ANNA - LIISA HÄMÄLÄINEN
RIITTA NELIMARKKA
riitta nelimarkka
Hiekanjyvässä kallio
Omistettu - Dedicated to
Charlotte
Emilia
Moritz
Maxine
William
Lionel
Ensimmäinen painos
Kirjan kirjoittamista ovat tukeneet Journalistisen kulttuurin edistämissäätiö JOKES ja Suomen Tietokirjailijat ry.
© Riitta Nelimarkka, Anna-Liisa Hämäläinen ja Docendo, 2026
Docendo on osa Werner Söderström Osakeyhtiötä
Lönnrotinkatu 18 A, 00120 Helsinki
Kansi: Timo Numminen
Kannen kuvat: Jaakko Seeck ja Riitta Nelimarkka
Taitto: Marjaana Virta
Kuvat ja kuvitus: Riitta Nelimarkka
ISBN 978-952-850-330-9
Painettu EU:ssa
Tuoteturvallisuusasioihin liittyvät tiedustelut: tuotevastuu@docendo.fi
Nähdä yksityisessä yleinen, maistaa rypyläisessä viini.
Kuvitella jokainen tekonsa kosmiseksi välttämättömyydeksi.
Olla maailmankaikkeuden kummilapsi.
Nähdä yksityisessä yleinen.
Maistaa palassa kananmunankuorta koko kakku.
Kuvitella jokainen liikahduksensa onnen potkuksi.
Olla jumalten suosikki vastoin omaa ja toisten tahtoa.
Nähdä yksityisessä edussa yleinen etu.
Nähdä hiekanjyvässä kallio.
Nähdä Omassa Edussa profeetallinen laidunvisio…
Kiitos ja Aamen!
Lopultakin hän vaikenee!
Nähdä yksityiskohdissa jumalainen.
Nähdä yksityiskodissa humalainen…
Riitta Nelimarkka (teoksesta Giovanna Idiaatta Pallo Medissi, Seneca & Tammi, 1996)
Sisällys
Lukijalle 11
Kiitokset 13
I Nelimarkan perhe 15
1. Toivottu esikoistytär 17
2. Tärkeät isovanhemmat 20
3. Munkkiniemi, pikku kaupunki kaupungissa 24
4. Träskändan suloiset kesät 28
5. Pikkusisko 34
6. Neles, Antti Nelimarkan perheen viides lapsi 37
7. ”Hänen lahjakkuuttaan ihailtiin” 40
8. Iltapäivät Riitan huoneessa 43
9. ”Hän saattoi askarrella aamuksi omenanvihreän mekon” 45
10. Herkkä mutta ei riittävän ahkera pianisti 49
II Taiteilijuuden alku 53
11. Kuvat vievät voiton 55
12. Tee mitä sydän sanoo 58
13. ”Lentoasemalla erottui persoonallinen tyttö” 63
14. Jaakko 66
15. Kaksi liftaria Euroopassa 69
16. ”90 asteen kulmakin alkoi hermostuttaa” 73
17. Uudelleen yhteen Jaakon kanssa 77
18. Vuosi Tukholmassa ja avioliitto 80
III Animaatioiden aika
19. ”Suunnilleen pensseli ja sakset”– Sammon tarina 85
20. Kritiikin kannuksia kantava salskea rouva 87
21. ”Tulin nuorena äidiksi, se teki minulle hyvää” 94
22. Parasta mahdollista tv-taidetta 99
23. Taistolaisuus, äänekästä ja itsekritiikitöntä 101
24. Tehokas työpari 105
25. ”Piirsin itseni Lauriin ja Eeroon” 107
26. Suuri erikoisuus 110
27. Sulaa hulluutta? 113
28. Leijuvat ja lentävät Iso ja Pieni 116
29. Tietoisesti suodattamatta, tavoittelematta mitään 120
30. Marjaniemenranta 123
31. Babylonia, Baby-lonia 126
32. Tabula Rasa ja ”animatorinen elohiiri” 129
IV Maalauksia langalla 135
33. ”Saatoin pysäyttää yhden kuvan” 137
34. ”Hän ei hapuile piirtäessään” 140
35. Bongan linna Loviisassa 142
36. Tila työlle, näyttelyille ja juhlille 145
37. Preussinsininen villainen uimapuku 149
38. Iloinen meri, erilainen taiteilija 153
39. Tietoisen maanisuuden vallassa 157
V Lapsuuden ja perheen voima 163
40. Empaattinen, epäkäytännöllinen äiti 165
41. Juhlia ja tukea 168
42. Hulluttelevat ystävät 170
43. Lapselle kaikki on mahdollista 173
44. ”Apollonissa en tiennyt, mitä halusin” 177
45. ”Päässäni alkaa suhista” 181
46. Verbaaliset keksinnöt 184
47. Giovanna, kaikin tavoin vaikea tytär 186
VI Elise 191
48. Akateeminen houkutus 193
49. Elise syntyy 197
50. ”Väitöskirjani on muuten juuri hylätty” 202
51. Kysymys naurun sallittavuudesta 206
52. Kolhu ja kuinka siitä selvittiin 209
53. Ei rauhallinen The Peace Family 213
54. ”En koskaan jätä sinua” 216
VII Maailmoja ja ystäviä 223
55. Mukana kulttuuriviennissä 225
56. ”Kyllä sä tiedät” 230
57. Kun kukkakimpun kääre päätyi seinälle 234
58. Elise epämuistelee 236
59. Elise Monacossa 239
60. Seitsemän veljestä ranskaksi 241
561. Ensimmäiset fotomontaasit 244
62. ”Maalaaminen on energian pelkistämistä siveltimenvetoon” 247
VIII Kulttuurin laajalla kentällä 251
63. Musiikilla ja joogalla toisiin maailmoihin 253
64. Soittotuntien havinaa 256
65. Cry Me a River 259
66. Suurmestarinna 262
67. Kuvat ja musiikki kohtaavat 264
68. Kaunis ja tunteikas äiti 269
69. Ukin perintöä vaalien 271
70. Sydämellä valittua nykytaidetta 275
71. Kiasman hyväksi 279
IX Vapaus, rakkaus, leikki 283
72. Kun ei sovi köyhän taiteilijan myyttiin 285
73. ”Olen mielelläni taiteilija, jota ei päästä muokkaamaan” 288
74. Leikittely taiteen kentällä oli punainen vaate 293
75. Yliavoin femme fatale 296
76. Olentoja taianomaisesta paikasta 300
77. Taiteilija ja kuka tahansa meistä 304
78. Asiat menevät niin kuin ne menevät 308
79. Flygelistiset luovuuden polut 312
Viitteet 317
Liitteet 333
1. Riitta Nelimarkan curriculum vitae 333
2. Riitta Nelimarkka: Mitä Kritiikin kannukset ovat minulle merkinneet? 340
3. Taidehistorioitsija, tohtori Thomas Kelleinin essee Riitan taiteesta: Puhdasta empatiaa 342
4. Suurlähettiläs Serge Mosturan puhe 17.6.2016 343
5. Riitta Nelimarkka: Jänis siteeraa huipputiedemiestä, essee 2000 345
Lähdeluettelo 347
Henkilöhakemisto 355
Tekstissä esiintyvä Elise on alter ego, jonka Riitta Nelimarkka kehitti itselleen vuosituhannen vaihteessa tehdessään väitöstutkimustaan Self
Portrait – Elisen väitöskirja – Variaation variaatio. Elise-variaatio esiintyy laajasti hänen taiteessaan. Hän on kirjoittanut myös Elisen epämuistelmat (Tammi 2008), jota siteerataan tässä kirjassa useassa kohdin.
Lukijalle
Miksi ihmeessä elämäkerta?
Ehkä se tulikin tehtyä ennen aikojaan, sillä olin jo vuonna 2008 kirjoittanut teoksen Elisen epämuistelmat ja olin ajatellut käyttää jäljellä olevan aikani etupäässä taiteen tekoon, mutta kun projektia ehdotettiin niin... ”hyväuskoista viedään”.
Jännittävä ja levottomuutta herättävä seikka näiden puolentoista vuoden aikana oli, että jonkun muiston käsiteltyäni halusinkin tuota pikaa nähdä sen toisin! Tämä on hyvin ymmärrettävää, sillä onhan niin, että kaikki muuttuu, eikä kahta kertaa voi astua samaan virtaan, kuten jo Herakleitos (535–475 eaa.) totesi. Siis kaksinkerroin vaikeaa ja omaelämä kertoimena vielä vaikeampaa. Huhhuh!
Muistettavinta prosessissa eivät myöskään olleet erikokoiset saavutukset eivätkä onnistumiset. Elämän asteikossa ne asettuivatkin kaikkein ohuimmalle nuottiviivastolle ja tukevimmin partituurista nousivat esiin pienen pienet episodinuotit ja oudot sattumat, usein hyvinkin koomiset tai triviaalit. Avoimessa lähitarkastelussa nämä hiekanjyvät yhdistyivät eräänlaiseksi pisteiden leikiksi, henkilöhistorialliseksi selviytymistarinaksi, jonka johtolauseita, muutamia mainitakseni, olivat:
Huumori kautta aivojen!
Valinnanvapaus kangastuksena
Vahingonsattuma onnenpotkuna
Oma tahto tahtona jälkijunassa Universumin tahto ennakkoperintönä
Peilinpuolikkaat Liisana Ihmemaassa
Alitajunta navigaattorina
Elämänilo vastavallankumouksena
Rakkaus tai sen puute selityksenä kaikkeen
Missä kuljet sinne menet
Alea iacta est - Arpa on heitetty (Julius Caesar 49 eaa.)
Hauskoja lukuhetkiä toivottaen!
Helsingissä 1.1.2026
Riitta Nelimarkka-Seeck
Kiitokset
Jaska
Aki, Joonas ja Max perheineen
Antti Ubu
Kerttu Kepa
Eero Ukki
Saima Mamma
Lyyli Mimmi
Veljet Esa ja Heka perheineen
Maija, Jaskan äiti
Timanttia hiottaessa paine on kova ja olenkin vilpittömän kiitollinen kaikille tähän elämäkertaprojektiin osallistuneille ystäville ja kollegoille, jotka empimättä suostuivat antamaan aikaansa haastatteluihin. Kauniit kiitokset myös kustannusyhtiö Docendolle, Harri Simolalle, Timo Taussille sekä kirjan taittajalle, kannen tekijälle ja kirjapainolle. Kiitokset yhteistyöstä Anna-Liisa Hämäläiselle, joka toimittajan objektiivisuudella on tulkinnut elämänvaiheitani, tehnyt lukuisia haastatteluja sekä laatinut teokseen runsaan lähdeaineiston. Ja lopuksi, lämmin kiitos omille fantastisille luottoavustajilleni kautta aikojen.
I Nelimarkan perhe
Riitta ja vanhemmat Kerttu ja Antti 1948
Riitta Härmässä
1. Toivottu esikoistytär
Tiistaina, heinäkuun kuudentena päivänä 1948 syntyi Mehiläisen sairaalassa Helsingissä lapsi, joka ajattelisi piirtämällä ja loisi väreillä valoa.
Riitta Nelimarkka oli vanhempiensa toivottu esikoinen. Hänen syntyessään isä Antti Nelimarkka oli 24-vuotias, äiti Kerttu vuoden nuorempi.1 Antti oli jo valmistunut Teknillisestä korkeakoulusta konetekniikan diplomi-insinööriksi vuonna 1947. Kertun tekstiilitekniikan diplomityö oli vielä kesken.
Antti oli tunnetun taiteilijan, professori Eero Nelimarkan2, neljästä lapsesta toiseksi nuorin. Riitta arvelee, että hänen isänsä opinnot Teknillisessä korkeakoulussa ja diplomi-insinöörin ammatti saattoivat olla protesti Eerolle tai hän oli saattanut saada virikkeen lähipiiristään.
”Antti oli matemaattisesti lahjakas ja kolmiulotteinen hahmottaja kuten Eerokin.”
Kerttu oli käynyt Helsingin tyttönormaalilyseon ja oli Teknillisessä korkeakoulussa kurssinsa priimus. Hän oli taitava pianisti ja improvisoija, joka opiskelijajuhlissa soitti ja säesti suvereenisti ilman nuotteja.
Riitan synnyttyä vanhemmat jatkoivat iloista teekkarielämää, ja lapsi kulki mukana ravintoloissa, Adlonissa, Motissa.
”Olin vilkas vauva. Adlonissa minut sijoitettiin pöydän alle valkoisen liinan suojiin. Tein jo silloin käsitöitä ja poimin siellä rauhallisena haarukalla lattialle kaadettuja herneitä.”
Nuori perhe asui Helsingissä Eero Nelimarkan asunnossa Töölönkatu 12:ssa. Eero oli ostanut huoneiston vuonna 1945, mutta sit-
temmin muuttanut sieltä puolisonsa Saiman3 kanssa taiteilijakoti Lallukkaan. Lapsen silmin koti oli suuri ja täynnä kiinnostavia yksityiskohtia.
Sodan jälkeen Helsingissä oli asuntopula, ja Töölönkadun-huoneistossa asuivat myös Saima ja Eero Nelimarkan lapset taidemaalari Tuomas Nelimarkka4 perheineen sekä tytär Helena.5 Helena opiskeli tuolloin Taideteollisessa oppilaitoksessa keraamikoksi. Asunnossa asusti vielä vuokralainen, kärttyinen, vanhahko nainen, jota Riitta piti puolivihollisenaan.
Helena eli Leena, josta tuli Riitalle tärkeä hahmo, kirjoitti vauvan syntymästä Eero Nelimarkalle Tukholmaan 7. syyskuuta 1948.
Kävimme Marjatan kanssa Espoossa. Tyttönen oli kastettu ja sai nimen Riitta Leena. Hassumpaa tekelettä odotin tuosta tuoreimmasta neiti Nelimarkasta.6
Leena opetti Riitalle käsityön saloja ja oli oiva keskustelija. Myös filosofia veti Riittaa puoleensa jo lapsena, sillä Leenan puoliso oli telepatiasta filosofian tohtoriksi väitellyt Gösta Lindholm. Eero Nelimarkka käytti Golgata-maalauksissaan komeaa Göstaa Kristuksen mallina.
Riitan syntymävuosi 1948 oli suurista ikäluokista toiseksi lapsirikkain. Valtaosa lapsista kasvoi maaseudulla ja aloitti työt nuorella iällä. Vain joka viides luki ylioppilaaksi.7
Riitan lapsuus taloudellisesti vakaassa, korkeakoulutetussa kaupunkilaisperheessä ja taiteilijasuvussa poikkesi valtavirrasta.
Esikoisena hän sai molemmilta vanhemmiltaan aikaa ja huomiota, mutta oli isän tyttö ja koki olevansa isänsä kanssa henkisesti samankaltainen. Molemmat olivat omapäisiä ja luonteeltaan keksijöitä.
Lapsena Riitta pääsi tekemään monia asioita yhdessä Antin kanssa. Tämä otti hänet mukaan joulukäynneilleen ystäviensä ja liiketuttaviensa luokse ja kävi hänen kanssaan museoissa, taidenäyttelyissä ja elokuvissa. Bambi-animaatio osoittautui virheeksi, sillä ulvova Riitta taluteettiin ulos elokuvateatterista heti fi lmin alussa, kun Bambin äiti surmattiin.8
TINKIMÄTTÖMÄN TAITEILIJAN
KASVUTARINA
Professori Riitta Nelimarkan elämäkerta kertoo munkkiniemeläisen perheen monilahjakkaan lapsen tiestä omaperäiseksi taiteilijaksi, jolle vapaus, perhe ja rakkaus ovat tärkeintä.
Riitta Nelimarkan taiteessa hehkuvat värit, oivallukset ja tarttuva ilo. Hän on yksi laaja-alaisimmista ja tunnetuimmista suomalaisista nykytaiteilijoista.
Vuonna 1948 Helsingissä syntynyt Nelimarkka on professori Eero Nelimarkan pojantytär ja keksijän, insinöörin ja Neles Oy:n perustajan Antti Nelimarkan tytär. Hänestä olisi voinut tulla pianisti, mutta hän omisti elämänsä kuvataiteelle. Läpimurtonsa Nelimarkka teki elokuvilla Sammon tarina ja Suomen ensimmäinen pitkä animaatio Seitsemän veljestä.
Hänellä on ollut lukuisia museonäyttelyitä eri puolilla maailmaa ja hänen teoksiaan, elokuviaan ja kirjojaan on palkittu useissa kansainvälisissä yhteyksissä, festivaaleilla ja biennaaleissa.
Kirja kertoo myös voimakkaasta persoonasta taiteensa takana, ihmisestä iloineen, suruineen ja tunnemyrskyineen.
RIITTA NELIMARKKA
ANNA - LIISA HÄMÄLÄINEN