Ensimmäinen painos
© 2026 MARVEL. All rights reserved.
"The Maltese Kitten": tarinaksi muokannut Steve Behling. Perustuu Claudia Silverin käsikirjoittamaan jaksoon.
"Pirate Plunder Blunder": tarinaksi muokannut Steve Behling. Perustuu Mike Kubatin käsikirjoittamaan jaksoon.
"A Day with Black Panther": tarinaksi muokannut Steve Behling. Perustuu Mike Kubatin käsikirjoittamaan jaksoon.
"The Hangout Headache": tarinaksi muokannut Steve Behling. Perustuu Mike Kubatin käsikirjoittamaan jaksoon.
"Sandman Won’t Share!": tarinaksi muokannut Steve Behling. Perustuu Mike Kubatin käsikirjoittamaan jaksoon.
"Lost and Found": tarinaksi muokannut Steve Behling. Perustuu Henry Giffordin käsikirjoittamaan jaksoon. "Gob-zilla": tarinaksi muokannut Steve Behling. Perustuu Liza Palmerin käsikirjoittamaan jaksoon.
"Mini-Golf Goof": tarinaksi muokannut Steve Behling. Perustuu Alexa Harzanin käsikirjoittamaan jaksoon.
"Follow That Sea Monster!": tarinaksi muokannut Steve Behling. Perustuu Claudia Silverin käsikirjoittamaan jaksoon.
"Monkeying Around": tarinaksi muokannut Steve Behling. Perustuu Ken Kristensenin käsikirjoittamaan jaksoon.
"Bootsie’s Day Out": tarinaksi muokannut Steve Behling. Perustuu Claudia Silverin käsikirjoittamaan jaksoon. "Construction Destruction": tarinaksi muokannut Steve Behling. Perustuu Henry Giffordin käsikirjoittamaan jaksoon.
Kaikkien tarinoiden kuvitus: Premise Entertainment.
All rights reserved. Published by Marvel Press, an imprint of Disney Book Group. No part of this book may be reproduced or transmitted in any form or by any means, electronic or mechanical, including photocopying, recording, or by any information storage and retrieval system, without written permission from the publisher. For information address Marvel Press, 125 West End Avenue, New York, New York, 10023.
Alkuteos: Spidey and His Amazing Friends: 5-Minute Stories
Suomentanut Antti Hulkkonen
Suomenkielinen laitos: Tammi, 2026
Tammi on osa Werner Söderström Osakeyhtiötä
Lönnrotinkatu 18 A, 00120 Helsinki
ISBN 978-952-04-8457-6
Painettu EU:ssa.
Tuoteturvallisuuteen liittyvät tiedustelut: tuotevastuu@tammi.fi
Maltan nauku
Gwen ja Miles pelailivat koripalloa Peterin takapihalla. Gwen kuljetti, ja Miles yritti viedä häneltä pallon.
”Gwen harhauttaa oikealle”, Peter kuulutti ja koetti kuulostaa urheiluselostajalta. ”Ja sitten vasemmalle… Ja uudestaan vasemmalle!”
Minne Gwen sitten ryntäsikin, Miles varjosti häntä valppaana. Lopulta Gwen kuitenkin onnistui hämäyksessä.
Gwen nakkasi pallon kohti koria, ja se humpsahti renkaan läpi.
”Kaksi pistettä!” Peter huusi.
Juuri silloin May-täti astui pihalle laatikko sylissään.
”Kuka heitti korin?” hän kysyi. ”Gwen, vai? Jihuu! Hienoa!”
”Kiitos”, Gwen sanoi.
Peter pyysi May-tätiä liittymään mukaan peliin. Täti osasi hurjan hyppyheiton. May-täti kuitenkin kieltäytyi.
”Minun pitää viedä tämä paketti museoon”, hän selitti.
”Mitä siinä on?” Peter uteli.
”Kaikenlaista roinaa, jota emme enää tarvitse”, May-täti vastasi. ”Museolla on tänään hyväntekeväisyystempaus, ja lahjoitan tavarat keräykseen.”
Peter kurkisti laatikkoon ja näki siellä pehmolelun, jota hän oli taaperona raahannut mukanaan kaikkialle.
”Lipsu!” hän huudahti riemuissaan. ”Tykkäsin tästä hirmu paljon.”
Gwen sanoi olleensa myös kovin kiintynyt pehmokilpikonnaansa Säihkyyn. Miles kertoi palvoneensa vihreää pehmokoiraa, jonka nimi oli Viherkoira.
May-täti varmisti, ettei Peteriä harmittanut luopua Lipsusta. Peter ei pannut vastaan. Hän arveli, että kissan oli aika ilahduttaa jotakuta toista lasta.
May-täti alkoi tehdä lähtöä. ”Mehän voisimme mennä sinne myös”, Peter keksi. ”Viemme laatikonkin puolestasi.”
”Joo, museossa on mahtavaa!” Miles hihkaisi.
”Totta kai se sopii”, May-täti sanoi. ”Käykää samalla katsomassa vasta avattua näyttelyä. Sen nimi on Maltan nauku.”
”Se pitää tarkistaa!” Gwen julisti.
Kolmikko viiletti museolle tuossa tuokiossa. He jättivät lahjoituksen keräyspisteeseen ja kiiruhtivat näyttelysaliin.
”Tämä tässä on kuulu Maltan nauku”, museonjohtaja Von Carnegie selitti ylpeänä ja osoitti sievää posliinikissaa. ”Ihastuttavan patsaan silmät ovat suuret smaragdit ja nenä on hiottu rubiinista.”
”Enpä ole moista ennen nähnyt”, Gwen päivitteli.
”Tosi söpö kissimirri”, Miles huokaisi. Hän ei kuitenkaan ollut ainoa, joka oli ihastunut pystiin!
Yhtäkkiä jostakin
kajahti villi kiljahdus:
”MII-AU!”
Kattipukuinen voro loikkasi piilostaan ja vilisti salin poikki kohti
Maltan naukua. Se oli Musta Kissa!
”Nyt tämä soma pysti on minun!” tyttö rehvasteli ja nappasi patsaan jalustaltaan. Sitten hän laukaisi kiipeilyköyden kattoon ja heilahti pakoon salista.
”Kauheaa!” herra Von Carnegie parahti.
”Maltan nauku on varastettu. Vartijat!”
”Seittisankarien pitää puuttua asiaan”, Gwen tokaisi tovereilleen.
Peter, Gwen ja Miles vaihtoivat kiireesti sankariasut ylleen. Sitten he säntäsivät seitit suihkien patsasvarkaan kannoille.
”Tuolla!” Spin huudahti nähdessään Mustan Kissan.
”Onko Spideyn sakki täällä? Miukkaasti käpälämäkeen!”
voro naukaisi ja koetti pinkoa karkuun.
Spidey kuitenkin pyydysti hänet seittiin.
”Annahan saaliisi”, Hämähäkki-Gwen sanoi ja poimi patsaan talteen.
”Kissa vieköön”, Musta Kissa murahti.
Musta Kissa oli ihastunut Maltan naukuun. Spidey kuitenkin selitti
hänelle, ettei sitä sopinut vohkia.
Patsaan paikka oli museossa.
Musta Kissa pyysi anteeksi ja lupasi vastedes olla varastelematta.
”Sanot noin aina, kun jäät kiinni”, Gwen hymähti.
Sankarit vapauttivat konnan ja veivät jalokivipatsaan herra Von Carnegielle, joka oli ylen onnellinen.
Museonjohtaja pyysi ystävyksiä jäämään hetkeksi vartioon siltä varalta, että joku toinenkin lurjus ilmestyisi havittelemaan Maltan naukua.
”Se sopii”, Hämähäkki-Gwen lupasi. ”Pidämme sitä silmällä.”
Samaan aikaan Musta Kissa murjotti museon katolla. ”Olisin niin
halunnut sen kiiltävän kattipatsaan”, hän harmitteli.
Siinä samassa hän näki syrjäsilmällä jonkun toisen kiipeävän katolle.
Tohtori Mustekala oli saapunut!
”Mitä hän täältä hakee?” Musta Kissa ihmetteli ääneen.
Musta Kissa kuulosteli korva höröllä. Mustekala mutisi jotakin kissapatsaasta ja museoon murtautumisesta! Musta Kissa loikkasi piilostaan.
”Et saa viedä Maltan naukua, Mustekala”, hän tokaisi. ”Soma, säihkyvä pysti kuuluu minulle!”
Tohtori Mustekala ei hätkähtänyt vaan ehdotti heti yhteistyötä. Hehän voisivat kähveltää kalleuden kahteen pekkaan ja jakaa saaliin.
”Vai jakaa saaliin?” Musta Kissa aprikoi. ”Se olisi mukavaa. Lupasin kuitenkin seittijengille, etten enää varastaisi mitään.”
Mustekala selitti, ettei lupausta tarvitsisi rikkoa. Mustan Kissan piti vain keksiä sankareille tekemistä siksi aikaa, että hän ehtisi pihistää arvoesineen.
”Tjaa… Kaipa minä olen pitänyt sanani, jos sinä hoidat näpistämisen”, Musta Kissa tuumi. Hän auttoi
Mustekalan sisään museoon ja kiiruhti
härnäämään Hämistä ja kavereita. Sillä välin Mustekala pujahti anastamaan patsaan.
Mustekala oli kuitenkin jo lähdössä.
Sankarit nähdessään hän vielä huitaisi lonkeroillaan näyttelyesineet jalustoiltaan.
”Hirvitys!” herra Von Carnegie ulisi. ”Tohtori Mustekala! Maltan nauku on taas vaarassa.”
Seittisankarit ymmärsivät menneensä lankaan. Heille tuli kiire pysäyttää oikea patsasvaras.
Kaikeksi onneksi sankarit onnistuivat pyydystämään kaatuvat arvoesineet seittilankoihin. ”Kiitos, kun pelastitte museon aarteet”, herra Von Carnegie huokaisi.
”Kaikki paitsi yhden”, Hämähäkki-Gwen huomautti. ”Mustekala sai kissapatsaan ja pakeni sekasotkun turvin.”
Musta Kissa odotti katolla Tohtori Mustekalaa ja mietti, miten Maltan nauku jaettaisiin tasan. Lonkerokonna ei kuitenkaan ollut edes aikonut puolittaa saalistaan. Hän halusi vain pirstoa pystin ja kerätä kaikki kalliit jalokivet omiin taskuihinsa.
Mustekala loikkasi katolta ja käynnisti lonkeromoottorinsa. Musta Kissa jäi hämillään tuijottamaan hänen peräänsä.
”Minun pitää pysäyttää hänet!” Musta Kissa puuskahti, kapusi alas katolta ja säntäsi juoksuun.
Samassa myös seittisankarit singahtivat paikalle. ”Me autamme sinua”, Spidey sanoi.
Musta Kissa kertoi, mitä Mustekala aikoi tehdä. ”Se pitää estää”, tyttö tokaisi ja kipitti kelmin kannoille. Spidey, Spin ja Hämähäkki-Gwen heilahtivat hänen peräänsä.
Seittisankarit ja Musta Kissa jäljittivät Mustekalaa suureen varastohalliin. Kelmi oli robottiapurinsa kanssa juuri käynnistämäisillään uusimman keksintönsä – murskamaattisen pirstoraattorin!
”Kymmenen sekunnin kuluttua pirstoraattori rikkoo kattipatsaan sirpaleiksi. Jäljelle jää vain murusia ja jalokiviä!” Mustekala mahtaili.
