TAPANI KANSA JA MINÄ
Nina af Enehjelm
TAPANI KANSA JA MINÄ
Nina af Enehjelm
TAPANI KANSA JA MINÄ
FSC Finnish C021394 New MIX Paper Landscape BlackOnWhite
Ensimmäinen painos © Nina af Enehjelm ja Docendo, 2026 Docendo on osa Werner Söderström Osakeyhtiötä. Lönnrotinkatu 18 A, 00120 Helsinki Kansi: Jussi Jääskeläinen / Kobaia Design Taitto ja kannen viimeistely: Jarkko Lemetyinen / Katse Design Kuvat: Tapani Kansan ja Nina af Enehjelmin albumi, jos ei toisin mainita. ISBN 978-952-850-923-3 Painettu EU:ssa. Tuoteturvallisuusasioihin liittyvät tiedustelut: tuotevastuu@docendo.fi
S I S Ä L LY S L U E T T E L O
Lukijalle....................................................................................9 Prologi....................................................................................11
I
Aarne Tapani Kansa – Vuodet 1949–1979............................13 Äidin pikkupoika.....................................................................15 Teinipoika tuuraa Eino Gröniä................................................29 Souvaileva laulaja-basisti.......................................................43 Nyt tuli hitti!............................................................................59 19-vuotias ykköstähti.............................................................73 Keikkapyyntöjä ovista ja ikkunoista.......................................85 Jukuripää sekä hyvässä että pahassa ..................................97 Legendojen seurassa...........................................................107 Irrotettuja pultteja, kyynelkaasua ja väkivaltaa....................117 Luontoa suojeleva maailmanrakastaja................................135 Yllättäen isäksi.....................................................................151 ”Kuka siellä möykkää?”.........................................................159 Hittejä suoraan roskakorista................................................169 Suomalaisen viihdemaailman kuumin nimi.........................183 Ratin takana rokkivaari Hotanen..........................................195 Kaikki halusivat hänet..........................................................209
II
Tapani ja minä – Vuodet 1980–2025...................................221 Yllätyssoitto Tapani Kansalta...............................................223 Elämä murrosvaiheessa.......................................................241 Ristiriitoja, mustasukkaisuutta ja salaisia tapaamisia.........261 Kansa kaahasi, Kekkonen eroaa..........................................269 ”Uskaltaako teidät jättää kahdestaan?”...............................281 Särjetyt kultalevyt.................................................................293 Hopeinen kuu Röylän yllä.....................................................311 Elämää ja kuolemaa.............................................................325 Ennätyspitkiä esityksiä.........................................................335 ”Olen ollut toista vuotta shokissa, kuin unessa”..................343 Sakkoja, säveliä ja suosiota.................................................363 ”Heijaan yleisöä lauluillani”..................................................375 Väsymyksen varjostama kesä.............................................385 ”Minähän voin paremmin kuin koskaan!”.............................405 Paluu estradille ....................................................................423 Kaksi Tapsaa........................................................................435 Pakolla tehty kiertue.............................................................447 Yhteistä elämää yhdessä ja erikseen...................................459 Lähteistä...............................................................................477 Tapani Kansan diskografia...................................................478 Henkilöhakemisto................................................................481
LUKIJALLE
M
aaliskuussa 1978 näin Tapani Kansan ensimmäisen kerran. Maaliskuussa 2025 näin hänet viimeisen kerran. Niiden välissä on 47 vuotta. Suomi näki hänen elämästään yhden puolen. Toisen elin minä. Tämä kirja kertoo niistä molemmista. Aloin kerätä kirjaan aineistoa vuonna 2006. Haastattelin Tapania sekä ihmisiä, jotka olivat kulkeneet hänen rinnallaan eri aikoina. He olivat muusikoita, työtovereita, ystäviä, sukulaisia ja tuttavia. Pari vuotta myöhemmin kirjoitin ensimmäisen version, jonka Tapanikin luki innokkaasti ja täydensi sitä omilla lisäyksillään. Sitten käsikirjoitus jäi vuosiksi syrjään. Palasimme siihen myöhemmin ja työstin uuden version. Pari vuotta ennen kuolemaansa Tapani tarttui käsikirjoitukseen pitkän tauon jälkeen, luki sen ja hymähti: — Kukaan ei ainakaan voi väittää, että tässä olisi kaunisteltu asioita! Sitten hän vielä lisäsi tekstiin omia kommenttejaan ja muistojaan. Tapanin äkillistä kuolemaa seuraavana syksynä aloin lukea käsikirjoitusta uudelleen. Olin surusta uupunut ja ajattelin, etten jaksaisi viimeistellä sitä itse. Mutta lukeminen antoi minulle voimaa ja lohtua. Se herätti muistoja, jotka kannattelivat surun läpi. Tapanin omat 9
sanat, hänen lisäyksensä ja kirjeensä pitivät hänet yhä lähelläni. Niin sain kirjan valmiiksi. Teos jakautuu kahteen osaan. Osa I kertoo Tapanin lapsuudesta, hänen perheestään, ja hänen taiteilijatiestään aina vuoteen 1980 saakka, jolloin elämämme kohtasivat. Siinä kulkee Tapanin oma ääni hänen omien kertomustensa ja minulle antamiensa haastattelujen kautta. Sen rinnalla kulkevat hänen läheistensä ja työtoveriensa muistot, sekä lehdistön kirjoittelu, joka liittää hänen elämänsä siihen aikaan, jossa silloin elettiin. Osa II kertoo meistä kahdesta sekä Tapanin viimeisistä 45 vuodesta, jolloin hänen uransa saavutti yhä uutta menestystä ja taiteellisia huippuja. Sen kerron sellaisena kuin itse sen koin. Espoossa 1. elokuuta 2026 Nina af Enehjelm
10
PROLOGI Puhelin soi taukoamatta. Kuljin edestakaisin asunnossa. Kaikki oli ennallaan, kuin Tapani olisi yhä ollut kotona. Mutta Tapani ei enää koskaan istuisi keittiönpöydän ääressä selaamassa sanomalehtiä. Hän ei istuisi terassilla polttamassa sikaria, linnunlaulu taustalla. Lakanat olivat siinä asennossa, johon hän oli ne jättänyt vain tunteja aiemmin. Tyynyssä erottuivat yhä hänen päänsä painamat jäljet. Olin sumussa.
11
I
AARNE TAPANI KANSA VUODET 1949–1979
Neljän kuukauden ikäinen Tapani-vauva Ahti-isän ja Ailiäidin sylissä kotipihan keinussa heinäkuussa 1949.
–
L U K U
1
–
ÄIDIN PIKKUPOIKA 1949–1959. Tapani Kansa syntyy Kotkassa Aili ja Ahti Kansan perheeseen. Muutama sana Tapanin esipolvista, kiusaamisesta ja kotona vallinneesta kireästä ilmapiiristä.
K
auniina, aurinkoisena kevätpäivänä 9. maaliskuuta 1949, tarkalleen kymmenen yli neljä iltapäivällä, poikavauva parkaisi ensimmäisen kerran Kotkan kaupunginsairaalassa leikkaushuoneen kirkkaiden lamppujen alla. Lapsi syntyi keisarileikkauksella. Äidin lapsivedet olivat menneet jo puolitoista vuorokautta aiemmin, kohtu oli kuivunut ja sikiö kääntynyt perätilaan. Pää oli kääntynyt taakse niin, että niska oli ankarassa puristuksessa. Lisäksi napanuora oli kiertynyt hänen kaulansa ympärille, ja hapenpuute oli tummentanut kasvot lähes mustiksi. 15
Lapsi oli kuitenkin terve ja virkosi pian. Hän sai nimekseen Aarne Tapani Kansa. Tapanin äiti Aili, omaa sukuaan Halonen (1921–2000), oli syntynyt Haminassa kaksitoistalapsisen perheen kuopukseksi. Hänen äitinsä Anna, omaa sukuaan Kosloff (1880–1941) oli syntyjään puoliksi venäläinen ja avioitunut Pieksämäeltä Haminaan muuttaneen Juho Halosen (1877–1923) kanssa. Kivityöurakoitsijana toiminut Juho otettiin sisällissodan aikana pakolla punakaartiin muonamieheksi ja hänen tehtävänään oli johtaa karjanottoa talollisilta. Sodan päätyttyä hän joutui vankileirille eikä koskaan toipunut siellä saamastaan vatsasairaudesta. Hän kuoli 44-vuotiaana, ja Anna jäi yksin suuren lapsijoukkonsa kanssa. Onneksi vanhin poika Helle oli jo aikuinen ja pystyi ansiotöillään auttamaan perhettä. Aili Halonen oli vilkas ja välitön luonne, joka jo pienestä pitäen rakasti tanssia ja laulamista. 1920-luvun Hamina tarjosi hänen lapsuudelleen virikkeellisen ja eläväisen ympäristön, jossa asui runsaasti venäläisiä kauppias- ja aatelissukuja. Sodan aikana Aili toimi pikkulottana varuskunnan keittiössä. Rauhan tultua hän sai paikan Haminan pormestarin Seppo Joukahaisen ja tämän hammaslääkäripuolison koti- ja vastaanotto apulaisena. Joukahaiset kiinnittivät huomiota hänen kauniiseen laulu ääneensä ja kannustivat esiintymään. Ailista tuli nopeasti suosittu esiintyjä haminalaisissa juhlatilaisuuksissa. Joukahaisilta Aili siirtyi töihin Haminan varuskunnan keittiöön. Siellä hän näki ensimmäisen kerran alokkaaksi astuneen 20-vuotiaan Ahti Kansan (1927–2021). Kuusi vuotta vanhempi Aili kiinnitti heti huomionsa ujohkoon mutta hauskannäköiseen, tummaan ja teräväpiirteiseen nuorukaiseen, jonka katse oli läpitunkeva. Loppiaisena järjestettyjen tanssien jälkeen sama nuorukainen pyysi häntä saatolle, kun heidän matkansa kulki samaan suuntaan. 16
1949–1959
Muut tytöt innostuivat Ailin puolesta: noin kivannäköinen poika, eikä se mitään haittaa, vaikka hän on nuorempi! Päivittäiset tapaamiset alkoivat, kun Ahti pyysi Ailia elokuviin. – Olit niin kaunis sinisessä leningissäsi, ja kaulallasi oli hopeinen ketju, jossa riippui sydän, Ahti tunnusti myöhemmin. Nuoripari viihtyi yhdessä ja vietti paljon aikaa Ailin asunnolla. – Laitoimme uuniin tulen, minä lauloin ja isä kertoi satuja. Ette, lapset, usko, mutta se oli ihanaa, Aili kuvaili tuota aikaa jälkipolvilleen. Kovin usein Aili ja Ahti eivät silti päässeet tapaamaan, sillä Ahti oli yhä armeijassa, ja lomillaan hän kävi auttamassa seppänä työskentelevää isäänsä tämän pajalla Tavastilan kylässä Kymin kunnan puolella. Talvi vaihtui kevääseen. Luonto vihertyi, aistit herkistyivät, nuorten mielissä kyti kaipuu ja romantiikka. – Juhannuksena se tapahtui ja tulin raskaaksi. En lankkuaidan takana vaan ihanassa luonnossa. Aavistin sillä kertaa, että jotakin tapahtuu, se oli niin ainutkertaista. Mitä nuori ihminen luonnolleen voi, Aili kertoi lapsilleen mutkattomaan tyyliinsä. Lääkärin todettua Ailin tilan tuleva äiti ilahtui raskaudestaan, mutta tunsi samalla myös häpeää. Hän oli jo aikuinen nainen ja tuon ajan käsitysten mukaan vanhanpiian iässä. Tulevan lapsen isä puolestaan oli vasta 20-vuotias siirtolaispoika ja siihen aikaan vielä alaikäinen. Aili sanoi Ahdille, ettei tämän tarvinnut mennä hänen kanssaan naimisiin. Nuoren miehen olisi hänen mielestään vielä nautittava vapaudesta. Kyllä hän pärjäisi. – Ei tule kuuloonkaan, Ahti vastasi. Aili ei kehdannut paljastaa tilaansa työantajalleen vaan irtisanoutui. Samalla hän menetti toimeentulonsa. Ahti oli yhä armeijassa, joten Aili muutti veljensä Hellen perheen luo Haminaan. Pari kuukautta ennen laskettua aikaa Aili Halonen ja Ahti Kansa vihittiin Haminan pappilassa. Tilaisuus oli koruton, ja paikalla oli vain kaksi todistajaa. Aili ei halunnut käyttää vähäisiä varoja vihkisormuksen ostoon, joten hänet vihittiin Kerttu-sisarelta lainatulla sormuksella. 17
Ailista tuntui nololta asua Hellen perheen luona nyt, kun hän itsekin oli jo naimisissa. Hän kaipasi omaa kotia, ja sellainen löytyikin pian Haminan Pitäjänsaarelta. Se oli leskirouva Winterin pihasaunan pukuhuone, joka oli asutuslautakunnan päätöksellä määrätty asuinkäyttöön. Sodan jälkeisen ankaran asuntopulan vuoksi kaikki mahdolliset tilat oli velvoitettu muuttamaan asunnoiksi. Vaikka tilaa oli vain yhdeksän neliötä, asunto sijaitsi kauniilla paikalla aivan Suomenlahden rannalla. Aili ompeli ja kutoi vaatteita pienokaiselleen, kunnes koitti maaliskuu ja laskettu aika. Ahti Kansa tuli käymään Helsingistä aikomuksenaan kunnostaa vaimonsa pieni asunto vauvaa varten. Hän saapui illalla, ja jo samana yönä Aililta menivät lapsivedet. Monen mutkan jälkeen he viimein pääsivät Kotkan kaupunginsairaalaan, jossa Tapani syntyi hätäsektiolla. Heleällä äänellään Aili lauleli onnellisena pienokaiselleen, keinutti tätä sylissään ja toivoi, että Ahti olisi ollut jakamassa tuon hetken. Kevät taittui kesäksi, ja juhannuksen jälkeen Ahti sai töitä Haminasta ja muutti asumaan Ailin luokse. – Kyllä se aika, kun me asuimme Haminassa pikkuperheenä, oli liittomme parasta aikaa. En ollut koskaan tuntenut yhtä suurta onnentunnetta. Oli meillä niin ihanaa. Ei ollut rahaa, mutta oli rakkautta, Aili sanoi. Pitäjänsaaren pikkukodissa oli omat puutteensa, kuten lähes olemattomat pyykinpesumahdollisuudet. Siksi Ahti ehdotti, että perhe muuttaisi hänen vanhempiensa juuri valmistuneeseen omakotitaloon Tavastilaan. Ahdin isä Aarne Kansa (1898–1991) oli käynyt Kuokkalassa venäläistä koulua ja oppinut sujuvan venäjän kielen. Vielä vanhemmallakin iällä hän luki Dostojevskia kammarinsa nojatuolissa alkukielellä. Avioiduttuaan vuonna 1925 Koiviston Saarenpäässä vuosisadan alussa syntyneen Impi Virkin (1902–1983) kanssa Aarne Kansa jatkoi isiensä perinnettä seppänä ja perusti pajan Koiviston kauppalan 18
1949–1959
Koulu on päättynyt ja kesäloma alkaa! Timakankaalla Aili-äidin valvovan silmän alla Tapani, Juha, Kalle ja Seppo. Makslahden kylään. Pariskunta sai kolme lasta, joista keskimmäinen oli Tapanin isä Ahti. Hävityn sodan jälkeen Aarne ja Impi joutuivat lapsineen, satojentuhansien kohtalotovereidensa tavoin, jättämään kotinsa ja siirtymään Karjalasta tynkä-Suomeen. Lounais-Suomessa ja Helsingissä vietettyjen kiertolaisvuosien jälkeen Aarne ja Impi Kansa saivat uuden kotipaikan Kymin kunnasta, Tavastilan kartanon maista lohkaistulta, luonnonkauniilta kuuden hehtaarin siirtolaispalstalta. Tällaisia palstoja nousi Rantahakaan tien varteen vieri viereen lähes kahden kilometrin matkalle. 19
Uudisrakennus pystytettiin omin voimin. Vaaleanvihreäksi maalatussa kaksikerroksisessa talossa oli kuisti kauniine pieniruutuisine ikkunoineen. Alakerrassa sijaitsivat iso keittiö, olohuone ja kaksi makuuhuonetta. Yläkerran pienestä hellahuoneesta tuli keväällä 1950 Ahdin, Ailin ja Tapanin uusi koti. Tapani muistaa jo varhaislapsuudestaan yksittäisiä hetkiä, aina kahden ikävuoden tienoilta asti. Ensimmäiset selkeät muistikuvat liittyvät Ensio-setään, joka työskenteli rahtilaivan lämmittäjänä. Setä toi tullessaan karamelleja ja muita pieniä tuliaisia. Ensio kuoli vain 24-vuotiaana konehuoneessa sattuneessa onnettomuudessa marraskuussa 1951. Isoisä Aarnen tehtäväksi jäi käydä tunnistamassa poikansa. Menetys kosketti koko perhettä, mutta erityisen syvästi se jäi Impin elämään. Ensio oli ottanut viimeisen pestinsä edellisenä juhannuksena, pihasaunan rakennustyön jälkeen. Tapani muistaa lähtöpäivän kirkkauden ja myös ne hetket, kun setä palasi meriltä kotiin, hyväntuulisena ja nousuhumalassa. Ensio nappasi pojan käsivarsilleen ja heitti tätä ilmaan, kerta toisensa jälkeen, aina vähän korkeammalle. Tähti ja meripoika nousi yhdeksi ensimmäisistä lauluista, joita Tapani tapaili. Impi lauloi sitä surunsa keskellä ja opetti sen myös pojanpojalleen. Kantaessaan tätä vilttiin käärittynä pihasaunasta hän osoitti kirkasta tähteä taivaalla ja sanoi kyynelten valuessa: – Katso, Tapani, tuo on Ensio-sedän tähti. Tapahtuma jätti lapseen jäljen. Tapani pelkäsi jatkuvasti, että isällekin sattuisi tehtaalla onnettomuus, eikä pelko ollut tuon ajan työoloissa perusteeton. Kerran kone katkaisikin palan isän etusormesta. Ahti oli kouluttautunut levysepäksi, mutta ei saanut alalta töitä. Hän teki töitä tietyömailla ja myöhemmin Sunilan selluloosatehtaalla Karhulassa, kunnes sai paikan Haminan rakennustyömaalta. Samoihin 20
1949–1959
aikoihin heräsi kiinnostus politiikkaan. Hän liittyi Suomen kommunistiseen puolueeseen vuonna 1953 ja valittiin samana vuonna Kymin kunnallisvaltuustoon toiseksi suurimmalla äänimäärällä. Perheelle Ahdin poliittinen aktiivisuus muodostui rasitteeksi. Kun hän tilasi kommunistien äänenkannattajan Vapaa Sana -lehden, kylän poliisi Peltola tuli moittimaan asiasta Aarne-pappaa. Pappa nappasi poliisin syliinsä, kantoi tämän maantielle ja totesi: – Tästä alkaa siun valta, tällä puolella määrään mie! 1950-luku oli poliittisesti jännittynyttä aikaa. Kommunistien ja sosialidemokraattien välinen vastakkainasettelu repi myös ihmissuhteita. Ahdin poliittinen suuntaus herätti hämmennystä niin kotikylässä kuin naapuripitäjissä, joissa työväestö oli pääosin sosialidemokraattien takana. Suurimman järkytyksen koki kuitenkin hänen äitinsä Impi, kokoomuslainen ja vahvasti isänmaallinen nainen. Ahdin ainainen poliittinen saarnailu oli rasittavaa kuunneltavaa myös Ailille. Niinä harvoina hetkinä, jolloin mies oli kotona, hän olisi halunnut keskustella muustakin kuin kommunistiaatteen hienouksista. Myös Tapanista alettiin jo viisivuotiaana muovata poliittista kuunteluoppilasta. Poika oli kuitenkin ylpeä saadessaan kerrankin myönteistä huomiota isältään ja kuunteli tämän puheita tarkasti. Kyläläiset eivät arvostelleet Ahtia suoraan, mutta lapset ymmärsivät nopeasti, että kommunistin poika edusti ”väärää puolta”. Häntä sai surutta piestä. Tapanin kimppuun kävivät usein jopa kymmenen vuotta vanhemmat pojat. Kauppareissuilta hän palasi kotiin kasvot verillä ja vaatteet likaisina. Ainoa puolustaja oli äiti, joka ei kuitenkaan yksin saanut kylän lapsia kuriin. Jatkuva pilkka ja väkivalta jättivät Tapanin mieleen alitajuisen pelon, mutta samalla hän oppi taistelemaan vastaan, sekä nyrkein että sanoin. Autoista tuli hänen varhainen intohimonsa. Henkilöautoja näkyi harvoin, mutta Juurikorven tiilitehtaan johtaja Tammiston tummanvihreä Buick teki häneen lähtemättömän vaikutuksen. Tapani heilutti 21
Tavastilan kansakoulun viides luokka vuonna 1960. Tapani on takarivissä toinen vasemmalta. Opettajan nimi on Markku Hulkko.
innokkaasti, ja oli silmin nähden ylpeä, kun sai insinööriltä kädenheilautuksen takaisin. Pappa kengitti seutukunnan hevoset ja isäntiä saapui hevosineen kaukaakin, aina Sippolan perukoilta asti. Tapani pyöri miesten jaloissa, kuunteli heidän juttujaan ja imi itseensä tunnelmaa. Kun hänen laulutaitonsa huomattiin, häntä alettiin laulatella ajankuluksi, ja palkaksi hän sai makeisia tai kolikon. Laulut olivat osa arkea. Yläkerran pienessä hellahuoneessa Aili ahersi päivät ja lauloi samalla. Kauniilla sopraanollaan hän täytti huoneen opereteilla, kansanlauluilla ja yksinlauluilla. Näin Tapanille tulivat tutuiksi monet operetti-, kansan- ja yksinlaulut jo kauan ennen kouluikää. 22
1949–1959
Juurikorven työväentalon iltamissa Tapani teki ensiesiintymisensä talvella 1953 laulamalla kolmivuotiaana laulun Rati-riti-rallaa vahtimestari Olli Kukkosen säestäessä haitarilla. Ystävällinen ja sivistynyt Impi Koivusalo oli sodan jälkeen perustanut näytelmäkerhon, ja Ahti Kansa kirjoitti iltamiin kuvaelmia. Lapset olivat oppineet tuntemaan isänsä tarinankertojan taidot jo pienestä pitäen. Parhaita hetkiä olivat illat ennen nukkumaanmenoa. Silloin Ahti kertoi lapsilleen omia satujaan. Tapani muistelee: – Ne hetket olivat odotettuja. Taneli Tuuli ja Onkimato Olli tiesivät kaiken ja matkustivat ympäri maailmaa. Kuuntelin hiljaa, tarkkana. Nuo tuokiot olivat lämpimiä, korvat ja aistit olivat tarkkoina. Ne antoivat tietoa, ruokkivat mielikuvitusta ja tuudittivat lopulta suloiseen uneen. Työväentalon iltamien myötä Tapanista alkoi kehittyä luontainen Laulaja Tapani Kansa nousi pinnalle 19-vuotiaana kappaleella esiintyjä. Puhuminen kesäkiertueet ja laulaminenlöivät yleisön edessä sujuivat ja yhtä vaiDelilah. Tiivistahtiset yleisöennätyksiä hitit seurasivat toisiaan. Kansa oli poikkeuksellisen tuottelias ja monivattomasti kuin mikä tahansa jokapäiväinen touhu. puolinen taiteilija, joka levytti ylitalvella 600 kappaletta, joista sanoitti itse Cortinan olympialaisten alla 1956 isä osti työkaveriltaan noin 80. Viimeisen konserttinsa hän antoi joulukuussa 2019. käytetyn radion, Philips-merkkisen pikku toosan. Se rätisi ja pätki Elämäkerta jaosasi minäsen jakautuu osaan. sitä juuri vähän väliä,Tapani ja vain Kansa Aili-äiti korjatakahteen napauttamalla Ensimmäisessä af Enehjelm kertoo objektiivisesti Kansan oikealla tavallaNina puiseen koppaan. Mammalla ja papalla oli alakerelämästä vuoteen 1980 asti – toinen osa on omakohtainen, laulajan rassa ularadio. puolison kertomus. Siihen sisältyvät myös räiskyvä parisuhde sekä Radiota ei tuohon aikaan pidetty päällä jatkuvana taustahälinänä, miehen vakava sairastuminen. vaan ohjelmia kuunneltiin keskittyneesti. Tuntui hienolta kuunnella Tapani Kansa itse oli pitkässä kirjaprojektissa alkaen musiikMarkus-sedän lastentuntia, iltahartauksia ja Yrjöalusta Suomalaisen mukana. Af Enehjelm alkoi jo vuonna 2007 haastatella Kansaa kipakinoita. Suosittuja olivat myös Niilo Tarvajärven vetämät sunnunsekä hänen kanssaan eri vuosikymmeninä työskennelleitä muusitaiset työtovereita, aamukahvilähetykset, Lipposen ja Kalle-Kustaa Korkin koita, sukulaisiaPekka ja ystäviä. Maaliskuussa 2025 kuollut seikkailut, Cox-jännityssarjat sekä Repe Helismaan Kansa ehti itsekin kommentoida käsikirjoitusta sekähupailut. tehdä tekstiin lisäyksiään tarkennuksiaan. Erityisenjaodotettu ohjelma oli Lauantain toivotut levyt. Sen kautta tulivat tutuiksi niin Militza Korjus kuin tenori Beniamino Gigli, KL 99.1tanssit ja Anna Mutasen Karjalan kunnailla. Brahmsin unkarilaiset
RAKASTETUN LAULAJAN TARINA ELÄMÄNKUMPPANIN KIRJOITTAMANA.
ISBN 978-952-850-923-3 www.docendo.fi
Kansi: Jussi Jääskeläinen
23