Silja Vuorikuru
Kotikumpu
SATU KONTINEN ja
SATU RÄMÖ
Selkomukauttanut Silja Vuorikuru
TAMMI HELSINKI
Ensimmäinen painos
Selkomukautus:
Teksti © Silja Vuorikuru ja Tammi 2026
Selkomukauttaja on hyödyntänyt mukautustyön alussa tekoälyä.
Kuvitus © Satu Kontinen ja Tammi 2025, 2026
Graafinen suunnittelu © Satu Kontinen ja Tammi 2026
Alkuteos:
Kotikumpu
Teksti © Satu Rämö ja Satu Kontinen 2025
Kuvitus © Satu Kontinen 2025
Tammi on osa Werner Söderström Osakeyhtiötä
Lönnrotinkatu 18 A, 00120 Helsinki
ISBN 978-952-04-8678-5
Painettu EU:ssa
Tuoteturvallisuuteen liittyvät tiedustelut: tuotevastuu@tammi.fi
Henkilöt ja paikat
Satu
Tyttö, joka asuu Helsingissä, Lauttasaaressa.
Satu on hiukan ujo.
Hän osaa puhua eläinten kanssa.
Sadulla on vaaleat letit.
Saga
Sadun serkku, joka asuu Islannissa, Reykjavikissa.
Saga on puhelias ja rohkea.
Hän pitää matematiikasta, hevosista ja viikinkitarinoista. Sagalla on nuttura.
Sagan isä
Taksinkuljettaja ja kaupunginvaltuuston jäsen.
Sagan isän äidinkieli on islanti, mutta hän osaa puhua suomea melko hyvin.
Sagan äiti
Tulivuoritutkija ja geologi, joka on usein töissä.
Sagan ja Sadun äidit ovat siskokset.
Siggi
Hevostallin omistaja ja psykiatri.
Frissi ja Nonni
Siggin kaksospojat, jotka ovat aivan eri näköisiä.
Ásta
Lastentarhanopettaja, joka on eläkkeellä.
Hän on myös menninkäisnäkijä eli hän osaa jutella menninkäisten kanssa.
Sleipnir
Siggin tallin hevonen, joka on yhtäkkiä hyvin väsynyt.
Sleipnir on aiemmin ollut taitava kilpahevonen.
Freyja
Siggin tallin hevonen, jolla Saga ratsastaa.
Öskubuska
Siggin tallin hevonen, jolla Satu ratsastaa.
Suomen kielellä sen nimi on ”Tuhkimo”.
Hildur Menninkäisten kuningatar.
Satu saapuu Islantiin
Islantilaiset joululaulut soivat lentokentällä.
Katossa riippui punaisia palloja ja hopeisia nauhoja.
Saga seisoi lentokentällä ja odotti.
Satu oli tulossa Islantiin Sagan luokse, ja lentokone oli jo laskeutunut kentälle.
Oli joulukuu, vuoden pimein aika.
Koulujen joululoma oli juuri alkanut.
Saga oli varma, että tämä joululoma olisi paras ikinä.
Hän saisi olla parhaan ystävänsä kanssa.
Saga oli tehnyt hienon kyltin, joka oli hänen mukanaan lentokentällä.
Kyltissä luki ”Tervetuloa, Satu!”
Yhtäkkiä Saga näki Sadun.
Sadulla oli sininen matkalaukku.
Saga alkoi heiluttaa kylttiä ilmassa, ja Satu huomasi sen.
Satu juoksi Sagan luokse.
– Ihanaa olla täällä!
Satu sanoi ja halasi Sagaa.
Satu ja Saga olivat nähneet toisensa viimeksi kesällä. Siitä oli jo monta kuukautta.
Tytöt löivät nyrkit yhteen ja sanoivat: ”Puff!”
He tervehtivät toisiaan aina tällä tavalla.
Satu ja Saga olivat odottaneet tapaamista viime kesästä asti.
Kesäloman lopussa
Sadun ja Sagan äidit olivat luvanneet, että Satu voisi matkustaa joululomalle Islantiin.
Sadulla ja Sagalla oli paljon suunnitelmia.
Joululomalla he menisivät uimaan joka päivä, söisivät jäätelöä ja kävisivät tallilla.
Sadun ja Sagan äidit olivat siskoja.
Saga asui Islannissa, sillä hänen äitinsä oli tulivuoritutkija.
Islannissa oli paljon tulivuoria.
Sagan kotikaupunki oli Reykjavik, Islannin pääkaupunki.
Kello oli neljä iltapäivällä, mutta ulkona oli jo pimeää.
Oli tuulinen päivä.
Sagan isä odotti parkkipaikalla.
Hän oli taksinkuljettaja, ja hän vei tytöt Sagan kotiin taksilla.
Sagan isä oli islantilainen, mutta hän osasi suomea aika hyvin.
– Tämä on Islannin hienoin taksi.
Sen kyydissä ovat nyt
Islannin tärkeimmät ihmiset,
Sagan isä sanoi.
Hän tarkoitti Satua ja Sagaa.
Ulkona oli hyvin pimeää.
Satu näki kaukana oranssin täplän, joka hehkui.
– Se on tulivuori, joka purkautuu juuri nyt.
Äiti on siellä töissä.
Olisi mahtavaa mennä mukaan, mutta äiti ei anna.
Siellä on vaarallisia kaasuja ja kuumaa laavaa.
Sinne ei saa mennä ilman suojavaatteita, Saga sanoi.
– Sinun äidilläsi on tosi jännä työ.
Hän saa seikkailla tulivuoren lähellä, Satu sanoi.
– Me saamme seikkailla tällä joululomalla. Meilläkin on varmasti jännää, Saga sanoi.
Satu tiesi, että Saga oli oikeassa.
Kun tytöt olivat yhdessä, tapahtui aina kaikkea hauskaa ja vähän vaarallista.
L U K U 2
Sagan koti ja jäätelöbaari
Sagan koti oli kirkkaanpunainen talo, jossa oli kaksi kerrosta.
Se oli erilainen kuin muut talot, jotka olivat harmaita tai valkoisia.
Satu oli käynyt Sagan luona ennenkin, vanhempiensa kanssa.
Silti kylään tuleminen jännitti aina vähän.
Sagan kotitalon seinien päällä oli aaltopeltiä. Islannissa talojen seinät suojataan pellillä, koska siellä sataa ja tuulee paljon.
Maanjäristykset tekevät kivitaloihin pieniä halkeamia.
– Kerro vielä maanjäristyksistä, Satu pyysi.
Hänen mielestään aihe oli kiinnostava.
– Täällä on monta sataa järistystä joka päivä, koska vuorenpeikot painivat.
Islannissa on vähän ihmisiä
mutta paljon peikkoja.
Ne asuvat maan sisällä, Saga sanoi ja virnisti.
– Voiko maanjäristys tulla milloin vain?
Satu kysyi.
Hän oli hermostunut.
–
Maanjäristykset ovat tosi pieniä.
Usein niitä ei edes huomaa, Saga vastasi.
Sagan isä vei Sadun matkalaukun sisään.
Satu ja Saga menivät hänen perässään eteiseen.
Kaikki näytti tutulta, samanlaiselta kuin ennen.
Lattialla oli räsymatto ja seinillä oli isoja valokuvia tulivuorista.
Sagan perheen asunto oli pieni mutta kodikas.
Tytöt menivät Sagan huoneeseen.
Siellä oli pöytä ja tuoli.
Kirjoja oli paljon: kaikki eivät edes mahtuneet kirjahyllyyn.
Sagalla oli punainen kerrossänky.
Saga nukkui yläsängyssä, ja Satu ottaisi alasängyn.
Niin he olivat tehneet myös viime jouluna.
– Huomaatko, mikä on muuttunut?
Saga kysyi ja työnsi Sadun matkalaukun ikkunan alle.
Satu oli huomannut sen heti.
– Hevoset, hän sanoi.
Sagan seinät olivat täynnä hevosjulisteita.
Viime vuonna niitä ei ollut.
Saga oli alkanut käydä tallilla syksyn aikana.
Hän oli kertonut Sadulle videopuheluissa
Siggin tallista ja hevosista.
Talli oli lyhyen ajomatkan päässä keskustasta.
– Mennään huomenna tallille.
Esittelen sinut kaikille hevosille, Saga sanoi.
Satu piti eläimistä, mutta ei ollut koskaan ratsastanut.
Hän pelkäsi hieman hevosia, koska ne olivat niin isoja ja vahvoja.
Miten hän uskaltaisi ratsastaa?
Miten hän ohjaisi niin suurta eläintä?
Sitten keittiöstä kuului Sagan isän ääni: – Olkaa hyvä! Ruoka on pöydällä!
Tyttöjä nauratti.
Koska Sagan isä oli islantilainen, hän puhui suomen kieltä eri tavalla kuin muut.
–
Isä, se on ”pöydässä” eikä ”pöydällä”. Ruoka on pöydässä.
Niin se täytyy sanoa, Saga sanoi ja nauroi.
Satu otti lautaselleen paistettua turskaa ja perunamuusia.
Saga kaatoi lasiinsa raparperimehua.
– Onko teillä jo suunnitelmia joululomalle? isä kysyi.
– Jepulis.
Ensimmäinen on se, että tänne mahtuisi vielä jäätelöä, Saga sanoi ja silitti vatsaansa.
Isä ymmärsi vihjeen.
Hän antoi Sagalle rahaa.
– Arvasin.
Uusi jäätelöbaari on tosi hyvä paikka.
Käykää siellä ja tuokaa minullekin, Sagan isä sanoi.
Jäätelöbaari oli lähellä.
Satu ei ollut koskaan ennen nähnyt sellaista paikkaa.
Jäätelöbaarin seinät olivat mintunvihreät ja vaaleanpunaiset. Myytävänä oli ainakin 30 erilaista jäätelöä.
– Ehdimmekö maistaa näitä kaikkia joululoman aikana? Satu kysyi silmät loistaen.
– Jos ollaan ahkeria, niin kyllä me pystytään, Saga vastasi.
Satu ja Saga viettävät joululomaa Sagan kotona Islannissa.
He käyvät hevostallilla, jossa heitä odottaa seuraava seikkailu.
Yksi tallin hevonen seisoo aina sisällä. Miksi se on väsynyt joka aamu?
Ketkä kolme naista hiipivät tallin lähellä öisin?
Miten tallin kissa liittyy tapahtumiin?
Tytöt päättävät tehdä jotain hauskaa ja vähän vaarallista. He selvittävät hevostallin salaisuuden.
Kotikumpu jatkaa Satujen saaret -sarjaa.
