Nuuksio-lehti
2/2026
Loma-asunto vai vakituinen?
Kesäaikaan Nuuksio-Nupurin alueelle väkimäärä lisääntyy, kun kesäasukkaat saapuvat mökeilleen. Täällä on kuitenkin myös toisenlaisia ”lomalaisia”, joiden koti on virallisesti loma-asunto, mutta siinä asutaan vakituisesti ympäri vuoden - on voitu asua jo vuosia tai vuosikymmeniä. Heillä täytyy kuitenkin olla vakituinen osoite jossain muualla.
Espoon linja on ollut tiukka. Loma-asunnon muuttaminen vakituiseksi asunnoksi onolluterittäinvaikeaatai jopamahdotontaetenkinRA-alueilla eli loma-asuntoalueilla. Näin siitä huolimatta, että maankäyttö- ja rakentamislaissa helpotettiin muutosta jo vuonna 2015.
Espoossa valmistellaan nyt uutta rakennusjärjestystä ja jos hyvin käy, tähän saadaan muutos. Ympäristö- rakennuslautakunta lisäsi äänestyksen jälkeen rakennusjärjestykseen uuden 59 §:n, jonka mukaan RA-alueella sijaitsevan vapaa-ajanasunnon muuttaminen pysyvään asuinkäyttöön ei edellytä poikkeamislupaa eikä suunnittelutarveratkaisua, jos rakennus täyttää vakituisia asuntoja koskevat rakentamismääräykset.
Rakennusjärjestystuleesyksyllävaltuustonpäätettäväksi jaseontarkoitus saadavoimaanvuoden2027alussa. Kaupunkisuunnittelulautakunta, jonka varapuheenjohtaja olen, esitti lausunnossaan, että saaristo rajattaisiin tämän pykälän ulkopuolelle. Olen tehnyt kaikkeni, jotta tätä rajausta ei tehtäisi Nuuksio-Nupurin osalta.
Rakennusjärjestyksessä on toinenkin mielenkiintoinen uutuus eli sivuasunto. Asemakaava-alueella 60 neliön suuruisen sivuasunnon saa rakentaa, jos kiinteistöllä on rakennusoikeutta. Asemakaava alueen ulkopuolella sivuasunnon saa rakentaa, jos kiinteistöllä olevan ja sivuasunnon yhteinen kerrosala on enintään 300 neliötä. Asunnoilla pitää olla yhteinen pihapiiri, vesihuolto ja tieliittymä eikä sivuasuntoa saa erottaa itsenäiseksi rakennuspaikaksi.
Nuuksio-seuran hallitus toivottaa kaikille nuuksiolaisille kaunista kesää –sekä loma-asukkaille että vakituisille!
Hannele Kerola, Nuuksio-seuran puheenjohtaja
Nuuksio-seuran vuosikokouksen 11.5. valintoja
Seuran hallitukseen valittiin kaksi uutta jäsentä. He ovat Henna
Suvanto Kaitakorventieltä jarahastonhoitajamme Onni Tunnela. Puheenjohtajana jatkaa Hannele Kerola, Anni Poutiainen on varapuheenjohtaja ja sihteerinä toimii edelleen Tessa Alanko. Hallituksen kokoonpano löytyy tämän lehden takasivulta.
Toiminnantarkastajaksi valittiin Matti Kanervo, jolla on aikaisemmilta vuosilta pitkä kokemus seuran hallituksessa ja rahastonhoitajana. Samalla kiitämme edellistä toiminnantarkastajamme Olli Palosta monivuotisesta ja asiantuntevasta työstä.
Ida Niiranen – Nuuksio-seuran voimanainen
Honkamaja täyttää tänä vuonna 90 vuotta. Juhlavuosi innosti minua kaivelemaan Kansallisarkiston aarteita, joissa seuramme alkuaikojen keskeiseksi vaikuttajaksi nousee sen ensimmäinen ja pitkäaikainen puheenjohtaja, opettajatar Ida Niiranen.
Kun Nuuksio-seura perustettiin vuonna 1929, useiden taloudellisesti hyvien vuosien jälkeen Suomeen iski lama. Elintaso laski, työttömyys lisääntyi ja jopa kerjääminen yleistyi. Monet maatilat ja yritykset menivät konkurssiin. Espoossa oli tuolloin kuutisen tuhatta asukasta, pääasiassa ruotsinkielisiä. Nuuksio oli silloinkin syrjäkylä, mutta tuohon aikaan iso sellainen, asukkaita oli 400. Suuret kartanot – Hista, Konungs ja Punjo hallitsivat kylämaisemaa.
Nuuksio-seuran (alun perin Nuuksion nuorisoseura) perustamiskokous pidettiin Histan koululla. Puheenjohtajaksi valittiin Ida Niiranen ja sihteeriksi Hanna Laitinen. Seuran alkuperäisten sääntöjen mukaan tarkoitus oli ylevä: ”Herättää ja vireillä pitää nuorison isänmaallisen hengen elähyttämää ja kristillissiveellisen elämänkatsomuksen kanssa sopusointuista harrastusta kansalaissivistykseen ja itsekasvatukseen.”
Jäseniksi hyväksyttiin vain hyvämaineisia kansalaisia.
Kuusi vuotta seuran perustamisen jälkeen, rakennettiin talkoovoimin oma talo, joka sai nimekseen Honkamaja. Histan kartano lahjoitti tontin ja pääosa rakennuspuista saatiin juuri valmistuneen Turuntien alta. Myös Punjon kartanosta saatiin tukea. Eri tahojen intressissä oli suomenkielisen nuorisoseuran tukeminen vastapainona jo alueella toimivalle ruotsinkieliselle nuorisoseuralle ja työväenyhdistykselle. Tosin täällä Nuuksiossa raja-aidat eivät olleet korkeat – yleisesti osallistuttiin eri seurojen tilaisuuksiin.
Honkamajasta tehtiin sitten komea rakennus, peräti 310 neliötä. Työselitykset olivat yksityiskohtaiset. Periaatteena oli, että ”työn ja työtavan tuli olla ensiluokkaista”. Kauneuttakin arvostettiin: ”Mitään räikeitä ja rumia väriyhdistelmiä” ei saanut käyttää.
Nuorisoseurojen alkuperäinen tunnuslause oli ”Tarttee elää koreasti”. Kun nuoriso siihen(kin) aikaan ”juopotteli ja tappeli, tarvittiin tilalle jotakin muuta, missä aikaansa kuluttaa ja voimiaan koettelee”. Nuorisoseurat toivat ”paheelliselle” elämälle vaihtoehdon. Myös Nuuksiossa toimintahaluiset nuoret ”rohkeasti ja arkailematta vaativat nuorisoseuran perustamista, koska tunsivat olevansa joutilaita ja tarpeettomia”. Ida Niirasen mukaan uudenseuran ainoa aate oli nuorisoseurojen tunnuslause, jonka mukaan haluttiin toimia ”Nuuksion nuorten henkinen kehitys päämääränä, tukien nuoria silloinkin, kun lankeemuksiakin sattui”.
Ennen vanhaan järjestettiin säännöllisesti iltamia. Joka juhlassa Ida Niiranen piti pitkiä, innostuneita puheita. Vuonna 1934 hän nostatti puheensa lopuksi tunnelmaa: ”Kun nuorisoseura uskaltaa, niin Suomi kohoaa. Kun Suomen nuoriso uskaltaa itse käydä kasvattamaan itseään, kohottamaan henkistä ja siveellistä ryhtiään, silloinse Suomelle onnellista tulevaisuutta rakentaa, se takoo kerran Suomelle Onnen Sammon.”
Vuonna 1935 Ida Niiranen perusteli monisanaisesti nuorisoseurojen tarvetta: ”Vielä on väkijuomain nauttijoita, kortinpelaajia, öitsimisen harjoittajia ym. ohjausta tarvitsevia nuoria kanssamme. Vielä on nuoria, joiden suusta sinkoaa kirjosanat, saastaiset laulut ym. rivous ja toisia nuoria, jotka edelleen pitävät ihmisarvon mittarina rikkautta ja yhteiskunnallista asemaa halveksien vähävaraisempia ja vähemmän vaikutusvaltaisiaja siten synnyttävät ympäristössään katkeruutta. Vieläon paljon nuoria, joiden nuoruuden harrastukset melkeinpysähtyvät koreisiin vaatteisiin, aistiharhoihin ym. elämän mukavuuksiin sekä tanssiin ja lemmenseikkailuihin, joille oma vastainen elämä, sitä vähemmän muiden ihmisten tarpeet, eivät aseta mitään kehitysvelvollisuuksia.”
Honkamajan tupaantuliaisjuhlassa elokuun 9 päivänä vuonna 1936 Ida Niiranen näki suuren symboliarvon siinä, että seiniin oli käytetty sekä vanhoja että uusia hirsiä. ”Tuntuu siltä, että nuo hirret, jotka ovat sulautuneet uusien hirsin kanssa yhteistyöhön, kehottaisivat meitäkin unohtamaan kaiken mikä sen ja nykyajan välisellä ajalla on pirstonut kansamme ja hajottanut sen toiminnan eri lippujen juurelle”.
Niiranen toimi Nuuksio-seuran puheenjohtajana lähes 20 vuotta. Juuri jäätyään eläkkeelle vuonna 1946, hän kuitenkin menehtyi kolarissa pyöräillessään Nuuksiontien risteyksessä. Samana vuonna tehtiin Espoon kanssa sopimus, jolla Honkamaja vuokrattiin kolmen vuoden ajaksi kansakouluksi. Nykyisessä kahvilassa oli luokkahuone ja sali varattiin voimistelua varten. Vuokranmaksun lisäksi kunta asensi Honkamajalle sähkövalot.
Opettajatar Ida Niiranen antoi parhaat vuotensa Nuuksio-seuralle ja loi hyvän pohjan seuran tulevalle toiminnalle. Myös kiitos hienosta kylätalostamme kuuluu tarmokkaalle ja avarakatseiselle kansanvalistajalle, unohtamatta seuran tukijoita ja uutteria talkoolaisia.
Hannele Kerola
Tervetuloa oman kylän partioon!
Partio on hauska, monipuolinen ja opettavainen harrastus. Partiossa liikutaan luonnossa, harjoitellaan erätaitoja ja opetellaan monenlaisia asioita Suomen luonnosta. Mikä siis olisikaan täällä Nuuksion kansallispuiston kupeessa parempi harrastus kuin partio! artio on tällä kylällä valitettavasti myös yksi harvoja harrastuksia, joka järjestetään lähellä ja johon lapsi voi kulkea itsenäisesti. Lippukuntamme onkin saanutviimekauden aikana ilahduttavan paljon uusia lapsijäseniäja useimmat nykyisistä sudenpenturyhmistä ovat täynnä.
Partio ei kuitenkaan ole vain lasten harrastus. Partioon voi liittyä myös aikuisena, oli sitä harrastanut jo lapsena tai ei. Oman lippukuntamme viikkotoiminta aikuisikäisille on vähäistä, mutta uusia vapaaehtoisia mukaan toiminnan järjestämiseen tarvitaan aina. Partion voi aloittaa myös yhteisenä kivana harrastuksena oman lapsen kanssa.
Itse aloitin partiotoiminnan ryhmänjohtajana noin vuosi sitten oman lapseni innostuttua partiotoiminnasta. Tällöin tilanne oli, että iso määrä lapsia oli innostunut aloittamaan partion, mutta ryhmälle ei löytynyt vetäjiä. Minulla ei ollut mitään aiempaa kokemusta partiosta, mutta luonnossa liikkumisesta ja muunlaisesta ryhmänjohtamisesta kyllä, joten kun pestiä tarjottiin, totesin, että miksipä ei!
Tämä on itseasiassa lippukunnassammehyvintavallinen tarina: omalapsi houkuttelee mukaan toimintaan, josta sitten tuleekin enemmän tai vähemmänkokoperheenyhteinenharrastus. Onollutihanatutustualapsen kavereihin ja nähdä, miten porukka hitsautuu yhteen jamiten lapsetluovat lähtemättömiä muistoja voittaessaan pelkonsa joen ylityksessä tai tanssiessaan kesäkuumalla yllättäneessä raesateessa.
Partion kautta olen tutustunut myös uusiin ihaniin kyläläisiin ja kokenut sitä kovasti kaipaamaani yhteisöllisyyttä, joka muuten on kiireisessä lapsiperhearjessa niin harvinaista. Partiossa parasta on, ettei koskaan jää yksin, ja yllättävistä tilanteista selvitään yhdessä - meni kaikki aina suunnitellusti tai (kuten useimmiten lasten kanssa) ei.
Partiossa kaivataan monenlaista tekijää: Jos partiokokemusta löytyy, uusia ryhmänjohtajia kaivataan jälleen ja myös retkien suunnitteluun ja toteutukseen kaivataan usein lisäkäsipareja. Jos partiokokemusta ei vielä ole, ei sekään haittaa! Ryhmänjohtajaksi voi silti ryhtyä ja tähän on saatavilla koulutusta. Myös retkille voi tulla auttamaan esimerkiksi retkivalmisteluissa tai ruuanlaitossa, ja myös hallintohommiin kaivataan tekijöitä. Tervetuloa mukaan partioon!
Johtajia etsitään uudelle vuonna 2019-syntyneiden sudenpenturyhmälle sekä vuosina 2014–2015-syntyneiden seikkailijaryhmälle!
Ota yhteyttäAlliAarnio, lpkj@nuka.fi, 0451499195.
Teksti: Sara Tiinanen Kuva: Ama Hunt
Tarinoita
Siikajärven
raitilta -kirja on julkaistu
On hienoa asua kylässä, jonka lähihistoriasta riittää tarinoita aina kirjaksi asti. Löytyy myös vapaaehtoishenkeä, jonka avulla Tarinoita Siikajärven raitilta saatiin julkaistua. Kirjan lähteinä toimivat ylisukupolviset tarinat, vanhatpäiväkirjat,lukuisathaastattelutuokiot,kyläläistenomatmuistelmat sekä Siikajärven historiaa sivuavat aikaisemmat julkaisut, joiden parissa moni kirjan tekijöistä vietti vapaa-aikaansa viime vuosien aikana. Lopputulos on aidosti kyläläisten kuuloinen kokoelma tarinoita Siikajärvellä vietetystä ajasta viime vuosisadan alkupuolelta aina tähän päivään saakka.
Tiedätkö sinä, missä sijaitsee salaperäinen kivi, johon on hakattu risti muistoksi vapaussodanaikanajärvenjäälleammutustaviestinviejästä? Tai mihin tarina kertoo Eversti Kockin kätkeneen aarteen, jonka hän jätti jälkeensä lähtiessään pois Koivumäestä? Mihin Siikjärven tilan nimi oikeastaan juontaa juurensa, ja mitä 1500-luvulta peräisin oleva ruuhi kertoo järven varhaisimmista asukkaista?
Siikajärven raitilla onnähty vuosikymmenten aikana valtionpäämiehiä, ja sijainti kansallispuiston vieressä on inspiroinut myös monia taiteilijoita. Mutta tiesitkö, ketkä presidenteistämme ovat viettäneet aikaa Siikajärven rannoilla, ja millaisessa pinteessä eräs valtionpäämies pääsi nauttimaan naapurinmustikkapiirakanmausta?MitätekemistäkanteleensoittajaMaija Kauhasella, kuvanveistäjä Kalervo Kalliolla ja oopperalaulaja Erkki Eirtolla on Siikajärven kanssa? Entä missä sijaitsee Paulon talo ja mitä se kertoo Siikajärven kultaisista huvila-ajoista?
Tarinoita Siikajärven raitilta on täynnä vastauksia ja kertomuksia, jotka saavat siikajärveläisen elämän vuosikymmenten varrella heräämään henkiin. Kirja on osa Nuuksion Siikajärven asukasyhdistyksen kymmenvuotisen taipaleen juhlintaa. Heti asukasyhdistyksen perustamisen jälkeen vuonna 2016 perustajajäsenet kokosivat ns. historiikkitoimikunnan, jonka tehtävänä oli alkaa kerätä alueen asukkailta tarinoita Siikajärveltä vuosien varrelta.
Tarinoita Siikajärven raitilta -kirjan julkaisemiseen on myötävaikuttanut hyvin moni siikisläinen. Kirja on hieno osoitus jäsentemme halusta pitää Siikajärvi elävänä myös asukkaidensa tarinoiden ja muistojen kautta. Toivomme, että kirjan parissa niin entiset, nykyiset kuin tulevatkin Siikajärven asukkaat voivat tyydyttää tiedonjanoaan ja viihtyä lukiessaan menneiden aikojen elämästä kauniin ja puhdasvetisen järven maisemissa.
Kirjan hinta on 20 € ja sen voi hankkia Hotelli Nuuksiosta. Lisätietoja sähköpostilla info@siikajarvi.fi. Kirja sopii erinomaisesti lahjaksi ja kesälukemiseksi!
Mari Lehtinen
Puutarhamietteitä
Hannu Kekkonen, Vanha Varis (Lao Ya) kertoo Viisaan Variksen puutarhasta (Ken Sho Tei En), jota hän rakenteli vuosina 1991-2017.
Aikoinaan tutkiessani japanilaisen puutarhan rakentamista käsitteleviä kirjoja jouduin suuren hämmennyksen valtaan, sillä erilaisia termejä oli valtavasti. Lopulta sain hahmoteltua itselleni aivan oman rakenteen puutarhan "sielusta".
Löysin kolme pääperiaatetta, joiden varaan rakentuisi harmoninen puutarha. Mielestäni Nuuksion alueella oleva luonto on hyvin "japanilainen".
Nämä pääperiaatetta ovat TAIVALLUS, HETKI JA
LEVOLLISUUS
TAIVALLUS onpuutarhanfyysinenosa, elitarkastellaankaikkeaerilaista liikettä ja siihen vaikuttavia tekijöitä.
AloittakaammePorteista. Nevoivatollapaikkoja,minkäjälkeenmaisema muuttuu,esimerkiksisaavutaanpuutarhaan. Myöskasvustovoimuodostaa portin, jonka läpi kuljetaan.
Portin jälkeen avautuu kulkijalle Näkymiä. Ne voivat olla laajoja tai vaikka pieniä kapeita kujia. Kannattaa miettiä, voitko "Kaapata näkymän" eli hyödyntää naapurin puutarhan näkymää.
Näkymää tehostavat Kehykset rajaamalla häiritsevät tekijät pois. Kehykset voivat muodostua vaikka puun rungoista tai säleikön aukosta.
Näin pääsemmekin Liikkeeseen. Puutarhassa on useita erilaisia liikkeeseen perustuvia elementtejä. Kuljet polkua pitkin ja näkymät vaihtuvat. Voit tarkkailla veden liikettä; puron rauhallista virtausta. Haavan lehtien havina voi olla mielenkiintoista katseltavaa. Liike voi olla myös staattista, eli kuvataan vaikka veden liikettä asettelemalla pieniä kiviä limittäin "puron" pohjalle.
Toinen pääperiaate on HETKI, missä tarkastellaan aikaa. Erilainen Ajankulku puutarhan näkymissä, kasvien kasvu muuttaa puutarhan luonnetta. Samoin auringon liike päivän mittaan synnyttää varjoja eri paikkoihin. Vuodenajat ovat merkittävä tekijä, kevään kukinta, syksyn ruska ja talven seisahtuneisuus. Ajan kuluessa kasvit suurenevat, niitä kannattaa muotoilla!
Äkillinen ajan hetki on Yllätys. Kuljettaessa puutarhassa kulman takaa avautuu yllättävä näkymä, joka oli pensaiden peitossa.
Puutarhan katselussa Salamyhkäisyys on jännittävä elementti. Iltahämärissä tuo onnistunee helpoiten. Ihminen vaistoaa jotain, mutta ei osaa sanoa, mistä on kyse. Salamyhkäisyys herättää kysymyksiä.
Vastakohdat liittyvät voimakkaasti puutarhan hetkiin. Valoisa/tumma, peilityyni/aallokko tai kova/pehmeä voivat olennaisesti liittyä aikaan.
Japanilaisessa puutarhasuunnittelussa Epäsymmetrisyys on tärkeä elementti, sillä harvoin luonnossa esiintyy symmetrisyyttä. Aika kuluu mukavasti kuljettaessa mutkittelevaa polkua. Veden virtailua luikertelevassa purossa on kiinnostavaa.
Kolmas pääperiaate on LEVOLLISUUS, mikä tekee puutarhasta rauhoittavan.
Ensin mieleen tulee Hiljaisuus. Monesti kaupunkiympäristössä tämä saadaan aikaiseksi tekemällä muurit puutarhan ympärille, mikä vaimentaa liikenteen melun. Veden solina lähipurossa. Tyyni veden pinta. Metsän hiljaisuus. Heinikon kahina lempeässä tuulessa. Sateen ropina katolla.
Oleellinen tekijä on Tasapaino. Kivien asettelusta on kirjoitettu jopa kirjoja,muttasiltikunkatseleesuomalaisiapihoja,niinkivienasetteluavoi joskus kuvata kivien roiskimiseksi puutarhaan. Sopivatko asiat harmonisesti keskenään, onkoväriensuhdesopiva, entätummuusasteet tai eri vihreydensävyt.Puidenmuotoilujaoksiston"sielun" korostaminenluo tasapainoa.
Jostakin asiasta sanotaan, että se on tyylikäs. Tämän ehkä tekee Pelkistys. Kaikki epäolennainen on karsittu pois. Kiinassa ja japanissa on käsite Tyhjyys. Poistamalla kuivuneita risuja tai oksia saadaan esille vanhan puun kaunis runko.
Karu kauneus (Wabi) on erämaa, suuren järven selkä, vanha kylä, jylhä kalliojyrkänne, vanha puunrunko tai vanhojen rakennusten lautaseinä
Sabi eli Patina on vanhan arvostusta (ei tarkoita likaista astiaa), kuluneet portaat (ei tarkoita rikkinäisiä portaita), vanhat esineet (ei tarkoita risaisia esineitä).
Ja lopuksi hiukan helpompi elementti eli Verhoaminen. Parsan rungot kukintoineen muodostavat puutarhaan hienon verhon. Jos aidassa on rakoja, ei ole täysin poissuljettu näkymä. Suuremmat kivet tai kiviryhmät voivat kätkeä taakseen jotain...tiheä kasvusto kätkee.
Näin olemme kulkeneet puutarharakenteen polunpäähän. Mitäjäi mieleen tai mikä vaivaamaan? Suurin nautinto on etsiä itse ratkaisuja. Joskus
ratkaisu on kestävä, joskus se alkaa vaivaamaan ja ehkä jokin toinen ratkaisu osoittautuukin "siksi oikeaksi". Antaa ajan kulua, ehkä joskus myöhemmin on enemmän viisautta.
Hannu Kekkonen
Alpakoiden lempeä maailma löytyy Nuuksiosta
Oma matkani alpakoiden pariin alkoi viisi vuotta sitten eräällä alpakkatilalla.Olinvierailuryhmänmukana,kunyksialpakkaemosynnytti aivan silmiemme edessä. Tilan kasvattaja kertoi, että on harvinaista, että alpakka synnyttää juuri vierailijoiden läsnä ollessa. Hän nauroi, että kyseessä taisi olla merkki universumilta. Ja jos vielä koskettaisin alpakan villaa, olisin mennyttä.
Niin siinä kävi.
Kaksi viikkoa myöhemmin palasin tilalle vapaaehtoiseksi. Opin maatilan töitä, tallin siivousta ja alpakoiden hoitoa. Kotiin palattuani sanoin puolisolleni, että haluan alpakoita. Aloimme etsiä sopivaa paikkaa, ja lopulta löysimme Nuuksiosta metsätilan, johon rakensimme kotimme. Alpakat toivat meidät Nuuksioon.
Nykyäänlaumaammekuuluuneljäalpakkaa,jotkaovatsamallavirallisesti Espoon historian ensimmäiset alpakat. Vuoden ikäinenAurora on lauman kuopus. Nelivuotias Fiona toimii johtajana, jota harmaa Gloria ja monivärinen Haldja seuraavat luottavaisesti. Alpakat ovat alun perin kotoisinEtelä-Amerikanvuorilta,muttaneovatsopeutuneet erinomaisesti myös suomalaiseen luontoon.
Viime vuosi toi mukanaan myös surua. Laihalammen myrkyttäminen kosketti meitä läheltä, ja syksyllä menetimme Aurora-vasan emän Eian.
Aurora oli tuolloin vasta neljän kuukauden ikäinen, ja pelkäsimme sen puolesta.Onneksipienivasaosoittautuisitkeäksijakasvoivahvaksiosaksi laumaa.
Alpakoiden seurassa oppii hidastamaan. Niiden rauhallinen tapa ollaläsnä tarttuu helposti myösihmiseen. Sovitusti vierailijat voivat tulla tapaamaan laumaa ja viettämään hetken niiden seurassa. Moni lähtee kotiin levollisempana kuin saapuessaan.
Alpakat antavat meille paljon. Niiden pehmeästä villasta voidaan kehrätä lankaa, ja lanta toimii erinomaisena puutarhalannoitteena. Ennen kaikkea ne muistuttavat siitä, että elämässä tärkeimmät asiat löytyvät usein luonnon keskeltä, rauhasta ja läsnäolosta.
Nuuksion metsissä voi löytää pienen palan alpakoiden lempeää maailmaa – ja ehkä samalla myös oman sisäisen rauhan.
Merike Mikk
Vappujuhlassa kymmeniä lapsiperheitä
Nuuksio-seuran perinteinen ja maksuton koko perheen vappujuhla 26.4. oli jälleen menestys. Honkamajalla kävi kolmisen sataa paikallista asukasta – erityisesti lapsia kiinnosti komea ilmapallo, pomppulinna ja poniratsastus.
Kotitorpantie 2 02860 Espoo
Puh. 050 2912
Liity Nuuksio-seuran jäseneksi!
Voit maksaa pankkiin FI75 40554720089141 tai MobilePay 63339.
Summa: 15 euroa / talous, viestikenttään merkitään jäsenen nimi ja osoite.
Jäsenet saavat 20 prosentin alennuksen Honkamajan vuokrasta, kun jäsenmaksu on maksettu kahdelta peräkkäiseltä vuodelta.
Klapikone TIMCO 8T lainattavissa jäsenille, kysy Timolta.
Tule mukaan asukastoimintaan: kotisivuillamme www.nuuksio-seura.fi / jäseneksi liittyminen. Samalla liityt sähköpostilistallemme ja saat ajankohtaisia tiedotteita.
Nuuksio-lehti ilmestyyneljä kertaa vuodessa. Se jaetaan talkoovoimin jokaiseen toiminta-alueemme talouteen ja postitetaan muille jäsenille.
Verkkolehti: https://issuu.com/nuuksio-seura
Mainostilaa lehdessämme: 1/1 sivu (115*175 mm) 140euroa, 1/2 sivua 70 euroa ja 1/3 sivua 50 euroa. Takasivu 290 euroa ja puolikas 145 euroa. Neliväripainos 1450 kpl.
Toimitus: Timo Rauhanen, timo.rauhanen@gmail.com 0403045556, myös osoite- ja jäsenasiat. Nuuksio-lehti jo vuodesta 1977, numero 3/2026 ilmestyy elokuun alussa.
www.nuuksio-seura.fi
Seuran Facebook-sivut:
https://www.facebook.com/Nuuksio/ Nuuksion seudun asukasfoorumi: https://www.facebook.com/groups/643813799021345/
Honkamajan varaustilanne: poutiainen.anni@gmail.com p. 0405705276
