www.blueknights.fi Lainvalvojien MP-kerho | 2/2023 | ISSN 2954-2030
Jani on koulukiusaamisen uhri Hymyilevän motoristin kevätpäivät Oulujärven ympäriajo
Legenda on jälleen Suomen markkinoilla
2
Blue Knights - maailmanlaajuinen organisaatio jolla on jäseniä yli 19500
B
lue Knights on perustettu huhtikuussa 1974 Yhdysvalloissa Bangorissa paikallisten poliisien kesken.
Kerho päätettiin perustaa ikään kuin vastapainoksi rikollisille moottoripyöräjengeille. Blue Knights -nimi ja -logo ovat kansainvälisesti rekisteröityjä tavaramerkkejä. Blue Knights International on levinnyt maailmanlaajuiseksi organisaatioksi. Paikallisosastoja on ympäri maailman mm. Amerikassa, Australiassa, Euroopassa, Skandinaviassa. Euroopan lähes jokaisessa maassa on tällä hetkellä vähintään yksi Blue Knights -osasto. Jäseniä kerhossa on yli 19500. Blue Knightien ideologia voidaan vapaasti suomennettuna jakaa viiteen osaan: 1. Pitää yllä ”vanhan ajan hyvää” motoristihenkeä 2. Edistää moottoripyörä harrastusta ja moottoripyöräilyn turvallisuutta
3. Ajaa moottoripyörän omistajien ja käyttäjien etuja 4. Edistää esimerkillä ja muilla hyväksyttävillä keinoilla moottoripyörän turvallista käyttöä ja moottoripyöräilystä nauttimista 5. Tuoda lainvalvojia lähemmäs suurta yleisöä Blue Knights Suomessa Suomessa on kaksi paikallisosastoa Blue Knights Finland I on perustettu 2003 Lahdessa ja Blue Knights Finland II on perustettu 2018 Kokkolassa. Yhdistyksemme on avoin kaikille moottoripyöräileville lainvalvojille, joilla on valtion virka ja kiinniotto- ja/tai pidätysoikeus.
Tällaisia virkamiehiä löytyy esimerkiksi: - tullista - poliisista - rajavartiolaitoksesta - puolustusvoimista Myös rikosseuraamuslaitoksen sekä syyttäjäviranomaisissa voi olla tälläisia virkamiehiä. Blue Knights Finland I ry yhdeksi tärkeäksi toiminnaksi on muodostunut hyväntekeväisyys. Kerho on lahjoittanut, niin rahaa kuin aikaa, koko olemassaolonsa aikana erilaisille tahoille pyrkien jakamaan ja tuomaan iloa arjen keskelle. Lapset ovat olleet hyvin monesti auttamisen kohteena, mutta osansa on myös saaneet mm. sotiemme veteraanit.
www.blueknights.org
3
10
4
ISSN 2954-2030
8
Julkaisija Blue Knights Finland I ry www.blueknights.fi Päätoimittaja & puheenjohtaja Pekka Viuhkola Kustannus ja painatus Printmix Vaihde: 010 319 6380 myynti@printmix.fi https://www.printmix.fi/
13
Ilmoitusmyynti Suomen Myyntimediat Taitto Mika-Matti Trogen Sisällys Pressan palsta 7 Hymyilevän motoristin kevätpäivä 2023
8
Royal Enfield, legenda on jälleen suomen markkinoilla 10
16
Pikainen kevätretki Eurooppaan 23.04-02.05.2023
13
FIN II Kevätreissun säätiedote
14
Ekin ja Vipsun moottoripyöräreissu Norjan Lofooteille 16 Oulujärven ympäriajo 18 Jani on koulukiusaamisen uhri
20
Tapahtumakalenteri 2023 25
20 5
6
Pressan palsta
B
lue Knights Finland 2 terveiset tulee vihdoin koti Suomesta. Seikkailu välimerellä UNFICYP organisaation palveluksessa Kyproksella on ohi. Paluu työelämään on 6.7.2023 ja heti K1 kenttäjohtovuorolla ja tupla yövuoro viikonloppuna eli se siitä pehmeästä aloituksesta.
Kotona suomessa perheen lisäksi odotti lukematon määrä tekemättömiä töitä, muun muassa talon maalaus ja pari traktori kuormaa koivupöllejä, mutta niissäkin on päästy hyvään vauhtiin, mutta koko kesäksi puhdetöitä riittää varmasti. Pyöränä alla edelleen BMW K1200GT joka lähes kahden vuoden ajamattomuuden jälkeen lähti moitteettomasti käyntiin. Tein pyörälle perus huollon, latasin akun ja ei muuta kuin tielle. Kyproksella liikenneturvallisuus oli retuperällä, muutaman lyhyen ajoreissun jälkeen huomasin että kyllä niitä vaaroja täällä Suomessakin riittää, pari läheltä piti tilannetta on jo osunut kohdalle. Tällä hetkellä ajatuksissa on oman näkyvyyden parantaminen, tumma pyörä ja tummat ajovaatteet ei ehkä kuitenkaan ole se turvallisin vaihtoehto. Kyproksella vaikka suurin osavuodesta on lämmintä ja kuivaa myös usein liian kuuma, kotiin palattuani huomasin kuinka paljon olen kaivannut suomea ja suomen kesää, mikään ei voita sitä tunnetta kun nouset pyörän selkään aamulla keskelle vihreää luontoa, raikkaaseen ilmaan, ei ole kuuma, ei ole kylmä. Kesäkuu on tarjonnut parastaan ja ajokelit on olleet pohjanmaalla aivan loistavat. 18 kuukauden aikana huomasi kyllä, että Suomessa asiat on hyvin vaikka Ukrainan kriisi on sekoittanut taloutta monella tavalla, toivottavasti tähän hulluuteen tulee loppu nopeasti. Ukrainan Blue Knights tekee kovasti töitä auttaakseen hädässä kärsiviä. On ollut hienoa seurata miten Blue Knightsit ympäri maailmaan haluaa auttaa sodan ahdingossa kärsiviä ritari veljiä. Vuoden päätapahtuma odottaa elokuussa Virroilla ja kuulin ilokseni, että ilmoittautumisia on tullut runsaasti. En malta odottaa että tapaamme kaikki elokuussa. Siihen asti turvallisia kilometrejä. Ride with Pride Marko Niemi Presidentti Blue Knights Finland 2
”Tumma pyörä ja tummat ajovaatteet ei ehkä kuitenkaan ole se turvallisin vaihtoehto”
7
Hymyilevän motoristin kevätpäivä 2023 Teksit: Mikko Salo Kuvat: Mikko Salo, Noora Elgland, Laura Pyyhtiä, Motouutiset
H
ymyilevän Motoristin Kevätpäivä on jo perinteikäs vuosittain järjestettävä valtakunnallinen motoristien kevätkauden aloittava kokoontuminen. Kyseinen tapahtuma järjestettiin tänä vuonna jo 44 kerran. Järjestelyvastuu ja pitopaikka vaihtuvat vuosittain. Tämän vuoden järjestelyiden vastuun oli ottanut Helsingin Moottoripyöräkerho ja pitopaikkana oli Malmin lentokenttä. Tapahtuman suojelijana on Suomen Motoristit ry (SMOTO). Tapahtuman yhteydessä järjestetään yleensä myös arpajaiset, joiden tuotto lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. Tämän vuoden arpajaisten tuotto lahjoitettiin Hope ry:lle.
houkutellut yleisöä tuhansittain paikalle sekä lentokentälle että reitin varteen. Blue Knights:n iskuryhmä vahvistettuna
Jokaisen tapahtuman yhteydessä järjestetään myös paraatiajo, johon motoristi voi halutessaan osallistua. Tänä vuonna reitti oli pituudeltaan 25 kilometriä ja kierteli pääsääntöisesti Pohjois-Helsingin ja osittain Vantaan alueilla. Kaunis aurinkoinen sää oli
yhden osallistujan entisen työkaverin tyttärellä kokoontui hyvissä ajoin aamulla Ilolan ABC:lle Vantaan Koivuhakaan. Ryhmämme kokoontuessa paikalle, käytiin läpi päivän ohjelma ja kerrattiin ryhmäajoasioita sekä sovittiin paikat marssijärjestyksessä. Kaiken kaikkiaan yhdeksän hengen ryhmä kahdeksalla pyörällä varustettuna suuntasi paikallisen ritariveljen johdolla kohti Malmin lentokenttää. Pienen muodostelmassa ajetun pätkän jälkeen, muutama minuutti ennen varsinaista aukeamista, saavuimme sisäänajoportille. Järjestäjät viittasivat meidät kuitenkin suoraan jatkamaan matkaamme kohti paraatiajoparkkia. Pyörät parkkiin ja huomasimme, että olemme ensimmäisen ajoletkan aivan kärjessä, no sehän sopi meille vallan mainiosti. Varsinaiseen paraatiajoon oli tarkoitus lähteä kello 13, joten aikaa jäi hyvin seurusteluun ja käppäilyyn alueella sekä tietty paikalla olevien satojen pyörien katseluun.
Ajo reitille Kokoontuminen
Pientä palaveria
Lähes samaan aikaan meidän kanssa saapui paikalle myös tuttu punainen ritari Kemiöstä ja olihan se kuvattava, kun on komeat värit edustettuina. Puolen päivän aikaan varsinainen tapahtuma julistettiin avatuksi Helsingin Moottoripyöräkerhon puheenjohtajan, Satu Laitisen toimesta. Muita tervehdyksen tuojia olivat mm. Helsingin kaupungin apulaispormestari Daniel Sazanov ja SMOTO ry:n puheenjohtaja Jarmo Jokilampi. 8
”Totesimme, että mukavaa oli ja tullaan toistekin” oli noin 20 km/h, jolloin sopivaa vaihdetta ei aina tahtonut löytää. Oman haasteensa toi myös helteinen, tyyni sää ja muutaman osallistujan olikin pysähdyttävä matkan varrella jäähdyttelemään konettaan. Reilun tunnin mittaisella reitillä oli vilkuttajia lähes kaikkialla ja kyllä lapasta sai nostella miltei koko ajan. Takaisin Malmin lentoasemalle tulon jälkeen osa iskuryhmästämme jatkoi saman tien matkaansa omiin suuntiin ja osa vielä paransi hetken maailmaa, kunnes oli aika heittää heipat. Totesimme, että mukavaa oli ja tullaan toistekin.
Vielä ennen pyörille siirtymistä kerrattiin paraatiohjeet ja toivoteltiin turvallista ajokautta kaikille. Paraatiin osallistuvat pyörät oli jaettu kahteen eri ajo-osastoon, joista ensimmäinen käsitti noin viisisataa pyörää ja toinen osasto noin neljäsataa pyörää, eli varsin mahtavat pyöräletkat oli kyseessä. Letkojen lähdöt oli porrastettu, jotta muu liikenne pääsisi letkojen välillä myös liikkumaan. Reitti oli mie-
lestäni erittäin hyvin opastettu ja liikenneohjattu ja letkaa johti moottoripyöräpoliisi. Myöhemmin kuulin, että jotkut osallistujat olivat kuitenkin eksyneet letkasta ja olivat mutkan kautta palanneet lähtöpaikkaan. Liikenteenohjaajista ja poliisista piittaamatta aina näköjään löytyy autoilijoita, joiden on pakko yrittää ajomoudostelman keskelle tai väliin ja näin aiheuttaa tarpeettomia vaaratilanteita. Hieman haasteita aiheutti myös paraatiletkan nopeus, joka paikka paikoin
9
, legenda on jälleen suomen markkinoilla Teksti ja kuvat: Mikko Salo
Y
hä tuotannossa olevista, yksi vanhimmista moottoripyörämerkeistä maailmalla on Royal Enfield. Firma on perustettu 1893 ja alun perin se on valmistanut polkupyöriä. Mutta jo heti 1900 -luvun alussa se siirtyi moottoripyörien valmistukseen. Alun erilaisten motorisoitujen kaksipyöräisten ”viritysten” jälkeen kehitys oli todella vauhdikasta ja vuonna 1909 käsitti mallisto jo kahdeksan eri moottoripyörämallia. Tunnetuin malli lienee on ollut Bullet. Se tuli markkinoille 1932 ja sitä edelleenkin valmistetaan. Mutta kuten varmaan moni moottoripyöräharrastaja on huomannut, niin brittiläisten moottoripyörämerkkien kultakausi on ohi ja monet aikaisemmin valmistetut merkit ovat kadonneet kokonaan markkinoilta. Niin olisi ehkä myös käynyt Royal Enfield -merkillekin, ellei sen valmistus ja omistus olisi siirtyneet Intiaan. Nykyi-
sin merkki elää uutta nousuaan ja voi hyvin. Suomeen pyörää on alettu tuomaan vuonna 2022 ja maahantuojana on lahtelainen Riku Motor, jonka takana on Riku Routo. Hän on myös Suomen Moottoripyörämuseon ja motoristikahvila Ace Cafen pyörittäjä. Eli, jos mukavaa tekemistä haluaa keksiä, niin käynti Lahdessa kyseisessä paikassa on varmasti kokemuksen arvoista. Nykyinen Royal Enfield -mallisto käsittää kahdeksan eri pyörämallia ja tänä kesänä esittelykiertueella oli testattavana neljä eri mallia. Olihan se pakko lähteä ihmettelemään ja pruuvailemaan intialaisia moottoripyöriä. Royal Enfield Meteor 350 Pienintä mallia edustaa retrohenkinen Meteor 350. Kyseessä on yksisylinterinen, ilmajäähdytteinen pyörä, josta tehoa löytyy n. 21hv ja vääntöä hyvin maltilliset 27 Nm. Ajokunnossa pyörällä on painoa hieman alle
Meteor 350 1
10
200kg (191) ja tankki vetää 15 litraa. Pyörän kulutuksen (n. 2,8l/100km) huomioiden sen toimintasäde on yli viisisataa kilometriä. Pyörästä löytyi varsin hyvä ajoasento aikuiselle miehelle kuten myös petaalit ja namiskukkelit olivat ihan hyvillä paikoilla. Liikkeelle lähdettäessä kaasuvaste tuntui hieman kuminauhamaiselta, eli siihen olisi toivonut vähän enemmän terävyyttä. Pyörää
vät vähän persoonallisilta, no makuasia. Ajettaessa 5-lovisen laatikon vaihteet napsahtelivat tarkasti paikalleen ja muutenkin pyörä tuntui ihan mukavalta huristella. Mutta jälleen tässäkin mallissa reippaammin kiihdytettäessä moottorista kuului epämääräistä ääntä. Urbaanin, joka paikan pyörän mallinimi Scram (ottaa hatkat) sopii pyörän luonteeseen hyvin. Hintaa tälle citymaasturille kertyy hieman alle 7000€ Royal Enfield Super Meteor 650 Pienen Metorin suosion siivittämänä, tehtiin mallista isompi painos, joka sekin mahtuu tehojensa puolesta vielä A2 -luokkaan. Pyörä on retrohenkinen, kuten suurin osa Royalin mallistosta muutenkin on. Moottori on kaksisylinterinen ja ilmajäähdytteinen.
Scram 411
on helppo viedä ja jarrut tuntuivat varsin hyviltä. Vaihteita pyörässä on viisi kappaletta ja ne napsahtelivat nätisti paikoilleen. Kaasua avattaessa hieman reilummalla kädellä moottorista kuului epämääräistä ääntä, jonka selitystä en keksinyt, liekö ominaisuus vai jotain muuta. Muuten pyörässä oli kyllä hauskat pakoäänet. Jos on hankkimassa itselleen ensimmäistä A2 -luokan pyörää ei tämä retrohenkinen Royali ole ollenkaan huono vaihtoehto. Hintaa pyörällä on hieman päälle 6000€. Royal Enfield Scram 411 Seuraava pyörä oli adventure tyyppinen Scarm 411, joka on hieman ”riisuttu” version
saman merkin Himalayan seikkailupyörä mallista. Pyörä on enemmänkin ajateltu asfalttiviidakon haasteisiin kuin metsäseikkailuihin. Moottori on mallinimensä mukaisesti 411 kuutioinen ja tehoa siitä löytyy hieman päälle 24hv maksimiväännön ollessa 32Nm. Pyörän ollessa ajokunnossa vaa’an viisari värisee hitusen alla 200kg kohdalla. Tankkiin mahtuu 15 litraa menovettä. Ajoasento pyörässä on pysty ja pyörää on helppo hallita. Vaikka pyörästä löytyy maavaraa 200mm, niin istuinkorkeus on maltillisesti vain 795mm. Yksiosainen istuin poikkeaa sisarmallista ja on kuuleman mukaan mukavampi pitkillä matkoilla. Muutenkin pyörästä löytyi jälleen ihan mukava ajoasento. Peilit pyörässä näytti-
Kuutioita moottorista löytyy liki 650 (648). Tehoa pyörässä on 47hv ja vääntöä 52,3Nm. Tämän custom pyörän paino tankattuna liki 250kg ja matala istuinkorkeus 740mm kertovat omaa kieltään siitä, että pyörä on suunniteltu enemmän nautiskelijoille kuin urheilullisille kuljettajille. Muuten retrohenkisen pyörän pienenä erikoisena yksityiskohtana voidaan pitää USD -keulaa (etuteleskoopit ylösalaisin). Joka on muuten toistaiseksi ainoa malliston pyörä, jossa sellainen on. Lisäksi pyörästä löytyy led -valot, joka sekin ensimmäistä kertaa Royaleissa. Hypätäänpä sitten ratsun selkään. Pyörän päälle on helppo nousta ja löytää satulasta paikkansa, johtuen matalasta istuinkorkeudesta. Jalkojen paikkaa joutuu hieman ensin tarkastelemaan, koska on tottunut touring -pyörien pystyyn istuma-asentoon. Tässä mallissa mennään kantapäät edellä eli jalkatapit on sijoitettu varsin eteen.
Super Meteor 650
11
Continental GT 650
No varovasti liikkeelle ja äkkiäkös taas tähänkin tottuu. Hetken kuluttua alkaa mukava ajoasento löytymään ja lopulta osaa käsiäkin pitää löysän retrohenkisesti. Pyörä taittuu mukavasti kaarteisiin ja sitä on varsin helppo hallita. Vaihteita löytyy kuusi kappaletta ja vaihteet toimivat hyvin mutta johtuen ilmeisesti vaihdepolkimen asennosta, niin vähän joutui välillä vaihdetta hakemaan. Kaiken kaikkiaan lyhyen koeajolenkin perusteella pyörästä jäi hyvä ja laadukas fiilis. Hintaa tästä laadusta saa laittaa tiskiin noin 11 000 euroa. Royal Enfield Continental GT 650 Viimeisenä rivistä löytyi hieman sporttisemman näköinen cafe racer. Pyörä on tullut jo aikanaan Intian markkinoille 2018 ja on suunniteltu nimenomaa myös globaaleja markkinoita silmällä pitäen. Coninental GT on myös koko malliston ensimmäisiä kaksisylinterisiä moottoripyöriä sitten vuoden 1970. Pyörää on päivitetty vuodelle 2023 uusimalla värimaailmaa sekä laajentamalla 12
toiminnallisia ja ergonomisia ominaisuuksia. Pyörään on asennettu led -valot, ja uusittu istuin on kuuleman mukaan aiempaa mukavampi. Continental GT on siis cafe racer -tyyppinen, clip-on kahvoilla varustettu sporttipyörä. Moottorin tarkka sylinteritilavuus on 648 ja tehoa siitä on otettu 47,75hv maksimiväännön ollessa 52,3Nm. Eli tämäkin pyörä menee juuri ja juuri A2 -luokkaan. Märkäpaino on 212kg, tankkiin mahtuu menovettä 12,5 litraa ja kulutus on 4,2l/100km. Edellisen pyörän koeajopätkän jälkeen nyt selkeästi hypättiin erilaiseen kyytiin. Ajoasento on varsin urheilullinen eli etupainoinen ja fiilistä lisää kapea ohjausote clip-on kahvojen vuoksi. Liikkeelle lähdössä yllättyi jo heti siitä, kuinka pirteältä moottori vaikutti ja sopi äärettömän hyvin sporttisen pyörän ulkonäköön. Koeajolenkillä toivoi, että ajettu pätkä olisi ollut hieman syheröisempi ja pidempi, niin mukavalta tuntui pyörää viedä. Mutkiin mentäessä hieman reilummalla nopeudella myös jarrut tuntuivat riittävän tehokkailta, eikä jarruun tarvinnut juurikaan voimaa. Vaihteita löytyi kuusi
kappaletta ja myös tässä pyörässä, kuten muissakin ajamissani Royal Enfield:issä, vaihteet napsahtelivat tarkasti paikoilleen ja vaihtaminen oli helppoa. Tällä pyörällä olisi ajanut mielellään pidemmänkin lenkin. Hintaa Continental GT:llä on malliversiosta riippuen 9 950 – 10 600€. Koeajojen jälkeen voi heti todeta, että on aivan turha naureskella intialaisille moottoripyörille. Pyörät ovat hyvännäköisiä ja mielestäni varsin laadukkaan oloisia. Valmistusmääristä voi esimerkkinä todeta, että pienintä Meteor 350 mallia on valmistettu viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana jo yli kolme miljoonaa kappaletta. Nykyisin Royal Enfield on yksi maailman suurimmista moottoripyörävalmistajista tuotannon kappalemäärillä mitattuna. Jotain pientä ihmetystä meikäläisessä herätti sellainen yksityiskohta, että tarkkailtaessa mittariston eri näyttöjä ja hakiessaan sitä pientä namiskukkelia, jolla näyttämää valitaan, niin jokaisessa mallissa tuo kyseinen nappi oli erinäköinen ja löytyi eri paikasta, välillä oikealta ja välillä vasemmalta. Joillain muilla pyörämerkeillä napit ovat suunnilleen samoilla paikoilla mallista riippumatta.
Pikainen kevätretki Eurooppaan 23.04-02.05.2023 Teksti: Philip Ahonius
T
alvella Mika Waltsu Wallius ehdotteli jonkinlaista mopo reissua Eurooppaan kunhan kelit lämpenee.
Otin tietysti idean innokkaana vastaan ja jäin odottelemaan Mikan retkisuunnitelmaa.Kun sitten sain matkaehdotelman totesin,että melkoinen kilometrimäärä melko lyhyessä ajassa. Vihdoin lähtöpäivä koitti ja ensimmäinen etappi oli Turkuun ja sitten laivalla Kappelskääriin Ruotsinmaalle. Kun odottelin matkakumppaneita Turun satamassa paikalle kurvasi Viron omapoika Toivo Korbela (Patriot Legion kerhosta)ja hetkeä myöhemmin meidän idän ankkuri Waltsu Wallius ja hänen seurassaan Setälän Matti (Intruder club). Tämänjälkeen ei muuta kun odottamaan laivalle pääsyä.
”Todella mielenkiintoinen ja antoisa reissu”
Aamulla laiva saapui Kapelskäriin 06.00 ja ilma ei välttämättä ollut kovin suotuisa satoi ja lämpötila +3 astetta. Nou hätä ei muutakuin menoksi ja eihän meillä ollut edessä kuin 1212 km Hampuriin. Saapuessamme Hampuriin Stade nimiseen esikaupunkiin 01.30 satoi edelleen ja lämpötila ei ollut muuttunut.Mika oli sopinut majoituksen Volker Saporan luokse joka on Blue Knights Berlin 31:sen past president.Pääsimme Volkkerin kodin lämpöön kuivattelemaan ja nauttimaan hänen vieraanvaraisuudestaan. Seuraavana päivänä Volker esitteli meille Hampuria ja illalla hän oli järjestänyt päivällisen, jonne oli kutsuttu Blue Knights väkeä. Hampurista matka jatkui kohti Gentia Belgiaan.Gentissä tapasimme Sylvian Belgian Blue Knightsin pikaisesti.
Yövyttyämme matka jatkui kohti Berliiniä. Olimme sopineet,että vierailemme Andyn ja Petran luona( Blue Knights Berlin 31). Jälleen oli osoitus mahtavasta vieraanvaraisuudesta ja Blue Knights hengestä. Gentistä matka jatkui Bryggeen,joka on todella kaunis kaupunki suosittelen.Belgiassa vierailimme Namurissa,joka on myös mielenkiintoinen kaupunki linnoituksineen. Namurista matka jatkui kohti Dunkerqueta jossa oli toisen maailmansodan aikana massiivinen liittoutuneiden evakointi operaatio. Dunkerquosta (Ranska) lähdimme kohti Bastognea (Belgia) jossa tutustuimme todella upeaan museoon aiheena toinen maailmansota.
Seuraavana päivänä kiitimme ja kumarsimme ja lähdimme kohti pohjolaa.Malmössä yövyttiin ja sieltä Kapelksääriin ja laivalla kohti Naantalia ja sieltä kotia kohti. Kuten alussa totesin aikataulu oli melko tiukka,mutta jälkeenpäin ajatellen todella mielenkiintoinen ja antoisa reissu. Itselle kertyi kilometrejä kymmenen päivän aikana 5142 km 13
FIN II Kevätreissun säätiedote Teksti: Karoliina Rautaketo
Puolangan Pessimismitalo
V
ihdoinkin pääsin taas osallistumaan kevätreissulle. Suuntana Kuusamo ja siellä Kuusamon rajavartioasema. Kokkolasta matkaan lähti neljä pyörää ja Pudasjärveltä seuraan liittyi vielä yksi. Perillä odottaisi John, joka oli tällä kertaa vain julkisten kulkuneuvojen varassa. Tulevan reissun paikallinen aktiviteetti Pieni Karhunkierros oli vielä avoinna, koska Koillismaalla kevät ei ollut vielä niin pitkällä, kuin meillä Pohjanmaalla. Lähtöpäivä oli kovin epävakainen ja illaksi Kuusamoon oli luvattu hurjaa keliä, jopa syöksyvirtauksia. Oli selvää, että menomatkalla ei poiketa suorimmasta reitistä paitsi jos keli niin pakottaa. Sovimme matkalle välietappeja, jolloin tarkastelimme sadetutkaa. Koska monelle matka oli kevään ensimmäinen pidempi reissu, lyhyillä tauoilla sai jaloitella ja ottaa kypärää pois päästä. Keulahenkilöä vaihdettiin sen mukaan kuka osasi reitit. Ruokatauko pidettiin Limingassa, jossa kelille kiukutellen puettiin jälleen sadeasut päälle. Olimme tähän mennessä saaneet jo monta sadekuuroa niskaan. Tiesimme, että Kiimingin tienoilla kova sade saattaa yllättää. Oulussa moottoritiellä alkoi ropista ja siinä vasta itkunauru pääsi, kun tajusin että sataa rakeita. Seuraava ajatus olikin, että onkohan tuo liukasta. Jäälissä vettä tulikin ettei eteensä tahtonut nähdä. Nopeutta pois ja rauhassa eteenpäin. Pian sade loppui kuin seinään. Vielä ennen Kuusamoa pieni pysähdys ja sadeasujen riisuminen. Levikkeeltä lähtiessä yksinäinen poro ilmestyi tielle. Tony käänsi prätkällä jenkaa ja siitähän poro pillastui. Poro pomppasi metrin korkeuteen ja pelkäsin, että nyt se käy seuraavan pyörän kimppuun. Sillä oli kuitenkin suuntana tien toinen puoli.
”Perillä Kuusamossa John piti esittelyn Rajavartiolaitoksesta” 14
Myllykoskella vielä vakavana ennen vaellusta
Perillä Kuusamossa John piti esittelyn Rajavartiolaitoksesta ja heidän työstä. Se oli mielenkiintoista kuultavaa, koska lopulta organisaationa raja ei ollut niin tuttu. Tämän jälkeen rantasaunaan laitettiin tulet ja sinne oli tarkoitus mennä Suomen lätkäpelin ensimmäisellä erätauolla. Miehet viihtyivätkin saunassa, joten minä nautiskelin uiden järvessä. Majoituimme Rajavartiolaitoksen virkistyskäyttöön tarkoitetuissa tiloissa. Seuraavan päivän aktiviteetti oli Pieni Karhunkierros. Edellisellä viikolla Metsähallitus oli päivittänyt, että matkalle tarvitsee kumisaappaat, mutta nyt reitti olisi kierrettävissä lenkkitossuilla. Maksullisella kyydillä Myllykoskelle ja sieltä lähdimme kierrokselle myötäpäivään. Itse olin kiertänyt Pienen Karhunkierroksen talvella muutama kuukausi aiemmin. Nyt halusin löytää Oulangan kansallispuiston tunnuksessakin olevan neidonkengän. Kevät oli niin alullaan, että nähtävänä olisi vasta lehtiä. Koko kierroksella en löytänyt oikeaa kasvia, se viimeinen neidonkenkä oli varmaan poimittu.. Tähän tietoiskuna, että neidonkenkä on Suomessa harvinainen ja rauhoitettu. Kasvia ei todellakaan tule
ei osallistunut vaellukselle, mutta hän kävi ajelemassa päivän aikana. Illalla oli tarkoitus mennä syömään paikalliseen ravintolaan, mutta tuli sade niin tilasimme pitsat asemalle. Lämmitimme rantasaunan ja taas olin ainoa joka viihtyi järvessä. Ukkonenkin siinä jyrähti. Oma ohjelmanumeronsa oli seurata, kun Kuusamon asemalle laskeutui rajan helikopteri. Oli mukavaa, kun lentäjänä toiminut luutnantti tuli myöhemmin tapaamaan meitä.
John juomassa vettä purosta
poimia tai vahingoittaa, siitä rapsahtaa 588 euron sakko. Vaellus oli ryhmäyttävä ja siitä jäi hyvä mieli. Keli oli mitä täydellisin. Yksi meistä
Paluupäivänä oli varaa miettiä reittiä, toki sateen uhka oli olemassa. Reunaehtona oli, että kotona oli oltava kun Suomen jääkiekkopeli taas alkaisi. Ehdotin, että poikkeaisimme Puolangan kautta ja tietä 800 kohti Kärsämäkeä. Puolangalla kuva Pessimismitalon edustalla ja kahville Muorin Grilli-kahvioon. Sopivat jaloittelutauot välillä ja Kärsämäen liikenneympyrässä hyvästelin porukan. Toiset menivät syömään, minä mummolaan. Tovin kuluttua katseltiin mummon kanssa ikkunasta ohi ajavaa moottoripyöräletkaa. Viimeinen päräytys ja olin kotona ja aloin editoimaan videokoostetta reissusta. 15
16
Ekin ja Vipsun moottoripyöräreissu Norjan Lofooteille Teksti: Virpi-Maarit ja Erkki Kerola
”Mieli ja kamera on täynnä upeita muistoja”
ei ollut vielä alkanut. Eki teki reittisuunnitelman ja varasimme yöpaikat etukäteen. Varauksia tehdessä meidät yllätti majoitusten edullisuus, kun kyse oli varsinkin Norjasta. Ilmeisesti kruunujen kurssit suosivat meitä. Ensimmäiset päivät matkasta veivät meidät pitkin Pohjois-Suomen maisemia ja läpi pohjoisen Ruotsin. Maisemat eivät siellä juurikaan sykähdyttäneet ja evästä oli hyvä olla mukana, koska yllätykseksi ruokailupaikat olivat vähissä.
A
urinko kultaisten säteidensä saattelemana heijastui BMW R1200GSA -moottoripyörän kiiltävään pintaan, kun suuntasimme matkalle kohti Norjan Lofotenin saariryhmää. Bemun boxerin mukavan kehräävä hyrinä saattoi meidät matkaan, kun lähtöpäivän aamuna Kokkolasta kohti Torniota. Olimme jo ennen corona-aikaa haaveilleet ja suunnitelleet matkaa saarelle. Yhtäkkiä keittiön pöydän ääressä päätimme lähteä heti Juhannuksen jälkeen, jolloin pahin sesonki
Ensimmäisenä pysähdyimme yöksi pieneen Camp Altan lomamökkiin lähelle Kiirunaa järven rannalle. Mökkimme sijaitsi vain metrin päässä rannasta. Pääsimme lauttasaunaan ja uimaan. Sää oli mitä parhain. Aamulla jatkoimme matkaa kohti Norjaa ja Lofoottien pääkaupunkia Svolværinia. Mukava pikku hotellimajoitus löytyi etukäteen jo aivan keskustasta. Lämpimässä illassa kävelimme kaupungin viehättävässä keskustassa ja taisimme nauttia yhdet oluetkin. Samalla ihastelimme sumun peittämiä vuorenhuippuja jotka kohosivat heti kaupungin taustalla. Aamusta suuntasimme lähellä saaren kärkeä olevaan Reinen kylään. Siellä sijaitsee
Reinebringen, joka on yksi Lofotenin saariryhmän kuuluisimmista nähtävyyksistä ja suosituimmista vaelluskohteista. Reine tunnetaan upeista maisemistaan ja perinteisistä punaisista kalastajamökeistään. Reinebringenin huipulle kiipeäminen tarjosi unohtumattoman kokemuksen ja henkeäsalpaavat näkymät yli Lofotenin kauniiden saarten. Vaikka nousu huipulle on melko rankka, palkinto maisemista on vaivan arvoinen. Huipulle johtaa noin 1,5 kilometriä pitkä polku, joka kulkee jyrkkää rinnettä. Huipun alapuolella levittäytyvät kristallinkirkkaat vedet, vihreät laaksot ja punaiset kalastajamökit. Taustalla kohoavat jylhät vuoret. Tutustuimme myös Lofotenin kärkeen, Å i Lofoteniin. Tie sinne kaartui halki upeiden maisemien, kunnes saavuimme kuvankauniiseen pikkukylään, jossa oli perinteisiä kalastajamökkejä. Maistoimme paikallisia herkkuja mm. suussa sulavaa jäämeren turskaa. Eki sai sieltä syntymäpäivälahjaksi villaisen kalastajaneuleen upeilla kirjailuilla. Paluumatkamme kotiin kulki Ruotsin Jällivaaran kautta, jossa vietimme yhden yön. Sieltä jatkoimme Uumajaan ja kohti Vaasaa laivalla, jossa nautimme makoisasta saaristolaispöydästä. Reissulle kertyi reilut 2500 km ja kuten tavallista Bemu teki matkan valittelematta ja vailla vaivoja. Nyt mieli ja kamera on täynnä upeita muistoja. Voimme lämpimästi suositella Lofootteja matkakohteeksi varsinkin moottoripyöräillen. 17
Teksti: Marko Kovanen Kuvat: Marko Kovanen, Jaakko Ritola, Petri Pylväläinen, Pekka Viuhkola
Oulujärven ympäriajo
B
lueknightsit ovat kiertäneet Suomen suurimpia järviä useampana vuonna Ritolan Jaakon järjestäessä ensimmäisenä Päijänteen ympäriajon. Päijänne kierrettiinkin alkuun sekä myötä, että vastapäivään. Tämän jälkeen vuorossa oli Saimaan ympäriajo. Viime vuonna kiersimme Pielisen ja ensimmäistä kertaa konseptina taisi olla, että reitteinä on sekä sora, että asvalttireitit. Pielisen ympäriajossa valikoitui seuraavaksi järveksi Oulujärvi ja konseptiksi jäi sora sekä asvalttireitti. Viikkoa ennen juhannusta oli mökki varattuna Vuokatin läheltä Naapurivaaran lomakeskuksesta. Majoitustilaa oli n. 7 hengelle ja lopulta majoituksessa oli 5, mutta osallistujia yhteensä 6 BlueKnigtsia, 4 chapter I:sta ja 2 jäsentä chapter II:sta. Mahdollisuuksia kiertää Oulujärvi oli siis sekä sorateitä, että asvalttiteitä pitkin. Neljä henkeä valitsi reitikseen soratiet ja jäsenet Pekka&Heikki kiersivät Oulujärven asvalttiteitä pitkin. Molempien reittien pituudeksi tuli n. 300 kilometriä ja ajopäivä oli lauantai. 18
Soramiehet tauolla
Ketjujen rasvausta
Tähän johonkin ne putosi, ei vaan pohjan tarkastelu ennen ylitystä
takoon, että ajoimme toisiamme vastaan lapapystyssä hieman ennen Säräisniemeä Oulujärven länsipuolella, kun asvalttimiehet olivat päättäneet lähteä Vaalasta Oulujärven eteläpuolen kautta kohti Kajaania. Hetki ennen kotiinlähtöä
Perjantaina kokoonnuttiin mökille ja grillattiin pientä iltapalaa perinteisellä pallogrillillä sekä saunottiin ja vietettiin iltaa kuulumisia vaihdellen sekä tarkemmat reittisuunnitelmat tehden. Varmisteltiin vielä .gpx tiedostojen jako, jotta reitillä suurinpiirtein onnistui pysymään.
Soramiesten lounastauko
Lauantaina aamupalan jälkeen ajoimme porukassa Vuokatin vaaran huipulle ja otimme ryhmäkuvan. Tämän jälkeen porukka jakaantui kahtia. Pekka ja Heikki lähtivät Sotkamon kautta kiertämään Oulujärveä vastapäivään Manamansalon kautta ajellen ja soramiehet lähtivät myötäpäivään. Todet-
Soramiesten reitti kiersi Oulujärven hienoa suomalaisia sorateitä pitkin. Lounastauko vietettiin myös Manamansalossa. Muutama haastavampi paikkakin löytyi, osin pienen eksymisen takia sekä Keisarintie tarjosi jälleen kerran hyvin paljon irtohiekkaa. Syvässä irtohiekassa ajaminen on kokemus jo sinällään ja yhden osallistujan mielestä olisi voinut jäädä kokemattakin, että elää olisi voinut ilman tuommoista kokemustakin. Soramiesten reitin kruunasi pieni vesistön ylitys reitin loppuvaiheessa ja illalla saunassa oli väsyneitä, mutta monia kokemuksia rikkaampia jäseniä. Sunnuntaina matkalaiset jakaantuivat kukin omille suunnille. Osin yhteisiä reittejä ajellen, kunnes tiet erkanivat. Säät suosivat tällä(kin) kertaa osallistujia eikä keli ollut liian kuuma / kylmä tai sateinen. Osallistujina olivat soralla Marko Kovanen, Jesse Lindholm, Petri Pylväläinen, Jaakko Ritola sekä asvalttimiehet Pekka Viuhkola ja Heikki Sikiö. Lauantai iltana pohdittiin pallogrillin äärellä, että mikähän järvi ensi vuonna kierrettäisiin ja ehdotuksista voiton vei Näsijärvi.
Juomatauko
19
Teksti: Mika Trogen Kuvat: Kuvituskuvia, shutterstock.com
20
Jani on koulukiusaamisen uhri Tämä tarina on jatkoa edellisessä numerossa olleeseen kirjoitukseen #EIkiusita -kampanjasta.
K
oulukiusaamista on vuosikymmeniä yritetty kitkeä pois erilaisilla kampanjoilla, viranomaisten toimesta ja nuoria valistamalla. Ongelma ei ole yksin suomalainen, vaan kiusaamista kohdataan runsaasti ympäri maailmaa. Kiusaaminen on valitettavasti yhä läsnä tuhansien lasten, nuorten ja opiskelijoiden elämässä.
Kiusaamista tapahtuu kaikilla koulutuksen asteilla päiväkodeista korkeakouluihin. Kiusaaminen ei valitettavasti rajoitu vain koulu- ja opiskelumaailmaan. Kiusaamista tapahtuu monilla muillakin elämän osa-alueilla, kuten työelämässä ja harrastuksissa. Lukemattomat lapset, nuoret ja aikuisetkin kärsivät kiusaamisen aiheuttamista seurauksista. Yleisesti seurauksena on vaikeasti hoidettavat mielenterveysongelmat. Yhteiskunnassamme ei tunnisteta kiusaamista kovinkaan hyvin ja jos kiusaaminen tunnistetaan, ei tiedetä, miten kiusattujen kanssa pitäisi toimia. Kiusattujen kokemuksia ja kiusaamisen seurauksia ei ymmärretä. Kerron tässä kirjoituksessa erään tarinan, tarkoituksenani kuvastaa varmastikin aika tavallista koulukiusaamistapausta, joka saa lopuksi hyvän lopputuloksen, tosin vasta vuosia kärsimyksen jälkeen. Tarina on tosi, mutta kiusatun ja kiusaajan nimet on muutettu.
”Ainoa poikkeavuus valtamassasta oli ujous, hiljaisuus ja hänellä oli poikkeavan harittavat silmät” Ujo ja hiljainen Jani Janin perhe muutti Espooseen ja Janilla alkoi yläaste peruskoulussa. Jani oli ujo ja hiljainen nuori miehen alku. Perheeseen kuuluivat hänen lisäkseen vain isä ja äiti. Sisaruksia Janilla ei ollut.
21
”Mikko ei enää käynyt Janin luona kylässä ja kaverukset etääntyivät”
Koulun ulkopuolella Mikko kuitenkin oli taas se sama kaveri. He tapasivat usein Janin kotona. Pian Jani kuitenkin ymmärsi, että Mikko ei halunnut olla hänen kaverinsa kuin kahden kesken. Kaveriporukoissa hän häpeili ja karttoi Jania. Helvetti alkaa
Hän oli siis muuten täysin normaali nuori, ainoa poikkeavuus valtamassasta oli ujous, hiljaisuus ja hänellä oli poikkeavan harittavat silmät. Uusi kaveri Janin perheen muutto osui kesälle, hän siis ehti mainiosti tutustua ennen koulujen alkua uuteen kotikaupunkiinsa. Aika pian hän sattumalta tutustui lähistöllä asuvaan Mikkoon, joka olikin aika tavalla erilainen kuin Jani Itse. Mikko oli puhelias ja vilkas nuori, joka oli todella suosittu kaupungin kaveripiireissä. Mikosta ja Janista tulikin nopeasti hyviä ystäviä. He viettivät yhdessä aikaa ja Mikko
22
vieraili heidän kotonaan usein. Janin äiti oli todella iloinen uudesta ystävästä. Aina kun Mikko tuli kylään äiti tarjoili kaveruksille herkkuja ja teki heidän olonsa mahdollisimman mukavaksi. Mikko vierailikin heillä lähes päivittäin ja perhe oli todella iloinen, koska aikaisemmin Janilla ei ollut juurikaan kavereita. Syksyllä kouluarki alkoi. Mikko ja Jani olivat eri luokilla. Koulun käytävillä he kuitenkin tapasivat päivittäin. Kun he kohtasivat käytävällä Jania ihmetytti kovasti, koska Mikko ei hänelle juurikaan puhunut. Ja kun Jani yritti avata keskustelua, Mikko oli aina todella vaivaantunut.
Ennen joululomaa Janin äiti huomasi, että Mikon vierailuiden aikana heidän kotoaan katosi usein esimerkiksi kolikoita pöydältä ja muitakin pieniä tavaroita. Aluksi äiti ei halunnut ottaa asiaa esiin. Kynnys esille nostamiseksi oli korkealla vain sen takia, että Janilla ei ollut muita kavereita ja äiti ei halunnut pilata sitä suhdetta. Eräänä päivänä äiti kuitenkin otti edellisen illan kolikoiden katoamisen esiin Mikon kanssa. Mikko kiisti tapahtuneen tiukasti ja asia jäi siihen. Tämän jälkeen Mikko ei enää käynyt Janin luona kylässä ja kaverukset etääntyivät.
Uusi kohtaaminen Lopulta perhe päätti siirtää Janin toiseen kouluun. Uudessa koulussa Jani pärjäsi kohtuullisen hyvin. Hän sai opiskelunsa hyvillä arvosanoilla loppuun ja suoritti myöhemmin korkeakouluopinnot. Hän tutustui mukavaan tyttöön ja meni naimisiin. Hän ei enää kohdannut kiusaamista. Hän on erään suuren yrityksen johtajana ja tänä päivänä siis menestyvä liikemies. Eräänä maanantaisena päivänä yrityksen rekrytoinnin yhteydessä Janin oli määrä pitää työhaastattelu mahdollisesti heidän uudelle työntekijällensä. Janin työhuoneen oveen koputti yllätykseksi Mikko, joka oli työnhakijan ominaisuudessa saapunut paikalle. Hieman punoittava poskinen mies istui alas. Heti ensi töikseen Mikko kertoi katuvansa kiusaamista ja pyysi nöyrästi anteeksi Janilta. Mikko kertoi, että häntä oli painanut asia jo monta vuotta. Jani kertoi Mikolle kiusaamisen aiheuttamasta kohtuuttomasta kärsimyksestään, mutta lopuksi hän antoi anteeksi. Mikkoa ei valittu työtehtävään.
Kiusaamiseen liittyviä linkkejä: www.koulukiusaaminen.fi www.valopilkkuja.fi www.kiusatut.fi www.enkiusaama.fi www.eikiusita.net Koulun käytävillä Mikko alkoi aina kohdatessa tönimään Jania ja koulun vessassa hän kaatoi Janin repun sisällön vessan lattialle. Muutkin oppilaat lähtivät kiusaamiseen mukaan ja nimittelivät Jania ”kierosilmäksi” ja ”nössöksi”. Kevään aikana kiusaaminen vain paheni entisestään. Jani reagoi asiaan vetäytymällä kuoreensa ja usein hän ei tullut koulun tiloihin kuin vasta ihan viime minuutilla
ennen tunnin alkua. Koulun ruokalassa hän ei juurikaan vieraillut. Hän pysyi kotonaan kaikki vapaa-ajat ja ei uskaltanut kohdata juuri ketään. Jani oli todella ahdistunut ja hänellä alkoi tulla poissaoloja tunneilta. Keväällä asiaa käsiteltiin koulun kuraattorin kanssa, mutta apua ei juurikaan tullut. Koulukuraattorin käyntejä jatkettiin säännöllisesti.
www.mtkl.fi www.mieli.fi www.tukinet.net www.riku.fi
23
28
Tapahtumakalenteri 2023 Laita jo nyt ensi kesän Blue Knights -tapahtumat kalenteriisi! Seuraa muutoinkin kerhon viestintää, ajankohdat ja tapahtumien sisällöt tarkentuvat kauden mittaan. Myös paikallisia ilta-ajeluja ja muita tapaamisia ilmoitellaan kerhon verkkosivuilla sekä Facebook- ja Whatsapp -ryhmissä.
ELOKUU • BK Finland I Kansainvälinen kesätapahtuma International meeting 3.-6.8.2023. (Juhlavuosi BKF1 20 vuotta). • Ilta-ajeluja, paikalliset aktiiviset Blue Knights -jäsenemme ja ankkurimiehemme hoitavat näitä tapahtumia
SYYSKUU • Vielä on kesää jäljellä 2023, ajankohta ja paikka tarkentuvat
• Ilta-ajeluja, paikalliset aktiiviset Blue Knights -jäsenemme ja ankkurimiehemme hoitavat näitä tapahtumia
LOKAKUU • Ajokauden 2023 lopetus, perinteiseen tapaan päätämme tämänkin ajokauden. Tarkempi ajankohta ja paikka tarkentuu kesän 2023 kuluessa.
MARRASKUU Syyskokous ja pikkujoulut
Kuva: Timi Tikkanen
29