Mys

DaVinci 29

M/Y MOONA

DaVinci 29

Pitus: 8,95 m

Leveys: 2,45 m

Rakennettu

Turkissa 2004.

Hyvä lukija

Tämän jo perinteeksi muodostuneen julkaisun kautta haluamme tarjota sinulle tunnelmia upeista puuveneistä.

Erityisenä teemaina esittelemme kotimaisen veneen jossa on mahongin lisäksi muita materiaaleja.

Mahogany Yachting Society ry:n toiminta-ajatuksena on Suomessa edistää klassisten veneiden säilymistä, uusien veneiden rakentamista sekä edesauttaa veneenomistajien harrastusta jäsentoiminnalla.

Näkyvä osa MYS:in toimintaa on puuveneosasto Helsingin venemessuilla, jotka tänä vuonna järjestetään 24. kerran. Julkaisu jaetaan ilmaiseksi venemessuilla.

Kiitokset kaikille jäsenille ja yhteistyökumppaneille. Hyvää veneylykautta 2026.

Bästa läsare

Liksom tidigare år vill vi ge dig vår årliga publikation fylld med snygga träbåtsbilder.

Våra specialtema i detta nummer är en representation av en båttyp av i olika material.

MYS syfte är att befrämja bevarandet av klassiska båtar i Finland, byggandet av nya båtar samt att underlätta medlemmarnas hobbyverksamhet.

Mahogany Yachting Society rf:s mest synliga verksamhet på Båtmässan i Helsingfors Mässhall kommer förverkligas föt 24 gången i år. Publikationen delas ut gratis på båtmässan 2026.

Vi tackar alla träbåtsentusiaster för gott sammarbete även inkommande båtsesong 2026.

Markku Myllylä

1992-2022

Potrettipiiros Peter Bange /bangedesign@gmail.com

4 Mitä MYS tarjoaa. 5 Tiiskeri. 6-9 Barchetta, uusi hurmaava vene. 10-11 10 vuotta MYS tabloidia.12-19 Georg Berger venealan Grand Man. 20-23 Viiden euron Viitonen. 24-25 Jäsenien veneitä. 26-27 Veneveistäjä Teemu Virtasen pajasta . 28-29 Veneveistäjät: Rauno Tuovinen ja Teemu Virtanen. 32 Venepotretit, Peter Bange.

Julkaisija: Mahogany Yachting Society ry/rf 2026.

Ulkoasu: Peter Bange, bangedesign@gmail.com Avustajat: Risto Salmia ja MYS:in jäsenistö. Painopaikka: Botniaprint 2026.

MYS

• On perustettu 1992 • Kerää ja jakaa puuvenetietoa • Edistää puuveneharrastusta • Hyväksyy jäseneksi hakemuksesta • Hyväksyy jäseneksi veneettömänkin harrastajan • Huolehtii sekä klassisista moottoriveneistä että purjeveneistä • On Suomen purjehdus ja veneily ry:n jäsen • On järjestänyt puuveneosaston Helsingin venemessuille vuodesta 2002 • On pitänyt telakkaa ja veneveistämöä Espoon saaristossa vuodesta 1995 • Oli mukana perustamassa veneiden K-merkintää 2012 • On aktiivisesti mukana K-raadissa • Julkaisee listan K-merkityistä veneistä • Julkaisee listan Klassikkorekisteriin hyväksytyistä veneistä • Järjestää elokuussa Fri fart -kokoontumisajon Kaivopuistossa • Järjestää veneiden kokoontumisajoja Suomenlahdella • Järjestää jäsenilleen telakkavierailuja • Jakaa kunniamainintoja hyville kunnostusprojekteille • Pitää nettisivua osoitteessa www.mys.fi • Pitää Facebook-sivustoa Mahogany Yachting Society ry/rf (@mysfinland) • Pitää nettisivuillaan veneille osto- ja myyntipalstaa • Esittelee nettisivuillaan kuvia veneistä • Myy jäsenilleen veneviirejä ja perälippuja • Tarjoaa jäsenetuna Puupaatti-lehden • Mainostaa mielellään Puuvene. fi:tä • Mainostaa mielellään Outboard Museota •

Barchetta

MYS:n jäsen Lars Ollberg siirtyi uuden tekniikan veneeseen.

Vene on valmistettu sekä mahongista että komposiitista.

Muotoilu on vahvasti nykyaikainen, jossa ei ole unohdettu perinteitä.

Läpivienti

FAKTA

Rakennusaine

Pituus

Vesilinja

Leveys

Huippunopeus

Matkanopeus

Syvä v-pohja, kulma perälaudassa

Paino

Moottori sisäperämoottori

10 kysymystä Lars Ollbergille

1. Kuinka monta venettä sinulla on ollut ennen kuin hankit Barchetta veneen?

No aina on ollut vain moottoriveneitä. Veneilyni alkoi 1990-luvulla Flipper 717-veneellä. Oli hieno! Rapala-konserni omisti siihen aikaan Flipperin ja ostin veneeni ”hyvällä diilillä”. Olin siihen aikaan myynti- ja markkinointitehtävissä Rapalan sen aikaisella pääkonttorilla Vääksyssä.

Jatkoin myöhemmin veneilyuraani Tracker-merkkisellä alumiinisella kalastusveneellä – Rapalan jakeluyhtiö Normark Suomi Oy oli Trackerin maahantuoja. Trackerini oli noin 5,5 metrinen heitto- ja vetokalastusvene. Muuten hyvä, mutta vanhemmiten alkoivat rungon niitit vähän falskata. Sain sen korjattua mutta vaihdoin sen kuitenkin isompaan ja korkeampilaitaiseen, syvemmän V-pohjan malliin. Se oli ihan bueno, ysikymppinen Evikka perässä. Vedettiin se kerran naapurin kanssa viikoksi Inarinjärvelle, paikalliset hämmästelivät isoa moottoria. Se oli kai sitten vielä ”pienten moottorien aikaa”. Nyt ovat ajat erilaiset.

Työni vei minut usean kerran ulkomaille töihin ”ja työ häiritsi hyvää harrastusta”, voisi sanoa. Siitä Flipper 717:sta oli kuitenkin jäänyt luottamus merkkiin, seuraava Flipperini olikin 760DC -, nopea, sulava ja h i e n o ! Olin kuitenkin aikoinaan haaveillut 909-lippulaivamallista. Sen evoluutiomalliin Flipper 880ST aukesi sitten mahdollisuus viitisen vuotta sitten. Olin ajatellut, että se olisi ollut viimeinen veneeni, mutta toisin kävi. Jouduin kuitenkin vielä yhdelle Aasian komennukselle ja raskain sydämin myin veneeni.

Katajanokan edustalla näin sitten muutama vuosi sitten Barchetta 26- mallin ja olin myyty! Olin varma että on Italian tuotantoa, mutta ilokseni vene olikin suomalainen. Luvialla valmistettu. Päädyin kuitenkin Barchetta 27 -malliin joka on koppivene, avomallin 26 sijasta siis. Teimme perusmalliin muutamia muutoksia sekä valmistajan Miikka Karisjoen että suomalaisen suunnittelutoimisto Ultran kanssa. Pidän lopputuloksesta!

2. Onko purjevene ihan mahdoton ajatus?

Joo kyllä se niin taitaa olla. Ennen Barchettaa mietin kyllä Nauticat kolmekolmosta, mutta vaikka sekin on älyttömän hieno niin olisi varmaan ollut liian iso haaste. Olen ollut monesti gastina purkkarissa, mutta purjeeton on kyllä mun valintani.

3. Pitääkö moottoriveneen mennä lujaa, vaan hyväksytkö myös hitaamman veneen?

Heh heh, kyllä kai se on tottumuskysymys . Kun on tottunut siihen, että tarvittaessa maisema vaihtuu nopeastikin, voi olla vaikeaa jättää se nopea vaihtoehto pois laskuista.

4. Mikä on pisin venematka minkä olet tehnyt omalla veneellä?

No aikakin mieliinpainuvin oli matka Helsingistä Tallinnaan Flibu 760:lla. Lähdössä oli lounainen/eteläinen heikohko tuuli ja kaiken piti olla pedattu luistavaa ja tasaista ylitystä varten. Tuulen nopea yltyminen kuitenkin muutti kaiken, ja vaimoni vaati kahvoissa roikkuen paluuta Helsinkiin – jouduin sanomaan etten pysty! Hengissä selvittiin kuitenkin. Siitä lähtien olen tutkinut tarkemmin tuntiennusteet.

Lars Ollberg

5. Minkä ikäisenä hankit oman veneen? (Tyyppi)

No mä ostin sen ekan moottoriveneeni varmaan noin 35 vuoden iässä. Siitä se lähti. En koskaan omistanut soutuvenettäkään sitä ennen, niin että hyppäys oli raju!

6. Kumpi mielestäsi parempi Keskimoottori, sisälaitamoottori vai perämoottori?

Kokemusta on nyt sekä perämoottoreista ja yhdestä sisälaidasta. Suoraan sanoen, kaikista miellyttävin oli 2x300hp Mercuryt siinä Flipperi 880: ssa. Mutta on siinä sitten hintansa. Helpostikin sai kulumaan 100 litraa tunnissa.

Nykyisen Barchetta 27 Mercruiser 350hp kulutus on vain 1,5-2,0 litraa maililla. Ja mukavat äänetkin. Ainakin tähän nykyiseen veneeseen tuo sisäperä on paras. Tulee kaupan päälle hieno peräpeilikin!

7. Onko tulevaisuus diesel, bensa, sähkö vai jokin muu?

Jaa`a. Kyllä kuvittelisin, että diesel on kova sana vielä pitkäänkin. Olisin ollut tyytyväisempi jos omassakin veneessä olisi ollut diesel saatavilla, mutta nyt mennään bensalla.

8. Onko sinusta promillerajat vesiliikenteessä oikeat?

Joo ihan ok.

9. Kuinka monta tuntia venemoottorisi kävi viime kesänä?

Teimme kesällä yhden pidemmän reissun, lähtö Helsingistä ja pohjoisin kääntöpaikka taisi olla Velkuan suunnalla. Meitä siunattiin oikein kauniilla keleillä ja vene pelasi kuin unelma. Ja herätti myös jonkin verran kiinnostusta rannikon satamissa. Yhteensä kesän aikana taisi tulla sellaiset 50 tuntia mittariin. Paljon tehtiin myös ihan vaan päiväreissuja perheen ja kavereiden kanssa.

10. Onko sinulla joku tuuliraja jolloin et mene enää vesille?

Vähän riippuu tuulen suunnasta mutta eikö se ole vähän niin, että milloin alkavat purjehtijan toivekelit, moottoriveneilijät menevät rantakahvilaan. Kaipa 10-12 m/s on sellainen mukavuudenhaluisen moottoriveneilijän tuuliraja. Mutta ainahan voi nauttia saariston suojasta kovemmissakin puhureissa.

Jorma Rautapää haastatteli Georg Bergeriä Suomen Moottoriveneklubin tiloissa Lauttasaaressa.

Georg Berger ajaa Herbert Condún suunnittelemalla Lalage-veneellä.

Georg Berger - Venealan

GRAND MAN

Georg ”Jori” Berger on hämmästyttävän monella tavalla mukana suomalaisen venealan toiminnoissa. Hän oli veneiden markkinoija ja valmistaja, Oy Telva Ab:n omistaja ja toimitusjohtaja, veneiden viennin edistäjä, järjestöaktiivi, Nisse Häggblomiin personoituneen perämoottorimuseon taustatuki, Mahogany Yachting Societyn, MYSín, aktiivijäsen yhdistyksen alusta lähtien, sähköveneiden markkinoinnin pioneereja ja tulevaisuuteen luottava optimisti.

Jori syntyi 75 vuotta sitten Helsingissä Bergerin perheeseen ja pääsi nuorena sisälle veneiden maailmaan. Hänen isoisänsä Walter Berger oli perustanut Telvan vuonna 1936, ja firma kasvoi rauhan tultua yhdeksi Suomen suurimmista venealan yrityksistä. Jorin isä, Henrik Berger, tuli toimitusjohtajaksi vuonna 1961 ja Jori puolestaan jatkoi hänen työtään vuodesta 1981 aina vuoteen 2001.

Telva toimi kolmessa paikassa Helsingissä: myymälä ja konttori sijaitsivat Pörssitalossa Fabianinkadulla, telakka oli Valkosaarella (Blekholmen) etelä-Sataman edustalla ja veneet rakennettiin Lauttasaaren länsirannalla Nahkahousut-saarel-

,, Menestyi kilpailuissa kohtuullisen hyvin ,,

la. Telva vuokrasi Valkosaarten telakan 1948 mutta joutui luopumaan siitä 1961 Helsingin kaupungin lopetettua saaren vuokrasopimukset, ja vuoden 1970 jälkeen kaikki toiminnat keskittyivät Lauttasaarelle.

MYS-lehti halusi kuulla tarkemmin Jorin kokemuksista ja näkemyksistä, ja niinpä kävimme kysymässä häneltä itseltään menneistä ja tulevista asioista.

Minkälaiset ovat ensimmäiset muistikuvasi veneistä?

- Ne liittyvät kesäisiin matkoihin 1950-luvulla Blekholmenilta itä-Helsingin Kotiluodolle, joka oli tuolloin tätini kesänviettopaikkana. Kotiluotohan on nyt kaupungin omistuksessa, ja sitä käyttävät veneily-yhteisöt. Ajoimme moottoriveneillä Blekholmenilta Kotiluodolle ja itäisen Helsingin saaristo tuli tutuksi.

- Ensimmäisen oman veneeni sain 1957 tai 1958. Se oli pieni purjevene nimeltään Myggan. Porkkalan vapautumisen jälkeen hankimme kesäpaikan Kantvikin itäpuolelta, ja siellä harjoittelin purjehtimista. Mygganin jälkeen minulla oli Göteborgs Eka ja sen jälkeen Vikla. Innostuin kilpapurjehduksista ja menestyin kilpailuissa kohtuullisen hyvin. Olin gastina H-veneissä ja Louhessa - oikeastaan olen pohjimmiltani purjehtija, mutta elämän realiteetit veivät minut kuitenkin enemmän moottoriveneiden pariin.

1960-luku kului koulussa

- Kansakoulun jälkeen tuli Broban eli Läroverket för Gossar och Flickor. Koulu sijaitsi Johanneksen kirkkoa vastapäätä ja tunnetaan nyt Arkkitehtuuri- ja Designmuseona. Broban oli maamme ensimmäinen yhteiskoulu ja vasta pari vuotta myöhemmin perustettiin Suomalainen Yhteiskoulu, joka oli ensimmäinen suomenkielinen yhteiskoulu maassamme.

- Pääsin ylioppilaaksi Drumsö Svenska Samskolasta 1970, menin laivastoon ja sen jälkeen alkoivat opinnot Tekniska Läroverketissa. Minusta tuli laivanrakennusinsinööri neljän vuoden kuluttua.

Työura oli hyvin selvä: sukufirma Telva tarvitsi nuorta insinööriä ohjaamaan liikemaailman mutkaisille reiteille, ja kun Henrik Berger oli luopumassa firman johdosta, tuli Jorista Telvan toimitusjohtaja vuonna 1981.

Minkälaista oli tulla ison firman vetäjäksi?

- Minähän olin kasvanut Telvaan vuosien mittaan, joten työ oli tuttua. Myöhemmin olen todennut, että olisi ollut hyödyllisempää opiskella liiketaloutta kuin laivanrakennuksen tekniikkaa.

- Telvalla oli tuolloin 1980-luvun alussa neljä päätoimintaa: veneiden ja moottoreiden myynti, venetarviketukku sekä alusten ja moottoreiden huolto ja korjaaminen. Telva toi maahan isoja merimoot-

toreita ja asensi ne pääasiassa viranomaisten hankkimiin aluksiin ja vastasi niiden huollosta. Vakioasiakkaita olivat Merivoimat, Merivartiosto, Tulli, Merenkulkulaitos ja satamalaitokset. Busterista tuli menestystuote 1970-luvun lopulla ja Telva oli suurimpia Busterin myyjiä.

- 1980-luvulla markkinoille tulivat nk muskeliveneet, jotka olivat pääasiassa amerikkalaisia isoja nopeita moottoriveneitä. Telva toi maahan ja myi muskeliveneitä myös mutta niiden aika meni nopeasti ohi. Telva myi myös ruotsalaisia Nimbus- ja Storebro-veneitä 1990- ja 2000-luvuilla.

- 1980-luvulla Suomen venetuotanto ja -kauppa kasvoivat voimakkaasti ja eivätkä tilat Lauttasaaren länsirannalla vastanneet

Nisse Häggblom ja Jori Berger Porvoossa Wileniuksen telakan puuvenetapahtumassa kesällä 2022.

tarvetta. Kun Tallberg Nautica keväällä 1990 ilmaisi halunsa ostaa Telvan toimintoja, myytiin Telvan tukkukauppa Tallbergille. Telvahan myi paljon erilaisia tuotteita moottoreista alkaen veneiden valmistajille. ja tämä osa siirtyi Tallbergille. Henkilökunnastakin siirtyi 15 ihmistä Tallbergille. Telvalle jäi niin kutsuttu kuluttajakauppa, mikä tarkoittaa moottoreiden, veneiden ja tarvikkeiden myyntiä käyttäjille.

- Sitten tuli lamakausi ja se koski kyllä myös kuluttajakauppaa, mutta siitä selvittiin. Telvan venekauppa jatkui vuoteen 2010

saakka, jolloin se myytiin Oy Brandt Ab:lle. Sen jälkeen Telva on keskittynyt moottoreiden ja moottoritarvikkeiden tukkukauppaan.

Vuonna 2001 luovuit Telvan johdosta

- Niin tapahtui. Keskityin viranomaisyhteyksien hoitamiseen ja olin Telvan hallituksen puheenjohtaja. Telva on edelleen suvun hallussa jo neljännessä polvessa, mutta minä en enää omista firmaa enkä osallistu sen johtamiseen.

Perämoottorimuseo syntyi Nisse Häggblomin keräämistä moottoreista

Nisse Häggblomin perämoottorimuseo tunnetaan kautta maan - olet mukana museon toiminnassa. Kuinka museo syntyi?

- Nisse Häggblom oli Telvalla töissä viitisenkymmentä vuotta erilaisissa tehtävissä, muun muassa korjaamon esimiehenä, mutta tärkeimpänä tehtävänään hän johti veneiden ja moottoreiden myyntiä. Hänen kauttaan kulki suuri joukko perämoottoreita, harvinaisiakin. Hän ehdotti kerran, ettei verstaalle jääneitä moottoreita hävitettäisi, vaan otettaisiin talteen harvinaisemmat ja mielenkiintoisimmat. Siitä se alkoi, museo kasvoi ja on luultavasti Suomen suurin perämoottorimuseo.

- Museolla on myös muuta materiaalia: valokuvia, mainoksia, veneiden piirustuksia ja jopa veneitä. Museolla on taustanaan yhdistys, jossa on jäseninä joukko museon ja Nissen ystäviä. Tämä yhdistys on käytännössä ylläpitänyt muse-

ota ja hankkinut sille rahoitusta. Olen tämän yhdistyksen puheenjohtajana osallistunut pitkään museon toimintaan.

- Tänä syksynä (2025) yhdistys on hieman karsinut museon kokoelmia ja muun muassa lahjoittanut muutamia vanhoja veneitä Turkuun Esko ja Jani Vahdolle, jotka molemmat tunnetaan klassikkoveneiden asiantuntijoina ja esimerkiksi salonkivene Boniton pelastajina.

Mitkä ovat rakkaimmat veneesi?

- Varmaankin ne ensimmäiset omat purjeveneet, mutta yksi miellyttävä matkavene pitää mainita. Se oli Winga 25, enemmänkin moottoripurjehtija, mutta juuri sopiva matkaveneeksi. Meillä oli myös yhteisomistuksessa Maxi 1100-purjevene, jolla teimme pitkiäkin matkoja Ruotsin saaristoon ja mm Göta-kanavalle.

- En voi kuitenkaan olla mainitsematta Lalage-moottorivenettä. Tapahtui niin, että ryhmä Mahogany Yachting Societyn (MYS) jäseniä oli käymässä Porvoossa Wileniuksen telakalla vuonna 2007. Sten Söderblom näki telakkahallissa vanhan veneen, ja otti siitä kuvia. Hän näytti kuvia minulle ja huomasin heti veneessä tuttuja piirteitä: se muistutti isäni venettä 1950-luvulla. Tälle veneelle tosin kävi huonosti: se syttyi palamaan Valkosaaren lähellä, ja isäni sai palovammoja. Me lapset emme onneksi olleet mukana veneessä, joka tuhoutui pahoin.

Talvisäilytys on muuttunut tee-se-itse menetelmistä ,,

K- Kyllä suomalainen veneteollisuus pärjää niin kuin tähänkin saakka. Heilahteluita tulee tietenkin, välillä mennään ylös, toisinaan alas, mutta sellaistahan merellä on. ,,

un näin valokuvan veneestä, ajattelin sen enempää innostumatta, että siinä olisi sopiva kohde jollekin puuveneiden harrastajalle. Vene jäi kuitenkin mieleeni ja vuoden kuluttua päätin hankkia sen itselleni, vaikka tiesin, että kunnostaminen on todella iso projekti. Porvoosta löytynyt vene oli Herbert Condún suunnittelema 7-metrinen kajuuttavene mallia Hurricane. Sen olivat rakentaneet Nils ja Paul Andersson Kråkön saarella vuonna 1956. Isäni tuhoutunut vene oli hyvin samankaltainen.

- Veneenveistäjä Rauno Tuovinen, joka pitää edelleen MYSín telakkaa Svartholmenin saarella Espoonlahdella, otti kunnostamisen tehtäväkseen. Rauno teki töitä veistämöllään ja vuonna 2013 uudistunut Lalage laskettiin vesille Svartholmenilla. Vene kulkee miellyttävästi ja sillä olemme tehneet merimatkoja saaristossa.

Hanko Boat Yard Olet tavallaan eläkkeellä mutta käytännössä kuitenkin töissä - kuinka sinusta tuli telakoitsija Hankoon?

- Se alkoi vuonna 2014, kun isojen hallien rakentaja ja Molok-jätteenkäsittelyjärjestelmän keksijä Veikko Salli etsi yhteistyökumppaneita uuden telakan perustamiseksi. Lähdin mukaan, sillä näin, että veneiden talvisäilytys on muuttumassa tee-se-itse-menetelmistä ostopalveluiden suuntaan. Puuveneiden aikana työt tehtiin syksyllä

ja keväällä itse, mutta nykyajan veneille ja moottoreille tarvitaan toisenlaiset huollot ja korjaukset. Monet kaupungit - esimerkkeinä Espoo ja Helsinki - ovat ajamassa telakka-alueita muualle, sillä rantoja halutaan asuintalojen käyttöön.

- Vuonna 2015 Hanko Boat Yard aloitti toimintansa, ja nyt meillä on 10.000 m2 lämmintä hallitilaa veneille. Kolmanneksi omistajaksi tuli hankolainen kuljetusyrityksen omistaja Peter Wickman, joka tietää kuinka veneitä kuljetetaan ja siirretään. Toimitusjohtaja Jonas Slotten lisäksi telakalla on töissä kahdeksan eri alojen osaajaa.

Kuinka löysit Candelan, täyssähköisen foilaavan moottoriveneen?

- Tietoisuus ympäristöprobleemeista johti ajattelemaan moottoriveneilyn tulevaisuutta, ja täytyy kyllä sanoa, että nuoremmat Bergerit olivat tässä aktiivisia. Otimme selvää sähkön tarjoamista vaihtoehdoista ja ruotsalainen Candela tuntui ymmärtäneen, mistä tässä on kysymys. Candela ei ole vain vene, johon on polttomoottorin tilalle istutettu sähkömoottori, vaan siinä on yhdistetty hydrodynamiikka ja tietotekniikka uudella tavalla.

- Sähkö on jo tullut pienempiin veneisiin, mutta se valtaa kohta myös isommat alukset. Tekniikan kehitys kestää aikansa ja maksaa

sen minkä maksaa, mutta kohta sähköveneilyssä ollaan samalla tasolla kuin autoilussa nyt.

Telvan telakka Blekholmenilla 1950-luvulla. Kuvan oikeassa laidassa oleva iso halli ja sen takana näkyvä pieni mökki ovat saarella edelleen. Muut rakennukset purettiin 1960-luvun alussa. Taustalla näkyy Katajanokka. Kuva on otettu telakan mastonosturin huipulta. Kuva: Perämoottorimuseo

Suosittelemme vi rekomenderar

5 Mitä saa

€urolla? int5m. veneen

Miten se onnistuu? Seuraava aukeama

Viiden euron Vitonen

Rickie on Ruotsissa 1938 Harry Beckerin suunnittelema ja Rödesunds Båtvarvin rakentama

Int. 5 m -kilpapurjevene.

Sillä on ansiokas historia menestyneenä kilpaveneenä ja edusti KSSS ja Göta SS pursiseuroja.

Alunperin vene rakennettiin Göta SS pursiseuran arpajaisvoittoveneeksi.

Rickie oli ollut useamman vuoden maissa ja sille haettiin uutta omistajaa, kipparia ja ennen kaikkea tahoa, joka kunnostaisi sen uudelleen kilpaveneeksi.

Tässä vaiheessa kuvaan tuli joukko suomalaisia, jotka halusivat kunnostaa veneen.

Kauppahinnaksi sovittiin yksi euro, mutta koska kolikkoa ei löytynyt, sovittiin kauppahinnaksi 5 euroa.

Kaupan ehtona oli, että myyjä pääsisi vielä joskus purjehtimaan kunnostetulla purrella.

Vene tuotiin kesällä 2023 trailerilla Suomeen, jossa sitä alkoi kunnostaa MYS:n entinen hallituksen jäsen Olli Virta, Mikael ”Mike” Pettersson ja Osmo Niiranen.

Runko skrapattiin paljaaksi, jotta nähtiin kaikki kunnostusta vaativa. Lahovikaa löytyi steevipuussa ja peräsimen liitospuussa. Kylki sai uusia kaaria ja lautojen jatkoksia korjattiin. Myös mastonjalan aluetta korjattiin vuotojen estämiseksi. Muutama sauma rimoitettiin. Kannen pehmenneet varvaslistat poistettiin ja kansi kunnostettiin.

Lakattu runko pohjamaalattiin ja pintaväriksi valikoitui keltaiseen taitettu valkoinen. Vinssit, kiskot ja plokit huollettiin. Kaikki mastonhelat irrotettiin ja masto lakattiin kahdesti.

Vesillelaskun lähestyessä kaikki purjeet ja köydet käytiin läpi ja todettiin ne ensiluokkaisiksi.

Vene pääsi takaisin elementtiinsä ja HSS:n laituriin 24.5.2024 eli noin vuoden kunnostusurakan jälkeen.

Ensimmäisenä purjehduspäivänä Rickie pääsi mukaan HSS:n keskiviikkokisaan, jossa miehistö pokkasi heti pronssimitalit.

Toivottavasti tämä toimii esimerkkinä siitä, kuinka vanha vene, joka on jäänyt vaille käyttöä voi saada uuden elämän innokkaiden kunnostajien avulla. Liian moni vene Suomessa tuhoutuu, kun siitä ei raaskita luopua ajoissa.

Kevättapaaminen

pajasta

Riva Super Ariston ja sen alkuperäinen

moottori Crusader 454 CID 7,4L

Veneveistämö

T. Virtasen pajalla. Veistäjän

» Veneveistämö T. Virtasen oman mallin on muotoillut Bo Zolland. Projekti etenee seuraavaksi venesuunnittelijan pöydälle ja yhteistyökumppaneiden etsiminen alkaa.

Ison kunnostuksen läpi käynnyt Viggen lähdössä vesille, lähes 30-vuoden tauon jälkeen. »

Puuveneilyni alkoi -91 kun hankin 22-jalkaisen Chris-Craft runaboutin. Muutaman vuoden kuluttua kuulin MYS:istä ja liityin jäseneksi. Sittemmin MYS:in toiminta on ollut mukavan aktiivista venemessujen ja Svartholmenin telakan rytmittäessä tekemistä. Näiden fyysisten asioiden lisäksi Klassikkorekisteri ja tabloid-lehti ovat tuoneet mukaan laajempia henkisiä arvoja. Silloin tällöin pääsee nauttimaan nuorten parien riemusta kuljettaessa heitä hääpäivänä kirkosta häätilaisuuteen.

Vuonna 2008 löysin Nettiveneestä Erkki Lönqvistin tekemän Passiveneen.

MYS:iin liityin vuonna 2009 ja hallituksessa olen toiminut 9 vuotta.

Mikä tässä puunveneilyssä viehättää minua on se kun pystyn siirtämään veneeni näppärästi mereltä vaikka Saimaalle niin näkee mitenkä kaunis tämä Suomi on.

Saimaalla on tapahtuma Puuveneen Vuoksi, joka on yksi kesän kohokohtani.

MYS:in Hallitus

Risto Salmia on toiminut MYS:n puheenjohtajana, sihteerinä sekä messuosaston vastaavana 2002 alkaen.

Risto on veneillyt Utö 21 DC:llä ja 23 HT:llä sekä kaksimoottorisella Iso-Melaisalla. Tällä hetkellä käytössä on Telva vm 1949 ja kaksi projektivenettä 1960-luvulta.

Niko Nuotio MYS hallituksen jäsen vuodesta 2002. Erityisen mielenkiinnon kohde Raymond Huntin suunnittelemat veneet. Nykyään Museoviraston ylläpitämän klassikkorekisterin asiantuntijaraadin pj ja sihteeri rekisterin alkuvuosina 20122018, jolloin rekisteriin hyväksyttiin yli 200 klassikkoa, sittemmin raadin jäsen. Laivanrakennuksen diplomi-insinöörin koulutustausta antaa hyvät puitteet harrastukselle, joka sisältää klassikkoveneita sekä moottorija purjeveneitä.

Yrittäjä ja innokas veneilijä. Tällä hetkellä puuveneilen kahden mahonkiveneen voimin, minulla on Utö 21 HT moottorivene sekä Baltic 20 purjevene. Molemmat veneet on rakennettu 1960-luvun loppupuolella Porvoon seudulla.

Oletko kiinnostunut klassisista veneistä ja haluat liittyä mukaan Mahogany Yachting Societyyn eli MYS:iin?

• Yhdistyksessämme on henkilö-, kunnia- ja tukijäseniä.

• Jäsennyyden ehtona ei ole veneen omistaminen, joten mikäli veneet kiinnostaa se riittää.

• Jäsenmaksu on 70 € ja liittymismaksu 100 €.

Mahonkiveneily alkoi 1976 kun ostin 22-jalkaisen Vatorin rakentaman mahonki-Huntin. Sillä on menty nyt 50 kesää. En nuorena miehenä arvannut minkä helmen olin ostanut. Vene on niitä harvoja moottoriveneitä, joka on saannut Museoviraston Klassikko- ja K-merkinnän. Vuonna 2016 perustin MYStabloidilehden jäsenistön tuella. Lehti täyttää tänä vuonna 10 vuotta. Talvella veneilyn puuttuessa olen piirrellyt venepotretteja halukkaille.

Olen kaikkiruokainen veneilijä, moottoriveneilen, purjehdin, kilpailen, korjailen, rikailen ja rassailen mielelläni. MYS:in hallituksen jäsenenä järjestelen MYS:in veneilytapahtumia ja retkiä Uudeltamaalta itään Santioon asti ulottuvalla aluella, Kotkassa kun asustelen.

Olen Suomen veneseurojen keskusliiton SPV:n (Suomen Purjehdus ja Veneily ry) kouluttama ja valtuuttama veneily- ja purjehduskouluttaja

sekä venekatsastaja. Teen SPV:n katsastusjärjestelmän mukaisesti runko- ja turvallisuuskatsastuksia huvikäyttöön rekisteröidyille purje- ja moottoriveneille soutuveneestä 24-metrisiin jahteihin.

Mottona: jos sen on ihminen tehnyt, niin ihminen osaa sen korjata, todennäköisesti siis minäkin.

• Jäsenetuna on Puupaatti-lehti joka toimitetaan kotiin neljästi vuodessa.

• Jäsen on oikeutettu ostamaan MYS:n virallisen perälipun, mikäli vene on katsastettu. Veneviiri ei edellytä veneen katsastusta.

• Tiedustelut ja jäseneksi ilmoittautumiset markku.myllyla@optomed.com risto.salmia@gmail.com

OUTBOARD MUSEUM

museumin tarkoituksena on edistää historiallisten perämoottoreiden ja veneiden harrastusta ja lisätä niiden tuntemusta.