Issuu

www.blueknights.fi Lainvalvojien MP-kerho | 2/2026 | ISSN 2954-2030

Blue Knights maailmanlaajuinen organisaatio jolla on noin 15000 jäsentä

Blue Knights on perustettu huhtikuussa 1974 Yhdysvalloissa Bangorissa paikallisten poliisien kesken. Kerho päätettiin perustaa ikään kuin vastapainoksi rikollisille moottoripyöräjengeille. Blue Knights nimi ja logo ovat kansainvälisesti rekisteröityjä tavaramerkkejä. Blue Knights International on levinnyt maailmanlaajuiseksi organisaatioksi. Paikallisosastoja on ympäri maailman mm. Amerikassa, Australiassa, Euroopassa, Skandinaviassa. Euroopan lähes jokaisessa maassa on tällä hetkellä vähintään yksi Blue Knights osasto. Jäseniä kerhossa on noin 15000. Blue Knightien ideologia voidaan vapaasti suomennettuna jakaa viiteen osaan: 1. 2. 3. 4. 5.

Pitää yllä ”vanhan ajan hyvää” motoristihenkeä Edistää moottoripyörä harrastusta ja moottoripyöräilyn turvallisuutta Ajaa moottoripyörän omistajien ja käyttäjien etuja Edistää esimerkillä ja muilla hyväksyttävillä keinoilla moottoripyörän turvallista käyttöä ja moottoripyöräilystä nauttimista Tuoda lainvalvojia lähemmäs suurta yleisöä

BLUE KNIGHTS SUOMESSA Suomessa on kaksi paikallisosastoa Blue Knights Finland I on perustettu 2003 Lahdessa ja Blue Knights Finland II on perustettu 2018 Kokkolassa. Yhdistyksemme on avoin kaikille moottoripyöräileville lainvalvojille, joilla on valtion virka ja kiinniotto ja/tai pidätysoikeus. Tällaisia virkamiehiä löytyy esimerkiksi: tullista, poliisista, rajavartiolaitoksesta ja puolustusvoimista Myös rikosseuraamuslaitoksen sekä syyttäjäviranomaisissa voi olla tälläisia virkamiehiä. Blue Knights Finland I ry yhdeksi tärkeäksi toiminnaksi on muodostunut hyväntekeväisyys. Kerho on lahjoittanut, niin rahaa kuin aikaa, koko olemassaolonsa aikana erilaisille tahoille pyrkien jakamaan ja tuomaan iloa arjen keskelle. Lapset ovat olleet hyvin monesti auttamisen kohteena, mutta osansa on myös saaneet mm. sotiemme veteraanit.

2 Siniset Ritarit 2/2026

Puheenjohtajan palsta

Saluti Cavalieri

uten huomaatte, niin Italian helteet käyty ja uutta opittu. Itselle oli uusi kokemus olla mukana EC-tapahtumassa ja mukava tunnelma oli aivan käsin kosketeltavissa. Verkostoitumista, tuttavuuksia, kulttuuria ja erilaista elämäntapaa sai koko reissun ajan tuntea hyvin mielin. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka saavat perheen ja muiden rajoittavien asioiden suhteen mahdollisuuden lähteä seuraaviin kansainvälisiin tapahtumiin mukaan.

Täällä kotonakin on aurinko meitä hellinyt ja antanut mukavia ajokelejä. Muistetaan silti, että shortsit ja sandaalit kuuluvat rannalle, eivät pyörän selkään. Asfaltti ei kysele matkan pituutta ennen kuin se puraisee. Omasta mielestäsi olet tietenkin teiden Gladiaattori, mutta autoilijan mielestä olet… no, ei mikään. Koska he eivät näe sinua. Muistetaan siis ajaa kuin olisimme Ninjoja, eli siis täysin näkymättömiä. Näin ei tule jännittäviä yllätyksiä vastaan niin usein.

massa Lappajärvellä. Mukaan tulossa Ritareita myös ulkomailta.

Satunnaisten mutkittelujen ja kahvittelujen lisäksi meillä on taas mahdollisuus nähdä toisiamme elokuun päätapahtu-

Nähdään taas tien päällä

Porukassa ollaan jo käyty Kymiringillä hymyilemässä ja seuraavana odottaa Laskuvarjojääkärikillan järjestämä Asekätkentäajo. Sinne saimme koottua kuuden Ritarin edustuksen mukaan. Käytetään edelleen ahkerasti käytössä olevia kanavia, jotta saamme ajoille mukaan muitakin ajokavereita.

Teve President FIN I

Siniset Ritarit 2/2026 3

14 10

4 Siniset Ritarit 2/2026

ISSN 2954-2030

JULKAISIJA

6 13

Blue Knights Finland I ry www.blueknights.fi PÄÄTOIMITTAJA Pekka Viuhkola KUSTANNUS JA PAINATUS Metsek Group Oy / Printmix Vaihde: 045 202 2265 Vaihde avoinna ti-pe 10.00-14.00 laskutus@yhdistyslehdet.fi

TAITTO Mika-Matti Trogen mika.trogen@metsek.fi

SISÄLLYSLUETTELO Puheenjohtajan palsta 7 MP- koeajopäivät Turussa 8

20 16

Hymyilevän motoristin kevätpäivä

EC 2026 Italia 18 Kevätretki Viroon 26 Nettikiusaaminen 28

Kansikuva: Honda CB1000GT

22 8 Siniset Ritarit 2/2026 5

o Ko ea j

MP –KOEAJOPÄIVÄT TURUSSA Teksti ja kuvat: Mikko Salo

erinteisesti MP Koeajopäivät tarjoavat ainutlaatuisen tilaisuuden moottoripyöräilijöille tutustua pyöriin ja mahdollisesti löytää itselleen juuri sopiva pyörä. Toki myös myyjille antaa mahdollisuuden tuoda itseään ja edustamiaan pyöriä niin sanotusti framille. Tänä vuonna varsinaisia koeajopäiviä vietettiin Tampereella, Turussa ja Vantaalla. Itse pääsin osallistumaan Turun tarjontaan. Päivän aikana tuli ajeltua seitsemän eri pyörää. Koeajojen pituudet vaihtelivat hieman varttitunnin molemmin puolin, kuitenkin pääsääntöisesti aikaa tutustumisajoon annettiin noin 20 minuuttia. Eihän tuossa ajassa paljon juuri kerkiä mutta jotain kuitenkin. RM Heino ja KTM –pilttuut

6 Siniset Ritarit 2/2026

Päivä oli tarkoitus lähteä viemään kesymmästä päästä rankempaan mutta olosuhteiden pakosta jouduin siitä luopumaan, sillä rankimman pään edustaja on ollut aiemmin ja edustajan mukaan myös edellisen päivän Tampereen tilaisuudessa koko ajan liikenteessä sekä siihen oli ollut jatkuvaa jonoa. Eli suoraan syvään päätyyn ja 70 sentin ratakiskon kappale (ei taivu, eikä taitu) tunkataan italialaisen punaisen paholaisen päälle, nimittäin jalkatapit ovat varsin korkealla. Nimensä Ducati Panigale V4 S on saanut Bolognan kaupungissa sijaitsevasta Borgo Panigalen kaupunginosasta. Kyseessä on pyörän seitsemäs sukupolvi ja edustaa merkin tehokkainta päätyä. Tehoa 187 kg Panigalesta löytyy 216 hp/13 500 rmp ja vääntöä löytyy 120,9 Nm/ 11 250

Dugati Paningale V4 S

rpm. Muuta tekniikka on tietysti vaihdeavustin (sifteri) molempiin suuntiin, elektroninen säädettävä jousitus sekä toki ajomoodit (High, Medium, Low). Hintaa tällä komistuksella on 47 750€.

Kun pyörästä on kyseessä jo seitsemäs sukupolvi, on selvää, että kaikkea mahdollista on hiottu aikojen saatossa. Niin myös tässä, suorituskykyä on pyritty parantamaan nimen omaa käyttökelpoisuuden osalta, jotta pyörä olisi käytettävämpi muillekin kuin aivan huippukuskeille. Pitkä ykkösvaihde on kaupunkiajossa hieman epämiellyttävä ja liikkeellelähtö vaatii kytkimen luistattamista. Tämän jälkeen meno onkin sitten paljon käden asennosta kiinni. Huiput on jopa yli 310 km/h, jota en tietenkään lähtenyt kokeilemaan. Kaarteisiin mentäessä pystyy hyvin liikkumaan satulassa ja jarrut ovat huipputehokkaat. Tällaisessa pyörässä ahtaasta etupainotteisesta ajoasennosta johtuen paino on paljon käsillä ja sen kyllä huomasi. Kiitos ja kumarrus tästä kokeilusta. Pudotetaan tehoja vajaa sata heppa ja siltikin jää vielä 130 hevosvoimaa käytettäväksi. Siirrytään seuraavaan muoviluotiin. KTM 990 RC R on legendaarisen RC8-sarjan henkiin herättävä supersport –pyörä. Painoa on hieman enemmän kuin edellisessä pyörässä eli 195 kg. Tehoa on tuo mainittu 130 hp ja vääntöä löytyy 109 Nm. Pyörä on hyvin verrattavissa

KTM 990 RC R

Suzuki GSX-S1000 GX mod

edellisen pyörän pikkuveljeen Ducati Panigale V2, jossa on hieman vähemmän tehoa (120 hp), eikä hinnoissakaan ole juuri eroa KTM:n maksaessa 21 424€ ja Ducatin 24 760€.

Pyörän sarvissa huomaa, että lähinnä radalle nämä pyörät on suunniteltu, ajoasento on tiivis ja etupainoinen, mutta ei ihan niin kuin edellinen pyörä. Ulkomuotonsa piirteitä pyörä etusiipineen on selkeästi saanut motoGP-luokasta. Hyvin taittuu pyörä mutkiin ja pyörän ergonomia tukee hyvin polvia, käsivarsia ja käsiä. Pyörässä on lisäksi säädettävät jalkatapit. Sen sijaan vaihdepolkimen pää oli mielestäni turhan lyhyt katukäyttöä ajatellen, sitä nimittäin joutui hieman etsiskelemään. Pyörästä on myös saatavilla Track –versio, joka on tehty pelkästään kilpakäyttöön ja siitä on riisuttu kaikki ylimääräinen pois. Suzukin varikolle siirryttäessä oli meikäläisellä kiinnostuksen kohteena pari pyörää. Joista ensimmäisenä alle laitettiin Suzuki GSX-S1000 GX. Pyörä on ns. sporttinen crossover –malli, jolla valmistaja tuo pyörän tähän päivään ja kilpailijoidensa rinnalle. Malli sporttinen crossover tarkoittaa lähinnä kaduille sopivaa pyörää, joka ei kuitenkaan välttämättä mahdu luokkaan matkapyörä tai adventure pyörä. Tästä Suitsasta löytyy ensimmäisenä Suzuki-mallina sähköinen semiaktiivinen alusta. Tämän kyllä huomasi koeajon aikana suomalaisilla läpeensä paikatuilla asfalttipätkillä. Alusta toimi mainiosti. Siniset Ritarit 2/2026 7

o Ko ea j Tosin eri säätöjen ero kolmeportaisella asetuksella ei ollut kovinkaan merkityksellinen. Tehoa tonnisesta myllystä löytyy 152 hp ja vääntöä 106 Nm. Eli virtaa ja voimaa löytyy ihan riittävästi ja ajettaessa tuntui jopa, että tehoa olisi enemmänkin. Painoa pyörällä on 232 kg, mutta ajossa tuo ikään kuin ei tunnu, sillä pyörä taittuu mukavasti mutkiin ja on helppo käsitellä. Ajoasento on korkea ja plexi ei ole säädettävä. Itselläni ainakin kypärämelua tuli kohtuullisen paljon. Mutta sitten, mittaritaulu on toki TFT-näyttö mutta joltain esihistorialliselta kaudelta, jos sitä vertaa esim. BMW:n tai KTM:n vastaaviin. Sama tuli mieleen viime vuodelta ajetun Hajabusan kanssa. Voisihan sen näytön tehdä nätiksi ja toiminnalliseksikin. Positiivista on sen sijaan hinta, joka asettuu hieman alle 23 k€ (22 900€). Se on lähes 5 000€ vähemmän kuin BMW 1000 XR ja melkein kymppitonnin halvempi kuin Ducati Multistrada V4. Mukavan lenkin jälkeen pyörä parkkiin ja uutta kehiin. Nyt alle asettui Suzuki 8TT, joka on moderni ”uusretro”, 70-luvun kisatyylin mukainen ulkonäkö höystettynä nykyaikaisella 800-kuutioisella moottorilla. Tehoa vajaa 800-kuutioisessa (776cm3) on 83 hp ja vääntöä 78 Nm. Suzuki 8TT

8 Siniset Ritarit 2/2026

Suzuki Team

Pyörä painaa ajokunnossa 203 kg. Hintaa pyörälle kertyy hieman alle 15 000€. Pyörässä on vanhan tavan mukaan ns. varttikate ja ensimmäistä kertaa Suzukissa suoraan tangonpäihin integroidut peilit. Pyörä oikeasti muistuttaa 1970luvun kisapyöriä ja on omaan silmään hyvin mukavan näköinen. Nykyaikainen moottoripuoli sisältää tietty ajomoodit (3 kpl) sekä sifterin molempiin suuntiin. Lisäksi luistonestoa voi säätää kolmeen eri asentoon ja kokonaan pois. Pyörää on helppo viedä esim. kaupunkiajossa, sillä ohjaustanko on sopivan leveä. Muutenkin pyörästä jäi varsin mukava fiilis ja mukavat juttutuokiot jättivät miellyttävän vaikutelman Suzukin tiimistä. Marssi jatkuu alueen toiseen päähän, jossa on Hondan standi. Tänä vuonna päivänvalon nähnyt Honda CB1000GT on CB1000 Hornetin rungon ympärille rakennettu sporttinen crossover. Tehoa on jälleen tuo 150 hp ja vääntöä 102 Nm. Eli ollaan hyvin samoilla luvuilla

Hondan parkki

päivällä aiemmin ajetun Suzukin vastaavan kanssa. Moottorina hyrisee Fireblade sukuinen rivinelonen, mutta ei niin ärjyssä asussa kuin Hornetissa. lisäksi pyörässä on Shovan sähköisesti säätyvä jousitus. Pyörästä löytyy neljä ajomoodia ja itse säädettävä user –tila. Nykyisin lähes vakiona kaikissa paremmissa pyörissä oleva kaarre ABS, niin ja tuulilasikin on viisiportainen säädettävä. Paino ajokunnossa on 229 kg. Hondan perushintaan 21 900€ kuuluu myös sivulaukut, eli varsin on kilpailukykyinen vastaaviin muun merkkisiin pyöriin. Lisäksi pyörään löytyy kolme erilaista lisävarustepakettia. Lyhyen koeajon jälkeen oli helppo todeta, mukava oli tälläkin pyörällä päästellä menemään. Päivästä alkaa loppua tiimat ja vielä pitäisi jotain saada aikaiseksi. Eräs merkki on meikäläiseltä jäänyt kerta kaikkiaan kokeilematta, nyt tuli siihen tilaisuus. Eli taas marssittiin alueen toiseen päähän ja seuraavan tallin pakeille. Kyseessä siis espanialainen Rieju –merkkinen pyörä,

Honda CB1000 GT

nimen olen kuullut mutta muu onkin sitten uutta. Pääsin testaamaan heidän paikalla olleet molemmat Xplora –mallit. Ensimmäinen oli Rieju Xplora 557 S. Viimeinen kirjain määrittää, onko kyseessä 17” aluvantein varustettu S vai karkeammilla gummeilla 19/17” ja

pinnavanteilla oleva X. Pikku Rieju on A2 –luokkaa kuuluva 48 hp/ 51 Nm koneella varustettu reilu kahden sadan kiloinen pyörä (218 kg). Ensituntuma oli hieman kaksijakoinen, pyörä näyttää ihan mukavalta mutta kone tuntuu karkeakäyntiseltä kaikilla tavoin ja en tiedä, Siniset Ritarit 2/2026 9

o Ko ea j Riejun standi Suzukin vieressä

johtuiko korkeudesta vai mistä, mutta pyörä oli yllättävän painavan tuntuinen.

on hinta, johon ainoastaan CF-Moto kykenee vastaamaan.

Pyörässä on käytetty pääosin laatuosia, jarrut ovat Brembon käsialaa ja alusta KYB:n valmistama, mutta sen USD –keulassa ei ole säätöjä. Led –valot ja 7” TFT –näyttö sisältyvät myös hintaa, joka on varsin maltillinen n. 9 900€. Se

Iso veli Rieju Xplora 707X on samaan runkoon rakennettu mutta varustettu isommalla 698cm3 moottorilla. Tehoja on otettu ulos 73,5 hp verran, eikä painoa ole tullut lisää kuin muutama kilo pikkuveljeen verrattuna (221 kg). Ajettaessa

Rieju Explora 707

huomaa kyllä, että tehoa on tullut lisää mutta onko se väärässä päässä, kun lähdön hetkellä tuntuu, että voimaa puuttuu reilusti. No sitten siellä lähellä punarajaa alkaa sitä voimaa jo vähän löytyä. No asfaltilla pyörä oli ihan jees, hiekalle en lähtenyt kokeilemaan. Jos tuosta nyt sitten laittaa yhteen niin positiivista oli hyvä ulkonäkö, tehokkaat jarrut ja toimiva alusta ja miinus –puolelle jäi vähän onneton karkeakäyntinen moottori ja karun oloinen varustelu, joka oli siis molemmissa pyörissä. Hinta tällä isoveljellä asettuu hieman alle 12 000€. Jos tämän hintaista pyörää hakee, niin kannattaa ehdottomasti käydä myös kokeilemassa esim. CF-Moto 700Mt –pyörää tai enemmän asfaltille tarkoitettua Triumph Tiger Sport 660. Päivä melkein päätöksessä ja nyt on pienen ns. muistelon aika. Siirryn TK Bike Team isolle osastolle, jossa kalustoa on BMW:n, Kawasakin ja Triumph muodossa. Viimeisenä koeajoon pääsee Triumph Bonneville T120. On kuulemma hyvin, hyvin harvoin koeajoissa mukana, no kyytiin siis. Jo pelkästään ajoasento kertoo menneisyydestä, kapea tankki leveä ohjaustanko ja pysty asento tekee miehestä ryhdikkään istuessaan pyörän selässä. Muutenkin lookki on jostain kymmenien vuosien takaa, tosin mittaritaulut lcd-näyttöineen kielivät nykyajasta. 1200 kuutioisesta moottorista otetaan tehoa irti 80 hp väännön ollessa

10 Siniset Ritarit 2/2026

TK Biketeam Triumph Bonneville T120

105 Nm. Painoa ”vanhalle” kaunottarelle on siunaantunut 236 kg. Koneen tehot riittävät hyvin pyörän luonteen mukaisesti viemään sekä kaupunkiin että pidemmälle maaseudulle. Nykyaikaa edustaa kaksi ajotilamoodia Rain ja Road, joissa teho on sama mutta Rain –tilassa moottori vastaa rauhallisemmin kaasun liikkeisiin. Koeajon perusteella voi sanoa, että Bonnevillessä yhdistyvät nätisti retro ulkonäkö nykyaikaiseen tekniikkaan. Kaikki komponentin pelaavat nätisti yhteen, joten ajo-ominaisuudet ovat hyvällä tasolla. Ai niin, hintaa pyörällä on 14 900€. Kiitokset Raision myymälän Matiakselle hyvästä vinkistä. Päivä päätöksessä ja ahterissa myös hieman sen mukainen tunne, että pyöriä on testattu. Tähän on hyvä todeta, että kyllä näitä pyöriä kannattaa ja pitääkin koeajaa, jotta löytää mieleisensä kulkupelin. Kuriositeettina lopuksi kerrottakoon, että vein tässä juuri moottoripyöräni huoltoon ja sain siksi aikaa käyttööni Yamahan sähköpolkupyörän, hauskaa oli silläkin suhailla. Siniset Ritarit 2/2026 11

HYMYILEVÄN MOTORISTIN KEVÄTPÄIVÄ 9.5.2026 Iitti Kymiring Teksti Vesa Ikonen | kuvat: Mikko Salo ja Laura Pyyhtiä

12 Siniset Ritarit 2/2026

iin se kesä vihdoinkin koitti, kuin myös hymyilevän motoristin kevätpäivät. Tapahtumapaikaksi oli tänä vuonna valikoitunut Kymiring, joten ei ainakaan ollut puitteissa sanomista. Meitä veljiä ja siskoja oli lupautunut paikalle saapuvaksi mukava määrä. Kokoontumispaikaksi olimme suunnitelleen kahta eri kohdetta, Nastolan ABC sekä Iitin ST1 kylmäasema johon keräännyimme lopulliseen muotoon kokonaiseksi ryhmäksi. Täältä ajelimmekin porukassa Kymiringin radalle jossa saimmekin huomata, että sinne oli saapunut myös muutama muukin. Oli upeaa nähdä sellainen joukko motoristejä samalla alueella, järjestäjän kertoman mukaan meitä oli paikalla yli 1000 moottoripyörää ! Upea luku.

Tämän kertainen järjestäjä, Ring Race Club oli järjestänyt paikalle myös ohjelmaa. Pääsimme seuraamaan oikeen kunnon ajamista radalla näytösajo luonteisesti eri koko luokan kilpapyörillä ja kyllähän sitä oli komeaa katsella. Meitä oli kerholaisia paikalla tosiaan mukavasti ja päivän mittaan tunnelma vain kohosi. Ei vähinten sen vuoksi, että kerhoon saatiin uusia jäseniäkin, tervetuloa ritareihin Jarno. Samalla luovutettiin kerhon standaari Marcolle ja Petrille pyöreiden vuosien muistamiseksi. Päivän kruunasi paraatiajo upealla radalla. Kaikkiaan n 400 moottoripyörää osallistui radankiertoon kahdessa eri vuorossa. Väkeä oli kyllä ihan tungokseen asti kiertämässä mutta eihän tarkoitus ollutkaan ajaa kierrosennätystä vaan rauhassa rataa ihaillen. Mielestäni Kymi Ringin rata on

Pihalla jutustelua

kertakaikkisen onnistunut profiililtaan ja soisikin sille käyttöä riittävän ja tulevan lisää. Päivä menikin vauhdikkaasti eteenpäin ja niinpä illemmalla sitten kohti kotia, Keli suosi meitä koko päivän ajan hienosti ja kun matkassa ollut porukkakin oli upeeta niin hienosti onnistunut Hymyilevän motoristin kevätpäivät. Kiitoksia järjestelyistä Ring Race Clubin kaikille vapaaehtoisille talkoolaisille, hyvin te veditte. Kiitos myös omasta puolestani kerholaisille, on aina ilo nähdä teitä. Kohti ensivuoden Hymyilevän motoristin kevätpäiviä, nehän järjestetään sitten Pirkanmaan suunnilla, kaikki kynnelle kykenevät sinne. Pressa luovuttaa standaarit Petrille ja Marcolle

Vauhtia vajaa 200

Tervetuloa joukkoon Jarno

Panorama piha

Siniset Ritarit 2/2026 13

EC 2026 Italia, Rosetto Degli Abruzzi

uomen reissaajien matka alkoi tiistaina 19.5.2026, kun Pekka hyppäsi laivaan ja suuntana Jyrkin paikka Puolassa. Ajoin aamulaivalle Länsi-Satamaan ja Tallink Siljalla yli Tallinnaan. Tallinasta lähdin ajamaan kohti Kaunasia pienessä vesisateessa. Pärnun pohjoispuolella oli tietöitä noin 20 km matkalla jossa ajoivat uudelta tiepohjalta savimaata pois. Savi valui osittain laitojen välistä tielle, joka oli todella liukasta asfaltin päällä. Vesisade loppui vähän ennen Latvian rajaa, jolloin sää selkeni ja aurinko paistoi. Saavuin Kaunasiin noin klo 18.00 aikaan Metropolis hotelliin, jossa majoituin. Matkaa päivälle kertyi 636 km. Aamupalan jälkeen keskiviikko aamuna lähdin kohti Puolaa ja Grabowkoa E67 tietä pitkin. Vähän ennen Elk kaupunkia käännyin tielle numero 16, mikä olikin todella mukava mutkatie ajella kauniissa säässä ja maisemissa. Perillä Grabowkossa olin vähän ennen kolmea iltapäivällä. Jyrkin luona sain pestä pyörästäni Viron saviliejut pois ja taas oli puhdas pyörä! Ajokilometriä tuli päivälle 481km. Lauantaina kun aika kävi pitkäksi kävin ajelemassa 135 km mutkan Sopotissa, joka oli nätti turistikaupunki. Cortina d’ Amprezzo

14 Siniset Ritarit 2/2026

tietöitä, joista yhtä lukuunottamatta pääsi ajelemaan 80 tai 100 km/h. Yhden kohdalla mentiin 10 km/h reilu 10 km. Nousi lämpötila taas, mutta onneksi mopon jäähdytys toimi paremmin kuin oma. Hiestä märkänä Stutgardiin mittarin näyttäessä 28 astetta. Luulin taas maailman matkaajana saapuneeni pieneen kylään rauhoittumaan. Kaupungin metropolialueella asuu 2,7 miljoonaa asukasta. Keskustassa oli Summer Festival ja jokin iso fudismatsi normaalin lauantai-illan lisäksi. En ole noin paljon nähnyt hetkeen kävelykaduilla ihmisiä juhlimassa ja nauttimassa kuumasta ilmasta.

Gross Glocknerilla

Tai jos tarkkoja ollaan, niin matkat alkoi edellisellä viikolla, kun Kari paketoi pyöränsä ja varusteensa rekan kyytiin. Tarkoitus lentää Tiinan kanssa Milanoon pyörän luokse. Itse (Teve) ajoin laivaan Vuosaaressa torstaina suuntana Travemünde. Pitkästyttävät 30 tuntia laivalla sai jo odottamaan Saksan maanteitä. Laivalla varasin meille kolmelle majoituksen aivan eteläisestä Saksasta. Saatiin konkreettinen tapaamispaikka missä yöpyä ja tavata. Laivasta ulos n klo 22:30 paikallista aikaa ja autobaana odotti. Hyvin levätty matka ja pienet päikkärit ennen Saksaa auttoi asiaa. Tiet melko hiljaisia, joten hiljaisilla moottoriteillä Kassel tuli mukavan nopeasti kohdalle. Pyörä hotellin ulko-oven viereen ja unta palloon. Aamulla virkeänä eteenpäin, kunnes rupesi ajoasun alla lämpötila uuvuttamaan. Useammin pikku taukoja ja samalla ötökät pois visiiristä ja suuhun jotain nestemäistä. Melko paljon

Sunnuntaina Pekka ja Jyrki lähtivät matkaan Puolasta. Grabowkosta lähdimme yhdessä Jyrkin kanssa jatkamaan matkaa sunnuntaiaamuna pari päivää aiottua myöhemmin. Sovimme että näemme Teven kanssa Münchenin lähistöllä. Ajoimme tietä 21 Sycewiceen ja sieltä edelleen E28 tietä pitkin kohti Berliiniä. Saksan rajalla tarkistettiin kaikkien paperit, joka aiheutti monen kilometrin pituisen ruuhkan motarille Saksaan päin menijöille. Ajelimme autojonojen välistä varovasti jonon keulille paikalliseen tapaan ja pääsimme suhteellisen nopeasti rajan yli. Ajoimme ohi Berliinin ja varasimme hotellin Dessausta (Creo Hotel Dessau). Siellä ei ollut vastaanottoa saapumisen aikaan, joten ilmoittautuminen piti tehdä automaatissa. Se oli aika haastava, koska se oli niin matalalla eikä mitään tuolia millä istua kirjoittamaan. Hotellihuoneessa oli ilmastointi ja suihku. Ajokilometriä päivälle tuli 635km. Aamupalan jälkeen lähdimme kohti Müncheniä Park Hotel Leiseriä missä Teve vietti huilipäivää ajosta. Ingolstadtin kohdilla ylitimme Tonavan. Muuten matkapäivä oli motariajelua, joten eipä paljon kerrottavaa. Perille hotellille saavuimme noin klo 15.00 aikaan. 473km oli päivän pituus.

Juomatauko Itävallassa

Siniset Ritarit 2/2026 15

Huomasimme, että Italiakin on liikenneympyröitten maa. Suuntana Pesaro, josta varasimme huoneen. Ensimmäiset sata kilometriä kurvailtiin solia pitkin SS51 pitkin, mutta sitten maa tasoittui muuttuen välillä jopa tylsäksi. Rekkoja pienillä teillä jonoja muodostamassa ja aina, kun mietti ohituspaikkoja oli edessä liikenneympyrä tekemässä jonoja. Välissä mentiin pieni pätkä motaria, josta taisi olla jopa paremmat maisemat ja samalla voitettiin reilu tunti helteessä ajosta. Yöksi saavuimme Pesaroon yöpymään. Hotelli oli 200 metriä rantakadusta, jossa olikin paljon ihmisiä kävelemässä suuren maailmanpyörän valaistessa eri väreillään pimenevää iltaa. Parin tunnin kävelyn ja rauhoittumisen jälkeen Nukkumatin luokse. Matkaa kertyi 394 km. Lamborghini ja reissaajat

Itse (Teve) lähdin Stuttgartin kylästä liikkeelle ja löysin itseni joitain tunteja myöhemmin keskeltä Lichtenstainia. Samalla tuli siis pyörähdettyä Sveitsi ja Itävalta. Kurvit ennen Obertsdorfia olivat tiukat niin ylöspäin kuin alas tullessakin. Majoitus Münchenin kupeeseen ja mopo kylmään parkkihalliin nauttimaan viileydestä kuskin kovan käskytyksen jälkeen… se oli sen ansainnut. Itsekin nautin parkkihallissa tovin ennen ulos menoa. Seuraava päivä olikin lepopäivä. Aamupäivällä tuli Franz ja Stephani moikkaamaan. Pariskunta Munchenin liepeiltä on käynyt usein Suomenkin BK-tapahtumissa. Viimeisin reissu oli Nurmeksessa viime vuonna. Käytiin mm. katsomassa Münchenin Olympiapaikat läpi. Tunnin kävely alueella antoi hyvän kuvan paikan suuruudesta. Takaisin hotellille, johon Pekka ja Jyrki olivat jo saapuneet. Suihkunraikkaina mentiin sitten porukalla syömään.

16 Siniset Ritarit 2/2026

26.5. Aamupalan jälkeen kamppeet niskaan ja autohallista ulos ajon jälkeen iski totuus taas etelän lämmöstä. Pyörät kohti Itävaltaa ja Italiaa. Itävallassa nautimme Alppien mahtavista maisemista ja vuorten huipuista. Otimme suunnaksi Zell am Seen ja sieltä edelleen Gross Glocknerille, onhan siellä hulppeat maisemat. Ruokailimme Glocknerin huipulla nauttien komeista maisemista. Tämän jälkeen lähdimme kohti Lienziä ja sieltä edelleen Cortina D´ Ampezzoon. Italian puollella tie olikin mukavaa mutkatietä. Yöksi hotelliin Cortina D´ Ampezzoon. Hotellimme oli kaupungin keskustassa suurten vuorten keskellä. Jylhät näkymät jälleen hellivät väsyneitä matkaajia. Etsinnän jälkeen löysimme myös pizzapaikan. Olimme kuitenkin saapuneet pizzojen valtakuntaan. Jälleen uni maittoi. Matkaa kertyi 304 km. Aamupala masuun ja tien päälle taas. Alppien jäädessä taakse jäi myös upeat maisemat.

Kari ja Tiina: Toukokuun puolivälissä Vantaalla Niinivirran terminaalissa pyörä pakattiin valmiiksi heidän rekkakuljetusta varten kohti Milanoa. Vihdoin 26.5. koitti aamu, jolloin päästiin Finnairin sinivalkoisin siivin lentämään itse kohti Milanoa (maailmantilanteesta huolimatta lentokerosiinia riitti, huh). Niinivirran Tribianon terminaaliin matkattiin junalla ja paikallisbussilla, jossa saimme jälleen todistaa italialaisten huomaavaisuutta luovuttaa istumapaikkansa varttuneimmille. Perillä odotti auringon ja 30 asteen lämmön lisäksi pyörä valmiina kohti uusia seikkailuja. Ei muuta kuin hien virratessa ajokamat niskaan ja muutaman sadan kilometrin siirtymä Bolognan liepeille. Majapaikan lähistöllä bongattiin gelato-yliopisto, jollaiseen hellepäivänä olisi mielellään tehnyt parempaakin tuttavuutta. Seuraavana aamuna suunnattiin Riminin rantojen kautta meille uuteen maahan, San Marinoon. Ihastuttava ja persoonallinen kääpiövaltio, jossa olisi viihtynyt toisenkin päivän. Aamulla 50 kilometrin ajo Pesaroon, jossa tapasimme EC:hen matkaavat Jyrkin, Pekan ja Teven.

Paraatiajo Teramoon

Aamulla 28.5. meitä olikin hotellilla odottamassa Kari ja Tiina. Matka jatkui kimpassa kohteeseen. Päivä oli jälleen yli 30 asteen reippaasti. Perillä pienen ketunlenkin kautta kivan näköiseen lomakylään. Ilmoittautuminen meni mukavan sujuvasti. Pyörät parkkiin kapealle kujalle oman Bungalovin viereen ja suihkuun. Rentoutumista kuumuudessa ja illalla buffetin ääreen keräämään lisää energiaa. Uni maittoi jälleen kerran, kun sai torpan viileäksi. Matkaa kertyi 124 km. Perjantaiaamu ja aamupala odotti jälleen meitä. Maistuvien syömisten jälkeen kyseiselle päivälle ei ollut erityistä ohjelmaa. Meressä uintikin piristi vain hetkeksi, vaikka olisi siellä pehmeässä hiekassa ja lämpimässä vedessä voinut kauemminkin kelluskella. Uusia tuttavuuksia valtavasti ja kielenkannat olivat Englannin puhumisesta kipeänä illalla. Vai olisiko taustalla ollut

ehkä liian kylmälle säädetty ilmastointi. Iltaruokailu taas muisti meitä ja illalla kuulimme myös livemusiikkia. Lauantaina oli aamusta Pressa-meeting, jossa olin edustamassa meitä. Klo 14 kokoonnuimme paraatiajoon. Ajelimme Rosetton rantakadun ja siitä suuntasimme kohti Teramon kylää noin 40 km päähän. Letkaa oli vetämässä poliisin Lamborgini. Isommat risteykset oli suljettu myös, joten pääsimme pysähtymättä ajelemaan kaikki risteykset sujuvasti. Teramossa kokoonnuimme vanhan kirkon aukiolle. Kirkossa oli myös Italy 5 oman papin pitämä tilaisuus. Lopuksi pappi tuli siunaamaan aukiolle kaikki pyörät heittäen pyhää vettä meidän ja pyörien päälle. Kari kasteli pyöränsä myös vuotaneella vesipullolla. Sieltä ajelimme omia reittejä takaisin majoitukseen. Illasta oli Gaala-illallinen, jossa pidettiin puheita

ja vaihdettiin chapter-lahjat. Pöytiin tarjoiltiin ainakin neljä eri ruokalajia ja juomat. Meidän ravitsemuksesta pidettiin hyvää huolta. Nuorista muusikon aluista koostuva bändi viihdytti meitä illalla soittaen tunnettuja kappaleita. Onnistuivat yllättävän hyvin, kun ottaa huomioon solistin 12-v ja kosketinsoittajan 10-v iät. Hyvin vedetty. Sunnuntain 30.5. aamupalalla vaihdettiin monen kanssa viimeiset kuulumiset ennen matkan jatkumista eri suuntiin. Itse jatkoin Pekan ja Jyrkin kanssa San Marinoon, jossa ajoimme huipulla olevan keskustan läpi jälleen hiki valuen ilmavirran ollessa olematon. Siitä taas moottoritielle kohti koilista, Itävaltaa ja majoitusta Udinen kylässä. Saatiin matkalla kunnon ukkosrintama myös niskaan ja vettä tuli paljon. Aikaisempi hiki vaihtui hetkessä suihkunraikkaaseen

Siniset Ritarit 2/2026 17

jatkui talviurheilusta tunnetun Bormion upeisiin maisemiin. Ylhäällä vuorilla oli satanut yöllä lunta ja lämpötila oli siellä pakkasen puolella, joten tehtiin ratkaisu Alppien ylityksen sijaan ajaa hieman alempaa reittiä Bolzanoon. Mieleen jäi, että ehdottomasti Bormioon kannattaisi vielä joskus palata ja yöpyä useampi yö, jotta jäisi pelivaraa sään suhteen ajella läheiset Passo di Stelvio ja Passo Gavia. Aamulla kohti Itävaltaa. Anterselvan ja kauniin Anterselva-järven jälkeen tulimme Passo Stallelle eli Stallerin satulalle, jossa nykyään on Italian puolella liikennevalot ohjaamassa erittäin kapean tien liikennettä vuoroin huipulle/alas. Huipulla maa vaihtui Itävaltaan ja tie alas kaksisuuntaiseksi. Jyhkeiden Grossglocknerin 3798m ja Grossvenedigerin 3657m välissä kulkeva tie kohti Zell am See:tä saa ihmettelemään maisemien vaikuttavuutta ja kauneutta. Yöpyminen Salzburgissa, josta päämääräksi Tsekki, mutta se tulikin vain läpiajettua tällä kertaa. Uutena asiana tuli, että myös siellä on nykyään vinjetit käytössä. Pysähtyessämme rajalla vinjettiautomaatille autoileva pariskunta alkoi juttelemaan ja keskustellessa kävi ilmi, että mies oli Suomessa töissä, to-

Venetsia

oloon. Sade onnistui kastelemaan myös Pekan moottoritiekuitin, jota sitten urakalla tungettiin koneeseen huonolla tuloksella. Onneksi kone neuvoi sujuvasti Italiaksi. Hotellissa vaihteeksi reissun ensimmäinen kuuma suihku teki hyvää. Syömään ja kuuntelemaan Suomen finaalia. Ja jälleen ”Poika on tullut kotiin”. Sunnuntain kilometrit yhteensä 670km. Kari ja Tiina jäivät ihastelemaan Italian ihmeitä.

Tekemämme päätös pyörän rekkakuljetuksesta menomatkalla sen sijaan, että olisimme jälleen kerran ajaneet Saksan tai Baltian läpi, antoi nyt ajallisesti mahdollisuuden tutustua uusiin paikkoihin ja maisemiin. EC:n päätyttyä ajelimme Venetsiaan, josta parin yön yöpymisen jälkeen suuntasimme kohti Torinoa. Siellä kävimme kansallisessa automuseossa ja yövyimme kaksi yötä jalkapallofanille mielenkiintoisessa J-hotellissa, jossa sykkii Juventus-sydän (ja se näkyy kaikessa). Vieressä on Juventuksen harjoituskeskus sekä lähistöllä myös kotistadion. Matka Passojen vaihtoehtoja hotelli Funivia Bormio

18 Siniset Ritarit 2/2026

Warsovan ruuhkissa huomasin omani lisäksi myös pyörän lämpöjen nousevan. Ensimmäiselle huoltsikalle, jossa löydettiin Pekan kanssa pieni kiveniskemä syylärissä. Lämmöt 104 ja hiuksen hieno suihku syylärin etuosasta suoraan eturenkaalle. Ensin majoitukseen ja keräämään voimia. Hotelli Orion oli muutaman kilometrin päässä palveluista, joten sillä kertaa jäätiin ilman kunnon iltapaloja. Onneksi aamupala saatiin mukaan pakettiin. Kilometrejä päivälle kertyi 694km. Keskiviikko 3.6. ja liikkeelle taas. Parin korjaamon ja huoltsikan jälkeen löytyi paikkausaine, jolla vuoto loppui heti. Kone vielä ilmaili järjestelmää ja ajon aikana ei lämmöt enää hätyytelleet liian korkealla. Suuntana Latvia ja Bauskan kaupunki sekä Rija Bauska Hotel aivan keskustassa. Iltakävelynä mentiin 4 km katsomaan paikallista vanhaa linnaa. Matkaa taitettiin 510 km. San Marino

dentotta auto oli Suomen rekisterikilvissä ja kyljessä teksti Fearless Finns. Kyseessä oli Suomen miesten alppihiihdon päävalmentaja Janez Slivnik. Hyvän mielen kohtaaminen, mutta mieltä ilahdutti myös, ettei moottoripyörään vinjettiä tarvinnut. Illalla saavuimme Puolaan tuttuun hotelliin Q Hotel Plus Wroclaw Bielanyyn takana sutjakkaasti suoritetut 660 km. Hotellissa on tarjolla monipuolisin aamiainen, johon olemme reissuilla koskaan törmänneet. Myös seuraavana päivänä sää, tiet ja sujuva liikenne takasivat sen, että kuin yllättäen kilometrejä taittui 765 ja löysimme itsemme Kaunasista, josta seuraavana päivänä ajo Tallinnaan. Tälle välille osuikin sitten sade ja tietyöt sekä lämpötila putosi vähän päälle kymmeneen asteeseen. Niinpä tarakkaharakka kaivoi päälle merinovillakerraston ja untuvatakin, joita oli helteessä manannut turhaan pakanneensa mukaan. Yö Tallinnassa ja 10.6. aamulautalla kotimaan kamaralle yltäkylläisenä, liekö taustalla Italian herkut ja helteen vaatima nesteytys vai

ikimuistoiset hetket vanhojen sekä uusien tuttavuuksien kanssa… todennäköisesti ne kaikki. Herätys maanantaiaamuun ja kesäkuun ensimmäiseen päivään. Suuntana Wien ja sen ohitse Tshekin maaperälle. Pienessä kylässä Boutigue Hotel Templ odotti meitä. Vanhasta ja omaperäisestä talosta oli saatu toimiva kokonaisuus. Aamupala oli erittäin hyvä ja tarjoilija erittäin ammattinsa osaava pyörittäessään yksin koko tarjoilua. Kilometrejä kertyi 448km. Tiistaina suunta Puolaa kohti ja pelättyjä Warsovan ruuhkia. Jyrki siirtyi eteläisessä Puolassa omille reiteille. Saimme tosiaan Warsovassa nauttia kanssa-autoilijoista 10 km matkan vauhdin ollessa 10-15 km/h. Tietysti ruuhka ei haitannut paikallisia moottoripyöriä ja Wolt- kuskeja, jotka kuolemaa uhmaten lasketteli menemään autojen väleistä.

Torstaina aamusta varasimme laivan Tallinnasta Helsinkiin klo 16. Tallinnan tietyöt aiheutti taas harmaita hiuksia, kun opasteet eivät pitäneetkään ihan paikkaansa. Lopulta laivassa ja suuntana oma koti kullan kallis. Kilometrejä torstaille kertyi 381km. Teksti ja kuvat: Reissaajat

Teuvo Sievälä Kawasaki H2 SX km yhteensä 5210 Jyrki Haapala BMW K 1200LT km yhteensä 5400 Pekka Viuhkola BMW R 1200 RT km yhteensä 6314 Kari Hänninen Yamaha FJR km yhteensä 5126

Siniset Ritarit 2/2026 19

Kevätretki Viroon – vapautta, asfalttia ja Pärnun helmiä Teksti: Tony Carlsson

ämän vuoden kevätreissun suunnittelu alkoi vuotta aikaisemmei, kun edellisen kevätreissun aikana, kun joku heitti ilmaan: "Entä jos ensi vuonna suunnattaisiin Viroon, Pärnuun?" Ei mennyt kuin hetki, kun päätös oli syntynyt: Pärnu, kevät 2026, moottoripyörät ja porukka kasaan. Siitä se alkoi.

Matkaan lähti viisi moottoripyörää ja kuusi henkeä. Kokoontumispaikka oli perinteisesti Kokkolan poliisilaitoksen piha. Siihen on jotenkin sopivaa ironiaa, että lähdemme kesäkauden ensimmäiselle yhteisajelulle juuri sieltä – virkaveljet, joista osa jo eläköityneenä. Mukaan matkaan lähti periteisesti yksi palomiesvahvistuskin. Aurinko oli jo aamulla lupauksia täynnä, ja moottorit heräsivät henkiin yksi kerral-

”Kokoontumispaikka oli perinteisesti Kokkolan poliisilaitoksen piha” laan. Se ääni, se jyrinä, joka leviää tyhjälle pihalle – siinä on kevään ensimmäinen varsinainen herätys. Matka kohti Helsinkiä sujui pääosin valtateitä pitkin. Letkassa ajaminen on aina oma taiteenlajinsa: nopeus, etäisyydet, rytmi, eleet. Yksi seurueemme jäsen liittyi matkaan vasta myöhemmin. Hän sain meidät kiinni ja liittyi joukkoomme legendaarisella Keimolan Nesteellä. Siinä sitä oltiin, viisi moottoripyörää ja kuusi erilaista tarinaa, mutta yksi yhteinen suunta. LAIVALLA – JUMPPAA JA YÖTÄ Alkuillasta Helsingissä ja laiva kohti Tallinnaa. Käsissä taas se tuttu riemu: moottoripyörien kiinnittäminen autokannelle. Eikä se ole koskaan ihan helppoa, varsinkaan kun kannella on muita pyöriä ja kiristysliinat tuntuvat elävän omaa elämäänsä. Mutta se kuuluu asiaan. Kun viimeinenkin liina on kiristetty ja pyörät seisovat kuin lehmät navetassa, on aika siirtyä hyttiin ja odottaa aamua. Aamulla herättiin Tallinnan sataman tuoksuun – meri, diesel ja se pieni jännitys, mitä uusi maa aina tuo tullessaan.

20 Siniset Ritarit 2/2026

”Reissu oli onnistunut – ei liian pitkä, ei liian lyhyt” JÄÄKIEKKOA JA PALUU ARKEEN Toisena päivänä jatkoimme tutustumista jalan. Pärnu paljasti lisää puoliaan: puistoja, rantabulevardia ja pieniä kahviloita, joissa aika tuntui pysähtyvän. Illalla iski kuitenkin jokin outo koti-ikävä – tai oikeastaan se oli Suomen peli, joka liimasi meidät sohvan nurkkaan. Siinä sitä oltiin, moottoripyöräilyä harrastava -porukka, huutamassa ruudulle kuin jääkiekkofanit. Matkasta tuli yhtäkkiä näin yhteinen olohuonehetki.

TALLINNA–PÄRNU: TIETÖITÄ, LETKA-AJOA JA PAIKALLISTA HULLUUTTA Satamasta suuntasimme kohti Pärnua. Tällä kertaa matkassa oli yksi poikkeus – Tallinnan ja Pärnun välinen moottoritie oli nimittäin poikkeuksellisesti remontin alla. Tietöistä huolimatta liikenne sujui pääosin rauhallisesti ja mekin pystyimme ajamaan letkassa ilman suurempia haasteita. Tie ei ollut täysin sileä, eikä aina edes kaksikaistainen, mutta se toi oman mausteensa ajoon – pientä poukkoilua, mukavia mutkia ja hidastuksia, jotka pakottivat keskittymään. Viron liikennekulttuuri on oma lukunsa, sen myönnän suoraan. Siellä ajetaan – ei välttämättä kovempaa, mutta päättäväisemmin. Muutama paikallinen kuljettaja uhmasi kaikkien turvallisuutta aivan päättömine ohituksineen. Sellaisia hetkiä, kun vastaan tuleva auto on jo puoliksi omalla kaistallasi ja ohittaja kiihdyttää vielä kaupan päälle – kyllä siinä hiki nousi kypärän alle. Siinä tilanteessa letkassa ajaminen auttoi: näit edellä olevan reaktion, pystyit ennakoimaan ja sovittamaan oman ajon siihen. Siihen tottuu, tai ainakin oppii pitämään varansa. PÄRNU – POSITIIVINEN YLLÄTYS Aamupäivällä olimme perillä. Majapai-

kan etsintä tuotti pientä päänvaivaa – Pärnu on kuitenkin iso paikka ja kartta ei aina vastannut todellisuutta. Mutta kun löysimme sen, se oli koko reissun kohokohta. Tasoltaan huoneisto ylitti odotukset: tilava, siisti ja jotenkin kotoisa. Huoneita ei tosin ihan heti saatu, mutta se ei haitannut – saimme nimittäin ajaa pyörät lukitun portin taakse. Siinä oli turvallisuuden tunne, jonka jokainen moottoripyöräilijä tietää: pyörät pysäköitynä kameravalvotulla ja lukitulla alueella. Siinä pystyi huolettomasti lähteä kävellen kohti kaupunkia lounasta etsimään. Kävelyretki Pärnun vanhaan kaupunkiin oli kuin aikamatka. Puiset talot, pikkukadut ja se rauhallinen tunnelma, jota vain pieni merikaupunki osaa tarjota. Iltapäivällä saimme avaimet huoneisiin, ja paikan laatu vain vahvistui. Saimme jopa tilattua polkupyörät majoituksen pihalle. Osa porukasta lähti niillä tutustumaan kaupunkiin. Ja sitten se yllätys: mukaan tarttui opas, jota emme osanneet odottaa. Palomiesvahvistuksemme vanha opiskelukaveri ja virkaveli sattui olemaan paikalla – suomalainen mies, joka tuntee Pärnun kuin omat taskunsa. Hän johdatti meidät pienelle kierrokselle, jossa ei näkynyt turistioppaita eikä matkamuistomyymälöitä – vain aitoa arkea ja muutama hyvä tarina. Parasta antia oli se, että pääsimme näkemään kaupungin sellaisena kuin se paikallisille näyttäytyy.

Kolmantena aamuna oli aika pakata fiilikset ja pyörät. Hyppäsimme satulaan ja suuntasimme takaisin Tallinnaan. Tie tuntui jo tutummalta – mutkat, liikenne ja ne tutut ohituspaikat. Satamassa odotti taas tuttu jumppa: kiristysliinat, moottoripyörien asettelu ja se helppo henkinen huokaus, kun viimeinenkin pyörä on tukevasti kiinni. Laiva lähti ennen puoltapäivää, ja iltapäivällä olimme jo Helsingissä. Sieltä otimme toisen reitin takaisin Pohjanmaalle – pidempi, mutkaisempi ja kauniimpi kuin menomatka. Ei kiirettä, vain tie, tuuli ja moottorin syke. Takapeilissä näkyi vielä muutama tuttu pyörä, ja se riitti. KIITOS JA ENSI VUONNA UUDESTAAN Reissu oli onnistunut – ei liian pitkä, ei liian lyhyt. Riittävästi yhteistä aikaa, mutta myös tilaa hengittää. Viisi pyörää, kuusi tyyppiä, yksi mahtava kohde ja satoja kilometrejä asfalttia. Kiitos jokaiselle osallistujalle: ilman teitä tämä olisi vain ajelua, mutta teidän kanssanne se oli matka. Ja ensi vuonna – uusi reissu, uusi kohde. Ideoita on jo ilmassa, eikä suunnittelu varmasti kestä yhtä kauan kuin tällä kertaa. Mutta se on osa homman viehätystä: vapaus ei ole vain tiellä, vaan myös siinä, että saa unelmoida seuraavasta mutkasta. Nähdään asfaltilla – ja ehkä Pärnussa vielä joskus uudelleen. Siniset Ritarit 2/2026 21

tti ki us aa m in en Ne

Nettikiusaaminen on moninainen ilmiö

Kiusaaminen ei jää koulun portille Teksti: Mika-Matti Trogen Kuvat: ChatGPT

Nettikiusaaminen kulkee mukana taskussa, kerää yleisön hetkessä ja voi jatkua ympäri vuorokauden. Suomalaiset kyselyt kertovat, että loukkaava kommentointi ja verkossa ulossulkeminen ovat nuorille tuttuja. Apua on kuitenkin saatavilla – ja oikein talletettu näyttö voi ratkaista paljon.

uhelin värähtää vielä illalla. Luokan ryhmässä kiertää kuva, jonka yhteyteen on lisätty ivallinen teksti. Toisessa sovelluksessa joku on tehnyt nimettömän tilin, joka julkaisee juoruja. Kun alkuperäinen päivitys poistetaan, kuvakaappaus ilmestyy jo muualle. Nettikiusaamisen erityinen julmuus on siinä, ettei se tarvitse samaa huonetta eikä yhteistä kellonaikaa. Se voi 22 Siniset Ritarit 2/2026

MITÄ VIIME VUOSIEN LUVUT KERTOVAT?

seurata kotiin, harrastuksiin ja sänkyyn asti. Nettikiusaamisella tarkoitetaan tavallisesti tahallista ja toistuvaa loukkaamista, häpäisyä, uhkailua tai ryhmästä sulkemista digitaalisten välineiden avulla. Toisto ei verkossa aina tarkoita montaa erillistä tekoa: yksi julkaisu voi monistua ja saada uuden yleisön jokaisella jaolla. Yksittäinenkin teko – esimerkiksi seksuaalisen kuvan levittäminen tai vakava uhkaus – voi lisäksi olla niin vahingollinen, ettei sitä pidä vähätellä vain siksi, ettei se ole ehtinyt toistua.

Suomesta ei ole yhtä, koko vuosikymmenen samalla menetelmällä mitattua nettikiusaamisen aikasarjaa. Paras kuva syntyy useasta lähteestä. Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) kysely kuvaa nuorten verkkokokemuksia, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Kouluterveyskysely koulukiusaamista yleisemmin ja poliisin tilastot rikosepäilyjä. Ne vastaavat eri kysymyksiin, eikä lukuja pidä laskea yhteen.

Ilmiö ei ole irrallinen ”nettiongelma”. Kiusaaja ja kohde tuntevat usein toisensa koulusta, harrastuksesta tai muusta yhteisöstä. Siksi verkossa tapahtuva teko muuttaa myös kasvokkaisia kohtaamisia: koulumatkaa, ruokailua, oppituntia ja sitä, uskaltaako nuori tulla seuraavana päivänä paikalle.

MLL:n Nuoret ja nettikiusaaminen 2025 -selvityksen aineisto kerättiin joulukuussa 2024. Tarkastelussa oli 5 990 iältään 13–18-vuotiasta vastaajaa. Avoin verkkokysely ei ole satunnaisotanta koko ikäluokasta, joten tuloksia on luettava suuntaa antavana kuvana, ei täsmällisenä esiintyvyyslukuna. Vuoden 2021 kyselyyn

verrattavissa olevat vastaukset näyttävät silti johdonmukaisen viestin: monet haitalliset kokemukset olivat vuonna 2024 aiempaa yleisempiä.

Oma kokemus vähintään joskus 2021 2024 Loukkaava kommentointi tai nimittely

39 %

44 %

Suurin muutos näkyi ulkopuolelle jättämisessä: osuus nousi 23 prosentista 38 prosenttiin. Loukkaavaa kommentointia tai nimittelyä oli kokenut vähintään joskus 44 prosenttia vastaajista. Viikoittain tai useammin sitä koki seitsemän prosenttia, ulkopuolelle jättämistä viisi prosenttia, uhkailua, painostusta tai kiristämistä 2,5 prosenttia ja loukkaavien kuvien, videoiden tai juorujen levittämistä kaksi prosenttia.

Loukkaavat kuvat, videot tai juorut

21 %

24 %

Uhkailu, painostus tai kiristäminen

16 %

20 %

Myös sivusta nähty verkkoväkivalta oli tavallista. Neljä viidestä oli nähnyt loukkaavaa kommentointia ainakin joskus ja joka viides päivittäin. Päivittäin nähty loukkaava kommentointi nousi vuoden 2021 kyselyn 13 prosentista 20 prosenttiin vuonna 2024. Loukkaavia kuvia, videoita tai juoruja päivittäin nähneiden osuus kasvoi kahdesta viiteen prosenttiin. KOULUKIUSAAMISEN PITKÄ TRENDI EI OLE SUORA VIIVA THL:n Kouluterveyskysely mittaa koulukiusaamista, ei erikseen nettikiusaamista. Se tarjoaa kuitenkin tärkeän taustan, koska verkossa ja koulussa tapahtuva kiusaaminen kietoutuvat usein yhteen. Vuonna 2025 kahdeksan prosenttia perusopetuksen 8.–9.-luokkalaisista kertoi joutuvansa koulukiusatuksi vähintään kerran viikossa. Vuonna 2019 vastaava osuus oli kuusi prosenttia. Nousu on kaksi prosenttiyksikköä – noin kolmanneksen suhteellinen kasvu – mutta se ei osoita, että koko muutos johtuisi verkosta. Kymmenen vuoden kehityksestä ei siksi pidä tehdä liian siistiä tarinaa. Vanhempi aikasarja kertoo aiemmasta pitkästä laskusta, mutta viime vuosina väheneminen ei ole jatkunut samalla tavalla. Vuoden 2025 kyselyssä myös 4.–5.-luokkalaisista yhdeksän prosenttia koki viikoittaista koulukiusaamista. Käytännössä kyse on jokaisessa isossa koulussa huomattavasta joukosta lapsia ja nuoria. MILLOIN NETTIKIUSAAMINEN VOI OLLA RIKOS? Rajan arvioi aina tapauskohtaisesti poliisi ja myöhemmin tarvittaessa syyttäjä ja tuomioistuin. Uhrin ei tarvitse osata nimetä rikosta ennen avun hakemista tai rikosilmoituksen tekemistä. Olennaista on kuvata mahdollisimman täsmällisesti, mitä

Ulkopuolelle jättäminen 23 % 38 % Lähde: MLL, Nuoret ja nettikiusaaminen 2025.

tapahtui, missä, milloin, kuinka monta kertaa ja keille sisältö ehti levitä. • Kunnianloukkaus voi tulla kyseeseen, jos toisesta esitetään valheellinen tieto tai vihjaus tai häntä halvennetaan tavalla, joka aiheuttaa vahinkoa, kärsimystä tai halveksuntaa. • Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen voi täyttyä, kun yksityiselämää koskeva tieto, kuva tai vihjaus saatetaan lukuisten ihmisten saataville ja teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä. • Laiton uhkaus voi olla kyseessä, jos toista uhataan rikoksella niin, että hänellä on perusteltu syy pelätä oman tai toisen turvallisuuden olevan vakavassa vaarassa. • Vainoaminen voi muodostua toistuvasta uhkaamisesta, seuraamisesta, tarkkailusta tai yhteydenotoista, jotka ovat omiaan aiheuttamaan pelkoa tai ahdistusta. • Identiteettivarkaus voi tulla arvioitavaksi, jos toisen henkilötietoja tai tunnistetietoja käytetään erehdyttämistarkoituksessa ja siitä aiheutuu vahinkoa tai vähäistä suurempaa haittaa.

Kohde ei tiedä, kuka on nähnyt sisällön, kuka on tallentanut sen tai missä seuraava kopio ilmestyy. Epävarmuus pitää kehon hälytystilassa: uni katkeilee, puhelinta on pakko tarkistaa ja kouluun meneminen alkaa pelottaa. Häpeä voi johtaa vetäytymiseen juuri silloin, kun yhteyttä muihin tarvittaisiin eniten. MLL nostaa seurauksiksi muun muassa ahdistuneisuuden, itsetunnon ongelmat ja sosiaalisen eristäytymisen. Kohteen reagointia ei pidä käyttää mittarina teon vakavuudelle. Yksi nuori itkee, toinen vaikenee ja kolmas vastaa vihalla. Joskus sama nuori on eri tilanteissa sekä kiusattu että kiusaaja. Se ei poista vastuuta teoista, mutta muistuttaa, että pelkkä syyllisen etsiminen ei vielä korjaa ryhmän normeja, turvattomuutta tai avun tarvetta. Jos joudut kohteeksi: toimi näin • Turvaa ensin. Jos olet välittömässä vaarassa, uhka on käynnissä tai pelkäät jonkun vahingoittavan itseään tai muita, soita 112. Älä mene tapaamiseen tai paikkaan, jossa epäilet joutuvasi vaaraan.

• Seksuaalisen kuvan luvaton levittäminen voi koskea myös todellisuuspohjaista tai todenmukaista kuvaa. Siksi aidolta näyttävä tekoälyllä muokattu seksuaalikuva ei ole juridisesti harmiton pila.

• Tallenna näyttö ennen estämistä. Ota kuvakaappaukset koko keskustelusta niin, että käyttäjänimi, profiili, päivämäärä ja kellonaika näkyvät. Tallenna linkit ja merkitse, missä palvelussa sisältö oli sekä ketkä sen näkivät. Katoavasta sisällöstä voi ottaa ruututallenteen. Säilytä alkuperäiset tiedostot ja varmuuskopio.

Rikosoikeudellinen vastuu alkaa Suomessa 15-vuotiaana. Sitä nuoremmankin teko selvitetään, ja seurauksena voi olla esimerkiksi vahingonkorvausvastuuta sekä lastensuojelun ja koulun toimenpiteitä. Ikä ei siis tee vahingollisesta teosta merkityksetöntä.

• Älä levitä vahinkoa lisää. Älä lähetä loukkaavaa tai seksuaalista aineistoa eteenpäin edes todisteeksi kaverille. Alaikäiseen liittyvää seksuaalista kuvaa ei pidä ladata tai kopioida tarpeettomasti; säilytä tilin tiedot ja linkki ja ota yhteys poliisiin tai Nettivihjeeseen.

Miksi seuraukset voivat olla raskaita? Verkossa yleisö on usein näkymätön.

• Katkaise yhteys. Kun näyttö on tallessa, estä tai mykistä tekijä ja ilmoita Siniset Ritarit 2/2026 23

tti ki us aa m in en Ne

yleisöstä. Sivustaseuraaja voi auttaa jättämällä sisällön jakamatta, ilmoittamalla sen palvelulle, ottamalla yhteyttä kohteeseen yksityisesti ja kertomalla turvalliselle aikuiselle. Jos tilanne sallii, lyhyt ”Tämä ei ole ok – poistakaa se” voi muuttaa ryhmän normia. Oma turvallisuus menee silti aina väliintulon edelle.

Mistä saa apua Suomessa? • Hätätilanne: 112, kun henki tai terveys on vaarassa tai uhka on välitön. • Poliisi: rikosilmoituksen voi tehdä verkossa. Kiireettömään neuvontaan löydät kanavat poliisi.fi-palvelusta.

sisältö palvelulle. Älä lähde kostamaan, uhkailemaan takaisin tai neuvottelemaan kiristäjän kanssa yksin. • Suojaa tilisi. Vaihda salasana, kirjaa muut laitteet ulos ja ota kaksivaiheinen tunnistautuminen käyttöön, jos epäilet tilikaappausta. Tarkista yksityisyys-, sijainti- ja maininta-asetukset. • Kerro yhdelle turvalliselle ihmiselle. Nuoren kannattaa kertoa vanhemmalle, opettajalle, kuraattorille, terveydenhoitajalle, valmentajalle tai muulle luotettavalle aikuiselle. Pyydä, että hän pysyy mukana seuraavissa vaiheissa. • Tee rikosilmoitus matalalla kynnyksellä vakavasta teosta. Ota poliisiin yhteyttä erityisesti, jos kyse on uhkauksesta, vainoamisesta, kiristämisestä, seksuaalisesta kuvasta, yksityisen tiedon laajasta levittämisestä, identiteetin väärinkäytöstä tai jatkuvasta häirinnästä. Rikosilmoituksen voi tehdä verkossa; kiireellisessä vaarassa soitetaan 112.

ääneen, ettei tapahtunut ole hänen syynsä, ja kysy: ”Mitä tarvitset juuri nyt?” Älä aloita ottamalla puhelinta pois rangaistuksena. Se voi katkaista myös turvalliset yhteydet ja opettaa, että avun pyytämisestä seuraa lisää menetyksiä. Sopikaa yksi aikuinen, joka koordinoi yhteydenotot, dokumentoinnin ja seurannan. Koulun rehtorin ja opettajan on puututtava kouluaikana tai kouluun liittyvässä toiminnassa tapahtuvaan verkkokiusaamiseen. Vapaa-ajalla tapahtuvan teon toimivaltakysymykset ovat rajatummat, mutta koulun pitää auttaa, kun tilanne vaikuttaa oppilassuhteisiin, opiskeluun tai turvallisuuteen. Oppilaalla on oikeus kuraattorin, psykologin, terveydenhoitajan ja lääkärin tukeen. Aikuinen ei saa luvata, että asia pysyy täysin salassa, jos nuoren turvallisuus vaatii muiden apua. Sen sijaan voi luvata kertoa etukäteen, kenelle tietoa viedään ja miksi. Se palauttaa tilanteeseen hallinnan tunnetta.

AIKUISEN TÄRKEIN TEHTÄVÄ ON USKOA JA PYSYÄ RINNALLA

SIVUSTASEURAAJA VOI KATKAISTA YLEISÖN VOIMAN

Kun nuori kertoo, ensimmäinen vastaus ratkaisee paljon. Kiitä kertomisesta, sano

Nettikiusaaminen saa voimaa tykkäyksistä, nauruhymiöistä, jakamisesta ja hiljaisesta

24 Siniset Ritarit 2/2026

• Rikosuhripäivystys (RIKU): 116 006. RIKUchat ja juristin puhelinneuvonta 0800 161 177 auttavat rikoksen uhreja, läheisiä ja todistajia. • MLL:n Lasten ja nuorten puhelin: 116 111, maksuton ja nimetön alle 25-vuotiaille. Nuortennetti tarjoaa myös chatin ja kirjepalvelun. • MIELI Kriisipuhelin: 09 2525 0111 suomeksi ympäri vuorokauden, nimettömästi ja luottamuksellisesti. • Sekasin-chat: anonyymi keskustelupaikka 12–29-vuotiaille. • Pelastakaa Lasten Nettivihje: ilmoita lapseen kohdistuvasta seksuaalisesta häirinnästä, houkuttelusta tai lasta seksuaalisesti esittävästä aineistosta. • Take It Down: maksuton ja anonyymi palvelu voi auttaa estämään alle 18-vuotiaana otetun alaston- tai seksuaalisen kuvan leviämistä osallistuvilla alustoilla ilman, että kuva poistuu omalta laitteelta. Apua kannattaa pyytää, vaikka ei olisi varma, onko tapahtunut rikos. Tuen tarve ei riipu rikosnimikkeestä. Nettikiusaamisen kohteeksi joutuminen ei ole merkki heikkoudesta eikä syy hävetä – vastuu on aina loukkaavasta teosta vastaavalla.