Issuu

Kairos

Kairoksen Ystävät ry:n jäsenlehti 1/2021

Tunnelmia Kairokselta s. 6 Laulujoutsenen viesti s. 9 Kestävää matkailua s. 12

TEKSTI Elvi Virkkala KUVA Kimmo Virkkala

Kairosmaja Facebookissa: facebook.com/krs.kairosmaja

Muistatko vielä sen virren,

ota lapsena laulettiin? Korona-aika on tuonut nettiin paljon hengellistä musiikkia. On ollut kiva laulella yhdessä näkymättömän seurakunnan kanssa esim. Viisikielistä, jota KRS:n muusikot ovat sinne paljon tallentaneet. Anna Brummer on Kairoksen kirjoituksissaan kertonut musiikin voimasta. Vaikka meiltä monet muut asiat katoavat, niin lapsena lauletut virret ja laulut pysyvät. Monet laulut tuovat myös muistot lähelle. Virren sanat kirkkaan muistissa Olin 100-vuotiaan syntymäpäivillä. Tämä mummo oli jo osittain menettänyt muistinsa, mutta oli silti omalla tavallaan läsnä hymyilevin kasvoin. Juhlan lopuksi otimme virsikirjat ja lauloimme hänen elämänsä veisua. Hän yhtyi lauluun ja lauloi kuuluvalla äänellä kaikki virren säkeistöt ulkoa, tosin vanhan virsikirjan sanoilla, se tuskin haittasi ketään. Tämä tilanne kertoi minulle siitä, miten tärkeää on laulaa lapsille myös hengellistä musiikkia. Joskus mietin, Kairoksen Ystävät ry:n jäsenlehti

Kappelitie 2, 98530 Pyhätunturi Puhelin 0207 681 730 Pankki: IBAN: FI23 8000 1179 0873 42 SWIFT: DABAFIHH • vuosijäsen- & ainaisjäsemaksu 30 € & 400 € • kannattajajäsenmaksu yrityksille ja yhteisöille 300 €

mitä itse laulan sitten, kun toiminnot hiipuvat tai mitä laulavat nämä lapset ja nuoret, jotka nyt tekevät matkaa aikuisuuteen. Laulu saatteli koulutielle Vielä toinen tapahtuma. Joitakin vuosia sitten kävin usein vanhusten hoitokodissa ja tutustuin siellä moniin vanhuksiin. Kerran yksi pappa kysyi minulta, osaanko laulaa Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Hän kertoi asuneensa lapsena pitkän metsäisen tien päässä ja aina lähtiessään ensimmäisellä luokalla kouluun, äiti katsoi perään ja lauloi tuota laulua niin kauan kuin häntä näkyi. Lauloin sen sitten hänelle ja näin, miten kyyneleet vierivät poskia pitkin. Tajusin, ettei hän ollut sillä hetkellä siinä vieressäni, vaan äidin hengellisen laulun saattelemana ekaluokan koulutiellä. Nyt on meidän vuoromme Näin edelliset sukupolvet ovat jakaneet hengellisiä löytöjään ja saatelleet meitä Toimitus elvi.virkkala@toholampi.fi timo.ylitalo@sana.fi mikko.luokkakallio@saunalahti.fi anna.brummer@gmail.com Taitto lea.vestovuo@sana.fi Kansi

Yksinäinen joutsen, Kari Hämäläinen

Paino

I-Print Oy, Seinäjoki

matkaan. Meidän vuoromme on laulaa nyt, että yhä useampi lapsi, nuori tai aikuinen saisi elämäänsä juuri sen oman veisun, joka kantaa häntä eteenpäin täällä ja viestittää myös matkan päätepisteestä, taivaasta. Kerro omasta laulustasi

Laulaminen on ollut yksi voiman lähde nyt koronan riepotellessa meitä ja maailmaa. Tosin yhdessä laulamistakin on rajoitettu. Toivottavasti kukaan ei kuitenkaan estä,

Kiitämme heistä, jotka siunasivat meitä laulaen ja uskomme siihen, että ”…vielä mä kerran sen virren sun kanssasi laulelen, kun siivin puhtahin tullen saan luoksesi taivaaseen...”

“Ellu” Elvi Virkkala päätoimittaja

Johtokunta 2021

Päivi Hoimela paivi.hoimela@gmail.com

Johanna Tähkäpää, puheenjohtaja johanna.tahkapaa@gmail.com

Kari Hämäläinen karijuhani53@gmail.com

Anne -Mari Thomassen anne-mari.thomassen@tehy.fi

Eero Ahonen, varapuheenjohtaja eero.ahonen@hotmail.fi

Kimmo Virkkala, rahastonhoitaja, sihteeri kimmo.virkkala@toholampi.fi

Juho Kotiaho juho.kotiaho@gmail.com

1600 kpl

Laulaminen voimanlähteenä

vaan voit vaikka yksin laulella lapsuudesta tai myöhemmin matkaasi tarttuneita hengellisiä lauluja ja virsiä. Jos arkailet laulamista ääneen, niin lueskele sanoja. Virsikirja on upea aarreaitta!

Painos

Kairosmajalla lauletaan paljon ja konsertteja riittää. Olemme kuulleet ja lukeneet viestejä siitä, miten joku laulu tai virsi on ollut jossain elämän tilanteessa tosi tärkeällä paikalla. Näitä kertomuksia olisi kiva kuulla lisää eri viikkotapahtumien aikana, ja vielä mukavampaa olisi, jos kertoisit oman laulusi historian Kairos-lehteen. Joskus voisi olla esim. Laula kanssani -viikko, kunhan tästä koronasta selvitään.

TEKSTI Johanna Tähkäpää KUVAT Johanna Tähkäpää, Jarmo Rokka

Väsynyt olemaan vahva

lin tammikuussa talvisessa hiljaisuuden retriitissä Oronmyllyllä. Ajelin Mikkelistä reilut kolme tuntia itään – ja se oli jo omanlaisensa laskeutuminen hiljaisuuteen, omaan oloon. Laitoin puhelimen lentokonetilaan – se ei silloin vastaanota mitään viestejä eikä puheluita. Huoneessani ei ollut radiota, oli vain hiljaisuus. Yhteiset rukoushetket aamulla, päivällä ja illalla rytmittivät päivää ja kokosivat meidät yhteen – luimme ja lauloimme psalmeja ja virsiä. Voi, miten olikaan ollut ikävä yhteistä virren veisuuta!

Tartuin Erkki Lemisen Väsynyt olemaan vahva -kirjaan, joka on omassa hyllyssänikin. Kun luin sitä huoneessani, se kosketti minua syvästi – jälleen kerran.

Väsynyt olemaan vahva

Mikä siinä onkaan, että me niin usein takerrumme arjen vauhdissa monenlaisiin ”velvollisuuksiin”, yritämme tehdä kaikesta täydellistä, näyttää kaikille, että minä kyllä pärjään. Olen työssä korvaamaton, hoidan perheen ja kodin, lapset ja isovanhemmatkin. Mutta entä, jos en jaksakaan?

Katselin perjantai-iltana Kertun kammarissa olevia kirjoja, joita sai ottaa luettavaksi.

”Olen väsynyt olemaan vahva – pidättämään hengitystä kuin kottaraista häkissä. Tahdon päästää linnun räystäälle kävelemään – juomaan sadevettä – dilp – dolp.”

Lepo ristin juurella ”On yksi paikka, jossa ei yhtään tarvitse näytellä. Se paikka on juuri siinä, missä nyt olemme: Jumalan edessä. Koska Jumala on rakkaus, on vapauttavaa olla juuri hänen edessään. Kun ihminen on väsynyt vah-

vana olemisen vaatimukseen, itseensä ja koko elämään, hänelle on olemassa paikka, jossa hän saa olla heikko, jossa hän saa vain levätä. – Se paikka on ristin juurella, ja risti on alhaalla, paikalla, jonne ei tarvitse kiivetä.” (Erkki Leminen: Väsynyt olemaan vahva) Sain elää Jumalan hetken Olen kiitollinen, että korona-aikana voitiin retriitti järjestää – turvaväleillä ja maskit päällä tietenkin. Sain pysähtyä, mietiskellä, hiljentyä, rukoilla, nauttia ehtoollista ja laulaa yhdessä toisten kanssa – sain elää Jumalan hetken – Kairoksen. Alkaneen vuoden isoimmat hankkeet meille Ystäville ovat huoltorakennuksen viimeistely ja Kairoksen alkukodin, Rantamajan kunnostus. Toivomme, että Kairosmaja on toiminnassa koko kevään, jotta mahdollisimman moni saisi pysähtyä siellä ja hiihdellä – ja elää Kairoshetkiä! ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa. (2.Kor.12:9) Johanna Tähkäpää puheenjohtaja

”On yksi paikka, jossa ei yhtään tarvitse näytellä...” 5

Tunturin poluilta

TEKSTI Timo Ylitalo KUVA Mikko Luokkakallio

Tunnelmia Kairokselta

uutama kaveri Uudenvuoden leirillä ehdotti savusaunan lämmittämistä. Hyvä idea! Olen jo useamman vuoden miettinyt mahdollisuutta savusaunan lämmittämiseen talvella. Syksyllä puhuin miesten kanssa, jotka olivat 2000-luvun alussa korjanneet savusaunan. Heidän viestinsä oli, että on se mahdollista. Aikanaan ihmiset saunoivat ympärivuoden savusaunoissa. Teimme näiden nuorten aikuisten kanssa diilin. Lämmitämme saunan yhdessä ja mietimme, missä onnistuimme ja mikä meni pieleen. Saunan lämmittäminen alkoi pari päivää ennen hyvin varovaisesti.

Avanto, ulkotulet yms. olivat mukavat ja saivat hyvää palautetta. Seuraavana päivänä hieman isompaa tulta. Kävin sinä iltana saunalla ja totesin siellä olevan jo mukavan lämmintä. Uudenvuoden aamulla hieman viiden jälkeen alkoi sitten varsinainen lämmittäminen. Ensin puoli pesällistä ja sen jälkeen pari täyttä. Nuoret huolehtivat lopusta ja tekivät esim. avannon rantaan sekä lämmittivät padassa pesuvettä. Ensimmäiset saunojat tulivat saunomaan klo 15.30. Klo 19 jälkeen saunan löylyt olivat jo kovin vähissä. Huomasimme, että saunaa pitää lämmit-

tää talvella huomattavasti reilummin ja saunaan voi mennä aiemmin. Avanto, ulkotulet yms. olivat mukavat ja saivat hyvää palautetta. Oli hienoa tehdä tällainen kokeilu yhdessä. Savusaunan lämmittäminen on selvästi mahdollista talvella. Työtä ja tekijöitä se kuitenkin vaatii enemmän kuin kesällä. Koronaturvallisuudesta huolehditaan Loppiaisen jälkeen Kairosmaja on hetken suljettuna niin, että avaamme etelän hiihtolomaviikolle 8. Hiihtoviikkoja odottelemme luottavaisina, vaikka korona tuokin ylimääräistä säätöä ja jännitystä. Näillä näkymin olemme koko kevään auki niin normaalisti kuin se nyt yleensäkään on mahdollista. Kalenteri elää koko ajan rajoitusten ja muiden ohjeiden mukana. Ihmisillä on toive tulla Lappiin, mutta samalla koronatilanne mietityttää. Olemme porrastaneet ruokailuja ja esim. saunat ovat vain meidän omien vieraiden käytössä iltapäivällä. Retkillä suosimme nuotiopaikkoja, joissa on tilaa pitää turvavälit. Koronaturvallisuus on meidän kaikkien vastuulla yhdessä.

Revontulikappeli suosittu hääkappeli Lopuksi iloinen huomio: Vaikka korona jyllää, on Revontulikappelissa jo ollut tälle vuodelle kolmet häät. Kaikesta huolimatta ihmiset luottavat ja katsovat tulevaisuuteen. On ollut ilo ja kunnia saada jakaa näiden ihmisten kanssa tämä tärkeä hetki juuri Revontulikappelissa.

Päivitän Kairosmajan fb-sivuja säännöllisesti. Käy tykkäämässä ja jakamassa julkaisuja, niin viestimme kuuluu ja näkyy yhä laajemmalle. Ollaan turvassa – Jumala on turvamme! Tammikuun lopulla 2021 kotona Pelkosenniemellä

Timo Ylitalo vs. johtaja, ohjelmavastaava

TEKSTI Kari Hämäläinen KUVA Kari Hämäläinen

uo k t s n u u ista v a S ystävyyttä

Elämän parhaat ja pitkälle kantavat muistot koostuvat monesti hyvin pienistä asioista. Päiväkerhoikäisen Saara-tytön toteamus: ”Haisee ihan Lapin Karille” on säilynyt lämpimänä muistona mielessäni pian kolmekymmentä vuotta. Savuntuoksu vei muistoihin Tapaus sattui Jyväskylässä ja tarina meni Saaran äidin kertoman mukaan näin: ”Hain Saaran päiväkodista kotiin polkupyörällä. Postilaatikolle pysähdyttäessä Saara tunsi savun tuoksun ja totesi innoissaan: ”Haisee ihan Lapin Karille!”

Nuotiontulen äärellä Tänä vuonna, 14. päivä tammikuuta teimme jo aikuiseksi varttuneen Saaran ja hänen isänsä kanssa lumikenkävaellusretken Soutaja-tunturille. Soutajan savuntuoksuisessa kodassa viivähdimme nuotiotulilla reilun tuokion. Seuraavana päivänä Saara laittoi WhatsAppissa kuvien kera kauniin kiitoksen: ”Kiitos hienosta retkestä tuntureilla! Savun tuoksu oli läsnä.” Kristuksen tuoksu 2. Korinttilaiskirjeen 2. luvussa myös Paavali kirjoittaa tuoksusta: ”Me olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen… ” Tehtävämme on viime kädessä levittää kaikkialla Kristuksen tuntemisen tuoksua. Kuinka toivonkaan, että savunhajuisessa tuoksussani olisi edes hitunen mukana myös Kristuksen tuntemisen tuoksua, sitä turvallista, niin läheistä ja lohduttavaa. Ymmärrän, että sen tuoksun saattelemana ystävyys kantaa aina iankaikkisuuteen asti. Kiitos Saara, että annoit luvan tämän tarinan kertomiseen. Siunausta ja varjelusta sinulle toivoo savuntuoksuinen ystäväsi Kari

TEKSTI Kari Hämäläinen KUVAT Matti Vaarula

Laulujoutsenen viesti Tämän sydäntalven aikana me Pyhäjärven kylän asukkaat olemme saaneet seurata melkoista jännitysnäytelmää yksinäisen laulujoutsenen selviämisestä paukkupakkasten keskellä. Perheenä olemme asuneet Pyhätunturilla Pyhäjärven rannalla jo neljäkymmentä vuotta. Sinä aikana yksikään joutsen ei ole aiemmin talvehtinut Pyhätunturin Pyhäjärvellä! Viimeistään marraskuun lopulla ne ovat ottaneet suunnan kohti etelää. Taivaan lähetit Kyseinen joutsen on Kairos-lehden kansikuvassa ja kuvan olen ottanut 12. päivä tammikuuta. Kuten kaikki minua tuntevat tietävät, niin joutsenet merkitsevät minulle hyvin paljon. Koen ne luonnosta nousevina ”taivaan lähetteinä”. Muutaman kerran on Jumala antanut minulle tärkeän viestin juuri joutsenten kautta. Joutsenten valkoisuus on vahva kuva Jumalan puhtaudesta, valkeudesta ja totuudesta. Joutsenten muodostama airue taivaalla taas muistuttaa minua siitä, että jokainen Jeesuksen oma saatetaan taivaankotiin juhlavassa airueessa.

Toivo on edelleen totta Mikä on Pyhäjärven jokisuun sulalla vartiopaikallaan olevan joutsenen viesti tänään?

Koen ne luonnosta nousevina ”taivaan lähetteinä”. Itse koen niin, että sillä on viesti meille jokaiselle ja samalla koko Suomen kansalle. Se on viesti toivosta, totuudesta ja rakkaudesta. Kun maantieltä käsin katselen joutsenta, niin näen taustalla kolme Pyhätunturin huippua, Kultakeron,

Ukonhatun ja Noitatunturin. Kahden ensimmäisen huipun välissä olevan Pyhäkurun eteläpäästä luo aurinko ensikertaa keväisiä säteitään. Se on vahva kuva siitä, että toivo on edelleen totta. Se, miksi liitän sen Suomeen, johtuu taas siitä, että Pyhätunturin pohjoispuolen laskettelurinteiden valaistus muodostaa Pyhätunturin rinteelle selkeän Suomen kartan.

Se on viesti toivosta, totuudesta ja rakkaudesta. Elävän Jumalan suojaan ”Koronakoettelemuksella” ja kaikella muulla ahdistuksella, millä Suomen kansaa tällä hetkellä koetellaan, on viimekädessä se tarkoitus, että me yksilöinä ja kansakuntana palaisimme Elävän Jumalan suojiin. Nöyrtyisimme katsomaan totuutta,

niin itsestämme, kuin kansastamme. Niin paljon olemme poikenneet Jumalan tahdon teiltä. Jeesuksen opetuslapsi Tuomaan tavoin kysyn: ”Herra, kuinka voisimme tuntea tien?” Jeesuksen vastaus silloin ja tänään on sama: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Joh. 14: 5–6) Armahtava rakkaus odottaa meitä Jumalan armahtava rakkaus odottaa meitä, niin yksilöinä, kuin kansakuntana. Kunpa rohkenisimme ottaa sen ilolla vastaan. Vain pari kuukautta ja muutkin joutsenet palaavat Pyhäjärven sulille. Toivottavasti ne ”törähtelevät” silloinkin riemusta. Armollisin terveisin Kairoksen Kari

TEKSTI Timo Ylitalo KUVA Hannu Pousi

Kestävää matkailua Kairosmajan leirikirjeessä lukee, että ota mukaan leiriviikolle oma muki tai kuksa. Matkailu ja liikkuminen vievät luonnonvaroja ja siksi on hyvä pohtia hetki kestävää matkailua. Kestävän matkailun kolme peruspilaria ovat: kulttuurinen, ympäristöllinen ja taloudellinen näkökulma. Tässä joitakin näkökulmia millä tavalla me voimme vaikuttaa matkailun positiivisten vaikutusten vahvistumiseen. Tuotteet Lapin alueelta On hienoa, että suomalaiset ovat löytäneet Lapin lähimatkailu kohteena. Tämä tukee meidän paikallisten mahdollisuuksia elää tällä seudulla. Kairosmajan kaikki työntekijät asuvat pysyvästi Pelkosenniemellä tai Kemijärvellä. Siis me maksamme veromme ja käytämme palveluja tällä alueella. Ajattelen, että kahvilan pieni kauppamme on lappilainen kristillinen kirjakauppa. Pyrkimys on, että tuotteita tulee Lapin alueelta esim. Kolarista, Kemijärveltä, Pelkosenniemeltä. Nämä paikalliset käsityöläiset hyötyvät, kun sinä ostat meiltä heidän tekemiä matkamuistoja.

Kestäviä ratkaisuja Olemme päättäneet, ettemme hanki Kairosmajalle ns. läskipyöriä, vaan kannustamme vieraitamme käyttämään muiden yritysten tarjoamia mahdollisuuksia pyörien vuokraamisessa. Vuoden 2021 vuosiesite tehtiin niin, että se ei vanhene vuoden lopulla, vaan on jaettavissa pidemmän aikaa. Kestävää matkailua on myös, että pyrimme toimimaan ympärivuotisesti. Kun matkailu levittäytyy myös huippusesonkien ulkopuolelle, lisää sekin alueen elinvoimaisuutta. Kaikkien ei tarvitse tulla Lappiin maaliskuun kolmannella viikolla, vaan hyviä hiihtokelejä riittää huhtikuun lopulle asti. Opas tuntee alueen tarinat Kestävä matkailu kunnioittaa paikallista elämäntapaa. Meillä on hienoja kyliä esim. Suvanto ja Kairala, joista opas kertoo tarinoita. Itä-Lapin historia on mielenkiintoinen ja omaleimainen, sitä on mieluisaa kertoa vieraille. Opiskelen koko ajan lisää paikallisuutta mm. kirjoista ja käymällä luennoilla. Meillä kappelissa esiintyy mah-

dollisuuksien mukaan taiteilijoita Lapin alueelta mm. Seurujärvi Kittilästä, KuulaBullat Rovaniemeltä tai Vettenranta Kemistä. Keittiömme käyttää lähiruokaa mm. leivät ja pullat tulevat Kemijärveltä ja marjoja meille myyvät paikalliset poimijat.

järvelle ja Möllärillä Kairoksen pihaan. Käyttämällä junaa takaamme samalla saman mahdollisuuden säilymisen muille kanssa kulkijoille.

Luontoa kunnioittaen

Tässä oli pieniä näkökulmia kestävään matkailuun. Ajattelen, että yritämme maksimoida positiiviset vaikutukset ja minimoida huonot asiat. Tällä idealla pääsemme jo pitkälle. Teemme yhdessä tekoja yhteisen maailmamme hyväksi.

Oman mukin ottaminen retkelle ei ole turhaa. Oma muki vähentää kertakäyttöisten mukien käyttöä ja vähentää esim. jätteitä. Retkillä kuljemme pääsääntöisesti vanhoja polkuja, jotta Lapin herkkä luonto säilyisi muualla koskemattomana. Merkityillä reiteillä kulkeminen antaa luonnolle oman rauhan reittien ulkopuolella. Luonnon rasitus kohdistuu vain pienelle alueelle ja muualla vuosituhantinen rauha säilyy. Lappiin saapumisen voi tehdä kätevästi joukkoliikenteellä yöjunalla Kemi-

Yhteisen hyväksi

Olet tervetullut Lappiin ja nauttimaan siitä autenttisesta ympäristöstä, mitä meillä on tarjolla. Me Kairosmajalla olemme yhdessä kantamassa vastuuta tästä meille niin tärkeästä ja rakkaasta kotiseudustamme. Timo Ylitalo

Kairosmajan tunturikeskus

TEKSTI & KUVAT Susanna Luttinen-Kivistö TAUSTA Jani Heino

Lempeän puhuttelun lata Letka. Se on ensimmäinen mielikuvani 90-luvun lopun nuortenleiriltä Kairokselta. Kairosmaja oli ensikosketukseni talviseen Lappiin. Itseään ylittämässä, toisia tukemassa Tuossa mielikuvassa pitkä ja innokas letka nuoria hiihtää Karhunjuomalammelle. Sieltä, evästauon jälkeen, matka jatkui hurjalla alamäellä kuruun. En ollut ainoa kokematon hiihtäjä, vaan tupsahtelimme pehmeään hankeen vuorotellen, kuka nousussa, kuka laskussa. Myös varusteet olivat enemmän lasketteluun sopivat: paksut toppahousut ja -kintaat. Olennaista ei ollut kuitenkaan itse suoritus, olimme yhdessä ylittämässä itseämme, tukemassa toinen toistamme ja ihailemassa luontoon piirtyvää taideteosta, jonka vain Jumalan kädenjälki voi saada aikaan. Latupartio apuun Ikimuistoisin nuortenleirin hiihtoreissuni oli Isossakurussa. Lapin etiketin mukaan minulla oli hiihtokaveri mukana. Hän meni edeltä, kun minun kohdallani latu petti alta ja mulahdin jokeen. Onneksi kohta

ei ollut syvä. Vetisillä ja jäätyneillä hiihtovälineillä jouduin tassuttelemaan Karhunjuomalammen kämpällä asti. Puhelimen akku kesti juuri ja juuri latupartion hälyttämisen, mutta sitä en tiennyt, että vähäisen lumen vuoksi partio pääsi vain kämpälle asti ja odotti siellä pimenevässä illassa. En tiedä, onko tuo latupartion vetämässä kelkassa Kairosmajalle paluu aiheuttanut sen, että silloista Isokurun latua ei enää nykykartoissa näy, tilalle on tullut pelkkä varoitusteksti. Koska taas Kairokselle? Tuokiokuvia on matkan varrelta kertynyt useita. Ensimmäinen yhteinen reissumme mieheni Miikan kanssa oli opiskelijoiden leiri. Myöhemmin olemme olleet vetämässä nuortenleirejä ja nyt päässeet myös hiihtoviikoille. Menoon on tullut mukaan myös kolme lastamme, jotka ovat jo syksystä asti kyselleet, koska pääsee taas Kairokselle? Latauspaikka, kohdatuksi tulemisen paikka Värikkäistä muistoista huolimatta, päällimmäisenä Kairosmajaan yhdistyy rauha

auspaikka ja yhteys. Vuosien varrella olen saapunut leirille erilaisissa tunnelmissa ja elämäntilanteissa, kaikille niille on ollut tilaa. Hiihtämisen, ulkoilun, syömisen, saunomisen ja yhdessäolon kehä muistuttaa, että tärkeät asiat elämässä ovat yksinkertaisia. Omat kiireet ja huolet tasoittuvat ja saavat sylin Revontulikappelin alttarilla. Elämä on tässä ja nyt, kauneudessaan tai karuudessaan. Niin minulle kuin Miikalle Kairosmaja on latautumispaikka. Se on sitä kokonaisuudessaan. Jumalan puhuteltavana saa olla niin kappelissa kuin luonnossa. Yhteyttä voi kokea retkillä, kahvilassa ja avannossa. Tulen kohdatuksi suksivoidekysymyksissäni, herkullisen käristyksen äärellä kuin ehtoollisella. Nuortenleirin jälkeen olen hiihdellyt muuallakin kuin Pyhällä. Silti tuokiokuvat letunpaistosta, kristittyjen yhteydestä ja tykkylumipuista yhdistettynä Jumalan lempeästi puhuteltavana olemisesta kääntyvät mielessäni yhdeksi sanaksi. Se sana on Kairos. Susanna Luttinen-Kivistö

TEKSTI Arja Ojala KUVAT Kairoksen kuvapankki

Teerenpeliä Teeri on metsäkanalinnuistamme yleisin. Talvikauden teeret viihtyvät parvissa ja hakeutuvat erityisesti koivikoihin, joiden latvustoissa ne napsivat talvista pääravintoaan: urpuja, silmuja ja oksanpätkiä. Näiden ohella niille kelpaavat myös lepän oksat ja edelliskesänä kehityksensä aloittaneet männyn pikkukävyt. Kovilla pakkasilla teeret saattavat ruokailla vain parisen tuntia päivässä ja viettää lopun ajan lumen suojassa, kiepeissä. Kevät tuo soidinäänet Päivien pidetessä talvihiljainen metsä alkaa vilkastua. Yksi kevään äänistä on teerien pitkään jatkuva nouseva ja laskeva soidinpulina, jota alkaa kuulua varhaisina maaliskuun aamuina. Pulina saattaa kantaa jopa parin kilometrin päähän. Koiraat, teerikukot, hakeutuvat joukolla perinteisille soidinpaikoilleen avosoille, pienten metsäjärvien jäille, syrjäisille pelloille ja muille sopiville aukioille. Kiivaimmillaan soidin on huhtikuussa. Soidinääniin kuuluvat pulputuksen ohella myös terävät suhahtelut. Soidinaloilla kamppailua käydään pienistä reviireistä, joista tavoitelluimmat ovat alueen keskiosissa. Keskusreviirin

saaminen ja säilyttäminen vaatii sen aktiivista puolustamista ja nujakointia. Vanhimmat kokeneet teerikukot valtaavat keskuspaikat, nuorimmat edelliskesän koiraat saavat tyytyä alueen laitaosiin tai jäädä sivustakatsojiksi. Komea teerikukko Soitimella metallinkiiltoisen musta teerikukko lyyramaisine pyrstöineen on näyttävä näky. Siivet riipuksissa se pörhistää pyrstönsä viuhkaksi niin, että hohtavan valkoiset alapeitinhöyhenet loistavat ruusukkeena. Silmän yläpuolella liekehtivä kirkkaanpunainen heltta turpoaa lähes pikkusormen paksuiseksi. Pienikokoisemmat kellanruskeat, mustaja valkeaviiruiset naaraslinnut seurailevat sivusta niiden suosiosta kamppailevien teerikukkojen touhuja. Niille mieluisimmat parittelukumppanit löytyvät useimmiten keskialueen reviirinhaltijoista. Tyypillinen kasvisruokailija Pesiminen ja poikasista huolehtiminen on yksinomaan naaraiden huolena. Pesäksi riittää pieni kasveilla vuorattu syvennys

maassa varvikon tai puiden alaoksien suojissa. Sinne naaras munii 6–10 munaa. Haudonta kestää vajaan kuukauden, ja kuoriuduttuaan untuvikot ovat valmiit jättämään pesän. Emo ei ruoki poikasia, vaan johdattelee ne hyville ruokailupaikoille ja pitää vahtia petojen varalta. Aluksi pienet poikaset etsivät ravinnokseen hyönteisiä, mutta siirtyvät pian teerien tyypilliseen kasviravintoon: silmuihin, marjoihin, siemeniin, varpujen lehtiin ja versoihin. Alle pariviikkoisina poikaset pystyvät jo auttavasti lentämään lyhyitä matkoja. Kovin pitkälle teeret eivät kuitenkaan lennä aikuisinakaan. Teeri on paikkalintu ja liikkuu synnyinpaikaltaan enintään 20–30 km päähän, joskin jotkut yksilöt saattavat keväisin ja syksyisin vaellella pidemmällekin. Mikä on korpimetso? Korpimetso on harvinainen lajiristeymä, jota on perinteisesti pidetty teerikoiraan ja metsonaaraan välisenä. Niitä saattaa

syntyä, kun metsonaaras, koppelo, päätyy teerien soitimelle. Näin voi käydä, jos koppelo ei löydä parittelukumppanikseen oman lajinsa koirasta vaikkapa kannan pienuuden takia. Koiraspuolisten korpimetsojen ulkonäössä on yksilöllistä vaihtelua: pää voi muistuttaa teerikukon päätä ja pyrstö metson pyrstöä. Kooltaan ne ovat teerikukkoja suurempia.

”Korpimetso on harvinainen lajiristeymä...” Vähemmän on tietoa naaraspuolisista korpimetsoista, sillä niitä on vaikeampi erottaa metso- tai teerinaaraista. -– Uusimpien DNA-tutkimusten perusteella perinteinen näkemys korpimetsojen alkuperästä kaipaa tarkennusta, risteymiä kun näyttäisi syntyvän myös teerinaaraiden eksyttyä metson soitimille. Arja Ojala

Lauluja ladulla

TEKSTI Anna Brummer KUVA Johanna Manner

Olimme viettäneet vuodenvaihteen Kairosmajalla. Lunta oli ollut vuodenaikaan nähden vähän, mutta meille etelästä tulleille se oli varsinainen lahja. Lumi oli hohtavan valkeaa ja puhdasta, ja se peitti kaiken alleen. Suksimiesten laulu Kun sitten saavuimme kotiin, talvi seurasi meitä. Lumimyräkkä ja sen jälkeiset kunnon pakkaset valtasivat Etelä-Suomen. Senioriryhmässä, jolle järjestän musiikkituokioita etänä, eräs mies viittasi lumenpaljouteen ja toivoi laulua Suksi-miesten laulu. Kun avasin laulukirjan ja tapailin laulun sävelmää, sujahdin hetkessä kansakoulun koulupenkille, vaikka en tiettävästi ollut laulanut tätä kertaakaan 50 vuoteen. Ylös Suomen poijaat nuoret... Siinä laulaessa tunsin jaloissani suksipotkut ja sauvanvedot, tiesin pipon ja hupun alta pilkistävien lettieni huurtuvan ja poskieni rusottavan. Hiihdin huimaa vauhtia. Laulu tuntui koko kehossa Laulua en olisi muistanut, mutta kun sain alusta kiinni, se aukesi hetkessä. Muistin sävelen, rytmin ja suuren osan sanoista välittömästi. Laulu oli kaikkinensa läsnä minulle. Se tuntui koko kehossani ja pyöri mielessäni, kun pääsin kotikaupunkini pienille ladunpätkille. Virsi täynnä luottamusta Alakoulun opettajani opetti meille myös virsiä, joita laulettiin mm. aamunavauksissa. Yhtä elävänä kuin Suksimiesten laulu piirtyy mieleeni Nyt kulkee halki korpimaan, johon yhdistän Liisa-opettajani lempeän katseen. Vaan päivän matkan kerrallaan se kotiin täältä vie on täynnä luottamusta, sitä lämpöä, jota opettajani välitti. Erityisesti viimeinen säkeistö pyörii mielessäni, työssäni kun tapaan ikäihmisiä. Onpa Anna-Maija Raittila sanat sovitettu kauniisti polveilevaan duurimelodiaan: Lämmössä armon auringon jo linnut visertävät, vaan sitten suvi aina on, kun matka taakse jää. Siinä on toivoa kerrakseen. Kiitos lumen ja laulun lahjasta! Sairaalamuusikko Anna Brummer

Kai airroksen lei leirrivii iviik kot ja konse onserrtit kevät 2021 Muutokset mahdollisia.

Talvi 20.–27.2. Hiihtolomaviikko I, Markus ja Reeta Ek.

su 4.4. su 21.2. Kuninkaantien alttoviulusävelmiä klo 19, Kaisa Kuula-Bullat, alttoviulu, Laura Heikkilä, piano. Liput 10 €.

Pääsiäisen ihme -konsertti klo 19, Tiina Sinkkonen, altto, Leena Liimatainen, sopraano, Heli Ahvenainen-Saaristo, piano. Liput 20 €.

ke 24.2. Talven laulut -konsertti klo 19, 5.–10.4. Hiihtoviikko kevätauringossa I, Tiina Sinkkonen Seeli Toivio, mezzosopraano ja Raimo Holappa, piano. Liput 20 €. ke 7.4. Elvis gospel by ARON -konsertti klo 19, Liput 20 €. Kevät 10.–17.4. Hiihtoviikko kevätauringossa II, 27.2.–6.3. Hiihtolomaviikko II, Pekka ja Hanna-Liisa Maaranen. Päivi Luumi ja Kaisa Mattila su 11.4. Uskon-konsertti klo 19, Tiina Sinkkonen. ke 3.3. Avara-konsertti klo 19, Liput 15 €. Pekka Simojoki. Liput 15 €. 6.–13.3. Hiihtolomaviikko III, pe 16.4. Lapin sotilassoittokunnan kamari- musiikkikonsertti klo 18. Liput 10 €. Eila Kotiaho, Siiri- ja Juho Kotiaho su 7.3. Elvis gospel by ARON -konsertti klo 19, Liput 20 €.

17.–24.4. Hiihtoviikko kevätauringossa III, Susanna Luttinen-Kivistö ja Miika Kivistö.

ke 10.3. Kantelekonsertti klo 19, 25.4.–1.5. Kotona jälleen -viikko, Kristiina Kohola, Anne-Mari Thomassen ja Aada Köykkä, laulu ja kantele, Emmi Tuula Hakkarainen. Th-ale Kairoksen Köykkä, laulu ja kantele. Liput 10 €. Ystävät ry:n jäsenille 25%. 13.–20.3. Kevään hiihtoviikko I, 28.4. Kevätillassa -konsertti klo 19. Erkki Jokinen, Henna Nieminen Tuula ”Haxu” Hakkarainen. Liput 10 €. 14.3. Tahdon sinulle laulaa -konsertti klo 19, 1.–2.5. Naistenpäivät Henna Nieminen. Liput 15 €. 17.3.

Valo voittaa -konsertti klo 19, Siiri- ja Juho Kotiaho

Kesä

27.5.–3.6. Kairoksen talkoo- ja vaellusviikko 20.–27.3. Kevään hiihtoviikko II, 7.–15.6. Salon ripari Jorma ja Maria Kalajoki, Hannu Kiiski 15.–23.6. Kurikan ripari su 21.3. Petri Laaksosen konsertti klo 19. ke 24.3. Hannu Kiisken konsertti klo 19.

24.6.–1.7. Roihuvuoren ripari

27.3.–1.4. Virsiviikko, Jouni Somero, Raija 24.–28.6. Juhannuksen lintu- ja luontoleiri, Merja Värtö-Niemi Kilpeläinen-Somero, Kari Mattila. 1.–10.7. Lempäälän ripari su 28.3. Jouni Someron konsertti klo 19.

17.–23.7. Pyöräily- ja vaellusviikko, Anne Savolainen. 1.–5.4. Kairoksen pääsiäinen, Ari ja Johanna Tähkäpää, 18.–23.7. Samassa kurussa -avioliittoleiri Aapo Tähkäpää. 19.–23.7. sukupolvet yhdessä – isovanhemmat/ pe 2.4. Markus-passio klo 19, kummit/lapset -leiri, ohjaus Tarja Pyhähuhta. Liput 15 €. Timo Ylitalo ja isoset

Kairosmaja – lähellä Pyhää! Tiedot tarkentuvat myöhemmin. Konserttilippujen varaukset etukäteen, puh. 0207 681 730 tai kairosmaja@sana.fi Osa leireistä järjestetään yhteistyössä Agricola-opintokeskuksen kanssa.

Kappelitie 2, 98530 Pyhätunturi puh. 0207 681 730 kairosmaja@sana.fi, kairosmaja.fi

Jos vastaanottajaa ei tavoiteta, palauta osoitteella:

4041 0895 Painotuote

“... Sinun valostasi me saamme valon...” Ps 36:10

Mitä lahjaksi... syntymäpäiväsankarille, hääparille, ripille päässeelle, ylioppilaalle, ammattiin valmistuneelle, ystävänpäiväksi, joululahjaksi...

Tietysti lahjakortti Kairosmajalle!

KUVA Pixabay

Tero A h

onen

Lahjakorteista enemmän kairosmaja.fi tai puh. 0207 681 730