vahva opiskelijatapa –käytännössä ius cogens -tasoinen normi, josta päätoimittaja ei poikkea missään olosuhteissa.
Arki oikiksessa on kaikkea muuta kuin juhlaa. Se on pykäläviidakkoa, esseitä, joiden sanamäärä ei koskaan tunnu riittävän, ja tuskallisia EU-lähdeviitteitä. Se on tunne, kun huomaat selanneesi 200 sivua, “lukeneesi” niistä 20 ja ymmärtäneesi ehkä kolme. Arjen tapahtumista hirvein lienee kuitenkin päivittäinen ilmoitus: “You’ve reached the limit for GPT-5.2. You can continue after 6:00 pm tomorrow.”
Kaiken sen keskellä on kuitenkin jotain muuta: yhteisö. On Judica. Judica ja sen ihmiset tuovat arkeen tasapainoa, iloa sekä jotain, mitä odottaa ja ikävöidä. Judica tekee Joensuusta kodin.
Vuoden vaihtuessa on aika juhlistaa vuoden vanhempaa Judicaa. Ja koska olemme oikkareita, lähestymme juhlaa normihierarkian kautta: huipulla on perustuslaki, heti sen alla sitsikirja ja jossain alempana rikoslaki.
Tämä on hyvä pitää mielessä. Tosin normihierarkia elää illan edetessä. Alkuillasta rikoslaki on vielä kunnioitettava säädös. Pääruoan jälkeen se muuttuu suositukseksi. Jatkoilla se on oikeuslähde, jonka velvoittavuus on… tulkinnanvarainen.
Vuosijuhlat on ainoa tilaisuus, jossa tulevat juristit testaavat rajojaan empiirisesti. Oikeudella vai kohtuudella? Missä kulkee kohtuullisuuden raja? Entä missä vaiheessa jatkot muuttuvat esitutkintamateriaaliksi?
Näihin kysymyksiin vastauksia etsivät juhlijat kokoontuvat jälleen Kimmeliin 14.3.2026 12-vuotiaan ainejärjestömme kunniaksi.
Vuosijuhlat ei kuitenkaan ole irtiotto todellisuudesta, vaan osa samaa opiskelija-arkea. Se kokoaa yhteen eri vuosikurssit, alumnit ja ystävät – ihmiset, jotka eivät muuten välttämättä istuisi samaan pöytään.
On hyvä muistaa, miksi juhlat on pidettävä. Juhlissa kiitetään tehdystä työstä ja siitä ajasta, jonka jokainen on antanut yhdistykselle. Samalla katsotaan eteenpäin.
Kahdentoista vuoden ikä ei ole vielä pitkä, mutta riittävä osoittamaan, että toiminta on vakiintunutta ja merkityksellistä. Se ei synny itsestään, vaan siitä, että ihmiset tulevat paikalle, osallistuvat ja sitoutuvat.
Siksi juhlat pidetään. Ei siksi, että snapsilauluista saisi opintopisteitä, vaan siksi, että yhteisö tarvitsee yhteisiä hetkiä pysyäkseen elävänä.
Festen samlar oss, och påminner om att föreningen finns tack vare sina människor. Glöm inte Helan går!
– Teemu Koskela, päätoimittaja
Uusi vuosi, uudet kujeet
Vuosi on vasta alussa, mutta siihen on ehtinyt mahtua paljon töitä, kokemuksia ja yhdessä tekemistä. Alkuvuosi on lähtenyt täydellä pöhinällä kiireentäyteisesti käyntiin, mutta en voisi olla enemmän ylpeä miten hienosti meidän nuori hallitus on omaksunut pestinsä ja vastuunsa. Haluan erityisesti kiittää vuoden 2025 hallitusta hienosta työstä Judicassa, avusta sekä hyvästä pohjasta, jonka olemme heiltä saaneet. Suuri kiitos kuuluu myös tämän vuoden hallitukselle ja aktiivisille judisteille, joita ilman Judica ei olisi niin lämmin ja yhteisöllinen kuin mitä se tänä päivänä on.
Viime vuosi osoitti jälleen, että toiminta syntyy ihmisistä. Tapahtumat, ideat ja onnistumiset eivät tule itsestään, vaan niiden taustalla on joukko tekijöitä, jotka päättävät lähteä mukaan. Kaikki ei aina mene täydellisesti, ja se kuuluu asiaan. Monesti parhaat hetket syntyvät juuri siitä, että uskalletaan kokeilla ja oppia matkan varrella.
Tänä vuonna tavoitteena on jatkaa sitä, mikä
toimii, ja kehittää rohkeasti uutta. Haluamme, että toiminta on helposti lähestyttävää ja että jokainen voi löytää itselleen sopivan tavan osallistua matalalla kynnyksellä. Kaikkien ei tarvitse olla äänessä tai vastuussa suurista kokonaisuuksista. Riittää, että tulee paikalle, antaa oman panoksensa ja on osa yhteistä tekemistä. Pienistä teoista muodostuu lopulta kokonaisuus.
Vuosijuhlat lähestyy hurjaa vauhtia, kieltämättä vähän alkaa jo jännittää. Päällimmäisenä kuitenkin en malta oottaa, että pääsee juhlistamaan taas meille niin rakasta Judicaa yhdessä ihanien kanssajudistien sekä uusien ja vanhojen kasvojen kanssa. Vuosijuhlat on hetki, jolloin ympäri Suomea jäsenistö kerääntyy tänne susirajalle, josta seuraa jälleennäkemisiä, uusia tuttavuuksia ja paljon catchuppausta. Tämä on arvokas hetki, joten nauttikaa toisistanne ja juhlista, muistakaa arvostaa sitä mitä teillä täällä on, koska onhan tämä aika todella mahtavaa.
– Nina Reinhardt, puheenjohtaja
Koulutuspoliittiset uutiset: työnhakuahdistusta ja sivupolkuja
Kuin lehmät kesälaitumelle päästessään, hallitus 2026 on täynnä energiaa ryhtynyt tehtäviinsä rakkaan Judicamme eteen. Edunvalvonnan osalta uusi vuosi on myös lähtenyt liikkeelle reippaasti yhteydenpitämisellä laitokseen, kielikeskukseen sekä muihin ainejärjestöihin. Alkuvuosi onkin tuonut paljon kiitollisuutta siitä, että miten hyvin ja avoimesti yhteistyö toimii, haluankin jatkaa ja edistää tätä jatkumoa entisestään.
Heti tammikuusta lähtien on pyritty jatkamaan edunvalvonnallista tiedottamista Maanantaipöllössä sekä Instagramissa, sekä alentamaan kynnystä entisestään yhteydenotoille. Tulevaisuuden tavoitteina on toimikunnan kanssa kannanottojen sekä näkyvyyden lisääminen. Haluankin kiittää kaikkia opintokyselyyn vastanneita, sillä jokainen vastaus huomioidaan ja niiden herättämiä ajatuksia esitellään laitokselle huhtikuussa. Lämmin kiitos viime vuoden Kopo & vpj Akulle uudisraivaajantyöstä edunvalvontatoimikunnan osalta ja hyvästä pohjasta jonka päälle lähteä rakentamaan!
Edunvalvonnassa pinnalla kansallisella tasolla on ollut opiskelupaikkojen lisääminen ja haastava työelämätilanne. Harjoittelupaikkoja on hyvin vähän saatavilla ja samoja paikkoja hakevat sadat opiskelijat. Havaittavissa on myös, että harjoittelupaikkojen saaminen etenkin ilman aiempaa kokemusta on vaikeutunut, mikä on viedä koko harjoitteluiden idean opiskelijoiden kokemusta antavina oppimispaikkoina.
Harjoittelupaikkojen saaminen on niin koko Suomessa, mutta myös alueellisesti tärkeää, jotta uran rakentaminen on mahdollista ympäri Suomen. Juristien työllisyystilannetta kuin harjoittelupaikkojen suhteen aiempaa heikompaa tilannetta ei myöskään auta opiskelijapaikkojen lisääminen. Olemme olleet aktiivisesti yhteydessä edunvalvonnallisten kysymysten äärellä muiden oikeustieteellisten ainejärjestöjen kanssa. Vaikutustyötä on pyritty tekemään kannanotoilla ja keskusteluilla niin OOL:in kuin Juristiliitonkin kanssa.
Tuska työhakemusten kanssa piinaa useimpia ja samalla huonommuudentunne tökkii joka suunnasta kun kaverilla tai kummin kaiman koiralla onnistuu kesätöiden osalta. Nyt ei kannatakaan olla liian ankara itselleen. Kenenkään uraa ei määritä se, että saako ensimmäisen harjoittelupaikkansa tänä-, ensi- vai sitä seuraavana vuonna - eikä se myöskään tee sinusta toista huonompaa juristinalkua. Olemme hyvin suorituskeskeisellä alalla, jolla korostuvat onnistumiset ja urapuheet. Samaan aikaan harva muistaa tai haluaa kertoa niistä vaikeista hetkistä tai saamattomista harkkapaikoista.
Tilanne on kuitenkin sama kaikille, etkä ole yksin. Juristi kyllä ehtii tekemään töitä, mutta elämän sivupolut voivat antaa yllättävänkin paljon. Vaikka tällä hetkellä työttömyystilanne huolestuttaa, tarvitsee oikeudenmukaisuuden puolustaminen tulevaisuudessakin tekijänsä. Luota omaan polkuusi ja nauti opiskelijaelämästä sekä sen antamasta vapaudesta, työelämä kyllä sen päättää ajallaan.
Kesäajalle kannattaa pitää vaihtoehtoina mielessä niin muut työmahdollisuudet, opintojen tekeminen, kesäkurssit Suomessa kuin ulkomailla kuin mahdollisuuksien mukaan ihan vain lomailu. Joten mikäli harkkapaikka ei osu kohdalle tänä vuonna, suhtaudu siihen mahdollisuutena, äläkä epäonnistumisena. Mikään työpaikka ei tänä vuonna ole itsestäänselvyys ja mikäli töitä ei saa lopulta siitäkin kyllä selviää tavalla tai toisella. Mielessä kannattaa pitää myös, että LL-kassan jäsenenä myös muut kuin alaan liittyvät työt kerryttävät vähimmäistyöaikaa, joka pitää olla täynnä ennen kassan työttömyyskorvauksen saamista. Juristiliitolta löytyy myös työnhakusparrausta, johon kannattaa käydä tutustumassa.
Ja loppuun ihan yleisesti: täydellisiksi tai valmiiksi emme tule, joten mikäli opinnoissasi tai järjestön toiminnassa hiertää jokin asia ole matalalla kynnyksellä yhteydessä, niin pyritään yhdessä vaikuttamaan niihin <3.
Minä, koko Judican hallitus ja edunvalvontatoimikuntalaiset olemme sinua varten!
Nautitaan kevätpäivistä sekä Judican 12. vuosijuhlista!
–
Aliisa Tammi, varapuheenjohtaja ja opintovastaava
HENKILÖKUNTA
TUTUKSI
Michael Ristaniemi
Toimittanut: Oikeustieteen ylioppilas Aarne Hakli
Michael Ristaniemi on syyskuusta 2025 alkaen toiminut osa-aikaisesti Itä-Suomen yliopiston työelämäprofessorina keskittyen eurooppalaiseen yritysoikeuteen ja erityisesti kestävyyteen yritystoiminnassa. Urallaan hän on kartuttanut kokemusta yrityksistä, asianajotoimistoista, yliopistoista ja EU:n komissiosta, jossa hän työskentelee virkamiehenä.
Res Judicata tarjoaa nyt lukijoilleen ainutlaatuisen mahdollisuuden tutustua uuteen työelämäproffaan ja oppia työelämästä ammattilaiselta, jonka näkökulma yhdistää akateemisen maailman ja käytännön juridiikan unohtamatta kansainvälistä vivahdetta!
Haluatte tuoda OTM-tutkintoon lisää työelämälähtöisyyttä. Mitä se käytännössä tarkoittaa opiskelijan näkökulmasta?
Toden totta. Konkreettisesti haluaisin parantaa ymmärrystä opiskelijoiden uratoiveista ja niistä työtehtävistä, joihin oikeustieteen laitokselta valmistuneet työllistyvät useimmiten. Tätä ymmärrystä voisi käyttää linssinä, jolla voi kehittää opintotarjontaa ja opinto-ohjausta, esimerkiksi koostamalla opintotarjonnasta erilaisia opintopolkuja tai luomalla alumnivetoisia kursseja, joissa painotetaan relevantteja työelämätaitoja.
Opiskeluaikana voi ensinnäkin olla jo pitkälle meneviä ajatuksia omista uratoiveista, mutta harva pystyy hahmottamaan mitä tietoja ja taitoja kyseinen ura todella vaatii. Tässä urapoluista voi olla hyötyä. Omassa tapauksessani esimerkiksi toimiessani metsäteollisuudessa yritysjuristina välillä minun odotettiin ymmärtävän juridiikkaa varsin laajasti – muun muassa prosessi- ja ympäristöoikeusasioista. Jos olisin opiskeluaikoina hahmottanut tämän, niin olisin voinut tehdä parempia valintoja valinnaisten kurssien suhteen ja myös panostaa tiettyihin pakollisiin kursseihin enemmän. Toki urapolut toimivat vain, jos laitokselta löytyy oikeanlaista kurssitarjontaa. Tältä osin varsinkin valinnaiset kurssit ovat sellaisia, jotka voivat painottaa
työelämärelevantteja tietoja ja taitoja. Olen itse Turusta valmistuneena alumnina aikanaan koordinoinut käytännön kursseja kilpailuoikeudesta, kaupallisten sopimusten ydinehdoista ja neuvottelutaktiikasta sekä startup-yritysten juridiikasta. Nämä kaikki olivat alumnien vetämiä ja opiskelijoiden parissa hyvin suosittuja, vaikka eivät perustuneet suoranaiseen tarvearvioon - muuten kuin meidän omiin kokemuksiin opiskeluajoilta. Kenties tällaisesta tavasta osallistaa alumneja opetustoiminnassa voisi olla hyötyä myös UEFilla. Kokemukseni mukaan teiltä valmistuneita on hyvin kiinnostavissa ja varsin monipuolisissa tehtävissä. Olen varsin tuore UEFlainen, joten tuon näitä esille herätelläkseni keskustelua teidän ja muiden kanssa, jotka tuntevat laitoksen toimintaa paremmin. Konkreettiset toimet sitten perustuvat todelliseen tarpeeseen. Ottakaa siis yhteyttä, jos teillä on ideoita miten tehdä OTM-tutkinnosta juuri teille käytännössä hyödyllisempi!
Mitä sellaista työelämässä vaaditaan, jota ette osannut vielä opiskelijana odottaa?
Opiskeluaikana olin erityisen kiinnostunut yritysjuridiikasta ja tavoittelin siihen liittyviä tehtäviä. Niissä tehtävissä olenkin nyt toiminut eri rooleissa - myös UEFilla osa-aikaisena eurooppalaisen yritysoikeuden työelämäproffana. Kaikissa tehtävissä menestymisessä korostuvat samanlaiset asiat. Erityisesti haluaisin
painottaa vuorovaikutustaitoja ja uteliaisuutta. Luottamuksen ja ihmissuhteiden rakentaminen on kaiken merkityksellisen toiminnan perusta, myös työelämässä. Ja (työ)elämästä saa enemmän irti, kun yrittää laaja-alaisesti ymmärtää maailmaa.
Millaisia työmahdollisuuksia EU-oikeus tarjoaa? Entä millaisin konkreettisin askelin oikkari tai nuori juristi voi edistää pääsyään näihin tehtäviin?
EU-oikeus on terminä vähän hankala - se viittaa samalla omaan oikeudenalansa, mutta EU-oikeutta on myös monen muun oikeudenalan osana. Käytännössä hyvin monessa juristitehtävässä on EU-oikeudellisia ulottuvuuksia.
Väittäisin, että suurin osa EU-oikeudellisista työpaikoista on siis ihan tavallisia juristin työpaikkoja. Kiinnostus (ja ajan mittaan syventyvä ymmärrys) näistä ulottuvuuksista voi olla paitsi tapa erottautua, niin tuo myös vähän maustetta työarkeen. Työelämä on varsin pitkä ja sillä on väliä, että arki on itselle riittävän kiinnostava ja värikäs. EU-oikeus voi tuntua hankalalta sisällön tai kielen vuoksi, mutta tällaiset lisäkerrokset voivat myös ajan mittaan lisätä työn mielekkyyttäkin.
Kannattaa siis vähintään tutustua oman suosikkioikeudenalan EU-kysymyksiin. Suosittelen vahvasti myös Erasmus-vaihtoa ja Euroopan komission Blue Book -harjoitteluohjelmaa. Niissä kummassakin tuntee ja kokee konkreettisesti näitä hyötyjä.
Millaiseksi kuvittelitte tulevan uranne opiskeluaikoina, ja miten nykytilanne vastaa silloisia unelmianne ja tavoitteitanne?
Minua on kiinnostanut yritysjuridiikka opiskelujen alkuajoista lähtien. Toiveena oli yritysjuristin tehtävä ja siihen myös päädyin. Jälkeenpäin ajatellen kannustaisin opiskeluaikana pohtimaan tarkan tehtävän sijasta kuitenkin enemmän minkälaisten kysymysten parissa haluaisi viettää aikaansa. Minua kiinnostaa talous, sen toimijat sekä sen rooli osana yhteiskuntaa. Haluan myötävaikuttaa siihen, että se toimii yhä paremmin ihmisten ja luonnon hyvinvoinnin näkökulmasta. Nykytilanne Euroopan komission pysyvänä virkamiehenä ja kestävän liiketoiminnan ohjauskeinojen parissa työskentely on hy-
vin linjassa tämän kiinnostuksen kohteen kanssa.
Toimitte työelämäprofessorina sekä EU-virkamiehenä, joten vastuullanne on monenlaisia tehtäviä. Miten nämä roolit tukevat toisiaan ja miltä näyttää tavallinen työpäivänne? Tosiaan olen ainoastaan osa-aikaisesti ja pääasiassa etänä UEFilla ja siinä rinnalla täysipäiväisesti Euroopan komissiolla. Periaatteessa roolit täydentävät hyvin toisiaan. UEFilla on hienoa päästä kärryille nykyopiskelijoiden kiinnostuksen kohteista, niin myös altistumaan tutkijoiden teoreettisille ajatuksille. Samalla yritän itse tukea kumpaakin porukkaa parhaani mukaan. Käytännössä ajankäytön suunnittelu on jatkuvaa tasapainoilua - vielä kun kotona on puolison lisäksi kaksi pientä lasta. Brysselissä työpäivät tyypillisesti kestävät noin yhdeksästä kuuteen ja tätä pyrin itsekin noudattelemaan. Illat on pyhitetty perheelle.
Millaisia neuvoja tai terveisiä haluatte lähettää lopuksi Judisteille, jotka pohtivat omaa polkuaan työelämään?
Kannattaa altistaa itseään kaikenlaisille ajatuksille ja kokemuksille! Opiskeluaika on parasta aikaa elää elämäänsä täysillä. Tosin myöhemminkin se onnistuu. Omalla kohdalla muutin ulkomaille töihin vasta 35-vuotiaana ja arki on erittäin antoisaa.
PARI NOPEAA:
Joensuu vai Bryssel?
Kesällä Suomi (Joensuu mukaan lukien), muutoin Brysselin vilske.
Inhokki oikeudenala?
Oikeudenalathan ovat vain pedagogisia konstruktioita. Opiskeluaikana erityisen haastavaa oli kyllä innostua vero-oikeudesta – sitä kurssia minun ei totta puhuen olisi kuulunut ehkä läpäistä.
Mitä harrastatte?
Kahden pienen tyttären isänä pitkälti niitä asioita, mitä hekin. Ja toki oikeustiedettä!
Vuosijuhlavastaava paljastaa:
“Herään öisin miettimään pomppulinnaa”
On olemassa unia, jotka säikäyttävät hereille, ja unelmia, jotka pitävät hereillä.
Ensimmäiseen kuuluu se jo klassikoksi muodostunut, jossa heräät sydän hakaten siihen, että olet nukkunut pommiin sillisaamuna. Pomppulinna on varaamatta ja toimikunta odottaa ohjeita, joita et ole koskaan lähettänyt. Hetken ehdit jo laatia mielessäsi kriisisuunnitelmaa, kunnes todellisuus armollisesti muistuttaa, että kalenterissa ollaan onneksi vasta helmikuussa.
Unelmat puolestaan eivät synny paniikista vaan palosta tehdä, kuulua ja rakentaa. Vuosijuhlavastaavan pesti ja ylipäätään hallitustyöskentely on ollut minulle unelma, josta olen päässyt tekemään totta. Kun kannoin Suomen lipun sisään Sirkkala-saliin viime vuosijuhlilla, siinä hetkessä oli jotain pysäyttävää. Lipun takana kävellessäni ajattelin, ensi vuonna haluan olla mahdollistamassa kaiken tämän. Ja jos mennään vielä kauemmas, jo ennen kuin olin
edes aloittanut opintojani, odotin oikiksessa eniten juuri vujuille pääsemistä ja sitä, että saan pukeutua juhlapukuun, istua pitkään pöytään ja kokea sen kuuluisan yhteishengen, josta kaikki puhuvat. Jo ennen opintojen alkua haaveilin siitä, että saisin olla rakentamassa sitä yhteisöä, johon olin vasta astumassa. Nyt tuo unelma on totta. Ja ironista kyllä, siihen sisältyy myös niitä sydän kurkussa herättäviä öitä. Mutta ehkä juuri se tekee tästä kaikesta niin merkityksellistä. Suurimmat unelmat eivät ole stressittömiä, vaan tavoittelemisen arvoisia.
Vuosijuhlavastaavan arki ei ala juhlapuheista ja skumppalaseista, vaan Excel-taulukoista, aikatauluista ja pienestä paniikista. Kaikesta tästä huolimatta tai ehkä juuri siksi, tiesin jo vuosi sitten, mitä haluan tehdä hallituksessa. Nyt kun olen saanut kurkistaa kulissien taakse, voin paljastaa salaisuuden. Vuosijuhlat eivät synny taikuudella, vaan viesteistä, jotka alkavat sanoilla ”varmistaisin vielä”, kahvitahroista
pöytäkirjoissa ja siitä, että joku muistaa kysyä, onhan tämä nyt varmasti hoidossa. Kuitenkin ennen kaikkea vuosijuhlat syntyvät ihmisistä. Vuosijuhlaviikko ei ole yhden ihmisen projekti, eikä edes yhden toimikunnan. Se on marsalkoiden, toimikuntalaisten, hallituksen ja lukuisten muiden käsiparien yhteisen työn tulos. Perfektionistille tämä on ollut kasvattavaa. On pitänyt opetella päästämään irti ja luottamaan siihen, että muut auttavat. Ja ehkä tärkeimpänä asiana oppia ymmärtämään, että juhla ei synny täydellisyydestä vaan merkityksestä.
Minulle vuosijuhlat ovat yhteisöllisyyden juhla. Ne ovat muistutus siitä, että kukaan ei rakenna ainejärjestöä yksin. Jokainen tapahtuma, kokous, kahvihetki ja spontaani käytäväkeskustelu on osa sitä ydintä, josta Judica muodostuu. Vuosijuhlissa on ainutlaatuista se tunne, kun katsot ympärillesi ja näet saman pöydän ääressä eri vuosikurssit, alumnit ja ystävät, kaikki ihmiset, jotka ovat omalla tavallaan jättäneet jälkensä meidän yhteisöön. Juhlasali täyttyy yl-
peydestä, kiitollisuudesta ja siitä hiljaisesta oivalluksesta, että olemme yhdessä rakentaneet jotain, joka kestää yli yksittäisten tapahtumien ja vuosien.
Ja vaikka heräisinkin vielä muutaman kerran paniikissa siihen, että sillis on alkamassa viiden minuutin päästä, en vaihtaisi tätä kokemusta pois. Kun juhlapäivä koittaa, musiikki alkaa soida ja sali täyttyy iloisesta puheensorinasta, tiedän, että kaikki säätö, stressi ja yölliset säpsähdykset ovat olleet sen arvoisia.
Lämpimästi tervetuloa Judican XII vuosijuhlille juhlimaan meitä, meidän yhteisöämme ja sitä, mitä saamme aikaan yhdessä!
– Melina Törmänen, vuoden 2026 Judica ry:n sihteeri ja vuosijuhlavastaava
Res Judicatan toimitus esittäytyy
Jussi Hakala
25-vuotias
Aku Haikala
24-vuotias
5. vuosikurssi, 3. vuosi Res Judicatassa
Moikka, mie oon Aku Haikala ja oon viidennen vuoden opiskelija. Palaan parin vuoden tauon jälkeen takaisin Ressun toimitukseen. Välissä ehdin vuoden olla päätoimittajanakin. Ressu on lähellä sydäntä ja onkin hauska taas päästä kirjoittelemaan kaikenlaista.
6. vuosikurssi, 1. vuosi Res Judicatassa
Vanhan kaartin Judistina olen toimituksen kautta saattamassa loppuun viime vuoden viimeisessä kappaleessa aloittamaani kaksiosaista esseetä kuudesta vuodesta Judicassa. Ennen valmistumisen laitumille liitelemistä kirjoittanen vielä jotakin muistelemista myös vuoden toiseen julkaisuun. Kukapa tietää, jos jotakin oikeudellista sisältöä lähtisi laatimaan.
Milla Vaaljoki
20-vuotias
1. vuosikurssi, 1. vuosi Res Judicatassa
Pyrin osallistumaan toimitukseen tarpeiden ja toiveiden mukaan, mutta jättämään lehteen omalla kädenjäljellä ehkä jotain luovaa ja taiteellista. Katsotaan mitä keksinkään :)
Sanni Sihvola
23-vuotias
3. vuosikurssi, 1. vuosi Res Judicatassa
Moikka! Mun nimi on Sanni ja olen kolmannen vuoden opiskelija. Pari vuotta olen muissa Judica-hommissa pyörinyt, mutta tänä vuonna ajattelin ensimmäistä kertaa tulla kokeilemaan Ressun toimitusta. Vuosi näyttää mitä tulen kirjoittelemaan, mutta luultavimmin monipuolisesti vähän kaikenlaisia juttuja. Aloitan ainakin vujubrunssista! :)
Aarne Hakli
20-vuotias
2. vuosikurssi, 1. vuosi Res Judicatassa
Moi. Oon Aarne, toisen vuoden opiskelija. Oon ensimmäistä kertaa toimituksessa, hauskaa päästä kokeilemaan tätäkin hommaa. Kiinnostava nähdä millasia juttuja pääsee kirjottelemaan, mielenkiintoa riittää moneen suuntaan.
20-vuotias
1. vuosikurssi, 1. vuosi Res Judicatassa
Aloitin toimituksessa jo viime syksynä, kun kuulin lehdestä ja ajattelin sen olevan oma juttuni ja lisäksi koko toimitus otti minut lämpimästi vastaan.
Mielestäni kiipeily urheilulajina on mahtava vertauskuva elämälle ja taskustani löytyy aina kaiken varalta pala paperia. Ressussa olen kirjoittanut kulttuurinurkkaa sekä yhdessä toisten kanssa Ressu testaa -juttusarjaa ja tavoitteenani on saada kirjoitettua novelli johonkin tämän vuoden Ressuista.
Eevi Kokkonen
KOKKIKULMA
Vujubrunssi
Toimittanut: Oikeustieteen ylioppilas Sanni Sihvola
Useimmilla judicalaisilla vuosijuhlalauantai alkaa jo varhaisin aamulla laittautumisella tai pitkäksi menneiden sitsien jatkoilta kotiin rymyämisellä, ja luultavimmin päättyy vasta seuraavana aamuyönä Palmasin pilkkuun. Koko viikko on täynnä jos jonkinmoista ohjelmaa, jotka ovat vieneet varmasti itse kultakin voimia vuoden koreimmilta juhlilta. Vaikka pääsemme juhlimisen yhteydessä nauttimaan herkullisista cocktailpaloista ja kolmen ruokalajin menusta, eivät annoskoot tunnetusti siirrä nälkää koko illan ajaksi. Siksi on tärkeää aloittaa vuosijuhlapäivä maittavalla, ravitsevalla ja piristävällä brunssilla ennen pre-cocktail -tilaisuuteen saapumista. Seuraavaksi vujubrunssille sopivia tarjottavia, joista monet voidaan valmistaa ennakkoon:
Inkiväärishotti:
Inkiväärishotti kannattaa valmistaa jo vujuviikkoa ennen, jotta nostat vastustuskykysi maksimiin. Tällä saat täräyttävän herätyksen päivääsi ja estät kenties pahinta räkälenssunryökälettä tulemasta aveciksesi juhliin.
ohjeet:
inkivääriä
1 dl hunajaa
1 l vettä sitruuna
Kuori ja raasta inkivääri.
Lisää inkivääri ja hunaja kulhoon.
Keitä vesi ja lisää kiehuva vesi inkiväärin ja hunajan joukkoon.
Kun seos on jäähtynyt, siivilöi juoma.
Lisää juomaan sitruunan mehu ja halutessasi myös raastettu sitruunan kuori.
Nauti shotti virkistävää juomaa aamuisin. Säilytä juomaa jääkaapissa.
Bellini ja mimosa
Kupliva juoma asettaa taatusti mielen ja kehon juhlavireeseen. Mikäli brunssien vakiodrinkki – Mimosa – tulee teidänkin korvistanne ulos, on aika koittaa hieman hifistellympää versiota siitä, toisin sanoen Belliniä. Vanhan kansan mimosallakin tulee kuitenkin varmasti olemaan ikuisesti paikka brunssipöydässä, koska tuoremehu ja skumppa ovat pöydässä joka tapauksessa katettuna.
ohjeet:
Bellini:
1 osa persikkasosetta
2 osa kuohuviiniä
Kaada lasin pohjalle persikkasosetta. Kaada loppu lasillinen kuohuviiniä.
Sekoita varovasti. Nauti raikastava bellini!
Mimosa:
1 osa appelsiinimehua
1 osa kuohuviiniä
Kaada lasiin appelsiinimehu tai muuta haluamaasi tuoremehua, esimerkiksi erilaiset trooppiset hedelmämehut sopivat hyvin mimosaan. Kaada päälle kuohuviini.
Sekoita varovasti.
Nauti piristävä mimosa!
Karjalanpiirakat ja vegaaninen munavoi:
Kyllä pohjoiskarjalaisen opiskelijan pitää vujubrunssilla tarjoilla karjalanpiirakoita, sanon minä! Vegaanisella munavoilla luot brunssivieraillesi yllätyksellisen makumatkan nykypäivän Pohjois-Karjalaan. Kala namak -suola on erityisellä tavalla valmistettu, jolla mukaan on saatu kananmunasta tuttu vieno rikinmaku.
ohjeet:
Karjalanpiirakat:
Paista kaupan pakastekarjalanpiirakat ohjeen mukaan, osta kaupan paistopisteeltä tai tee itse.
Vegaaninen munavoi:
1 pkt tofua
kala namak -suolaa eli mustaa suolaa (tekee kananmunan maun ilman kananmunaa)
130 g margariinia
Murenna tofu pieneksi.
Sekoita margariini ja suola tofun sekaan. Tarjoile karjalanpiirakoiden kanssa.
Tuorepuuro:
Tuorepuuro täyttää vatsan ja saa ruoansu latuksen käyntiin. Chiansiemenet poistavat ylimääräisen kuonan putkistostasi kenties jo prekokkareilla, joten voit rauhassa nauttia il mavaivattomasta illallisjuhlasta Kimmelissä.
ohjeet:
3 dl kauramaitoa
1 dl kaurahiutaleita
2 rkl chiansiemeniä
höysteet, esim: mangososetta mustikoita, mansikoita tai vadelmia pähkinöitä
Valmista tuorepuuro edeltävänä iltana valmiik si jääkaappiin muhimaan.
Sekoita kauramaito, kaurahiutaleet ja chiansie menet sekaisin valmiiksi tarjoilukulhoissa, niin tuorepuuro on höysteiden lisäämisen jälkeen valmis tarjottavaksi brunssilla. Ohjeesta tulee noin 2 annosta tuorepuuroa.
Syntikkapop ja Judica osa 2
Hyvää alkanutta vuotta 2026, ja tervetuloa takaisin Judican ja syntikkapopin pariin! Luet parhaillaan toista osaa kaksiosaisesta esseestä. Mikäli esseen tausta-ajatukseen haluaa päästä syvemmin sisään, suosittelen lukemaan esseen ensimmäisen osion Res Judicatasta 4/2025. Lyhyesti tiivistettynä esseessä tarkastellaan Judican kehitystä omien ainejärjestöaktiivin silmieni kautta omasta fuksivuodestani 2020 lähtien vuoteen 2025 saakka. Judican historian tarkastelun rinnalla esseessä seurataan myös itselleni rakkaan, ja vahvasti omaan Judica-aikaani sidoksissa olevan musiikkigenren, syntikkapopin kehitystä genren syntymästä 1970-luvulla aina tähän päivään asti. Formaatissa tarkastellaan aina yhtä vuotta sekä yhtä albumia rinnakkain. Ajoittain albumi toimii myös omana kuvauksenaan siitä, miltä kyseinen vuosi Judicassa minulle näyttäytyi. Ensimmäisessä osassa tarkasteltiin vuosia 2020-2022, ja syntikkapopin puolella puolestaan kuljettiin vuoden 1974 Kraftwerkista, vuoden 1979 Yellow Magic Orchestran kautta, vuoden 1985 Tears for Fearsiin. Sen pidemmittä puheitta, ottakaamme tarkasteluun jälkimmäinen puolisko omasta ajastani Judicassa.
2023 – Pet Shop Boys – Behaviour (1990)
Vuonna 2023 oli aika ottaa hieman askelta taaksepäin Judican aktiivitoiminnasta. Ensimmäinen ikimuistoinen hallitusvuoteni oli juuri saapunut päätökseen, eivätkä rahkeet olisivat mitenkään riittäneet toiseen yhtä vauhdikkaaseen rumbaan. Samanaikaisesti vuosi merkitsi kolmatta kokonaista opiskeluvuottani, joka tuohon aikaan toimi laajalle joukolle Judisteja viimeisenä vuotena Joensuussa ennen Judicasta hiljalleen irroittautumista sekä muualle muuttamista; onhan kyseessä notaariopintojen tavoiteajan viimeinen vuosi.
Itselläni ei kumpikaan tapahtuma toteutunut, notaarin paperit osuivat kouraan vasta seuraavana vuonna ja Joensuussa yhä esseetä
kirjoittaessani pörrään. Kuitenkin tieto siitä, että nimenomaan kanssani samaan aikaan aloittaneet, ja sen myötä itselleni tutuimmiksi tulleet, opiskelijat olivat piakkoin sulkemassa omien elämiensä Joensuu-jaksojaan, saivat minut haluamaan ottaa mahdollisimman paljon irti etenkin vuoden 2023 keväästä. Ikimuistoisen ihanan, mutta myös ajallisesti kuormittavan hallitusvuoden jälkeen hyppäsin tapahtumatoimikunnan kelkkaan ollakseni mukana useimpien vuosikurssikavereitteni kanssa viimeistä kevättä susirajalla.
Syntikkapopin kulta-ajan voisi esittää päättyneen yhdessä 80-luvun kanssa, ellei genre olisi kokenut kahta seismistä albumijulkaisua nimenomaisesti vuonna 1990. Depeche Moden Violator-albumi ansaitsee musikaalisten meriittiensä myötä tulla tarkastelluksi aivan yhtä paljon kuin valitsemani albumi. Pet Shop Boys sekä heidän samana vuonna julkaistu albuminsa Behaviour sopii kuitenkin retrospektiivin seuraavaksi albumiksi aivan liian täydellisesti. Brittiläisten Neil Tennantin ja Chris Lowen perustamaa yhtyettä voidaan aktiivista radiotoistoa saaneiden singlejen sekä yhä aktiivisen keikkailunsa myötä väittää perustellusti kaikkein laajimmin tunnetuksi syntikkapop-bändiksi. Muun muassa Kraftwerkin, The Human Leaguen ja itse asiassa juuri Depeche Moden ja Violator-albumin inspiroima Pet Shop Boys on samalla mielestäni syntikkapopin viimeinen suuri yhtye, omanlaisensa kulminaatio siitä, mitä syntikkapop huomion keskipisteenä saavutti.
Samoin voisi sanoa omasta kokemuksestani Judicassa vuonna 2023. Tuolloin osaltani tuntui, että oma vuosikurssini oli saavuttanut ainejärjestössä sen, mihin vuonna 2020 oli Judicassa aloittaessaan ryhtynyt, ja nyt oli vuoro käynnistää koronavuonna aloittaneen vuosikurssin kunniakierros. Kahden koronavuoden ja yhden hallitusvuoden jälkeen pääsin nauttimaan Judican vuosijuhlia ensimmäistä (ja es-
seetä laatiessani toistaiseksi viimeistä) kertaa ilman minkäänlaista juhliin liittyvää vastuutehtävää, ja pääsin näkemään, kuinka minäkin kykenin jättämään oman jälkeni Judicaan, kun vuoden 2023 hallitus, vuosijuhlavastaavaseuraajani johdolla, oli säilyttänyt edeltävänä vuonna hyväksi havaitut käytännöt järjestämistäni vuosijuhlista ja ennen kaikkea ottanut havaitsemistani epäonnistumisistani itselleen keskeisiä kehityskohteita, jonka seurauksena Judican yhdeksännet vuosijuhlat olivat monin verroin omiani paremmat. Siinä missä vuoden 2022 sillikselle varatun, kooltaan auttamatta liian pienen tapahtumapaikan pelastukseksi ilmaantui puhtaalla tuurilla loistavat sääolosuhteet, olisi vuoden 2023 sillis voitu järjestää täydessä kaatosateessa ilman, että tunnelma olisi juurikaan latistunut.
Tätä taustaa vasten Behaviour albumina sopii kuin frakki vujuille. Selvästi aikaisempia albumeja enemmän popin puolelle taipuva levy ei koe tarvetta leikkiä epätyypillisillä laulurakenteilla taikka poikkeuksellisilla tahtilajeilla, eikä syntikan sarallakaan suuria innovaatioita ole tarjolla. Sen sijaan Tennant ja Lowe pyrkivät soittimillaan ja tuotannollaan hiomaan rytmit ja melodiat täydellisyyteen asti säestämään syviä ja usein surumielisiä sanoituksia, joiden koskettavuus voisi radiosoitossa mennä kuulijalta täysin ohi, mutta albumikuuntelussa brittiduon tunteet ja kokemukset välittyvät kirkkaasti.
Lyriikat ovat se ikävä lääke, jonka nielemistä turvalliset sekä pehmeät melodiat ja tutut rytmit helpottavat.
Vaikka arvioni monen oman sekä vanhempien vuosikurssien judistien muuttamisesta pois Joensuusta osoittautuikin todeksi, tämä ilokseni ei estänyt heidän osallistumistaan sankoin joukoin tapahtumiin läpi lukuvuoden. Vappuviikoilla riitti jälleen rientoja, ja raastupaputkeni säilyi voimissaan. En voi myöskään mitenkään olla mainitsematta aivan käsittämätöntä useiden eri tapahtumien yhteensattumaa, joka saattoi minut ja nykyisen puolisoni toistemme luokse Ilonan pimeässä, hoitosyytesitsien jatkoilla. Lopulta pikkujouluviikollekin asti eri vuosikurssien sateenkaari loisti tapahtumissa. Kun syksyllä Judicaan saatiin vielä uusi fuksikatras, oli ilmassa selvästi aistittavissa innokkuutta vuo-
den 2024 vuosijuhlia, Judican ensimmäisiä pyöreitä, kohtaan. Tästä innokkuudesta puheen ollen, päädyinpä pienen suostuttelun jälkeen hakemaan vuosijuhlamarsalkan rooliin Judican kymmenensille vuosijuhlille. Yhdessä suostuttelun taustalla olleen Jenni Kajanderin kanssa minut tehtävään valittiin, ja niin alkoi Judican siihenastisten suurimpien juhlien järjestäminen, vuoden 2023 lopulla.
Behaviourin avauksena toimiva Being Boring on albumin ehdoton merkkipaalu, joka harkiten käytetyn harppusäestyksensä myötä kutsuu kuulijan idylliseen kuvaan nuoruudesta ikuiselta tuntuvana juhlana, jossa tylsistyminen torjutaan kieltäytymällä olemasta tylsä. Taaksepäin lämmöllä muisteleva kappale muistuttaa siitä, kuinka vahva vaikutus muistoilla on, kun nuoruuden tutuista aikanaan aika jättää. Albumin toinen esiin nostettava kappale, The End of the World, puolestaan maalaa säkeistöillään kuvaa runollisen julmasta, ja lopulta apokalyptisen vakavasta kohtalosta; laulun nuoren päähenkilön parisuhde on juuri päättynyt. Kappale pyytää kuulijaansa asettamaan itsensä monille tuttuun tilanteeseen, kun teininä pienenkin parisuhteen päättyminen saattaa muodostaa perusteen maksimitason kriisitilanteelle. Kappaleen jatkuvasti ylösnostattavalle melodialle löytyy selitys kertosäkeistä, kun laulaja muistuttaa kuulijaansa. Kyseessä on kuitenkin vain yksittäinen henkilö, ei suinkaan maailmanloppu.
2024 – Björk – Post (1995)
Vuosi 2024 koitui itselleni vuodeksi, jolloin otin askeleen taaksepäin Judican huminasta. Vuosijuhlat olivat loistava kokemus, ja niiden juontaminen aivan mahtava tilaisuus harjoitella esiintymistä, mutta tapahtumakentällä muutoin oma osallistumiseni jäi huomattavan vaisuksi. Vastuurooleja ei maaliskuun jälkeen enää ollut, ja tuttujen opiskelukavereiden katseiden kohdistuttua muuhun Suomeen, ei ketään ollut muutoinkaan tapahtumiin patistelemassa. Kokonaan en Judicasta irtisanoutunut, ja tapahtumiin osallistuessani sainkin näkymän siitä, miten Judica oli oman opintotaipaleeni alusta lähtenyt muuttumaan ja kehittymään. Paikoin vanhoja tapoja ja käytäntöjä oli yhä säilytetty arvokkuudella, paikoin puolestaan aiemmin
toimimattomia menetelmiä oli lähdetty kehittämään. Siinä missä vauhtipäivä lienee pysyvän ikusesti sinä kultaisena tapahtumaformaattina mitä aina ennenkin, olivat esimerkiksi monet sitsikäytännöt ehtineet ottaa aivan omanlaisensa muodot.
Esseessä on vielä kaksi vuotta ja albumia tarkasteltavana, ja yhä albumivalinta löytyy reilun kolmenkymmenen vuoden takaa. Mitä oikein tapahtuu? Tiivistettynä, ja hieman mutkia suoraksi vetäen, vuosien 2022 sekä 2023 albumien käsittelyn yhteydessä alustamani syntikkapopin kulta-aika osana populaarimusiikin valtavirtaa oli puolentoista vuosikymmenen jälkeen saapunut päätökseen. Islantilaisen laulaja-lauluntekijä Björkin vuonna 1995 julkaisemaa Post-albumia ei voikaan kovin vakuuttavasti argumentoida kuuluvan ainakaan keskeisiltä osin syntikkapopin genreen. Sen sijaan artistin toinen albumijulkaisu ja yksi taidepopin merkkiteoksista toimii tarkastelussa loistavana edustajana siitä, mitä musiikkityylille tapahtuu sen siirtyessä laajemmalla musiikin kentällä taka-alalle. Mikään musiikin genre ei vain kuole kuin seinään suosionsa hiipuessa, vaan vajoaa osaksi edeltäjistään muodostunutta sedimenttiä, josta myöhempi musiikki ammentaa ja kehittyy.
Postin tapauksessa tarkastelemamme genre kohtaa aikalaisiaan kuten yhtä lailla 70-luvulla alkunsa saaneen industrialin sekä hip hopin, jättiläisgenre jazzin, sekä niitä genrejä joiden inspiraationa syntikkapop alkujaan toimikin, kuten teknon ja housen. Esimerkiksi vielä kohtaamattomasta rakkauden kohteesta kertova kappale I Miss You, vaikkakin lyyrisesti albumin yksinkertaisemmasta päästä, saavuttaa useampia erilaisia genremaailmoja neljässä minuutissa kuin useimmat monet genreihinsä tiukemmin sitoutuneet albumit koko kestonsa aikana. Syntikkaluupit kohtaavat ensiksi Björkin ainutlaatuisen lauluäänen, seuraavaksi puhtaana soivan samplen Guemin ja Zaka Percussionin afrikkalaisilla rummuilla tehdystä rytmikappaleesta L’Abeille ja lopulta silmille räjähtävän torviosuuden. Kappaleesta muodostuu suoranainen tyylisuuntien soppa, jolle genremääritelmän asettaminen on merkityksetöntä;
kappale on Björkiä. Hyperballad puolestaan antaa sanoituksillaan enemmän pohdittavaa kuin Oikeus Tietoon, kun laulaja pohtii niin itsetuhoisia ajatuksia, niitä itsensä aspekteja joista yksilö luopuu parisuhteensa vuoksi kuin myös niitä rituaaleja, joita suoritamme kohdataksemme jokaisen päivän ihmisineen. Musiikillisesti kappale on huomattavasti lähempänä syntikkapopia, mutta houserytmit sekä jousiosuus tekevät selväksi, ettei tätä luomusta voi niin yksinkertaisesti kategorisoida. Uskomattoman kaunis kappale soi eteerisen positiivisena pitäen huolen siitä, että kuulija poistuu mukanaan optimistinen asenne.
Vuonna 2024 Judican sedimentti tuntui alkavan muodostua silmieni edessä, kun tapahtumissa kuuntelin, ja itsekin kerroin, nuoremmille vuosikursseille tapoja ja tarinoita, joiden taustat sijoittuivat aikaan ennen heidän jäseniksi liittymistään, joskus ennen omaakin liittymistäni. Miksi Judican sitsien lopetuskappale on koko jäsenyyteni ajan ollut Elton Johnin Can You Feel the Love Tonight, eikä monen muun ainejärjestön käytössä oleva Céline Dionin My Heart Will Go On? Miksi Silja Line Special lauletaan Judicassa aina oikeilla sanoilla? Miksi Judican vappuviikkoille haetaan vauhtia vauhtipäivän pomppulinnasta? Vaikka kaikkiin kysymyksiin on varmasti olemassa tarkat vastaukset, niiden jahtaaminen on yleistä uteliaisuutta lukuun ottamatta tarpeetonta. Ne ovat ilmentymiä siitä muodosta, mihin Judica on meitä edeltäneiden Judistien myötä kasvanut. Vuonna 2024 havaitsin, kuinka lyhyt ainejärjestön muisti usein on, ja sen myötä opin uudella tavalla arvostamaan juuri niitä asioita, jotka Judican muistissa olivat paikoin jopa kymmenen vuosikurssin läpi säilyneet.
Tämä havainto oli vain yksi niistä lukuisista Judican tarjoamista palikoista, jotka ovat Joensuussa ollessani luoneet itselleni täysin uuden tavan tarkastella elämää. Syksyn edetessä tunne siitä, etten ollut vielä valmis luopumaan tästä rakkaasta ainejärjestöstä, etten vielä ehtinyt antaa läheskään niin paljoa itsestäni takaisin Judicalle, kuin mitä Judica oli minulle tarjonnut, vain vahvistui. Judicassa olin saanut oikeasti tutustua itseeni ja tarttunut tilaisuuksiin kehittää niitä osia itsestäni, jotka olin heikkouk-
sikseni tunnistanut. Koen yhä olevani erittäin ujo, ja ajatus edes arkisten keskustelujen käymisestä kanssaopiskelijoiden kanssa tuntuvat edelleen usein ylitsepääsemättömän vaikeilta, mutta Judican tarjoaman turvaverkon tuella kykenin juontamaan ainejärjestön historian suurimmat vuosijuhlat. Nyt koin, että oli aikani pyrkiä tarjoamaan sama kokemus nuoremmille judisteille. Hain Judican puheenjohtajaksi vuoden 2024 syyskokouksessa, ja onnekseni tulin tehtävään valituksi. Toivoin pääseväni innoittamaan uusinta polvea judisteja, jotta niin jokainen jäsenistömme jäsen kuin ainejärjestömme kerrokset jatkaisivat kasvamistaan käsi kädessä.
2025 – Charli XCX – brat (2024)
Ja näin pyörähtää käyntiin viimeinen esseessä tarkasteltava vuosi. Postin ja Behaviourin yhteydessä esitetysti syntikkapopin ajasta yhtenä valtavirran keskeisimmistä genreistä on nykypäivänä vierähtänyt vuosi toisensa jälkeen. Puhtaalla syntikkapopilla on kuitenkin yhä tänäkin päivänä puolestapuhujansa, ja eikä genren ydinelementtien käyttö ole populaarimusiikissa suinkaan ollut vähenemään päin. Siinä missä aktit kuten MGMT, Magdalena Bay sekä Ruusut kulkevat albumeillaan sitkeästi genren uranuurtajien vanavedessä, ovat The Weekndin, Tame Impalan sekä Carly Rae Jepsenin kaltaiset esitykset ottaneet runsaasti vaikutteita syntikkapopista omia tyylejään luodessaan. Tuorein ja vaikutusalaltaan merkittävin osoitus syntikkapopin paikasta ja merkityksestä tämän päivän musiikin valtavirrassa tulee kuitenkin briteistä, joka 80-luvullakin otti genren omakseen. Charli XCX:n brat-albumin sekä levyn julkaisun myötä alkunsa saaneen Brat Summer -trendin pyrkimyksenä ei varmastikaan ollut syntikkapopin palauttaminen kulttuurin keskiöön, mutta pankin räjäyttäessään yhdistelmä nyky-yleisöön vetoavia klubikappaleita sekä syvän introspektiivisiä ja haavoittuneita lauluja vääjäämättä saattoivat myös genren modernin ilmentymän laajan kuulijakunnan huomioon.
Brat on siltä osin täydellinen albumi kuvastamaan omaa vuottani 2025 Judicassa, että puheenjohtajan roolissa vauhtia, viihdettä ja kiirettä riitti läpi koko vuoden. Matkoilla sisa-
rainejärjestöjen vuosijuhlille rakkaan hallitukseni kanssa autossa usein soivatkin muutamat albumin hittikappaleet, ja kun niitä matkoilla kuunneltiin, niin Judican tapahtumissa niitä puolestaan elettiin. Vaikka olin jo yhden hallitusvuoden kokenut, enkä suinkaan jättäytynyt täysin ainejärjestötoiminnan ulkopuolelle kahtena edellisenä vuonna, hallitustoiminnan vauhtisokea tahti riuhtaisi minut mukaansa aivan yllättäen. Tietääkseni elin kyllä vuoden jokaisen päivän, mutta käytännössä olo oli kuin vuodessa olisi ollut päiviä alle sata. Syntikkapopin osalta albumi kuvastaa sitä, kuinka pitkälle nyt jo viisikymmentä vuotta sitten alkunsa saanut genre on kehittynyt toinen toistaan luovempien taiteilijoiden ryhtyessä viemään syntikan tarjoamia mahdollisuuksia uusiin kohtaamisiin toisten genrejen kanssa.
Kun 2024 tarjosi tilaisuuden tarkastella uudistuvaa Judicaa askeleen kauempaa, 2025 antoi tilaisuuden nähdä näköalapaikalta, missä Judicassa mennään. Ei Judica ole se sama ainejärjestö kuin viisi vuotta sitten, ja hyvä niin. Judican hallituksen jäsenet ainakin vuodesta 2022 lähtien voinevat yhtyä jatkuvaan pelon tunteeseen siitä, mistä Judica saa riittävästi toimijoita pärjätäkseen läpi seuraavan vuoden. Ainakin itsestäni tämän pelon tunnistin läpi koko hallituskevään. Mutta uusien opiskelijoiden, meidän toimikauden fuksien, liittyessä osaksi Judican perhettä, tajusin kuinka ainejärjestömme tulee olemaan jatkossakin hyvissä käsissä. Innokkuutta judisteissa riittää, vaikkei se välttämättä ilmene aina samalla tavalla kuin menneinä vuosina. Eipä minustakaan, hiljaisesta seinäruususta, varmaankaan moni odottanut vuosijuhlavastaavaa 2022.
Bratin megahitit ovat jo puhuneet omasta puolestaan niin paljon, etteivät esimerkiksi Von dutch, 360, taikka Apple koukuttavilla elektronisilla rytmeillään sekä ennen kaikkea kappaleiden kokonaisuuksia ajattellen hyvin hillittyllä instrumenttien käytöillään liiempiä esittelyjä kaipaa. Hieman vähemmälle huomiolle albumilla jäänyt Everything is romantic on itselleni albumin kohokohta. Herkät viulut ja huilut pysähtyvät kuin seinään, kun Charli ryhtyy toistamaan kappaleen läpi kulkevaa, luettelomaista motiivia. Tilalle hyppää jälleen raskas, albumin muiltakin kappaleilta tuttu sähköinen bassorumpu, ja kappaleen alun klassiset vivahteet muuttuvat klubin housejyrinäksi varoittamatta. Charlin toistaessa kappaleen nimeä pääsee se pakoon raskaita rytmejä, hetkeksi luonnon äänten ja lämpimän syntikan ääreen, mutta sekin kestää vain hetken, kun kappaleen lopussa syntikka ryhtyy jälleen käymään painavilla soinnuilla Charlin ja muiden instrumenttien päälle.
Keskittyessään omiin näkökulmiini sekä näkemyksiini saattaa esseeni jo valmiiksi vaikuttaa varsin itsekeskeiseltä sekä turhalta projektilta. Röyhkeästi menen kuitenkin vielä yhä enemmän itseeni tekstin lähestyessä loppuaan. Vuosi 2025 oli kaikin puolin minulle täydellinen vuosi jättää hyvästini Judicalle. Olen saanut ainejärjestöltä kaiken, mitä se on vain voinut tarjota, ja antanut sille kaiken, mitä se on minulta kelpuuttanut. Kuuden vuoden jälkeen en edelleenkään koe sen enempää Judican taikka teidän kaikkien judistien ymmärtävän, kuinka valtava merkitys teillä on minuun ollut ottaessani ensiaskeliani kohti juristin urapolkua.
Lopuksi
Tarkasteltavana olleiden albumien osalta Pet Shop Boys julkaisee yhä uutta musiikkia omalla leimallisella tyylillään, Kraftwerk jatkaa live-esiintymisiään, ja Björkin tuotanto on tyyliltään polveillut lukemattomiin suuntiin. Vaikka Tears For Fearsin toiminta on 90-luvulta lähtien ollut hajanaisempaa, ovat hekin saaneet julkaistua tuoreimman albuminsa vuonna 2022. Yellow Magic Orchestra on valitettavasti kärsinyt kahden perustajajäsenensä kuolemat, eikä odotettavissa ole yhtyeen paluuta aktiiviseen toimintaan uudella kokoonpanolla. Yhtyeen musiikin vaikutuksesta tänäkin päivänä kertoo Music Awards Japanin ensimmäinen gaala. Japanin erittäin tuore vastine Grammy-gaalalle järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2025, ja spektaakkelin ainoa musiikillinen tribuutti oli seitsemäntoista suositun japanilaisen aktin yhteinen coverpotpuri ensimmäisessä osassa käsitellystäkin kappaleesta RYDEEN. Edes syntikkapopin pioneerit eivät ole laskeneet soittimiaan alas. Jos koette olevanne judisteja, pitäkää Judicaa pystyssä, se on samalla sekä vähintä, mitä voitte tehdä, ja enintä, mitä Judica teiltä pyytää. Ja hei, kuunnelkaa musiikkia. Tyylillä ei ole väliä, kunhan tykkäätte. Ja jos tykkäätte, kertokaa minullekin. Judistin musiikkimakuun voi luottaa.
Rakkaudentunnustus sillikselle
Toimittanut: Oikeustieteen ylioppilas Aku Haikala
Vujuviikko on täynnä toinen toistaan hauskempia tapahtumia ja usein ajatellaan että viikon kruunaa vuosijuhlat. Vuosijuhlien jälkeisenä aamuna koittaa kuitenkin sillis, joka on aina minulle ollut se pääpäivä. Niinpä haluankin nostaa esiin tämän juhlan tärkeyden.
Siinä missä vuosijuhlilla on syytä jossain määrin käyttäytyä, ei silliksellä tällaista rajoitetta ole. On todella vapauttavaa nousta aamulla sillisbussiin kohti sillispaikkaa, tietäen että on luvassa päivä täynnä täydellistä vapautta.
Elämme yhteiskunnassa, jossa koemme monenlaista painetta useasta suunnasta. Meidän tulee olla ahkeria ja tehdä työtä, jotta talous kasvaa. Silliksellä tällaiset ajatukset voi kuitenkin unohtaa ja olla totaalisesti välittämästä ympäröivän yhteiskunnan vaatimuksista. Nykypäivänä kovin harvoin meille tarjoutuu mahdollisuutta irtautua kahleista, edes päiväksi.
Sillispaikalle saavuttua on luvassa vain olemista. Ei ole pakko tehdä mitään. Tarjolla on ruokaa, juomaa ja sirkushuveja loputtomasti, ja täysi vapaus valita kuinka niitä hyödyntää. On mahdoton nähdä parempaa tilaisuutta haus-
kanpitoon. Antakaa itsellenne tilaisuus nauttia siitä täysin rinnoin.
Opiskeluvuosien aikana olen käynyt kymmenillä silliksillä ja voin todeta että Judican sillistä ei ole voittanutta. Ja sillishän ei suinkaan pääty bussien lähtiessä kohti Joensuuta, vaan silloin meistä vahvimmat jatkavat myöhään yöhön, pitäen viimeiseen saakka kiinni silliksen tarjoamasta magiasta. Lopulta kuitenkin koittaa maanantai ja meidän kaikkien täytyy palata takaisin arjen rattaisiin.
Lopuksi haluan vielä lausua sillisrunon: Silliksellä on juomaa monenlaista
Paikalla osallistujat tietävät kaikenlaista
On silliksellä melkoinen juhlahumu
Ja usein myös miulla tiukka tumu
Esiintyy siellä myös Suklaamunat
Liian aikaisin vaan lähtee Helsinkiin junat
Toivottavasti näemme sankoin joukoin jälleen tänäkin vuonna tämän pyhän juhlan merkeissä!
“Oikis on ihmisen parasta aikaa”, mutta millaista on
Res judicatan toimitus haastatteli Procopé & Hornborg asianajotoimis-
na 2017 ja valmistuin oikeustieteen maisteriksi 2023. Nyt asun toista määrittelemättömän pituista pätkää Helsingissä ja aloittelen uraani asianajotoimistossa.
Miten olet ollut mukana Judicassa?
Liian vähän. Ainoa asia, minkä voin sanoa kaduttavan opiskeluajoilta on se, että en hakenut ikinä hallitukseen. Minulla oli opiskeluaikoina välillä vähän liian monta rautaa tulessa, kun hoidin opinnot ja treenasin aktiivisesti kiipeilyä. Koska tämä ei ollut tarpeeksi, sain rakkaudesta lajiin valaistuksen ja perustettiin kavereiden kanssa ekana opiskeluvuotena kiipeilyhalli Jo-
Olin kuitenkin mukana toimikuntatoiminnassa silloisessa yritys- ja yhteiskuntatoimikunnassa. Muilta osin nautin kyllä aktiivisesti Judican jo silloin erinomaisesta tapahtumatarjonnasta ja harjoittelin oman osani beerpong heittoja ja
Oltiin myös Sanni Ratilaisen (oli meillä harkkarina silloin) kanssa pitämässä osakassopimuksista iltaseminaari ja case-tehtävä Judicalaisil-
nostaa minua asiakastyön ja pöydälle jatkuvasti tulevien vaihtuvien ongelmien vuoksi.
Kiinnostuin jo opiskeluaikana erityisesti riidanratkaisusta ja työni keskittyy pääasiassa asiakkaiden konfliktien hallintaan, kytevien riitaisuuksien arviointiin ja varsinaiseen riidanratkaisuun tuomioistuimissa ja välitysmenettelyssä. Riidan elinkaari on yleensä pitkä eikä se rajoitu ainoastaan asian ajamiseen tietyssä ratkaisuelimessä ja oikeastaan ainoastaan pieni osa omalla pöydällä olevista jutuista etenee vireille tuomioistuimeen ja vieläkin pienempi osa kirjallista vaihetta seuraavaan suulliseen pääkäsittelyyn.
Työskentelen Associate juristina (1–4 vuotta työkokemusta) Procopé & Hornborg asianajotoimistossa (tuttavallisemmin P&H, koska olen kuullut nimen lausuttavan niin monella eri ta valla). Työkokemusta minulla on valmistumisen jälkeen noin 2,5 vuotta. Asianajomaailma kiin
Teen toimeksiantoja hyvin laajalla skaalalla, mutta keskittyen pääasiassa yritysten välisiin siviiliriitoihin enkä tee rikosjuttuja. Pääasiassa erimielisyydet liittyvät aina sopimuksiin tai vahingonkorvauksien vaatimiseen. Minua kiinnostaa erityisesti kansainvälisen aspektin jutut ja välitysmenettelyt, jotka ovat yleensä nopeatempoisempia kuin tuomioistuinkäsittelyt. Riitaprosesseissa yleisesti kiehtoo vaihtuvat toimialat ja oikeudelliset kysymykset, jotka pitävät työn mielenkiintoisena.
Millainen on normaali työpäiväsi?
Ainoa normaalia asia työpäivissä usein on se, että tehtävätlistat tuppaavat muuttumaan ja asioita on priorisoitava. Toki poikkeuksiakin on, jos esim. olen mukana isossa välitysmenettelyssä, jossa meidän täytyy tiettyyn päivämäärään mennessä saada oikeudenkäyntikirjelmä valmiiksi. Silloin työaikani saattaa keskittyä täysin yhteen asiaan (tai yhden asian sisällä moneen eri asiaan).
Muuten normaali päivä pitää sisällään yleensä paljon asiakirjoihin tai erilaisiin selvityksiin perehtymistä ja tilanteiden analysointia. Yleensä toimeksianto tulee meidän pöydälle asiakkaalta sähköpostilla, jossa on lyhyt selostus ja nippu liitedokumentteja. Näiden ja asiakkaan kanssa keskustelun perusteella muodostetaan kuva asiasta, ryhdytään selvittämään soveltuvaa juridista kehikkoa ja annetaan lopuksi asiakkaalle suositusvaihtoehdot asiassa etenemiseen.
Miten päädyit nykyiseen tehtävääsi?
Osittain sattuman kautta. En ollut tehnyt trainee jaksoa P&H:lla. Olin juuri valmistumassa ja lopettanut edelliset harjoittelut. Halusin pitää pitkän kesäloman, mutta toisaalta oli tavoitteena saada työpaikka elokuusta eteenpäin, jotta olisi henkisesti mukavampi lomailla. Riidanratkaisutiimeissä ei kuitenkaan ollut paikkoja juuri avoinna.
P&H:lla sattui olemaan hiljainen haku ja sinne oli siirtynyt silloin myös yksi juristi, jolle olin tehnyt hommia aikaisemmin traineena, lähinnä yritysjärjestelyiden parissa. Hän sitten laittoi minulle viestiä ja kysyi olisinko kiinnostunut tulemaan haastatteluihin. Täällä sitä nyt edelleen ollaan.
Vinkkinä kaikille: Trainee-jaksojen aikana kannattaa luoda suhteita mahdollisimman laajasti ja ne PRH-ilmoitukset sekä kaikki muut pieneltäkin tuntuvat työtehtävät kannattaa hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla loppuun saakka!
Olet myös treenannut kiipeilyä aktiivisesti. Miten tavoitteellisen urheilun yhdistäminen yliopisto-opintoihin onnistui?
Oikisopinnot oli ainakin mulle lähtökohtaisesti sellaista aikaa, jolloin pystyi itse vaikuttamaan tosi paljon ajankäyttöön (vrt. työt), koska varsinkin alussa opinnot ei aina sitonut sinua tiettyyn paikkaan tiettyyn aikaan vaan tahtia määritti enemmän tentit. Sainkin yleensä rytmitettyä opinnot siten, että tien talven aikana hieman enemmän hommia ja kevättä kohden vähensin opintoja ja lisäsin kiipeilyn määrää. Toki tämä edellyttää jonkun verran suunnittelua, mutta koen selvinneeni siitä kohtuullisen helposti. Nykyään tilanne onkin sitten toinen, mutta toki omilla valinnoilla voi aina vaikuttaa työmäärään.
Aktiivisesta tai tavoitteellisesta urheiluharrastuksesta on ollut myös paljon hyötyä jatkossa. On hienoa, jos on joku juttu, jolla saa aivot täysin off-tilaan työasioista ja pystyy
Mitkä on mieleenpainuvimmat muistot opiskeluajalta?
Yleisesti ottaen Judica-yhteisön henki ehdottomasti, joka kantoi läpi tapahtumien ja opintojen. Oli kiva päästä heti alusta asti mukaan yhteisöön, johon kuului opiskelijoita fukseista vanhempiin.
Paras yksittäinen kokemus oli ehdottomasti Vis Moot -oikeustapauskilpailuun osallistuminen, jonka ansiosta varmaan teen nykyään sitä mitä teen. Perinne on myös jäänyt ja noin 1,5 kuukauden päästä matkustan Wienin loppukilpailuun neljättä kertaa putkeen.
Terveiset judisteille:
Nauttikaa opiskeluajasta, se on ainutlaatuista. Hakekaa kokemuksia monipuolisesti esimerkiksi osallistumalla yhdistystoimintaan, oikeustapauskilpailuihin tai erilaisiin seminaareihin. Myös työnantajat arvostavat monipuolista kokemusta ja sille annetaan paljon painoarvoa varsinkin harjoittelu- tai ensimmäisiä juristipaikkoja hakiessa. Ja jos työskentely Helsingin asianajomaailmassa kiinnostaa niin junior trainee tai ”tsuppi” kokemus ei ole edellytys täällä työskentelyyn.
FYI!
Loppukeväästä Samin voi nähdä yliopistolla mielenkiintoisissa merkeissä, sillä hän on tulossa pitämään muutaman luennon välitysmenettelystä Advocacy and Alternative Dispute Resolution -kurssille.
Res Judicata testaa – Lykynlampi
”Lykynlammen saunalla vierailu oli elämys, jota voin suuresti suositella kaikille vähääkään saunomisesta tai avantouinnista pitäville!”
Res Judicatan toimitus kävi helmikuun alussa tutustumassa Lykynlammen avantosaunaan. Vierailullaan toimitus pääsi kokemaan Lykynlammen saunan, avannon sekä kauniin miljöön.
AKUN ARVIO
Aivan ensimmäiseksi Lykynlammesta täytyy esiin nostaa sauna, joka oli upean tunnelmallinen ja tyylikäs. Saunasta irtosi myös hyvät löylyt. Paikan valaistus ja maisemat olivat myös vertaansa vailla. Siirtymät pesutiloista saunalle ja saunalta avantoon tapahtuivat jyrkkiä portaita pitkin, johon on syytä varautua. Avanto oli kuitenkin kävelyn väärti. Ja erityismaininnan ansaitsee saunan edessä sijainnut kylmäallas jossa oli helppo käydä pikaisesti löylyjen välissä.
Arvosana: 4.5/5
SANNIN ARVIO
Lykynlammen saunan markkinointi on ollut purevaa, sillä olen halunnut käydä siellä siitä asti, kun näin Instagramissa ekoja kuvia paikasta. Lykynlampi oli paikkana minulle tuttu, sillä sinne on tullut useasti pysähdyttyä hiihtolenkin lomassa munkille. Tälläkin kertaa saavuin paikalle suksilla, mutta muutaman sadan metrin päähän olisi päässyt linja-autollakin. Paikka on siis hieman kaukaisesta sijainnista huolimatta helposti saavutettavissa myös autottomille opiskelijoille. Sauna-kokemus oli rentouttava, valaistus oli tunnelmallinen ja avanto oli raikastava. Saunan vieressä oli kylmäallas ja rohkeimmille avantouimareille oli tehty alemmas avanto lampeen. Lykynlammella on myös kahvila, retkiluistelurata ja tietysti loistavat hiihtoladut Joensuuhun ja Pärnävaaralle, joten tekemistä pitäisi riittää koko päiväksi. Lykynlammen saunalla vierailu oli elämys, jota voin suuresti suositella kaikille vähääkään saunomisesta tai avantouinnista pitäville!
Arvosana: 5/5
EEVIN ARVIO
Lykynlammen avantosauna oli todellakin unohtumaton kokemus. Sauna oli hämärä ja tunnelmallinen ja löylyt luvatusti pehmeät. Itse avannolle oli jonkin verran matkaa kävellä mutta sen tarkeni yllättävän hyvin kipittää suoraan saunasta tulleena. Avantoranta oli todella kaunis ja hienosti valaistu ja elleivät jalkani olisi jäätyneet laituriin kiinni, paikkaa olisi voinut jäädä ihastelemaan pidemmäksikin aikaa. Itselleni suurimmaksi ongelmaksi koituivat juuri villasukat, joiden pohjiin hiekoituskivet tarttuivat – kannattaa siis ottaa mieluummin släbärit jalkaan. Onneksi heti saunan vierestä löytyi pieni avantoa vastaava allas jossa pulahtaa jos ei rantaan asti jaksanut seikkailla.
Arvosana: 4/5
LYKYNLAMMESTA KIINNOSTUNEILLE:
Lykynlampi on monipuolinen ulkoilu- ja virkistyskohde Onttolassa, muutaman kilometrin päässä Joensuun keskustasta.
Alue tarjoaa elämyksiä ympäri vuoden: luonnonpolkuja ja merkittyjä reittejä maastopyöräilijöille, talvella hoidettuja hiihtolatuja ja luontopolkuja sekä viihtyisän ulkoilumajan palveluineen. Res Judicatan lempiosa on kuitenkin avantosauna ja latukahvila, jossa voi talvella rentoutua Kelo-saunan löylyissä tai virkistäytyä kylmäaltaassa kelpo hintaan. Kahvilan lämpimät juomat ja vastaleivotut herkut täydentävät ulkoilupäivän nautinnon.
Lykynlampi onkin erinomainen valinta niin arjen irtiotoksi kuin aktiivisen ulkoilupäivän kohteeksi — luonnon rauhaa, liikuntaa ja elämyksiä yhdistävä ympäristö kutsuu viihtymään vuodenajasta riippumatta.
JUDISTIEN KUULUMISET
