a d v a 1 a 02 Pr4/2
Väritä Tiimatonttu ;)
Toimitus Tiia Lippo: PJ-palsta 3 Vilma Sippola: Joulugallup 4 Maaria Haikola: Tiiman reliikit osa III 7 Elmeri Orjasniemi: Ekskursio 2021 arvostelu 10 Tiia Lippo & Aino Raki: Mystiset liikuntavuorot 12
Julkaisija: Tiima ry Päätoimittaja: Eeva Tuomanen Kansi: Emilia Körkkö Taitto: Eeva Tuomanen
PJ-palsta Heipä hei jälleen! Vuosi alkaa olla lopuillaan ja näyttäisi myös olevan tämän vuoden viimeisen PJ-palstan aika. Tätä kirjoittaessani syyskokous on pidetty ja joulukuu alkaa olla jo nurkan takana. Etenkin syksy tuntuu nyt vilahtaneen ohi ihan huomaamatta ja näin jälkikäteen tätä kulunutta vuotta tarkastellessa on pakko sanoa, että ollaan oltu melkoisella vuoristorata-ajelulla. Tiiman toiminnan kannalta vuosi 2021 oli kirjaimellisesti vaihteleva ja alkuvuoden etäjakso oli varmasti omalla tavallaan haastava useammalle opiskelijalle ja järjestölle. Syksyllä taas potkaistiin toiminta käyntiin ikään kuin entiseen malliin, toki aktiivisesti koronarajoituksia seuraten. Syksyn verrattain nopea repäisy pitkästä etäilystä miltei normaaliin toimintaan oli omalla tavallaan hektinen, mutta oli sitä myös odotettu. Ainakin itselläni oli ollut jo melkoinen ikävä kaikkia hauskoja tapahtumia ja lähikokouksia. Mahdollisesti eniten tuli kuitenkin kaivattua liikuntavuoroja ja ihan vaan sitä tavallista arkea, kun käytiin esimerkiksi syömässä yliopistolla. Vuoden 2021 suurimpia tapahtumia olivat esimerkiksi fuksiekskursio ja aikakonesitsit, mutta muutakin ehdittiin tekemään (eikä tämä vuosi vielä ole täysin taputeltu). Paljon tulee tapahtumaan myös seuraavana vuonna. Vuosi 2022 tulee toivottavasti olemaan vielä tätäkin vuotta normaalimpi, jotta esimerkiksi vuosijuhlat saataisiin lopultakin järjestettyä suunnitellusti 26. helmikuuta. Toimikunta onkin jo työn touhussa ja vuosijuhlavalmistelut etenevät hyvin. Aika näyttää mitä lopulta tapahtuu, mutta pidetään toivoa yllä. Uusi hallitus saatiin valittua marraskuun puolivälissä syyskokouksessa, joten tulevat toimijat ovat jo tiedossa. Itselleni tämä toimikausi 2022 tulee olemaan viimeinen ennen eläköitymistä näistä hommista (nyt se on luvattu kirjallisesti). Onnea uusille toimijoille pesteihin ja kiitokset omasta puolestani tälle ”vanhalle” hallitukselle. Tuntuu aikaiselta toivotella vielä mitään jouluun liittyvää, mutta tämän lehden ilmestyessä se on jo ajankohtaista. Eli hyvää joulua ja hauskaa uutta vuotta kaikille!
Talvisin, jouluisin ja kaikenmoisin terveisin vielä kerran, Tiia Lippo Kuva: Aino Raki
Puheenjohtaja 3.
Joulugallup Kysymykset: 1. Mikä on lempijouluruokasi? 2. Millaisia jouluperinteitä sinulla on? 3. Mikä on parasta joulussa?
Maija Sihvola, kolmannen vuoden opiskelija 1. ”Lempijouluruoka on tuuvinki aka. imelälaatikko, jota mummo tekee joka vuosi koko suvulle! Ja sitte hyvänä kakkosena riisipuuro kanelilla, sokerilla ja voilla, jota syödään aina aattoaamuna.” 2. ”Jouluaattona me vaihdetaan perheen kanssa lahjoja, syödään hyvin ja pelataan lautapelejä. Käydään myös iltasella hautausmaalla sytyttämässä kynttilöitä. Joulupäivänä sitten mennään isovanhemmille syömään ja pienempänä esiteltiin innoissaan serkkujen kanssa lahjoja mitä saatiin.” 3. ”Parasta joulussa on mennä kotikouvolaan ja unohtaa opiskelujutut hetkeksi ja lukee välillä vähä muutakin kuin kurssikirjoja. ❤”
4.
Tuomas Kemppainen, toisen vuoden opiskelija 1. ”Porkkanalaatikko” 2. ”Käyn usein perheen kanssa hautausmaalla ja käyn myös saunassa jouluna” 3. ”Parasta joulussa on ajan vietto perheeni kanssa”
Sonja Sippala, ensimmäisen vuoden opiskelija 1. ”Lemppareita on kaikki kalaruuat esim. graavilohi ja mäti” 2. ”Lumiukko on must, se katotaan aina perheen kaa telkkarista! Toinen vähän uudempi perinne on se et käydään aattona kattomassa kaikki Raahen vanhan kaupungin ikkunajoulukalenterit” 3. ”Parasta joulussa on yhteinen aika perheen kanssa ja yöhön asti jatkuvat lautapelitaistelut”
5.
! s o t i i k
V UOSIJ UH LI AMME T UKEMA S SA
kaikkien ! e n o u h olo
Kaikki yhdessä elokuvailtaan! Tiiman reliikit osa III Maaria Haikola
Tiima on historiansa aikana haalinut itselleen monenlaista tavaraa aina Gunnarista Caligulaelokuvaan. Nykyisellä yhteiskiltiksellä Tiiman reliikit elävät sulassa sovussa Kultun, Metelin ja Timpan tavaroiden kanssa. Tässä juttusarjassa käydään läpi tarinoita reliikkien takana. Karvavauvan tarinan löydät Praavdasta 1/20 ja Auskumukiperinteen syntymisen Praavdasta 3/20! Tiiman reliikkihyllyltä löytyvät kaksi dvd-koteloa pitävät sisällään kaksi hyvin eroottissävytteistä elokuvaa. Tinto Brassin ohjaama Caligula (1979) ja Loretta Sterlingin ohjaama When sex was dirty, volume 7 ovat päätyneet Tiiman haltuun lahjoitusten kautta: taustalla olivat ylevät ajatukset antaa muidenkin tiimalaisten nauttia kyseisten elokuvien ilosanomasta. Fuksien wappuseikkailu erotiikkaliikkeessä Kaikki historiankirjoihin jäävä tapahtuu aina wapun aikaan – kirkkovenesoutujen jälkimainingeista alkoi myös When sex was dirty –elokuvan matka Tiiman omistukseen. Keväällä 2015 kirkassilmäinen ja viaton fuksikaksikko Pauli Pulju ja Tuomas Timonen odottelivat muiden humanistien kanssa soutusaunoja alkaviksi, kun joku seurueesta ilmaisi hartaan toiveensa saada haalareihinsa roikkumaan vaaleanpunaiset pehmokäsiraudat. “Päädyimme yhdessä tuumin siihen lopputulemaan, että kyllä hyvinvointiyhteiskunnassa jokaisella perusoikeuksistaan nauttivalla kansalaisella on ehdottomasti oltava mahdollisuus saada haalareihinsa roikkumaan käsiraudat, mikäli henkilö näin haluaa”, Pulju ja Timonen kuvailevat. Matkaa kohti Asemakadulla sijaitsevaa Erotiikan aikaa oli pitkä ja vaarallinen, mutta itse erotiikkaan erikoistunut kivijalkaliike ystävällisine kassarouvineen jätti fukseihin hyvän muiston. “Olin saanut pääasiassa Rööperi-elokuvan ja Kummeli-sketsien perusteella käsityksen, että erotiikkaliikkeet olisivat hivenen hämyisiä ja tahmaisia paikkoja, jonka asiakaskunta koostuu itsensäpaljastajatakkeihin pukeutuneista yksinäisistä sieluista etsimässä virikkeitä harmaaseen arkeensa pipo syvälle silmille vedettyinä”, Pulju kertoo omista ennakkokäsityksistään. Ajatus elokuvan ostamisesta vappulahjana Tiimalle tuli Timoselta, joka tutki alelaaria “kuin saaliistaan vainun saanut mäyräkoira”. Hintaa löydölle jäi kaksi euroa, jota Timonen tosin yritti vielä kassalla tingata alaspäin. Hän yritti myös tarjota siitä vaihdossa pullonkorkkikokoelmaansa ja sulaneen lumen alta löytämiään penkkarikarkkeja. Vappulahja kulkeutui pian tämän jälkeen vanhalle Tiimahuoneelle, josta se muuton yhteydessä löysi tiensä yhteiskiltikselle. Vaikka levyn olemassaolo unohtui Puljulta jo saman illan aikana, pitää hän kuitenkin kyseistä päivää merkityksellisenä. “Se kevätiltapäivä opetti meille kaikille runsaasti elämästä, luottamuksesta sekä henkisestä kasvusta, joka jokaisen ihmisen täytyy polullaan kohdata.” 7.
Caligulan katsominen muuttaa ihmistä Toinen hyllyllä oleva elokuvareliikki, Caligula, ei ole aivan tuntematon Praavdan uskollisille lukijoille. Jaken ja Maken leffaluolasta tutut Jaakko Holopainen ja Markus Niskanen tilasivat elokuvan itselleen vuonna 2018 Praavdan silloisen päätoimittaja Juuso Fräntin toivoessa arvostelua kyseisestä elokuvasta. Ajatus tulevasta koitoksesta mietitytti elokuvaintoilijoita etukäteen. “Tunsimme molemmat elokuvan maineen, joten olimme kiinnostuneita sekä huolissamme siitä, että joutuisimme arvostelemaan elokuvan”, Holopainen ja Niskanen kertovat. Huoli oli aiheellinen: he kertoivat elokuvan katsomisen hyvän kaverin kanssa muuttavan miestä sekä kaverisuhdetta. Holopainen ja Niskanen eivät ole enää pystyneet katsomaan toisiaan samalla tavalla elokuvakokemuksen jälkeen. Varsinaisen elokuva-arvion pystyy lukemaan Praavdasta 1/2018. Näin jälkikäteen Holopainen ja Niskanen kuitenkin pohtivat, että elokuvan lyhennetty versio voisi olla kannattavaa katsoa ihan vain vertailun vuoksi. “Caligulan lukuisten seksikohtausten ja muiden outouksien alla saattaa piillä huomattavasti parempi elokuva”, he kuvailevat. Elokuva jäi katselukertansa jälkeen pyörimään Holopaisen elokuvahyllyyn, jossa se saastutti muita elokuvia olemassaolollaan noin vuoden verran. Lopulta elokuvakriitikot päättivät lahjoittaa elokuvan Tiimalle. Heidän mukaansa elokuvan opetus lienee se, että kaikkia ideoita ei yksinkertaisesti kannata toteuttaa tai ainakaan filmata, leikata ja julkaista muiden ihmisten saataville. Historialliset teemat kiinnostavat Holopainen ja Niskanen pitävät elokuvia taiteenlajina merkityksellisimpänä historiakulttuuria edistävänä ja luovana osa-alueena. Caligula-elokuvan merkitystä historian kannalta sekä sen luotettavuutta he eivät kuitenkaan pidä kovin suurina. “Elokuva-alan historiaa koskien siinä on kosolti nippeli- (ja pippeli)tietoa, kuten vaikka Penthousen osallisuus leikkauksiin ja elokuvan ongelmat lukuisten ohjaajien kanssa”, he kertovat. Ilmeisesti historiallisena voidaan pitää myös elokuvaa When sex was dirty, volume 7, jonka esittelyteksti “Ever wanted to see grandma have sex — how about great grandma?” tosin sai myös Pauli Puljun aikanaan epäileväksi. “Tuomas kuitenkin kertoi, että mykkäelokuvaporno nauttii Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla suurta suosiota ja nimenomaan kyseinen elokuvasarja oli saanut jo kulttimaineen hänen kotikaupungissaan”, hän kuvailee. Hänen mukaansa mustavalkoinen ja rakeinen aikuisviihde iloisen pianomusiikin sekä välitekstien säestämänä kuulostaa ideatasolla sellaiselta, minkä jokaisen ihmisen pitäisi nähdä ainakin kerran elämässään. Huhujen mukaan When sex was dirty –elokuvan levy ei enää toimi. Pulju vihjaa mahdollisen rikkoutumisen hämäriin yksityiskohtiin ja toivoo, että Tiiman hallitus ryhtyisi mahdollisesti selvittämään tapausta ja tutkimaan elokuvan lainaushistoriaa. 8.
Kumpikin elokuva on lopulta päätynyt Tiiman reliikkihyllylle yhdessä auskumukien, Jalotiimalasin ja kallisarvoisten taulujen kanssa. Ansaitsevatko elokuvat paikkansa niiden joukossa? “Caligula-elokuva on niin huono ja ällöttävä, että sitä ei mielellään kenenkään soisi näkevän”, Holopainen ja Niskanen vastaavat heti. Heillä on myös mahdollinen loppusijoituspaikka mielessä: jos Tiima joskus saa isomman varastotilan, elokuvan voisi säilöä samalla tavalla kuin Liitonarkki ensimmäisessä Indiana Jones -elokuvassa. When sex was dirty -elokuva ei ole Puljun mukaan toimimattomana Tiimalle kovinkaan merkittävä. Tosin hän uskoo, että esineen keräilyarvo saattaisi tulevaisuudessa nousta ja olla näin suuressa roolissa Tiiman toiminnan rahoituksen kannalta.
9.
EKSKURSIO 2021 ARVOSTELU 4,5/5 tähteä Elmeri Orjasniemi Vuosikurssien -21 ja -20 fuksien ekskursio käynnistyi odottavissa merkeissä. Liput olivat ilmeisesti käynneet hyvin kaupaksi ja viikonlopun odotukset olivat korkealla itsekullakin. Tieto vielä siitä että tapahtuma pidettäisiin itse Herran kukkarossa Tornionluodon leirikeskuksessa toivat säädyllistä turvallisuuden tunnetta tulevan viikonlopun tohinoihin. Ankarasta etkokiellosta huolimatta (tai siitä syystä) perjantaina pidettiin illanistujaisia, joilla tähdätiin henkisen suorituskyvyn maksimoimiseen tulevana viikonloppuna. Oli miten oli, lauantai aamu 25.9.2021 alkoi (sään kohdalta) kosteissa tunnelmissa. Yliopiston pääovien edusta oli täynnä innokkaita ja retkimieltä ääriään myöten täynnä olevia tiimalaisia. Bussin lastaus sujui aikalailla ongelmitta ja matkalaisten mukavuus pyrittiin takaamaan heti alusta lähtien. Reilu sadan kilometrin moottorimarssi alkoi ja tiimalaisten fiilikset olivat noususuhdanteessa monellakin eri tasolla. Myös allekirjoittanut koki suurta euforiaa, kun Ii:n jälkeen bussi ylitti valtakunnan rajan ja saapui Lapin valtakuntaa. Täällä tosin kohdattiin ensimmäiset vastoinkäymiset kun emme muistaneet että jonkun mielipuolisen ja järjettömän syyn takia valtatie 4 kulkee Kemi-nimisen kaupungin läpi. Kaupunki jäi kyllä lopulta taakse, mutta haju seurasi mukana vielä jonkin aikaa. Seuraava yllätys olikin yllättävä käännös Rovaniemen suuntaan, mutta sekin selittyi lopuksi osaksi Paavo Väyrysen tulevaa vaalikamppanjaa. Harmiksemme ekskursion lopulliseksi kohteeksi ei budjettisyistä oltu valittu Väyrysen Keminmaata, vaan jatkoimme matkaa kohti Torniota. Piipahdimme vielä kerran paikallisessa Citymarketissa, jotta ne jotka olivat jo bussissa ehtineet tyhjentää koko viikonlopuksi tarkoitetut varastonsa voisivat hankkia välttämättömiä täydennyksiä. Näiden monen mutkan ja onnistuneen peruutuksen jälkeen olimme saapuneet Tornionluodolle. Kipin kapin tiimalaiset jakoivat huoneet ”nopeat syövät hitaat”-periaatteella, jonka jälkeen aloitimme pakolliset ja kiusalliset ohjelmat. Nopeassa esittäytymisessä tiimalaiset pääsivät vuorotellen kertomaan toisillensa nimensä, lempihistorian hahmonsa ja humalatilansa. Näiden jälkeen oli yhteisen ohjelman osalta oli jäljellä enään polttopallo ja amatöörimäinen teatteriesitys. Tässä vaiheessa voisin kertoa kyseisten kisojen voittajat ja onnitella heitä, mutta hämärien muistikuvien ja tappion suoman katkeruuden takia en sitä tee. Näiden ohjelmien jälkeen tiimalaiset olivat kukanenkin vapaita tekemään sitä mitä parhaiten nyt osasivat. Lopullinen iltapäivä, ilta, yö ja aamuyö menivät rauhallisen vauhdikkaissa merkeissä. Nyt päästiin tutustumaan toisiin erilaisten keskustelujen ja pelien kautta. Perinteiden mukaisesti fuksien iskuosasto lämmitti halukkaille saunan, jonka suosio oli lopulta niin valtava että muutenkin kookkaan seurakunnan saunan lauteet olivat loppua kesken. Noh, sopuhan sijaa antaa. Myös nuotio paloi ulkona eräihmisiksi itsensä tunteville tiimalaisille, joiden mielestä makkaran lämmitys mikrossa olisi vankeusrangaistuksen arvoinen rike. Halukkaat ja tässä vaiheessa kyvykkäimmät ihmiset pystyivät ottamaan toisistaan mittaa mahtavassa beerbong10.
turnauksesta, tosin jonka päällekkyys viimeisen saunavuoron kanssa söi molemmista pois osallistuja. Tämän jälkeen kirjoittajalla ei ole enää sanottavaa omista muistikuvistaan. ”Voiko ihanammin päivä enää alkaa”, olisi varmaankin paras laulu kuvaamaan sunnuntai aamua. Iloiset tiimalaiset, osa vajaa tunnin yöunilla, tarttuivat kuitenkin innoissaan siivousvälineisiin ja aloittivat operaation, jonka lopullinen tarkoitus oli varmistaa että yö Tornionluodon leirikeskuksessa ei jäisi suinkaan Tiiman viimeiseksi. Bussi saapui ajallaan ja jostain kummallisesta syystä paluumatka Ouluun oli menomatkaa paljon hiljaisempi ja uneliaampi. Kenties jokainen bussissa ollut tiimalainen suunnitteli hiljaa omassa päässään jo uutta ekskursiota. Kirjoittaja antaa arvioksi tästä elämyksestä neljä ja puoli tähteä. Reissu oli fuksin näkökulmasta kaikinpuolin onnistunut ja ryhmähenkeä kohottava. Tilat olivat tarkoitukseen sopivat, ruoka oli hyvää ja seurakin kelvollista. Ainoastaan kirjoittajan harmiksi jäänyt jatkojen puute ja viikonlopun lyhyt kesto aiheuttivat sen että jäljelle jääneen puolikkaan tähden voi mahdollisesta antaa vasta seuraavalla ekskursiolla.
Kuvassa fuksien saunanlämmitys iskuryhmä
11.
Mystiset liikuntavuorot Liikuntavuorojen vakinaamoina halusimme tehdä niiden ilosanomaa tunnetummaksi myös niille tiimalaisille, jotka eivät vielä ole vuoroille eksyneet. Niinpä tartuimme tuumasta toimeen ja vaativien työprosessien jälkeen (noin 10 minuuttia Snapchat -sovelluksen chatissa) olimme muodostaneet analyyttisen ja oivaltavan haastattelurungon. Haastattelun kohteiksi valikoituivat tiistain yhteishumanistisen liikuntavuoron urheat kävijät, koska silloin sattui olemaan tiistai.
Kysymykset kuuluivat seuraavanlaisesti: 1. 2. 3. 4.
Kauanko olet käynyt liikuntavuoroilla? Mikä on lempilajisi? Mikä on parasta liikuntavuoroille Mitä haluaisit sanoa henkilöille, jotka eivät vielä käy liikuntavuoroilla?
Teija, GieKu ja Communica 1. Hetken laskutoimitusten jälkeen haastateltava ja haastattelijat päätyivät yksissä tuumin siihen lopputulokseen, että kokonaisuudessaan noin kaksi vuotta. 2. Kaikki on kivaa. Tämänhetkisiä lemppareita ovat lentopallo, sähly, sulkapallo ja koripallo. 3. Näkee kavereita, pääsee liikkumaan, tuo aktiivisuutta elämään ja kivojen ihmisten kanssa tulee lähdettyä liikkumaan. 4. Olen tykännyt. Jos tykkäät rennosta liikunnasta, kannattaa ehdottomasti tulla mukaan. 12.
Markus, Tiima 1. Aloitin tammikuussa 2017 ja silloin kävin vuorolla ensimmäistä kertaa. 2. Lentopallo on nykyään ollut aika jees. En tiedä onko se sähly vai lentopallo, lentis on ihan kivaa. 3. Mahdollisuus tulla liikkumaan pienellä kynnyksellä ja tulee onnistumisen kokemuksia aina välillä. On kivaa, hyvää porukkaa ja kiva meininki. Ei oteta liian tosissaan. 4. Kannattaa tulla taitotasosta riippumatta. Löytyy kaikille paikka ja täällä kokeillaan lajeja, joita monet ei välttämättä ole pelanneet peruskoulun jälkeen.
Jaakko, Tiima 1. 2. 3. 4.
Noin kaksi kuukautta, olen aika tuore tapaus. Ei ole lempilajia, nautin vähän kaikesta. Se on kuin musiikkimaku, se vaihtelee. Hyvät ihmiset, rento meininki ja avoin tunnelma. Kannattaa käydä, tänne pääsee tosi matalalla kynnyksellä ja porukka on tosi mukavaa. Antaa muuta ajateltavaa opintopistestressihuolien lisäksi.
Ilkka, Tiima 1. Aktiivisesti syksystä 2021 alkaen. Viime syksynä kävin muutaman kerran, mutta sitten ei tullut käytyä koronan takia. 2. Futis tai futsal, tosin niitä en ole vielä päässyt pelaamaan. Lentopallo on suosikki niistä lajeista, joita olen päässyt pelaamaan. 3. Yhteisöllinen liikunta. Samalla voi liikkua ja jutella muille. 4. Suosittelen tulemaan paikalle. Täällä on oikeasti rento tunnelma ja tutustuu sellaisiin ihmisiin, joita ei välttämättä ole nähnyt.
13.
Haastattelimme myös anonyymeja liikuntavastaavia ja muutimme heidän nimensä tätä haastattelua varten. Kutsuttakoot heitä vaikkapa nimillä Santtu ja Perttu. Muotoilimme näille vastuuhenkilöille myös tarkoin ja valikoidusti heille räätälöidyt kysymykset. 1. Millaista on järjestää liikuntavuoroja? - Yleensä ihan hauskaa, saa aika paljon itse päättää mitä lajeja pelataan. Vapautta tehdä pestiä miten haluaa. Tietysti saa myös kokemusta lasten vahtimisesta. 2. Mikä on teidän hauskin muistonne liikuntavuorolta? - Tämän vuoden ensimmäinen liikuntavuoro oli ikimuistoinen. Ovet eivät olleet auki ja pelattiin pihalla vesisateessa. 3. Mitä haluaisitte sanoa niille henkilöille, jotka eivät vielä käy liikuntavuoroilla? - Jos olet joskus ollut päiväkodissa niin täällä on pitkälti samanlaista. Eli mukavaa, ei mitään tasovaatimuksia ja aika matalalla kynnyksellä tohtii tulla mukaan. 4. Mikä on parasta liikuntavuoroilla? - Tulee liikuttua pelin ohessa ja täällä on hauskaa.
14.
Siinähän se jo sanottiinkin useaan kertaan, eli kannattaa tulla mukaan nopee! Liikuntavuorot järjestetään maanantaisin 19.45–20.45 ylänorssilla ja tiistaisin 21.00–22.00 alanorssilla. Nähdään siellä.
Pilkahduksia pimeään toivottavat
Tiia Lippo ja Aino Raki
15.
Jäähyväiset Näin se vaan vuosi vierähti nopeasti ja nyt on minun aikani jättää taakseni Praavdan päätoimittajuus. Vuoden aikana ilmestyi neljä Praavdaa, joista kahdessa toimin päätoimittajana. Päätoimittajana opin paljon lehden taittamisesta ja toimittamisesta. Toivonkin, että seuraajani nauttii lehden teosta yhtä paljon kuin minä. Toivon myös, että jatkossa Praavdaan kirjoitellaan jatkossakin yhtä innokkaasti kuin viimeisen vuoden aikana kirjoiteltiin. Praavdaa ei tulisi ilman teitä kirjoittajia! Erityiskiitos myös praavdan lukijoille ja kommentaattoreille :DD Kiitosksia tästä vuodesta ja nähkäillään jatkossa kilttiksellä ;D Toivotteleepi Eeva Tuomanen vielä yhden numeron verran Praavdan päätoimittaja.