3 Pääkirjoitus; Omilla ehdoilla olympiavoittajaksi
4 Irkkujen suuri Suomi-seikkailu
6 OYK:n penkkarit vuosimallia 2026
8 Wanhat - enemmän kuin tanssit
11 OHJE: Miten tehdä mekko vanhoihin?
14 Kielten opiskelu kannattaa
16 PIINAPENKISSÄ Milja Niemi
19 ARTIKKELI: Hyperfeminiinisyys - voimauttavaa vai haitallisia rakenteita vahvistavaa?
22 ARTIKKELI: Lutkan keho on kaikkea muuta kuin oma asia
24 ARTIKKELI: Tekoälyympäristöhaitta vai maikka?
26 ARVOSTELU: Romeo ja Julia
28 ARVOSTELU: Nannan ja Hertan leffanurkka
30 Muumit valtasivat Ylen
31 Katutaidetta katsojan silmin
32 Ripaus runoutta
35 O´Why
36 Suihkussa Otson kanssa
38 Suusta siepattu
TOIMITUS
Hertta Dahlqvist, päätoimittaja, taitto
Lotta Alalampi, taitto
Ada Puolakka, taitto
Emmi Paasto, taitto
Otso Osolanus, taitto
Marco Rantanen, taitto
Saana Hanski, taitto
Milja Hälikkä, taitto
Martta Vesterinen, taitto, kuvat, kannet
Nanna Soikkeli, taitto
Vera Vesanto, taitto
Venla Mantere, taitto, kuvitus
Matias Hännikäinen, kuvitus
Elsa Nurmela, taitto
Emilia Uusi-Simola, taitto, kuvitus
Hanna Lönnfors, taitto
Inari Häme, taitto
Enni Pekkarinen
Siiri Paunonen
Vierailevat kirjoittajat
Sylvia Paavola
Ohjaava opettaja
Satu Mäkinen
Kiitos!
Arja Holma
Toimitus edusti O´Timesia avoimissa ovissa ja penkkareissa sekä kokousti ja vietti laatuaikaa lehden taittoillassa.
Pääkirjoitus: Omilla ehdoilla olympiavoittajaksi
Päädyin tänä vuonna tahtomattani seuraamaan talviolympialaisia yksittäisen somevideon kautta. Huolimatta inhostani urheilun katsomiseen mielenkiintoni heräsi.
Kaiken maailman synkkyyden keskellä törmäsin puhtaaseen itseilmaisun iloon ja nautintoon.
Naisten taitoluistelun voittaja Alysa Liu säihkyi luistellessaan niin suurta iloa, että se tarttui tuhansiin ihmisiin ympäri maailmaa.
Luonnollisesti yksi video johti toiseen ja löysin itseni innolla selaamasta taitoluisteluvideoita.
Koko Yhdysvaltojen luistelijatiimi oli iloa täynnä haastatteluissa ja erityisesti videot yhdysvaltalaisista ja japanilaisista luistelijoista kannustamassa toisiaan sai hymyn huulilleni.
”No one’s going to starve me or tell me what I can or can’t eat.”
Iloisimmaksi tulin kuitenkin, kun kuulin kultamitalisti Alysa Liun urasta ja matkasta olympialaisiin.
Liu eläköityi luistelijan uraltaan jo 16-vuotiaana. Hän kertoi tuolloin olevansatyytyväinen uraansa, eikä halunnut luistelun vievän enää koko elämää.
Hän myönsi kokeneensa useita kertoja, että ei enää nauttinut kilpailemisesta.
Vuoden 2024 alussa Liu kertoi tulevansa takaisin, ja jo pian palattuaan hänet nimitettiin USA:n olympiatiimiin.
Alysa Liu ei kuitenkaan palannut nöyränä. Palatessaan luistelun pariin hän ilmoitti selvät ehtonsa. Hän vaati oikeutta valita omat esiintymiskappaleensa ja -asunsa sekä mahdollisuuden vaikuttaa koreografioihinsa enemmän.
Hän ilmoitti treenaavansa sen verran kuin kokee tarvitsevansa. Jos treenaaminen tuntuu tarpeelliselta, hän lisää sitä mutta hän voi myös vähentää sen määrää.
Monet liikuttuivat kuullessaan Liun julistavan: ”No one’s going to starve me or tell me what I can or can’t eat.”
Tämä julistus tuntui erityiseltä syömishäiriöistä ja toksisesta ilmapiiristä tunnetun lajin tapauksessa.
Tämä julistus tuntui erityiseltä syömishäiriöistä ja toksisesta ilmapiiristä tunnetun lajin tapauksessa.
Puhe naisvaltaisten lajien ympärillä tuntuu aina nostavan esiin näitä karuja puolia, mille on tietysti syynsä, mutta on ihanaa kuulla myös positiivisista kokemuksista ja hyvästä kehityksestä lajin sisällä.
Voisiko Alysa Liu olla kannustava esimerkki kaikille lajin harrastajille ja valmentajille?
Jos iloisella asenteella ja rohkealla itseilmaisulla voi nousta lajin huipulle olympialaisissa, miksei siitä voisi tulla myös uusi normaali?
Liu voikin toimia positiivisena esikuvana monelle ja inspiroida luistelun pariin.
Teksti Hertta Dahlqvist
Irkkujen suuri Suomi-seikkailu
Irlantilaiset vaihto-oppilaat pääsivät kokemaan
aitoa suoma-
laista kulttuuria ja aktiviteetteja ogelilaisten kanssa.
Koulullamme on mahdollisuus osallistua erilaisiin Erasmus+-projekteja. Tänä keväänä yksi näistä on Irlanti-Suomi-vaihto, jonka aiheena on kestävä kehitys.
Helmikuussa irlantilaiset vierailivat Suomessa viikon ajan. Viikon aikana heidän piti esimerkiksi laatia ratkaisu ympäristöongelmaan.
Projektia tehdään myös yhteistyössä Aalto-yliopiston kanssa. Aallon kanssa vaihto-oppilaat kehittivät kierrätyspeliä. Tämän lisäksi irlantilaisille esiteltiin suomalaista kulttuuria, ruokia ja talviliikuntalajeja.
Irlantilaiset olivat suorastaan villiintyneet lumen määrästä. He olivat tykänneet leikkiä lumella jokaisella mahdollisella hetkellä.
Vaihto-oppilaat olivat käyneet yhdessä kokeilemassa erilaisia aktiviteetteja ja talvilajeja, kuten hiihtoa ja curlingia.
Vaihtarit kävivät myös ”curlaamassa”.
Yläkuvassa projektiin osallistuneita nuoria.
Pulkkamäki nousi suureen suosioon, mutta irlantilaisten ehdoton lempiaktiviteetti oli saunominen.
Haastattelimme muutamaa vaihdossa mukana olevaa lukiolaista. Haastateltavimmane olivat Dii Pitkänen (25C) sekä Silja Erkkilä (25A). Kysyimme esimerkiksi, tuliko irlantilaisille kulttuurishokkeja Suomeen saapuessa ja mitkä asiat ovat Suomessa parhaita.
”Irlantilaiset lempiaktiviteetti
Suomessa oli saunominen.”
Irlantilaiset tykästyivät suomalaiseen ruokaan. Joinakin päivinä he pääsivät myös lounastamaan koulumme ruokalassa. He pitivät erityisesti koulumme makaronilaatikosta.
Fazerin suklaa maistui ehdottomasti kaikille. Lakritsi ja salmiakki jakoivat mielipiteitä.
Vaihto-oppilaat olivat myös positiivisesti yllättyneitä suomalaisten ruokakauppojen laajoista energiajuomavalikoimista.
Vaihto-oppilaat kävivät myös sushibuffetissa syömässä, ja irlantilaiset paljastivat, että vastaavanlaisia buffetteja ei Irlannista löydy laisinkaan.
”Jonkinlaisena kulttuurishokkina irlantilaiset pitivät suomalaisten täsmällisyyttä aikatauluissa.”
Suomalaisten tapa olla ajoissa oli irlantilaisille kulttuurishokki. Meille suomalaisille on tärkeää olla ajoissa paikalla, mutta Irlannissa on ihan normaalia luistaa aikatauluista.
Tämä aiheutti haastateltavillemme pientä turhautumista tilanteissa, joissa oli kiire paikasta toiseen.
Irlantilaiset kertoivat lisäksi myös olleensa yllättyneitä siitä, miten Suomessa tavaroita ei varasteta ja kuinka hienot bussit täällä on.
Irkut pääsivät ensimmäistä kertaa elämässään pulkkamäkeen.
Teksti Ada Puolakka ja Lotta Alalampi Kuvat Silja Erkkilä
OYK:n penkkarit vuosimallia 2026!
OYK:ssa vietettiin 5.2. torstaina penkkareita, jolloin muu koulu jätti heipat abiturienteille näiden suunnatessa lukulomalle. Koulu täyttyi hauskoista asuista, karkeista, musiikista ja iloisesta tunnelmasta. Millaiset olivat OYK:n penkkarit, mistä perinne johtaa juurensa ja paljonko ogelissa oli ostettuna karkkia?
Penkkarit ovat oikealta nimeltään penkinpainajaiset. Nimi vihjaa oppilaiden istuneen tunneilla monia vuosia eli he todellakin ovat “painaneet koulun penkkiä”. Penkkarit on yli sata vuotta vanha perinne, jonka alkuperäisenä ideana oli hyvästellä koulun opettajat sekä nauttia viimeisestä koulupäivästä.
1900-luvun mittaan muuttuivat penkkarit kuitenkin riehakkaammiksi, kun mukaan tuli kulkueita sekä myöhemmin vuosisadalla rekka-ajelut. Penkkariasut sekä abigaala kehiteltiin ja liitettiin juhlaan vasta myöhemmin.
Lakanat olivat ajankohtaisia.
Penkkareissa yhtenä perinteenä on karkkien heittely. Abit ostavat karkkia, joita pääsevät heittelemään koulussa nuoremmille ikäluokille sekä opettajille ja myöhemmin rekan kyydistä kaupungilla. Paljonko abeilla sitten oli karkkia mukanaan?
”Vähintään 460kg!”
Keskimääräisesti Ogelin abeilla oli yhteensä 460 kiloa karkkia.
Toisena ”perinteenä” on ollut vitsailu penkkarikarkkien laadusta. Kuitenkin tänä vuonna huomasimme positiivisen muutoksen karkkien laadussa edellisvuosiin. Yleisimpiä karkkeja tänä vuonna olivat Fazerin suosikit kuten Dumlet ja Mariannet.
Abit olivat vallan riemuissaan!
Yleisö sai saalista!
Osana penkkareita on abien järjestämä abigaala. Abigaalassa on abiturienttien suunnittelemaa ohjelmaa, esimerkiksi opettajien muistamista ja palkitsemista sekä abien tekemiä videoita. Edellisinä vuosina nähty abi-rap jäi tänä vuonna ohjelmasta pois.
”Abigaalassa palkittiin myös ensimmäistä kertaa pidentäjien RO Matias Huttunen! ”
Oulunkylän yhteiskoulun abigaalassa nähtiin myös vieraita. Musiikki sityksen tulivat vetämään Eemil Coolman, RockPete ja Jyrki Partanen.
”Abigaalan
jälkeen abit suuntasivat keskustaan rekoillaan.”
Tekijä Siiri Paunonen, Enni Pekkarinen
Kuvat Arja Holma
Abit käyttivät paljon aikaa ja mielikuvitusta asuihinsa!
Wanhat – enemmän kuin tanssit
Wanhojen päivänä ehtii herätä monenlaisia tunteita. Me analysoimme yleisimmiten esiintyviä tunteita päivän eri vaiheissa omien sekä muiden kokemusten perusteella.
Herätessä väsymys hälveni heti, kun tajusi, mikä päivä on. Aamulla jännitys ja samaan aikaan innostus antoi virtaa valmistautumiseen. Useilla valmistautuminen kesti pitkään, eli virrasta oli hyötyä.
Koululle saavuttua jännitys kasvoi entisestään ensimmäisen näytöksen lähestyessä. Kuitenkin ystävien tapaaminen toi iloista tunnetta pitkän päivän alkuun.
Ensimmäinen näytös oli tavallista lyhyempi, joten se tuntui monelle kuin harjoitukselta ennen ”oikeita näytöksiä”. Seiskaluokkalaisille ja iäkkäille esittäminen ei muutenkaan aiheuttanut vielä kovin paljon paineita verrattuna muihin näytöksiin.
Tämänvuodenmekkojenselkeä trendiväri oli vihreä.
Muulle koululle esiintyminen oli hauskaa ja oli ihanaa antaa ensivuoden tanssijoille mallia. Paineita oli hieman enemmän, sillä nyt piti esittää kaikki tanssit putkeen. Tanssit kuitenkin sujuivat oikein hienosti, ja tanssin huumaan päästessä huolet unohtuivat.
Omille läheisille tanssiminen oli tärkeää. Ilta-aikaan salissa tunnelma tuntuikin erilaiselta muihin näytöksiin verrattuna ja se oli monelle koko päivän kohokohta. Yleisössä näkyvät ylpeät katseet toivat koko tilaisuuteen tunteikkuutta sekä rohkeutta tanssijoille.
Väliajoilla wanhat pääsivät näyttämään koko muulle koululle, ketkä ovat vanhimpia nyt. Tunnelma oli kovin riehaantunut luokissa kierrellessä ja tansseja opettaessa. Sen lisäksi väliajoilla pääsi nauttimaan muiden seurasta ja tekemään niitä upeita muistoja, joita tulemme muistelemaan pitkään.
”Girlhood” on hyvä termi kuvailemaan wanhojen päivänä vallinnutta tunnelmaa, johon kuuluivat esimerkiksi tyttöjen pukuhuoneessa olleet keskustelut, toisten auttaminen sekä kulissien takana oleva yhteisöllisyyden tunne.
Takaperinvoltista tai bäkkäristä on tullut suosittu wanhoissa viime vuosina. Meidän oman tanssimme kruunasi tänä vuonna jopaKAKSIbäkkärintekijää!
Yksi parhaimmista asioista tässä ikimuistoisessa päivässä oli läheisten ystävien lisäksi vähemmän tutuilta koulukavereilta tullut kehuminen ja positiivisuus. On hassua kuvitella, että vain yksi päivä kaikkien muiden päivien keskellä voi lisätä yhteishenkeä niin paljon.
Tanssien jälkeen ei tarvinnut lähteä suoraan kotiin ja todeta, että siinä se päivä nyt oli, vaan päivää pääsi jatkamaan yhteisellä illallisella.
Niin päättyikin (ainakin meille) yksi lukion parhaimmista päivistä. Haluamme kiittää kaikkia ihanista muistoista ja toivottaa onnea tuleville tanssijoille!
Kaikkiamekkojayhdistiniiden uskomaton upeus!
Teksti Nanna Soikkeli ja Vera Vesanto Kuvat Arja Holma ja Martta Vesterinen
OHJE: Miten tehdä mekko wanhoihin?
Meillä ykkösillä on vuoden päästä wanhat, joten kannattaa alkaa miettiä, haluaako tehdä mekon itse. Valmiit mekot ovat hienoja mutta kalliita. Jos teet itse, säästät rahaa ja saat mekon, jota ei ole kellään muulla koko maailmassa.
Jos sinulla ei ole ompelukonetta, voit mennä kirjastoon ompelemaan. Kirjaston työntekijät voivat myös auttaa koneen käytössä ja ehkä muutenkin. Saatat ehkä miettiä, että se on liian vaikeaa tai taitosi eivät riitä. Näin ei kuitenkaan ole, koska mekkoja on mahdollista tehdä hyvin yksinkertaisesti ja helposti.
Tässä ohje yksinkertaiseen tyyliin:
Hame
Aloitetaan kaavojen tekemisestä. Jos haluaa ison kellohameen, sitä voi ajatella ympyränä. Jos haluaa todella ison hameen, voi tehdä kokonaisen ympyrän, mutta ¾ ympyrä toimii myös hyvin ja sillä säästää kangasta. Kaavana käytetään neljäsosaympyrää ja sen avulla leikataan kankaasta joko neljä tai kolme sellaista. ¾ hameen kaavan on oltava hieman isompi.
Kaavan tulisi näyttää tältä. Lue ohjeet mittojen laskemisesta.
Kuvan r on vyötärösi säde kokonaisessa ympyrässä. Sen voi laskea jakamalla vyötärösi ympärysmitan 2π. ¾ ympyrässä se on vähän enemmän ja voidaan laskea jakamalla ympärysmitta 1,5π. Kuvaan merkitty x on haluamasi pituus hameelle. Voit teipata papereita yhteen ja leikata niistä neljäsosaympyrän, jonka säde on r ja x yhteen laskettuna. Sen jälkeen leikkaa kaavan kulmasta uusi neljäsosaympyrä, jonka säde on r.
Kun olet tehnyt kaavan, kiinnitä se kankaaseen nuppineuloilla ja leikkaa kankaasta joko kolme tai neljä kaavan muotoista palaa. Voit taittaa kangasta ja leikata kaksi samalla, jos on mahdollista. Silloin tulee vähemmän saumoja.
Jätä jokaiseen reunaan noin 1 cm ylimääräistä kangasta eli saumavaraa.
Kun olet leikannut kankaat, laita kaksi palaa päällekkäin niin, että niiden ulkopuolet ja ylä- ja alareunat ovat toisiaan vasten. Sen jälkeen kiinnitä nuppineuloilla ja ompele toinen suora reuna niin, että toiselle puolelle jää noin 1 cm, ja ompele kankaan reuna vielä siksak-ompeleella, ettei kangas purkaudu. Jos sinulla on kaksoisneula tai saumuri, voit ommella sillä, jolloin reunaa ei tarvitse erikseen ommella. Toista tämä kaikilla kankaan paloilla niin, että ne muodostavat ympyrän tai melkein ympyrän.
Fransescan sisko teki hänen mekkonsa.
Ompele hameen alareuna siksak-ompeleella, taita siitä noin 1 cm hameen sisälle ja ompele suoralla ompeleella, jotta reuna on siisti. Jos reunaa on vaikea taittaa, voit leikata siihen pieniä pystysuuntaisia viiltoja. Taas siksakia ei tarvitse tehdä, jos käyttää kaksoisneulaa.
Voit joko ommella hameen paitaan tai pitää ne erikseen. Jos et ompele niitä yhteen, hameeseen pitää laittaa vetoketju tai kuminauha, jotta sen saa päälle. Vetoketju kannattaa laittaa yhteen saumoista. Silloin kiinnitä hameen kangas vetoketjun kankaaseen niin, että taitat sen ulkopuolelta sisäpuolelle niin, että vetoketju jää piiloon. Sitten vain ompelet sen hameen sisäpuolelta mahdollisimman lähellä vetoketjua.
Tässä on kuva, miten vetoketju ommellaan.
Jos haluat kuminauhan, mittaa vyötärön ympärysmittaan tarpeeksi ylimääräistä, jotta saisit hameen päälle. Mittaa kuminauhasta ympärysmittasi pituinen pätkä ja kiinnitä se hameen yläreunaan. Hameen yläreuna on pidempi kuin kuminauha, joten yritä jakaa ylimääräinen pituus tasaisesti ja ompele ne kiinni toisiinsa venyttäen kuminauhaa.
Nyt tiedät, miten perushame ommellaan. Sitten on aika antaa luovuuden loistaa.
Voit tehdä useampia kerroksia, jotka voivat olla eri pituisia tai voit vaikka tehdä läpinäkyvästä kankaasta toisen hameen ei läpinäkyvän päälle. Jokaisen hameen ei tarvitse myöskään olla symmetrinen. Se voi myös olla vaikka auki edestä. Alushame kannattaa kuitenkin ostaa erikseen.
Yläosa
Tähän kannattaa käyttää kaavakirjaa ja silkkipaperia.
Mallit näyttävät yleensä joltain tällaiselta.
Etsi kirjasta jokin yläosa, jonka muoto on lähellä haluamaasi. Sen jälkeen etsi mallista valitsemasi ohjeen kaavat, aseta silkkipaperit niiden päälle ja piirrä siihen kokosi mukaan ääriviivat, jotka näkyvät paperin läpi mallista. Huomaa, että monesti symmetristen palojen kaava on vain puolikas. Silloin kangas kuuluu taittaa ja kiinnittää kaava siihen kaksinkertaiseen kankaaseen niin, että taitos on kaavan reunassa, joka tulee lopullisen palan keskelle.
Kun olet tehnyt kaavat jonkin yläosan mukaan, on aika muokata siitä omannäköinen. Voit esimerkiksi lyhentää tai kaventaa sitä tai leikata erilaisen kaula-aukon.
Ole kuitenkin varovainen, ettei siitä tule liian pientä. Kangastakin voi kuitenkin vielä pienentää. Yläosa kannattaa tehdä melko lyhyeksi, jotta sen tekeminen olisi mahdollisimman yksinkertaista. Jos se on liian pitkä, eikä siinä ole minkäänlaista tukea, se luultavasti menee taitoksille. Wanhojen mekot ovat usein hihattomia ja erilaisia hihoja on olemassa valtavasti, joten tässä ohjeessa ei kerrota hihoista, mutta niistä löytyy varmasti jostain muualta.
Sitten ompele taas etu- ja takakappaleen ylä- ja alareunat siksak-ompeleella. Sen jälkeen leikkaa kankaasta kaavojen mukaisia paloja (+ 1 cm reunoille) ja ompele etu- ja takakappaleet yhteen kyljistä ensin suoralla ompeleella ja sitten reuna
Kaavakirjoja löytyy mm. kirjastoista. Siinä on ohjeita tietynlaisiin vaatteisiin ja mukana on malli, jossa on ääriviivat vaatteisiin tarvittaviin kaavoihin.
Ompele etu- ja takakappaleet yhteen kyljistä.
Laita myös jommalle kummalle puolelle vetoketju. Jos ompelet hameen kiinni yläosaan, tee se ennen kuin ompelet yläosan molempia kylkiä. Voit joko kääntää sekä hameen, että yläosan reunat sisään ja ommella ne kiinni toisiinsa sisäpuolelta tai kääntää vain yläosan reunan ja ommella päältä. Jälkimmäisellä tavalla on helpompaa tehdä epätasainen reuna yläosan ja hameen väliin. Esimerkiksi jos haluat ns. kolmion muotoisen alareunan. ks. kuva
Kun ompelet vetoketjua mekkoon, jonka yläosa ja hame ovat kiinnitetty, sen täytyy ylettyä hameeseen asti niin, että saat mekon päällesi.
Vetoketju kannattaa laittaa sellaiseen kohtaan, johon muutenkin tulisi sauma, eli silloin hameen sauman tulisi olla samassa linjassa kuin yläosan.
Viimeiseksi vielä käännä yläreuna sisäpuolelle, kiinnitä ja ompele se. Jos Mekko on jostain liian iso, voit pienentää sitä saumojen kohdalta ompelemalla kauemmas reunoista ja leikkaamalla yli jäävän kankaan pois.
Esimerkki vaatteesta, jonka reunat ovat päällystetty.
Viimeistely/koristelu
Voit vielä koristella mekkoasi miten haluat. Voit esimerkiksi tehdä röyhelöitä koristeeksi tai vaikka jopa hihoiksi.
Muista luottaa itseesi ja omaan päättelykykyysi. Jos haluat tehdä jonkin asian eri tavalla, ei vain kuin kokeilemaan. Ole kärsivällinen äläkä lannistu, jos teet virheitä, vaan kokeile uudestaan. Mukavia ompeluhetkiä!
Tein itse siskolleni mekon Kallion wanhoihin.
Teksti Elsa Nurmela
Kuvat Elsa Nurmela ja Fransesca Kaheinen
Niitä voi tehdä niin, että ompelet suoraa ommelta pitkän ja kapean kankaan reunaan ja sitten vedät ylälankaa niin, että se kerää kankaan. Voit myös vaikka lisätä jonkinlaisia koristejalokiviä yms. tai päällystää reunoja toisella kankaalla/nauhalla.
Kielten opiskelu kannattaa
Olen usein törmännyt asenteeseen, että pelkästään englannin kielellä selviytyy nykymaailmassa eikä muita kieliä tarvitse osata. On toki totta, että englanti on valtakieli ja suuri osa maailman väestöstä puhuu sitä. Sitä onkin hyödyllistä osata, ja sillä pääsee melko pitkälle. Mihin sitten tarvitsemme muiden kielten opiskelua?
Osallistuin kahden viikon pituiseen Ranskan instituutin järjestämään vastavuoroiseen Finn’Est-vaihtoon.
Asuin siis kaksi viikkoa ranskalaisessa perheessä, ja majoitan ranskalaisen vaihtarin Suomessa myöhemmin keväällä.
Olen opiskellut ranskan kieltä kohta kahdeksan vuotta, ja vaihto tarjosi hyvän mahdollisuuden harjoitella vieraan kielen puhumista käytännössä sekä tutustua toiseen kulttuuriin. Pääsin myös tutustumaan erikielisiin nuoriin ja sain uusia kavereita.
Ranskan vaihdossa huomasin todeksi sen väitteen, jota kielten opettajat aina toistelevat: kieltä oppii parhaiten sitä puhumalla.
Itselle vieraan kielen puhuminen voi tuntua pelottavalta, mutta siitä pelosta pääsee irti vain puhumalla. Tärkeintä olisi antaa itsensä mokailla ja välillä puhua aivan mitä sattuu.
Ranskassa kävin vaihtarini kanssa oppitunneilla ranskalaisessa koulussa. Opetusta pystyin seuraamaan yllättävän hyvin: jokaista sanaa ei tarvitse ymmärtää pysyäkseen perässä ja ymmärtääkseen, mistä tunnilla puhutaan.
Ääntämissääntöjä, jotka saattavat aiheuttaa ranskan opiskelijoille harmaita hiuksia.
Ranskassa kouluruoka on maksullista, lukion (lycée) oppiainerajat ovat erilaisia ja kännykän käytöstä ollaan koulussa tiukempia kuin täällä Suomessa. Jaksoja tai koeviikkoja ei ole, vaan opiskelijoilla on sama lukujärjestys ympäri vuoden.
Erityisen mielenkiintoista oli seurata ranskalaisten ranskantuntia, eli minulle vieraan kielen äikäntuntia. Oli jännää nähdä, mihin ranskaa äidinkielenä puhuvat kiinnittävät kielessä huomiota: muun muassa siihen, miten eri synonyymit vaikuttavat lauseiden merkitykseen.
”Anglais? Non non, en France, on dit bonjour!”
Pelkällä englannin kielen taidolla en olisi selviytynyt vaihdossa. Esimerkiksi vaihtoperheeni vanhemmat eivät puhuneet sanaakaan englantia, ja heidän kanssaan kommunikoiminen olisi ollut lähes mahdotonta ilman ranskan kielitaitoa.
Eivätkä kaikki ikäiseni nuoretkaan puhuneet englantia. Uskomus siitä, että “kaikki puhuvat nykyään englantia”, ei siis pidä paikkansa. Kielitaidon ansiosta pääsin tutustumaan uusiin ihmisiin.
Nogent-sur-Seine on pieni kunta Ranskassa Champagnen alueella Seine-joen varrella. Kuvassa näkyy Seine ja taustalla ydinvoimala.
Jokainen kieli on ainutlaatuinen. Eri kielten sanoissa on sävy- ja merkityseroja, joita on vaikeaa kääntää toiselle kielelle. Esimerkiksi suomen kielessäkin on paljon sanoja, jotka olisi mahdoton kääntää suoraan vaikkapa englanniksi. Kieli myös kertoo paljon kulttuurista, jossa sitä käytetään.
Sain myös ranskalaisen kissaystävän. Kissakieliä ei onneksi tarvitse erikseen opiskella, vaan paijaaminen ja rapsuttelu toimivat universaaleina kommunikaation keinoina.
Eri kielten opiskelu on siis tärkeää ja palkitsevaa. Kieli ei ole pelkästään vaikeita sanoja paperilla tai ulkoa opeteltavia kielioppisääntöjä vaan väline ihmisten väliseen kommunikaatioon.
Onkin tärkeää, että osaamme eri kieliä, jotta pystymme kommunikoimaan erilaisten ihmisten kanssa yli valtioiden rajojen.
Kielitaidon myötä olen saanut erikielisiä kavereita, upeita kokemuksia, ja nyt ehkä ymmärrän maailmaa taas vähän paremmin.
Lisäksi eri kielten osaamisesta on varmasti hyötyä tulevaisuudessa, niin opiskelussa kuin työelämässäkin. Kielitaito on vahvuus, josta kannattaa pitää kiinni. Kieliä kannattaa vain uskaltaa rohkeasti käyttää.
Kielten opiskelu on myös hauskaa, ja se tarjoaa mahdollisuuden osallistua esimerkiksi vaihtoihin. Kieli ikään kuin herää eloon, kun sitä pääsee käyttämään käytännössä.
Teksti ja kuvat Milja Hälikkä
Piinapenkissä: Milja Niemi
Milloin kiinnostuit matikasta, onko se aina ollut juttusi?
On aina ollut. Olin jo ala-asteella ja yläasteella hyvä matikassa. Ala-asteella ope sanoi yhdellä tunnilla, että kun on tehnyt kaikki tehtävät, saa lähteä kotiin. Olin ihan silleen, että bet ja pääsin kotiin 25 minuttia ennen kuin koulun piti loppua.
Matikka on aina ollut kivaa ja sellaista, mitä olen ymmärtänyt.
Paljonko opehuoneessa juodaan kahvia?
Paljon. Voi, siellä juodaan paljon kahvia.
Mikä on hauskin syy, jonka oppilas on tarjonnut tekemättömille läksyille tai myöhästymiselle?
Pikkuveli oli kerran syönyt läksyt. Vihko oli kyllä ehjänä mutta silti se pikkuveli oli jotenkin saanut syötyä ne läksyt.
Mitä opettaisit, jos et matikkaa?
Psykaa, se on yhä sellainen aine, joka voisi kiinnostaa. Jos olisin lukenut fysiikkaa, sekin voisi olla vaihtoehto.
Minkä opintojakson opettamisesta pidät eniten?
Sanoisin, että MAA12. Pidän siitä, että se on vähän haastavampaa
Milja kävi Harry Stylesin keikalla.
Miksi ryhdyit matikan opettajaksi?
Lukion jälkeen mietin, että olisin lähtenyt opiskelemaan psykaa mutta sitten totesin, että ehkä se ei ole semmoinen aine, joka sopisi minulle. Tykkäsin matikasta ihan sikana ja totesin, että ehkä sen opettaminen olisi kivaa.
Mitä opiskelit?
Helsingin yliopistossa matikan, fysiikan ja kemian opettajan linjalla. En kuitenkaan lukenut fysiikkaa ja kemiaa, joten otin toiseksi aineeksi tietojenkäsittelytieteet, johon tykästyin yliopiston aikana ja pidän siitä melkein yhtä paljon kuin matikan opettamisesta.
Opetatko myös sitä?
Joo, mulla on AT-kurssit tällä hetkellä lukion puolella. Mielestäni olisi ihanaa kehittää niiden sisältöjä vielä pidemmälle ja keksiä lisää jotain kivaa ja uutta ja sellaista, mikä nuoria kiinnostaa.
Mikä on jokin mieleen jäänyt asia omilta lukioajoiltasi?
Mulla oli tosi mukava englannin ope. Sanoin hänelle joskus, että seuraan häntä ig:ssä ja hän sanoi, että seuraa minua takaisin, kun olen päässyt lukiosta. Nykyään hänkin sitten seuraa minua ja välillä tykkäämme toistemme ig-kuvista.
Jos saisit pitää oppitunnin ihan mistä vain aiheesta, mistä pitäisit?
Tykkään opettaa matikkaa mutta olisi varmaan vähän tylsä vastaus, jos vastaan vain matematiikan. Ne, jotka minua yhtään tuntee, tietää, että fanitan aika paljon kaikenlaisia juttuja, niin mielestäni olisi kiva pitää tunti One Directionista.
Kuva Miljasta omissa wanhojen tansseissaan.
Opehuonebestis?
On aika monta opehuonebestistä. Voisin sanoa, että kaikki meidän matikan opettajamme, mutta näistä Oona Kaasinen on yksi, koska hän on yksi syy, miksi pääsin tänne töihin. Toinen on peruskoulun opettaja Senni Ryhtä, jonka kanssa kävimme Barcelonassa reissussa. Minulla on myös aika paljon erityisopettajakavereita. Psykologi Riinan kanssa olemme käyneet yhdessä ryhmäliikunnassa ja hän on käynyt luonani kylässä. Itse asiassa monikin opehuoneestamme on käynyt kylässä, joten lista voisi jatkua pidemmällekin.
Jos olisit koulumme oppilas päivän ajan, mille oppitunneille menisit?
Olen puhunut jo psykasta tässä haastattelussakin paljon ja ylipäätään hengaillut Markon kanssa, joten mielestäni olisi mielenkiintoista mennä hänen tunneillensa. Fysiikan tunneillekin voisin mennä. Meillä on myös paljon sellaisia spessukursseja, joita ei ole omana kouluaikana ollut tarjolla, muun muassa GEFY (ilmastotiede) ja MAYH (talousmatikka).
Teksti Elsa Nurmela Kuvat Miljan arkistosta
O´CULT
Hyperfeminiinisyys: voimauttavaa vai haitallisia rakenteita vahvistavaa?
Tällä hetkellä julkisessa keskustelussa puhutaan sukupuolten välisestä tasa-arvosta enemmän kuin koskaan. Miksei se siitä huolimatta toteudu? Saattaa vaikuttaa siltä, että nykypäivänä naiset saavat täysin vapaasti toimia, puhua ja näyttää juuri siltä kuin itse haluavat. Tämä voi jossain määrin olla totta, mutta yhteiskunta asettaa naiseudelle edelleen tietyt raamit, joista ulos astuminen on vaikeaa..
Naisia ohjaavat edelleen normit, ulkonäköpaineet ja yhteiskunnan asettamat raamit sille, millainen naisen tulisi olla. Nykypäivän valveutuneesta tasa-arvon lähettiläästä sosiaalinen media voi saada tasa-arvon toteutumisen vaikuttamaan todellisuutta paremmalta, koska algoritmit ajavat käyttäjän tämän arvojen mukaiseen turvalliseen kuplaan. Vanhat normit ja rakenteet ovat kuitenkin yhä olemassa syötteen ulkopuolella. Ne ovat juurtuneet niin syvälle yhteiskuntaan, ettei niiden muuttaminen tapahdu sormia napsauttamalla vaan siihen tarvitaan pitkäjänteistä ja tavoitteellista työtä.
”Naisen on pysyttävä visusti yhteiskunnan määrittelemien raamien sisäpuolella ettei leimaudu epäkelvoksi.”
Naisia kohtaan asetetaan usein ennakkoluuloja pelkästään ulkonäön perusteella. Naista ei siis välttämättä pidetä älykkäänä tai uskottavana vain ja ainoastaan sen perusteella, miten hän on päättänyt ulkoisesti ilmaista itseään: naisen mielipiteitä ja
sanomisia on vaikeampi ottaa vakavissaan, jos hänen on jo ensisilmäyksellä arvioitu stereotyyppilinssin läpi epäuskottavaksi.
Naiset joutuvatkin esimerkiksi politiikassa jatkuvasti todistelemaan älykkyyttään mieskollegojaan enemmän, jotta heidät otettaisiin tosissaan ja heitä pidettäisiin uskottavina. Politiikassa korostettu feminiinisyys ärsyttää miehiä ja naisten äänekkyys häiritsee patriarkaalisia rakenteita, joihin heidän mielipiteensä eivät sovi.
Ulkonäön perusteella asetetusta leimasta on todella vaikeaa päästä eroon, vaikka muitakin piirteitään
yrittäisi todistella kuinka paljon tahansa. Inka Valiman ja Taika Mannilan kirjoittamassa kirjassa Bimbofikaatio (2023) pohditaan naisten asemaa politiikassa. Kirjassa nousee esiin entisen kulttuuriministerin ja vuoden 1991 Miss Suomi Tanja Karpelan Ylioppilaslehteen vuonna 2004 kirjoittama kommentti: ”Sanotaan, että yhteiskunnassa on kaksi rikosta, joita ei koskaan saa anteeksi. Toinen on ihan oikea rikos ja toinen on misseys.”
Toisin sanoen missit – feminiinisyyden ruumiillistumat – leimataan todella usein tyhmiksi blondeiksi ja tästä leimasta voi olla jopa mahdotonta päästä eroon.
Valima ja Mannila nostavat kirjassaan esille myös sen, miten pelkät sanavalintojen aiheuttamat erilaiset mielikuvat sukupuolten välillä toiseuttavat naisia: ”Yksinkertainen mies” mielletään vähään tyytyväksi ja olennaiseen keskittyväksi rehelliseksi mieheksi, kun taas ”yksinkertainen nainen” on helposti höynäytettävissä oleva ja naiivi itselleen epäedullisella tavalla. Näin siis jo pelkät sanat sisältävät eri sukupuolille vahvoja olettamuksia, joihin varmasti meistä jokainen huomaamattaan sortuu.
Naisille asetettuja rooleja ylläpitävät tietenkin pääasiassa muut kuin naiset, mutta edistävätkö myös naiset itse näitä stereotypioita ja rooleja?
Tekevätkö he sen tietoisesti?
”Bimbon rooliin eläytymällä voi menestyä tietylle kohderyhmälle.”
Monet julkisuudesta tutuksi tulleet naiset ovat itse heittäytyneet tyhmän blondin asemaan, koska he ovat hoksanneet bimboudessa piilevät menestyksen ainekset.
Valima ja Mannila mainitsevat kirjassaan esimerkiksi Paris Hiltonin. Hilton leimattiin mediassa tyhmäksi blondiksi ja häntä räävittiin milloin milläkin palstalla. Hilton on myöhemmin kertonut, että nasaali puheääni ja tyhmyys ovat olleet vain esitystä. Hölmönä bimbona esiintyminen täytyy siis paljastaa strategiseksi, jotta henkilö voidaan ottaa tosissaan.
Valima ja Mannila tuovatkin kirjassaan esiin toistuvasti termin ”male gaze” eli miehinen katse, joka tarkoittaa heteromiehen ihanteiden toteuttamista naisten pukeutumisella ja ulkonäön muokkaamisella. Käsite kuultiin ensi kertaa 70-luvulla elokuvakriitikko Laura Mulveyn esseessä.
Esimerkiksi kauneusleikkauksilla halutaan miellyttää miehistä katsetta. Yleistyessään ne lisäävät entisestään naisiin kohdistuvia ulkonäköpaineita.
Valiman ja Mannilan kirjassa puhutaan myös paljon ”bimbofication” fetissistä, jossa miehet saavat nautintoa naisten muuttumisesta bimboiksi tai bimboista ylipäätään. Toisaalta miesten silmissä tyhmyydellä leikittely on hyväksyttyä vain, kun kyseessä on kauneusihanteiden mukainen valkoinen nainen. Stereotypiat eivät siis salli jokaisen hyötyvän bimboksi ryhtymisestä.
”Bimbon överiksi vedetty, feminiininen performanssi yhdistettynä lihavaan ja/tai ruskeaan kehoon tuntuu yhteiskunnallisesti radikaalilta eleeltä.”
Esimerkiksi elokuvissa tai tv-sarjoissa lihavat bimbot ovat yleensä ainoastaan vitsin aiheita ja päähenkilön hauskoja ystäviä. Rodullistetut bimbot niin ikään toimivat usein vain päähenkilön ystävinä ja ovat mukana tuomassa sarjoihin ja elokuviin ”eksotiikkaa” ja uskottavuutta. Nämäkin roolit siis yhtä lailla
vahvistavat stereotypioita näihin ihmisryhmiin kuuluvia naisia kohtaan.
Valima ja Mannila mainitsevat kirjassaan myös näyttelijä Chloe Cherryn esseen, jossa Cherry kertoo huomanneensa, kuinka yhä useammat älykkäät naiset turvautuvat sarkasmiin ilmaisussaan sen sijaan, että jaksaisivat huutaa tasa-arvoa vaativia iskulauseita. Cleinin mukaan valittaminen ei ole enää muodissa, vaikka epäkohtia olisi hyvä tuoda esiin juurta jaksaen jankuttamalla.
Huomiotta jääminen kuitenkin uuvuttaa; Ilmiö osoittaa, että naiset ovat turhautuneita ja väsyneitä hiljentämiseen ja turvautuvat huumorin keinoihin saadakseen äänensä edes jotakin kautta kuuluviin. Toisaalta, kun naiset tekevät huumoria ja vitsejä itsestään, miehiltä saattaa mennä eletyn kokemuksen konteksti ohi ja myös miesten käyttämä halveksuva huumori naisia kohtaan yleistyy.
”Moni turvautuu huumoriin käsitelläkseen systemaattisen syrjinnän taakkaa ja löytääkseen vertaiatukea.”
Yhteiskunnallisessa keskustelussa miehet kokevat usein tarvetta asettaa itsensä naisten yläpuolelle ja kokea itsensä näitä fiksummiksi. Tämän takia ”liian fiksut” naiset halutaan hiljentää eikä heidän mielipiteitään tai kommenttejaan haluta edes kuunnella. Heidät koetaan liian suureksi uhaksi. Asettamalla heidät naurunalaiseksi saadaan heidän sanomisensakin kuulostamaan vähäpätöisiltä ja turhilta.
Bimbotyylin edustajat haluavat korostaa naisellisuuttaan hyperfeminiinisellä tyylillä ja kokevat sen voimauttavana. Samalla kuitenkin tämäkin tyyli juontaa juurensa yhteiskunnan ”oikeanlaiselle naisille” asettamista raameista ja näin naiset saattavat tahattomasti olla itse vahvistamassa näitä rooleja.
Vaikka bimbotyyli ei ehkä olekaan kaikkien miesten silmissä haluttavaa, se saattaa kuitenkin ruokkia miesten naisille asettamia vaatimuksia ja miesten silmiin sopivaa naiskuvaa.
Ihanteellistahan olisi, että nainen pystyisi toimimaan näiden raamien sisä- tai ulkopuolella, eikä kumpikaan hetkauttaisi.
Sukupuolen ei pitäisi olla ihmisen mitta vaan sen, millaista moraalista näyttöä ja mielenlujuutta hänellä on tarjottavanaan.
Sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumattomuuteen vaikuttavat siis lukuisat asiat, joita kaikkia yhdistää vaikeus purkaa yhteiskunnassa naisille asetettuja normeja ja raameja.
”’liian fiksut’ naiset halutaan hiljentää eikä heidän mielipiteitään tai kommenttejaan haluta edes kuunnella.”
Purkutyö ei onnistu ilman aktiivisuutta myös muilta kuin naisilta itseltään. Tämän vuoksi myös ennen kaikkea miesten tulisi kiinnostua aiheesta enemmän.
Teksti Sylvia Paavola Kuvat Venla Mantere
Lutkan keho on kaikkea muuta kuin oma asia
Melissa Febos tarkastelee naisen kehon muuttumista ja kehollista itsemääräämisoikeutta sosiaalisena konstruktiona, jota voi olla vaikea muuttaa.
”Lutka!” kuuluu kadun toiselta puolelta. ”Senkin huora!” haukkuu tuntematon mies baarissa. Niljaiset kommentit lentävät päin naamaa. Häiritsevät huutelut ja ahdistelevat ”kehut” tunkeutuvat kuin piikki lihaan.
Tyttö katsahtaa itseään ja pohtii, mitä teki väärin saadakseen osakseen näin huonoa kohtelua. Tyttö, ei vielä kolmentoistakaan vanha, on peittänyt muotonsa liian suurilla vaatteilla. Tyttö oppii väistämään miesten katseita ja öisiä iltalenkkejä yksin. Oma keho herättää huomiota ja alkaa siksi tuntua väärältä. Oma seksuaalisuus tuntuu likaiselta.
Tämä on todellisuutta suurimmalle osalle maailman tytöistä ja naisista. Naiseksi kasvamisessa ja tyttöydessä on jotain pelottavaa ja pimeää, joka varjostaa erityisesti teini-ikää. Melissa Febos kuvaa tätä esseekokoelmassaan ”Mitä on olla tyttö” (2021). ”Oma keho herättää huomiota ja alkaa siksi tuntua väärältä.”
Erityisesti Febosin essee ”Peilitesti” käsittelee kehon muuttumista ja kehollista itsemääräämisoikeutta sosiaalisena konstruktiona. Febos kertoo olleensa kymmenen tai yhdentoista, kun hänen kokemuksensa omasta itsestään muuttuivat rajusti. ”Lapsuuteni muuttui selvästi tyttöydeksi”, Febos kirjoittaa.
Hän kertoo murrosikänsä alkaneen aikaisin ja kehonsa keränneen paljon ei-toivottua. Hänen saamansa huomio oli pääasiassa negatiivista. Monet kommentoivat ja koskivat häntä suostumusta kyselemättä, ja jo hyvin nuorena hän koki vieraantuneensa omasta kehostaan.
Febes kuvailee kehonsa lopulta kuin peittyneen kaikkien muiden mielipiteiden ja kommenttien rakentamaan haarniskaan; hänestä tuli siten objekti toisia ihmisiä varten. Muiden hyväksyntä voikin nuorena olla niin merkityksellistä, että se voi muuttaa minäkuvaa ja kehonkuvaa haitallisesti.
Toisten ihmisten sanoilla voi siis olla häiritsevää valtaa: sanat voivat vaikuttaa paljonkin oman minäkuvan kehittyessä. Febos käyttää esseen nimen mukaisesti peilitestiä kuvaamaan tietyn maineen saamista yhteiskunnassa.
Peilitesti on psykologi Gordon Gallup Jr:n kehittämä tapa arvoida eläimen kykyä tunnistaa itsensä visuaalisesti. Testissä eläimelle tehdään jonkinlainen merkki kehoon ja sen eteen asetetaan peili. Jos eläin alkaa tutkia kehoonsa tehtyä merkkiä, eläin tunnistaa itsensä visuaalisesti.
Febos kuvaa saatua mainetta kuin kehoon tehtynä merkkinä, jota ei itse näe mutta jonka muut näkevät. Jos kaikki muut vahvistavat sen olemassaolon, onko se silloin varmasti olemassa? Lopulta ihmisen käsitys kehostaan voi muuttua täysin sopimaan muiden kuvaukseen itsestä, oli kuvaus sitten totta tai ei.
Lutkan maineen Febos sai jo hyvin nuorena. Hän kertoo, että häntä sanottiin lutkaksi jo ennen kuin hän oli antanut yhdenkään pojan koskea itseensä. Lutka-sanan merkitys on muuttunut paljon kautta historian. Ennen sana viittasi epäsiistiin naiseen ja huonoon taloudenpitäjään.
Sittemmin miehisillä moraalikäsityksillä arvotettuna lutka alkoi tarkoittaa likaista tai säädytöntä naista. Vasta 1960-luvulla lutka sai nykyisen merkityksensä seksuaalisesti hillittömänä naisena.
Lutka-nimitystä käytetään kuitenkin mielivaltaisesti. Jos ei ole ikinä edes harrastanut seksiä kuten Febos saadessaan lutkan mainnen, miten voi olla seksuaalisesti hillitön?
Kyseessä on tietenkin vain yksi vallan väline. Feboksen tapauksessa aikainen murrosikä varmasti johti lutkan maineeseen. Syynä tähän voi hyvin olla esimerkiksi muiden tyttöjen kateus ja se, että Febos kenties koettiin uhkaksi, ja joidenkin miesten halu hallita naisen kehoa.
Febos kirjoittaa esseessään: ”Nimen antaminen on valtaamista.” Lutka on usein häpeällä kyllästetty nimitys ja häpeä onkin yksi tehokkaimmista tavoista hallita ihmistä henkisesti. Lutkasta tuli Febosille ”merkki peilissä”. Febos ei ikinä löytänyt merkkiä itsestään, mutta yhteisö ympärillä vakuutti sen olevan olemassa.
Useimmiten lutkan maineen saavat naiset, joka ovat jotenkin vapaita itsessään, seksuaalisesti sujut itsensä kanssa tai Febosin sanoin ”uhkaavat patriarkaatin ja valkoisen ylivallan kolonialistista valta-asemaa”.
Miehet ovat perinteisesti kokeneet naisten seksuaalisuuden olevan omaisuuttaan ja lutkan maineen saanutta naista on paljon helpompi hallita seksuaalisessa mielessä. Miehen käsitys naisesta voi vaikuttaa suoraan siihen, miten mies kohtelee tätä. Jos naisesta ajatellaan, että hän harrastaa seksiä kaikkien kanssa, nainen kokee usein seksuaalista häirintää ja väkivaltaa.
Lutkan maineen saaneen naisen uskottavuus on myös kadonnut ja hänestä voi sanoa mitä tahansa eikä hänen sanoillaan ole enää varsinaista painoarvoa. Tämä kaikki pitää naisen ”kurissa” ja miesten hallinnassa. Samalla hän ei uhkaa enää toisia naisiakaan.
Lutkan tarina päättyy perinteisissä tarinoissa usein samalla tavalla: lutka suljetaan yhteisön ulkopuolelle, lähetetään maanpakoon tai sitten hän kuolee.
Olennaista nimellä hallitsemisessa on saada yksilö ja yhteisö uskomaan siihen. Naisten alistamisessa olennaista on, että naiset ovat myös valmiita alistamaan toisiaan.
Kyseessä onkin sisäistetty misogynia, eli naisviha, jonka avulla naiset kääntyvät toisiaan vastaan.
Useimmiten naiset nimittävät lutkaksi niitä naisia, jotka eroavat esimerkiksi keholtaan tai käytökseltään yhteisön normeista.
Ajatuksena voi olla, että erilaisuus uhkaa joukon tasapainoa: erottuvan tytön sulkeminen yhteisön ulkopuolelle on yleinen tapa reagoida mahdolliseen uhkaan.
Febos tajusi nuorena, että joitakin ihmisiä rakastetaan samoista syistä kuin toisia vihataan. Kyseessä ei välttämättä ole suora pahantahtoisuus, vaikka sekin on mahdollista, vaan ajatus siitä, että joku toinen uhkaa itseä.
Naiset ovat kautta historian myös päätyneet vastakkain, ja oman edun ylläpitäminen tehdään usein toisten maineen kustannuksella. Sisäistetty misogynia tarkoittaa myös itsensä vihaamiseksi. ”Vihasin itseäni palavasti”, kirjoittaa Febos. Kun sisäistää muiden antamat määrittelyt, alkaa usein etsiä siihen syitä itsestään ja voi päätyä vihaamaan itseään.
”Yhteisön käsitys yksilöstä vaikuttaa yksilön käsitykseen itsestään.”
Kehon voi alistaa muiden objektiksi siis yllättävän helposti. Kaikilla on maine, jonka tuhota. Myös yhteisön käsitys yksilöstä vaikuttaa paljon myös yksilön käsitykseen itsestään.
Febos kirjoittaa esseekokoelmansa esipuheessa ajatelleensa, että kokemus ja muuttunut minäkuva on mahdoton purkaa. Hän kuitenkin kertoo, että tajusi muutoksen olevan mahdollinen.
Samalla tavalla kuin itselleen voi opettaa uuden taidon, voi ihminen opettaa mielensä toimimaan omien arvojensa mukaisesti. Arvot ja rajat ovat löydettävissä oleva asia. Tärkeää on hakea apua läheisiltä ja muilta osaavilta ja ymmärtäviltä ihmisiltä sekä hitaasti muuttaa minäkuvaansa omien arvojen mukaiseksi ja itseä arvostavaksi.
Teksti Hertta Dahlqvist Kuvitus Matias Hännikäinen
LISÄÄ AIHEESTA: Melissa Febos: Mitä on olla tyttö (Atena, 2021)
Tekoäly - ympäristöhaitta vai maikka?
Istumme koulun ruokalassa, kun ystäväni kertoo opettajamme aviomiehen käyttävän Chat GPT:tä päivittäin työssään lääkärinä.
Emme ymmärtäneet, mihin lääkäri käyttää tekoälyä työssään. Tieto hiukan hämmensi meitä.
Myöhemmin oppitunnilla opettaja antaa meille tehtäväksi tehdä tekoälyn avulla kuvia, jotka voisivat sopia tunnin aiheeseen. Ihmettelen, miksi käytämme koko ajan tekoälyä, ja kyllähän sen täytyy jotenkin vaikuttaa ympäristöömme.
Tällä hetkellä ilmastonmuutos näkyy kuivuutena, tulvina, vaihtelevina sääoloina ja ympäristön muina muutoksina. Nämä ovat seurausta ihmisten toiminnasta. Ihmiset käyttävät paljon liikennettä, lämmitystä ja nettiä, jotka kaikki kuormittavat ympäristöä.
Katriina Töyrylä kertoo artikkelissaan ”Netin käyttö aiheuttaa jopa isommat päästöt kuin lentoliikenne – silti tekoäly voi auttaa hillitsemään ilmastonmuutosta ” (YLE 3.11. 2024), että datakeskukset, tietoliikenneverkot ja digitaalisten laitteiden käyttö aiheuttavat yhteensä noin 5–12 prosenttia koko maailman sähkönkulutuksesta.
Töyrylä kertoo myös, että miljardit nettiin kytketyt laitteet voivat muodostaa 3,5 prosenttia kasvihuonepäästöistä.
Toisin sanoen pelkästään se, montako laitetta on kytketty nettiin, vaikuttaa ilmastoon.
LUE
Tekoälyn tuottamiseen käytetään paljon resursseja, joista suurin osa tulee luonnosta. Monet datakeskukset pyörivät fossiilisilla polttoaineilla. Datakeskukset ovat myös lisääntyneet tekoälyn keksimisen myötä.
Artikkelissa kerrotaan, että Suomessa esimerkiksi Googlen datakeskukset pyörivät pääasiassa uusiutuvalla energialla, mutta Suomen osuus kaikista maailman datakeskuksista on aika pieni.
Tekoälyn tuottamiseen menee myös paljon vettä, koska sillä viilennetään kuumenevaa serveriä. Veden käyttö lisää näin myös maailmanlaajuista kuivuutta sekä ilmastonmuutosta.
Kun ostaa uuden puhelimen, ei ehkä tajuakaan, että sen valmistamiseen on mennyt suuria määriä raaka-aineita. Sama pätee tekoälyn käyttämiseen.
Tekoälyllä ei ole pelkästään negatiivisia seurauksia, vaan se voi myös auttaa hillitsemään ilmastonmuutosta.
Kuten Ylen artikkelissa mainitaan tekoälyn avulla voidaan suunnitella energiantuottoa, liikennettä, teollisuutta ja lämmitystä, jotta niistä syntyisi mahdollisimman vähän ympäristöhaittoja.
Toisaalta tekoälyn positiivisten vaikutusten pitäisi olla suurempia kuin siitä syntyvien haittojen. Käytämme ihmiskuntana paljon tekoälyä, joten voisiko se edes auttaa ilmastonmuutoksen hillitsemisessä niin paljoa, että se kumoaisi negatiiviset haitat?
Uutisessa kerrotaan tekoälyn olevan hyödyksi myös ilmastotutkimuksessa, sillä tekoäly helpottaa ja nopeuttaa datan käsittelyä.
Kaikkien näiden negatiivisten seurausten jälkeen herää kysymys, onko tekoälyn käyttö eettisesti oikein. Kaikilla on tästä omat ajatuksensa, joihin varmasti vaikuttaa henkilön omat arvot ja se, kuinka korkealla ympäristö on hänen omalla arvolistallaan.
Toki joihinkin asioihin on helpompi pyytää apua tekoälyltä, sillä se antaa suoraan hyvän vastauksen ilman ylimääräistä vaivannäköä. Voidaan ajatella, että jos kaikki maailman ihmiset käyttäisivät paljon tekoälyä, ei siitä voisi koitua mitään hyvää ilmastolle. Ja jos pelkkä ChatGPT:lle juttelu kuluttaa paljon energiaa, mihin suuntaan olemme oikein menossa jääkaapeissa, sähköhammasharjoissa ja valaistuksessa olevien tekoälyjemme kanssa.
Tekoälyn energiankulutuksen hillitsemisen suurin vastuu on Ylen artikkelin mukaan palveluntarjoajilla ja lainsäätäjillä, mutta yksittäinen ihminenkin voi vaikuttaa.
Artikkelissa haastateltu Lotta Toivonen kertoo yksittäisen ihmisen voivan ostaa pitkäikäisiä ja kierrätettäviä laitteita sekä katsoa videoita kohtuudella, sillä ne kuluttavat suuresti energiaa. Hän kehottaa myös sulkemaan turhat digilaitteet ja käyttämään kiinteää laajakaistaa mobiilidatan sijaan. Kannattaa myös käyttää tekoälyä kohtuudella.
Tekoäly vaikuttaa siis ilmastoon negatiivisesti lisäämällä ilmastonmuutosta ja raaka-aineiden kulutusta, mutta sillä voi olla positiivisiakin seurauksia. Jokaisen täytyy tehdä itse päätökset omasta tekoälyn käytöstään sekä siitä, paljonko ostaa uusia laitteita, kierrättääkö ja paljonko käyttää ylipäätään nettiä.
Tekoälystä on paljon hyötyä ihmiskunnalle, mutta on myös tärkeää ymmärtää siitä koituvat riskit.
Teksti Enni Pekkarinen
Kuvitus Matias Hännikäinen
Tampereen Teatterin
Romeo ja Julia -näytelmä tuo 500 vuotta vanhan klassikkoteoksen nykypäivään
Paavo Westerbergin uusi sovitus Shakespearen tarinasta osoittaa, että vuosisatoja vanha tragedia voi tuntua yhä ajankohtaiselta.
William Shakespearen Romeo ja Julia on monelle tuttu traaginen rakkaustarina kahden toisiaan vihaavan suvun nuorista, jotka rakastuvat ennen kuin ehtivät tajuta olevansa vihollisia. Rakkaus osoittautuu kuitenkin vihaa vahvemmaksi, ja rakastavaiset ovat lopulta valmiita kuolemaan toistensa vuoksi. Uudessa sovituksessa sekä kieli että nyky-yhteiskunnassa pinnalla olevat teemat tuovat modernia näkökulmaa samalla alkuperäisteosta taitavasti kunnioittaen.
Näytelmän ohjauksesta ja uudesta sovituksesta vastaa Paavo Westerberg. Teoksessa Westerberg on muuttanut nuorten kieltä lähemmäksi nykyaikaa, kun taas vanhemmat henkilöt käyttävät useammin alkuperäistä tekstiä.
Eri aikakausien kielten välille syntyy tasapaino, joka erottaa sukupolvet toisistaan mutta säilyttää samalla alkuperäisen tekstin hengen. Kielillä leikittely tekee näytelmästä raikkaan sekä eläväisen ja yleisöstä kuuluneet useat naurahdukset todistivat ratkaisun toimivuuden. Moderni kieli tekee teoksen myös helpommin lähestyttäväksi nuorille katsojille.
Anna Böhm ja Meri Luukkanen näytelmän kansikuvassa /Ilkka Saastamoinen
”Eri aikakausien kielten välille syntyy tasapaino, joka erottaa sukupolvet toisistaan mutta säilyttää samalla alkuperäisen tekstin hengen.”
Teoksessa näyttelee 12-henkinen näyttelijäensemble, jonka yhteistyö on vakuuttavaa ja taitavaa. Vanhemmat näyttelijät ovat rautaisia ammattilaisia, joiden joukkoon kuuluu muun muassa Mikko Nousiainen, Elina Rintala ja Esa Latva-Äijö.
Romeo ja Julia näyttämön keskellä muiden hahmojen ja porraslavastuksen keskellä. /Heikki Järvinen
Erityisesti vaikutuksen tekevät kuitenkin päärooleihin valitut nuoret näyttelijät.
Romeon roolissa nähdään viidettä vuotta Teatterikorkeakoulussa opiskeleva Meri Luukkanen. Luukkanen tekee herkän ja intensiivisen tulkinnan rakkaudesta hullaantuneesta herkkähermoisesta Romeosta. Tampereen yliopiston näyttelijäntyönlaitokselta valmistunut ja freelancer-näyttelijänä toimiva Anna Böhm näyttelee Juliaa. Böhmin tulkinta itsenäisestä ja määrätietoisesta Juliasta on vakuuttava ja harkittu.
Teoksessa käsitellään ajankohtaisia yhteiskunnallisia teemoja kuten polarisaatiota. Stereotypioiden ravistelu tekee erityisen vaikutuksen. Perinteisiä sukupuolirooleja ja rakkauden yksitoikkoista asetelmaa on pyritty rikkomaan. Westerbergin tulkinnassa Romeo on muunsukupuolinen, mikä tuo klassikkotarinaan uuden näkökulman ilman, että ratkaisu nousee esityksen pääasiaksi.
Teemat sulautuvat luontevasti osaksi alkuperäistä tarinaa, eikä niitä alleviivata liikaa. Romeon muunsukupuolisuutta ei erikseen korosteta, mutta roolia näyttelevä, itsekin muunsukupuolinen Meri Luukkanen tekee roolista vaikuttavan ja herkästi tulkitun kokonaisuuden.
/Heikki Järvinen
Näytelmä etenee tasaisesti ja kiinnostus säilyy jokaisen kohtauksen läpi, vaikka esityksen kesto onkin lähes kolme ja puoli tuntia.
Tampereen Teatterin vastaremontoitu näyttämö ja sen monipuolinen hyödyntäminen toimii hyvin muuten suhteellisen vaisun lavastuksen kanssa. Pyörönäyttämö tuo esitykseen eloisuutta, joskin joissain kohtauksissa pyörimisefekti ei olisi välttämättä pakollinen. Aidon tulen käyttäminen ja näyttelijöiden kantamat kyntteliköt tekevät vaikutuksen.
Aito tuli luo syvyyttä ja eloisuutta kohtauksiin. /Heikki Järvinen
Näytelmän lopussa ilmestyvät punaiset seinät sopivat tulielementin kanssa ja luovat traagisen tarinan lopulle sen ansaitseman dramatiikan. Veren esittämiseen olisin toivonut toisen ratkaisun. Taskusta vedettävät punaiset liinat eivät sovi näytelmän muuten herkkään ja vakavaan tunnelmaan. Puvustus on yhtenäistä ja tukee tarinaa sekä sointuu yhteen lavastuksen kanssa.
”Stereotypioiden ravistelu ja representaation lisääminen tekee erityisen vaikutuksen.”
Romeo ja Julia -näytelmän uusi sovitus onnistuu taitavasti ja luo raikkaan tuulahduksen nykypäivää vanhaan klassikoon. Ajankohtaisten yhteiskunnallisten teemojen hienovarainen ja päälleliimaamaton upottaminen saa pohtimaan, miksi ihmiskunta yhä satojen vuosien jälkeen ajaa itseään kohti tuhoa vastakkainasettelulla ja vihalla.
Teksti Inari Häme
Kuvat Tampereen Teatterin kuvapankki
Meri Luukkanen tulkitsee Romeon roolin vaikuttavasti.
Nannan ja Hertan leffanurkkaus
Tällä kertaa leffatoimittajat halusivat hypätä uusien elokuvien maailmaan. Kyseiset leffat ovat herättäneet kohua ja paljon erilaisia mielipiteitä.
Jos et ole vielä lukenut lokakuun lehdestä ensimmäisen Wicked -elokuvan arvostelua, tee se <3 Hyvin suosituksi tulleesta fantasiamusikaalielokuvasta ilmestyi toinen osa marraskuussa, ja olihan se pakko päästä katsomaan ensi-iltaan.
WICKED: FOR GOOD , ELI WICKED 2 jatkaa siitä, mihin ensimmäinen osa jäi. Tämä elokuva perustuu musikaalin Wicked (vuodelta 2003) toiseen näytökseen. Molemmat osat ovat tunnettuja päähenkilöiden näyttelijöistä (Ariana Grande ja Cynthia Erivo).
Elokuvan aikana päästään seuraamaan vanhojen ystävyksien, nykyisten vihollisten Elphaban ja Glindan elämää teiden erkaantumisen jälkeen. Seikkailun aikana he kokevat jännittäviä ja koskettavia hetkiä, sekä rakkautta että kateutta korostavia tunteita.
Leffan alussa näytetään molempien päähahmojen uudenlaista elämää Ozin Ihmemaassa, kun he ovat saaneet uudet identiteetit Hyvänä Glindana sekä Lännen Pahana Noitana. Kansalaiset ihailevat Glindaa samalla kun yrittävät saada Elphabaa kiinni.
Glinda on onnellisesti kihloissa Fiyeron kanssa, johon hän ihastui ensimmäisessä osassa. Elphaba piileksii metsässä ja pyrkii puolustamaan eläinten oikeuksia. Fiyero on salaa halunnut löytää Elphaban ja paljastaa tämän Glindalle.
Elphaba haluaa todistaa olevansa hyvä. Kuitenkin Ozissa asuvat eläimet, ainoat, jotka vielä luottavat Elphabaan, näyttävätkin pelkäävän häntä. Myös vierailu hänen siskonsa Nessarosen luona muuttuu katsatrofiksi hänen epäonnistuneiden loitsujen takia.
Glindan ja Fiyeron häät koittavat. Ennen sitä Elphaba tulee tapaamaan Glindaa, joka kehottaa tätä kääntymään Velhon puoleen, jonka Elphaba on uskonut olevan paha. Elphaba kuitenkin löytää Velhon vangitsemia eläimiä, mikä keskeyttääkin häät. Fiyero jättää Glindan ja lähtee Elphaban mukaan, jonka jälkeen tunnustaa rakkautensa Elphabaa kohtaa.
Tästä syntyy Glindalle suuri vihan tunne sekä kostonhaluisuus. Elokuva jatkuu dramaattisten juonenkäännösten parissa, joissa seurataan, mitä loppujen lopuksi Elphaban ja Glindan väleille käy ja miten ne vaikuttavat koko Ihmemaa Oziin.
Lavastuksiin ja asuihin on taas kerran panostettu. Glindan uudet mekot ovat upeita ja ylipäätänsä kaikkien hahmojen asuista on osattu tehdä kuhunkin rooliin täydelliset. Lavastukset tuntuivat aidoilta ja värimaailma korosti fantasiamaailmaa.
Kappaleet olivat samoja kun alkuperäisessä musikaalissa (2003), mutta elokuvaan on myös tehty omia uusia kappaleita. Biisit sopivat musikaaliin ja jäävät soimaan päähän. Leffatoimittajien lempikappaleet ovat For Good sekä As LongAsYou’reMine.
Elokuva on kokonaisuudessaan todella hyvä. Jatkumo ensimmäisestä osasta toimi todella hyvin sekä juoni oli jännittävä. Elokuvan katsomisen jälkeen jäi todella liikuttunut olo ja sen ensi kertaa katsomista voi pitää ikimuistoisena hetkenä.
Kaikista tärkein kysymys on kuitenkin tämä: jos on ihan pakko valita, kumpi elokuvaosista oli parempi? Vastaus vaikean pohdinnan jälkeen päätyy kuitenkin Wickedin ensimmäiseen osaan!
IRON LUNG on upouusi tieteiskauhuelokuva, joka perustuu samannimiseen videopeliin. Elokuva on tubettaja Markiplierinä tunnetuksi tulleen Mark Fischbachin käsikirjoittama, tuottama ja ohjaama. Erityisen elokuvasta tekee sen tuotanto ja markkinointi.
Elokuva on Fischbachin itse kirjoittama ja rahoittama. Markkinointia hän ei tehnyt itse trailerin julkaisemista enempää ja fanit hoitivat loput. Näyttelijäryhmä on pieni ja koko elokuva sijoittuu pieneen suljettuun tilaan. Fischbach myös tähdittää elokuvaa ja on valkokankaalla yksin käytännössä koko elokuvan ajan.
Elokuva sijoittuu kaukaiseen tulevaisuuteen, jossa ”Quiet Rapture” niminen tapahtuma on mystisesti tuhonnut tähdet ja planeetat. Vain avaruusasemilla ja avaruusaluksissa olleet ihmiset ovat jääneet jäljelle.
Tarinan päähenkilö Simon on rangaistusvanki, jota syytetään avaruusaseman tuhoamisesta. Hänet lähetetään sukellusveneessä tutkimaan kuuta, jonka pinta on peittynyt verestä koostuvalla merellä. Hänelle luvataan tehtävän suoritettuaan vapaus vankeudestaan.
Simonin tehtävä on kuvata sukellusveneen kameralla verimeren pohjaa ja tutkia, löytyykö sieltä mitään elämää tai vihjeitä maailman uudesta tilasta. Sukellusvene johdattaa Simonia mysteerien jäljille ja yhden sukellusveneen kokoisessa tilassakin ehtii tapahtua vaikka mitä.
Elokuvassa ei selitetä maailmaa ja sen tapahtumia alussa, mutta asiat selvenevät hiukan elokuvan edetessä. Suurin osa tapahtumien kulusta ja syistä jää kuitenkin mysteeriksi, joten elokuva tuntuu osittain hyvin hämmentävältä.
Kuvaus on kuitenkin tyylikästä ja rauhallinen tahti elokuvassa tarjoaa otolliset mahdollisuudet hienosti toteutetulle dramaturgialle. Elokuvasta tekivät vaikuttavan sen sisältämät yksityiskohdat. Tunnelman luominen hitailla yksityiskohtaisilla otoilla toimi hyvin tarinan kannalta.
Tarina itsessään ei oikein säväyttänyt, ja elokuva jäi lopulta hieman epämääräiseksi, jos ei tuntenut kontekstia etukäteen. Elokuvan taustatietoja selvittäessä elokuva alkoi kuitenkin tuntua eri tavalla merkitykselliseltä.
Tuotanto oli kiinnostava: Yhdellä ihmisellä oli ollut idea ja hän oli onnistunut toteuttamaan sen kokonaan riippumattomana suurista elokuvayrityksistä tai valtavasta kymmenien tai satojen miljoonien dollarien budjetista. Fischbach ei markkinoinut itse elokuvaa elokuvateattereille, vaan fanit lähettivät valtavasti sähköposteja läheisille teattereilleen pyytäen elokuvan esittämistä niissä.
Elokuvan budjetti oli noin neljä miljoonaa dollaria, mutta se on onnistunut kuukaudessa tuottamaan jopa kaksitoistakertaisesti budjettinsa verran saavuttaen jopa 50 miljoonan dollarin tulot elokuvateattereista.
Elokuva haastaakin elokuvateollisuuden normeja. Ehkä Hollywoodista riippumattomat elokuvat voivatkin menestyä markkinoilla - ehto elokuvan menestymiseen ei ole vain jättiläismäinen budjetti.
Ennätyksiä elokuva rikkoi myös käyttämällä enemmän tekoverta kuin mikään muu elokuva aikaisemmin. Tekoverta käytettiin jopa 80 000 gallonaa, eli noin 303 000 litraa!
Wicked: For Good: 4,8/5
Iron Lung: 2,5/5
Teksti Hertta Dahlqvist ja Nanna Soikkeli Kuvat Creative Commons
Muumit valtasivat Ylen
Tove Jansson kirjoitti elinaikanaan yhteensä yhdeksän täyspitkää muumikirjaa. Tammikuun lopussa ne kaikki luettiin suorassa lähetyksessä. Muumit-lukumaraton on jatkoa vuonna 2024 itsenäisyyspäivänä järjestetylle Väinö Linnan Tuntematon sotilas -kirjan lukumaratonille.
Kaikki Tove Janssonin yhdeksän täyspitkää muumikirjaa luettiin yhden viikonlopun aikana 30.1–1.2. Ylen suorassa lähetyksessä.
Muumikirjat, jotka luettiin, olivat Muumi ja suuri tuhotulva, Muumipeikko ja pyrstötähti, Taikurin hattu, Vaarallinen juhannus, Muumipapan urotyöt, Taikatalvi, Muumipappa ja meri, Muumilaakson marraskuu sekä novellikokoelma Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia.
Tove Jansson kirjoitti elinaikanaan yhdeksän täyspitkää kirjaa. Tammikuun lopussa ne kaikki luettiin suorassa lähetyksessä.
Ensimmäinen muumikirjoista Småtrollen och den stora översvämningen eli Muumit ja suuri tuhotulva luettiin ruotsiksi. Muumit-lukumaratonin aloitti Tove Janssonin veljentytär Sophia Jansson. Hän luki esipuheen ensimmäisestä kirjasta, minkä jälkeen kuultiin Tove Janssonin ääntä nauhalta. (Tove Jansson itse luki kaikki muumikirjat nauhalle 90-luvulla.) Kirjan lukemista jatkoi tämän jälkeen Alexander Stubb.
Lukumaratonin juontajana toimi näyttelijä Christoffer Strandberg. Teosten lukemisen väleissä nähtiin arkistomateriaalia Tove Janssonista sekä lukijoiden muistoja ja mielipiteitä muumeista.
Kaikkien kirjojen lukemiseen kului noin 30 tuntia, ja Ylen mukaan katsojia kertyi noin 1,7 miljoonaa.
Kulttuuritoimittaja Minna Joenniemi kertoi Yle:lle, että jokainen lukija oli valittu yksityiskohtia miettien. Esimerkiksi Marko ”Mörkö” Anttila luki lukumaratonissa Mörön tarinaa.
Lukijat oli siis valittu huolella ja heidät haluttiin mukaan erilaisista lähtökohdista. Mukaan oli otettu esimerkiksi lukihäiriöisiä kuten artisti Hugo sekä henkilöitä, joiden äidinkieli ei ole suomi kuten tasavallan presidentin puoliso Suzanne Innes-Stubb.
Ääneen muumeja lukemassa oli 123 henkilöä, joihin kuului kirjailijoita, muusikoita, näyttelijöitä ja muita viihdetaiteilijoita sekä muita julkisuuden henkilöitä. Mukana olivat esimerkiksi Suomen tasavallan presidentti Alexander Stubb puolisoineen, Kaija Koo, Mirella, Atte Kilpinen, Alma Pöysti, Olavi Uusivirta sekä Sanna Marin.
Useimmilta suomalaisilta löytyy kotoa muumituotteita. Muumituotteita näkyy Suomessa tavallisessa arjessakin esimerkiksi ruokakaupoissa.
Teksti Saana Hanski
Kuvat Saana Hanski ja Milja Hälikkä
Katutaidetta katsojan silmin
Kertomus siitä, kuinka kohtasin kohahduttavaa taidetta.
Kävelen kirpeässä pakkasessa. Pilvetön taivas peittyy, kun sukellan alikulkutunneliin Vantaanjoen varressa. Silmät jo graffiteille turtuneena kävelen kirjavien ja virtaviivaisten taideteosten ohi. Uloke tunnelin keskivaiheilla pistää kuitenkin silmään: alikulun seinästä nousee aivan uudenlainen, harmaa ja kolmiulotteinen taideteos.
Mielestäni kokonaisuus muistuttaa neljän kuvan sarjakuvaa: se näyttää omituisen muotoisen ilmapallon tyhjenemiseltä. Muodosta tulee väkisinkin mieleen kankaan peittämät tissit. Mitä teos haluaa viestiä, sitä en tiedä, mutta tunnen oloni erikoisen valaistuneeksi kävellessäni ulos tunnelin hämärästä. Olo on melkein kuin taidenäyttelyssä olisi käynyt.
Samalla kävelylenkillä lampputolppa tervehtii iloisesti mustalla tägillä. ”Hugs”, se julistaa. Mikäs sen söpömpää. Alan kuitenkin nähdä samaa tekstiä muuallakin, joten päättelen sen ehkä tarkoittavan jotain muuta. Kulttuurin viesti voi kuitenkin jollain toisella tulkinnalla tarjota jotain myös satunnaiselle ohikulkijalle.
Katutaidetta on tietysti myös kansantajuisempaa tai helpommin ymmärrettävää. Julkisia pintoja käytetään usein esimerkiksi mielipiteen ilmaisuun. Esimerkiksi Venäjän hyökättyä Ukrainaan alkoi talojen seiniin ja sähkökaappeihin ilmaantua sinikeltaisia ”Stop war!” -tekstejä. Myös tilanne Gazassa on saanut maalikynät heilumaan.
Kokemuksen jälkeen ajatukset jäävät hyrräämään taideteoksen ympärille. Mietin katutaidetta ja sitä, kuinka moninaista se on. Kohtaamani kolmiulotteinen neljän kuvan sarja jää minulle täysin käsittämättömäksi. Niin jäävät myös monet graffitit, joita ei usein ole edes tarkoitettu tavallisille tallaajille. Graffitien taustalla on ihan oma kulttuurinsa, joten siihen perehtymätön voi vain nauttia niiden taidokkuudesta tai paheksua niitä katukuvassa.
Pilvien seuraan on maalattu kukkia, jotka ovat nyt lumen alla.
Redditin mukaan ”HUGS” on lyhenne sanoista Helsinki United Gangsters Society.
Ohitan vielä puistonpenkin, jossa jo hilseilevä maali piristää ohikulkijan päivää. ”Muista rakastaa!” on joku taiteillut ihmisten ilmoille kaikille ohjeeksi. Julkista omaisuutta käyttävät siis hyväkseen myös pelkästään hyvää mieltä tai huvitusta tavoittelevat ihmiset. Jotkut tekevät sitä omin luvin, mutta sähkökaappeja saa maalata ihan luvankin kanssa. Muun muassa koulumme rakastettu kuvataiteen opettaja Arja Holma teetätti opiskelijoilla sähkökaappitaidetta.
Teksti ja kuvat Martta Vesterinen
Graffitit peittänyt taideteos on jo saanut spraymaalipullosta.
Ripaus runoutta
hahmotan ääriviivasi vastaantulijoissa oot kadonnut mun todellisuudesta (enkä myönnä, että elät unelmissa)
talvisin ensilumi peittää alleen sun jäljet
oot johtanut mut harhaan askeleesi poikkeavat ansaan
toisten katseissa on jotain samantapaista ne ovat kuitenkin syvyyssuuntaa vailla
kesäksi huuhtoudut aaltojen mukana: vaahtoat pitkin merta, mantereita
sä lähdit koskemattomana ja jätit jälkees murheiden rauniot mä elän sun autiossa paratiisissa kaikkivaltiasta vailla
Emilia Uusi-Simola
Ihan itse omin tarkoin sormin ompelin meidät yhteen tiukoin, kestävin ompelein
Ihan itse oma käsivarteni nukkaisen ihon säänpieksemän takin hihaan
Martta Vesterinen
Pisara imeytyy paperiin toinen ja kolmaskin kohta taivaaltakin
Sivut kastuu tuore muste suttaantuu kun paperin nostaa pystyyn kirjaimetkin kyynelehtii
Pilvetkin itkevät ikävästä ne näkevät, että lähdit etkä ole tulossa takaisin
Myrskytuuli riepottelee puiden latvoja ne taipuvat mutta eivät katkea minäkin yritän vain pysyä pystyssä
Sade vihmoo vasten kasvoja, piilottaa kyynelten jättämät jäljet ensilumikin suli surun tieltä mutta sinua ne eivät voi pyyhkiä pois.
Milja Hälikkä
O´CHAOS
O’why
“Miksi karkit maistuu hyvälle”
Tiiätkö sulla on varmaan addiktio. Ehkä meillä kaikilla.
“Onko abeja jo ikävä?”
Tottakai hanipupulit :3
“mikä on Tapperin lempi alkoholijuoma?”
Päättelimme sen olevan Guinness, sillä se oli rantautunut Pikkukosken rantaan. Toisaalta Tšekissä on Euroopan paras hintalaatusuhde.
“Paljonko penkkarikarkit maksaa?”
Niillä on vuosittain vaihtuva kilohinta, joka vaihtuu joka vuosi.
“Kuka on koulun vaurain opettaja?”
Arja Holma. Sillä on sosiaalista pääomaa.
“Mitä tehdä talvella, jotta kevät/ kesä tulisi nopeammin”
Kokeile matkustusta. Eteläisellä pallon puoliskollahan on jo kesä.
“Onko OYK eliitti lukio koska oppilaat saavat hyviä arvosanoja vai saavatko oppilaat hyviä arvosanoja koska OYK on eliitti lukio?”
Eliittilukio kirjoitetaan yhteen <3
“Mikä on elämän tarkoitus”
Eiks se oo jotain 62 tai jotai. Vai 73. Ei ollu. Se näyttää liian terävältä. (naurahtaa)
“kenet opettajat ottaisit mukaan autiolle saarelle ja miksi?”
Petteri (Welling) varmaan. Se tietää ainakin paljon saarista.
“Mikä on OYK viittomakielellä?”
O-Y-K
“Miksi jääkaapissa on valo mutta pakastimessa ei?”
Koska se on pakastin!? duh. jos siellä ois lamppu, se sulais!!! Eiks Ala-Aho oo opettanu tätä??? Jääkaappikin ois pakastin, jos siellä ei ois lamppua.
“Mp Quitty-K?”
Tekis collabin KIRAHVIMAKEN kanssa.
“Millon taas meksikolaista jauhelihakeittoa?”
Kahtellaan tuonnempana.
“pelastaisitko palavasta talosta koiran vai puolikkaan suklaadonitsin?”
Ota se donitsi niin koira seuraa mukana. Jos syötät sen sille niin pääset molemmista eroon.
“Mielipide mielipiteistä?”
Mielipiteeni mahtaa olla mahdollisimman mielipiteetön muiden mielipiteistä.
“Jos osaisimme kaikki lukea ajatuksia, pitäisikö meidän silti puhua?”
Tarviiko sun tosiaan puhua Suomessa?
“Paras kellonaika?”
kuuden ja seittemän välissä.
“Jos ihmiset ei nää ilmaa, mutta ihminen näkee veden, näkeekö kala ilmaa mut ei vettä”
Ootko nähny kalojen silmät? Ehkä ne näkee kaiken... myös sen nolon jutun ala-asteelta jota mietit edelleen joka yö...
“Sä oot ollu joskus maailman nuorin ihminen”
Se oli onneksi ohi nopeasti.
“Ihminen ei voi olla ajattelematta mitään”
Hah! Etkö oo koskaan lukenu O’why:ta?
Teksti Anonyymi
Suihkussa Otson kanssa
Ootko ikinä miettiny, miltä tuntuis käydä mun kanssa suihkussa? No en mäkään, mutta Marco on. Siksi me nyt Marcon kanssa ajateltiin käydä suihkussa ja jakaa teidän kanssanne meitä pohdituttavat kysymykset.
Miksi pitsa tehdään pyöreäksi, tarjoillaan neliön muotoisessa laatikossa ja leikataan kolmioiksi?
Tämä kysymys ei varmasti ole mietityttänyt ketään, mutta ajattelin ottaa selvää tästä ikiuudesta kysymyksestä.
Miksi pitsa on pyöreä?
- Ennen kuin pitsa laitetaan uuniin, se pyöritetään palloksi kohoamaan.
- Pallo on helpompi muotoilla ja se venyy helpommin paksuksi pohjaksi.
- Pallo pyöräytetään keskeltä, jolloin fysiikan ansiosta se muodostuu pyöreäksi.
- Ympyrä on helpompi jakaa yhtä suuriksi paloiksi kuin muut muodot.
Miksi laatikko on neliö?
- Neliömäiset laatikot ovat helpommin valmistettavissa. Neliö tarvitsee vain yhden palan pahvia, kun taas vaikka ympyrä vaatii kaksi.
- Neliön muotoisesta laatikosta saa helposti tehtyä litteän, jolloin se vie vähemmän tilaa kuin muut muodot.
- Massakuljetus on helpompaa, kun laatikko on neliö.
- Ympyrä vie yhtä paljon tilaa varastossa, koska se on yhtä korkea ja leveä kuin neliö.
- Käytämme neliön muotoisia laatikoita kaikessa muussakin, jolloin tuotanto on helpompaa, kun ei tarvitse olla erilaisia valmistuskoneita.
Miksi pitsa leikataan kolmioiksi?
- Ympyrä on helppo leikata kolmioiksi sen muodon takia, esimerkkinä ympyrädiagrammi.
- Kolmio on helppo taittaa syömistä varten.
- Kun ympyrästä leikataan yhtä isoja paloja kolmion muotoon, jokaiseen palaan tulee yhtä paljon täytettä ja reunusta, tällöin kaikki saavat samanlaisen palan.
- Pitsoja löytyy kyllä myös neliönä leikattunakin mutta neliöt ovat tyhmiä.
Taas näin yksi ihmiskunnan hyödyttömimmistä kysymyksistä on ratkaistu suihkussani.
Mikä ihmeen Déjà-vu?
Monet ihmiset (60–70 %) kokevat jossain vaiheessa elämäänsä sellaisen olon kuin ”Olen elänyt tämän hetken ennenkin”.
Tätä tunnetta kutsutaan Déjà-vuksi. Tapahtumasta tulee usein hetkellistä hämmennystä sekä outoa euforista tunnetta. Mutta mistä Déjà-vu tulee?
Vilkaistaan ensin hieman tunteen historiaan.
Tunne kulki alun perin nimellä promnesia, kunnes ranskalainen filosofi Emile Boirac toi nimen Déjà-vu käyttöön vuonna 1876.
Déjà-vu on tilastojen mukaan lisääntynyt viimeisen 20 vuoden aikana.
Ilmiön lisääntyminen on selitettävissä.
On huomattu että ilmiötä tapahtuu ihmisille useammin jos he ovat stressaantuneita tai väsyneitä, kuin ihmisille jotka eivät ole.
Mistä ihmeestä tämä ilmiö sitten johtuu?
Hyvät lukijat, tarkkaa syytä ilmiölle ei ole löydetty mutta muutamia eri teorioita löytyy.
1. Ensimmäinen ja tieteellisimpänä pidetty teoria ehdottaa, että kaksi tiedonkäsittelyvirtaa liikkuvat aivoissa hetkellisesti eriaikaisesti.
”Missä”-tieto tulee perille vasta ”mikä”-tiedon jälkeen.
Tämä saa aivot luulemaan, että tilanne on tuttu, vaikkei se todellisuudessa välttämättä olekaan.
2. Toisen teorian mukaan, tunne tulee siitä, että uusi tapahtuma muistuttaa jostain vanhasta tutusta tapahtumasta, jota et pysty saamaan päähäsi.
Tämä muisto saattaa mennä päällekkäin uuden tapahtuman kanssa ja aiheuttaa hämmennystä.
3. On myös esitelty yliluonnollisia teorioita ilmiölle.
Yksi tunnetuimmista on Déjà-vun liittäminen menneeseen elämään tai enneuneen.
Ensi kerralla OT- SON SÄNGYSSÄKANSSA , pysy- kää hereilläsaippuoituina!ja
Teksti Otso Osolanus
Kuvat Martta Vesterinen
Suusta siepatut
”Se on fifty-fifty, kuoleeko vai ei.””Matti Ala-Aho
