JAMES PATTERSON EPSTEIN SIKAMAISEN RIKAS
JOHN CONNOLLY JA TIM MALLOY
JAMES PATTERSON
JOHN CONNOLLY JA TIM MALLOY
EPSTEIN SIKAMAISEN RIKAS
HELSINKI
Suomentanut Ilkka Rekiaro
Ensimmäinen painos
Englanninkielinen alkuteos
Filthy Rich. The Jeffrey Epstein Story. Ten Years Later
Copyright © 2016, 2020, 2026 by James Patterson
Originally published by Little, Brown & Company in 2016
Ten Years Later edition: 2026
Suomenkielinen laitos © Ilkka Rekiaro ja Tammi 2026
Tammi on osa Werner Söderström Osakeyhtiötä
Lönnrotinkatu 18 A, 00120 Helsinki
ISBN 978-952-04-8866-6
Painettu EU:ssa
Tuoteturvallisuuteen liittyvät tiedustelut: tuotevastuu@tammi.fi
Haastattelija: ”Sehän on tarina Ikaroksesta, joka lensi liian lähelle aurinkoa.”
Jeffrey Epstein: ”Pitikö Ikaros hieronnasta?”
New York, 2007
TEKIJÄN SAATE
VUODEN 2026 LAITOKSEEN
Näin me tähän päädyimme.
Kirjoitin teoksen Filthy Rich vuonna 2016. Ja tarjosin kaikille isoille mediakanaville tätä paljastusta, joka selvästi osoittaa, että Jeffrey Epstein oli halveksuttava ihminen. Tarjosin käsikirjoitusta henkilökohtaisesti. Mutta yksikään kanava ei pitänyt sitä tärkeänä eikä pöyristyttävänä. Vain Wall Street Journal ja Miami Herald ylipäänsä vastasivat.
Jeffrey Epstein oli keräilijä: hän keräsi rahaa ja tietoa, ihmisiä ja kokemuksia. Ja taloja: hänet tunnettiin etenkin tilaisuuksista, joihin hän kutsui eräitä maailman vaikutusvaltaisimpia – ja vähiten vaikutusvaltaisia – ihmisiä ja joita hän järjesti ylellisissä taloissaan Ranskassa, Yhdysvaltain Neitsytsaarilla, New Mexicossa, Floridassa ja New Yorkissa.
Kymmenisen vuotta sitten kävellessään kaikessa rauhassa alkuillasta Manhattanin Upper East Sidessa Tim Malloy, ystäväni ja avustajani tässä kirjassa, oli vähällä törmätä timmiin, harmaapäiseen mieheen, joka oli naapurimme Palm Beachissa.
Mies käveli Madison Avenuella, ja muutama seikka pisti silmään. Ensinnäkin hänellä oli jalassa tohvelit. Kalliit, kirjaillut tohvelit, joissa oli monogrammi, mutta silti pelkät tohvelit.
Toinen seikka oli, että hänellä oli seuranaan kaksi viehättävää tyttöä. Jopa Manhattanilla, saarella joka vetää puoleensa kauniita ihmisiä eri puolilta maailmaa, nämä kaksi nuorta naista erottuivat edukseen.
Miehen kävellessä kadulla puoliksi laahustaen naiset seurasivat hieman jäljessä, kuin olisivat olleet hoitajia tai alaisia.
Tim lähti seuraamaan kohteliaan välimatkan päästä, kun kolmikko kääntyi oikeaan 71st Streetille kohti korttelin keskellä kohoavaa valtavaa, miltei linnaketta muistuttavaa taloa. Vaikuttavan näköinen julkisivu oli kiveä, ja sen viisi metriä korkea etuovi olisi sopinut suojelemaan vaikka palatsia. Kuten naapurimme tohveleissa, talossa oli monogrammi: messinkiset kohokirjaimet JE.
Talon ja mahdollisesti tytötkin omisti Jeffrey Epstein, rikas ja vaikutusvaltainen mies, joka oli lisäksi seksuaalirikollisten rekisterissä – hänellä oli voimakas mieltymys alaikäisiin tyttöihin.
Ei ainoastaan kuusi- tai seitsemäntoistavuotiaisiin tyttöihin, vaan vielä nuorempiin.
Epsteinin väitettiin käyttäneen seksuaalisesti hyväksi kymmeniä nuoria naisia, tai tarkemmin sanoen tyttöjä. Joidenkuiden kanssa hän oli sopinut asiat ja välttänyt potentiaaliset oikeudenkäynnit. Hän oli istunut rikoksistaan lyhyen aikaa vankilassa. Lyhyen aikaa. Ja tuossa hän nyt taas oli vapaalla jalalla.
Seuranaan kaksi kaunista nuorta naista.
Epsteinin pidätys oli päässyt otsikoihin kaikkialla maailmassa. Palm Beachissa se kuitenkin johti skandaaliin, jonka jälkijäristykset jatkuvat edelleen.
Olinkin seurannut Epsteinin tapausta mediassa. Mietin, miksi Palm Beachin poliisilta meni niin pitkään päästä Epsteinin jäljille. Ja kun se lopulta pääsi, miksi hän oli selvinnyt niin lyhyellä vankeudella?
Ne olivat ilmeisimmät mutta eivät ainoat kysymykset. Miten
Epstein oli hankkinut miljoonansa? Kukaan ei tuntunut tietävän. Ja vaikka uutisissa oli jonkin verran yksityiskohtia alaikäisistä tytöistä, toimittajat näyttivät tietävän vain, mitä oli tapahtunut sillä hetkellä, jolloin hänet pidätettiin.
Epstein totisesti tykkäsi hieronnasta. Hän sai sitä tytöiltä kaksi, jopa kolme kertaa päivässä mahtavassa talossaan saarella. Hän oli operoinut miltei teollisessa mittakaavassa. Mutta keitä nämä tytöt olivat? Mistä he olivat lähtöisin? Miten he päätyivät hänen kotiinsa hiljaiselle kadulle Palm Beachiin?
Epsteinilla oli vaikutusvaltaisia ystäviä. Hän oli viettänyt aikaa valtionpäämiesten, nobelistien, kuninkaallisten ja lukemattomien miljardöörien kanssa.
Oliko jokin näistä yhteyksistä syy siihen, että Epstein oli nyt vapaalla jalalla?
Halusin vastauksen. Asuimmehan me vajaan kilometrin päässä toisistamme, ja Epsteinin toimilla oli kiistaton vaikutus kaupunkiin, jossa asuin. Tim Malloyn bongattua Epsteinin Nykissä hän ja minä ryhdyimme tutkimaan. Otimme kumppaniksi John Connollyn, joka on asiallinen, kovanaamainen journalisti ja oli aikoinaan palvellut poliisina New Yorkissa. Hänkin oli seurannut Epsteinin tarinaa.
Järkytyin siitä, miten mielettömän jutun saimme selville: 30, 40, 50 tyttöä, ja useimmista poliisiraportti, mutta miestä ei ollut edes kunnolla rangaistu. Jeffrey Epstein oli aivan samaa luokkaa kuin pahimmat keksimäni romaanihenkilöt. Luultavasti jopa pahempi. Jos tämä olisi fiktiota, olisin joutunut hillitsemään sävyä. Kukaan ei olisi uskonut niin överiksi kirjoitettua hahmoa. Kun Epstein ja tämän juristit saivat vihiä kirjastamme, he yrittivät estää sen julkaisemisen. He eivät halunneet, että tämä kirja kirjoitettaisiin, ja yrittivät käytännöllisesti katsoen pelotella meitä.
Ette tiedä, mihin olette sekaantuneet. Teidän kannattaa lopettaa.
Mutta minä en suostunut kavahtamaan. En ole koskaan pelännyt toimia omantunnon mukaan ja kertoa totuutta. Minulla ei ollut vaikeuksia kertoa tätä tarinaa, koska se on totta. En siis lopettanut, vaan pyysin tilaisuutta keskustella Epsteinin kanssa, kuulla hänen kantansa. Toivoin saavani itse haastatella häntä, katsoa silmiin miestä, josta me kirjoitimme. Epstein ei suostunut haastatteluun.
Jos hän olisi suostunut, olisin esittänyt hänelle muun muassa seuraavat kysymykset:
• Myönsit vuonna 2008 syyllisyytesi yhteen syytekohtaan, alaikäisen houkuttelemiseen prostituutioon. Uskotko sisimmässäsi olleesi syyllinen?
• Vuonna 2011 sanoit New York Postille: ”Minä en ole seksuaalinen saalistaja vaan seksuaalirikollinen. Ero on yhtä suuri kuin ero murhaajan ja bagelvarkaan välillä.” Pidätkö edelleen kiinni tuosta väitteestä?
• Muuttivatko Palm Beachin piirikunnan keskusvankilassa viettämäsi kolmetoista kuukautta (2008–2009) sinua millään tavoin? Oletko vankilasta vapauduttuasi edelleen etsinyt alaikäisten tyttöjen seuraa?
• Tuomioosi kuului vaatimus käydä psykologisessa hoidossa. Käytkö nykyisin hoidossa? Oletko sitä mieltä, että sinulla on seksiaddiktio, ja jos olet, oletko saanut siihen hoitoa?
• Uskotko, että aiheutit psykologista vahinkoa naisille, etenkin alaikäisille tytöille, joiden kanssa olit tekemisissä?
• Mitä asiaa kadut eniten?
Näihin kysymyksiin emme saa koskaan vastausta.
Rikoksista kirjoitettaessa on kaksi näkökulmaa: tapahtumahetken ja pitkän aikavälin näkökulma.
Jeffrey Epsteinin syyllisyydestä ei ollut koskaan pienintäkään epäilystä. Hän myönsi käytännössä syyllisyytensä syytesuojasopimuksessa, jonka suostui allekirjoittamaan vuonna 2007. Kysymys kuuluu: mihin hän varsinaisesti syyllistyi?
Yritämme tässä kirjassa vastata tuohon ja moniin muihin kysymyksiin tästä oudosta ja salamyhkäisestä miehestä. Sanalla sanoen on niin, että jotkut luulevat voivansa toimia lain ulkopuolella. Ja he myös toimivat.
Vaikka Epsteinia vastaan esitetyt syytökset alkoivat nousta otsikoihin Floridassa jo kymmenen vuotta aiemmin, hänen rikosjuttunsa ei ollut vielä valtakunnallinen uutinen. Tim Malloyn ja minun mielestä se oli kuitenkin väkevä tarina, ja myös tarina, joka oli kerrottava.
Haastattelimme Epsteinin ystäviä, myös lapsuudenystäviä. Monet hänen ystävänsä ja kollegansa kuitenkin puhuivat kanssamme sillä ehdolla, ettei heitä siteerattaisi. Haastattelimme poliiseja, jotka olivat osallistuneet Palm Beachissa tehtyyn tutkintaan, ja juristeja, jotka olivat mukana oikeusjutuissa jommallakummalla puolella.
Tapasimme Epsteinin tuttavia, työntekijöitä, naapureita ja liikekumppaneita ja lopulta myös hänen uhriensa omaisia. Tässä kirjassa on mukana monia alkuperäisiä poliisikuulusteluja ja oikeusasiakirjoja. Niissä on paljon Epsteinin uhrien, nuorten tyttöjen, kaunistelemattomia sanoja. Muutimme tyttöjen nimet ja identiteetit siinä toivossa, ettei heille koidu lisää nöyryytystä ja vahinkoa.
Yhdistimme näitä tietoja muista selvityksistä saamiimme todisteisiin ja aloimme koota palasia. Muutamassa tapauksessa olemme ennallistaneet lyhyitä kohtauksia ja vuoropuheluita. Ne perustuvat haastatteluihin, poliisin tutkintapöytäkirjoihin ja oikeudenkäyntiasiakirjoihin.
Epsteinin tiedostojen julkisuutta koskeva laki (Epstein Files Transparency Act) sai lainvoiman 19. marraskuuta 2025. Oikeus-
ministeriö julkisti 30. tammikuuta 2026 yli kolme miljoonaa sivua Jeffrey Epsteinin ja Ghislaine Maxwellin tutkintaan ja syytteennostoon liittyviä asiakirjoja, tiedostoja, kuvia ja videoita.
Edellä mainitun lain kirjoittajiin kuulunut edustajainhuoneen jäsen Ro Khanna Kaliforniasta arvioi, että julkaistujen tietojen osuus on ”korkeintaan puolet kaikista asiakirjoista”, mutta on sitä mieltä, että ”jo ne ovat järkytys tämän maan omalletunnolle”.
Vaikka asiakirjoja oli sensuroitu roimasti, Epsteinin lukuisien uhrien nimet ja kuvat olivat tunnistettavissa. Samoin olivat eräiden maailman vaikutusvaltaisimpiin lukeutuvien henkilöiden aikoinaan yksityiset sanat, ja ennen kaikkea Jeffrey Epsteinin itsensä sanat.
Kun Epstein sai kuulla kirjastamme Filty Rich, hän mietti reaktiotaan kysymällä neuvoa sisäpiiriltään. Kun hän ei uhkailuillaan saanut kirjan julkaisemista estetyksi, hän ryhtyi kysymään muilta, miten se onnistuisi.
”Puhutaanpa strategiasta”, hän kirjoitti sähköpostissa journalisti Michael Wolffille 16. maaliskuuta 2016.
Kaksi päivää myöhemmin Wolff varoitti Epsteinia vastauksella, jossa hän mainitsi minut.
Lähettäjä: Michael Wolff
Vastaanottaja: Jeffrey Epstein
Aihe: Patterson
Aika: Perjantai 18.3.2016
Muutama mietittävä asia: […]
tarvitset heti kirjalle vastanarratiivin. […]
Olen huolissani siitä, että Patterson varmasti kirjoittaa bestsellerin, ja [vuoden 2016
vaalien] näkökulma paisuttaa huomion
kymmenkertaiseksi tai mahdollisesti jopa satakertaiseksi. Kenties isommaksi kuin mikään, mitä olet milloinkaan kohdannut. […]
Eräät Epsteinin julkkisystävät neuvoivat häntä sivuuttamaan tyystin kirjamme.
”En katso hänen olevan vaaraksi sinulle”, Woody Allen viesti Epsteinille minusta väittäen kirjan olevan pelkkää ”typerää bulevardijournalismia”.
”Thx”, Epstein vastasi.
New age -guru Deepak Chopra neuvoi: ”Pitkään mietittyäni sanoisin, että paras strategia James Pattersonin kirjan suhteen on olla välittämättä siitä lainkaan. Älä uhraa siihen rahtuakaan huomiota/energiaa. Silloin siitä tulee pelkkä muistonhattara, kuten elämämme muutenkin on.”
Mutta Epstein päättikin lyödä asian leikiksi. Hän sai veljeltään Markilta 20. syyskuuta 2016 sähköpostin, jossa Mark kirjoitti: ”En ole nähnyt nimeäsi mediassa vähään aikaan. Oletko vielä hengissä?” Epstein vastasi vitsaillen: ”Odota vain”, ja lisäsi: ”Kirja ilmestyy 10. lokakuuta ja mietin, pitäisinkö signeerausbileet.”
Bloomberg News raportoi Epsteinin ostaneen henkilökohtaisesti Filty Richiä ainakin seitsemäntoista kappaletta. Hänen assistenttinsa Lesley Groff nosti laatikollisen kirjoja Epsteinin työhuoneen komeroon siltä varalta, että jotkut Epsteinin ystävät haluaisivat lukea sen.
Epstein ei lopettanut siihen. Hän järjesti eräässä kirjakaupassa valokuvaustilaisuuden.
Filthy Richin kansikuva, jonka luovutti käyttöön Palm Beachin poliisilaitos, on Epsteinista vuonna 2006 otettu pidätyskuva. Epstein otti uusien kirjojen hyllystä kovakantisen kirjan, piteli sitä kasvojensa edessä ja poseerasi kameralle.
Minulla on työhuoneessa tuo kuva muistutuksena. Siinä oli mies, joka luuli, ettei joutuisi koskaan todellisesti kärsimään tekojensa seurauksista.
”Selvästikin rikkailla on iso etulyöntiasema, kun heidät haastetaan oikeuteen”, me sanoimme Wall Street Journalille niihin aikoihin, kun tämän kirjan ensimmäinen laitos julkaistiin vuonna 2016. ”Rahalla saa yhtä ja toista.”
Se asia ei ole muuttunut.
Mutta Epsteinin uhreja ei ole vaiennettu. He alkavat vasta löytää äänensä voiman.
Heidän tarinansa paisuu edelleen. Seuraavilla sivuilla on ensimmäinen aiheesta kirjoitettu kirja, joka ilmestyi vuonna 2016. Alkuperäistä laitosta on uudistettu tyylisyistä ja oikaistu joidenkin päivämäärien osalta, mutta muuten sitä ei ole muutettu. Alkuperäinen laitos on muistutus siitä, mitä me tiesimme esitutkinnan alkuvaiheessa, ja samalla tapauksen elävä arkisto.
James Patterson Palm Beach, 2026
ENSIMMÄINEN OSA Rikos
1. LUKU
Mary: helmikuu 2005
On tyypillinen Etelä-Floridan hidas sunnuntai, ja Mary* tuijottaa peiliin yrittäessään pyyhkiä aamuisen raukeuden tummista, unisista silmistään.
Hän on sievä tyttö, lyhyt, vain 160 senttiä pitkä, mutta ruskettunut ja urheilullinen. Hänellä on kiharassa mustassa tukassaan hennaraitoja. Hänen oma huoneensa on pinkin ja pastellisävyjen, pehmolelujen ja poikabändijulisteiden leikkimaa. Mutta Mary on nyt teini. Neljätoistavuotias. Hänellä on jopa poikakaveri. Söpö ja suosittu Joe† on Maryn koulun sydäntensärkijä, ja tunteet häntä kohtaan ovat Marylle uusia, väkeviä ja vaikeaselkoisia. Mary ajattelee Joeta painaessaan iPodinsa Play-nappia.
Hän on kytkenyt iPodin satunnaistoistolle. Hän ei tiedä, minkä biisin hän kuulee seuraavaksi. Maryn pää painuu dramaattisesti odotuksesta. Bassokuvio ottaa vallan, ja hän alkaa tanssia keikuttaen lanteitaan ja huulisynkaten sanoja:
With a taste of a poison paradise…
* Maryn nimi, eräitä tunnistettavia yksityiskohtia ja dialogia on muutettu. † Joen nimi, eräitä tunnistettavia yksityiskohtia ja dialogia on muutettu.
Mary tempautuu laulun mukaan. Hän pyörähtelee, ojentelee käsiään ja kaappaa henkareilta vaatteita – kuin syleilisi kymmentätuhatta fania! Sitten hän lopettaa ja nykäisee nappikuulokkeet korvista. Yhtäkkiä hänestä on tullut taas neljätoistavuotias. Tavallinen tyttö, hermostunut ja säikky.
Nyt hän miettii, mitä pukisi päälleen, kun menee siihen isoon hienoon taloon.
Mary haluaa kovasti tehdä vaikutuksen. Tämä on hänen ensimmäinen käyntinsä siinä talossa. Hän ei halua näyttää lapselta.
Hän ottaa piukat valkoiset farkut ja vastapestyn hihattoman, avoselkäisen topin, joka jättää hänen litteän vatsansakin paljaaksi. Hänen kaulassaan on risti, jonka hän sai viime jouluna Joelta.
Ajattele rahoja, hän kehottaa itseään.
Marylle summa on uskomaton. Monen viikon palkka Mäkkärillä. Eikä hänen tarvitse tehdä muuta kuin hieroa jotain vanhaa äijää? Hän ujuttaa napit takaisin korviin, sukeltaa vaatekomeroon ja laulaa Britney Spearsin mukana:
Don’t you know that you’re toxic?
Piukat valkoiset farkut istuvat Marylle kivasti. Hän kääntyy katsomaan itseään peilistä ja rajaa sormilla takanaan olevat Barbiet pois näkyvistä. Kaukana Gold Coastilla tytöillä on isoissa, korkeissa huoneissa American Girl -nuket. Niillä on luonnollinen hymy ja täydellisen eloton, pyöreä naama. American Girl -nuket ovat kauniita. Ja kalliita. Mutta sellainen on ihan pakko saada, jos isä ja äiti ovat valmiit maksamaan. Gold Coastilla useimmat isät ja äidit ovat valmiit maksamaan. Mutta täällä korvessa, missä Mary asuu, tytöt saavat Barbieita. Ne periytyvät äidiltä tyttärelle ja isosiskolta pikkusiskolle. Ne ovat luunlaihoja, ja niiden rinnat ovat kuin ohjuksen kärkiä. Niiden muutoin viaton suu on kipristynyt hiukan tietävästi. American Girl -nuket ovat tyttömäisiä, mutta Barbiet muistuttavat Britney Spearsia.
Barbie roikottaa pitkiä sääriään sen rajan yli, joka erottaa tytöt naisista.
Ole kuin Barbie, Mary ajattelee.
Hän ei missään nimessä saa jännittää. Ei nyt. Ei tänään.
Hän hokee itselleen moneen kertaan: Se ei ole mikään iso juttu.
Mutta onhan se. Ennen pitkää Maryn käynnistä siinä isossa hienossa talossa tulee osa Palm Beachin poliisin monen kuukauden mittaista esitutkintaa, joka johtaa poliisilaitoksen esittämään valaehtoiseen todistukseen todennäköisestä syyllisyydestä ja lopulta saa poliisin pidättämään talon omistajan Jeffrey Epsteinin, jolle myöhemmin langetetaan oikeudessa tuomio.
2. LUKU
Jeffrey Epstein: helmikuu 2005
Jeffreyn aamurutiini on tarkka ja muuttumaton. Hän aloittaa päivänsä kuudelta. Ensin hän viettää 25 minuuttia hiljaisuudessa kuvitellen mielessään edessä olevan päivän samalla, kun syö kokkinsa valmistamaa guava-banaani-Müeslix-seosta (samaa joka ikinen päivä). Sitten Jeffrey kävelee puolen kilometrin päähän South County Roadille. Hän pysähtyy välillä kerran vetämään henkeä syvään ja elvyttävästi.
Merelle johtava katu viettää hieman. Jeffreyn talo Intracoastal Waterwayn varressa on nyt hänen takanaan. Aamu ei ole tuulinen. Tyven Atlantti kimaltelee, ja troolarit keinahtelevat verkkaan kaukaisilla aalloilla.
Jeffrey on mieltynyt monogrammilla varustettuihin verkkareihin, fleecepaitoihin ja huppareihin. Vapaa-ajan asun vastakohtana ovat kirjaillut Stubbs & Woottonin tohvelit, sellaiset jotka maksavat satoja dollareita. Jeffrey Epsteinin tuuhea tukka on harmaantunut, mutta hän ei ole möhömaha. Viisikymmentäkaksivuotiaaksi mieheksi hän on tavattoman timmi. Hänellä on pituutta 183 senttiä, hän painaa 82 kiloa ja hänellä on ruskeat silmät ja jämerä leuka.
Hän ei ole koskaan juopotellut. Hän ei tupakoi eikä käytä huumeita, ja hän pitää hyvää huolta itsestään sekä henkisesti että ruumiillisesti.
Jeffrey onkin älyllisesti erittäin kyvykäs. Hänellä on matikkapäätä mutkikkaisiin laskutoimituksiin ja abstrakteihin kaavoihin. Jo lapsena hän osasi ratkaista matemaattisia probleemoita, joissa useimmilla fiksuilla aikuisilla meni sormi suuhun. Numeroiden pyörittely sujuu häneltä kuin vettä vain: numerot käyvät ruotuun, jota hän voi vääntää, taivuttaa, manipuloida – ja jonka hän voi saada poikimaan. Hänestä olisi voinut tulla luonnontieteilijä tai matemaatikko. Nuorena miehenä hän opetti differentiaali- ja integraalilaskentaa ja fysiikkaa. Sitten hänestä tuli sijoittaja – ja hyvin rikas. Seuraavaksi hänestä tuli hyväntekijä kuten Bill Gatesista. Rakkaus luonnontieteisiin on innoittanut hänet lahjoittamaan miljoonia dollareita tutkijoille ja laitoksille, joissa selvitetään aivojen ja fysiikan arvoituksia. Hän on antanut miljoonia Harvardin yliopistolle. Ja hän on jakanut rahaa poliitikoille: New Yorkin kuvernöörille Eliot Spitzerille ja New Mexicon kuvernöörille Bill Richardsonille, jonka osavaltion suurimman talon Epstein omistaa.
Epstein on lennättänyt Bill Clintonia Afrikkaan yksityiskoneella – omistamillaan Gulfstreamilla ja Boeing 727:llä, johon on tehty erityinen tila osakekaupankäyntiä varten. Entinen presidentti sai näin tilaisuuden promota erinäisiä hyväntekeväisyyshankkeitaan.
Koomikko Chris Tucker ja Clintonin kamu Kevin Spacey olivat lähteneet huvin vuoksi kyytiin.
”Jeffrey on huippumenestyksekäs finanssimies ja omistautunut hyväntekijä ja ymmärtää suvereenisti globaaleja markkinoita sekä 2000-luvun luonnontieteitä”, Clinton totesi tiedottajansa välityksellä. ”Arvostin erityisesti hänen oivalluksiaan ja anteliaisuuttaan äskettäisellä Afrikan-matkalla, jonka tavoitteena oli tukea demokratisoitumista, voimaannuttaa köyhiä, [kehittää] kansalaispalveluja ja taistella hiv/aidsia vastaan.”
Mutta ajatteleeko Jeffrey nyt tuota matkaa?
Hänen ensimmäisen vieraansa on määrä saapua sinä aamuna yhdeksältä, joten hän ehtii käydä suihkussa, syödä ja
soittaa muutaman puhelun ennen kuin hänen toinen tyttönsä saapuu.
Sarah on ajoittanut sen tytön kello yhdeksi.
Jeffreylle tämä on arkirutiinia.
Mutta tänä päivänä edessä on namupala.
Yksi tytöistä on ensikertalainen.
Yhdysvaltalainen James Patterson on yksi kotimaansa suosituimmista kirjailijoista. Hänet tunnetaan muun muassa Alex Cross -romaanisarjastaan. Patterson on kirjoittanut myös useita tietokirjoja.
Kirjailijan valokuva: Emilio Guede Jr
Miljardööri ja seksuaalirikollinen
Jeffrey Epsteinin hätkähdyttävä tarina.
3. LUKU
Epstein, eliitit ja heidän uhrinsa.
Mary: helmikuu 2005
Jeffrey Epstein haali valtavan omaisuuden manipuloimalla taitavasti numeroita, ihmisiä, lakia ja säädyllisyyttä – jopa sen jälkeen, kun hänet oli tuomittu seksuaalirikoksista. Sitten vuonna 2019 Epstein löydettiin kuolleena sellistään. Ennen kuin hän ehti joutua oikeudenkäyntiin. Ennen kuin hänen sadat uhrinsa ehtivät vaatia hänet edesvastuuseen.
Ovikello soi alakerrassa. Maryn isä karjaisee: ”Ella está aquí. Su amiga con el camión.”
Hän tuli. Ystäväsi pickupilla.
Mary kipittää portaat alas. On pelipäivä, ja isä on jo avannut television. Maryn äitipuoli on lähtenyt asioille. Maryn kaksossiskokaan ei ole kotona – hän meni kavereidensa kanssa rullaluistelemaan.
Epstein – Sikamaisen rikas sisältää alkuperäisiä poliisikuulusteluja ja oikeudenkäyntiasiakirjoja, samoin yksityiskohtaista tietoa Epsteinin rikosten esitutkinnasta. Ensimmäistä kertaa suomeksi julkaistavassa kirjassa valotetaan myös Epsteinin kuoleman jälkeisiä hämmästyttäviä tapahtumia, muun muassa seuraamuksia hänen lähipiirilleen, esimerkiksi Ghislaine Maxwellille ja Andrew Mountbatten-Windsorille. Lisäksi kerrotaan siitä rohkeasta kamppailusta, jolla Epsteinin uhrit yrittävät saada äänensä kuuluviin, sekä Yhdysvaltain oikeusministeriön kiistaa herättäneistä toimista Epsteinin sähköpostien ja papereiden osittaisessa julkaisemisessa.Yhdysvalloissa alun perin vuonna 2016 ilmestynyt teos julkaistaan nyt päivitettynä.
”Lähden shoppailemaan”, Mary huutaa ja puikkaa purukumin suuhun.
”¿Dice quién?”
Kuka niin sanoo?
Maryn toinen jalka on jo ulkona. Isä huutaa uudestaan, mutta sunnuntaisin häntä on mahdoton saada nousemaan nojatuolista. Sitä paitsi Mary tietää, että isä on tyytyväinen, kun näkee hänen tienaamansa rahat. Se on kunnon rahaa, sellaista jota Joen serkku Wendy Dobbs* ansaitsee. Eikä Mary sitä paitsi ole menossa tekemään mitään hullua. Wendy on jo vakuuttanut, ettei hänellä ole mitään syytä huoleen.
* Wendy Dobbsin nimi, eräitä tunnistettavia yksityiskohtia ja dialogia on muutettu.