Fonttilehti by oamk_medianomi

2024 fonts of

FONTS / 2024

Copperplate Gothic

Atte Rekilä | 4-5

Courier

Nita Hakonen | 8-9

Helvetica

Veeti Veijola | 6-7

Athelas

Silja Haasala | 10-11

Futura

Paula Honkala | 14-15

Pressato

Jaakko Balk | 16-17

Garamond

Janne-Pekka Manninen | 12-13

American Typewriter

Toni Mäkelä | 20-21

Skia

Petri Leppävuori | 18-19

Bungee

Katariina Heikkinen | 22-23

Franklin Gothic

Lee Marjamaa | 24-25

Ariel Iiris Tuomela | 26-27

Bodoni

Ida HuikurI | 28-29

Handel Gothic

Miro Ruottinen | 30-31

Hercaleum

Lotta Haikonen | 32-33

P22 Stackley Pro

Noora Hartikanen | 36-37

Kabel

Olli-Petteri Kaihua | 40-41

Georgia Emilia Kitusuo | 44-45

Comic Sans

Noora Kaskia | 48

Kansi: Iiris Tuomela ja Petri Leppävuori

Taitto: VIE24SPVI

Graafiset työkalut 2024

Ohjaava opettaja Nina Patrikka

Oulun

Roboto Karoliina Kumpula | 34-35

Kefa Tatu Auvinen | 38-39

Chorine Santeri Kaarre | 42-43

P22 Underground Aleksanteri Salmela | 46-47

Copperplate Gothic

Frederic W. Goudy.

Klassisen Eleganssin ja

Modernin Minimalismin

Yhdistelmä

Copperplate Gothic on kirjasintyyppi, joka tunnetaan ainutlaatuisesta kyvystään yhdistää klassinen tyyli ja moderni minimalismi. Vuonna 1901 Frederic W. Goudyn suunnittelema fontti pohjautuu 1800-luvun kuparikaiverrusten (copvperplate engravings) estetiikkaan, mikä näkyy sen nimen lisäksi myös sen erityisessä ulkoasussa. Toisin kuin useimmat antiikvafontit, Copperplate Gothic yhdistää paksut kirjainten rungot ohuisiin ja kulmikkaisiin päätteisiin (serifeihin), jotka muistuttavat koneellista tarkkuutta.

Copperplate on kirjasintyyppi, joka on erityisen tunnettu koristeellisesta ja virallisesta ulkonäöstään. Se kuuluu antiikva-tyyppisiin fontteihin ja sitä käytetään usein tilanteissa, joissa halutaan luoda muodollinen tai klassinen ilme, kuten logojen, mainosten tai kutsukorttien suunnittelussa.

MuotoiluN erityispiirteet

Copperplate Gothic on rakenteeltaan vahva ja yksinkertainen, mutta sen neliömäiset päätteet antavat fontille pienen, lähes koristeellisen yksityiskohdan. Tämä tekee siitä omaleimaisen: se on virallinen, mutta samalla selkeälinjainen ja helposti luettavissa. Koska siinä ei ole perinteisiä pyöreitä ja pehmeitä serif-muotoja, Copperplate luo vaikutelman jämäkkyydestä ja täsmällisyydestä. Tästä syystä se välittää erityistä vakautta ja luottamusta –ominaisuuksia, joita monet yritykset ovat halunneet tuoda esiin visuaalisessa ilmeessään.

k äyttöhistoria ja tuNNetuiMMat esiMerkit

Copperplate Gothic -fontti on saanut laajaa käyttöä monilla eri alueilla aina logotyypeistä elokuvajulisteisiin ja liiketilojen nimikyltteihin. Alun perin se suunniteltiin viestimään arvokkuutta ja vakavuutta, ja se onkin suosittu valinta ammattimaisissa yhteyksissä, kuten lakiasiaintoimistojen ja lääkärien paperitavaroissa.

Tunnetuimpia käyttökohteita ovat olleet lasikaiverrukset lakitoimistojen, pankkien ja ravintoloiden ovissa sekä liiketilojen ja nimikilpien design. Populaarikulttuurissa Copperplate Gothic on tullut tunnetuksi muun muassa American Psycho -elokuvassa, jossa Paul Allenin käyntikortti on painettu tällä fontilla.

Nykykäyttö ja tulevaisuus

Digitaalisen suunnittelun aikakaudella Copperplate Gothic ei ole yhtä yleinen kuin aiemmin, mutta se säilyttää erityisen asemansa. Sitä ei käytetä kaikissa yhteyksissä, vaan se valitaan tarkkaan silloin, kun halutaan luoda vaikutelma arvokkuudesta, eleganssista ja vakaudesta. Fontti on erityisen toimiva yksittäisissä otsikoissa, nimikylteissä ja logoissa, joissa tarvitaan voimakasta mutta hallittua visuaalista ilmettä.

Copperplate Gothic on säilyttänyt asemansa vuosikymmenten ajan juuri siksi, että sen estetiikka ei ole sidottu vain yhteen tyyliin tai aikakauteen. Se yhdistää antiikin eleganssin moderniin yksinkertaisuuteen, mikä tekee siitä loistavan valinnan klassisen ja nykyaikaisen estetiikan ystäville. Tulevaisuudessa Copperplate Gothic tulee todennäköisesti jatkamaan rooliaan erityistilanteiden kirjasimena, kun tarvitaan ilme, joka on yhtä aikaa hienostunut ja itsevarma.

The History of Helvetica Font

Helvetica, one of the most recognizable typefaces in the world, has a rich history that reflects broader design movements and cultural shifts. Created in 1957 by Swiss typeface designer Max Miedinger, Helvetica was originally named “Neue Haas Grotesk.” Miedinger worked with Eduard Hoffmann at the Haas Type Foundry in Switzerland, aiming to create a clean, modern sans-serif font that could be used for a variety of purposes.

Origins in Swiss Design

The design of Helvetica is rooted in the Swiss Style, or International Typographic Style, which emerged in the 1950s. This movement emphasized clarity, simplicity, and objectivity in design. Swiss designers sought to eliminate ornamentation and embrace functionality, and Helvetica fit perfectly into this ethos. Its geometric shapes, uniformity, and neutrality made it an ideal choice for corporate identity and advertising.

Rise to Popularity

By the 1960s, Helvetica began to gain widespread popularity, particularly in the United States. Its clean lines and modern appearance appealed to businesses and designers alike. It was used in signage, branding, and advertising, becoming the font of choice for companies like IBM, American Airlines, and the New York City Subway. The versatility of Helvetica allowed it to adapt to a variety of contexts, making it a staple in graphic design.

Cultural Impact

Helvetica’s ubiquity made it a symbol of modernity and professionalism. However, its popularity also sparked debates about originality and creativity in design. Some critics argued that the overuse of Helvetica contributed to a homogenization of visual culture, leading to a landscape filled with generic design. This discussion culminated in the 2007 documentary “Helvetica,” which explored the typeface’s influence on visual culture and the tensions between aesthetic purity and commercialism.

Evolution and Variants

Over the years, Helvetica has seen several iterations and adaptations. In 1983, the typeface was updated to Helvetica Neue, which offered a more refined set of weights and styles. In 2010, the Helvetica family expanded again with the release of Helvetica Now, which aimed to modernize the font for digital applications while preserving its classic characteristics.

Legacy and Continuing Relevance

Today, Helvetica remains a beloved typeface among designers and is frequently used in both print and digital media. Its legacy endures in various design disciplines, from branding and advertising to web design. The font’s timeless quality continues to resonate, illustrating how a typeface can transcend its original purpose and become a cultural icon.

In conclusion, Helvetica’s journey from a humble Swiss creation to a global design phenomenon is a testament to the power of typography. It embodies the ideals of modernist design while also provoking discussions about the nature of visual communication in an increasingly digital world. As design evolves, Helvetica stands as a reminder of the importance of clarity and simplicity, ensuring its place in the pantheon of great typefaces for years to come.

(This text was generated with ChatGPT)

Courier ,

Aa Bb Cc Dd Kk Ll Mm Nn

is a monospaced slab serif typeface, commissioned by IBM and designed by Howard Bud Kettler circa 1956. It was created to resemble the output from a strike-on typewriter.

History

As a monospaced font, in the 1990s Courier found renewed use in the electronic world in situations where columns of characters must be consistently aligned, for instance, in computer programming. It has also become an industry standard for all screenplays to be written in 12-point Courier or a close variant. Twelve-point Courier New was also the U.S. State Department’s standard typeface until January 2004, when it was replaced with 14-point Times New Roman. Reasons for the change included the desire for a more “modern” and “legible” font.

IBM did not trademark the name Courier, so the typeface design concept and its name are now public domain. According to some sources, a later version for IBM’s Selectric typewriters was developed with input from Adrian Frutiger, although Paul Shaw writes that this is a confusion with Frutiger’s adaptation of his Univers typeface for the Selectric system. Sources differ on whether the design was published in 1955 or 1956.

IBM made Courier freely available in Postscript Type 1 format. Known as IBM Courier or simply Courier, it is available under the IBM/MIT X Consortium Courier Typefont agreement. Among other IBM-specific characters it contains optionally a dotted zero (which seems to have originated as an option on IBM 3270 display controllers) and a slashed zero.

Code Variants

With the rise of digital computing, variants of the Courier typeface were developed with features helpful in coding: larger punctuation marks, stronger distinctions between similar characters (such as the numeral 0 vs. the upper-case O and the numeral 1 vs. the lower-case L), sans-serif variants, and other features to provide increased legibility when viewed on screens. Today, many Courier typefaces include a code version within the type family.

Courier New Baltic, Courier New CE, Courier New Cyr, Courier New Greek, Courier New Tur are aliases created in the FontSubstitutes section of WIN.INI. These entries all point to the master font.

Howard Bud Kettler

Ee Ff Gg Hh Ii Jj

Courier New

Courier New appears as a system font on many electronic devices. This Courier variant was produced for electronic use by Monotype. Its thin appearance when printed on paper owes to its being “digitized directly from the golf ball of the IBM Selectric” without accounting for the visual weight normally added by the typewriter’s ink ribbon. ClearType rendering technology includes a hack to make the font appear more legible on screens, though printouts retain the thin look.

Courier New was introduced as a system font with Windows 3.1, which also included raster Courier fonts. The fonts were also sold commercially by Ascender Corporation. The Ascender fonts have ‘WGL’ at the end of the font name, and cover only the WGL characters.

Courier New features higher line space than Courier. Punctuation marks were reworked to make the dots and commas heavier. Versions from 2.76 onward include Hebrew and Arabic glyphs, with most of the Arabic characters added on non-italic fonts. The styling of Arabic glyphs is similar to those found in Times New Roman but adjusted for monospace. The Courier New version 5.00 includes over 3100 glyphs, covering over 2700 characters per font.

Courier Prime

This Courier typeface, developed by Alan Dague-Greene with funding from John August and Quote-Unquote Apps, includes a true Italic style. Courier Prime matches the metrics of Courier Final Draft, with some design changes and improvements aimed at greater legibility and beauty. The typeface was released in January 2013 under the SIL Open Font License. In 2016 the family was extended with Sans Serif and Code versions. By mid2018 the family included Semi-Bold and Medium versions (designed by M. Babek Aliassa) and a Cyrillic alphabet version (designed by Ivan Gladkikh). All fonts in the family are downloadable for free and can be used in any application.

Courier Screenplay

A typeface developed for Fade In Professional Screenwriting Software, Courier Screenplay is designed to offer the legibility of Courier 10 BT with the line counts favoured by screenwriters. The font is downloadable for free independent of the software and can be used in any application. The typeface provides the ANSI 255 character map used in Western European languages.

Athelas

Athelas is a serif typeface de signed by Veronika Burian Jose Scaglione use in body text. Released by their company TypeTogether in 2008, Burian and Scaglione described Athelas as inspired by British fine book printing.

Athelas is included as a system font in Apple’s macOS operating system and as a default font in its Apple Books e-books appli cation.

Cyrillic characters were later added to the font family, designed by Tom Grace, and monotonic Greek characters designed by Irene Vlachou

In 2017 TypeTogether released an Arabic extension to Athelas. The new script extension was designed by Sahar Afshar, a type designer and researcher from Iran.

G

Ranskalainen kirjanpainaja ja kirjasinmuotoilija Claude Garamond (1499-1561) suunnitteli nimeään kantavan kirjasintyypin miltei täsmälleen 500 vuotta sitten. Garamond on yksi klassisista kirjasintyypeistä ja yleensä se, jonka lähestulkoon jokainen pystyy nimeämään Times New Romanin ja Helvetican lisäksi. Garamondin suosio on kantanut vuosisatojen ajan, mikä tuo mieleen toisen renessanssiajan taiteilijan: William Shakespearen

Garamond suunnitteli tunnetuimman medievaaliantiikvoihin kuuluvan kirjainlajinsa Pariisissa noin vuonna 1540. Garamond-kirjaintyypit soveltuvat yleensä parhaiten kirjojen ja muiden painotuotteiden leipätekstiin. Garamond pohjasi omat kirjaintyyppinsä venetsialaisen Francesco Griffon antiikvakirjaimiin. Garamond kuitenkin kehitti Griffon kirjainmuotoja edelleen, sitä mukaa kun hänen omat taitonsa kirjainten leikkaajana ja kirjakevalajana kasvoivat. Claude Garamond suunnitteli alkuperäisen Garamondin noin vuonna 1530.

Garamondin suunnittelemat kirjaintyypit

tulivat erittäin suosituiksi 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa, ja niistä tehtiin lukuisia uusia versioita.

Garamond oli Antoine Augeraun oppipoikana 1500-luvun alussa ja alkoi työskennellä kirjanpainaja Geoffroy Toryn kanssa vuonna 1520. Garamond oli yksi ensimmäisistä itsenäisesti toimivista kirjakevalajista, joka ei työskennellyt kirjapainossa. Garamond leikkasi ensimmäiset kirjaintyyppinsä Robert Estiennen yritykselle.

Hänen vuodesta 1531 leikkaamansa antiikvakirjasimet ylittivät tyylikkyydessä ja selkeydessä kaikki muut tuon ajan parhaat kirjaintyypit ja Garamondin työ vaikutti voimakkaasti eurooppalaisiin kirjakevalajiin seuraavien 150 vuoden ajan.

Vuonna 1545 Garamond alkoi itse julkaista kirjoja, mutta hän menestyi heikosti liiketoimissaan kustannusalalla ja joutui rahavaikeuksiin.

Joitakin Garamondin kirjainmuotojen tunnusomaisia piirteitä ovat “e” pienellä aukolla ja “a”:n silmukka, jonka vasemmassa yläkulmassa on jyrkkä käännös. Muita yleisiä

piirteitä ovat rajalliset mutta selkeät viivan kontrastit ja isot kirjaimet roomalaisten suuraakkosten mallissa. M-kirjaimen yläreunassa on hieman ulospäin osoittavia serifejä, joskus vain vasemmalla, ja R-kirjaimen haara ulottuu ulospäin kirjaimesta.

X-korkeus (pienten kirjainten korkeus) on alhainen, varsinkin suuremassa koossa, mikä tekee isoista kirjaimista suuria suhteessa pieniin kirjaimiin, kun taas ylimmät kirjaimet, kuten ‘d’, ovat alaspäin kallistuvia ja nousevat ylälinjan yli.

Kirjainten, kuten o-kirjaimen akseli on diagonaalinen ja kursiivisen h-kirjaimen oikea alakulma taipuu sisäänpäin. Garamond-kirjainten ylä- ja alapidennykset ovat melko pitkiä. Belgialainen kirjapainotaidon historioitsija H.D.L. Vervliet piti Garamondin Gros Canon- ja Parangonne -kirjaintyyppejä (noin 40 ja 18 pistekoon tyyppejä) “renessanssisuunnittelun huipentumina.”

Garamond eli noin 1499-1561, mutta etenkin synnyinvuodesta historiankirjoittajien keskuudessa vallitsee epävarmuus. Garamondin kuoltua hänen leikkaamansa kirjakkeet

CLAUDE GARAMOND –KIRJASINTYYPPIEN SHAKESPEARE

Garamondin Great Primer -kirjasintyyppi (pistekoko n. 18). Valettu Plantin Moretus -museon matriiseista.

päätyivät Christoph Plantinin kirjapainoon Antwerpenissa, jossa niitä käytettiin vuosikymmenet. Nämä alkuperäiskappaleet ovat yhä tallessa Plantin-Moretus-museossa. Toiset Garamondin kirjakkeet taas hankittiin Egenolff-Bernerin kirjasinvalimoon Frankfurtissa, ja he julkaisivat vuonna 1592 niihin perustuvan version Garamondista.

“Garamondin antiikvakirjasimet ylittivät tyylikkyydessä ja selkeydessä kaikki aikansa parhaat

kirjaintyypit.”

Vuonna 1621 ranskalainen kirjanpainaja Jean Jannon julkaisi kirjaintyyppejä, joissa oli useita Garamondin kirjasimia muistuttavia piirteitä, joskin näiden kirjaintyyppien kirjaimet olivat epäsymmetrisempiä. Lisäksi niiden kaltevuus ja akseli olivat epäsäännöllisemmät. Jannonin kirjaintyypit löydettiin uudelleen 1825, jolloin niiden tekijäksi nimettiin ereh-

dyksessä Claude Garamond. Tämän virheen korjasivat vasta Beatrice Warden tutkimukset vuonna 1927.

Jannonin suunnittelemia kirjaintyyppejä käytettiin 1900-luvun alussa Ranskassa painetussa teoksessa, joka kertoi Ranskan kirjapainotaidon historiasta. Teos herätti suuren kiinnostuksen Garamond-tyyppisiä kirjaintyyppejä kohtaan, joista tehtiinkin useita modernisoituja versioita. Osa pohjautui Jannonin kirjaintyypeille, osa puolestaan perustui alkuperäisille Garamondin kirjaimille. Garamondin alkuperäisiin kirjaimiin perustuvat Garamond-kirjaintyypit ovat ryhdikkäämpiä, vahvempia ja kalligrafisempia kuin Jannoninin kirjaimiin perustuvat Garamondit. Jannonin kursiivit ovat myös selvästi horjuvampia kuin Granjonin leikkaamat kursiivit, joita käytetään alkuperäisten Garamondien kirjaintyypeissä. Nykyisin käytössä on useiden tunnettujen fonttivalmistajien, kuten Adoben, Linotypen ja ITC:n, versioita Garamondista. Nykyajan Garamondit perustuvat joko suoraan tai välillisesti Claude Garamondin 1500-luvulla suunnittelemille kirjaimille. “Oikeita” Gara-

mondeja ovat Stempel Garamond, Berthold Garamond, Adobe Garamond ja Garamond Premier Pro.

Kuitenkin esimerkiksi Garamond 3, ITC Garamond ja Simoncini Garamond ovat “vääriä” Garamondeja, ja ne perustuvat joko Jean Jannonin tai jonkun muun kirjaimille. Garamond-kirjaintyypeissä nykyisin mukana oleva kursiivi ei ole Claude Garamondin, vaan Robert Granjonin leikkaama.

Vaikka Garamond ja Shakespeare eivät olleetkaan ihan aikalaisia–Shakespeare syntyi 1564, kolme vuotta Garamondin kuoleman jälkeen–heidän välillään voidaan nähdä tiettyjä yhtäläisyyksiä oman alansa klassikkostatuksen lisäksi. Esimerkiksi juuri tämä epävarmuus joidenkin kirjasintyyppien oikeasta suunnittelijasta liittyy Shakespeareen, jonka tiettyjä tekstejä on ehdotettu myös Francis Baconin, Christian Marlowen ja Edward de Veren tekemiksi. Oli miten oli, niin Garamondin kuin Shakespearenkaan nimi ei jää unholaan niin kauan kuin maailmasta vielä löytyy kirjallisuutta.

Lähde: Wikipedia.

Futura on geometrinen fontti, jonka suosio on säilynyt vahvana vuodesta 1927 yhä tähän päivään saakka.

Tarkastelemme seuraavaksi Futura fontin historiaa ja sitä, millaisissa yhteyksissä tätä fonttia on aiemmin käytetty.

Laura Keungin mukaan Futura fontin loi Paul Renner vuonna 1927. Hänen mukaansa fontissa tulee esiin Bauhauksen ideologiaa, joka keskittyy yksinkertaiseen, moderniin ja käytännölliseen geometriaan. Bauhaus ajatusmaailman mukaisesti tässä fontissa ei käytetä koristeellisia elementtejä, vaan futurassa käytetään ennemmin yksinkertaisia muotoja, jotka luovat modernin ja eteenpäin vievän fiiliksen fonttiin.

Keung myös kertoo, että Futura fonttia on käytetty useissa eri yhteyksissä aina auto- ja huonekaluliikkeistä avaruusmatkailuun asti. Hänen mukaansa futura fonttia käytettiin esimerkiksi NASA:n Apollo 11 tehtävässä, jossa kuuhun jätettiin laatta, jossa oli tällä fontilla tehtyä kirjoitusta.

Lähteet: https://design.tutsplus. com/articles/all-about-futura-fontand-its-history--cms-35382 & https://en.wikipedia.org/wiki/Futura_(typeface)

Pressato

GIUSEPPE SALERNO & PACO GONZÁLEZ

Pressato Font is a dynamic and innovative typeface meticulously crafted in collaboration with Pressato Coffee Bookshop in Torino. This unique font boasts three axes—weight, width, and slant—providing designers with unparalleled flexibility and control over their typographic compositions. With a total of 12 distinct fonts and a variable option, Pressato Font allows for a rich variety of styles, making it a versatile choice for a myriad of design applications. The font’s flexibility in weight enables users to seamlessly transition from bold and impactful headlines to subtle and elegant body text, ensuring a cohesive and visually appealing design.

The inclusion of width and slant axes further enhances the adaptability of Pressato Font. Designers can effortlessly customize the width of characters for a condensed or expanded look, while the slant axis adds a dynamic tilt, injecting personality and movement into the typography.

Rooted in the aesthetics of Pressato Coffee Bookshop, this font exudes a contemporary and artistic vibe. Its variable nature opens up endless possibilities for creative expression, making it an ideal choice for branding, editorial design, and various other graphic projects.

Pressato Font stands as a testament to the seamless integration of form and function, providing a sophisticated and engaging typographic solution for diverse design needs.

Source: www.rsztype.com/fonts/ pressato

Abcdefghijklmn

opqrstuvwxyzåäö

Abcdefghijklmn opqrstuvwxyzåäö

a bcdefghijklmn

opqrstuvwxyzåäö

Abcdefghijklmn opqrstuvwxyzåäö

A B c DE f G h I jklm N opqr S tu vwxy Z åäö

Abcdefg hijklmn opqrstu vwxyzåäö

SK I A

kia is a humanist sans-serif typeface designed by Matthew Carter for Apple Computer in 1994. Skia is Greek for “shadow”, and the letterforms take inspiration from stonecarved 1st century BC Greek writing. The typeface was the first QuickDraw GX font, and has been pre-installed in Mac operating systems since System 7.5 (1994).

kia includes “GX variations” technology that–if an application offers the UI–allows its weight to be adjusted smoothly between thin and bold, and its width between narrow and extended. (Adobe’s “multiple master” technology was similar.)

S KIA

n 2016 it was announced that several technology companies, including Google, Microsoft and Adobe, were adopting Apple’s GX variations as the basis of the variations specification inside OpenType 1.8, and since that announcement Skia had been used to demonstrate the capabilities of the technology.

A

SINCE 1 9 94

©Norman Posselt / www.posselt.photos

atthew Carter CBE RDI (born 1 October 1937) is a British type designer. A 2005 New Yorker profile described him as ‘the most widely read man in the world’ by considering the amount of text set in his commonly used typefaces. Carter’s career began in the early 1960s and has bridged all three major technologies used in type design: physical type, phototypesetting and digital type design, as well as the design of custom lettering.

S KIA

Cartte r

arter’s most used typefaces are the classic web typefaces Verdana and Georgia and the Windows interface typeface Tahoma, as well as other designs including Bell Centennial, Miller and Galliard. He is the son of the English historian of printing Harry Carter (1901–1982) and cofounded Bitstream, one of the first major retailers of digital typefaces. He lives in Cambridge, Massachusetts.

SKIA SKIA SKI A

SKI A

SK I A SKIA SKIA

S K IA

American Typewriter

American typewriter is a slab serif typeface, created by Joel Kaden and Tony Stan in 1974 for ITC. Another name for this font is helvetica typewriter. It was used often to suggest an old industrial image with its obvious connection to typewriters. Its design is based on Shole’s 1868 typewriter patent.

American typewriter is distinct and proportional in design, because all of the characters are not the same width. Like many other ITC owned fonts, American typewriter ranges light to bold with its matching italics.

This font has been used in multiple forms of media, including but not limited to; The office series main logo (The bold variant), Clifford the big red dog books in early 1980s, Young Sheldon opening and closing credits, the famous i love new york logo, Newsies the musical used it in their official posters, Tescos in store signs between 1970-1990 and the old KFC logo during 1978-1991.

American Typewriter on slab-serif-kirjasin, jonka ovat luoneet Joel Kaden ja Tony Stan vuonna 1974 ITC:lle. Tälle fontille on toinen nimi, helvetica typewriter. Sitä käytettiin usein viestittämään vanhahtavaa teollista ilmettä, sillä se on vahvasti yhteydessä kirjoituskoneisiin. Sen muotoilu perustuukin Sholen kirjoituskonepatenttiin vuodelta 1868.

American Typewriter on erottuva ja suhteellinen muotoilultaan, koska kaikki merkit eivät ole saman levyisiä. Kuten monet muut ITC:n omistamat fontit, American Typewriter -fontti vaihteleelightista boldiin, ja siihen kuuluu myös vastaavat kursiivimuodot.

Tätä fonttia on käytetty monissa eri medioissa, mukaan lukien mutta ei rajoittuen: The Office -sarjan päälogoon (bold versio), Clifford, suuri punainen koira -kirjoihin 1980-luvun alussa, Young Sheldon -sarjan avaus- ja lopputeksteihin, kuuluisaan I Love New York -logoon, Newsies-musikaalin virallisissa julisteissa, Tesco-kauppojen sisäisiin opasteisiin vuosina 1970–1990 sekä vanhaan KFC-logoon vuosina 1978–1991.

HERCULANUM

Moderni historiallisesti näyttävä ilme

Herculanum on klassinen serif-fontti, joka on saanut inspiraationsa antiikin Roomasta. Se on nimetty Herculaneum- nimisen muinaisen kaupungin mukaan, joka tuhoutui Vesuviuksen

purkauksessa. Fontti on tunnettu kauniista elegantista muotoilusta ja siitä,että se yhdistää perinteisiä ja moderneja piirteitä. Herculanum- fonttia käytetään usein kirjoituksessa, joka vaatii tyyylikästä ja historiallisesti inspirpoitunutta ilmettä

kuten kirjansivujen, julisteiden ja muiden graafisten elementtien suunnittelusssa. Se on erityisen suosittu projektiluonteisessa typografiassa,jossa halutaan luoda arvokasta ja ajattoman näköistäs sisältöä.

ABCDEFGHIJKLMNOPQRSTUVWXYZÅÄÖ abcdefghijklmnopqrstuvwxyzåäö

âàåçêëèïîìæÆôöòûùÿ¢£¥ƒáíóúñÑ¿¬¡«»ß µ±°•·²€„…†‡ˆ‰Š‹Œ‘’“”–—˜™š›œŸ¨©®¯³´¸¹ÀÁ ÂÃÄÅÈÉÊËÌÍÎÏÐÒÓÔÕÖ×ØÙÚÛÜÝÞãðõ÷øüýþ

e FRANKLIN GOTHIC

Franklin Gothic and its related faces are a large family of sansserif typefaces in the industrial or grotesque style developed in the early years of the 20th century by the type foundry American Type Founders (ATF) and credited to its head designer Morris Fuller Benton “Gothic” was a contemporary term (now little-used except to describe period designs) meaning sans-serif.

Franklin Gothic has been used in many advertisements and headlines in newspapers. The typeface continues to maintain a high profile, appearing in a variety of media from books to billboards. Despite a period of eclipse in the 1930s, after the introduction of European faces like Kabel and Futura, they were re-discovered by American designers in the 1940s and have remained popular ever since. Benton’s Franklin Gothic family is a set of solid designs, particularly suitable for display and trade use such as headlines rather than for extended text. Many versions and adaptations have been made since.

Probably the best-known extension of Franklin Gothic is Victor Caruso’s 1970s ITC Franklin Gothic, which expands the series to include book weights similar to Benton’s News Gothic in a high x-height 1970s style. It is in part bundled with Microsoft Windows.

Franklin Gothic itself is an extrabold sans-serif type. It draws upon earlier, nineteenth century models from many of the twenty-three foundries consolidated into American Type Founders in 1892. Historian Alexander Lawson speculated that Franklin Gothic was influenced by Berthold’s Akzidenz-Grotesk types but offered no evidence to support this theory which was later presented as fact by Philip Meggs and Rob Carter. It was named in honor of Benjamin Franklin, who was also a prolific printer.

The faces were issued over a period of ten years, all of which were designed by Benton and issued by A.T.F.

Franklin Gothic (1902)

Franklin Gothic Condensed + Extra Condensed (1906)

Franklin Gothic Italic (1910)

Franklin Gothic Condensed Shaded (1912)

Many years later, the foundry again expanded the line, adding two more variants:

Franklin Gothic Wide (1952)

Franklin Gothic Condensed Italic (1967)

It can be distinguished from other sans serif typefaces by its more traditional double-storey a and especially g (double-storey gs, common in serif fonts, are rare in sans-serif fonts following German models, but were quite common in American and British designs of the period), the tail of the Q and the ear of the g. The tail of the Q curls down from the center of the letterform.

F R A N K L I N G O T H I C F R A N K L I N G O T H I C F R A N K L I N G O T H I C A B C D E a b c d

F G H I J KL M N O P Q R S T U V W X Y Z

e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z

Franklin Gothic creator Morris Fuller Bentson

FONTIT TUTUIKSI:

Esittelyssä

maailman valloittanut fontti

Tähän fonttin olet takuulla törmännyt. Se on moneen taipuva ja ajaton, suorastaan legendaarinen. Samainen kirjasintyyli on tunnettu pitkään kestäneestä asemastaan Microsoftin ja Googlen ensisijaisena fonttina, ja saavutusten lista vain jatkuu. Kyseessä on tietenkin Arial, yksi maailman käytetyimmistä fonteista. Arial on saavuttanut vahvan aseman erityisesti nettialustoilla, eikä ihme, sillä se suunniteltiin alunperin juuri digitaalista käyttöä varten.

Arialin takana on kaksi pääsuunnittelijaa: Monotype Corporations -suunnittelutoimistolle työskentelvät Robin Nicholas ja Patricia Sounders. Heidän 10-henkisen tiiminsä käsissä syntyi varta vasten informaatioteknologiayritys IBM:lle ja elektroniikkajätti Microsoftille tehty Arial-fontti. Sen ensimmäinen versio tuli käyttöön vuonna 1982.

¶¶ Kaiken kaikkiaan variaatiota löytyy liki kaksikymmentä. ¶¶

Tyylillisesti Arial kuuluu humanistisiin groteskeihin fontteihin. Se on siis inhimillisempi päätteetön eli sans-serif -fontti, mikä tekee siitä myös erittäin luettavan ja käytännöllisen fontin. Arial luo virtaviivaisen selkeällä muotoilullaan virallisen, mutta helposti lähestyttävän vaikutelman, kuten Helvetica-fontti, jota Arial muistuttaa. Arialin muotoilu perustuukin pitkälti Helvetican kirjasinleikkauksiin ja tästä syystä nämä kaksi fonttia myös sekoitetaan usein keskenään.

Arialilla on harvinaisen monipuolinen valikoima kirjasintyylejä. Kaiken kaikkiaan variaatiota löytyy liki kaksikymmentä. Laajan variaatiovalikoiman ansiosta arial toimii loistavasti erityyppisissä ympäristöissä ja tarkoituksissa. Arial sopii erinomaisesti pääasialliseen käyttöyhteyteensä mobiililaitteille ja verkkoympäristöön, mutta näiden lisäksi se toimii myös erilaisissa julkaisuissa, aikakauslehdissä, mainostauluilla, raporteissa ja esitysgraafikoissa, joissa se on niin ikään laajasti käytössä.

Arial Black, Arial Bold

Arial Bold Italic, Arial Italic

Arial Narrow Bold, Arial Narrow Bold Italic

Arial Narrow Italic, Arial Narrow Regular

Arial Regular, Arial Unicode MS

Arial Rounded MT Bold

¶¶ Arial on pysynyt fonttien

kärkijoukossa jo yli neljäkymmentä vuotta. ¶¶

Arial on levinnyt maailmanlaajuisesti eri julkaisukanaviin, päässyt ensisijaikseksi fontiksi ja pysynyt fonttien kärkijoukossa jo yli neljä vuosikymmentä. Liekö fontin kehittäjillä ollut aavistus sen tulevasta suosiosta nimetessään uutta kirjasintyyppiä Arialiksi. He nimittäin johtivat Arial-nimen englanninkielen sanasta aerial, joka tarkoittaa ilmavaa tai ilmassa olevaa, lentävää. Nimi on joka tapauksessa osuva, koska Arial on menestys totisesti lähtenyt lentoon.

¶¶ Arialin menstys on totisesti lähtenyt lentoon. ¶¶

ARIAL ARIAL A A

Bodoni at a Glance

Bodoni was born in the foothills of the Cottian Alps, in what was then the Kingdom of Sardinia and is now known as Piedmont. He was the seventh child and fourth son of Francesco Agostino Bodoni and Paola Margherita Giolitti. Both his father and grandfather worked as printers in Saluzzo, and as a child, he played with his grandfather’s leftover punches and matrices.

He began learning the printing trade alongside his father, demonstrating a natural talent for wood engraving and printing from an early age, along with a vibrant ambition. At 17, he set off for Rome, determined to make a name for himself and achieve success as a printer.