Stop Huumeille joulu 2023 Mika Trogen

#62

Kettuluuta, keski-uudenmaan vertaispalveluohjaaja

Joulu 2023

Nico StoppiOpin matkassa

Kesä 2023

Kysy mitä vain huumeista, Stopin kävijät vastaavat!

Näkökulmia naiserityiseen päihdetyöhön Nannan 21 selviytymistarina

Masi Tuominen puuhailee Stopin upean joulukattauksen

Huumeisiin kuolleiden muistotilaisuus

Sisältö

Julkaisija Stop Huumeille ry Pakkamestarinkatu 2, 00520 Helsinki https://stophuumeille.fi/ Päätoimittaja Joonas Fagerholm Kirjoittajat Anna Sara-Karvo Julia Paananen Timo-Veikko Pasanen Joonas Fagerholm Sanni Husari-Kunttu Olga Laaksonen Magdalena Koponen Satu Kalajainen Anssi Miettinen Mikko Laukonsuo Mirva Suutarinen Tuija Numminen Jenni Eronen Jari Koponen viivi salo anni riihimäki sofia kotoulias Kustantaja ja ilmoituslaskutus Printmix puh. 010 319 6380 (vaihde, avoinna arkisin 10.00-14.00) laskutus@printmix.fi https://www.printmix.fi/ Ilmoitusmyynti Suomen Myyntimediat https://www.suomenmyyntimediat.fi/ Taitto ja ulkoasu Mika-Matti Trogen mika.trogen@metsek.fi Painopaikka Hannun Tasapaino Oy Espoo Kansikuva: Joonas Fagerholm

2 |Stop Huumeille ry

4 Pääkirjoitus. Pitkä tie Stopissa 6 Kettuluuta, keski-uudenmaan vertaispalveluohjaaja 8 Nico StoppiOpin matkassa 10 Jäähyväiskirje päihteille 11 Näkökulmia naiserityiseen päihdetyöhön 12 Huumeisiin kuolleiden muistotilaisuus 16 KRIS-Stadin terveisiä 18 Nannan 21 selviytymistarina 21 Veljeni (9/1989 - 8/2023) 22 Kysy mitä vain huumeista, Stopin kävijät vastaavat! 23 Keusoten päihdekuntoutuspisteet kannustavat kulkemaan

24 26 28 29 30 33 34 36 37

kohti omien arvojen mukaista elämää

Masi Tuominen puuhailee Stopin upean joulukattauksen Psychomaalari, lempi asu puutarhahaalari Olisipa minullakin elämä Oma asunto kuuluu kaikille VANKIMESSUT 2023 Moniäänisestä kerronnasta syvyyttä addiktin elämäntarinaan Selvä hurmos Stop Huumeille ry:n tiedot Seminaari

Seuraava Stop Huumeille -lehti ilmestyy kesäkuussa 2024

8

stophuumeillery stophuumeillery stophuumeillery

18

12

SEURAA MEITÄ SOMESSA !

@stophuumeillery2050 @StopHuumeillery

stop-huumeille-ry

26

Stop Huumeille ry| 3

#Pääkirjoitus

Pitkä tie Stopissa TEKSTI: MIRVA SUUTARINEN, STOP HUUMEILLE RY:N TOIMIPISTEEN JOHTAJA KUVA: JOONAS FAGERHOLM

S

iitä on nyt aika tasan 17 vuotta kun astuin ekaa kertaa Stopin ovesta sisään. Olin silloin nuori opiskelija. Jos joku olisi sanonut että 17 vuoden päästä olet tämän järjestön toiminnanjohtaja, olisin varmasti nauranut hänet kumoon. Tieni tässä yhdistyksessä on ollut pitkä, kasvattava, ikimuistoinen, ravisuttava, hauska, välillä surullinen, mutta ennen kaikkea hyvin lämmin ja koskettava. Tämä matka on kasvattanut minua valtavasti ja tehnyt minusta tämän ihmisen joka olen tänä päivänä. Olen viettänyt täällä lähes puolet elämästäni ja uskon, että ilman tätä katsoisin elämää ja itseäni aivan eri silmin. Päihteidenkäyttö ja siitä kuntoutuminen on ollut niin suuressa osassa elämääni niin kauan, että minun on aina välillä vaikea nähdä siihen liittyvää stigmaa tai sitä, että nämä asiat eivät kaikille ole yhtä arkipäivää. Olen myös aktiivisesti ottanut lapseni mukaan osaksi tätä yhteisöä ja elämää ihan pienestä alkaen. Hän on nyt 9- vuotias, joten tulevaisuus näyttää oliko siitä hyötyä vai haittaa. Kun katson tätä aikaa, tunnen ennen kaikkea kiitollisuutta siitä, että olen saanut olla kiinteä osa tätä muuttuvaa yhteisöä kaikki nämä vuodet. Ihmiset, joita olen olen saanut tavata, ovat jääneet osaksi minua. Olen kokenut kanssanne huikeita onnistumisia, kuplivaa iloa, luopumisen tuskaa ja puhdasta surua sekä tietenkin myös välillä vihaa ja katumusta. Tätä kirjoittaessani olen siis enemmän kuin otettu, että minut valittiin luotsaamaan tätä yhdistystä eteenpäin toiminnanjohtajana. Lupaan tehdä sen ylpeydellä ja rakkaudella. Teen parhaani myös sen eteen, että saamme jatkaa tätä matkaa yhdessä mahdollisimman pitkään.

Kiitos luottamuksesta!

4 |Stop Huumeille ry

Stop Huumeille ry| 5

Kettuluuta, keski-uudenmaan vertaispalveluohjaaja TEKSTI: MIKKO LAUKONSUO KUVAT: SHUTTERSTOCK.COM

”VALITETTAVAN USEIN IHMINEN TUSKASTUU JO VALMIIKSI TUSKASTUTTAVASSA ELÄMÄNTILANTEESSA”

Saimme loppuvuonna 2022 yhteydenoton Fattaluutapäämajaan. Meitä lähestyi Werkko ry:n hankepäällikkö Hanna Koppelomäki. Yhteistyön merkeissä saamamme viesti vaikutti siltä, että sen oli kirjoittanut asiastaan todella innostunut henkilö. Yhteydenoton sisältö tiivistettynä oli: me haluamme Fattaluudan Keski-Uudenmaalle. Pysyvästi. Miten me se tehtäisiin?

W

erkko ry, eli Keski-Uudenmaan vertais- ja kokemusasiantuntijatoiminnan tuki, on 2018 perustettu yhdistys. Yhdistys perustettiin vertaistoiminnan edistämiseksi ja kokemusasiantuntijoiden tukemiseksi ja kouluttamiseksi. Vaikuttamistyö keskittyy kaikkien osallisuuden lisäämiseen SOTE palveluissa, yhteistyön rakentamiseen ja lujittamiseen asiakkaiden, päättäjien, työntekijöiden ja vertaistyön ja kokemusasiantuntijoiden välille. (https://www.kuwerkko.fi/) Asiakkaiden näkökulman esille tuonti on vaikuttamisen palveluiden kehittämisen kannalta hyvinkin kriittistä. Hanna Koppelomäen koordinoimassa Kokewa -hankkeessa tuetaan kolmen hengen työpanoksen voimin vertaiskokemuksen jalostamista ammatilliseksi osaamiseksi. Kokemustiedosta on hyötyä SOTE-palveluiden kehittämisessä. Valitettavan usein ihminen tuskastuu jo valmiiksi tuskastuttavassa elämäntilanteessa, kun hän hakee palveluverkostosta tarvitsemaansa apua, johon hän on lakisääteisesti oikeutettu. Sosiaalialalla toimivalla kokemusammattilaisella on ensiarvoinen osaaminen silloin, kun halutaan tarjota SOTE-palveluasiakkaalle koko paketti sisältäen niin konkreettisen avun, kuin toivon, helpotuksen ja varmuuden tunteen selviämisestä. Samaistuminen on mahtava voima ja sitä tulee ihmisten auttamisen keskittyneessä työssä aivan ehdottomasti käyttää. (https://www.kuwerkko.fi/kokewa-hanke/) Edellä mainittuhan kuulostaa aika lailla juurikin siltä, mitä me Fattaluudassa teemme, eikö vain? Joulun jälkeisinä välipäivinä, kun muut sulattelivat jouluherkkujaan, kolmen kopla kokoontui Itä-Pasilassa. Hanna, Mikki ja Sanni iskivät neuvokkaat päänsä yhteen ja tekivät vankan päätöksen Fattaluudan viemisestä KeskiUudellemaalle. Toiminta aloitetaan tietysti asianmukaisella koulutuksella ja siihenhän parhaiten sopii Fattaluuta-vertaispalveluohjaajakoulutus. Idealle annoimme nimen Kettuluuta, eli Keski-Uudenmaan Fattaluuta. Kunnian-

6 |Stop Huumeille ry

Paikallinen Valtakunnallinen Aikuissosiaalityö Ulosotto Työllisyyspalvelut Kela Päihdepalvelut Asiamiehet Asumispalvelut

Talous- ja velkaneuvonta

Taulukko 1 : Koulutuskertojen sisällön valtakunnallisuus

”KETTULUUDASSA EI EDELLYTYKSENÄ OLE MIKÄÄN TIETYNLAINEN KOKEMUSTARINA”

Etäyhteydet mahdollistavat osallistumisen sijainnista riippumatta. Kurssilaiset ovat Fattaluudassa ennenkin osallistuneet etänä, pakosti pandemiarajoitusten ja vapaaehtoisesti oman tilanteensa vuoksi. Kouluttajista osalle sopii kouluttaminen paremmin etänä. Hybridiin ollaan Fattaluudassa jo totuttu, joten yhden lisäryhmän mukaanotto ei tulisi harmaita hiuksia koulutuksen järjestäjälle tuottamaan. Kettuluutien päämajaksi luonnollisesti asetettiin Järvenpään Werkkola. Syksyllä koulutuksensa aloittava ryhmä kokoontuu samoina aikoina kuin Fattaluuta ItäPasilassa. Osallistuminen tapahtuisi etänä jo-pyörivän Fattaluuta-kurssin sovittuihin koulutuskertoihin. Onko Kettuluuta tosiaan näin yksinkertaista järjestää? -Ei ole. Miksi? No mehän kävimme koko nykymallisen Fattaluuta-koulutuskalenterin kerrat läpi. Voisiko samalla sisällöllä kouluttaa vertaispalveluohjaajia eri paikkakunnille? -Kyllä ja ei.

himoinen tavoite asetettiin: syksyllä 2023 syyskuun 5:s päivä aloittaisi Järvenpäässä Kettuluuta-koulutuksen pilotti, ensimmäinen erä KeuSoten vertaispalveluohjaajia. Sama päivä kuin Fattaluuta-koulutuksen 21:s koulutuskerta käynnistyy.

Monet kurssin koulutuskerrat sopivat sisällöltään sellaisenaan, mutta valitettavasti eivät kaikki. Eroavaisuudet avun hakemisessa ja saadun palvelun sisällössä voivat olla suuret jo Helsingin (Fattaluuta) kuin Keski-Uudenmaan (Kettuluuta) välillä. Monet palvelut, kuten sosiaalipalvelut, ovat nimittäin lakisääteisesti kunnan, tai tätä nykyään hyvinvointialueiden vastuulla. Valtio määrää palvelulle raamit ja hyvinvointialue toteuttaa sen. Jotta Kettuluuta voi vastata KeuSotealueen SOTE-asiakkaan avun tarpeeseen,

tarvitaan paikallista asiantuntemusta niille koulutuskerroille, jotka eivät toteudu valtakunnallisesti yhdenmukaisella tasolla. Keväällä olikin jo kiirettä ilmassa. Mikki rakensi syksyn kalenterin ennätysvauhdilla. Hän osoitti ne koulutuskerrat, mitkä vastaavat Kettuluuta-vertaispalveluohjaajien tulevien tuettavien tarpeisiin ja mitkä vaatisivat paikallista koulutusta juuri KeuSote-alueen tietotarpeisiin. Taulukosta 1 : Koulutuskertojen sisällön valtakunnallisuus, näet osan koko Fattaluuta/Kettuluuta kurssin aikana syvennettävistä palveluista ja palvelussisällön kunta/hyvinvointialuekohtaisuuden. Kettuluudan syyskalenteri alkoi konkretisoitua. Paikalliset palvelut saavat omat koulutuskertansa Kettuluuta-kurssissa. Valtakunnallisiin Kettuluuta osallistuu yhdessä Fattaluudan kanssa. Nyt tarvittiin pikaista yhteistyötä KeuSoten toimijoiden kanssa. Yhteistyöverkostoituminen Järvenpäästä käsin alkoi. Werkko heitti verkkonsa vesille. Hannan haaviin tarttuikin hyviä yhteistyökumppaneita: päihdekuntoutuspiste Kipinä, Mielenterveyspalvelut MiPä, Yhdistysverkosto, Työkykyhanke, KeuSoten Asiakasohjausyksikkö ja Nestori-hanke. Yhteistyösopimuksia allekirjoitettiin. Hyvinvointialueen palveluissa työskentelevää henkilöstöä saatiin kiinnitettyä kouluttamaan tulevia kettuluutia. Ensimmäinen toteutus KeuSoten Fattaluuta-koulutuksesta varmistui käytännössä. Nyt ei sitten muuta kuin ilmoittautumaan ja osallistumaan. Kutsumme nyt vertaiskokemusta omaavia kokemusasiantuntijoita mukaan Kettuluutakoulutukseen. Tsekkaa netistä: https://www. kuwerkko.fi/kettuluuta/ ja jätä ilmoittautumisesi sieltä löytyvään lomakkeeseen. Oli tavoitteesi osallistumiseen sitten osaamisen kehittäminen tai syventäminen, arkeen ja yhteiskuntaan kuntoutuminen tai mielekäs tekeminen, olet tervetullut mukaan. Pelkkä kiinnostus omalla kokemuksella auttamiseen tai vaikuttamiseen riittää. Kettuluudassa ei edellytyksenä ole mikään tietynlainen kokemustarina. Kaikki kokemukset ovat yhtä arvokkaita ja niillä on valtava voima, kun tarvitaan esimerkkiä, missä kokemusta vastaavaan tilanteeseen kaipaillaan kipeästi ratkaisua. Ole rohkea. Ehdit vielä mukaan kelkkaan, jossa valmistut ensimmäiseksi kettuluudaksi ikinä!

Stop Huumeille ry| 7

Nico StoppiOpin matkassa TEKSTI: TIMO-VEIKKO PASANEN KUVAT: JOONAS FAGERHOLM

StoppiOpin pienryhmävalmennus on suunnattu kaikille opiskelusta kiinnostuneille. Valmennuksessa tarjotaan apua päihdekuntoutujille vertaistuellisella otteella erilaisiin opiskeluvalmiuksiin liittyviin asioihin. Näitä ovat esimerkiksi opiskelutekniikat, ajanhallinta, omat vahvuudet ja nepsy-haasteet. Nico oli yksi historian ensimmäisen StoppiOppi-pienryhmävalmennuksen osallistujista. Tässä jutussa hän kertoo itsestään ja kokemuksistaan pienryhmästä.

O

lin töissä melkein 11 vuotta ruokakaupassa, ollut aina vähän alisuorittaja elämässä. Mulla on ollut aina nepsyhaasteita, lähinnä adhd:ta mutta en ole ikinä saanut tukea esim. päivittäiseen selviytymiseen tai opiskeluun. Kun työ sit lopulta päättyi, yritin työttömänä opiskella kotona. Olin myös ilmoittautunut kouluihin, mut se kaatui aina siihen, etten pystynyt keskittyä, jäi tehtävät tekemättä ja ei ollut minkäänlaista rakennetta opiskelussa. Omat voimavarat meni nipin napin elämästä selviämiseen. Kun mun päihteiden käyttö loppui 2011 mulla alkoi mennä huonommin. Olin itselääkinnyt itseäni. Sekä mielenterveydelliset että nepsy-haasteet alkoivat näyttäytyä silloin kaikessa vakavuudessaan. Eli se, kuinka paljon haasteita mulla on arjessa, alkoi näkyä mulle todella vasta aikuiselämässä. Julkisesta terveydenhuollosta ei ollut minkäänlaista apua. Kävin lääkärillä monta kertaa ja kerroin ongelmistani. Siellä keskityttiin aina masennukseen, ja testailtiin minkälaiset masennuslääkkeet toimis. Niistä ei ollut apua. Paljon ruoskin itseäni, ja kaiken aikaa oli tietynlainen epäonnistumisen tunne, kun ei ollut työkaluja tai tukiverkkoa päivittäiseen toimintaan. Olin yksin juttujeni kanssa. Oon niin monta kertaa kokeillut erilaisia juttuja, että tiedän itekin, että mussa on potentiaalia, mutta ei vaan

8 |Stop Huumeille ry

niitä työkaluja. Keskittymiskyky, toiminnanohjaus ja vireystilat on isoimpia haasteita.

Ajattelin että elämäntilanteeni oli toivoton, mutta ei ollut voimiakaan muuttaa elämäntilannettani.

Yllättäen lähdin sit mukaan StoppiOppi-valmennukseen. Multa kysyttiin edellisen viikon perjantaina oonko kiinnostunut pienryhmävalmennuksesta. Tartuin tilaisuuteen innoissani. Tähdet oli niin sanotusti kohdillaan. StoppiOpissa mukana oleminen on muuttanut abstrakteja käsitteitä realistisemmiksi, ymmärrän haasteeni ja kehittämiskohdat. Vertaistuki oli myös vertaansa vailla. Se tunne siitä, ettei ole yksin, että voin puhua asioista muiden vastaavassa tilanteessa olevien kanssa. Kaikki se antoi motivaatiota ja positiivista perspektiiviä siihen, että jos mä paneudun näihin asioihin valmennuksen jälkeen, muutos on mahdollista. Sain paljon uutta asennetta ja voimaannuin, olen alkanut haastamaan itseäni vaikka olisi vaikeata. Se on mulle tosi arvokasta. Oon tosi tyytyväinen siihen, vaikka suurin osa työkaluista ei ole vielä päivittäisessä elämässä. Kalenterin yritin ottaa käyttöön valmennuksen aikana, mutta en onnistunut. Rutiineja on silti tullut enemmän. Siivoan esimerkiksi enemmän ja pidin kotini muutenkin siistinä. Opiskelu tuntuu niin vieraalta. Rutiini ja opiskelun kaltainen kokemus matalalla kynnyksellä antaa onnistumisen kokemuksen. 2x

”VALMENNUKSEN JÄLKEEN ALOITIN STOPISSA TYÖKOKEILUSSA”

viikossa 2,5 tuntia on hyvä ja pehmeä haaste kokeilla levittää siipiään. Nälkä kasvaa syödessä. Huomaa, että kun kiinnostus herää niin alkaa se opiskelukin kiinnostaa. Tosi pitkäänhän mä lakaisin nää asiat maton alle ja harrastin eskapismia ja kelasin, että nää asiat ei tuu koskaan muuttumaan, ja siitähän se masennuskin tavallaan alkoi.

Valmennuksen jälkeen aloitin Stopissa työkokeilussa. Oon nyt StoppiOppi-alumni ja mukana uudessa pienryhmävalmennuksessa. Oon inspiroitunut edistämään tätä toimintaa jollain tavalla. Näen sen hyödyn kullanarvoisena adhd- ja nepsy-haasteisille. Jos on täysi-ikäinen tai yli 30v ja ei oo diagnoosia on todella arvokasta, että on joku matalan kynnyksen palvelu ja koulutus, apua ja tukea siihen, ettei tarvii jäädä sinne himaan yksin näiden juttujen kanssa. Kaikki tää antaa toivoa mulle ja edistää myös omaa hyvinvointia, mielenterveyttä ja raittiutta. Sekä tietysti visiota omasta tulevaisuudesta ja suunnasta. Kun on tukea ja ihmisiä ympärillä, jotka auttavat oman suunnan löytämisessä. Mun seuraava tavoite onkin aloittaa opiskelu mulle sopivalla tavalla alalla, joka kiinnostaa mua oikeesti. Eli kaikkia muitakin kannustan toimimaan ja etsimään itselleen sopivaa väylää, jos on samankaltaisia haasteita elämän ja opiskelun kanssa. Sekä Stoppi että StoppiOppi ovat olleet mua tukevia palveluita, jotka oikeasti näyttää mulle oikealla tavalla mihin suuntaan mennä ja haastaa itseäni.

Stop Huumeille ry| 9

#Tositarina

Jäähyväiskirje päihteille KUVA: UNSPALSH

E

nsi kosketukseni sinuun tuli 15-vuotiaana viskin ja konjakin sekoituksella. Humahdit päähän, mutta olit lämpimänä niin pahanmakuinen, että hylkäsin sinut muutaman maistelu kerran jälkeen. Jokin kipinä siitä jäi koska meidän piti tavata heti seuraavana perjantaina viiden keskioluen merkeissä. Joka pullon jälkeen rakastuin sinuun palavammin. Olin imarreltu, itsetuntoni kasvoi, sosiaaliset aidat kaatuivat, seksuaaliset jännitteet murtuivat ja positiivinen energia täytti kroppani. Ei ollut huolen häivää ja liidin eri atmosfääreissä. Olin koko Euroopan omistaja, olin vahingoittamaton, kaiken keskipiste ja ennen kaikkea vapaa kaikista estoista. Rakastuin sinuun palavasti ja sokeasti. Intohimoni sinua kohtaan vain syveni vuosi vuodelta ja erojen aikaan koin suunnatonta kaipuuta luoksesi. Tapaamisemme pitkittyivät kunnes en enää pystynyt olemaan ollenkaan erossa sinusta, rakkaani. Ensin veit pikkusormeni, sitten koko käden. Lopulta kiedoit minut seittiisi ja tukahdutit minut kokonaan. Vaikka kuinka rimpuilin haluja vastaan, en kyennyt vastustamaan sinua. Olin täysin pauloissasi ja vietävissäsi.

10 |Stop Huumeille ry

Muutaman ahdistavan eropäivän jälkeen eroahdistus kävi ylivoimaiseksi hallita ja tapasimme jälleen. Sovimme erimielisyydet ja vaivuimme hiljalleen nirvanaan. Yhteiseen matkaamme alkoi enenevässä määrin tulla esteitä, kuoppia ja mutkia. Mustasukkaisuus alkoi nostaa päätään, riitoja kun tuli enimmäkseen väärinkäsityksistä. Alfaurokseni kärsi ajoittaisista viritysongelmista ja suunnaton häpeä sai minut tarrautumaan enemmän sinuun, vaikka rakkauden liekki oli jo sammunut ja enää vain oli ohut savunoro. Aloin voimaan henkisesti huonosti, psyykkisesti epävarmasti ja fyysinen kuntoni rapistui. Synkät pilvet olivat laskeutuneet yllemme. Kyyhkyläisten elo rakoili. Elämäni rajoittui sinuun vaikka veit minulta lähes kaiken minulle muuten tärkeän. Ryppyjä tuli vain enemmän ja enemmän rakkauteemme. Kuiskuttelit hunajakielen lailla korvaani ja lankesin sinuun yhä uudelleen ja uudelleen. Veit minut syvempiin vesiin. Sinä hukutit minut, mutta ponnistin pinnalle ja sitä voi uida räpiköidä tai meloa elämässä eteenpäin. Tarvitaan vain oikeanlaiset välineet ja työkalut. Yksipuolinen rakkaus ei kanna kun toinen vain ottaa ja kuluttaa toista. Syö sisältä ja ulkoa päin. Sitä näivettyy ja kuihtuu pikku hiljalleen pois. Rakkautemme hinta on liian kallis kantaakseen enää.

On traagista viettää niin paljon aikaa toisen kanssa ja huomata eron jälkeen kaiken olleen valhetta. Kuten rakkaudessa tuppaa usein käymään se loppuu aikanaan, niin tämäkin love story. Kulutit minut loppuun ja siksi minun on ryhdyttävä radikaaleihin toimenpiteisiin ja tapettava sekä haudattava sinut helvetin syvälle suohon. Hyvästi hunajapupuni, Pam! Jälkeenpäin ajateltuna meillä oli hyvin tuhoisa suhde, joka olisi pitänyt lopettaa heti alkutekijöihinsä. Kolmekymmentäviisi vuotta elämästä on kuitenkin aika pitkä aikamatka ja suhteeseen mahtuu paljon ala- ja ylämäkiä. Myrskyisässä liitossamme oli runsaasti tapahtumia, enimmäkseen tragikoomisia. Elämä oli yhtä vuoristorataa ja muistellessa hetkiämme, niin kyllä vaaka kallistuu sinua vastaan heilahtaen. Rakkautemme ei kestänyt loppuun asti. Minun on käännettävä uusi sivu elämässäni, vaikka toinen jalka on jo haudassa. Säntään raihnaisena kääkkänä kohti uusia seikkailuja vesiselvänä, hengellisen voiman johdatellessa minua parempaan elämään. Jos aion olla huomenna selvinpäin en voi ottaa tänään. Loppuhäntä: Minun on pidettävä huolta itsestäni ja oltava jopa itsekäs. Jos en opi hoitamaan itseäni joudun taas ryyppäämään ja sitä en halua.

Näkökulmia naiserityiseen päihdetyöhön TEKSTI KA KUVA: SOFIA KOTOULIAS SOSIAALIOHJAAJA, PÄIHDETYÖNTEKIJÄ JA TOIPUVA ADDIKTI

P

ari vuotta sitten olin mukana suunnittelemassa ja kehittämässä Päihdekuntoutus Luodon naisten yhteisön Kaislan toimintaa. Ensimmäiset naiset tulivat taloon helmikuussa 2021 ja siitä saakka Kaisla-yhteisössä on asunut vuoden jokaisena päivänä ja yönä päihderiippuvuudesta toipumista tavoittelevia naisia. Toimintamme ytimessä on tietoisuus Kaislassa hoidossa olevien naisten usein huomattavista traumataakoista. Pyrimme luomaan Kaislaan olosuhteet, joissa naiset voisivat todella saada tarvitsemansa avun huolimatta traumatisoitumisen aiheuttamista haasteista. Yritämme huomioida miten traumatisoituminen ihmisiin vaikuttaa ja mikä toimintaympäristössä ja -kulttuurissa tuottaisi riittävää turvallisuutta ihmisille, joiden turvallisuudentunne on syvällä tasolla järkkynyt. Tämä on usein tilanne naiskuntoutujilla toipumismatkansa alussa. Jo lapsuudessa alkanut pitkäaikainen traumatisoituminen on luonut elämään haasteita, joiden valossa ei ole yllättävää, että helpotusta oman tunne-elämän kohtaamattomiin kipuihin on jouduttu hakemaan päihteistä. Kaislassa toipuvien naisten yksilöllisistä elämäntarinoista huolimatta niissä toistuvat tietyt lapsuuden teemat, kuten kokemukset vanhempien päihderiippuvuudesta, mielenterveysongelmista, eroista ja lähisuhdeväkivallasta. Omille tunteille ei ole ollut tilaa, niitä on vähätelty tai niihin suhtauduttu jopa vihamielisesti. Monet on otettu huostaan tai heitä on kiusattu. Myös kertomukset seksuaalisesta hyväksikäytöstä ovat yleisiä. Traumat eivät ole aina järkyttäviä kauhuja, vaan ne voivat olla arjessa toistuvaa hienovaraista kokemusta siitä, ettei tule nähdyksi omana itsenä, arvokkaana juuri sellaisena kuin on. Monella kaislalaisella on tarve tulla näkyväksi ja hyväksytyksi vaikeiden kokemustensa

kanssa. Se on eheyttävää sellaisissa olosuhteissa, joissa kokemuksista puhuminen ja niihin liittyvien tunteiden kohtaaminen tuntuu turvalliselta. Monen naisen oma minuus on jo lapsuudessa alkanut hämärtyä, kun erilaiset vaikeat tapahtumat ja niihin liittyvien tunteiden kanssa yksin jääminen ovat kerrostuneet päällekkäin ja elämä on jo varhain muuttunut selviytymiseksi. Naiseksi kasvaminen ei myöskään tapahdu tyhjiössä vaan erottamattomana ilmentymänä ympäröivän kulttuurin uskomuksista ja asenteista. Maailma muuttuu pikkuhiljaa monille paremmaksi, mutta vallalla ovat edelleen ikivanhat käsitykset siitä, mikä on naisen rooli, mihin naisen pitää suostua, mitä pitää sietää ja millainen ei ainakaan saisi olla. Lapsuudenaikaisen traumatisoitumisen synkkä seuraus on kohonnut riski myös aikuisena traumatisoitumiseen. Ilman selkeää minäkokemusta ja omia rajoja, puutteellisin tunnesäätelyn keinoin, ajaudutaan kuin huomaamatta haitallisiin olosuhteisiin. Joko niitä ei tunnisteta, tai ne koetaan ainoaksi tutuksi tavaksi olla olemassa. Lapsuudenaikainen traumatisoituminen ei ole millään tavalla sukupuolittunut asia, mutta sen laatu ja vaikutukset tulevalle elämälle ovat joiltain osin erilaisia. Poikia ja miehiä koskevat tässä yhteiskunnassa erilaiset säännöt ja rooliodotukset, jotka yhtä lailla ovat haitallisia sekä miehille itselleen että yhteiskunnalle laajemmin. Naisten ja miesten roolien ristivetoon jää lisäksi suuri joukko ihmisiä, joiden sukupuolikokemus ei asetu binäärille, ja joiden haasteet löytää minuuttansa tässä maailmassa ovat vielä monimutkaisempia. Myös Kaislan asiakaskuntaan on kuulunut tyttönä ja naisena kasvatettuja muunsukupuolisia ihmisiä. Naiserityinen päihdetyö on traumanäkökulmasta ehdottoman tarpeellista. Lähisuhdeväkivalta, seksuaalinen väkivalta ja etenkin huumemaailmaan melkeinpä sisäänrakennettu väkivaltaisuus naisia kohtaan on hä-

lyttävän yleistä ja sen kohteeksi joutuminen tuottaa usein tarpeetonta häpeää. Väkivallan kokemuksia ei tulisi hoidossa sivuuttaa asian vaikeuden vuoksi. Onnistuneen hoidon kannalta on edellytys, että naisia kohtaavat päihdetyöntekijät ymmärtävät väkivaltaa ilmiönä ja osaavat ottaa sen puheeksi. Suuri raitistumista ja toipumista estävä tekijä nimenomaan naisilla on väkivaltainen parisuhde tai taipumus ajautua sellaiseen yhä uudelleen. Siksi me Kaislassa ajattelemme, että asioista on ehdottomasti puhuttava niiden oikeilla nimellä. Väkivaltaa on kutsuttava väkivallaksi. Asiakkaamme tarvitsevat tietoa siitä, mistä omissa rajoissa on kyse, mistä tunnistaa niiden rikkomisen ja miten niitä voi vahvistaa. Asiakkaat tarvitsevat rohkaisua siihen, että rajoista todella on oikeus pitää kiinni. Toipuvat naiset eivät kuitenkaan ole tahdottomia uhreja. Myös monet naiset käyttävät etenkin päihtyneenä väkivaltaa ja rikkovat toisten rajoja. Myös siitä pitää voida puhua. Toipuvat naiset ovat sinnikkäitä, vahvoja, herkkiä, huolehtivaisia ja moniulotteisia. Naisten välisen solidaarisuuden voima on koskettava ja pääsee parhaiten oikeuksiinsa, kun naisilla on täysi valta omasta turvallisesta tilastaan. Tavoitteemme on saattaa naiset matkalle takaisin kohti omaa voimaansa ja valtaansa, jotta he voivat kukoistaa tulevassa elämässään ja uskoa omaan arvoonsa.

Stop Huumeille ry| 11

Huumeisiin kuolleiden muistotilaisuus TEKSTI: JULIA PAANANEN

12 |Stop Huumeille ry

THL:n mukaan huumekuolemat ovat olleet kasvussa koko 2000 -luvun ajan. Tuoreen tutkimuksen mukaan vuonna 2022 Suomessa kuoli 192 ihmistä huumemyrkytykseen. Kuolleista 53 oli alle 25-vuotiaita. Suomi on nuorten kuolemien osalta murheellisesti Euroopan kärkimaa.

O

n aika vuodesta, jolloin voimme kokoontua yhdessä hiljentymään huumeisiin kuolleiden läheisten muistolle. Huumeisiin kuolleiden muistotilaisuus järjestetään Helsingissä perinteisesti vanhalla kirkolla 7.11.2023 klo.18.00. Muistotilaisuuksia järjestetään myös monilla muilla paikkakunnilla. Tilaisuudessa muistetaan huumeisiin ja huumeiden käytön seurauksiin kuolleita. Halutessaan voi myös tulla sytyttämään kynttilän. Muistotilaisuuden järjestävät haluavat korostaa, tilaisuutta paikaksi, jossa voi surra rauhassa ilman pelkoa leimatuksi tulemisesta. Muistotilaisuuden tiedotteessa kerrotaan, että päihdeongelma tulisi kohdata kuin mikätahansa muu sairaus. Järjestäjät haluavat muistuttaa, että sitä ei vielä nähdä sellaisena, vaan enemmän moraalisena vajavuutena. Tutkija Essi Rovamon mukaan päihteiden käyttö on yksi stigmatisoiduimmista asioista yhteiskunnassamme. Ulkopuolisissa ihmisissä stigma voi synnyttää pelon tunteita, mutta stigmatisoidussa itsessään myös häpeää. Stigma eristää ihmisen yhteiskunnasta, kun heihin pidetään sosiaalista etäisyyttä. Lisäksi stigma hankaloittaa päihteitä käyttävien ihmisten hoitoon pääsyä. Rovamo myös muistuttaa, että meillä kaikilla voi olla stigmatisoivia ajatuksia, joiden purkaminen lähtee aina niiden tunnistamisesta. Muistotilaisuuden tiedotteessa jatketaan, että päihteitä käyttävien stigma vaikuttaa myös läheisiin. Eräs päihteitä käyttävän läheinen kertoo elämän olevan jatkuvaa taistelua. Läheinen kertoo myös, että ei ole tavatonta kohdata epäluuloa, paheksuntaa ja syrjintää. Julkisessa terveydenhuollossa hän ei ole päässyt hoidon mielenterveyspalveluiden piiriin, sillä läheinen käyttää päihteitä. Stigma on usein voimissaan vielä silloinkin, kun päihteitä käyttävä menehtyy. Tukikohta

”JOKAINEN, JOKA ON KUOLLUT HUUMEISIIN ON OLLUT MERKITTÄVÄ HENKILÖ LÄHEISILLE, YSTÄVILLE JA YHTEISÖILLE”

ry:n toiminnanjohtaja Ron Furman kertoo: ”Huumeisiin kuolleiden läheiset kokevat usein syyllisyyttä, häpeää ja syrjivää kohtelua. He jäävät usein yksin surun keskelle”. Huumeisiin kuolleiden muistotilaisuuden raportista on murheellista lukea, kuinka sairautta kärsiviä päihteidenkäyttäjiä ja heidän läheisiään syrjitään ja kuinka stigma on voimissaan vielä tänäkin päivänä. Se johtuu ihmisten ymmärtämättömyydestä. Tämä on asia jonka pystymme korjaamaan - se on lohdullista. Erityisesti yhteisöt kuten yhdistykset, joissa kohdataan käyttäjä yksilönä ja ihmisenä ilman vahvoja ennakkoasenteita ovat merkittävässä roolissa huumekuolemien estämisessä. Kaikilla asiasta tietävillä on hyvin tärkeä rooli: lisätä kanssaeläjien ja kansalaisten ymmärrystä aiheesta. Jokainen, joka on kuollut huumeisiin on ollut merkittävä henkilö läheisille, ystäville ja yhteisöille, jonka jäsenenä menehtynyt on ollut. Jokainen heistä on uurtanut tahtomattaan syvän surun tänne jääville, mutta jättäneet myös pysyvän liekin ja kauniin kaipauksen ajasta ja hetkistä joita on saatu jakaa.

Läheisen puhe menetetylle rakkaalle:

T

änään on kulunut tasan puoli vuotta siitä, kun koneet suljettiin ja sinä nukuit pois. Suurimmassa tuskassa mua lohduttaa se, ettet kuollut yksin siihen luukkuusi. Että sinut saatiin vielä hengittämään ja pääsimme luoksesi, saimme vielä kerran kertoa sinulle, miten paljon meille kaikille merkitsit. Sain pidettyä lupaukseni, etten koskaan hylkää sinua etkä jää yksin. Tiedän, että tiesit meidän olevan luonasi. Tiedän, että sielusi lähti jo ennenkuin ruumiisi antoi periksi. Olen todella pahoillani siitä, mitä kaikkea jouduit elämässäs kestämään. Siitä olen onnellinen, että sait meidän kanssa monta hyvää vuotta, sitä meille tavallista elämää, sitä mikä oli sulle täysin outoa ja uutta. Perhekeskeistä arkea, sitä mistä olit aina

haaveillut mutta et uskonut sitä saavasi, et uskonut olevasi sen arvoinen. Vuosien hylkäämiskokemukset ja traumat eivät vaan jättäneet sua rauhaan. Et koskaan uskaltanut heittäytyä siihen, että me oikeesti oltiin siinä. En mä ollut siitä lähdössä mihinkään. Myötä- ja vastamäessä, niinkun luvattiin. Lapsille sä olit kaikki kaikessa. Tuit ja ymmärsit, sillonkin kun oli mokattu. Kuulit ja kyselit. Sulla oli maailman turvallisin halaus. Ne on antaneet sulle kaiken anteeksi, niinkuin säkin annoit niille. Meistä kukaan ei ole täydellinen, ja se oli meidän kotona ok. Mun on todella vaikea käsittää miten sun elämä meni niinkuin meni. Järkyttävän isoja ja pahoja asioita, joihin et koskaan saanut apua. Sä päädyit sille reitille, koska sulla ei muuta vaihtoehtoa enää ollut. Kaivoit itsesi sieltä jo kertaalleen ylös. Mutta ne vanhat ei vaan jättäneet sua rauhaan. Miten monta kertaa me yritettiin saada sulle apua. Miten me kumpikin itkettiin, sinä Kalasatamassa, minä kotona, kun sait vihdoin sen paperin. Sen paperin jonka piti vihdoin olla askel eteenpäin. Mutta ei ollut sekään. Kun vihdoin löydettiin lääkäri, jolla oli aikaa ja ymmärrystä, lähete. Vihdoin apua. Bumerangina takaisin. Peijas, kymmeniä kymmeniä kertoja. Tyhjä arpa, joka kerta.

Stop Huumeille ry| 13

Sinä olit meille kaikille äärettömän tärkeä. Sain sulta niin paljon. Lapset sai sulta niin paljon. Sun sielusi elää meissä kaikissa, jokaisessa jonka sä elämäsi varrella kohtasit. Jokainen meistä sai sinulta jotain sellaista, mitä ei keneltäkään muulta. Sun avulla mä löysin itseni. Löysin sen mikä mä aidoimmillani olin. Sä olit ainoa ihminen joka rakasti mua juuri sellaisena kuin olin. Mun huonoimmatkin puolet oli sun mielestä ihania. Sä tunsit mut läpikotaisin, ja mä tunsin sut. Heti alusta alkaen oli selvää, että me ymmärrettiin toinen toisiamme jollain erityisellä tasolla. Ja mä rakastin sua. Enemmän kuin ketään koskaan. Rakastan edelleen, rakastan aina.

SUN KUOLEMASI OLI NIIN TURHA. TÄYSIN TURHA.

maan painajaiseen. Siihen todellisuuteen missä mikään ei ollut totta. Mä näin sen hädän, tuskan, pelon ja kauhun, sen loputtoman uupumuksen sun silmissäsi sinä yönä, kun sä seisoit veitset kurkulla kun mikään ei enää ollut totta. Mä näin sun silmistä tuulen voimistuneen. Mä en voi edes kuvitella miltä susta tuntui.

Suljetulle, mutta sinnekin vain pariksi päiväksi. Miksi kukaan ei kuullut sitä hätää mikä sen narkkaamisen takana oli vaikka me miten huudettiin? Miksi sut toistuvasti pistettiin pakkasessa pihalle, vaikka sä pyysit, vaadit, kerjäsit apua. Miksi me ei saatu apua sulle silloin, kun ongelmat oli vielä hoidettavan kokoisia? Viimeiset vuodet oli yhtä helvettiä. Mä tiedän, että sä voit tosi pahoin. Sä yritit. Ja yritit. Sä teit parhaasi sillä mitä meillä oli ja mitä me saatiin. Mä tiedän, että sä teit parhaasi. Mä tiedän, että samaan aikaan sun koko mieli rikkoontui koko ajan vaan enemmän ja enemmän. Sä valuit toiseen maailmaan, toiseen todellisuuteen. Sä pääsit hetkeksi tänne, mutta valuit takaisin siihen loputto-

14 |Stop Huumeille ry

Sun kuolemasi oli niin turha. Täysin turha. Parissa vuodessa työssäkäyvästä, opiskelevasta perheenisästä tuhkaksi hautausmaalle. Siitä katkeruudesta mä en pääse yli. Miksi sut vietiin multa? Meidän piti vanheta yhdessä. Meillä oli parhaat vuodet vielä edessä. Sulta jäi näkemättä lasten valmistumiset, ajokortit, omaan kotiin muutot. Fudismatsit, kevätjuhlat, pienimpien murrosiät. Ja keskimmäinen kokonaan. Se oli etsinyt sut. Se oli laittamassa sulle viestiä. Sä olit saamassa senkin elämääsi. Tänä syksynä susta olisi tullut myös kummisetä. Sun sisälläsi oli niin paljon hyvää. Herkkä, ihana ihminen. Aina auttamassa, valmiina kujeisiin, tukemassa kun sitä tarvittiin. Läheisyyttä ja lämpöä, enemmän kuin koskaan. Sua jäi suremaan niin valtava määrä ihmisiä. Ystäviä, kavereita, naapureita, sukulaisia ja me: minä, Mette ja viisi lasta. Koirat etsii sua vieläkin samankaltaisista ihmisistä.

Mä istun iltaisin meidän parvekkeella. Odotan kunnes sun tähtesi tulee esiin. Vietän sun kanssa siellä aikaa, niinkuin joskus silloin ennenkin. Mä puhun sulle. Kerron kuulumisia, sätin sua sun järjettömästä ratkaisusta. Itken, kaipaan ja rakastan. Mä ymmärrän miksi sä teit mitä teit. Ja samalla en ymmärrä. Sä et halunnut kuolla mutta sä et jaksanut enää elää. Se särkee mun sydämen. Joka kerta. Musta lähti sinun mukana valtavan suuri pala. Sä olit mun toinen puolisko. Samalla kuitenkin osa sinusta elää ja kulkee mun mukana mun elämäni loppuun saakka. Mä vaalin sinua minussa, vaikken mä enää koskaan tule ehjäksi. Toivottavasti sä olet vihdoin jossain, missä sun on hyvä olla, missä ei ole enää sitä loputonta tuskaa. Meillä on täällä kaikki hyvin. Me pärjätään, koska on pakko. Eletään niin hyvä elämä kun voidaan, jottei sun kuolemasi tappaisi meitä muitakin. Sulla olisi ollut meille kaikille niin paljon annettavaa vielä, ja meillä sulle. Muistatko, kun sanoin että pelkään joutuvani suremaan sinua tässä tilaisuudessa? Muistatko, kun sanoin etten anna periksi? En edelleenkään anna. Jotta sun kuolemallasi olisi edes joku tarkoitus, mä aion jatkaa taisteluani, kunnes joku, jotkut, jossain, joskus vihdoin ymmärtävät, että hyvinvointivaltion kulissien takana on ihmisiä jotka kärsii. Jotka kuolee. Jokainen on jonkun lapsi, vanhempi, sisarus, ystävä tai puoliso. Jokainen ansaitsee ihmisarvoisen kohtelun. Yksikin kuollut on liikaa. Rakastan sinua nyt ja aina.

Stop Huumeille ry| 15

KRIS-Stadin terveisiä TEKSTI: KRIS-STADI TIIMI KUVAT: SATU KALAJAINEN

Terveisiä Kinaporinkadulta Sörnäisistä. KRIS-Stadi asuu täällä ja voi hyvin.

M

ä olen Mörkö ja paikan oikea isäntä. Noi duunarit Satu ja Johan leikkivät pyörittävänsä tätä mestaa, mutta minä oikeasti asun täällä.

KRIShän on aika iso toimija valtakunnallisesti rikos- ja päihdetaustaisten henkilöiden parissa. KRIS toimii tätä nykyä kahdeksalla paikkakunnalla Suomessa eli Oulussa, Vaasassa, Seinäjoella, Jyväskylässä, Tampereella, Porissa, Raumalla ja Stadissa (pääkaupunkiseutu) ja tuloillaan on Turku. Viime vuonna KRIS-työ tavoitti yli 4600 rikos- ja päihdetaustaista sekä ryhmiä vedettiin lähes 1500. KRISin erityisyys on työntekijöiden vahva kokemusasiantuntijuus. Asiakkaan on paljon helpompi muodostaa luottamus, kun voi puhua jollekulle, joka on kokenut samaa kuin itse. Tottakai ammattilaisiakin tarvitaan, jotka tuovat vähän erilaista menetelmäosaamista. KRISin toimintaan on tervetullut kunhan allekirjoittaa ja sitoutuu samoihin arvoihin: 1. 2. 3. 4. 5.

PÄIHTEETTÖMYYS REHELLISYYS TOVERUUS YHTEISVASTUULLISUUS YHDENVERTAISUUS

KRIS jeesaa ja tukee arjen erilaisissa kiemuroissa esim. virastokäynneillä, kaavakkeiden täyttämisessä, digi-osaamisessa, auttaa laajentamaan näkökulmia ja tarkastelemaan omia toimintatapoja; kaiken kaikkiaan pyrkii olemaan avuksi, jotta kaikki muutosta ja parempaa elämää haluavat saavat tukea ja apua hyvälle pyrkimykselleen, ja että hyvä päämäärä myös saavutetaan. Kaikilla on KRISin mielestä oikeus hyvään elämään ilman päihteitä, pelkoja sekä väkivaltaa. Yhdessä kuljetaan!

16 |Stop Huumeille ry

KRIS-Stadin olohuone

Mörkö isännän tuolissa

KRIS-Stadi on hanke, joka on jo reilusti puolessa välissä. Tämän lehden painoonmennessä toiminnallinen aikataulu vielä hioutuu, mutta kannattaa seurata KRIS-Stadi facebookia, jossa ilmoitellaan aikataulusta mitä ja milloin tapahtuu. Avoimet ovetkin on luvassa jossain vaiheessa. Se jo tiedetään, että KRIS-Stadilla voi suorittaa koevapautensa tai yhdyskuntapalvelutuomionsa. Samoin, kun toiminta jostain aloitetaan, on tärkeätä, että se muotoutuu sellaiseksi, jota halutaan. Eli kävijöillä on mainio tilaisuus ja mahdollisuus olla aktiivinen ja ehdottaa erilaista itselleen mielekästä tekemistä. Jollei eurot tule vastaan, pyritään kaikki toteuttamaan jollain aikataululla. Myös läheiset ja perheet ovat KRIS-sydäntä lähellä; mitäs keksittäisiin? Kaiken kaikkiaan valmiudet ja tarkoitus on toimia ryhmämuotoisesti kuin sitten myös yksilötasolla. Niin KRISin yleisesti, kuin KRIS-Stadinkin perustan luo yhteiset aamupalaverit. Niissä

KRIS-Stadin keittiö

”KRIS-STADIN TOIMITILA ON HYVIN KODINOMAINEN” kerrotaan avoimesti, mitä meille itse kullekin kuuluu ja mitkä on fiilikset – mitään peittelemättä ja kaunistelematta. Se on sitä rehellisyyttä. On tärkeää, että saadaan purettua ja tuuletettua ajatuksemme. Ilmapiiri on luottamuksellinen ja kaikki mitä neljän seinän sisällä puhutaan, saa sinne jäädäkin. Tämä kaikki pehmeän kahvintuoksun leijaillessa sieraimiin. Johan on sitten muuten ässä

kahvinkeitossa, Satu ei sumpista ymmärrä, lipittää teetä. Päihteettömyyteen sitoutuminen on elintärkeää. KRIS tunnetaan siitä, että sinne on helppo ja turvallinen olo tulla eikä tarvitse pelätä, että jokin retkahduksen itu herää itsessään. Tästä ei muuten sitten tingitä! Toveruus, yhteisvastuullisuus ja yhdenvertaisuus tarkoittavat sellaista meininkiä, että kaveria autetaan, olllaan sitten työntekijöitä tai ei. Yhdessä pidetään paikoista ja toisistamme huolta, joskus joku kotihommakin napsahtaa kohdalle, mutta jos halutaan nauttia yhteisistä tiloista, pitää niitä joskus siivotakin! Se luo viihtyisyyttä kaikille. Toisaalta se on myös sitä tärkeää arjenhallintaa ja elämisentaitoakin. Kaikki toivotetaan tervetulleeksi; kaiken ikäiset, kokoiset, näköiset. Kukaan ei ole toista parempi tai huonompi. KRIS-Stadin toimitila on hyvin kodinomainen. Sisustus on vielä hippusen kesken. Minun, eli Mörkön, mesta on yleensä ikkunalla, mutta tämä isännän tuolikin on aika magee. Noi duunarit tuolla touhuaa toisessa huoneessa, savu vaan nousee kun ne näpyttelee tietsikoillaan. Vankilatyötäkin ne kuulemma alkaa tekemään, kun turvaselvitykset on ok. Ai niin, piti vielä kertoa, että molemmat käy vielä pitkän, parin viikon koulutuksen sellaiseen muutosohjelmaan kuin IRTI RIKOLLISESTA ELÄMÄNTAVASTA. Taas yksi työkalu pakkiinsa, sanovat. Tuo ohjelma on kuulemma upee juttu, vaikuttava ja tuloksia antava. Huikkaavat muuten vielä tuolta, että kaikenlainen yhteistyö ja verkostotoimijuus (hmm…vaikea sana…) ovat tervetulleita. Haussa olisi esim. yhteisvuoro liikuntasaliin, jonka jonkun kanssa voisi jakaa. Uskovat vakaasti yhteistyön voimaan. Mä ite tykkään lämpimän veden vesihiihto-koriksesta, muttei taida onnistua liikuntasalissa… Eiköhän se kuulkaas ole nyt niin, että kaikki alkaa jättään päihteet ja kepposet taakseen, aletaan elään parempaa elämää, ruvetaan ansaitsemaan rehellisin keinoin oma toimeentulo, rakentamaan toimivat ihmissuhteet ja kertakaikkiaan aletaan NAUTTIMAAN ELÄMÄSTÄ! KRIS auttaa, mutta oma halu pitää ensiksi olla. Niin se menee. TERVETULOA tutustumaan KRIS-Stadilaisiin! Kinaporinkatu 2 ja soittokello KRIS – siit’ se lähtee.

Johan – hanketyöntekijä

KRIS-Stadin tiimi

Mörkö saa laskee

Ikä? 43 Mitä odotat KRIS-työltä? Että voi ammentaa omista päihde- ja asunnottomuuskokemuksistaan muille; kaikesta voi selvitä sessa!! Missä olet erityisen hyvä? Futik oli ja ällä kent i rool ja aikka pelip tu Taat ä kääj on aina hyök

jak Ikä? Kuka niitä vuosia le? Miten päädyit KRISil sta ja upa ika läh t mu gas Hannele bon kan pai n sai tta pikahaastattelun kau u? ulu ku iisi täv teh Mitä ä Vahtia noita muita, ett nsa ma hom at hoitav

Satu

- hankevastaava Ikä? Katso Mörön vastaus…. Miksi Sinä olet KRISillä? Kyllä se liittyy työn merkityksellisyyteen, yrittää auttaa muita parempaan huomiseen Mieliruoka? Intialainen maustettu curry (ehkä joskus tehdään kimpassa Kinaporinkadulla?)

Se on mörö*! *moro mörköläisittäin

1717 Stop Huumeille ry|

#Tositarina

Nannan 21 selviytymistarina TEKSTI: MAGDALENA KOPONEN KUVAT: JOONAS FAGERHOLM

Olin pitkään päihdevastainen. Lapsuuden kokemukset päihtyneistä aikuisista saivat minulle erittäin kielteisen suhtautumisen päihteisiin.

M

uistan kuinka odotin lapsena koulun alkua, ja sen koittaessa innostukseni oppia ja opiskella näkyi myös arvosanoissa. Koulunkäyntiä varjosti pian koulukiusatuksi joutuminen, mikä jatkui useiden vuosien ajan. Herkkänä ja hiljaisena lapsena olin helppo kohde koulussa henkiselle väkivallalle, jota myös osa omasta kaveripiiristäni käytti minuun, eikä minulla ollut keinoja tai kykyjä puolustaa itseäni.

”KOULUKIUSATUKSI JOUTUMINEN JOHTI PÄIHDERIIPPUVUUTEEN”

18

18 |Stop Huumeille ry

”HUOMASIN, ETTÄ PYSTYN PÄIHTEILLÄ MUOKKAAMAAN PERSOONAANI”

halusin pitää koulunkäynnistä huolta - en jättänyt oppitunteja väliin, joten päihteiden käyttö siirtyi pikkuhiljaa kouluun. Ihmettelen, etteivät opettajat puuttuneet koulussa päihteidenkäyttööni mitenkään. Ihmettelen suuresti myös, jos he eivät sitä huomanneet.

Ensikosketukseni päihteisiin tapahtui yläasteella, jolloin osa kavereistani alkoi juomaan alkoholia. Kaipasin tulla hyväksytyksi ja osaksi porukkaa. Halusin olla siisti tyyppi. Ymmärsin heti ensimmäisellä päihtymiskerralla, että miksi ihmiset juovat. Huomasin kuinka alkoholi muutti täysin ne piirteet itsestäni, jotka olivat pitäneet minut syrjässä kouluvuosien ajan. Huomasin rentoutuvani, olevani rohkeampi, sosiaalisempi ja tutustuvani helposti ihmisiin. Olin rohkeammin näkyvä ja avoin.

Lukio alkoi synkissä merkeissä, kun läheinen ystäväni menehtyi. Valtava suru oli ylitsepääsemättömän voimakasta kestää, enkä osannut käsitellä tai kohdata niin raskaita ja lamauttavia tunteita. Ratkaisuksi päädyin käyttämään yhä enemmän päihteitä hillitsemään ja helpottamaan sisällä polttavaa tuskaa. Päihteet tukahduttivat herkkyyteni ja turruttivat tunnekokemuksiani, mutta alkoivat samalla muuttaa luonnettani epäsuotuisalla tavalla - persoonani muuttui kiltistä ja empaattisesta ihmisestä päinvastaiseksi. Sain kotona hallitsemattomia raivonpuuskia, jotka pelottivat itseänikin. Koulunkäynnistä huolehtiminen kävi mahdottomaksi, jolloin äitini puuttui tilanteeseen.

Tästä kokemuksesta alkoi välittömästi viikottainen päihtymishakuinen juhliminen. Kaveriporukkani laajeni yhtäkkiä yllättävän paljon. Olin yhtäkkiä osa isoa joukkoa, joka koostui ikäisistäni ja minua vanhemmistakin nuorista. Piirien laajetessa kuvioihin astui uusia ja vahvempia päihteitä. Halu kuulua uusiin porukoihin, sekä alkoholista saadut positiiviset kokemukset olivat herättäneet kokeilunhaluni muihinkin päihteisiin. Toivoin, että päihteet muuttaisivat herkän puoleni. Ollessani osa päihteitä käyttävien nuorten porukkaa koin sellaista yhteenkuuluvuuden tunnetta, mitä en ollut koskaan aiemmin kokenut. Meillä oli meidän oma maailma, mitä kukaan ulkopuolinen ei voinut ymmärtää. Sosiaalisessa mediassa päihteiden ihannoiminen oli näin some-ajan lapsena merkittävässä roolissa. Sosiaalisessa mediassa ihmiset yhdistyivät, ja päihteiden romantisoiminen näkyi vahvasti musiikissa, valokuvissa ja videoissa. Huonovointisuus oli erilaisin taiteen keinoin muokattu esteettiseksi ja saatu vaikuttamaan kauniilta ja coolilta, mikä veti päihdemaailman omalla kohdallani syvemmälle tasolle. Aloin olla ahdistunut ja itsetuhoinen, joka voimistui päihteiden käytön kiihtyessä. En suostunut näkemään päihteiden yhteyttä pahaan olooni, sillä päihteet olivat elämäni tärkein asia. Sain itsetuhoisuuden takia kontaktin mielenterveyspolille, missä jätin kertomatta päihteiden käytöstä, sillä alaikäisenä tiesin siitä seuraavan ongelmia. Samasta syystä

Tiesin päätyväni laitokseen enemmin tai myöhemmin. Karkasin kotoa ajatellen, ettei minulla olisi mitään menetettävää. Antauduin täysin päihteiden vietäväksi, ja sain itseni siten viikossa tella huonoon kuntoon. Äitini oli ilmoittanut sosiaalityöntekijälle katoamisestani, jonka seurauksena minusta tehtiin sijoituspäätös laitokseen. Olen aina sanonut kaikille, että pääsin laitokseen. Sain aikaa ja tilaa miettiä mitä haluan elämältäni ja ajattelin, että nyt olisi mahdollisuus lopettaa ainakin vahvimmat päihteet. Halusin elää normaalia 16-vuotiaan elämää. Laitoksen tiukat ja selkeät rajat, päivärytmit ja vertaistuki tekivät hyvää, mutta erityisen merkittävänä koin omaohjaajan kanssa käydyt keskustelut ja tapaamiset. Meillä oli tiiviisti tapaamisia, ja meille muodostui hyvin läheiset ja luottamukselliset välit. Olin juuri hipomassa täysi-ikäisyyden rajaa, kun muutin laitoksesta omaan asuntoon jälkihuollon kautta. Ohjaajat tarjosivat hoitokontaktin jatkumista, mutta en tuolloin nähnyt sitä tarpeelliseksi. Korona alkoi samoihin aikoihin muuton yhteydessä, minkä seurauksena lukion oppitunnit siirtyivät etäopetukseksi ja passivoiduin kotiin. Silloinen poikaystäväni muutti kanssani asumaan, ja päihteiden käyttö palasi nopealla tahdilla pyörittämään arkirytmiä. Päihteiden käyttö toi takaisin hallitsematonta käytöstä, ja aloin olla aggresiivinen ja väkivaltainen läheisiäni kohtaan. Tästä seu-

rannut syyllisyys ahdisti ja eristi entisestään kotiin. Tilanne paheni, kun toinen läheinen ystäväni menehtyi. Tämän seurauksena jouduin samanlaiseen syöksykierteeseen kuin aiemmin - pakenin surua ja voimakasta ahdistusta päihteisiin. Päihteet helpottivat ahdistusta, saivat minut toimintakykyiseksi ja pois kodin nurkista. Pystyin näkemään kavereitani ja käymään ulkona, mikä tosin johti vain rankempaan päihteiden käyttöön. Huonovointisuuteni heijastui voimakkaimmin silloiseen parisuhteeseeni - parisuhteemme täyttyi valheista, salailusta, riidoista, ja päätyi lopulta eroon. Päihteet auttoivat eronkin aiheuttamiin repiviin oloihin tehden minusta kylmemmän, kovemman ja tunteettoman - juuri niinkuin toivoinkin. Päihteet rakensivat ympärilleni kovan kuoren, joka suojaisi haavoittumiselta ja uudelleen satutetuksi tulemiselta. Mielenterveyttä oli haastava pitää kasassa ja päihteiden varjopuoli sai minut yrittämään vahvempien huumausaineiden lopettamista useaan otteeseen. Toistuvasti epäonnistuneet yritykset ajoivat toivottomuuteen. Tuntui, että olin umpikujassa - en halunnut kuolla, mutta en kestänyt elääkään. Muistin omaohjaajani laitosajalta ja laitoin hänelle viestiä tilanteestani. Menimme yhdessä omaohjaajani kanssa vertaistukiryhmään, jonka jälkeen itkin helpotuksesta, sillä ryhmässä saamani lämmin vastaanotto ja vertaistuki loivat toivoa - ehkä minullakin on mahdollisuus. Yritin elää tavallisen nuoren elämää, käyden joinain viikonloppuina juhlimassa pelkästään alkoholilla. Alkoholin juominen kuitenkin johti vahvempiin päihteisiin ja päihtyneenä pienikin triggeri heitti itsetuhoisuudelle bensaa liekkeihin. Yhden tällaisen illan jälkeen löysin itseni sairaalasta tikattavana. Muistan, kuinka saavuin baarista yksin kotiin, ja veitsi kädessä mietin impulsiivisessa tunnetilassa, että nyt lähtee - ja sillä kerralla lähtikin. Perheen huoli oli kauheinta mitä jouduin käsittelemään. Päätin mennä perheeni takia katkolle, josta pääsin kuntoutukseen pariksi kuukaudeksi. Kuntoutuksen jälkeen lähdin ystäväni pyynnöstä hänen kanssaan Stoppiin, jossa aloimme käydä päivittäin. Kävimme toisinaan Stopin jälkeen porukalla vertaistukiryhmissä.

1919 Stop Huumeille ry|

#Tositarina

Täysi raittius oli aiemmin ollut kaukainen ajatus, sillä alkoholista luopuminen oli tuntunut vaikealta. Kokemuksesta tiesin alkoholin kohtalokkaat seuraukset, mutta tuntui haastavalta hyväksyä, etten voisi enää juhlia kuten tavallisesti nuoret juhlivat. Aloin kuitenkin jatkuvasti kuulla ihmisten kokemuksia raittiudesta, joten päätin antaa sille mahdollisuuden - epäselvää tuolloin tosin oli, että kauanko aikoisin olla raittiina. Tuosta päivästä on nyt kymmenen kuukautta, kun päätin antaa raittiudelle mahdollisuuden. Päihteiden käyttö jättää erilaisia pelkoja ja neuvottomuutta siitä kuinka elää tätä elämää tavallisesti. Kärsivällisyys on sellainen, jota on saanut opetella. Minulle on ehdottoman tärkeää ottaa toipumisessa hitaasti, sillä taipumus ylisuorittamiseen lisää kuormittumisen riskiä, mikä on taas riski toipumiselle. Pitkän tähtäimen haaveena olisi psykologian opinnot, mutta otan ihan päivä kerrallaan.

20 |Stop Huumeille ry

”TOIVOIN, ETTÄ PÄIHTEET MUUTTAISI HERKÄN PUOLENI”

Kävin Stopilla fattaluuta-koulutuksen, ja aloitin työkokeilun, joka alkaa olla jo lopuillaan. Olen kokenut Stopilla työskentelyn toipumista tukevaksi, täältä on saanut vertaistukea ja olen saanut olla oma itseni. On ollut merkityksellistä saada auttaa työkokeilun aikana muita ihmisiä - erityisesti nuoria, jakamalla ja kertomalla omaa tarinaani. Olen saanut kokea äärimmäisen merkittäviä korjaavia kokemuksia nykyisissä ihmissuhteissani. Ihmissuhteet ovat mittaamattoman tärkeitä, ja niiden avulla olen voinut myös peilata käytöstäni, kasvaa ja oppia jatkuvasti. Pohjalla oleva tunnetyöskentely omaohjaajani kanssa laitosajoilta on myös aut-

tanut minua ymmärtämään itseäni, mikä helpottaa tänäkin päivänä tunnistamaan omia heikkouksia ja hälytysmerkkejä mahdolliseen retkahdukseen. Toisinaan epäröin edelleen, että olenkohan oikeasti addikti, kun olen niin nuori vielä. Lisäksi pelko siitä, että jäisin joistain nuoruuteen kuuluvista kokemuksista paitsi, on toisinaan läsnä. Näissä hetkissä käyn päässäni läpi sen, mihin tämä niin sanottu kohtuukäyttö on aina johtanut - kuinka viisi vuotta yritin sitä. Lopulta on rikkaus lähteä jo nuorena raittiuden tielle. Elämä todella on vasta edessä ja maailma mahdollisuuksineen avoinna. Meidän aika täällä on rajallinen. Myöhemmin olisin voinut löytää itseni pisteestä, jossa olisin menettänyt vuosia tai vuosikymmeniä elämästäni, jos ylipäätään olisin selvinnyt hengissä. Tässä on oikeasti koko elämä pelissä. Siksi kannustankin jokaista - antakaa raittiudelle mahdollisuus.

Veljeni (9/1989 - 8/2023) TEKSTI: OLGA LAAKSONEN

E

n ole aikoihin kokenut, kuinka sanat lauseiksi näin vaivattomasti muodostuvat ja tunteistani kertovat. Kuinka ajatukset loputtomat oman väylänsä löytävät, veljeni tarinaa nyt kertovat.

Kovaääninen punapää, jonka saapumisen kuuli jo kaukaa. Veljeni.

Se kaveri, jolta sai aina kaunistelemattoman ja rehellisen mielipiteen. Se oli veljeni. Veljeni, jota päivittäin nyt kaipaamme. Elettiin elokuun alkua, kun vuosia kestänyt pelko päättyi poliisin vierailuun. Oskun matka oli päättynyt. Veljeni kuoleman synnyttämä kyynelten valtameri sai minut miettimään, olisinko ehkä kuitenkin voinut tehdä jotain enemmän. En olisi voinut. Veljeni, suurisydäminen ja aidoista aidoin ihminen. Veljeni, jonka kohtalo oli kuitenkin määrätty kenties jo syntyessään. Veljeni, hoitamattoman aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön kanssa elänyt päihdeja peliriippuvainen, viimeiset elinvuotensa edellä mainittujen haasteiden myötä myös koditon. Suurisydäminen ja vallaton veljeni. Demoniensa kanssa elänyt oman elämänsä Albatrossi, joka ehti kokemaan, tekemään ja näkemään monenlaisia asioita, joista puoliakaan me läheiset emme edes tiedä. Veljeni, joka neljä kuukautta ennen kuolemaansa myönsi päihdeongelmansa läheisilleen - ja mikä tärkeämpää, itselleen. Veljeni, joka oli vihdoin valmis myös vastaanottamaan apua.

Viimeiset kuukaudet (4/2023-8/2023) Veljeni viimeisiin elinkuukausiin sisältyi lukuisia hetkiä, joita tänä päivänä kiitollisena ja ylpeänä siskona nyt muistelen. Vaikka hänen matkansa päättyi lopulta yllättäen ja aivan liian varhain, ehti veljeni osoittamaan myös motivaation ja muutoksen voiman, joka hänessäkin vahvana paloi. Sen, kuinka useita vuosiakaan kestänyt päihdeongelma ei ole este motivaation syntymiselle, konkreettisille teoille ja määrätietoisille askelille kohti päihteetöntä elämää. Veljeni kohdalla nämä teot tarkoittivat muunmuassa ensimmäistä

kertaa NA-ryhmässä, Minnesota-hoidon infotilaisuuteen osallistumista, ensimmäistä jaksoa päihdekuntoutuksessa, päihteettömän arjen viettämistä perheen kanssa. Veljeni itsensä kanssa tekemän työn myötä myös kuusi alle 10-vuotiasta lasta pääsivät vihdoin viettämään aikaa päihteettömän enonsa kanssa. Tämä kaikki ja paljon muuta vain muutamassa kuukaudessa. Hän ehti myös kertomaan monenlaisista tilanteista ja ihmisistä, joita oli matkallaan kohdannut. Kavereista ja tuttavista, joiden seurassa tunteitaan turrutti ja päänsisäistä kaaosta yritti hiljentää. Asioista ja tilanteista, jotka häntä surettivat ja yhä vaivasivat. Yksinäisyys nousi monesti esille. Veljeni kertoi kuinka yleistä oli esimerkiksi se, ettei yliannostuksen ottaneelle virkavallan pelossa haluttu soittaa ambulanssia. Hän halusi minun tietävän, ettei itse olisi voinut olla soittamatta, mutta siitäkin huolimatta vei ambulanssi eräälläkin kerralla mukanaan jo täysin elottoman naisen. Tämä oli vain yksi lukuisista surullisista muistoista, joita hän mukanaan kantoi ja niistä kevään ja kesän aikana meille halusi kertoa. Keskustelimme yhdessä myös siitä, minkälaiset asiat hänen mielestään voisivat erilaisista riippuvuuksista kärsiviä auttaa. Veljeni elämä päättyi epämääräisissä olosuhteissa elokuussa 2023, ollessaan tapaamassa vanhoja tuttujaan. Olen kiitollinen kaikesta siitä hyvästä, meistä monelle arkisen tavallisista asioista, jotka veljeni ehti kokemaan viimeisen kesänsä aikana. Viimeisistä kuukausista, joiden aikana myös me saimme rakkaan veljemme, enon, ystävän, äidin ainoan pojan hetkeksi takaisin.

"Elämäsi hetkiä nyt muistelen Matkaasi mietin ja ihmettelen Ei aikoihin, ei vuosiin ainakaan Ole näin vaivattomasti tarinoita Ja sanojen virtaa ajatuksistani tullutkaan Elämäsi hetkiä nyt muistelen Matkaasi mietin ja ihmettelen Sinun vierelläsi hetken hiljaisuus ja pian jo naurettiin Itkettiin, huudettiin ja taas naurettiin Kanssasi monet hetket koettiin Tarinoita nyt kerrottavana vuosikymmeniks ainakin Kasvojasi kaipaan Ymmärsitköhän edes itse Kuinka silmistäs tulevaisuus Toivo ja rakkaus loisti Ymmärsitköhän edes itse Kuinka hymysi huoneen valaisi Päihdeongelmainen ihminen kamppailee sisältä ja ulkoa tuhoavan sairauden kanssa, jonka aiheuttama kärsimys ulottuu myös sairastavan läheisiin. Päihderiippuvaisuus on koko perheen sairaus. Läheisen tehtävä ei kuitenkaan ole tehdä raitistumispäätöstä eikä toipumistyötä päihdeongelmaisen puolesta. Voimme tarjota päihteettömyyteen kannustavaa läsnäoloa ja tukea, omia voimavarojamme unohtamatta. Kunpa voisinkin viedä syyllisyyden tunteen pois heiltä kaikilta, jotka ovat tietoisesti ottaneet etäisyyttä läheiseen, joka ei ole valmis muutokseen. Päihteettömyys lähtee aina itsestä, eikä kukaan muu voi sitä työtä toisen puolesta tehdä. Päihdeongelmaisen läheinen, olethan armollinen itsellesi. Muista pitää huolta myös itsestäsi. Sillä sinäkin olet tärkeä.

Stop Huumeille ry| 21

Kysy mitä vain huumeista, Stopin kävijät vastaavat! Teemme Stopissa vierailuja kouluille ja nuorisotaloille, joissa nuoret esittävät meille monenlaisia kysymyksiä huumeista. Kaikilla meillä on omat kokemuksemme ja oma totuutemme, joten kysymyksiinkin voi olla monenlaisia vastauksia. Tälle palstalle onkin kerätty Stopin kävijöiden vastauksia nuorten esittämiin kysymyksiin.

Vastaaja: 29v Mies - Entinen huumeiden päivittäiskäyttäjä

Miksi ei vaan jätä käyttämättä huumeita? - Rasmusi 9v.

Lähetä oma kysymyk sesi osoitteeseen

-Mä usein ajattelin että en voi enään käyttää niitä, mutta se riippuvuus, joka niistä seuraa hallitsi mua. En pystynyt pitämään sitä päätöstä ikinä. Ne tuntui niin hyvältä.

info.helsinki@ stophuumeille .fi

Miten voisit kuvailla sitä tunnetta, jonka huumeet antavat käyttäessä? Jenna 18v.

otsikolla “Kysy ja vastaa”

-Ne tuntui aina valtavalta helpotukselta, ilman niitä mä olin ns. sairas, olin ahdistunut, pelokas ja mun kehoa särki joka puolelta. Kun sain huumeita paranin, pystyin taas elämään.

Mikä sai sinut aloittamaan huumeiden käytön? Jon 14v. -Mä alotin huumeiden käytön kahdesta eri syystä. Mä halusin ihan hirveästi olla jotain erityistä ja saada kunnioitusta. Teini-ikäisenä huumeet oli asia, jolla mä ajattelin että musta tulee tosi makee ja villi tyyppi. Se toinen syy oli mun sietämätön olo, mulla on keskittymishäiriö, oon tosi levoton ja voin henkiesti huonosti. Mikään ei tuntunut auttavan mun sietämättömään oloon, paitsi kun löysin huumeet. Tuntui että vihdoin pystyn rentoutumaan, istumaan edes paikallaan tai olemaan vapaa sellasista peloista kuten, tykkääkö kukaan edes musta.

Mikä on ollut sinun isoin ja tärkein oivallus itsestäsi raittiina? Hanni 17v -Ehdottomasti se että, mun ei oikeasti ole pakko käyttää huumeita enään. Monta vuotta musta tuntui riippuvuuden keskellä, että mulla ei oo mitään muutta mahdollisuutta tässä elämässä selviämiseen kun käyttää. Nyt mulla on toivoa ja unelmia, jonka eteen pystyn tekemään jotain!

Miten huumeet on niin ihania, että niitä käytetään? 11v Leevi - Mieti jos sulla on paha olla, sua pelottaa, oot tehny jotain väärin tai oot tosi kipee, esimerkiksi korkee kuume ja joka paikkaan sattuu. Huumeet vie sen kaiken pahan olon pois kuin sormia napsauttamalla.

22 |Stop Huumeille ry

Millä tavalla huumeita vedetään? Aretha 10v - Huumeita voi niellä, ihan niinkun mitä tahansa lääkkeitä. Sen lisäksi huumeita jauhetaan pulveriksi ja vedetään nenään, josta ne sitten nopeammin imeytyy. Huumeita myös pistetään neulalla suoraan verenkiertoon, joka on tavoista kaikista nopea vaikutteisin.

Onko huumeiden kokeileminen vaarallista? Abdi 13v - Huumeiden kokeileminen on aina vaarallista, koska huumeita ja niiden valmistusta ei valvota laittomuuden takia. Usein huumeita jatketaan erilaisilla vaarallisilla kemikaaleilla, jotka ovat halvempia kuin itse huumausaine. Tästä syystä ei koskaan voi tietää mitä siellä pussissa oikeasti on, tuskin se kaveri, joka sitä tarjoaa tai myy tietää itsekkään.

Onko niin sanotulla porttiteorialla oikeasti perää? Onko kokemus tarinoita? Jennifer 19v -Mun kokemus oli sellainen, että mä etenin kevyemmistä päihteistä, kuten alkoholi ja kannabis niihin niinsanottuihin vahvoihin huumeisiin ja aina uuden päihteen kokeileminen madalsi kynnystä kokeilla jotain vielä vahvempaa. En kuitenkaan usko että porttieoria pätee aina, enemmän vahvempiin siirtyminen oli lähtöisin kuitenkin valtavasta tarpeesta päihtyä.

Keusoten päihdekuntoutuspisteet kannustavat kulkemaan kohti omien arvojen mukaista elämää TEKSTI: VIIVI SALO JA ANNI RIIHIMÄKI

”PÄIHDEAVOKUNTOUTUKSESSA SITOUDUTAAN YHTEISÖN YHDESSÄ LUOMIIN SÄÄNTÖIHIN, TEHTÄVIEN TEKEMISEEN JA YHTEISIIN AIKATAULUIHIN” Teemoja ovat muun muassa arvot, tunteet, voimavarat, vahvuudet, toipumisen vaiheet ja retkahduksen esto. Jokaiseen viikkoon kuuluu dialektiseen käyttäytymisterapiaan perustuva taitovalmennus. Kuntoutukseen kuuluu aamupala ja yksi yhteisön yhteinen ruuanlaittopäivä.

K

eski-uudenmaan hyvinvointialueella eli lyhyemmin Keusoten alueella toimii kolme päihdekuntoutusyhteisöä, Toiwo, Kipinä ja Nuorten Kipinä, joissa tarjotaan avomuotoista, yhteisöllistä päihdekuntoutusta täysi-ikäisille Keusoten asukkaille. Päihdekuntoutuspiste Toiwossa Hyvinkäällä on yksi yhteisö, joka on tarkoitettu kaiken ikäisille asiakkaille. Järvenpäässä päihdekuntoutuspiste Kipinässä toipuu samoissa tiloissa kaksi yhteisöä, aikuiset ja nuoret. Nuorten yhteisön asiakkaat ovat 18–25-vuotiaita ja aikuisten yhteisössä asiakkaat ovat yli 25- vuotiaita. Kuntoutukseen tullaan yleensä katkaisuhoidosta, päihdehoitokeskuksesta tai avokat-

kaisusta. Mutta myös muut reitit kuntoutukseen ovat mahdollisia. Kuntoutukseen hakeudutaan mielenterveys- ja päihdepalveluiden kautta. Ennen jakson aloitusta asiakas käy haastattelussa kuulemassa enemmän kuntoutuksesta. Samalla asiakas keskustelee yhteisön työntekijän kanssa siitä, onko asiakkaan fyysinen ja psyykkinen vointi sellainen, että asiakas jaksaa osallistua kuntoutukseen. Lisäksi pohditaan ryhmämuotoisen, yhteisöllisen kuntoutuksen mielekkyyttä asiakkaalle. Kuntoutusjakson pituus on 3kk + 1-3kk tarpeen mukaan. Kuntoutus vaatii asiakkaalta päihteettömyyttä. Kuntoutuksessa noudatetaan ennalta suunniteltua viikko-ohjelmaa. Jokaisella viikolla käsitellään vaihtuvia teemoja, jotka auttavat ja tukevat kuntoutujaa toipumisessa.

Päihdeavokuntoutuksessa sitoudutaan yhteisön yhdessä luomiin sääntöihin, tehtävien tekemiseen ja yhteisiin aikatauluihin. Sekä tietenkin päihteettömyyteen. Kuntoutusta on viisi kertaa viikossa ja paikalla ollaan arkisin päivittäin 9.00–13.00 välinen aika. Kuntoutuspisteissä työskentelee päihdealan ammattilaisia ja yhteisöissä työskentelee heidän kanssaan kokemusasiantuntijoita ja vertaisia. Kuntoutuksessa tehdään yhteistyötä myös muiden ammattilaisten sekä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Stop Huumeille ry on avokuntoutuspisteiden ensimmäinen kolmannen sektorin yhteistyökumppani, jonka kanssa työskentely käynnistyi vuonna 2021. Stoppilaiset käyvät säännöllisesti kertomassa omasta toiminnastaan ja Radalta Himaan –toiminnan puitteissa olemme saaneet kuulla inspiroivia toipumistarinoita. Erityisesti Nuorten Kipinä on osallistunut Stopin järjestämiin kisoihin ja tapahtumiin. Toivomme arvokkaalle yhteistyölle jatkoa edelleen!

Stop Huumeille ry| 23

Masi Tuominen puuhailee Stopin upean joulukattauksen TEKSTI: SANNI HUSARI-KUNTTU KUVAT: JOONAS FAGERHOLM

J

oka jouluaatto juuri joulurauhan julistuksen aikaan Stopin täyttää puheen pulputus ja ruokailun äänimaailma. Ottimet kolahtelevat, nauru raikaa, aterimet raapivat lautasia ja ruokajuomat lorisevat. Kyseessä voisi olla mikä tahansa jouluruokailu, mutta täällä eivät lasit sattuneesta syystä täyty siitä niin monen perheen pyhät pilaavasta päihteestä. Ja vaikkei kysessä ole oikeastaan perhe ollenkaan, on tunnelma äärimmäisen lämmin ja välitön. Mistä siis on kyse? Siitä kertoo itse tilaisuuden organisaattori ja mahdollistaja Masi Tuominen.

Kerro vähän itsestäsi, kuka olet ja mitä teet? Olen Masi Tuominen, ravintola- ja cateringalan ammattilainen. Puuhailen tänä jouluna kokoon Stopin jouluruokailun jo 8. kerran.

Mikä on sinun ensimmäinen yhteinen muistosi Stopin kanssa? Kaikki alkoi siitä, kun entinen kollegani Tullisen Jani avasi suunsa ja kyseli jeesiä. Oli kuulemma yksi paikka, joka kaipailisi vähän apuja joulua varten. Oltiin aiemmin Janin kanssa tehty Culinary Gangsters -yhteisön kanssa juttuja kun toimin ravintolaalalla. Hän totesi budjetin oleva aika ohut. Päätettiin silti tehdä Stoppilaisille näyttävä joulukattaus.

”HALUAN TUNTEA ITSENI IHMISEKSI EDES YHDEN PÄIVÄN VUODESSA”

Miten Stopin upea joulukattaus rakentuu eli mitä tapahtuu ennen kuin ruoka on pöydässä? Ja mitä sen jälkeen?

ti porukkaa talkoisiin. Kerään vapaaehtoiset kasaan, haetaan tavarat lahjoittajilta ja jalostetaan lahjoitukset tarjoiltavaksi. Stopissa riittää pöytien liinoitus ja kattaus.

Homma alkaa siitä, että kyselen ja haen sponsorit. Osa soittelee mulle jo hyvissä ajoin syksyllä, että tarvitaanko taas lahjoituksia. Vuosien aikana on kerääntynyt mukavas-

Lopuksi huolletaan välineistö palautuskuntoon. Suuri osa tiskistä hoidetaankin jo Stopissa. Siitä osa lähtee omien perheidensä luokse joulunviettoon. Välillä olemme jär-

24 |Stop Huumeille ry

jestäneet kollegat keskenämme ns. “orpojen joulun”. Syöty ylimääräiset ruuat ja otettu hetki yhdessä, jonka jälkeen lähdetty jatkamaan omiin töihin. Näin monen vuoden jälkeen voi todeta Stopin erittäin helpoksi ja joustavaksi yhteistyökumppaniksi. Sapluuna on selkeä ja kaikille osapuolille suht vaivaton yhteistyökumppani.

Mistä tämä kaikki auttamishalu kumpuaa? Siihen on kovin itsekkäät syyt. Haluan tuntea itseni ihmiseksi edes yhden päivän vuodessa. Meitä on laaja joukko, Culinary Clan

”TUNNELMASTA TUNTEE, ETTÄ TÄMÄ ON KÄVIJÖILLE TÄRKEÄÄ EIKÄ VAIN PELKKÄ RUOKAILU”

nimeltään, toteuttamassa samankaltaisia tilaisuuksia joihin jokainen osallistuu oman jaksamisensa mukaan. Noin 4-10 kertaa vuodessa puuhaillaan porukkaa kokoon ja toteutetaan samantyyppinen setti hyväntekeväisyytenä. Välillä järjestämme tapahtumia, joista varainkeruutuotot ohjataan niitä tarvitseville. Toistaiseksi kuitenkin vain Stopissa operoidaan tällainen tempaus jouluna. Toki 10 tilaisuutta vuodessa oman työn ohella on jo paljon. Mutta koskaan ei ole vaikeuksia saada jengiä mukaan. Kevyenä organisaationa hommat hoituu helposti ja jokainen ottaa osaa tavallaan.

Miten saat yritykset lähtemään mukaan? Tarvitseeko kovistella tai kinuta? Päinvastoin! Lahjottajien lista on pitkä. Sehän julkaistaan ainakin Stopin Facebooksivuilla joulutohinoiden aikaan. Samoja lahjoittajia ja toimijoita on mukana vuodesta toiseen. Välillä toki vaihdellaan, ettei kukaan liiaksi kuormitu.

Minkälaista palautetta olet itse saanut joululounaasta? No toki pelkkää hyvää. Tietysti sellainen palaute joka kerta lämmittää. Osa kävijöistä on tullut tutuksi juuri tämän kautta. Heitä on mukava nähdä kerran vuodessa. Tunnelmasta tuntee, että tämä on kävijöille tärkeää eikä vain pelkkä ruokailu. Ihmiset ovat jopa oppineet vuosien saatossa ottamaan rasioita mukaan, niin ei mene lusikallistakaan hukkaan.

Mitkä asiat sinulle itsellesi tuovat joulun tunnelman? Tämä Stopin keikka kuuluu oleellisesti jouluvalmisteluihini. Kiireisen pikkujoulukauden ja tämän jälkeen fiilis laskeutuu ja rauhoittuu joulunviettoon.

Sitten henkilökohtainen kysymys: Koskettaako päihdeongelmaisuus, onko se ollut jollain tavalla läsnä elämässäsi? Alan työntekijöiden keskuudessa tämä on yleinen ongelma. Tunnen monia kollegoita, jotka kamppailevat haitallisen päihteidenkäytön kanssa.

Mitä terveisiä sinulla on lehden lukijoille? Älkää tulko asiakkaaksi. Kuulosta pahalta, mutta tietysti toivon, että lähtökohtaisesti

päihderiippuvuus katoaisi, Stoppiin ei tulisi lisää asiakkaita ja toiminta jäisi tarpettomaksi. Mutta niin kauan kuin ihmiset onnekseen pääsevät irti päihdeongelmastaan ja päihdetoipujia on, niin toki toivon heidän löytävän Stopin tai muiden samankaltaisten palveluiden piiriin. Toiseksi, suuri kiitos sponsoreille, jotka ovat mukana ja mahdollistavat meidän hyväntekeväisyysduunin. Kaikki eivät edes halua nimeään julki eli kiitos myös näkymättömille tukijoille. Ja kolmanneksi tietenkin kiitän Stopin joulukattauksessa mukana olevia kollegoita. Täytyy muistaa, että se on jouluaatto kuitenkin ja silloin ihmisen aika ehkä joltain pois.

Stop Huumeille ry| 25

Psychomaalari, lempi asu puutarhahaalari TEKSTI JA KUVAT: JOONAS FAGERHOLM

”OON PSYCHOMAALARI, LEMPI ASU PUUTARHAHAALARI, MUL ON SIELUU NIIN ET YLIKIEHUU”

O

piskelin 15 vuotta sitten puutarhuriksi, tunneilla oli vaikea keskittyä, joten rupesin piirtelemään ajatuksenjuoksuani vihkoihin. Taidetunnilla niistä tuli printattuja julisteita.

Löysin maalaamisen uudelleen vuosi sitten kun lopetin röökin polton ja tarvitsin sen tilalle jotain tekemistä. Postasin niitä luovuuden huumassa someen, sit jengi halus ostaa niitä.

”oon rakkauden väline” Aloin vaan levittää paksua mustetta sulaviksi viivoiksi mun sormilla, mä oon oikeestaan ”pensselivastainen”. Haluun että se työväline on minussa, ei oo aikaa kesken hurmoksen vaihdella työvälineitä. Luovuuden oon aikaisemmin sekoittanut päihtymiseen. Oon ollut jo vuosia päihteetön ja taiteen kautta voin kokea paljon. Luovuus on mulle yhteyttä, jossa on turvallista olla. ”Maalia käsissä, turvaa sisässä”. ”Siinä tuntuu olevan järkeä, vaikka mikään muu ei tuntuisi” Maalaaminen on opettanut mulle sikana elämästä, siinä yhteyden tilassa, kun aloitat taulun, et tiedä mitä siitä syntyy, mutta luotat prosessiin. Yritän tätä soveltaa myös elämässä, päästää irti kontrollista ja vain elää.

26 |Stop Huumeille ry

Stop Huumeille ry| 27

Olisipa minullakin elämä TEKSTI: ANSSI MIETTINEN

K

atkaisin naksahtaa, sähkö vaeltaa kiviseinän uumenissa kuparia pitkin kattoon pultattuihin valonlähteisiin. Loisteputket välähtelevät kuin salamat, kunnes asettuvat valaisemaan laajaa kellaritilaa. Kirkkaus paljastaa kymmenet kankalle malaatut teokset. Osa asustaa seinillä, osa lattialla, osa nojaa seinää vasten, ikäänkuin odottaen vuoroaan. Alakulmaan on signeerattu teksti valmiin teoksen merkiksi. Jos minulta kysyttäisiin, mitä sanoisin nuorelle itselleni, vastaisin, että luota elämään poikaseni. Luovuta tahtosi ja elämäsi sille, joka sen on sinulle antanut. Luota ja rakastu itse elämään. Minä olen kuitenkin jo nuoresta asti tahtonut olla omaehtoinen, kapinallinen, se vastarannan viimeinen kiiski. Laittaa hommat jiiriin kertaheitolla, rytinällä ja vähän sinnepäin. Ei siitä koskaan ole hyvä heilunut. Päinvastoin. Sanomista on tullut. On kummallista ajatella, kuinka sitä voisi jo neljäntoista kesäisenä edes ymmärtää mitään elämästä. Ja miten ylpeältä se kuulostaakaan jälkeenpäin ajatella sanoneensa, että kyllä minä tiedän, minä näytän teille kaikille. Ja olenhan minä näyttänytkin. Kaiken, mitä ei todellakaan lapsen, nuoren eikä myöskään aikuisen kannata elämässään tehdä. Kymmenen vuotta tuskaa ja surua, pelkoa ja inhoa, valheita ja vaaratilanteita. Näin kauan olen mielenterveyteni murskajaisia nuoruudessani viettänyt. Hakannut vasaralla ajatusta elämän alasinta vasten. Välillä pyyhkinyt rikkaharjalla niitä viimeisiäkin järjen rippeitä ränsistyneiden lautojen väliin. Ei niitä ole helpolla sieltä takaisin saanut, saatikka sitten kasattua takaisin. Ei se myöskään mahdotonta ole ollut. Vuoden 2012 jälkeen useat odottelivat maailmanloppua. Minä vasta aloittelin uuden elämän alkua. Löysin itseni mustalta nahkasohvalta, tyhjyydestä ja mitättömyydestä, jäätävästä pimeydestä. Ainoat vaihtoehtoni olivat joko kuolla, henkisesti ja ennen pitkää myös fyysisesti, tai ensimmäistä kertaa nöyr-

28 |Stop Huumeille ry

tyä ja todeta, että tämä ei ole minun tarinani. Tässä kohtaa ei ole aika lopputeksteille. En ole koskaan ollut kova jätkä tai rikollinen, en mikään tarinoiden superroisto, jonka kivikasvot eivät anna mitään anteeksi. En ole ollut kuolematon. Olen haaveillut olevani rakastettu ja onnellinen. Olen haaveillut normaaleista asioista, kuten omasta talosta, kauniista pihasta, puutarhasta jossa kasvaa yrttejä ja perunaa. Koirasta nimeltä Akilleus. Auringonlaskuista ja järvenrannasta. Olen haaveillut itsestäni toisenlaisena, itseni rakentamana, omien asioideni ympäröimänä. Olen haaveillut ilosta ja naurusta. Kymmenen vuotta myöhemmin, lähestulkoon nämä kaikki olen myös saanut. Ei minulla ole taloa tai järvenrantaa, perunat ostan edelleen kaupasta. Mutta voin sanoa olevani tyytyväinen elämääni, kokevani vilpittömiä onnen hetkiä. Kun katseemme kohtaavat poikani herätessä, hän hymyilee minulle, joka ikinen aamu. Hän nauraa kans-

sani, hän ikävöi minua poissaollessani, hän toivottaa minut tervetulleeksi kotiin. Kun kihlattuni sanoo, minä rakastan sinua, koen olevani rakastettu. He ovat minun taloni, puutarhani sekä auringonlaskuni. Ei minulta mitään puutu. Ja vaikka tämä on jo enemmän kuin tarpeeksi, enemmän kuin mistä olla kiitollinen, olen löytänyt sisäisen lapseni ja lapsuuden lahjani uudelleen. Olen palannut kädentaitojeni äärelle, maalaamisen äärelle. Olen heittäytynyt luovuuden monikirjavaan virtaan ja antanut elämän kuljettaa. Tämä on vienyt minut yli maan rajojen, oppimaan, näyttämään teoksiani, auttanut minua kokemaan ne elämän seikkailut, jotka joskus olivat vain harmaa haave ajatuksissani. Täällä minä istun ja kirjoitan, pienen omakotitalon kokoisessa työhuoneessani, useiden kymmenten teosten keskellä. Kaiuttimistani soi klassinen, nojaan selkä vanhaa vanhemmilta saatua vintagepenkkiä vasten. Mietin, kuinka joskus ajattelin: Olisipa minullakin elämä.

Oma asunto kuuluu kaikille TEKSTI: TUIJA NUMMINEN

A

sunnottomien yö -tapahtuma järjestetään vuosittain 17.10., päivänä, joka on Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälinen päivä köyhyyden ja syrjäytymisen poistamiseksi. Tapahtumia on ympäri Suomea. Tänä vuonna niitä oli 44 paikkakunnalla. Vuoden 2023 teemana on: ”Kenelle kaupunki kuuluu?”. Tällä halutaan herättää yhteiskunnallista keskustelua siitä, kenen ehdoilla julkista tilaa suunnitellaan, kenellä on oikeus näkyä kaupunkikuvassa, kenen tarpeisiin kaupunkitila vastaa, ja onko meidän julkinen tilamme kaikille yhdenvertainen ja kaikkien saavutettavissa. Asunnottomien yön toimijat järjestivät eri puolilla Helsinkiä asunnottomuutta kokeville pienempiä tapahtumia, joissa oli tarjolla ruokaa, vaatejakoa, hiusten leikkuuta ja muita hemmotteluja ja palveluja. Asunnottomien yö -kansalaisliike tukee jokaisen perusoikeutta omaan, vakinaiseen asuntoon – omaan kotiin. Asunnottomuuden keskeisin syy on kasvukeskuksissa korkeat vuokrat ja pula kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista. Vuonna 2022 vietettiin Asunnottomien yön 20-vuotistapahtumia. Liike on nyt huolissaan hallituksen esittämistä heikennyksistä, jotka kohdistuvat juuri heikoimmassa ja haavoittuvassa asemassa oleviin. Hallitus on tekemässä työttömyys- ja sosiaaliturvaan ja asumistukiin leikkauksia ja heikennyksiä. Helsingissä huolta herättävät myös Hekan vuokrien nousut, jotka ovat keskimäärin 7–14 prosenttia. Lisäksi vuokra-asuntojen tulorajojen palauttaminen ja vuokrasopimusten määräaikaistaminen horjuttaa asumisen pysyvyyttä. Toteutuessaan nämä toimenpiteet tulevat entisestään lisäämään maksuongelmia ja lapsiperheköyhyyttä; eriarvoisuus tulee kasvamaan. Suunniteltu valtion takaaman Ara-asuntotuotannon alasajo tulee valtakunnallisesti entisestään vähentämään asunnottomuusriskin alla olevien ja jo asunnottomuutta kokevien ihmisten mahdollisuuksia saada kohtuuhintaisia asuntoja. Se romuttaa Suomen aiemman tavoitteen poistaa asunnottomuus vuoteen 2027 mennessä.

Suomen asunnottomat Suomessa oli vuoden 2022 lopussa 3 686 yksinelävää asunnotonta, mikä on 262 vä-

hemmän kuin vuonna 2021. Pitkäaikaisasunnottomia oli 1 133, joten määrä on vähentynyt 185:llä. Tiedot perustuvat ARAn kunnilta keräämiin tietoihin. Helsingissä yksineläviä asunnottomia oli 896, mikä on 313 vähemmän kuin viime vuoden tilastoissa. Espoon asunnottomuus väheni 60:llä 373 henkilöön. Muissa suurissa kaupungeissa asunnottomuus lisääntyi tai pysyi ennallaan. Asunnottomuutta esiintyi 96 kunnassa. Asunnottomuus on Suomessa vähentynyt, mutta silti 492 ihmistä asuu edelleen ulkona, porrashuoneissa ja ensisuojissa. Asuntoloissa ja majoitusliikkeissä asui 302 asunnotonta. Laitosmaisissa yksiköissä yöpyi 328 asunnotonta. Keskimäärin joka neljäs näihin ryhmiin kuuluva on luokiteltu pitkäaikaisasunnottomaksi. Asunnottomuus on tilanne ja olosuhde, ei kenenkään ihmisen ominaisuus. Asunnottomuus on laaja yhteiskunnallinen ongelma, jonka perimmäisinä syinä ovat eriarvoisuus, talouden suhdannevaihtelut sekä väestönkasvu ja kaupungistuminen. Perustuslain mukaan ”Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.” Valtiolla on velvollisuus edistää jokaisen oikeutta asuntoon. Asuminen on perusoikeus eikä sen puuttumista voida hyväksyä missään olosuhteissa.

Kuka on asunnoton Asunnottomuuden määritelmä vaihtelee. Suomessa asunnottomiksi luetaan seuraavia ryhmiä: ulkona tai ensisuojissa nukkuvat, asuntoloissa ja majoitusliikkeissä asuvat, erilaisissa laitoksissa asuvat, ilman tiedossa olevaa asuntoa olevat vapautuvat vangit, tilapäisesti sukulaisten ja tuttavien luona majoittuvat. Tilastot eivät kuitenkaan kerro kaikkea - ne ovat vain suuntaa-antavia. Asunnottomuudesta on vaikea saada tarkkaa ja luotettavaa tietoa. Tilastolliset kategoriat muuttuvat eivätkä kerro koko totuutta: tilastoissa tuttavien nurkissa yleensä majaileva henkilö saattaa joinain iltoina jäädä ilman paikkaa ja viettää yönsä rappukäytävässä tai kadulla. Asunnottomuustilastot eivät kerro kaikkea Asunnottomuutta on tilastoitu Suomessa vuodesta 1987 lähtien; tuolloin Suomes-

sa oli lähes 20 000 asunnotonta. Vuoden 2022 lopulla Suomessa oli 3 686 yksin elävää asunnotonta. Laskua edellisestä vuodesta oli 262 henkilöä. Vuoden 2022 lopulla Suomessa oli 1 133 pitkäaikaisasunnotonta. Laskua edelliseltä vuodelta 185 henkilöä. Nuoria, alle 25-vuotiaita asunnottomia oli 815. Kasvua oli 104 henkilöä. Naisia oli asunnottomina 910. Kasvua oli 19 henkilöä. Asunnottomia perheitä ja pariskuntia oli 155 (-10), joissa yhteensä 169 lasta (-20). Maahanmuuttajataustaisia asunnottomia oli 621. Se on 99 henkilöä vähemmän kuin vuotta aiemmin.

Asunnottomista yli puolet on pääkaupunkiseudulla Suomessa asunnottomuus ei juurikaan näy katukuvassa. Osittain se johtuu siitä, että kaksi kolmasosaa (70%) yksinelävistä asunnottomista yöpyy tuttaviensa luona. Ulkona nukkuvat asunnottomat hakeutuvat piiloon katseilta, metsiin, rappukäytäviin, avoimiin liiketiloihin, ensisuojiin. Heitä oli 492 henkilöä vuoden 2022 lopulla. Pitkään asunnottomana olleella on usein asumista vaikeuttava sosiaalinen tai terveydellinen ongelma; velka-, päihde- tai mielenterveysongelma. Asunnottomuus on pitkittynyt tai uhkaa pitkittyä tavanomaisten asumisratkaisujen toimimattomuuden ja sopivien tukipalvelujen puuttumisen vuoksi. Asunnottomuus on pitkäaikaista, kun se on kestänyt vähintään yhden vuoden tai henkilö on ollut toistuvasti asunnottomana viimeisen kolmen vuoden aikana. Pitkäaikaisasunnottomuudessa korostuu avun ja hoidon tarve. Asumisen onnistumiseksi tarvitaan vahvaa moniammatillista tukea. Asunnottomuus on mahdollista ratkaista, jos siihen löytyy riittävästi tahtotilaa. Valtiolta tarvitaan selkeät suuntaviivat ja yhteistyövelvoite. Lähteet: www.asunnottomienyo.fi www.ara.fi https://vvary.fi/asunnottomuus/

Stop Huumeille ry| 29

VANKIMESSUT 2023 TEKSTI: TIMO-VEIKKO PASANEN

Vankimessut järjestettiin tänä vuonna kesäkuun 4. päivä. Messut olivat siirtyneet Dallapénpuistosta Kalliolan setlementtitalolle ja sunnuntaipäivään, mikä vaikutti toimivalta ratkaisulta. Tänä vuonna myös Turussa järjestettiin vankimessut ensimmäistä kertaa.

V

ankimessut tarjoavat tietoa palveluista, joita vangit, rikostaustaiset sekä heidän omaisensa voivat käyttää rangaistuksen aikana ja sen jälkeen. Tavoitteena on edistää vuoropuhelua, torjua toiseutta sekä puolustaa rikostaustaisten uusia mahdollisuuksia yhteiskunnassa. Stopin lisäksi tapahtuman järjestäjinä toimivat Laurea AMK, Kalliolan Setlementti ry, Irti Huumeista ry, Siltavalmennusyhdistys ry, Nuorisoasuntoliiton Katu-Hanke, Romanifoorumin D7-hanke ja Naistenkartanon

30 |Stop Huumeille ry

”STOPPI AUTTAA VANKEJA TARJOAMALLA NIVELVAIHEEN PALVELUJA VAPAUTUNEILLE VANGEILLE”

& VVA ry:n Supernovat-hanke. Mukana oli myös monia muita näytteilleasettajia, jotka edustivat esimerkiksi asumispalveluita, oppilaitoksia, työllistymishankkeita, päihdetyötä tekeviä tahoja sekä lapsi-, perhe- ja omaistyön palveluita. Paikalla oli yli 40 näytteilleasettajaa ja päivän aikana kävi arviolta yli 300 vierasta. Ohjelmassa avauspuheenvuoron piti Hjallis Harkimo, joka puhui omakohtaisista läheisten kokemuksista ja ehkäisevän päihdetyön tärkeydestä. Lisäksi ohjelmassa oli lukuisia musiikkiesityksiä mm. Kari Tapiirilta ja Porttiteatterilta.

Muuta ohjelmaa messuilla oli esimerkiksi ilmainen parturi ja penkkipunnerrus. Stop huumeille ry oli mukana menossa jälleen kerran isolla joukolla ja iloisen yhteisen tekemisen kautta. Järjestimme Karaoken, jalkapallon vetokisan ja tarjoilimme makkaraa, kuten on muodostunut jo pitkäksi perinteeksi. Stoppi auttaa vankeja tarjoamalla nivelvaiheen palveluja vapautuneille vangeille esimerkiksi ajanvieton, seuran ja harrastusten kautta sekä tarjoamalla työkokeiluja ja harjoittelupaikkoja, sosiaali- ja opinto-ohjausta sekä työvalmennusta. Lisäksi tarjoamme Fattaluuta-koulutusta sekä nepsy-haasteisiin keskittyvää pienryhmävalmennusta StoppiOppi-hankkeessa. Illan ohjelman päätti kirjailijapaneeli, jossa keskustelemassa oli rikostaustaisia entisiä päihteiden käyttäjiä, joista tai joilta kaikilta on hiljattain ilmestynyt kirja: Riikka Tuomi, Mika Törrö & Filip Muhonen. Paneelia juonsi MTV:n rikostoimittaja, Rikospaikka-ohjelmaa tekevä, Pekka Lehtinen.

kyennyt enää kantamaan vastuuta, niin se oli kova paikka. Sitä toivoi, että kuolisi pois. Helpotti kun pääsi vankilaan viimeistä kertaa. Ei tarvinnut enää olla siviilissä ettimässä ainetta joka päivä, pakoilemassa ja pelkäämässä. Vankilassa pystyi treenaamaan ja olla käyttämättä kamaa. Halusin irtautua rikollismaailmasta. Kun ensimmäisen kerran kieltäytyi kamasta, se tuntui pahalta, siltä että tekee väärin. En ajattelut, että osaan elää siviilissä selvin päin, kun siitä ei ollut mitään kokemusta. Riikka: Jotta voi palata takaisin yhteiskuntaan tarvitaan omaa halua ja tukea vertaistyöntekijöiltä, kokemusasiantuntijoilta vankilasta. Kukaan ei ollut mulle aiemmin kertonut, että on mahdollista olla selvin päin. Mun kirja löytyy monesta vankilasta ja hoitolaitoksesta, ja toivon että ihmiset saa siitä tukea. Filip: Pelko piti pois vankilasta. Mulle oli tulossa 2018 vankeustuomio. Otettiin silloin yhteyttä Minnesota-hoitoa tarjoavaan paikkaan. Oma halu ja ympäristö ratkaisee – on äärimmäisen tärkeää, että saa vertaistukea. Omalla kohdalla Minnesota-hoito oli silti ratkaiseva. Päihderiippuvainenhan haluaa vain lisää päihteitä.

JULKISUUS

Seuraavassa on nostettu esiin keskustelussa esiin nousseita aiheita.

KIRJAN VIESTI Mika: Ydinviesti on, että olipa elämä minkälaista tahansa, sieltä on mahdollista nousta ja muutos on mahdollista. Riikka: Aina on toivoa niin kauan kuin henki pihisee…miehistä on kirjoitettu paljon kirjoja, naisista vain vähän. Kirja on omistettu vielä käyttäville. Filip: Miten voi toipua? Tää on kohdennettu kaikille niille, joilla on halua muutokseen.

MIKSI OLET HALUNNUT KIRJOITTAA? MIKÄ ON KIRJAN MERKITYS LUKIJALLE? Mika: Ensimmäinen ajatus, kun mulle ehdotettiin kirjan kirjoittamista, oli että ei

missään nimessä kirjoiteta. Korona-aikana prosessi kuitenkin lähti alkuun, enkä ole katunut, vaan oon kiitollinen mahdollisuudesta. Paljon on tullut positiivista palautetta. Kirjoitetaan paljon toipumisesta. Riikka: Toivon, että mun kirjasta saa oikean kuvan siitä mitä päihde-elämä on ja miten toipuminen omalla kohdalla mennyt. Oon vertaistuella itse raitistunut. Nyt sit sekoillaan selvin päin. Sain isosiskon takaisin elämääni tämän kirjan ansiosta. Soitin hänelle, kun mietin, voiko hän lähteä kirjaprojektiin mukaan. No, onneks sisko sit lähti. Voin sanoa, että kirjoitusprosessi oli yhtä tunteiden vuoristorataa… Mika: Menneisyys tuntuu kaukaiselta ja hullulta, puhutaanpa sit vankilavuosista tai käytöstä. Teot tulee aina välillä mieleen. Mitä pidemmälle on mennyt toipumisessa, sitä pahemmalta tuntuu menneet teot. Herättävä hetki tuli kun jäi velkaa huumeista. Kun rupesi pettämään omia periaatteitaan, eikä

Mika: Mulla on ristiriitaisia tunteita toimittajia kohtaan. Välillä oon pyytänyt kysymykset etukäteen, välillä raivostuttanut kun 90% kysymyksistä liittyy vankilaan ja väkivaltaan. Pitäisi keskittyä muutokseen ja toipumiseen. Haluaisin, että enemmän tuotaisiin ilmi miten oon päässyt irti siitä elämästä, eikä keskityttäisi kohuotsikoilla mässäilyyn. Riikka: Mun kirjaan liittyen on kirjoitettu vähän, mutta onneksi hesari teki jutun otsikolla ”Puhtaana”. Musta on kuitenkin aikaisemmin tehty paljon juttuja, joissa on ollut klikkiotsikoita. Jälkikäteen oon miettinyt paljon mihin mä haastatteluja annan. Kun yritettiin tehdä naisnäkökulmasta juttua työelämästä ja antaa toivoa, niin siitä jutusta tuli niin kauhea, ettei sitä voinut julkaista. Filip: Ihmiset haluu kuulla rankkoja tarinoita. Kun sä annat ittestäs kirjaan ja vaikka oikeat nimet on muutettu, niin toki sieltä sit nousee niitä otsikoita. Kuitenkin mun läheisiin tää kaikki on vaikuttanut kaikista eniten. Kaikki mun läheiset on menneet mun käytöstä enemmän tai vähemmän tavalla tai toisella huonoon kuntoon. Joku sanoi, jos mä oisin tiennyt, mä oisin auttanut, mut ku et sä ois voinut auttaa…

Stop Huumeille ry| 31

ASENNEILMAPIIRI NYKYÄÄN Kaikki: Asenteet ovat muuttuneet parempaan, mutta edelleen suuri osa ihmisistä tuomitsee. Parempaan päin mennyt, puhutaan asioista, kerrotaan menneisyydestä ja kokemuksista. Vaikka on palveluita, yhteiskunta aiheuttaa päihdeongelmia.

MITEN PÄIHDEMAAILMASTA PÄÄSEE POIS Mika: Mulla ei ollu mitään hajua tai tietoa mistään toipumisesta tai hoidoista tai mistään, mutta kun hoidossa työntekijöillä oli oma tausta ja siellä oli hoidossa tuttuja linnakundeja, niin mullekin heräs toivo ja ajatus siitä, että on tää mullekin mahdollista. Ja sit itelle on tullut viestejä, että pelkästään mun kirjan pohjalta on jotkut lähteny tekeen muutosta, ja on kyselty että miten oon tästä selvinny. Riikka: Naiset on usein käyttömaailmassa jääneet väkivallan alistamaksi. Mulla ei ollut yhtään tervettä ihmissuhdetta kentällä. Kaikki naiset on tosi häpeissään, eikä kerro mitä on tullut tehtyä, mitä on annettu tehtävän itselleen. On tärkeää olla omalla puolella. Mulla on 20vuoden kokemus käyttämisestä, ja harva ammattilainen on käynyt yhtä pitkää koulua. Läheisiltä tulee paljon viestejä, paljon otetaan yhteyttä varsinkin naisten toimesta. Aina annan aikaa, jos joku haluaa pois sieltä maailmasta. Filip: Jos muhun ottaa yhteyttä nainen, joka haluaa päästä irti siitä päihdemaailmasta, niin mä ohjaan sen jollekin naiselle, ettei mee puurot ja vellit sekaisin.

32 |Stop Huumeille ry

ARKI & TULEVAISUUS

VIESTI IHMISILLE

Mika: Juuri valmistuin liikkunnanohjaajaksi. Oli niin siistii, että pystyi opiskelemaan itselleen ammatin. Arkeen liittyy oma treenaaminen, syöminen ja nukkuminen, oma yritys, kisaaminen ja puhujatapahtumat.

Mika: Olkaa omia itsejänne, se on todella vapauttavaa!

Riikka: Supernovat-hankkeessa teen naistyötä. Opiskelen mielenterveys- ja päihdetyön ammattitutkintoa. Teen poliisin kanssa yhteistyötä ja Punaisen ristin kanssa vapaaehtoistyötä festareilla. Uusi aluevaltaus ollut stand up -komiikka. Yritetään vääntää vitsiä ”taviksille” siitä, mitä hauskaa tässä meidän entisessä elämässä on myös ollut. Filip: Oon opiskellut viime vuodet lähihoitajaksi, matikkaa vaille valmis. Pysyn puhtaana. Pidän huolen perheestä, lähimmäisistä ja ystävistä. Käyn pelaan Homeless Academyssa ”hulipalloa” - jalkapallo voi muuttaa ihmisen elämän. Suuntaudun Minnesotahoitoon töissä.

Riikka: Pitäkää omat rajanne! Philip: Soittakaa mulle! Eve Hietamies kirjoitti Riikka Tuomesta teoksen Palavaa lunta. https://docendo.fi/sivu/tuote/palavaa-lunta/4436001 Tomi Salakari & Filip Muhonen: King of the Street https://docendo.fi/sivu/tuote/kingof-the-street/4435982 Mika Törrö & Timo Kangasluoma: Härkä https://docendo.fi/sivu/tuote/harka/2767627

Moniäänisestä kerronnasta syvyyttä addiktin elämäntarinaan TEKSTI: ANNA SARA-KARVO KUVA: JOONAS FAGERHOLM

”KUNINGAS ON ITSE VASTUUSSA SIITÄ MITÄ TAPAHTUU”

T

oni Salokarin kirjoittama King of The Street on uniikki tarina, joka tuo suomalaisen päihdekertomuksen astetta lähemmäksi Hollywoodin gangsteritematiikkaa. King Of The Street saa voimansa paitsi vilkkaasta ja koruttomasta omaelämäkerrallisuudesta, myös moniäänisestä kerronnasta. Läheisten, muun muassa entisten kumppaneiden tarjoamat kertomukset syventävät henkilökuvaa, joka on addiktiossaan hyvin hauras. Mielettömyytensä teos saa addiktion minäkäsityksen ja identiteettiproblematiikan kautta: addikti on toisaalta traumatisoitumisensa johdosta hyvin herkkä, toisaalta itse vastuussa tapahtumien kulusta. Teosta voidaan kuvailla myös eräänlaisena seikkailukertomuksena, koska miljöö vaihtuu Suomen Lahdesta aina Amerikan maahan saakka! Tarina rakentaa myös kasvukertomuksen, jonka uskottavuutta tukevat tuttavien “puheenvuorot”. Teos erottuu nyky-ajan addiktiokirjallisuudesta siinä, että se ei anna yhtään tilaa uhriutumisen tematiikalle. King of The Street on addiktiossaan hauras, mutta teos pysyy loppuun asti uskollisena valitsemalleen linjalle: kuningas on itse vastuussa siitä mitä tapahtuu. Tarina ei syyllistä toisia ihmisiä vaan on eräänlainen yhden miehen Tuntematon Sotilas, jossa keskiössä oleva sankari ajautuu sotaan addiktionsa kanssa, taistelee yksin, mutta kohtaa todellisuuden lopulta muiden vierellä. Suosittelen tätä kirjaa kaikille, jotka haluavat ymmärtää mistä hulluudesta päihdesairauksista on kyse. Siksi King of The Sreet ansaitsee täydet 5/5. Suosittelen tätä jopa pukinkonttiin, esimerkiksi ihan päihdevalistuksena nuorisolle.

Stop Huumeille ry| 33

Selvä hurmos: 13.10.2023 Sober Furious x Kansallismuseo DJ Orkidea

34 |Stop Huumeille ry

Kansallismuseo tarjosi lokaationa mielenkiintoisen bilekokemuksen. Tilassa ollut näyttely yhdistyi baariin ja lounge tilaan. Verhon takaa löytyi kuuma, pimeä ja intsiivisellä rytmillä varustettu huone.

Stop Huumeille ry| 35

#YHTEYSTIEDOT

Stop Huumeille ry Pakkamestarinkatu 2, 00520 Helsinki puh. 044 510 5551 (ark. klo 9-15) info@stophuumeille.fi etunimi.sukunimi@stophuumeille.fi www.stophuumeille.fi facebook.com/stophuumeillery instagram.com/stophuumeillery

HallintO Toiminnanjohtaja Mirva Suutarinen Hallintojohtaja Mytty Messmer-Koskinen Viestintä asiantuntija Joonas Fagerholm

vertaistoiminta Vertaistoiminnan koordinaattori Jussi Pekkinen Radalta Himaan -suunnittelija Samatha Kujamäki Ohjaaja Nanna Pärnänen Bändikerhon ohjaaja Johanna Puuperä

Fattaluuta-toiminta Koordinaattori Sanni Husari-Kunttu Koulutussuunnittelija Mikko Laukonsuo Ohjaaja Nana Kilpelä Vertaistyöntekijä Jone Sorsa

StoppiOppi -hanke Koordinaattori Roosa Ikonen Projektityöntekijä Timo-Veikka Pasanen

Stop Huumeille ry:n kanssa yhteistyössä Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry, Espoon kaupunki, Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimiala, Helsingin kaupungin päihdepalvelut, Helsingin seurakuntayhtymä, Humana asumispalvelut, Huumetyön vertaistoiminnan yhteistyöverkosto VETY, Kalliolan Klinikka, Kansaneläkelaitos, Keski Uudenmaan hyvinvointialue Keusote, Kriminaalihuollon tukisäätiön Oppiva toiminta, Metropolia ammattikorkeakoulu, Päihdetyön eettinen toimikunta, Stadin ammattiopisto, Stadin Asukastalo Hanna, Siltavalmennuksen Vangin oppimispolku toiminta, STEA, Takuusäätiö, Talous- ja velkaneuvonta, TE-palvelut,Tukikohta ry, Vailla vakinaista asuntoa ry.

36 |Stop Huumeille ry

Stop Huumeille ry:n seminaari Seminaari oli meidän näköinen ja tunnelma oli rento. Sisältö kuljetti kuulijoita yhden työntekijämme toipumispolkua pitkin hoitoon hakeutumisesta vakituiseen työhön ja normaaliin perhearkeen. Nyt sinäkin voit kokea tämän unohtumattoman elämyksellisen kokonaisuuden. Toipumistarinan oheen olemme valjastaneet valtavan määrän kokemusta, palveluita ja asiantuntijuutta pakettiin, joka tarjoaa kattavasti tietoa niin sosiaalialan ammattilaisille, opiskelijoille, päihdetyöntekijöille kuin päihdekuntoutujillekin helposti seurattavassa muodossa. Ota yhteyttä: Mirva Suutarinen 041 510 9655 mirva@stophuumeille.fi

”YKSI SELKEIMMISTÄ KOKONAISUUKSISTA MISSÄ OLEN OLLUT” ”ERITTÄIN HYVIN JÄRJESTETTY SEMINAARI, OLI HIENOA NÄHDÄ KUINKA HYVÄ YHTEISHENKI TEILLÄ ON JA ARVOSTUS IHMISYYTTÄ KOHTAAN. TODELLA MERKITYKSELLISTÄ JA TÄRKEÄÄ TYÖTÄ TEETTE.” ”IHANA STOPPIMAISEN VÄLITÖN JA LÄMMIN TUNNELMA, NEROKKAASTI KOKEMUSTARINAN YMPÄRILLE RAKENNETTU SISÄLTÖ, MAHTAVAA YLEISÖN OSALLISTAMISTA JA TÄRKEITÄ PUHEENVUOROJA. UPEAA TYÖTÄ, 6/5!”

Stop Huumeille ry| 37