Issuu

TA M M I

Kuvittanut

MINNA MÄKIPÄÄ

ta n Kuv it

A MINN Ä PÄ I K Ä M

TAMMI • HELSINKI

Ensimmäinen painos Teksti © Paula Noronen 2026 Kuvitus © Minna Mäkipää 2026 Teoskokonaisuus © tekijät ja Tammi 2026 Tammi on osa Werner Söderström Osakeyhtiötä Lönnrotinkatu 18 A, 00120 Helsinki ISBN 978-952-04-8566-5 Painettu EU:ssa Tuoteturvallisuuteen liittyvät tiedustelut: tuotevastuu@tammi.fi

AIVAN VALTAVAN KAMALA TAPAHTUMA! Elämäni hirveimmät asiat ovat olleet:

1. Jouduin kerran parhaan kaverini Pietari ”Pieru” Ruupposen luona tyhjentämään hänen kanssaan astianpesukonetta. Ihan hirveää! SAMALLA tajusin, miten moni lapsi joutuu kokemaan SELLAISTA. MINÄ en ole koskaan tehnyt mitään kotihommia.

2. KERRAN JOUDUIN ottamaan itse puhtaan tpaidan vaatekaapista, kun palvelija Mielosella oli influenssa. Tosi rasittavaa. 3. Siinäpä ne. Mutta tänään tapahtui jotain, mikä kiilasi suoraan kärkeen kamalimpien asioiden listalla. Siis KAMALIN asia ikinä. Lähdin Pierun kanssa huvipuistoon juhlistamaan kolmannen nimeni nimipäivää. Koko nimenihän on Antero Aleksanteri Ludwig XV Krimminen. En ollut syönyt lounasta, joten nautimme ensin hattarat, popcornit, jäätelöt ja kilon suklaata. Sitten päätimme mennä törmäilyautoihin. Kävelin jonon ohi Pieru perässäni. – Hei, älä etuile! joku törmäilyautojen jonossa huusi. – Mulla on Golden Premium VIP Platinum Antero Only plus avec -ranneke, vastasin. Isän ostamalla rannekkeella pääsee aina jonon ohi. – Mikä on mun auto? kysyin laitteen valvojalta.

– Mene jonon päähän kuten muutkin, valvoja tokaisi nuivasti. Tyyppi seisoi suoraan edessäni ja katsoi minua ylimielisesti. – Häh, tällä mun rannekkeella muka jonoon, naurahdin. – Täällä on nyt uudet säännöt, hän sanoi ja päästi porukkaa ohitseni. – Mutta mulla on tämä ranneke! älähdin ja osoitin rannettani. – Ei sillä ole merkitystä, valvoja jatkoi. – Eihän tavisten rannekkeilla voi päästä ennen mua! – Jonon päähän. – Sä teet nyt kamalan virheen, tiuskaisin suuttuneena. – Ei mua haittaa, mennään jonoon, Pieru yritti sanoa. – Ei! Taviksilla on tavisten rannekkeet. VIP-rannekkeissa on monta tasoa, ja mun tasolla pääsee aina jonon ohi ja saa ilmaiset juomat ja pelit! Tämän rannekkeen saa vain 0,01 prosenttia ihmisistä vuosittain!

Jonottajat kuuntelivat takanamme välikohtausta. – Ton faija on Rainier Krimminen, margariinitehtailija ja kaupungin rikkain, Pieru Ruupponen yritti varoittaa valvojaa. – Ja mun faija on yks Pera, laitevalvoja naurahti. – Kadut tätä vielä! ilmoitin. – Maailma tarvitsee sääntöjä. Sulle tiedoksi myös, valvoja hymähti. – Mä kostan tämän! huusin ja lähdin kävelemään pois. – Idiootti, Pieru puuskahti, kun kävelimme poispäin. – Sitä paitsi idioottimaisia koko törmäilyautot, kun ei noilla saa edes törmäillä, lisäsin. Suuntasin suoraan huvipuiston infopisteelle. Näyttäisin kaikille vielä! Infopisteellä minulle kerrottiin, että VIP-liput olivat pois käytöstä, koska kaikkien kävijöiden oli oltava TASA-ARVOISIA! Ihan hirveä koko sana! Minä olen tottunut olemaan muiden yläpuolella, en tasa-arvoinen. Silloin päätin, että tällaista en purematta nielisi.

Juoksin takaisin törmäily autoille ja suoraan jonon ohi. Pieru seurasi perässä.

– Pysähdy! laitevalvoja kivahti. – En ikinä! huusin ja hyppäsin yhteen autoista. Painoin kaasua. – Mitä sinä luulet tekeväsi? laitevalvoja jatkoi ja yritti juosta perääni. Ohjasin törmäilyauton kohti ohuelta näyttävää pahviseinää. – Ajan tällä kotterolla kotiin! Sä et mua määrää! kiljaisin samalla, kun auto osui päin seinää ja pysähtyi. – Nyt pois sieltä! lähestyvä laitevalvoja komensi kiukkuisena. Kaikki jonossa olevat lapset nauroivat. Kihisin raivosta. – Minä ostan tän koko puiston ja sä saat potkut! karjaisin ja lähdin juoksemaan karkuun Pieru perässäni.

KRIISITERAPIA Kotona isä lohdutti minua. – Toivoin, ettet olisi koskaan joutunut kokemaan mitään tuollaista, isä sanoi ja ojensi mukillisen kaakaota. – Se oli kamalaa, nyyhkytin. – Tiedän. Et ole koskaan joutunut jonottamaan missään, isä pahoitteli. – Tee jotain, isä, pyysin itkunsekaisena. – Mitä jotain? – Osta se koko huvipuisto! – Ei sitä voi ostaa. – Miksi ei? Oot itse opettanut, että kaiken saa rahalla, sanoin ihmeissäni. – Koska sen omistaa huvipuistosäätiö, isä selitti. – En tajua.

– Huvipuisto ei siis ole myytävänä. Nyt minun pitää mennä kokoukseen, pärjäile, isä huikkasi ja lähti. Palvelija Mielonen astui sisään hopeatarjotinta kantaen. – Ole hyvä, nuoriherra Antero, vähän snäksiä. Tarjottimella oli suklaakonvehti. – Mikä toi on? kysyin. – Se on maailman kallein karamelli. Käsintehty suklaakonvehti, jossa on sata vuotta vanhaa balsamicoa, kaviaaria, tryffeliä ja 24 karaatin kultalehdellä maustettua lakritsia, Mielonen selitti. Laitoin suklaan suuhuni, mutta sekään ei vienyt pahaa mieltä pois. Palvelija Mielonen katsoi minua huolestuneena ennen kuin poistui. Tunnin kuluttua Mielonen palasi mukanaan joku nainen. – Antero, herää, sinulle on vieras. Nainen istahti sängylleni. – Olen kriisiterapeutti Sari Männikkö-Kortespohja, nainen esittäytyi.

– Kiviäkin kiinnostaa, vastasin kyllästyneenä. – Autan sinua pääsemään yli traumaattisesta kokemuksesta, Sari jatkoi rauhallisesti. – Ei kukaan voi auttaa, vastasin. – Kuulin, että jouduit jonottamaan. Se voi olla sinun kaltaisellesi hemmotel... lapselle paha paikka. – Mutta ei niin saa tapahtua! kivahdin. – Suomen hallitus torjuu eriarvoisuutta, kriisi Sari selitti.

– Mene pois! – Mutta… – Mene pois! Terapeutti nousi ja lähti. Vedin peiton korville ja päätin, etten nousisi sängystä enää koskaan.

EI TAISTELU TYLSIÄ ! Ä J Ö T N ALKAKOON Ä SÄ

Rasva-Antero joutuu huvipuistossa täysin sietämättömään tilanteeseen, nimittäin jonottamaan laitteeseen. Miten noloa! Kostaakseen tapahtuneen Rasvis päättää alkaa Suomen presidentiksi. Tai oikeastaan diktaattoriksi. Kun olin maannut viikon sängyssäni, ilmestyi isä Diktaattorithan eivät jonota!

ovelle.

Jollain ihmeen keinolla Rasviksen onnistuu voittaa – Nyt ylös, hän sanoi. presidentinvaalit. Ensimmäisenä diktaattori poistaa kaikEn nouse, vastasin käänsinMutta kylkeä ki–huvipuiston ärsyttävätjasäännöt. miten suomalaisetEn kestävät uutta hallitsijaansa? Entä mitä tapahtuu, kun ollut peseytynyt viikkoon ja lakanatkin olivat Anterosta valitetaan kansainväliseen oikeuteen?

alkaneet haista. Vaikka ne olivat kallista egyptiläis-

tä Giza-puuvillaa, niin kai Rasva-Antero niilläkin oli joku hajuraSupermarsuista tuttu on valloittanut lukijat. Hullunhauskan sarjan kolmannessa osassa kierrokset nousevat entisestään.

ja.

– Minäkin jouduin kerran jonottamaan, isä tunnusti. – Oikeasti?

T ÄH

Olin aivan ihmeissäni. Minun isäni, Suomen rikkain mies, oli joutunut myös jonottamaan.

*9789520485665* L84 .2 ISB N 978 -95

2-0

4-8 566 -5 WWW.TAM MI.FI vALO KUVA : SABR INa BQaIN