Juha-Pekka Inkinen alkoi vuonna 1986 tallentaa kamerallaan helsinkiläisiä bussipysäkkejä ja niillä odottelevia ihmisiä. Kuvista koostui visuaalinen aikamatka, joka on arkisuudessaan suorastaan absurdin hauska.<br /><br />Inkinen kuvasi pysäkkejä 17 vuoden ajan, kunnes lasikuituinen pysäkkikatosmalli vaihdettiin vuonna 2003 lasiseen. Kirjan kuviin liittyvät lyhyet, ajatuksia kutkuttavat tekstit syventävät kiehtovaa näkymää kadonneeseen aikaan.<br /><br />Pysäkkien mainosplakaatit ovat olleet osa päivittäistä elämäämme. Jostain mielen syövereistä pulpahtelee unohtuneita muistoja, kun niitä näkee vuosien jälkeen uudelleen.<br /><br />Inkinen pohtii valokuviensa kautta ajan mysteeriä. Mitä aika on? Mitä se tekee? Voiko sen nähdä? Mistä syntyy ajankuva?<br /><br />Inkisen avaamaa kysymystä ajan luonteesta taustoittaa teoksen esipuheessa tähtitieteen emeritusprofessori Esko Valtaoja. Onko aikaa olemassa, jos kukaan ei ole seuraamassa sen kulkua?
