Issuu

MUSIIKIN JÄLKIÄ

proartibus.fi

Biskopsgatan 17, Åbo | Piispankatu 17, Turku

Kotisohvalta teatteriin

TYÖPAIKKAKOMEDIA SOHVA

ENSI-ILTA 30.1. LIPUT 21-49 €

PINOKKIO

ENSI-ILTA 4.2. LIPUT 20-28 € S-6

MAHAGONNYN KAUPUNGIN NOUSU JA TUHO

ENSI-ILTA 9.4. LIPUT 45-82 €

THE ADDAMS FAMILY

ESITYKSET 9.5. ASTI LIPUT 30-68 € S-7

ELÄMYSTEN KOTISI

Turkulaiset! Ystävät! teimme sen! olemme hiilineutreja!

Sisällysluettelo

Pääkirjoitus: On siis kevät 6

Kaupunki täynnä kohtauksia 9

Voittamattomat hannuhanhet 12

Turun kartta 14

Jumalat meissä 16

Kadonneen kukan metsästäjät 20

Kimmo Kotka 22

Ystäväkirja: Jenna Kostet 24

Elokuvien

Turku

12

Kolme vuotta aikaa! Emme onnistu ikinä!

22

Kimmo vuonna 2029 9

Jääkiekon hannuhanhet

Päätoimittaja

Roope Lipasti

avustajat

Anton Lipasti, Emmi Merilä, Matti Mäkelä, Emma Sarsila

a D/taitto

Petteri Mero

Mainostoimisto KNOK Oy

Kustantaja

Teemu Jaakonkoski

Kannen K uva

Jenna Kostet

Kuva: Timo Jakonen, 2026

j ul K aisija

Mobile-Kustannus Oy

Betaniankatu 3 LH, 20810 Turku

ISSN 2489-2696 (painettu)

ISSN 2489-8554 (verkko)

Aikakausmedia ry:n jäsen

i lmoitusmyynti

Raimo Kurki, puh. 045 656 7216 raimo.kurki@@aikalehdet.fi

Kaupungin johto on pulassa tyhjine lupauksineen. kauhean monimutkaista.

Kari Kettunen, puh. 040 481 9445 kari.kettunen@aikalehdet.fi

j a K elu

Kasimir Kurki

tehtävä on valtava. Sääntöjä on pakko venyttää.

Paino

Kariteam Ky

seu R aava nume R o

Turun Aika – Kesä 2026 ilmestyy 12. kesäkuuta.

WWW ja Di G ile H ti turunaika.fi issuu.com/mobile-kustannus s ome

Facebook: @turunaika Instagram: @turunaikalehti

Jokainen uhrauksia

Miun koru!

Tunnen yhden! entä autot? kekkasin! Annamme niille alkuperäiskansastatuksen. Kansanliike puolustamaan

Varaa paikkasi ennakkoon opastetulle kierrokselle

Historiallinen jäänmurtaja Sampo vierailee Forum Marinumissa huhtikuussa!

11.4. - 30.4.2026

Seikkailu keskiaikaisessa kaupungissa

Suomen ainoa arkeologinen museo kutsuu aikamatkalle menneisyyteen!

Aboa Vetuksessa koet historian alkuperäisellä paikallaan.

Arkeologian ja nykytaiteen museo

Museet för arkeologi och nutidskonst

Museum of archaeology and contemporary art

Itäinen Rantakatu 4–6, Turku | Östra Strandgatan 4–6, Åbo | avan.fi

Linnankatu 72, 20100 Turku

Stillkuva IC-98:n tilausteoksesta Muisti ja materia. Kuvaaja: Mika Kurkilahti.

PÄÄKIRJOITUS

On siis kevät

Kevät, tuo vuodenajoista ylivoimainen, on aivan kohta täällä. Päivät pitenevät, lumi sulaa, vedet aukeavat ja kohta on lämpöäkin heittämällä kahdeksan astetta. Kahdeksan astetta keväällä vastaa 23 astetta kesällä. Syksyllä kun on kahdeksan astetta, laitetaan pipo päähän, keväällä samassa lämpötilassa se heitetään mäkeen.

Kevät on kaikkiaan täydellistä aikaa, mutta sen kohokohta, crème de la crème, on pääsiäinen. Se ei allekirjoittaneella tosin liity Jeesuksen kärsimyksiin eikä edes ylösnousemukseen, vaan siihen, että pääsiäinen on juhlapyhänä esimerkillinen. Muiden juhlapyhien pitäisi tod ottaa siitä mallia.

Pääsiäinen ei vaadi ei kersku, ei pöyhkeile eikä etsi omaa etuaan. Se on lempeä, ei kadehdi saati katkeroidu eikä muistele kärsimäänsä pahaa, kuten esimerkiksi sitä, ettei kukaan saa pääsiäisenä lahjan lahjaa, eikä pääsiäiseen ylipäänsä kuulu minkäänlainen hössötys ja tekemällä tehty rahankulutus.

Esimerkiksi joulu on ihan kammottava juhla, koska juhlajärjestelyt vievät terveyden, elämänilon ja rahat. Syksyn halloweenit, pikkujoulut ja muut kissan

Neljä päivää jotka on nimenomaan pyhitetty sille, ettei tehdä mitään - ennen ei edes saanut tehdä mitään, mutta siitä on valitettavasti luovuttu.

ristiäiset ovat niin ikään lähinnä kiusa. Juhannuskin vaatii ihmiseltä liikaa: pitää olla kännissä ja hukkua ja lisäksi samaan aikaan ördätä ja tanssia juhannussalon ympärillä ja, mikä kamalinta, valvoa ties kuinka myöhään. Vappu sama homma. Ja uusi vuosi.

Vaan pääsiäinenpä on toista maata! Neljä päivää jotka on nimenomaan pyhitetty sille, ettei tehdä mitään – ennen ei edes saanut tehdä mitään, mutta siitä on valitettavasti luovuttu. Edelleenkään ei anneta lahjoja, ei riekuta yökausia ulkona, eikä tarvitse nähdä ystäviä tai sukulaisia, vaan saa ihan olla vain kotona ja syödä lammasta ja mämmiä (no, okei, mikään juhla ei ole täydellinen).

Samaan aikaan ulkona on vahvasti kevät ja kaikki näyttää kääntyvän taas kesään ja hyvään. Voiko enempää toivoa?

Ei voi. Eli: mitä parhainta kevättä & pääsiäistä siis kaikille Turun ajan lukijoille!

Roope Lipasti

RIEMUKAS MUSIIKKISEIKKAILU!

Saapasjalkakissana

SYKE-sarjastakin tuttu VALTTERI LEHTINEN

Velhona taituroi SAMI LALOU

VARTIOVUORELLA 9.6.-15.8. turunkesateatteri.fi

ikäsuositus yli 3-vuotiaille.

Kaupunki täynnä kohtauksia

Tee seuraavasta kaupunkikävelystäsi leffa. Turusta löytyy lukuisten elokuvien kuvauspaikkoja!

Saatat olla juuri nytkin paikassa, joka on tuttu elokuvien katsojille eri puolilla maailmaa. Turku on nimittäin tarjonnut puitteet monille tv ja elokuvatuotannoille. Valkokankaalla näkyvä katu tai sairaalan käytävä eivät ole sattumaa, vaan niiden taakse kätkeytyy paljon työtä. Joku on etsinyt kuvauspaikat, tehnyt kierrokset ja järjestänyt luvat.

Turussa näistä asioista vastaavat kuvaus paikkajärjestäjät Petteri Kulmala ja Sini Sarlin

Työtä vuosituhannen vaihteesta saakka tehneen Kulmalan silmät skannaavat alati potentiaalisia kuvauspaikkoja:

– Esimerkiksi metsiä tarvitaan paljon. Sielläkin katselen kulkiessani aina “sillä silmällä”, Kulmala naurahtaa. Hän on taltioinut arkistoihinsa kuvauspaikkoja jo 15 000 kuvan verran:

– Kaivan tarvittaessa sieltä esimerkkejä, kun taiteilijat haluavat jotakin. Tässä työssä pääsee myös paikkoihin, joihin harvalla kaupunkilaisella on asiaa. Olen ollut muun muassa Tuomiokirkon tornin

huipulla, Tyksin jättimäisissä scifi elokuvamaisissa ilmastointikonehuoneissa, ruumishuoneella, leikkaussalissa ja bunkkereissa, Kulmala luettelee.

Varesta ja metsälampia

Kuvauspaikkajärjestäjän työ koostuu kahdesta osasta: ennen kuvauksia toteutettavasta kuvauspaikkojen etsimisestä sekä järjestelyistä itse kuvaustilanteessa. Työhön kuuluu järjestelyt ja asioista sopiminen erilaisten organisaatioiden kanssa, poliisista pelastuslaitokseen ja kaupungista seurakuntiin.

– Esimerkiksi Turun satama on ollut reilu yhteistyökumppani, Kulmala sanoo.

Kulmala on ollut mukana lukuisissa Turun seudulla kuvatuissa tuotannoissa, niin suomalaisissa kuin kansainvälisissäkin. Kollega Sini Sarlin puolestaan on luottohenkilö Vareselokuvien kuvauspaikkojen järjestelyissä. Vaikka kaksikko työskentelee eri tuotannoissa, he vaihtavat ajatuksia ja vinkkejä keskenään jatkuvasti.

– Viimeksi eilen Petteri soitteli ja kysyi, tulisiko mieleeni metsälampea, Sarlin kertoo.

Kuvauspaikkajärjestäjän työ nojaakin pitkälti sosiaalisuuteen.

– Jos tuntee yhden ihmisen, todennäköisesti se tuntee jonkun, mitä kautta pääsee taas eteenpäin. Kuvauspaikkojen etsiminen on sellaista tutkivaa journalismia, Kulmala kertoo.

Vi har ju Paris

Turku on houkutellut paikalle myös kansainvälisiä tuotantoja. Loppuvuonna 2025 paikkakunnalla on kuvattu Laura Birnin tähdittämää saksalaissuomalaisislantilaista seikkailuelokuvaa Operaatio Napoleon: Suden kyyneleet, jota kuvattiin muun muassa Akatemiatalolla.

Kulmalan ja Sarlinin mukaan Turun keskustassa on kuvattu jo lähes jokaisessa kadunkulmassa. Elokuvissa Aurajokiranta, Vanha Suurtori ja virastotalo eivät ole aina sitä, mitä ne oikeassa elämässä ovat, vaan ne on valjastettu hyvin erilaisiin käyttötarkoituksiin. Kun vaikkapa Vareselokuvissa Turku esiintyy Turkuna, on monissa teoksissa elokuvan taika muuttanut kaupungin joksikin aivan muuksi, esimerkiksi Pariisiksi ja Ateenaksi.

Pelle Hermannia ja sieniä

Elokuvassa saatetaan matkata myös ajassa, nimittäin 1800luvulle sijoittuvaa Myrskyluodon Maijaa (2024) kuvattiin Vanhalla Suurtorilla vuonna 2023. Turun keskusta on näkynyt viime vuosina valkokankailla myös esimerkiksi Pelle Hermanni (2022) elokuvassa, jota kuvattiin Suomen Joutsenella ja Park Hotelissa sekä Sieniretkessä (2022), jota kuvattiin muun muassa Läntisellä Rantakadulla. Myös Tyks sekä nykyinen Kakolan asuinalue ja hotelli ovat toimineet lukuisten tv ja elokuvatuotantojen kuvauspaikkana.

– On hienoa, että elokuva tallentaa myös historiaa, LänsiSuomen elokuvakomission elokuvakomissaari Teija Raninen toteaa.

Yksi suosituimpia kuvauspaikkoja Turun alueella on Kakskerrassa sijaitseva Brinkhallin kartano. Tänä vuonna sitä pääsee näkemään Alli Haapasalon ohjaamassa historiallisessa draamaelokuvassa Kerro kaikille (2026). Sen lisäksi Brinkhallissa on kuvattu esimerkiksi Nokiasta kertovaa Made in Finland (2022) tvsarjaa.

Ranisen mukaan Turku houkuttelee tuotantoja Turkuun kuvauspaikkojen lisäksi osaavalla työvoi

On hienoa, että elokuva tallentaa myös historiaa.

malla sekä alueellisella tuotantokannustimella. Raninen kertoo, että kansainväliset elokuvantekijät ovat olleet tyytyväisiä kuvatessaan Turussa, mikä tekee hyvää myös kaupungin imagolle.

– He kertovat maailmalla, että olimme tällaisessa Turkunimisessä kaupungissa kuvaamassa. Että siellä oli mahtavaa ruokaa, mahtavia tyyppejä ja käytiin saunassa ja avannossa, Raninen tietää.

Koti leffatähdeksi?

Elokuvantekijät etsivät jatkuvasti uusia kuvauspaikkoja, ja joskus sopivin löytyy aivan tavallisesta kodista. Kuvauspaikkajärjestäjät toivovat tarjolle erityisesti suuria asuntoja, mielellään maan tasalta. Uusia ja viimeisteltyjä koteja on tarjolla runsaasti, mutta tarvetta on etenkin vanhemmille, elämää nähneille asunnoille. Sellaisille, joilla on luonnetta: – Elokuvakomissiolle voi aina vinkata kuvauspaikkoja. Tällä hetkellä haemme historiallisia vanhoja kiinteistöjä, erityisesti kivitaloja, 70luvun mökkejä, etenkin saaristosta, sekä teollisuuslaitoksia, Raninen kertoo.

Kun tuotanto päätyy käyttämään paikkaa kuvauksiin, maksetaan siitä myös korvaus. Ranisella itselläänkin on kokemusta kotinsa luovuttamisesta kuvauspaikaksi. Hänen kodissaan on kuvattu Henkesi edestä (2015) elokuvaa.

– Pääsimme tuotannon kustantamana koko perhe hotelliin yöksi koiraa myöten, Raninen kertoo. Elokuvakomissaarin mukaan tuotannot pitävät kuvauspaikoista hyvää huolta ja kaikki järjestelyt hoidetaan tarkasti ja sovitusti.

– Yhdessä tuotannossa nurmikko kärsi painavista autoista. Seuraavana päivänä siihen oli laitettu uusi nurmikko, Raninen kertoo.

Jos oma koti ei sovellu kuvauspaikaksi, voi elokuvien tekemiseen Turussa osallistua muullakin tavoin. Kuka tahansa voi ilmoittautua LänsiSuomen Elokuvakomission elokuvaavustajarekisteriin. Avustajana toimiminen on Ranisen mukaan mukava tapa kurkistaa elokuvien maailmaan. F

Länsi-Suomen Elokuvakomission tuotantoja Turussa

Vuosi Tuotanto Kuvauspaikat

Ensi-ilta 2026 Operation Napoleon - Suden kyyneleet Turun akatemiatalo

ensi-ilta 2026 Kerro kaikille Brinkhall

2023 Vares

Uusi Apteekki, Olkku, Tuomiokirkkotori, Virastotalo, Taideakatemia (Linnankatu), Aurajokiranta

2023 Myrskyluodon Maija Vanha Suurtori

Mobile 1.0 - Tarina Nokiasta Brinkhallin kartano

Voice Finland Logomo

Pelle Hermanni (Herman the Circus Clown)

Suomen joutsen, Park Hotel, Turun Lentoasema

Sieniretki (The Mushroom Trip) Jokiranta, Turku, Turun saaristo Power of Love Turun saaristo

- The Ark: An Iron Sky Story Turun akatemiatalo

2021 Odotus (The Wait) Turun saaristo (ja Seilin saari)

2021 Kentän Laidalla Paavo Nurmi stadion?

2020 Seurapeli (Games People Play) Turun lentokenttä

2020 Tove Aurajokiranta

2020 Naurun Varjolla (Laughing matters) Puutori, Dynamo

2020 Peacemaker Hirvensalo

2020 Lasten tasavalta Turun akatemiatalo

2019 Fingerpori T-talo

2018 Onneli, Anneli ja Nukutuskello (Jill, Joy and the Sleeping Clock)

Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha

2018 Bayoneta Turun sataman sisäpiha ja Föri

2017 It Came from the Desert Runosmäki

2016 #ONNENONKIJA (Gold Digger) Martinsillan grilli, ravintola Tårget, ravintola Smör, Samppalinnan ravintola, Logomo, Kauppatori

2015 Henkesi edestä (Absolution) Turun pääkirjasto, Aurajoki

2015 Luokkakokous (Reunion) Naantalin kylpylä

2013 Rölli ja kultainen avain (Rölli and the Golden Key) Kakola

2013 Klauni (Clownwise) TYKS syöpäosastot

Laajennetulle keskusta-alueelle sopivat kuvauspaikat on merkitty tähdellä Turun karttaan (ks. sivut 14–15).

Voittamattomat hannuhanhet

Moni kiekkofani ja -toimittaja tuntuu saavan masokistista nautintoa muistelemalla Ruotsin viimeisen minuutin nousuja tai muita Suomen katkeria tappion hetkiä.

Tämä juttu ei ole heille, sillä tässä keskitytään leijonien voittoihin, voittamisen kulttuuriin ja uskomattomaan onneen.

Ruotsi on vuosien saatossa saanut huomata, että useankin maalin johto sulaa helposti Suomea vastaan. Ensimmäisen kerran näin kävi vuoden 1976 Kanadacupissa. Amatöörijoukkueella ammattilaisten sekaan joutuneelle Suomelle turnaus tarjosi tappion toisensa perään. Ruotsi sen sijaan oli menossa NHLsupertähtensä Börje Salmingin johdolla loppuotteluun. Kunnes tuli Suomiottelu, jota Ruotsi johti jo 4–1, mutta hyytyi lopussa 6–8 tappioon jääden katkerasti finaalin ulkopuolelle.

Sama toistui 2022 Pekingin olympialaisissa. Ruotsi johti alkusarjaottelua kahden erän jälkeen 3–0, mutta Suomi nousi kolmannessa tasoihin ja ratkaisi ottelun jatkoajalla varmistaen samalla lohkovoiton ja helpommat vastustajat ensimmäisille pudotuspelikierroksille (Suomella Sveitsi ja Slovakia, Ruotsilla Kanada ja Venäjä). Lopulta Suomi voitti historiansa ensimmäisen olympiakullan Ruotsin jäädessä neljänneksi.

Otteluiden loput ja jatkoajat ovat muutoinkin olleet Ruotsille myrkkyä. Erityisen katkera oli vuoden 2019 MMkisojen puolivälierä, missä Ruotsi johti 3–1 ja 4–3, mutta Suomi tuli tasoihin vain reilu minuutti ennen loppua. Jatkoaikaa ehdittiin sitten pelata vain hetki ennen kuin Sakari Manninen laukoi Suomelle voittomaalin ajassa 61.37.

Myös Kanadalla on huonoja muistoja Suomesta. Vuoden 1998 lohkovaiheen viimeisessä ottelussaan Suomi oli 1–3tappiolla, kun peliä oli jäljellä alle kaksi minuuttia. Suomi ei luovuttanut vaan kavensi ajassa 58.31. Viimeisen minuutin takaaajo huipentui 11 sekuntia ennen päätössummeria Ville Peltosen iskiessä tasoitusmaalin. Tasapelin ansiosta Suomi jatkoi välieriin Kanadan karsiutuessa jatkosta. Amerikkalaisetkin ovat saaneet kokea Suomen voittamattomuuden tiukoissa paikoissa. USA hävisi Suomelle MMkisojen puolivälierässä voittomaalikilpailussa 2007 ja jatkoajalla 2008, samalla tavalla noutaja tuli 2004 World Cupin välierässä, 2006 olympialaisten puolivälierä sentään päättyi Suomen 4–3 voittoon jo varsinaisella peliajalla.

Ainutlaatuista Suomen menestyksessä on kuitenkin ollut jatkuva kyky itsensä ylittämiseen. Jo

Jos mikään muu ei ole auttanut, niin silloin Suomen avuksi on tullut onni.

1960luvulla, kun Suomen taso oli valovuosien päässä huippumaista, Leijonat pystyi säännöllisesti kiusaamaan parempiaan (tasapeli 1965 Ruotsia vastaan, voitto Tshekkoslovakiasta 1967 ja Kanadasta 1968). Suomalaisen joukkuehengen korkea veisu oli sitten tietysti vuoden 2019 maailmanmestaruus ”kaikkien aikojen huonoimmalla joukkueella” (suomalaismedian arvio ennen kisoja).

Jos mikään muu ei ole auttanut, niin silloin Suomen avuksi on tullut onni. Vuoden 1991 Kanadacupissa Suomi pääsi ensi kertaa välieriin ja ratkaisevaksi muodostunut ottelu Tshekkoslovakiaa vastaan kääntyi Suomen 1–0 voitoksi tshekkien omalla maalilla vain 17 sekuntia ennen loppua. Lake Placidin olympialaisissa 1980 Suomen paikan neljän joukkueen loppusarjassa varmisti Kanadan puolustajan ja maalivahdin keskinäinen törmäily, jonka ansiosta Suomen omalta alueelta kovassa paineessa heittämä purkukiekko lirui maaliin.

Joku voi tietysti sanoa, että edellä kerrottu ei ole koko totuus, muistetaan vaikkapa Torinon olympiafinaali 2006. Vastaväite on tietysti se, että synkät hetket eivät nekään ole koko totuus, eikä niissä rypeminen edistä tulevaa menestystä. Toinen vaihtoehto on ns. Alesiakortin käyttö: albumissa Kadonnut kilpi Asterix ja Obelix yrittävät löytää Alesian taistelun tapahtumapaikan, paikalliset eivät kuitenkaan halua muistella gallialaisten roomalaisille kärsimää tappiota vaan väittävät etteivät ole edes kuulleet koko paikasta. Vastaavalla, hiukan epäterveellä, asenteella vastaus kappaleen alussa esitettyyn väitteeseen olisi siis seuraava: ei vuonna 2006 pelattu Torinossa olympiakiekkoa, ja mikä se Torino muka oikein on? F

i nfo

Milano-Cortina 2026 talviolympialaiset 6.–22.2. Jääkiekon MM-kisat 15.–31.5.

(ks. elokuvajuttu, sivut 9–11)

Kunnallissairaalantie

Jumalat meissä

Lääkäreillä on latinankieliset anatomian terminsä, jotka nekin usein tulevat antiikin myyteistä. Mutta ihmisruumiissa on myös arkikielessä käytössä olevia nimiä, jotka niin ikään juontavat antiikista tai sitten ihan vain luiden ja muiden ulkonäön perusteella. Onpa nimissä kaikuja myös agraarikulttuurista sekä presidentin vaimosta. Koska kohta on kevät ja kesä, vaatteita vähennetään ja monenlaiset ruumiinosat paljastetaan, mistä syystä on tullut aika kerrata, mistä nämä ruumiimme arkinimet juontavat!

1. Akillesjänne. Akilles oli oman aikansa Obelix ja pudotettiin pataan – tai Styxjokeen – jossa hänestä tuli haavoittumaton. Paitsi nilkan kohdalta josta jumalatar Thetis piteli kasteluhommelissaan kiinni, ettei Akhilleusparka olisi vallan joutunut virran vietäväksi. Akillesjänne on ihmisessä erityisen vahvaa ainetta, mutta toisaalta kun se menee rikki, niin kävely loppuu sitten siihen.

2. Vaivaisenluu. Jalkaterän virheasento, jossa isovarvas kääntyy kohti muita varpaita ja sen tyviniveleen muodostuu kipua aiheuttava luukyhmy. Kulkeminenkin on sitten kovin vaivaista.

Jalkapöytä kertoo ehkä jotain entisaikojen pöydistä.

3. Liikavarvas. Ei varvas ensinkään, vaan ihon kovettuma, joka kehittyy ikään kuin ylimääräiseksi ”varpaaksi” puristuksen ja hankauksen seurauksena.

4. Jalkapöytä. Kertoo ehkä jotain entisaikojen pöy distä, sillä jalkapöydän päällä ei pysy kyllä mikään, sen verran on pyöreä.

5. Nymfi. Pieniä häpyhuulia on aikanaan kutsuttu nymfeiksi. Sana on peräisin muinaiskreikasta, jossa nymfi tarkoitti morsianta tai luonnonhenkeä. Anatomiassa pienten häpyhuulien katsottiin ohjaavan virtsasuihkua, kuten nymfit antiikin mytologiassa liittyivät veteen ja lähteisiin. Termi kytkeytyy myös sanaan nymfomania, jolla 1800 luvulla viitattiin naisen liialliseksi katsottuun sukupuoliseen halukkuuteen.

6. Värttinäluu. Toinen kyynärvarren luista. Värttinällä puolestaan kehrätään eli tehdään lankaa ja sen pyörimisliike muistuttaa värttinäluun liikkumista – eli siis kyynärvarren kiertymistä.

7. Kiukkusuoni. Jokainen tietää miltä tuntuu, kun iskee kyynärpään niin, että kiukkusuoni ilmoittaa olemassaolostaan. Oikeasti kyseessä on kyynärhermo, joka aiheuttaa äkillisen, voimakkaan ja säteilevän kivun iskeytyessään johonkin.

8. Allit. Alleiksi kutsutaan olkavarren alapuolella olevaa löysää ihoa ja kudosta, joka heilahtelee eroottisesti kättä liikutettaessa. Nimensä allit ovat saaneet Alli Paasikiveltä, jonka allit heiluivat iloisesti tanssatessa. On sellaiset monella muullakin, joten pahoittelemme, Alli.

9. Venuskuopat. Alaselän kaksi söpöä pientä painannetta on nimetty roomalaisen rakkauden ja kauneuden jumalattaren mukaan. Kuoppia on perinteisesti pidetty kauneuden merkkinä, vaikka voihan ne lommoiksikin tulkita.

10. Atlasnikama. Ihmisen kaularangan ensimmäinen nikama. Se kannattelee päätä niin kuin Atlasjumala kannattelee taivasta (tai maapalloa joskus). Ja onhan pää usein raskas ajatuksista, huolista ja murheista!

11. Aataminomena. Aataminomena on naisillakin, mutta miehillä se on erottuvampi. Tarina taustalla liittyy tietenkin Raamattuun ja siihen, kuinka inha Eeva antoi omenan kiltille Aatamille kielletystä puusta ja aiheutti monitahoisen katastrofin, kun omena juuttui Aatamin kurkkuun, eikä Tyksiä saati Mehiläistä ollut vielä keksitty.

12. Vasaraluu ja alasin. Kaksi välikorvan pienintä luuta, jotka muodostavat kuuloluuketjun yhdessä jalustimen kanssa (joka sana taas liittyy heppoihin). Nimen esikuva on haettu sepän pajalta ja perustuu luiden muotoon.

13. Amorinkaari. Huulien yläosa muodostaa – no, kellä muodostaa ja kellä ei – Amorin jousen muodon. Amor tunnetusti oli roomalaisten rakkaudenjumala.

14. Kitapurje. Ihmiskunta on kulkenut meriä niin paljon että olisi outoa, ellei yhtään anatomian sanaa löytyisi merenkulusta. Kitapurje, joka siis sijaitsee suun takaosassa, viittaa sen liikkuvaan, purjetta muistuttavaan muotoon ja toimintaan. Se liikkuu ylös ja alas sulkien tai avaten reittiä hampurilaisten ja ilman kulkea.

15. Viisaudenhampaat. Ne puhkeavat yleensä vasta aikuisena – jolloin siis on oletuksellisesti viisas. Tästä – viisaudesta – ei tosin ole kovin paljon empiiristä näyttöä ainakaan viime aikojen uutisten perusteella.

Bonuselin: Ammoninsarvi. Jos aikoo olla koko kevään ja kesän pää auki, niin ammoninsarvikin sitten näkyy. Se on aivojen hippokampuksen osa ja nimetty egyptiläisen Amunjumalan mukaan, joka kuvattiin usein oinaanpäisenä. Hippokampuksen muoto muistuttaa oinaan sarvea. F

Hannu Hautala

Luomme toimivia yritysilmeitä ja kehitämme unohtumattomia brändejä. Lopeta turha piilottelu ja nostetaan yrityksesi ja brändisi uudelle tasolle.

27.2.2026–10.1.2027

Museo Kahvila-ravintola Museokauppa

Vanhankirkontie 383, LOIMAA www.sarka.fi

Tervetuloa aloittamaan kesä

Naantalin Musiikkijuhlilla 4.-13.6.2026

Festivaalin koko ohjelmistoon voit tutustua: www.naantalinmusiikkijuhlat.fi Liput:

Runollista rakkautta Rajaton meri Pe 5.6. klo

Atelier Fauni

MUUMIEN JA PEIKKOJEN TARINA HISTORIEN OM MUMINFIGURERNA OCH TROLLEN A TALE OF MOOMINS AND TROLLS

1.9.2025–6.4.2026 keskiviikkoisin klo 12–18

Pääsiäisenä viimeinen mahdollisuus 4.–6.4. klo 11–15!

Naantalin museo, Humppi Mannerheiminkatu 21

P. 02 435 2727 www.naantali.fi/museo

Turun yliopiston kasvitietteellisestä puutarhasta löytyy amerikkalaisia kaktuksia sekä Afrikan ja Aasian aavikoille tyypillisiä kasveja, kuten tyräkkejä ja aaloeita.

VKadonneen kukan metsästäjät

anhempi väki muistaa vielä siirtomaatavarakaupat, joissa myytiin eksoottisia asioita kuten appelsiineja. Nykyään siirtomaaaikoja tai ylipäänsä kolonialismia on tapana syystäkin paheksua ja toisinaan myös Suomi nähdään riistäjänä, vaikka meillä ei ihan omia siirtomaita ollutkaan.

Turussakin on silti yksi paikka, jossa – tai ehkä pikemmin jonka historiassa – kolonialismi on selkeästi nähtävissä. Se on kasvitieteellinen puutarha.

Nimittäin lähtökohtaisesti eurooppalaiset ryöstivät siirtomaista ihmisiä, ihmisten työtä sekä erilaisia mineraaleja, kultaa kernaasti jos sitä oli tarjolla. Ja tietenkin myös erilaisia artefakteja, joita on nykyään esimerkiksi British Museum täynnänsä. Mutta viimeistään 1700luvulta lähtien yksi pieni lisäpolku tässä ryöstelyssä olivat kedon kukkaiset eli kasvit.

Ympäri maailman lähetettiin eurooppalaisia kasvinmetsästäjiä, joiden tehtävänä oli etsiä, löytää ja toimittaa kotiin eksoottisia kasveja. Piti löytää uusia syötäviä kasveja, tietenkin, mutta sen lisäksi etsittiin esimerkiksi lääkkeeksi soveltuvia kasveja. Kiinanpuun kuori on tästä ehkä kuuluisin esimerkki: kiniini toimi horkkataudin eli malarian lääkkeenä ja edesauttoi aina vain uusien löytöretkien tekemistä, kun ei tarvinnut enää koko ajan olla horkassa.

Lääkekasvien lisäksi etsittiin kasveja, joita voisi käyttää vaikkapa värjäyksessä. Toki myös puut kelpasivat. Sanaristikoiden suosikkipuu tiikki on sellainen kuten myös ebenpuu ja moni muu.

Hyötykasvien lisäksi kerättiin kaikkea mahdollista erikoista, jota sitten laitettiin kasvamaan Euroopan eri kolkkiin perustettuihin yksityisiin

sekä myös kasvitieteellisiin puutarhoihin. Kuuluisin näistä lienee Lontoon Kew Garden, joka oli eräänlainen kasvibisneksen keskus. Sieltä löytyi melkein mitä tahansa ja kasvit ja siemenet myös liikkuivat sutjakasti eri harrastajien kesken.

Hyödystä silmän iloksi

Suomesta – Turustakin – lähti kasvinmetsästäjiä maailmalle, kuuluisimpana ehkä Pehr Kalm (1716–1779), joka teki pitkän reissun PohjoisAmerikkaan Carl von Linnén lähettämänä. Kalm keräsi Ameriikasta melkoisen kasan kasveja, joita sitten yritti – yleensä huonolla menestyksellä – kasvattaa Turun vihamielisessä ilmastossa.

Kalm ja hänen ystävänsä, lääketieteen professori Johan Leche, perustivat Turkuun myös maan ensimmäisen kasvitieteellisen puutarhan. Se sijaitsi nykyisen Sibeliusmuseon tietämillä ja muistona siitä on suuri tammi Aurajoen rannassa, joka on tästä syystä saanut nimekseen Kalmin tammi. Kukaties Kalm on sen siihen istuttanut.

Kasvitieteellisten museoiden sekä rikkaiden miesten harrastuksen seurauksena Euroopassa ryhdyttiin kasvattamaan myös monenlaisia sellaisia tropiikin kasveja, joista ei nyt ihan suoranaista muuta hyötyä ollut kuin esteettinen ilo. Ne eivät toki menestyneet ulkosalla, mutta ainahan saattoi rakentaa kasvihuoneen eli orangerian, talvipuutarhan, jollaisia nousi sinne tänne.

Teija Alanko kertoo huonekasvien historiaa käsittelevässä Kultaköynnös ja unelma kirjassaan, että Fagervikin kartanon orangeriassa kasvoi esimerkiksi kamelioita jo 1770luvulla!

Tästä ei sitten enää ollutkaan pitkä matka siihen, että ajatus huonekasveista levisi vähän rahvaampiinkin pirtteihin. Eikö olisikin mukavaa, jos tuvannurkassa kasvaisi vaikkapa joku palmun tapainen?

Melkein kuin olisi ympärivuotisella Tahitinlomalla!

Huonekasvien kasvitieteellinen

Huonekasvit olivat tietenkin ensin yläluokan, sitten porvariston ja lopulta tavallisen kansan harrastus, kun viimeinen päästiin 1900luvulle saakka. Alun alkaen sisällä – vaikka keittiössä – olleet kasvit olivat hyötyä, eli ruokaa tai maustamista varten. Pikku

Eikö olisikin mukavaa, jos tuvannurkassa kasvaisi vaikkapa joku palmun tapainen?

hiljaa siirryttiin siihen, että kasvit olivat koristeita –tosin tuoksu oli myös pitkään tärkeä pointti, kuten Alanko kirjassaan huomauttaa.

Suomessa 1800luvulla muotikasvi oli oleanteri, 1900luvulle tultaessa sellainen oli jo pihtiputaan mummonkin ikkunalaudalla. Se tuoksui hyvältä ja kukki pitkään. Nykyäänkin suosittu peikonlehti puolestaan on ollut huoneiden vakiovaruste 1800luvulta saakka. Se voi muuten – yleensä tosin vain luonnossa – tuottaa hedelmiä, jotka maistuivat kuulemma ananakselta ja banaanilta. Palmut noin ylisummaan olivat suosittuja 1800luvun loppupuolelta saakka. Hyvän kuvan asiasta saa katselemalla Agatha Christie filmatisointeja, joissa palmut huojuvat säätyläisten kartanoissa.

Kun Suomessa sitten ihmiset muuttivat 1900luvun mittaan yhä enemmän kaupunkeihin ja asuivat alati ahtaammin, palmuista luovuttiin, sillä ne vievät paljon tilaa. Mutta tilalle tuli sitten muita eksoottisia kasveja, jollaisia ei Suomen metsästä löydä.

Nykyisessä Turun kasvitieteellisessä puutarhassa Ruissalossa on noin 5 000 erilaista kasvia ja sen kasvihuoneissa kukoistaa ympärivuotinen tropiikki (vielä hetken, sillä ensi kesänä siellä alkaa suuri remontti). Kasvihuoneiden viidakossa kasvaa myös paljon sellaisia kasveja, joita löytyy olohuoneista, mutta optimaalisissa olosuhteissa ne vain kasvavat paljon suuremmiksi kuin se on oma jukkapalmu.

Kevätkeskiviikkoisin niitä, sekä monia muita kasveja, pääsee ihailemaan ihan opastetusti! F

i nfo

Kasvitieteellisen puutarhan keskiviikkokierrokset klo 17–18; 4.3. ja 11.3. Huonekasvien huumaa – oppaana Linda Engström; 6.5. Olohuoneen kasvit viidakossa – oppaana Jere Kallio.

Eletään vuotta 2029…

Miten se tapahtui? Palatkaamme vuoteen 2026.

Turkulaiset!

Ystävät! teimme sen! olemme hiilineutreja!

Kaupungin johto on pulassa tyhjine lupauksineen.

Kolme vuotta aikaa! Emme onnistu ikinä!

ai mää vai?

Tarvitsemme konsultin!

lintu! kaupunki tarvitsee sinua!

Häh? kauhean monimutkaista.

tehtävä on valtava. Sääntöjä on pakko venyttää.

entä autot? kekkasin! Annamme niille alkuperäiskansastatuksen.

Tunnen yhden!

Jokainen joutuu tekemään uhrauksia kykyjensä mukaan.

Miun koru!

Timantit ovat hiiltä.

Kansanliike syntyy heti puolustamaan sorrettuja. save CARS!

Hiilet tähän koriin.

STOP caroside!

Mikä tämä haju on? Kaupunki kuumenee!

hävitin hiilen!

turun onnistuneita käytänteitä jaetaan kansainvälisesti.

Fasineeraava kongressi!

Silti on vieläkin kirittävää.

Hmm… Ihmisestä 20 % on hiiltä…

Mistä kohtaa leikataan?

Yläpäästä. se on humaania.

leikitään ettei ole kuuma!

ok.

aika paljon heinäsirkkoja... ajatellaan niitä ystävinä.

ok.

Mutta voi! Saatanan sotka! Päästöt ovat taas kasvaneet!

Öö, muutetaan kriteereitä, se toimii aina!

Miten?

En näe, haista, maista enkä kuule saasteita, ihanaa!

MiSTÄ SiNÄ PUHUT?

Energiahan ei katoa ikinä, eikö?

Näin on.

ei oo kuuma.

ei oo.

JA KAS! vihdoin kaikki odotusarvot on saavutettu!

onnistuneita käytänteitä on...

Eli öljy on muuttuvaa energiaa!

vaan tämäkään ei riitä. tavoite karkaa kauas kuin pilvet.

PeRkeleen pulu, lämpötila vain nousee!

öö, muutetaan odotusarvoja.

Miten?

pahuksen märkää.

Ollaan niin kuin ei olisi.

ok.

kuljettaja! havaijille!

YSTÄVÄKIRJA

Jenna Kostet

Nimi: Jenna Kostet Ikä: 41

Suhteeni Turkuun on…

Ammatti: Kirjailija (ja neulesuunnittelija)

Lämmin. Olen asunut nyt 16 vuotta Raisiossa mutta en ole raisiolaistunut. Olen syntynyt, käynyt koulut ja opiskellut Turussa. Opiskelin folkloristiikkaa ja kansatiedettä, mutta pienestä pitäen tiesin, että minusta tulee kirjailija. Opiskeluista on ollut siinä työssä paljon hyötyä, sillä kirjoitan historiallisia romaaneja, joten tutkijapuoli on myös tärkeää.

Yleensä ihmisiltä kysytään suosikkipaikkaa Turussa, mutta mikä olisi suosikkiaikasi?

Jos minulla olisi aikakone, haluaisin käydä läpi koko Turun historian. Mutta jos pitäisi yksi hetki valita, niin ehkä se olisi se, kun Katariina Jagellonica saapuu Turkuun. Se oli varmasti näyttävä hetki. Toisaalta kyllähän joku 1300lukukin olisi kiinnostava…

Yöperhosten talo on viimeinen osa 1930-luvun Turkuun sijoittuvasta romaanisarjastasi. Mikä siinä ajassa kiehtoo?

Se oli suursotien välistä aikaa, jota kirjallisuudessa on käsitelty lähinnä dekkareissa. Halusin kuvailla sen ajan naisten arkea. Toinen syy oli, että olin aiemmin kirjoittanut historiallisista henkilöistä ja tahdoin tehdä vähän kevyempää juttua puhtaasti fiktiivisistä ihmisistä.

Miksi kirjailijat aina kirjoittavat trilogioita?

No, ehkä tarina ei aina mahdu yksiin kansiin? Lukijatkin kyllä tykkäävät, kun tarina jatkuu.

Joudut 30-luvun Börsiin, mitä siellä tapahtuu?

Ainakin päähenkilöni on siellä töissä… Siihen aikaan Börsiä johti – ja sen omisti –naisasianainen nimeltä Wallina Valtin. Hän halusi auttaa nuoria naisia, joten suurin osa hänen työntekijöistään oli naisia. Hän oli muutenkin kiinnostava hahmo: asui naisen kanssa ja heillä oli adoptiotytär, mikä siihen aikaa oli aika erikoista. Turussa oli 30luvulla vahva kahvilakulttuuri ja naisetkin kyllä kävivät paljon ulkona. Börsistä sai paitsi ruokaa, kieltolain aikana myös tietyn tyyppistä teetä…

Halusit tulla kuvatuksi Taidemuseolla. Miksi?

Turussa 1930luvulle pääsee parhaiten Puolalanpuiston jugendtalojen myötä. Trilogian toinen osa tapahtuu paljolti juuri siellä, jolloin ollaan sitten tietenkin myös Taidemuseossa.

Olet kirjoittanut aiemmin mm. kirjan Punainen noita. Kuinka noita itse olet?

Varmaan minussa on vähän noitaa ainakin sikäli, että kun tutustuin 1600luvun noitaoikeuspöytäkirjoihin, niin usein näillä ”noidilla” oli kärkkäitä mielipiteitä, joita he olivat myös hanakoita ilmaisemaan. Itse olen myös sellainen: jos ärsyynnyn, niin saatan sanoa painavasti. Onneksi nykyään ei enää ole rovioita.

Kalevala on yksi rakkautesi, miksi ihmeessä?

En ole ihan varma, onko se enää lainkaan rakkauteni kohde... Viitannet neuleprojektiini: koronaaikana olin tylsistynyt ja istuin kotona puikot kädessä ja mietin mitä tekisin. Katse osui kirjahyllyssä Kalevalaan ja päätin, että kudonpa Kalevalan. Runoihin perustuvista villapaidoista tuli sitten aika suosittuja ja olen tehnyt niistä kaksi neulekirjaa ja viimeinen tulee nyt syksyllä.

Suosikkipaikkasi Turun linnassa?

Olin siellä töissä 20 vuotta, mutta ei minulla ole siellä suosikkipaikkaa. Vaan onhan se upea, vähän niin kuin se edellä mainittu aikakone. Linna on myös kuin aurinkokello: kun siellä tarpeeksi viettää aikaa, tietää aina kellonajan siitä, mihin torniin aurinko milloinkin osuu.

Kuka Katariinoista voisit olla ja miksi?

Eniten symppaan Katariina Stenbockia. Hän ehti nähdä pitkän ajanjakson Vaasan poikien sekoilua, mutta oli itse kuitenkin enemmän sellainen tarkkailija. Se on kirjailijallekin hyvä positio.

Tätä minusta ei moni tiedä...

Olen remontoinut itse – no, puolisoni kanssa – pakettiautosta retkeilyauton. Teimme sen peräti kolme kertaa, kun emme olleet tyytyväisiä lopputulokseen. Nyt olemme kiertäneet sitten esimerkiksi Norjassa ja Tanskassa.

Kun en ole kirjoittamassa kirjoja tai neulomassa, minä… Teen kauheasti kaikenlaista. Olen vaikka tallilla tai koiran kanssa metsässä tai taichitunnilla tai vaikka tekemässä muotopuolia saviesineitä!