Kairoksen Ystävät ry:n jäsenlehti 4/2020
Lauluja toivosta s. 4 Tarina Luciasta ja tytöstä s. 8 Kairosmaja – Armon majatalo s. 12
TEKSTI Elvi Virkkala KUVA Kimmo Virkkala
Kairosmaja Facebookissa: facebook.com/krs.kairosmaja
Odotus – luottamus – lepo
M
itä sinä odotat? Syyskesällä löysin vanhan Sana-lehden lehtileikkeleen, jossa olin nuorena sanonut: ”Odotan sitä, että oppisin odottamaan.” Luin tuota ihmetellen, että edelleen monien vuosien opettelun ja elämänkokemuksen jälkeen, voin todeta tuon lauseen omalla kohdallani todeksi. Toki elämäni odottelujen aikana olen opetellut luottamusta ja siitä aiheutuvaa lepoa.
lepo, mikä siitä syntyy, on jotain suurta, jota en osaa sanoittaa. Raamattu sanoittaa sen näin: ”Jumalan rauha, joka käy yli ymmärryksen ...” Sitä se on ja siinä levossa on hyvä olla. Huomasin opettelevani tätä myös Kairosmajan naistenpäivillä lokakuussa. Olen ollut niistä päivistä osittain vastuussa noin 15 kertaa.
Juuri silloin kun olen väsynyt odottamiseen ja tulevaisuus ei ole näyttäytynyt selkeältä, on ovi avautunut ja epävarmuutta heijastanut verho pudonnut pois. Oma hätäilyni ja aikatauluni ovat saaneet kolauksen, ja epäuskoni muistutuksen siitä, mitä Herrani on luvannut, kun hän on sanonut johdattavansa. Näitä hetkiä olen tarvinnut elämässäni, jotta luottamukseni Hänen johdatukseensa on saanut kasvaa.
Tänä vuonna en kantanutkaan avainnippua kaulassani enkä ollut vastuussa mistään muustakaan. Pitipä oikein tietoisesti asettua lepoon. Olen elämässäni lukemattomia kertoja lukenut ja kuullut Jeesuksen sanat: ”Minä annan teille levon.” Niinpä. Olenko osannut ottaa sen vastaan? Ei hyödytä mitään, jos seison katetun pöydän ääressä, mutta en nauti sen antimista. Tähän ajatukseen heräsin silloin perjantaina iltana Revontulikappelissa – ja mikä lepo siitä syntyikään.
Luottamuksesta on noussut myös lepo. Kun osaan jättää edes joskus itseni kaikkinensa Jeesuksen varaan, niin se sisäinen
Pian elämme adventin aikaa. Mitä nuo sanat voisivat tarkoittaa tässä kohti vuodenkiertoa?
Kairoksen Ystävät ry:n jäsenlehti
2
Kappelitie 2, 98530 Pyhätunturi Puhelin 0207 681 730 Pankki: IBAN: FI23 8000 1179 0873 42 SWIFT: DABAFIHH • vuosijäsen- & ainaisjäsemaksu 30 € & 400 € • kannattajajäsenmaksu yrityksille ja yhteisöille 300 €
Toimitus elvi.virkkala@toholampi.fi timo.ylitalo@sana.fi mikko.luokkakallio@saunalahti.fi anna.brummer@gmail.com Taitto lea.vestovuo@sana.fi Kansi
Talvinen ilta, Jarmo Rokka
Paino
I-Print Oy, Seinäjoki
Odotamme joulua. Rukoillaan sitä, että osaisimme odottaa sitä niin, ettemme ajaudu väsyttämään itseämme epäolennaisiin asioihin. Laitetaan kynttilöitä palamaan. Niitä katsoessamme muistetaan, mitä me oikeastaan odotamme joulun lähestyessä. Luottamus adventtina voisi olla sitä, että keskeneräisinä joulun eteen puuhastelevina me riitämme. Valmisteluistamme ei tarvitse tulla priimaa. Keskeneräisessä joulussa on jotain lohduttavaa. ” Saan armoon luottaa yhä, keskeneräinen” on niiden päivien laulu. Lepo syntyy siitä, kun ymmärrämme, miten joulussa on jo kaikki valmiina. Joulun sisältö ei muutu. Sen todeksi kokemista helpotamme sillä, että valmistamme kotiin juhlan, jossa voimme levosta käsin hiljentyä adventtina odottamiseen ja jouluna sen todeksi elämiseen, että Jeesus tuli ja on edelleen meitä kaikkia varten.
Odotusta, luottamusta ja lepoa jouluunne! Kiitos yhteisestä matkasta vuonna 2020.
Johtokunta 2020
Päivi Hoimela paivi.hoimela@gmail.com
Johanna Tähkäpää, puheenjohtaja johanna.tahkapaa@gmail.com
Kari Hämäläinen karijuhani53@gmail.com
Anne -Mari Thomassen anne-mari.thomassen@tehy.fi
Kimmo Virkkala, rahastonhoitaja, sihteeri kimmo.virkkala@toholampi.fi
Juho Kotiaho juho.kotiaho@gmail.com
1600 kpl
päätoimittaja
3
Painos
Eero Ahonen, varapuheenjohtaja eero.ahonen@hotmail.fi
“Ellu” Elvi Virkkala
TEKSTI Johanna Tähkäpää KUVAT Johanna Manner, Ari Tähkäpää
Lauluja toivosta
T
ähän aikaan vuodesta musiikinopettajat selailevat innokkaasti joululauluvarastojaan ja etsivät uutta kivaa lapsille laulettavaksi. Ja löytyyhän niitä. On oikeastaan etuoikeus, että saa opettaa lapsille joululauluja – lauluja Jeesus-lapsen syntymästä. Kun joulu lähenee, lasten silmät alkavat tuikkia. Ilmassa on paljon odotusta, iloa, yllätyksiä adventtikalenterissa ja toivoa – ja toiveita. Omien 9-vuotiaiden pikkuoppilaitteni mielestä joulu on ihan paras kaikista juhlista.
Joulun toivo Mitä me aikuiset laulamme tänä jouluna? Joulu on perinteisesti Suomessa yhteyden ja suvun juhla. Korona pitää monet erillään ystävistään ja jopa sukulaisistaan. Ystäväni kirjoitti somessa, että häntä huolestuttaa tämän etäilyn jääminen ihmisten välillä pysyväksi. Osaammeko vielä koronan jälkeen halata, kätellä tai järjestää yhteisiä tapaamisia? Kuinka tärkeä onkaan kaiken tämän keskellä laulaa jouluna toivosta.
Joulu on perinteisesti Suomessa yhteyden ja suvun juhla. Meille on syntynyt Vapahtaja, Jeesus Kristus, kirkkauden toivo. Viime vuonna Kairoksen joulussa minua puhuttelivat pihamaalla loistavat monet kynttilälyhdyt, joita yksi leiriläisistä sytytteli aina hämärän tullessa. Kynttilän valo kertoo toivosta, valosta, joka voittaa pimeyden. Sytytetään tänä jouluna paljon valoja, sisälle ja ulos. Meille on syntynyt Vapahtaja, maailman valo! Johanna Tähkäpää puheenjohtaja
4
Anna minun laulaa toivosta – Pia Perkiö Anna minulle toivon ja lohdutuksen sanat, niin teen niistä laulun, jota hiljaiset linnut varjoissa lakkaamatta laulavat. Anna minun laulaa valosta ja rohkeudesta, vaikka kuljettaisit yöstä yöhön, myrskystä myrskyyn; vaikka sulkisit sieluni ovet; vaikka kieltäisit minulta kaiken sen, mistä laulan. Anna minun laulaa toivosta, vaikka veisit minut tyhjyyteen, missä kaikki yhteydet katkeavat. Vaikka katkeruus tunkeutuisi sieluuni sakeana sumuna ja syvyyteni olisi pelkkää pimeyttä, anna minun laulaa toivosta ja rakkaudesta! Anna minulle toivon ja lohdutuksen sanat, niin teen niistä laulun, jota hiljaiset linnut varjoissa lakkaamatta laulavat.
5
Tunturin poluilta
TEKSTI Timo Ylitalo
Viesti kulkee
L
okakuussa eräs ihminen soitti ja hän halusi varata paikan Itsenäisyyspäivän leiriviikolta. Hänen ystävänsä oli ollut Kairosmajalla viime jouluna ja kertonut nyt ystävälleen, että oli taas lähdössä Pyhälle Itsenäisyyspäivän tienoilla. Kaveri kyseli lisätietoja paikasta ja varasi oman leiriviikon. Hän kertoi kulkeneensa paljon Lapissa, mutta nyt olisi ensimmäistä kertaa tulossa Pyhälle. Miksi? Siksi kun kaveri oli kertonut, että on olemassa tämmöinen paikka! Viesti Kairoksesta ja meidän mahdollisuuksistamme leviää juuri näin. Näin ihmiset tulevat tietoisiksi siitä, että Pyhätunturilla on olemassa hengellinen majatalo. Omat kokemukset kertovat eniten. Kairosmaja on enemmän kuin me Kairoksen työntekijät. Viesti, minkä ihmiset kertovat leiriviikoistaan on meille tärkeää.
Viesti Kairoksesta ja meidän mahdollisuuksistamme leviää juuri näin. Syyslomaviikolla meillä oli Ylöjärven seurakunnan ripari. Viikko onnistui todella hyvin. Koko Kairosmajan henkilökunta oli täysillä mukana ja me onnistuimme yhdessä. Seurasin sivusta, kuinka leirinvetäjä kävi keittiön kanssa neuvottelua leiri-
6
ohjelmaan tulleesta muutoksesta. Emäntä totesi: – Kyllä se onnistuu. Siis meillä onnistuu. Lähtiessä seurakunnan työntekijä lupasi pitää meidän puoliamme, kun uusista leireistä päätetään. Leiriviikon aikana tulee vastaan monia kysymyksiä, joihin pitää ottaa kantaa. Lähtökohta on, että me mietimme, miten tämä idea on mahdollista toteuttaa. Kun asiaa pyöritellään riittävästi, löytyy malli, johon kaikki voivat sitoutua. Yhteistyön antia Saamamme palautteet, myönteiset ja kielteiset käydään läpi yhdessä henkilökunnan kanssa työntekijäkokouksissa. Useat asiat voidaan päättää heti. Kuitenkin on joukko aloitteita, joissa tarvitaan hetken harkintaa. Joskus pitää soittaa jollekin viisaammalle ja kysyä neuvoa. Näitä viisaita on ystävien joukossa runsaasti. Ystävien joukossa on paljon sellaista osaamista, jota Kairoksella on saatu käyttää vuosien aikana yhteisen yhteisömme rakentamiseksi. Monesti näihin asioihin palataan muutaman viikon jälkeen, kun on saatu lisää tietoa idean toteuttamismahdollisuuksista. On tietysti asioita, joihin on puututtava
heti. Paljon on myös ideoita, joista meidän on valittava koko Kairoksen ja Kansan Raamattuseuran kannalta paras mahdollinen ratkaisu. Minä tavoittelen toiminnallani Kairoksen etua ja se on minulle ykkönen. Minulla ei ole omia etuja, joita ajaa.
Olemme turvassa koronalta ja kaikelta pahalta. Jumala on meidän turvamme. Kairosmajalla syttyvät adventtikynttilät ikkunoihin kertomaan kaikille Pyhätunturilla, että meille on syntynyt Vapahtaja, joka on Jeesus ja hän rakastaa meitä. Jeesus antaa meille turvan.
Valojen tarina Lähestymme vuoden pimeintä aikaa. Joulun valot kertovat meille maailman Vapahtajasta. Usko joulun Herraan antaa meille turvaa, vaikka ulkona onkin pimeää.
Toivotan sinulle rauhallista adventtia. Ollaan rukouksessa. Ollaan turvassa.
Timo Ylitalo vs. johtaja, ohjelmavastaava
7
TEKSTI Anna Brummer KUVA Pixabay
Tarina Luciasta ja tytöstä Olipa kerran seitsemänvuotias Tytti, jolla oli pitkät hiukset. Hän piti kovasti laulamisesta. Uusin laulu, jota koulussa oli laulettu, oli Lucia-laulu. – Se on niin kaunis, ihanampi kuin mikään muu tuntemani joululaulu, hän ajatteli. Kun hän sitä lauloi, hän tunsi miten kehossa väreili jokin ihana, sanoinkuvaamaton tunne.
Tänään tytöt olivat kotimatkallaan laulaneet Lucia-laulua koko matkan ajan. Naapurin Sanni-tyttö, joka oli hyvä laulamaan, kävi samaa luokkaa kuin Tytti. Tänään tytöt olivat kotimatkallaan laulaneet Lucia-laulua koko matkan ajan. Taivaalla tähtivyö kaikui, kun he talsivat tienpiennarta pitkin, Ky-ynt-tii-lät syy-yttyy kaikui tienristeyksessä, kun tytöt oikaisivat suuren kuusen alta. Lunta oli vasta vähän, mutta Lucia-laulussa sanat kertoivat ja maa on valkean verhonsa vanki, ja tytöt jatkoivat lauluaan kotipihalleen saakka: Pyy-hää Luu-cii-aaa.
8
Sannin äiti oli töissä kylän vanhainkodissa. Illalla hän kysyi, josko Sanni ja Tytti voisivat viikon päästä Lucianpäivänä tulla laulamaan kodin asukkaille. Päälle puettaisiin valkoiset yöpaidat ja vyöksi laitettaisiin kuusen kimallenauhaa. Tytti valitsi kuitenkin kylpytakkinsa punaisen vyön. Sanni saisi olla Lucia-neito ja Tytti kulkisi perässä. Sannin 5-vuotias pikkuveikka olisi tonttuna. Sanni oli vaatekomerossa nähnyt Lucia-kruunun ja halusi äidiltä salaa näyttää sitä Tytille. Kruunu oli puolukanlehdistä punottu kranssi, ja siinä oli viisi sähkökynttilää, sellaisia, joita on joulukuusessa. Sanni nosti kruunun päähänsä ja käänteli päätään ja suoristi selkäänsä. Yhtäkkiä äidin askeleet kuuluivat ja tytöt piilottivat nopeasti aarteen. Kotona Tytin äiti muistutteli tyttöä: Lucia kävelee laulaessaan tosi hitaasti. Jos osaat olla tarpeeksi varovainen, saat pitää oikeaa kynttilää kädessä. Muista, että liekki voi sytyttää Sanni-Lucian hiukset tuleen, jos kuljet varomattomasti. Tytti pyysi, että saisi kokeilla. Kynttilän
sytyttäminen oli sekin vaikeaa. Joko tulitikku katkesi taikka oli syttymättä. Syttyvä liekki tuntui pelottavalta. Kun Tytti sitten tottui kävelemään rauhallisesti askeltaen ja laulamaan, asia rupesi sujumaan. Koitti Lucian-päivän aamu. Tytti odotti Sannia pihalla, mutta Sannia ei näkynytkään ja Tytti joutui yksin kävelemään koko koulumatkan. Olikohan Sannille tapahtunut jotakin, miten Lucia-kulkue onnistuisi illalla? Tytti oli huolissaan asiasta pitkin koulupäivää eikä ollut helppoa keskittyä koulutehtäviin. Lucia-kulkue peruttaisiin, Tytti oli surullinen. Kun Tytti sitten saapui koulusta kotiin, selvisikin tilanne: Sanni oli sairastunut vatsatautiin. Sannin äiti kertoi Tytille, että vanhainkodin asukkaat olivat kovasti odottaneet illan vieraita. – Tytti, pystyisitkö sinä olemaan Lucia-neitona yksin, selviäisitkö laulusta? Tytin sisällä nytkähti oudosti. Tietysti haluan. Samalla Tytti kuitenkin epäröi. Hän ei koskaan ollut laulanut yksin saatikka sitten kruunu päässään ja kynttilä kädessä.
Kaikki hiljenivät ja katsoivat Luciaan. Tytti lauloi, ja laulu kuljetti häntä. Hän kulki pyörätuoleissa istuvien tätien ja setien läheltä, hän kiersi heidät, jotka istuivat pyöreän pöydän äärellä. Hän kulki myös niiden läheltä, jotka istuivat käytävän puolella. Hän näki, että jollakulla tädillä kyyneleet nousivat silmiin, ja toinen mieshenkilö etsi nenäliinaansa taskuistaan. Vain joulukuusen kynttilät valaisivat huonetta, muuten oli aivan pimeää. Tytti jatkoi laulamistaan, säkeistö säkeistön perään – ja aika oli kuin pysähtynyt. Jossain vaiheessa Tytti palasi keittiöön, ja yöpaita sekä kruunu riisuttiin. Steariinikynttilästä oli valunut steariinia pitkin alumiinifoliota. Keittäjätär halasi Tyttiä tiukasti ja sanoi: – Oli kuin olisin kuullut enkelten laulavan. Kiitos Tytti, että uskalsit laulaa yksin. Sinä levitit meille joulun valoa! Anna Brummer Tytin esimerkki rohkaiskoon meitä miettimään, miten voisimme jouluaikaan ilahduttaa jotain vanhusta ottamalla huomioon koronavaroitukset.
Juhlan aika Juhla vanhainkodissa oli alkanut. Siellä laulettiin ”Joulupuu on rakennettu.” Tytin äiti oli mukana ja keittiössä Tytti puki ylleen valkoisen, pitkän yöpaidan, punaisen vyön ja vaaleat villasukat. Sannin äiti asetteli kruunua Tytin päähän ja kuiskasi Tytin korvaan: – Hienosti menee! Salissa sammutettiin kaikki valot, nyt Tytin vatsaa kipristi. Äiti antoi Tytin käteen palavan kynttilän, ja Tytti aloitti laulun.
9
Syysret Syys etkii Kai Kairosmajalle osmajalle Tulin tänne isoin odotuksin tunturin kainaloon. Jo avauspäivä selvästi toi julki, ettei etukäteen voi ennustaa, miten tämä viikko kulki. Sama asia sanota Länsi-Suomess; meist kukka ei voi ennalt tiättä, miten me saada huamispäivä viettä. Kun nyt on viätetty monta hiano päivä ja yötä, voi vaan todeta, että meidän eteen on tehty paljon arvokasta työtä. Yksi esimerkki: Tuo monitoimi-Timppa, hänen kanssaan on hyvä tehdä kimppa, jos haluu nähdä maisemii tai vallata vaikk sillai Soutaja, ettei tulis liian aikaisin noutaja. Näin me saadaan kohdata kauniin Lapin ruskan, kun luonto on värjännyt kaarnikan, mustikan, monen muun puskan. Sama ruska näkyy vaeltajankin poskes, sitä ei voi pestä tunturipuros, ei koskes. Jos vatsan makuhermois tuntuu pieni väristys, apu löytyy, muusin päältä aito poronkäristys. On odotukset täyttyneet, ei tätä tarvii katua. Tiedä vaikk hiihdeltäis taas Kairosmajan latua. Kun Johanna saa taas uuden retken aikaan, hän vetää meidät mukaan Lapin lumoon, taikaan. Nyt me saadaan kaikkia teitä kiittää ja hyväl miälel kädet yhteen liittää. – Mauri Vuola
10
27.–29.11. Hiljaisuuden retriitti – pelkkää rakkautta Laina Juntti, Marjatta Orava
30.11.–7.12. Unelma Suomesta – Adventin hengessä Arto Mikkola, Kari Hämäläinen Kairoksen ystävät ry:n jäsenille -25% täysihoidosta
19.–27.12. Kairoksen joulu Tarja Seppänen, Heikki Kulo, Satu Kaarisola-Kulo
28.12.–2.1. Kairoksen uusivuosi Siiri Kangas, Juho Kotiaho
puh. 0207 681 730 Kappelitie 2, 98530 PYHÄTUNTURI kairosmaja@sana.fi, kairosmaja.fi 11
TEKSTI Aune-Inkeri Keijonen KUVA Kairosmajan kuvapankki, Elvi Virkkala
Kairosmaja – A Olen käynyt Kairosmajalla keväästä 1975 alkaen, yhteensä yli 70 kertaa. Siellä joulut ovat olleet aivan erityisen koskettavia. Joululahjamme, Kairoslapsi, on oikeastaan nuorin poikamme, sillä odotin häntä ensimmäisellä leirillä. Kahlatessani suksilla auringon pehmittämällä Pyhäjärven jäällä uuvuin täysin. Ystäväni Mai-Liisa Metsälä, joka oli minut leirille houkutellut, oli aivan varma, että saisin keskenmenon. Taivaan Isä antoi kuitenkin lapsukaiselle lisää kasvuaikaa. Lapsi syntyi vain kolme viikkoa ennen laskettua aikaa. Mai-Liisasta tuli Samin ”ylikummi”, rukouksen syli tälle ”alipojalle”, joka on aina ollut innokkain lähtijä Kairosmajalle meidän vanhempiensa matkaan. Sami, poikamies, haluaisi viettää jokaisen joulun Kairosmajalla. Toisetkin poikamme ovat kouluvuosien hiihtoleirien jälkeen uudelleen rakastuneet Kairosmajan armon avaraan ilmapiiriin – ja herkulliseen ruokapöytään. Viime vuosina olen ollut pari kertaa Kairosmajan joulupappina. Hui-
12
kaisevin kokemus on ollut julistaa joulurauha koko Pyhätunturin alueelle siellä Tajukankaan luontokirkossa, jylhän tunturiseinän kupeessa: ”Pyhä joulurauha vallitkoon ihmissydämissä. Joulurauha vallitkoon koko luomakunnassa, tunturien huipuilla, rinteillä ja kuruissa. Joulurauha saavuttakoon myös linnut ja metsäneläimet…” Koolla oleva juhlakansa on hyvin eriikäistä ja monikielistä, siksi joulurauha julistetaan myös englanniksi – sen tehtävän on hoitanut lähes 190-senttiseksi kasvanut Sami, jonka työkielenä on englanti. Siinä tilanteessa on jotakin samaa kuin Ilmestyskirjan kuvauksessa: ”Tämän jälkeen näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä…”
Koolla oleva juhlakansa on hyvin eri-ikäistä ja monikielistä.
Armon majatalo Kappelin rauha Juhla jatkuu ja syvenee, kun saavumme Revontulikappelin pyhään rauhaan. Siellä on sittenkin se Kairosmajan sydän. Rakastan jakaa Herran Pyhää Ehtoollista Revontulikappelin alttarilla. Siinä tulee todeksi jouluevankeliumin ydin, enkelten viesti: ”Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra!” Meidän poikamme haluavat, että jouluevankeliumi luetaan aina vanhan käännöksen mukaan. Se on se ainoa oikea. Näin rohkenen lukea myös Kairosmajalla. Lumen paksun taakan alla alttari-ikkunan takana seisova jykevä keloristi kuuluttaa samaa: kaikki saavat tulla armoa omistamaan, mitä syntiä ollut on sulla, se anteeksi annetaan. Jeesuksen risti kestää meidän painomme, se kestää meidän rikkinäisyytemme ja heikkoutemme. Joulunlapsi, Jeesus, Immanuel, on meidän kanssamme
13
Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on Iankaikkisen Elämän Sanat. lupauksensa mukaan niin elämän kuruissa kuin ilon huipuilla. Kun me uuvumme, eksymme ja olemme neuvottomat, Hän on luvannut olla jo profeetta Jesajan ennustuksen mukaan Ihmeellinen Neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä ja Rauhanruhtinas. Pyhä lapsi Seimenlapsen ja samalla Ristinruhtinaan vierellä me saamme kivussamme ja epäuskossammekin huudahtaa: Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on Iankaikkisen Elämän Sanat. Sinulla on se rauha, Joulurauha, jota mikään tai kukaan muu ei voi antaa. Kairosmajalla, Armon majatalossa, Revontulikappelin hiljaisuudessa on ihmeellisen helppo uskoa Anna-Mari Kaskisen tavoin: ”On paikka, jossa Sinut täysin tunnetaan. On katse, joka näkee kaikki haavat. On syli, jossa hylätä ei milloinkaan, ja satutetut lohdutuksen saavat. On valo, jota häpeä ei peitä. On armo, jota kukaan ei voi estää. On Kristus, jonka hyvyys kantaa meitä. On rakkaus, on toivo, joka kestää.” Jos elämme ja Herra suo, niin taas ensi vuonna tapaamme Kairosmajan ruskassa ja joulun armohoidossa. Aune-Inkeri Keijonen
14
Kihlauduimme 20.10.2020 Siiri Kangas & Juho Kotiaho
Joulu Kairosmajalla Pyhätunturin kupeessa Vietämme joulua perinteistä nauttien, hyvässä seurassa. Monipuolisen ohjelman lisäksi laulamme yhdessä, nautimme joulusaunasta ja maittavasta ruoasta.
Hinta 392–428 €/hlö/4 vrk 20.–27.12. Joulunvietossa mukana Tarja Seppänen, Yhden hh +20 €/hlö/yö Satu Kaarisola-Kulo ja Heikki Kulo 23.12. Kauneimmat joululaulut klo 17 ja 19 Muutama paikka vapaana. 25.12. Kulojen konsertti klo 19 28.12.–2.1. Kairoksen uusivuosi Siiri Kangas, Juho Kotiaho
Lämpimästi tervetuloa! 15
TEKSTI Arja Ojala KUVAT Jarkko Mänty, pixabay
Vikkelät veijarit Palatessani syyskuussa Kairokselle ja Enontekiölle suuntautuneelta ruskamatkaltani, jäi Rovaniemellä aikaa pieneen kävelyretkeen ennen yöjunan lähtöä. Kasvupaikat ovat varsin erilaisia niin ravinteisuuden, kosteuden kuin valonkin suhteen, mutta tietyn sienilajin viihtymiseen tietyn puulajin seurassa liittyy muutakin. Kemijoen ylittävän Jätkänkynttilän sillan pielessä kiinnitti huomioni jokivarren kivikoissa vilahdellut pieni ruskea, vatsapuolelta vaalea otus. Uteliaana se hetkeksi kohottautui kivenkolosta takajaloilleen, vilkuili, kuulosteli ja salamannopeasti taas katosi. Hetken päästä se kurkisteli jo aivan muualta. Lumikko vai kärppä? Musta hännänpää kertoi, että kärppähän se siinä mennä vilisti. Lumikko ja kärppä muistuttavat toisiaan niin ulkonäöltään kuin elintavoiltaankin. Niitä tavataan kautta Suomen aina tunturiseutuja myöten. Ne viihtyvät monenlaisissa ympäristöissä: viljelysten liepeillä, hakkuuaukeilla, vesistöjen varsilla, jopa pihapiireissäkin. Pääravintona ovat myyrät ja hiiret. Ne ovat kuitenkin ketteriä kiipeilijöitä ja tilaisuuden tullen
16
saattavat joskus napata linnun munan tai poikasenkin. Talvi ja ravinto Helpoiten kärpän ja lumikon esiintymisestä voi tehdä havaintoja lumipeitteen tultua. Hangelle piirtyvät pienten parijälkien jonot, jotka voivat välillä katketa eläimen sukeltaessa lumen alle. Kärppä on lumikkoa suurempi ja etsii pikkujyrsijöitä risteilemällä hangen päällä. Se paikantaa saaliin hajun ja äänen perusteella ja kaivautuu salamannopeasti sen kimppuun. Pienemmän kokonsa ansiosta lumikko pystyy liikkumaan myyrien lumitunneleissa ja maanalaisissa käytävissä. Jo alle kolmen senttimetrin läpimittaisesta aukosta se mahtuu pujahtamaan jyrsijöiden käytäviin niitä ahdistelemaan. Joskus sekin saattaa kohdata yllättävää vastarintaa. Tiedetään tapauksia, jolloin kiukkuinen sopuli on saanut lumikon lähtemään karkuun. Tilaisuuden tullen lumikko ja kärppä voivat pyydystää saalista enemmänkin kuin kerralla jaksavat syödä. Ylijäämän ne varastoivat käytäviin, koloihin tai lumeen.
Lumikon ja kärpän vuosittaiseen runsauteen vaikuttaa suuresti ravintotilanne. Vuosina, jolloin jyrsijöiden määrä on alhainen, niillekin koittaa ankeammat ajat. Jyrsijöiden vähyys vaikuttaa paitsi talvesta selviytymiseen myös keväiseen poikastuottoon. Huonona myyrävuonna lisääntyminen voi jäädä kokonaan väliin. Niukka jyrsijätilanne saa ne myös herkemmin hakeutumaan asutuksen lähelle saalistamaan ulkorakennusten hiiriä ja myyriä. Vilkkaan lumikon elämä on kiihkeää, sen on syötävä vuorokaudessa kolmannes omaa painoaan vastaava määrä ja se voi olla liikkeellä mihin aikaan tahansa vuorokaudesta. Lumikon elinikä on lyhyt, enin-
tään kolme vuotta. Kärppä voi elää puolet kauemmin. Omat uhkansa on näilläkin pikkupedoilla, ketut ja erityisesti pöllöt sieppaavat niitä saaliikseen. Talven tullen sekä lumikon että kärpän ruskea karvapeite vaihtuu valkoiseksi, mutta kärpän hännänpää jää tällöinkin mustaksi. Mentäessä meitä etelämmäksi alueille, missä lumipeitteen muodostuminen on epäsäännöllisempää, kummankaan turkin väri ei vaihdu talveksi. Aikoinaan erityisesti talvipukuisen kärpän valkoinen nahka oli arvostettu turkis. Arvokkain käyttömuoto oli kuninkaallisten juhla-asuun kuulunut kärpännahkaviitta. Arja Ojala
17
KUVAT Johanna Manner, Sakari Hyytinen
Kai airr ok sen lei leirr ivii iviik k ot
ja k onse onserr tit 2020–2021 Muutokset mahdollisia.
Talvi
21.–26.11. Valoa elämään Sanasta ja kaamoksen 13.–20.3. Kevään hiihtoviikko I, tunturiretkistä, Kari Hämäläinen, Erkki Jokinen, Henna Nieminen Toivo Sannelvuo, Hannu Päivänsalo, 14.3. Kotiahojen konsertti klo 19 Hannu ja Maini Huhtala. 17.3. Tahdon sinulle laulaa -konsertti, 27.–29.11. Hiljaisuuden retriitti -pelkää rakkautta, Henna Nieminen. Liput 15 €. Laina Juntti, Marjatta Orava. 20.–27.3. Kevään hiihtoviikko II, 30.11.–7.12. Unelma Suomesta – adventin Jorma Kalajoki, Hannu Kiiski hengessä, Arto Mikkola, Kari Hämäläinen. su 21.3. Petri Laaksonen konsertti klo 19. Kairoksen ystävät ry:n jäsenille -25% ke 24.3. Arja Korisevan konsertti klo 19. täysihoidosta. 20.–27.12. Kairoksen joulu, Tarja Seppänen, Pe 26.3. Hannu Kiisken konsertti klo 19. Heikki Kulo, Satu Kaarisola-Kulo 27.3.–1.4. Virsiviikko, Jouni Somero, Raija Kilpeläinen-Somero, Kari Mattila. ti 22.12. Pyhän äärellä, runollinen gospelkon- sertti klo 19, Tarja Pyhähuhta, su 28.3. Jouni Someron konsertti klo 19. Lea Suopelto, Ismo Hyvönen, 1.–5.4. Kairoksen pääsiäinen, Mirja Sagulin Ari ja Johanna Tähkäpää, ke 23.12. Kauneimmat joululaulut klo 17 ja 19 Aapo Tähkäpää. pe 25.12. Kulojen konsertti klo 19 pe 2.4. Markus-passio klo 19. 28.12.–2.1. Kairoksen uusivuosi. Kaiken ikäiset su 4.4. Tiina Sinkkosen konsertti klo 19. tervetuloa viettämään uutta vuotta 5.–10.4. Hiihtoviikko kevätauringossa I, tunturiin. Siiri Kangas, Juho Kotiaho Tiina Sinkkonen 12.–15.2. Voittoja ja tappioita -miestenpäivät, ke 7.4. Elvis gospel by ARON -konsertti klo 19 Juha Mieto, Timo Määttä. Ohjelmamaksu koko ajalta 35 €. 10.–17.4. Hiihtoviikko kevätauringossa II, Pekka ja Hanna-Liisa Maaranen. Vain lauantai 25 €. su 11.4. Tiina Sinkkosen konsertti klo 19. 20.–27.2. Hiihtolomaviikko I, Markus ja Reeta Ek. ke 24.2. Kevät
Talven laulut klo 19, Seeli Toivio, ke 14.4. Elvis gospel by ARON -konsertti klo 19 mezzosopraano ja Raimo Holappa, pe 16.4. Lapin sotilassoittokunnan kamari- piano. Liput 20 €. musiikkikonsertti klo 18 Liput 10 €.
27.2.–6.3. Hiihtolomaviikko II, Päivi Luumi ja Kaisa Mattila 6.–13.3. su 7.3. ke 10.3.
18
17.–24.4. Hiihtoviikko kevätauringossa III, Susanna Luttinen-Kivistö ja Miika Kivistö.
24.4.–1.5. Kotona jälleen -viikko, Hiihtolomaviikko III, Kristiina Kohola, Eila Kotiaho, Juho Kotiaho Anne-Mari Thomassen ja Tuula Hakkarainen. Th-ale Kairoksen Elvis gospel by ARON -konsertti klo 19 Ystävät ry:n jäsenille 25%. Kantelekonsertti klo 19,
Aada Köykkä, laulu ja kantele, Emmi 28.4. Tuula ”Haxu” Hakkaraisen musiikillinen ilta klo 19 Köykkä, laulu ja kantele. Liput 10 €.
Kesä 27.5.–3.6. Kairoksen talkoo- ja vaellusviikko 7.–15.6. Salon ripari 15.–23.6. Kurikan ripari 24.6.–1.7. Roihuvuoren ripari 24.–28.6. Juhannuksen lintu- ja luontoleiri, Merja Värtö-Niemi 1.–10.7. Lempäälän ripari 10.–17.7. Taidepotpuri 18.–23.7. Samassa kurussa -avioliittoleiri, 17.–23.7. Pyöräily- ja vaellusviikko, Anne Savolainen. 19.–23.7. Isovanhemmat/kummit lapset ja lastenlapset --tunturileiri. Timo Ylitalo ja isoset 23.–25.7. Pelkosenniemen ripari
Kairosmaja – lähellä Pyhää! Tiedot tarkentuvat myöhemmin. Konserttilippujen varaukset etukäteen, puh. 0207 681 730 tai kairosmaja@sana.fi
Sakari Hyytinen
Osa leireistä järjestetään yhteistyössä Agricola-opintokeskuksen kanssa.
19
Kappelitie 2, 98530 Pyhätunturi puh. 0207 681 730 kairosmaja@sana.fi, kairosmaja.fi
Jos vastaanottajaa ei tavoiteta, palauta osoitteella:
4041 0895 Painotuote
“... Sinun valostasi me saamme valon...” Ps 36:10
Mitä lahjaksi... syntymäpäiväsankarille, hääparille, ripille päässeelle, ylioppilaalle, ammattiin valmistuneelle, ystävänpäiväksi, joululahjaksi...
Tietysti lahjakortti Kairosmajalle!
KUVA Pixabay
Tero A h
onen
Lahjakorteista enemmän kairosmaja.fi tai puh. 0207 681 730